tiistai 30. syyskuuta 2014

Kadonnut: järvi, Tuntomerkit: pinta-ala 68 000 neliökilometriä

Araljärvi In Memoriam

Vanhat kalastuslaivat ruostuvat kuivuneen Araljärven pohjalla. Kuva Kazakstanista. Kuvan lähde: Wikipedia. Lisenssi: Public Domain.

Ylen uutisten siteeraaman saksalaisen Zeit-lehden väitteen mukaan Araljärven pääallas on nyt kuivunut kokonaan ja lopullisesti. Tieto perustuu satelliittikuviin elokuulta 2014.

Kazakstanin ja Uzbekistanin rajalla sijaitseva Araljärvi oli aiemmin maailman neljänneksi suurin järvi Kaspianmeren, Yläjärven (Lake Superior) ja Victoriajärven jälkeen. Kun alue vielä kuului Neuvostoliittoon, järveen laskevien Amudarja- ja Syrdarja-jokien vettä alettiin toisen maailmansodan jälkeen käyttää erityisesti puuvillaviljelmien kasteluun. Puuvillaa tarvittiin runsaasti univormuihin ja ruudin valmistukseen. Tuolloin alueella kuitenkin oli suurimittaista ja kukoistavaa kalateollisuuttakin, jonka keskuksena toimi Aralskin kaupunki. Vielä 1960-luvulla kalaa saatiin vuosittain 50 miljoonaa kiloa, mikä antoi elannon 60 000 ihmiselle.

Viljelmillä käytetyn veden myötä Araljärveen vuosittain virtaavan veden määrä pieneni 25:stä alle viiteen kuutiokilometriin. Kun liian suuri osa jokien vedestä ohjattiin pelloille, Araljärvi alkoikin vähitellen kutistua. Aikavälillä 1960-luvun alusta vuoteen 2004 Araljärvi kutistui 68 000 neliökilometristä 17 000 neliökilometriin. Järven pinta laski yli 20 metriä, vesimäärästä katosi yli 80 prosenttia ja suolapitoisuus kasvoi 10 grammasta litrassa 45 grammaan litrassa.

Jo 1980-luvun lopulla kalastusmahdollisuudet loppuivat kokonaan ja järvi jakautui kahteen osaan, joiden yhteys katkesi 2000-luvun alussa. Vuonna 2005 Araljärveen tehtiin Maailmanpankin 85 miljoonan dollarin avustuksen turvin 13 kilometriä pitkä pato, jonka avulla oli tarkoitus saada säilytettyä edes osittain järven pienempi pohjoisallas. Kuivumaan jäänyt eteläinen pääallas on siis nyt satelliittikuvien perusteella täysin vedetön.

Pienempi pohjoisallas eli Pikku-Aral voi toki yhä pelastua. Padon avulla sen vesimäärä on saatu hieman lisääntymään ja suolaisuus alentumaan. Jo sadan kilometrin päähän Aralskin satamasta kaikonnut rantaviiva on palannut 25 kilometrin etäisyydelle. Vuonna 2011 kalansaaliit olivat kasvaneet 5 miljoonaan kiloon ja kalaa arvioitiin olevan järvessä 18 miljoonaa kiloa. Aralskin kalankäsittelylaitos työllisti nyt pitkän tauon jälkeen 41 ihmistä. Kokonaisuutta ajatellen otsikot Araljärven odotettua nopeammasta toipumisesta lienevät kuitenkin ylioptimistisia.

Kun Araljärvi on kuivuessaan vetäytynyt monin paikoin kymmeniä kilometrejä tai jopa yli sata kilometriä, jäljelle on jäänyt hiekka-aavikoksi muuttunut järven pohja. Sateet ovat vähentyneet ja ilmasto on muuttunut kuivemmaksi. Talvet ovat kylmentyneet ja kesät kuumentuneet. Kastelun seurauksena pellotkin ovat suolaantuneet.

Voimakkaiden tuulten nostattamat hiekkamyrskyt pääsevät vapaasti levittelemään hienojakoista hiekkaa ja sen mukana monenlaisia ympäristömyrkkyjä, esimerkiksi PCB:tä, raskasmetalleja sekä jäämiä puuvillapelloilla käytetyistä lannoitteista ja myrkyistä. Karakalpakstanissa käytettiin vuosina 1980-1992 pestisidejä 72 kg/ha, kun Yhdysvalloissa pestisidejä käytettiin 1,6 kg/ha, Venäjällä 4 kg/ha ja Uzbekistanissa 54 kg/ha. Maatalous ja kaivosteollisuus ovat aiheuttaneet vesivarantojen saastumisen. Vedessä olevien ionien määrää kuvaava TDS-arvo on Karalpakstanin pohjavedessä 0,4-6 g/l, kun WHO:n raja-arvosuositus käyttövedelle on 1,5 g/l. Pahin tilanne on Karalpakstanin pohjoisosassa, jossa useimmat koulut ja sairaalat (synnytyssairaala mukaan lukien) eivät pysty takaamaan turvallista juomavettä. Kaiken lisäksi Vozrozhdenyen saari oli sotakemistien biologisten ja kemiallisten aseiden testauskeskus.

YK:n vuonna 2002 tekemän arvion mukaan tuuli kuljettelee 200 miljoonaa kiloa myrkyllistä hiekkaa päivässä. Väitteiden mukaan Araljärven hiekkaa on levinnyt ajoittain jopa Valko-Venäjälle, Liettuaan, Georgiaan, Afganistaniin ja Venäjän pohjoisosiin asti. Turkmenistanissa noin puolet lasten sairauksista liittyy hengityselimiin, mikä johtunee ainakin osittain Araljärven saasteiden vaikutuksista. Vuonna 2006 tehdyn arvion mukaan Araljärven ekokatastrofi on vaikuttanut viiden miljoonan ihmisen terveyteen.

Väitteiden mukaan Araljärven alueen ihmisten terveys onkin poikkeuksellisen huono. Lapsikuolleisuus ja äitiyskuolleisuus ovat useimpiin muihin maapallon alueisiin verrattuna hyvin korkeita. Kzyl-Ordan alueella eliniänodote on pudonnut 64 vuodesta 51 vuoteen. Karalpakstanin alueella yleisin terveysongelma on anemia. Aneemisia on 87 % vastasyntyneistä, 87 % teinitytöistä, 99 % raskaana olevista naisista ja 91 % naisista, jotka eivät ole raskaina. Vielä 1980-luvulla anemiaa oli vain 17-20 prosentilla raskaana olevista naisista.

Hedelmättömyys, keskenmenot sekä raskauteen ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot lisääntyivät 1900-luvun lopulla. Tutkimuksessa 5000 pariskunnasta 16 % oli lapsettomia. Lapsettomissa pariskunnissa miesten hedelmättömyys lisääntyi 1980-luvun 30-40 prosentista 65 prosenttiin 1990-luvun lopulla. Keskenmenojen määrä nousi 18 prosenttiin vuonna 1998. Joka 20. syntyneellä vauvalla on jotakin poikkeavuuksia. Tämä luku on viisi kertaa suurempi kuin Euroopassa keskimäärin.

Araljärvi on ehkä maapallon pahin paikallinen ympäristökatastrofi. Nyt havaittu pääaltaan lopulliselta vaikuttava kuivuminen toi tälle surulliselle tarinalle eräänlaisen päätepisteen.

Kuivuneesta Araljärvestä kannattaa katsoa ajatuksia herättävä YouTube-video.

R.I.P. Araljärvi.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Kuvia aamun työmatkapyöräilyn varrelta: Syksyn ruska on nyt kauneimmillaan!

Harvoin on työpaikalle pyöräillessä niin upeat maisemat kuin tänä aamuna. Aurinko valaisi ruskaantuneet puiden lehdet todella upeasti. Nyt todella kannattaa katsella ympärilleen!






Tarkemmin katsottuna vaahteroissa on jonkin verran tummia pisteitä tai lähes mustia laikkuja (täpliä), jotka johtuvat sienen aiheuttamasta vaahteran tervatäplätaudista:


Eilen myös iltataivas näyttäytyi lähes ruskan väreissä:


Myös eilisellä sunnuntailenkillä luonto näyttäytyi upeana Myllypuron luontopolun lisäksi matkalla luonnonsuojelualueelle ja takaisin:

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Myllypuron luontopolulla 28.9.2014


Myllypuron luontopolku sijaitsee Kouvolassa mukavasti pyöräily- tai kävelyetäisyydellä keskustasta. Itse polulla pyöräily ei kuitenkaan ole mahdollista. Polku alkaa Gasumin maakaasuaseman ja vanhan Kiehuvan koulun (nykyisen päiväkodin) välistä, maantiesillan alta, entisen myllyn kohdalta. Paikalla lienee ollut mylly jo 1700-luvulla.


Myllypuron luontopolulla on pituutta 1,2 kilometriä vanhalta myllyltä Kymenlaaksontielle. Polku ei ole rengasreitti, joten halutessaan takaisin lähtöpisteeseen on palattava samaa reittiä. Kävellen on kuitenkin mukava lenkki kulkea keskustasta Kiehuvantietä pitkin vanhalle myllylle polun alkuun, sitten polkua pitkin Kymenlaaksontielle ja Kymenlaaksontietä pitkin takaisin keskustaan. Aikaa kannattaa varata ainakin kolmisen tuntia. Linja-autollakin kyllä pääsee polun lähelle, sillä Kymenlaaksontiellä jätevedenpuhdistamon ja polun toisen pään välillä on linja-autopysäkki. Kymenlaaksontieltä polun päätä on kuitenkin vaikeampi löytää kuin Kiehuvantien puolelta.


Myllypuro eli Niittyjoki laskee Kymijoen Värälänkoskeen. Myllypuron uoma on uurtunut syvälle savikkoiseen maaperään. Paikoitellen uoma myös mutkittelee voimakkaasti.


Myllypuron alueella on runsaasti lahopuita. Käävät ja muut sienet menestyvät hyvin. Paikoin on nähtävissä myös upeita pahkoja.


Myllypuron alueella tavataan esimerkiksi metsäkauriita, liito-oravia ja palokärkiä. Kasveista erityisen huomattavaa on imikän runsaus koko alueella. Kosteikkokasvillisuus on näyttävää.


