lauantai 14. tammikuuta 2017

Globaali merijään pinta-ala on nyt pienempi kuin yhtenäkään muuna päivänä satelliittimittaushistorian aikana

Globaali merijään pinta-ala vuosina 1978-2017. Credit: Wipneus. Published with permission.

Globaali merijään pinta-ala oli eilen 13. tammikuuta 2017 pienempi kuin koskaan aiemmin loppuvuodesta 1978 alkavan satelliittimittaushistorian aikana (edellyttäen, ettei laitteistoissa todeta toimintahäiriöitä). Tarkastelussa on laskettu yhteen pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon merijään pinta-ala niissä hilaruuduissa (havaintoruuduissa), joissa merijäätä on vähintään 15 %.

Merijään laajuus puolestaan on niiden hilaruutujen yhteenlaskettu pinta-ala, joissa merijäätä on vähintään 15 %. Laajuus kuvaa siis sitä, kuinka laajalle alueelle lähes yhtenäinen merijää on levittäytynyt, vaikkei jokainen kohta olekaan jäässä.

Jo vuonna 2016 merijäätä oli poikkeuksellisen vähän sekä arktisella että antarktisella alueella. Ennätyksiä syntyi sekä päivä- että kuukausikohtaisissa vertailuissa. Arktisella alueella laajuuden uudet kuukausikohtaiset minimiennätykset tehtiin tammikuussa, helmikuussa, huhtikuussa, toukokuussa, kesäkuussa, lokakuussa ja marraskuussa, Antarktiksen alueella taas marraskuussa ja joulukuussa.

Arktisella alueella merijään laajuus sivusi viime vuoden maaliskuussa vain vuotta aiemmin tehtyä satelliittimittaushistorian talvisen maksimilaajuuden minimiennätystä. Laajuus oli suurimman osan aikaa toukokuun puolivälistä kesäkuun alkuun jopa puoli miljoonaa neliökilometriä pienempi kuin yhtenäkään muuna vuonna. Sulaminen kuitenkin hidastui siten, että heinäkuuhun mennessä oltiin lähes tavanomaisissa laajuuksissa. Vuoden minimilaajuus 10. syyskuuta 2016 oli pienimpien laajuuksien listauksessa jaetulla toisella tilalla vuoden 2007 kanssa. Minimilaajuuden ennätys on mitattu vuonna 2012. Syksyllä 2016 ei syntynyt uutta ennätystä ilmeisesti lähinnä siksi, että kesän sää oli myrskyinen. Myrskyt toivat mukanaan pilviä ja levittivät jäätä laajemmalle alueelle.

Antarktiksella merijään laajuus putosi elokuun puolivälissä jyrkästi keskimääräistä pienemmäksi. Eteläisen pallonpuoliskon talviajan maksimilaajuus mitattiin aikaisin, jo 31. elokuuta 2016. Marraskuuhun mennessä laajuus oli jo yli kaksi miljoonaa neliökilometriä vertailuajanjakson 1981-2010 keskiarvoa pienempi, vaikka ilman lämpötila ja meren olosuhteet eivät olleet epätavallisia. Syynä laajuuden pienentymiseen saattavatkin olla tuuliolosuhteissa tapahtuneet muutokset.

Vuodesta 1979 nykyhetkeen merijään globaali pinta-ala on vähentynyt keskimäärin noin 80 neliökilometriä vuorokaudessa. Syyskuinen arktisen merijään alue (siis arktisen merijään vuotuinen minimilaajuus) kutistuu aina noin 3 ± 0,3 neliömetriä pienemmäksi, kun ilmaan pääsee tuhat kilogrammaa hiilidioksidipäästöjä. Lennolla Helsinki - Phuket - Helsinki jokainen matkustaja siis edistää arktisen merijään katoamista noin 4,8 neliömetriä.

Lähteet

ArctischePinguin: Global Sea Ice

National Snow and Ice Data Center: Low sea ice extent continues in both poles

Lue myös nämä

Jääkylmät faktat lämpenevästä pohjoisnavasta, katoavasta merijäästä ja Suomen pakkasista

Uusi ennätys: Merijään pinta-ala globaalisti satelliittiajan pienin

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Maapallon kupoli kuumenee: Mittaushistorian lämpimimmän vuoden kuusi hätkähdyttävää kuvaa, joista valtamedia vaikenee

Uusi supertarkka nettikartta Suomesta, nerokkaat keksinnöt ympäristöongelmina ja arktisen alueen katoava merijää

Ilmastotieto: Kymmenen alhaisinta Arktisen merijään laajuutta mitattu viimeisten 10 vuoden aikana

The Washington Post: 2016’s super warm Arctic winter ‘extremely unlikely’ without climate change, scientists say

Phys.org: Climate change shows in shrinking Antarctic snows

Ei kommentteja: