Ruokavalintojen merkitys ympäristön hyvinvoinnin kannalta kasvaa koko ajan

Maailman luonnonsäätiön (WWF) ekologisen jalanjäljen ohjelmapäällikkö Jussi Nikula piti Kouvolan iltalukion 45-vuotisjuhlavuoden Studia Generalia -yleisöluennon ympäristöystävällisistä ruokavalinnoista maanantaina 14. marraskuuta.

WWF:n ekologisen jalanjäljen ohjelmapäällikkö Jussi Nikula juhlaluennolla Kouvolan iltalukion auditoriossa.

Maailman luonnonsäätiötä edustavan Jussi Nikulan mukaan ekologisten ruokavalintojen kolme tärkeintä tekijää ovat seuraavat:

1. Korvaa osa lihasta kasviksilla.

2. Älä heitä ruokaa roskikseen.

3. Suosi vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita.

Näistä teeseistä kaksi ensimmäistä on varsin helppo toteuttaa. Sen sijaan kolmannen ohjeen noudattaminen on käytännössä vaikeampaa, koska ei ole yksinkertaista vertailla eri elintarvikkeiden vastuullisuutta. 

Esimerkiksi luomutuotteiden valinta edistää luonnon monimuotoisuutta ja torjunta-aineiden käytön vähentämistä. Tämä puolestaan takaa pölyttäjien tuottamien ekosysteemipalveluiden säilymisen. Toisaalta vaikkapa luomusian ja tavallisen sianlihan tuotannon päästöjen vaikutuksista ilmastoon ja vesistöjen rehevöitymiseen on ristiriitaista tutkimustietoa, eikä luomutuotanto ole näiden asioiden osalta aina parempi valinta, vaan luomutuotanto voi joissakin tapauksissa olla jopa perinteistä tuotantoa haitallisempi.

Vähemmän mutta parempaa lihaa

Kestävän kehityksen mukaisissa systeemeissä ei tarvitse välttämättä luopua kokonaan lihantuotannosta, mutta lihantuotannon mittakaavan pitäisi olla aivan toinen kuin nykyisin. Esimerkiksi 2000-luvulla lihankulutuksemme on kasvanut yli 20 prosenttia, vaikka sen tulisi ekologisesti ajatellen vähentyä. 

Kun sika syö neljä kilogrammaa rehua, se kasvaa noin yhdellä kilogrammalla. Jos syöttäisimme puolet rehuviljasta ihmisille eläinten sijaan, ihmisten ravinnon sisältämä energian kokonaismäärä kasvaisi 25 prosenttia. Voisimme siis ruokkia huomattavasti suuremman väestömäärän, mikäli liharavinnon sijaan käyttäisimme enemmän kasviksia.

Selvitysten mukaan esimerkiksi kouluruoka sisältää monilla paikkakunnilla liikaa lihaa, mikä on sekä ympäristöekologinen että terveydellinen ongelma. Suositusten mukaan ruokavalion sopiva lihamäärä olisi enintään 500 grammaa viikossa. Kuluttajaliiton Syö hyvää -hankkeen laskelmien mukaan tämä täyttyy esimerkiksi viidestä lihapullasta, pienestä pihvistä, annoksesta lihasuikaleita ja seitsemästä leikkelesiivusta. Suomalaisten lihankäyttö ylittääkin tämän suosituksen tyypillisesti 10-50 prosentilla.

Lihapulla- ja muusiannoksen tuottaminen aiheuttaa noin 1,66 kilogramman kasvihuonekaasupäästöt (hiilidioksidiekvivalentteina), jotka tulevat lähinnä lihantuotannosta, kun porsaanlihapihvillä vastaava luku on 1,28 kilogrammaa ja härkäpapupihveillä 0,71 kilogrammaa. Ruoan osuus suomalaisten hiilijalanjäljestä on noin 20 prosenttia, mikä vastaa likimain liikenteen osuutta. Suurin hiilijalanjälki tulee asumisesta. 

