keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Vapputervehdys!

Maailmassa on paljon päältä katsottuna kirjainten muotoisia rakennuksia. Niihin perustuukin vapputervehdykseni, jonka löydät tästä linkistä (odota latautumista ja klikkaa sen jälkeen tekstiä "Click to view!"):

http://www.geogreeting.com/view.html?yFkzzEsvykaUdtkBs

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Viime vuonna spämmit veivät 104 miljardia tuntia ihmisten aikaa ja tuottivat 3 miljoonan auton päästöt!


Tietoturvayhtiö McAfee ja ympäristöntutkimuslaitos ICF International julkaisivat tällä viikolla mielenkiintoisen The Carbon Footprint of Email Spam Report -tutkimuksen.

Raportin arvion mukaan maapallolla lähetettiin vuonna 2008 noin 62 biljoonaa roskapostiviestiä eli spämmiä, joiden lukemiseen ja manuaaliseen tuhoamiseen ihmisiltä kului aikaa yhteensä 104 miljardia tuntia. Tämän roskapostimäärän koko elinkaari aiheutti 33 terawattitunnin energiankulutuksen, mikä vastaa 2,4 miljoonan yhdysvaltalaisen kodin vuotuista energiankäyttöä. Kasvihuonekaasuja syntyi yhtä paljon kuin 1,5 miljoonasta kodista tai 3,1 miljoonan yhdysvaltalaisen bensiinikäyttöisen henkilöauton vuotuisista ajoista.

Yhden sähköpostiviestin kasvihuonekaasutuotannoksi arvioitiin 0,3 grammaa hiilidioksidia (hiilidioksidiekvivalentteina), mikä vastaa noin yhden metrin autoilua. Maailmanlaajuisesti roskapostia lähetettiin niin paljon, että niiden yhteen lasketut hiilidioksidipäästöt 17 miljoonaa tonnia vuodessa (0,2 % kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä) vastaavat autolla ajoa maapallon ympäri 1,6 miljoonaa kertaa.

Keskikokoisen yrityksen vuotuiset sähköpostit kuluttavat tutkimuksen mukaan energiaa keskimäärin 50 000 Kwh. Yli viidesosa tästä menee roskapostin käsittelyyn. Keskimääräisen yrityskäyttäjän roskapostiliikenne tuottaa vuosittain 131 kg hiilidioksidia, josta 22 % johtuu roskapostista. Kaikkien yritysten ja yksityisten ihmisten sähköposteista keskimäärin 80 % on roskaposteja ja roskapostiviestien aiheuttamat päästöt ovatkin noin 30 % kaiken sähköpostiliikenteen päästöistä.

Nykyisellä tasollaan roskapostin suodatus säästää maailmassa energiaa 135 terawattituntia vuodessa, mikä vastaa lähes 13 miljoonan henkilöauton vuotuisia hiilidioksidipäästöjä. Jos kaikki maapallon sähköpostilaatikot olisi suojattu asianmukaisilla roskapostisuodattimilla, energiaa säästyisi 25 terawattituntia vuodessa (75 % tuosta roskapostiin kuluvasta 33 terawattitunnista). Sama päästövähennys tulisi, jos maapallon liikenteestä otettaisiin pois 2,3 miljoonaa autoa. Kumpikohan olisi helpompaa, käyttää asiallisia roskapostisuodattimia vai poistaa 2,3 miljoonaa autoa?

Ainakin tutkimuksen tilanneelle tietoturvayhtiölle roskapostisuodattimien käyttäminen sopii paremmin. Tosin tutkimuksessa todetaan, että roskapostisuodatustakin tehokkaampaa on sulkea pois verkosta roskapostia levittävät palvelimet. Kun roskapostia levittänyt palveluntarjoaja McColo suljettiin netistä 11. marraskuuta 2008, roskapostin määrä tipahti 70 prosenttia, mikä vastasi 2,2 miljoonan auton poistamista liikenteestä. Pian roskapostin lähettäjät kuitenkin saivat jälleen rakennettua uuden levitysverkoston.

Roskaposti kuluttaa energiaa elinkaarensa monessa vaiheessa: lähetysosoitteiden kerääminen (joko työntekijät tai automaattiset zombi-robotit, jotka etsivät nettisivuilta sähköpostiosoitteita), roskapostin kirjoittaminen, lähettäminen, välittäminen, varastointi jne. Suurin energian käyttö tulee loppukäyttäjälle, roskapostien vastaanottajalle, joka kuluttaa sähköä roskapostiviestien tuhoamiseen ja asiallisten viestien etsimiseen. Jos roskapostisuodatus on asetettu liian tiukaksi, asiallisiakin viestejä jää roskapostikansioon, jolloin roskapostikansiotakin joutuu tsekkaamaan aika ajoin. Osa roskaposteista pääsee silti läpi oikeiden viestien joukkoon. Roskapostien erottelu on erityisen vaikeaa ja käyttäjän aikaakin vievää englanninkielisissä maissa, koska roskapostitkin ovat usein englanninkielisiä. Meidän suomalaisten on paljon helpompi ja nopeampi napsia englanninkieliset roskapostit pois.

Raportin mukaan noin 80 % roskapostiin liittyvästä energiankäytöstä tuleekin vastaanottajalle (roskapostien erottelu ja siirtäminen roskakoriin 52 %, asiallisten viestien etsiminen roskapostikansiosta 27 %). Roskapostin suodatukseen kuluu 16 % roskaposteihin yhdistetystä energiankulutuksesta.

Koko raportin, josta olen tehnyt tämän tiivistelmän, voi lukea ilmaiseksi McAfeen sivulta (vaatii kirjautumisen). Myös Helsingin Sanomat on julkaissut tästä hyvin lyhyen yhteenvedon. Hesarin jutussa tosin on sellainen virhe (ainakin vielä 17.4. puolen päivän aikaan tätä kirjoittaessani), että siinä väitetään yhden roskapostiviestin kasvihuonekaasupäästöjen vastaavan noin kilometrin ajoa henkilöautolla, vaikka todellisuudessa yhden roskapostiviestin päästöt (0,3 grammaa) vastaavat vain metrin autoilua.

Mikä on tämän kaiken pohdinnan lopputulos? Roskapostisuodattimet kuntoon ja roskapostipalveluiden tarjoajat suljettava verkosta pois! Tosin uskoisin, että vieläkin erittäin paljon suurempi hyöty olisi siitä, että kaikki turhaan päällä olevat tietokoneet muistettaisiin aina sammuttaa.

Oli kovin ikävää tulla työpaikalle pääsiäisloman jälkeen tiistaiaamuna, kun ainakin yksi tietokone oli sielläkin turhaan päällä. Kovin usein myös toimistojen sulkeutumisen jälkeen talvi-iltoina ulkoillessa näkee, että tiettyjen katutasossa olevien muuten pimeiden toimistojen tietokoneet loistavat päällä. Siis käyttämättömät tietokoneet kiinni sekä työpaikoilla että kotona, kiitos! Myös se näyttö kuluttaa vähän energiaa, joten sekin pitäisi muistaa sulkea erikseen!

torstai 16. huhtikuuta 2009

Sinulla on kultainen kännykkä!



Videon julkaisija MakeITfair.

Viikolla 17 (eli 20.4.-26.4.2009) vietetään nuukuusviikkoa. Ideana on tutkia omaa kulutusta pohtien, voisiko sitä keventää. Mikäli maapallolla jokainen eläisi suomalaisella kulutustasolla, tarvitsisimme neljä maapalloa. Keskivertosuomalaisen ekologinen selkäreppu painaa vuodessa 40 000 kiloa eli jokainen meistä kuluttaa vuodessa keskimäärin rekka-autollisen verran kiinteitä luonnonvaroja.

