keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Satelliittimittausten mukaan tammikuu 2010 oli mittaushistorian lämpimin

Satelliittimittausten mukaan tammikuu 2010 oli mittaushistorian lämpimin. Alailmakehän lämpötila oli UAH-satelliittimittausten mukaan tammikuussa maapallolla keskimäärin 0,72 astetta yli normaalin ja RSS-satelliittimittausten mukaan 0,64 astetta yli normaalin. Niinpä tammikuu oli mittaushistorian lämpimin (satelliittimittaustietoja 32 vuoden ajalta). Toiseksi lämpimin tammikuu on ollut 2007 (0,59 astetta yli normaalin). Vuosikymmenessä maapallo on lämmennyt 0,18 astetta.

Japanilaisten mittausten mukaan tammikuun 2010 keskimääräinen lämpötila maapallolla oli mittaushistorian kolmanneksi korkein. Vuodesta 1891 lähtien kuusi lämpimintä tammikuuta ovat olleet järjestyksessä 2007 (+0,45 astetta yli keskiarvon 1971-2000), 2002 (+0,44 astetta), 2010 (+0,37 astetta), 1998 (+0,36 astetta) ja jaetulla viidennellä sijalla 2005 sekä 2003 (+0,31 astetta).

Kannattaa lukea myös tänään julkaistut tekstit, joissa NASA:n klimatologi (ilmastotutkija) Andrew A. Lacis sanoo ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olevan kumoamaton fakta. Uutisen tästä tekee lähinnä se, että kansainvälisen ilmastopaneeli IPCC:n toimintatapoja arvostellutta Lacista on käytetty tukena ilmastonmuutosskeptisissä väitteissä, joissa on hänen sanomisiensa perusteella yritetty horjuttaa uskoa ihmisen aiheuttamaan ilmastonmuutokseen. Tekstit löytyvät täältä:

Part 1: Lacis at NASA on role of CO2 in Warming

Part 2: A Scientist's Defense of Greenhouse Warming

Ilmastonmuutokseen liittyvää psykologiaa löytyy näistä linkeistä:

Järki ja tunne ilmastonmuutoksessa

Global Warming and Weather Psychology

tiistai 16. helmikuuta 2010

Ilmastosota, osa 3

Tammikuu 2010 oli lämpötilamittausten mukaan maailmanlaajuisesti koko maapallon maa- ja merialueiden keskilämpötilan perusteella maapallon 4. lämpimin tammikuu koko mittaushistorian aikana. Maapallon keskilämpötila oli 0,60 astetta yli 1900-luvun keskiarvon 12,0 astetta. Pelkkien maa-alueiden keskilämpötila oli 0,83 astetta yli 1900-luvun keskiarvon 2,8 astetta (12. lämpimin tammikuu mittaushistoriassa). Eteläisellä pallonpuoliskolla maa-alueiden lämpötila oli mittaushistorian korkein tammikuun lämpötila, pohjoisella pallonpuoliskolla 18. korkein. Maailmanlaajuisesti valtamerien lämpötila tammikuussa 2010 oli mittaushistorian 2. lämpimin, 0,52 astetta yli 1900-luvun keskiarvon 15,8 astetta.

Toki on myönnettävä, että tammikuun korkeisiin lämpötiloihin on vaikuttanut osaltaan El Niño -ilmiö, joka ilmeisesti tulee jatkumaan myös koko kevään ajan. Arktinen oskillaatio (paine-ero napa-alueen ja keskileveyksien välillä) sekä Pohjois-Atlantin oskillaatio ovat kuitenkin vaikuttaneet lämpötilojen epänormaaliin jakautumiseen. Kun paine-ero Islannin ja Atlantin valtameren välillä oli poikkeuksellisen pieni, seurauksena oli heikoin arktinen oskillaatio 60 vuoteen. Tämä mahdollisti kylmän ilman virtaamisen etelään pitkin Yhdysvaltojen itärannikkoa sekä myös Pohjois-Euroopassa. Esimerkiksi Floridassa oli tilastohistorian kymmenenneksi kylmin tammikuu, mutta Grönlanti ja Itä-Kanada olivat poikkeuksellisen lämpimiä.

Sään vaihtelut ovatkin viime aikoina olleet hyvin suuria, kuten Ilmastotieto-blogissa jo aiemmin kirjoitin. Kun Roomassa Colosseum peittyi lumeen, Rio de Janeirossa öitä vietettiin rannoilla harvinaisen pahan helleaallon takia. Kanadan Vancouverissa oli sunnuntaina lämmintä 12,4 astetta, kun kyseisen päivän tilastoennätys (tilastoja vuodesta 1937 asti) on 12,9 astetta. Joillekin olympialaisten kilpailupaikoille jouduttiin kuljettamaan lunta kuorma-autoilla ja helikoptereilla, kun lämpötila oli liian korkea lumen tekemiseen lumitykeillä. Meillä talviset tammikuu ja helmikuu ovatkin koko maapalloa ajatellen olleet poikkeuksellisen lämpimiä.

Kaikista selkeistä maapallon lämpenemistä tukevista havainnoista huolimatta keskustelu tiedotusvälineissä on keskittynyt paljolti mitättömän pieniin ja usein jopa tarkoituksellisesti tai vahingossa väärin tulkittuihin asioihin. RealClimate-sivusto ja Guardian-lehti julkaisivat nyt vastapainoksi hyvät selostukset siitä, mistä tässä oikeasti on kysymys. Tässä tiivistettynä muutamia kohtia:

Kritisoidussa IPCC-ilmastopaneelissa työskentelee vain 10 täysipäiväisesti palkattua työntekijää. Suurimman osan työstä tekevät maapallon eri yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten tutkijat ilman erillistä palkkausta, joten mikään suuri salaliitto ei ole mahdollinen. IPCC julkaisee 6-7 vuoden välein arviointiraportteja, joiden työstäminen vie kolmisen vuotta. Nyt kohussa on ollut kyse vuonna 2007 julkaistusta AR4-raportista. Se koostuu kolmesta osasta, joista kussakin on lähes tuhat sivua pienellä kirjasimella painettuna. Raporttia on kirjoittanut yli 450 pääkirjoittajaa ja noin 800 avustajaa, joista suuri osa ei ole osallistunut edellisten raporttien kirjoittamiseen. Kaikkiaan raportissa on noin 18 000 lähdeviitettä. Raportin tekstejä on arvioinut yli 2500 asiantuntijaa, jotka kirjoittivat noin 90 000 arviointikommenttia raportin teksteistä. Nämä kaikki ovat julkisesti nähtävillä internetissä.

Ainakaan toistaiseksi raportista ei ole löytynyt vakavia virheitä, joskin harmillisia ne ovat. Yhdessä kohdassa, josta kirjoitin jo aiemmin, esimerkiksi Himalajan jäätiköiden sulamisaikataulu on arvioitu liian nopeaksi. Valitettavasti tässä kirjoittajat ovat luottaneet IPCC:n ulkopuoliseen lähteeseen, vaikka muualla IPCC:n omassa raportissa jäätiköiden sulamisnopeus on arvioitu eri tavalla. Tämä hitaampi - ja ilmeisestikin oikeampi - sulamisnopeus on otettu huomioon laskelmissa, jotka ennustavat merenpinnan nousua.

Toisaalla raportissa väitetään 55 % Alankomaiden pinta-alasta olevan merenpinnan alapuolella, kun oikea luku on noin 26 %. Koko maan pinta-alasta 55 % on kyllä tulvien uhkaamaa aluetta. Virheellinen tieto oli saatu Alankomaiden hallituksen alaiselta ympäristövirastolta Netherlands Environmental Assessment Agency, joka nyt on julkaissut nettisivuillaan korjauksen tietoihin. Alankomaiden liikenneministeriö kuitenkin väittää peräti 60 % maasta olevan merenpinnan alapuolella. Tässä laskelmassa merenpinta on laskettu myrskyjen aikaisen korkeimman merenpinnan mukaan. Usein 30 % Alankomaista ilmoitetaan olevan merenpinnan alapuolella, jolloin vertailukohtana on keskimääräinen merenpinnan korkeus.

