Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Suomen elintasolla, tarvittaisiin 3,5 maapallon luonnonvarat!

Koko maapallon ihmisten yhteenlaskettu ekologinen jalanjälki ylittää nykyään maapallon luonnonvarojen uusiutumiskyvyn noin 50 prosenttia. Yhden vuoden aikana kulutettujen luonnonvarojen tuottamiseen siis tarvitaan noin 1 vuosi ja 6 kuukautta. Luonnonvarojen kysyntä on noussut kaksinkertaiseksi vuodesta 1966. Syömme pääomaa, emmekä pysty elämään koroilla. Vuosi vuodelta luonnonvarat siis kutistuvat. 

Koko maapallon ja elintasoltaan erilaisten alueiden ekologinen jalanjälki (luonnonvarojen kulutus) ja biokapasiteetti (luonnonvarojen tuotanto) globaalihehtaareina henkeä kohden laskettuna. Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monen maapalloa vastaavan planeetan luonnonvarat tarvittaisiin kulutettujen luonnonvarojen tuottamiseen kestävästi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla.

Maailman luonnonsäätiö WWF on tehnyt ns. Living Planet –raportin kahden vuoden välein vuodesta 1998 alkaen. Eliöistä uusimmassa raportissa tarkasteltiin 2688 lajia ja kaikkiaan 9014 populaatiota. Maapallon monimuotoisuus on pienentynyt 28 prosenttia vuodesta 1970 vuoteen 2008 (95 %:n luotettavuusrajoilla 18-38 %). Trooppisilla alueilla pienentymistä on tapahtunut 61 prosenttia, lauhkealla vyöhykkeellä taas kasvua 31 prosenttia.

Raportissa ekologinen jalanjälki tarkoittaa sen maa- ja vesialueen kokoa (keskimääräisinä hehtaareina maailmanlaajuisesti ajatellen), joka tarvitaan tuottamaan tarvitsemamme luonnonvarat ja käsittelemään aiheuttamamme päästöt. Ekologinen jalanjälki siis mittaa ihmisen kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen määrää suhteessa niiden uusiutumiskykyyn ja ihmisen tuottamien hiilidioksidipäästöjen määrää suhteessa luonnon hiilensitomiskykyyn.

Tämä vuoden 2012 raportti tarkastelee vuoden 2008 tietoja. Tuolloin koko maapallon keskimääräinen ekologinen jalanjälki eli ihmisten keskimääräinen luonnonvarojen kulutus henkeä kohden oli 2,70 globaalihehtaaria (gha). Globaalihehtaari tarkoittaa biologisesti tuottavaa hehtaaria maapallon keskimääräisen tuottavuuden mukaan laskettuna. Biokapasiteetti eli luonnonvarojen tuotanto henkeä kohden vuodessa oli vuonna 1961 vielä 3,2 globaalihehtaaria ja vuonna 2008 enää 1,78 globaalihehtaaria.

Maapallon eri osien ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti globaalihehtaareina henkeä kohden laskettuna. 

Jos ihmiskunta jatkaa samalla vaatimustasolla, tarvitsisimme vuoteen 2030 mennessä kaksi maapalloa elintasomme säilyttämiseksi! Neljän vuoden takaiseen raporttiin verrattuna kahden maapallon tarve on nyt aikaistunut viidellä vuodella!

Ihmisten elintaso perustuu toisten alueiden luonnonvarojen riistämiseen. Jos koko maapallon ihmisillä olisi qatarilaisten kulutustottumukset, tarvittaisiin peräti 6,6 maapalloa näiden luonnonvarojen tuottamiseen! Suomalaistenkin elintasolla maapalloja tarvittaisiin 3,5!

Suomen asukasta kohden laskettu ekologinen jalanjälki (6,21 hehtaaria) on maapallon 11. suurin (kaksi vuotta sitten 12. suurin, neljä vuotta sitten 16. suurin ja kuusi vuotta sitten, jolloin ydinvoimaloille vielä laskettiin päästöt, 3. suurin). Suomen biokapasiteetti henkeä kohden laskettuna on 12,19 hehtaaria eli maapallon seitsemänneksi suurin.

Maailman 15 eniten luonnonvaroja kuluttavaa valtiota (henkeä kohden laskettuna). 

Järjestyksessä lueteltuina maapallon 15 henkeä kohden laskettuna eniten luonnonvaroja kuluttavaa valtiota (ekologinen jalanjälki per henkilö) ovat Qatar, Kuwait, Arabiemiirikunnat, Tanska, Yhdysvallat, Belgia, Australia, Kanada, Alankomaat, Irlanti, Suomi, Singapore, Ruotsi, Oman ja Mongolia.

Esimerkkejä henkeä kohden laskettuna vähiten luonnonvaroja kuluttavista alueista.

Tällaiset raportit toivottavasti avaavat ihmisten silmiä. Niitä ei kuitenkaan kannata pitää lopullisena totuutena. Monet tutkimuksen tekijöiden valinnat ja mittaustavat vaikuttavat lopputuloksiin. Jotakin suuntaa tämäkin raportti kuitenkin kertoo.

Maailman luonnonsäätiön suomenkieliset Living Planet -sivut videoineen löytyvät nettiosoitteesta http://www.wwf.fi/lpr. Suomenkielisen raporttitiivistelmän voit lukea täältä ja koko englanninkielisen raportin täältä.

Australian ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama

Viimeisimmät 60 vuotta ovat olleet Australian alueen lämpimimmät tuhanteen vuoteen. Lämpimyyttä ei selitä mikään luonnollinen tekijä.

 

(c) Christopher Meder - Fotolia.com

Melbournen ja Uuden Etelä-Walesin yliopistojen uudessa tutkimuksessa tarkasteltiin 27 erilaista ilmastoindikaattoria, esimerkiksi puiden lustoja (vuosirenkaita), koralleja ja jääkairausnäytteitä. Niiden avulla kartoitettiin ilmaston vaihtelua tuhannen vuoden ajalta Australaasian (Australia, Uusi-Seelanti, Uusi-Guinea ja pienet lähisaaret 0°S-50°S, 110°E-180°E) lämpimänä vuodenaikana (syyskuu-helmikuu) maa- ja merialueet yhdistettyinä.

Tulosten mukaan nykyinen lämpeneminen on hyvin poikkeuksellinen, eivätkä sitä pysty selittämään pelkät luonnolliset tekijät. Tämä viittaa siihen, että ihmiskunnan aiheuttamalla ilmastonmuutoksella on suuri vaikutus Australaasiassa.

Ilmastorekonstruktio tehtiin 3000 eri tavalla, ja 94,5 prosenttia näistä rekonstruktioista osoittaa, ettei minään muuna ajanjaksona viimeisimmän tuhannen vuoden aikana ole ollut yhtä voimakasta tai voimakkaampaa lämpenemistä kuin vuoden 1950 jälkeen Australaasiassa tapahtunut lämpeneminen.

Ennen teollista aikaa Australaasian lämpimin 30 vuoden jakso oli 1238-1267, jolloin lämpötila oli 0,09°C (±0,19°C) alempi kuin ilmastollisen vertailukauden 1961-1990 keskiarvo. Vuosien 1238-1267 lämpimyyttä seurannut viileneminen huipentui vuosiin 1830-1859, jolloin lämpötila oli 0,44°C (±0,18°C) kylmempi kuin keskiarvo kaudelta 1961-1990.

Ennen vuotta 1850 ei mallien perusteella ollut mitään pitkän aikavälin trendiä ja lämpötilojen muutokset johtuivat satunnaisista luonnollisista vaihteluista, lähinnä valtameren ja ilmakehän välisistä suhteista. Auringon säteilyn muutokset ja tulivuorenpurkaukset ovat vaikuttaneet Australaasian ilmaston vaihteluihin vain vähän.

Mallien mukaan 1900-luvun lämpeneminen kuitenkin ylittää merkitsevästi luonnollisen vaihtelun. Tämä nykyinen lämpeneminen näyttääkin olevan ainutlaatuinen viimeisimmän tuhannen vuoden aikana.

Vuodesta 1910 päivän maksimilämpötilojen vuotuinen keskiarvo Australiassa on noussut 0,75 celsiusastetta. Alkaen 1950-luvusta jokainen vuosikymmen on ollut edellistä vuosikymmentä lämpimämpi.

CSIRO:n (Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation) ennusteen mukaan lämpötilat Australiassa kohoavat nykyisestä 1-5 asteella vuoteen 2070 mennessä. Tämä tarkoittaisi useilla alueilla voimakkaiden sateiden lisääntymistä ja Etelä-Australiassa kuivuuden yleistymistä. Ilmastonmuutoksessa ei siis ole kyse pelkästään lämpötilan noususta, vaan lisäksi esimerkiksi alueelliset sademäärät voivat muuttua oleellisesti.

