Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä

Mitä laitetaan? Yksi kuormittunut maapalloko?

2012-01-27T09:30:00.002+02:00

Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

Miksi ihmeessä maapallon luonto ylikuormittuu? Avasin Kouvolan Sanomat 26.1.2012 ja eri uutisisissa kerrottiin seuraavaa:

-Vuonna 1960 suomalaiset söivät keskimäärin 32 kg lihaa vuodessa, vuonna 2011 jo 76 kg lihaa vuodessa.

-Euron säilykkeen ainekset kiertävät 30 000 kilometriä. Katja Gauriloff seuraa elokuvateattereissa esitettävässä uudessa dokumentissa "Säilöttyjä unelmia" (Canned Dreams, Suomi 2012, 82 min) raviolipurkin matkaa. Portugalilaiset tomaatit, ukrainalainen vehnä, italialainen oliiviöljy ja tanskalainen sianliha matkasivat peräti 30 000 kilometriä pitkin Eurooppaa ennen päätymistään Ranskassa samaan purkkiin. Sieltä tuote vielä kuljetettiin Suomeen. Kaikkiaan tuotteeseen tuli aineksia kymmenestä maasta. Purkin metalli kuljetettiin Brasiliasta asti. Taustalla kummittelee äärimmilleen viritetty teollinen ruokatuotanto.

(Tänään 27.1. ilmestyneessä Kouvolan Sanomissa Tuukka Vartiainen kirjoittaa Säilöttyjä unelmia -elokuvasta tarkemman arvostelun: "Katja Gauriloffin neljä vuotta rakentama elokuva on visuaalisesti vaikuttavasti kokonaisuus, joka todella kannattaa käydä katsomassa juuri valkokankaalta. Kyseessä saattaa olla hyvinkin vuoden merkittävin kotimainen elokuva. -- Seurattavan elintarvikesäilykkeen tapauksessa kilometrejä kertyy uskomattomat 35 000 kilometriä. Syntyprosessi kattaa kymmenen maata ja kaksi mannerta. -- Gauriloff osoittaa merkittävää humanismia kohdistaessaan kameransa niihin ihmisiin, jotka meidän länsimaisten kuluttajien silmissä marginalisoituvat usein nimettömiksi roboteiksi." Kouvolassa elokuvaa esittää Studio 123 Kuusankoskella.)

-Norjalainen halpalentoyhtiö Norwegian tilaa 222 uutta matkustajalentokonetta. Tilaukseen kuuluu sata Airbusin uutta A340neo-konetta, sata Boeingin 737 Max8 -konetta ja 22 Boeingin 737-800-konetta. Jo aiemmin Norwegian on tilannut kuusi Boeingin 787 Dreamliner -konetta mannertenvälisille lennoille. Indonesialainen Lion Air puolestaan tilasi yli 200 lentokonetta jo marraskuussa, yhdysvaltalainen Southwest Airlines 150 konetta joulukuussa ja Kiinan valtio 160 konetta marraskuussa.

Helsingissä järjestettiin viikonloppuna Matkamessut, joiden innostamana suomalaiset ryntäsivät ostamaan ennen näkemättömän runsaasti matkoja. Rantapallo-sivuston mukaan pelkästään Finnmatkat myi viime viikolla ennätykselliset 13 000 matkaa, 1,3 matkaa minuutissa!

Sitähän sä kysyit? Mutta miksiköhän se maapallo ylikuormittuu? Haittaaks se?

Lisätietoja Säilöttyjä unelmia -elokuvasta (elokuva-arvostelut, trailerit yms.):

Cult24

Facebook

Finnkino

Helsingin Sanomat

Ilta-Sanomat

Suomen elokuvasäätiö

Lue myös nämä:

Maapallon terveystarkastus

"Ilmastonmuutos on kiinalaisten syytä, ei minun"

Sinulla on kultainen kännykkä!

Vaikeat ekologiset ruokavalinnat

Blog Action Day: Ruoka, ympäristö ja ilmastonmuutos

Hiilidioksidipäästöjen kasvu kiihtyi vuonna 2010

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

Maapallon ylikulutuspäivä 27.9.2011

Kouvolan Lyseon lukiolaisille palkintoja valtakunnallisessa valokuvauskilpailussa

2012-01-26T12:13:00.000+02:00

Kaksi Kouvolan Lyseon lukion opiskelijaa sijoittui valtakunnallisesti neljän parhaan joukkoon ekologisessa Kaatopaikat vaarassa -valokuvauskilpailussa, jossa oli tarkoituksena kuvata valokuvien avulla ympäristön roskaantumista ja keinoja ympäristöongelmien vähentämiseksi.

Kilpailun järjestivät Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ja Nokia. Suomen Ympäristökasvatuksen Seura on maamme ainoa ympäristökasvatuksen edistämiseen ja tukemiseen erikoistunut asiantuntijajärjestö, joka konkreettisesti edistää kestävää elämäntapaa.

Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran mukaan kilpailun osanottajamäärä oli suuri. Kilpailun raadissa mukana olivat mm. ammattivalokuvaaja Henrik Kettunen sekä huippusuositun Kemikaalicocktail-blogin kirjoittaja, toimittaja ja kirjailija Noora Shingler. Lisäksi raadissa oli mukana Nokian edustaja Pia Tanskanen sekä Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran edustaja Johanna Sunikka.

Kouvolan Lyseon lukiossa opiskelijat osallistuivat valokuvauskilpailuun biologian valinnaisella ympäristöekologian kurssilla. Lyseon lukion opiskelijoista Minna Markkanen kuvallaan ”F*ck the shower” ja Taru Suninen kuvallaan ”Ei maadu” sijoittuivat valtakunnallisesti neljän parhaan joukkoon. Minna Markkanen palkitaan digikameralla ja Taru Suninen Valokuva-lehden vuosikerralla.

Kilpailun voitti Vilja Tuohino Ulvilasta kuvalla ”Kankaat kiertoon”. Raadin perustelu valinnalle oli, että kuvasta näkyy selvästi, että kuvaaja on sisäistänyt kestävän elämäntavan. Se on hyväntuulinen ja positiivinen, ja näyttää yhden ratkaisun ekologiseen ongelmaan.

-Voittajakuvassa kunnioitetaan perinteitä ja siinä näytetään hauskalla tavalla prosessi alusta loppuun asti, räsyistä kangaspuiden kautta valmiiseen mattoon, kertoo raadin puheenjohtaja ja Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran edustaja Johanna Sunikka.

Palkinnoksi voittaja sai Nokian älypuhelimen, Nokia 700:n. Käytöstä poistettu Nokia 700 on sataprosenttisesti hyödynnettävissä. Kilpailukuvissa kierrättäminen ja roskaamisen välttäminen nousivatkin nuorille tärkeimmiksi ekoteoiksi.

Kaikki palkitut valokuvat ovat nähtävissä Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran nettisivuilla.

Vuosi 2011 oli mittaushistorian noin kymmenenneksi lämpimin. Mikä on ennuste vuodelle 2012?

2012-01-08T13:44:00.001+02:00

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan vuosi 2011 oli mittaushistorian 12. lämpimin, MetOfficen sekä NOAA:n mukaan 11. lämpimin, WMO:n mukaan 10. lämpimin ja Nasan mukaan 9. lämpimin. Vuotta 2011 maailmanlaajuisesti viilentänyt La Niña vaikuttaa myös tänä vuonna, mutta vuodesta 2012 ennustetaan kuitenkin maailmanlaajuisesti hieman lämpimämpää.

Kaikki mittaushistorian 13 lämpimintä vuotta ovat olleet viimeisimpien 15 vuoden aikana. Taulukossa 20 lämpimintä vuotta MetOfficen, NOAA:n ja Nasan mukaan. Viimeisimmät 15 vuotta tummennettuina. Vuoden 2011 lämpötilat ovat alustavia (tammi-lokakuu). Poikkeama tarkoittaa sitä, kuinka paljon lämpimämpi vuosi on globaalisti ollut pitkän aikavälin (1961-1990) keskiarvoon 14,0 celsiusastetta verrattuna.

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavan tiedon mukaan maapallon keskimääräinen pintalämpötila (yhdistetty maa ja meri) vuonna 2011 (tammikuu-marraskuu) oli 0,08 °C yli ajanjakson 1981-2010 keskiarvon. Näin vuodesta 2011 tullee 12. lämpimin vuosi mittaushistoriassa (alkaen vuodesta 1891).

Viime vuonna keskimääräistä lämpimämpää oli varsinkin pohjoisen pallonpuoliskon korkeilla leveysasteilla, kun taas meren pintalämpötilat olivat viileitä päiväntasaajan lähellä Tyynenmeren keskiosista itäosiin.

Pelkkien maa-alueiden keskimääräinen lämpötila vuonna 2011 oli 0,20 °C ajanjakson 1981-2010 keskiarvoa ylempänä, mikä tarkoittaa vuoden 2011 olevan mittaushistorian yhdeksänneksi lämpimin vuosi.

Maapallon vuosittainen keskimääräinen pintalämpötila on noussut noin 0,68 °C sadassa vuodessa. Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan 13 lämpimintä vuotta kautta aikojen ovat kaikki olleet viimeisimpien 15 vuoden aikana.

Viime vuosien korkeita lämpötiloja selittävät Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan ihmisten toiminnasta syntyvien kasvihuonekaasujen aiheuttama ilmastonmuutos ja luonnolliset vaihtelut yhdessä. Lyhyemmällä aikavälillä La Niña -olosuhteet Tyynellämerellä vaikuttivat erittäin todennäköisesti vuoden 2011 globaalin lämpötilan viilenemiseen verrattuna edelliseen vuoteen.

Brittiläisen MetOfficen ja Itä-Anglian yliopiston HadCRUT3-aineiston mukaan vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti 0,36 °C pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpi ja siten 11. lämpimin vuosi kautta aikojen. Adam Scaife MetOfficesta huomauttaa näin: "Vaikka 2010 oli ennätyksellisen lämmin vuosi, vuonna 2011 näimme hyvin voimakkaan La Niñan, joka voi tilapäisesti viilentää maapallon lämpötilaa."

MetOffice ennustaa vuoden 2012 olevan maailmanlaajuisesti noin 0,48 °C lämpimämpi (vaihteluväli 0,34 °C - 0,62 °C) kuin pitkän aikavälin 1961-1990 keskilämpötila 14,0 °C. Näin vuosi 2012 sijoittuisi mittaushistorian (alkaen vuodesta 1850) kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon.

Scaife sanoo seuraavasti: "La Niña on palannut ja vaikkei se ole yhtä voimakas kuin viime vuoden alussa, sen odotetaan silti vaikuttavan lämpötiloihin tulevana vuonna. Siksi odotamme vuoden 2012 olevan hieman lämpimämpi kuin viime vuosi mutta ei yhtä lämmin kuin 2010."

Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä 1/2012 (s. 57) yksikönpäällikkö Ari Laaksonen ja tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna Ilmatieteen laitokselta toteavat seuraavasti: "Havaintojen mukaan vuosien 2001-2010 maapallon keskilämpötila oli lähes puoli astetta korkeampi kuin vuosien 1961-1990 keskiarvo. Suomen keskilämpötilan ero samojen aikajaksojen välillä oli noin yksi aste. Maapallon keskilämpötila on nyt esiteolliseen aikaan verrattuna noin 0,8 astetta ja Suomen keskilämpötila yli 1,5 astetta korkeampi. -- Auringon säteilyvaihteluilla on tilastollisesti ja fysikaalisesti oma osuutensa lämpötilan vaihteluissa. Viime vuosisadalla auringon aiheuttamaksi lämpötilan nousuksi arvioidaan vain noin 0,1 astetta vuosisadan puoliväliin saakka. Sen jälkeen vaikutusta ei ole ollut lainkaan. -- Auringon maapallon lämpötilaa muuttavat tekijät eivät ole, 11 vuotisen jaksollisuuden yli tarkasteltuna, kasvaneet enää noin 50 vuoteen. Lämpötila on silti kohonnut merkittävästi tuona aikana, ja auringon osuus siinä on siten marginaalinen. -- Me ilmastotutkijat ennustamme, sillä varauksella ettei suuria ilmastoa viilentäviä tulivuorenpurkauksia satu, että 2010-luku on 2000-lukua lämpimämpi. Myös yksittäisen lämpimimmän vuoden ennätys rikotaan jossain vaiheessa vuosikymmentä."

Lyhyemmällä aikavälillä ja paikallisesti Suomen osalta seuraan talven 2011-2012 sääennusteita (ns. vuodenaikaisennusteita) sekä ennakkotietoja kevään ja kesän 2012 säästä erillisessä blogipostauksessani.

Mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin La Niña -vuosi 2011 jatkoi lämpimien vuosien sarjaa

2012-01-03T11:24:00.003+02:00

WMO:n mukaan 13 kaikkien aikojen lämpimintä vuotta on havaittu viimeisimmän 15 vuoden aikana alkaen vuodesta 1997. Alustavien tietojen mukaan vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian 10. lämpimin. Kyseessä oli kuitenkin kaikkien aikojen lämpimin La Niña -vuosi. Luontaisesti vaihteleva La Niña normaalisti alentaa maapallon keskilämpötiloja. Viime vuonna La Niña oli voimakkain 60 vuoteen ja vaikutti toukokuuhun 2011 asti. Tällä hetkellä La Niña on jälleen voimistumassa, joskaan se ei näytä yhtä voimakkaalta kuin vuosi sitten.

Ilmatieteen laitoksen tiedote 3.1.2012 kertoo Suomen tilanteesta näin: ”Vuosi 2011 oli maan etelä- ja keskiosassa harvinaisen ja maan pohjoisosassa poikkeuksellisen lämmin. Maaliskuusta lähtien eli 10 kuukautta peräkkäin Suomen keskilämpötilat olivat pitkän ajan keskiarvoja korkeampia. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan koko maan keskilämpötila oli 1,9 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Edellisen kerran yhtä korkea vuoden keskilämpötila oli vuonna 1989. Lämpimämpi vuosi on ollut ainoastaan vuosi 1938. Vuoden keskilämpötila vaihteli etelä- ja lounaisrannikon runsaan +6 asteen ja Pohjois-Lapin vajaan asteen välillä. Suurin poikkeama tavanomaisesta oli Lapissa, jossa vuoden keskilämpötila oli 2 - 3 astetta tavanomaista korkeampi...”

Britanniassa vuosi 2011 oli MetOfficen mukaan kaikkien aikojen toiseksi lämpimin. Lämpimin on ollut vuosi 2006. Yhtä lukuun ottamatta kymmenen lämpimintä vuotta on havaittu vuoden 1997 jälkeen. Toissa vuosi (v. 2010) oli kuitenkin yksi kylmimmistä.

Ylen televisiouutisten 2.1.2012 mukaan Itämeren ja Suomen järvien jääpeite on nyt pienempi kuin kymmeniin vuosiin vuoden vaihteessa. Ilmatieteen laitoksen tilastojen perusteella Itämerellä ei ole ollut näin pientä jääpeitettä samana ajankohtana 80 vuoteen. Suomen ympäristökeskus taas kertoo, ettei Suomen järvissä ole joulun aikaan ollut yhtä vähän jäätä ainakaan sataan vuoteen eli koko sinä aikana, jolloin järjestelmällisiä mittauksia on tehty. Jouluna 2011 vielä yli puolet Suomen pintavesistä oli sulana.

Maailman merien jääpeite oli vuonna 2011 pienempi kuin kertaakaan aiemmin satelliittimitausten aikakaudella vuodesta 1979 alkaen. WMO:n mukaan arktisen merijään tilavuus oli vuonna 2011 kaikkien aikojen alhaisin ja pinta-ala toiseksi pienin. Pienin arktisen merijään pinta-ala saavutettiin vuonna 2007.

Vuosi 2010 oli maailmanlaajuisesti tilastohistorian lämpimin tai toiseksi lämpimin.

Kouvolan joulukuu 2011 ennätyssateinen ja poikkeuksellisen lämmin sekä pimeä

2012-01-02T17:23:00.006+02:00

Narsissit ja tulppaanit nousivat kukkapenkissä maanpinnan yläpuolelle Kouvolassa 30.12.2011.

Kouvolan Utissa joulukuun 2011 virallinen sademäärä oli 141,7 mm ja keskilämpötila +0,7 astetta. Kuukauden ylin lämpötila +6,9 astetta saavutettiin 27.12., ja alimmillaan Kouvolan lämpötila oli 31.12. lukemassa -5,9 astetta.

Kouvolan Utin keskimääräiset sademäärät ja lämpötilat joulukuussa eri vuosina.

Kouvolassa rikottiin päättyneessä joulukuussa sekä Utissa että Anjalassa aiempi kaikkien aikojen sääasemakohtainen (paikallinen) joulukuun sade-ennätys. Loppujen lopuksi koko Suomen kaikkien aikojen uusi ennätys kuitenkin meni Kemiön kirkonkylään, jossa joulukuussa 2011 satoi kaikkiaan 190 mm. Aiempi koko joulukuun Suomen ennätys oli Pohjankurun 159 mm vuodelta 1974.

Helsinki-Vantaallakin satoi joulukuussa 168 mm, kun vuosien 1971-2000 keskiarvo on 57 mm ja aiempi ennätys 129 mm vuodelta 1954.

Etelä-Suomessa joulukuu 2011 olikin sateisin lähes 40 vuoteen (vuoden 1974 jälkeen). Lisäksi Maarianhaminan lentoasemalla ja Kemiössä mitattiin 26.12.2011 joulun ajan (24.-26.12.) korkein lämpötila 50 vuoteen, +9,9 astetta.

Joulukuu oli leutouden (matalapaineet ja pilvisyys) seurauksena myös tavallista pimeämpi. Kouvolan Sanomissa 28.12.2011 kerrottiin näin: "Joulukuu on ollut keskimääräistä pimeämpi Suomessa. Vielä viime viikolla Utin säähavaintoasemalla ei oltu havaittu lainkaan suoraa auringonvaloa. Jouluaaton aattona ja joulupäivänä pilkahdellut aurinko nosti määrän puoleen tuntiin. Normaalisti joulukuussa suoraa auringonvaloa mitataan noin kahdeksantoista tuntia."

Onnellista uutta vuotta 2012!
Kuva Kuusankosken (Kouvolan) ilotulituksesta 31.12.2011.

Lähteet:

Ilmatieteen laitos: Joulukuu harvinaisen leuto ja sateinen

Ilmatieteen laitos: Joulukuun 2011 sää ja tilastot

Kouvolan Sanomat: Joulukuussa poikkeuksellisen lämmintä ja sateista

Sääbriefing: Leuto ja sateinen joulukuu

Sääbriefing: "Outoa" säätä joulukuussa

Mukavaa ekologista pääsiäistä... ei kun joulua!

2011-12-20T19:35:00.003+02:00

Eilen (19.12.2011) ihailin kävelyretkellä Kouvolassa upeita pajunkissoja aivan kuin pääsiäisenä! Maakin oli yhtä märkää kuin kevättulvien aikaan.

Tämän päivän Kouvolan Sanomien mukaan Kouvolassa on satanut joulukuussa jo yli 100 millimetriä vettä, Kymijoen virtaama on sama kuin kevättulvien aikaan ja alajuoksulla ollaankin jo tulvarajalla. Paikoin joulukuun alkupuoli on ollut sateisin 50 vuoteen.

Ilmatieteen laitoksen meteorologien Twitter-päivityksen (20.12.2011) mukaan Kouvolassa (Anjalassa) on nyt rikottu tilastohistorian paikkakuntakohtainen joulukuun sademääräennätys, samoin kuin Helsinki-Vantaalla ja Hangossa. Ajalla 1.-19.12.2011 Kouvolassa on satanut 139,4 mm (koko joulukuun normaali määrä keskimäärin 60 mm) ja sadetta on havaittu 172 tuntimittauksessa, mikä on lähes 40 % tuntien lukumäärästä! Koko Suomenkin kaikkien aikojen joulukuun sade-ennätys taitaa mennä Kouvolan sateilla uusiksi.

Meteorologi Pauli J. Jokisen mukaan joulukuun alku onkin ollut Suomessa paikoin harvinaisen leuto ja poikkeuksellisen sateinen: "Viidenteentoista päivään mennessä kulunut joulukuu on ollut Suomessa keskimäärin noin kuusi astetta tavanomaista leudompi. Tämä ei kuitenkaan ole vielä poikkeuksellisen leuto joulukuun aloitus, sillä vastaavanlaisia jaksoja löytyy noin 4-5 kpl viimeisten 50 vuoden ajalta. Lämpimään ilmaan mahtuu enemmän vesihöyryä kuin kylmään ilmaan. Tämän vuoksi kesäisin sademäärät ovat selvästi suurempia kuin talvisin. Koska joulukuu on ollut hyvin leuto, myös sademäärät ovat päässeet kasvamaan suuriksi. Kuukauden puoliväliin mennessä joillakin Etelä-Suomen havaintoasemilla joulukuun alku on ollut sateisin ainakin 50 vuoteen. -- Kouvolan Anjalassa on sadetta kertynyt 1.12.-17.12. välisenä aikana noin 120 millimetriä kun tyypillinen koko joulukuun sademäärä on noin 60 mm. Eli siellä on kertynyt jo tuplat tavanomaiseen joulukuuhun verrattuna. Suurin Suomessa mitattu joulukuun sadekertymä on vuonna 1974 Pohjankurussa mitattu 159 mm. Tätä menoa tuo ennätys on kyllä vaarassa mennä rikki. -- Etelä-Savossa termisen talven alku on jo noin 1,5 kk myöhässä. Aivan etelässäkin terminen talvi on jo noin kuukauden myöhässä tavanomaisesta."

Ilmatieteen laitoksen mukaan myös ukkosia on ollut tämän vuoden joulukuussa vuodenaikaan nähden harvinaisen paljon: "Kuluvan joulukuun aikana säätila Etelä-Suomessa ei ole ollut kovinkaan talvinen. Lisäksi erittäin lämmin meri on edesauttanut kuuro- ja ukkospilvien kehittymistä. Epävakainen ja kostea sää on mahdollistanut sen, että joissakin kuuropilvissä sähköä syntyy riittävästi muutamaa salamaa varten. Ukkostaa voi myös räntä- tai lumisateessa. -- Kuluva joulukuu on noussut salamoinnin osalta 2000-luvun ennätykselliseksi. Kuun puoleenväliin mennessä Suomen maa-alueilla on paikannettu 23 salamaa."

Tavallisesti joulukuussa havaitaan Suomessa keskimäärin vain yksi salama, kun heinäkuun keskimääräinen salamaluku on 60 000. Salamoinnin paikannustietojen kerääminen aloitettiin vuonna 1998, eikä koko tänä tilastointiaikana salamoita ole havaittu joulukuussa yhtä paljon kuin nyt.

Kannattaa tutustua Ilmatieteen laitoksen joulukuun ja erityisesti joulunpyhien säätilastoihin.

Tässä kertauksena joulukuuseen liittyviä asioita viimevuotisesta blogikirjoituksestani: "Väitteiden mukaan ensimmäinen koristeltu joulukuusi pystytettiin Latvian Riikaan vuonna 1510. Suomeen joulukuusiperinne lienee tullut 1800-luvun lopulla Saksasta. Kaksimetrisen joulukuusen kasvamiseen on mennyt aikaa 8-12 vuotta. Tuona aikana aito luonnonkuusi on sitonut runsaasti hiilidioksidia, joten se on varsin ekologinen tuote. Sen sijaan muovikuusen valmistamiseen käytetään runsaasti fossiilista öljyä. Siinä on yleensä myös metallisia osia, esimerkiksi lyijyä. Kaikkiaan yhden muovikuusen valmistamiseen ja Kiinasta Suomeen kuljettamiseen kuluu uusiutumattomia luonnonvaroja noin 27 kiloa. Onko luonnonkuusi siis selvästi muovikuusta ekologisempi vaihtoehto? Ei välttämättä! Vastaus riippuu siitä, mistä ja miten kuusi haetaan. Jos kuusenhakumatkalla ajaa autolla 13 kilometriä, tässä kuluu jo tuo muovikuusen valmistamiseen tarvittu 27 kilogrammaa luonnonvaroja. Ratkaisevinta onkin siis se, kuinka kuusi haetaan. Joutuuko hakumatkalla ajamaan pitkiä matkoja pelkästään luonnonkuusta kaatamaan tai muovikuusta ostamaan vai tuleeko samalla hoidettua matkan varrella tai määränpäässä muita asioita? Kuinka usein tämä hakumatka tehdään? Luonnonkuusi on haettava joka vuosi, muovikuusta käytetään keskimäärin 6-7 vuotta, vaikka se voisi kyllä hyvin säilyä yli kymmenenkin vuotta. Haetaanko kuuset yksitellen vai tuodaanko niitä kerralla esimerkiksi kuorma-autolla suurelle joukolle ihmisiä? Onko luonnonkuusi aito luonnonkuusi vai viljelty, runsaasti lannoitettu kuusi? Onko luonnonkuusi kotimainen lähituote vai kaukaa Tanskasta rahdattu? Itse olen päätynyt hakemaan kävellen myyjältä puolen kilometrin päästä kotimaisen, aidon, viljelemättömän luonnonkuusen. En halua ostaa öljystä epämääräisissä oloissa valmistettua, kaukaa rahdattua Made in China -kuusta. Jos joku sellaisen haluaa ostaa, eipä se silti kauhean suuri ekosynti ole, onhan se sentään monivuotinen tuote. Pääasia on se, että kuusenostomatkalla käydään kävellen tai autoiltaessa tehdään samalla muutkin ostokset, ettei kerry turhia autoilukilometrejä. Missään tapauksessa en halua sortua ostamaan jostakin Tanskasta yhtä vuotta varten tänne asti rahdattua, runsaasti lannoitettua viljelykuusta. Kuusessa on noin 20 000 - 400 000 neulasta. Jos kuusen rinnankorkeusläpimitta (rinnankorkeus = 1,3 metriä) on 2 cm, laskennallisesti siinä on 150 000 neulasta. Jos taas rinnankorkeusläpimitta on 3 cm, siinä on 300 000 neulasta. Yhdessä luonnonkuusessa on noin 200 000 - 500 000 hyönteistä, joista suurin osa on pikkuruisia punkkeja ja hämähäkkejä. Ne ovat kuitenkin täysin vaarattomia ja suurin osa niistä kuolee sisällä muutamassa vuorokaudessa."

Joulunakin kannattaa muistaa kierrätys. Joulukinkun paistorasva kuuluu jäähtymisen jälkeen kompostoriin tai biojätekeräykseen. Tuikkujen alumiinikuoret voi viedä pienmetallin keräykseen ja muoviset hautakynttilät energiajätteeseen.

Lahjapaperit eivät sovi paperinkeräykseen, koska ne sisältävät liian paljon väriaineita. Paperit ja nauhat kannattaa säästää seuraavan vuoden paketointitarpeiksi. Hieman rypistyneestä paperista tulee kauniin ryppyinen, kun sen rutistelee ennen paketointia pieneksi mytyksi tai palloksi. Jos lahjapaperit heittää roskikseen, ne kuuluvat energiajätteeseen tai loppujätteeseen. Styroksitkin voi laittaa energiajätteeseen, jos sellainen keräys on käytettävissä. Pahvit, kartongit ja aaltopahvi sopivat keräyskartonkiastiaan.

Uuden vuoden tinoissa on oikeasti vain 5 % tinaa ja 95 % lyijyä. Koska lyijy on raskasmetalli, tinat ovat ongelmajätettä. Valettukin tina kannattaa säilyttää seuraavaan uuteen vuoteen uudelleen valettavaksi. Vaihtoehtoisesti sen voi kiikuttaa jäteasemalle vaarallisten jätteiden keräykseen.

Toivotan hyvää, rentouttavaa ja rauhallista joulun aikaa kaikille blogini lukijoille!

Kiitos yhteisistä hetkistä vuonna 2011 ja mukavaa uutta vuotta 2012!

Hiilidioksidipäästöjen kasvu kiihtyi vuonna 2010

2011-12-06T15:57:00.005+02:00

Eilen julkaistiin Carbon Budget 2010 -raportti maailman hiilipäästöistä. Yhä suurempi osa maapallon energiasta tuotetaan hiilellä, ja päästöjen kasvu on kiihtynyt. Vuonna 2010 fossiilisten polttoaineiden aiheuttamat päästöt olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa.

Animaatio ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta viimeisimmän
800 000 vuoden aikana. Lähde: CarbonTracker, YouTube/ESRL-NOAA.

Vuonna 2010 ihmiskunnan hiilipäästöt fossiilisista polttoaineista ja sementin tuotannosta olivat 9,1 Pg (petagrammaa hiiltä vuodessa; Pg on 1000 miljoonaa tonnia eli miljardi tonnia eli gigatonni), mikä tarkoittaa 33,4 Pg:n hiilidioksidipäästöjä. Hiilipäästöt kasvoivat vuodessa 5,9 %. Tästä kasvusta 52 % johtuu hiilen käytön lisääntymisestä. Hiilipäästöt ovat nyt 49 % korkeammat kuin vuonna 1990, joka on Kioton sopimuksen vertailuvuosi.

Metsien hävittäminen ja muut maankäytön muutokset aiheuttivat vuonna 2010 hiilipäästöjä 0,9 Pg eli yhteensä ihmiskunnan hiilipäästöt fossiilisista polttoaineista ja maankäytön muutoksista olivat 10,0 Pg. Tästä 50 % päätyi ilmakehään, 26 % sitoutui metsiin ja muihin maaekosysteemeihin sekä 24 % meriin. Vuosina 1958-2010 maaekosysteemit ja meret ovat onnistuneet sitomaan kaikkiaan 56 % ihmiskunnan hiilipäästöistä.

Eniten hiilipäästöjä tuottaneet valtiot vuonna 2010 olivat seuraavat (kokonaispäästöt, ei asukasta kohden laskettuna):

1. Kiina
2. Yhdysvallat
3. Intia
4. Venäjä
5. Japani
6. Saksa
7. Iran
8. Etelä-Korea
9. Kanada
10. Saudi-Arabia
11. Yhdistynyt kuningaskunta (Britannia)
12. Indonesia
13. Meksiko
14. Etelä-Afrikka
15. Brasilia
16. Italia (ml. San Marino)
17. Australia
18. Ranska (ml. Monaco)
19. Puola
20. Thaimaa

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli teollisen vallankumouksen alkaessa (vuonna 1750) noin 278 ppm (parts per million eli tilavuuden miljoonasosaa). Vuonna 2010 se oli 389,6 ppm eli lisäystä on tapahtunut 39 %.

Eri vuosikymmeninä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut seuraavasti (hiilidioksidipitoisuuden vuotuisen kasvun keskiarvo vuosikymmenen aikana):

1970-1979: 1,3 ppm
1980-1989: 1,6 ppm
1990-1999: 1,5 ppm
2000-2009: 1,9 ppm

2000-luvulla ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut näin (ppm vuodessa):

2000: 1,22 ppm
2001: 1,89 ppm
2002: 2,40 ppm
2003: 2,20 ppm
2004: 1,58 ppm
2005: 2,39 ppm
2006: 1,83 ppm
2007: 2,11 ppm
2008: 1,81 ppm
2009: 1,63 ppm
2010: 2,36 ppm

Myös marraskuu lämmin - entäpä koko vuosi 2011?

2011-12-02T16:02:00.002+02:00

Ilmatieteen laitoksen tiedotteen (1.12.) mukaan marraskuu oli Suomessa poikkeuksellisen leuto:

"Marraskuun keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi. Kyseessä oli jo yhdeksäs peräkkäinen tavallista lämpimämpi kuukausi. -- Koko maan keskilämpötila oli +1,3 astetta, mikä on peräti 4,9 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. -- Päättynyt kuukausi oli kolmen lämpimimmän marraskuun joukossa, mitä Suomen säämittaushistoria tuntee. Viimeksi kuluneen 50 vuoden aikana on lämmin marraskuu koettu lisäksi vuosina 1967, 1986 ja 2000. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna suhteellisesti lämpimintä oli Lapissa, jossa oli paikoin yli kuusi astetta tavanomaista lämpimämpää. Maan etelä- ja keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa poikkeama oli noin 4-5 astetta, ja lounaisrannikolla ja Ahvenanmaalla kolmisen astetta. Kuukauden alussa oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmintä, ja uusia marraskuun lämpöennätyksiä saavutettiinkin useilla havaintoasemilla. Kuukauden korkein lämpötila oli 11,8 astetta, ja se mitattiin Porin rautatieasemalla 2. päivänä. Alin lämpötila, -21,8 astetta, mitattiin Sallassa kirkonkylässä 20. päivä sekä uudestaan Naruskassa seuraavana päivänä, ja vielä Enontekiön Näkkälässä 29. päivä. Terminen talvi oli huomattavasti myöhässä tavanomaisesta koko maassa. Se alkoi Keski- ja Pohjois-Lapissa marraskuun 9. päivän tienoilla, mikä on kuukauden verran tavanomaista myöhemmin. Kuukauden lopussa terminen talvi oli alkanut vasta Pohjois-Karjalasta Perämeren pohjoispuolelle ulottuvan vyöhykkeen pohjoispuolella, vaikka pitkän ajan keskiarvojen mukaan se alkaa maan eteläosassakin jo kuukauden puolivälissä. -- Lunta ei ollut kuukauden alussa missään päin Suomea, mikä on harvinaista. Myös kuukauden päättyessä lunta oli vuodenaikaan nähden harvinaisen suppealla alueella eli Kainuusta Länsi-Lappiin ulottuvan linjan pohjoispuolella sekä Etelä-Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Eniten lunta oli kuukauden päättyessä Muoniossa, jossa sitä oli 21 cm. Tilastollisesti pysyvä lumipeite kattaisi marraskuun lopussa jo maan itä- ja pohjoisosat. -- Ilmatieteen laitoksen mukaan koko syksyn eli syyskuusta marraskuuhun ulottuvan jakson keskilämpötila oli myös poikkeuksellisen korkea. Näin lämmin syksy on Suomessa ollut koko maan keskilämpötilaa tarkasteltaessa viimeksi vuonna 1938. Muita lämpimiä syksyjä on koettu vuosina 1967, 2000 ja 2005."

Kouvolassa mitattiin marraskuussa 2011 kaikkien aikojen korkeimmat marraskuun lämpötilat. Koko syksyn eli syyskuusta marraskuuhun ulottuvan jakson keskilämpötila oli nyt koko Suomessa +5,6 astetta, sama kuin vuonna 1938. Muina lämpiminä syksyinä lämpötilat ovat olleet +5,3 astetta vuonna 2005 ja +5,0 astetta vuonna 2000.

Helsingin ympäristötilasto on erinomainen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen verkkotilastopalvelu, johon on koottu keskeiset Helsingin ympäristön tilaa ja kuormitusta kuvaavat muuttujat. Tietokantaa ylläpitää Helsingin kaupungin ympäristökeskus.

Helsingin ympäristötilaston mukaan Kaisaniemessä huhtikuusta marraskuuhun ulottuva jakso on tänä vuonna (2011) ollut koko tilastohistorian (alkaen vuodesta 1829) lämpimin. Tänä vuonna huhti-marraskuun keskilämpötila oli +12,2 astetta. Vuonna 1937 se oli toiseksi korkein (+11,7 astetta) ja vuonna 1934 kolmanneksi korkein (+11,6 astetta). Jos kuitenkin katsotaan ajanjaksoa tammikuusta marraskuun loppuun, vuosi 2011 putoaakin yhdeksännelle sijalle (keskiarvo +7,5 astetta). Lämpimin tammi-marraskuun jakso on ollut vuonna 2008, jolloin keskiarvo oli +8,2 astetta.

Vuosi 2010 oli maailmanlaajuisesti tilastohistorian lämpimin tai toiseksi lämpimin. Ilmatieteen laitoksen tiedotteen (29.11.) mukaan 13 kaikkien aikojen lämpimintä vuotta on mitattu viimeisimpien 15 vuoden aikana ja vuosi 2011 näyttäisi olevan maailmanlaajuisesti mittaushistorian 10. lämpimin:

"Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n keräämien alustavien tietojen mukaan vuosi 2011 on ollut maailmanlaajuisesti mittaushistorian 10. lämpimin La Niña-ilmiöstä huolimatta. Maailman ilmatieteen järjestö julkaisi vuoden 2011 tilastotietoja YK:n ilmastosopimuksen 17. osapuolikokouksessa, joka käynnistyi 28. marraskuuta Durbanissa Etelä-Afrikassa. -- Tammi–lokakuun globaalin keskilämpötilan vuonna 2011 arvioidaan olevan 0,41 (virhemarginaali ± 0,11 astetta) yli vuosien 1961–1990 vuosikeskiarvon, joka oli 14 astetta. Vuosi 2011 sijoittunee kymmenenneksi lämpimimmäksi vuodeksi vuodesta 1850 alkavassa mittaussarjassa. 13 lämpimintä vuotta on mitattu 15 viimeisen vuoden aikana. WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud muistutti samalla, että kasvihuonekaasupitoisuudet ovat jälleen saavuttaneet uusia ennätyksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteena oleva maapallon keskilämpötilan nousun rajoittaminen kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan vaikeutuu entisestään. Vuonna 2011 WMO:n mukaan ilmastoon vaikutti voimakkaasti La Niña -ilmiö, joka oli voimakkain 60 vuoteen. Tyypillisesti tällaisina vuosina maapallon keskilämpötila jää alhaiseksi. -- WMO raportoi myös arktisen kesäaikaisen merijään vähentyneen viimeisten 30 vuoden aikana. Arktisen merijään kesäaikainen minimipeittävyys vuonna 2011 oli 4,33 miljoonaa km². Tämä oli 35 % alle vuosien 1979 – 2000 keskiarvon ja oli vain hieman enemmän kuin tähän mennessä saavutettu pienin ala. Pienimmillään jääpeite oli vuonna 2007 (4,3 miljoonaa km2). Sekä Koillisväylä että Luoteisväylä olivat poikkeuksellisesti molemmat jäättömiä osan vuoden 2011 loppukesästä."

Suosittelen tutustumaan maailman ilmastotilastoihin ja ilmastodiagrammeihin tarkemminkin.

Kouvolassa tänään maanjäristys

2011-12-01T12:02:00.003+02:00

Kouvolassa tapahtui tänä aamuna 1.12.2011 kello 8.04 maanjäristys, jonka magnitudi oli Seismologian laitoksen mukaan 2,8-2,9.

Järistys kesti 5-10 sekuntia ja se oli toistaiseksi Suomen tämän vuoden voimakkain maanjäristys. Järistyskeskus oli lähellä maanpintaa, vain muutaman kilometrin syvyydessä Miehossa (60.909 N, 26.695 E).

Samoihin aikoihin järisi myös Oulun seudulla (kello 8.06 magnitudi 1,0 ja kello 9.12 taas 1,1).

Kouvolassa on aiemmin tänä vuonna järissyt aamulla 13.10., jolloin järistyskeskukset sijaitsivat Vekaranjärven alueella (voimakkuudet 1,8 ja 1,9 magnitudia).

Lisätietoa maanjäristyksistä:

Jari blogi - biologiaa ja maantiedettä

Delicious

Diigo

Uusi pitkän aikavälin sääennuste: Tulossa lämmin talvi 2011-2012 sekä kevät 2012?

2011-11-23T12:03:00.003+02:00

Iltarusko Kouvolassa 14.11.2011

Tämä kirjoitus on päivitys aiempaan postaukseeni "Talven 2011-2012 sääennuste". Suomessa on ollut jo 8 kuukautta tavanomaista lämpimämpää. Viimeisimmissä ennusteissa myös talvi näyttää meillä lämpimämmältä kuin aiemmin syksyllä laadituissa ennusteissa. Erityisen lämpimältä vaikuttaa kevät 2012. Kesän 2012 sääennusteet eivät vielä anna mihinkään suuntaan poikkeamaa tavanomaisesta.

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen vuodenaikaisennusteen mukaan talven (joulukuu 2011 -helmikuu 2012) keskilämpötilan arvioidaan olevan Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Venäjällä tavanomaista korkeampi. Suomessa ja Pohjois-Venäjällä poikkeama pitkäaikaisesta keskiarvosta on runsaat kaksi astetta. Muilla Euroopan alueilla lämpötilaennuste ei anna keskilämpötilassa suurta poikkeamaa suuntaan tai toiseen.

WSI:n (Weather Services International) mukaan NAO:n negatiivinen vaihe heikkenee, mistä seuraa meille lämpimämpää ja märempää säätä kuin kahtena edellisenä talvena. Joulukuun 2011, tammikuun 2012 ja helmikuun 2012 lämpötilan ennustetaan olevan 1-2 celsiusastetta keskimääräisiä arvoja korkeampi. Koko Eurooppa näyttää tavanomaista lämpimämmältä lukuun ottamatta Ranskaa, Espanjaa ja joitakin Euroopan itäosien alueita.

Ranskan ilmatieteen laitoksen kuukausiennusteet näyttävät seuraavilta.

-Joulukuu 2011: Länsi-Euuropassa 0,5 astetta normaalia lämpimämpää ja kosteaa, pohjoisessa 0,5 astetta normaalia viileämpää ja kuivaa

-Tammikuu 2012: suurimassa osassa Eurooppaa 0,5-1,0 astetta tavanomaista lämpimämpä.

-Helmikuu 2012: Pohjois-Euroopassa lämpötilat lähellä tavanomaisia, Etelä-Euroopassa 1-2 astetta normaalia lämpimämpää.

-Maaliskuu 2012: Pohjois-Euroopassa 0,5-2,0 astetta tavanomaista vileämpää, Etelä-Euroopassa 0,5-2,0 astetta tavanomaista lämpimämpää.

-Huhtikuu 2012: Pohjois-Eurooppa lähellä tavanomaista, Etelä-Euroopassa 0,5-2,0 astetta tavanomaista lämpimämpää.

Venäjän ilmatieteen laitoksen mukaan marraskuusta 2011 helmikuuhun 2012 ulottuva jakso on Euroopassa tavanomaista lämpimämpi lukuun ottamatta Kaakkois-Eurooppaa.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa, että Pohjois-Euroopassa erityisesti talvi (mahdollisesti myös kevät ja alkukesä 2012) ovat tavallista lämpimämpiä. Etelä-Eurooppaan ennuste ei anna normaalista poikkeavia lämpötiloja.

IRI:n ennusteen mukaan marraskuusta 2011 huhtikuuhun 2012 ulottuva jakso on Pohjois-Euroopassa lähellä tavanomaisia lukemia. Kevättä kohden mentäessä normaalia lämpimämmän sään mahdollisuus kuitenkin kasvaa. Etelä-Euroopassa näyttää koko ajan olevan tavanomaista lämpimämpää.

Positive Weather Solutions laatii ennusteensa lähinnä Keski-Eurooppaan. Ennusteen mukaan joulukuu on kylmä, tammikuu tavanomainen tai hieman lämpimämpi, helmikuu tavanomainen, maaliskuu kylmä, huhtikuu tavanomainen ja toukokuu selvästi tavallista lämpimämpi.

Kouvolassa marraskuun lämpöennätys, koko Suomessa 8 kuukautta tavanomaista lämpimämpää

2011-11-16T09:02:00.004+02:00

Iltarusko Kouvolassa 14.11.2011

Kouvolassa mitattiin marraskuun alussa tilastohistorian korkeimmat marraskuun lämpötilat: Anjalassa 11,7 astetta (edellinen ennätys 11,4 astetta vuonna 1967), Utissa 11,6 astetta (edellinen ennätys 10,7 astetta vuonna 1967).

Vastaavia paikkakuntakohtaisia marraskuun lämpöennätyksiä on tehty useilla säähavaintoasemilla ympäri Suomea. Lapissa 7-8 asteen lämpötilat ovat marraskuun alussa poikkeuksellisen korkeita (mitataan enintään muutaman kerran sadassa vuodessa). Enontekiöllä mitattiin 9,4 astetta (edellinen ennätys 8,7 astetta vuodelta 1975). Pellon ennätys on 11,0 astetta samaiselta vuodelta 1975, jolloin korkeaan lämpötilaan vaikutti voimakas föhntuuli. Koko Suomen marraskuun lämpötilaennätys on 14,1 astetta Maarianhaminassa 2.11.1999.

Myös ensilunta saadaan odottaa poikkeuksellisen pitkään. Sodankylässä ensilumi ei ole koskaan virallisesti tilastoituna aikana (vuodesta 1908 alkaen) satanut näin myöhään. Myöskään Rovaniemelle ensilumi ei ole koskaan mittaushistoriassa (vuodesta 1959 alkaen) satanut näin myöhään.

Sodankylässä ensilumi sataa keskimäärin 12. lokakuuta. Aikaisin ensilumi on satanut Sodankylään 8.9.1927 ja tätä vuotta ennen myöhäisin 8.11.1950. Nyt on tullut siis uusi ennätys. Jopa Helsingissä ensilumi on saatu joskus jo syyskuussa (29.9.1928).

Pysyvän lumipeitteen kausi alkaa Sodankylässä keskimäärin 23. lokakuuta. Aikaisimmillaan se on alkanut 3.10.1978 ja myöhimmillään 15.12.1938.

Lokakuu 2011 oli Suomessa 2,6 astetta tavanomaista lämpimämpi, viidenneksi lämpimin lokakuu viimeisimmän 50 vuoden aikana. Itä- ja Pohjois-Lapissa lokakuu oli jopa yli neljä astetta normaalia lämpimämpi.

Kaikki viimeisimmät kahdeksan kuukautta ovat olleet Suomessa tavanomaista lämpimämpiä verrattuna keskiarvoihin 1971-2000. Viimeksi yhtä monen kuukauden tavallista lämpimämpi jakso oli lokakuusta 2008 toukokuuhun 2009. Vuoden 2006 huhtikuusta alkaen oli kuitenkin jopa kymmenen keskimääräistä lämpimämpää kuukautta peräkkäin.

Absoluuttisissa lämpötiloissa ajanjakso toukokuusta lokakuuhun oli tänä vuonna toiseksi lämpimin vuodesta 1900 alkaen. Lämpimin vastaava ajanjakso oli vuonna 1937, jolloin oli 0,2 astetta tätä vuotta lämpimämpää.

Jos koko kulunutta 2000-lukua verrataan keskiarvoihin ajanjaksolta 1971-2000, 73 prosenttia tavanomaisesta poikkeavista kuukausista on ollut keskimääräistä lämpimämpiä ja 27 prosenttia keskimääräistä viileämpiä.

Jokohan lunta on piankin tulossa - ja millaisena ryöppynä? Turussa satoi 44 senttiä lunta paljaaseen maahan 21.-22.11.1989.

Lähteet ja lisätietoja

Ilmatieteen laitos: Marraskuun 2011 sää ja tilastot

Lapin alueuutiset, YLE: Ensilumi ei näin myöhässä sataan vuoteen

Sääbriefing (meteorologi Pauli J. Jokinen): Lämpöputki jatkuu

Meitä on nyt 7 miljardia - vai onko?

2011-10-26T10:26:00.012+02:00

YK:n mukaan maapallolla ylittyy seitsemän miljardin asukkaan raja 31. lokakuuta 2011.

Kuva: (c) Alena Ozerova - Fotolia.com

Ensimmäisen miljardin asukkaan raja maapallolla ylittyi arvioiden mukaan vuonna 1804. Seuraavan miljardin saavuttamiseen kului 123 vuotta. Maailman väestönkasvu oli nopeimmillaan vuosina 1963-1970, jopa 21 promillea (2,1 %) vuodessa.

-Vuonna 10 000 eaa.: maapallolla kuusi miljoonaa asukasta

-Vuonna 0: maapallolla 250 miljoonaa asukasta

-Vuonna 1804: maapallolla miljardi asukasta

-Vuonna 1927: maapallolla 2 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 123 vuodessa)

-Vuonna 1960: maapallolla 3 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 33 vuodessa)

-Vuonna 1974: maapallolla 4 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 13 vuodessa)

-Vuonna 1987: maapallolla 5 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 12 vuodessa)

-Vuonna 1999: maapallolla 6 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 12 vuodessa)

-Vuonna 2011: maapallolla 7 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 12 vuodessa)

Maailman väkiluku ylitti YK:n mukaan kuuden miljardin rajan 12.10.1999. Kouvolan Sanomat kirjoitti 13.10.1999 näin: ”Meitä on kuusi miljardia. Maailman kuudes miljardis asukas syntyi Sarajevossa? Maailman kuudes miljardis ihminen syntyi YK:n tilastojen mukaan varhain tiistaina Sarajevossa. Poikavauva näki päivänvalon muutama minuutti yli puolenyön sarajevolaisessa yliopistosairaalassa. Pojan äiti ja isä ovat Bosnian muslimeja. Bosniassa kajsipäiväisellä vierailulla oleva YK:n pääsihteeri Kofi Annan tapasi vastasyntyneen.” Siis etukäteen oli päätetty, että ensimmäinen tuona päivänä sairaalassa syntyvä lapsi on se maapallon kuudes miljardis ihminen, koska YK:n pääsihteeri sattui juuri tuolloin olevan alueella vierailulla. Melkoista mediapelleilyä ja sirkusta!

Maailmassa on nyt kaksi valtiota (Kiina ja Intia), joiden väkiluku on yli miljardi. Ennen vuotta 2050 Intia ohittanee väkiluvussa Kiinan.

Lähes puolet kaikista maapallon ihmisistä on alle 25-vuotiaita. Toisaalta kasvaneen eliniän myötä maailman väestö on vanhenemassa. Maailmassa on jo yli 100 000 yli satavuotiasta. Vuodenvaihteessa 2005-2006 tapahtui historiallinen käänne: maapallolla syntyy nyt lukumääräisesti enemmän ihmisiä kaupungeissa kuin maaseudulla. Yli puolet maapallon ihmisistä asuu nyt kaupungeissa, 80 % 2100-luvulla.

Yhden arvion mukaan maailman väkiluku kasvaa noin 2,5 hengellä sekunnissa eli noin 78 miljoonalla hengellä vuodessa. Euroopassa, Japanissa ja Pohjois-Amerikassa väestönkasvu on lähes pysähtynyt tai väestö on alkanut jopa vähentyä. Nopeinta väestönkasvu on Afrikassa. Sielläkin kasvu on kuitenkin hidastunut syntyneisyyden alentumisen ja kuolleisuuden lisääntymisen vuoksi. Erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa aids-tilanne on hyvin paha (paikoin hiv-tartunta eli hi-virus jopa 1/3:lla väestöstä, esim. Botswanassa lähes 40 % 15-49 –vuotiaista kantaa hi-virusta). Aids-kuolemien vuoksi odotettavissa oleva elinikä on laskenut useissa valtioissa 10-25 vuotta. Väestö kuitenkin kasvaa yhä syntyvyyden vuoksi.

Kuva: (c) Anatoly Tiplyashin - Fotolia.com

Monissa maissa väestölaskentojen tiedot ovat vanhentuneita ja epäluotettavia. Miljoonia syntymiä ja kuolemia ei ole laskettu. On olemassa valtava epävarmuus nopeudesta, jolla naiset synnyttävät. Hyvä esimerkki on Etelä-Saimaa -lehdestä 30.4.1994: ”Ennen vaaleja IEC ilmoitti Etelä-Afrikan äänioikeutettujen määräksi 22 709 152. Monet kyselivät torstaina, kuinka äänestysliput olivat voineet loppua, kun äänioikeutettujen määrä tiedettiin näin täsmällisesti. Äänioikeutettujen määrä oli laskettu asukasluvun perusteella. Vuoden 1991 väestönlaskennassa asukasluvuksi saatiin 41 miljoonaa. Laskenta oli tarkkaa vain valkoisten asuma-alueilla, missä laskijat kävivät joka talossa. Mustien asuma-alueille laskijat eivät sen sijaan uskaltautuneet. Siellä laskennan perusteena olivat ilmavalokuvat. Ei siis ihme, että Johannesburgin liepeillä sijaitsevan mustien alueen Soweton asukasmääräksi ilmoitettiin 2-4 miljoonaa.”

Ongelmia on ollut myös Venäjän väestölaskennoissa (Kouvolan Sanomat 16.10.2010): ”Venäjän kansa lasketaan asukas kerrallaan. Väestölaskenta voi tuottaa yllätyksiä. -- Moni ei ole kotona päiväsaikaan ja vaikka olisikin, ei välttämättä avaa ovea vieraille. Ja kaikki eivät halua antaa kaikkia tietoja. -- Noin 650 000 väestölaskijaa jalkautui reiluksi viikoksi kenttätyöhön torstaina. -- Esimerkiksi vuoden 2002 laskennassa paljastui, että Moskovassa oli kaksi miljoonaa arvioitua enemmän asukkaita. -- Kaikki eivät kuitenkaan väestölaskennoista innostu. Venäjällä arvioidaan olevan 10-12 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa, jotka tuskin ilmestyvät vapaaehtoisesti rekisteröitäviksi. Monet pelkäävät myös rikollisia eivätkä päästä tuntemattomia kotiinsa. Oma kysymysmerkkinsä ovat Siperian ja Kaukoidän paimentolaiset, jotka eivät asu pysyvästi yhdessä paikassa.”

Jopa Yhdysvalloissa väestötilastot ovat vain arvioita, koska tarkan tilastoinnin katsotaan loukkaavan yksilön vapautta. Monissa kehitysmaissa ei edes ole väestörekisteriä. Kehitysmaiden väestölaskennoissa saatetaan tehdä myös tahallisia virheitä. Alueen väestömäärää voidaan liioitella, jotta alue saisi enemmän esimerkiksi kansanedustajien paikkoja tai rahallista tukea.

Toisaalta yksi ongelma väestötilastoissa on väestömäärän aliarvioiminen. Myös kehittyneissä maissa arvellaan laskentojen ulkopuolelle jäävän enintään kolme prosenttia ihmisistä. Niinpä monissa maissa väestötilastoja pyöristetään ylöspäin.

Tutkija Sergei Scherbov kuitenkin sanoo, että näin vaarana on väestömäärän arvioiminen liian suureksi. Maailmassa on tapahtunut dramaattinen syntyneisyyden lasku viime vuosikymmeninä. Keskimäärin nainen synnyttää nyt vain 2,5 lasta, puolet siitä, mitä synnytettiin hänen isoäitinsä aikaan 50 vuotta sitten. Niinpä uusia tulokkaita voi olla paljon vähemmän kuin väestötieteilijät olettavat.

Kiinassa väestönlaskennan tiedot viittaavat siihen, että keskimääräinen nainen saa 1,2 lasta. Valtion väestötieteilijät kuitenkin uskovat, että ihmiset piilottelevat kymmeniä miljoonia vauvoja kiertääkseen yhden lapsen politiikkaa. Siksi keskimääräisen lapsiluvun arvioidaan olevan 1,8. Tutkija Zhongwei Zhao ja australialainen National University kuitenkin arvioivat raakadatan voivan olla lähempänä totuutta.

Intian väestökehitys on vieläkin epävarmempaa. YK arvioi, että maan väkiluku kasvaa nykyisestä 1,2 miljardista 1,7 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, joten se ohittaisi Kiinan väkiluvun. Tutkijat Wolfgang Lutz ja Sergei Scherbov kuitenkin ennustavat väkiluvuksi 1,4 miljardia (vaihteluväli 1,1-1,7 miljardia).

Nyt 31.10.2011 maapallon seitsemännen miljardin ihmisen synnynpaikaksi on Helsingin Sanomien mukaan sovittu Lucknowin alue Intian runsasväkisimmässä Uttar Pradeshin osavaltiossa. Lisäksi on päätetty, että seitsemäs miljardis ihminen on tyttö. Tällä halutaan kiinnittää huomiota siihen ongelmaan, että monia tyttöjä abortoidaan jo sikiöinä, kun sukupuoli on paljastunut ultraäänitutkimuksissa. Tämän seurauksena Intiasta puuttuu seitsemän miljoonaa tyttöä. Uusimman (v. 2011) väestötilaston mukaan Intiassa on nykyään enää 914 tyttöä tuhatta poikaa kohden, Punjabin osavaltiossa ainoastaan 846 tyttöä tuhatta poikaa kohti. Samalla tavalla Kiinastakin puuttuu kymmeniä miljoonia tyttöjä, joten kymmenet miljoonat nuoret miehet voivat jäädä ilman aviopuolisoa.

Joissakin uutisissa maailman seitsemännen miljardin ihmisen on kerrottu syntyvän Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, koska tuolla alueella syntyneisyys on kiivainta koko maapallolla. Tutkijat Wolfgang Lutz ja Sergei Scherbov kuitenkin arvioivat, että todellisuudessa maailman väkiluku ylittää 7 miljardin rajan luultavasti vasta alkuvuodesta 2013. Epävarmuuksien takia se voisi tapahtua niinkin myöhään kuin vasta vuonna 2020.

Oikeastaan tarkalla päivämäärällä, milloin 7 miljardin asukkaan raja ylityy, ei edes ole väliä. Epätarkkuudet kuitenkin vaikeuttavat vastaamista paljon tärkeämpään kysymykseen: Saavuttaako ihmispopulaatio huippunsa seuraavien vuosikymmenten aikana vai jatkuuko väestönkasvu vieläkin pidemmälle?

Kaikki tämä on erittäin tärkeää planeettamme tulevaisuuden kannalta. Väestönkasvu on oikeastaan kaikkein pahin ympäristöongelma, koska juuri se voimistaa kaikkia muita ongelmia kulutuksen lisääntymisestä nälänhätään ja ilmastonmuutokseen. Toki myös materialistisella länsimaisella elämäntavalla on tärkeä osansa, varsinkin kun kehitysmaissa pyritään samalle tasolle.

Aiemmin tänä vuonna YK nosti arvioita maapallon tulevista väestömääristä, koska ihmiset elävät entistä pitempään ja näyttävät monissa teollisuusmaissakin lisääntyvän yhä yllättävän nopeasti. Uusien ennusteiden mukaan maapallolla olisi yli 10 miljardia ihmistä vuoteen 2100 mennessä. Scherbovin mielestä väestörakenteen todisteet eivät kuitenkaan oikeuta tähän synkempään ennusteeseen.

YK:n tuoreimmat arviot maapallon väkiluvusta näyttävät tältä:

7 miljardia: 31.10.2011

8 miljardia: 15.6.2025

9 miljardia: 18.2.2043

10 miljardia: 18.6.2083

YK sanoo maailman väestön olevan edelleen kasvussa vuonna 2100. Scherbovin mukaan maapallon väkiluku kuitenkin on silloin jo ohittanut huipun 85 prosentin todennäköisyydellä. Yksi asia on kuitenkin varma: kukaan ei tiedä asiaa varmasti.

Kuva: (c) konradbak - Fotolia.com

Suomen väestönkasvun historia:

Vuosina 1694-1696 kuoli 1/3 suomalaisista nälkään ja kulkutauteihin. Ns. pieni jääkausi oli tuolloin pahimmillaan. Vuonna 1696 oli leuto talvi ja varhainen kevät (toukotyöt helmikuussa), mutta maaliskuussa pakastui ja järvet jäätyivät uudelleen. Kesä oli lyhyt (hallaöitä) ja järvet jäätyivät 8. elokuuta.

Suomessa on maailman vanhimmat tarkat väestötilastot alkaen vuodesta 1749, jolloin Suomessa oli noin 450 000 asukasta (= vähemmän kuin nyt Helsingissä). Kolera 1830-luvulla ja nälänhätä vuosina 1866-1868 lisäsivät kuolevuutta. Piikkeinä näkyvät myös sota-ajat. Suomen suurin syntyvyys heti sodan jälkeen vuosina 1947-1948, kun ”miehet hyppäsivät rintamalta sänkyyn” ja syntyivät ns. suuret ikäluokat (vuonna 1948 syntyi 108 896 lasta, vrt. vuonna 2006 syntyi 58 840 lasta).

Viiden miljoonan asukkaan raja ylitettiin vuonna 1991. Syntyvyys oli 2000-luvun alussa alimmillaan yli 150 vuoteen, 1800-luvun pulavuosien tasolla (syntyneitä n. 56 000 / vuosi, tätä ennen yhtä vähän syntyneitä v. 1847).

Suomen väkiluku tänään 26.10.2011 on Väestörekisterikeskuksen arvion mukaan 5 397 820. Suomen väkiluvun arvioidaan kasvavan vielä 20-30 vuotta, jonka jälkeen se kääntyy hitaaseen laskuun (syyt: väestön vanheneminen, ensimmäinen lapsi hankitaan vasta naisen ollessa noin 29-vuotias). Siirtolaisuudella ulkomailta Suomeen tulee olemaan iso merkitys maamme väkiluvun kehittymisessä. Nykyisin elinajan odote (= vastasyntyneelle laskettu elinikä) Suomessa on noin 79 vuotta (naiset 83 ja miehet 76 vuotta).

Käsitteitä:

syntyvyys = syntyneiden lukumäärä esim. vuodessa

kuolevuus = kuolleiden lukumäärä esim. vuodessa

syntyneisyys = syntyneiden lukumäärä tuhatta asukasta kohti = (vuoden aikana syntyneet / väkiluku) x 1000

(Luku on promilleja. Joskus ilmoitetaan prosentteina eli sataa asukasta kohti, jolloin 1000:n tilalla on 100.)

kuolleisuus = kuolleiden lukumäärä tuhatta asukasta kohti = (vuoden aikana kuolleet / väkiluku) x 1000

(Luku on promilleja. Joskus ilmoitetaan prosentteina eli sataa asukasta kohti, jolloin 1000:n tilalla on 100.)

Huom.! Usein käsitteitä syntyvyys ja syntyneisyys käytetään sekaisin, samoin käsitteitä kuolevuus ja kuolleisuus.

imeväiskuolleisuus = (alle 1-vuotiaana kuolleet / onnistuneet synnytykset) x 1000 = alle 1-vuotiaina kuolleiden lasten määrä vuodessa tuhatta syntynyttä lasta kohden (siis promilleina)

lapsikuolleisuus = (alle 5-vuotiaana kuolleet / onnistuneet synnytykset ko. syntymävuonna) x 1000 = vuonna A syntyneiden lasten kuolemien lukumäärä alle 5-vuotiaana tuhatta vuonna A syntynyttä lasta kohden (siis promilleina)

hedelmällisyysluku = montako lasta nainen keskimäärin synnyttää elämänsä aikana = perheen keskimääräinen lapsiluku

luonnollinen väestönkasvu = syntyneisyys – kuolleisuus (promilleina tai prosentteina)

Jos syntyvyys on pienempi kuin kuolevuus, käytetään nimitystä luonnollinen väestön väheneminen.

todellinen väestönmuutos = syntyneisyys – kuolleisuus – poismuutto + tulomuutto (promilleina tai prosentteina)

Lähteitä ja lisätietoja:

YK:n väestötilastot

NewScientist

National Geographic (video, joka havainnollistaa, paljonko on 7 miljardia)

BBC (BBC:n mielenkiintoinen testi: katso, monesko maapallolla elänyt ihminen olet itse ja montako ihmistä maapallolla oli elossa syntyessäsi yms.)

Ajankohtaista myös tämä:

Mistä oikea aika kelloon, kun siirrytään jälleen normaaliaikaan (ns. talviaikaan) 30.10.2011?

PS. Nyt myös näitä Bloggerin tekstejä voi jakaa Facebookiin, Twitteriin jne. alla olevista kuvakkeista.

Blog Action Day: Ruoka, ympäristö ja ilmastonmuutos #BAD11

2011-10-16T09:25:00.001+02:00

Blog Action Day -blogiteemapäivän postaukseni on tänä vuonna PowerPointin muodossa. Näet sen klikkaamalla tätä linkkiä.

Lisää teemaan liittyviä kirjoituksia:

Ilmastotieto: Ilmastonmuutos ja maailman ruokatuotanto - haasteita edessä

Ilmastotieto: Vaikuttivatko ilmasto ja elintarvikkeiden hintapiikki Arabikevään mellakoihin vuonna 2011?

Ilmastotieto: Ilmastouutiset, viikko 8/2010 (ilmastonmuutoksen vaikutukset ravinnontuotantoon, köyhyyteen, nälänhätään ja kahvintuotantoon)

Jarin blogi: Herkutellaan hyönteisillä!

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöuutisten seuranta

Taas luvassa hirmutalvi. Mistä näitä ennusteita oikein tulee?

2011-10-12T09:21:00.006+02:00

Viime syksynä puolalaisten meteorologien kerrottiin ennustaneen meille kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Myöhemmin tieto paljastui osittain väärinkäsitykseksi ja uutisankaksi.

Talven 2011-2012 viralliset vuodenaikaisennusteet, joita voit lukea täältä ja täältä, eivät ennusta meille erityisen kylmää talvea. Eilen Iltalehti kuitenkin uutisoi meille tulevasta hirmutalvesta. Ovatko viralliset ennusteet siis jättäneet jotakin ottamatta huomioon?

Iltalehden uutinen perustuu Nature Geoscience -lehden nettisivuilla 9. lokakuuta julkaistuun tutkimukseen "Solar forcing of winter climate variability in the Northern Hemisphere", josta myös The Daily Mail ja BBC ovat uutisoineet.

Tämän uuden tutkimuksen mukaan auringon uv-säteilyn (ultraviolettisäteilyn) vaihtelu näyttää olevan viisi kertaa voimakkaampaa kuin aiemmin on tiedetty. Tutkijoiden mukaan uv-säteilyn vähäisyys aiheuttaisi kylmiä talvia Pohjois-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Auringon aktiivisuus vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa. Viimeisimmän kolmen kylmän talven aikana auringon aktiivisuus on ollut alhaisimmassa vaiheessaan, jossa se on edelleenkin, mikä enteilee meille kylmää talvea.

Tutkijoiden mukaan vähäinen uv-säteilyn määrä vaikuttaa siten, että stratosfääri (ilmakehän toiseksi alin kerros noin 10-50 kilometrin korkeudella) kylmenee, mikä taas vaikuttaa tuulten voimakkuuteen. Läntinen ilmavirtaus heikkenee ja kylmää ilmaa pääsee purkautumaan meille pohjoisesta. Stratosfäärin kylmeneminen johtuu siitä, että otsonilla on vähemmän uv-säteilyä absorboitavana.

Tutkimus perustuu auringon aktiivisuudesta kerättyihin Nasan uusiin satelliittitietoihin (vuonna 2003 laukaistu SORCE-satelliitti), jotka yhdistettiin Britannian Ilmatieteen laitoksen ilmastomalleihin. Tutkijoiden mukaan auringon aktiivisuuden vaihtelun ja kylmän sään korrelaatio ei ole tulosten mukaan pelkkää sattumaa. Havaittu uv-säteilyn muutos aiheutti ilmastomalleihin liitettynä maanpinnan tasolla paineen ja lämpötilan muuttumisen negatiivista NAO-sykliä (Pohjois-Atlantin oskillaatio eli värähtely, North Atlantic Oscillation) vastaaviksi.

Negatiivisen Pohjois-Atlantin oskillaation seurauksena Islannin yllä on korkeapaine, jolloin napa-alueelle siirtyy lämmintä ilmaa etelästä. Samalla napa-alueen kylmä ilmamassa kulkeutuu Islannin itäpuolitse Skandinaviaan ja muualle Eurooppaan. Tällainen negatiivinen Pohjois-Atlantin oskillaatio ei ole harvinainen ilmiö. Harvoin kuitenkaan sama tapahtuu useampana peräkkäisenä talvena. Pohjois-Atlantin oskillaatio on täysin luontainen ilmiö, joskin ilmastonmuutos saattaa osaltaan vaikuttaa siihen. (Joidenkin vielä alustavien ja kiistanalaisten tutkimustulosten mukaan erityisen kylmien talvien todennäköisyys voi ilmastonmuutoksen edetessä aluksi jopa kasvaa meillä Pohjois-Euroopassa. Keskimäärin talvet Suomessa silti lämpenevät.)

Tutkijat tähdentävätkin, ettei auringon uv-säteily ole ainoa talvien säähän vaikuttava tekijä. Jos havainto uv-säteilyn vaihtelun vaikutuksesta kuitenkin pitää paikkansa (siis jos havainnon taustalla olevat Nasan uudet mittaustulokset uv-säteilyn vaihtelun voimakkuudesta pitävät paikkansa), tämä auttaa kehittämään entistä tarkempia pitkän aikavälin vuodenaikaisennusteita.

BBC:n haastattelemat tutkimusryhmän ulkopuoliset asiantuntijat pitävät näitä uusia tutkimustuloksia merkittävinä, mutta he kuitenkin kaipaavat asiasta vielä lisäselvityksiä. Iltalehden mukaan myös Forecan meteorologi Juha Föhr suhtautuu varauksella auringon näin suureen rooliin.

On myös huomattava, että vaikka Pohjois-Euroopassa ja Yhdysvalloissa olisikin talvella poikkeuksellisen kylmää, Etelä-Euroopassa (Välimeren ympäristössä) ja Kanadassa sekä Grönlannissa näyttäisi olevan samaan aikaan leutoa. Koko pohjoinen pallonpuolisko ei siis ole kylmä, eivätkä meidän kylmät talvemme vaikuta koko maapallon keskilämpötilaan. Esimerkiksi kaksi viimeisintä "kylmää talvea" olivatkin laajemmin tarkasteltuina erittäin lämpimiä:

"Kahden viime talven aikana esiintyneet kylmät jaksot saivat paljon huomiota, mutta lämpimät jaksot olivat paljon merkittävämpiä. Joillakin pohjoisen pallonpuoliskon alueilla koettiin kylmimpiä jaksoja vuosikymmeniin, mutta viime talvien aikana pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyi myös erittäin voimakkaita, joskin ilmeisesti uutisarvoltaan vähäisempiä, lämpimiä jaksoja."

Tutkijat haluavat myös tähdentää, ettei uv-säteilyn muutoksella ja kylmillä talvillamme ole tämän tutkimuksen mukaan mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Kun auringon aktiivisuuden minimivaihe on ohitettu, seuraavat talvet tulevat olemaan jälleen lämpimämpiä, mikäli tämä uusi tutkimus osoittautuu oikeaksi.

Samalla tavoin kuin auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden sykleissä, se vaihtelee myös pitemmällä aikavälillä. Esimerkiksi 1600-luvulla oli ns. Maunderin minimi, jolloin auringon aktiivisuus oli heikkoa, eikä vuosikymmeniin ollut kunnolla auringonpilkkuja. Euroopassa tämä aika tunnetaan pienenä jääkautena.

Joidenkin tutkijoiden mukaan keskiajan lämpöjaksoa seurannut pieni jääkausi kesti Euroopassa kaikkiaan jopa 600 vuotta (1300-luvulta 1900-luvun alkuun). Alankomaiden kanavat jäätyivät, mikä on ikuistettu mm. maalauksiin kanavilla luistelevista ihmisistä. Vuonna 1658 Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaa yllätti tanskalaiset marssittamalla sotajoukkonsa jäisten salmien yli Tanskaan. Näiden taisteluiden seurauksena Ruotsi sai Tanskalta Skånen. Suomessa pikku jääkausi oli pahimmillaan vuosina 1695-1696, jolloin talvi kuitenkin oli leuto. Kevät tuli varhain, jäät lähtivät järvistä ja toukotyöt aloitettiin jopa helmikuussa. Maaliskuussa pakastui jälleen, järvet jäätyivät ja kesä oli lyhyt. Kesän jälkeen järvet jäätyivät jälleen elokuun alussa (joissakin tiedoissa 8. elokuuta). Seurasi nälänhätä, ja vuosina 1694-1696 noin kolmasosa suomalaisista kuoli nälkään ja kulkutauteihin.

BBC:n mukaan tutkija Mike Lockwood kuitenkin huomauttaa, ettei kyseessä todellisuudessa ollut minkäänlainen jääkausi, vaan väite on täysin tuulesta temmattu. Kylmien talvien määrä Euroopassa kyllä lisääntyi, mutta kylmiä talvia ei ollut katkeamattomana sarjana perätysten. Lockwoodin mukaan Maunderin minimi voisi selittää kylmien talvien osuuden lisääntymisen, mikäli uv-säteilyn voimakkuus vaihtelee pitemmällä aikavälillä yhtä voimakkaasti kuin 11 vuoden syklin aikana.

Nykyinen ilmaston lämpeneminen ei kuitenkaan selity vain auringon säteilyn muutoksilla:

"Auringon aktiivisuudessa on ollut vain vähän tai ei ollenkaan trendiä 1950-luvun jälkeen. Sen seurauksena Auringon ja ilmaston kaikki korrelaatiot loppuivat 1970-luvulla, kun nykyinen ilmaston lämpenemistrendi alkoi."

Saksalaiset tutkimustulokset kertovat asiasta lisää:

"Aurinko on jo pitkään ollut vähäisen aktiivisuuden tilassa ja on spekuloitu, että se voisi vaipua Maunderin minimin kaltaiseen tilaan. Maunderin minimi oli Auringon vähäisen aktiivisuuden jakso 1600-luvun loppupuolella. Nykykäsityksen mukaan se yhtenä tekijänä aiheutti erityisesti pohjoiselle pallonpuoliskolle erityisen kylmän ajanjakson, jota kutsutaan pieneksi jääkaudeksi. Feulner ja Rahmstorf tutkivat, miten tulevaisuuden ilmasto kehittyisi, jos Aurinko vaipuisi nyt Maunderin minimin kaltaiseen tilaan. -- Heidän tuloksiensa perusteella Auringon heikko aktiivisuus vaikuttaa enintään 0,3°C viilentävästi vuoteen 2100 mennessä. Heidän ajojensa tulokset eri kasvihuonekaasujen päästöskenaarioille Auringon normaaliaktiivisuudella olivat 3,7°C tai 4,5°C lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä. Näihin verrattuna Auringon heikko aktiivisuus siis vaikuttaisi heidän mukaansa hyvin vähän (lämpeneminen olisi silloin vähintään 3,4°C tai 4,2°C eri päästöskenaarioille). Kasvihuonekaasujen vaikutus näyttäisi siis olevan lähitulevaisuudessa huomattavasti voimakkaampi kuin Auringon aktiivisuuden muutosten vaikutus."

Ilmatieteen laitoksen tutkija Heikki Nevanlinna on tehnyt auringon säteilyn vaikutuksista erinomaisen koosteen.

Maailmanlaajuisia diagrammeja tarkasteltaessa ilmaston lämpeneminen näkyy selvästi. Ilmasto on lämmennyt myös niinä aikoina, jolloin auringon aktiivisuus on ollut heikko. Ilmastonmuutos ei ole kuitenkaan edennyt suoraviivaisesti, koska sään vaihtelut jatkuvat myös ilmaston lämmetessä. Viimeaikaiset Suomen kylmät talvet olisivat todennäköisesti olleet vielä hiukan kylmempiä ilman ilmastonmuutosta.

Syyskuu 2011 tavanomaista lämpimämpi

2011-10-03T17:46:00.003+02:00

Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan syyskuu 2011 oli paikoin poikkeuksellisen lämmin:

"Syyskuun keskilämpötila oli koko maassa selvästi tavanomaista korkeampi. Lukemat ovat maan länsiosassa ja Lapissa yli kolme astetta pitkäaikaista keskiarvoa korkeampia, mikä on harvinaista, Pohjois-Lapissa jopa poikkeuksellista. Ilmatieteen laitoksen mukaan syyskuun keskilämpötila vaihteli lounaissaariston runsaasta 14 asteesta Itä- ja Pohjois-Lapin vajaaseen 9 asteeseen. Päättyneen syyskuun keskilämpötila oli Lapissa ja Länsi-Suomessa muutamilla asemilla korkein tai toiseksi korkein viimeksi kuluneen 50 vuoden aikana. Pienin poikkeama keskilämpötilassa tavanomaiseen nähden oli maan itäosassa, jossa se oli noin kaksi astetta. Koko maan keskilämpötila oli 10,6 astetta, mikä on 2,8 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Viimeksi lämpimämpi tai lähes yhtä lämmin syyskuu on koettu maan etelä- ja länsiosassa vuonna 2006. Kuukauden ylin lämpötila oli 22,7 astetta, ja se mitattiin Seinäjoella 5. päivänä. Kuukauden viimeinen päivä oli poikkeuksellisen lämmin. Ylin lämpötila, 22,3 astetta, mitattiin Porvoossa ja se on myöhäisin 20 asteen ylitys. Kuukauden alin lämpötila -4,9 astetta mitattiin Sallan Naruskassa 4. päivänä ja Utsjoen Nuorgamissa 19. päivänä. Terminen syksy alkoi maan keski- ja pohjoisosassa syyskuun puolivälissä, mikä on selvästi tavanomaista myöhemmin. Poikkeama on maan keskiosassa pari viikkoa, Pohjois-Lapissa noin kuukauden."

Porvoossa (Harabacka) 30.9.2011 mitattu 22,3 astetta on korkein koskaan Suomessa virallisesti tilastoitu syyskuun viimeisen päivän lämpötila. Se ylittää edellisen ennätyksen (Lahti, Laune 19,3 astetta 30.9.2000) kolmella asteella. Samaan aikaan (30.9.2011) Kemiönsaarella mitattiin 22,0 astetta, Helsingin Kumpulassa 21,9 astetta ja Kouvolan Utissa 20,2 astetta. Tarkempia tietoja voi katsoa Ilmatieteen laitoksen syyskuun tilastoista.

Kouvolan Utissa syyskuun keskilämpötilaksi mitattiin tänä vuonna 11,9 astetta ja sademääräksi 111,3 millimetriä, kun vuosina 1961-1990 syyskuun keskilämpötila oli 9,5 astetta ja sademäärä 73 millimetriä.

Myös Isossa-Britanniassa syys-lokakuun vaihde on ollut epätavallisen lämmin. Lontoossa mitattiin 29.9.2011 lähes 29 astetta, mikä on korkein koskaan Englannissa mitattu syyskuun toiseksi viimeisen päivän lämpötiloja (tilastoja vuodesta 1895 asti).

MetOfficen mukaan Britannian kaikkien aikojen lokakuun lämpöennätys mitattiin Kentissä (Gravesend), kun 1.10.2011 lämpötila saavutti 29,9 astetta. Edellinen ennätys oli 29,4 astetta (1.10.1985). Myös Walesissa tehtiin lokakuun paikallinen lämpöennätys 28,2 astetta. Aiempi ennätys oli 26,4 astetta (1.10.1985).

Blog Action Day -blogiteemapäivä 16.10.2011

2011-09-28T08:33:00.001+02:00

Kuvan © michaeljung - Fotolia.com

Bloggaajat yhdistävät voimansa vuosittain yleensä 15. lokakuuta jonkin tärkeän teeman tiimoilta. Tänä vuonna teemana on ruoka, ja Blog Action Day -blogiteemapäivä on siirretty lokakuun 16. päivään, jolloin on maailman ruokapäivä (World Food Day). Viime vuonna aiheena oli vesi, josta syntyi paljon mielenkiintoista keskustelua.

Tänä vuonna kaikki bloggaajat siis kirjoittavat ruoasta omalla, omaan blogiinsa sopivalla tyylillä. Tavoite on ylevä: saada ihmiset pyrkimään keskustelemalla kohti parempaa tulevaisuutta. Ideana on siis julkaista 16. lokakuuta 2011 omassa blogissa ruokaan liittyvä kirjoitus. Haastan kaikki Suomen bloggaajat mukaan!

Lisätietoja saa sivulta http://blogactionday.org/, jossa voi myös ilmoittaa oman bloginsa mukaan tähän tapahtumaan. Kannattaa seurata myös teemapäivän Facebook- ja Twitter-sivuja.

Myös koulumme ympäristöekologian ryhmä osallistuu blogiteemapäivän viettoon.

Maapallon ylikulutuspäivä 27.9.2011

2011-09-21T07:47:00.004+02:00

Syyskuun 27. päivä on ns. maailman ylikulutuspäivä. Global Footprint Network (kalifornialainen ympäristöntutkimusjärjestö) ja New Economics Foundation (riippumaton brittiläinen ajatushautomo) ovat tehneet laskelman, jonka mukaan ihmiskunta on silloin vuoden 2011 alusta laskettuna käyttänyt kaikkia maapallolla vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylittikin maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen joskus 1970-1980 -luvulla.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla kovin tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Jotakin suuntaa ne silti antavat. Viime vuonna ylikulutuspäivää vietettiin muutamaa viikkoa tätä vuotta aiemmin. Tilanne ei silti ole parantanut, vaan päivän siirtyminen johtuu siitä, että sen laskemiseksi käytettävää menetelmää on muutettu ja tarkennettu.

Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää, mitä kaikkea tapahtuu. Ruokapula lisääntyy, lajien luonnolliset populaatiot pienenevät, metsiä katoaa, maaperän tuottavuus heikkenee ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä sekä merissä lisääntyy.

Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,2-1,5 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Ennen tämän vuosisadan puoliväliä tarvitaan jo kaksi maapalloa!

Erot eri kansakuntien välillä ovat suuria. Yhdysvaltalaisten elintasolla (jos kaikki maapallolla eläisivät samoin) ei riittäisi viisikään maapalloa. Myös suomalaisten kulutus on lähellä USA:ta.

Kaiken lisäksi lokakuun 2011 lopulla maapallon väkiluvun ennustetaan ylittävän seitsemän miljardin rajan!

Lisää kirjoituksia samasta aihepiiristä:

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Sinulla on kultainen kännykkä!

Maapallon terveystarkastus

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

Suomen paras ilmastonmuutossivusto avattu

2011-09-16T17:58:00.001+02:00

Tänään on avattu Suomen varmaankin paras ilmastonmuutossivusto:
Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Aalto-yliopiston yhteinen Ilmasto-opas, joka löytyy osoitteesta http://www.ilmasto-opas.fi/.

Netissä on siitä toistaiseksi beta-versio. Kannattaa käydä tutustumassa ja antamassa palautetta!

Itse en ole ollut tekemisissä tämän Ilmasto-oppaan kanssa, mutta marraskuussa käynnistyy siihen liittyvä, opetushallituksen rahoittama jatkohanke "Tvt-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena: tapaus ilmastonmuutos". Tämä on Ilmatieteen laitoksen, Vantaan kaupungin (Lumon lukio) ja Kouvolan kaupungin (Kouvolan Lyseon lukio ja Kouvolan iltalukio) yhteishanke, johon minäkin osallistun. Lähdemme luomaan ilmastoasioista lukioille sopivaa verkko-opetusmateriaalia, esimerkiksi tehtäviä, pelejä ja asiantuntijoiden verkkoluentoja. Mielenkiintoista!

Talven 2011-2012 sääennuste

2011-09-11T14:45:00.005+02:00

Millainen on talven 2011-2012 sää? Tässä luettavaksenne tuoreimpia vuodenaikaisennusteita, jotka on tehty elo-syyskuussa 2011. Tulossa näyttäisi olevan tavanomainen tai hieman tavanomaista kylmempi talvi. Uudemmat ennusteet päivittyvät tämän blogipostauksen linkkeihin ja laitan niitä myöhemmin myös kommenttina tämän tekstin loppuun. Heti aluksi on kuitenkin sanottava, että näihin sään vuodenaikaisennusteisiin voi suhtautua vain puolivakavasti. Vaikka ne ovatkin tieteellisiä ja luotettavampia kuin ahvenen selkäevästä tai sammakon liikkeistä ennustaminen, nämä pitkän aikavälin sääennustemallit ovat vasta kehittelyasteella.

Ranskan Ilmatieteen laitoksen mukaan lokakuu 2011 on Suomessa kuiva ja asteen verran keskimääräistä lämpimämpi. Euroopassa on monin paikoin 0,5-2,0 astetta tavanomaista lämpimämpää. Marraskuu 2011 on Suomessa lämpötiloiltaan keskimääräinen mutta märkä. Tämä kosteus aiheuttaa erityisesti Ruotsissa ja Norjassa, joissa lämpötila on 0,5 astetta normaalia kylmempi, todennäköisesti runsaita lumisateita. Joulukuussa 2011 Suomessa on kuivaa ja 0,5 astetta keskimääräistä kylmempää. Tammikuu 2012 on kostea (lumisateinen), Etelä-Suomessa 0,5 astetta tavanomaista lämpimämpi, Pohjois-Suomessa lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja. Helmikuu 2012 taas on Etelä-Suomessa lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja, Pohjois-Suomessa 0,5 astetta tavallista kylmempi. Suurimmassa osassa Eurooppaa lämpötilat ovat 0,5-2,0 astetta tavanomaista korkeampia.

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan syksy (syyskuu, lokakuu, marraskuu) on meillä lämpötiloiltaan tavanomainen, mutta Etelä-Suomessa tavanomaista kuivemman sään todennäköisyys on hiukkasen suurempi kuin sateisen sään mahdollisuus. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.

Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa Suomeen loka-marras-joulukuuksi keskimääräisiä tai hieman normaalia lämpimämpiä lämpötiloja.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa viimeisimmässä ennusteessaan meille (hieman) keskimääräistä kylmempää talvea, mutta kevät 2012 näyttää jo tavanomaiselta. Tuoreimmat ennustekartat päivittyvät jatkuvasti nettisivuille (linkki ei välttämättä aukea ensimmäisellä klikkauksella). Lisää ennustekarttoja löytyy täältä.

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteiden mukaan syksy 2011 näyttää meillä keskimääräistä lämpimämmältä, talvi taas tavanomaiselta. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse Forecast Type > Temperature, jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.

Positive Weather Solutions laatii Euroopan ennusteensa keskittyen Ranskaan, Saksaan ja Sveitsiin, joten ennusteen soveltuminen Suomeen on kyseenalainen. Toistaiseksi myös puuttuu talven ennusteen pohjaksi tarvittavia tekijöitä. Alustavan ennusteen mukaan syyskuu on tavanomaista lämpimämpi, lokakuu kostea mutta lämpötiloiltaan tavanomainen, marraskuu tavanomainen, joulukuu ja tammikuu hieman keskimääräistä kylmempiä.

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño - La Niña -syklin vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Suomessa vallitsee väli-ilmasto, jossa on sekä meri-ilmaston että mannerilmaston piirteitä. Tuulen suunta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kumpi näistä piirteistä on voitolla. Yleensä meillä vallitsevat lounais- ja länsituulet, mutta toisinaan voimme olla pitkäänkin Venäjältä tulevan mantereisen vaikutuksen alaisina.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. (Vertaa: Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.)

Esimerkiksi WSI:n talven 2010-2011 ennusteen (marras-joulu-tammikuu) paikkansa pitävyyden voi tarkastaa täältä (linkki voi vaatia tuplaklikkauksen) ja aiempien ennusteiden luotettavuuden täältä.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, ns. vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja. Jos talvesta ennustetaan keskimääräistä kylmempää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on vähän tavanomaista kylmempi (ei silti hurjia pakkasia) tai 2) sitä, että talvilämpötilat ovat suurimman osan ajasta aivan normaaleja (vain vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), mutta jossakin vaiheessa on kunnon paukkupakkaset.

AccuWeather.com-sääsivuston pitkän aikavälin ennusteiden ekspertti Joe Bastardi on sitä mieltä, että monet merkit viittaavat erityisesti talvien 2012-2015 olevan kylmiä pohjoisen pallonpuoliskon tietyillä alueilla. Hänen mukaansa tulossa olisi samanlaisia talvia kuin 1970-luvun lopulla. Tähän viittaavia tekijöitä ovat kylmä Tyynimeri ja samanlainen ENSO-värähtely kuin 1970-luvun alkupuolella (ensin La Niña, sitten El Niño ja sitten voimakas La Niña), jotka johtivat kylmiin ja lumisiin talviin 1970-luvun lopulla. Nyt voimakas La Niña alkoi viime syksynä. Näiden säätekijöiden lisäksi villeinä kortteina vaikuttavat tulivuoritoiminnan ja auringon aktiivisuuden vaihtelu.

Tällaisiin epävarmoihin lööppitason ennusteisiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella. Vuosi sitten puolalaisten meteorologien kerrottiin ennustaneen Pohjois-Eurooppaan kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Todellisuudessa asia on paljastunut osittain väärinkäsitykseksi.

Ilmaston lämpeneminenkin voi lisätä kylmiä talvia! Näin sanoo uudehko tutkimus, jossa tutkijat Vladimir Petuhov (Petoukhov) ja V. A. Semenov Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuskeskuksesta (Potsdam Institute for Climate Impact Research) ovat seuranneet Jäämeren itäosia (Barentsinmeri ja Karanmeri).

Kun Jäämeren itäosien jääpeite vähenee ilmastonmuutoksen myötä, merestä pääsee vapautumaan entistä enemmän lämpöä, mikä lämmittää ilmaa. Tämä puolestaan aiheuttaa ilmavirtausten muuttumisen, jolloin kylmät talvet Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa yleistyvät. Äärimmäisen kylmien talvien todennäköisyys kasvaa kolminkertaiseksi!

Kylmistä talvista on syytetty joskus auringon heikkoa säteilyä ja joskus Golfvirran heikentymistä, mutta tutkijoiden mukaan merijään vähenemisen ja kylmien talvien välinen korrelaatio on huomattavasti selvempi. Tämä ”lämmin arktinen alue, kylmät mantereet” -ilmiö on fysikaalisesti täysin mahdollinen.

Talviset talvet 2005-2006 ja 2009-2010 tai 2010-2011 eivät siis ole tämän tutkimuksen mukaan ristiriidassa ilmaston lämpenemisen kanssa, vaan pikemminkin ne sopivat kuvaan erinomaisen hyvin ilmastonmuutoksen yhteydessä. (Sitä paitsi talvet 2009-2010 ja 2010-2011 eivät edes olleet erityisen kylmiä, jos tarkastellaan koko pohjoista pallonpuoliskoa eikä vain eniten uutisoitua Euroopan ja Itä-Yhdysvaltojen aluetta. Ilman ilmastonmuutosta nämä talvet olisivat olleet vieläkin kylmempiä.)

Tämä potsdamilainen tutkimus ei kuitenkaan ole ennuste minkään yksittäisen talven säästä, vaan se kertoo vain kylmien talvien todennäköisyyden kasvavan pitkällä aikavälillä ilmaston lämmetessä. Luontainen sään vaihtelu kuitenkin jatkuu, joten yksittäisestä talvesta on tämän tutkimuksen perusteella mahdotonta ennustaa yhtään mitään. Yksittäinen talvi voi olla kylmä tai lämmin, vaikka kylmien talvien todennäköisyys kasvaisikin. Tutkimuksesta on luettavissa laajempi lehdistötiedote Potsdam-instituutin nettisivuilta.

Blogissaan meteorologi Liisa Rintaniemi pohtii mahdollista matalapainetoiminnan vilkkauden jaksottaisuutta, joka ehkä saattaisi vaihdella 10-20 vuoden välein:

”On tutkittu, että 1960-luvulla matalapainetoiminta oli ainakin pohjoisen pallonpuoliskon merialueilla heikkoa, kun taas 1980- ja 1990-luvut olivat vilkkaan toiminnan aikaa. 2010-luvun alkajaisiksi matalapainetoiminta on tämän meteorologin näppituntumalla taas heikentynyt – mutta varsinaiset johtopäätökset voidaan suodattaa havaintoaikasarjoista vasta vuosikymmenen päätyttyä. Mutta eikö olekin mielenkiintoista, jos voitaisiin varmuudella todeta, että on olemassa noin 10-20 vuoden mittaisia jaksoja, jolloin meillä vallitsee vuoroin vilkas matalapainetoiminta – merellinen ilmasto – vuoroin heikko matalapainetoiminta – mantereinen ilmasto? Ja että nämä jaksot voitaisiin ennustaa etukäteen? 'Viidestä seuraavasta talvesta tulee jälleen kylmiä ja runsaslumisia.' 'Seuraavat kolme kesää ovat hyvin koleita ja epävakaisia, joten varatkaa etelänmatkanne ajoissa.' Puhumattakaan siitä, miten suuria etuja tällaisista ennusteista olisi teollisuudelle ja liikenteelle. No, tämä on tietysti meteorologista science fictionia. Tiede menee eteenpäin, vaikka ihmisiässä mitattuna edistys tapahtuu joskus tuskallisen hitaasti. Mutta hei, jo kymmenen vuoden päästä, 42-vuotiaana tiedän, jatkuivatko nämä 2010-luvun alkuvuosien kylmät talvet ja kuumat kesät Suomessa koko vuosikymmenen.”

Kommentissa Rintaniemi tarkentaa vielä näin:

”Yksi pointti johon en kirjoituksessani päässyt on se, että kuluneet mannermaisen kylmät talvet eivät kerro ilmastonmuutoksen pysähtymisestä ja esimerkiksi mainitsemasi lumirajan siirtyminen on nähtävissä edelleen. Vielä selvemmin havaitaan kuitenkin esim. pohjoisnavan merialueiden jääpeitteiden vetäytyneen pienemmälle alueelle. Matalapainetoiminnan vuosikymmenien väliset muutokset aiheuttavat lyhyen aikavälin heittelyä keskileveysasteiden ilmastoon, joten niiden vaikutus täytyy suodattaa pois niistä aikasarjoista, joissa tutkitaan ilmaston lämpenemistä 50-100 vuoden aikana.”

Ilmastonmuutos (useimmilla maapallon alueilla ilmaston lämpeneminen) näkyy hyvin selvästi tilastoissa ja diagrammeissa. Kattavan peruskatsauksen ilmastonmuutoksesta voi lukea syyskuussa avautuvasta Ilmasto-oppaasta ja ajankohtaisia uutisia Ilmastotiedosta.

Kesä 2011 oli Suomessa neljänneksi lämpimin 1900-2000 -luvuilla

2011-09-01T12:18:00.008+02:00

Ilmatieteen laitos kertoo tänään julkaistussa tiedotteessaan näin:

"Kesästä muodostui yksi lämpimämmistä 1900-luvun alusta lähtien. Koko maan keskilämpötila oli kesä-elokuussa 15,7 astetta, mikä on kaksi astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Tilastojen mukaan näin lämmin kesä on harvinainen, joskaan ei aivan poikkeuksellinen. Vastaavanlainen kesä toistuu tilastojen mukaan keskimäärin kerran 20–30 vuodessa.

Ilmatieteen laitoksen mukaan 1900-luvun alusta lähtien tarkasteltuna kulunut kesä oli neljänneksi lämpimin. Lämpimin kesä koettiin vuonna 1937, jolloin koko maan keskilämpötila oli 16,2 astetta. Vuonna 1972 kesän keskilämpötila oli 16,0 astetta ja vuonna 2002 lämpötila oli 15,8 astetta. Kesällä 2010 koko maan keskilämpötila oli 14,9 astetta. Tällöin viileähkö kesäkuu ja elokuun loppu alensivat keskilämpötilaa. Tänä kesänä sekä kesä- heinä-, että elokuu olivat tavanomaista lämpimämpiä.

Eräillä havaintoasemilla kulunut kesä oli mittaushistorian lämpimin. Näin kävi muun muassa Helsingin Kaisaniemessä, jossa havaintoja on tehty 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Kaupungistumisen myötä 1800-luvun Helsingin havainnot eivät kuitenkaan ole täysin verrannollisia nykypäivään. Hellepäiviä oli kuluneena kesänä tavanomaista enemmän, mutta selvästi vähemmän kuin edellisenä kesänä. Koko maassa hellepäiviä oli kesällä 2011 yhteensä 46 kappaletta, kun niitä tyypillisesti on 38. Havaintoasemista eniten hellepäiviä oli Lahdessa, jossa niitä oli 36.

Merkittävin piirre kesän 2011 lämpöoloissa oli kesäkuun alkupuoliskon helleaalto, joka oli erityisesti Lapin osalta poikkeuksellinen eli toistuu keskimäärin pari kertaa vuosisadassa. Monilla paikkakunnilla saavutettiin uusia kesäkuun lämpöennätyksiä. Koko kesän korkein lämpötila 32,8 astetta mitattiin Ylitornion Meltosjärvellä 10. kesäkuuta.

Sadeoloiltaan kulunut kesä oli yleisesti ottaen hieman tavanomaista sateisempi, joskin sademäärissä oli suuria paikallisia eroja."

European Space Agency puolestaan kertoo arktisista merijäistä mielenkiintoista tietoa. Sekä Koillisväylä että Luoteisväylä ovat nyt auki toista kertaa satelliittimittausten aikakaudella (1970-luvulta alkaen). Edellisen kerran näin kävi vuonna 2008. Luoteisväylä avautui jäättömäksi ensimmäistä kertaa vuonna 2007, jolloin pohjoisen pallonpuoliskon jääpeite oli ennätysalhainen satelliittiaikakaudella. Tuolloin asiaan vaikuttivat suuresti poikkeukselliset sääolot. ESA:n nettisivulla todetaan kesän 2011 tilanteesta näin:

"Riippumatta siitä, saavutammeko ennätyksen vai ei, tämä vuosi vahvistaa joka tapauksessa meidän olevan aikakaudella, jolla jään määrä kesäisin on huomattavasti vähäisempi kuin aiemmin. Viimeiset viisi kesää ovat viisi jääpeitteen dokumentoitua minimivuotta. Joka vuosi Jäämerellä muodostuu ja sulaa valtava määrä kelluvaa jäätä, mutta jään sulaminen on kiihtynyt. Viimeisen 30 vuoden ajan Jäämerta tutkineet satelliitit ovat havainneet kesän lopun jääpeitteen vähenemisen 80-luvun alun 8 miljoonasta neliökilometristä historialliseen minimiin vuonna 2007, jolloin se kattoi vain 4,24 miljoonaa neliökilometriä."

Arktisen merijään kohtalona näyttää ennen pitkää olevan sulaminen kokonaan ilmaston lämmetessä, mikä osaltaan kiihdyttää koko arktisen alueen lämpenemistä. Toisaalta uuden tutkimuksen mukaan merijään määrä saattaa lähivuosikymmeninä vakautua tai jopa hiukan lisääntyä hetkellisesti silloin tällöin.

Helsingin Kaisaniemessä kesä 2011 oli em. Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan koko mittaushistorian lämpimin. Asiasta ei kuitenkaan voi syyttää pelkästään ilmastonmuutosta, vaan myös kaupunkilämpösaarekeilmiö (ns. kaupunkien lämpösaariefekti, lämpösaarivaikutus) on vaikuttanut asiaan hiukan. Muutenkaan tietoja ilmastonmuutoksen etenemisestä tai etenemättömyydestä ei pidä päätellä yhden kesän tai yhden talven perusteella.

Tässä lisätietolinkkejä kaupunkien lämpösaarekeilmiöstä:

Tulevaisuuden kaupunkien kuumat yöt

Liioitteleeko kaupunkilämpösaareke ilmaston lämpenemistä?

Turun torilla lämmintä piisaa

Tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna Ilmatieteen laitoksen viestintäyksiköstä kertoi Kaisaniemen säähavainnoista (Suomen pisin lämpötilasarja alkaen vuodesta 1844) Ilmastotiedossa vuosi sitten näin:

"Koko havaintokaudella lämpötilan yleinen kehitys on kohti korkeampia lukemia osana maailmanlaajuista ilmastonmuutosta, vaikka välillä muutos (esimerkiksi 1940 – 1980) on ollut hitaampaa. Alin vuosikeskiarvo mitattiin vuonna 1867 suurten nälkävuosien aikaan. Poikkeuksellisen kylmiä vuosia (talvia) olivat myös sotavuodet 1940 – 1942 ja vuodet 1985 ja 1987. Havaintokauden lämpimin vuosi oli 2008, jolloin keskilämpötila oli noin 2 °C korkeampi kuin vertailukauden 1971-2000 taso. Lämpötila on noussut vuodesta 1844 lähtien noin 2,8 °C, jossa on noin 0,5 °C kaupunkilämpösaarekkeen vaikutusta ja mittausmenetelmien muutoksista aiheutuvaa osuutta."

Rankkasateita, kuivuutta ja lumipyryä

2011-08-17T08:11:00.003+02:00

Rankkasateet ovat yleistyneet Ruotsissa ilmastonmuutoksen seurauksena Dagens Nyheter -lehden haastattelemien ilmastotieteilijöiden mukaan. Lämpimämpi ilma sisältää enemmän kosteutta, jolloin muodostuu helpommin rajuja sateita. Tämä rankkojen sateiden lisääntyminen näkyy Ruotsissa vähitellen 1950-luvulta alkaen, kun tarkastellaan tilastoja 1900-luvun alusta tähän päivään.

Tänä kesänä Ruotsissa ja Norjassa on ollut rankkoja sateita, ja suuntauksen ennustetaan vain yleistyvän. Alueellisten ilmastomallien mukaan esimerkiksi Götanmaan keskilämpötila kohoaa 5-6 astetta vuoteen 2100 mennessä, mikä lisää sateiden määrää noin 20 %. Sateet eivät kuitenkaan lisäänny tasaisesti, vaan ne tulevat entistä useammin rajuina kaatosateina.

Sen sijaan Yhdysvaltojen Texasissa on parhaillaan meneillään ennätyskuivuus. Kuivuusjakso on Discoveryn mukaan kaikkien aikojen kolmanneksi pahin. Big Springin kaupungissa viimeisimmän vuoden sademäärä on jäänyt alle 80 millimetriin. Mahdollisena hätäkeinona on kaavailtu jopa jäteveden puhdistamista juomavedeksi Nasan astronauteille kehittämän tekniikan avulla.

Myös muualla Yhdysvalloissa, esimerkiksi Kalifornian Los Angelesissa, on ollut normaalia kuivempaa. Discoveryn mukaan 41 % Yhdysvalloista on nyt tavanomaista kuivempaa aluetta. Pahin tilanne on Texasin, New Mexicon (Uusi Meksiko), Louisianan ja Oklahoman osavaltioissa. U.S. Drought Monitor kertoo, että pahimmillaan lähes 12 % Yhdysvaltojen mantereesta on tänä kesänä kuulkunut vakavimman kuivuusluokituksen (D4) alueeseen.

Arizonan yliopiston tiedemiesten pahimpien arvioiden mukaan lämpötilojen nousu voi johtaa Lounais-Yhdysvalloissa jopa 60-vuotiseen kuivuuteen, jollainen on viimeksi koettu 1100-luvun puolivälissä.

Somaliassa ja muualla Itä-Afrikassa vuosien kuivuus yhdessä muiden tekijöiden kanssa on johtanut ikävään nälkäkatastrofiin.

Ilmatieteen laitoksen 1.8.2011 julkaiseman tiedotteen mukaan heinäkuu 2011 oli Suomessa tavallista lämpimämpi:

"Keskilämpötilaltaan kulunut heinäkuu oli yksi lämpimimmistä viimeiseen 50 vuoteen. Viime vuoden heinäkuun lämpötiloihin ei kuitenkaan aivan ylletty, sillä heinäkuu 2010 oli Lappia lukuun ottamatta jopa ennätyksellisen lämmin. Myös vuoden 2003 heinäkuu oli yleisesti kulunutta heinäkuuta lämpimämpi. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan heinäkuu 2011 muodostui koko maassa tavanomaista lämpimämmäksi. Kuukauden keskilämpötila vaihteli maan kaakkoisosan runsaasta 20 asteesta Pohjois-Lapin vajaaseen 15 asteeseen. Keskilämpötila oli maan etelä- ja itäosassa 3-4 astetta pitkäaikaisen keskiarvon arvon yläpuolella, kun taas Pohjois-Lapissa poikkeama oli 1-2 astetta. Koko maan keskilämpötila oli 17,9 astetta, mikä on 2,6 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Kuukauden ylin lämpötila 32,3 astetta. Hellepäiviä oli koko maassa selvästi tavanomaista enemmän. Maan etelä- ja keskiosassa hellepäiviä kertyi yli 15 ja maan pohjoisosassakin yli 10. Yksittäisistä havaintoasemista eniten hellepäiviä mitattiin Tohmajärvellä, jossa niitä oli 20. Kuukauden ylin lämpötila oli 32,3 astetta, ja se mitattiin kuun 1. päivänä Puumalassa. Koko alkukesä kesäkuun alusta heinäkuun loppuun on ollut lämpimin sitten vuoden 1988 ja koko maassa selvästi tavanomaista lämpimämpi."

Helsingin Kaisaniemessä heinäkuun keskilämpötila on ylittänyt 20 astetta 13 kertaa mittaushistorian (vuodesta 1829 alkaen) aikana. Viisi lämpimintä heinäkuuta Kaisaniemessä ovat olleet järjestyksessä lueteltuina 2010 (heinäkuun keskilämpötila 21,7 astetta), 1914 (21,4 astetta), 1927 (21,0 astetta), 2003 (20,6 astetta) ja 2011 (20,6 astetta). 1950-, 1960- ja 1990-luvuilla keskilämpötila ei ylittänyt 20 astetta kertaakaan.

Kouvolan Utissa vuoden 2011 heinäkuun keskilämpötila oli 20,9 astetta, kun vuonna 2010 se oli 22,7 astetta. Kouvolassa hellepäiviä oli tämän vuoden heinäkuussa 17, viime vuoden heinäkuussa 27.

Koko tämä kesä (kesä-heinäkuu) oli Ilmatieteen laitoksen meteorologien Twitter-sivun mukaan ollut Suomessa 26.7. mennessä lämpimin 23 vuoteen, keskilämpötila 2,5 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon.

Sen sijaan Uudessa-Seelannissa on Ylen uutisten mukaan ollut parin päivän ajan aivan poikkeuksellinen talvisää. Esimerkiksi Aucklandissa satoi lunta ensimmäistä kertaa 40 vuoteen.

Tässä näyttäisi (nopeasti tulkittuna, ilman tieteellistä analyysia) jatkuvan parin vuoden ajan ympäri maapalloa näkynyt säännönmukaisuus siitä, että monin paikoin kesät ovat olleet tavallista lämpimämpiä, talvet taas normaalia kylmempiä ja lumisempia. Kaikilla alueilla tämä ei silti päde, vaan päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy.

Ehkä sään vaihtelu ja alueelliset erot ovat lisääntyneet? Vai onko kyseessä vain uutisoinnin lisääntyminen? Ainakin iltapäivälehdet ovat tehneet mitättömistäkin asioista suuria lööppejä. Viime viikolla uutisoitiin ensin, että 25 asteen helteet palaavat useiksi päiviksi. Sitten oli iso lööppi, että kesä päättyy keskiviikkona (siis lööpin mukaan tänään). Normaaleista matalapaineista on tullut lööpeissä ”poikkeuksellisia sääilmiöitä” jne. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota myös meteorologit Juha Föhr, Seija Paasonen ja Pauli Jokinen.

Täytyy kuitenkin myöntää, että tasapainottelu myös näissä omissa blogikirjoituksissani turhan lööpittelyn ja asiallisen tiedon jakamisen välillä on toisinaan kovin hankalaa. Monet asiat näkyvät oikeissa mittasuhteissa vasta jälkikäteen tarkasteltuina. Esimerkiksi yksittäisten sääilmiöiden luokitteleminen ilmastonmuutokseksi tai normaaliksi säiden vaihteluksi lienee mahdotonta, sillä vuodet eivät ole veljeksiä.

Blogissaan meteorologi Liisa Rintaniemi pohtii myös mahdollista matalapainetoiminnan vilkkauden jaksottaisuutta, joka ehkä saattaisi vaihdella 10-20 vuoden välein:

”On tutkittu, että 1960-luvulla matalapainetoiminta oli ainakin pohjoisen pallonpuoliskon merialueilla heikkoa, kun taas 1980- ja 1990-luvut olivat vilkkaan toiminnan aikaa. 2010-luvun alkajaisiksi matalapainetoiminta on tämän meteorologin näppituntumalla taas heikentynyt – mutta varsinaiset johtopäätökset voidaan suodattaa havaintoaikasarjoista vasta vuosikymmenen päätyttyä. Mutta eikö olekin mielenkiintoista, jos voitaisiin varmuudella todeta, että on olemassa noin 10-20 vuoden mittaisia jaksoja, jolloin meillä vallitsee vuoroin vilkas matalapainetoiminta – merellinen ilmasto – vuoroin heikko matalapainetoiminta – mantereinen ilmasto? Ja että nämä jaksot voitaisiin ennustaa etukäteen? 'Viidestä seuraavasta talvesta tulee jälleen kylmiä ja runsaslumisia.' 'Seuraavat kolme kesää ovat hyvin koleita ja epävakaisia, joten varatkaa etelänmatkanne ajoissa.' Puhumattakaan siitä, miten suuria etuja tällaisista ennusteista olisi teollisuudelle ja liikenteelle. No, tämä on tietysti meteorologista science fictionia. Tiede menee eteenpäin, vaikka ihmisiässä mitattuna edistys tapahtuu joskus tuskallisen hitaasti. Mutta hei, jo kymmenen vuoden päästä, 42-vuotiaana tiedän, jatkuivatko nämä 2010-luvun alkuvuosien kylmät talvet ja kuumat kesät Suomessa koko vuosikymmenen.”

Kommentissa Rintaniemi tarkentaa vielä näin:

”Yksi pointti johon en kirjoituksessani päässyt on se, että kuluneet mannermaisen kylmät talvet eivät kerro ilmastonmuutoksen pysähtymisestä ja esimerkiksi mainitsemasi lumirajan siirtyminen on nähtävissä edelleen. Vielä selvemmin havaitaan kuitenkin esim. pohjoisnavan merialueiden jääpeitteiden vetäytyneen pienemmälle alueelle. Matalapainetoiminnan vuosikymmenien väliset muutokset aiheuttavat lyhyen aikavälin heittelyä keskileveysasteiden ilmastoon, joten niiden vaikutus täytyy suodattaa pois niistä aikasarjoista, joissa tutkitaan ilmaston lämpenemistä 50-100 vuoden aikana.”

Hellevaroitus!

2011-06-06T08:51:00.009+02:00

Taulukko: Touko-elokuun hellepäivien kokonaislukumääräennätys kullakin havaintoasemalla yhden kesän aikana (tiedot vuosilta 1961-2010 sekä varmoista tiedoista ennen vuotta 1961). Hellepäivä tarkoittaa päivää, jolloin päivän ylin lämpötila on yli 25 astetta. Tietojen lähde Ilmatieteen laitos.

Toukokuu ja koko kevät olivat Suomessa tavanomaista lämpimämpiä. Ilmatieteen laitoksen tiedote kertoo näin:

"Toukokuun keskilämpötila oli lähes koko maassa tavanomaista korkeampi. Myös kuukauden sademäärä oli tavanomaista suurempi. Keskilämpötilat jäivät ainoastaan länsirannikolla, maan kaakkoisosassa sekä paikoin maan keskiosassa hieman alle pitkäaikaisten keskiarvojen. Suhteellisesti lämpimintä oli Itä- ja Pohjois-Lapissa, jossa keskilämpötila oli runsaat kaksi astetta tavanomaista korkeampi. -- Terminen kesä alkoi maan eteläosassa 7. ja 8. päivänä, mikä on noin kaksi viikkoa tavanomaista aiemmin.
-- Kevätkuukausien eli maaliskuusta toukokuuhun ulottuvan jakson keskilämpötila oli Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan koko maassa tavanomaista korkeampi. Suurimmat poikkeamat ovat pohjoisimmassa Lapissa, jossa oli runsaat kolme astetta tavanomaista lämpimämpää. Sen sijaan lounaissaaristossa, länsirannikolla ja maan kaakkoisosassa poikkeama oli vajaan asteen."

Kesäkuu 2011 on alkanut hyvin lämpimänä - ja lämpimämpää on tulossa. Ilmatieteen laitos on juuri antanut kaikkien aikojen ensimmäisen hellevaroituksen (aiemmin varoituksia ei ole annettu, koska tällaiset varoitukset otettiin käyttöön vasta huhtikuussa):

"Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan maan etelä- ja keskiosassa on helleaallon todennäköisyys n. 30 % tämän viikon keskiviikkona, torstaina ja perjantaina. Helleaalto voi aiheuttaa riskiryhmille terveysongelmia."

Ennusteiden mukaan lähipäivinä saattaa rikkoutua jopa kesäkuun tilastojen (varmat tiedot vuodesta 1961 alkaen) lämpöennätys 32,8 astetta, joka on mitattu Utsjoki-Kevolla 18.6.1974. Ilmeisesti kuitenkin Ähtärissä on mitattu vuonna 1935 kesäkuun ylimmäksi lämpötilaksi (yksittäisen päivän korkein lämpötila) peräti 33,8 astetta.

Sadan vuoden jaksolla 1910-2009 Helsingin Kaisaniemen kesäkuun ylin keskilämpötila on ollut 18,8 astetta vuonna 1936 ja absoluuttinen ylin lämpötila (korkein päivän aikana varjossa mitattu lämpötila) 30,9 astetta (23.6.1936). Sodankylässä kesäkuun ylin keskilämpötila on ollut 16,4 astetta vuonna 1953 ja lämpimin lukema 31,3 astetta (20.6.1966).

Kaiken kaikkiaan kesäkuut olivat hyvin lämpimiä 1930-luvulla, jolloin seitsemän kymmenestä kesästä oli pitkän aikavälin keskiarvoja lämpimämpi. Erityisen lämmin oli kesäkuu 1936. Viime vuosikymmenten lämpimimmät kesäkuut koettiin vuosina 1972, 1988 ja 1999. Koko Suomen korkein kesäkuun keskilämpötila 19,4 astetta mitattiin juuri vuonna 1999 Lappeenrannassa, jossa päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo kipusi 25,0 asteeseen (hellepäiviä 15).

Lyhyistä hellejaksoista ja päivän maksimilämpötiloista ei kannata tehdä mitään johtopäätöksiä ilmastonmuutoksesta, koska ilmastonmuutos näkyy vasta pitemmällä aikavälillä. Yksittäisiä säätapahtumia on lähes mahdoton yhdistää ilmastonmuutokseen, vaikka niillä jonkinlainen yhteys mahdollisesti olisikin. Tutkimusten mukaan esimerkiksi Venäjän kesän 2010 "tappava helleaalto" johtui ainakin pääosin luonnollisesta sään vaihtelusta, vaikka ilmastonmuutos saattoikin vaikuttaa siihen osaltaan. Perimmäinen syy oli silti normaali vaihtelu ("vuodet eivät ole veljeksiä").

Kesä 2010 oli kuitenkin niin poikkeuksellinen, että Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologina toiminut Anneli Nordlund kirjoittaa Otavan julkaisemassa "Sääpäiväkirja 2011" -kirjasessa näin:

"Heinäkuun 2010 huippuhelteet heijastelevat myös koko maapallon ilmaston lämpenemistä, sillä hellejakso oli ennen kokemattoman pitkä ja lukuisilla paikkakunnilla saavutettiin havaintopaikan mittaushistorian oma ennätyslukema niin päivälukemana kuin kuukauden keskilämpötilassa. Muun muassa Helsinki-Vantaan mittauspaikalla 29.7. saavutettu 33,7 celsiusastetta ylitti aiemman ennätyksen puolella asteella. -- Maan kattavassa hellepäivien seurannassa yllettiin 2010 kesäkuussa 30 hellepäivään. Aiempi ennätys hellepäivien lukumäärässä, 27, oli vuodelta 2003. Vuonna 2010 yli 30 asteen kuumia päiviä oli ennätysmäärä monella paikkakunnalla, mm. Puumalassa 12 sekä Utissa, Lahdessa ja Lappeenrannassa 10 kpl. Lapissa heinäkuu 2010 oli sateinen ja tuntureilla väliin jopa kolea. Heinäkuussa 2010 saavutettiin lukuisilla havaintoasemilla myös uudet kuukauden keskilämpötilaennätykset. Kolme lämpimintä paikkaa olivat: Puumala 23,0 celsiusastetta, Utti 22,8 celsiusastetta ja Lappeenranta 22,7 celsiusastetta. Aiempi heinäkuun ja myös koko vuoden (yksittäisen kuukauden) lämpimin keskiarvo oli vuonna 1925 Lappeenrannan 22,1 astetta."

Ilmatieteen laitoksen sivuilta kannattaa pitää silmällä kesäkuun 2011 sääseurantaa, kesäsään tilastoja, kesän 2011 säätä, poimintoja aiemmilta kesäkuilta, juhannustilastoja, helletilastoja ja interaktiivista helteen tukaluusasteikkoa.

Pitkän aikavälin sääennusteet eli ns. vuodenaikaisennusteet eivät ennakoi kesän 2011 kokonaisuudessaan olevan poikkeuksellisen lämmin. Mielenkiintoista nähdä, miten käy!

Uusimmat sääennusteet, asiaa ilmastonmuutoksesta ja ultraviolettisäteilystä sekä uv-ennusteet löytyvät esimerkiksi tästä linkistä.

Hyvää kesää kaikille blogini lukijoille!

Lisätietoja:

Kaikkien aikojen uusi lämpötilaennätys 37,2 astetta!

Heinäkuu 2010 oli kaikkien aikojen lämpimin kuukausi Suomessa

Kaksi uutta kaikkien aikojen lämpöennätystä syntyi tänään 7. elokuuta

Sään oikkuja: kylmät talvet, lämpimät kesät

Koko kesän hellepäivien kaikkien aikojen lukumääräennätys nyt Kouvolassa 47!

Ennätysvuosi 2010: Lämpöennätyksiä ympäri maapalloa!

Kouvolan hellekesä 2010 toi uuden Suomen ennätyksen. Milloin seuraavaksi on yhtä lämmintä?

Mittaushistorian 20 lämpimintä vuotta: 2010 kaikkein kuumin?

Vuosikatsaus: säävuosi 2010

Suomessa kylmä vuosi, lämmin vuosikymmen

Ilmastonmuutoksen vaikutukset pakkasiin ja helteisiin

Mitä Kouvolan ilmastodiagrammi ja Australian tulvat kertovat ilmastonmuutoksesta?

Kaikki yksimielisiä: Vuosi 2010 tilastohistorian lämpimin tai toiseksi lämpimin

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

Ilmastonmuutoksen Harry Potter -teoria?

Islannin aktiivisin tulivuori Grimsvötn purkautuu jälleen

2011-05-22T11:05:00.007+02:00

Kuva Eyjafjallajökull-jäätiköllä aiemmin tapahtuneesta purkauksesta. (c) Jochen Scheffl - Fotolia.com

Islannin aktiivisin tulivuori Grimsvötn alkoi purkautua jälleen lauantaina 21.5.2011 kello 17.30 UTC. Tulivuori sijaitsee Vatnajökull-jäätikön alla Kaakkois-Islannissa.

Edellisen kerran Grimsvötn osoitti purkautumisen merkkejä marraskuussa 2010, mutta varsinaisesti se purkautui viimeksi vuonna 2004.

Nyt Grimsvötn-tulivuoresta on noussut tuhkaa 50 000 jalan eli yli 15 kilometrin korkeuteen, mikä on Islannin suurin korkeus 64 vuoteen (vuonna 1947 tapahtuneen Hekla-tulivuoren purkautumisen jälkeen). Tulivuoren ympärille on jo satanut puoli senttimetriä paksu tuhkakerros. Grimsvötn ei ole ainakaan sataan vuoteen purkautunut näin voimakkaasti. Tämä purkaus on jopa voimakkaampi kuin alkukeväästä 2010 lentokaaoksen aiheuttanut Eyjafjöll-tulivuoren purkaus.

Tällä kertaa lentoliikenteelle ei kuitenkaan ole odotettavissa vastaavia ongelmia kuin keväällä 2010. Nyt tuhka on karkeampaa, joten se tulee nopeammin alas ilmasta.

Yahoon uutisissa on kuvasarja Grimsvötnin uusimmassa purkauksesta, BBC:n nettisivuilla uutisjuttu purkauksesta ja Vulcano Livessä tuoreimmat päivitykset purkauksesta.

Lisätietoja tulivuorten purkauksista

Jarin blogi: Tulivuoret

Ilmastotieto: Tulivuorten vaikutus ilmastoon

Uudet ylioppilaat, kakitus ja lukiovertailun tulokset

2011-05-19T08:53:00.007+02:00

Ylioppilastutkintolautakunta julkaisee tänään kevään 2011 ylioppilaskirjoitusten tulokset. Lämpimät onnittelut kaikille uusille ylioppilaille sekä tänä keväänä eri ammatteihin valmistuville!

Helsingin Sanomat kirjoittaa verkossa kevään tulosten julkaisemisesta uutisessa, johon on tullut tahatonta hauskuutta: "Ylioppilastutkintolautakunta julkaisee tutkinnon suorittaneiden ylioppilaiden nimet 30. toukokuuta kello 8. Kakitettavia voi silloin etsiä HS.fi:n hakukoneella esimerkiksi nimen, koulun, kunnan tai läänin perusteella."

Kakitettavista puhutaan ainakin vielä kello 9.10 verkossa näkyvässä versiossa. Korjaus varmaankin tulee melko pian.

Kouvolan kevään 2011 ylioppilaat löytyvät kätevimmin listauksena jo nyt Kouvolan Sanomien sivulta.

Koko Suomen uusia (ja aiempienkin vuosien) ylioppilaita voi etsiä kätevästi Hesarin ylioppilashakukoneella, kunhan nimet sinne ehtivät 30. toukokuuta suoraan Ylioppilastutkintolautakunnalta.

Viime viikolla julkaistuissa Yleisradion lukiovertailun 2011 tuloksissa Pohjois-Kymenlaakson kaikki lukiot pärjäsivät omissa sarjoissaan hyvin.

Yleisradion vertailun mukaan lukiosta suoraan yliopistoon päässeiden vuoden 2008 ylioppilaiden prosenttimäärät kunkin lukion ylioppilaista olivat tällaiset:

Kouvolan Lyseon lukio 20,0 %
Valkealan lukio 15,6 %
Elimäen lukio 14,6 %
Iitin lukio 13,3 %
Yhteiskoulun lukio 12,0 %
Anjalankosken lukio 11,3 %
Kuusankosken lukio 6,2 %
Kouvolan iltalukio 4,7 %

Lukiosta suoraan ammattikorkeakouluihin päästiin seuraavasti:

Iitin lukio 31,1 %
Anjalankosken lukio 25,8 %
Kouvolan Lyseon lukio 24,3 %
Valkealan lukio 22,4 %
Kuusankosken lukio 21,6 %
Yhteiskoulun lukio 18,1 %
Kouvolan iltalukio 14,0 %
Elimäen lukio 9,8 %

Tuloksia voi verrata Hesarin viimevuotiseen selvitykseen, jossa tarkasteltiin vuosina 2004-2006 ylioppilastutkinnon suorittaneiden korkeamman asteen jatko-opintoja vuonna 2007.

Helsingin Sanomat ja MTV3 ovat perinteisesti julkaisseet omat lukiovertailunsa ylioppilastutkinnon arvosanojen perusteella joko toukokuun lopulla tai kesäkuun alussa. Eri vertailuissa on hieman eri kriteerit. Toiset tarkastelevat eri tavoin ylioppilaskirjoitusten tuloksia, toiset taas jatko-opintoihin pääsyä. Vuosittain erot ovat varsinkin pienten lukioiden osalta isoja. Yhteenveto MTV3:n lukiovertailun tuloksista vuosilta 2008-2010 löytyy täältä.

Voidaan myös kysyä, onko tällainen pistemäärien ja prosenttien vertailu oikeudenmukaista. Lukioissa opiskellaan laajemminkin elämää varten, ei pelkästään paperilla näkyvien hyvien tulosten saavuttamiseksi.

Joka tapauksessa haluan sydämellisesti onnitella kaikkia tänä keväänä valmistuvia! Toivotan myös lämmintä ja aurinkoista kesää kaikille heidän taustallaan vaikuttaneille perheenjäsenille ja opettajille!

Mitä eurooppalaiset tietävät hiilidioksidista?

2011-05-18T08:05:00.002+02:00

Mitä CO₂ tarkoittaa ja kuinka paljon se vaikuttaa ilmastonmuutokseen? Mitkä ovat maailmanlaajuisesti suurimmat hiilidioksidin päästölähteet? Kuinka suuri osuus Suomen sähköstä tuotetaan hiilellä ja kuinka paljon uusiutuvilla energianlähteillä? Mistä olet saanut tietoa ilmastonmuutoksesta ja miten ilmastonmuutosta mielestäsi voidaan torjua? Mieti omat vastauksesi ja vertaa niitä muiden eurooppalaisten tietoihin ja mielipiteisiin. Suomalaisten vastaukset poikkeavat yllättävästi muiden eurooppalaisten vastauksista.

Euroopan komission Eurobarometri-käyntikyselytutkimuksessa haastateltiin 9.2.-8.3.2011 kaikkiaan 13 091 vähintään 15-vuotiasta eurooppalaista, joista 1001 oli suomalaisia. Tutkimus toteutettiin 12 valtiossa: Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Kreikka, Puola, Ranska, Romania, Saksa, Suomi ja Tšekki. Koko tutkimuksen tulokset painotettiin kunkin maan väestömäärän mukaisesti. Kyselyssä kartoitettiin ihmisten tietämystä hiilidioksidista sekä asenteita hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista. Tässä blogikirjoituksessani keskityn erityisesti hiilidioksidiin.

Mitä CO₂ tarkoittaa?

Haastatelluilta kysyttiin avoimessa kysymyksessä, mitä lyhenne CO₂ tarkoittaa. Kaikista eurooppalaisista puolet ja suomalaisista 60 % vastasi aivan oikein sen tarkoittavan hiilidioksidia. Paras tietämys oli puolalaisilla (75 %), tšekeillä (73 %) ja romanialaisilla (71 %). Huonoiten asian hallitsivat ranskalaiset (29 %) ja italialaiset (31 %).

Euroopassa toiseksi yleisin (11 %) selitys CO₂:lle oli virheellisesti hiilimonoksidi. Kolme prosenttia luuli sen tarkoittavan hiiltä ja toiset kolme prosenttia antoi jonkin muun väärän vastauksen. Vastaajista 13 % tunnusti, ettei tiedä lyhenteen merkitystä. Näin tietämättömiä tai täysin väärin vastanneita oli yhteensä 30 %.

Vastanneista 70 % antoi CO₂-lyhenteelle jonkin hyväksyttävän rajoissa olevan selityksen (50 % hiilidioksidi, 10 % kaasu, 5 % kasvihuonekaasu, 4 % jotakin ilmastonmuutokseen liittyvää, 1 % kemikaali).

Hiilidioksidin vaikutus ilmastonmuutokseen

Eurooppalaisista 83 % pitää hiilidioksidin vaikutusta ilmastonmuutokseen suurena (35 % hyvin suurena ja 48 % melko suurena). Kaikkein isoin näin ajattelevien prosenttiosuus on Kreikassa (94 %). Jaetulle viimeiselle tilalle (77 %) jäävät Alankomaat, Bulgaria, Italia ja Suomi.

Pienenä hiilidioksidin vaikutusta ilmastonmuutokseen pitää 7 % eurooppalaisista (6 % melko pienenä ja 1 % hyvin pienenä). Suomalaisista hiilidioksidin vaikutusta pitää pienenä 18 %, mikä on koko Euroopan toiseksi suurin prosenttiosuus heti Alankomaiden (19 %) jälkeen.

Suomalaisista 5 % ja kaikista eurooppalaisista 9 % ei osannut tai halunnut arvioida lainkaan, kuinka suuri merkitys hiilidioksidilla on ilmastonmuutokseen. Lisäksi prosentti eurooppalaisista vastasi spontaanisti, ettei hiilidioksidilla ole mitään vaikutusta ilmastonmuutokseen, vaikkei tällaista vastausvaihtoehtoa tarjottu.

Hiilidioksidin päästölähteet

Kansainvälisen energiajärjestö IEA:n mukaan maailmanlaajuisesti suurimmat hiilidioksidin päästölähteet vuoden 2000 jälkeen ovat olleet järjestyksessä suurimmasta alkaen lueteltuina voimalaitokset, liikenne, tehtaat, kotitalouksien lämmitys ja maatalous.

Tutkimuksessa suurimmaksi globaaliksi päästölähteeksi 35 % eurooppalaisista luuli tehtaita, 28 % fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia, 15 % liikennettä, 7 % maataloutta ja 6 % kotien lämmitystä. Seitsemällä prosentilla ei ollut näkemystä asiasta. Suomalaisisista yhtä suuri prosenttiosuus (34 %) piti suurimpana päästölähteenä tehtaita ja voimalaitoksia, 18 % liikennettä, 8 % maataloutta ja 3 % lämmitystä. Tietoa ei ollut kahdeksalla prosentilla.

Tietämys ja mielipiteet energialähteistä

EU:n tilastojen mukaan vuonna 2007 Suomen sähköstä 30 % tuotettiin uusiutuvilla energianlähteillä ja 26 % hiilivoimalla. Tutkimuksessa 63 % haastatelluista suomalaisista arvioi aivan oikein hiilisähkön prosenttiosuuden Suomessa olevan yli kymmenen prosenttia, kun 28 % uskoi sen jäävän korkeintaan kymmeneen prosenttiin. Uusiutuvan energian (esimerkiksi tuuli, vesi, aurinko) prosenttiosuuden lähes puolet (48 %) suomalaisista luuli jäävän korkeintaan kymmeneen prosenttiin, kun 47 % arvioi oikein uusiutuvien energianlähteiden osuuden sähköntuotannossa olevan yli kymmenen prosenttia.

Hiilivoimaa kannattaa 43 % eurooppalaisista (suomalaisista 32 %, suomalaisten kannatus- ja vastustusprosentit suluissa), maakaasua 80 % (82 %) ja ydinenergiaa 36 % (52 %). Vastustajia hiilivoimalla on 48 % eurooppalaisista (64 % suomalaisista), maakaasulla 13 % (15 %) ja ydinenergialla 54 % (46 %). On hyvä huomata, että kysely tehtiin ennen Japanin maanjäristystä, joka on saattanut vaikuttaa ydinvoima-asenteisiin.

Mistä ja kuinka hyvin ilmastonmuutoksesta on saatu tietoa?

Pääasiallisina ilmastonmuutostiedon lähteinä eurooppalaiset pitävät televisiota (81 %), sanomalehtiä (44 %), nettiä (32 %), radiota (26 %), aikakausilehtiä (23 %), ystäviä ja perhettä (18 %) sekä kouluja ja yliopistoja (9 %). Television merkitys vaihtelee melko paljon. Bulgarialaisista 92 % pitää televisiota yhtenä päälähteenä ilmastonmuutostiedon hankkimisessa, suomalaisista 81 % ja italialaisista vain 70 %. Kaksi prosenttia eurooppalaisista sanoo saavansa ilmastonmuutostietoa ainoastaan netistä. Suomessa netin prosenttiosuus (52 %) on Euroopan korkein ja sanomalehtien osuus (68 %) heti Alankomaiden jälkeen Euroopan toiseksi korkein.

Lähes puolet eurooppalaisista kokee saaneensa hyvin tietoa ilmastonmuutoksen syistä (erittäin hyvin 8 %, melko hyvin 41 %). Tässä on kuitenkin seitsemän prosenttiyksikön pudotus vuoden 2009 vastaavaan tutkimukseen verrattuna. Vastanneista 14 % on sitä mieltä, etteivät he ole saaneet lainkaan tietoa ilmastonmuutoksen syistä. Tämä on viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin kaksi vuotta sitten. Samat prosenttijakaumat saatiin kysymykseen, jossa tiedusteltiin, kuinka hyvin ihmiset ovat saaneet tietoa ilmastonmuutoksen seurauksista.

Suomalaisista 64 % sanoo saaneensa ilmastonmuutoksen syistä tietoa hyvin (erittäin hyvin 10 %, melko hyvin 54 %). Erittäin hyvin tietoa saaneiden osuus on Suomessa Euroopan neljänneksi korkein. Ohi pääsevät vain alankomaalaiset, ranskalaiset ja britit. Suomessa oli koko Euroopasta kaikkein vähiten (2 %) niitä, jotka eivät ole saaneet lainkaan tietoa ilmastonmuutoksen syistä.

Ilmastonmuutoksen seurauksista 66 % suomalaisista kokee saaneensa tietoa hyvin, mikä on koko Euroopassa brittien kanssa jaettu toinen sija heti alankomaalaisten (70 %) jälkeen. Vain 2 % suomalaisista sanoo, etteivät he ole saaneet lainkaan tietoa seurauksista. Tämä on koko Euroopan alhaisin tietämättömien prosenttiosuus.

Eurooppalaisista 7 % on saanut erittäin hyvin, 39 % melko hyvin ja 15 % ei lainkaan tietoa keinoista estää ilmastonmuutosta. Suomalaisilla vastaavat prosenttimäärät samassa järjestyksessä lueteltuina ovat 8 %, 59 % ja 3 %. Jälleen tietämättömien osuus on Suomessa Euroopan pienin.

Ilmastonmuutoksen syistä, seurauksista ja torjuntakeinoista paremmin tietoisia tuntevat olevansa opintonsa myöhemmällä iällä päättäneet, johtotasolla työskentelevät, päivittäin nettiä käyttävät ja sosiaalisella asteikolla itsensä korkeammalle sijoittavat ihmisryhmät. Yli 55-vuotiaat kokevat tietoisuutensa nuorempia huonommaksi.

Miten ilmastonmuutosta voidaan hillitä?

Tärkeimpinä ilmastonmuutoksen torjuntakeinoina eurooppalaiset pitävät teollisuuden ympäristöystävällistä teknologiaa (29 %), sähköllä tai vähähiilisillä polttoaineilla kulkevia, puhtaampia autoja (29 %), sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjen vähentämistä (25 %), energiatehokkaampien talojen rakentamista ja entisten eristämistä (22 %), teollisuusprosessien energiatehokkuuden parantamista (18 %), hiilidioksidipäästöjen verotusta (14 %) ja maatalouden kasvihuonekaasujen vähentämistä (13 %).

Suomalaiset asettavat kolme tärkeintä ilmastonmuutoksen hillitsemiskeinoa tähän järjestykseen: puhtaammin toimivat autot (34 %), teollisuuden ympäristöystävällinen teknologia (32 %) ja sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjen pienentäminen (16 %). Puhtaammin toimivien autojen prosenttiosuus on Suomessa Euroopan toiseksi korkein (Ranskassa 35 %) ja sähköntuotannon hiilipäästöjen vähentämisen prosenttiluku Euroopan pienin.

Lähteet:

Special Eurobarometer 364, Public Awareness and Acceptance of CO₂ capture and storage, Wave 75.1, TNS Opinion & Social, Publication May 2011

Tietämys hiilidioksidin talteenotosta ja varastoinnista (CCS-tekniikka), Eurobarometer, European Commission, Factsheet in Finnish

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

2011-05-08T17:42:00.006+02:00

Saimme Kouvolan Lyseon lukioon ja Kouvolan iltalukioon tällä viikolla kaksi todella kiinnostavaa ja hyvin erilaista vierailijaluennoitsijaa. Nuorta sukupolvea edusti valtakunnallisen Luonto-Liiton pääsihteeri, väistöskirjaa tekevä ympäristöasiantuntija Leo Stranius ja kokenutta tieteilijäjoukkoa tietokirjailija, Warelius-palkinnon voittaja, FT Matti Leinonen. Kiitän sydämellisesti molempia asiastaan innostuneina kertoneita vierailijoita!

Leo Stranius

Leo Stranius jaotteli mielenkiintoisen esityksensä kolmeen uhkaavaan ympäristökriisiin: kiihtyvä sukupuuttoaalto, ilmastokriisi ja luonnonvarojen ylikulutus.

Leo Stranius kertoi aluksi biodiversiteetin tuhoutumisesta. Kun normaalisti (luonnollisesti) 0,001 % lajeista kuolee sukupuuttoon sadassa vuodessa, nyt tahti on 1 % sadassa vuodessa ja vuodelle 2050 ennustettu sukupuuttotahti on jo yli 10 % lajeista sadassa vuodessa. Nykyisellä ilmastonmuutosvauhdilla vuonna 2050 arvioidaan olevan myös 200 miljoonaa ilmastopakolaista.

Vuonna 2008 maapallolla ostettiin 68 miljoonaa ajoneuvoa, 85 miljoonaa jääkaappia, 297 miljoonaa tietokonetta ja 1,2 miljardia matkapuhelinta. Tällainen kulutustahti ei voi olla jättämättä jälkiä luontoon.

Maailmalla kulutetaan luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluja 1,5 maapallon vuosituotannon verran verran yhdessä vuodessa. Viime vuonna maapallon ylikulutuspäivää vietettiin 21.8.2010. Suomessa ylikulutuspäivä tuli vastaan jo maaliskuun lopussa. Suomalaiset siis kuluttavat luonnonvaroja vuodessa luonnon neljän vuoden tuotannon verran.

Maapallolla luonnonvarojen ja ekosysteemipalveluiden kulutus on kaksinkertaistunut vuodesta 1966. Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt 30 prosenttia vuodesta 1970.

Stranius siteerasi professori Tim Jacksonia: ”Olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meillä ei ole, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme välitä. Ja suurin tragedia on se, että tämä kaikki aiheuttaa merkittävän vaaran ympäristön kantokyvylle.”

Leo Stranius listasi ympäristön ystävän TOP 5 -vinkit, joilla helpoiten jokapäiväisessä elämässä voi vähentää luonnon turmeltumista:

1. Vaihda ekoenergiaan. Vähennä energiankäyttöä ja lämpimän veden kulutusta.

2. Liiku julkisilla kulkuvälineillä. Pyöräile. Kävele. Vältä lentämistä, laivamatkailua ja autoilua.

3. Suosi ympäristöystävällistä kasvisruokaa. Vähennä lihansyöntiä.

4. Älä osta mitään, ellei ole pakko. Mieti kulutuksesi vaikutuksia.

5. Kannusta päättäjiämme toimimaan tulevaisuutemme puolesta ja ottamaan ympäristöasiat huomioon päätöksenteossa.

Lopuksi Leo Stranius pohti ravinnon ympäristövaikutuksia. Ruotsissa 40 prosenttia syömisestä on viihdesyöntiä (karkkia, roskaruokaa yms.). Suomessa 5-10 prosenttia ostetuista elintarvikkeista päätyy roskikseen. Ruokajätteen vaikutus ympäristörasitteena on hyvin suuri. Suomessa kulutuksen ympäristövaikutusten aiheuttajina merkittävimpiä ovat (tässä järjestyksessä) elintarvikkeet, asuminen, liikenne ja virkistys sekä kulttuuri.

Suomessa 51 prosenttia maatalouden ympäristövaikutuksista tulee lihasta, 28 prosenttia maidosta ja 18 prosenttia ravintokasveista. Kokonaismateriaalitarve (TMR, kg/kg eli kuinka monta kiloa luonnonvaroja on kulunut yhden kilon tuottamiseen) on naudanlihalla 48 ja juustolla 43. Pieni kokonaismateriaalitarve on kotimaisella oluella, omenoilla, marjoilla ja leivillä sekä myös brasialialaisella soijalla (vaikka kuljetus on laskettu mukaan). Pitäisikö siis tulla toimeen pelkästään omenoilla ja oluella?

Kun mukaan tarkasteluun otetaan kokonaismateriaalitarpeen lisäksi tuotteiden ravintoarvot, parasta ravintoa ovat lakka, peruna, soija ja yleensäkin viljatuotteet. Huonoimpia ovat naudanliha, sianliha, kasvihuonevihannekset ja juusto. Olut jää keskikastiin.

Esimerkiksi juuston osalta ympäristövaikutukset tulevat lähinnä maidontuotannosta. Kuljetuksen, pakkauksen ja säilytyksen osuus on maidontuotannon vaikutuksiin verrattuna pieni. Kauppaan tapahtuvaa kuljetusta merkittävämpää on se, miten kuluttaja itse hakee tuotteen kaupasta (liikkumistapa, etäisyys, kuinka monta tuotetta ostaa kerralla).

Leo Stranius antaakin ekologiselle ruoan ostajalle seuraavat vinkit:

1. Kiinnitä huomiota kassin (onko kangas-, muovi- vai paperikassi) sijaan kassin sisältöön.

2. Kiinnitä huomiota tuotteen alkuperämaan sijaan omiin kauppamatkoihin.

3. Kiinnitä pakkausten sijaan huomiota ruoan hävikin ehkäisemiseen.

Toki myös kassivalinnalla (kangaskassi paras, jos ei usein hanki uutta kassia), alkuperämaalla ja ylipakkaamisen välttämisellä on merkitystä, mutta kokonaisuutena niiden merkitys on vähäinen verrattuna kulutustottumuksiin, kauppamatkoihin ja ruoan hävikkiin.

Matti Leinonen

Nyt eläkepäiviä viettävä Matti Leinonen on tehnyt elämäntyönsä opettajana, mutta hän on ansioitunut myös oppikirjojen ja muiden tietokirjojen kirjoittajana. Omien sanojensa mukaan hän ei koskaan kyllästynyt opettamiseen, mutta opetukseen liittyviin kaikenlaisiin muihin tehtäviin hän kyllä tympääntyi.

Nuorena miehenä Matti Leinonen oli haaveillut runoilijan ammatista, mutta hänen äitinsä mukaan ”runoilijat ovat köyhiä ja kuolevat nuorena keuhkotautiin”. Niinpä hän suuntautui opetusalalle ja luontokirjailijaksi. Aluksi hän oli mukana toimittamassa kymmenosaista "Suomen luonto" -kirjasarjaa. Ensimmäinen oma kirja oli vuonna 1979 ilmestynyt ”Luonto ja ihminen”.

Leinonen on ollut vuosikymmeniä kirjoittamassa biologian ja maantiedon (maantieteen) oppikirjasarjoja sekä peruskouluun että lukioon. Näitä töitä hän jatkaa edelleen. Ensimmäiseen maantiedon oppikirjasarjaan hän sai tehtäväkseen kirjoittaa pitkän tekstin Norjasta. Lopulta työryhmän käsittelyn jälkeen vain yksi hänen virkkeistään jäi alkuperäiseen muotoon – ja se on säilynyt samassa muodossa tähän päivään asti. Tuo erityisen onnistunut virke kuuluu näin: ”Norjan pääkaupunki on Oslo.”

Kuusi kevättä ja kesää Matti Leinonen tutki västäräkkejä Keuruun Keurusselällä. Västäräkit talvehtivat Turkissa, Matti Leinonen Tampereella. Treffit tehtiin kesällä Keurusselällä. Aineistosta syntyi väitöskirja. Lopulta maailmasta löytyi kolme muutakin västäräkkitutkijaa: yksi Itä-Saksasta, yksi Japanista ja yksi Hollannista. Kun väitöskirjan nimeksi ei hyväksytty otsikkoa ”Västäräkistä vähäsen”, Leinonen päätti kuitenkin kirjoittaa samalla nimellä kansantajuisen kirjan västäräkistä.

Västäräkki on todella sympaattinen lintu, jolla on monia lempinimiä: liinapeippo, riukuhäntä, västi, toukolintu, kyntäjäinen, kallonpotkuttaja (kallo = rantajää, vrt. eestinkieliset västäräkin nimet jääpötk ja jäätallaja), päistärikko, vess'trikka, västärikko, pisikitti jne. Italiassa västäräkkiä kutsutaan ballerinaksi. Oli todella ihastuttavaa kuunnella Leinosen kertomuksia seitsemän vuoden ikäisestä västirouvasta, joka ajoi nuoren hutsun tiehensä.

Matti Leinosen oppikirjoja sekä muita kirjoja on käännetty myös muille kielille. Liettualaiset tekivät niin perusteellista käännöstyötä, että he käänsivät jopa kirjoittajien nimet liettuan kielelle!

Nykyään Matti Leinonen viettää ”vaarin elämää vaarin saaressa”.

Aurinkoista ja rentouttavaa pääsiäistä!

2011-04-17T12:31:00.000+02:00

Vesipäivä, ilmatieteen päivä, Earth Hour ja kesäaika

2011-03-21T17:42:00.006+02:00

Maailman vesipäivä 22.3.

Lue maailman vesipäivän kunniaksi aiemmat blogitekstini "Join aamupalalla 90 litraa vettä" (ällistyttäviä vesifaktoja, lentäviä vessoja, suomalaisten vesijalanjälki, piilovesi yms.) ja "Hyvää toilettien ja pisuaarien juhlapäivää" (mm. linkit kuviin maailman erikoisimmista pisuaareista).

Maailman ilmatieteen päivä 23.3.

Tänä päivänä vuonna 1950 World Meteorological Organization (WMO) aloitti toimintansa ja vuotta myöhemmin siitä tuli YK:n alainen järjestö. Tämän vuoden teemana on "Climate for you".

Suosittelen seuraavia Ilmastotieto-sivuston kirjoituksia teemapäivän kunniaksi:
Kuka keksi lämpömittarin?
Aristoteles - Meteorologia, kirja 1
Heikki Nevanlinna: Ilmatieteen laitoksen historialliset lämpötilahavainnot Helsingissä
Puut kertovat ilmastosta
Havaintoja ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta

Earth Hour eli "pimiä tovi" 26.3. kello 20.30

Lauantaina 26.3.2011 klo 20.30-21.30 vietetään jälleen kansainvälistä, Maailman Luonnonsäätiö WWF:n organisoimaa Earth Hour -tempausta. Ideana on, että paikallista aikaa kello 20.30 sammutetaan kaikki vähänkin turhat valot (ja sähkölaitteet) tunnin ajaksi. Tarkoitus ei ole sammuttaa kaikkia valoja ja olla täysin pimeässä (vaikka sekin tietysti on sallittua) vaan kiinnittää huomiota turhaan energiankulutukseen. Tämä on lähinnä symbolinen ele, jolla halutaan muistuttaa helpoista keinoista estää pahasti uhkaavaa ilmastonmuutosta. Toivoisinpa, että myös kaikki mainoskyltit sammuisivat edes tuon tunnin ajaksi. Ensimmäistä kertaa tempaus järjestettiin Australiassa neljä vuotta sitten.

Lisätietoja:
Earthhour.fi
Suomen WWF:n YouTube-sivut (humoristisia Earth Hour -videoita)
Earth Hour Suomi Twitterissä
WWF Earth Hour Finland Facebookissa

Ennen Earth Hour -härpäkkeiden asentamista ja Earth Hour -pelien pelaamista kannattaa kuitenkin lukaista seuraavat blogikirjoitukset:
Ilmastotieto: Aiheuttaako nettisurffailu oikeasti merkittävät hiilidioksidipäästöt?
Jarin blogi: Valitsisinko Googlen, mustan Googlen vai kupillisen teetä ja sympatiaa?
Ympäristölupaus: Nettisurffailu lämmittää ilmastoa

Kesäaika alkaa 27.3.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 27.3.2011 kello 3.00 siirrytään kesäaikaan eli kelloja siirretään tunnilla eteenpäin (kohti juhannusta). Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin. Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Etelämpänä Euroopassa ja samoin esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäajan on laskettu säästävän energiaa, koska illalla valot tarvitsee sytyttää vasta tuntia myöhemmin. Ensi syksynä Venäjä ei enää siirrä kellojen viisareita taaksepäin "talviaikaan" eli normaaliaikaan. Presidentti Dmitri Medvedev perusteli helmikuussa päätöstä sillä, että "aikaeroon sopeutuminen aiheuttaa stressiä ja sairauksia venäläisille".

Mistä sekunnilleen oikea aika kelloon? Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:
Mittatekniikan keskus
Greenwich Mean Time
Time.is

Lue tarkemmin kesäajasta, Suomen aikavyöhykkeen historiasta, vuorokauden pituuden vaihtelusta ja aikamoisista aikamietteistä syksyisestä postauksestani "Mistä oikea aika kelloon?"

Paljonko maapallon akselikulma muuttui ja Japani siirtyi järistyksen seurauksena?

2011-03-15T08:38:00.015+02:00

CNN-uutiskanavan koostevideo Japanin maanjäristyksestä ja tsunamista.

CNN:n välittämä video maanjäristyksen ja tsunamin alkuhetkistä. Japanilaisen NHK-televisiokanavan toimittaja on juuri lopettelemassa kalastajien haastattelua, kun katastrofi iskee. Esimerkiksi tie repeää melkein jalkojen alla. Ilmeisesti samaa videokuvaa muuten näytettiin eilen Suomen TV1:n uutisissa, kun puhuttiin Japanin jälkijäristyksistä.

BBC:n tuoreen uutisen mukaan maapallon akselikulma muuttui (maapallon pyörimisakseli siirtyi) 16,5 cm, vuorokausi lyheni 1,8 sekunnin miljoonasosaa ja Japani liikahti hetkellisesti jopa neljä metriä perjantain 11.3.2011 maanjäristyksen seurauksena. Väitteen Japanin liikahtamisesta sanotaan perustuvan 1200 GPS-paikannusaseman tietoihin, ei yksittäiseen mittaukseen.

Periaatteessa maapallon akselikulman muutos vaikuttaa vuodenaikoihin. Mitä suurempi akselikulma on, sitä suurempi on vuodenaikojen ero (talvet kylmempiä, kesät lämpimämpiä). Näin pieni akselikulman muutos, joka nyt ilmeisesti on tapahtunut, ei kuitenkaan vaikuta käytännössä yhtään mitenkään.

Seismologian tutkimuslaitosten (IRIS) YouTube-video Japanin liikahtamisesta.

Kaikki tarkat tiedot ovat kuitenkin vielä alustavia ja osin ristiriitaisia. Lopullisia tuloksia saamme varmasti odotella vielä jonkin aikaa. Tässä lainaus omasta blogipostauksestani sunnuntailta: "Kouvolan Sanomien 13.3.2011 julkaisemassa uutisessa haastateltu seismologi Matti Tarvainen Helsingin yliopiston Seismologian instituutista ei usko Japanin pääsaaren siirtyneen maanjäristyksen vuoksi 2,4 metrillä (geologi Kenneth Hudnutin laskelma, USGS eli USA:n geologinen tutkimuskeskus). Tarvaisen mukaan on kuitenkin mahdollista, että lähellä siirrosaluetta ollut GPS-paikannusasema on voinut siirtyä 2,4 metriä. Tuollaisessa yksittäisessä kohdassa maanpinta voi liikkua paljonkin. Tarvainen vahvistaa tiedon maapallon pyörimisakselin siirtymisestä 5-6 cm, ehkä enemmänkin (NASA:n mukaan maapallon akselikulma muuttui 17 cm), koska suuri määrä massaa vaihtoi paikkaa maapallolla. Tämän seurauksena myös maapallon pyörimisnopeus kasvoi ja vuorokauden pituus lyheni pari mikrosekuntia."

Myös tiedot Japanin järistyksen voimakkuudesta vaihtelevat. Pitkään magnitudiksi ilmoitettiin 8,9. Nyt sitä on ehdotettu mittaustulosten perusteella nostettavaksi lukemaan 9,0. Tulokset ovat kuitenkin vielä alustavia, epävirallisia.

Lisätietoja kannattaa katsoa seismologian tutkimuslaitosten (IRIS) sivuilta. Sieltä löytyy lisää videoita, animaatioita, Powerpoint-esitys, linkkejä jne. Erittäin havainnollisesta kartasta näkyvät maapallon viimeisimmät maanjäristykset lähes reaaliaikaisesti tästä hetkestä viiden vuoden taakse asti.

Suosittelen myös The New York Times -lehden kattavaa pakettia vaihe vaiheelta havainnollisin kuvamateriaalein Japanin maanjäristyksestä ja tsunamista. Materiaalista löytyy myös hyviä opetusvinkkejä aiheen käsittelemiseksi kouluissa oppitunneilla. Mielenkiintoinen on esimerkiksi interaktiivinen kartta Japanin maanjäristyksestä ja tsunamista.

Aiemmat blogikirjoitukseni samasta aiheesta:

Superkuu, Japanin maanjäristys ja superhölynpöly

VIDEO: Japanissa 8,9 richterin maanjäristys ja tsunami

Uusimmat tiedot Japanin maanjäristyksestä ja ydinvoimalaonnettomuudesta:

Kyodo News

Japanin meteorologian laitos

Japanin pääministerin viralliset nettisivut

Suora englanninkielinen televisiolähetys Japanista

Reaaliaikainen geigermittari (säteilymittari) Tokiossa

Superkuu, Japanin maanjäristys ja superhölynpöly

2011-03-13T11:02:00.021+02:00

Kuva: (c) NASA

Alkavalla viikolla kannattaa tähyillä taivaalle, sillä kuu näkyy silloin poikkeuksellisen suurena superkuuna. Tällä tarkoitetaan sitä, että kuu on kiertokulussaan lähellä maapalloa. Poikkeukselliseksi tilanteen tekee tällä kertaa se, että juuri samaan aikaan lauantaina 19.3.2011 on myös täysikuu. Täysikuu on tuolloin ”vain” 356 577 kilometrin etäisyydellä maapallosta (lähempänä kuin kertaakaan 18 vuoteen), kun keskimääräinen etäisyys on 364 397 kilometriä. Lauantaina kuun lasketaankin näkyvän 15 % suurempana ja 30 % kirkkaampana ”äärimmäisenä superkuuna” kuin ollessaan kauimpana maasta.

Netistä löytyvän laskentataulukon avulla voi katsoa, milloin kuu on eri vuosina ja eri kuukausina kuukausittaisessa kiertokulussaan lähimpänä maapalloa (perigee) ja milloin kauimpana maapallosta (apogee). (Lasermittausten mukaan kuu lisäksi etääntyy maapallosta noin 3,8 cm vuodessa.)

Kansainvälisissä tiedotusvälineissä on spekuloitu sillä, että tuleva superkuu olisi voinut osaltaan vaikuttaa Japanin suuren maanjäristyksen ja tsunamin syntyyn. Kuulla nimittäin tiedetään olevan pieni vaikutus maapallon seismiseen aktiivisuuteen (maanjäristyksiin). Kun uudenkuun ja täysikuun aikaan aurinko, kuu ja maapallo ovat samassa linjassa, sekä kuun että auringon vetovoima vetävät maapallon vesiä samaan suuntaan. Näin syntyy normaalia suurempia nousuvesi eli tulvavuoksi.

Vuoroveden muutos puolestaan vaikuttaa vähäisessä määrin litosfäärilaattojen (mannerlaattojen) aktiivisuuteen. Sekä uudenkuun että täysikuun aikaan maanjäristysaktiivisuuden on havaittu nousevan vajaalla prosentilla ja tulivuorten aktiivisuuden hieman enemmän. Paljon suurempi vaikutus on joka päivä toistuvalla vuorovesivaihtelulla. Kun laskuveden aikaan vettä on vähemmän ja vesimassan paino on siis pienempi, litosfäärilaatat pääsevät liikkumaan helpommin. Laskuveden aikaan maanjäristyksen todennäköisyys voikin olla 10 % suurempi kuin muihin aikoihin vuorokaudesta. (Kuun vetovoima vaikuttaa myös ihmisen painoon. Nousuvesi eli vuoksi keventää ihmisen painoa muutaman gramman. Poliisin rikostilastoissa taas väitetään näkyvän pieni piikki täysikuun aikaan. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole mikään todiste kuuhulluudesta. Ehkäpä täysikuu vain houkuttelee rosvot liikkeelle, koska silloin näkee paremmin vaikkapa tehdä murtoja. Toisaalta täysikuun valo myös lisää kiinnijäämisriskiä, mikä voi näkyä tilastoissa, vaikkei täydenkuun aikaan tapahtuisikaan yhtään normaalia enempää rikoksia.)

Sen sijaan kuun etäisyys maapallosta ei vaikuta maanjäristyksiin. Joko vaikutusta ei ole lainkaan tai sitten se on niin pieni, ettei sitä pystytä havaitsemaan. Superkuun vaikutus maanjäristyksiin ja muihin maapallon katastrofeihin onkin siis pelkkää superhölynpölyä. Alunperin koko termi superkuu onkin astrologinen eikä tieteellinen. Sinänsä ajatus superkuun mahdollisista vaikutuksista on kuitenkin teoreettisesti ajatellen mielenkiintoinen, vaikkei sillä käytännössä olekaan havaittu olevan vaikutuksia. Sitä paitsi, jos superkuu olisi vaikuttanut Japanin maanjäristykseen, maanjäristyksen olisi pitänyt tapahtua vasta reilua viikkoa myöhemmin.

Lisätietoa superkuusta löytyy Yahoon välittämistä avaruusuutisista ja kiinnostavia yleistietoja kuusta taas Delicious-linkeistäni.

Onko Japanin maanjäristyksestä kerrottu muutakin hölynpölyä kuin superkuun vaikutus? Kouvolan Sanomien 13.3.2011 julkaisemassa uutisessa haastateltu seismologi Matti Tarvainen Helsingin yliopiston Seismologian instituutista ei usko Japanin pääsaaren siirtyneen maanjäristyksen vuoksi 2,4 metrillä (geologi Kenneth Hudnutin laskelma, USGS eli USA:n geologinen tutkimuskeskus). Tarvaisen mukaan on kuitenkin mahdollista, että lähellä siirrosaluetta ollut GPS-paikannusasema on voinut siirtyä 2,4 metriä. Tuollaisessa yksittäisessä kohdassa maanpinta voi liikkua paljonkin.

Tarvainen vahvistaa tiedon maapallon pyörimisakselin siirtymisestä 5-6 cm, ehkä enemmänkin (NASA:n mukaan maapallon akselikulma muuttui 17 cm), koska suuri määrä massaa vaihtoi paikkaa maapallolla. Tämän seurauksena myös maapallon pyörimisnopeus kasvoi ja vuorokauden pituus lyheni pari mikrosekuntia. Muutoksia lienee tapahtunut myös maapallon magneettikentässä.

NASA:n mukaan Japanin järistys (tänään vahvistettu magnitudiksi 9,0) lyhensi vuorokauden pituutta 1,8 mikrosekuntia (sekunnin miljoonasosaa). Lisäksi jälkijäristykset aiheuttavat pienen lisävaikutuksen. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Chilen järistyksen (v. 2010) vaikutus vuorokauden lyhentymiseen oli 1,26 mikrosekuntia ja Sumatran järistyksen (tapaninpäivänä 2004) 6,8 mikrosekuntia. Lisäksi on huomattava, että vuorokauden pituus vaihtelee normaalistikin vuoden mittaan noin yhdellä millisekunnilla (1000 mikrosekunnilla) sen mukaan, missä massa maapallolla sijaitsee. Vuosittaista vaihtelua aiheuttaa mm. jetstream-suihkuvirtauksen vaihtelu.

Perjantaisessa järistyksessä litosfäärilaatat liikahtivat New Scientist -lehden mukaan pystysuunnassa 20-40 metriä kaikkiaan 300-400 kilometriä leveältä alueelta. NASA:n sivuilta voi katsoa myös satelliittikuvia Japanin maanjäristys- ja tsunamialueelta.

Aivan erinomaisen havainnollinen on ABC News -uutisten sivu. Kun vierität hiirtä ilmakuvien päällä, näet näkymiä Japanin eri alueilta ennen ja jälkeen maanjäristyksen ja tsunamin. Vastaava kuvasarja löytyy myös The New York Times -lehden sivuilta.

VIDEO: Japanissa 8,9 Richterin maanjäristys ja tsunami

2011-03-11T13:20:00.024+02:00

Japanissa on tänään ollut 8,9 richterin maanjäristys ja sitä seurannut tsunami. Oheisessa CNN:n videossa autot kulkeutuvat tsunamiaallon mukana. Guardian-lehden välittämässä videossa samoin käy jopa taloille Sendain kaupungissa. Lisää videoita voi katsoa täältä ja täältä sekä täältä. Maanjäristys sai aikaan kaaosta supermarketissa, ja tsunami syöksyi myös Sendain lentokentälle. Olen koonnut videolinkkejä tapahtumista myös Delicious-kokoelmaani.

Helsingin yliopiston Seismologian instituutin mukaan magnitudiltaan 8,9 richterin järistys tapahtui merellä Honshun saaren itäpuolella, Sanriku Okin alueella, 370 km Tokiosta kello 7.46 Suomen aikaa. Järistyskeskus oli 24 kilometrin syvyydellä. Seismogrammikuvia voi katsoa täältä.

Japanin meteorologinen keskus ilmoitti voimakkuudeltaan 7,9-8,8 olevasta järistyksestä 10-20 kilometrin syvyydellä.

Järistys aiheutti 3-10 metriä korkean tsunamiaallon, joka voi aiheuttaa vaaraa koko Tyynenmeren alueella.

Japanissa maanjäristykset ovat yleisiä, koska Japani sijaitsee litosfäärilaattojen saumakohdassa, jossa Tyynenmeren laatta painuu Euraasian laatan alle.

Lisää uutispäivityksiä ja videoita Japanin tämän päivän tilanteesta voi katsoa täältä.

Laajasti yleiseen tietouteen tsunamit tulivat ns. tapaninpäivän tsunamin 26.12.2004 seurauksena. Sen käynnisti Sumatralla tapahtunut, pisin koskaan havaittu maanjäristys (magnitudi 9,0-9,1), joka kesti noin 10 minuuttia (aiempi ennätys 4-5 minuuttia Alaskasta vuodelta 1964). Sumatran järistyksen seurauksena meren pohjaan tuli pisin koskaan havaittu repeämä (1290 km).

Sumatran kohdalla Intian litosfäärilaatta ("mannerlaatta") työntyy Burman laatan alle 15 asteen kulmassa kuutisen senttiä vuodessa. Ennen suurta järistystä laatat olivat olleet pitkään lukkiutuneina noin sadan kilometrin matkalta. Tapaninpäivänä Burman laatta kohosi lännen suuntaan noin 3-5 metriä ja siirtyi vaakasuunnassa parikymmentä kilometriä noin 1300 kilometrin matkalta. Länteen lähti liikkeelle ensin tsunamiaalto ja sitten vedenpinnan painanne, itään taas ensin painanne ja sitten aalto. Sumatralla aallonkorkeus oli 10-15 metriä, Thaimaan länsirannikolla 3-5 metriä.

Magnitudiltaan voimakkain (9,5) maanjäristys on ollut Chilessä vuonna 1960. Tarkkaa tietoa suurista maanjäristyksistä löytyy U.S. Geological Surveyn nettisivuilta.

Suurimmat (eniten kuolonuhreja aiheuttaneet) maanjäristykset:

1. Vuonna 1556 Kiinassa 830 000 kuollutta

2. Vuonna 1976 Kiinassa jopa 700 000 kuollutta (virallinen tieto 255 000)

3. Vuonna 1138 Syyriassa 230 000 kuollutta

4. Vuonna 2004 Sumatralla jopa yli 250 000 kuollutta (vahvistettu tieto 227 898)

5. Vuonna 2010 Haitilla 222 570 kuollutta

Kuolonuhrien lukumäärissä ovat mukana myös mahdollisen tsunamin kaukana itse maanjäristyksestä aiheuttamat kuolemat. Joidenkin tietojen mukaan vuonna 1202 Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa olisi kuollut maanjäristyksen seurauksena kaikkiaan noin miljoona ihmistä.

Suuret maanjäristykset voivat myös muuttaa maapallon akselikulmaa ja nopeuttaa tai hidastaa maapallon pyörimistä. Chilen maanjäristys 27.2.2010 (magnitudi 8,8) muutti maapallon massa-akselia (tämä on noin 10 metriä eri kohdassa kuin maapallon pohjois-eteläsuuntainen pyörähdysakseli) NASA:n arvioiden mukaan noin 8 cm, nopeutti maapallon pyörimistä ja lyhensi vuorokautta 1,26 mikrosekuntia eli sekunnin miljoonasosaa.

Ilmastonmuutoksen Harry Potter -teoria?

2011-03-06T15:34:00.012+02:00

Kuva: (c) Anyka - Fotolia.com

Ilmasto ei muutu aivan kuin taikaiskusta, vaan ilmastonmuutokseen on aina jokin syy. Yhdysvaltalaisen National Snow and Ice Data Center -tutkimuslaitoksen johtaja Mark Serreze sanoo: ”Ilmasto ei muutu aivan itsekseen. Ei ole mitään ilmaston Harry Potter -teoriaa, jossa hän heilauttaa taikasauvaansa ja ilmasto muuttuu äkisti. Ilmasto muuttuu vain jostakin syystä.”

Serrezen hieman kärjistetyn mielipiteen mukaan ainoa tekijä, joka selittää maapallon keskilämpötilan nousun 0,8 celsiusateella viimeisimmän vuosisadan aikana, on kasvihuonekaasupäästöjen lisääntyminen. Serreze sulkee pois muut mahdolliset ilmastonmuutoksen vaikuttavat tekijät: ”Voisiko olla niin, että aurinko paistaa aiempaa voimakkaammin? Ei, se ei toimi. Olemme seuranneet auringosta tulevaa energiaa, ja 11 vuoden auringonpilkkujaksoa lukuun ottamatta ei tapahdu juuri muuta. Onko niin, että lämpeneminen on lähtöisin valtameristä - valtameret vapauttavat lämpöä ilmakehään? No, jos näin olisi, meidän pitäisi havaita valtamerten jäähtyvän, mutta meret eivät jäähdy, vaan valtameret ovat lämpenemässä aivan kuin ilmakehäkin. Voisimme ehkä väittää, että syy onkin sellainen, jota emme ymmärrä, esimerkiksi auringon kosmiset säteet. Se on melkoista väistelyä, eikö olekin? Eihän se ole mikään selitys vaan pelkkä oletus.”

Tällä viikolla pidetyssä konferenssissa ilmastotutkijat sanoivat maapallon lämpenemisen (ihmiskunnan aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena) voivan luonnollisen säävaihtelun lisäksi selittää Euroopan ja Yhdysvaltojen kylmiä sekä lumisia talvia 2009-2010 ja 2010-2011. Ilmakehän vedensitomiskyky kasvaa karkeasti ottaen logaritmisesti lämpötilan noustessa, ja ilmakehän vesisisällön on myös todettu lisääntyneen tämän teoreettisen päätelmän mukaisesti. Asteen lämpenemisen maapallon pinnalla lasketaan nostavan maapallon kokonaissademäärää 2-3 prosenttia. Voimakkaiden sateiden todennäköisyys onkin voinut yli kaksinkertaistua ihmiskunnan tuottamien kasvihuonekaasupäästöjen lämmitysvaikutuksen seurauksena. Tämä on saattanut osaltaan vaikuttaa myös Euroopan ja Yhdysvaltojen viimeaikaisiin runsaisiin lumisateisiin.

Serreze ja muut ovat huomanneet kahden viime vuoden aikana mielenkiintoisen ilmiön, joka voi auttaa ennustamaan, milloin on tulossa ankara talvi. Arktisella alueella on vallinnut kahtena viime talvena negatiivinen arktinen oskillaatio eli NAO. Tämän seurauksena arktinen alue on pysynyt poikkeuksellisen lämpimänä, jolloin ilmaan on päässyt haihtumaan enemmän kosteutta. Etelämmäksi kulkeutunut kylmä ja kostea ilma taas on aiheuttanut aiempaa enemmän lumisateita.

Kertynyt runsas lumimäärä taas lisää voimakkaiden kevättulvien riskiä esimerkiksi Mississipin yläjuoksulla, kun kaiken lisäksi kevät tulee entistä nopeammin. Esimerkiksi läntisen USA:n vuorilla jokien virtaaman keväthuippu on nykyään 1-3 viikkoa aiemmin kuin 60 vuotta sitten.

Mikä sitten on aiheuttanut negatiivisen arktisen oskillaation? Lämpötilojen kohoaminen on voimakkainta korkeilla leveysasteilla, ja merijään määrä arktisilla alueilla onkin laskenut ennätyspieneksi useina viime vuosina. Esimerkiksi vuosien 2009 ja 2010 syksyinä arktisen merijään määrä on ollut poikkeuksellisen pieni. Serrezen uuden arvion mukaan pieni merijään määrä lisää negatiivisen arktisen oskillaation syntymahdollisuuksia. Jos teoria pitää paikkansa, tämä voi merkittävästi auttaa parantamaan vuodenaikaisennusteiden luotettavuutta. On kuitenkin tärkeää tähdentää, ettei arktisen alueen lämpenemisen ja negatiivisen arktisen oskillaation yhteys ole kiistaton ja varma.

Ei ole epäilystäkään siitä, että ihmiset muuttavat ilmastoa, mutta vaikutukset alueellisiin sääoloihin eivät ole yhtä selviä. Mikään yksittäinen tietokonemalli ei voi aukottomasti liittää tiettyä lumimyrskyä tai tulvaa ilmaston lämpenemiseen. Yhdistelemällä eri ilmastomalleja, säähavaintoja ja todennäköisyyslaskentaa tutkijat voivat kuitenkin selvittää, miten ilmaston lämpeneminen todennäköisesti vaikuttaa.

Aikaisemmin on todettu, että ilmaston lämpeneminen on vähintään kaksinkertaistanut sään ääri-ilmiöiden, esimerkiksi Euroopan kesän 2003 kaltaisten helleaaltojen, todennäköisyyden. Paikallisempia sään ääri-ilmiöitä on kuitenkin toistaiseksi ollut vaikea yhdistää ilmastonmuutokseen. Helmikuussa asiasta kuitenkin julkaistiin Nature-lehdessä kaksi uutta tutkimusta.

"Ilmastomallit ovat parantuneet paljon kymmenen vuoden takaiseen verrattuna, jolloin emme periaatteessa voineet sanoa mitään sademääristä”, sanoo ilmastotieteilijä Gabriele Hegerl Edinburghin yliopistosta. Hegerl kollegoineen vertaili pohjoisen pallonpuoliskon sääasemien tietoja kahdeksan eri ilmastomallin sadesimulaatioihin.

"Voimme nyt sanoa jonkinlaisella varmuudella, ettei 1900-luvun jälkipuoliskolla lisääntynyttä sademäärää voida arviomme mukaan selittää ilmaston luontaisella vaihtelulla", hän sanoo. Äärimmäisen sademäärän todennäköisyys minä tahansa päivänä lisääntyi seitsemällä prosentilla tarkastelujakson 1951-1999 aikana.

Toinen tutkimus yhdistää ilmastonmuutoksen Englannissa ja Walesissa esiintyneisiin historian lähes pahimpiin kyseisen alueen tulviin loka-marraskuussa 2000, jolloin oli vuodesta 1766 alkavan tilastohistorian sateisin syksy. Tohtori Myles Allen Oxfordin yliopistosta kollegoineen teki syksystä 2000 useita tuhansia alueellisesti yksityiskohtaisia pitkän aikavälin sääennustesimulaatioita ilman kasvihuonekaasujen vaikutusta sekä kasvihuonekaasujen vaikuttaessa. Tulokset syötettiin sadannan ja jokien virtaaman yhdistävään malliin, jolloin päästiin tarkastelemaan jokien tulvatilannetta Englannissa ja Walesissa.

Tulosten perusteella tutkijat toteavat, että ihmisen toiminnasta aiheutuva ilmastonmuutos on voinut lisätä tulvat aiheuttaneen hyvin sateisen sään riskiä. Ihmiskunnan vaikutuksen tarkka osuus jää kuitenkin epäselväksi. Mallin tuloksista 90 prosenttia osoittaa ihmisten 1900-luvulla tuottamien kasvihuonekaasujen lisänneen syksyn 2000 tulvariskiä Englannissa ja Walesissa yli 20 prosentilla. Mallin tuloksista 66 prosenttia osoittaa riskin kasvaneen yli 90 prosenttia.

”Poikkeuksellisen runsaiden sateiden lisääntymistä joillakin pohjoisen pallonpuoliskon alueilla on havaittu jo yli vuosikymmenen ajan, mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun ihmisen vaikutus on osoitettu”, sanoo Michael Oppenheimer. Pohjoisen pallonpuoliskon maiden täytyykin varautua vastaaviin tapahtumiin tulevaisuudessa yhä useammin. "Aiemmassa, muuttumattomassa ilmastossa kerran sadassa vuodessa esiintynyt säätapahtuma voi tulevaisuudessa toistua kaksi kertaa niin usein", sanoo Allen.

Allen kuitenkin huomauttaa, ettei ilmastonmuutos aina lisää sään aiheuttamien vahinkojen riskiä. Esimerkiksi Britanniassa lumien sulamisesta aiheutuvien tulvien todennäköisyys pienenee ilmaston lämmetessä. Sitä paitsi Allenin tutkimuksessa jää kymmenen prosentin mahdollisuus, ettei ilmaston lämpeneminen olekaan vaikuttanut Ison-Britannian tulvariskiin - tai että se on jopa vähentänyt tulvariskiä.

Lähteet ja lisätietoa:

Ilmastotieto: Lisääntyneet lumi- ja vesisateet sekä tulvat voivat olla seurausta ilmaston lämpenemisestä

Reuters Environment Forum: The Harry Potter theory of climate

Reuters: Extreme winter weather linked to climate change

Jarin blogi: Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

Jarin blogi: Talven 2010-2011 sääennuste

Jarin blogi: Kevään ja kesän 2011 sääennuste

Kevään ja kesän 2011 sääennuste

2011-03-05T16:31:00.015+02:00

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan kevät (maaliskuu-toukokuu) on Suomessa 0,5-1,0 astetta tavanomaista lämpimämpi. Tavanomaista korkeamman keskilämpötilan todennäköisyys on nyt 70-80 %, kun vain tilastollisesti laskettuna keskimääräistä lämpimämpää olisi 50 %:n todennäköisyydellä. Sademäärät vaikuttavat normaaleilta lukuun ottamatta Pohjois-Lappia, jossa voi olla tavanomaista sateisempaa. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.

Weather Services International (WSI) ennustaa tuoreimmassa ennusteessaan Pohjois-Euroopan olevan maalis-huhtikuussa tavanomaista kylmempi. Sen sijaan toukokuusta ennustetaan tulevan Pohjois-Euroopassa normaalia lämpimämpi lukuun ottamatta eteläisintä Ruotsia ja Suomea.

Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa Suomeen huhti-touko-kesäkuuksi normaalia lämpimämpää ja lähellä tavanomaista olevia sademääriä.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa viimeisimmässä ennusteessaan meille lämmintä kevättä. Kesä (kesäkuu-heinäkuu-elokuu) näyttäisi olevan lähellä tavanomaista (tai hieman keskimääräistä lämpimämpi). Tuoreimmat ennustekartat päivittyvät jatkuvasti nettisivuille (linkki ei välttämättä aukea ensimmäisellä klikkauksella). Etelä-Suomen kesä näyttäisi myös kuivalta. Lisää ennustekarttoja löytyy täältä.

Myös IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteiden mukaan Pohjois-Euroopan kevät ja kesä ovat todennäköisimmin tavanomaisia tai tavanomaista lämpimämpiä. Helmikuussa laaditun ennusteen mukaan jakso kesäkuu-heinäkuu-elokuu 2011 on Etelä-Suomessa lähellä tavanomaista sekä lämpötilaltaan että sademäärältään, Pohjois-Suomessa 50 %:n todennäköisyydellä tavanomaista lämpimämpi, 35 %:n todennäköisyydellä tavanomainen ja 15 %:n todennäköisyydellä tavanomaista viileämpi. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse Forecast Type > Temperature, jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.

Kannattaa seurata myös Climate Logic -sivua, johon todennäköisesti päivitetään myöhemmin keväällä hyvin analysoitu vuodenaikaisennuste.

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi El Niño - La Niña -syklin vaihtelua. Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Suomessa vallitsee väli-ilmasto, jossa on sekä meri-ilmaston että mannerilmaston piirteitä. Tuulen suunta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kumpi näistä piirteistä on voitolla. Yleensä meillä vallitsevat lounais- ja länsituulet, mutta toisinaan voimme olla pitkäänkin Venäjältä tulevan mantereisen vaikutuksen alaisina.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. (Vertaa: Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.)

Esimerkiksi WSI:n talven 2010-2011 ennusteen (marras-joulu-tammikuu) paikkansa pitävyyden voi tarkastaa täältä (linkki voi vaatia tuplaklikkauksen) ja aiempien ennusteiden luotettavuuden täältä.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, ns. vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja. Jos kesästä ennustetaan keskimääräistä lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on vähän tavanomaista lämpimämpi (ei hurjia helteitä) tai 2) sitä, että kesälämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), mutta jossakin vaiheessa on kunnon helleaalto.

Vilkaiskaapa kertauksena sääkatsaus vuodesta 2010. Alkuvuosi on toistaiseksi ollut kovin samankaltainen kuin vuosi sitten. Mielenkiintoista nähdä, miten tilanne kehittyy tästä eteen päin!

Kaiken kaikkiaan vuosi 2010 oli Suomessa kylmä, vaikka vuosikymmen olikin meillä ennätyslämmin. Tässä näkyy juuri se, että lyhyen aikavälin säätapahtumat voivat näyttää aivan erilaisilta kuin pitkän aikavälin ilmastotilastot. Yksittäinen lämmin kesä tai lämmin talvi ei todista ilmastonmuutosta, eikä yksittäinen kylmä vuosi peruuta ilmaston lämpenemistä.

Maailmanlaajuisesti vuosi 2010 oli koko mittaushistorian lämpimin tai toiseksi lämpimin. Lämpöennätyksiä rikottiin ympäri maapalloa. Pitkän aikavälin globaaleissa tilastoissa ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos kuitenkin ilmeisesti näkyy selvästi, vaikkei fossiilisten polttoaineiden käyttö olekaan ainoa ilmastonmuutosta selittävä tekijä.

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

2011-02-25T16:40:00.007+02:00

Vuosien 1880-2010 (punainen käyrä) ja vuosikymmenten (harmaat pylväät, ensimmäinen vuosikymmen 1880-1889, viimeinen 2000-2009) maailmanlaajuiset keskilämpötilat (maa-alueet + meret) poikkeamina 1900-luvun (1901-2000) globaalista keskilämpötilasta, joka oli 13,9 celsiusastetta (diagrammin nollataso). Diagrammi itse piirtämäni, tietojen lähde NOAA/NCDC. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä.

-1980-luku oli siihen mennessä tilastohistorian lämpimin vuosikymmen.

-1990-luku rikkoi 1980-luvun ennätyksen. Jokainen vuosi oli 1990-luvulla lämpimämpi kuin 1980-luvun keskiarvo.

-2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen (vuosikymmen 2000-2009) rikkoi 1990-luvun ennätyksen. Jokainen vuosi oli lämpimämpi kuin 1990-luvun keskiarvo.

-Vuosi 2010 oli mittaushistorian lämpimin (tai toiseksi lämpimin) vuosi.

-Yksittäiset vuodet ovat voineet olla edellisiä vuosia lämpimämpiä tai kylmempiä, mutta pitkällä aikavälillä tarkasteltuna keskilämpötilat kohoavat selvästi.

Lisätietoja kannattaa katsoa Nasan interaktiivisesta diagrammista, jossa on esitetty myös tulivuorenpurkausten, El Niñon, La Niñan ja auringon aktiivisuuden vaikutukset maapallon lämpötilojen kehitykseen:

-Voimakkaiden tulivuorenpurkausten viilentävä vaikutus vuosina 1883 (Krakatau), 1963 (Mt. Agung) ja 1991 (Pinatubo).

-Viilentävä La Niña -ilmiö 1973-1976 (vaikutus -0,2 celsiusastetta).

-Lämmittävä, 1900-luvun voimakkain El Niño -vaihe 1998 (vaikutus +0,2 astetta).

-Vuosi 2010 mittaushistorian kärkipäähän, vaikka viilentävinä tekijöinä vaikuttivat kesällä alkanut La Niña (voimakkain 50 vuoteen) ja auringon heikko aktiivisuus. Lämpimyyttä selittävät alkuvuoden 2010 lämmittävä El Niño sekä fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyvät hiilidioksidipäästöt (ihmiskunnan aiheuttama kasvihuoneilmiön voimistuminen).

-Auringon aktiivisuuden oletetaan voimistuvan kohti vuosia 2012-2013.

Lisää diagrammeja ilmastonmuutoksesta

Kaikki yksimielisiä: Vuosi 2010 tilastohistorian lämpimin tai toiseksi lämpimin

2011-02-03T09:47:00.004+02:00

Ennakkotietojen mukaisesti vuosi 2010 on nyt eri tutkimuslaitosten julkaisemissa virallisissa tiedoissa todettu maailmanlaajuisesti tarkasteltuna koko tilastohistorian (mittaushistorian) yhdeksi lämpimimmistä vuosista sekä maanpinnalla tehtyjen mittausten että erilaisten alailmakehän lämpötilaa mitanneiden satelliittihavaintojen mukaan. Viimeisimpänä tuloksensa julkisti eilen JMA (Japan Meteorological Agency) eli Japanin ilmatieteen laitos.

Näissä eri tutkimustuloksissa vuosi 2010 sijoittuu joko jaetulle ensimmäiselle sijalle tai mittaushistorian toiseksi lämpimimmäksi vuodeksi. Mittaushistorian kaikkein lämpimimpien vuosien erot ovat hyvin pieniä, eivätkä ne yleensä ole tilastollisesti merkitseviä.

Vuoden 2010 lämpimyyttä selittävät luonnolliset ilmastovaihtelut, kesästä 2009 alkukesään 2010 vaikuttanut El Niño sekä ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos yhdessä.

NASA (Goddard Institute for Space Studies): vuosi 2010 jaetulla 1. sijalla vuoden 2005 kanssa

NOAA (National Climatic Data Center): vuosi 2010 jaetulla 1. sijalla vuoden 2005 kanssa

UAH (University of Alabama, Huntsville): vuosi 2010 jaetulla 1. sijalla vuoden 1998 kanssa

MetOffice (Britannian ilmatieteen laitos): vuosi 2010 toiseksi lämpimin, vuosi 1998 lämpimin

WMO (Maailman ilmatieteen järjestö): jaetulla 1. sijalla vuodet 2010, 2005 ja 1998

JMA (Japanin ilmatieteen laitos): vuosi 2010 toiseksi lämpimin, vuosi 1998 lämpimin

Mitä Kouvolan ilmastodiagrammi ja Australian tulvat kertovat ilmastonmuutoksesta?

2011-01-13T10:04:00.008+02:00

Kouvolan ilmastodiagrammi (Utin säähavaintoasema). Vuoden 2010 lämpötilat ja sademäärät verrattuna pitkän aikavälin (1971-2000) keskiarvoihin. Diagrammin saa suurennettua klikkaamalla.

Vuonna 2010 sekä alku- että loppuvuosi olivat Kouvolassa keskimääräistä kylmempiä. Maaliskuu, kesäkuu ja lokakuu olivat keskiarvojen mukaisia. Kevät ja varsinkin heinä-elokuu olivat selvästi keskimääräistä lämpimämpiä.

Yksittäisen vuoden ja yksittäisen paikan perusteella ei voi päätellä ilmastonmuutoksesta yhtään mitään. Jos Kouvolan viime vuoden tiedot kuitenkin yhdistetään pitkän aikavälin tietoihin ja muidenkin säähavaintoasemien tietoihin, onko niistä pääteltävissä jotakin? Näkyykö ilmastonmuutos? Onko meillä ilmastonmuutoksen myötä jatkossakin odotettavissa entistä kylmempiä talvia ja kuumempia kesiä, niin kuin pari viimeisintä vuotta näyttäisivät?

Kouvolan (Utin säähavaintoasema) 30 vuoden kuukausittaiset keskilämpötilat vertailtuna ajanjaksoilta 1961-1990 ja 1971-2000.

Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna (ks. taulukko) Kouvolassa tammikuut ovat lämmenneet kaikkein eniten, peräti 2,2 astetta ajanjaksolta 1961-1990 ajanjaksolle 1971-2000. Hyvin pientä lämpenemistä näyttäisi olevan myös alkukeväässä, heinä-elokuussa ja joulukuussa - ja hyvin pientä viilenemistä kesäkuussa sekä syyskuukausina. Parista viime talvesta poiketen talvet näyttäisivät siis lämpenevän kaikkein eniten, aivan kuten perinteisesti on ennustettu tapahtuvan ilmastonmuutoksen myötä.

Eilisen A-studion (nähtävillä Yle Areenassa 11.2. asti) lopussa Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Heikki Tuomenvirta selosti selkeästi viimeaikaisten sääilmiöiden ja ilmastonmuutoksen suhdetta. Viime kesä oli Suomen etelä- ja keskiosissa aivan poikkeuksellisen lämmin (toisaalta heinäkuussa Lapin tuntureilla satoi lunta, mikä on myös melko poikkeuksellista). Vastaavasti viime talvi ja tämä alkutalvi ovat olleet Etelä- ja Keski-Suomessa viimeaikaisia talvia kylmempiä ja lumisempia. Tuomenvirran mukaan tämä kaikki voi selittyä luonnollisilla tekijöillä, sattumalta vallinneilla itäisillä ilmavirtauksilla.

Tuomenvirralta myös kysyttiin, pitäisikö meidän jatkossa varautua talvien kylmenemiseen ja kesien lämpenemiseen. Tuomenvirran mukaan nyt havaitut kylmät talvet ja kuumat kesät kuitenkin mahtuvat Suomen ilmaston runsaaseen vaihtelevuuteen ja jatkossa kylmät talvet tulevat harvinaistumaan.

Poikkeuksellisen lämmintä pohjoisella pallonpuoliskolla oli 1930-luvulla, jolloin sekä koillisväylä että luoteisväylä olivat auki. Tuomenvirta kuitenkin tähdentää, että tuolloin kyseessä oli vain pohjoisen pallonpuoliskon lämpimyys. Nykyään maapallo kokonaisuutena tarkasteltuna on lämpimämpi kuin 1930-luvulla.

Tuomenvirran mukaan ilmasto tulee lämpenemään kymmenien ja satojen vuosien aikajänteellä, mutta tarkasteltaessa tulevaisuutta esimerkiksi 10 000 vuotta eteenpäin olemme menossa viileämpään suuntaan. Maapallon tuleva ratamuutos suhteessa aurinkoon on sellainen, että pitkällä aikaskaalalla etenemme kohti uutta jääkautta. Tulossa lienee siis ensin voimakas ilmaston lämpeneminen ja paljon myöhemmin (ellei ilmastonmuutos ole täysin riistäytynyt ja karannut käsistä) maapallon viileneminen.

Tällä viikolla on päivittäin uutisoitu näkyvästi Australian suurtulvista. Siellä on puhuttu jopa hyökytulvista ja "sisämaan tsunameista". Esimerkiksi Brisbanessa vuosisadan pahimmat tulvat saattavat peittää kokonaan alleen 30 000 asuntoa. Tämänhetkiset tulvat ovat pahin kaupunkia koetellut katastrofi ainakin 35 vuoteen.

Australian tulvat selittyvät El Niñon vastailmiö La Niñalla, joka on aiheuttanut voimakkaat pasaatituulet. Samalla ennätyslämpimästä merestä on sitoutunut runsaasti kosteutta voimakkaiksi ukkossateiksi. Periaatteessa tulvat siis selittyvät luontaisella El Niño - La Niña -vaihtelulla. Toisaalta Australian rannikkovedet ovat nyt lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistorian aikana, mikä on saanut osan tutkijoista arvelemaan, että ilmastonmuutos olisi ainakin osittain syynä tulvien voimistumiseen. Lämpimistä vesistä nousseen kosteuden seurauksena monsuunisateet nimittäin ovat olleet poikkeuksellisen voimakkaita.

Esimerkiksi tutkijat Matthew England ja Will Steffen ovat The West Australian -sanomalehden mukaan sitä mieltä, että ilmastonmuutos on vaikuttanut Australian tulviin ainakin joiltakin osin. Tällaiset nyt kerran vuosisadassa toistuvat tulvat voivat tulla tulevaisuudessa kerran 20 vuodessa tai kerran 30 vuodessa. Meret ovat lämmenneet koko ajan, ja tutkimusten mukaan sateisuus lisääntyy lämpimillä alueilla.

Professori Neville Nicholls taas arvioi tulvien johtuvan pelkästään tavallista voimakkaammasta La Niñasta. Nichollsin mukaan tiedot ilmastonmuutoksen vaikutuksista La Niñaan ovat pelkkää arvailua. Asiasta ei ole olemassa tieteellisiä tutkimuksia, joiden perusteella asian voisi varmasti sanoa, vaikka ilmaston lämpenemisen voidaankin spekuloida vaikuttavan La Niña -ilmiöön.

Tällä viikolla poikkeuksellisia sääilmiöitä on maapallolla ollut paljon muuallakin kuin Australiassa. Esimerkiksi Saksassa Rein ja Mosel ovat tulvineet. Toisaalta Yhdysvaltojen Atlantassa on satanut niin paljon lunta, että lentoja on jouduttu peruuttamaan. Ylen Mobiiliuutisten mukaan Etelä-Koreassa on niin kylmä, että kansalaisia on kehotettu pukemaan jalkaan kalsarit ja vähentämään lämmitystä sekä hissien käyttöä sähkön riittävyyden varmistamiseksi. Aiemmin (jouluaattona) Soulissa mitattiin 15 pakkasastetta, mikä on kylmin lämpötila 30 vuoteen.

Näkyvästi uutisoidut säätapahtumat ovat saaneet monet ihmiset pohtimaan, onko ilmastonmuutoksella osuutta näihin ilmiöihin. MTV3:n Kymmenen uutisissa 11. tammikuuta meteorologi Petri Takala vastasi kysymykseen näin (sitaatti ei ole sanatarkka):

"90-prosenttisesti, vähän ylikin, tämä on normaalia vaihtelua. Aina jossain päin maapalloa on isoja säätapahtumia. Toisaalta ehkä nämä ilmiöt ja tuhot ovat nyt vähän normaalia voimakkaampia. Yhteiskunta on myös tullut herkemmäksi äärimmäisille sääilmiöille. Tietokonemallien mukaan ääri-ilmiöt lisääntyvät ilmastonmuutoksen myötä. On hyvin vaikea nähdä, onko nyt kyseessä suuri normaali vaihtelu vai ilmastonmuutos. Olemme kaikki mukana suuressa tieteellisessä kokeessa. Varmaankin 30 vuoden päästä tiedetään, kuinka suuri osa tästä on ollut ilmastonmuutoksen aiheuttamaa."

NASA on juuri varmistanut, että maailmanlaajuisesti vuosi 2010 oli ennakkotietojen mukaisesti tilastohistorian kaikkien aikojen lämpimin tai toiseksi lämpimin vuosi, yhtä lämmin kuin aiempi ennätysvuosi 2005. Maapallon ilmasto on lämmennyt 0,2 celsiusastetta vuosikymmenessä 1970-luvulta lähtien. Tutkijoiden mukaan uudesta lämpöennätyksestä tekee erityisen varoittavan se, että ennätys syntyi heinäkuussa alkaneesta ja koko loppuvuoden vaikuttaneesta viilentävästä La Niña -ilmiöstä huolimatta.

Myös NASA pohtii nyt sitä mahdollisuutta, että viime talven ja tämän talven kylmyys osissa pohjoista pallonpuoliskoa voisi johtua ilmaston lämpenemisestä. Ilmastonmuutoksen lämmittämät arktiset vesialueet Hudsoninlahdella ovat säilyneet monin paikoin jäättöminä, jolloin niistä vapautunut lämpö on voinut vaikuttaa tuuliin siten, että ne ovat tuoneet kylmää Pohjois-Eurooppaan.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset pakkasiin ja helteisiin

2011-01-10T10:35:00.004+02:00

Sininen iltahetki. Sunnuntaina 9. tammikuuta oli marraskuun jälkeen ensimmäinen lumiukkokeli Kouvolassa. Suojasään on ennustettu jatkuvan pari päivää, jonka jälkeen pakastuu hieman.

Suuressa osassa maapallon pohjoista pallonpuoliskoa alkutalvi 2010-2011 on ollut Ylen uutisen mukaan 6-10 astetta normaalia lämpimämpi. Epätavallinen lämpö on vallinnut sekä Atlantin että myös Tyynenmeren puolella pohjoisnapaa. Lämpötilat ovat nousseet 6-10 astetta keskimääräistä lämpimämmiksi sekä Kanadassa että Siperiassa. Aivan erityisen lämmintä on ollut Kanadassa Baffininsaarella, jossa lämpötilat ovat ylittäneet tilastojen keskimääräiset arvot noin kymmenellä asteella.

Normaalia kylmempää on ollut melkein pelkästään Pohjois-Euroopassa ja osissa Yhdysvaltoja. Alaskassa, Skandinaviassa ja Pohjois- sekä Keski-Euroopassa on ollut 4-7 astetta tavanomaista kylmempää. Yhtä kylmä loppuvuosi kuin 2010 on esimerkiksi Kouvolassa keskimäärin vain kerran kymmenessä vuodessa.

Meteorologi Asko Hutila Ilmatieteen laitoksen Ilmastokeskuksesta kertoo Kouvolan Sanomissa (6.1.2011) näin: ”Kylmyys on koetellut koko Keski- ja Pohjois-Eurooppaa sekä Yhdysvaltoja. Toisaalta Kanadassa ja Grönlannissa on ollut tavanomaista lämpimämpää, ja Lähi-idässä poikkeuksellisen lämmintä ja kuivaa.”

Syynä tilanteeseen on Pohjois-Atlantin oskillaatio eli NAO, joka nyt on ollut viime talven tapaan negatiivinen. Tämän seurauksena Islannin yllä on ollut korkeapaine, jolloin napa-alueelle on siirtynyt lämmintä ilmaa etelästä. Samalla napa-alueen kylmä ilmamassa on kulkeutunut Islannin itäpuolitse Skandinaviaan ja muualle Eurooppaan. Tällainen negatiivinen Pohjois-Atlantin oskillaatio ei ole harvinainen ilmiö. Harvoin kuitenkaan sama tapahtuu kahtena peräkkäisenä talvena.

Pohjois-Atlantin oskillaatio on täysin luontainen ilmiö, joskin ilmastonmuutos saattaa osaltaan vaikuttaa siihen. Joidenkin vielä alustavien ja kiistanalaisten tutkimustulosten mukaan erityisen kylmien talvien todennäköisyys voi ilmastonmuutoksen edetessä aluksi jopa kasvaa meillä Pohjois-Euroopassa. Keskimäärin talvet Suomessa silti lämpenevät. Yksittäisen vuoden tai yksittäisten alueiden perusteella ei kuitenkaan voi tehdä mitään johtopäätöksiä koko maapallon ilmastonmuutoksen etenemisestä.

Suomessa voi siis jatkossakin olla toisinaan hyvin kylmiä talvia. Meteorologi Asko Hutila toteaa (KS 6.1.2011) näin: ”Tämä ei merkitse sitä, että ilmastonmuutos olisi peruutettu. Maapallon keskilämpötila nousee koko ajan. Jos samoja lukuja (kesän helteet) olisi mitattu sata vuotta sitten, lämpötilat eivät olisi näin korkeita, ja talvet olisivat kylmempiä.”

Klimatologi Reija Ruuhela Ilmatieteen laitokselta puolestaan kirjoittaa (Ilmastokatsaus 8/2010) tällä tavalla: ”Ilmaston lämmetessä sen vaihtelevuus säilyy eli ilmasto ei lämpene suoraviivaisen tasaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että kylmät talvet ovat edelleen mahdollisia, ne vain tulevat vähitellen entistä harvinaisemmiksi ja toisaalta lauhat talvet yleistyvät. -- Ilman ilmastonmuutosta talvi 2009-2010 olisi ollut vielä noin asteen verran kylmempi eli ilmastonmuutos leikkaa niitä kaikkein kireimpiä pakkasia. -- Tämän vuoden (2010) ennätyshelteet selittyvät myös pääosin sopivilla ilmavirtauksilla. Niinpä meteorologit asiaa kysyttäessä tietenkin nostavat luontaisen vaihtelun vastauksissaan ensimmäiseksi, sillä emme halua myöskään liioitella ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Kuitenkin voidaan arvioida, että ennätyshelteissä on pieni ilmastonmuutoslisä. Siis jälleen sekä luontaista vaihtelua että ilmaston lämpenemistä.”

Suomessa kylmä vuosi, lämmin vuosikymmen

2011-01-03T11:33:00.013+02:00

Suomessa vuoden 2010 keskilämpötila oli Ilmatieteen laitoksen mukaan +1,3 astetta, mikä on kylmin lukema vuoden 1987 jälkeen (toki silti lämmin keskiarvo pitemmän aikavälin keskiarvoja tarkasteltaessa).

Kesä oli meillä ennätyslämmin, mutta talvet (alkuvuosi 2010 ja loppuvuosi 2010) olivat tavanomaista kylmempiä. Viimeisimmän 50 vuoden aikana Suomessa on ollut joulukuuta 2010 kylmempi joulukuu vain vuosina 1967 ja 1978. Tarkemman katsauksen säävuodesta 2010 olen julkaissut jo aiemmin.

Maailmanlaajuisesti vuodesta 2010 näyttää alustavien tietojen mukaan tulevan Suomen viime aikoja keskimäärin viileämmästä vuodesta huolimatta kaikkien aikojen toiseksi lämpimin tai jopa lämpimin.

Suomessakin 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen kokonaisuudessaan on koko tilastohistorian lämpimin vuosikymmen. Ilmatieteen laitos kertoo tiedotteessaan näin:

"Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen (2001–2010) on Suomen 1840-luvulta alkavan lämpötilanmittaushistorian lämpimin vuosikymmen. Viimeisen kymmenen vuoden lämpötilan keskiarvo Suomessa on yli 0,3 astetta korkeampi kuin 1930-luku, joka on seuraavaksi lämpimin. Menneen vuosikymmenen keskilämpötilan poikkeama vertailukauden 1971–2000 keskilämpötilasta oli suurempi maan pohjois- kuin eteläosassa. Suuressa osassa maata keskilämpötila oli 0,5-1 astetta korkeampi kuin vertailukaudella. Lapissa keskilämpötila oli monin paikoin 1-1,5 astetta korkeampi kuin vertailukaudella. Talvet lämminneet vuodenajoista eniten. Kun tarkastellaan 2000-luvun ensimmäistä vuosikymmentä vuodenajoittain, se sijoittuu 160 vuoden jaksolla kaikkina vuodenaikoina kahden lämpimimmän vuosikymmenen joukkoon. Verrattaessa vuosikymmentä vuosina 1971–2000 vallinneeseen ilmastoon, poikkeama oli suurin talvien eli joulu-helmikuiden keskilämpötiloissa. Talvien 2001–2010 keskilämpötila oli Lapissa jopa yli 1,5 astetta tavanomaista korkeampi. Muuallakin maassa poikkeama oli 0,5–1,5 astetta. Varsinkin vuosina 2006–2009 talvet olivat tavanomaista leudompia ja talvi 2007–2008 oli koko Suomen mittaushistorian leudoin. Kuluneella vuosikymmenellä vain talvet 2002–2003 ja 2009–2010 olivat tavanomaista kylmempiä. Molemmat olivat harvinaisen kylmiä kauteen 1971–2000 verrattuna."

MTV3:n uutisten mukaan Rukalla kärsitään tällä hetkellä (tammikuun 2011 alussa) lumen puutteesta. Rukan 500 latukilometristä on saatu vähäisen lumimäärän vuoksi avattua vasta noin 30 kilometriä. Luonnon lunta siellä on nyt noin 30 cm. Tähän aikaan vuodesta lumipeite on yhtä ohut yleensä vain 1-2 kertaa vuosikymmenessä.

Etelä-Suomi onkin tällä hetkellä maamme lumisin alue. Helsingin Kaisaniemessä melkein saatiin 19.-20.12.2010 rikottua vuodelta 1915 peräisin oleva joulukuun lumensyvyysennätys 70 cm. Kaisaniemessä Ilmatieteen laitos ilmoitti viralliseksi lumensyvyydeksi (SYNOP-havainto klo 06 UTC) 67 cm. Lumikinos oli ilmeisesti ollut tuiskun vuoksi välillä jopa hieman yli ennätyksen, mutta tulosta ei hyväksytty, koska se ei osunut viralliseen havainnointiaikaan. Helsingin Kumpulassa lunta oli samaan aikaan 68 cm, mikä oli koko Suomen suurin lumensyvyys joulukuussa. Joulukuun lopulla tuuli pöllytti Helsingin havaintoasemilla lunta pois mittauspaikoilta ja koko Suomen lumisimmaksi paikaksi tuli Kotka (57 cm).

Suomessa on kuitenkin selvitty kohtuullisen hyvin Etelä-Suomen runsaista lumisateista huolimatta. Esimerkiksi BBC on ihmetellyt suomalaisen "snow how" -osaamisen tehokkuutta. Muualla Euroopassa lentoliikenne ajautui joulukuun loppupuolella monin paikoin kaaokseen poikkeuksellisen runsaiden (meikäläisittäin kuitenkin vähäisten) lumisateiden seurauksena.

Myös Moskovassa lentoliikenne on osittain edelleenkin kaaoksessa jäätävien sateiden seurauksena. Moskovassa sää ei kuitenkaan ole ollut poikkeuksellisen kylmää, vaan monina päivinä lämpötilat ovat olleet jopa epänormaalin leutoja.

Muuallakin maailmassa oudot sääilmiöt herättävät ihmetystä. Australiassa on epänormaaleja tulvia, kun taas USA:n Floridassa on paikoin ollut 15 astetta keskimääräistä kylmempää (Tallahasseessa mitattiin -8 astetta). Sen sijaan Grönlannissa on paikoin yhtä paljon tavanomaista lämpimämpää.

Näihin maailman havaintoihin verrattuna Suomessa onkin turha puhua mistään ekstra-super-hyper-epätavanomaista sääilmiöistä, kuten meteorologi Seija Paasonen asiallisesti huomauttaa, vaikka iltapäivälehtemme tällaista hypetystä ovatkin harrastaneet. Paasosen mukaan meillä normaalista talvimatalapaineesta on tehty supermyrsky.

PS. Kannattaa tutustua myös Ilmastotiedon vuosikatsaukseen.

Hyvää uutta vuotta 2011

2010-12-31T17:11:00.004+02:00

Tämän riekon muotoisen jäälyhdyn myötä toivotan kaikille blogini lukijoille railakasta, hyvää ja onnellista uutta vuotta 2011!

Vuosikatsauksen säävuodesta 2010 olen julkaissut jo aiemmin. Tarkemmat päättyvän vuoden sääkatsaukset voi lukea meteorologi Pauli J. Jokisen Sääbriefing-blogista sekä Ilmatieteen laitoksen tiedotteesta.

Oman blogini luetuimpia kirjoituksia vuonna 2010 olivat talven 2010-2011 sääennuste sekä vulkaaniseen tuhkapilveen liittyvät postaukseni.

Mielenkiintoista vuotta 2011 odotellen,

Jari

Rentouttavaa ja rauhallista joulua!

2010-12-16T09:06:00.006+02:00

Montako neulasta joulukuusessa on? Montako eläintä sisälle tulee luonnonkuusen mukana? Kuinka vanha on joulukuusiperinne? Onko muovikuusi vai luonnonkuusi ekologisempi valinta?

Hyvää joulukuusen 500-vuotisjuhlaa! Väitteiden mukaan ensimmäinen koristeltu joulukuusi pystytettiin Latvian Riikaan vuonna 1510. Suomeen joulukuusiperinne lienee tullut 1800-luvun lopulla Saksasta.

Kaksimetrisen joulukuusen kasvamiseen on mennyt aikaa 8-12 vuotta. Tuona aikana aito luonnonkuusi on sitonut runsaasti hiilidioksidia, joten se on varsin ekologinen tuote.

Sen sijaan muovikuusen valmistamiseen käytetään runsaasti fossiilista öljyä. Siinä on yleensä myös metallisia osia, esimerkiksi lyijyä. Kaikkiaan yhden muovikuusen valmistamiseen ja Kiinasta Suomeen kuljettamiseen kuluu uusiutumattomia luonnonvaroja noin 27 kiloa.

Onko luonnonkuusi siis selvästi muovikuusta ekologisempi vaihtoehto? Ei välttämättä! Vastaus riippuu siitä, mistä ja miten kuusi haetaan. Jos kuusenhakumatkalla ajaa autolla 13 kilometriä, tässä kuluu jo tuo muovikuusen valmistamiseen tarvittu 27 kilogrammaa luonnonvaroja.

Ratkaisevinta onkin siis se, kuinka kuusi haetaan. Joutuuko hakumatkalla ajamaan pitkiä matkoja pelkästään luonnonkuusta kaatamaan tai muovikuusta ostamaan vai tuleeko samalla hoidettua matkan varrella tai määränpäässä muita asioita? Kuinka usein tämä hakumatka tehdään? Luonnonkuusi on haettava joka vuosi, muovikuusta käytetään keskimäärin 6-7 vuotta, vaikka se voisi kyllä hyvin säilyä yli kymmenenkin vuotta. Haetaanko kuuset yksitellen vai tuodaanko niitä kerralla esimerkiksi kuorma-autolla suurelle joukolle ihmisiä? Onko luonnonkuusi aito luonnonkuusi vai viljelty, runsaasti lannoitettu kuusi? Onko luonnonkuusi kotimainen lähituote vai kaukaa Tanskasta rahdattu?

Itse olen päätynyt hakemaan kävellen myyjältä puolen kilometrin päästä kotimaisen, aidon, viljelemättömän luonnonkuusen. En halua ostaa öljystä epämääräisissä oloissa valmistettua, kaukaa rahdattua Made in China -kuusta. Jos joku sellaisen haluaa ostaa, eipä se silti kauhean suuri ekosynti ole, onhan se sentään monivuotinen tuote. Pääasia on se, että kuusenostomatkalla käydään kävellen tai autoiltaessa tehdään samalla muutkin ostokset, ettei kerry turhia autoilukilometrejä. Missään tapauksessa en halua sortua ostamaan jostakin Tanskasta yhtä vuotta varten tänne asti rahdattua, runsaasti lannoitettua viljelykuusta.

Kuusessa on noin 20 000 - 400 000 neulasta. Jos kuusen rinnankorkeusläpimitta (rinnankorkeus = 1,3 metriä) on 2 cm, laskennallisesti siinä on 150 000 neulasta. Jos taas rinnankorkeusläpimitta on 3 cm, siinä on 300 000 neulasta.

Yhdessä luonnonkuusessa on noin 200 000 - 500 000 hyönteistä, joista suurin osa on pikkuruisia punkkeja ja hämähäkkejä. Ne ovat kuitenkin täysin vaarattomia ja suurin osa niistä kuolee sisällä muutamassa vuorokaudessa.

Hyvää, rentouttavaa ja rauhallista joulun aikaa kaikille!

PS. Jouluvalot kuluttavat yleensä hyvin vähän sähköä. Niidenkin kanssa kannattaa kuitenkin muistaa kohtuus, joka on kaukana tässä videossa kuvatusta joulufanaatikon valoshow'sta.

Lähteet ja lisätietoja:

Metsäntutkimuslaitoksen joulukalenteri

Sampo Smolander: Montako neulasta on joulukuusessa?

Tiede: Kuinka ekologinen on muovikuusi?

Christmastree.org

Santa Club

Vuosikatsaus: säävuosi 2010

2010-12-15T14:07:00.013+02:00

Päättymässä oleva vuosi 2010 on ollut ehkä elämäni mielenkiintoisin säävuosi Suomessa.

Ennen joulua 2009 alkanut paukkupakkasten jakso jatkui helmikuun 2010 loppuun (vain välillä hieman lauhempaa). Talven kovin pakkaslukema Suomessa oli 20.2.2010 Kuhmossa mitattu -41,3 astetta. Myös lumipeite oli tavanomaista paksumpi.

Kevät oli keskimääräistä lämpimämpi, ja lumet sulivat nopeasti. Pohjois-Suomessa kevät alkoi kuukauden etuajassa normaaliin verrattuna. Terminen kevät saavutti pohjoisimman Suomen aprillipäivänä 1.4., kun pitkän aikavälin keskiarvon mukaan se tapahtuu vappuna 1.5. Meteorologi Pauli J. Jokisen mukaan osissa Pohjois- ja Itä-Suomea ei ole ollut yhtä lämmintä huhtikuun alkua 50 vuoteen. Jokisen laskelmien mukaan Suomen huhtikuut ovat lämmenneet tilastollisesti merkitsevästi vuoden 1961 jälkeen. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana huhtikuut ovat lämmenneet noin 0,4 astetta. Toukokuussa helatorstaina alkanut hellejakso kesti viikon.

Juhannuksena alkoivat kesähelteet, jotka jatkuivat elokuun puoliväliin asti. Koko tällä aikavälillä oli vain muutama päivä, jolloin missään osassa Suomea ei ollut hellettä. Kouvolan Utissa ja Anjalassa oli hellettä 21 vuorokautta peräkkäin 3.7.-23.7. (kaikkien aikojen pisin yhtäjaksoinen helle Suomessa 22 vrk vuodelta 2003). Huippuhellejakso (yhtämittainen jakso, jolloin päivän ylin varjolämpötila vähintään 30 astetta) kesti Anjalassa (30,0-32,3 astetta), Utissa (31,3-33,1 astetta), Lahdessa ja Puumalassa kuusi vuorokautta 11.7.-16.7. (Suomen ennätys 7 vrk Utsjoki-Kevolta ja Oulusta vuodelta 1972).

Suomen uusi lämpötilaennätys +37,2 mitattiin Joensuun lentokentällä Liperissä 29. heinäkuuta. Heinäkuu olikin meillä kaikkien aikojen lämpimin. Puumalassa kuukauden keskilämpötila oli 23,0 astetta, mikä on Suomen kaikkien aikojen korkein kuukauden keskilämpötila.

Myös elokuussa tehtiin uusi elokuun kaikkien aikojen lämpöennätys, kun Heinolassa ja Puumalassa mitattiin 33,8 astetta 7. elokuuta ja Lahdessa päivää myöhemmin. Huomiota herättivät myös rajut, poikkeuksellisen paljon puita kaataneet myrskyt (Asta 29.7., Veera 4.8., Lahja 7.8., Sylvi 8.8.). Koko kesän aikana Kouvolan Utissa oli 48 hellepäivää. Tämäkin oli kaikkien aikojen Suomen ennätys.

Marraskuu alkoi lämpimänä, mutta kuukauden loppupuolella tulivat talven ensimmäiset kunnon pakkaset. Marraskuun lämpötilan keskiarvo jäi koko Suomessa pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella. Kylmintä oli Länsi-Suomessa ja Lapissa. Joillakin paikkakunnilla rikottiin jopa marraskuun kaikkien aikojen kylmyysennätyksiä.

Joulukuun alussa alkoivat Etelä-Suomen rankat lumisateet. Helsingissä on lunta jo noin 50 cm, enemmän kuin lähes sataan vuoteen tähän aikaan vuodesta. Joulukuu on myös ollut tähän mennessä lähes koko Suomessa viitisen astetta tavanomaista kylmempi. Tosin pohjoisimmassa Lapissa on ollut jopa normaalia lauhempaa, esimerkiksi Utsjoki-Kevolla lämpötila on ollut meteorologi Pauli J. Jokisen mukaan +2,5 astetta yli tavanomaisen.

Maailmallakin säät ovat vaihdelleet hyvin paljon. Esimerkiksi tammikuussa Pohjois-Amerikan länsirannikolla ja Australiassa oli monin paikoin epänormaalin lämmintä, kun taas Pohjois-Amerikan itärannikolla ja Euroopassa oli hyvin talvista. Maailmanlaajuisesti tammikuu oli tilastohistorian lämpimin ja myös helmikuu oli lämmin.

Kesä-elokuussa Etelä-Amerikassa oli poikkeuksellisen kylmää, Venäjällä hurjat helteet.

Marras- ja joulukuu ovat olleet Isossa-Britanniassa ja Ranskassa kylmimpiä vuosikymmeniin, kun taas Grönlannissa on ollut paikoin yli 15 astetta tavallista lämpimämpää. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 27.-28.11.2010 Walesissa ja Pohjois-Irlannissa mitattiin kaikkien aikojen (mittaushistorian) kylmimmät marraskuun lämpötilat. MetOfficen Twitter-päivityksen mukaan lämpötila laski Walesissa (Llysdinam, Powysin kreivikunnassa) -18,0 celsiusasteeseen. Se on Walesin tilastohistorian kylmin marraskuun lämpötila ja koko Yhdistyneessä Kuningaskunnassakin kylmin marraskuun lämpötila vuoden 1985 jälkeen. Pohjois-Irlannissa marraskuun uusi kylmyysennätys on nyt -9,5 astetta (Loch Fea). Myös joulukuun alussa usealla mittausasemalla mitattiin kaikkien aikojen kylmimmät joulukuun lämpötilat.

Yhdysvaltojen Floridassa mitattiin tällä viikolla kaikkien aikojen kylmimmät joulukuun lämpötilat (Jacksonville -7, Daytona Beach -6, Orlando -4).

Maailmanlaajuisesti koko vuodesta 2010 on kuitenkin tulossa tilastohistorian lämpimin tai toiseksi lämpimin vuosi. Koko maapallon tämänhetkisiä lämpötiloja ja niiden poikkeamia tavanomaisesta (anomalia) voi seurata tästä karttakuvasta vuorokauden viiveellä.

Tällä hetkellä Euroopan ja Pohjois-Amerikan itä- sekä keskiosien säätilaan vaikuttaa yhä voimakkaasti negatiivinen NAO (Pohjois-Atlantin oskillaatio, Pohjois-Atlantin värähtely), kylmä pohjoisvirtaus, joka aiheuttaa meille nyt lähes samanlaisen kylmyyden kuin viime talvena. Niinpä meillä sääolot ovat viimeisimmän vuoden aikana olleet hyvin mantereiset, sellaiset kuin yleensä 2000 kilometriä idempänä. Toisaalta tämä samainen negatiivinen NAO on syynä Grönlannin lämpimyyteen. Vastaavasti poikkeuksellisen lämpiminä talvina NAO on ollut positiivinen, joten talvien lämpimyys on tuolloin osaltaan aiheutunut tästä luontaisesta NAO:n vaihtelusta, ei pelkästään ilmaston lämpenemisestä. Joissakin uusissa tutkimuksissa on tosin saatu viitteitä myös ilmastonmuutoksen mahdollisista vaikutuksista Pohjois-Atlantin oskillaatioon.

Talven 2010-2011 sääennusteet ovat eri tutkimuslaitoksilla olleet kovin ristiriitaisia ja ne myös ovat muuttuneet päivityksissä paljon. Weather Services International ennustaa tällä hetkellä Eurooppaan joulukuuksi keskimääräistä kylmempää, tammikuuksi keskimääräistä lämpimämpää (pohjoisosiin keskimääräistä kylmempää) ja helmikuuksi keskimääräistä lämpimämpää. Päivitetty ennuste julkaistaan 20. joulukuuta. On mielenkiintoista vertailla tuoreimpia yhdysvaltalaisia ja venäläisiä ennusteita. Tämänhetkisten ennusteiden mukaan talvi näyttää kylmältä, kun taas keväästä on tulossa keskimääräistä lämpimämpi. Näin sää tuntuisi seurailevan pitkälti viime vuoden tilannetta. Kesästä 2011 (kesäkuu, heinäkuu, elokuu) tosin näyttäisi tulevan kesän sääennusteen mukaan keskiarvojen mukainen, siis viime kesää viileämpi.

Tropiikissa pitkän aikavälin sääennusteet tai ns. vuodenaikaisennusteet pitävät kohtalaisesti paikkaansa, koska ne voidaan perustaa El Niñon vaihteluun. Sen sijaan tropiikin ulkopuolella tällaisten ennusteiden luotettavuus on melko heikko, koska El Niño ei vaikuta meille. Suomi sijaitsee mereisen ja mantereisen ilmaston välivyöhykkeessä, jossa sääilmiöt vaihtelevat nopeasti. Nämä vaihtelut eivät ole säännönmukaisia.

Omasta mielestäni tämä talvi ei vaikuta (eikä vaikuttanut viime talvikaan) mitenkään äärimmäisen poikkeukselliselta. Tällaisia talvia oli - sikäli kuin muistan - useamminkin omassa lapsuudessani 1970- ja 1980-luvuilla. Me vain totuimme 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa useisiin poikkeuksellisen lämpimiin talviin.

Miten talville sitten käy jatkossa ilmastonmuutoksen myötä? Yhden uuden tutkimuksen mukaan erityisen kylmien talvien todennäköisyys Skandinaviassa ja Suomen alueella voi aluksi kolminkertaistua ilmaston lämmetessä. Toisaalta keskimäärin talvet lämpenevät. Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomen vuosikeskilämpötila voi nousta 0,3-0,4 astetta vuosikymmenessä. Kylmät ja runsaslumiset talvet ovat siis jatkossakin mahdollisia, mutta keskimäärin talvista tulee entistä leudompia, vaikka joukkoon mahtuu kireitäkin pakkastalvia. Talvien sateisuus ilmeisesti lisääntyy, jolloin aluksi voi tulla runsaasti lumisateita ja sitten myöhemmin ilmaston lämmetessä yhä enemmän vesisateita.

Huom.! Kannattaa tutustua tiedetoimittaja Pasi Toiviaisen uuteen blogiin "Ilmastonmuutos. Nyt". Heti ensimmäinen blogipostaus on kiinnostava kirjoitus siitä, mikseivät Suomen lumiset ja kylmät talvet ole mitenkään ristiriidassa ilmaston lämpenemisen kanssa.

Pohjoismaisen ilmastopäivän voitto Kouvolaan

2010-12-10T08:39:00.004+02:00

Pohjoismaisen Ilmastopäivän kirjoituskilpailussa kansallisen pääpalkinnon 1000 Tanskan kruunua (noin 130 euroa) voitti Justiina Lampila Kouvolan Lyseon lukiosta. Suuret onnittelut erinomaisesta suorituksesta!

Voittoilmoitus ja tuomariston arviointi Justiinan voitokkaasta kirjoituksesta. Tekstin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä.

Pohjoismaiden ministerineuvoston järjestämän Ilmastopäivän viettoon osallistui lähes 300 koulua. Justiina kirjoitti ilmastonmuutoksesta biologian valinnaisella ympäristöekologian kurssilla BI3 otsikolla "Minä pyydän" minämuotoisen tekstin, jossa maapallo esittää huolestumisensa ilmastonmuutoksesta. Justiinan tekstin näkökulma on todella kiinnostava ja poikkeuksellinen, mutta silti tekstiin on mahtunut mukaan runsaasti tärkeitä faktoja mielenkiintoisella tavalla esitettynä.

Justiinan luvalla julkaisen hänen kirjoituksensa tässä:

Minä olen kaikki, minkä vuoksi te elätte. Ette ole mitään ilman minua. Kuitenkin minä rakastan teitä, haluan antaa teille kaiken mitä tarvitsette, ravintoa, jotta voisitte antaa hellyyttä, ja juotavaa, jotta jaksaisitte pysyä jaloillanne. Ilmaa, jota hengittää; maiseman, jota katsoa; äänet, joita kuulla; tilaa, mihin rakentaa koti, ja maailman, jossa pystyy elämään. Minä katson teitä, minä olen se, mitä te olette. Te rakastatte, vihaatte, hymyilette ja puukotatte selkään. Minä todella yritän täyttää toiveenne, mutta teidän ahneutenne runnoo minua, tuhoaa minua ulkoa ja sisältä. Te muutatte minua kuin tietäisitte paremminkin, tai sitten joko te ette ymmärrä miksi minä muutun tai ette ymmärrä että te ette voi hallita kaikkea. Teoilla on seurauksensa.

Jotta kotinne, pintani, olisi teille asuinkelvollinen, minun täytyy pitää se tarpeeksi lämpimänä. Luonnollinen kasvihuoneilmiö takaa sen. Kun otan tuolta kaukaa suurelta ystävältäni säteilyä, Auringon voimaa, minä en heijasta kaikkea pois. Jätän sen teidän haltuunne, teidän turvaksenne. Minä osaan säännöstellä: ei liikaa, ei liian vähää. Välillä se on vaikeampaa, eihän se voi onnistua, että pystyisin pitämään lämpöni koko ajan täysin samana. Lämpötilani vaihtelevat, joskus tulee kylmempää, joskus lämpimämpää, mutta te haluatte näköjään liian lämmintä. Te tuotatte ongelman, jonka takia tasapaino tuntuu luisuvan käsistäni.

Minä olen myös vanha, vanhempi kuin te, te olette niin nuoria. Vasta vuosisatojen ja -kymmenten aikana te, ihmiskunta, olette astuneet liian suuren harppauksen, ajattelemattomasti väärään suuntaan, voimistatte kasvihuoneilmiön. Tuotatte valtavan määrän kasvihuonekaasuja ilmakehääni.

Merkittävin kaasu, minkä te tuotatte minun antimistani, on hiilidioksidi. Se on teille vain jätettä, mutta sillä on silti merkitystä. On kuin polttaisitte minua tupakan lailla. Ensimmäinen henkäisy; kaskeatte metsiä, poltatte itsellenne tilaa. Toinen imaisu; poltatte bensiiniä, jotta pääsette päämääriinne, etsitte paikkaanne, kuljette ilmassa, maassa ja vedessä. Kolmas veto; poltatte fossiilisia polttoaineita voimaloissanne, kun haette energiaa, itseänne ylittävää voimaa. Ja joka kerta puhalluksen myötä ilmakehään tulee hiilidioksidia, jolla te ette tee mitään, mutta eihän mikään katoa. Vuosimiljoonien ajan hiilen kiertokulku on ollut tasapainossa, mutta tämä teidän upea teollinen vallankumouksenne, maailman herruuden osoituksenne, heilautti vaakakuppeja reilusti. Kun te nostitte sisältäni suuria määriä fossiilisia polttoaineita, niin hiili siirtyi väärään paikkaan liian suurella vauhdilla.

Te lisäätte myös metaanin syntyä. Tehostatte karjankasvatustanne, kaatopaikkanne suurenevat, riisinviljelynne laajenevat ja poltatte biomassaa. Metaania purkautuu ilmaanne. Lisäksi on vielä kaikkia muita kaasuja. Vieläkö te ihmettelette, miksi lämpö ei lähdekään? Te tuotatte kaasuillanne muuria ilmaan, joka suojelun sijasta tukahduttaa turvapaikkanne. Ilmasto lämpenee.

Se, että maailmanne lämpenee, voi kuulostaa turhan luonnolliselta ja sitä voi olla vaikea uskoa. Kuka haluaisikaan uskoa minun olevan niin heikko, että te ihmiskunta voisitte sitä muuttaa, mutta se on totta, eikä teillä tunnu pysyvän ohjakset käsissä.

Kerron teille todisteen. Ilmakehäni voidaan jakaa kahteen osaan; ylä- ja alailmakehään. Teidän kasvihuonekaasujen lisääminen lämmittää vain alailmakehää, koska kaasut päästävät siis vähemmän lävitseen ja näin lämpö ei pääse yhtä hyvin pois eikä siis lämmitä yläilmakehää. Jos tämä kaikki taas johtuisi teistä riippumattomasta tekijästä, Auringon säteilyvoimakkuuden kasvusta, se lämmittäisi koko ilmakehää, mutta yläilmakehäni on viilentynyt.

Minä yritän suojella itseäni. Keuhkoni, kaikki suuret metsäni, nieluni, suomaani ja mereni varastoivat hiiltä. Kasvit tuottavat kauniin hapekkaan ilmanne, jota te hengitätte. Ne imevät toimintaansa suuren määrän hiilidioksidia. Suot pitävät hiilen ja myös metaaninsa pohjavesien alla. Meret nielevät suuret määrät. Kaikella on kuitenkin vastapuolensa. Kasvit eivät tarvitse hiilidioksidia ympäri vuoden, nekin pitävät taukoa talven yli ja suurin osa mantereesta ja sitä myöten kasvillisuudesta on samalla puolella minua, viettävät lepoaan samaan aikaan. Te taas tuotatte hiilidioksidia tauotta. Kaasujen määrä kasvaa liian suurta vauhtia. Kun ilmasto alkaa lämmetä, haihtuminen lisääntyy, sitä myöten aiheutuu myös se, että suot alkavat luovuttaa sisältämäänsä hiiltään pohjavesien pinnan laskiessa. Merien kyky imeä hiiltä heikkenee, kun ilmasto lämpenee; lämpötilan nousu vähentää hiilidioksidin liukoisuutta veteen ja merivirrat alkavat kiertää heikommin pinta- ja syvienkerrosten välillä. Pinnalla pitkään kellunut vesi ei sido hiiltä tarpeeksi.

Teidän teollisuutenne lisää toisaalta myös pienhiukkasten määrää. Ne samentavat ilmakehää ja lisäävät pilvien kykyä heijastaa Aurinkomme säteilyenergiaa pois. Tämä osittain kumoaa teidän aiheuttamianne kasvihuonekaasujen tuhoja, mutta kannattaako tällaiseen laittaa toivoaan ja jatkaa vain samaan malliin? Jos minä kuitenkin auttaisin teitä muilla tavoin, jos te antaisitte ahneudeltanne sille varaa.

Pystyttekö jo ymmärtämään, että tekonne tuottavat minulle sairautta, teistä, rakkaasta ihmiskunnasta, tulee minulle kuin haitallisia bakteereja, mutta vaikka te satutatte minua, te todellakin satutatte itseänne. Tämä muutos aiheuttaa liikaa pahaa, jos te päästätte sen jatkumaan. Merenpintani nousee, vie teiltä asuintilaa. Tuotan teille äärimmäisiä sääilmiöiden voimistumisia, tulee tulvia, kuivuuskausia ja pyörremyrskyjä. Jään ja lumen määrä vähenee, eikö arktisilla alueilla enää halutakaan valkeaa joulua, hiihtoretkiä? Suuret jäätiköt sulavat, aiheuttavat vesipulaa. Malarian kaltaiset trooppiset tautinne leviävät. Viljelynne vaikeutuu, alueet pienentyvät, syntyy lisää nälkää. Monimuotoinen luontoni kutistuu.

Todellako te haluatte jättää minut runneltuna jälkipolvillenne? Vaikka minulla olisi tarjottavana jotain kaunista. Minä pyydän teiltä, miettikää tätä mielissänne. Voi olla, että päädytte tulokseen, mikä haluaisi kumota tämän muutoksen. Muutoksen kuuluu tapahtua teidän toimissanne, ei minun.

Justiina Lampila
Kouvolan Lyseon lukio / Ympäristöekologian ryhmä BI3

Lähteet:
Happonen et. al, BIOS 3, Ympäristöekologia, WSOY
Ilmasto.org, http://www.ilmasto.org
Ilmatieteen laitos, http://www.ilmatieteenlaitos.fi
Ympäristöatlas, Intokustannus

Mittaushistorian 20 lämpimintä vuotta: 2010 kaikkein kuumin?

2010-12-04T18:19:00.008+02:00

Mittaushistorian (tilastohistorian) 20 kaikkien aikojen lämpimintä vuotta brittiläisen MetOfficen (HadCRUT3), yhdysvaltalaisen NOAA:n (National Climatic Data Center) ja Nasan (GISS, Goddard Institute of Space Studies) mukaan. Kymmenen viimeisintä vuotta on tummennettu. Vuoden 2010 tiedot ovat alustavia ja perustuvat tammi-lokakuun tietoihin. Poikkeama tarkoittaa eroa celsiusasteina pitkäaikaisiin keskiarvoihin (MetOfficen vertailujakso 1961-1990, jolloin maapallon keskilämpötila oli 14,0 astetta). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Taulukon tietojen lähde: MetOffice.

Vuodesta 2010 näyttää tulevan maailmanlaajuisesti mittaushistorian (1850-2010) kaikkien aikojen lämpimin vuosi – tai ainakin toiseksi lämpimin. Samaan tulokseen ovat päätyneet ennakkotiedoissaan kaikki kolme tutkimuslaitosta.

Brittiläisen MetOfficen mukaan tämä vuosi on tammi-lokakuun tietojen perusteella 0,52 celsiusastetta pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpi, yhtä lämmin kuin tähänastinen ennätysvuosi 1998. Vuosi 2010 onkin selvästi viime vuotta 2009 lämpimämpi, vaikka tänä vuonna El Niño heikentyi ja voimakkaasti viilentävä La Niña alkoi kesällä.

Kaiken kaikkiaan El Niñon ja La Niñan vaikutus on pieni verrattuna ilmastonmuutoksen lämmitysvaikutukseen, vaikka El Niño ja La Niña voivatkin selvästi vaikuttaa yksittäisinä vuosina. Ilmasto on lämmennyt maailmanlaajuisesti noin 0,8 astetta vuoden 1900 jälkeen.

Vaikkei La Niña enää voimistukaan, se vaikuttaa edelleen vuonna 2011. Niinpä ensi vuodesta tuskin tulee ennätyslämmintä. Myös vuosi 2011 kuitenkin tulee ennustusten mukaan yltämään 0,28 – 0,60 astetta yli pitkän aikavälin keskiarvon, ellei tule suuria tulivuorenpurkauksia, joilla voi olla viilentävä vaikutus.

Kaikki kymmenen viimeisintä vuotta sijoittuvat kaikkien kolmen tutkimuslaitoksen mukaan mittaushistorian 12 lämpimimmän vuoden joukkoon. Myös ensi vuodella on hyvät mahdollisuudet sijoittua tähän joukkoon.

Lisätietoja:

MetOffice

Ilmastotieto: Ilmastodata

Talven 2010-2011 ja alkuvuoden 2011 (tammikuu, helmikuu, maaliskuu) sääennusteet

Hauskat vastamainokset iskevät tajuntaan!

2010-11-27T12:20:00.005+02:00

Oma versioni vastamainoksesta. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.

Eilen vietettiin jälleen Älä osta mitään -päivää ja julistettiin vastamainoskilpailun voittajat. Vastamainos eli antimainos tarkoittaa mainosta, joka on parodiaa oikeista mainoksista.

Tänä vuonna vastamainoskilpailun teemana olivat erityisesti "kirkkaanvihreät arvot", millä haluttiin kiinnittää huomiota siihen, että ympäristöystävällisyydestä tai "ekologisuudesta" on tullut tuotteiden ja palveluiden mainosvaltti. Kuluttaja tekee arvokkaan teon valitessaan vähemmän ympäristöä kuormittavia tuotteita, mutta valitettavan usein tuotteita mainostetaan ympäristöystävällisiksi vähintäänkin kyseenalaisin perustein. Tällöin kyseessä on ns. viherpesu.

Seuraavista linkeistä voit tutustua ajattelua herättäviin ja samalla hyvin hauskoihin mainoksiin:

Mainoskupla 2010 -kilpailun voittajatyöt

Mainoskupla 2010 -teemasarjan muut palkitut työt

Mainoskupla 2010 -koululaissarjan muut palkitut työt

Mainoskupla 2009 -kilpailun palkitut työt

Mainoskupla 2009 -kilpailun muut työt

Fifin vastamainokset

Guardian-lehden ympäristömainosgalleria

The Unsuitablog - vastamainosgalleria

Subvertise Blog

Advertising by subvertising - vastamainoksia eri aiheista

Myös teatterin ja musiikin keinoin on mahdollista kiinnittää huomiota ympäristöongelmiin.

Tällä viikolla (viikko 47) vietetään myös Euroopan jätteidenvähennysviikkoa (European Week for Waste Reduction). Nykyään voimakkaasti lisääntyvä jäte ovat tekstiilit. Joidenkin tutkimusten mukaan tekstiilijätteiden osuus sekajätteestä on kolminkertaistunut kahdeksassa vuodessa. Halpoja trendivaatteita käytetään vain lyhyen aikaa, jonka jälkeen ne heitetään kaatopaikalle ja ostetaan uusia "lyhytkulutusvaatteita" tilalle. Järkevääkö?

Talven 2010-2011 sääennuste

2010-11-26T10:01:00.011+02:00

Talvisia tunnelmia Kouvolassa tammikuussa 2010.

Syyskuussa puolalaisten meteorologien väitettiin ennustaneen, että Eurooppaan on tulossa kylmin talvi tuhanteen vuoteen. Ilmatieteen laitoksen mukaan kyseessä kuitenkin oli uutisankka: "Meillä Ilmatieteen laitoksella oli vaikeuksia selvittää, mikä oli se uusi sensaatiomainen tutkimus, johon tämä ennuste perustuisi. Lopulta selvisi, että puolalainen meteorologi oli vain median haastattelussa kertonut, että JOS Golfvirta hidastuisi tai pysähtyisi, Pohjois-Euroopan ilmasto kylmenisi... Aivan, kaikkihan tuntevat Golfvirran merkityksen ilmastoomme ja voivat tähän lausuntoon yhtyä. Nyt vain oli käynyt niin onnettomasti, että matkalla viesti hieman muuttui ja oleellinen pieni sana 'jos' oli jäänyt matkan varrelle." (klimatologi Reija Ruuhela, Ilmastokatsaus 9/2010, s. 3)

Pari viikkoa sitten julkaistun tutkimuksen mukaan ilmaston lämpeneminen lisää kylmiä talvia! Tutkijat Vladimir Petuhov (Petoukhov) ja V. A. Semenov Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuskeskuksesta (Potsdam Institute for Climate Impact Research) ovat seuranneet Jäämeren itäosia (Barentsinmeri ja Karanmeri). Kun Jäämeren itäosien jääpeite vähenee ilmastonmuutoksen myötä, merestä pääsee vapautumaan entistä enemmän lämpöä, mikä lämmittää ilmaa. Tämä puolestaan aiheuttaa ilmavirtausten muuttumisen, jolloin kylmät talvet Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa yleistyvät aluksi. Äärimmäisen kylmien talvien todennäköisyys kasvaa kolminkertaiseksi. Kylmistä talvista on syytetty joskus auringon heikkoa säteilyä ja joskus Golfvirran heikentymistä, mutta tutkijoiden mukaan merijään vähenemisen ja kylmien talvien välinen korrelaatio on huomattavasti selvempi. Kylmät talvet 2005-2006 ja 2009-2010 eivät siis ole tämän tutkimuksen mukaan ristiriidassa ilmaston lämpenemisen kanssa, vaan pikemminkin ne sopivat kuvaan erinomaisen hyvin ilmastonmuutoksen yhteydessä. Tämä nyt julkaistu tutkimus ei kuitenkaan ole ennuste talven 2010-2011 säästä, vaan se kertoo vain kylmien talvien todennäköisyyden kasvavan pitkällä aikavälillä ilmaston lämmetessä. Luontainen sään vaihtelu kuitenkin jatkuu, joten yksittäisestä talvesta on mahdotonta ennustaa yhtään mitään. Yksittäinen talvi voi olla kylmä tai lämmin, vaikka kylmien talvien todennäköisyys kasvaisikin. Lisäksi on huomattava, että kyseinen tutkimus perustui vain yhteen ilmastomalliin. Ja vielä on huomattava, että ilmastonmuutoksen myötä talvet keskimäärin lämpenevät, eivätkä entistä useammin esiintyvät keskimääräistä kylmemmät talvet välttämättä ole yhtä kylmiä kuin aiemmat kylmät talvet.

Eilen ruotsalainen meteorologi Per Kållberg ennusti Sydsvenskan-lehdessä Pohjois-Eurooppaan hyvin kylmää talvea 2010-2011. Ennuste perustuu Pohjois-Atlantin oskillaatioon (NAO) joka muuttui negatiiviseksi joulukuussa 2009 ja aiheutti kylmän talven 2009-2010. Tämä oskillaatio jatkuu edelleen negatiivisena, minkä seurauksena Pohjois-Eurooppaan pääsee virtaamaan arktisen kylmää ilmaa. Kesällä ilmavirtaukset muuttuvat siten, ettei NAO päässyt vaikuttamaan kesän säähän. Tämä negatiivinen NAO voi tuoda Skandinaviaan samanlaiset kylmät talvet kuin 1950- ja 1960-luvuilla, jolloin esiintyi usein negatiivinen NAO (vastaavasti monien viime vuosien lämpiminä talvina NAO on ollut positiivinen). Skandinavian lisäksi kylmää tulee talveksi negatiivisen oskillaation aikana myös Britanniaan (marraskuussa 2010 ollut jo kylmin marraskuun jakso 17 vuoteen), Länsi-Eurooppaan ja Yhdysvaltojen itärannikolle. Sen sijaan Länsi-Grönlannissa seurauksena on kostea ja lämmin sää. Myös USA:n länsirannikolla voi olla epätavallisen lämmintä. Meteorologi Per Kållberg kuitenkin tähdentää, että tämä ennuste toteutuu vain, mikäli negatiivinen NAO jatkuu. Varmuutta asiasta ei ole. Tällä hetkellä NAO on jatkunut negatiivisena poikkeuksellisen pitkään. Pohjoisen pallonpuoliskon lämpötilajakaumaa voi seurata karttakuvasta ja lisätietoja Pohjois-Atlantin oskillaatiosta lukea Ilmastotiedon sivuilta.

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus ECMWF:n vuodenaikaisennuste arvioi, että joulukuu 2010, tammikuu 2011 ja helmikuu 2011 saattaisivat olla Suomen keski- ja pohjoisosissa jopa tavanomaista lämpimämpiä. Sen sijaan Etelä-Suomen osalta poikkeamaa ei näytä juuri olevan suuntaan tai toiseen. Etelä-Euroopassa taas saattaa olla tavanomaista viileämpää. Tämä ennuste on hyvin samankaltainen yhdysvaltalaisten ennusteiden kanssa.

WSI (Weather Services International) kuitenkin ennustaa talven 2010-2011 olevan Britanniassa ja Länsi-Euroopassa keskimääräistä kylmempi, ei kuitenkaan yhtä kylmä kuin viime talvi. Varsinkin alkutalvesta näyttäisi kuitenkin tulevan normaalia kylmempi. Kaikkein kylmintä olisi tämän ennusteen mukaan joulukuussa. Kylmää näyttäisi riittävän vielä tammikuullekin, mutta helmikuussa voisi jo hieman lämmetä.

Tätä kirjoitustani tarkemmin kylmän talven todennäköisyyttä on pohdittu ja pitkän aikavälin sääennusteita seurattu meteorologi Pauli J. Jokisen Sääbriefing-blogissa.

Tällä hetkellä Suomessa on Ilmatieteen laitoksen mukaan jopa poikkeuksellisen kylmää. Muoniossa mitattiin yhtenä yönä pakkasta jo yli 30 astetta. Keskiarvoihin verrattuna lukemat ovat kuitenkin kaikkein poikkeuksellisimpia Etelä- ja Keski-Suomessa. Viimeksi tällaisia kylmiä marraskuun loppuja on ollut vuosina 2002 ja 2004. Oma mittarini Kouvolassa näytti tänä aamuna kello 6 lukemaa -13,2 astetta. Luntakin on mukavasti muutama sentti. Ennusteet näyttäisivät pakkasten jatkuvan ainakin joulukuun puoliväliin, joten tänä vuonna on hyvät mahdollisuudet saada valkea joulu.

Toivotan kaikille hyvää ensimmäistä adventtia!

Globen uupuneet - ilmastonmuutos teatterin silmin

2010-11-20T11:09:00.016+02:00

Molièren hengessä. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian ryhmä kävi torstaina 18. marraskuuta katsomassa Lappeenrannan kaupunginteatterin Veeran kammarissa Kansallisteatterin kiertueella olevan näytelmän Globen uupuneet, joka kertoo ilmastoahdistuksesta.

Globen uupuneet on todella Historiallinen näytelmä isolla H:lla monessa mielessä. Se käy nopeassa tahdissa läpi luonnontieteiden, teknologian ja väestönkasvun historiaa, mutta se myös tekee historiaa. Globen uupuneet on Kansallisteatterin ensimmäinen kiertävä näytelmä koskaan. Se lienee myös ensimmäinen suomalainen teatteriesitys, jossa vähähiilisyys (mahdollisimman pienet päästöt) on tarkkaan otettu huomioon.

Alkuperäinen idea näytelmään tuli pari vuotta sitten Kansallisteatterin näyttelijä Jussi Lehtoselta, joka esitteli ajatuksensa hiilidioksidineutraalista ja kiertävästä näytelmästä Kansallisteatterin silloiselle pääjohtajalle Maria-Liisa Nevalalle. Hän otti ajatuksen heti ilolla vastaan. Nyt uuden pääjohtajan Mika Myllyahon kaudella näytelmiä tullaan viemään kiertueelle jatkossakin.

Esityksen käsikirjoittamiseen sekä musiikin säveltämiseen saatiin rahoitus Niilo Helanderin säätiöltä. Esityksen työstivät valmiiksi ohjaaja Saana Lavaste, käsikirjoittaja Emilia Pöyhönen ja säveltäjä Sanna Salmenkallio. Myös lavastaja-puvustaja Markus Tsokkinen sekä näyttelijät Jussi Lehtonen, Nora Raikamo ja Hanna Raiskinmäki ovat olleet aikaisessa vaiheessa mukana näytelmän käsikirjoittamisessa. Yhteistyökumppaneina toimivat alusta alkaen myös ”urbaani ympäristöjärjestö” Dodo ry sekä Katastrofin aineksia -elokuvan ohjannut John Webster, joka on esityksessä mukana äänenä.

Esitystä valmisteltaessa työryhmä oli yhteydessä lukuisiin asiantuntijoihin ja kysyi myös monien julkkisten mielipiteitä ilmastonmuutoksesta. Marja-Sisko Aalto, Paavo Arhinmäki, Satu Hassi, Teemu Mäki, Päivi Räsänen, Paola Suhonen ja Miina Äkkijyrkkä toivat esiin oman näkemyksensä. Inspiraation lähteinä ja erilaisten näkökulmien muodostamisen apuna toimivat myös Leo Stranius, Risto Isomäki sekä Atte Korhola ja hänen puolisonsa Eija-Riitta Korhola, joiden teksteihin työryhmä perehtyi.

Titanic. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Syksyllä 2010 Globen uupuneet -näytelmää esitettiin Helsingissä Kansallisteatterissa, kunnes marraskuun alussa se lähti Suomen-kiertueelle. Teatteriseurue liikkuu junalla ja polkupyörillä! Esityksestä ei ole myöskään paperille painettua käsiohjelmaa tai mainosjulisteita.

Erityisesti valaistuksessa ja lavatekniikassa on huomioitu ympäristöasiat. Kaikki sähkö tuotetaan uusiutuvista energianlähteistä (kaksi tuulisähköllä ladattavaa akkua) ja pienen osan näyttelijät tuottavat itse lavalla dynamoon virtaa polkien. Yhteensä yksi esitys kuluttaa energiaa noin 0,3 kWh. Se vastaa viiden 60-wattisen hehkulampun yhdessä tunnissa kuluttamaa määrää.

Esityksen sähkönkulutus on tarkasti eriteltynä ja laskettuna näytelmän netistä löytyvässä käsiohjelmassa. Globen uupuneet kuluttaa energiaa 0,25 kW/h, kun keskimäärin Kansallisteatterin suurella näyttämöllä esitettävät näytelmät kuluttavat sähköä noin 250 kW/h eli noin tuhatkertaisen määrän!

Kansallisteatteri kuluttaa vuodessa sähköä noin 1 490 000 kWh. Kuukausikulutus vastaa kahdeksan sähkölämmitteisen pientalon tai 30 kerrostaloasunnon koko vuoden kulutusta! Globen uupuneiden ideamoottori Jussi Lehtonen tuleekin varmaan viemään vielä monta muutosta läpi Kansallisteatterin energiankulutuksen ja materiaalienkäytön vähentämiseksi.

Itse näytelmäkin kertoo rivien välistä luettuna Jevonsin paradoksista: ”Energiankäytön tehokkuus lisää energiankulutusta.” Energiatehokkuuden myötä säästynyt energia käytetään muihin tarkoituksiin, eikä kulutus vähene.

Näytelmän juoni alkaa siitä, että pieni teatteriseurue valmistelee uutta esitystä. Kunnianhimoisena haaveena on toteuttaa ympäristöasioista kertova ja ympäristöystävällinen esitys Molièren Ihmisvihaaja-näytelmästä ja saada Jonh Webster tekemään siitä dokumenttielokuva. Webster joutuu kuitenkin omien kiireidensä vuoksi peruuttamaan tämän hankkeen. Silloin osa näyttelijöistä haluaisikin toteuttaa näyttämöllä suureellisen version Titanic-elokuvasta, sillä ”eihän ole mitään mieltä tehdä ekologista näytelmää, ellei siitä tehdä dokumenttia”. Lopulta Titanic ja Ihmisvihaaja sekoittuvat todella herkulliseksi sekahedelmäkeitoksi. Aivan näytelmän lopussa päästään ”sukelluskellossa” esitettävän varjoteatterin keinoin jopa tulevaisuuteen.

Kun kotimatkalla kyselin lukiolaistemme mielipiteitä Globen uupuneet -esityksestä, minulle jäi sellainen käsitys, että paria lukuun ottamatta kaikki pitivät näytelmästä hyvin paljon. Tiivistettynä opiskelijoiden ajatukset voisi pukea sanoiksi näin: ”Näytelmä oli intiimi, piristävän poikkeuksellinen, hauska ja humoristinen, mutta samalla salakavalan ahdistava. Se oli todella paljon ajatuksia herättävä, ei kuitenkaan liikaa valmiita mielipiteitä tyrkyttävä.” Kaikki näyttelijät saivat runsaasti kehuja. Lopun sukelluskellokohtaus herätti hämmästystä ja paljon pohdintaa. Siitä pystyy tekemään kaksi täysin päinvastaista tulevaisuuden tulkintaa, joista toinen on hyvin positiivinen. Lisää opiskelijoiden mielipiteitä tulee myöhemmin ympäristöekologian kurssimme omaan blogiin.

Itsekin pidin näytelmästä hyvin paljon. Ilmastonmuutos jää näytelmässä lopulta taka-alalle, kun sanoma on pikemminkin kritiikkiä kaiken viihteellistymistä, kulutusyhteiskuntaa ja väestönkasvua vastaan. Mutta tästähän ilmastonmuutoksessa oikeastaan onkin kyse! Ilmastonmuutos ei aiheudu vain energiantuotannosta, vaan syynä ovat perimmiltään liiallinen kuluttaminen ja väestönkasvu. Thaimaan-matkoista ja turistikrääsän ostamisesta on tullut arkipäivää. Näytelmän Nipan sanoin: ”Vaikka muuttuisin tammeksi, en pysty elämäni aikana sitomaan sitä kaikkea hiilidioksidia, jonka vanhempani ovat tuottaneet.”

Globen uupuneet tavallaan jatkaa Neil Postmanin ”Huvitamme itsemme hengiltä” -kritiikkiä. Lopulta myös näytelmän musikaalinen tosi-tv-tähti Tracy huomaa, että pienillä myönnytyksillä voi saada paljon aikaan. Kompromissi löytyy jostakin tavarapaljoudessa piehtaroivan tv-hömpän ja Kainuun korpimökkiin muuttamisen väliltä.

Ohjaaja Saana Lavaste tiivistää näytelmän sanoman näin: ”On tavallaan tyrmistyttävää, että meille asetetaan rajoja. Meidänhän pitäisi saada tehdä juuri mitä haluamme, meidän täytyy saada olla vapaita. Olemmeko kuitenkin myös salaa helpottuneita siitä, että lopulta on olemassa joku raja? Rajattomuus on merkityksettömyyttä. Rajattomuus ja vapaus eivät ole synonyymejä. Mitä vapaus lopulta on? Onko todella vapautta kuluttaa mielin määrin? Merkitykselliset tarinat alkavat syntyä vasta, kun kohtaamme omat rajamme.”

Tulevaisuuden sukelluskello. Kuva Globen uupuneiden Facebook-sivulta. Julkaisulupa saatu.

Globen uupuneet -esitys kiertää Suomea ainakin kevään 2011 loppuun asti ja jatkaa kierrostaan mahdollisesti syksyllä 2011. Esitys vierailee esimerkiksi kouluissa ja nuorisotaloissa, mutta suurelle yleisölle avoimia teatteriesityksiä on ainakin seuraavilla paikkakunnilla:

11.1.2011 Kaustinen, kansanmusiikkikeskus
26.1.2011 Kajaani, kaupunginteatteri
7.2.2011 Rauma, kaupunginteatteri
15.2.2011 Kotka, kaupunginteatteri
24.2. ja 25.2.2011 Oulu, kaupunginteatteri
8.4., 13.4. ja 14.4. Turku, kaupunginteatteri

Muita esityspaikkoja ja -aikoja voi katsoa esimerkiksi kiertuejärjestelyjä hoitavan Teatteri 2.0:n kotisivuilta.

Toiveena olisi saada Globen uupuneet pistäytymään myös Kouvolassa.
Kouluihin Globen uupuneet voi tilata Nuorten akatemian (NOTE) ja Dodon kautta. Näytelmän seuraamista helpottaa, mikäli opiskelijat tuntevat elokuvat Katastrofin aineksia ja Titanic. Toivoisinpa myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tilaavan tätä näytelmää opiskelijoilleen! Mikäli kiertueen päättymisen jälkeen käsikirjoitus on saatavissa, tämä olisi erinomainen näytelmä myös koulujen näytelmäkerhojen ja näytelmäryhmien esitettäväksi.

Lisätietoja:

Kansallisteatteri

Globen uupuneiden Facebook-sivut

Globen uupuneiden käsiohjelma (paljon asiaa esityksen tekemisestä ja taustoista, myös tietoa ilmastonmuutoksesta ja konkreettisia vinkkejä ilmastonmuutoksen torjumiseen)

YLE Kulttuurin toimittaja Jaana Semerin arvostelu Globen uupuneet -esityksestä

Kiitokset:

Tea Tönnov ympäristöjärjestö Dodosta antoi minulle hyviä lisätietoja tästä teatteriesityksestä. Suurimmat kiitokset kuuluvat kuitenkin tietysti Globen uupuneet -tiimille, joka mielestäni on tehnyt aivan huikeaa työtä. Kiitän ja kumarran.

Muuta tieteen, urheilun ja taiteen yhteistyöstä:

Viime vuosina on ilmestynyt useita ympäristöä käsitteleviä kaunokirjallisia teoksia sekä esimerkiksi hitaampaa slow-elämää puolustavia kirjoja. Yhdysvalloissa myös urheilijat ovat alkaneet toimia ilmastonmuutoksesta tiedottamisen puolesta. Monet muusikotkin ovat ottaneet voimakkaasti kantaa ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristöasioihin:

Disturbed: Another Way to Die

Michael Jackson: Earth Song

Chris Rea: The Road to Hell

Earthman: Climate Crisis Jam

Tracy Lyons: Save me

Uusimpia uutisia ilmastonmuutoksesta:

Ilmastotieto

Ilmasto.org

Hyvää toilettien ja pisuaarien juhlapäivää!

2010-11-18T10:11:00.011+02:00

Toiletti Tunisiassa. Kuva: Jari Kolehmainen

Perjantaina 19.11.2010 vietetään kansainvälistä wc-päivää, jonka tarkoitus on kiinnittää huomiota erityisesti kehitysmaiden huonoihin wc-oloihin. Noin 2,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu pääsy kunnolliseen vessaan. Tarpeet tehdään maakuoppiin tai slummialueilla muovipusseihin, jotka sitten viskotaan minne sattuu.

Kuva: WorldToilet.org

Kehitysmaissa noin 80 % jätevesistä päätyy puhdistamattomina vesistöihin, mikä lisää oleellisesti monien sairauksien leviämistä. Laskelmien mukaan vesi- ja saniteettiongelmat ovat aiheuttaneet 1900-luvulla enemmän kuolemantapauksia kuin kaikki samalla vuosisadalla käydyt sodat yhteensä.

Kuva: World Toilet Day

Wc-teemapäivällä halutaan kuitenkin kiinnittää huomiota kehitysmaiden ongelmien lisäksi myös teollistuneissa maissa esiintyviin vessaepäkohtiin. Yleisiä wc-tiloja on usein liian vähän, ja vaikka niitä olisikin, kaduille virtsaaminen varsinkin yöaikaan on turhan yleistä. Myös wc-tilojen puhtaudessa ja ihmisten hygieniakäyttäytymisessä voi olla toivomisen varaa.

Lisäksi myös kehittyneissä maissa voi tapahtua vesikriisejä vaikkapa putkirikkojen seurauksena. Esimerkiksi Nokialla vuoden 2007 lopulla pääsi jätevettä puhtaan veden putkistoon. Tämän seurauksena kaupungin 30 000 asukkaasta noin 8 000 sairastui mahatautiin. Yleisimpänä syynä oli norovirus, mutta vedestä löytyi myös giardiaa (ensimmäistä kertaa Suomessa laajana esiintymänä), kampylobakteeria, salmonellaa, yersiniaa, shigellaa, rotavirusta, kolibakteeria ja Clostridium difficile -bakteeria. Jälkikäteen on arvioitu mahatauti keskeiseksi syyksi myös kahteen kuolemantapaukseen. Lisäksi 21 ihmistä sai suolistoinfektion seurauksena akuutteja niveltulehduksia ja reuman kaltaisia selkäoireita (20 lievää ja yksi vaikea tapaus).

Tähän loppuun päivän piristys näiden synkkien lukujen jälkeen. Urinal.net-nettisivusto esittelee laajan valokuvakokoelman maailman pisuaareista. Tällä hetkellä maailman kymmenen huippu-urinaalin (mielenkiintoisimmat tai erikoisimmat käymälät) lista on seuraava:

1. Amundsenin ja Scottin retkikunnan majapaikka Etelänavalla

2. Taj Mahal Intiassa

3. Uniikit "Luonnon kutsu" -pisuaarit, suunnitellut Clark Sorensen (näin biologina oma suosikkini!)

4. Rothesay-hotellin pisuaari Buten saarella Skotlannissa

5. Middle Brighton Baths Australiassa

6. Naisten wc:n urinaali Dairy Queen -jäätelöbaarissa Floridassa

7. Arlandan lentokenttä Tukholmassa

8. Phi Phi -saarten kansallispuisto Krabilla Thaimaassa (todella luonnonläheistä!)

9. John Michael Kohlerin taidekeskus Wisconsinissa, Yhdysvalloissa

10. Peninsula Hotel -hotellin The Felix -baarin pisuaari Hongkongissa

Kyllä tuolta sivustolta löytyy myös suomalaisia pisuaareja, mm. Helsingin Stockmann.

Ja vielä yksi asia! Tsekkaapa, onko käyttämässäsi kosteusvoiteessa tai hammastahnassa merkitty valmistusaineeksi karbamidi. Se on nimittäin toiselta nimeltään urea eli virtsa-aine. Kosmetiikka- ja hygieniatuotteissa se tosin on synteettisesti valmistettua. Suunhoitoaineissa sitä käytetään pH:n nostamiseen, koska se hajoaa bakteerien vaikutuksesta (ureaasin katalysoidessa) ammoniakiksi ja hiilidioksidiksi. Ammoniakki emäksenä sitoo vetyioneja nostaa pH:ta. Kosteusvoiteet voivat sisältää jopa 3-10 % ureaa, joka sitoo itseensä ja siten myös ihon pinnalle kosteutta. Näin iho säilyy pehmeämpänä.

Jo muinaiset roomalaiset hyödynsivät ureaa, tosin aidon virtsan muodossa. Roomalaiset käyttivät virtsaa suuvetenä, jonka sanottiin tekevän hyvää ikenille (mahdollisesti ammoniakkisuolojen vaikutus). Virtsaa on käytetty myös hiusvetenä, jonka on kerrottu tappavan täitä ja estävän hilsettä...

Tulivuori saattaa purkautua jälleen Islannissa

2010-11-02T11:05:00.009+02:00

Etna-tulivuoren höyryävä sivukraateri Sisiliassa.

Islannin aktiivisin tulivuori Grimsvötn saattaa purkautua muutaman päivän kuluttua. Tähän viittaa Telegraph-lehden uutisen mukaan se, että vuoren päällä oleva Vatnajökull-jäätikkö on alkanut sulaa. Välttämättä jäätikön osittainen sulaminen ei kuitenkaan aina enteile tulivuoren todellista purkautumista, vaikka vuoren vulkaaninen aktiivisuus onkin lisääntynyt.

Missään tapauksessa ennustettavissa ei ole yhtä suurta tuhkapilveä kuin viime keväänä Eyjafjöll-tulivuoren purkautuessa. Eyjafjöll sijaitsee noin sata kilometriä Vatnajökull-jäätikön kaakkoispuolella. Nyt mahdolliset lentorajoitukset ulottuisivat vain Islannin lähialueille, laajimmillaan enintään Skandinaviaan asti. Viimeksi Grimsvötn purkautui marraskuussa 2004 (kuvia täällä), jolloin tuhka haittasi lentoliikennettä vain Islannissa.

Ilta-Sanomissa asiaa kommentoi Viron geologisen tutkimuskeskuksen johtava geologi, suomalaissyntyinen Heidi Soosalu.

Indonesiassa tuhkaa on levittänyt huomattavasti voimakkaamman Merupi (Merapi) -tulivuoren purkaus, josta on aavemaisia kuvia National Geographic -lehden sivuilla.

Lisätietoja tulivuorten purkauksista

Vulcano Live: Grimsvötn-tulivuoren edelliset purkaukset ja päivitettyä tietoa uusimmista purkauksista

Jarin blogi: Tulivuoret

Ilmastotieto: Tulivuorten vaikutus ilmastoon

PS. Tiedätkö, mitä kraateri alunperin on tarkoittanut?

Se on tarkoittanut muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten laaja-aukkoista viinin sekoitusmaljaa.

Mistä oikea aika kelloon, kun siirrytään taas normaaliaikaan?

2010-10-30T10:11:00.005+02:00

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 31.10.2010 kello 4.00 siirrytään takaisin normaaliaikaan ("talviaikaan") eli kelloa siirretään tunnilla taaksepäin kello kolmeen. Keväästä syksyyn noudatettava erillinen kesäaika otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1981. Seuraavan kerran kesäaikaan siirrytään taas 27.3.2011.

Mistä sekunnilleen oikea aika kelloon?

Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

Mittatekniikan keskus

Greenwich Mean Time

Time.is

Suomen aikavyöhykkeen historiaa

Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan.

Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot.

Lopulta päätettiin, että 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että koko Suomessa kello (vyöhykeaika) on normaaliaikaa noudatettaessa 12.00 silloin, kun aurinko on korkeimmillaan pituuspiirillä 30 itäistä pituutta. Kesäaikaa noudatettaessa kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin (kellot edistävät tunnin aurinkoon verrattuna), joten aurinko on korkeimmillaan vasta tuntia myöhemmin, pituuspiirillä 30 astetta itäistä pituutta klo 13.00. Nykyisessä kielenkäytössä paikallisajalla yleensä tarkoitetaan valtiossa käytettävää vyöhykeaikaa.

Suomen aikavyöhykkeen normaaliaika on UTC+2 (ns. EET = Eastern European Time), joka on käytännössä sama asia kuin vanha GMT+2. Perinteisestihän aikavyöhykkeiden perustana on ollut GMT-aika (GMT = Greenwich Mean Time) eli Britanniassa sijaitsevan Greenwichin observatorion keskiaurinkoaika. Vuodesta 1972 noudatettu UTC-aika (UTC = Coordinated Universal Time) on kuitenkin tarkempi kuin GMT-aika. UTC-aika perustuu mm. Pariisissa sijaitsevan kansainvälisen aikakeskuksen atomikelloilla mittaamaan kansainväliseen atomiaikaan.

Atomikelloja ei siirrellä lainkaan kesäaikaan, joten vaikka normaaliajassa (talvella) Suomen aikaero viralliseen GMT:hen tai UTC:hen verrattuna on +2 tuntia, kesäaikaan se on +3 tuntia.

Ajan mittauksen perustana oleva sekunti määritetään atomien värähtelyn perusteella. Atomikello käy tasaiseen tahtiin, vaikka maapallon pyöriminen akselinsa ympäri hieman hidastuu. Tuota aikaeroa kurotaan kiinni aika ajoin UTC-aikaan lisättävillä karkaussekunneilla.

Miksi vuorokauden pituus vaihtelee?

Maapallon pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena vuorokausi on nyt 0,007 sekuntia pitempi kuin 4000 vuotta sitten. Noin 1500 miljoonaa vuotta sitten maapallon pyörimisnopeus oli niin suuri, että vuoteen mahtui 800-900 vuorokautta. Syynä hidastumiseen ovat vuorovesien kitka ja kuun siirtyminen kauemmas maapallosta. Vuorovesien kitkan seurauksena vuorokauden pituus kasvaa vuosisadassa 0,0016 sekuntia.

Maapallon pyörähdysnopeus vaihtelee hieman myös sen mukaan, missä kohtaa rataansa maapallo on menossa kierroksellaan auringon ympäri. Tammikuussa vuorokausi on noin millisekunnin verran pitempi kuin kesäkuussa. Muutoksia aiheuttavat myös ilmanpaineet, tuulet, merivirrat ja maanjäristykset. Maapallon pyöriminen hidastuu esimerkiksi silloin, kun päiväntasaajalla on korkeapaine (paljon ilmaa eli ilmapatsaan paino maanpinnan pinta-alayksikköä kohden suuri). Suuret maanjäristyksetkin voivat muuttaa (nopeuttaa tai hidastaa) maapallon pyörimistä.

Miksi kelloja siirrellään keväällä kesäaikaan ja syksyllä normaaliaikaan?

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Etelämpänä Euroopassa ja samoin esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäajan on laskettu säästävän energiaa, koska illalla valot tarvitsee sytyttää vasta tuntia myöhemmin. Tämän on arveltu vähentävän myös liikenneonnettomuuksia, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia.

Kesäaika tuottaa monia ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Ongelmia siirtymisyönä tulee aina myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Matkustajan pitää muistaa, etteivät kaikki maat siirry kesäaikaan lainkaan (tai siirtyvät eri aikaan). Kellojen siirtämisen takia myös kesän aamuruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia.

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Aika aikaansa kutakin - aika monta aikamoista aikamietettä

G. Lichtenberg: "Ihmiset, joilla ei ole milloinkaan aikaa, tekevät vähiten."

E. Ionesco: "Joka pyrkii olemaan ajan tasalla, on auttamatta ajastaan jäljessä."

J. Borges: "Vuosituhannet kuluvat, mutta kaikki tapahtuu tässä hetkessä."

P. Orne: "Kun kello jätättää, kestää kauemmin mennä hitaammin."

Herkutellaan hyönteisillä!

2010-10-18T17:46:00.004+02:00

MTV3 julkaisi juuri uutisen "Hyönteisten syönti on ekologisempaa". Uutisessa todetaan mm. näin:

"Tutkijoiden mukaan maailmassa on ainakin 1 700 syötävää hyönteislajia. Noin 2,5 miljardille ihmiselle hyönteisten syöminen on jo arkipäivää, kuten lihan tai kalan syöminen. Yleisimmin käytetään erilaisia heinäsirkkoja, kaskaita, muurahaisia sekä hyönteisten toukkia. Hyönteiset tai niiden toukat sisältävät runsaasti proteiinia, rasvaa, rautaa ja kalsiumia."

"Vaihtolämpöisinä eläiminä ne muuttavat rehua ruuaksi tavanomaisia tuotantoeläimiä selvästi tehokkaammin. Esimerkiksi laulukaskas tarvitsee rehua kuusi kertaa vähemmän kuin nauta ja kaksi kertaa vähemmän kuin sika tai broileri tuottaakseen saman määrän proteiinia. Lisäksi hyönteiset tuottavat tasalämpöisiä eläimiä vähemmän kasvihuonekaasuja ja pärjäävät usein elintarviketuotannon jätteellä tai suoraan tuotantoeläinten lannalla."

Sinänsä tuo hyönteisten syöminen ei ole mitään uutta, vaikkakaan suurta suosiota se ei ole länsimaissa saavuttanut. Vincent M. Holt kirjoitti jo vuonna 1885 kirjan "Why not eat insects?" Kirja on luettavissa verkkoversiona osoitteessa http://bugsandbeasts.com/whynoteatinsects/.

Miltä kuulostaisi vaikkapa English Menu I:

Etanakeitto

Turskaa etanakastikkeessa

Ampiaisen toukkia

Voissa ruskistettuja koiperhosia

Perhosen toukilla höystetty naudanlihapata

Varhaisporkkanoita jauho-matokastikkeella

Karviaiskiisseliä sahapistiäisten toukkien kera

Maustettuja lehtisarvisten (kovakuoriaisten) toukkia

Sarvijaakon toukkia paahtoleivällä

Hyönteisravintoa käytetään yleensä erittäin vähän, vaikka esimerkiksi heinäsirkat voisivat olla kanaa ravitsevampia. Heinäsirkkojen lihasta 50-75 prosenttia on proteiineja, hämähäkeistä ja kärpäsentoukista 64 prosenttia sekä termiiteistä 46 prosenttia, kun taas lampaanliha, sianliha, häränliha, kala ja kana sisältävät proteiineja yleensä vain 17-23 prosenttia.

Moni saattaa tosin syödä huomaamatta esimerkiksi kirvaperäisiä tuotteita. Punaisten marmeladimakeisten värjäämiseen käytettävä väriaine E120 (karmiini, kokkiniili, karmiinihappo) on kuivatuista kokkiniilikirvoista uutettu aine. Yhteen kiloon väriainetta tarvitaan 150 000 kuivattua naaraskirvaa. Sellakka (E904) puolestaan on kilpikirvojen eritettä, jota saadaan puiden rungoilta ja oksilta.

Varsinkin kanadalaiset biologit ovat perinteisesti juhlineet Darwinin syntymäpäivää 12. helmikuuta järjestämällä pääjaksosyömingit (Phylum Feast). Ideana on syödä taksonomisesti mahdollisimman monipuolista ruokaa, esimerkiksi ruokaa mahdollisimman monesta eliökunnan luokittelun eri pääjaksosta tai kaaresta. Ajatuksena on juhlia luonnon biodiversiteettiä, jolla on yhteinen menneisyys, yhteinen evolutiivinen alkuperä. Oulun yliopiston biologit kertoivat viime vuonna Kaleva-lehdelle tästä perinteestä tarkemmin ja myös laativat esimerkkimenun pääjaksosyöminkejä varten.

Buon appetito!

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

2010-10-15T06:53:00.008+02:00

Oletko rohkea?

Tänään vietetään kansainvälistä Blog action day -blogiteemapäivää. Ideana on se, että vuosittain 15. lokakuuta blogien kirjoittajat ympäri maailmaa keskittyvät yhteiseen teemaan. Tämän vuoden 2010 aiheena on vesi, josta tänään kirjoitetaan myös Kouvolan Lyseon lukion ympäristöekologian blogissa (osa teksteistä on kirjoitettu valmiiksi jo aiemmin tällä viikolla, avataan katsottaviksi tänään) ja Ilmastotiedossa.

Mikäli olet rohkea ja uskallat katsoa totuuden itsestäsi, tee myös kaksi tämän blogipostaukseni lopussa olevaa tehtävää!

Ällistyttäviä vesifaktoja

Likainen juomavesi tappaa vuosittain maapallolla enemmän ihmisiä kuin kaikki väkivalta (mukaan lukien sodat) yhteensä. Puhtaan veden puutteeseen kuolee joka viikko noin 42 000 ihmistä, koska likainen vesi levittää monia sairauksia (mm. salmonella, kolera, A-hepatiitti). Unescon mukaan vuonna 2050 puolet maapallon juomavesivaroista saattaa olla käyttökelvottomia.

Maapallolla on useammilla ihmisillä kännykkä kuin pääsy wc:hen. Yhä noin 2,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu kunnollinen wc. Tämän seurauksena myös juomaveteen leviää helposti ulosteperäisiä mikrobeja. Kehitysmaiden hökkelikylissä tunnetaan "lentävät wc:t" eli muovipussit, joihin on ulostettu, ja jotka sitten on heitetty mihin sattuu.

Joka päivä Afrikan lapset ja naiset joutuvat kävelemään yhteensä 109 miljoonaa tuntia vedenhakumatkoillaan. Täytenä vesiruukut voivat painaa lähes 20 kiloa. Tämä aiheuttaa rasitusvammoja. Lisäksi veden hakemiseen kuluvan ajan takia lapset eivät voi mennä kouluun eivätkä naiset tuottaviin töihin.

Vesijalanjälki: Suomalainen kuluttaa yli 4 700 litraa vettä joka päivä

Puhdas vesi on siis todellakin arvokas luonnonvara. Suomalainen kuluttaa joka päivä keskimäärin 4 732 litraa vettä (vastaa 1 434 kertaa kuukauden toimistotyössä keskimäärin hikoiltua määrää)! Tästä on juomavettä vain pari litraa, kotona käytettyä talousvettä noin 160 litraa (vrt. suomalaisilla tyypillinen vaihteluväli 90-270 litraa, yhdysvaltalaisilla keskimäärin 550 litraa, madagaskarilaisilla vain 5 litraa) ja loppu noin 4 570 litraa käytettyjen elintarvikkeiden ja tuotteiden tekemisessä kulutettua vettä.

Itse join tänään aamupalalla kolme kupillista mustaa teetä, jonka tuotantoon vettä on käytetty noin 90 litraa. Jos olisin juonut puoli litraa maitoa, tämä olisi vastannut lähes 500 litran vedenkulutusta.

Keskimäärin yksi maapallolla elävä ihminen kuluttaa vuodessa vettä kaikkiaan 1 243 kuutiometriä eli 1 243 000 litraa. Tästä käytetään nimitystä vesijalanjälki. Selvästi suurin vesijalanjälki on yhdysvaltalaisilla (2 483 kuutiota) ja pienin jemeniläisillä (619 kuutiota). Suomalaisen vesijalanjälki on 1 727 kuutiota vuodessa.

Vesijalanjälki tarkoittaa kaiken kulutuksen yhteensä vaatimaa vesimäärää. Siihen kuuluvat talousvesi, teollisuuden käyttämä vesi ja hyödykkeiden tuotantoon (kasvattaminen, jalostaminen, valmistus) esimerkiksi maataloudessa (mm. kastelu) kulunut vesi. Valtion vesijalanjäljen (= valtion omien vesivarantojen suuruus + valtion ulkopuolisten vesivarantojen kulutus tuontituotteissa - valtiosta vietäviin tuotteisiin kulunut oma vesi) suuruuteen vaikuttavat olennaisesti ilmasto, viljelymenetelmät, viljelykasvien satoisuus (käytetyt lajikkeet), kastelutehokkuus, kulutustottumukset ja maan bruttokansantuote.

Esimerkiksi länsimaiden vesijalanjälki on yleensä kehitysmaita suurempi nimenomaan siksi, että elintason nousun myötä kulutus ja liharavinnon käyttäminen ovat kasvaneet. Liharuokien tuottamiseen kuluu vettä yli 15-kertainen määrä kalaan verrattuna. Mikäli kaikki maapallon ihmiset kuluttaisivat lihaa länsimaiseen tahtiin, vettä tarvittaisiin 75 prosenttia nykyistä enemmän. Vesi loppuisikin kesken, sillä jo nyt puolet pintavesistä on käytössä.

Kehitysmaista esimerkiksi Sudanissa on suuri vesijalanjälki, 2214 kuutiota henkilö kohden vuodessa. Syynä ovat kehittymättömät viljelymenetelmät ja kuivuudesta aiheutuva suuri kastelun tarve.

Suomessa viime kesän helteet vaikuttivat selvästi vedenkulutukseen. Kun lämpötila ylittää hellerajan, asteen lisänousu lisää vedenkulutusta henkilöä kohden laskettuna keskimäärin 15 litraa vuorokaudessa. Iso osa lisäyksestä johtuu kasvimaiden ja nurmikoiden kastelemisesta. Todennäköisesti myös suihkussa käynnit lisääntyvät.

Piilovesi eli virtuaalivesi

Valtaosa ihmisten kuluttamasta vedestä on ns. piilovettä, josta käytetään myös nimitystä virtuaalivesi (virtual water) tai joskus myös varjovesi. Sillä tarkoitetaan hyödykkeen koko elinkaarensa aikana kuluttamaa vettä. Tuotteiden vaatimat piilovesimäärät ovat suuntaa antavia, ja todellisuudessa luvut voivat vaihdella melko paljon.

Piilovesi jaetaan kahteen osaan: sininen vesi ja vihreä vesi. Sinisellä vedellä tarkoitetaan makeaa pinta- tai pohjavettä. Vihreällä vedellä tarkoitetaan sadevettä ja maaperään sitoutunutta vettä (pohjaveden pinnan yläpuolella maassa oleva vesi). Erityisesti sinisen veden käyttäminen vaikuttaa ekosysteemeihin haitallisesti, koska pohjavedet ja vesistöt kuivuvat. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä on Araljärvi. Puuvillan viljelyyn käytetäänkin lähinnä sinistä vettä.

Thaimaassa kasvatetun riisin piilovesimäärä on 5 500 litraa tuotettua riisikiloa kohti, yhdysvaltalaisen vain 2 000 litraa. Thaimaalaista riisiä voidaan kuitenkin pitää yhdysvaltalaista ekologisempana, koska Thaimaassa käytetään lähinnä vihreää vettä (kesämonsuunin sadevettä), Yhdysvalloissa voimakkaan kastelun takia sinistä vettä. Kaiken kaikkiaan riisi ei kuitenkaan ole ekologinen ruoka, koska sen tuotannossa syntyy suuria määriä voimakkaana kasvihuonekaasuna toimivaa metaania. Lisäksi riisiä joudutaan kuljettamaan meille hyvin kaukaa.

Käsite harmaa vesi puolestaan tarkoittaa ihmisen toiminnoissaan käyttämää vettä, joka on saastunutta tai muuten laadultaan huonontunutta. Laskelmissa harmaaksi vedeksi lasketaan se vesimäärä, joka kuluu veteen joutuneiden haitta-ainepitoisuuksien laimentumiseksi sallitulle tasolle.

Ihmiskunnan käyttämästä vedestä 70 prosenttia kuluu maanviljelyssä lähinnä kasteluun (sis. karjatalouden 8 %), 20 prosenttia teollisuudessa ja 10 prosenttia talousvetenä. Suomalaisten käyttämästä vedestä 72 prosenttia on maataloustuotteiden vettä, 25 prosenttia teollisuustuotteiden vettä ja kolmisen prosenttia talousvettä. Useat kuivuudesta kärsivät kehitysmaat käyttävät valtavia määriä vettä vientituotteiden kasvattamiseen, vaikkei edes omalle väestölle tahdo riittää puhdasta juomavettä.

Suomessa on 187 888 järveä, mutta silti maamme tuo piilovettä enemmän kuin vie. Suomalaisten kuluttamasta vedestä 41 prosenttia tulee piilovetenä ulkomailta (vastaavasti Isossa-Britanniassa 70 % kulutetusta vedestä on ulkomaista, Japanissa 64 %, Norjassa 61 %, Ruotsissa ja Saudi-Arabiassa 53 %, Yhdysvalloissa 19 %, Ruandassa 3 %, Intiassa 2 %). Meillä kulutettu piilovesi voikin entisestään pahentaa vesipulaa kehitysmaissa tuhansien kilometrien päässä meistä. Kun ostan lähikaupastani kilon riisiä, kulutan yli 3 500 litraa vettä maapallon toisella puolella. Toisaalta rahakasvien tuotanto voi olla kehitysmaiden ainoa tapa saada tarpeellista ulkomaanvaluuttaa, ja tuo viljeleminen on myös miljoonien ihmisten ainoa elinkeino.

Mitä muuta kannattaisi tehdä paitsi mennä suihkuun mainostauolla?

Varsinkin teollisuusmaissa olisi varaa vähentää tavaroiden (turhaa) kulutusta. Kannattaa vertailla tuotteiden piilovesimääriä ja valita kotimaisia tuotteita. Perunakilon tuottamiseen käytetään maapallola vettä keskimäärin 900 litraa (Suomessa tätäkin selvästi vähemmän), riisikilon tuottamiseen 3 500 litraa. Lihan sijaan kannattaa suosia kasviksia. Jos haluaa herkutella lihalla, voi valita kalaa, broileria ja sianlihaakin mieluummin kuin nautaa.

Kastelu- ja viljelymenetelmiä voisi ehkä tehostaa kaikkialla. Ainoastaan 15 % maapallon pelloista on keinokastelun varassa, mutta niillä tuhlataan 70 prosenttia käytetystä makeasta vedestä. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 60 prosenttia kasteluvedestä haihtuu ilmaan. Tihkukastelumenetelmän avulla vedenkulutus voisi pienentyä 30-70 prosenttia - ja sadot kasvaisivat 20-90 prosenttia. Kuivuudesta kärsivien maiden kannattaisi ostaa ulkomailta runsaasti piilovettä sisältäviä tuotteita ja keskittyä itse muiden tuotteiden valmistamiseen.

Omillakin teoilla on merkitystä. Kylpyhuoneen hanasta valuu vettä noin kuusi litraa minuutissa. Hana kannattaa siis sulkea hampaiden harjauksen ajaksi. Laskennallisesti hammasmukin käyttäminen veden lorottamisen sijaan säästää vuodessa keskimäärin 50 euroa hengeltä!

Kymmenen minuutin suihku kuluttaa vettä noin 120 litraa (vedensäästömalli 100 litraa, vesiputoussuihku 200 litraa) ja kylpyammeessa käynti 150 litraa. Vettä kierrättävässä autopesulassa sen sijaan saadaan auto pestyä vain 10-15 litralla!

Höyrysuihkukaapissa, hierovassa suihkussa tai radiolla varustellussa suihkussa kuluu usein aikaa ja siis myös vettä paljon enemmän kuin tavallisessa perussuihkussa. Hyvä vinkki on käydä suihkussa suosikkitelevisio-ohjelman mainostauolla, jolloin suihkussa ei tule seisoskeltua turhan pitkään. Vettä tulisi kunnioittaa ja säästää. Pienistä puroista syntyy iso virta!

Kaksi mielenkiintoista tehtävää - tee, jos uskallat!

Käy laskemassa oma vesijalanjälkesi osoitteessa http://www.vesijalanjalki.fi/.

Katso myös Mikko Kivisen hauska, mielenkiintoinen ja hengästyttävä Pullovesi-video.

Lähteet ja lisätietoa:

Aiemmat vesiaiheiset kirjoitukseni (mm. merien muovijätelautat)

Akateemiset kirkasvesiasiantuntijat

Blog Action Day

Eri valtioiden vesijalanjälki

Ilmastotieto: Ilmastonmuutoksen seurauksena juoma- ja kasteluveden saanti Aasiassa voi heikentyä

Jarin blogi: Kuva-arvoitus

Jarin blogi: Paha, pahempi, pullovesi!

Veden kiertokulku nopeutuu vaarallista tahtia (CO2-raportti)

Vesijalanjalki.fi

Vesijalanjalki.org

Water Footprint

Water Wise

Puolalaismeteorologien talven 2010-2011 outo sääennuste: kylmin talvi 1000 vuoteen

2010-09-23T16:37:00.009+03:00

Toistaiseksi on kaunis ruska,

mutta puolalaiset ennustavat kylmintä talvea 1000 vuoteen.

Iltalehti repäisi tänään ison lööpin, jonka mukaan meille Pohjois-Eurooppaan on tulossa kylmin talvi tuhanteen vuoteen. Lööppi perustuu puolalaisten meteorologien arvioon eWorldPost-sivuston artikkelissa "Europe is expected to have the worst winter in the last 1000 years".

Meteorologit arvioivat Golfvirran olevan heikkenemässä, jolloin Jäämereltä pääsee virtaamaan entistä enemmän kylmää ilmaa Pohjois-Eurooppaan. Lisäksi Meksikonlahden öljykatastrofin sanotaan pahentavan tilannetta entisestään, koska mereen valunut öljy voi muuttaa Golfvirran toimintaa. Golfvirta on meille tärkeä siksi, että sen kuljettaman lämmön ansiosta täällä on kymmenisen astetta lämpimämpää kuin muuten näin pohjoisessa.

Itse asiassa väite ei ole uusi. Jo muutama vuosi sitten meille ennustettiin Golfvirran hidastumisen vuoksi uutta jääkautta, jonka piti alkaa vuonna 2010.

Väitteet Golfvirran pitkäaikaisesta hidastumisesta ovat kuitenkin osoittautuneet perättömiksi. Asiasta kerottiin esimerkiksi Ilmastotiedon ilmastouutisissa jo maaliskuussa 2010.

Myös Meksikonlahden öljyvuodon vaikutukset Golfvirtaan ovat hyvin kiistanalaisia.

Nykyisillä tiedoilla syytä huoleen ei ole. Talvi 2010-2011 voi aivan yhtä hyvin olla kylmä tai lämmin. Säätä ei pysty luotettavasti ennustamaan kuukausiksi eteenpäin, vaikka jonkinlaisia vuodenaikaisennusteita voidaankin tehdä.

Yhdysvaltalaisten ennusteiden mukaan Suomen talvesta 2010-2011 (erityisesti loppuvuodesta 2010 ja vuodenvaihteesta) näyttäisi tulevan hieman keskimääräistä kylmempi, mutta ensi kesä vaikuttaa jälleen ainakin tavanomaisen lämpimältä - jos nyt noin pitkään ennusteeseen on mitään luottamista!

Pitkällä aikavälillä (vuosia ja vuosikymmeniä tarkasteltaessa) Pohjois-Eurooppakin ilmeisesti lämpenee selvästi ilmastonmuutoksen myötä, vaikka Golfvirta jonkin verran hidastuisikin ilmaston lämpenemisen vuoksi.

PS. Lukekaapa myös "Meteorologisia mutinoita".

Mitä ovat mustat laikut vaahteran lehdissä?

2010-09-18T17:39:00.006+03:00

Näin syyskuussa vaahteroiden lehdissä näkyy jälleen tummia täpliä. Kyseessä on vaahteran sienitauti, joka tunnetaan nimellä vaahteran tervatäplätauti tai pikilaikkutauti (Rhytisma acerinum, ruots. tjärfläcksjuka tai lönntjärfläck).

Vaahteralle tauti ei ole juuri lainkaan haitallinen. Mustat laikut heikentävät fotosynteesin tehokkuutta, mutta syksyllä yhteyttäminen hidastuu muutenkin (klorofylli eli lehtivihreä otetaan talteen) ja lehdet putoavat.

Sienitauti talvehtii maahan pudonneissa lehdissä, joista sen itiöt nousevat keväällä ilmaan ja tarttuvat uusiin lehtiin. Kesällä laikut ovat aluksi hyvin vaaleita ja alkavat hiljalleen tummua heinäkuussa. Vasta syys-lokakuussa ne näkyvät selvästi mustina täplinä, joiden reunus on keltainen. Eniten täpliä on alaoksien lehdissä ja poikkeuksellisen runsaasti kosteiden kesien jälkeen.

Jos haluaa, ettei tauti tartu kotipihan vaahteroihin, riskiä voi vähentää haravoimalla jo syksyllä pikilaikkusienen tartuttamat lehdet pois, etteivät itiöt pääse leviämään uusiin lehtiin. Tosin itiöitä voi kulkeutua myös kauempaa ilmavirran mukana.

Saasteet eivät siis aiheuta näitä vaahteran lehtiin ilmestyviä tummia laikkuja. Pikemminkin tämän sienitaudin esiintyminen kertoo siitä, ettei ilma ole poikkeuksellisen likaista. Hyvin suuret rikkidioksidipitoisuudet nimittäin tappavat tämän sienen.

Toinen vaahteran lehdissä yleinen sienitauti on vaahteranhärmä (Uncinula tulasnei, ruots. lönnmjöldagg), joka näyttää siltä kuin lehdille olisi roiskittu sementtiä tai kuin lehdet olisi valeltu savivellillä. Kosteina kesinä melkein koko lehdet voivat olla tämän härmäsienen aiheuttaman vaaleanharmaan kerroksen peitossa.

Kansainvälinen päivä otsonikerroksen suojelemiseksi 16. syyskuuta

2010-09-12T17:32:00.003+03:00

Antarktiksen otsoniaukon koko vaihtelee vuoden mittaan ja eri vuosina, mihin vaikuttavat esimerkiksi säätekijät (erityisesti lämpötila). Otsonikadon voimistuminen on saatu pysähtymään kansainvälisten sopimusten ansiosta. Kuvaa voi suurentaa klikkaamalla. Kuvan lähde: UNEP, Vital ozone graphics 2.0.

Vuosittain 16. syyskuuta vietetään kansainvälistä päivää otsonikerroksen suojelemiseksi. Päivän viettoon johdattaa mukavasti esimerkiksi Ossi Otsonin värikäs kotisivu, josta löytyy havainnollista perustietoa ja aiheeseen liittyvä peli. Lisää tietoa löydät Delicious-herkkulinkeistäni.

Videon lähde: UNEP DTIE OzonAction YouTube Channel

Otsonikadolla tarkoitetaan stratosfäärin otsonikerroksen ohentumista. Otsonia tuhoavat esimerkiksi kloorifluorihiilivedyt eli CFC-yhdisteet (mm. freonit), halonit, metyylibromidi ja typpimonoksidi. Erityisen haitallisia ovat näiden aineiden sisältämät kloori ja bromi.

Auringon ultraviolettisäteily (uv-säteily) voi irrottaa CFC-yhdisteestä klooriatomin, joka puolestaan sieppaa otsonimolekyylistä yhden happiatomin. Näin syntyy kloorimonoksidimolekyyli (ClO) ja tavallista happea. Tavallinen happimolekyyli ei pysty suojelemaan maapalloa uv-säteilyltä. Kloorimonoksidi puolestaan voi luovuttaa happiatomin ilmassa olevalle vapaalle happiatomille, jonka se on voinut irrottaa toisesta otsonimolekyylistä. Näin syntyy taas tavallista happea. Vapautunut kloori voi mennä tämän jälkeen repimään rikki seuraavaa otsonimolekyyliä. Syntyy taas kloorimonoksidi, ja näin kierre jatkuu. Sama voi toistua kymmeniä tuhansia kertoja, kunnes kloori kiinnittyy osaksi jotakin pysyvää yhdistettä (esim. metaani).

Voimakkainta otsonikato on Antarktiksella. Toinen vaaravyöhyke on pohjoisnavan ympäristö. Maailman otsonia tuhoavien aineiden päästöt kulkeutuvat näille alueille planetaaristen länsi- ja lounaistuulten mukana. Lisäksi Antarktiksen napapyörre eristää napa-alueen ilmamassan tehokkaasti eteläisen pallonpuoliskon talviaikaan. Alueen kylmissä helmiäispilvissä on jääkiteiden pinnalla erityisen hyvät olosuhteet kloorin ja bromin irtoamiseksi. Siksi Antarktiksen otsonikato on laajimmillaan syyskuussa tai lokakuun alkupuolella. Eteläisen pallonpuoliskon keväällä napapyörre heikkenee ja otsonikerros alkaa palautua.

Ilmastonmuutos voimistaa otsonikatoa. Kun entistä enemmän lämpöä jää kasvihuonekaasukerroksen alle ilmakehän alaosaan (troposfääriin), stratosfääri viilenee tietyltä korkeudelta. Näin sinne tulee entistä paremmat olosuhteet helmiäspilvien muodostumiselle, mikä kiihdyttää otsonikatoa.

Onneksi kuitenkin otsonikadon pahin voimistuminen on saatu pysähtymään kansainvälisillä sopimuksilla, joilla otsonikatoa aiheuttavien aineiden käyttöä on kielletty tai rajoitettu (esim. Montrealin pöytäkirja 1987). Otsonikadon pysäyttäminen on hyvä esimerkki siitä, että kansainvälisillä sopimuksilla on mahdollista ratkaista vakaviakin ympäristöongelmia. Ongelmaa ei ole kuitenkaan kokonaan voitettu, koska otsonikerrosta tuhoavat aineet voivat viipyä ilmakehässä jopa kymmeniä vuosia. Lisäksi CFC-yhdisteitä käytetään yhä luvatta, koska niitä korvaavat aineet ovat kalliita.

Otsonikadon seurauksena lisääntynyt uv-säteily (erityisesti UV-B) on monin tavoin haitallista. Ihmisille se voi aiheuttaa esimerkiksi ihosyöpää (okasolusyöpä, tyvisolusyöpä ja vaarallisin tummasolusyöpä eli melanooma), lumisokeutta (sarveiskalvon tulehdus), kaihia (harmaakaihi) ja virusinfektioiden voimistumista (esim. yskänrokkoa aiheuttava herpesvirus tai aidsia aiheuttava hi-virus). Uv-säteilyn vaikutus perustuu siihen, että se aiheuttaa mutaatioita ja synnyttää happiradikaaleja.

Eläimille uv-säteily aiheuttaa erityisesti silmävaurioita ja yksilönkehityksen häiriöitä. Myös kasvien ja levien fotosynteesi heikkenee (lehtivihreä vaurioituu), jolloin puut ja viljelykasvit kasvavat vähemmän. Lisäksi erityisesti havupuiden siiementen itävyys huonontuu ja nuoret neulaset vaurioituvat. Näin ekosysteemin perustuotanto voi pienentyä. Tästä voi seurata hiilen sidonnan väheneminen, mikä voi voimistaa ilmaston lämpenemistä.

Otsonikato ja ilmastonmuutos ovat kaksi eri asiaa. Maapallon keskilämpötilan nousu johtuu kasvihuonekaasuista, ei otsonikadosta. Otsonikadon seurauksena lisääntyvä uv-säteily ei ole lämmittävää säteilyä. Otsonikato ja ilmastonmuutos voivat kuitenkin voimistaa toisiaan edellä kuvatuilla tavoilla, ja osittain niiden syntyyn vaikuttavat samat aineet.

Alailmakehässä (troposfäärissä) otsoni puolestaan on haitallinen ympäristömyrkky. Liikenteen ja teollisuuden tuottama otsoni heikentää fotosynteesiä, hidastaa kasvien kasvua ja vähentää puiden pakkasensietokykyä. Ihmisille otsoni aiheuttaa astmakohtausten pahentumista, päänsärkyä, hengitysvaikeuksia ja silmäoireita. Troposfäärin otsonimäärää nostaa myös stratosfäärin otsonikato.

Kouvolan hellekesä 2010 toi uuden Suomen ennätyksen. Milloin seuraavaksi on yhtä lämmintä?

2010-09-03T12:39:00.014+02:00

Kuva 1. Kouvolan ilmastodiagrammi (Utin säähavaintoasema). Vuoden 2010 lämpötilat ja sademäärät verrattuna jakson 1961-1990 keskiarvoon. Tammi-heinäkuun tiedot kerätty Ilmatieteen laitoksen julkaisemista Ilmastokatsaus-lehdistä 1-7/2010, elokuun lämpötilat NOAA:n sääarkistosta http://www.climate.gov/. Elokuun sademäärät puuttuvat. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla.

Kouvolan Utin säähavaintoasema on toiminut vuodesta 1945 alkaen. Aiemmin Utti kuului Valkealan kuntaan, mutta vuoden 2009 alussa Valkeala yhdistyi muiden lähikuntien kanssa uudeksi Kouvolan kaupungiksi.

Kouvolassa (Utti) on tänä kesänä tehty kaikkien aikojen Suomen ennätys yhden kesän hellepäivien lukumäärässä. Tämän kesän hellepäivien virallinen lukumäärä Utissa on Ilmatieteen laitoksen mukaan 48. Kaikkiaan kahdeksalla havaintoasemalla Suomessa oli hellettä yli 40 päivänä, mikä on eniten yli 50 vuoteen. Toukokuun helteet mukaan lukien hellettä oli tänä kesänä ainakin jollakin havaintoasemalla yhteensä 57 eri päivänä.

Hellepäivällä tarkoitetaan suomalaisen määritelmän mukaan päivää, jolloin lämpötila varjossa kahden metrin korkeudella on yli 25 astetta. Aiempi koko kesän hellepäivien lukumääräennätys oli Heinolasta (Plaani), 42 hellepäivää vuonna 2006. Toisella sijalla oli aiemmin Piikkiö (40 hellepäivää vuonna 1959) ja kolmannella tilalla Porvoo (39 päivää vuonna 1997).

Heinäkuussa rikottiin myös Suomen kaikkien aikojen yhden kuukauden hellepäivien lukumääräennätys. Eniten hellepäiviä oli Kouvolassa (Utin säähavaintoasema), Heinolassa, Lahdessa ja Puumalassa. Kaikilla näillä säähavaintoasemilla hellettä oli heinäkuussa 27 päivänä. Aiempi ennätys (22 päivää vuonna 2003) ylittyi siis selkeästi. Ainoa heinäkuun päivä, jolloin millään Suomen havaintoasemalla ei mitattu hellelukemia, oli 24.7.2010.

Kuva 2. Kouvolan ilmastodiagrammi (Utin säähavaintoasema). Vuoden 2010 lämpötilat ja sademäärät verrattuna jakson 1971-2000 keskiarvoon. Tammi-heinäkuun tiedot kerätty Ilmatieteen laitoksen julkaisemista Ilmastokatsaus-lehdistä 1-7/2010, elokuun lämpötilat NOAA:n sääarkistosta http://www.climate.gov/. Elokuun sademäärät puuttuvat.

Kouvolassa tammikuu ja helmikuu 2010 olivat tavanomaista kylmempiä ja lumisempia. Maaliskuussa päästiin jo tavanomaisiin lukemiin. Huhtikuu ja toukokuu olivat normaalia lämpimämpiä. Lumet sulivat hujauksessa. Kesäkuussa oltiin sitten jälleen keskimäärin tavallisissa lukemissa. Kuukauden alkupuolella oli viileää, mutta loppukuusta tuli lämmintä. Heinäkuu olikin sitten lähes koko Suomessa epätavallisen kuuma.

Vielä elokuunkin alussa Etelä-Suomessa oli 2-3 astetta tavanomaista lämpimämpää. Kouvolan Utissa elokuun lämpöennätykseksi 7. elokuuta mitattiin 33 astetta. Samaan aikaan (7.-8.8.2010) Heinolassa, Puumalassa ja Lahdessa lämpötila ylsi Ilmatieteen laitoksen mukaan 33,8 asteeseen, mikä on elokuun uusi lämpöennätys Suomessa. Edellinen elokuun ennätys olikin vuodelta 1912 (33,2 astetta Sulkavalla 5.8.1912).

Utin viimeinen hellepäivä oli 15.8., jolloin saavutettiin 27,8 astetta. Heti sen jälkeen viileni nopeasti. Alimmillaan lämpötila oli 31.8. vain +1,9 astetta. Samaan aikaan Lappeenrannan Konnunsuolla mitattiin tämän vuoden kylmin elokuun lämpötila Suomessa, -4,7 astetta. Koko elokuun keskilämpötila Utissa oli Kouvolan Sanomien mukaan 17,4 astetta, kun pitkän aikavälin keskiarvo (1961-1990) on 14,7 astetta.

Määritelmän mukaan terminen syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi +10 asteen alapuolelle. Lapissa ja osassa Pohjanmaata sekä Kainuuta terminen syksy alkoi Ilmatieteen laitoksen mukaan paikoin pari viikkoa keskimääräistä aiemmin. Alustavan tiedon mukaan myös Etelä-Suomen terminen syksy näyttäisi alkaneen elokuun lopussa, tämäkin reilut pari viikkoa tavanomaista aiemmin. Kouvolassa vuorokauden keskilämpötila laski kymmenen asteen alapuolelle 30. elokuuta. Ihan nopeaa lämpenemistä ainakaan juuri nyt ei ole näkyvissä. Saapa nähdä, onko syksy todella alkanut, vai vieläkö lämpötilat nousevat.

Kuva 3. Kouvolan ilmastodiagrammi (Utin säähavaintoasema). Vuoden 2006 lämpötilat ja sademäärät verrattuna jakson 1961-1990 keskiarvoon. Tiedot kerätty Ilmatieteen laitoksen julkaisemista Ilmastokatsaus-lehdistä 1-12/2006.

Tätä vuotta edellinen erityisen paljon puhuttava säävuosi Kouvolassa oli vuosi 2006 (kuva 3). Kesä oli tuolloinkin lämmin, mutta erityisesti huomiota herättivät lämmin tammikuu ja aivan poikkeuksellisen lämmin joulukuu. Helmikuu ja maaliskuu olivat talvisia.

Alkuvuoden 2010 ajan vaikutti lämmittävä El Niño ja muutenkin monet olosuhteet ovat olleet tänä vuonna hyvin poikkeukselliset ja otolliset esimerkiksi Suomen, muun Euroopan ja Venäjän helteille. Esimerkiksi Venäjällä on vallinnut sulkukorkeapaine, joka on vaikuttanut myös Pakistanin tulvien syntyolosuhteisiin (lännestä tullut kylmä ilma pohjoisen kautta Pakistanin ylle, jolloin se kohtasi lämpimät monsuunituulet). Niinpä helteisestä kesästämme ei voi syyttää tai kiittää yksin ilmastonmuutosta, vaan myös satunnaiset säätekijät ovat vaikuttaneet. Ilmastonmuutoksen ennustetaankin lämmittävän Suomen talvia enemmän kuin kesiä.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Laura Rontu muistuttaa erinomaisessa artikkelissaan näin: "Suihkuvirtaukset eivät pysähtele eivätkä tukkeudu, ilmakehän liike ei koskaan lakkaa vaikka suvantokohtia olisikin. Kyllä, tämänkesäiset Suomen helteet ja myrskyt, Venäjän palot ja Pakistanin tulvat liittyvät yhteen ja ilmastonmuutos kuuluu kuvaan. Yhteydet ovat silti mutkikkaampia kuin puolen sivun uutisissa ja kommenteissa esitettiin."

Säällä tarkoitetaan jonkin paikan ilmakehän alaosassa (troposfäärissä) vallitsevaa hetkellistä tilaa. Sen sijaan ilmasto tarkoittaa pitkän aikavälin keskiarvoja. Yleensä ilmastotiedoissa käytetään 30 vuoden keskiarvoja. Kun meteorologi puhuu tavanomaisesta säästä, hän tarkoittaa sään vastaavan näitä 30 vuoden keskiarvoja.

Eri tahoilla tuo 30 vuoden vertailujakso kuitenkin vaihtelee. Perinteisesti on käytetty aikakautta 1961-1990 (kuva 1). Suomen Ilmatieteen laitos käyttää virallisissa yhteyksissä aina viimeisintä 30 vuoden jaksoa, siis vuosia 1971-2000 (kuva 2). Ensi vuonna todennäköisesti siirrytään käyttämään vertailukautta 1981-2010.

Koska ilmaston on hiljalleen lämmennyt, aina uuteen 30 vuoden keskiarvotilastoon siirryttäessä myös sääennusteissa vertailukohtana käytettävä "tavanomainen sää" lämpenee, tosin erittäin vähän. Toiset kuukaudet ovat kuitenkin lämmenneet toisia enemmän.

Tämä eri vertailujaksojen käyttäminen vaikuttaa osaltaan myös siihen, että pitkän aikavälin sääennusteissa (ns. vuodenaikaisennusteissa) on eroja esimerkiksi yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten ennusteiden välillä. Vaikka molemmat ennustaisivat esimerkiksi Skandinaviaan samoja lämpötiloja, toisen ennusteen mukaan sää voi olla keskimääräistä kylmempää ja toisen mukaan keskimääräistä lämpimämpää.

Kuva 4. Kouvolan lämmitystarveluku normaalivuonna ja vuosina 2005-2010. Vuoden 2010 tiedot elokuuhun asti. Tietojen ähde KSS Energia, diagrammi minun piirtämäni.

Eri vuosien lämpimyyttä voidaan arvioida myös kaukolämpöyhtiöiden laskeman ns. lämmitystarveluvun eli astepäiväluvun avulla (kuva 4). Astepäiväluku saadaan, kun kuukauden lämmityspäivien ulkoilman keskilämpötila vähennetään sisälämpötilasta +17 astetta (siis lasketaan sisä- ja ulkolämpötilan erotus) ja erotus kerrotaan lämmityspäivien lukumäärällä.

Lämmityspäivien katsotaan syksyllä alkavan, kun ulkona vuorokauden keskilämpötila laskee alle +12 asteen. Vastaavasti lämmityspäivien katsotaan keväällä päättyvän, kun vuorokauden keskilämpötila nousee +10 asteeseen. Jos jonkin kuukauden keskilämpötila on -10 astetta ja kuukauden kaikki 30 päivää ovat lämmityspäiviä, lämmitystarveluku eli astepäiväluku on siis (17 - (-10)) x 30 = 810.

Kouvolassa esimerkiksi koko vuoden 2008 astepäiväluku oli 3712 ja vuoden 2009 taas 3936, kun pitkän aikavälin keskiarvo (ns. normivuosi) on 4719. Keskiarvovuonna astepäiväluku tammikuun alusta heinäkuun loppuun on 2824. Vuonna 2010 vastaavan ajanjakson lämmitystarveluku on ollut kylmän alkuvuoden takia peräti 3191.

Lämmitystarveluku kuvaakin huonosti poikkeuksellisen kuumia kesiä. Pikemminkin se kertoo talviajan kylmyydestä tai lämpimyydestä. Normaalivuosinakin lämmitystarveluku nimittäin on kesäkuukausina lähes nollassa.

Ilmatieteen laitos arvioi tiedotteessaan 3.9.2010 hellekesien todennäköisyyttä tulevaisuudessa: "Ilmatieteen laitoksen ilmastoennusteiden mukaan kuumat ja hyvin kuumat päivät lisääntyvät selvästi jo lähivuosikymmeninä. Tyypillisenä vuosisadan lopunkaan kesänä niitä ei liene kuitenkaan yhtä monta kuin tänä vuonna. Ilmatieteen laitos arvioi myös, että tulevaisuuden kuumimmat kesät ovat vielä vuotta 2010 kuumempia. Esimerkiksi Kuopion seudulle tehty arvio näyttää, että siellä jo ennen vuosisadan puoliväliä (jakso 2010 - 2039) voi olla suunnilleen kerran 20 vuodessa kesä, jolloin kuumia ja hyvin kuumia päiviä olisi enemmän kuin vuonna 2010. Näkeekö keski-ikäinen suomalainen vielä vastaavaa heinäkuuta? Todennäköisyyslaskelmien mukaan nykyisessä, jo muuttuneessa ilmastossa viime kesän kaltainen hellekesä koettaisiin vain kerran elämässä. Ilmastonmuutoksen edetessä todennäköisyys kasvaa ja tällainen kesä koettaisiin vuosisadan puolivälin arvioidussa, muuttuneessa ilmastossa jopa kerran 10-15 vuodessa. Toistuvuusaikoja tulkitessa tulee kuitenkin muistaa, että seuraavaa vastaavan tai jopa lämpimämmän hellekesän tarkkaa ajankohtaa ei kukaan voi ennustaa. 'Jos huippulämpimän heinäkuun tilastollinen toistuvuusaika on nyt 60 vuotta, niin tämä ei sulje pois mahdollisuutta, että toinen samanmoinen heinäkuu koettaisiin jo ensi kesänä', kuvaa asiaa ko. toistuvuuslaskelmat tehnyt Helsingin yliopiston Jouni Räisänen."

Samaa asiaa käsiteltiin myös tiedotteessa 1.9.2010: "Suomen kesien ennustetaan lämpenevän ilmastonmuutoksen myötä. 'Ilmaston luonnollisen vaihtelun vuoksi kesien lämpeneminen on välillä hitaampaa, välillä nopeampaa. Kesät lämpenevät vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla keskimäärin noin 0,3 astetta vuosikymmenessä, myöhemmin nopeamminkin kasvihuonekaasujen päästökehityksestä riippuen', kuvaa ilmastonmuutoksen vaikutusta Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö, erikoistutkija Kirsti Jylhä. Heinäkuun 2010 kaltaiset helteet ovat kuitenkin harvinaisia myös lähitulevaisuuden muuttuvassa ilmastossa. 'Vuosisadan lopullakaan keskimääräiset heinäkuut eivät ole yhtä lämpimiä kuin kuluneen kesän heinäkuu, mutta silloiset kuumimmat kesät lienevät nyt koettua selvästi tukalampia.' Todennäköisyyslaskelmien mukaan nykyisessä, jo muuttuneessa ilmastossa viime kesän kaltainen hellekesä koettaisiin vain kerran elämässä. Ilmastonmuutoksen edetessä todennäköisyys kasvaa ja tällainen kesä koettaisiin jopa kerran 10 - 15 vuodessa. Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden mukaan ilmaston luontainen vaihtelevuus on helleaallolle tällä hetkellä vielä merkittävämpi selittävä tekijä kuin ilmastonmuutos, mutta helteessä voi olla pieni ilmastonmuutoslisä. 'Yksittäisestä säätilanteesta ei voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä ilmastonmuutoksesta, mutta tämä tilanne sopii käsityksiimme siitä, mihin suuntaan ilmasto on muuttumassa: hellepäivät yleistyvät ja hellejaksot pitenevät. Kesien keskilämpötilat ovat viime vuosisadan aikana heilahdelleet ylös ja alas, mutta hidas kohoava trendi on jo havaittu', Kirsti Jylhä kertoo."

Jouni Räisänen Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta tarkentaa laskelmia omassa kirjoituksessaan, josta tässä lyhennettynä pääkohtia: "Otetaan esimerkiksi Helsingin Kaisaniemen aseman lämpötilahavainnot. Vuodet eivät ole veljeksiä, ja heinäkuidenkin lämpötilat ovat vaihdelleet suuresti. 1900-luvun alusta lukien viilein heinäkuu on ollut Helsingissä vuonna 1928 (keskilämpötila +13,7 astetta) ja ennen tätä kesää kaikkein lämpimin vuonna 1914 (+21,4 astetta). -- Tänä vuonna heinäkuun keskilämpötila Helsingissä oli ennätykselliset +21,7 astetta. Vuosia 1901-2005 edustavan todennäköisyysjakauman pinta-alasta jää tämän arvon oikealle puolelle vain 0,3 % (turkoosi varjostus kuvassa 1). Havaintojen perusteella näin lämmintä voisi siis odottaa olevan keskimäärin kerran 300 vuodessa. Luku on toki vain suuntaa antava, koska todennäköisyyksien arviointi jakauman ääripäissä on aina vaikeaa. Pääosa havainnoista on kuitenkin peräisin ajalta, jolloin ilmasto oli nykyistä viileämpi, niin maapallolla keskimäärin kuin Suomessakin. Siksi 'kerran 300 vuodessa' ei enää sellaisenaan kuvaa Helsingin nykyistä ilmastoa. -- Kasvihuoneilmiön voimistumisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen edetessä tulevina vuosikymmeninä myös Helsingin kesien voidaan odottaa edelleen lämpenevän. Samalla nykymittapuun mukaan poikkeuksellisten lämpimien heinäkuiden todennäköisyys pikkuhiljaa kasvaa. Jos muutos osuu yhteen ilmastomallien antaman parhaan arvion kanssa, niin esimerkiksi vuoden 2050 tienoilla +21,7 astetta ylittyisi heinäkuussa noin 8 %:n todennäköisyydellä. Suuri enemmistö heinäkuista olisi siis tällöinkin tämänvuotista viileämpiä, mutta yhtä lämmin tai vielä kuumempi heinäkuu toistuisi jo miltei kerran vuosikymmenessä. -- Säiden vaihteluun pätee lähes sama kuin nopanheittoon: peräkkäisten vuosien sääolot eivät juuri riipu toisistaan. Jos 'huippulämpimän' (vähintään +21,7 astetta) heinäkuun tilastollinen
toistuvuusaika on nyt 60 vuotta, niin tämä ei sulje pois mahdollisuutta, että toinen samanmoinen heinäkuu koettaisiin jo ensi kesänä. Todennäköisyys tälle on kylläkin pieni, n. 1,7% (eli siis 1/60)."

PS. Kannattaa tsekata myös tiedetoimittaja Pasi Toiviaisen kymppitonnin veto uusista helteistä.

Kesäkilpailun voittajat

2010-09-01T08:22:00.005+02:00

Lapissa ja osassa Pohjanmaata sekä Kainuuta terminen syksy on Ilmatieteen laitoksen mukaan alkanut paikoin pari viikkoa keskimääräistä aiemmin. Alustavan tiedon mukaan myös Etelä-Suomen terminen syksy näyttäisi alkaneen elokuun lopussa, tämäkin reilut pari viikkoa tavanomaista aiemmin. Määritelmän mukaan terminen syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi +10 asteen alapuolelle.

Syyskuu alkoi ja eilen sekä tänään lämpötila oli aamulla Kouvolassakin juuri ja juuri pakkasen puolella. Nyt onkin sopiva aika julistaa kesäkilpailun tulokset.

Blogini kesäkilpailun voittajat on nyt arvottu. Kilpailuun tuli 97 vastausta. Egotripin cd-levyn "20 suosikkia" voittivat Eija L. Vaasasta ja Minna H. Helsingistä. Postitan levyt voittajille. Onneksi olkoon!

Kilpailussa oli tehtävänä tutustua tarkemmin oman blogini kirjoituksiin, Ilmastotieto-blogiin sekä Biologian ja maantieteen kiehtova maailma -sivustoon. Seuraavat sivut tai artikkelit valittiin kustakin näistä kiinnostavimmiksi:

Jarin blogi: Sään oikkuja - kylmät talvet, lämpimät kesät.

Erityisen runsaasti mainintoja saivat muutkin säähän ja ilmastoon liittyvät kirjoitukset.

Asiaa perusteltiin tähän tapaan: "Poikkeuksellisen mielenkiintoisia, asiantuntevia ja realistisia näkökantoja. Miksiköhän sanomalehdissä ei ole säästä ja ilmastosta yhtä hyviä kirjoituksia?"

Ilmastotieto: Mayojen metsurien emämunaus.

Artikkeli kirvoitti mm. tällaisen kommentin: "Mielenkiintoinen, joskaan ei kovin yllättävä näkökanta. Ja yhtä tyhmiä (ellei tyhmempiä) ovat tämän päivän ihmiset, ja metsurit ja metsähallitukset, niin Suomessa kuin ulkomaillakin."

Biologian ja maantieteen kiehtova maailma: Opetuspelit ja viihde.

Useassa vastauksessa mainittiin erikseen Laske painosi eri planeetoilla -linkki.

Valintaa perusteltiin mm. näin: "Paljonkin mielenkiintoista löytyi, mutta naisena toki oli kiinnostavaa laskettaa painonsa eri planeetoilla."

Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille ja hyvää syksyä!