Uusi Euroopan ilmaston tilaa tarkasteleva raportti julkaistiin tänään: Eurooppa on kaikkein nopeimmin lämpenevä maanosa

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (ECMWF) ja Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) julkaisivat tänään Euroopan ilmaston tila 2025 -raportin. Tässä joitakin keskeisiä poimintoja raportista.

Euroopan nopea lämpeneminen kutistaa lumi- ja jääpeitettä Samaan aikaan korkeat ilman sekä merien lämpötilat, kuivuus ja helleaallot vaikuttavat kaikkialla Välimereltä arktiselle alueelle. Eurooppa ja monet muut maapallon alueet ovat alttiina erilaisille ääri-ilmiöille ennätyksellisistä helleaalloista tuhoisiin metsäpaloihin ja jatkuvaan luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Tällä on seurauksia yhteiskunnille ja ekosysteemeille kaikkialla Euroopassa.

Suomessa koettiin vuonna 2025 ennätyksellisen voimakas helleaalto ja lähes koko Euroopassa oli keskimääräistä lämpimämpää

Kartan värit kuvaavat maksimilämpötilaa heinäkuussa 2025. Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty helleaallot subarktisessa Fennoskandiassa vuodesta 1950 lähtien. Ympyrän koko on verrannollinen helleaallon vaikutusalueeseen. Kymmenen vakavinta helleaaltoa on merkitty tummemmilla väreillä ja harmaa osoittaa ne helleaallot, jotka eivät kuulu kymmenen pahimman joukkoon. Subarktinen Fennoskandia määritellään tässä Manner-Norjaksi, Ruotsiksi ja Suomeksi leveyspiirin 60° N pohjoispuolella (60°–72° N, 4°–32° E). Voimakkuuden määrittelyyn vaikuttavat keskimääräinen lämpötilapoikkeama suhteessa vertailujaksoon (vuodet 1961–1990), helleaallon kesto ja vaikutusalueen laajuus. Data: E-OBS, SYNOP. Credit: DWD/C3S/ECMWF.

Ainakin 95 % Euroopan pinta-alasta oli viime vuonna pitkän aikavälin keskimääräisiä lämpötiloja lämpimämpi. Ennätyksellisen voimakas helleaalto vaikutti Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa heinäkuussa kolmen viikon ajan, kun lämpötilat ylittivät 30 celsiusastetta peräti 21 peräkkäisenä päivänä. Lämpötila oli tämän helleaallon aikana 10,2 celsiusastetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja korkeampi. Korkeimmillaan lämpötila nousi Norjan Frostassa 34,9 asteeseen. 

Vuotuisen pintalämpötilan poikkeamat ja äärimmäisyydet vuonna 2025. Äärimmäisluokat viilein (tummansininen) ja lämpimin (tummanpunainen) perustuvat vuosien 1979–2025 tilastoihin. Muut luokat kuvaavat sitä, miten lämpötilat vertautuvat niiden jakaumaan vertailujaksolla 1991–2020. Paljon keskimääräistä lämpimämpi (keskipunainen) tarkoittaa sitä, että on ollut lämpimämpää kuin 90 % vuosista. Keskimääräistä lämpimämpi (vaalein punainen) tarkoittaa sitä, että on ollut lämpimämpää kuin 66 % vuosista. Lähellä keskiarvoa (valkoinen) tarkoittaa sitä, että 33 % vuosista on lämpötiloiltaan tällaisia. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

 

Jään ja lumen väheneminen voimistaa ilmastonmuutosta, kun niiden aiheuttama peilivaikutus pienenee

Vasemmassa kartassa on esitetty alue, jolla vuorokauden minimilämpötila on ollut nolla astetta tai sen alle vähintään 14 peräkkäisenä päivänä. Oikeassa kartassa on esitetty alue, jolla vuorokauden maksimilämpötila on jäänyt nollaan tai sen alle vähintään 14 peräkkäisenä päivänä. Tummansininen väri kuvaa vuotta 2025, keskisininen vuosien 1991–2020 keskiarvoa ja vaaleansininen vuosien 1961–1990 keskiarvoa. Data: E-OBS. Credit: KNMI/C3S/ECMWF.

Vuorokauden minimilämpötilat olivat Euroopassa keskimääräistä korkeampia suurimman osan vuodesta. Lumipeite oli 31 % keskimääräistä alhaisempi. 

Jäätiköiden nettomassa pieneni vuona 2025 kaikilla Euroopan alueilla. Islannissa havaittiin mittaushistorian toiseksi suurin jäätikkökato. Grönlannin mannerjäätikkö menetti 139 gigatonnia (139 miljardia tonnia) jäätä, mikä vastaa 1,5-kertaisesti kaikkien Alpeilla olevien jäätiköiden tilavuutta. 

Kun arktisen alueen ja Alppien jääpeite hupenee, myös jäätiköiden aiheuttama Auringosta tulevaa säteilyä poispäin heijastava peilivaikutus vähenee. Näin maapallon albedo eli heijastuskyky pienenee, mikä toimii ilmastonmuutosta kiihdyttävänä takaisinkytkentänä. 

Eurooppa lämpenee ilmastonmuutoksen seurauksena nopeammin kuin mikään muu maanosa

Mannerjäätiköiden sulaminen ja meriveden lämpölaajeneminen nostavat merenpintaa globaalisti. Euroopassa merenpinnan keskimääräinen lämpötila oli viime vuonna ennätyksellisen korkea jo neljättä vuotta peräkkäin. Kaikkiaan 86 % merialueesta koki voimakkaita lämpöjaksoja. Kun merenpinta nousee yhdellä senttimetrillä, globaalisti kuusi miljoonaa ihmistä lisää altistuu merien rannikkoalueiden tulvilla.

Jokien virtaamat olivat Euroopassa keskimääräistä alhaisemmat 11 kuukauden ajan ja 70 %:ssa joista vuotuiset virtaamat olivat keskimääräistä pienemmät.

Keskilämpötilan poikkeamat koko maapallolla, arktisella alueella ja eri mantereilla esitettynä kymmenen vuoden keskiarvoina verrattuna vuosiin 1991–2020 (diagrammin nollataso). Lämpötiloja on tarkasteltu vain maa-alueilta, paitsi maailmanlaajuisessa keskiarvossa ovat mukana myös meret. Lineaariset trendit vuosikymmentä kohden on laskettu viimeisimpien 30 vuoden ajalta (vuodet 1996–2025). Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Eurooppa on kaikkein nopeimmin lämpenevä maanosa. Viimeisimmän 30 vuoden (vuodet 1996–2025) aikana lämpenemistä on tapahtunut Euroopassa lineaarisen trendin perusteella laskettuna 0,56 astetta vuosikymmenessä, kun koko maapallolla luku on 0,27 astetta. Jos tarkastellaan myös muulla tavoin rajattuja alueita kuin maanosia, Euroopan lämpeneminen ei kuitenkaan ole kaikkein nopeinta. Arktinen alue nimittäin on lämmennyt viimeisimmän 30 vuoden aikana 0,75 astetta vuosikymmenessä.

Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa ennätyksellisiä maastopaloja ja vaikuttaa ihmisiin myös monella muulla tavalla

Vasemmassa kartassa on esitetty vuodelta 2025 niiden päivien lukumäärä, joina esiintyi voimakasta lämpöstressiä, ja oikeassa kartassa siihen liittyvät poikkeamat suhteessa vertailujakson 1991–2020 keskiarvoon. Voimakkaan lämpöstressin päivinä tuntuu kuin -lämpötila (Universal Thermal Climate Index, UTCI) on korkeimmillaan ainakin 32 celsiusastetta. Data: ERA5-HEAT. Credit: C3S/ECMWF.

Myrskyt ja tulvat vaikuttivat tuhansiin ihmisiin kaikkialla Euroopassa, vaikka äärimmäiset sateet ja tulvat olivatkin vuonna 2025 vähäisempiä kuin mihin viime vuosina on totuttu. Ihmiset altistuivat myös voimakkaalle lämpöstressille. Suuressa osassa Eurooppaa mitattiin keskimääräistä enemmän päiviä, jolloin koettiin vähintäänkin voimakasta lämpöstressiä. Etelä- ja Itä-Espanjassa kirjattiin jopa 50 päivää keskimääräistä enemmän sellaisia päiviä, jolloin tuntuu kuin -lämpötila ylitti 32 celsiusastetta. 

Vuoden keskimääräisen lämpötilan ero Euroopan mantereella vuosina 1950–2025 verrattuna vuosien 1991–2020 keskiarvoon (diagrammin nollataso). Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Jatkuva lämpeneminen vaikuttaa sekä ihmisiin että luontoon. Maastopalot polttivat Euroopassa vuoden aikana yli miljoona hehtaaria (1 034 550 hehtaaria), mikä on koko mittaushistorian uusi ennätys. Tämä vastaa yli Kyproksen pinta-alaa. Myös maastopaloista tulevat pienhiukkaspäästöt olivat ennätyksellisen suuret. Turvemaiden palot vapauttavat myös varastoitunutta hiiltä kiertoon, mikä voimistaa ilmastonmuutosta edelleen. 

Lisääntyneet maastopalot voivat olla merkittävä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden pienenemistä aiheuttava tekijä. Näin luontokato etenee. Siihen vaikuttavat myös kuivuus, manneralueiden helleaallot ja merien lämpöaallot. Euroopan komissio on määritellyt kasvavan metsäpaloriskin keskeiseksi tekijäksi, jota täytyy pyrkiä estämään.

Raportin positiivinen valopilkku on uusiutuvien energialähteiden osuuden lisääntyminen Euroopan sähköntuotannossa

Aurinkoenergian (keltainen), tuulivoiman (violetti), vesivoiman (sininen), kaikkien uusiutuvien energialähteiden (vihreä) ja fossiilisten polttoaineiden (ruskea) prosenttiosuus vuosina 2016–2025 Euroopan vuotuisesta sähköntuotannosta. Näiden lisäksi vuonna 2025 Euroopan sähköstä tuli ydinvoimasta 22 % ja bioenergiasta 4 %. Tässä diagrammissa Eurooppaan on laskettu mukaan 27 EU-maan lisäksi Bosnia ja Hertsegovina, Kosovo, Moldova, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Norja, Serbia, Sveitsi ja Yhdistynyt kuningaskunta. Data: Ember. Credit: Rabobank/C3S/ECMWF.

Positiivista on se, että uusiutuvat energialähteet tuottivat vuonna 2025 lähes puolet (46,4 %) Euroopan sähköstä. Aurinkoenergian osuus saavutti uuden ennätyksen (12,5 %).

Lähde

Copernicus, European State of the Climate: record heatwaves from the Mediterranean to the Arctic, while glaciers shrink and snow cover declines

Lue myös nämä

Ilmastonmuutoksen vuoksi kuumuuden aiheuttamat kuolemat kolminkertaistuivat Euroopan kaupungeissa kesällä 2025

Lapin mittaushistorian pisin ja yksi koko Suomen mittaushistorian pisimmistä helleputkista päättyi

Uusi ennätysputki yli 30 asteen päivissä

Länsi-Euroopassa ja läntisellä Välimerellä ilman sekä veden lämpötilat olivat kesäkuussa ennätyksellisen korkeita

Tänään julkaistu tutkimus: Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana maapallo on lämmennyt globaalisti nopeammin kuin yhtenäkään aiempana vuosikymmenenä mittaushistorian aikana

Kolme viimeisintä vuotta ovat olleet vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian kolme lämpimintä vuotta

Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kolmen vuoden globaali keskilämpötila ylittänee esiteollisen ajan keskilämpötilan 1,5 asteella

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Maaliskuun keskilämpötila Suomessa oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa nollan yläpuolella

Talven (joulu-helmikuun) keskilämpötila oli koko Suomessa pitkäaikaista keskiarvoa (vuodet 1991–2020) kylmempi. Suuressa osassa Suomea oli noin kaksi astetta keskimääräistä kylmempää ja Lapissa jopa 2–5 astetta pitkäaikaista keskiarvoa kylmempää.

Maaliskuu olikin sitten koko Suomen mittaushistorian lämpimin. Ensimmäistä kertaa maaliskuun keskilämpötila nousu nollan yläpuolelle, kun maaliskuun keskilämpötilaksi mitattiin 1,1 astetta. Aiempi ennätys 0,0 astetta oli vuodelta 2007. Melkein jokaisella Ilmatieteen laitoksen manneralueella sijaitsevalla sääasemalla mitattiin uusi maaliskuun keskilämpötilan ennätys.

Sodankylän Tähtelän sääasemalla maaliskuun keskilämpötila oli –0,7 astetta, mikä on aseman yli satavuotisen mittaushistorian ennätys ja ylittää edellisen ennätyksen 1,5 asteella. Nykyilmastossa maaliskuu on Sodankylässä näin lämmin laskennallisesti keskimäärin kerran 60 vuodessa, mutta ilman ilmastonmuutoksen lämmittävää vaikutusta näin lämpimän maaliskuun todennäköisyys olisi vain noin kerran 400 vuodessa. Ilmastonmuutos teki maaliskuun keskilämpötilasta noin kuusi kertaa todennäköisemmän ja nosti lämpötilaa noin 1,9 asteella.

Maaliskuun lopussa lunta oli Itä- ja Pohjois-Suomessa monin paikoin ennätyksellisen vähän. Maaliskuun lopussa lumipeite oli lähes sulanut koko Suomesta lukuun ottamatta Koillismaata ja Lappia. Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa lumensyvyys oli paikoitellen 2–5 senttimetriä, paitsi Puolangan Paljakassa 27 senttimetriä. Lapissa ja Koillismaalla lunta oli 20–80 senttimetriä, paitsi Kilpisjärven pohjoisimmissa osissa noin 90 senttimetriä.

Lähde

Ilmatieteen laitos: Maaliskuu oli mittaushistorian lämpimin Suomessa

Lue myös nämä

Tänään julkaistu tutkimus: Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana maapallo on lämmennyt globaalisti nopeammin kuin yhtenäkään aiempana vuosikymmenenä mittaushistorian aikana

Kolme viimeisintä vuotta ovat olleet vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian kolme lämpimintä vuotta

Tänään julkaistu tutkimus: Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana maapallo on lämmennyt globaalisti nopeammin kuin yhtenäkään aiempana vuosikymmenenä mittaushistorian aikana

Globaali lämpenemisnopeus (°C/vuosikymmen) Berkeley Earthin lämpötiladatan mukaan. Siniset viivat osoittavat lineaarisen trendin ennen vuotta 2015 ja vuoden 2015 jälkeen (epävarmuusalue vaaleansinisellä). Punaisella käyrällä on esitetty kymmenen vuoden lineaarinen trendi vuoden välein laskettuna. Kuva: PIK.

Potsdamin ilmastotutkimuslaitoksen (Potsdam Institute for Climate Impact Research, PIK) tänään julkaistun tutkimuksen mukaan maapallon lämpeneminen on kiihtynyt vuoden 2015 jälkeen tilastollisesti merkitsevästi. Viimeisimpien kymmenen vuoden aikana lämpenemisvauhti on ollut noin 0,35 °C vuosikymmenessä, kun vuosina 1970–2015 se oli keskimäärin hieman alle 0,2 °C vuosikymmenessä. Tämä viimeaikainen lämpenemisnopeus on suurempi kuin minään aiempana vuosikymmenenä mittaushistorian aikana (alkaen vuodesta 1880).

"Voimme nyt osoittaa voimakkaan ja tilastollisesti merkitsevän lämpenemisen kiihtymisen noin vuodesta 2015 lähtien", sanoo Grant Foster, yhdysvaltalainen tilastoasiantuntija ja toinen tutkimuksen kirjoittajista. Tutkimus julkaistiin tänään tieteellisessä Geophysical Research Letters -julkaisussa.

El Niñon, tulivuorenpurkausten ja aurinkosyklien aiheuttamat lyhytaikaiset luonnolliset maapallon lämpötilan vaihtelut voivat peittää alleen muutoksia pitkän aikavälin lämpenemisnopeudessa. "Suodatimme tunnetut luonnolliset tekijät havaintotiedoista, jotta 'kohina' väheni, mikä teki taustalla olevasta pitkän aikavälin lämpenemissignaalista selkeämmän", Foster kertoo.