Myllypuron vartta rauhoitettiin vuonna 1983 silloisen maanomistajan Margareta Segercranzin hakemuksesta yhteensä 11 hehtaaria. Tuolloin rauhoitettu alue käsitti noin 50 metriä leveän alueen puron molemmin puolin noin 1,2 kilometrin matkalta, siis lähinnä purovarren lehtorinteet. Alue siirtyi Kouvolan kaupungin omistukseen vuonna 1990, ja nykyään rauhoitettua aluetta on 28,4 hehtaaria.


Kesän 2014 laulujoutsenpoikue oli syyskuun lopulla kasvanut jo isokokoisiksi joutseniksi.


Lisätietoja

Kouvolan kaupunki: Luontopolut

Kouvolan Sanomat: Myllypuron lehto on maassamme harvinaista metsätyyppiä

Pohjois-Kymen Luonto: Hyviä retkikohteita

Portti.kuvat.fi: Myllypuron luontopolku

lauantai 27. syyskuuta 2014

Pitävätkö matkanjärjestäjien Teneriffan säätiedot paikkansa?

Teneriffan Puerto de la Cruzin keskimääräiset säätiedot lokakuussa eri lähteiden mukaan (luettu 27.9.2014). Viiva (-) osoittaa puuttuvaa tietoa. Matkailijan kannalta optimistisimmiksi (ehkä liian positiivisiksi) ilmoitetut tiedot on merkitty punaisella taustalla. Matkailijan kannalta pessimistisimmät tiedot on merkitty sinisellä taustalla.

Teneriffan pohjois- ja etelärannikko poikkeavat ilmastollisesti suuresti toisistaan. Etelärannikko on keskimäärin lämpimämpi, vähäsateisempi ja tyynempi kuin pohjoisrannikko. Etelärannikolla vaikuttavat Saharan kuumat ja kuivat tuulet, jotka voivat joskus tuoda mukanaan myös hiekkamyrskyjen tomua ja hiekkaa. Pohjoisrannikon vuoriin taas törmää 800-1500 metrin korkeudella kostea koillispasaati. Kun näihin tuuliin sekoittuu kylmiä ilmavirtauksia, syntyvät pyörteet näkyvät esimerkiksi Orotavan laaksossa jopa viikkojen ajan harmaana "vellovana pilvimerenä" (mar de nubes) tai "aasin vatsana" (la panza del burro). (pääasiallinen lähde: Mattila & Virolainen, Subtropiikin kasviopas)

Puerto de la Cruz sijaitsee Teneriffan pohjoisrannikolla, Orotavan laakson suulla. Siellä on keskimäärin hieman pilvisempää, viileämpää ja erityisesti öisin sateisempaa kuin etelärannikon lomakohteissa. Toki suomalaisittain Puerto de la Cruzkin on ympäri vuoden miellyttävän lämmin, eikä se ole niin sateinen kuin monet muut pohjoisrannikon alueet. Syys-lokakuussa ja joulu-tammikuussa voi olla usein jopa pilvetöntä, kun taas sateisinta on yleensä marraskuussa ja helmikuussa.

Kosteus saa kasvillisuuden kukoistamaan, joten monen mielestä Puerto de la Cruz on kauniimpi kuin etelärannikon kaktusmaisia tyräkkejä kasvavat kohteet. On myös huomattava, että toisinaan Etelä-Teneriffallakin on talviaikaan sateita ja myrskyjä, joten mitään aurinkotakuuta ei voida antaa. Parhaat mahdollisuudet aurinkoiseen säähän ovat kuitenkin etelässä Costa Adejen ja Playa de las Americasin seudulla.

Vertailin Puerto de la Cruzin ilmastotietoja eri nettisivuilta. Tarkastelin lokakuun keskimääräisiä säätietoja pitkältä aikaväliltä. Vertailuni tulokset ovat luettavissa oheisessa taulukossa.

Matkailijan kannalta yltiöoptimistisimmat säätiedot esittää Apollomatkat. Kuvakaappaus Apollomatkojen Puerto de la Cruzin kuukausittaisista ilmastotiedoista löytyy tästä linkistä. Esimerkiksi kaikkien lokakuun päivien ilmoitetaan olevan poutaisia ja meriveden lämpötilan peräti 25 astetta. Silti Apollomatkat kertoo kuukauden sademääräksi 14 mm, vaikka sadepäiviä ei ole.

Suomen ilmatieteen laitoksen mukaan pouta tarkoittaa sääennusteissa sateetonta (ei kuitenkaan välttämättä aurinkoista) tai lähes sateetonta säätä, jolloin vuorokauden sademäärä on alle 0,3 mm. Ilmatieteen laitoksen tilastoissa voidaan kuitenkin luokitella sadepäiviksi jo ne päivät, jolloin sadetta on ollut vähintään 0,1 mm. Näiden molempien määritelmien mukaisesti Puerto de la Cruzissa on väkisinkin sadepäiviä, vaikka sademäärä 14 mm jakautuisi tasaisesti kaikille lokakuun päiville.

Toisaalta Norjan ilmatieteen laitoksen ja Norjan yleisradion yhteinen Yr.no-sivusto määrittelee kohdetiedoissa poutapäiviksi päivät, jolloin sadetta on alle 1,0 mm. Suomalaisista matkanjärjestäjistä vain Finnmatkat kertoo, miten heidän säätiedoissaan poutapäivä on määritelty. Finnmatkoillakin käytetään tuota 1,0 millimetrin rajaa, mikä on hyvä tietää.

Tiedustelin Apollomatkoilta sähköpostitse, mistä kohteiden kuukausittaiset säätiedot on saatu. Tähän ei osattu vastata, vaan vastaus kuului näin: "Sivuillamme olevat tiedot ovat suuntaa-antavia, joten sivustot, jotka ovat erikoistuneet säätietoihin, ovat varmasti omia sivujamme luotettavammat. Olemme pahoillamme, että tietomme ovat epätarkkoja." Virkailija lupasi kuitenkin ystävällisesti lähettää asian tarkempaan selvitykseen tuotanto-osastolle, mikä on tärkeä tieto palautetta antaneelle asiakkaalle. Odotankin mielenkiinnolla, tuleeko Apollomatkojen säätietoihin jatkossa mitään korjauksia.

Lomamatkojen esitteessä on kerrottu yhdellä ainoalla taulukolla koko Teneriffan kuukausittaiset säätiedot. On siis täysin selvää, ettei näitä tietoja voi pitää kovinkaan luotettavina. Sen lisäksi että etelä- ja pohjoisrannikko poikkeavat toisistaan, paikallisestikin säät vaihtelevat huomattavasti sen mukaan, millaiset ovat maaston muodot, kuinka korkealla merenpinnasta ollaan ja kuinka kaukana rannikosta ollaan. Rannikolla sataa vähemmän kuin sisämaassa Teiden rinteillä. Merellä on usein kaikkein vähiten pilviä. Osittain tästä syystä nettikamerat suunnataankin usein meren suuntaan, jossa on varmemmin pilvetöntä.

Esimerkiksi Puerto de la Cruzista on vaikea esittää tarkkoja säätilastoja, koska viralliset säähavaintoasemat eivät sijaitse turistikeskuksessa. Weather Finder ja Weather2Travel kertovat Puerto de la Cruzin mittaushistorian alimmaksi lokakuun lämpötilaksi 2 astetta ja korkeimmaksi 33 astetta, kun taas keskimääräinen lokakuun vuorokauden alin lämpötila on 15 astetta ja ylin 22 astetta. Yr.no-sivuston mukaan keskimääräinen alin lämpötila lokakuussa on vain 7 astetta ja ylin 14 astetta. Nämä Yr.no-sivun tiedot kuitenkin perustuvat virallisen Izaña-sääaseman tietoihin. Se sijaitsee peräti 2367 metrin korkeudella merenpinnasta ja 15 kilometrin etäisyydellä Puerto de la Cruzista.

Yhteenvetona voi todeta sen, että eri lähteiden tietoja kannattaa vertailla. Loppujen lopuksi kuitenkin tuuri vaikuttaa paljon, koska vuodet eivät ole veljeksiä. Esimerkiksi talvi 2011-2012 oli poikkeuksellisen kuiva. Kaiken kaikkiaan Teneriffalla mainostetaan olevan "maailman paras ilmasto", jossa kesän ja talven lämpötilaero on väitteiden mukaan pienempi kuin missään muualla.

Taulukon ilmastotietojen lähteet (luettu 27.9.2014)

Apollomatkat
Aurinkomatkat
Finnmatkat
Holiday Weather
MyWeather2
Tjäreborg
Weather Finder
Weather2Travel
What's the weather like
Yr.no

Lue myös

Andrea Montgomery: When to go to Tenerife
Holiday Weather in Tenerife
Jack Montgomery: The Truth about the Weather in Tenerife
Tenerife Weather - Best time to visit Tenerife
Tenerife Weather - The Ultimate Guide
10 Tips to Understanding the Weather on Tenerife

Matkailusääsivustoja

AccuWeather (45 päivän sääennusteet)
Holiday Weather
Matkailufoorumi
Weather2Travel

Em. sivustoista voi etsiä kaikkien kuukausien (tammikuu, helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, elokuu, syyskuu, lokakuu, marraskuu, joulukuu) pitkän aikavälin säätilastot (päivän ylin ja alin lämpötila, meriveden lämpötila, sademäärä, sadepäivien lukumäärä, poutapäivien lukumäärä, vuorokauden aurinkoisten tuntien lukumäärä jne.) eli ilmastotilastot Teneriffalta, muualta Kanarian saarilta ja muistakin maapallon matkakohteista.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Säiden raju vaihtelu jatkuu: Pohjois-Karjalassa tilastohistorian syyskuun lumensyvyysennätys

Kaunis syksy Kouvolan metsissä ja puutarhoissa. Kuvat viikolta 39/2014.

Säiden raju vaihtelu on jatkunut jälleen. Eilen 23.9.2014 oli Ilmatieteen laitoksen Twitter-viestin mukaan vuodesta 1961 alkaen tarkasteltuna tilastohistorian kylmin syyskuun 23. päivä. Suomen ylin lämpötila oli +8,7 astetta. Tämä mitattiin Utössä.

