tiistai 31. maaliskuuta 2015

Hauska pääsiäisuutinen: Estetään ilmastonmuutosta kananmunan kuorilla!

Elintarviketeollisuus tuottaa paljon jätteitä, mutta yksi niistä, nimittäin kananmunan kuoret, voisi olla halpa ja helppo apukeino ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Asiaan liittyvä tutkimus julkaistiin International Journal of Global Warming -lehdessä.


Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut 1800-luvun puolivälistä lähtien, kun fossiilisten polttoaineiden eli kivihiilen, öljyn ja maakaasun käyttäminen polttoaineena oli yleistynyt teollisen vallankumouksen myötä. Viime vuosikymmeninä havaittu maapallon keskilämpötilan nousu johtuu lähinnä kasvihuonekaasujen pitoisuuden kohoamisesta ilmakehässä. Vuonna 2015 ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on yli 40 prosenttia suurempi kuin ennen teollista vallankumousta. Se on noussut 280 tilavuuden miljoonasosasta (ppm) noin 400 miljoonasosaan. Globaali ilmakehän hiilidioksidipitoisuus ylitti toukokuun 2013 aikana 400 ppm ensimmäistä kertaa mittaushistorian aikana.

Charles David Keeling aloitti hiilidioksidimittaukset Mauna Loalla vuonna 1958, jolloin arvo oli 313 ppm. Viimeistä kertaa noin alhainen lukema saavutettiin vuonna 1960. Vuonna 2014 keskimääräinen hiilidioksidipitoisuus Mauna Loan observatoriolla oli 398,55 ppm. Viimeisimmän vuosikymmenen (2005-2014) aikana pitoisuus on noussut keskimäärin 2,1 ppm vuodessa. Edellisellä vuosikymmenellä (1995-2004) nousua oli 1,9 ppm vuodessa.

Basab Chaudhuri kollegoineen Kalkutan yliopistosta osoitti, että kananmunan kuoren sisäpuolella oleva kalvo voi imeä lähes seitsemän kertaa oman painonsa verran hiilidioksidia ilmasta. Kun käytettyä kalvoa liuotetaan etikkahapolla, samaa kalvoa on mahdollista käyttää jopa neljä kertaa. Hiilidioksidia olisi mahdollista tallettaa tähän muotoon, kunnes keksitään energiatehokkaita ja ympäristöongelmia aiheuttamattomia menetelmiä hyödyntää sitä. Hiilidioksidia käytetään laajalti kemianteollisuudessa monenlaisten tuotteiden valmistukseen sekä joissakin tapauksissa vaihtoehtona myrkyllisille liuottimille.

Kananmunan kuori koostuu kolmesta osasta: uloinna vahamainen kerros (ns. kutikula), keskellä kalsiumpitoinen kuori ja kuoren sisäpinnalla kuorikalvo (ulompi ja sisempi kuorikalvo). Kuori ja kuorikalvot koostuvat kalsiumkarbonaatteihin kiinnittyvistä proteiinisäikeistä. Kuorikalvo on noin 100 mikrometriä paksu, eikä sitä pystytä tehokkaasti erottamaan kuoresta. Koska jo yksin Intiassa kulutetaan noin 1,6 miljoonaa tonnia munia vuodessa, on varmasti kannattavaa kehittää menetelmiä, jotta kuorikalvoja olisi mahdollista hyödyntää materiaalina ilmastonmuutoksen estämisessä.

Tutkijat osoittivat, että on mahdollista käyttää heikkoa happoa, jonka avulla voidaan erottaa kalvo kananmunan kuoresta käytettäväksi hiilidioksidin sitojana. Artikkelissa kuitenkin huomautetaan, että teollisessa mittakaavassa kannattavaan erottamiseen tarvittaisiin sopiva mekaanisen erottelun menetelmä. Tutkijoiden mukaan käytettyjen kananmunien kuorien jättäminen ilmalle alttiiksi voisi olla jokamiehen keino vähentää hitusen verran ilman hiilidioksidipitoisuutta.

Hyvää ja rauhallista pääsiäistä kaikille blogini lukijoille!


Lähteet



Lue myös nämä


3 kommenttia:

Niko L. kirjoitti...

Kuinka paljon tuo hiilidioksidin sitoutuminen on suhteessa kananmunan tuotannossa syntyneisiin hiilidioksidipäästöihin? Saataisiinko kananmunasta sen avulla ilmastoneutraali ruoka vai jäädäänkö kauaksikin?

Kuinka kauan kuoria pitää tuossa jokamiehen konstissa ilmaannuttaa ja mitä niille sen jälkeen pitää tehdä?

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kiitos hyvistä pohdinnoistasi, Niko! Samantapaisia asioita mietin itsekin, mutta lähteenä käyttämäni artikkeli ei anna niihin kovinkaan hyviä vastauksia.

Tutkimuksen mukaan kuorikalvot pystyvät sitomaan 6824 mg hiilidioksidia (tai hiilimonoksidia) per gramma kuorikalvoa.

Kananmunan painosta noin 30 % on keltuiaista, 60 % valkuaista ja 10 % kuorta kalvoineen.

Kananmunien tuotanto aiheuttaa kilogrammaa kohden 2,7 kilogramman hiilidioksidipäästöt (laskettuna hiilidioksidiekvivalentteina). Lihoihin verrattuna kananmuna on siis hyvin ekologinen proteiinien lähde.

Luulenpa kuitenkin, että kananmunan kuorien (kuorikalvojen) hyödyntäminen hiilidioksidin sitomiseen käytännössä on hyvin haasteellista, eikä se onnistune suurissa mitakaavoissa. Lähinnä tämä tutkimus on mielestäni hauska esimerkki mahdollisuuksista kehitellä erilaisia innovaatioita.

Entäpä jos (geeniteknisesti) jalostaisimme kanoja, jotka tuottavat hyvin paljon tuota kuorikalvoa? Siltikin muut hiilidioksidin talteenottomenetelmät ovat varmasti paljon varteenotettavampia.

Tämän hiilidioksidin sitomisen lisäksi pääsiäispöydässä on hauska pohtia vaikkapa sitä, kumpi pää edellä kananmuna tulee ulos kanasta. Oikea vastaus on tylppä pää. Useimmilla linnuilla terävä puoli tulee edellä, mutta kanalla muna kääntyy kehityksen aikana ennen munintaa ja tulee ulos tylppä puoli edellä.

Niko L. kirjoitti...

Voihan tuo vähän haasteellista olla siinä mittakaavassa, että sillä olisi todellista vaikutustakin. Mutta vähintään tuosta saa hyvän tekosyyn, kun vaimo seuraavan kerran huomauttelee, että miksi olen taas jättänyt kananmunan kuoret pöydälle lojumaan.