FIN-MIPS Kotitalous -tutkimuksen mukaan suurimman osan suomalaisten kulutuksesta muodostavat (tässä järjestyksessä) 1) liikenne (erityisesti henkilöautoilla), 2) asuminen, 3) ruoka (ruoan osuudesta 62 % tulee lihasta, kalasta ja maitotuotteista), 4) kodin tavarat (tavaroiden osuudesta 31 % sähkölaitteiden valmistuksesta ja 14 % niiden käytöstä), 5) harrastukset ja vapaa-aika sekä 6) yöpymiset hotelleissa ja mökeissä. MIPS eli ”Material Input Per Service Unit” on materiaalienkulutusta mittaava ekotehokkuuden mittari. Siinä otetaan huomioon kaikki luonnonvarat, joita kuluu tavaroiden tai palveluiden tuotantoon ja käyttöön. Nämä suhteutetaan esimerkiksi käyttökertoihin tai kuljettuihin kilometreihin, jolloin päästään karkeasti arvioimaan luonnonvarojen kulutusta. Ekologiseen selkäreppuun verrattuna erona on se, että mukana on myös tuotteen oma paino.

Kuvan lähde MakeITfair, kuvaaja Päivi Pöyhönen, FinnWatch. Kuva tinamaa Indonesiasta (Bangka-saari, Sumatran vieressä) marraskuulta 2008. Kaivoskuopat täyttyvät vedellä, jota voidaan käyttää myös pesu- ja juomavetenä. Kuva julkaistu luvalla.

Vuoden 2009 nuukuusviikolla keskitytään kestävämpään kulutuselektroniikkaan (laitteiden elinkaareen, luonnonvarojen kulutukseen sekä laitteita tekevien tehdas- ja kaivostyöläisten oloihin). Kulutuselektroniikan elinkaareen sisältyy runsaasti ympäristöongelmia ja eettisiä kysymyksiä. Suomalaistenkin hankkimien tavaroiden luonnonvarojen kulutuksesta iso osa tulee sähkö- ja elektroniikkalaitteista.

Kuvan lähde MakeITfair, kuvittaja Justar. Kuva julkaistu luvalla.

Elektroniikkateollisuus kuluttaa jatkuvasti yhä suuremman osan maailman metalleista. Tietokoneet, kännykät, pelikonsolit ja mp3-soittimet sisältävät esimerkiksi tinaa, kuparia ja kobolttia, joita louhitaan usein kehitysmaiden vaarallisissa oloissa ilman suojavarusteita. Myös lapsityövoiman käyttö on yleistä. Esimerkiksi Kongon demokraattisessa tasavallassa kaivoksissa raataa arviolta 50 000 nuorimmillaan 7-vuotiasta lasta, jotka saavat pitkästä työpäivästä alle kahden euron palkan. Koko maapallolla ”kaivoslapsia” arvioidaan olevan reilu miljoona.

Kännykän valmistamiseen tarvitaan noin 30 metallia. Matkapuhelimiin laitetaan esimerkiksi kultaa. Yhden kännykän piirilevyyn kuluu 0,034 grammaa kultaa. Esimerkiksi Etelä-Afrikan pintakaivoksissa tuon kultamäärän tuottaminen aiheuttaa jopa yli sadan kilon jätevuoren ja luontoon jää apuna käytettyä myrkyllistä syanidia.

Mp3-tiedostojen lataaminen on CD-levyjen ostamista ekologisempi vaihtoehto. Jokaisen on kuitenkin syytä harkita, tarvitseeko vähän väliä ostaa uusi mp3-soitin tai kännykkämalli, vaikka vanhakin vielä toimii.

Kannattaa syventyä lisätietoihin kultaisesta kännykästä, kännykän todellisesta hinnasta ja Kiinan työoloista. Vieläkin enemmän faktaa löytyy MakeITfair-raporteista.

Olen kirjoittanut blogiani nyt reilut kaksi vuotta. Koko tämän ajan blogini alalaidassa on ollut tällainen motto: ”Onni on kuin perhonen. Mitä nopeammin yrität sen tavoittaa, sitä taitavammin se sinua väistää. Mutta jos keskityt muihin asioihin, silloin se tulee ja istahtaa olallesi.” Mielestäni aidoin onni syntyykin pienistä, ei-materiaalisista asioista, vaikkapa kauniista sanoista, sähköpostiviestistä hyvältä ystävältä tai ukkoskuuron jälkeen raikkaana tuoksuvasta luonnosta. Samaa kertoo tämäkin vanha viisaus: ”Olkimaja, jossa nauretaan, on arvokkaampi kuin palatsi, jossa itketään.”