Itä-Suomessa tehtiin Ilmatieteen laitoksen meteorologien mukaan myös Pohjois-Karjalan syyskuiden tilastohistorian lumensyvyysennätys. Eilisaamuna Joensuun Pyhäselässä oli 9 cm lunta ja Ilomantsin Naarvan mittausasemalla 15 cm. Ylen uutisten mukaan päivän mittaan Ilomantsiin olisi satanut lunta jopa 25 cm. Viralliseksi lukemaksi näitä Ylen tietoja ei kuitenkaan hyväksytä, koska virallinen lumensyvyys mitataan aina aamuisin kello 9 ja vain virallisista mittauspisteistä. Tänään 24.9. Naarvassa oli lunta 13 cm ja Kainuun Ristijärvellä 15 cm.

Sanomalehti Karjalaisen mukaan ensilumi saatiin Pohjois-Karjalaan poikkeuksellisen aikaisin, ei kuitenkaan ennätysaikaisin. Aikaisempia ensilumia ovat olleet esimerkiksi seuraavat: Ilomantsin kirkonkylä 16.9.1968, Juuka (Niemelä) 20.9.2009, Lieksa (Lampela) 14.9.1993 ja 20.9.1977, Liperi (Joensuun lentoasema) 14.9.1973 sekä Tohmajärvi (Kemie) 20.9.1977.

Vielä 20.9.2014 Vihdissä mitattiin 20,1 astetta ja Salossa 20,0 astetta. Lauantaiksi 27.9.2014 ennustetaan jälleen jopa 15 asteen lämpötiloja, mikä on tavanomaista lämpimämpää. Pysyvää lunta eilen sataneesta ensilumesta ei siis vielä saada Pohjois-Karjalaankaan.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Tänään kansainvälinen autoton päivä: Suomessa autoja paikoin enemmän kuin asukkaita

Kuvan lähde: http://www.jly.fi/ekoteho/esko/osio1.htm.

Tänään maanantaina 22.9.2014 on kansainvälinen autoton päivä, auton vapaapäivää.

WMO:n tiedotteen mukaan kasvihuonekaasupäästöt kasvavat nyt nopeimmin 30 vuoteen. Ilmaston tila ei näytä kovinkaan hyvältä. Toisinaan on väitelty siitä, aiheuttaako lihankasvatus vai liikenne maailmanlaajuisesti enemmän kasvihuonekaasupäästöjä. Pahin vapaa-ajanviettovaihtoehto lieneekin se, että ajaa henkilöautolla pitkän matkan päähän ravintolaan ja tilaa naudanlihaa sekä riisiä.

YK:n mukaan autoilusta on tulossa maailmanlaajuisesti kaikkein suurin syypää kasvihuonekaasupäästöjen kasvuun, sillä autoilun päästöt lisääntyvät muita kasvihuonekaasujen päästöjä nopeammin. Aikavälillä 2010-2050 autoilun päästöt voivat lisääntyä 71 %. Suurin syyllinen on autoilun räjähdysmäinen kasvu kehittyvissä maissa. Maailmanlaajuisesti liikenteen osuus energian loppukäytöstä vuonna 2010 oli vain 27 %. Vuodesta 1970 liikenteen päästöt ovat kuitenkin yli kaksinkertaistuneet. Karkean arvion mukaan globaalien kasvihuonekaasupäästöjen pitäisi kuitenkin pienentyä 12 % aikavälillä 2012-2020, jos maapallon keskilämpötilan nousu halutaan rajoittaa alle kahteen asteeseen esiteollisesta ajasta.

CO2-raportin mukaan Suomessa tuotettiin kasvihuonekaasuja viikolla 34/2014 kaikkiaan 487 tuhatta tonnia (laskettuna hiilidioksidiekvivalentteina eli muiden kasvihuonekaasujen päästöt on muutettu vastaamaan hiilidioksidin vaikutuksia), josta tieliikenteen osuus oli 53 %, maatalouden 18 %, kuluttajien sähkönkulutuksen 14 %, jätehuollon 9 % ja lämmityksen 7 %.  Kymenlaaksossa samalla viikolla tuotettiin kasvihuonekaasuja 16 tuhatta tonnia, josta tieliikenteen osuus oli 55 %, maatalouden 13 %, kuluttajien sähkönkulutuksen 15 %, jätehuollon 9 % ja lämmityksen 8 %.

Nyt on hyvä aika palauttaa mieleen Kouvolan Sanomien 6.6.2007 julkaisemat faktat:
-Matkalla Kouvolasta Helsinkiin henkilöauto tuottaa hiilidioksidia 20 kg, vaikka päästöt olisivatkin vain 160 g/km.
-Kouvolan seudulla autoilu tuottaa kasvihuonekaasuja jopa 250 000 000 kg/vuosi.
-Kouvolan seudun kasvihuonekaasupäästöistä kolmannes tulee liikenteestä.
-Raskaan liikenteen osuus on vain 15 % kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.
-Yksityisautoilla tehtävät työ- ja asiointimatkat ovat merkittävä kasvihuonekaasujen tuottaja.
-Kouvolan seutu on yksi Suomen autoistuneimmista alueista; asukasmäärään suhteutettuna taakse jäävät esimerkiksi Helsinki ja Kuopio.
-Kouvolan seudulla henkilöliikenteen matkoista joukkoliikenteessä tehdään vain 2 %, Suomessa keskimäärin 4 %.