Jotta maapallon ihmisten tuottama ylimääräinen hiilidioksidi olisi mahdollista saada sidottua, tarvittaisiin puolen maapallon verran lisää metsiä. Tällä hetkellä kuitenkin metsiä tuhotaan Kreikan pinta-alan verran vuodessa, mikä vastaa likimain puolta Suomen metsäpinta-alasta.

Jos eurooppalaiset söisivät puolet nykyistä vähemmän lihaa, ravintomme ilmastovaikutukset pienenisivät 25-40 prosenttia. Suomen WWF aikookin lanseerata vuoden 2017 alkupuolella ruotsalaisen Mindre men bättre -kampanjan mukaisen Lihaoppaan.

Jo aiemmin Maailman luonnonsäätiö on tullut tunnetuksi Kalaoppaastaan, jossa neuvotaan valitsemaan kestävästi saatavia kalalajeja. Yhä lisää innovaatioita tarvitaan esimerkiksi ns. roskakalojen hyödyntämiseen vaikkapa kalamurekkeena, jolloin on mahdollista poistaa tehokkaasti ravinteita vesistöistä. Tällä hetkellä maapallon kalakannoista 80-90 prosenttia on ylikalastettuja tai ylikalastuksen partaalla.

Naudanliha kuin Jekyll ja Hyde: Ei kilpaile ravinnosta ihmisen kanssa mutta tuottaa metaania

Lehmät ja muut märehtivät eläimet tuottavat suolistokaasuna runsaasti metaania, joten ne ovat voimakkaita ilmastonmuutoksen aiheuttajia. Hiilijalanjäljeltään naudanliha on siis erittäin huono valinta. Toisaalta lihalaadun valintaa monimutkaistaa se, että luonnonlaitumilla lehmät syövät nurmea, eivätkä ne siis kilpaile ravinnosta ihmisten kanssa. Lisäksi ne ylläpitävät laiduntaessaan perinneympäristöjä. Sen sijaan vaikkapa sika tai ympäristövaikutuksiltaan lihalaaduista lähinnä kasviksia oleva broileri kilpailevat samoista ruokaresursseista kuin ihmiset.

Euroopassa yhden naudanlihakilon tuottamiseen käytetään keskimäärin 173 grammaa soijaa, kun sianlihan kohdalla määrä on 263 grammaa ja kananlihan kohdalla 575 grammaa. Maapallon soijantuotantopinta-ala oli vuonna 1970 noin 30 miljoonaa hehtaaria, kun vuonna 2012 se olikin kasvanut jo yli sataan miljoonaan hehtaariin. Perusuran (business as usual) skenaariossa soijanviljelyn pinta-ala kasvaa vuonna 2050 peräti 141 miljoonaan hehtaariin. Tämä uhkaa Etelä-Amerikan metsiä ja savanneja.

Hampurilaisaterian (hampurilainen 100 gramman naudanlihapihvillä, ranskalaiset, salaatti) tuotanto vaatii maa-alaa noin 3,61 neliömetriä. Sen sijaan annos spagettia ja tomaattikastiketta on mahdollista tuottaa vain 0,46 neliömetrillä.

Riistalihan käyttäminen on ekologisesti ajatellen hyvä valinta. Poroja näyttää kuitenkin olevan Suomen Lapissa liikaa, mikä uhkaa tunturiluonnon monimuotoisuutta.

Espanjalainen vai suomalainen tomaatti?

Talvella esimerkiksi espanjalainen tomaatti on hiilijalanjälkeä ajatellen parempi valinta kuin kotimainen tomaatti, vaikka kuljetustenkin päästöt otetaan huomioon. Suomessa tuotettu tomaatti nimittäin vaatii talvella runsaasti kasvihuoneiden lämmittämistä ja valaistusta. Jos kasvihuoneen vaatima energia on tuotettu uusiutuvilla energianlähteillä, päästövaikutus kuitenkin putoaa vain kymmenesosaan fossiilisten polttoaineiden vaikutuksista.

