Vuonna 2025 maapallon ylikulutuspäivä on ennätyksellisen aikaisin, jo 24. heinäkuuta

Tänä vuonna maapallon luonnonvarojen laskennallinen ylikulutuspäivä on aikaisemmin kuin koskaan ennen, jo torstaina 24. heinäkuuta. Ihmiskunta on siis seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,8 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt.

Vuosien 1971–2025 korjatut globaalit ylikulutuspäivät vuoden 2025 laskennassa käytettyjen menetelmien mukaisesti. Kun vielä 1960–1970-lukujen vaihteessa ihmiskunta käytti vuosittain uusiutuvia luonnonvaroja vain maapallon vuosituotannon verran, nyt luonnonvarojen kestävään käyttöön tarvittaisiin 1,8 maapalloa. Kaaviossa punaisella merkityt kuukaudet tarkoittavat niitä kuukausia, jolloin maapallon kyseisen vuoden uusiutuvien luonnonvarojen tuotanto on jo käytetty loppuun. Vain sinisellä merkittyjen kuukausien aikana ihmiskunta tulee toimeen kyseisen vuoden uusiutuvien luonnonvarojen tuotannolla. Credit: Earth Overshoot Day.

Torstaina 24. heinäkuuta on maailman ylikulutuspäivä 2025. Ihmiskunta on siis 1.1.2025–24.7.2025 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. 

Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan. Ylikulutuksen seurauksia ovat metsäkato, eroosio, luontokato ja hiilidioksidin kertyminen ilmakehään. Kun ylikulutus alkoi vuonna 1970, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli 47 miljoonasosaa (ppm) esiteollisen ajan yläpuolella, kun nyt se on 100 ppm suurempi kuin vuonna 1970 eli 147 ppm esiteollisen ajan yläpuolella.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. YK:n tilastot kuitenkin saadaan kerättyä tilastoitavasta asiasta riippuen vasta noin 1–3 vuoden viiveellä. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa on käytetty lisäksi eräänlaista pikaestimaattia, lyhyen aikavälin kehitystä kuvaavaa nowcasting-mallia, jossa YK:n virallisia tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla. Uusimmat tilastotiedot ovat todellista kerättyä dataa, eivät mitään ennusteita, mutta ne voivat olla esimerkiksi epävirallisempia tai epäsuoremmin asiaa kuvaavia tai niissä voi olla enemmän aukkoja kuin myöhemmin saatavissa YK:n tilastoissa. Eniten epävarmuuksia liittyy kuluvaan vuoteen 2025.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Kaaviossa on esitetty asukasta kohden laskettuina (gha/hlö) globaali biokapasiteetti (vihreä käyrä) ja ekologinen jalanjälki (punainen käyrä) sekä siihen sisältyvä hiilijalanjälki (harmaa käyrä). Credit: David Lin, Ph.D, Mathis Wackernagel, Ph.D.

Viime vuodesta maapallon ylikulutuspäivä on aikaistunut kahdeksalla vuorokaudella, mutta tästä seitsemän vuorokautta johtuu laskentamenetelmien muutoksesta, kun tiedot ovat tarkentuneet. Suurin vaikutus on sillä, että nykyisten tietojen mukaan merien hiilensidontakyky on aiemmin yliarvioitu. Lisäksi asukasta kohden laskettu ekologinen jalanjälki on nyt hieman aiempaa suurempi ja biokapasiteetti hieman aiempaa pienempi.

Esimerkkejä eri valtioiden vuoden 2025 ylikulutuspäivistä. Päivämäärät kertovat, milloin maapallon kyky tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä olisi tämän vuoden osalta kulutettu loppuun, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kyseisen valtion elintasolla. Credit: Global Footprint Network 2025.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. 

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org. 

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia

FT Ville Lähde kirjoittaa osuvaa kritiikkiä ylikulutuspäivästä:

"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet ja lisätietoja

Press Release: Earth Overshoot Day 2025 falls on July 24

York University, The Ecological Footprint Initiative

Footprint Data Foundation

Earth Overshoot Day

Ecological Footprint Explorer

Lue myös nämä

Suomalaisten kulutustasolla maapallon vuoden 2025 ylikulutuspäivä olisi jo 6. huhtikuuta ja kestävään kulutukseen tarvittaisiin 3,6 maapalloa

Maapallon ylikulutuspäivä 2024 on 1. elokuuta

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

Mielenkiintoisia faktoja ylioppilaslakin historiasta

Ylioppilastutkinto suoritettiin aluksi Helsingissä Suomen keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa (vuodesta 1919 alkaen Helsingin yliopisto), mutta vuodesta 1874 lähtien tutkinnon kirjallinen osa siirrettiin suoritettavaksi sellaisiin oppilaitoksiin, joilla oli oikeus antaa yliopisto-opintoihin tähtäävää opetusta. Vuonna 1920 myös tutkinnon suullinen osa siirtyi suoritettavaksi oppikouluissa ja kymnaaseissa eli lukioissa.

Ylioppilaslakkia käytettiin Suomessa tiettävästi ensimmäistä kertaa vuonna 1864, kun yksittäinen ylioppilas teetti pikeelakin Turussa. Varsinaisena ylioppilaslakin syntyhetkenä pidetään kuitenkin vuotta 1865, jolloin neljä ylioppilasta tilasi Helsingissä nykyisen malliset samettilakit neiti Maria Grapen ompeluliikkeestä. Sopiva sametti piti tilata Ruotsista, koska Suomesta sellaista ei löytynyt.

Ensimmäinen suomalainen tietosanakirja (1909-1922) kertoo ylioppilaslakista näin:

"Ylioppilaslakki (suomalainen), pohja 

valkeasta sametista, alareuna mustasta sametista 

ja varustettu kultaisella lyyryllä, ei ole mikään 

virallisesti vahvistettu akateemisen kansalaisen 

merkki, vaan yksityisen aloitteesta 1860-luvulla 

syntynyt vapaa muodostelma muualta, lähinnä

Skandinaaviasta, saaduista lakkiaiheista. 

Aikaisemmin oli maassamme ylioppilaita varten kyllä 

vahvistettu pakollinen virkapuku, joka 

kuitenkin oli ylioppilaille erittäin vastenmielinen ja 

synnytti usein selkkauksia viranomaisten ja 

ylioppilasnuorison välillä. Y:n luoja on neiti 

Maria Grape (k. 1912), joka oli syntynyt 

Ruotsin Länsipohjassa, Ala-Kainuun pitäjässä, jossa 

hänen isänsä — vanhaa sikäläistä pappissukua — 

oli pappina. Orvoksi jouduttuaan hän jo 

kasvavana tyttönä joutui Suomeen ja sai 

kasvatuksensa Oulussa. Helsinkiin siirtyi hän 1860-luvulla, 

harjoittaen 1880-luvun loppupuolelle asti hyvin 

tunnettua miesompelijaliikettä. Hän se lähetti 

maailmaan ensimäisen suomalaisen 

ylioppilaslakin, joka soreudellaan on herättänyt koti- ja 

ulkomaalaisten yhteistä ihailua."

Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa ylioppilaiden valkolakit oli otettu käyttöön jo aiemmin. Suomessa lakin osti vuonna 1867 sata ylioppilasta ja seuraavana vuonna jo 200. Vuoteen 1890 mennessä neiti Grape sai valmistaa noin 11 000 ylioppilaslakkia. 

Lakin samettisen reunuksen koristeena on ennustamisen, lääkintätaidon, runouden ja musiikin jumala Apollonin (Apollon) lyyra eli kitharan (ei siis kitaran) kaltainen kielisoitin, Helsingin yliopiston tunnus, koska aluksi ylioppilaskoe oli samalla pääsykoe Helsingin yliopistoon. Kielikiistan aikaan 1800-luvun lopulla lyyran koko kertoi ylioppilaan kielipoliittisesta näkemyksestä. Ruotsinkieliset ylioppilaat käyttivät isompaa lyyraa ja suomenkieliset pienempää. Suomenkielistenkin lyyria oli neljää eri kokoa sen mukaan, oliko kantaja "raivosuomalainen, kiihkosuomalainen, aitosuomalainen vai puolueeton". Nykyisin suomenkielisten lakissa käytetään 14 tai 16 millimetrin lyyraa ja ruotsinsuomalaisten lakissa 22 millimetrin lyyraa. Myös lakki on ruotsinkielisillä hieman leveämpi kuin suomenkielisillä.

