keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Blog Action Day -blogiteemapäivä 16.10.2011

Kuvan © michaeljung - Fotolia.com

Bloggaajat yhdistävät voimansa vuosittain yleensä 15. lokakuuta jonkin tärkeän teeman tiimoilta. Tänä vuonna teemana on ruoka, ja Blog Action Day -blogiteemapäivä on siirretty lokakuun 16. päivään, jolloin on maailman ruokapäivä (World Food Day). Viime vuonna aiheena oli vesi, josta syntyi paljon mielenkiintoista keskustelua.

Tänä vuonna kaikki bloggaajat siis kirjoittavat ruoasta omalla, omaan blogiinsa sopivalla tyylillä. Tavoite on ylevä: saada ihmiset pyrkimään keskustelemalla kohti parempaa tulevaisuutta. Ideana on siis julkaista 16. lokakuuta 2011 omassa blogissa ruokaan liittyvä kirjoitus. Haastan kaikki Suomen bloggaajat mukaan!

Lisätietoja saa sivulta http://blogactionday.org/, jossa voi myös ilmoittaa oman bloginsa mukaan tähän tapahtumaan. Kannattaa seurata myös teemapäivän Facebook- ja Twitter-sivuja.

Myös koulumme ympäristöekologian ryhmä osallistuu blogiteemapäivän viettoon.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Maapallon ylikulutuspäivä 27.9.2011


Syyskuun 27. päivä on ns. maailman ylikulutuspäivä. Global Footprint Network (kalifornialainen ympäristöntutkimusjärjestö) ja New Economics Foundation (riippumaton brittiläinen ajatushautomo) ovat tehneet laskelman, jonka mukaan ihmiskunta on silloin vuoden 2011 alusta laskettuna käyttänyt kaikkia maapallolla vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylittikin maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen joskus 1970-1980 -luvulla.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla kovin tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Jotakin suuntaa ne silti antavat. Viime vuonna ylikulutuspäivää vietettiin muutamaa viikkoa tätä vuotta aiemmin. Tilanne ei silti ole parantanut, vaan päivän siirtyminen johtuu siitä, että sen laskemiseksi käytettävää menetelmää on muutettu ja tarkennettu.

Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää, mitä kaikkea tapahtuu. Ruokapula lisääntyy, lajien luonnolliset populaatiot pienenevät, metsiä katoaa, maaperän tuottavuus heikkenee ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä sekä merissä lisääntyy.

Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,2-1,5 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Ennen tämän vuosisadan puoliväliä tarvitaan jo kaksi maapalloa!

Erot eri kansakuntien välillä ovat suuria. Yhdysvaltalaisten elintasolla (jos kaikki maapallolla eläisivät samoin) ei riittäisi viisikään maapalloa. Myös suomalaisten kulutus on lähellä USA:ta.

Kaiken lisäksi lokakuun 2011 lopulla maapallon väkiluvun ennustetaan ylittävän seitsemän miljardin rajan!

Lisää kirjoituksia samasta aihepiiristä:

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Sinulla on kultainen kännykkä!

Maapallon terveystarkastus

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

perjantai 16. syyskuuta 2011

Suomen paras ilmastonmuutossivusto avattu


Tänään on avattu Suomen varmaankin paras ilmastonmuutossivusto:
Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Aalto-yliopiston yhteinen Ilmasto-opas, joka löytyy osoitteesta http://www.ilmasto-opas.fi/.

Netissä on siitä toistaiseksi beta-versio. Kannattaa käydä tutustumassa ja antamassa palautetta!

Itse en ole ollut tekemisissä tämän Ilmasto-oppaan kanssa, mutta marraskuussa käynnistyy siihen liittyvä, opetushallituksen rahoittama jatkohanke "Tvt-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena: tapaus ilmastonmuutos". Tämä on Ilmatieteen laitoksen, Vantaan kaupungin (Lumon lukio) ja Kouvolan kaupungin (Kouvolan Lyseon lukio ja Kouvolan iltalukio) yhteishanke, johon minäkin osallistun. Lähdemme luomaan ilmastoasioista lukioille sopivaa verkko-opetusmateriaalia, esimerkiksi tehtäviä, pelejä ja asiantuntijoiden verkkoluentoja. Mielenkiintoista!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Talven 2011-2012 sääennuste


Millainen on talven 2011-2012 sää? Tässä luettavaksenne tuoreimpia vuodenaikaisennusteita, jotka on tehty elo-syyskuussa 2011. Tulossa näyttäisi olevan tavanomainen tai hieman tavanomaista kylmempi talvi. Uudemmat ennusteet päivittyvät tämän blogipostauksen linkkeihin ja laitan niitä myöhemmin myös kommenttina tämän tekstin loppuun. Heti aluksi on kuitenkin sanottava, että näihin sään vuodenaikaisennusteisiin voi suhtautua vain puolivakavasti. Vaikka ne ovatkin tieteellisiä ja luotettavampia kuin ahvenen selkäevästä tai sammakon liikkeistä ennustaminen, nämä pitkän aikavälin sääennustemallit ovat vasta kehittelyasteella.

Ranskan Ilmatieteen laitoksen mukaan lokakuu 2011 on Suomessa kuiva ja asteen verran keskimääräistä lämpimämpi. Euroopassa on monin paikoin 0,5-2,0 astetta tavanomaista lämpimämpää. Marraskuu 2011 on Suomessa lämpötiloiltaan keskimääräinen mutta märkä. Tämä kosteus aiheuttaa erityisesti Ruotsissa ja Norjassa, joissa lämpötila on 0,5 astetta normaalia kylmempi, todennäköisesti runsaita lumisateita. Joulukuussa 2011 Suomessa on kuivaa ja 0,5 astetta keskimääräistä kylmempää. Tammikuu 2012 on kostea (lumisateinen), Etelä-Suomessa 0,5 astetta tavanomaista lämpimämpi, Pohjois-Suomessa lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja. Helmikuu 2012 taas on Etelä-Suomessa lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja, Pohjois-Suomessa 0,5 astetta tavallista kylmempi. Suurimmassa osassa Eurooppaa lämpötilat ovat 0,5-2,0 astetta tavanomaista korkeampia.

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan syksy (syyskuu, lokakuu, marraskuu) on meillä lämpötiloiltaan tavanomainen, mutta Etelä-Suomessa tavanomaista kuivemman sään todennäköisyys on hiukkasen suurempi kuin sateisen sään mahdollisuus. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.

Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa Suomeen loka-marras-joulukuuksi keskimääräisiä tai hieman normaalia lämpimämpiä lämpötiloja.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa viimeisimmässä ennusteessaan meille (hieman) keskimääräistä kylmempää talvea, mutta kevät 2012 näyttää jo tavanomaiselta. Tuoreimmat ennustekartat päivittyvät jatkuvasti nettisivuille (linkki ei välttämättä aukea ensimmäisellä klikkauksella). Lisää ennustekarttoja löytyy täältä.

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteiden mukaan syksy 2011 näyttää meillä keskimääräistä lämpimämmältä, talvi taas tavanomaiselta. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse Forecast Type > Temperature, jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.

Positive Weather Solutions laatii Euroopan ennusteensa keskittyen Ranskaan, Saksaan ja Sveitsiin, joten ennusteen soveltuminen Suomeen on kyseenalainen. Toistaiseksi myös puuttuu talven ennusteen pohjaksi tarvittavia tekijöitä. Alustavan ennusteen mukaan syyskuu on tavanomaista lämpimämpi, lokakuu kostea mutta lämpötiloiltaan tavanomainen, marraskuu tavanomainen, joulukuu ja tammikuu hieman keskimääräistä kylmempiä.

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño - La Niña -syklin vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Suomessa vallitsee väli-ilmasto, jossa on sekä meri-ilmaston että mannerilmaston piirteitä. Tuulen suunta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kumpi näistä piirteistä on voitolla. Yleensä meillä vallitsevat lounais- ja länsituulet, mutta toisinaan voimme olla pitkäänkin Venäjältä tulevan mantereisen vaikutuksen alaisina.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. (Vertaa: Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.)

Esimerkiksi WSI:n talven 2010-2011 ennusteen (marras-joulu-tammikuu) paikkansa pitävyyden voi tarkastaa täältä (linkki voi vaatia tuplaklikkauksen) ja aiempien ennusteiden luotettavuuden täältä.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, ns. vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja. Jos talvesta ennustetaan keskimääräistä kylmempää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on vähän tavanomaista kylmempi (ei silti hurjia pakkasia) tai 2) sitä, että talvilämpötilat ovat suurimman osan ajasta aivan normaaleja (vain vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), mutta jossakin vaiheessa on kunnon paukkupakkaset.