Toisaalta kokonaisympäristövaikutusta ajatellen espanjalaisen tomaatin etu suomalaiseen verrattuna ei olekaan selvä, vaikka pelkkiä ilmastovaikutuksia tarkasteltaessa tältä vaikuttaa. Espanjalaisilla avoviljelmillä tomaatit vaativat runsasta kastelua ja mahdollisesti tuholaistorjunta-aineitakin. Espanjalaisen tomaatin vesijalanjälki onkin suuri.

Vesijalanjälki ja virtuaalivesi

Eurooppalaisista joista esimerkiksi Douro, Tajo, Schelde ja Po ovat sellaisia, joiden alueella kärsitään veden niukkuudesta. Kun vaikkapa Po-joen alueella tuotetaan omenia suomalaisiin kauppoihin, olemme osaltamme kuluttamassa alueen niukkoja vesivaroja. Vastaavasti avokadon tuottamisella voi olla vaikutuksia vaikkapa Perun ja Chilen vesivaroihin. Haittavaikutuksia voi kuitenkin pienentää vaatimalla sertifioitua tuotantoa, joka on toteutettu kestävän kehityksen mukaisesti.

Maailman makean veden kulutuksesta 70 prosenttia menee maatalouteen. Suomalaisten kuluttama vesimäärä eli vesijalanjälki on asukasta kohden laskettuna noin 4000 litraa. Kotitalousveden osuus tästä on vain 3 prosenttia. Valtaosa ihmisten kuluttamasta vedestä on ns. piilovettä, josta käytetään myös nimitystä virtuaalivesi tai joskus myös varjovesi. Sillä tarkoitetaan hyödykkeen koko elinkaarensa aikana kuluttamaa vettä. Lähes puolet suomalaisten vesijalanjäljestä muodostuukin ulkomailla, kun siellä tuotetaan tarvitsemiamme maataloustuotteita (tai kulutustuotteita).

Kuljetusten ja pakkausten vaikutus yleisesti luultua pienempi

Kuljetusten ja pakkausten aiheuttaman ympäristövaikutuksen osuus ei ole koko tuotantoketjua ajatellen kovin suuri. Kauppoihin tuotteet tuodaan suurissa erissä, joten yksittäistä tuotetta kohden kuljetuksen päästöt ovat pienet. Suomalaisten ihmisten kuluttaman ruoan ilmastopäästöistä noin 60 prosenttia tulee alkutuotannosta maatiloilla, 30 prosenttia jalostuksesta, pakkauksesta ja säilytyksestä, 5 prosenttia kuljetuksista ja 5 prosenttia kaupasta.

Laadukas pakkaaminen takaa tuotteiden säilyvyyden. Jos esimerkiksi leipäpaketista jää käyttämättä yksi leipäsiivu, tämän hukkaan menevän leipäpalan ympäristövaikutus on suurempi kuin leipäpussin tuotannon ja hävityksen vaikutus.

Tärkeintä on valinta eri raaka-aineiden välillä: pihvistä porkkanaan

Todellisissa vastuullisissa ruokavalinnoissa ei siis niinkään ole kyse siitä, valitseeko luomua vai tavallista tai valitseeko kotimaista vai ulkomaista. Tärkeintä on valinta raaka-aineiden välillä. Merkittäviä päätöksiä tehdään silloin, kun valitaan kasviksia eläinperäisen ravinnon tilalle tai porkkana tomaatin sijaan.

Usein terveellisyys ja ympäristöystävällisyys kulkevat käsi kädessä. Vaikka suklaalla on todettu hyödyllisiäkin terveysvaikutuksia, sen runsas syöminen on kiistatta haitallista. Myös suklaan hiilijalanjälki on erittäin suuri.

Ruokavalintojen merkitys ympäristön hyvinvoinnin kannalta kasvaa entisestään

Vielä vuonna 2003 juustokilon tuottamisen kasvihuonekaasupäästöt vastasivat keskimäärin 60 kilometrin autoilua, kun nyt juustokilon tuottaminen vastaa jo 90 kilometrin autoilua. Tämä johtuu siitä, että autojen tekninen kehitys ja siten päästöjen vähentäminen on ollut nopeampaa kuin kehitys juustontuotannon eri vaiheissa.