Mittaustietoihin perustuvassa analyysissään tutkijat tarkastelivat viittä suurta, vakiintunutta maapallon lämpötila-aineistoa (NASA, NOAA, HadCRUT, Berkeley Earth, ERA5).

"Suodatetut tiedot osoittavat maapallon lämpenemisen kiihtyneen vuodesta 2015 lähtien yli 98 prosentin tilastollisella varmuudella, yhdenmukaisesti kaikissa tutkituissa datajoukoissa ja riippumatta valitusta analyysimenetelmästä", selittää Stefan Rahmstorf, PIK-tutkija ja tutkimuksen pääkirjoittaja.

El Niñon ja Auringon säteilymaksimin vaikutusten korjaamisen jälkeen vuodet 2023 ja 2024, jotka olivat poikkeuksellisen lämpimiä vuosia, viilenivät jonkin verran, mutta ne ovat edelleen kaksi mittaushistorian lämpimintä vuotta. Kaikissa aineistoissa kiihtyvyys alkaa näkyä vuosina 2013 tai 2014. 

"Jos viimeisimpien kymmenen vuoden lämpenemisnopeus jatkuu, tämä johtaa Pariisin ilmastosopimuksen pitkältä aikaväliltä tarkastellun 1,5 celsiusasteen rajan ylittymiseen ennen vuotta 2030", Rahmstorf sanoo. "Maapallon lämpenemisen nopeus riippuu viime kädessä siitä, kuinka nopeasti vähennämme fossiilisten polttoaineiden aiheuttamat hiilidioksidipäästöt maailmanlaajuisesti nollaan."

Lähteet

Foster G., Rahmstorf S. (2026): Global warming has accelerated significantly. Geophysical Research Letters.

Potsdam Institute for Climate Impact Research: Significant acceleration of global warming since 2015. Press Release 06.03.2026.

Lue myös nämä

Kolme viimeisintä vuotta ovat olleet vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian kolme lämpimintä vuotta

Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kolmen vuoden globaali keskilämpötila ylittänee esiteollisen ajan keskilämpötilan 1,5 asteella

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Kolme viimeisintä vuotta ovat olleet vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian kolme lämpimintä vuotta

Harmaalla viivalla ja ympyröillä on esitetty vuosien globaalien keskilämpötilojen poikkeamat ajanjakson 1991-2020 keskilämpötilasta Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Sinisellä viivalla on esitetty viiden vuoden liukuva keskiarvo. Punainen viiva osoittaa pitkän aikavälin lineaarista trendiä. Lähde: Japanin ilmatieteen laitos.

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan vuosi 2025 oli globaalisti koko vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vuosi. Vuoden 2025 keskimääräinen globaali pintalämpötila (ilman lämpötila lähellä maapallon pintaa ja meriveden lämpötila) oli 0,48 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1991-2020 keskiarvo ja 1,03 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo. Pitkällä aikavälillä pintalämpötila on kohonnut keskimäärin 0,79 astetta vuosisadassa. 

Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan seitsemän mittaushistorian lämpimintä vuotta ovat lopullisten tietojen mukaan olleet 2024 (+0,63 °C verrattuna vuosien 1991-2020 keskilämpötilaan), 2023 (+0,54 °C), 2025 (+0,48 °C, alustava tieto), 2016 (+0,35 °C), 2020 (+0,34 °C), 2019 (+0,31 °C) ja 2015 (+0,30 °C).

Lähde

Japan Meteorological Agency: Global Average Surface Temperature Anomalies

Lue myös nämä

Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kolmen vuoden globaali keskilämpötila ylittänee esiteollisen ajan keskilämpötilan 1,5 asteella

Ilmastonmuutoksen vuoksi kuumuuden aiheuttamat kuolemat kolminkertaistuivat Euroopan kaupungeissa kesällä 2025

Lapin mittaushistorian pisin ja yksi koko Suomen mittaushistorian pisimmistä helleputkista päättyi

Uusi ennätysputki yli 30 asteen päivissä

Länsi-Euroopassa ja läntisellä Välimerellä ilman sekä veden lämpötilat olivat kesäkuussa ennätyksellisen korkeita

Vuoden 1965 jouluaattona lumensyvyys oli Kouvolassa 71 senttimetriä ja Helsinki-Vantaan mittauspisteessä 78 senttimetriä

Jouluaaton lumensyvyys Kouvolassa vuosina 1959-2024. Vuosilta 1959-2007 tiedot ovat Utin lentoasemalta. Vuosien 2009-2021 tiedot ovat lentokentän toiselta puolelta Utin Lentoportintieltä. Vuonna 2008 sekä lentoaseman että Lentoportintien mittauspisteessä havainnoitiin lumensyvyyttä, joten olen merkinnyt diagrammiin näiden keskiarvon 12 cm (lentoasema 11 cm, Lentoportintie 13 cm). Diagrammin saa suurennettua, kun klikkaa sen päältä. Diagrammi: Jari Kolehmainen. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelu.

Diagrammissa on esitetty jouluaaton lumensyvyys Kouvolassa 1950-luvun lopulta nykypäivään asti. Suurin jouluaaton lumensyvyys on vuodelta 1965, jolloin lunta oli 71 senttimetriä. Lumeton jouluaatto koettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1972. Sen jälkeen lumeton joulu on toistunut vuosina 1992, 2007, 2013, 2015 ja 2019. Jouluaaton lumensyvyyden keskiarvo on ollut koko tarkastelujaksolla 21,6 senttimetriä ja 2000-luvulla 16,9 senttimetriä. Jouluaaton lumensyvyyden mediaani on ollut koko tarkastelujaksolla 19,5 senttimetriä ja vuosina 2000–2024 puolestaan 13 senttimetriä. Utin mittaushistorian suurin joulukuun lumensyvyys on 74 senttimetriä ja suurin kaikkien kuukausien lumensyvyys 120 senttimetriä.

Helsinki-Vantaalla mittaushistorian lumensyvyysennätys joulukuussa on 83 senttimetriä 19. joulukuuta vuonna 1965. Jouluaaton lumensyvyys vuonna 1965 oli Helsinki-Vantaalla 78 senttimetriä. Kaisaniemessäkin lunta on ollut joulukuussa (13.12.1915) peräti 70 senttimetriä.

Piirtämästäni Kouvolan lumensyvyysdiagrammista kannattaa huomata se, että tarkastelujakso on melko lyhyt (vuodet 1959–2024). Mukana on vain Utin mittauspisteen digitoitu mittaushistoria, joka on saatavilla Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelusta. Tarkastelussa ei ole mukana 1930-luvun lämpöaaltoa, jolloin esimerkiksi Utin lentoaseman mittauspistettä (perustettu vuonna 1945) ei vielä edes ollut olemassakaan. Tampereelta kuitenkin tiedetään, että 1930-luvun lämpöaallon aikana puolet jouluista oli mustia. Sodankylässäkin oli jouluna 1938 lunta vain kaksi senttimetriä. Tuolloin 1930-luvulla oli kuitenkin kyseessä vain alueellinen lämpeneminen, joka johtui hyvin todennäköisesti merivirtojen muutoksista, ei maailmanlaajuinen ilmastonmuutos kuten nyt. Globaalissa lämpötilahistoriassa 1930-luku oli viileä, kun taas 1940-luku oli ensimmäinen 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi vuosikymmen.

Lue myös nämä

Helsinki-Vantaalla on ollut joulukuussa lunta 83 senttimetriä ja Kaisaniemessä 70 senttimetriä

Vuorokauden lumisade-ennätys

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Kanelin myrkyllinen kumariini antaa tuoksun myös vastaleikatulle nurmikolle

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Myytti kattojen lumikuorman merkittävästä kasvamisesta suojasäällä elää sitkeänä

Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kolmen vuoden globaali keskilämpötila ylittänee esiteollisen ajan keskilämpötilan 1,5 asteella

Vuosien 1967–2025 globaalit keskilämpötilat verrattuna esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) keskiarvoon, joka on diagrammin nollataso. Vuoden 2025 keskilämpötila on alustava ja perustuu tammi-marraskuun jaksoon. Data source: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Copernicus Climate Change Servicen mukaan vuodesta 2025 tulee lähes varmasti globaalin mittaushistorian toiseksi tai kolmanneksi lämpimin vuosi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vuosi 2025 saattaa sijoittua mittaushistorian lämpimyystilastoissa jaetulle toiselle sijalle yhdessä vuoden 2023 kanssa. Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosi on ollut 2024.

Vuosi 2025 ei ilmeisesti ylitä esiteollisen ajan keskilämpötilaa 1,5 asteella, mutta viimeisimmän kolmen kalenterivuoden keskiarvo kuitenkin todennäköisesti ylittää 1,5 asteen rajan. Jos näin käy, vuodet 2023-2025 ovat mittaushistorian ensimmäinen kolmen vuoden jakso, jolloin esiteollisen ajan keskilämpötila on ylittynyt 1,5 asteella. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on, ettei 1,5 asteen raja ylittyisi pitkällä aikavälillä.

Lähde

Copernicus: 2025 on course to be joint-second warmest year, with November third-warmest on record

Lue myös nämä

Lapin mittaushistorian pisin ja yksi koko Suomen mittaushistorian pisimmistä helleputkista päättyi

Uusi ennätysputki yli 30 asteen päivissä

Vuosi 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin vuosi

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Vuosi 2024 oli mittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi ja 2023 toiseksi lämpimin

Viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 on yltänyt kyseisen kuukauden globaalin mittaushistorian lämpöennätykseen ja viimeisin 12 kuukautta on ollut yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Ennakkotieto uudesta tutkimuksesta: Ensimmäinen yhdellä asteella esiteollista aikaa lämpimämpi vuosi oli 2015, mutta mitä esiteollinen aika tarkoittaa?

Enni Rukajärvi kertoi tänään Kouvolan Yhteislyseossa urheilijan vaikutusmahdollisuuksista kestävään kehitykseen

Vuonna 2014 Sotšin olympialaisista hopeamitalistina palannut lumilautailija Enni Rukajärvi toivoi kysyttäessä lahjaksi Kuusamon kaupungilta vain puhdasta luontoa. Tänään Rukajärvi kertoi tuosta tapauksesta Kouvolan Yhteislyseossa, ettei kyseessä ollut suunniteltu kannanotto vaan suoraan sydämestä tullut kommentti. 

Rukajärvi oli havahtunut puhtaan luonnon tärkeyteen, kun hän oli oivaltanut ilmastonmuutoksen ja kaivosteollisuuden haitalliset seuraukset. Hän onkin aktiivisesti mukana Protect Our Winters (POW) -liikkeen toiminnassa. Eilen Rukajärvi kertoi tästä Kouvolan Yhteislyseon suuressa kestävän kehityksen paneelissa ja tänään erillisessä Urheilijat vaikuttajina -luennossa.

Aktiiviuransa aikana Rukajärvi alkoi itse pohtia sponsoreidensa toimintaa ja valikoida niitä tarkemmin. Kestävän kehityksen puolestapuhujaksi profiloituminen toi mukanaan uusia kumppanuuksia, kun yritykset halusivat korostaa omaa puhtauttaan. Samalla tämä on urheilijalle tärkeää vaikuttamistyötä, jossa urheilija toimii hyvänä esimerkkinä perheelleen, kavereilleen, seuraajilleen, faneilleen ja suurelle yleisölle. Sponsorointisopimuksia solmittaessa on kuitenkin tärkeää erottaa todellinen ympäristöystävällisyys viherpesusta, joka on vain näennäisesti ympäristöystävällistä toimintaa. Rukajärven mukaan urheilijan tulee kannustaa sponsoreita ja lajiliittoja nykyistä kunnianhimoisempiin kestävän kehitykseen toimiin, esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintään.

Tehokkaaseen vaikuttamiseen ja viestintään Rukajärvi antoi seuraavat ohjeet:

1. Puhu omasta näkökulmastasi.

2. Ole valmis oppimaan ja keskustelemaan.

3. Muista mainita lähteet.

4. Hyödynnä ensisijaisia lähteitä. (Luennolla Rukajärvi antoi harjoitustehtäväksi etsiä alkuperäislähteet uutiselle, jonka mukaan ilmastonmuutos ei välttämättä lämmitä Suomen talvia, vaan Suomen talvi-ilmasto saattaa viilentyä, kun AMOC-järjestelmän keikahduspiste ylittyy.)

5. Vältä liioittelua, pysy faktoissa.

6. Sisällytä yhteen postaukseen vain yksi toimintakehotus (call to action).

7. Näytä esimerkkiä.

Ilmastonmuutos haittaa urheilulajeja monella tavalla. Kuumuuden lisääntyminen altistaa urheilijat lämpöstressille ja aiheuttaa terveysriskejä. Sisälajienkin harrastaminen voi käydä entistä kalliimmaksi, jos harjoitussalivuorot kallistuvat siksi, että tarvitaan runsaasti sähköä kuluttavaa jäähdytystä. Myös sään ääri-ilmiöiden voimistuminen ja maastopalojen lisääntyminen häiritsevät harjoittelua ja tuhoavat urheiluun tarvittavaa infrastruktuuria. Lumirajan siirtyminen korkeammalle vuoristoissa ja jäätiköiden sulaminen uhkaavat vuoristoalueiden hiihtokeskuksia. Talvikauden lyheneminen vaikeuttaa harjoittelua ja kisojen järjestämistä. Urheilumatkailun hiilijalanjälki kasvaa, kun harjoittelua ja kilpailua siirretään entistä kauemmaksi lumivarmoihin tai muuten vakaampiin kohteisiin.

Vaikka jokainen voi toimia vaikuttajana omilla toimillaan, Rukajärvi peräänkuulutti erityisesti rakenteellisia muutoksia. Useammat ihmiset pyöräilisivät, jos kaupungit olisivat paremmin suunniteltuja. Harvemmat lentäisivät, jos junat olisivat saavutettavia ja halvempia. Autoilua olisi vähemmän, jos julkinen liikenne toimisi paremmin. Uusiutuvaan sähköön siirtyminen olisi halvempaa, jos fossiilisten polttoaineiden tuet poistettaisiin. Fossiilisia polttoaineita kulutettaisiin vähemmän, jos niiden mainonta ja sponsorointi olisi kiellettyä. Kasvisruoka olisi edullisempaa, jos sitä tuettaisiin yhtä paljon kuin lihantuotantoa. Nämä ovat suurelta osin poliittisia päätöksiä, mutta näihinkin asioihin yksittäinen ihminen voi vaikuttaa esimerkiksi äänestämällä vaaleissa sellaisia eri puolueiden ehdokkaita, jotka ajavat päätöksenteossa kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja.

Enni Rukajärvi toimii itse monin tavoin erinomaisena esimerkkinä ja roolimallina. Upeiden ajatusten lisäksi kiinnitin huomiota käyttäytymiseen. Tietynlainen Rukajärven tavaramerkki on pipon käyttäminen myös sisällä. Joka kerta ruokailussa (lounaan tai kahvin ajaksi) hän kuitenkin otti pipon pois päästä. Arvostan!

Lue myös nämä

Mikko "Peltsi" Peltola, Enni Rukajärvi, Panu Halme, Petri Luukkainen ja Sami Lundgren osallistuivat Kouvolan Yhteislyseon suureen kestävän kehityksen paneeliin

Suomalaiset talviurheilijat hyvällä asialla: Pelastetaan talvi!

Pystytäänkö talviolympialaisia järjestämään vielä tämän vuosisadan lopulla?

Ilmastonmuutos uhkaa tulevaisuuden talviolympialaisia

Anna Abreu, Jenni Haukio, Michael Monroe, Jasper Pääkkönen, Enni Rukajärvi...

Ilmastonmuutoksen vuoksi kuumuuden aiheuttamat kuolemat kolminkertaistuivat Euroopan kaupungeissa kesällä 2025

Kartassa a on esitetty kuumuudesta johtuneiden hellekuolemien määrä tutkituissa kaupungeissa miljoonaa ihmistä kohti. Kartassa b kerrotaan, kuinka suuri osuus hellekuolemista on yhdistettävissä ilmastonmuutokseen (ilmastonmuutoksen aiheuttamaan helleaallon voimistumiseen). Credit: Barnes, C., et al. (2025). Summer heat deaths in 854 European cities more than tripled due to climate change. Grantham Institute report. License: Creative Commons Attribution-Non Commercial-No Derivatives International License.