Paljon lisää ajattelemisen aihetta (kuvajulisteita hätkähdyttävin miettein) löytää esimerkiksi nuukuusviikon edellisten vuosien materiaaleista.

Kautta aikojen ajattelijat ovat tulleet vastaaviin johtopäätöksiin. Jo Demokritos mietiskeli aikanaan näin: ”Onnellinen on se, joka ei murehdi sitä, mitä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on.” Myöhemmin Elina Karjalaisen Uppo-Nalle taas filosofoi viisaasti tähän tapaan: ”Ihmiset tahtovat kaikenlaista, vieraita tavaroita vieraista maista; pian ovat kaapit täynnä kamaa, elämä on kuitenkin yhtä ja samaa; iloon ei tarpeen tavaraa hankkia, onneen ei tarvita edes pankkia.”

Tuon Demokritoksen mietteen voisi oikeastaan tuunata tähän muotoon: ”Onnellinen on se, joka iloitsee siitä, mitä häneltä puuttuu.” Silloin tietää olevansa ekoheppu, jolla ei ole liian painava reppu! Jokainen puuttuva ja ostamatta jätetty tavara pienentää olsaltaan yksilön ympäristölle aiheuttamaa kuormitusta.

Nuukuusviikolla Kouvolan Lyseon lukion ja Kouvolan iltalukion käytävällä järjestetään teemaviikkoon liittyvä kilpailu. Palkintona on esimerkiksi ekologisia kierrätystuotteita valmistavan Globe Hopen (tunnettu mm. armeijan vanhoista säkkikankaista tehdyistä tuotteista, jotka ovat yllättävän hinnakkaita, ilmeisesti trenditavaraa) reppu. Pistäytykää myös Globe Hopen Blogger-blogissa imemässä vinkkejä loistavasta ideasta kierrättää materiaaleja.

Suosittelen lämpimästi tutustumista myös OneDidIt-sivustoon (suomalainen osakeyhtiö, joka tekee kansainvälistä ympäristöeettistä verkkopalvelua, sivulla voi vaikkapa laskea oman ekologisen selkäreppunsa) ja Seppo Leinosen ansiokkaisiin ympäristöaiheisiin pilapiirroksiin (joita itsekin joskus olen luvalla käyttänyt näiden blogitekstieni kuvituksena). Delicious-kirjanmerkeistäni löydät myös erityisesti nuukuusviikkoon liittyviä linkkejä.

torstai 9. huhtikuuta 2009

Mukavaa pääsiäistä!


Ellei pääsiäisenä ole muuta tekemistä, voitte vaikkapa auttaa Googlen pupua saamaan koriin pääsiäismunat, joista muodostuu sana Google. Lisää (pääsiäis)hupia löydätte Delicious-linkeistäni. Iloista pääsiäismieltä kaikille!

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Katastrofin aineksia

Keskiviikkona 8.4.2009 kello 22.55 kannattaa ehdottomasti asettua television ääreen tai laittaa video nauhoittamaan, kun YLE TV2:n Dokumenttiprojekti esittää uuden (v. 2008) suomalaisen elokuvan "Katastrofin aineksia" (uusinta pääsiäispäivänä 12.4.2009 kello 16.50). Ensiesityksen jälkeen elokuva on katsottavissa YLE Areenassa. Jo ennakkoon voi käydä tsekkaamassa leffan trailerin.

Kyseessä on Jonh Websterin omasta perheestään tekemä dokumenttielokuva. Ilmastonmuutoksesta ja muista ympäristöongelmista huolestunut Webster päättää laittaa perheensä vuodeksi öljydieetille, elämään ilman öljystä valmistettuja tuotteita. Webster on huolestunut siitä, että vuosittain maapallolla käytetään noin 31 miljardia barrelia öljyä (1 barreli = 159 litraa). Tämän öljymäärän polttaminen tuottaa kasvihuonekaasuja yhtä paljon kuin metsän palaminen neljä kertaa Ranskan kokoiselta alueelta. Öljyn näkymättömät kasvihuonekaasupäästöt siis vastaavat Ranskan polttamista kolmen kuukauden välein!