Teknisen kehityksen ansiosta liikkumisen ja asumisen hiilijalanjälki tulee jatkossakin pienentymään. Sen sijaan ravinnontuotannossa yhtä suurta edistystä ei näytä tapahtuvan. Tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa ruokavalintojen merkitys ekoteoissa on entistäkin suurempi.

Ruokavalintojen merkitys nousee siksikin, että tulevaisuudessa meidän on pystyttävä turvaamaan ravinto entistä suuremmalle väestömäärälle. Maapallon väkiluku kasvaa 1½-2 Kouvolan verran vuorokaudessa ja tulee 30 vuoden kuluttua todennäköisesti olemaan yli 9 miljardia. Lisäksi 2-3 miljardin ihmisen elintaso tuolloin on kohonnut ja päästövaikutukset siten todennäköisesti kasvaneet.

Kaiken lisäksi ilmastonmuutos heikentää joidenkin merkittävien ravintokasvien tuotantoa useilla alueilla. Esimerkiksi jo tähän mennessä tapahtuneiden muutosten seurauksena vehnäsadot ovat laskeneet kaksi prosenttia vuosikymmenessä ja maissisadot prosentin vuosikymmenessä.

Pelkästään ruokahävikin puolittamisella on kuitenkin mahdollista lisätä ihmiskunnan ravinnosta saamaa energiamäärää 12 prosentilla. Vastaavasti 25 prosentin lisäys tulee siitä, kun puolet rehuviljasta ohjataan eläinten sijaan suoraan ihmisten ravinnoksi.

Tottumus, tarjonta ja toiset ihmiset avainasemassa

Nikula siteerasi Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Eva Heiskasen T-teesejä tottumus, tarjonta ja toiset ihmiset. Nämä vaikuttavat merkittävästi myös ruokavalinnoissa. Esimerkiksi sosiaalinen media ja idolien esimerkki heijastuvat kuluttajien omissa kulutustottumuksissa. Erittäin merkittävää on myös vaihtoehtoisen tarjonnan kasvaminen. Tästä hyviä esimerkkejä ovat kauppojen vegaanituotehyllyt ja monet uudet ruokainnovaatiot nyhtökaurasta härkikseen tai "vihiksen" tarjoaminen "lihiksen" rinnalle.

Kouvolan iltalukion 45-vuotisjuhlien Studia Generalia -luentosarjaan kuuluvat luennot käsittelevät ilmastonmuutosta, ekologisia ruokavalintoja ja tähtitaivaan ilmiöitä. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä.

Lue myös nämä

Ekologiset ruokavalinnat: Pohdintaa maailman ravintopäivänä

Elektroniikkaan ja ruokaan liittyvät ekoteot säästävät ympäristöä ja tuhansia euroja

Vaikeat ekologiset ruokavalinnat

Blog Action Day: Ruoka, ympäristö ja ilmastonmuutos #BAD11

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Maailman vesipäivä 22.3.2012: vesijalanjälki, hiilijalanjälki ja hauska video

Paha ympäristöuhka: ruoka, ruoka ja ruoka?

Viikon puheenaiheet: turvapaikanhakijat ja ruoan hävikkiviikko

Onko peltilehmä sittenkin oikeaa lehmää pahempi päästölähde?

Toiveet väestönkasvun roimasta hidastumisesta ennenaikaisia: 9-13 miljardia ihmistä vuonna 2100

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"

Uutuuskirja tuotantoeläinten pahoinvoinnista hätkähdyttää realistisuudellaan

Mittaushistorian kolme globaalisti lämpimintä lokakuuta peräkkäin

Lokakuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 lokakuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien lokakuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Monthly Global Average Temperature in October.