AccuWeather.com-sääsivuston pitkän aikavälin ennusteiden ekspertti Joe Bastardi on sitä mieltä, että monet merkit viittaavat erityisesti talvien 2012-2015 olevan kylmiä pohjoisen pallonpuoliskon tietyillä alueilla. Hänen mukaansa tulossa olisi samanlaisia talvia kuin 1970-luvun lopulla. Tähän viittaavia tekijöitä ovat kylmä Tyynimeri ja samanlainen ENSO-värähtely kuin 1970-luvun alkupuolella (ensin La Niña, sitten El Niño ja sitten voimakas La Niña), jotka johtivat kylmiin ja lumisiin talviin 1970-luvun lopulla. Nyt voimakas La Niña alkoi viime syksynä. Näiden säätekijöiden lisäksi villeinä kortteina vaikuttavat tulivuoritoiminnan ja auringon aktiivisuuden vaihtelu.

Tällaisiin epävarmoihin lööppitason ennusteisiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella. Vuosi sitten puolalaisten meteorologien kerrottiin ennustaneen Pohjois-Eurooppaan kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Todellisuudessa asia on paljastunut osittain väärinkäsitykseksi.

Ilmaston lämpeneminenkin voi lisätä kylmiä talvia! Näin sanoo uudehko tutkimus, jossa tutkijat Vladimir Petuhov (Petoukhov) ja V. A. Semenov Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuskeskuksesta (Potsdam Institute for Climate Impact Research) ovat seuranneet Jäämeren itäosia (Barentsinmeri ja Karanmeri).

Kun Jäämeren itäosien jääpeite vähenee ilmastonmuutoksen myötä, merestä pääsee vapautumaan entistä enemmän lämpöä, mikä lämmittää ilmaa. Tämä puolestaan aiheuttaa ilmavirtausten muuttumisen, jolloin kylmät talvet Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa yleistyvät. Äärimmäisen kylmien talvien todennäköisyys kasvaa kolminkertaiseksi!

Kylmistä talvista on syytetty joskus auringon heikkoa säteilyä ja joskus Golfvirran heikentymistä, mutta tutkijoiden mukaan merijään vähenemisen ja kylmien talvien välinen korrelaatio on huomattavasti selvempi. Tämä ”lämmin arktinen alue, kylmät mantereet” -ilmiö on fysikaalisesti täysin mahdollinen.

Talviset talvet 2005-2006 ja 2009-2010 tai 2010-2011 eivät siis ole tämän tutkimuksen mukaan ristiriidassa ilmaston lämpenemisen kanssa, vaan pikemminkin ne sopivat kuvaan erinomaisen hyvin ilmastonmuutoksen yhteydessä. (Sitä paitsi talvet 2009-2010 ja 2010-2011 eivät edes olleet erityisen kylmiä, jos tarkastellaan koko pohjoista pallonpuoliskoa eikä vain eniten uutisoitua Euroopan ja Itä-Yhdysvaltojen aluetta. Ilman ilmastonmuutosta nämä talvet olisivat olleet vieläkin kylmempiä.)

Tämä potsdamilainen tutkimus ei kuitenkaan ole ennuste minkään yksittäisen talven säästä, vaan se kertoo vain kylmien talvien todennäköisyyden kasvavan pitkällä aikavälillä ilmaston lämmetessä. Luontainen sään vaihtelu kuitenkin jatkuu, joten yksittäisestä talvesta on tämän tutkimuksen perusteella mahdotonta ennustaa yhtään mitään. Yksittäinen talvi voi olla kylmä tai lämmin, vaikka kylmien talvien todennäköisyys kasvaisikin. Tutkimuksesta on luettavissa laajempi lehdistötiedote Potsdam-instituutin nettisivuilta.

Blogissaan meteorologi Liisa Rintaniemi pohtii mahdollista matalapainetoiminnan vilkkauden jaksottaisuutta, joka ehkä saattaisi vaihdella 10-20 vuoden välein:

”On tutkittu, että 1960-luvulla matalapainetoiminta oli ainakin pohjoisen pallonpuoliskon merialueilla heikkoa, kun taas 1980- ja 1990-luvut olivat vilkkaan toiminnan aikaa. 2010-luvun alkajaisiksi matalapainetoiminta on tämän meteorologin näppituntumalla taas heikentynyt – mutta varsinaiset johtopäätökset voidaan suodattaa havaintoaikasarjoista vasta vuosikymmenen päätyttyä. Mutta eikö olekin mielenkiintoista, jos voitaisiin varmuudella todeta, että on olemassa noin 10-20 vuoden mittaisia jaksoja, jolloin meillä vallitsee vuoroin vilkas matalapainetoiminta – merellinen ilmasto – vuoroin heikko matalapainetoiminta – mantereinen ilmasto? Ja että nämä jaksot voitaisiin ennustaa etukäteen? 'Viidestä seuraavasta talvesta tulee jälleen kylmiä ja runsaslumisia.' 'Seuraavat kolme kesää ovat hyvin koleita ja epävakaisia, joten varatkaa etelänmatkanne ajoissa.' Puhumattakaan siitä, miten suuria etuja tällaisista ennusteista olisi teollisuudelle ja liikenteelle. No, tämä on tietysti meteorologista science fictionia. Tiede menee eteenpäin, vaikka ihmisiässä mitattuna edistys tapahtuu joskus tuskallisen hitaasti. Mutta hei, jo kymmenen vuoden päästä, 42-vuotiaana tiedän, jatkuivatko nämä 2010-luvun alkuvuosien kylmät talvet ja kuumat kesät Suomessa koko vuosikymmenen.”

Kommentissa Rintaniemi tarkentaa vielä näin:

”Yksi pointti johon en kirjoituksessani päässyt on se, että kuluneet mannermaisen kylmät talvet eivät kerro ilmastonmuutoksen pysähtymisestä ja esimerkiksi mainitsemasi lumirajan siirtyminen on nähtävissä edelleen. Vielä selvemmin havaitaan kuitenkin esim. pohjoisnavan merialueiden jääpeitteiden vetäytyneen pienemmälle alueelle. Matalapainetoiminnan vuosikymmenien väliset muutokset aiheuttavat lyhyen aikavälin heittelyä keskileveysasteiden ilmastoon, joten niiden vaikutus täytyy suodattaa pois niistä aikasarjoista, joissa tutkitaan ilmaston lämpenemistä 50-100 vuoden aikana.”

Ilmastonmuutos (useimmilla maapallon alueilla ilmaston lämpeneminen) näkyy hyvin selvästi tilastoissa ja diagrammeissa. Kattavan peruskatsauksen ilmastonmuutoksesta voi lukea syyskuussa avautuvasta Ilmasto-oppaasta ja ajankohtaisia uutisia Ilmastotiedosta.

torstai 1. syyskuuta 2011

Kesä 2011 oli Suomessa neljänneksi lämpimin 1900-2000 -luvuilla


Ilmatieteen laitos kertoo tänään julkaistussa tiedotteessaan näin:

"Kesästä muodostui yksi lämpimämmistä 1900-luvun alusta lähtien. Koko maan keskilämpötila oli kesä-elokuussa 15,7 astetta, mikä on kaksi astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Tilastojen mukaan näin lämmin kesä on harvinainen, joskaan ei aivan poikkeuksellinen. Vastaavanlainen kesä toistuu tilastojen mukaan keskimäärin kerran 20–30 vuodessa.

Ilmatieteen laitoksen mukaan 1900-luvun alusta lähtien tarkasteltuna kulunut kesä oli neljänneksi lämpimin. Lämpimin kesä koettiin vuonna 1937, jolloin koko maan keskilämpötila oli 16,2 astetta. Vuonna 1972 kesän keskilämpötila oli 16,0 astetta ja vuonna 2002 lämpötila oli 15,8 astetta. Kesällä 2010 koko maan keskilämpötila oli 14,9 astetta. Tällöin viileähkö kesäkuu ja elokuun loppu alensivat keskilämpötilaa. Tänä kesänä sekä kesä- heinä-, että elokuu olivat tavanomaista lämpimämpiä.

Eräillä havaintoasemilla kulunut kesä oli mittaushistorian lämpimin. Näin kävi muun muassa Helsingin Kaisaniemessä, jossa havaintoja on tehty 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Kaupungistumisen myötä 1800-luvun Helsingin havainnot eivät kuitenkaan ole täysin verrannollisia nykypäivään. Hellepäiviä oli kuluneena kesänä tavanomaista enemmän, mutta selvästi vähemmän kuin edellisenä kesänä. Koko maassa hellepäiviä oli kesällä 2011 yhteensä 46 kappaletta, kun niitä tyypillisesti on 38. Havaintoasemista eniten hellepäiviä oli Lahdessa, jossa niitä oli 36.