Kesällä 2025 ilmastonmuutos nosti lämpötiloja Euroopan eri alueilla jopa 3,6 asteella. Tänään julkaistu 854 eurooppalaiseen kaupunkiin keskittynyt tutkimus osoittaa, että näissä kaupungeissa kesän aikana todetuista 24 400 kuumuudesta johtuneesta kuolemasta 68 prosenttiin vaikutti ilmastonmuutos. 

Tutkituissa kaupungeissa, jotka edustavat 30 prosenttia Euroopan väestöstä, todettiin siis ilmastonmuutoksen vuoksi noin 16 500 kuolemaa (95 prosentin luottamusväli 15 013–17 864) enemmän verrattuna kesään, jota ihmiskunnan toiminta ei olisi lämmittänyt. Kesä-elokuun jakso oli näissä kaupungeissa ilmastonmuutoksen vuoksi keskimäärin 2,2 astetta lämpimämpi kuin ilman ilmastonmuutosta.

Suurimmat suhteelliset osuudet kuumuuteen liittyvistä kuolemista havaittiin Tukholmassa, Madridissa ja Bratislavassa, joissa yli 85 prosenttia arvioiduista kesän hellekuolemista johtui ilmastonmuutoksesta. Helsingissäkin 80 prosenttia kuumuuden aiheuttamista kuolemista linkittyi ilmastonmuutokseen.

Ylimääräisistä kuolemista 85 prosenttia tapahtui 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien ikäluokassa, mikä osoittaa helteen vaarallisuutta erityisesti ikääntyvälle väestölle. Myös pitkäaikaissairaat kärsivät helteestä enemmän kuin terveet, samoin kaupunkilaiset enemmän kuin maaseudun asukkaat ja vähätuloiset enemmän kuin rikkaat. Nuorimmassa tutkitussa ikäluokassa (20–44-vuotiaat) kuumuus aiheutti vain 608 kuolemaa, joista hieman vajaa puolet (46 prosenttia) johtui ilmastonmuutoksen aiheuttamasta lisäkuumuudesta.

Kaupungistuminen etenee Euroopassa yhä. Tällä hetkellä 70 prosenttia eurooppalaista asuu kaupungeissa ja yli 80 prosentin odotetaan asuvan kaupungeissa vuoteen 2050 mennessä. Kaupungit kuitenkin ovat erityisen alttiita helleaalloille, koska suuret määrät betoni- ja asfalttipintoja sitovat ja pidättävät lämpöä, jota myös liikenne ja energiankäyttö tuottavat. Siksi kaupungit ovat ympäröiviä maaseutuja lämpimämpiä, mikä tunnetaan kaupunkien lämpösaarekeilmiönä.  

Helleongelman ratkaisemiseksi tarvitaan sekä toimia ihmisten suojelemiseksi kuumuudelta että nopeaa siirtymistä pois fossiilisista polttoaineista, jotka aiheuttavat ilmastonmuutosta. Toisaalta sisätilojen viilentäminen lisää energiankulutusta entisestään. Ulkona viheralueiden ja vesialueiden laajentaminen vähentäisivät kaupunkien lämpösaarekevaikutusta ja tarjoaisivat ihmisille vilvoittelupaikkoja helleaaltojen aikana. Erityisen tärkeää tämä on alemmille sosioekonomisille ryhmille, jotka asuvat ahtaammin ja joilla epätodennäköisemmin on ilmastointi kodissaan.

Lähde

Barnes, C., et al. (2025). Summer heat deaths in 854 European cities more than tripled due to climate change. Grantham Institute report.

Lue myös nämä

Lisääntyykö vai väheneekö kuolleisuus Isossa-Britanniassa ilmastonmuutoksen myötä?

Kaupunkien lämpösaarekeilmiön ymmärtäminen on avain järkevään kaupunkisuunnitteluun

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Uusi ennätysputki yli 30 asteen päivissä

Tänään oli tämän kesän 14. peräkkäinen päivä, jolloin ainakin jossakin päin Suomea lämpötila ylitti virallisella mittausasemalla 30,0 astetta. Kyseessä on pisin peräkkäisten 30 asteen päivien putki Suomessa vuodesta 1961 alkavissa vertailukelpoisissa tilastoissa.

Lähde

Ilmatieteen laitos

Lue myös nämä

Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Länsi-Euroopassa ja läntisellä Välimerellä ilman sekä veden lämpötilat olivat kesäkuussa ennätyksellisen korkeita

Länsi-Euroopassa ja läntisellä Välimerellä ilman sekä veden lämpötilat olivat kesäkuussa ennätyksellisen korkeita

Vasemmalla on esitetty Euroopan eri alueiden lämpötilat 17.6.–2.7.2025 verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon vuosina 1991–2020 samojen 16 vuorokauden aikana. Sininen tarkoittaa keskimääräistä kylmempää ja punainen keskimääräistä lämpimämpää. Ennätyksissä (tummin sininen ja tummin punainen) vertailukohtana ovat samat vuorokaudet vuosilta 1979–2024. Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty Keski-Euroopan (pisteviivoin rajattu alue kartalla) kesäkuiden 1979–2025 lämpötilat maa-alueilla verrattuna pitkän aikavälin (vuodet 1991–2020) keskiarvoihin. Kuvan saa suurennettua klikkaamalla. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. 

Copernicuksen hetki sitten julkaisemien tietojen mukaan kesäkuu 2025 oli globaalisti mittaushistorian kolmanneksi lämpimin kesäkuu. Kuukauden keskilämpötila oli 1,3 astetta esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) kesäkuita korkeampi. Viimeisin 12 kuukautta (heinäkuu 2024 – kesäkuu 2025) oli 1,55 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi.

Euroopassa kesäkuu oli mittaushistorian viidenneksi lämpimin. Vaikka Pohjois-Euroopassa oli keskimääräistä viileämpää, Länsi-Euroopassa kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin, peräti 2,81 astetta lämpimämpi kuin vuosien 1991–2020 kesäkuiden keskiarvo. Osissa Portugalia Tuntuu kuin -lämpötila nousi korkeimmillaan jopa 48 asteeseen. Länsi- ja Etelä-Euroopassa oli myös pitkäaikaisia keskiarvoja kuivempaa.

Vasemmalla on esitetty meriveden lämpötilan poikkeama keskimääräisestä (vuosien 1991–2020 vastaavan ajankohdan keskiarvo) 30. kesäkuuta 2025, jolloin meren lämpöaalto oli läntisellä Välimerellä huipussaan. Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty läntisen Välimeren (pisteviivoitettu alue kartalla) vuorokausikohtaiset meriveden lämpötilojen poikkeamat vuodesta 1979 kesäkuun 2025 loppuun verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon. Vuosi 2025 on merkitty tummanpunaisella käyrällä, vuosi 2023 oranssilla käyrällä ja kaikki muut vuodet harmailla käyrillä. Kuvan saa suurennettua klikkaamalla. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Läntisellä Välimerellä mitattiin 30. kesäkuuta koko mittaushistorian korkein kesäkuun yksittäisen vuorokauden keskimääräinen meriveden lämpötila, kun koko läntisen Välimeren keskiarvo nousi 27 asteeseen. Poikkeama pitkän aikavälin vuorokausikohtaisesta keskiarvosta on peräti 3,7 astetta, mikä on koko mittaushistorian kaikkien kuukausien kaikkien vuorokausien suurin poikkeama. Aiempi poikkeamaennätys ennen tämän vuoden kesäkuuta oli 3,2 astetta (20.7.2023). Kesäkuussa 2025 aiempi ennätys ylittyi kuuteen kertaan.

Lähde

Copernicus: Third-warmest June globally – Heatwaves in Europe amid temperature extremes across both hemispheres

Lue myös tämä

Vuosi 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin vuosi

Vuosi 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin vuosi

Keskimääräinen ilman lämpötila Euroopassa vuonna 2024 verrattuna vuosien 1991–2020 keskiarvoon. Siniset tarkoittavat keskimääräistä kylmempiä ja punaiset keskimääräistä lämpimämpiä alueita. Credit: C3S/ECMWF.

