 |
| Antarktiksen merijään päivittäinen laajuus miljoonina neliökilometreinä elo-joulukuussa. Harmaalla viivalla vuosien 1981-2010 keskiarvo, vihreällä vuosi 2013 ja sinisellä vuosi 2014. Credit: National Snow and Ice Data Center. |
Antarktiksella uusi merijään laajuusennätys jo kolmena vuonna peräkkäin
Antarktiksen merijään laajuus on ollut suurimman osan tätä vuotta satelliittiajan päivittäisten laajuusennätysten tasolla. Suurimmillaan Antarktiksen merijää oli 22. syyskuuta, jolloin sen laajuus oli 20,11 miljoonaa neliökilometriä (katso NOAA:n kartta ja diagrammi). Tämä uusi ennätys on 1,54 miljoonaa neliökilometriä enemmän kuin aikavälin 1981-2010 keskimääräinen maksimilaajuus ja 560 000 neliökilometriä enemmän kuin 1. lokakuuta vuonna 2013 mitattu Antarktiksen merijään laajuusennätys. Uusi laajuusennätys on nyt syntynyt kolmena peräkkäisenä eteläisen pallonpuoliskon keväänä (2012, 2013, 2014).
Syyskuussa 2014 Antarktiksen merijään keskimääräinen laajuus oli 20,03 miljoonaa neliökilometriä, mikä on 1,24 miljoonaa neliökilometriä enemmän kuin aikavälin 1981-2010 syyskuiden keskiarvo. Tällä hetkellä Antarktiksen syyskuisen merijään laajenemistrendi onkin 1,3 % (lokakuussa 1,2±0,6 %) vuosikymmenessä verrattuna aikavälin 1981-2010 keskiarvoon.
Syyskuun ennätyslaajuuden jälkeen Antarktiksen merijään laajuus on nopeasti pienentynyt. Tällä hetkellä se on jo alemmalla tasolla kuin viime vuonna tähän aikaan.
 |
| Eteläisen pallonpuoliskon lokakuiset merijään laajuuden anomaliat (poikkeamat prosentteina) verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon (1981-2010) eri vuosina. Viimeisimpänä lokakuu 2014. Credit: National Snow and Ice Data Center. |
Selittääkö ilmastonmuutos Antarktiksen merijään pinta-alan lisääntymisen vai onko kyseessä luontainen vaihtelu?
Miksi merijään laajuus on kasvanut? Pohdin asiaa blogipostauksessani jo pari vuotta sitten. Syyksi on mainittu Antarktiksen voimakas otsonikato ja sitä seuraavat ilman lämpötilojen aleneminen sekä tuulien muuttuminen. Stratosfäärin otsonikerros absorboi auringon lämpösäteilyä ja toimii siten kuin lämmittävä huopa. Otsoniaukon seurauksena Antarktiksen alue on voinut viilentyä, mikä lisää ja voimistaa tuulia maanpinnalla. Tämä puolestaan voi levittää merijäätä entistä laajemmalle alueelle, jolloin laajuus kasvaa. Pinta-alan lisäksi myös merijään määrä (tilavuus) näyttää lisääntyneen, mutta Antarktiksellakin mannerjään tilavuus on vähentynyt huolestuttavasti.
Myös uusien tutkimusten mukaan keskeisenä syynä Antarktiksen merijään lisääntymiseen ovat epätavalliset tuulet, jotka sekä lisäävät jään muodostumista että levittävät jäätä entistä laajemmalle alueelle. Kumpanakin ennätysvuonna Amundseninmeren matalapainealueen laajuus ja voimakkuus ovat olleet poikkeuksellisia jään muodostumisjakson lopulla. Lisäksi meriveden lämpötila on ollut tavanomaista viileämpi jään reunan lähellä Amundsen-Bellingshausen alueella.
Pitkäaikaiseen jään laajenemistrendiin vaikuttanevat pysyvästi lisääntyneet länsituulet ja kelluvan jään alta ylös nouseva sulamisvesi, joka viilentää pintavettä. Sulamista puolestaan aiheuttavat muuttuneiden tuulten myötä entistä syvemmälle mantereen sisäosiin kulkeutuva lämmin merivesi ja länsituulten myötä entistä kauemmaksi ulospäin ja itään liikkuva merijää. Merijään muodostumisen lisääntymiseen johtaa sulamisvesistä aiheutuva meren kylmän pintakerroksen (lähellä jäätymispistettä olevaa vettä) paksuuntuminen ja leviäminen entistä laajemmalle alueelle Antarktiksen ympärillä.
Antarktiksen merijään laajuus on ilmeisesti vaihdellut melko paljon jo ennen satelliittimittauksia. Vanhoja satelliittikuvia tutkimalla on saatu selville, että eteläisen pallonpuoliskon talvisen merijäämaksimin aikaan syyskuussa 1964 merijäätä lienee ollut 19,7 ± 0,3 miljoonaa neliökilometriä, mikä on lähes nykyisten satelliittiaikakauden ennätysten tasolla. Elokuussa 1966 merijäätä puolestaan näyttää olleen vain 15,9 ± 0,3 miljoonaa neliökilometriä, mikä on paljon vähemmän kuin satelliittiaikakauden elokuun ennätysminimi vuodelta 1986. Siten Antarktiksen merijään vaihtelu voi olla paljon suurempaa kuin satelliittiaikakauden mittaukset näyttävät osoittavan. Asiaa on selostettu tarkemmin NOAA:n uudessa tiedotteessa.
 |
| Arktisen alueen merijään päivittäinen laajuus miljoonina neliökilometreinä elo-joulukuussa. Harmaalla viivalla vuosien 1981-2010 keskiarvo, vihreällä vuosi 2013 ja sinisellä vuosi 2014. Credit: National Snow and Ice Data Center. |
Arktisen alueen merijää sulaa jään pinta-alaan suhteutettuna Antarktiksen laajenemista nopeammin
Arktisen alueen merijään laajuus oli lokakuussa keskimäärin 8,06 miljoonaa neliökilometriä. Tämä on 850 000 neliökilometriä vuosien 1981-2010 keskiarvoa (8,91 miljoonaa neliökilometriä) vähemmän ja 1,29 miljoonaa neliökilometriä lokakuiden vuoden 2007 ennätysminimiä enemmän.
Lokakuussa 2014 arktinen merijää lisääntyi pohjoisen pallonpuoliskon syksyn myötä 3,39 miljoonalla neliökilometrillä, mikä on nopeampi kasvu kuin lokakuussa keskimäärin mutta hitaampi kuin lokakuussa 2012 (jolloin oli syyskuussa mitattu arktisen merijään kaikkien kuukausien ennätysminimi) ja muiden viime vuosien lokakuiden aikana.
Lokakuussa 2014 arktisen alueen merijään laajuus oli satelliittiajan kuudenneksi alimmalla tasolla. Arktisen alueen lokakuinen merijää vähenee tällä hetkellä 6,9 % (± 1,7 %) vuosikymmenessä.
 |
| Pohjoisen pallonpuoliskon lokakuiset merijään laajuuden anomaliat (poikkeamat prosentteina) verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon (1981-2010) eri vuosina. Viimeisimpänä lokakuu 2014. Credit: National Snow and Ice Data Center. |
Lähteet ja lisätietoja
National Snow and Ice Data Center: 2014 melt season in review, October 7, 2014
National Snow and Ice Data Center: Almost frozen north, November 4, 2014
Heinäkuu globaalisti mittaushistorian lämpimin, Antarktiksella jälleen satelliittiajan laajin kuukausikohtainen merijää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti