maanantai 28. tammikuuta 2013

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Viime vuosikymmenen aikana esiintyi ennätysmäärä helleaaltoja monilla maapallon alueilla. Se oli myös maailmanlaajuisesti lämpimin vuosikymmen sen jälkeen, kun luotettavat mittaukset aloitettiin 1800-luvulla. Ympäri maailman esiintyy nykyään paikallisia ennätyskorkeita kuukausien keskilämpötiloja keskimäärin viisi kertaa niin paljon kuin olisi odotettavissa vakaassa ilmastossa, jossa pitkäaikaista lämpenemistä ei tapahdu. Kuukausittaisten lämpöennätysten määrän ennustetaan lisääntyvän 2040-luvulle mennessä maailmanlaajuisesti yli 12 kertaa niin yleisiksi kuin ilmastossa ilman pitkäaikaista lämpenemistä. Helleaallot ovat myös entistä kuumempia. Nykyään keskimäärin 80 prosentin ja 2040-luvulla 90 prosentin todennäköisyydellä uusi kuukauden lämpöennätys johtuu ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Voimakkaina El Niño -vuosina on havaittavissa vielä lisäennätyksiä ilmastonmuutoksen aiheuttaman pitkän aikavälin nousun lisäksi.

Kuvan © John Takai - Fotolia.com
Viimeisin vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin ja sen aikana sään ääri-ilmiöiden ennätyksellisen suuri määrä aiheutti vakavia vahinkoja ekosysteemeille ja yhteiskunnalle. Esiin onkin noussut kysymys siitä, missä määrin ääri-ilmiöt johtuvat ilmaston lämpenemisestä. Yhden sään ääri-ilmiötyypin, helleaaltojen, kohdalla ilmiön esiintymisen ja ilmaston lämpenemisen välillä on yksinkertainen suhde: korkeampi globaali keskilämpötila johtaa väistämättä helleaaltojen määrän ja voimakkuuden lisääntymiseen.

Havaittujen ennätysten lukumäärissä on kuitenkin suuria alueellisia eroja. Kesäajan pitkittyneisiin helleaaltoihin liittyvien ennätysten määrä on kasvanut yli kymmenkertaiseksi joillakin manneralueilla esimerkiksi Euroopassa, Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Amazoniassa. Havaitut ennätykset kasaantuvat sekä alueellisesti että ajallisesti. Viimeaikaisia esimerkkejä tällaisista ennätyksellisistä helleaalloista ovat Eurooppa vuonna 2003, Kreikka 2007, Australia 2009, Venäjä 2010, Texas 2011, Manner-Yhdysvallat 2012 ja tuoreimpana Australia 2013.

Kaikilla näillä helleaalloilla oli vakavia vaikutuksia yhteiskuntaan. Ne aiheuttivat monia lämpökuolemia, laajoja metsäpaloja tai satotappioita. Kuolleisuus ja sairastuvuus ovat vahvasti sidoksissa helleaallon kestoon. Kuolemantapausten määrä lisääntyy jokaista kuumaa päivää kohden. Lisäksi äärimmäiset sääilmiöt tyypillisesti aiheuttavat suuria vaikutuksia siksi, etteivät yhteiskunta ja ekosysteemit ole sopeutuneet niihin. Näiden syiden takia on tärkeää tutkia, kuinka kuukausittaisten lämpöennätysten määrä on muuttumassa maailmanlaajuisesti ja missä määrin tämä voidaan selittää ilmaston lämpenemisellä.

Uudessa tutkimuksessa (Coumou, D., Robinson, A., Rahmstorf, S. 2013: Global increase in record-breaking monthly-mean temperatures) selvitetään sitä kysymystä, kuinka suuri osa nykyään havaituista ennätyksellisistä helleaalloista liittyy ilmastonmuutokseen ja kuinka paljon helleaaltoja olisi tapahtunut vakaassa ilmastossa ilman pitkän aikavälin lämpenemistä. Tutkimus keskittyy pitkiin, useita viikkoja kestäviin helleaaltoihin ja kuukausittaisiin lämpöennätyksiin.

Lämpeneminen voimakkainta 1970-luvun jälkeen

Tutkimuksessa käytettiin 131 vuoden (1880-2010, NASA-GISS) havaintosarjaa, jossa on yhdistetty maa-alueiden ja valtamerten pinnan lämpötila-aineistot. Se kertoo kuukausittaisten keskimääräisten pintalämpötilojen poikkeamat verrattuna tavanomaisiin lämpötiloihin maailmanlaajuisessa hilaruudukossa, jossa ruudun koko on 2 × 2 astetta. Ilman napaseutuja (leveyspiireiltä 70 astetta navoille päin olevat alueet, joilla tietojen kattavuus on huono) saadaan noin 12 500 hilaruutua, joista kustakin on 12 aikasarjaa (yksi kullekin kalenterikuukaudelle) eli yhteensä noin 150 000 erillistä aikasarjaa.

Maailmanlaajuiset kunkin kuukauden lämpötilojen keskiarvot osoittavat lämpenemisen tapahtuneen kahdella eri ajanjaksolla: noin 1910-luvulta 1940-luvulle ja suurin osa lämpenemisestä 1970-luvulta nykypäivään. Lämpenemistrendi vaihtelee huomattavasti 131 vuoden aikana.

Kun kaikkien kuukausien ennätykset yhdistetään, useimmilla mantereilla lämpöennätysten määrä on yli kaksinkertaistunut 40 viime vuoden (1971-2010) aikana. Afrikassa, Amazoniassa, Etelä-Aasiassa ja Itä-Euroopassa ennätysten määrä on yli nelinkertaistunut. Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Euraasiassa ja Australiassa kehitys on ollut maltillisempaa.

Euroopassa sekä läntisessä Pohjois-Amerikassa lämpöennätyksiä on syntynyt paljon enemmän kesäaikaan kuin talvella. Sen sijaan Keski-Euraasian alueella havaittiin vastoin odotuksia paljon talviajan lämpöennätyksiä. Muuten havaittu ja tietokonemallilla ennustettu lämpöennätysten kehittyminen maa-alueilla pitivät melko hyvin yhtä. Havaitut ennätykset kuitenkin keskittyivät ennustettua enemmän samoille alueille. Tämä on hyvin ymmärrettävää siksi, ettei malli ota huomioon paikallisia palautemekanismeja vaan perustuu taustalla tapahtuvaan pitkäaikaiseen lämpenemistrendiin.

Jos havaintoaineistossa on suurta vaihtelevuutta verrattuna trendiin, ilmastonmuutoksen vaikutus ennätysten lisääntymiseen on suhteellisen vähäinen. Siksi nykyinen lämpenemisnopeus on toistaiseksi lisännyt yksittäisten sääasemien päiväkohtaisia lämpöennätyksiä vain kohtalaisesti. Sitä vastoin hyvin vähän vaihtelevassa havaintoaineistossa, jollainen maapallon keskilämpötila on, melkein kaikki viimeaikaiset ennätykset johtuvat pitkäaikaisesta ilmaston lämpenemistä, koska vaihtelu on pientä verrattuna trendiin. Odotettavissa siis on huomattava kasvu kuukausittaisissa lämpöennätyksissä.

Lämpöennätyksistä 80 prosenttia ilmastonmuutoksen aiheuttamia

Jos ilmasto ei muuttuisi, vuosikymmenen aikana pitäisi havaita todennäköisyyslaskennan mukaan laskettuna keskimäärin yksi mittaushistorian kuumin kuukausi. Yksittäisen kuukauden todennäköisyys olla ennätyskuukausi 131 vuoden havaintosarjassa on 1 / 131 (esimerkiksi 1 tammikuu 131 tammikuusta on ennätyslämmin). Jos ilmasto ei muutu (eli kuukausiennätykset jakautuvat täysin sattumanvaraisesti), niin 10 vuodessa ennätyslämpimiä kuukausia (tammikuu-joulukuu) pitäisi silloin olla keskimäärin 12 (yhdessä vuodessa 12 kuukautta eli 12 mahdollisuutta olla ennätyslämmin kuukausi) x 10 (vuosikymmenen vuosien lukumäärä) jaettuna 131:llä eli likimain yksi.

Havaittu kuukausittaisten lämpöennätysten määrä viime vuosikymmenellä on kuitenkin noin viisi. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana erityisen paljon koko 131-vuotisen havaintohistorian lämpöennätyksiä on tehty tropiikissa, esimerkiksi Itä-Afrikassa, Intiassa ja Amazoniassa. Näillä alueilla on havaittu 12 kertaa niin paljon ennätyksiä kuin pitäisi laskennallisesti olla odotettavissa. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden aikana on keskimäärin yksi ennätyslämmin kuukausi. Myös Länsi-Euroopan kesäaikaan on havaittavissa vastaavanlainen ennätysten suuri lisääntyminen.

Todennäköisyys, että viimeisimmän vuosikymmenen ennätykset näillä alueilla johtuvat ilmastonmuutoksesta, on yli 90 prosenttia. Maailmanlaajuisesti vastaava todennäköisyys on noin 80 prosenttia ja useilla manneralueilla jopa enemmän. Tämä koskee sitä todennäköisyyttä, että ennätys on rikottu riippumatta siitä, kuinka paljon se on ylittynyt. Merkittäviä poikkeuksia ovat Yhdysvaltojen itäosat, Australia, Kaakkois-Aasia ja Argentiina, joissa todennäköisyydet vaihtelevat paikasta toiseen 10 ja 50 prosentin välillä.

Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, miten ennätysten määrä suhteessa odotettuun ennätysmäärään on vaihdellut ajan myötä. Näin tarkastellen paljastuu selvä ennätysten määrän kasvu viimeisimmän 50 vuoden aikana. Eniten ennätyksiä havaittiin vuosina 1998, 1983 ja 2010.

Havaitut ennätykset ja ennustemallit yhteneväisiä muutamin poikkeuksin

Kun todellinen havaittu lämpötilakehitys (GISS, globaali keskiarvo) syötettiin ennustemalliin, myös malli näytti lämpöennätysten määrän kasvavan jyrkästi 1970-luvun jälkeen johtuen maapallon nopeasta lämpenemisestä. Malli näytti kuukausittaisten lämpöennätysten määrän nousevan lopulta noin viiteen vuosikymmenessä, mikä pitää yhtä viimeisimmän vuosikymmenen havaintojen kanssa.

Havaittu lämpöennätysten määrä sopii hyvin yhteen mallin ennustamien tulosten kanssa lukuun ottamatta kolmea selvää poikkeusta: 1940-luku, 1980-luvun alkupuoli ja vuosi 1998. Kaksi viimeksi mainittua käy yhteen erityisen voimakkaiden El Niño –ajankohtien kanssa (1982/1983 ja 1998). Näinä ajankohtina lämpöennätyksiin onkin vaikuttanut ilmaston pitkäaikaisen lämpenemisen ja satunnaisen vaihtelun lisäksi El Niño.

Lämpöennätysten määrä on keskimäärin kasvanut viisinkertaiseksi verrattuna siihen, mikä olisi odotettavissa ilman ilmaston pitkäaikaista lämpenemistä. Ennätysmäärien kasvu on ollut erityisen jyrkkä viimeisimpien 40 vuoden aikana, jolloin maailmanlaajuiset kuukausittaiset keskilämpötilat ovat nousseet lähes lineaarisesti.

NAO, El Niño ja lumipeite vaikuttavat ilmastonmuutoksen lisäksi

Positiivisen NAO-indeksin vuosina esiintyy epänormaalin kylmiä meriveden pintalämpötiloja subtropiikissa ja Pohjois-Atlantin subpolaarisilla alueilla, kun taas keskileveyksillä on suhteellisen lämmintä. NAO-indeksi muuttui 1990-luvun suhteellisen pysyvästä positiivisesta vaiheesta negatiiviseksi 2000-luvulla. Tämä sykli aiheutti subtrooppisilla ja subpolaarisilla alueilla ylimääräistä lämpenemistä siirryttäessä 1990-luvulta 2000-luvulle ja vähensi lämpenemistä keskileveysasteilla.