Africagate-kohussa taas on kyse siitä, että raportissa on mainittu joidenkin Afrikan valtioiden sadevedestä riippuvaisten peltojen satomäärien pienenevän jopa 50 % vuoteen 2020 mennessä. Tämä tutkimus ei kuitenkaan ole vertaisarvioitu tutkimus, vaikka sen onkin tehnyt marokkolainen ilmastoasioihin erikoistunut professori. Tässä tapauksessa raportin virhe ei siis liene hyvin suuri. Lisäksi raportin puolustukseksi on sanottava se, että siinä on asianmukaisesti viitattu IPCC:n WG2-raporttiin, jossa arvioidaan satojen menetyksen voivan jäädä myös pienemmäksi. Tähän vaikuttavat viljelytapojen sopeuttaminen muuttuviin olosuhteisiin ja tietyillä alueilla (esimerkiksi Etiopian ylängöllä ja Mosambikissa) myös ilmastonmuutoksen positiivinen vaikutus, kun lämpeneminen ja sademäärän muuttuminen voivat myös parantaa viljelyolosuhteita. Tosin nämäkään tutkimukset, jotka WG2-raportissa on mainittu ja joiden loppuraportista pois jättämisestä IPCC:tä on syytetty, eivät ole vertaisarvioituja tutkimuksia.

Mielipide-eroja on ollut myös raportin tulkinnoissa ilmastonmuutoksen ja luonnonkatastrofien yhteydestä sekä Amazongate-väittelyssä Amazonin kuivumista ennustavien tutkimusten lähdeviitteistä ja niiden totuudenmukaisuudesta (esimerkiksi viittaus WWF:n raporttiin alkuperäisen tutkimuksen sijaan). Erityisesti ilmastonmuutoksen seurauksia arvioitaessa raportissa on toisinaan käytetty "harmaita lähteitä", esimerkiksi WWF:n tai teollisuuden selvityksiä, joiden väitteet on kuitenkin pyritty tarkastamaan, mikä tosin Himalajan jäätiköiden sulamista arvioitaessa epäonnistui.

Huvittavaa tässä kohussa on se, että monia näitä virheitä on tiedotusvälineissä suurenneltu ja paisuteltu. Esimerkiksi Himalajan jäätiköiden sulamisennustetta on väitetty yhdeksi IPCC:n keskeiseksi päätelmäksi, vaikka kyseessä on vain parin virkkeen kohta lähes 3000-sivuisessa raportissa (jossa on myös monta kymmentä sivua täysin paikkansa pitävää tietoa jäätiköistä). Virheellinen päätelmä ei koskaan päässyt edes mukaan poliitikoille jaettavaan tiivistelmään, jonka perusteella poliitikot tekivät johtopäätöksiään.

Monet tällaiset paisutellut kohut ovat lähtöisin yksittäisten ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuvien yksityisajattelijoiden jutuista, kuten Tim Holmes osoittaa. Tosin taustalla on ajateltu olevan myös suurella rahalla hyvin organisoituja vaikuttajia osaavine PR-osastoineen, kuten Union of Concerned Scientists on aiemminkin osoittanut.

Yhtäkään virhettä IPCC:n raporteissa ei ole pystytty osoittamaan ilmastonmuutosta käsittelevästä fysiikasta. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on siis edelleenkin totta - ja voi valitettavankin hyvin. Sen sijaan ilmastonmuutoksen seurausten arviointi on äärimmäisen hankalaa ja vaikeaa.

Kaiken kaikkiaan nämä erilaiset Climategate-kohut kuitenkin kertonevat enemmänkin tiedonvälityksen ja median kuin IPCC:n ongelmista. Uusimpia ihmeellisiä tulkintoja ovat täysin perusteettomat väitteet brittitiedotusvälineissä, joiden mukaan ilmastotutkija Phil Jones olisi sanonut maapallon lämpenemisen päättyneen vuonna 1995. Onneksi nettisivustot SkepticalScience ja RealClimate ovat jo reagoineet tähän ja korjanneet tietoja.

Suomessa tiedotusvälineet ovat käsitelleet ilmastonmuutosta suhteellisen asiallisesti, vaikka jonkinlaista muutosta viime aikoina onkin ollut aistittavissa. Pari viikkoa sitten esimerkiksi Yleisradion A-Talk -ohjelmassa esitettiin outoja väittämiä. Niihin syyllistyivät ohjelman vierailijat, mutta toimittaja ei myöskään osannut jatkokysymyksillä korjata niitä. Lauri Gröhn on oikonut asioita blogikirjoituksissaan "Ilmastofoorumi munasi itsensä A-talkissa" (Ilmastofoorumi on ilmastonmuutokseen epäillen suhtautuvien ihmisten yhteisö) ja "Myös professori Saarnisto sekoili A-talkissa".

