lauantai 27. tammikuuta 2018

Kouvolassa vuosi 2017 oli tavanomaista lämpimämpi, vaikka kevät ja alkukesä jäivät normaalia viileämmiksi

Kouvolan (Utin) ilmastodiagrammi: Vuoden 2017 säätiedot verrattuna pitkän aikavälin (vuosien 1961-1990) ilmastolliseen keskiarvoon. Lämpötilat (1961-1990 ja 2017) sekä vertailukauden (1961-1990) sademäärät Utin lentoasemalta, vuoden 2017 sademäärät Utin Lentoportintieltä. Kouvolassa Utin lentoaseman vuodesta 1944 toiminnassa ollut sääasema ja Utin Lentoportintien vuodesta 2008 toiminnassa ollut sääasema sijaitsevat lähellä toisiaan Utin lentokenttäalueella. Lentoportintien sääasema perustettiin, kun sade- ja lumihavaintojen kerääminen puolustusvoimien ylläpitämällä Utin lentoaseman varsinaisella sääasemalla lopetettiin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitos. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Vuonna 2017 Kouvolassa oli tavanomaista kylmempää vain huhti-heinäkuussa, samoin kuin koko Suomessa keskimäärin. Lokakuun lämpötila oli lähellä tavanomaista. Kaikki muut kuukaudet olivat tavanomaista lämpimämpiä. Erityisesti lämpimyys näkyi keskitalvella. Tammikuu oli lähes viisi astetta ja joulukuu yli viisi astetta pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpi. Toukokuu oli hyvin kuiva, kun taas loka-joulukuun jaksolla sademäärä oli lähes kaksinkertainen tavanomaiseen verrattuna ja noin 45 prosenttia koko vuoden sademäärästä.

Utin (Kouvola) vuosien 1960-2017 sademäärät (siniset pylväät) ja koko vuoden keskilämpötilat (punainen katkoviiva). Lisäksi yhtenäisellä ruskealla käyrällä on esitetty lämpötilojen kymmenen vuoden liukuva keskiarvo. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Lämpötilat vuosilta 1960-2017 ovat Utin lentoaseman mittauspisteestä. Sademäärät vuosilta 1960-2008 ovat Utin lentoaseman mittauspisteestä ja vuosilta 2009-2017 Utin Lentoportintien mittauspisteestä. Sademäärät puuttuvat joulukuulta 2010 ja vuodelta 2016. Diagrammin saa suurennettua klikkaamalla sen päältä. Sademäärä- ja lämpötilatilastot: Ilmatieteen laitos. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Utin säähavaintoaseman keskilämpötila vuosina 1960-2017 on ollut +4,2 astetta ja vuoden keskimääräinen sademäärä 661 millimetriä. Vuonna 2017 keskilämpötila oli +5,0 astetta ja sademäärä 774 millimetriä.

Vuosi 2015 on ollut Utin lentoaseman digitalisoidun (alkaen vuodesta 1959) mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi (keskilämpötila 6,3 astetta). Jaetulle toiselle sijalle sijoittuvat vuodet 2011, 2008 ja 1989, joiden kaikkien keskilämpötila on 6,0 astetta. Vuosi 2014 on seuraavaksi lämpimin (keskilämpötila 5,9 astetta).

Kymmenen vuoden liukuva keskiarvo osoittaa Utin keskimääräisten lämpötilojen kohonneen yli asteella digitalisoidun mittaushistorian aikana. Kaikkein selvintä lämpeneminen on talvella joulukuusta helmikuuhun. Tammikuu on lämmennyt pari astetta jaksosta 1961-1990 tuoreimpaan 30-vuotisjaksoon 1981-2010 tultaessa. Huhti- ja heinäkuussakin lämpenemistä on tapahtunut asteen verran. Joidenkin kuukausien kohdalla ilmaston lämpeneminen on hyvin pientä, mutta vain kesäkuu näyttää hiukkasen viilentyneen.

Utin lentoaseman mittaushistorian korkein lämpötila on ollut 34,1 astetta (28.7.2010) ja alin -37,3 astetta (9.1.1987). Kolme kylmintä vuotta ovat olleet järjestyksessä lueteltuina 1987, 1985 ja 1978.

Utin lentoaseman sääasemalla digitalisoidun mittaushistorian kolme sateisinta vuotta ovat olleet Ilmatieteen laitoksen tietojen mukaan 2004 (vuoden sademäärä 884,0 mm), 1981 (883,5 mm) ja 1988 (870,4 mm). Kaksi vähäsateisinta vuotta Utin lentokenttäalueella ovat puolestaan olleet 1976 (vuoden sademäärä 451,5 mm) ja 1975 (453,6 mm).

Säähavainnoista kiinnostuneiden kannattaa kokeilla Ilmatieteen laitoksen uutta säähavaintojen latauspalvelua, josta löytyvät hetkelliset säähavainnot toistaiseksi vuodesta 2010 alkaen sekä päivä- ja kuukausihavainnot 1960-luvulta alkaen.

Lue myös nämä

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Vuoden 2017 sääkatsaus: Mittaushistorian globaalisti lämpimin niistä vuosista, jolloin El Niño ei vaikuttanut

Alle 42-vuotias ihminen ei ole NOAA:n mukaan kokenut yhtään globaaleilta lämpötiloiltaan tavanomaista vuotta, vaan koko elämän ajan on ollut tavanomaista lämpimämpää

perjantai 26. tammikuuta 2018

Repovesi nousi jälleen Suomen kuudenneksi suosituimmaksi kansallispuistoksi


Metsähallitus julkaisi hetki sitten Suomen kansallispuistojen kävijämäärät vuodelta 2017. Repoveden kansallispuisto Kouvolassa ja Mäntyharjulla nousi vuoden tauon jälkeen jälleen Suomen kuudenneksi suosituimmaksi kansallispuistoksi.

Vuoden 2017 kävijämäärien perusteella järjestyksessä lueteltuina Suomen kahdeksan suosituinta kansallispuistoa ja samalla ainoat sadantuhannen käynnin rajan ylittäneet ovat seuraavat:

1. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto 553 000 käyntiä

2. Urho Kekkosen kansallispuisto 334 700 käyntiä

3. Nuuksion kansallispuisto 318 900 käyntiä

4. Kolin kansallispuisto 203 400 käyntiä

5. Oulangan kansallispuisto 199 000 käyntiä

6. Repoveden kansallispuisto 172 000 käyntiä

7. Pyhä-Luoston kansallispuisto 149 100 käyntiä

8. Hossan kansallispuisto 124 000 käyntiä

Vasta viime vuonna Suomen satavuotisjuhlavuoden kunniaksi perustettu Hossan kansallispuisto saavutti siis heti yli satatuhatta kävijää. Kaikkiaan Suomessa on 40 kansallispuistoa.

Lähde

Metsähallitus: Kansallispuistojen, valtion retkeilyalueiden ja muiden virkistyskäytöllisesti merkittävimpien Metsähallituksen hallinnoimien suojelualueiden ja retkeilykohteiden käyntimäärät vuonna 2017

Lue myös nämä

Repovesi oli viime vuonna Suomen seitsemänneksi suosituin kansallispuisto

Repovesi nyt Suomen kuudenneksi suosituin kansallispuisto

maanantai 22. tammikuuta 2018

Alle 42-vuotias ihminen ei ole NOAA:n mukaan kokenut yhtään globaaleilta lämpötiloiltaan tavanomaista vuotta, vaan koko elämän ajan on ollut tavanomaista lämpimämpää

Eri tutkimuslaitosten mukaan vuosi 2017 oli maailmanlaajuisesti koko mittaushistorian toiseksi tai kolmanneksi lämpimin kalenterivuosi. Tähän mennessä lämpimin vuosi on ollut 2016, jolloin vaikutti voimakas El Niño. Mikäli luontaisesti lämmittävän El Niñon vaikutus poistetaan mittaustuloksista ja tarkastellaan ilmastonmuutosta ilman laajamittaisia säähäiriöitä, vuosi 2017 nousee globaalin mittaushistorian kaikkein lämpimimmäksi vuodeksi.



NOAA: Vuosina 1900-1980 uusi vuoden globaali lämpöennätys keskimäärin 13,5 vuoden välein ja vuodesta 1981 lähtien keskimäärin joka kolmas vuosi

Maapallon eri alueiden lämpötilat tammi-joulukuussa 2017 verrattuna tavanomaiseen. Laajoilla alueilla oli ennätyslämmintä. Tavanomaista kylmempää ei ollut juuri missään koko maapallolla. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for Annual 2017, published online January 2018, retrieved on January 22, 2018.

NOAA:n mukaan vuosi 2017 oli globaalisti 138-vuotisen mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vuosi tarkastellaanpa pelkkiä maa-alueita, pelkkiä merialueita tai maa- ja merialueita yhdistettyinä joko globaalisti, pelkällä pohjoisella pallonpuoliskolla tai pelkällä eteläisellä pallonpuoliskolla.

Globaalisti maa- ja merialueet yhdistettyinä vuosi 2017 oli keskimäärin noin 0,84 celsiusastetta (+0,84 ± 0,15 celsiusastetta) lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo, joka on 13,9 astetta. Kaksi lämpimintä vuotta ovat olleet 2016 (+0,94 astetta yli viime vuosisadan keskiarvon) ja 2015 (+0,90 astetta), joina molempina vaikutti luontaisesti lämmittävä El Niño -ilmiö. Mikäli El Niñon vaikutus poistetaan tilastoista, vuosi 2017 nousee mittaushistorian lämpimimmäksi vuodeksi.

Vuosi 2017 oli 41. peräkkäinen vuosi, jolloin yhdistetty maa- ja merialueiden lämpötila ylitti globaalisti 1900-luvun keskiarvon. Siis kaikki vuodet 1977-2017 olivat globaalisti tavanomaista lämpimämpiä, jos tavanomaisena pidetään 1900-luvun keskimääräistä lämpötilaa. Tämä tarkoittaa sitä, että alle 42-vuotias ihminen ei ole kokenut yhtään globaaleilta lämpötiloiltaan tavanomaista vuotta, vaan koko elämän ajan on ollut tavanomaista lämpimämpää.

Koko 138-vuotisen mittaushistorian kuusi lämpimintä vuotta on mitattu vuoden 2009 jälkeen. Kymmenen lämpimimmän vuoden joukossa on vain yksi vuosi ennen 2000-lukua, nimittäin El Niño -vuosi 1998, jolloin oli 0,63 astetta tavanomaista lämpimämpää.

Uusi globaali kalenterivuoden keskilämpötilaennätys on tehty 2000-luvulla jo viisi kertaa. Ennätys rikkoontui esimerkiksi kolmena peräkkäisenä vuonna 2014-2016.

Vuosina 1900-1980 uusi lämpöennätys tehtiin keskimäärin 13,5 vuoden välein. Vuodesta 1981 lähtien uusia lämpöennätyksiä on syntynyt keskimäärin peräti joka kolmas vuosi.

Maa- ja merialueiden yhdistetty globaali keskilämpötila on kohonnut vuodesta 1880 lähtien keskimäärin 0,07 astetta vuosikymmenessä. Vuodesta 1980 lähtien lämpötilan nousunopeus on kuitenkin ollut kaksinkertainen.

Vuoden 2017 maaliskuussa maa- ja merialueiden yhdistetty globaali keskilämpötila oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa yli asteella (+1,03 astetta) 1900-luvun keskiarvoa korkeampi ilman luontaisesti lämmittävän El Niñon vaikutusta.

Viime vuonna sään ääri-ilmiöitä esiintyi eri puolilla maapalloa. Paikoin koetteli kuivuus ja paikoin oli poikkeuksellisen sateista. Irma oli yksi koko mittaushistorian voimakkaimmista hurrikaaneista.

NASA: Kolmatta vuotta peräkkäin yli asteen esiteollista aikaa lämpimämpää

Nasan GISS-mittaussarjassa vuosi 2017 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian 1880-2017 toiseksi lämpimin vuosi, keskimäärin 0,90 celsiusastetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1951-1980 keskilämpötila. Lämpimin vuosi on ollut 2016. Nasan tilastoissa El Niño nosti vuoden 2016 keskilämpötilaa noin 0,12 astetta ja vuoden 2015 keskilämpötilaa noin 0,04 astetta. Mikäli El Niñon vaikutus poistetaan havainnoista, vuosi 2017 oli mittaushistorian lämpimin vuosi.

Mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta on Nasankin mukaan koettu vuoden 2009 jälkeen. Vuosi 2017 oli kolmas peräkkäinen vuosi, jolloin globaali keskilämpötila ylitti yli asteella 1800-luvun lopun keskilämpötilan.

Viimeisimmän vuosisadan aikana maapallo on lämmennyt Nasan mukaan hieman yli asteella, mitä Nasan mukaan selittävät selvimmin hiilidioksidi ja muut ihmisperäiset kasvihuonekaasut. Lämpenemistrendi on kaikkein voimakkain arktisella alueella, jossa merijään väheneminen jatkui myös vuonna 2017.

NOAA ja Nasa julkaisivat analyysinsä viime viikolla yhteisessä tiedotustilaisuudessa, jonka esitysmateriaaleissa on erinomaisesti koottuina tilastotiedot ja diagrammit vuodesta 2017. Mukana on materiaalia myös muilta tutkimuslaitoksilta.

Tilastojen mukaan arktisen merijään laajuus oli tammi-maaliskuussa mittaushistorian pienin, mikäli laajuutta verrataan aina kunkin kuukauden tavanomaisiin lukemiin. Muina kuukausina arktisen merijään laajuus oli mittaushistorian 2.-7. pienin. Syyskuussa merijään laajuus oli noin 25 prosenttia tavanomaista pienempi.

Antarktiksella merijään laajuus oli mittaushistorian pienin tammi-maaliskuussa sekä kesä-heinäkuussa. Muiden kuukausien aikana merijään laajuus oli mittaushistorian 2.-5. pienin.

Vuodesta 1967 vuoteen 2017 pohjoisen pallonpuoliskon lumipeite on pienentynyt helmi-elokuussa ja kasvanut syys-tammikuussa. Selvin pienenemistrendi on heinäkuussa (noin -20 prosenttia vuosikymmenessä) ja selvin laajenemistrendi lokakuussa (noin +2 prosenttia vuosikymmenessä).

NOAA:n ja Nasan mittaukset perustuvat maapallon pinnalta tehtyihin havaintoihin. Esitysmateriaalissa on vertailtu tuloksia myös satelliittimittauksiin viimeisimmän 38 vuoden ajalta. Eri satelliittimittauksissa vuosi 2017 oli mittaushistorian 3.-4. lämpimin, jos tarkastellaan alatroposfääriä (ilmakehän alimman kerroksen alaosia) tai keskitroposfääriä (ilmakehän alimman kerroksen keskiosia). Alastratosfääriä (ilmakehän toiseksi alimman kerroksen alaosa) katsottaessa vuosi 2017 oli 38-vuotisen satelliittimittaushistorian 5.-9. kylmin. Tämä on ilmastonmuutosta ajatellen loogista, koska kasvihuonekaasut sijaitsevat troposfäärissä. Kun kasvihuonekaasut pidättävät entistä enemmän lämpöä troposfäärissä, ylempänä sijaitseva stratosfääri viilenee.

Berkeley Earth: 87 prosenttia maapallosta tavanomaista lämpimämpää, kuusi prosenttia jopa ennätyslämmintä

Eri vuosien globaali keskilämpötila ja sen epävarmuus celsiusasteina verrattuna ajanjaksoon 1951-1980. Vuosi 2017 on 80 prosentin todennäköisyydellä lämpimämpi kuin vuosi 2015 ja siten mittaushistorian toiseksi lämpimin vuosi. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Berkeley Earth.

Berkeley Earthin mukaan 2017 oli vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian todennäköisesti toiseksi lämpimin vuosi. Globaali keskilämpötila oli 0,47 ± 0,05 astetta korkeampi kuin vuosien 1981-2010 keskiarvo ja 0,83 ± 0,05 astetta korkeampi kuin vuosien 1951-1980 keskiarvo. Siten viime vuosi oli 0,11 astetta ylivoimaista ennätysvuotta 2016 viileämpi. Vuodet 2015-2017 ovat selvästi mittaushistorian kolme lämpimintä vuotta.

Vuonna 2017 maapallon pinta-alasta noin 87 prosenttia oli keskimäärin tavanomaista (vuosien 1951-1980 keskiarvoa) lämpimämpää, noin 10 prosenttia tavanomaista ja vain 2,5 prosenttia tavanomaista kylmempää. Noin kuudella prosentilla maapallon pinta-alasta tehtiin mittaushistorian paikallinen vuoden keskilämpötilaennätys. Kymmenessä valtiossa syntyi vuoden keskilämpötilaennätys: Argentiina, Djibouti, Espanja, Kenia, Madagaskar, Marokko, Mauritius, Meksiko, Portugali ja Uruguay.

Vuodesta 1980 lähtien maapallon lämpenemistrendi on ollut hyvin tasaisesti 0,18 astetta vuosikymmenessä. Useat viime vuosista ovat olleet yli asteen ajanjaksoa 1850-1900 lämpimämpiä. Tätä tahtia maapallon keskilämpötila ylittää esiteollisen ajan (1850-1900) lämpötilan 1,5 asteella vuoteen 2040 mennessä ja kahdella asteella noin vuonna 2065. Jos päästöjä ei saada selvästi vähennettyä, Pariisin ilmastosopimuksen tavoiterajat siis ylittyvät lähivuosikymmeninä.

Japanin ilmatieteen laitos: Mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukossa vain yksi vuosi aiemmalta ajalta kuin 2000-luvulta

Vuosien 1891-2017 keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla käyrällä on esitetty yksittäisten vuosien pintalämpötilojen anomaliat. Sininen käyrä kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Annual Anomalies of Global Average Surface Temperature (1891 - 2017, preliminary value).

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan vuosi 2017 oli maa- ja merialueet yhdistettyinä vuodesta 1891 alkavien tilastojen maailmanlaajuisesti kolmanneksi lämpimin vuosi. Vuosien 1981-2010 keskimääräinen globaali lämpötila ylittyi nyt 0,39 celsiusasteella ja 1900-luvun keskilämpötila 0,75 asteella.

Mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina 2016 (+0,45°C yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon), 2015 (+0,42°C), 2017 (+0,39°C), 2014 (+0,27°C) ja 1998 (+0,22°C). Mittaushistorian aikana lämpenemistä on tapahtunut globaalisti keskimäärin 0,73 astetta vuosisadassa.

Copernicus: Mittaushistorian lämpimin 12 peräkkäisen kuukauden jakso lokakuun 2015 alusta syyskuun 2016 loppuun

Lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (ylempi kuva) ja Euroopassa (alempi kuva) verrattuna ajanjaksoon 1981-2010. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Tiedot perustuvat kuukausikeskiarvoihin tammikuun 1979 alusta joulukuun 2017 loppuun (diagrammissa liukuvat keskiarvot laskettuina kullekin kuukaudelle 12 edellisen kuukauden ajalta). Mustat pylväät edustavat kalenterivuosien 1979-2017 keskiarvoja. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Alkuperäisdatan lähde ERA-Interim, diagrammin lähde ECMWF, Copernicus Climate Change Service.

Copernicuksen (ECMWF) mukaan vuosi 2017 oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin kalenterivuosi, 0,53 celsiusastetta yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon. Mittaushistorian lämpimin vuosi on ollut 2016, jolloin vertailukauden keskilämpötila ylittyi 0,62 asteella. Kolmanneksi lämpimimpänä vuonna 2015 ylitys oli 0,44 astetta. Mikäli tarkastellaan kaikkia 12 peräkkäisen kuukauden jaksoja eikä vain kalenterivuosia, mittaushistorian lämpimin "vuosi" on toistaiseksi ollut lokakuun 2015 alusta syyskuun 2016 loppuun, jolloin vertailukauden keskilämpötila ylittyi 0,64 asteella.

Vuosina 2016 ja 2017 eri tutkimuslaitosten keskimääräisissä lämpötilatiedoissa on ollut epätavallisen suuria eroja. Osittain tästä johtuen esimerkiksi vuosi 2017 sijoittuu toisissa mittaussarjoissa toiseksi lämpimimmäksi ja toisissa kolmanneksi lämpimimmäksi. Erot aiheutuvat paljolti siitä, kuinka hyvin eri mittaussarjoissa on pystytty ottamaan huomioon arktinen alue ja Antarktiksen merialueet, jotka ovat olleet tavanomaista lämpimämpiä. Eroja syntyy myös merten pintalämpötilahavainnoista. Vuosi 2017 saattoi olla merissä jopa mittaushistorian lämpimin.

Eri tutkimuslaitokset ovat kuitenkin yksimielisiä vuoden 2016 poikkeuksellisesta lämpimyydestä, vuosien 2017 ja 2015 lämpimyydestä, 1970-luvun loppupuolelta alkaen näkyvän lämpenemisen nopeudesta ja vuodesta 2001 asti jatkuneista keskimääräistä korkeammista lämpötiloista.

Pitkän aikavälin lämpenemistrendi tärkein

Yksittäisiä ennätyslämpimiä vuosia tai vuosien lämpimyysjärjestystä tärkeämpää on huomata pitkällä aikavälillä jatkunut lämpenemistrendi, jota havainnollistaa erittäin hyvin Antti Lipposen animoitu lämpötilaympyrä. Sekä El Niño -vuodet, neutraalit vuodet että La Niña -vuodet lämpenevät. Vuosien 1998 ja 2016 voimakkaiden El Niño -piikkien välillä maapallo oli lämmennyt noin 0,4 astetta. On myös mahdollista, että ilmastonmuutoksen myötä El Niño -ilmiötä saattaa esiintyä entistä useammin ja entistä pitkäkestoisempana. Ilmastomallit ja havaitut lämpötilat vastaavat toisiaan kohtuullisen hyvin.

Lähteet

Berkeley Earth: Global Temperature Report for 2017

Copernicus: Surface air temperature for December 2017

Japan Meteorological Agency: Annual Anomalies of Global Average Surface Temperature (1891 - 2017, preliminary value)

Japan Meteorological Agency: Global temperature for 2017 to be the 3rd highest since 1891 (Preliminary)

Long-Term Warming Trend Continued in 2017: NASA, NOAA

NOAA/NASA: Annual Global Analysis for 2017

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for Annual 2017, published online January 2018, retrieved on January 22, 2018.

Lue myös nämä

Vuoden 2017 sääkatsaus: Mittaushistorian globaalisti lämpimin niistä vuosista, jolloin El Niño ei vaikuttanut

TOP 10: Mittaushistorian globaalisti lämpimimmät vuodet

Ennakkotieto uudesta tutkimuksesta: Ensimmäinen yhdellä asteella esiteollista aikaa lämpimämpi vuosi oli 2015, mutta mitä esiteollinen aika tarkoittaa?

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Kevään sääennuste 2018

Neljän kansainvälisen tutkimuslaitoksen sään vuodenaikaisennusteet ennustavat Suomeen hyvin yksimielisesti vähän tavanomaista lämpimämpää lopputalvea ja alkukevättä. Kaikkein selvimmin tavanomaiseen verrattuna lämpimin kuukausi näyttäisi olevan helmikuu. Viidentenä tutkimuslaitoksena tässä postauksessa on mukana Weather Company, joka tällä hetkellä arvioi ainakin maaliskuun voivan olla tavanomaista kylmempi. Hyvin alustavissa kesän sääennusteissa Suomen kesä vaikuttaa tavanomaiselta tai vähän tavanomaista lämpimämmältä.

HUOM.! Päivitän jatkossa kevään 2018 sään vuodenaikaisennusteet tämän blogitekstin kommentteihin.




On mielenkiintoista odottaa kevään ja kesän säätä. Tultaessa 1960-luvulta kohti nykypäivää kesäkuut näyttävät ainoana kuukautena keskimäärin hieman viilentyneen. Vuonna 2017 Suomessa vain huhtikuu, toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu olivat Ilmatieteen laitoksen mukaan tavanomaista kylmempiä. Kaikki muut vuoden 2017 kuukaudet olivat tavanomaista lämpimämpiä, selvimmin tammikuu ja joulukuu.

IRI: Kevät ja ehkä myös kesä vähän tavanomaista lämpimämpiä

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteen mukaan helmikuun alusta huhtikuun loppuun ulottuvalla kolmen kuukauden jaksolla Etelä- ja Keski-Suomessa on tavanomaista lämpimämpää, kun taas aivan pohjoisimmassa Suomessa on tavanomaista kylmempää. Pääosin sama tilanne jatkuu myös maalis-toukokuussa, joskaan todennäköisyydet tavanomaisesta poikkeavaan säähän eivät enää ole yhtä suuret kuin helmi-huhtikuussa.

Huhti-kesäkuussa aivan koko Suomessa on tavanomaista lämpimämpää. Myös suurimmassa osassa muuta Eurooppaa jakso on tavanomaista lämpimämpi. Paikoin, erityisesti Ison-Britannian suunnalla, jäädään tavanomaisiin lämpötiloihin. Tavanomaista lämpimämpi sää vallitsee Suomessa myös touko-heinäkuussa, mutta poikkeama tavanomaisesta ei enää ole yhtä selvä kuin huhti-kesäkuussa.

Sademäärät ovat helmi-huhtikuussa suurimmassa osassa Suomea vähän tavanomaista suurempia. Maalis-toukokuussa sademäärien alueellinen vaihtelu on suurta. Huhti-kesäkuussa suuressa osassa Suomea voi olla vähän tavanomaista kuivempaa. Touko-heinäkuussa Suomi näyttäisi jakautuvan sateiseen länsiosaan ja kuivaan itäosaan, joskaan kummassakaan poikkeamat tavanomaiseen verrattuna eivät ole kovin suuria.

NOAA/NWS: Leudon ja sateisen helmikuun jälkeen palataan tavanomaisempiin lukemiin

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n mukaan kolmen kuukauden jaksoista helmi-huhtikuussa Etelä-Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää. Maalis-toukokuussa Pohjois-Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia, kun taas Etelä-Suomessa lämpötilat kohoavat 0,5-1 astetta tavanomaisen yläpuolelle. Huhti-kesäkuussa koko Suomessa aivan länsiosia lukuun ottamatta on 0,5-1 astetta normaalia lämpimämpää. Seuraavilla kolmen kuukauden jaksoilla (touko-heinäkuu, kesä-elokuu, heinä-syyskuu) 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpi sää keskittyy Itä- ja Pohjois-Suomeen. Etelä- ja Länsi-Suomessa lämpötilat ovat tavanomaisia.

Helmikuusta heinäkuuhun ulottuvan jakson yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna selvästi lämpimin kuukausi on helmikuu, jolloin koko Suomessa on 1-4 astetta tavanomaista lämpimämpää. Selkeimmin lämpimyys näkyy Suomen etelä- ja itäosissa. Maaliskuu näyttää koko Suomessa lämpötiloiltaan hyvin tavanomaiselta, joskin aivan lounaisimmassa Suomessa on mahdollisuus vähän tavanomaista lämpimämpään säähän. Huhtikuussa Suomessa on 0-2 astetta tavanomaista lämpimämpää siten, että tavanomaiseen verrattuna lämpimin sää keskittyy Kaakkois-Suomeen ja tavanomaisin Pohjois-Suomeen. Touko-, kesä- ja heinäkuussa Pohjois- ja Itä-Suomessa on tämänhetkisen ennusteen mukaan hieman (0,5-1 astetta) tavanomaista lämpimämpää, kun taas Etelä- ja Länsi-Suomessa jäädään tavanomaisiin lämpötiloihin.

Kaikkien ennustettujen kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Loppukevään ja alkukesän aikana on paikoin viitteitä hiukan tavanomaista sateisemmasta säästä, joskaan poikkeamat tavanomaisesta eivät ole kovinkaan selviä.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna selvästi sateisin on helmikuu. Maaliskuu voi olla paikoin tavanomaista kuivempi. Huhtikuussa koko Suomen sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Muiden kuukausien osalta poikkeamat tavanomaisesta eivät ole selviä, vaan paikallinen vaihtelu voi olla suurta.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

ECMWF: Helmi-huhtikuussa 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpää

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että Suomessa on helmikuun alusta huhtikuun loppuun ulottuvalla jaksolla keskimäärin 1-2 astetta tavanomaista lämpimämpää. Sademäärät ovat tavanomaista suurempia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Japanin ilmatieteen laitos: Vähän tavanomaista lämpimämpi alkukevät

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa lämpötilojen olevan helmi-huhtikuussa Suomessa tavanomaista korkeampia lukuun ottamatta Luoteis-Suomea, jossa jäädään tavanomaisiin lämpötiloihin. Sademäärissä on hyvin suuri paikallinen vaihtelu. Paikoin on tavanomaista kuivempaa. Sateisin sää keskittyy Luoteis-Suomeen.

The Weather Company: Helmi-maaliskuussa mahdollisuus myös tavanomaista kylmempään säähän

The Weather Company arvioi vuodenaikaisennusteessaan, että Suomen lämpötilat ovat helmi-maaliskuussa keskimäärin lähellä tavanomaista, joskin erityisesti maaliskuussa voi olla tavanomaista kylmempää. Sademäärät voivat olla tavanomaista suurempia.

Lue tästä vappuaaton sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi ja Metcheck kuudeksi kuukaudeksi. Metcheckistä voi katsoa jo nyt vaikkapa vapun sään. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheck ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin vappuaatoksi +3-5 astetta ja puolipilvistä. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kevään sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä eli ns. tavanomainen sää.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa maalis-toukokuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko maalis-toukokuun jakso on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010.

Lue myös nämä

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kylmimmät ja lumisimmat vaput

Lumisia vappukuvia historian varrelta

Tänä vuonna kevät on 30 sekuntia lyhyempi kuin vuosi sitten - ja lyhenee vuosi vuodelta!

Vuoden 2017 sääkatsaus: Mittaushistorian globaalisti lämpimin niistä vuosista, jolloin El Niño ei vaikuttanut