El Niñon huippuvuosi 1998 johti ennätyksellisiin meren pintalämpötiloihin trooppisella itäisen Tyynenmeren alueella Perun rannikolla. Koska vuoden 1998 lämpötilat tällä alueella olivat niin äärimmäisiä, niitä ei ole ylitetty sen jälkeen. Tämä selittää sen, miksi havaittu ennätysten määrä tällä alueella oli viime vuosikymmenellä pienempi kuin mallin perusteella odotettavissa oleva määrä.

Monet talvella havaitut Euraasian ennätykset, jotka eivät ole ennustemallin mukaisia, voivat liittyä lumipeitteen vaihteluun. Nämä kolme esimerkkiä (NAO, El Niño, lumipeite) osoittavat mekanismien monimutkaisuutta joillakin alueilla sekä selittävät eroja havaintojen ja ennustemallin välillä.

Voiko yksittäisiä helleaaltoja yhdistää ilmastonmuutokseen?

Yksittäiset helleaallot liittyvät usein epälineaarisiin fysikaalisiin mekanismeihin, jotka eivät välttämättä ole yhteydessä pitkän aikavälin lämpötilatrendiin. Tällaisia prosesseja ovat El Niño, sulkukorkeapaineet ja maaperän kosteuteen liittyvät takaisinkytkennät. Yksittäisten helleaaltojen yhdistäminen ilmastonmuutokseen edellyttää siis perusteellista ymmärrystä taustalla vaikuttavista fysikaalisista tekijöistä, eikä se voi perustua pelkästään tilastollisiin tutkimuksiin.

Nämä epälineaariset prosessit kuitenkin esiintyvät yhdessä taustalla vaikuttavan hitaan mutta vakaan lämpenemisen kanssa. Siten luonnolliset mekanismit kuten El Niño voivat aiheuttaa helleaaltoja ja muita lämpöön liittyviä äärimmäisiä sääilmiöitä yhdessä taustalla vaikuttavan pitkäaikaisen lämpenemisen kanssa, jolloin syntyy uusia sääennätyksiä. Ilmastonmuutos vaikuttaa lisäämällä ylimääräistä lämpöä ääri-ilmiöihin, jotka muuten olisivat jääneet ennätyskynnysten alapuolelle.

Siksi voimakkaina El Niño -vuosina kuten 1998 esiintyy paljon enemmän ennätyksiä kuin olisi odotettavissa yksinomaan pitkän aikavälin lämpenemisen vaikutuksesta. Tällaiset epälineaariset mekanismit voivat myös aiheuttaa sään ääri-ilmiöiden keskittymistä tietyille alueille. Esimerkiksi sulkukorkeapaineen vallitessa maaperän kosteuteen liittyvät palautemekanismit voivat vahvistaa kyseisen alueen sään lämpenemistä. Näiden mekanismien vaikutus ei niinkään liity paikalliseen lämpenemistrendiin vaan maaperän kosteuspitoisuuteen, jolla puolestaan ei välttämättä ole mitään pitkän aikavälin trendiä, vaan joka riippuu lähinnä edellisten kuukausien sademääristä ja haihtumisesta. Tällaiset mekanismit voivat selittää sen, että todellisuudessa havaitut ennätykset keskittyvät ajallisesti ja alueellisesti enemmän kuin ennustemallissa.

Kesäaikaan syntyvät kuukausien lämpöennätykset voivat aiheuttaa pitkäaikaisia ja laajalti vaikuttavia helleaaltoja. Tutkimuksen tulosten mukaan tällaisten kesäkuukausien lämpöennätysten määrä on lisääntynyt voimakkaasti laajoilla manneralueilla, esimerkiksi osassa Eurooppaa, Afrikassa, Amazoniassa ja Etelä-Aasiassa. Tämä on sopusoinnussa aiempien tilastollisten tutkimusten kanssa, joissa on selvitetty helleaaltojen yleistymistä 1900-luvulla. Viimeaikaisissa yksittäisiin helleaaltoihin (Eurooppa 2003, Venäjä 2010) keskittyvissä tutkimuksissa ja mallinnuksissa on arvioitu, että ilmastonmuutos on lisännyt näiden helleaaltojen todennäköisyyden noin nelinkertaiseksi. Tämän uuden tutkimuksen tulokset ovat yhdenmukaisia näiden havaintojen kanssa. Samoin johtopäätökset vahvistavat viimeaikaisia mallinnuksia, joiden mukaan trooppisella alueella on odotettavissa erityisen paljon ennätyksellisiä kausilämpötiloja tulevalla vuosisadalla.

Kolmen vuosikymmenen kuluttua lämpöennätyksiä 12-kertainen määrä normaaliin verrattuna

Tulevaisuuden ennusteet pohjautuvat tutkimuksessa voimakkuudeltaan keskitasoa olevaan IPCC:n vuoden 2007 ilmastonmuutosskenaarioon RCP4.5, jonka mukaan maapallo lämpenee 0,7 astetta vuodesta 2011 vuoteen 2040.

Tutkimuksessa käytetyn ennustemallin mukaan kuukausittaisten lämpöennätysten määrä vuosikymmenessä nousee vuoteen 2040 mentäessä globaalisti yli kahteentoista, siis noin 12 kertaa niin yleiseksi kuin muuttumattomassa ilmastossa. Paikoitellen nousua tapahtuu enemmänkin. Lisäksi on huomattava, että 2040-luvulla ennätysten on oltava lämpimämpiä kuin 2020- ja 2030-luvun ennätykset, jotka puolestaan ovat jo nykyisiä ennätyksiä lämpimämpiä. Helleaallot siis tulevat olemaan entistäkin voimakkaampia.