Japanin ilmatieteen laitoksen hetki sitten julkaisemien tietojen mukaan lokakuu 2016 oli maa- ja merialueet yhdistettyinä vuodesta 1891 alkavien tilastojen maailmanlaajuisesti kolmanneksi lämpimin lokakuu. Vuosien 1981-2010 lokakuiden keskimääräinen globaali lämpötila ylittyi nyt 0,29 celsiusasteella ja 1900-luvun lokakuiden keskilämpötila 0,61 asteella.

Mittaushistorian viisi lämpimintä lokakuuta ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina lokakuut 2015 (+0,53°C yli vertailukauden 1981-2010 lokakuiden keskiarvon), 2014 (+0,34°C), 2016 (+0,29°C), 2003 (+0,24°C) ja 2006 (+0,23°C). Mittaushistorian aikana lokakuut ovat lämmenneet globaalisti keskimäärin 0,65 astetta vuosisadassa.

Lähde

Japan Meteorological Agency: Monthly Anomalies of Global Average Surface Temperature in October (1891 - 2016, preliminary value)

Lue myös tämä

Viimeisin 12 kuukautta lokakuun loppuun asti jälleen globaalisti lähes ennätyslämmin

Maanantaina on oikea superkuu!

Kuvan lähde: Pixabay

Superkuulla tarkoitetaan sitä, että kuu on kiertoradallaan maapalloa lähimmässä pisteessä täysikuun aikaan, jolloin täysikuu näyttää normaalia suuremmalta ja kirkkaammalta. Yksiselitteistä ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää ei ole sille, kuinka tarkasti kiertoratansa maapalloa lähimmässä pisteessä kuun on oltava täysikuun hetkellä, jotta voidaan puhua superkuusta. Superkuu-termiä on alettu käyttää virheellisesti jopa jokaisesta tai lähes jokaisesta täysikuusta.

Maanantaina 14. marraskuuta 2016 voidaan kuitenkin hyvällä syyllä puhua todellisesta superkuusta. Tarkka täysikuun ajankohta on kello 15.52 Suomen aikaa ja kuun kiertoradan maapalloa lähin piste vain muutamaa tuntia aiemmin. Viimeksi kuu on ollut kiertoradallaan näin lähellä maapalloa täysikuun aikaan vuonna 1948. Seuraavan kerran tämä tapahtuu marraskuussa 2034.

Superkuu näyttää jopa 14 prosenttia suuremmalta ja 30 prosenttia kirkkaammalta kuin täysikuu pienimmillään (ns. mikrokuu, kun täysikuu osuu kuun kiertoradan maapallosta katsottuna kauimmaiseen pisteeseen). Kuun ollessa ylhäällä taivaalla silmä ei erota superkuun näkyvän juurikaan tavallisesta täysikuusta poikkeavana, mutta kuun ollessa lähellä horisonttia eron huomaa hyvin. Tämänkertainen superkuu näkynee erityisen hyvin Aasiassa.

Hieman maanantain superkuuta pienempi superkuu näkyy 14. joulukuuta 2016. Netistä löytyvän laskentataulukon avulla voi katsoa, milloin kuu on eri vuosina ja eri kuukausina kuukausittaisessa kiertokulussaan lähimpänä maapalloa (perigee) ja milloin kauimpana maapallosta (apogee). Lasermittausten mukaan kuu lisäksi etääntyy maapallosta noin 3,8 cm vuodessa.

Kansainvälisissä tiedotusvälineissä on toisinaan spekuloitu sillä, voiko superkuu vaikuttaa maanjäristysten ja tsunamien syntyyn. Kuulla nimittäin tiedetään olevan pieni vaikutus maapallon seismiseen aktiivisuuteen (maanjäristyksiin). Kun uudenkuun ja täysikuun aikaan aurinko, kuu ja maapallo ovat samassa linjassa, sekä kuun että auringon vetovoima vetävät maapallon vesiä samaan suuntaan. Näin syntyy normaalia suurempia nousuvesi eli tulvavuoksi. Vuoroveden muutos puolestaan vaikuttaa vähäisessä määrin litosfäärilaattojen (mannerlaattojen) aktiivisuuteen.