 

Copernicus Climate Change Servicen ja Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) eilen julkaisemien tietojen mukaan vuosi 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin vuosi. Ennätyskorkeita vuoden keskilämpötiloja mitattiin lähes puolella Euroopan pinta-alasta. Eurooppa onkin kaikista nopeimmin ilmastonmuutoksen seurauksena lämpenevä maanosa.

Huippuvuorilla kesän keskilämpötilassa tehtiin uusi ennätys kolmatta vuotta peräkkäin. Sekä Huippuvuorilla että Skandinaviassa jäätiköt sulivatkin vuoden aikana ennätyksellisen paljon.

Myös merien keskilämpötila oli Euroopassa vuonna 2024 ennätyksellisen korkea, noin 0,7 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Välimerellä pitkäaikainen keskiarvo ylittyi peräti 1,2 asteella.

Vuonna 2024 eri puolilla Eurooppaa koettiin myös monia sään ääri-ilmiöitä. Myrskyt ja tulvat vaikuttivat noin 413 000 ihmisen elämään. Kuolonuhreja tuli näiden seurauksena ainakin 335. Maastopalat puolestaan vaikuttivat ainakin 42 000 ihmiseen. Esimerkiksi Portugalissa maastopalot riehuivat syyskuussa yhden ainoan viikon aikana 1 100 neliökilometrin alalla.

Esiteollisesta ajasta (vuodet 1850–1900) nykypäivään ilman lämpötila on kohonnut globaalisti keskimäärin 1,3 astetta, Euroopassa 2,4 astetta ja arktisella alueella 3,3 astetta, kun tarkastellaan viiden vuoden keskiarvoja.

Tällä vuosituhannella (tammikuusta 1999 heinäkuuhun 2024) merenpinta on noussut globaalisti noin 9,4 cm, joten vuotuista nousua on ollut keskimäärin 3,7 mm. Euroopassa vuotuinen nousu on ollut 2–4 mm. 

Osa merenpinnan noususta johtuu veden lämpölaajenemisesta ja osa jäätiköiden sulamisesta. Globaalisti 275 000 jäätikköä peittää noin 700 000 neliökilometrin pinta-alan. Vuoden 1976 jälkeen vuoristojäätiköt ovat ohentuneet keskimäärin 16 metriä ja menettäneet tilavuutta 9 200 kuutiokilometriä. Viisi suurimman sulamisen vuotta on koettu viimeisimmän kuuden vuoden aikana.

Lähteet

Copernicus Climate Change Service (C3S) and World Meteorological Organization (WMO), 2025: European State of the Climate 2024

Copernicus Climate Change Service (C3S) and World Meteorological Organization (WMO), 2025: European State of the Climate 2024

WMO: European State of the Climate 2024

ECMWF: 2024 European State of the Climate report is published

Lue myös nämä

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Vuosi 2024 oli mittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi ja 2023 toiseksi lämpimin

Viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 on yltänyt kyseisen kuukauden globaalin mittaushistorian lämpöennätykseen ja viimeisin 12 kuukautta on ollut yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti

Suomen kesän 2025 sääennuste

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden vuorokausikeskiarvo ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa 430 ppm:n rajan

Tuntien (punaiset pisteet) ja vuorokausien (keltaiset pisteet) keskimääräiset hiilidioksidipitoisuudet Havaijin Mauna Loalla viimeisimpien 31 vuorokauden ajalta. Credit: Public domain. Image provided by NOAA Global Monitoring Laboratory, Boulder, Colorado, USA. Data: NOAA GML (Mauna Loa Observatory).

 

Keelingin käyrällä tarkoitetaan Havaijin Mauna Loalla vuodesta 1958 alkaen mitattuja ilmakehän hiilidioksidipitoisuuksia. Mittausten alkaessa maaliskuussa 1958 pitoisuus oli 313 ppm (parts per million, miljoonasosaa). Vasta vuonna 2013 ylitettiin ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa 400 ppm:n raja.

Vuonna 2024 pitoisuus oli keskimäärin 424,3 ppm, mikä on 3,58 ppm korkeampi kuin vuotta aiemmin. Tämä on koko mittaushistorian suurin nousu yhden vuoden aikana. Pitkäaikaiseen nousutrendiin vaikuttaa erityisesti fossiilisten polttoaineiden polttaminen, mutta vuonna 2024 nousua kiihdyttivät myös El Niño -ilmiö ja Pohjois- sekä Etelä-Amerikan maastopalot. Ilman El Niñonkin vaikutusta hiilidioksidipitoisuus nousee fossiilisten polttoaineiden ja metsäkadon vuoksi niin paljon, että Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen rajan ylittyminen alkaa näyttää yhä todennäköisemmältä.

Vuorokausikeskiarvoissa 430 ppm:n raja ylittyi ensimmäistä kertaa koko mittaushistoriassa tällä viikolla (7.3.2025), kun lukemaksi saatiin 430,60 ppm. Tämä on 5,24 ppm (1,23 %) enemmän kuin samana päivänä vuotta aiemmin. Koko vuoden 2025 keskimääräiseksi lukemaksi ennustetaan 426,6 ± 0,6 ppm.

Ennen teollista vallankumousta hiilidioksidipitoisuus ei ylittänyt lukemaa 300 ppm kertaakaan viimeisimmän 800 000 vuoden aikana. Aiemmin maapallon historiassa hiilidioksidipitoisuus on saattanut olla nykyisellä tasolla ehkä noin 2-5 miljoonaa vuotta sitten tai ainakin mioseeniepookin aikaan 10-15 miljoonaa vuotta sitten, jolloin maapallo oli 3-6 astetta nykyistä kuumempi ja merenpinta 25-40 metriä nykyistä korkeammalla. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli huipussaan (ehkä yli 5000 ppm) myöhäisellä ordoviikkikaudella noin 440 miljoonaa vuotta sitten. Tuolloin auringon säteily kuitenkin oli nykyistä heikompaa.

Lähteet

NOAA Global Monitoring Laboratory: Trends in Atmospheric Carbon Dioxide (CO2)

CO2.earth: Daily CO2 Comparisons

The Keeling Curve

Met Office: Mauna Loa carbon dioxide forecast for 2025

Lue myös nämä

Ihmiskunta tuottaa yli 60 kertaa niin paljon hiilidioksidia kuin tulivuoret

Eurooppalainen analyysi hetki sitten: Vuosi 2016 globaalisti mittaushistorian lämpimin, lähes 1,5 astetta yli esiteollisen ajan ja ensimmäistä kertaa hiilidioksidipitoisuus koko ajan yli 400 ppm

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Hiilidioksidipitoisuus ennätyskorkea, maatalouden tuottavuus heikentynyt ja maaekosysteemien hiilinielu vaarassa

Lööpit uusiksi: Karuja numerofaktoja säästä ja ilmastosta

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Päättynyt tammikuu oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja viimeisin 12 kuukautta 1,61 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Päättynyt tammikuu oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja viimeisin 12 kuukautta 1,61 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Kuukausien globaalit keskilämpötilat tammikuun 1940 alusta tammikuun 2025 loppuun verrattuna esiteolliseen aikaan (vuodet 1850–1900). Kyseessä ovat siis anomaliat eli poikkeamat esiteollisen ajan keskilämpötiloista. Vuosi 2025 on esitetty tummanpunaisella, vuosi 2024 oranssilla ja vuosi 2023 keltaisella. Muut vuodet on kuvattu ohuilla harmailla käyrillä. Vaakasuora katkoviivoitus esittää 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpää tasoa. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. 

Puoli tuntia sitten julkaistujen tietojen mukaan tammikuu 2025 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin tammikuu. Vertailukauden 1991–2020 tammikuiden keskilämpötila ylittyi 0,79 asteella ja esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) tammikuiden keskilämpötila 1,75 asteella. Tämä on erityisen merkittävää siksi, että tammikuussa ENSO-ilmiö alkoi siirtyä viilentävään La Niña -vaiheeseen. Siitä huolimatta maapallo pysyi vielä ennätyslämpimänä, mutta koko vuodesta odotetaan todennäköisimmin mittaushistorian kolmanneksi lämpimintä kalenterivuotta.

Viimeisin 12 kuukauden jakso helmikuun 2024 alusta tammikuun 2025 loppuun oli 1,61 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Viimeisimmän 19 kuukauden aikana puolestaan on ollut 18 kalenterikuukautta, jotka ovat globaalisti olleet yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä.