Tämän tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos on lisännyt kuukausittaisten ennätyslämpötilojen todennäköisyyden maailmanlaajuisesti keskimäärin viisinkertaiseksi. Tutkimuksen tilastollinen analyysi ei ota kantaa ilmastonmuutoksen syihin. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin luotettavasti osoitettu, että ilmaston lämpeneminen 1900-luvun toisella puoliskolla johtuu ihmisestä.

Niinpä voidaan päätellä, että noin 80 prosenttia viimeaikaisista kuukausien lämpöennätyksistä olisi jäänyt saavuttamatta ilman ihmisen vaikutusta ilmastoon. Jos voimakkuudeltaan keskitasoa oleva tulevaisuuden lämpenemisskenaario toteutuu, yli 90 prosenttia kuukausien lämpöennätyksistä johtuu ihmisen vaikutuksista vuoteen 2040 mennessä.

Lähteet

Coumou, D., Robinson, A., Rahmstorf, S. (2013): Global increase in record-breaking monthly-mean temperatures. Climatic Change (online) [doi:10.1007/s10584-012-0668-1].

Potsdam Institute for Climate Impact Research (14.1.2013):  Global warming has increased monthly heat records by a factor of five (press release).

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Kouvolan Lyseon lukio 110 vuotta


Suomen toiseksi vanhin maaseudulle perustettu oppikoulu, nykyinen Kouvolan Lyseon lukio viettää viikonloppuna 26.-27.1.2013 näyttäviä 110-vuotisjuhlia.

"Kouvolan Suomalainen yhteiskoulu perustettiin vuonna 1903. Silloisissa oloissa harvinainen koulu on toiseksi vanhin maaseudulle perustettu oppikoulu maassamme. Vuonna 1906 valmistui oma koulurakennus, myöhemmin 1940- ja 1950-luvuilla "Puulyskaksi" kutsuttu komea hirsirakennus, Salpausselän kadun varrelle. Vuonna 1929 koulu siirtyi valtion haltuun ja sai nimen Kouvolan yhteislyseo. Viipurissa 1936 perustettu Viipurin toinen tyttökoulu on koulumme toinen edeltäjäkoulu. Talvisodan jälkeen se evakkokouluna siirtyi Kouvolaan ja aloitti toimintansa syksyllä 1940 Kouvolan tyttölyseo -nimisenä. Vanhasta yhteislyseosta tehtiin samalla Kouvolan lyseo, joka asteittain muutettiin poikakouluksi. Vuonna 1949 tyttölyseo sai uuden koulurakennuksen, saman, jossa nykyinen koulu toimii. Poikalyseo muutti uuteen koulutaloonsa naapuritontille Urheilupuistoon syskyllä 1961. Rakennuksessa on nykyisin Urheilupuiston koulu (luokat 7 - 9). Iltalinja perustettiin lyseoon vuonna 1971. Molemmat lyseot muutettiin 1973 yhteislyseoksi. Poikalyseo sai entisen nimensä Kouvolan Yhteislyseo ja tyttölyseosta tehtiin Torkkelin yhteislyseo. Vuonna 1975 Kouvolassa siirryttiin peruskoulujärjestelmään ja keskikoululuokat erotettiin lukiosta. Yhteislyseosta, entisestä poikalyseosta muodostettiin Palomäen lukio ja keskikoulusta Urheilupuiston yläaste. Torkkelin yhteislyseosta muodostettiin Torkkelin lukio ja sen keskikoululuokista Eskolanmäen yläaste, joka muutti uuteen koulutaloon vuonna 1978. Vuonna 1980 vanhat, perinteikkäät lukiot yhdistettiin ja koulu sai nimen Kouvolan Lyseon lukio. Koulussa toiminut iltalinja muutettiin itsenäiseksi iltalukioksi 1.8.1991" (lähde: Kouvolan Lyseon lukion vuosikertomus 2011-2012)


Vuoden 1970 tienoilla tyttölyseolaisille jaettiin tällaisia ohjeita:

"Älä hyökkäile ovista kuin naishunni ja tallo pienempiäsi." 

"Kuka nyt viettäisi aikaansa rikkivedyn ja ammoniakin katkussa, saati ruokailisi siellä. WC:ssä ei asuta." 

"Välitunneilla älä seiso kuin hattivatti, kun saat kävellä, juosta, pomppoilla."


Panu Patomäen pronssista ja graniitista valmistettu Helvi Hongan patsas.
Juhlallisuudet alkavat lauantaina 26.1. kello 13.30 kukkalaitteen laskemisella koulun entisen rehtorin Helvi Hongan (1903-1993) patsaalle. Helvi Hongan sanoin: "Vain nöyrä voi olla voimakas, vain voimakas voi olla lempeä."

Pääjuhlaa vietetään Lyseon lukion liikuntahallissa lauantaina kello 15.00. Tämän jälkeen on vuorossa luokkakokouksia.

Lauantai-iltana kello 19.00 Lyseon lukion liikuntahallissa on vuorossa Peer Gynt -musiikkinäytelmä, joka on toteutettu ilmaisutaidon, draaman, musiikin, liikunnan ja kuvataiteen yhteisprojektina. Näytelmä on norjalaisen klassikkokirjailija Henrik Ibsenin tuotantoa, mutta 1800-luvun lopun tarina on muunnettu nykypäivään sijoittuvaksi ja nykykieliseksi. Peer Gynt on nuori levoton mies, joka rymyää sekä kotipaikkakunnallaan että maailmalla ja etsii itseään hankkien samalla sekä ystäviä että vihamiehiä. Mukana on toki myös kaiken voittavaa rakkautta. Näytelmä sisältää myös runsaasti tarinaa tukevaa musiikkia ja tanssia. Musiikki on Maija Vilkkumaan käsialaa mutta sovitettu juuri tähän esitykseen sopivaksi. Tyylilajit vaihtelevat popista rockiin ja balladiin.

Kaikki ovat tervetulleita seuraamaan näytelmää. Lipun hinta on 10 euroa (alle 18-vuotiaat ja eläkeläiset 5 euroa).

Peer Gynt -näytelmän yleisönäytöksiä esitetään Lyseon liikuntahallissa myös seuraavina ajankohtina:
-perjantai 25.1. kello 19.00
-sunnuntai 27.1. kello 15.00
-maanantai 28.1. kello 19.00

Sunnuntaina 27.1. järjestetään juhlajumalanpalvelus Kouvolan keskuskirkossa. Jumalanpalvelus toteutetaan sekä nykyisten että entisten lyskalaisten voimin.

Pauli Koskisen pronssipatsas Tiedonpuu Kouvolan Lyseon lukion pihalla.
Kymipedia kertoo lisää koulun historiasta, ja nykyisen Kouvolan Lyseon lukion toimintaan voi tutustua seuraavista linkeistä:

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöuutisten seuranta

Logos - Kouvolan Lyseon lukion koululehti 18.1.2013

Kouvolan Lyseon lukion Facebook-sivut

Kouvolan Lyseon lukion kotisivut

Tunnelmia Peer Gynt -musikaalin harjoituksista (YouTube)

"Tvt-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena: tapaus ilmastonmuutos" -hanke

Edit 28.12.2014, lue myös tämä:
Kouvolan Lyseon lukion viimeinen lukukausi alkaa

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Vetääkö lämpenevä maapallo hetken henkeä?

Kuvan © alphaspirit - Fotolia.com

Brittiläisen ilmatieteen laitoksen (MetOfficen) jouluaattona julkaistu ennuste (lehdistötiedote 8.1.2013, päivitetty 10.1.2013) sanoo, että ajanjakso 2013-2017 tulee olemaan globaalisti keskimäärin 0,43 celsiusastetta (90 prosentin luotettavuudella 0,28-0,59 astetta) lämpimämpi kuin ajanjakson 1971-2000 keskiarvo (tässä kuvassa kolmen eri havaintosarjan globaalit lämpötilat vuodesta 1950 alkaen, paksulla viivalla 10 vuoden liukuva keskiarvo ja sinisillä käyrillä ennusteparven 10 eri ennustetta vuosien 2013-2017 lämpötiloiksi poikkeamina keskiarvosta 1971-2000).

Vuotta aiemmin lämpenemiseksi ajanjaksolle 2012-2016 oli ennustettu +0,54 astetta (vaihteluväli +0.36-0,72 astetta) verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon, joten nyt lämpeneminen arvioidaan hieman pienemmäksi (animoitu diagrammi). Syynä eroon ovat erityisesti tietyillä maapallon alueilla havaitut merten pintalämpötilojen luonnolliset vaihtelut verrattuna aiempaan. Esimerkiksi Luoteis-Atlantin alue on viilenevä alue, vaikka valtaosa maapallon meristä lämpenee.

Tällaiset vuosikymmenten mittaiset tai niitä lyhyemmät ennusteet ovat vasta kehittely- ja kokeiluasteella. Tätä pidemmälle aikavälille ennusteita on siinä mielessä helpompi tehdä, että pidemmällä aikavälillä vuosittaiset säätapahtumien satunnaiset vaihtelut minimoituvat. Nyt julkaistu ennuste vuosille 2013-2017 ei siis muuttane pidemmän aikavälin ilmastonmuutosennusteita mitenkään. Seuraavan viiden vuoden ajan maapallon lämpeneminen näyttää kuitenkin olevan hitaampaa kuin tästä eteenpäin.

Uusi mittaushistorian lämpimin vuosi mahdollinen vuosina 2013-2017

Jo vuosituhannen vaihteessa ennustettiin (mm. IPCC) maapallon lämpenevän keskimäärin 0,1-0,2 astetta vuosikymmenessä eli 1-2 astetta sadassa vuodessa.

Vanhan havaintosarjan kaikkein lämpimin vuosi 1998 (uudessa kalenterivuosiin synkronoidussa havaintosarjassa, jossa on mukana entistä enemmän sääasemia myös Arktikselta, Venäjältä ja Kanadasta, lämpimimmät vuodet ovat järjestyksessä lueteltuina 2010, 2005 ja 1998) oli 0,2 astetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1996-2000 keskiarvo ja 0,40 astetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1971-2000 keskiarvo. Suurelta osin syynä oli hyvin voimakas El Niño, joka toistuu yhtä voimakkaana ehkä kerran vuosisadassa. Tuon yhden vuoden aikana tapahtunut El Niñon väliaikaisesti lämmittävä vaikutus vastasi siis noin 20 vuoden aikana tapahtuvan ilmastonmuutoksen lämmittävää vaikutusta.

Maapallon globaalit lämpötilatrendit. Punaisilla neliöillä vuosikymmenten keskilämpötilat.  Katkoviivoilla ajanjakson 1971-2010 trendi (4 vuosikymmentä) ja ajanjakson 1881-2010 trendi (13 vuosikymmentä). Lähde: WMO.

Uusi MetOfficen ennuste vuosien 2013-2017 keskimääräisistä lämpötiloista tarkoittaa sitä, että nyt ilmastonmuutoksen vaikutuksesta normaalit vuodet vastaavat El Niñon lähes ennätyslämpimäksi lämmittämää vuotta 1998. Vuosikymmen 2000-2009 (tai 2001-2010 riippuen siitä, miten vuosikymmenet lasketaan) oli  lämpimin mittaushistoriassa (alkaen vuodesta 1850), ja samanlaiset lämpötilat siis näyttävät jatkuvan edelleen. Suurehkolla todennäköisyydellä jopa uusi mittaushistorian lämpimin vuosi tullaan ehkä saavuttamaan seuraavien viiden vuoden aikana, ellei satu suuria, viilentäviä tulivuorenpurkauksia.