Sekä uudenkuun että täysikuun aikaan maanjäristysaktiivisuuden on havaittu nousevan vajaalla prosentilla ja tulivuorten aktiivisuuden hieman enemmän. Paljon suurempi vaikutus on joka päivä toistuvalla vuorovesivaihtelulla. Kun laskuveden aikaan vettä on vähemmän ja vesimassan paino on siis pienempi, litosfäärilaatat pääsevät liikkumaan helpommin. Laskuveden aikaan maanjäristyksen todennäköisyys voikin olla 10 % suurempi kuin muihin aikoihin vuorokaudesta.

Sen sijaan kuun etäisyys maapallosta ei tiedettävästi vaikuta maanjäristyksiin. Joko korrelaatiota ei ole lainkaan tai sitten se on niin pieni, ettei sitä ole pystytty havaitsemaan. Superkuu ei siis näytä vaikuttavan maanjäristyksiin.

Lähteet

Nasa: Super Moon vs. Micro Moon

Nasa: November Supermoon a Spectacular Sight

Lue myös nämä

Nasan vinkit superkuun valokuvaamiseen

The Moon - ESA's Interactive Guide

Dimetyylisulfidi houkuttelee lintuja syömään roskaruokaa

Dimetyylisulfidille herkistä linnuista 48,40 % (95 %:n luotettavuusraja 23,04-74,51 %) syö muovia, kun taas niistä linnuista, jotka eivät ole herkkiä dimetyylisulfidille, muovia syö vain 8,73 % (95 %:n luotettavuusraja 2,78-21,53 %). Kolopesijät syövät muovia avopesijöitä todennäköisemmin. Diagrammin lähde: Matthew S. Savoca, Martha E. Wohlfeil, Susan E. Ebeler and Gabrielle A. Nevit: Marine plastic debris emits a keystone infochemical for olfactory foraging seabirds, Science Advances, 09 NOV 2016, E1600395, DOI: 10.1126/sciadv.1600395, License: Attribution-NonCommercial 4.0 International (CC BY-NC 4.0).

Aiemmin on ajateltu, että merilinnut syövät muovia, koska muovi näyttää meduusoilta, merileviltä ja muulta ravinnolta. Science Advances -lehdessä eilen julkaistun tutkimuksen mukaan keskeisenä vaikuttavana tekijänä näyttää kuitenkin olevan merien planktonin eli keijuston vaikutuksesta muovin pinnalle syntyvä dimetyylisulfidi, joka houkuttelee lintuja syömään.

Alkuperäisistä muovinäytteistä ei havaittu lainkaan dimetyylisulfidia. Sen sijaan kaikista vajaan kuukauden meressä olleista muovinäytteistä löydettiin dimetyylisulfidia niin suurina pitoisuuksina, että linnut pystyvät sen tunnistamaan.

Dimetyylisulfidia syntyy sivutuotteena, kun mikroskooppiset levät (alkueliöitä) ja muut kasviplanktoniin kuuluvat pieneliöt hajoavat esimerkiksi silloin, kun niitä syödään. Syöjänä voi olla vaikkapa eläinplanktoniin luettava krilli (kuoriäyriäinen).

Krillejä ja muita planktoninsyöjiä ravintonaan käyttävät linnut ovat sopeutuneet valikoimaan ravintoa dimetyylisulfidin tuoksun perusteella. Dimetyylisulfidia ravinnonvalinnassaan hyödyntävät lintulajit syövät muovia yli viisi kertaa niin todennäköisesti kuin sellaiset lajit, jotka eivät ole herkkiä dimetyylisulfidille.

Jos tulevaisuudessa pystytään kehittämään muoveja, joihin dimetyylisulfideja synnyttävät planktonit eivät tartu, on mahdollista vähentää muovijätteen kertymistä lintujen ruoansulatuselimistöön.

