maanantai 14. lokakuuta 2013

Talven sääennuste 2013-2014

Viiden kansainvälisen tutkimuslaitoksen pitkän aikavälin sääennusteissa eli vuodenaikaisennusteissa Suomen talvi 2013-2014 näyttää hyvin tavanomaiselta. Marraskuu voi kuitenkin olla tavanomaista lämpimämpi. Joulu-tammikuussa itätuulet voivat ajoittain tuoda maahamme tavanomaista kylmempää säätä, vaikka kuukausien keskimääräiset lämpötilat vaikuttavatkin olevan lähellä tavanomaisia lukemia. Ennusteet päivittyvät tämän artikkelin linkkeihin. Lisäksi päivitän ennusteita myöhemmin tämän kirjoitukseni kommentteihin.

© Jenny Sturm - Fotolia.com

ECMWF: pohjoisessa lämmintä, muualla tavanomainen talvi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) vuodenaikaisennusteen mukaan marras-tammikuun jakso vaikuttaa Suomessa sekä lämpötiloiltaan että sademääriltään tavanomaiselta, paitsi Pohjois-Lapissa voi olla tavanomaista lämpimämpää.

Suomen Ilmatieteen laitoksen meteorologi kuitenkin tulkitsee (11.10.2013) ECMWF:n ilmanpaine-ennustetta siten, että Etelä- ja Keski-Suomeen pääsisi ehkä virtaamaan kylmää ilmaa idästä. Tämä voisi enteillä tavanomaista kylmempää talvea.

Venäjän ilmatieteen laitos: lämmin ja sateinen talvi

Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa marras-tammikuun jaksolle koko Suomeen tavanomaista lämpimämpää ja sateisempaa.

NOAA/NWS: marraskuu lämmin, muuten tavanomaisia talvilämpötiloja

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS arvioi kolmen kuukauden jaksojen lämpötilaennusteissaan (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) koko Suomen olevan lämpötiloiltaan lähellä tavanomaista.

Lämpötilojen kuukausittaisessa tarkastelussa marraskuu on ennusteen mukaan Suomessa 0,5-2,0 astetta tavanomaista lämpimämpi. Joulu-, tammi- ja helmikuussa ollaan lähellä tavanomaisia lukemia. On kuitenkin syytä huomata, että joulu- ja tammikuussa meitä lähellä Venäjän puolella (ja osin myös Keski-Euroopan pohjoisosissa) näyttäisi olevan 0,5-2,0 astetta tavanomaista kylmempää, joten kylmä ilma voi ajoittain yltää myös meille. Maaliskuu näyttäisi olevan myös Suomessa hieman tavanomaista viileämpi.

Sademäärien kuukausittaisessa tarkastelussa joulukuu näyttäisi olevan tavanomaista kuivempi ja helmikuu ehkä sateisempi. Muiden kuukausien sademäärät ovat tavanomaisia. Lisää ennusteita löytyy tästä linkistä.

IRI: lämpötilat ja sademäärät tavanomaisia, marraskuu ehkä lämmin

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) mukaan marras-, joulu- ja tammikuun jaksolla normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys Suomessa on 40 %, normaalin 35 % ja normaalia kylmemmän 25 %. Aivan pohjoisimmassa Suomessa on vielä hieman suurempi todennäköisyys lämpimään säähän. Joulu-helmikuun jaksolla ja samoin tammi-maaliskuun jaksolla ollaan hyvin lähellä tavanomaisia lukemia. Tämä siis ennakoi sitä, että erityisesti marraskuu vaikuttaisi olevan lämmin. Sademäärät näyttävät tavanomaisilta koko talven ajan.

WSI: marraskuussa lämmintä, joulukuussa kylmää

Kaupallinen WSI (Weather Services International) ennustaa Suomen olevan marraskuussa tavanomaista lämpimämpi ja joulukuussa tavanomaista kylmempi.

Voiko sään vuodenaikaisennusteisiin luottaa?

Tämän syksyn vuodenaikaisennusteet osuivat kohtalaisen hyvin oikeaan. Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on kuitenkin huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -syklin vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Suomessa vallitsee väli-ilmasto, jossa on sekä meri-ilmaston että mannerilmaston piirteitä. Tuulen suunta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kumpi näistä piirteistä on voitolla. Yleensä meillä vallitsevat talvella lauhat lounais- ja länsituulet, mutta toisinaan voimme olla pitkäänkin Venäjältä tulevan mantereisen ja kylmän vaikutuksen alaisina.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, ns. vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja. Ne eivät kerro esimerkiksi sitä, milloin ensilumi tulee. Ensilumen ajankohdista kannattaa katsoa Ilmatieteen laitoksen tilastoja ja havaintoja.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa talvesta keskimääräistä lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on hieman tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että talvilämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), mutta jossakin vaiheessa on erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010.

Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.

Tarjolla on jopa päiväkohtainen sääennuste kuukaudeksi

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi. Tässä esimerkkeinä marraskuun sääennusteet Helsinkiin, Kouvolaan, Tampereelle, Turkuun, Kuopioon ja Rovaniemelle. Harmaalla tai beigellä pohjavärillä näkyvät havainnot, sinisellä värillä ennusteet. Merkintä "Hist. Avg." tarkoittaa pitkän aikavälin tilastollista keskiarvoa ko. päivämäärän lämpötiloista (Lo = alin lämpötila).

Tällaiset ennusteet ovat kuitenkin hyvin epävarmoja. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastonmuutoksen tieteellistä taustaa käsittelevän osaraportin

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi 27.9.2013 viidennen arviointiraporttinsa ensimmäisestä, ilmastonmuutoksen tieteellistä perustaa käsittelevästä osaraportista (WG1) tiivistelmän ja eilen (30.9.) koko WG1-osaraportin ensimmäisen julkisen version. Lopullisesti hyväksytty versio ilmestynee tammikuussa 2014. Raportin mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että ihmiskunta on 1950-luvulta alkaen suurin syy maapallon ilmaston lämpenemiseen. Maapallon pinta on lämmennyt 0,85 astetta ajanjaksolla 1880-2012. Tämän vuosisadan loppuun mennessä maapallo (keskilämpötila 2081-2100) lämpenee 0,3-4,8 astetta verrattuna jo esiteollisesta ajasta lämmenneen jakson 1986-2005 keskilämpötilaan ja Suomi (keskilämpötila 2070-2099) Ilmatieteen laitoksen laskelmien mukaan 1,1-8,2 astetta verrattuna jo lämmenneen jakson 1971-2000 keskiarvoon riippuen siitä, kuinka hyvin kasvihuonekaasupäästöjä onnistutaan rajoittamaan.

Kuva perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.
Maapallon pinta on lämmennyt melkein kaikkialla ajanjaksolla 1901-2012. Ilmakehän alin osa eli troposfääri on lämmennyt maailmanlaajuisesti. Merenpinta on noussut, ja meret ovat happamoituneet. Jääpeite on pienentynyt. Grönlannissa jääpeite on sulanut viimeisimmän vuosikymmenen aikana jopa kuusi kertaa aiempaa nopeammin.

Ihmiskunnan aiheuttama säteilypakote kasvanut

Kuva perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.
Ihmiskunnan aiheuttama säteilypakote vuonna 2011 oli +2,29 wattia per neliömetri (hiilidioksidin +1,68 wattia ja metaanin +0,97 wattia per neliömetri) verrattuna esiteolliseen aikaan (vuoteen 1750). Vuoden 1970 jälkeen säteilypakote on kasvanut aiempaa nopeammin. 

Kolme viime vuosikymmentä mittaushistorian lämpimimpiä

Kuva perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.
Maapallon pinta on lämmennyt 0,85 astetta ajanjaksolla 1880-2012. Jokainen kolmesta viimeisimmästä vuosikymmenestä (1980-1990, 1990-2000, 2000-2010) on ollut aina edellistä vuosikymmentä lämpimämpi ja lämpimämpi kuin mikään aikaisempi vuosikymmen mittaushistorian aikana (alkaen vuodesta 1850).

Yli 90 prosenttia maapallon lisääntyneestä lämpöenergiasta varastoitunut meriin

Kuva perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.
Meret ovat lämmenneet eniten lähellä pintaa, syvyydellä 0-75 metriä yli 0,1 astetta vuosikymmenessä vuosina 1971-2000. Syvyydelle 0-700 metriä on varastoitunut yli 60 prosenttia maapallon ilmastojärjestelmän lisääntyneestä lämpöenergiasta. Meret lienevät lämmenneet myös 700-2000 metrin syvyydessä. Sen sijaan 2000-3000 metrin syvyydellä ei ole havaittu ilmeistä lämpenemistä. Yli 3000 metrin syvyydellä on todennäköisesti havaittu lämpenemistä varsinkin Eteläisellä jäämerellä.

Merenpinta nousi 1900-luvulla 19 senttiä ja noussee 2000-luvulla 26-97 senttiä

Kuva perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.
Merenpinta on noussut keskimäärin 19 cm ajanjaksolla 1901-2010 ja tulee todennäköisesti nousemaan tällä vuosisadalla 26-82 cm (keskiarvo vuosina 2081-2100, jolloin vuonna 2100 nousua voisi olla jopa noin 97 cm) verrattuna vuosien 1986-2005 maailmanlaajuiseen kerskiarvoon, mutta paikalliset vaihtelut ovat suuria. Suomessa nousu on maankohoamisesta johtuen vähäisempää kuin valtamerissä, Helsingissä noin 40 cm. Maailmanlaajuisesta merenpinnan noususta veden lämpölaajenemisen vaikutukseksi arvioidaan 30-55 prosenttia ja jäätiköiden sulamisen vaikutukseksi 15-35 prosenttia. Valtamerten pinnan nousu kuitenkin jatkuu vielä pitkään lämpötilan nousun tasaannuttua, koska muutokset merissä tapahtuvat hitaasti. Lisäksi Etelämantereen merkittävät jääpeitteen muutokset voisivat nostaa merenpintaa ennustettua enemmän.

Pohjoiset alueet lämpenevät maapallon keskiarvoa enemmän

Kuva perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.
Tämän vuosisadan loppuun mennessä maapallo (keskilämpötila 2081-2100) lämpenee 0,3-4,8 astetta verrattuna jo esiteollisesta ajasta lämmenneen jakson 1986-2005 keskilämpötilaan ja Suomi (keskilämpötila 2070-2099) Ilmatieteen laitoksen laskelmien mukaan 1,1-8,2 astetta verrattuna jo lämmenneen jakson 1971-2000 keskiarvoon riippuen siitä, kuinka hyvin kasvihuonekaasupäästöjä onnistutaan rajoittamaan. Todennäköisesti maailmanlaajuinen lämpötilan nousu ylittää 1,5 astetta vuonna 2100.

Lisätietoja

IPCC:n tiivistelmä englanniksi

IPCC:n tiivistelmä lyhennettynä suomeksi (Ilmastotieto)

IPCC:n WG1-raportti 2013 englanniksi

Pasi Toiviaisen mielipiteitä IPCC:n osaraportin uutisoinnista

Ilmastonmuutoksen "äärimmäisen todennäköinen" syy: Ihminen (Helsingin Sanomat)

Suomen ilmaston lämpeneminen on voimakkaampaa kuin maapallolla keskimäärin (Helsingin Sanomat)

Johtaja Ilmatieteen laitokselta: Ilmastonmuutosta ei tarvitse enää tutkia (Helsingin Sanomat)

Ilmastopomo HS:lle: On varauduttava katastrofeihin (Helsingin Sanomat)

Ilmasto-oppaan suomenkieliset infografiikat IPCC:n osaraportista

Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa (Jarin blogi)

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa (Jarin blogi)

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti (Jarin blogi)

Mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta: Vuosi 2012 noin yhdeksäs (Jarin blogi)

Ainakin puolet viime vuonna havaituista sään ääri-ilmiöistä johtui osaksi ilmastonmuutoksesta (Jarin blogi)