Euroopan maa-alueilla tammikuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin tammikuu. Vertailukauden 1991–2020 tammikuiden keskilämpötila ylittyi 2,51 asteella. Euroopassa mittaushistorian tähän mennessä lämpimin tammikuu on ollut vuonna 2020, jolloin tammikuu oli 2,64 astetta vertailukautta lämpimämpi.

Lähde

Copernicus: January 2025 was the warmest on record globally, despite an emerging La Niña

Lue myös nämä

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 on yltänyt kyseisen kuukauden globaalin mittaushistorian lämpöennätykseen ja viimeisin 12 kuukautta on ollut yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi kalenterivuosi

Kalifornialainen Berkeley Earth julkaisi eilen tietonsa vuoden 2024 maailmanlaajuisista lämpötiloista. Tulosten mukaan päättynyt vuosi oli vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi, selvästi edellistä ennätyslämmintä vuotta 2023 lämpimämpi. Vuonna 2024 maapallon keskilämpötila oli Berkeley Earthin mukaan peräti 1,62 ± 0,06 celsiusastetta esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) lämpimämpi. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kalenterivuoden keskilämpötila ylitti esiteollisen ajan 1,6 asteella ja vasta toista kertaa vähintään 1,5 asteella.

Mittaushistorian lämpimimmät vuodet Berkeley Earthin mukaan. Vuosista on esitetty keskilämpötilan poikkeama verrattuna esiteolliseen aikaan (1850–1900) ja keskilämpötilan epävarmuus. Credit: Berkeley Earth.

Viimeisimmät kymmenen vuotta ovat olleet yli 170-vuotisen mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta

Vuosien 2022 ja 2024 globaalien keskilämpötilojen ero on suurin kahden vuoden aikana tapahtunut nousu 1870-luvun jälkeen. Mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta on koettu kymmenen viimeisimmän vuoden aikana.

Myös pelkkiä maa-alueita tai pelkkiä merialueita tarkasteltaessa vuosi 2024 oli koko mittaushistorian lämpimin. Maa-alueet olivat peräti 2,28 ± 0,12 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Vasta toista kertaa ja samalla toista vuotta peräkkäin eroa esiteolliseen aikaan oli yli kaksi astetta. 

Maapallon maa-alueiden (punainen käyrä) ja merialueiden (sininen käyrä) keskilämpötila vuosina 1850–2024 verrattuna esiteollisen ajan keskilämpötilaan. Diagrammista näkyy selkeästi, että maa-alueet lämpenevät merialueita nopeammin. Vuonna 2024 sekä maa- että merialueet olivat lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa. Credit: Berkeley Earth.

Vuoden keskilämpötilaennätys tehtiin 104 valtiossa

Alueellisessa tarkastelussa maapallon merialueista 21 % ja maa-alueista peräti 32 % oli ennätyslämpimiä. Ennätyslämpimillä alueilla asuu peräti 40 % maailman väestöstä eli noin 3,3 miljardia ihmistä. Uusi kansallinen vuoden keskilämpöennätys tehtiin Berkeley Earthin mukaan 104 valtiossa. Missään maapallolla ei ollut ennätyskylmää tai edes lähes ennätyskylmää, kun katsotaan koko vuoden keskilämpötilaa.

Vuosi 2024 oli ennätyslämmin 24 %:lla maapallon maa-alasta (tummin punainen väri). Missään ei ollut ennätyskylmää. Credit: Berkeley Earth.

Maapallo saattaa olla nyt lämpimämpi kuin 120 000 vuoteen

Lämpömittareilla mitattuna globaaleja lämpötiloja voidaan tarkastella vuodesta 1850 alkaen, mutta epäsuorasti voidaan päätellä maapallon olevan nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, mahdollisesti 120 000 vuoteen.

Globaali keskilämpötila vuosina 1850–2024 verrattuna esiteollisen ajan keskiarvoon (= diagrammin nollataso). Credit: Berkeley Earth.

Lämpimyyttä selittävät ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos, El Niño -ilmiö, aurinkosykli, tulivuorenpurkaus ja rikkipäästöjen vähentäminen

Suurin osa mittaushistorian aikana havaitusta lämpenemisestä on tapahtunut vasta vuoden 1970 jälkeen. Selittävänä tekijänä on ihmiskunnan kasvihuonekaasujen päästöistä aiheutuva ilmastonmuutos, joka on lämmittää maapalloa noin 0,2 astetta vuosikymmenessä. Lyhytaikaisista selittävistä tekijöistä vuosien 2023 ja 2024 lämpöpiikkiin vaikutti erityisesti El Niño -ilmiö, jonka huippu koettiin vuoden 2023 lopulla ja päättyminen kesäkuussa 2024. 

Lisäksi 11-vuotinen aurinkosykli on nyt lähellä huippuaan ja hieman voimakkaampi kuin edellinen huippu, joten silläkin on pieni osuus ennätyslämpötiloihin. Myös tammikuussa 2022 tapahtunut Hunga Tonga -tulivuoren purkaus on saattanut vaikuttaa globaaleihin lämpötiloihin, koska monista muista tulivuorenpurkauksista poiketen siitä vapautui runsaasti lämmittävää vesihöyryä ja vain vähän viilentävää rikkiä. Pieni lämmittävä vaikutus saattaa olla myös ihmisten terveyden suojelemiseksi vuonna 2020 tehdyillä laivaliikenteen rikkipäästöjen rajoituksilla, koska rikki toimii ilmakehässä lämmittävää auringonsäteilyä poispäin heijastavana pienhiukkasena ja myös pilvien muodostajana. Aiemmin laivaliikenteestä tulleet rikkipäästöt ovatkin saattaneet estää lämpenemistä, joka muuten olisi tapahtunut kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena.

Globaaliin keskilämpötilaan vaikuttaneiden tekijöiden vaihtelu viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Kullakin tekijällä on vaaka-akselilla oma kymmenen vuoden aika-asteikko. Kaavion oikeassa laidassa on kaikille tekijöille yhteinen lämpötila-asteikko, joka esittää kunkin tekijän vaikutusta globaalin keskilämpötilan muutokseen. Tekijät vasemmalta oikealle lueteltuina ovat ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos, El Niñon ja La Niñan vaihtelu, aurinkosykli (Auringon aktiivisuus), Hunga Tonga -tulivuoren purkautuminen sekä meriliikenteen rikkipäästöjen vähentäminen. Tongassa sijaitsevan Hunga Tonga -tulivuoren purkauksessa tammikuussa 2022 vapautui ilmakehään runsaasti vesihöyryä ja vain vähän rikkiä. Yleensä suuret tulivuorenpurkaukset aiheuttavat lyhytaikaisen viilenemisen, koska purkauksista vapautuva rikki heijastaa Auringosta tulevaa säteilyä poispäin. Hunga Tongan purkauksella on kuitenkin voinut olla lämmittävä vaikutus, koska siitä nousi noin 150 miljoonaa tonnia vesihöyryä stratosfääriin (ilmakehän toiseksi alin kerros) asti. Hyvin epävarman arvion mukaan tällä on maapallon ilmastoon noin 0,035 asteen lämmittävä vaikutus, joka voi kestää useampia vuosia. Credit: Berkeley Earth.

Kaikki tutkimuslaitokset yksimielisiä ennätyslämpimästä vuodesta

Berkeley Earthin lisäksi myös useat muut tutkimuslaitokset julkaisivat eilen tuloksensa vuodesta 2024. Kaikki tutkimuslaitokset ovat yhtä mieltä siitä, että vuosi 2024 oli koko mittaushistorian lämpimin. Eri tutkimuslaitokset kuitenkin käyttävät hieman erilaisia aineistoja, joten lämpötilaero esiteolliseen aikaan vaihtelee jonkin verran. Vain Berkeley Earthin ja Copernicuksen tuloksissa ero esiteolliseen aikaan oli vähintään 1,60 astetta. Kaikki kuitenkin päättelevät eroa olleen ainakin 1,45 astetta. Suurimmat erot tulevat itse asiassa siitä, kuinka lämpimäksi vertailukohtana käytetty esiteollinen aika (vuodet 1850–1900) on laskettu. 