Aluksi ylioppilaslakki ja yliopistossa opiskelu olivat miesten yksinoikeuksia. Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen ylioppilas, tsaarin myöntämällä erikoisluvalla ylioppilastutkinnon suorittanut Maria Tschetschulin sai vuonna 1870 käyttää pelkkää lyyraa hiusrusetissa, ei ylioppilaslakkia. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin naisille suunniteltiin oma, lipaton ylioppilaslakki, jossa oli kymmenen senttiä korkea musta samettireunus ja leipurinhattumainen lakkiosa. Sitä käytettiin vuosisadan 1800-1900 vaihteeseen asti, jolloin naiset vihdoin saivat luvan käyttää samanlaista ylioppilaslakkia kuin miehet. Vuoden 1874 uudistuksissa naisten osallistuminen ylioppilaskirjoituksiin oli sallittu ilman erillislupaa, mutta yliopistossa opiskelua varten naiset tarvitsivat poikkeusluvan, ns. vapautuksen sukupuolestaan, vuoteen 1901 asti.

Vuodesta 1919 alkaen ylioppilaslakit on saatu päähän jo lukion lopussa, kun aiemmin ne hankittiin yliopistossa. Vielä 1950-luvulla ylioppilailla oli usein tapana käyttää ylioppilaslakkia koko yliopistojen kesäloman ajan vapusta syyskuun loppuun.

Suuret onnittelut kaikille tänä keväänä 
ammatteihin valmistuville ja ylioppilaille!

Lue myös nämä

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet - Voi sudenpieru, Gaudeamus igitur ei olekaan laulu vaan jyrsijä!

En antaisi laudaturia Ylioppilastutkintolautakunnalle

Vuoden hauskimmat pääsiäisfaktat

1. Miten päin kananmuna tulee ulos kanasta, terävä vai tylppä pää edellä?

Yleensä lintujen munat tulevat ulos lintuemosta terävä pää edellä. Joillakin lajeilla muna kuitenkin kääntyy munanjohtimessa noin tuntia ennen munintaa. Esimerkiksi kanalla tapahtuu juuri näin, joten kananmuna tulee kanasta ulos tylppä puoli edellä.

2. Miten kananmunan saa pysymään pystyssä pöydällä?

Ripottele pöydälle muutama kide taloussokeria. Sen jälkeen kananmuna on helppo saada pysymään pystyssä pöydällä (ks. oheinen video, klikkaa käynnistysnuolta tarvittaessa kahteen kertaan).

3. Voiko kananmunan kuorien avulla estää ilmastonmuutosta?

Kyllä voi, ainakin teoreettisesti! Kananmunan kuoren sisäpuolella oleva kalvo voi imeä lähes seitsemän kertaa oman painonsa verran hiilidioksidia ilmasta. Käytettyjen kananmunien kuorien jättäminen ilmalle alttiiksi voisi olla jokanaisen ja -miehen keino vähentää hitusen verran ilman hiilidioksidipitoisuutta. Lue lisää tästä linkistä.

Mukavaa ja keväistä pääsiäistä!

Vuosi 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin vuosi

Keskimääräinen ilman lämpötila Euroopassa vuonna 2024 verrattuna vuosien 1991–2020 keskiarvoon. Siniset tarkoittavat keskimääräistä kylmempiä ja punaiset keskimääräistä lämpimämpiä alueita. Credit: C3S/ECMWF.

 

Copernicus Climate Change Servicen ja Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) eilen julkaisemien tietojen mukaan vuosi 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin vuosi. Ennätyskorkeita vuoden keskilämpötiloja mitattiin lähes puolella Euroopan pinta-alasta. Eurooppa onkin kaikista nopeimmin ilmastonmuutoksen seurauksena lämpenevä maanosa.

Huippuvuorilla kesän keskilämpötilassa tehtiin uusi ennätys kolmatta vuotta peräkkäin. Sekä Huippuvuorilla että Skandinaviassa jäätiköt sulivatkin vuoden aikana ennätyksellisen paljon.

Myös merien keskilämpötila oli Euroopassa vuonna 2024 ennätyksellisen korkea, noin 0,7 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Välimerellä pitkäaikainen keskiarvo ylittyi peräti 1,2 asteella.

Vuonna 2024 eri puolilla Eurooppaa koettiin myös monia sään ääri-ilmiöitä. Myrskyt ja tulvat vaikuttivat noin 413 000 ihmisen elämään. Kuolonuhreja tuli näiden seurauksena ainakin 335. Maastopalat puolestaan vaikuttivat ainakin 42 000 ihmiseen. Esimerkiksi Portugalissa maastopalot riehuivat syyskuussa yhden ainoan viikon aikana 1 100 neliökilometrin alalla.

Esiteollisesta ajasta (vuodet 1850–1900) nykypäivään ilman lämpötila on kohonnut globaalisti keskimäärin 1,3 astetta, Euroopassa 2,4 astetta ja arktisella alueella 3,3 astetta, kun tarkastellaan viiden vuoden keskiarvoja.

Tällä vuosituhannella (tammikuusta 1999 heinäkuuhun 2024) merenpinta on noussut globaalisti noin 9,4 cm, joten vuotuista nousua on ollut keskimäärin 3,7 mm. Euroopassa vuotuinen nousu on ollut 2–4 mm. 

Osa merenpinnan noususta johtuu veden lämpölaajenemisesta ja osa jäätiköiden sulamisesta. Globaalisti 275 000 jäätikköä peittää noin 700 000 neliökilometrin pinta-alan. Vuoden 1976 jälkeen vuoristojäätiköt ovat ohentuneet keskimäärin 16 metriä ja menettäneet tilavuutta 9 200 kuutiokilometriä. Viisi suurimman sulamisen vuotta on koettu viimeisimmän kuuden vuoden aikana.

Lähteet

Copernicus Climate Change Service (C3S) and World Meteorological Organization (WMO), 2025: European State of the Climate 2024

Copernicus Climate Change Service (C3S) and World Meteorological Organization (WMO), 2025: European State of the Climate 2024

WMO: European State of the Climate 2024

ECMWF: 2024 European State of the Climate report is published

Lue myös nämä

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Vuosi 2024 oli mittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi ja 2023 toiseksi lämpimin

Viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 on yltänyt kyseisen kuukauden globaalin mittaushistorian lämpöennätykseen ja viimeisin 12 kuukautta on ollut yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti

Suomen kesän 2025 sääennuste

En antaisi laudaturia Ylioppilastutkintolautakunnalle

Viime vuosina ylioppilaskokeen biologian tehtävissä ja Ylioppilastutkintolautakunnan laatimissa malliratkaisuissa on alkanut olla yhä enemmän epäloogisuuksia ja jopa virheitä, jotka heikentävät kokelaiden oikeusturvaa. Suurimmat epäkohdat kuitenkin liittyvät siihen, ettei oikaisuvaatimusten hylkäämistä perustella mitenkään.

Biologian ylioppilaskokeen malliratkaisut eli ns. hyvän vastauksen piirteet, joiden perusteella ylioppilaskoe arvioidaan, on yhä useammin laadittu siten, että pisteitä saa joskus runsaasti muistakin kuin tarkkaanottaen kysytyistä asioista. Esimerkiksi tänä keväänä tehtävänä oli pohtia, mitä sikiöstä voidaan saada selville lapsivesi- ja ultraäänitutkimuksen avulla. Kuitenkin malliratkaisun mukaan useita pisteitä saa siitä, kun kuvailee lapsivesitutkimuksen tekemisen. Vastaavia kohtia oli muitakin. Tämä on haitta erityisesti hyville opiskelijoille, jotka ymmärtävät kysymyksen ja jotka osaavat vastata tarkasti juuri kysyttyyn asiaan. Sen sijaan monet heikommat kokelaat kirjoittavat kaiken sen vähäisen tiedon, jota heillä lapsivesitutkimuksesta tai muusta kysytystä asiasta on, ja saavatkin sitten melko hyvän pistemäärän, vaikka he eivät vastaa lainkaan kysymyksen mukaiseen asiaan. Liian usein lisäpisteitä saa myös siitä, että toistaa samaa asiaa hieman eri sanoin.

Tämän kevään kysymyksessä 10.2 oli tehtävänä pohtia, mikä merkitys aineistossa esitetyllä osastolla 4 on osaston 5 astronauteille. Hyvän vastauksen piirteissä todetaan näin: "Tuottajat saavat fotosynteesiin tarvitsemansa hiilidioksidin osaston 1 bakteerien käymisreaktioista (1 p.) ja astronauttien soluhengityksestä (1 p.)." Se, mistä tuottajat saavat hiilidioksidin, ei kuitenkaan vastaa lainkaan kysyttyyn asiaan, mikä on osaston merkitys astronauteille. Sen sijaan merkittävää on kyllä se, että avaruusaluksesta saadaan tuottajien avulla poistettua hiilidioksidia. Hyvän vastauksen piirteiden pitäisi siis mielestäni kuulua näin: "Tuottajat poistavat fotosynteesissä hiilidioksidin, jota osaston 1 bakteerien käymisreaktioista (1 p.) ja astronauttien soluhengityksestä (1 p.) syntyy."

Toisinaan muut kuin tarkasti kysytyt asiat toimivat hyvin vastauksen johdantona, mutta niistä ei kuitenkaan pitäisi muodostua suurta osa vastauksen pistemäärästä. Esimerkiksi jo vuosia jatkuneen kirjoittamattoman säännön mukaan tehtävässä mainitut käsitteet pitäisi määritellä vastauksessa. Epäloogista on kuitenkin se, että toisinaan käsitteiden määrittelystä vastauksen johdantona saa pisteitä ja toisinaan ei. Kokelas kysyykin Ylen Abitreeneissä oikeutetusti näin: "Kun antibioottiresistenssiä koskevassakin tehtävässä saa pisteitä jopa antibioottikäsitteen määrittelystä eikö peurahiirten evoluutiotehtävässä pitäisi saada pisteitä myös populaation määrittelystä? Aika oleellinen termi tehtävän kannalta kuitenkin." Sensorin eli Ylioppilastutkintolautakunnan asiantuntijan vastaus on omituinen: "Tulee lähinnä mieleen, vastaako tuo antibioottipinnakaan kysymykseen." Sensori siis alkaa tässä itse epäillä Ylioppilastutkintolautakunnan vuosia noudattamaa linjaa. Kokelaiden kannalta olisi erittäin tärkeää tietää, mitä linjaa Ylioppilastutkintolautakunta jatkossa noudattaa.

Ylioppilastutkintolautakunnan poukkoileva linja näkyy myös hyvän vastauksen piirteiden kohdassa ja sensorin vastauksessa, joiden mukaan alkiolla tarkoitetaan yksilönkehityksen vaihetta, joka alkaa heti hedelmöityksestä ilman erillistä solunjakautumisvaihetta. Kuitenkin aiemmassa biologian ylioppilaskokeessa on tehtävänannossa tällainen johdanto: "Hedelmöityksen jälkeinen yksilönkehitys voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: solunjakautumisvaihe, alkiovaihe ja sikiönkehitys."

Tänä keväänä neljän pisteen arvoisessa tehtävässä piti arvioida, miksi punavihersokeus voi rajoittaa ammatinvalintaa. Malliratkaisussa todetaan mm. näin: "Esimerkiksi veturinkuljettajilta, merenkulun ammattilaisilta ja ammattilentäjiltä vaaditaan virheetöntä värinäköä. Myös poliisi, maalari, CAD-suunnittelija, hammaslääkäri, sähköasentaja ja laborantti tarvitsevat täydellistä värinäköä. Kahdesta ammattiesimerkistä yhteensä enintään 2 p." Taas peräti puolet maksimipistemäärästä voi saada pelkistä ammattiesimerkeistä, vaikka ei varsinaisesti kysytty ammatteja vaan punavihersokeuden vaikutuksia ammattien harjoittamiseen. Sitä paitsi näitä ammatteja ei ole mainittu ainakaan useimmissa lukion oppikirjoissa, eikä tuo Ylioppilastutkintolautakunnan ammattiluettelo edes taida olla oikein. Poliisiammattikorkeakoulun nettisivuilla sanotaan näin: "Poikkeava värinäkö ei ole este: emme edellytä normaalia värinäköä koulutukseen valituilta." Lieneekö täydellinen värinäkö vaatimus myöskään CAD-suunnittelijalle? Toki hyvä värinäkö helpottaa ohjelmistoilla työskentelyä, mutta ei kai se ole ehdoton edellytys?

Toisessakin malliratkaisussa on kyseenalaista asiaa, josta on olemassa ristiriitaisia tietoja. Mallivastauksessa todetaan näin: "Antibioottiresistenssin yleistymisen hidastamiseksi antibioottikuuri tulee syödä loppuun (1 p)." Kuitenkin esimerkiksi Helsingin Sanomien tieteelliseen artikkeliin ja asiantuntijahaastatteluihin pohjautuvassa artikkelissa asia esitetään jopa päinvastoin: "Kehotusta syödä kuuri loppuun on perusteltu sillä, että kesken jäänyt hoito saattaisi antaa bakteereille mahdollisuuden kehittyä resistenteiksi eli vastustuskykyisiksi antibiootille. Tutkimustieto ei kuitenkaan tue väitettä, pikemminkin päinvastoin: mitä pitempään antibiootteja syö, sitä todennäköisemmin resistenssi kehittyy." Samaa asiaa on käsitelty muissakin lähteissä, esimerkiksi Apteekkari-lehdessä.

Ylioppilaskokeen ja siten myös mallivastausten tulee lain mukaan perustua opetussuunnitelmaan eikä suoraan lukion oppikirjoihin. Silti on hämmästyttävää, etteivät malliratkaisujen laatijat tutustu tarkasti lukioissa käytössä oleviin oppimateriaaleihin. Hyvän vastauksen piirteissä (hvp) on usein lukio-opetuksen ulkopuolisia tietoja, mutta toisaalta mukana ei ole kaikkia aiheeseen keskeisesti liittyviä oppikirjojen tietoja. Esimerkiksi Ylen Abitreeneissä kokelas kysyy kysymyksestä 5 näin: "Eikö pitäisi hyväksyä myös maininta siitä, että geenin koodaavan alueen päissä on kohdat, jotka eivät sisällä proteiinin rakentumiseen tarvittavaa informaatiota". Sensori puolestaan vastaa tällä tavalla: "Jos tarkoitat promoottoria ja tehostajajaksoja, ne on mainittu jo hvp:ssä." Vastauksessa sensori puhuu geenin säätelyalueella olevista kohdista, mutta kokelas kysyi geenin koodaavan alueen alku- ja loppukohtia, jotka eivät sisällä proteiinin tai RNA:n rakentumiseen tarvittavaa informaatiota. Tässä siis kokelas on oikeassa ja sensori sekoittaa asioita. 

Biologiassa on niin paljon asiaa, että tehtävien, mallivastausten ja pisteytyksen toivoisi perustuvan lukion todellisiin sisältöihin. Muuten käy niin, että oppikirjoihin joudutaan lisäämään yhä enemmän asiaa, kun sitä vaaditaan ylioppilaskokeissa. Lisäksi sensoreiden korjaamissa kokelaiden vastauksissa on toisinaan epäloogisia pisteytyksiä, jotka eivät ole lopullisten hyvän vastauksen piirteiden mukaisia. Virheellisistä pisteytyksistä kokelas voi kyllä tehdä 56 euroa maksavan oikaisuvaatimuksen. Summan saa takaisin, jos pistemäärä nousee oikaisuvaatimuksen perusteella. Prosessiin sisältyy kuitenkin sellainen epäkohta, että Ylioppilastutkintolautakunnan ei tarvitse millään tavalla perustella oikaisuvaatimusten hylkäämistä. Vaikka kokelaat olisivat perusteellisissa oikaisuvaatimuksissaan huolellisesti vertailleet omia vastauksiaan ja lopullisia hyvän vastauksen piirteitä ja näin osoittaneet, ettei heidän saamansa pistemäärä vastaa arviointiperusteita, Ylioppilastutkintolautakunta ei kerro syytä oikaisuvaatimusten hylkäämiselle. Olen itsekin nähnyt joitakin hylättyjä oikaisuvaatimuksia, joiden kaiken järjen mukaan olisi pitänyt mennä läpi. Kokelaille jää sellainen käsitys, että Ylioppilastutkintolautakunta vain rahastaa oikaisuvaatimuksilla.

Biologiasta kyllä saa laudaturin, jos osaa melkein kaiken. Laudaturiinkaan ei nimittäin vaadita läheskään täyttä pistemäärää. Harmittavimpia tapauksia ovat kuitenkin ne kokelaat, jotka mielestään – ja jopa opettajankin mielestä – epäoikeudenmukaisen arvioinnin perusteella jäävät pisteen tai parin päähän laudaturista. Esimerkiksi lääketieteellisten alojen todistusvalinnassa biologian laudaturista saa tällä hetkellä 32,3 pistettä ja eximiasta 26,9 pistettä, mikä on ratkaisevan suuri ero. Vuodesta 2026 alkaen biologian merkitys lääketieteellisten alojen todistusvalinnassa kasvaa entisestään, kun pisteet ovat laudaturista 34,0 ja eximiasta 30,6.

Lue myös tämä

Kouvolan Lyseon lukio biologian ainereaalissa jaetulla 8. sijalla Suomessa

Suomen kesän 2025 sääennuste

Olen koonnut luettavaksenne yhdentoista kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2025 säästä. Ennusteet ovat yksimielisiä siitä, että Suomeen on tulossa jonkin verran keskimääräistä lämpimämpi kesä. Sademääräennusteissa kuitenkin on suurta vaihtelua eri tutkimuslaitosten tuloksissa. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet ovatkin nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella, joten niihin ei kannata luottaa liikaa. Ennusteet myös päivittyvät kevään ja kesän edetessä, joten julkaisen päivityksiä tämän blogitekstin kommentteihin, jos tiedot muuttuvat oleellisesti.