Websterin ideana on elää ympäristöä kunnioittaen "keskiluokkaisesta suomalaisesta elämästä tinkimättä". Käytännössä boikotoinnin kohteeksi valikoituvat muovituotteet, joiden valmistukseen kuluu paljon öljyä. Webster perustelee tätä myös sillä, että muovit ovat pitkäikäisiä jätteitä, joiden "puoliintumisaika on satoja tuhansia vuosia". Elämä ilman muovia osoittautuu kuitenkin yllättävän vaikeaksi, kun kaupassa lähes kaikki ostettavat tuotteet on pakattu muoviin. Edes hammastahnaa tai wc-paperia ei voikaan ostaa!

John Websterin perhe (vaimo Anu Webster sekä 5- ja 8-vuotiaat lapset) joutuvat koville. John-isä ryhtyy öljydieetille tunteen palosta, vaimo ja lapset taas rakkaudesta Johniin. John itse on sekä dokumenttielokuvan päähenkilö, ohjaaja, kuvaaja että äänittäjä. Vuoden projektin aikana Tuomo Hutri kuvasi perhettä 15 päivän ajan. Muuten elokuva on John ja Anu Websterin käsikameralla kuvaamaa.

Vaikka John Webster mainitaankin elokuvan ohjaajana, hän vakuuttaa kaikkien kohtausten olevan spontaaneja, suunnittelemattomia ja uusintaotottomia. Dokumentti esitteleekin perheen normaalielämää alkaen isän "hullusta ideasta" ja perheen suhtautumisesta siihen. Kannattaa seurata Anu-äidin ilmeitä ja sarkastisen kyllästyneitä kommentteja John-isän esitellessä aina vain uusia vaatimuksiaan. Ekologisen elämäntavan lisäksi elokuva dokumentoi mainiosti myös parisuhdetta. Huumoria elokuvaan tuovat vanhat arkistopätkät sekä perheen poikien vilpittömät kommentit. Kyllä minä tätä katselen paljon mieluummin kuin Mikkosten perheen elämää!

Kävimme syksyllä katsomassa tämän dokumenttielokuvan yksityisenä tilausnäytöksenä Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian ryhmän kanssa. Useimmat opiskelijat pitivät elokuvasta kovasti (eivät tietenkään kaikki). Monet sanoivat yllättyneensä positiivisesti siitä, miten hyvä tämä elokuva oli. Itseäni elokuvassa häiritsi vain Johnin keksimä ylilyönti polttaa kaikki kotoa löytyvät muovituotteet. Mitä ekologista haaskausta hävittää käyttökelpoisia tavaroita! Loppujen lopuksi elokuvassa tullaan kuitenkin järkeviin johtopäätöksiin, joiden mukaan keskiluokkaisessa elämäntavassa helpoimpia keinoja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ovat autoilun vähentäminen ja vihreän sähkön käyttäminen.

"Katastrofin aineksia" sai Nordisk Panorama 2008 -gaalassa parhaan pohjoismaisen dokumenttielokuvan kunniamaininnan ja Jussi 2009 -gaalassa parhaan dokumenttielokuvan palkinnon. Jussi-ehdokkaana "Katastrofin aineksia" oli myös parhaan elokuvan ja parhaan käsikirjoituksen kategorioissa.

Itse en pidä "Katastrofin aineksia" elokuvallisesti erityisen huippuna. Parisuhdekuvauksena ja ympäristökeskustelun herättäjänä se mielestäni toimii kuitenkin todella loistavasti. Lisää tietoa elokuvasta voi lukea elokuvan kotisivuilta tai Facebook-sivulta.