Videon lähde: Skeptical Science

Ilmastonmuutosta ei oikeastaan pitäisi tarkastella maapallon keskilämpötiloilla

Maapallon lämpeneminen oli odottamattoman nopeaa 1900-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun. IPCC ei kuitenkaan pitänyt sitä todisteena lämpenemisen kiihtymisestä. Tämä olikin aivan oikeaan osunutta varovaisuutta, koska lyhyellä aikavälillä satunnaiset tekijät (mm. El Niñon ja La Niñan vuorottelu, auringon aktiivisuuden vaihtelut, tulivuorenpurkaukset jne.) aiheuttavat paljon vaihtelua. Ilmastonmuutoksesta voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä vasta pidemmällä aikavälillä. Vastaavasti viime vuosina havaittu lämpenemisen hidastuminen ei myöskään osoita sitä, että maapallon lämpeneminen olisi pysähtynyt.

Meret ovat ilmastonmuutoksen uinuvia jättiläisiä

Maapallon keskilämpötila ei oikeastaan edes ole hyvä tapa mitata ilmastonmuutosta. Oikeampi tapa olisi tarkastella maapallon energiatasapainoa planeettana, siis vastaanotetun ja luovutetun energian määrää. Tällä hetkellä maapallolle tulee enemmän energiaa kuin täältä poistuu. Syynä ovat kasvihuonekaasut. Yli 90 prosenttia tästä energiaepätasapainosta piiloutuu meriin, eikä tämä siis ole suoraan nähtävissä maapallon pintalämpötiloista.

Meret sitovat tällä hetkellä suuren osan ilmaan päästetystä ylimääräisestä hiilidioksidista. Lämpöä menee hyvin paljon jäätiköiden sulamiseen ja merten lämpölaajenemiseen, ei vain mannerten nouseviin pintalämpötiloihin. Merenpinnan nousu osoittaa energian kertymistä meriin sekä mannerjäätiköiden sulamista. Manneralueiden pintalämpötilojen nousu voi lopulta olla jopa pienempi uhka kuin merenpinnan nousu. Sitä paitsi loputtomasti energian sitoutuminen meriin ei voi jatkua, jolloin myös mannerten pintalämpötilat alkavat nousta. Valtameret ovatkin ilmastonmuutoksen uinuvia jättiläisiä.

Kaikkien eri tutkimuslaitosten ennusteet ennustavat maapallon lämpenevän jatkossakin, mutta lämpenemisen voimakkuudesta ja nopeudesta on hieman erilaisia käsityksiä. Syyskuussa 2013 julkaistavassa IPCC:n raportissa todetaan, että tiedemiehet ovat nyt käytännöllisesti katsoen varmoja (”virtually certain”) siitä, että ihmiskunnan aiheuttamat päästöt ovat (pääasiallisena) syynä nykyiseen ilmastonmuutokseen. Varmuudeksi ilmoitetaan 99 %, kun vielä edellisessä raportissa vuodelta 2007 varmuus oli luokkaa 90 %.

Yhdysvaltalaiset tiedemiehet julkaisivat juuri uuden varoituksen

Vuosi 2012 oli Yhdysvalloissa mittaushistorian kuumin (tästä linkistä suomenkielinen tiivistelmä). Viime vuoden aikana siellä mitattiin 356 erilaista kaikkien aikojen lämpöennätystä, kun taas kylmyysennätyksiä mitattiin vain neljä. Ellei ilmasto muuttuisi, lämpö- ja kylmyysennätysten suhde pitäisi olla pitkällä aikavälillä likimain 1:1. Yksittäinen vuosi toki on satunnaisten säätapahtumien takia liian lyhyt aikaväli tällaiseen tarkasteluun.

Yhdysvalloissa tiedemiehet ovat juuri julkaisseet varoituksen (alkuperäinen, suuri PDF-tiedosto tästä linkistä), jonka mukaan ilmastonmuutos näkyy Yhdysvalloissa jo nyt, ja jonka mukaan sekä maatalous, muut elinkeinot että muutkin ihmisen toiminnot voivat kohdata vakavia ongelmia ilmastonmuutoksen seurauksena.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n mukaan vuosi 2012 oli (vuosien 2001–2011 tavoin) yksi lämpimimmistä koskaan mitatuista huolimatta viilentävästä La Niña -ilmiöstä. Vuoden 2012 tammi-lokakuun välinen ajanjakso oli yhdeksänneksi lämpimin vuonna 1850 aloitettujen mittausten jälkeen, eikä loppuvuosikaan tuonut tähän oleellisen suurta muutosta. Yksitoista koko mittaushistorian kahdestatoista lämpimimmästä vuodesta on ollut vuodesta 2001 alkaen.

Maailmanlaajuinen maan ja merenpinnan lämpötila tammi-lokakuussa 2012 oli 0,45 °C (virhemarginaali  ±0,10 °C) pitkän ajan keskiarvon (vuosien 1961–1990 keskiarvo 14,2 °C) yläpuolella. Korkeiden lämpötilojen lisäksi WMO nosti tiedotteessaan esille ennätyksellisen arktisen merijään sulamisen sekä sään ääri-ilmiöiden (helleaallot, kuivuus, tulvat, lumisateet, äärimmäinen kylmyys) suuren määrän eri puolilla maailmaa.

Ennuste vuodelle 2013

MetOffice ennustaa vuoden 2013 olevan maailmanlaajuisesti noin 0,57 °C lämpimämpi (vaihteluväli 0,43 °C - 0,71 °C) kuin pitkän aikavälin 1961-1990 (huomaa eri vertailujakso kuin ennusteessa 2013-2017) keskilämpötila. Näin vuosi 2013 sijoittuisi mittaushistorian (alkaen vuodesta 1850) kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon ja olisi vuotta 2012 lämpimämpi. 

Tämä blogikirjoitukseni perustuu suurelta osin The Guardian -lehden artikkeliin, johon on koottu asiantuntijoiden kommentteja MetOfficen uudesta ennusteesta.

Lisää samasta aihepiiristä

Australiassa historian pahin helleaalto

Aasiassa hyvin kylmää, Australiassa poikkeuksellisen laaja helleaalto

Vuosikatsaus: Säävuosi 2012

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden uusi ennätys ja Dohan ilmastokokous

Suomen ilmastonmuutoksen skenaariot

Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?

Miksi kesä 2012 oli kylmä?

Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa

Päivitetty aineisto kertoo uutta tietoa ilmastonmuutoksesta

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa


Miten ilmaston ennustaminen onnistuu, jos edes sään ennustaminen ei onnistu?

Pysähtyikö ilmaston lämpeneminen vuonna 1998?

"Ilmasto viilenee"

perjantai 11. tammikuuta 2013

Australiassa historian pahin helleaalto

Kuvan © clearviewstock - Fotolia.com

Itä-Australiassa oli jo marraskuun lopulla yksi mittaushistorian merkittävimmistä keväisistä helleaalloista. Australian ilmatieteen laitoksen mukaan vuoden 2012 neljä viimeisintä kuukautta olivat epätavallisen kuumia, erityisesti tarkasteltaessa päivän ylimpiä lämpötiloja. Syys-joulukuussa koko Australian keskimääräinen päivän maksimilämpötila oli mittaushistorian (alkaen vuodesta 1910) korkein, 1,61 astetta yli tavanomaisen. Edellinen, vuoden 2002 ennätys (1,60 astetta yli keskiarvon) tosin rikkoutui vain hieman. Suuressa osassa Australiaa on myös ollut vuoden 2012 puolivälistä asti hyvin kuivaa, paitsi Lounais-Australiassa oli joulukuussa poikkeuksellisia sateita.

The Washington Post -lehden eilisessä numerossa kerrotaan, että neljä Australian mittaushistorian kymmenestä lämpimimmistä päivästä on mitattu jo tämän lyhyen alkuvuoden 2013 aikana - ja lisää lienee tulossa. Monsuunisateet näyttävät nimittäin alkavan tavanomaiseen verrattuna selvästi myöhässä. David Jones Australian ilmatieteen laitokselta kertookin, että tämänhetkinen helleaalto on laajuudeltaan, kestoltaan ja voimakkuudeltaan luultavasti merkittävin Australian historiassa.

Virallisessa tiedotteessa myös Australian ilmatieteen laitoksen ilmastotietopalveluiden apulaisjohtaja Neil Plummer sanoo, että tämä helleaalto on uusi kansallinen ennätys, mikä käy yhteen niiden ennusteiden kanssa, joissa sään ääri-ilmiöiden on ennustettu lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä.

Maanantaina 7.1.2013 Australian keskimääräinen lämpötila (maksimilämpötilojen ja minimilämpötilojen keskiarvo) oli 32,23 astetta ja keskimääräinen päivän maksimilämpötila 40,33 celsiusastetta, mitkä molemmat ovat kaikkien aikojen ennätyksiä. Edelliset ennätykset (päivän keskilämpötila 31,86 astetta ja maksimilämpötila 40,17 astetta) olivat 40 vuoden takaa (21.12.1972). Heti seuraavana päivänä, tiistaina 8.1.2013 saatiin kuitenkin uusi ennätys, kun Australian keskilämpötila nousi 32,36 asteeseen. Näin 7.1.-8.1.2013 on Australian mittaushistorian kuumin kahden päivän jakso.

Uusi ennätys syntyi myös tilastossa, jossa tarkkaillaan sitä, kuinka monena peräkkäisenä päivänä Australian valtakunnallinen päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo on ylittänyt 39 astetta. Nyt tällaisia päiviä oli seitsemän peräkkäin (2.1.-8.1.2013), kun aiempi ennätys oli vain neljä päivää vuodelta 1973.

Monilla mittausasemilla on Australian ilmatieteen laitoksen mukaan mitattu joulukuun lopulla ja tammikuun alussa asemakohtaisia kuukauden tai koko mittaushistorian lämpöennätyksiä sekä vuorokauden minimi- että maksimilämpötiloissa. Koko Australian keskilämpötiloja tarkasteltaessa ainakin tammikuun 2013 kahdeksan ensimmäistä päivää sijoittuvat mittaushistorian 20 kuumimman päivän joukkoon.

Kun osa sääennustemalleista alkoi näyttää jopa yli 50 asteen lämpötiloja, Australian sääkarttoihin jouduttiin lisäämään uusia värejä, tumma violetti ja pinkki. Nyt väriasteikko ulottuu 54 asteeseen saakka, mikä on selvästi yli kaikkien aikojen ennätyksen (50,7 astetta 2.1.1960). Tänä vuonna 50 asteen saavuttaminen ei ole varmaa, mutta ennusteiden mukaan seuraava mahdollisuus siihen on sunnuntaina tai ensi viikon maanantaina. Aiheesta ilmastoskeptikoille irvaileva pilakuva löytyy tästä linkistä (hoax = pila, valhe).

Kannattaa katsoa 21 kuvan sarja Onslow'n hiekkamyrskystä. Australian metsäpaloja on kuvattu jopa avaruudesta. Kuuma sää on tuonut ongelmia myös Australian avoimeen tennisturnaukseen valmistautuville tenniksen pelaajille. Mielenkiintoinen kuvasarja, video ja tilannepäivitys löytyy myös tästä linkistä.

Jos jollakulla blogini lukijoista on omakohtaisia kokemuksia Australian helleaallosta tai niiden uutisoinnista Australiassa, tästä olisi todella mielenkiintoista kuulla.

Lue myös tämä:

Aasiassa hyvin kylmää, Australiassa poikkeuksellisen laaja helleaalto

PS. Yhdysvalloissa vuosi 2012 oli mittaushistorian lämpimin ja sään ääri-ilmiöitä esiintyi toiseksi eniten mittaushistoriassa.


lauantai 5. tammikuuta 2013

Aasiassa hyvin kylmää, Australiassa poikkeuksellisen laaja helleaalto

Kiinassa, Mongoliassa, Koreassa ja Intiassa palellaan

Kiinassa talvi 2012-2013 on toistaiseksi ollut kylmin 27 vuoteen, pohjois- ja koillisosissa paikoin jopa kylmin 40 vuoteen. Pekingissä (Beijing) vuodenvaihde oli yksi mittaushistorian kylmimmistä. GB Timesin mukaan Kiinan ilmatieteen laitos on kertonut, että talven alusta joulukuun loppuun koko Kiinan keskimääräinen lämpötila on ollut -4,1 astetta, 1,2 astetta keskimääräistä kylmempi.