Lähde

Matthew S. Savoca, Martha E. Wohlfeil, Susan E. Ebeler and Gabrielle A. Nevit: Marine plastic debris emits a keystone infochemical for olfactory foraging seabirds, Science Advances, 09 NOV 2016, E1600395, DOI: 10.1126/sciadv.1600395, License: Attribution-NonCommercial 4.0 International (CC BY-NC 4.0)

Lue myös nämä

Jonoon aseteltuna merissä oleva muovimäärä yltäisi 425 kertaa koko maapallon ympäri tai kahdesti kuuhun ja takaisin

Plastic Ocean - hätkähdyttävä dokumenttielokuva muovimeristä

Ennusteiden mukaan merissä olevien muovijätteiden paino ylittää kalojen painon vuoteen 2050 mennessä

Alison muovimaassa: tosielämän Tarzan-lapsi ja naispuolinen Indiana Jones

Lintujen roskaruokaa: Muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut

Muovijätetsunami myös Atlantilla!

Tupakantumpit ja muovijäte täyttävät meret

Viimeisin 12 kuukautta lokakuun loppuun asti jälleen globaalisti lähes ennätyslämmin

Lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (ylempi kuva) ja Euroopassa (alempi kuva) verrattuna ajanjaksoon 1981-2010. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Tiedot perustuvat kuukausikeskiarvoihin tammikuun 1979 alusta lokakuun 2016 loppuun (diagrammissa liukuvat keskiarvot laskettuina kullekin kuukaudelle 12 edellisen kuukauden ajalta). Mustat pylväät edustavat kalenterivuosien 1979-2015 keskiarvoja. Alkuperäisdatan lähde ERA-Interim, diagrammin lähde Copernicus Climate Change Service.

Lokakuu 2016 jatkoi globaalisti poikkeuksellisten lämpimien kuukausien sarjaa, joka on nyt kestänyt yli vuoden. Anomalia (lämpötilapoikkeama verrattuna tavanomaiseen ko. kuukauden lämpötilaan) oli huipussaan helmikuussa 2016. Sen jälkeen yksittäisten kuukausien anomaliat laskivat maaliskuusta kesäkuuhun, kunnes heinä- ja elokuussa anomalioissa näkyi jälleen nousua ja syys-lokakuussa pientä pudotusta.

Lokakuun globaali keskilämpötila oli 0,57 celsiusastetta korkeampi kuin lokakuiden 1981-2010 keskiarvo, mutta 0,07 astetta alempi kuin viime vuoden ennätyslämpimänä lokakuuna.

Kesäkuuta 2016 lukuun ottamatta jokainen kuukausi lokakuusta 2015 lokakuuhun 2016 on ollut globaalisti anomalialtaan lämpimämpi kuin mittaushistorian siihen asti anomalialtaan lämpimin kuukausi (tammikuu 2007, anomalia 0,54 astetta). Elokuusta 2015 syyskuuhun 2016 jokainen kuukausi oli koko mittaushistorian lämpimin ko. kuukausi.

Globaalisti vuoden jakso lokakuun 2015 alusta syyskuun 2016 loppuun oli koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin kaikista 12 peräkkäisen kuukauden jaksoista (0,64 astetta yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon). Marraskuun 2015 alusta lokakuun 2016 loppuun ulottuva 12 kuukauden jakso oli anomalialtaan vain hieman sitä viileämpi ja kahteen desimaaliin pyöristettynä yhtä lämmin eli 0,64 astetta vertailukautta lämpimämpi. Toistaiseksi lämpimin kalenterivuosi on ollut 2015, jolloin anomalia nousi 0,44 asteeseen.

Pintalämpötilojen anomalia eli poikkeama tavanomaisesta (vertailukauden 1981-2010 lokakuiden keskiarvosta) lokakuussa 2016 eri alueilla. Alkuperäisdatan lähde ERA-Interim, kuvan lähde Copernicus Climate Change Service.

Vuoteen 2005 asti globaaleissa lämpötiloissa on melko suurta epävarmuutta. Näyttää kuitenkin selvältä, että vuodet 2015 ja 2016 ovat olleet epätavallisen lämpimiä ja että lämpenemistrendi on ollut selkeä 1970-luvun lopulta alkaen. Vuodesta 2001 alkaen lämpötilat ovat olleet jatkuvasti tavanomaista korkeampia. Tämä selkeä lämpenemistrendi onkin huomattavasti tärkeämpi asia kuin ennätyslämpimät kuukaudet sinänsä.