Lähteet:

American Meteorological Society, Journal of Climate

The Guardian 17.5.2012

Lintujen roskaruokaa: Muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut

Muovijätteiden määrä maapallolla lisääntyi 500 prosenttia vuodesta 1976 vuoteen 2008. Alle viisi prosenttia muovista kierrätetään. Arvioiden mukaan maapallon meriin heitetään 6,4 miljoonaa tonnia jätettä joka vuosi. Joillakin alueilla jopa 80 % mereen päätyvästä jätemäärästä on muovia, mutta on siellä paljon muutakin. Neljäsosa meristä tunnistetuista jätteistä on savukkeita ja tupakan filttereitä!

Eri puolilla maailmaa on merissä muovia pieninä hiukkasina (suurimmaksi osaksi halkaisija alle 5 mm). Maapallon merissä on arvioitu olevan jokaisella neliömaililla keskimäärin 46 000 muovin kappaletta. Muovihiukkasten määrä pohjoisen Tyynenmeren subtrooppisessa jätepyörteessä on uuden tutkimuksen mukaan noussut satakertaiseksi 40 vuodessa.

Atlantilla vastaavaa nousua ei ole (toisten tutkimusten mukaan) havaittu, mikä tosin saattaa johtua muovin hajoamisesta niin pieneksi silpuksi, ettei se tartu tutkijoiden siivilöihin. Ihmiset ovat myös voineet oppia entistä siistimmiksi, muovijäte voi painua pohjaan tai jäte voi kertyä johonkin vielä tuntemattomaan paikkaan.

Atlantin muovijätelautan kooksi on väitetty jopa yli 2/3 Yhdysvaltojen pinta-alasta. Atlantilla eniten muovijätettä kertyy Pohjois-Atlantin subtrooppiseen pyörteeseen noin leveyspiireille 22-32 astetta pohjoista leveyttä. Enimmillään muovin kappaleita on 200 000 neliökilometrillä. Suurin osa muovijätteestä on erittäin pieninä hiukkasina. Laivoista muovijätettä on vaikea edes havaita, ellei meri ole täysin tyyni.

Tyynenmeren jätelautta sijaitsee noin 1600 kilometrin etäisyydellä Kalifornian rannikosta. Jätepyörteen koko vastaa joidenkin arvioiden mukaan jopa kaksi kertaa Teksasin osavaltion (696 241 neliökilometriä) pinta-alaa ja alueella on muovia enemmän kuin planktonia. Nämä väitteet kuitenkin saattavat toisten tutkijoiden mukaan olla liioiteltuja.

Varmoja tieteellisiä todisteita on jätelautasta, jonka koko on yksi prosentti Teksasin pinta-alasta eli noin 7000 neliökilometriä. Tämäkin kuitenkin vastaa lähes koko Kymenlaakson pinta-alaa merialueet mukaan luettuina.

Muovihiukkaset vaikuttavat eliöstöön yksilötasolla, kun eläimet nielevät myrkyllisiä yhdisteitä sisältäviä hiukkasia. Muovipussit näyttävät meressä kelluessaan usein meduusoilta, jotka ovat kilpikonnien tärkeää ravintoa. Siksi merikilpikonnat syövät muovipusseja ja tukehtuvat niihin. Myös linnut ja muutkin vesieläimet syövät muovia, yleensä vahingossa. Muovi tukehduttaa eläimiä sekä tukkii suolistoja ja siitä voi liueta myrkyllisiä kemikaaleja. Näiden muovijätteiden arvioidaan tappavan vuosittain yli miljoona merilintua ja sata tuhatta merinisäkästä. Tutkijoiden laskelmien mukaan Tyynenmeren jätelautan lähistöllä kalat syövät peräti 12 000 000 - 24 000 000 kilogrammaa muovijätettä vuodessa. Alueen kaloista 9,2 prosentilla on muovijätettä mahassaan.

Muovijätettä löytyy runsaasti myös lintujen mahasta ja suolistosta, esim. keskellä merta sijaitsevan syrjäisen Midway-atollin (28^o N 177^o W) albatrosseista (ks. järkyttävät, manipuloimattomat kuvat, joissa yhtäkään osaa ei kuvaajan mukaan ole siirretty: kuvasarja, kuva 1, kuva 2). Arviolta joka kolmas albatrossin poikanen kuolee Midway-atollilla muoviroskien seurauksena.

Eläinten myrkytys- ja tukehtumisongelmien lisäksi muovijäte saattaa levittää mukanaan myös pestisidejä ja muita myrkkyjä sekä uusia tulokaslajeja kaukaisillekin alueille. Suuri osa muovijätteestä ilmeisesti hajoaa hyvin pieneksi ja saattaa painua myös pohjaan. Pienet muovijätehiukkaset kuitenkin voivat olla jopa haitallisempia kuin suuret, sillä pienet hiukkaset pääsevät helposti rikastumaan ravintoketjuissa.

Populaatiotason vaikutukset ovat toistaiseksi olleet suurelta osin tuntemattomia. Muovin aiheuttamat muutokset eliöyhteisön rakenteessa voivat kuitenkin johtaa ekosysteemissä suuriin seurauksia.

Uuden tutkimuksen mukaan avomerellä veden pinnassa elävät, eläinplanktonia saalistavat ja merkilpikonnien, lintujen ja kalojen ravintona toimivat pienet Halobates sericeus -hyönteiset ovat lisääntyneet. Ne tarvitsevat kiinteän muninta-alustan. Aiemmin tällaisia alustoja oli vain vähän, esimerkiksi kelluvia puun kappaleita, hohkakiviä, linnunsulkia ja simpukankuoria.

Nyt munavaiheessa olevien yksilöiden määrä onkin lisääntynyt. Aikuiset eivät vielä ole selkeästi runsastuneet, mutta jos niin käy, Halobates sericeus -hyönteisten ravintokohteet (eläinplankton ja myös kalojen kutu) voivat kärsiä.

Lähteet ja lisätietoja:

http://rsbl.royalsocietypublishing.org/content/early/2012/04/26/rsbl.2012.0298.full

http://scrippsnews.ucsd.edu/Releases/?releaseID=1271

http://www.earthtimes.org/pollution/fish-feeding-plastic-oceans-garbage-patch/1101/

http://www.earthtimes.org/pollution/great-pacific-garbage-patch-plastic-100-times/1972/

http://www.earthtimes.org/pollution/pacific-plastic-debris-area-not-big-previously-estimated/182/

http://www.livescience.com/20183-plastic-ocean-insect-breeding.html

http://www.livescience.com/10027-ocean-garbage-patch-mystery.html

http://news.sciencemag.org/sciencenow/2012/05/ocean-trash-is-a-lifesaver-for.html

http://news.sciencemag.org/sciencenow/2010/08/where-has-all-the-plastic-gone.html

http://www.usnews.com/science/articles/2010/02/26/a-sea-of-plastics

http://www.thechicecologist.com/2009/10/chris-jordan-environmental-awareness-photographer/

http://www.treehugger.com/natural-sciences/washed-up-whale-found-with-gallons-of-our-garbage-in-its-gut.html

http://thatsrubbishmalta.blogspot.com/2010/01/great-pacific-garbage-patch.html

Kesän 2012 sääennuste

Seuraavat vuodenaikaisennusteet on tehty huhtikuun lopulla tai toukokuun 2012 alkupuolella. Tämä postaus on päivitys aiempaan kirjoitukseeni kevään ja kesän säästä.

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan kesän (kesäkuu-elokuu) keskilämpötilan arvioidaan olevan Suomen länsi- ja pohjoisosissa 0-0,5 astetta tavanomaista korkeampi, itäosissa tavanomainen. Sademäärät vaikuttavat tavanomaisilta. Koska ilmanpaine-ennuste ei näytä selvää poikkeamaa normaalista, pitkän aikavälin ennusteen ennustettavuus on kuitenkin huono. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.

Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa Suomeen kesäkuuksi, heinäkuuksi ja elokuuksi keskimääräistä lämpimämpää, varsinkin Länsi-Suomeen. Sademäärä näyttäisi olevan normaalia pienempi, paitsi Lapissa pienellä todennäköisyydellä tavanomaista suurempi.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa eilisessä ennusteessaan Etelä-Suomeen tavallista lämpimämpää ja Pohjois-Suomeen tavallista kylmempää kolmen kuukauden jaksoa kesä-elokuuksi. Sen jälkeen koko Suomessa kolmen kuukauden jaksot (heinä-syyskuu, elo-lokakuu ja syys-marraskuu) näyttävät keskimääräistä viileämmiltä. Tuoreimmat ennustekartat päivittyvät lähes päivittäin nettisivuille. Lisää ennustekarttoja löytyy täältä.

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteissa jakso toukokuusta heinäkuuhun näyttää Suomessa sekä lämpötiloiltaan että sademääriltään tavanomaiselta, samoin jakso kesäkuusta elokuuhun. Tosin Kaakkois-Suomessa voi lämpötila olla kesä-elokuun jaksolla 40-45 prosentin todennäköisyydellä tavanomaista korkeampi. Heinä-syyskuussa Suomessa on 45 prosentin todennäköisyydellä tavanomaista lämpimämpää, 35 prosentin todennäköisyydellä tavanomaista ja 20 prosentin todennäköisyydellä tavanomaista viileämpää. Itä-Suomessa tavanomaista lämpimämmän sään todennäköisyys on vielä hieman korkeampi (vastaavat prosenttiluvut samassa järjestyksessä 50, 35 ja 15). Sademäärä näyttää olevan tavanomainen. Elo-lokakuusssa tavallista lämpimämmän sään todennäköisyys on 40 prosenttia, tavallisen 35 prosenttia ja normaalia viileämmän 25 prosenttia. Itäisimmässä Suomessa ja Lapissa todennäköisyydet ovat 45, 35 ja 20 prosenttia. Sademääräennuste ei anna tällekään ajanjaksolla merkkiä poikkeamasta suuntaan tai toiseen. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse Forecast Type > Temperature, jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.

Ranskan Ilmatieteen laitos antaa kaikkein yksityiskohtaisimmat ennustekartat. Toukokuussa lämpötila näyttää Suomessa tavanomaiselta, sademäärä keskimääräistä runsaammalta. Kesäkuussa Suomessa on ennusteen mukaan 0,5 astetta tavallista lämpimämpää ja sademäärä normaali. Heinäkuussa lämpötila ja sademäärä ovat Suomessa tavanomaiset, paitsi Pohjois-Suomessa voi olla 0,5-1,0 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja kuivempaa. Elokuussa lämpötila ja sademäärä ovat Suomessa jälleen normaalit, paitsi Pohjois-Suomessa voi olla -0,5 astetta normaalia viileämpää. Syyskuussa Suomessa näyttää olevan 0,5 astetta tavallista lämpimämpää ja kuivempaa. Vain Pohjois-Suomessa syyskuu näyttää lämpötiloiltaan tavalliselta.

WSI ennustaa lähes koko Euroopan olevan touko-heinäkuussa keskimääräistä lämpimämpi, erityisesti Länsi- ja Pohjois-Euroopassa. Pohjoisessa voi olla myös tavanomaista kuivempaa. Vain Euroopan kaakkoisosissa tai Etelä- ja Itä-Euroopassa voidaan jäädä tavanomaisiin lämpötiloihin. WSI perustaa ennusteensa lähinnä El Niño -vaiheen käynnistymiseen.

ENSO-ennusteissa (El Niñon ja La Niñan vaihtelu) useimmat mallit osoittavat neutraalia vaihetta keväästä loppuvuoteen asti, mutta 40 prosenttia malleista ennustaa El Niñon kehittyvän heinä-syyskuussa ja jatkuvan ainakin vuoden loppuun asti.

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne kuitenkaan ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ENSO-värähtely ei vaikuta yhtä voimakkasti kuin tropiikissa. Tropiikissa vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Pitkän aikavälin vuodenaikaisennusteet ovatkin vasta kehittelyvaiheessa.

Yhdysvaltalainen AccuWeather on alkanut julkaista Suomeenkin jopa paikkakuntakohtaisia ja päiväkohtaisia 25 vuorokauden sekä kuukauden sääennusteita. Tässä esimerkkeinä Kouvolan toukokuun, Kouvolan kesäkuun, Helsingin toukokuun ja Helsingin kesäkuun ennusteet. Tätä kirjoitettaessa kesäkuun ennusteista näkyvät toistaiseksi vain ensimmäiset päivät, ja muiden päivien osalta on esitetty ko. päivien pitkän aikavälin keskiarvot (säähistoria). Tällaiset ennusteet ovat kuitenkin enemmän kuin hyvin epävarmoja. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Meteorologit ovat joskus käyttäneet tällaisista ennusteista nimitystä "meteorologinen syöpä". Muutaman päivänkin ennusteissa sään esittäminen yhdellä symbolilla on melkein kuin bingorivin tai lottorivin tekemistä, koska sää voi vaihdella päivän mittaan hyvin paljon.

Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa

Maapallon lämpeneminen on kiihtynyt. Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut 0,166 astetta vuosikymmenessä. Vuosikymmen 2001-2010 oli mittaushistorian lämpimin kaikissa maanosissa ja myös globaalisti sekä meri- että maa-alueilla. Vuosikymmenen vuosista yhdeksän sijoittuu mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Vuosi 2011 oli mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi ja arktisen merijään tilavuus oli pienempi kuin koskaan aiemmin.

Maapallon globaalit lämpötilatrendit. Punaisilla neliöillä vuosikymmenten keskilämpötilat.  Katkoviivoilla ajanjakson 1971-2010 trendi (4 vuosikymmentä) ja ajanjakson 1881-2010 trendi (13 vuosikymmentä). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO vahvisti perjantaina tulokset, joiden mukaan vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian (vuodesta 1850 alkaen) 11. lämpimin vuosi. Maapallon keskilämpötila viime vuonna oli 14,40 astetta, kun vuosien 1961-1990 keskiarvo oli 14,0 astetta.

Vuosi 2011 oli mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi. Vaikka viilentävä La Niña oli yksi voimakkaimmista 60 vuoteen, vuosi oli lämmin. Tulvia esiintyi kaikissa maanosissa. Kuivuudesta kärsittiin varsinkin Itä-Afrikan ja Pohjois-Amerikan joissakin osissa. Trooppisia sykloneja oli normaalia vähemmän, mutta Yhdysvalloissa tornadokausi oli tavallista tuhoisampi. Arktisen merijään pinta-ala oli lähes alimmillaan mittaushistorian aikana.

WMO julkisti myös alustavia tietoja koko vuosikymmenestä 2001-2010. Tämä oli mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa ja myös maailmanlaajuisesti sekä meri- että maa-alueilla, vaikka paikallisesti oli havaittavissa myös keskimääräistä viileämpiä alueita varsinkin eteläisellä pallonpuoliskolla. Maapallon keskilämpötila oli 14,46 astetta. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 keskilämpötila oli 14,25 astetta ja sitä edellisen vuosikymmenen 1981-1990 lämpötila 14,12 astetta.

Globaali yhdistetty maa- ja merialueiden lämpötila vuosikymmenen 2001-2010 eri vuosina NOAA:n, brittiläisen MetOfficen ja Nasan tilastojen keskiarvona. Viivoilla on esitetty vuosikymmenten keskiarvot (sinisellä 1981-1990, punaisella 1991-2000, harmaalla 2001-2010). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Vuosikymmenen 2001-2010 vuosista yhdeksän sijoittui mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Lämpimin vuosi oli 2010, jonka keskilämpötila oli 14,53 astetta. Toiseksi lämpimin vuosi oli 2005. 

Useimmat Kanadan, Alaskan, Grönlannin, Aasian ja Pohjois-Afrikan alueet olivat peräti 1-3 astetta lämpimämpiä kuin vertailujakson 1961-1990 keskiarvo. Vuosikymmenen pahimmat lämpöaallot koettiin Euroopassa vuonna 2003 ja Venäjällä vuonna 2010. Kuolleisuus ja maastopalot lisääntyivät.

Ajanjakson tammikuu 2001 - joulukuu 2010 lämpötilojen poikkeamat vertailuajanjakson 1961-1990 lämpötiloista HadCRUT3-lämpötila-aineiston mukaan. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Maapallon lämpeneminen on kiihtynyt. Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut jo 0,166 astetta vuosikymmenessä.

Lähes 90 prosentissa tarkasteltuja valtioita (102 valtiota) vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin. Lähes puolessa (47 %) valtioita mitattiin vuosikymmenen aikana koko mittaushistorian uusi maksimilämpötilaennätys. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 aikana uusi lämpötilaennätys mitattiin 20 prosentissa valtioita ja aiempina vuosikymmeninä noin kymmenessä prosentissa.

Kuinka monessa prosentissa tutkittuja valtioita eri vuosikymmenillä on mitattu  tilastohistorian ennätyksiä vuorokauden sademäärässä, valtion absoluuttisessa alimmassa lämpötilassa ja valtion absoluuttisessa ylimmässä lämpötilassa. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Maapallon maa-alueiden keskimääräinen sademäärä vuosikymmenen 2001-2010 aikana oli mittaushistorian (vuodesta 1901 alkaen) toiseksi korkein. Sateisin vuosikymmen on ollut 1951-1960. Tulvat olivat viime vuosikymmenen yleisin äärimmäinen sääilmiö (havaittiin 63 %:ssa tutkituista valtioista, kuivuutta, helleaaltoja ja voimakasta sadetta kutakin 43 %:ssa valtioista). Historiallisen laajoja ja pitkäkestoisia tulvia esiintyi Itä-Euroopassa vuosina 2001 ja 2005, Intiassa vuonna 2005, Afrikassa vuonna 2008 ja Aasiassa (erityisesti Pakistanissa) sekä Australiassa vuonna 2010.