Mongolian pääkaupungissa Ulan Batorissa lämpötila on pudonnut peräti -50 pakkasasteeseen.

Myös Korean niemimaalla on ollut poikkeuksellisen kylmää. Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa mitattiin pari päivää sitten kylmin lämpötila 27 vuoteen, -16,5 celsiusastetta. Vuoristossa oli pakkasta 24,3 astetta. Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa oli ennätyskylmää, kun lämpötila laski -19 asteeseen. Muualla Pohjois-Koreassa oli jopa 22 astetta pakkasta.

Pohjois-Intiassakin on ollut historiallisen kylmää. Uudessa Delhissä mitattiin keskiviikkona alin päivän maksimilämpötila vuoden 1969 jälkeen, 9,8 astetta. Lämpötilat ovat olleet yleisesti 4-10 astetta tavanomaisen alapuolella.

Uutispalvelu China Dailyn mukaan ilmastotieteilijät pitävät mahdollisena, että Aasian kylmyys johtuu osittain arktisen merijään ennätyksellisestä sulamisesta viime syksynä. Ainakin osittain syynä kuitenkin on täysin varmasti myös sään normaali vaihtelu. Asiasta on tarkempi selostus aiemmassa blogikirjoituksessani.

Keski-Euroopassa ennätyslämmin joulu

Keski-Euroopassa joulu 2012 oli Ylen uutisten mukaan ennätyslämmin. Saksassa mitattiin jouluaaton kaikkien aikojen lämpöennätys (katso kuvasarja tai video), kun Münchenissä lämpötila nousi +20,7 asteeseen (edellinen ennätys 17,8 astetta vuodelta 1983). Itävallassakin oli lämpimintä 60 vuoteen, kun lämpötilaksi mitattiin 18,2 astetta.

Australiassa juuri nyt tavallista pahempi helleaalto

Australiassa joulua vietettiin helleaallon kourissa. Tekijänoikeudellisista syistä en kuitenkaan voi julkaista tässä kuvaa Australiasta. Kuvan © Dmitry Sunagatov - Fotolia.com.

Australian etelä- ja keskiosissa on The Telegraph -lehden mukaan meneillään lähes ennätyksellinen helleaalto. Yleensä muuta Australiaa viileämmässä Tasmaniassa mitattiin viime perjantaina 120-vuotisen mittaushistorian korkein lämpötila, 41,8 astetta. Edellinen ennätys 40,8 astetta oli vuodelta 1976. Australian Outbackilla lämpötila nousi 48 asteeseen ja Melbournessa 41 asteeseen. Koko maan keskiarvo oli 39 astetta.

Adelaidessa oli eilen paikoin mittaushistorian neljänneksi kuumin päivä, kun lämpötila kohosi varjossa 48 asteeseen. Mt Gambier sivusi 70-vuotisen mittaushistorian lämpöennätystä 43,6 astetta. Adelaiden kaupungissa lämpötila nousi perjantaina 45 asteeseen (ennätys 46,1 astetta on tammikuulta 1939). Edellisen kerran 45 astetta saavutettiin tammikuussa 2009. Kuriositeettina mainittakoon, että Cirque du Soleil joutui peruuttamaan esityksensä kuumuuden takia.

Australian ilmatieteen laitoksen mukaan syys-joulukuussa 2012 päivän maksimilämpötilojen keskiarvo oli 32,5 astetta, mikä on kaikkien aikojen korkein ja 1,6 astetta yli ajanjakson 1961-1990 keskiarvon. Sateiden vähäinen määrä ja Pohjois-Australian monsuunin myöhästyminen ovat säätieteilijöiden mukaan yhteydessä helleaaltoon.

Vaikka helteet kuuluvatkin Australian kesään, tämänhetkinen helleaalto on paikoin pahin 50 vuoteen ja laajuudeltaan hyvin poikkeuksellinen. Noin 70-80 prosenttia Australiasta kärsii tällä hetkellä helleaallosta. Tilanne on laajuuden osalta samankaltainen kuin vuonna 2001.

Videoita ja valokuvia Australian maastopaloista voit katsoa täältä. Kuvagalleria hellettä viettävistä melbournelaisista löytyy täältä.



Perthissä
myös koko vuosi 2012 oli lämmin. Päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo oli 25,7 celsiusastetta, mikä sivuaa 116-vuotisen mittaushistorian ennätystä vuodelta 2011. Päivän keskimääräisillä maksimilämpötiloilla mitattuna kuumimmat vuodet ovat olleet järjestyksessä lueteltuina 2012/2011, 2010, 1978 ja 2009.

Vuoden 2012 aikana Perthissä oli seitsemän sellaista helleaaltoa, jolloin ainakin kolmen peräkkäisen päivän lämpötila oli vähintään 35 astetta. Tämä on historian toiseksi suurin lukumäärä. Eniten vastaavanlaisia helleaaltoja oli vuonna 1978, jolloin niitä oli yhdeksän. Joulukuun 2012 lopulla oli erityisen kuumaa, kun seitsemänä peräkkäisenä päivänä (25.-31.12.) lämpötila oli vähintään 37 astetta. Vastaavia helleaaltoja on ollut vain kaksi kertaa aiemmin, vuosina 1962 ja 1988.

Perthissä kesä myös alkoi normaalia aiemmin. Jo 1.10.2012 lämpötilaksi mitattiin 34,3 astetta. Tämä on vuodesta 1897 alkavan mittaushistorian aikaisin 34 asteen ylitys. Aiempi ennätys oli 34,1 astetta 12.10.1968.

The Australian -lehden mukaan Perthissä ja Canberrassa oli tänään lämmintä 37 astetta. Helleaallon ennustetaan jatkuvan myös ensi viikolla.