Lähde

Copernicus Climate Change Service: Average surface air temperatures for October 2016

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Airbus A380. Kuvan lähde: Pixabay.

Eilisessä Science-lehdessä julkaistu tutkimus laskee menneiden päästöjen perusteella lineaarisen suhteen, jonka mukaan syyskuinen arktisen merijään alue (siis arktisen merijään vuotuinen minimiala) kutistuu aina 3 ± 0,3 neliömetriä pienemmäksi, kun ilmaan pääsee tuhat kilogrammaa hiilidioksidipäästöjä lisää. Tuohon lukuarvoon päädyttiin, kun tutkimuksessa havaittiin lähes lineaarinen suhde ihmiskunnan tuottamien hiilidioksidipäästöjen ja arktisen merijään keskimääräisen syyskuisen pinta-alan (30 vuoden liukuva keskiarvo) välillä vuosina 1953-2015.

Lennolla Helsinki - Phuket - Helsinki jokainen matkustaja aiheuttaa Finnairin päästölaskurin mukaan pelkkiä hiilidioksidipäästöjä noin 1589 kilogrammaa. Siten yksi matkustaja edistää arktisen merijään katoamista noin 4,8 neliömetriä.

Edestakaisten lentomatkojen hiilidioksidipäästöt (Finnairin päästölaskurin mukaan ko. reiteillä liikennöivillä Finnairin konetyypeillä) ja tämän seurauksena laskennallisesti sulavan arktisen merijään määrä yhtä matkustajaa kohden. Arktisen merijään sulaminen tarkoittaa tässä sitä, kuinka paljon syyskuun jääpeitteen laajuus keskimäärin pienenee.

Vuoden 2015 globaalit fossiilisten polttoaineiden ja sementintuotannon hiilidioksidipäästöt sulattavat laskennallisesti 160 000 neliökilometriä arktista merijäätä. Tämä vastaa lähes puolta Suomen pinta-alasta.

Kun ilmaan pääsee vielä 1000 Gt hiilidioksipäästöjä lisää, syyskuun arktinen merijää katoaa kokonaan. Merijään häviäminen ei kuitenkaan tapahdu heti, vaan päästöjen ja jääkadon välillä on muutaman vuoden viive. Tällä hetkellä päästöt ovat noin 35 Gt vuodessa, joten kumulatiiviset 1000 Gt:n lisäpäästöt saavutetaan ennen 2000-luvun puoliväliä.

Lisäksi on huomattava se, että merijään häviäminen on varsin monimutkainen tapahtuma, joten tulevan häviämisnopeuden arviointi vain menneiden päästöjen ja niistä aiheutuneen jään vähenemisen seurauksena ei välttämättä anna täysin oikeaa lopputulosta.

Maanantaina alkavalla YK:n Marrakeshin ilmastokokouksella (COP22 Marrakech 7.-18.11.2016) on paljon tehtävää!

Lähteet

Notz, D. and Stroeve, J. (2016): Observed Arctic sea-ice loss directly follows anthropogenic CO2 emission, Science, doi:10.1126/science.aag2345

McSweeney, R. (2016): Arctic summer sea ice to disappear with 2C warming, study says, Carbon Brief , 3 November 2016

Finnairin päästölaskuri

Lue myös nämä

Uusi ennätys: Merijään pinta-ala globaalisti satelliittiajan pienin

Grönlannissa ennätyslämpötilat käynnistivät sulamiskauden nyt ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa jo huhtikuussa, puolitoista kuukautta tavanomaista aiemmin

Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?

Kymmenen alhaisinta arktisen merijään laajuutta mitattu viimeisten 10 vuoden aikana

Lentoliikenteen päästöt, päästölaskurit, päästöhyvitys (päästökompensaatiomaksut, ns. ekosakko)