Suomen autoistuneimmat kunnat sijaitsevat vuonna 2013 julkaistujen tietojen mukaan Ahvenanmaalla, jossa on autoja paikoin enemmän kuin asukkaita. Eckerön kunnassa on 1,07 autoa asukasta kohden, Sundissa 1,02. Manner-Suomessa eniten autoja on Isossakyrössä, 0,86 autoa asukasta kohden. Yleensäkin Pohjanmaalla ja muualla Länsi-Suomessa autoja on paljon, mitä selitetään voimakkaalla markkinoinnilla ja ihmisten perinteellä kytätä toisten autoja. Kouvolassa on 0,62 autoa asukasta kohden. Kaikkein vähiten autoistuneita ovat suuret kaupungit, joissa hyvin toimiva joukkoliikenne, ruuhkat ja pysäköintipaikkojen vaikea saatavuus tai kalleus rajoittavat yksityisautoilua. Helsingissä on vain 0,39 autoa asukasta kohden, Kauniaisissa ja Tampereella puolestaan 0,45.

Valtiotilastoissa eniten moottoriajoneuvoja (ei siis pelkästään henkilöautoja) henkeä kohden laskettuna on San Marinossa (1,263 moottoriajoneuvoa per asukas). Seuraavina tulevat Monaco (0,899) ja Yhdysvallat (0,809). Suomi on 14. sijalla (0,612). Joissakin valtioissa on vain 0,002 moottoriajoneuvoa asukasta kohden.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Japanin ilmatieteen laitos: Neljä viidestä viime kuukaudesta globaalisti ennätyslämpimiä

Vuoden 2014 eri kuukausien sijoittuminen globaaleissa koko mittaushistorian kuukausikohtaisissa lämpöennätystilastoissa NOAA:n (Yhdysvaltain liittovaltion sään- ja valtamerentutkimusorganisaatio), Nasan ja Japanin ilmatieteen laitoksen (JMA) mukaan. Eri tutkimuslaitokset käyttävät hieman erilaisia menetelmiä. Kaikkien näiden tilastoissa toukokuu 2014 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin toukokuu ja elokuu 2014 koko mittaushistorian lämpimin elokuu. On kuitenkin syytä huomata, että elokuun tulokset ovat vielä alustavia. Taulukon viimeinen sarake kertoo kunkin kuukauden lämpenemistrendin sataa vuotta kohden laskettuna Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan.

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan elokuun 2014 keskimääräinen globaali pintalämpötila (ilman lämpötila lähellä maapallon pintaa ja merien pintalämpötila) oli 0,32 celsiusastetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1981-2010 elokuiden keskiarvo ja 0,66 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun elokuiden keskiarvo. Tämä on mittaushistorian (alkaen vuodesta 1891) korkein elokuun pintalämpötila.

Viisi lämpimintä elokuuta ovat olleet 2014 (+0,32°C), 1998 (+0,27°C), 2009 (+0,24°C), 2012 (+0,23°C) ja 2013 (+0,22°C). Pitkällä aikavälillä keskimääräinen globaali elokuiden pintalämpötila on Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan noussut 0,64 astetta vuosisadassa.

Alustavien Japanin ilmatieteen laitoksen laskelmien mukaan pohjoisen pallonpuoliskon kesäajan eli kolmen kuukauden jakson kesä-elokuu 2014 keskimääräinen globaali pintalämpötila (ilman lämpötila lähellä maapallon pintaa ja merien pintalämpötila) oli 0,31 celsiusastetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1981-2010 keskiarvo ja 0,65 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo. Tämä on mittaushistorian (alkaen vuodesta 1891) korkein kesä-elokuun pintalämpötila.

Viisi lämpimintä kesä-elokuun jaksoa ovat olleet 2014 (+0,31°C), 1998 (+0,28°C), 2012 (+0,23°C), 2010 (+0,23°C), 2013 (+0,22°C) ja 2009 (+0,22°C). Pitkällä aikavälillä keskimääräinen globaali kesä-elokuiden pintalämpötila on Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan noussut 0,66 astetta vuosisadassa.

Japanin ilmatieteen laitoksen tilastoissa neljä viidestä viimeisimmästä kuukaudesta ovat olleet vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian lämpimimpiä ko. kuukausia. Heinäkuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin heinäkuu. Sen edelle menee vain heinäkuu 1998, jolloin vallitsi voimakas El Niño.

Lue myös nämä

Elokuu 2014 mittaushistorian lämpimin myös NOAA:n mukaan

NASA: Elokuu 2014 globaalisti mittaushistorian lämpimin elokuu

Heinäkuu globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin, Antarktiksella jälleen satelliittiajan laajin kuukausikohtainen merijää

Kesän 2014 lämpöennätykset Suomessa: Useita koko mittaushistorian ennätyksiä

Äärimmäisyyksien kesä 2014: Kouvolassa Suomen ennätys yhden mittausaseman helleputken pituudessa

Kesäkuu 2014 globaalisti 135-vuotisen mittaushistorian lämpimin

Kesäkuu oli Suomessa kolea, globaalisti tavanomaista lämpimämpi

Toukokuu 2014 oli globaalisti 135-vuotisen mittaushistorian lämpimin toukokuu?

WMO hetki sitten: Vuosi 2013 mittaushistorian kuudenneksi lämpimin, maa-alueet neljänneksi lämpimimmät

Japanin ilmatieteen laitos: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin

Maapallon ilmasto näyttää viilentyneen koko elämäni ajan!

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapalolla viime vuosina

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

torstai 18. syyskuuta 2014

Elokuu 2014 mittaushistorian lämpimin myös NOAA:n mukaan


Elokuu 2014 oli mittaushistorian lämpimin elokuu, kun sekä maa- että merialueiden lämpötilat yhdistetään. Myös meret olivat ennätyslämpimiä. Näin kertoo NOAA:n puoli tuntia sitten julkaisema kuukausikatsaus. Nasa raportoi jo alkuviikosta elokuun olleen mittaushistorian lämpimin.

NOAA:n mukaan maa- ja merialueiden yhdistetty elokuun globaali lämpötila oli ennätyskorkea, 0,75 astetta 1900-luvun keskiarvoa (15,6 celsiusastetta) korkeampi. Aiempi (vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian) elokuun ennätys oli vuodelta 1998. Yhdeksän kymmenestä lämpimimmästä elokuusta on mitattu 2000-luvulla. Tämän vuoden elokuussa globaalin lämpötilan lisäksi myös pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilapoikkeama tavanomaisesta oli ennätyskorkea, 0,92 astetta yli keskiarvon. Eteläisellä pallonpuoliskolla tavanomainen keskiarvo ylittyi 0,56 asteella, mikä on mittaushistorian neljänneksi korkein lukema.

Maa-alueiden globaali keskilämpötila oli elokuussa 0,99 astetta 1900-luvun keskiarvoa (13,8 celsiusastetta) korkeampi, mikä on mittaushistorian toiseksi korkein elokuun arvo. Lämpimin elokuu on ollut vuonna 1998. Kaikkiaan 26 valtiossa (kaikissa maanosissa Antarktista lukuun ottamatta) ainakin yhdellä mittausasemalla mitattiin uusi elokuun lämpöennätys. Sekä Yhdysvalloissa että Venäjällä mitattiin sääasemakohtaisia elokuun lämpöennätyksiä, mutta kummassakin maassa ainakin yhdessä paikassa mitattiin myös elokuun uusi kylmyysennätys. Myös yhdessä Antarktiksen mittauspisteessä mitattiin 30-vuotisen mittaushistorian uusi elokuun kylmyysennätys.

Useimmilla maa-alueilla elokuu oli tavanomaista lämpimämpi, mutta normaalia viileämpää oli osissa Yhdysvaltoja, Länsi-Eurooppaa ja Itä-Aasiaa sekä Pohjois-Siperiassa ja Australian keski- ja pohjoisosissa. Isossa-Britanniassa oli kahdeksan peräkkäisen keskimääräistä lämpimämmän kuukauden jälkeen sateinen ja kylmin elokuu sitten vuoden 1993. Latviassa elokuu puolestaan oli mittaushistorian viidenneksi sateisin ja 2000-luvun toiseksi sateisin. Sadetta tuli 178 % tavanomaisesta määrästä.

Merialueiden lämpötila oli globaalisti elokuussa 0,65 astetta 1900-luvun keskiarvoa (16,4 celsiusastetta) korkeampi. Tämä ylittää elokuun 2005 ennätyksen 0,08 asteella ja kesäkuussa 2014 saavutetun mittaushistorian suurimman kuukausikohtaisen anomalian (poikkeaman tavanomaisesta) 0,03 asteella.

Pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikakin vuonna 2014 ennätyslämmin

Yksittäisistä kuukausista toukokuu, kesäkuu ja elokuu olivat tämän vuoden kevään ja kesän aikana mittaushistorian lämpimimpiä (huhtikuu jaetulla ensimmäisellä sijalla). Heinäkuu oli puolestaan mittaushistorian neljänneksi lämpimin heinäkuu.

NOAA:n mukaan globaali maa- ja merialueiden lämpötila oli kesä-elokuun kolmen kuukauden jaksolla ennätyslämmin, 0,71 astetta 1900-luvun keskiarvoa (16,4 celsiusastetta) lämpimämpi. Aiempi ennätys oli vuodelta 1998. Norjassa kesä oli keskimäärin 1,9 astetta ja paikoin 2-3 astetta pitkäaikaista (1961-1990) kesien keskiarvoa lämpimämpi. Tanskan kesä ylitti ajanjakson 1961-1990 kesien keskiarvon 1,9 asteella ja tuoreemman ajanjakson 2001-2010 keskiarvon 0,4 asteella.

Myös globaali merien lämpötila oli kesä-elokuussa ennätyksellinen, 0,63 astetta 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi, mikä ylittää vuoden 2009 ennätyksen 0,04 asteella.

Koko vuosi 2014 on ollut tähän mennessä (tammi-elokuu) mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vastaava ajanjakso, 0,68 astetta 1900-luvun keskiarvoa (14,0 celsiusastetta) lämpimämpi.

Myös Nasan tilastot osoittavat elokuun olleen ennätyslämmin

Nasa kertoi jo alkuviikosta elokuun 2014 olleen mittaushistorian lämpimin. Ero muihin globaalisti lämpimiin elokuihin (2011, 2008, 2006, 2003) on toki erittäin pieni ja voi hävitä mittaustarkkuuden rajoihin. Nasan tilastoissa tämän vuoden kuukaudet ovat sijoittuneet kuukausikohtaisessa tarkastelussa seuraavasti: tammikuu mittaushistorian 4. lämpimin tammikuu, helmikuu 17. lämpimin, maaliskuu 4. lämpimin, huhtikuu 2. lämpimin, toukokuu mittaushistorian lämpimin, kesäkuu 3. lämpimin, heinäkuu 11. lämpimin ja elokuu siis jälleen mittaushistorian lämpimin.

NOAA:n tilastoissa puolestaan tämän vuoden kuukaudet ovat sijoittuneet kuukausikohtaisessa tarkastelussa seuraavasti: tammikuu mittaushistorian 4. lämpimin tammikuu, helmikuu mittaushistorian 21. lämpimin (jaetulla 21. tilalla), maaliskuu 4. lämpimin, huhtikuu 2. lämpimin (ennakkotiedoissa jaetulla 1. sijalla), toukokuu mittaushistorian lämpimin, kesäkuu mittaushistorian lämpimin, heinäkuu 4. lämpimin ja elokuu taas mittaushistorian lämpimin.

Mitä elokuun 2014 ennätys kertoo ilmastonmuutoksesta?

Ilmastonmuutoksesta ei kannata tehdä johtopäätöksiä yksittäisen kuukauden tai yksittäisen vuoden perusteella. Pelkkä elokuun 2014 ennätys ei siis yksinään todista mitään.

Ilmastonmuutos näkyy pitkän aikavälin trendeissä. NOAA:n mukaan yhdeksän kymmenestä lämpimimmästä elokuusta on mitattu 2000-luvulla. Tämän vuoden elokuu oli 38. peräkkäinen elokuu, jolloin lämpötila on ylittänyt 1900-luvun keskiarvon. Viimeksi tätä keskiarvoa kylmempi elokuu oli vuonna 1976.

Lähde

NOAA National Climatic Data Center, State of the Climate: Global Analysis for August 2014, published online September 2014, retrieved on September 18, 2014

tiistai 16. syyskuuta 2014

NASA: Elokuu 2014 globaalisti mittaushistorian lämpimin elokuu


Nasan eilen julkaisemien tietojen mukaan elokuu 2014 oli globaalisti vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimin elokuu, 0,70 celsiusastetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1950-1981 keskiarvo, kun tarkastellaan maa- ja merialueiden lämpötiloja yhdistettyinä. Aiempi lämpöennätys oli elokuulta 2011, jolloin oli 0,69 astetta vertailukautta lämpimämpää. Viimeksi vertailukauden keskiarvoa viileämpi elokuu on ollut vuonna 1978.

Erityisen lämmintä elokuussa 2014 oli läntisellä Antarktiksella, 4-8 astetta yli tavanomaisen. Suomessa tavanomainen lämpötila ylittyi Nasan mukaan 1-2 asteella, mikä on yhteneväinen lukema Suomen Ilmatieteen laitoksen tulosten kanssa.

Usein uudet globaalit ennätykset syntyvät pitkäaikaisen ilmaston lämpenemistrendin ja samaan aikaan esiintyvän El Niñon kanssa. Tällä hetkellä El Niño ei kuitenkaan vielä ole havaittavissa, vaikka se näyttäisikin olevan hiljalleen kehittymässä. El Niñon syntymisen todennäköisyys pohjoisen pallonpuoliskon syksyn ja talven 2014-2015 aikana on 60-65 prosenttia.

Nasan mukaan vuosi 2014 on tähän mennessä ollut tilastohistorian neljänneksi lämpimin tammi-elokuun jakso. Kaikki lämpimämmät tammi-elokuun jaksot ovat olleet joko El Niño -kuukausia tai välittömästi El Niñoa seuraavia kuukausia. Globaalien lämpötilojen lämpöpiikki nimittäin tulee usein pienellä viiveellä El Niñon jälkeen.

Nasan mukaan toukokuu 2014 oli mittaushistorian lämpimin toukokuu, kesäkuu jaetulla 3. sijalla (yhdessä kesäkuiden 2009 ja 2013 kanssa) lämpimimpien kesäkuiden joukossa ja heinäkuu mittaushistorian 11. lämpimin heinäkuu.

Sen sijaan NOAA:n mukaan heinäkuu oli mittaushistorian 4. lämpimin. Toukokuu ja kesäkuu puolestaan olivat NOAA:n mukaan mittaushistorian lämpimimmät ko. kuukaudet. Elokuun tilastot NOAA julkaisee ylihuomenna.

Lähteet

NASA: GLOBAL Land-Ocean Temperature Index in 0.01 degrees Celsius, base period 1951-1980 (maa- ja merialueet yhdistettyinä, pelkkien maasääasemien tilastot tästä linkistä)

Romm, Joe: NASA - Hottest August Globally Since Records Began In 1880. ClimateProgress, September 15, 2014.