Muoviin kannattaisi kiinnittää huomiota enemmänkin. Aiemmin YLE-uutiset, MTV3-uutiset ja The Independent -lehti ovat raportoineet muovista muodostuneista jätelautoista, joiden väitetään ulottuvan Kalifornian rannikolta Havaijisaarten kautta lähes Japaniin asti. Näissä jätelautoissa, joita erityisesti Curt (Curtis) Ebbesmeyer on tutkinut, väitetään olevan jätettä sata miljoonaa tonnia: muovipusseja, sampoopulloja, rantasandaaleja, lenkkikenkiä, legopalikoita, muoviankkoja jne. Muovijätekerroksen paksuudeksi kerrotaan jopa yli kymmenen metriä. Nämä muovijätteet kelluvat meren pintaosissa hieman pinnan alapuolella, joten satelliitikuvista niitä ei voi havaita. Niinpä arviot jätelauttojen koosta ovat hyvin ristiriitaisia. Toisten arvioiden mukaan jätelautat ovat kooltaan Teksasin osavaltion kokoluokkaa, toisten arvioiden mukaan jopa yli kaksi kertaa Yhdysvaltojen kokoisia.

Maapallon merissä on arvioitu olevan jokaisella neliömaililla keskimäärin 46 000 muovin kappaletta. Muovi tukehduttaa eläimiä sekä tukkii suolistoja ja siitä voi liueta myrkyllisiä kemikaaleja. Näiden muovijätteiden arvioidaan tappavan vuosittain yli miljoona merilintua ja sata tuhatta merinisäkästä.

Osa jätteistä painuu myös pohjaan. Jätelauttojen koon on arvioitu kasvavan reilusti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Vaikka tiedot muovijätteen määrästä ovatkin erittäin ristiriitaisia, on täysin selvää, etteivät tällaiset pitkäikäiset jättteet noin vain katoa mihinkään. Vähitellen muovi rikkoutuu pieniksi rakeiksi meriveteen, sieltä kaloihin ja lopulta kenties ruokalautasemme ruoka-annokseen.

Nämä jätelautat on mainittu myös "Maailma ilman meitä" -kirjassa, jota olemme myös lukeneet ympäristöekologian kurssilla. Tämä kirja ja "Katastrofin aineksia" -elokuva muodostavat mielenkiintoisen parin. Ehkä luonto sittenkin (sukupuuttoon kuolevia lajeja lukuun ottamatta) selviää ihmisen aiheuttamista tuhoista, mutta luonnon- ja ympäristönsuojelua tarvitaan ihmisen itsensä vuoksi, jos ihmislaji haluaa jatkaa elämäänsä maapallolla...

perjantai 3. huhtikuuta 2009

500 000 vuotta vanha valokuva minusta!


Brittiläisellä avoimen yliopiston sivulla on leikkimielinen mahdollisuus tarkastella ihmisen evoluutiota. Kun palveluun lataa oman valokuvansa, näkee itsensä ihmisen evoluution eri vaiheissa: Homo heidelbergensis (500 000 vuotta sitten), Homo erectus (1,8 miljoonaa vuotta sitten), Homo habilis (2,2 miljoonaa vuotta sitten) ja Australopithecus afarensis (3,7 miljoonaa vuotta sitten).

Kuvia ei näytetä julkisesti, mutta esimerkiksi ystävälle voi lähettää nettisoitteen, jossa oma kuva näkyy. Tästä linkistä näette minut Homo heidelbergensis -vaiheessa 500 000 vuotta sitten (kuva myös tämän blogipostauksen alussa). Jos haluatte nähdä minut vieläkin enemmän devoloituneena, valitkaa oikealta alhaalta haluamanne kehitysvaihe.

Hauskaa viikonloppua!

:-) Jari

torstai 2. huhtikuuta 2009

E.T., kummituksia, julkkiksia ja Suomen kaupunkien katunäkymiä Google Earthissa


Radio Verson Blip.tv:ssä julkaistu ohjevideo Google Earthin opetuskäytöstä. CreativeCommons-lisenssi "nimeä-ei muutoksia-epäkaupallinen".

Eilen Taloussanomat julkaisi mielenkiintoisen uutisen (lisenssi "nimeä-ei muutoksia-epäkaupallinen"):

"Hakukoneyhtiö Google on aloittanut tänään suomalaisten kaupunkien katunäkymien kuvaamisen. Kuvat tulevat osaksi Google Maps -karttapalvelua.

Taloussanomat
1.4.2009 20:06

Katunäkymien tarkoituksena on helpottaa suunnistamista kaupungeissa. Katunäkymä on samalla palvelun tarkin mahdollinen kuva.

– Katunäkymätoiminnon avulla käyttäjät voivat tarkastella eri paikkoja ja suunnistaa tietyllä alueella katutasolta kuvattujen panoraamakuvien avulla, yhtiö perustelee tiedotteessaan.

Kuvaaminen kestää muutaman kuukauden, minkä jälkeen kuvat lisätään palveluun. Kuvat eivät siis ole reaaliaikaisia.

Google muistuttaa, että kuvissa henkilöiden kasvot ja autojen rekisterikilvet on peitetty. Kuvissa esiintyvien henkilöiden on lisäksi mahdollista pyytää oman kuvansa poistamista palvelusta. Tämä tapahtuu kuvan yhteydessä olevan linkin kautta."

Vaikka uutinen julkaistiinkin aprillipäivänä, se ei ole aprillijuttu. Googlen karttojen katunäkymiä löytää siis joidenkin kuukausien kuluttua Suomestakin. Google Earthiinkin liitetyissä katunäkymissä pääsee todellakin "vaeltelemaan" kaupunkien kaduilla. Suosikkejani ovat esimerkiksi Pariisin Eiffeltornin ja New Yorkin Times Squaren katselu. Tosin eiväthän nämä katunäkymät kata kuin muutamia kadunpätkiä kustakin kaupungista.

Katunäkymistä kannattaa lukea perustietoa ja ohjeita suomeksi Googlen katunäkymäohjeista. Sieltä löytyvät myös "katunäkymävinkit yksityiselle käyttäjälle, Top 10". Näistä tosin huomaa, ettei niitä suomenkielisestä käännöksestä huolimatta ole sovellettu Suomeen. Niissä nimittäin mainostetaan, että katunäkymästä voi etsiä vaikkapa oman lähipesulansa. Mielenkiintoinen ehdotus on myös luokkaretken järjestäminen virtuaalisesti näiden katunäkymien avulla. Ihan oikeastikin olen käyttänyt näitä katunäkymiä opetustyössä eri paikkojen ja kulttuureiden tai rakennusmonumenttien havainnollistamiseen.

Näistä Googlen katunäkymistä on viime päivinä julkaistu myös varsin erikoisia uutisia. Aamulehden uutisen mukaan niistä on bongattu mm. kummituksia ja ufoja. Haamuksi luultu hahmo tosin on paljastunut Google-tiimin kepposeksi, kuvaan tarkoituksella sijoitetuksi Maija Poppaseksi. Samoin Googlen porukka on kuulemma laittanut johonkin katunäkymään karhuherra Paddingtonin. Oletteko löytäneet?

Daily Mailin uutisessa väitetään, että Googlen katunäkymistä löytyisi myös avaruusolio E.T. (oheisessa kuvassa E.T. Lappeenrannan hiekkalinnassa kesällä 2007) ja ihan oikeasti Oasis-yhtyeen Liam Gallagher. Näkyykö muita julkkiksia?

Paljon mielenkiintoisia Google Earthin vinkkejä olen koonnut Delicious-linkkisivulleni tagin googleearth alle. Vilkaise myös aiemmat blogitekstini Google Earthista.

Lisää mielenkiintoisia 360 asteen interaktiivisia (itse käänneltäviä) näkymiä löytää osoitteesta http://www.360cities.net/. Katseluun ei tarvitse ladata mitään erityistä ohjelmaa. Osin kuvat ovat samoja kuin Google Earthissa. 360Cities.net-palvelusta löytyy kuvia New Yorkista Ranskan Polynesiaan (Moorea, Cookinlahti). Suomesta mukaan ovat päässeet Helsinki, Joensuu ja Kuopio - sekä Pendolino-junan sisätilat ja lauluyhtye Rajattomat!