Merkittävin piirre kesän 2011 lämpöoloissa oli kesäkuun alkupuoliskon helleaalto, joka oli erityisesti Lapin osalta poikkeuksellinen eli toistuu keskimäärin pari kertaa vuosisadassa. Monilla paikkakunnilla saavutettiin uusia kesäkuun lämpöennätyksiä. Koko kesän korkein lämpötila 32,8 astetta mitattiin Ylitornion Meltosjärvellä 10. kesäkuuta.

Sadeoloiltaan kulunut kesä oli yleisesti ottaen hieman tavanomaista sateisempi, joskin sademäärissä oli suuria paikallisia eroja."

European Space Agency puolestaan kertoo arktisista merijäistä mielenkiintoista tietoa. Sekä Koillisväylä että Luoteisväylä ovat nyt auki toista kertaa satelliittimittausten aikakaudella (1970-luvulta alkaen). Edellisen kerran näin kävi vuonna 2008. Luoteisväylä avautui jäättömäksi ensimmäistä kertaa vuonna 2007, jolloin pohjoisen pallonpuoliskon jääpeite oli ennätysalhainen satelliittiaikakaudella. Tuolloin asiaan vaikuttivat suuresti poikkeukselliset sääolot. ESA:n nettisivulla todetaan kesän 2011 tilanteesta näin:

"Riippumatta siitä, saavutammeko ennätyksen vai ei, tämä vuosi vahvistaa joka tapauksessa meidän olevan aikakaudella, jolla jään määrä kesäisin on huomattavasti vähäisempi kuin aiemmin. Viimeiset viisi kesää ovat viisi jääpeitteen dokumentoitua minimivuotta. Joka vuosi Jäämerellä muodostuu ja sulaa valtava määrä kelluvaa jäätä, mutta jään sulaminen on kiihtynyt. Viimeisen 30 vuoden ajan Jäämerta tutkineet satelliitit ovat havainneet kesän lopun jääpeitteen vähenemisen 80-luvun alun 8 miljoonasta neliökilometristä historialliseen minimiin vuonna 2007, jolloin se kattoi vain 4,24 miljoonaa neliökilometriä."

Arktisen merijään kohtalona näyttää ennen pitkää olevan sulaminen kokonaan ilmaston lämmetessä, mikä osaltaan kiihdyttää koko arktisen alueen lämpenemistä. Toisaalta uuden tutkimuksen mukaan merijään määrä saattaa lähivuosikymmeninä vakautua tai jopa hiukan lisääntyä hetkellisesti silloin tällöin.

Helsingin Kaisaniemessä kesä 2011 oli em. Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan koko mittaushistorian lämpimin. Asiasta ei kuitenkaan voi syyttää pelkästään ilmastonmuutosta, vaan myös kaupunkilämpösaarekeilmiö (ns. kaupunkien lämpösaariefekti, lämpösaarivaikutus) on vaikuttanut asiaan hiukan. Muutenkaan tietoja ilmastonmuutoksen etenemisestä tai etenemättömyydestä ei pidä päätellä yhden kesän tai yhden talven perusteella.

Tässä lisätietolinkkejä kaupunkien lämpösaarekeilmiöstä:

Tulevaisuuden kaupunkien kuumat yöt

Liioitteleeko kaupunkilämpösaareke ilmaston lämpenemistä?

Turun torilla lämmintä piisaa

Tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna Ilmatieteen laitoksen viestintäyksiköstä kertoi Kaisaniemen säähavainnoista (Suomen pisin lämpötilasarja alkaen vuodesta 1844) Ilmastotiedossa vuosi sitten näin:

"Koko havaintokaudella lämpötilan yleinen kehitys on kohti korkeampia lukemia osana maailmanlaajuista ilmastonmuutosta, vaikka välillä muutos (esimerkiksi 1940 – 1980) on ollut hitaampaa. Alin vuosikeskiarvo mitattiin vuonna 1867 suurten nälkävuosien aikaan. Poikkeuksellisen kylmiä vuosia (talvia) olivat myös sotavuodet 1940 – 1942 ja vuodet 1985 ja 1987. Havaintokauden lämpimin vuosi oli 2008, jolloin keskilämpötila oli noin 2 °C korkeampi kuin vertailukauden 1971-2000 taso. Lämpötila on noussut vuodesta 1844 lähtien noin 2,8 °C, jossa on noin 0,5 °C kaupunkilämpösaarekkeen vaikutusta ja mittausmenetelmien muutoksista aiheutuvaa osuutta."