Ilmastonmuutoksen kaikkien mekanismien perimmäinen ymmärtäminen on vaikea asia myös luonnontieteisiin perehtyneille. Ilmastonmuutoksen perusfysiikka on selkeä, mutta sen seuraukset ja aikataulu ovat mahdottomia ennustaa täysin tarkasti.

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kuva-arvoitus

Kuva-arvoitus: Mitä kuva esittää? Lue vastaus tekstin lopusta.

Olen aiemmissa postauksissani käsitellyt pullotettua vettä. Muistakin linkeistä löytyy vertailua pullovedestä sekä hanavedestä. Kannattaa katsoa myös Mikko Kivisen hauska video pullotetusta vedestä.

Tällä kertaa kirjoitukseni kuitenkin käsittelee virvoitusjuomia. Kävimme ympäristöekologian kurssin opiskelijoiden kanssa vierailulla Hartwallin tehtailla Lahdessa. Vierailulla kuulimme paljon mielenkiintoista tietoa Hartwallin ympäristöohjelmasta.

Yhden virvoitusjuomalitran tuotantoon on käytetty neljä litraa vettä (tieto vuodelta 2008, vielä vuonna 2007 veden käyttö oli 4,5 litraa litran tuotantoa kohden). Jätevesipäästöt ovat siis kolme litraa (tuotettua litraa kohden kemiallisesti hajoava COD 8,8 g, kokonaisfosfori 0,05 g ja kokonaistyppi 0,13 g).

Sivutuotteina syntyy mäskiä ja hiivaa (hiivaliemi) rehuksi sekä piimaata (tuotannossa piimaata tarvittu suodatuksessa kirkastamaan hiivan aiheuttama sameus pois) maanparannusaineeksi. Lisäksi syntyy jätteitä, joista kaatopaikalle menee nykyään (v. 2008) 8 % ja kierrätykseen 92 %. Aiemmin kaatopaikkajäte on ollut 55 %.

ST1 hyödyntää Hartwallin biojätteistä ylijäämänesteet ja tuottaa niistä bioetanolia. Käymisessä syntyvä ylimääräinen hiilidioksidi käytetään muiden (ei käymisteitse valmistettujen) juomien valmistukseen.

Hartwallin kuljetuksiin tarvitaan vuosittain noin 7 miljoonaa kilometriä, mikä myös osaltaan tuottaa päästöjä.

Käytetyt muovipullot ja -korkit hyödynnetään esimerkiksi fleecekankaan, ämpäreiden, vaateripustimien (henkarit) ja kennolevyjen valmistukseen. Lisätietoja pullojen kierrätyksestä löytyy Suomen Palautuspakkaus Oy:n sivuilta.

Mitä alussa oleva kuva esittää? Kuvassa on muovipullojen aihioita. Vihreä on 1,5 litran pullon ja läpinäkyvä 0,5 litran pullon aihio. Infrapunalampun, paineilman ja muotin avulla niistä saadaan puhallettua muovipulloja. Vertaa aihioiden kokoa tulitikkurasian kokoon. Aihiot ovat pullon kokoon verrattuna pieniä (vihreä noin 14 cm ja läpinäkyvä 9,5 cm pitkä) ja ohuita (läpimitta noin 2 cm). Näin kuljettaminen on helppoa, koska ei tarvitse kuljetella tyhjänä kokonaisia pulloja.

PS. Kulutukseen liittyvistä asioista kannattaa lukea myös uudesta Ympäristölupaus-blogista.

tiistai 9. helmikuuta 2010

Googlen katunäkymät Suomesta avattiin tänään

Viime keväänä kirjoittelin siitä, kuinka Googlen katunäkymistä löytyy avaruusolio E.T., julkkiksia, kummituksia ja muita omituisuuksia. Nyt tällaisia erikoisuuksia pääsee etsimään myös Suomesta. Itse ainakin löysin Kouvolasta jo vinksahtaneita autoja, joissa on jokin kuvaustekninen häiriö (tai pieleen mennyt rekisterinumeron häivytys). Tuskin kukaan sellaisilla autoilla täällä(kään) ajaa!

Google on siis tänään avannut kesällä 2009 kuvatut Suomen katunäkymät. Esimerkiksi Kouvolassa Googlen kuvausauto liikkui kesäkuussa, jolloin itsekin satuin kuvaan. Ja sielläpä minun kuvani näyttää nyt Googlen kartoissa olevan - ja vieläpä ihan tunnistettavassa muodossa.

Suomi-katunäkymät saa näkyviin Googlen kartoista esimerkiksi kirjoittamalla hakulaatikkoon osoitteen. Kun osoitteen mukainen kartta on haettu, valitaan vaihtoehto Lisää > (Lähennä tähän) > Street View.

Nämä katunäkymät löytyvät myös Google Earthista (Google Earth oltava ladattuna tietokoneelle osoitteesta http://earth.google.com/). Tämän jälkeen Lennä kohteeseen -laatikkoon kirjoitetaan haluttu osoite. Kartalta kameran kuvaa klikkaamalla pääsee katunäkymään. (Vasemmalta Tasot-kohdasta pitää olla aktiiviseksi valittuna Katunäkymä.)

Kouvolasta näkyvät hyvin esimerkiksi Manski, rautatieasema, Kymen Lukko ja Kankaan koulu, hotelli Vaakuna, Kouvolan keskuskirkko (joka kymmenisen vuotta sitten pääsi Hesarin viikkoliitteen Kuin kaksi marjaa -palstalle yhdessä Kouvolan Etolan kanssa), Kouvolan tori, Kaunisnurmen museokortteli, Kasarminmäki, Eskolanmäen koulu (jonka purkaminen on kuvassa juuri alkamassa), Mielakantien lupiinit, puiden takana pilkistelevä Kouvolan Lyseon lukio, Tunnelikadun liikenneympyrä sekä Kuusaantien sillat.

Käykää ihailemassa Delicious-linkeistäni myös upeita panoraamakuvia maailmalta.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Uusi Ilmastotieto-blogi


Tervetuloa tutustumaan uuteen Ilmastotieto-blogiin osoitteessa ilmastotieto.wordpress.com.

Uuden blogin idea on tämä:

"Olemme ilmastotieteestä kiinnostunut joukkio. Olemme perustaneet tämän blogin tarkoituksenamme lisätä suomenkielistä tietoa ilmastoon liittyvistä asioista. Pyrimme tekemään sen nojautuen vahvasti aiheesta julkaistuun tieteelliseen materiaaliin. Tarkoituksenamme on käsitellä muun muassa ilmastotiedettä yleisesti, ilmastosta esitettyjä väitteitä, ilmastonmuutoksen seurauksia ja ilmaston tutkimista. Kirjoitamme artikkeleita itse ja myös käännämme muiden kirjoittamia artikkeleita ja videoita suomeksi."

Myös omassa blogissani jatkan edelleen sekä ilmastonmuutoksen että muidenkin biologiaan ja maantieteeseen liittyvien aiheiden käsittelyä.

tiistai 2. helmikuuta 2010

Vuodet eivät ole veljeksiä eivätkä alueet siskoksia

Meillä Suomessa tammikuu 2010 oli kylmä ja luminen. Monin paikoin muualla maapallolla on eletty harvinaisen lämmintä alkuvuotta. Ilmastonmuutos etenee. Vuodet eivät ole veljeksiä eivätkä alueet siskoksia.

Helsingin Kaisaniemessä lumen syvyys oli tänään 2. helmikuuta 2010 kello 11.10 Ilmatieteen laitoksen mukaan 63 cm ja Kumpulassa 70 cm. Viimeksi Kaisaniemessä on ollut yhtä paljon lunta 28 vuotta sitten, vuonna 1982, jolloin lumen syvyydeksi mitattiin 67 cm. Vuonna 1966 lunta oli 81 cm. Kaikkien aikojen lumensyvyysennätys Kaisaniemestä on kuitenkin peräti 109 cm vuodelta 1941. Kuluvaa vuotta edellinen runsasluminen talvi oli vuosi 2004, jolloin Kaisaniemessä oli helmikuussa lunta 43 cm.

Kouvolan Utissa lunta on tämänpäiväisen mittauksen mukaan 65 cm ja Anjalassa 77 cm. Utissa lunta on tammikuun lopussa keskimäärin (keskiarvo vuosilta 1961-1990) 45 cm ja helmikuun lopussa 55 cm. Utin suurin lumen syvyys on ollut 120 cm, mihin on siis vielä rutkasti matkaa.

Koko Suomea ajatellen nyt ei olekaan erityisen lumista. Suomen pohjois- ja itäosassa sekä Länsi-Uudellamaalla lunta oli ainakin vielä eilisten mittausten mukaan hieman tavanomaista vähemmän, kertovat Ilmatieteen laitoksen tilastot.

Ilmatieteen laitoksen eilisen tiedotteen mukaan tammikuu 2010 oli Suomessa niin kylmä, että yhtä kylmää on ollut viimeksi vuonna 1987. Näin kylmä tammikuu esiintyy pitkän aikavälin tilastoissa noin kerran 20 vuodessa. Kylmintä oli Kuusamossa 8.1.2010, jolloin mitattiin -37,1 astetta. Kaikkien aikojen Suomen kylmyysennätys on Kittilän Pokan kylästä 28.1.1999, kun pakkasta oli -51,5 astetta.

Tammikuussa 2010 Yhdysvaltojen itä- ja eteläosat olivat keskimääräistä kylmempiä, luoteisosat normaalia lämpimämpiä. New Yorkissa sää oli kylmintä sataan vuoteen. Sen sijaan Seattlessa tammikuun keskilämpötila oli mittaushistorian (1891-2010) kaikkien aikojen korkein, eivätkä tammikuun yhdenkään päivän lämpötilat jääneet pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolelle. Seattlessa tammikuun päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo oli kaikkien aikojen toiseksi korkein tammikuussa mitattu ylimpien lämpötilojen keskiarvo ja vuorokauden alimpien lämpötilojen keskiarvo oli kaikkien aikojen korkein. Myös Bellinghamissa tammikuu oli kaikkien aikojen lämpimin, Olympiasa, Quillayutessa ja Hoquiamassa kaikkien aikojen toiseksi lämpimin.

Myös Kanadan Vancouverissa tammikuu oli mittaushistorian (1937-2010) kaikkien aikojen lämpimin. Vancouverissa tammikuun 2010 keskilämpötila nousi noin 7 asteeseen, kun aiempi ennätys oli 6,3 astetta ja tilastohistorian keskimääräinen tammikuun lämpötila 3,3 astetta.

Paikoin myös Intiassa on ollut lämmintä. Esimerkiksi Shimlassa tammikuu oli lämpimin kuuteen vuoteen, 3,8 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon.

Tammikuun poikkeukselliset kylmyydet ja kuumuudet johtuvat matala- ja korkeapaineiden epänormaalista jakautumisesta pohjoisella pallonpuoliskolla. Osittain lämpötilojen heittelehtimiseen on vaikuttanut luontaisesti muutamien vuosien välein toistuva El Niño -ilmiö. Se ei kuitenkaan ole nyt ollut erityisen voimakas.

Vancouverin talviolympialaisten 2010 kannalta huono asia on se, että El Niñon vaikutus näkyy Kanadassa yleensä voimakkaimmillaan helmikuussa. Kun Vancouverissa narsissit kukkivat jo nyt ja ajoittain tarkenee jopa shortseissa, lumitilanne voi olympialaisten aikaan olla huono. Tosin vuorilla lunta varmaankin riittää. Lisäksi sään vaihtelut jatkuvat, joten El Niñonkin aikaan voi välillä olla kylmää ja lumisateista, vaikka keskimäärin on normaalia lämpimämpää. Pidetään peukkuja talviolympialaisten onnistumiselle!

Satelliittimittausten mukaan tammikuu 2010 oli maailmanlaajuisesti poikkeuksellisen lämmin, selvästi pitkän aikavälin keskiarvojen yläpuolella. Tammikuun puolivälissä mitattiin myös kaikkien aikojen päivämääräkohtaisia lämpötilaennätyksiä (maapallon keskilämpötila).

Maapallo siis lämpenee, vaikka meillä tulee lunta koko ajan lisää! Yksittäisen paikan hetkellinen sää ei kerro ilmastosta ja sen muuttumisesta juuri mitään.