Vuosikymmenten keskimääräisen sademäärän poikkeamat (mm) vertailujaksosta 1961-1990. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Alueelliset ja vuotuiset erot olivat kuitenkin suuria. Tavanomaista pienempiä sademäärät olivat Yhdysvaltojen länsiosissa, Kanadan lounaisosissa, Alaskassa, Afrikan keskiosissa, Etelä-Amerikan keskiosissa, Australian itä- ja kaakkoisosissa sekä useilla alueilla Etelä- ja Länsi-Euroopassa ja Etelä-Aasiassa. Äärimmäistä kuivuutta esiintyi Australiassa, Itä-Afrikassa, Amazoniassa ja Yhdysvaltojen länsiosissa.

Vuosikymmenen 2001-2010 keskimääräisten sademäärien alueelliset poikkeamat (mm/vuosi) vertailujaksosta 1951-2000. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Vuosikymmenen aikana Pohjois-Atlantin alueella havaittiin historian suurin määrä trooppisia sykloneja. Erityisen tuhoisa oli vuoden 2005 hurrikaani Katrina, jonka seurauksena yli 1 800 ihmistä kuoli. Katrina on kaikkien aikojen eniten aineellista tuhoa Yhdysvalloissa aiheuttanut hurrikaani, jos tuhoja mitataan korvauksena maksetuilla rahamäärillä. Maailmanlaajuisesti katastrofaalisin oli kuitenkin vuonna 2008 Myanmarissa riehunut Nargis. Tämän trooppisen syklonin seurauksena kuolonuhreja tuli yli 70 000.

Arktisen merijään väheneminen alkoi 1960-luvun lopulla ja jatkui myös viime vuosikymmenellä. Mittaushistorian pienin arktisen merijään laajuus saavutettiin syyskuussa 2007, jolloin pinta-ala oli noin 4,2 miljoonaa neliökilometriä eli 39 prosenttia alle vertailujakson 1979-2000 keskiarvon.

Historian toiseksi pienin merijään laajuus mitattiin 9. syyskuuta 2011, jolloin se oli 4,33 miljoonaa neliökilometriä. Samaan aikaan merijään tilavuus oli kuitenkin pienempi kuin koskaan aiemmin, vain 4 200 kuutiokilometriä. Vuonna 2010 tilavuus oli ollut 4 580 kuutiokilometriä. Arktisen merijään laajuus ja paksuus ovat pienentyneet viimeisimmän 35 vuoden aikana ja viime vuosina sulaminen on vain kiihtynyt.

WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud toteaa: ”Ilmastonmuutos tapahtuu nyt, eikä se ole mikään kaukainen tulevaisuuden uhka. Maailma lämpenee ihmisen toimintojen seurauksena, ja tämä aiheuttaa kauaskantoisia ja mahdollisesti peruuttamattomia muutoksia maapalloon, ilmakehään ja meriin.”

LÄHTEET JA LISÄTIETOJA:

WMO: Press Release No. 943

WMO: Press Release No. 935

Jarin blogi: Mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin La Niña -vuosi 2011 jatkoi lämpimien vuosien sarjaa

Jarin blogi: Vuosi 2011 oli mittaushistorian noin kymmenenneksi lämpimin. Mikä on ennuste vuodelle 2012?

Jarin blogi: Päivitetty aineisto kertoo uutta tietoa ilmastonmuutoksesta

Jarin blogi: Hiilidioksidipäästöjen kasvu kiihtyi vuonna 2010

Jarin blogi: Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

Muuttuuko ilmasto sekä Apinatasavallassa että Yhdysvalloissa?

Blogissani ei ikinä pitänyt olla mainittuna yhtään viihdeohjelmaa, mutta nyt sellaisen kuitenkin mainitsen. Tämäniltaisessa Ylen TV1:n Apinatasavalta-ohjelman Atlantis-jaksossa (nähtävissä kuukauden ajan Yle Areenassa) oli äärimmäisen mainiosti tiivistettynä ilmastoskeptikoiden ajatusmaailma.

Tukea omille ajatuksille haetaan valikoimalla sopivia tutkimuksia: "Tutkimusten mukaan pohjoisen napa-alueen pingviinien ja eteläisen napa-alueen jääkarhujen määrissä ei ole havaittu mitään muutoksia. Ei ilmasto siis mihinkään muutu." (sitaatti Apinatasavalta-ohjelmasta 24.3.2012, ei sanatarkka)

Kaikki eliömaantieteestä mitään ymmärtävät huomannevat sitaatin idean viimeistään toisella lukukerralla?

Vielä siinä vaiheessa, kun koko Apinatasavalta on vajonnut veden alle, ilmastoskeptikot toteavat, että "tämä nyt on vain tavallista sakeampaa aamusumua, joka mahtuu normaalin vaihtelun piiriin".

Kukaan ei kuitenkaan tee asialle mitään, koska tekojen sijaan kiistellään pienistä yksityiskohdista ja yritetään löytää muutoksesta positiivisia puolia. Ehdotetut ongelmanratkaisukeinotkin tuntuvat vain tuovan mukanaan uusia ongelmia, eikä kuluttajien oikeutta kuluttamiseen voi rajoittaa.

© Martin Capek - Fotolia.com

Samaan aikaan sää oikuttelee myös todellisessa elämässä. Osassa Yhdysvaltoja kevät 2012 on alkanut ennätyslämpimänä. Illinoisissa ei The Guardian -lehden mukaan koskaan aiemmin ole ollut maaliskuussa - eikä huhtikuussakaan - sellaista helleaaltoa kuin nyt.

Minnesotan osavaltiossa International Fallsin kaupungissa, jota Alaskaa lukuun ottamatta pidetään Yhdysvaltojen kylmimpänä kaupunkina, lämpötila nousi viikko sitten Guardianin mukaan 25 celsiusasteeseen. Tämä on noin 23 celsiusastetta yli ajankohdan keskiarvon ja noin 12 astetta yli ajankohdan entisen ennätyksen. Säähistorioitsija Christopher Burt sanoo, että mahdollisesti millään havaintoasemalla koko satavuotisen historian aikana ennätys ei ole kerralla ylittynyt yhtä paljon.

Koskaan aiemmin Yhdysvalloissa ei ilmeisesti ole ollut maaliskuussa yhtä laajalti näin kovia helteitä. Maaliskuun lämpötilaennätyksiä on rikottu samoilla sääasemilla jopa useina peräkkäisinä päivinä. Chicagossa lämpöennätys rikottiin tai sitä sivuttiin NOAA:n mukaan yhdeksänä peräkkäisenä päivänä 14.-22.3.2012. Chicagossa on 1.-23.3.2012 ollut niin lämmintä, että tällä keskiarvolla tulisi Chicagon kaikkien aikojen lämpimin maaliskuu ja huhtikuiden tilastossa tämä sijoittuisi kaikkien aikojen viidenneksi lämpimimmäksi.

Myös Kanadassa on rikottu monin paikoin maaliskuun kaikkien aikojen lämpötilaennätyksiä. Esimerkiksi Windsorissa mitattiin 27 astetta (aiempi ennätys 26,6 astetta). Asiasta voi lukea tarkemmin meteorologi Jeff Mastersin blogista.

Eilen lämpötilat Yhdysvalloissa ja Kanadassa ovat useimmilla alueilla selvästi laskeneet, mutta NOAA:n mukaan edelleen mitattiin kaikkien aikojen korkeimpia päivän alimpia lämpötiloja ko. ajankohtana. Lämmön tilalle on nyt tullut paikoin jopa ennätyssateita ja tulvia.

Myös Grönlannissa on jälleen hyvin lämmintä, mutta esimerkiksi Australiassa on tavanomaista kylmempää. Yksittäisiä säätapahtumia ja lämpöaaltoja on kuitenkin lähes mahdotonta yhdistää ilmastonmuutokseen, vaikka ilmastonmuutos saattaisikin olla niiden taustalla. Maailmanlaajuiset lämpötilat ja niiden poikkeamat tavanomaisesta päivittyvät NOAA:n nettisivuille. Yksittäisen päivän tai kuukauden perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä mitään johtopäätöksiä, vaan ilmastonmuutos näkyy selkeästi vasta pitemmällä aikavälillä tarkasteltaessa.

Kannattaa lukea myös Ilmatieteen laitoksen meteorologi, FT Mikko Alestalon kirjoitus "Ilmastokyynisyys", joka on julkaistu Tieteessä tapahtuu -lehden 2/2012 pääkirjoituksena.

LISÄTIETOJA USA:n HELLEAALLOSTA: 

"Surreal heat" jump starts early asthma season with record pollen counts

"Mind-boggling" temperatures across U.S. says NOAA

Warmest, wettest air mass ever recorded in March in Central/Eastern U.S.

Mutant heat wave shattering records