Berkeley Earth on käyttänyt 170-vuotisen lämpötiladatan laskemiseen maa-alueilta kaikkiaan 22 miljoonaa kuukauden keskilämpötilaa 50 746 sääasemalta ja lisäksi merialueilta 483 miljoonaa laivojen tai poijujen tekemää mittausta. Epävarmuutta aiheuttavat esimerkiksi vanhimpien havaintojen nykyistä pienempi kattavuus ja mittauslaitteiden tarkkuus, mutta kokonaisuudessaan epävarmuus on paljon pienempi kuin mittaushistorian aikana havaittu lämpötilan muutos. Vuoden 2024 tiedot perustuvat 18 447 sääasemaan (186 000 kuukauden keskilämpötilaa) ja 14,2 miljoonaan havaintoon meriltä. 

Eri tutkimuslaitosten tulokset siitä, kuinka paljon esiteollista aikaa lämpimämpi vuosi 2024 oli. Credit: Berkeley Earth.

Globaali keskilämpötila vuosina 1850–2024 verrattuna esiteollisen ajan keskiarvoon (= diagrammin nollataso) eri tutkimuslaitosten mukaan. Credit: Berkeley Earth.

Vuosi 2025 tulee olemaan hieman edellisvuotta viileämpi, mutta Pariisin ilmastosopimuksen tavoite on karannut käsistä

Tammikuussa 2025 alkoi ENSO-ilmiön viilentävä La Niña -vaihe, mutta sen odotetaan olevan melko heikko. Berkeley Earth ennustaakin, että vuodesta 2025 tulee 63 prosentin todennäköisyydellä mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vuosi.

Pariisin ilmastosopimuksessa on ollut tavoitteena rajoittaa maapallon keskilämpötilan kohoaminen korkeintaan 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Tavoitteessa tarkastellaan pitkän aikavälin keskiarvoa, joten 1,5 asteen rajan ylittyminen nyt kahtena vuonna peräkkäin ei vielä tarkoita tavoitteen epäonnistumista. Berkeley Earth on kuitenkin sitä mieltä, että tavoite ei ole enää saavutettavissa, vaan pitkän aikavälin keskilämpötila ylittää 1,5 asteen rajan seuraavien 5–10 vuoden aikana. Jotta ilmasto ei lämpenisi kovin paljon tätä enempää, tarvitaan nopeaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä.

Lähteet

Berkeley Earth: Global Temperature Report for 2024, posted on January 10, 2025 by Robert Rohde

Berkeley Earth Press Release: Paris Agreement Target of 1.5°C Will Be Exceeded as Increased Warming Pushed 2024 to Another All-Time Record

Lisenssi (teksti suomennettu, lyhennetty ja asiajärjestystä vaihdettu)

CC BY-NC 4.0

Lue myös tämä

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Globaalit keskilämpötilat verrattuna esiteolliseen aikaan eli vuosien 1850–1900 keskiarvoon (= diagrammien nollakohta). Vasemmalla on esitetty vuodesta 1967 alkaen yksittäisten vuosien keskilämpötilat ja oikealla vuodesta 1850 alkaen viiden vuoden jaksojen keskilämpötilat. Copernicuksen käyttämä ERA5-lämpötiladata on esitetty tummanpunaisella ja muut lämpötila-aineistot vaaleammalla värillä. Diagrammit näkee suurempina, kun klikkaa kuvan päältä. Credit: C3S/ECMWF.

Eurooppalainen Copernicus-tutkimuslaitos julkaisi hetki sitten tietonsa (ERA5-lämpötiladata) vuodesta 2024, joka oli globaalisti ennätyskuuma ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen:

– vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi

– globaali keskilämpötila 15,10 celsiusastetta (0,72 astetta yli vertailukauden 1991–2020 keskiarvon, 0,12 astetta yli edellisen ennätysvuoden 2023 ja 1,60 astetta yli esiteollisen ajan eli vertailukauden 1850–1900)

– ensimmäinen yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi kalenterivuosi 

– yhtenätoista yksittäisenä kalenterikuukautena keskilämpötila yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi (poikkeus vain heinäkuu)

– koko mittaushistorian globaalisti lämpimin vuorokausi 22. heinäkuuta (keskilämpötila 17,16 astetta)

– kaikilla manneralueilla mittaushistorian lämpimin vuosi lukuun ottamatta Antarktista ja Australiaa lähisaarineen

– jokainen kuukausi tammikuusta kesäkuuhun lämpimämpi kuin yksikään vastaava kuukausi koko mittaushistoriassa

– jokainen kuukausi heinäkuusta joulukuuhun mittaushistorian toiseksi lämpimin ko. kalenterikuukausi (ennätyslämpimät kuukaudet edelliseltä vuodelta), paitsi elokuu yhtä lämmin kuin edellisen vuoden ennätyslämmin elokuu

– sekä pohjoisen pallonpuoliskon talvi (joulukuu 2023 – helmikuu 2024), kevät että kesä globaalisti mittaushistorian lämpimimmät ko. kolmen kuukauden jaksot

– vesihöyryn kokonaismäärä ilmakehässä mittaushistorian korkein (5 % yli vertailukauden 1990–2020 keskiarvon ja enemmän kuin 1 % yli edellisen ennätyksen vuonna 2016), mikä edisti helleaaltoja ja rankkasateita

– ilmakehässä hiilidioksidin (422,1 ppm) ja metaanin (1897 ppb) pitoisuudet ennätyskorkeita

Kuukausien globaalit keskilämpötilat tammikuun 1940 alusta joulukuun 2024 loppuun verrattuna esiteolliseen aikaan (vuodet 1850–1900). Kyseessä ovat siis anomaliat eli poikkeamat esiteollisen ajan keskilämpötiloista. Vuosi 2024 on esitetty paksulla punaisella käyrällä ja vuosi 2023 paksulla pinkillä käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Vaakasuorat katkoviivat esittävät esiteollisen ajan keskilämpötilaa sekä 1,5 ja 2,0 astetta sitä lämpimämpiä tasoja. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. 

Kaikki kymmenen viimeisintä vuotta (2015–2024) ovat olleet koko mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukossa. Heinäkuusta 2023 alkaen kaikki kalenterikuukaudet heinäkuuta 2024 lukuun ottamatta ovat olleet yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Vuosien 2023 ja 2024 lämpimyyteen vaikutti ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen lisäksi El Niño -ilmiö.

Vuoden 2024 lämpötilakeskiarvon anomalia eli poikkeama vertailukauden 1991–2020 keskilämpötilasta alueittain maapallolla. Lämpötiladata: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Euroopassakin vuosi 2024 oli mittaushistorian lämpimin. Keskimääräinen lämpötila oli 10,69 astetta, mikä on 1,47 astetta enemmän kuin vertailukauden 1991–2020 keskilämpötila ja 0,28 astetta enemmän kuin edellinen ennätys vuodelta 2020.

Sekä kevät (maalis-toukokuu) että kesä (kesä-elokuu) olivat Euroopassa mittaushistorian lämpimimmät. Kevät ylitti vertailukauden 1991–2020 keväiden keskilämpötilan 1,50 asteella ja kesä vertailukauden kesien keskilämpötilan 1,54 asteella.

Hiilidioksidin (vasemmalla) ja metaanin (oikealla) keskimääräiset globaalit (maa-alueiden yläpuolella 60º S–60º N) satelliiteista mitatut pitoisuudet ilmakehässä kuukausittain vuosina 2003–2024 (katkoviiva) ja 12 kuukauden keskiarvoina (yhtenäinen viiva). Credit: C3S / CAMS / ECMWF / University of Bremen / SRON.

Myös NASA, NOAA, brittiläinen Met Office, Berkeley Earth ja WMO julkaisevat omat tilastonsa ennätysvuodesta 2024 tänään.

Lähteet

Copernicus: 2024 is the first year to exceed 1.5°C above pre-industrial level

Copernicus: Global Climate Highlights

Lue myös nämä

Vuosi 2024 oli mittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi ja 2023 toiseksi lämpimin

Viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 on yltänyt kyseisen kuukauden globaalin mittaushistorian lämpöennätykseen ja viimeisin 12 kuukautta on ollut yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti

Koko mittaushistorian globaalisti lämpimimmän vuorokauden ennätys meni juuri uusiksi peräkkäisinä päivinä