NOAA/NWS: Ennusteen kaikki kuukaudet syyskuuta lukuun ottamatta Suomessa vähintään 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, sademäärissä suuri vaihtelu

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteessa huhtikuun alun ja marraskuun lopun välisistä kolmen kuukauden jaksoista kaikki ovat Suomessa vähintään 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpiä. Huhti-kesäkuussa ja touko-heinäkuussa poikkeama saattaa nousta länsirannikkoa lukuun ottamatta 2-3 asteeseen.

Huhtikuun alusta syyskuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on toukokuu, jolloin koko Suomessa on vähintään 2-3 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Lapissa ehkä enemmänkin. Kaikki muutkin yksittäiset kuukaudet ovat koko Suomessa vähintään 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, paitsi syyskuussa poikkeama jää Etelä- ja Länsi-Suomessa 0,5-1 asteeseen.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Kolmella ensimmäisellä jaksolla aivan pohjoisimman Lapin sademäärät saattavat nousta tavanomaisen yläpuolelle. Kesä-elokuussa ja heinä-syyskuussa Etelä-Suomessa voi olla keskimääräistä kuivempaa. Etelä- ja Keski-Suomessa on viitteitä keskimääräistä sateisemmasta säästä vain syys-marraskuussa.

Yksittäisten kuukausien sademäärätarkastelussa tavanomaiseen verrattuna kuivin on elokuu ja sateisin varsinkin Lapissa toukokuu. Kesäkuussa Suomi jakautuu voimakkaasti kahtia tavanomaista sateisempaan Lappiin ja tavanomaista kuivempaan Etelä-Suomeen.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

IRI: Koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpi kesä, mutta poikkeama tavanomaiseen verrattuna ei ole yhtä suuri kuin keväällä ja alkusyksystä

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) eilen julkaistun vuodenaikaisennusteen mukaan huhti-kesäkuu on koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpi, varmimmin Etelä-Lapissa. Myös touko-heinäkuussa koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää, todennäköisimmin Lapissa ja Itä-Suomessa. Kesä-elokuussakin koko Suomessa ehkä aivan kaakkoisinta Suomea lukuun ottamatta on keskimääräistä lämpimämpää, mutta todennäköisyydet lämpimyydelle eivät enää ole yhtä korkeat kuin aiemmilla kolmen kuukauden jaksoilla. Sen sijaan heinä-syyskuussa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa uudelleen erityisesti Lapissa ja Itä-Suomessa.

Keskimääräistä suurempia sademääriä on todennäköisimmin huhti-kesäkuussa sekä touko-heinäkuussa Lapissa ja aivan kaakkoisimmassa Suomessa, heinä-elokuussa eteläisimmässä Suomessa ja heinä-syyskuussa itärajalla. Keskimääräistä vähäsateisempaa voi olla kesä-elokuussa Länsi-Lapissa ja heinä-syyskuussa Kymenlaakson tienoilla.

ECMWF: Vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä, sademäärät runsastuvat etelästä pohjoista kohti mentäessä

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että huhti-kesäkuussa koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta lämpimämpää kuin ajankohdan pitkäaikaiset keskiarvot. Myös touko-heinäkuussa etelärannikolla ja itärajalla on edelleen 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, kun muualla Suomessa poikkeama pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna jää +0,5-1 asteeseen. Kesä-elokuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on huhtikuu, jolloin koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Etelä-Suomessa ehkä enemmänkin. Myös touko- ja kesäkuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, joskin toukokuussa Lapin poikkeama saattaa jäädä 0,5-1 asteeseen. Heinäkuussa Etelä-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Keski-Suomessa ja Itä-Lapissa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja Länsi-Lapissa pitkäaikaisen keskiarvojen mukaisia lämpötiloja. Elokuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna runsaimpia huhti-kesäkuussa, jolloin koko Suomessa ja varsinkin Lapissa sademäärät ovat keskimääräistä suurempia. Touko-heinäkuussa enää Lapin sademäärät ovat keskimääräistä suurempia. Kesä-elokuussa Lapissa näyttäisi edelleen olevan keskimääräistä sateisempaa, kun taas Etelä-Suomessa voi olla keskimääräistä kuivempaa.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Kanadan ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä ja Etelä-Suomessa myös keskimääräistä kuivempaa

Kanadan ilmatieteen laitos (ECCC) arvioi, että sekä huhti-kesäkuu, touko-heinäkuu ja kesä-elokuu ovat koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, huhti-kesäkuu Kaakkois-Suomessa mahdollisesti enemmänkin.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on toukokuu, jolloin suurimmassa osassa Suomea on yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää ja vain Lapissa poikkeama jää 1-2 asteeseen. Huhtikuussa, heinäkuussa ja elokuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kesäkuussa Oulu-Joensuu-linjan eteläpuolella on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja pohjoispuolella 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat Lapissa keskimääräistä suurempia huhti-kesäkuussa ja paikoin myös touko-heinäkuussa. Etelä-Suomessa on keskimääräistä vähäsateisempaa sekä touko-heinäkuussa että kesä-elokuussa.

Saksan ilmatieteen laitos: Vähän keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä myös sateisempi kesä

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa lämpimin kolmen kuukauden jakso on huhti-kesäkuu, jolloin koko Suomessa on vähintään 1-2 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Touko-heinäkuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, etelärannikolla ja Pohjois-Lapissa mahdollisesti enemmänkin. Myös kesä-elokuussa lähes koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, aivan eteläisimmällä rannikolla mahdollisesti 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on huhtikuu, jolloin koko Suomessa on yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Toukokuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kesä- ja heinäkuussa suuressa osassa Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta paikoin jäädään aivan tavanomaisiin lukemiin. Elokuussa koko Suomessa on jälleen 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kaikkien kolmen kuukauden sademäärät ovat todennäköisemmin keskimääräistä suurempia kuin pienempiä. Huhti-kesäkuussa keskimääräistä sateisempaa on erityisesti Keski-Suomessa ja touko-heinäkuussa Etelä-Suomessa.

Italian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä ja varsinkin alkukesän aikana myös keskimääräistä sateisempaa

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) ennusteessa huhti-kesäkuu ja touko-heinäkuu ovat Etelä- ja Keski-Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, Lapissa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Kesä-elokuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimämpiä ovat huhtikuu ja heinäkuu, jotka ovat koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Toukokuussa alueellinen vaihtelu on suurta, kun poikkeamat vaihtuvat Etelä-Suomen 1-2 asteesta Pohjois-Lapin 0-0,5 asteeseen. Kesäkuussa ja elokuussa lähes koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, elokuussa Itä-Suomessa mahdollisesti enemmänkin.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla keskimääräistä suurempia, selvimmin huhti-kesäkuussa, jolloin sateista on erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa.

Ranskan ilmatieteen laitos: Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja todennäköisesti myös keskimääräistä vähäsateisempi kesä

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan kaikki kolmen kuukauden jaksot huhtikuun alun ja elokuun lopun välillä ovat Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. 

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on huhtikuu, jolloin koko Suomessa on yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Touko-heinäkuussa kaikki yksittäisetkin kuukaudet ovat 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Elokuussa Etelä-Suomessa on 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla todennäköisesti keskimääräistä pienempiä, paitsi Lapissa ja huhti-kesäkuussa myös länsirannikolla sademäärät ovat täysin pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia.

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos: Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä, pohjoisessa sateista ja etelässä kuivaa

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos (NCEP) arvioi, että huhti-kesäkuu on koko Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Myös touko-heinäkuussa suurimmassa osassa Suomea on yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta etelä- ja länsirannikolla poikkeama jää 1-2 asteeseen. Kesä- elokuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista huhtikuu, toukokuu ja kesäkuu ovat Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, paitsi länsirannikolla poikkeama jäänee 1-2 asteeseen. Heinäkuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Itä-Suomessa edelleen yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Elokuussakin on edelleen 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, paitsi etelä- ja länsirannikolla poikkeama ei kuitenkaan nouse näin korkeaksi. 

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla alueellisesti hyvin vaihtelevia. Pääsääntöisesti Lapissa on keskimääräistä sateisempaa ja Etelä-Suomessa keskimääräistä kuivempaa.

Britannian ilmatieteen laitos: Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään täysin tavanomainen kesä

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa huhti-kesäkuu on koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Touko-heinäkuun ja kesä-elokuun poikkeama on lähes kaikkialla 0,5-1 astetta.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on huhtikuu, jolloin Etelä- ja Keski-Suomessa on yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Pohjois-Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Toukokuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kesäkuussa lähes kaikkialla on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta paikoin jäädään täysin tavanomaisiin lukemiin. Heinäkuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lapissa sama tilanne jatkuu elokuussa, jolloin Etelä- ja Keski-Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden sademäärät ovat huhti-kesäkuussa keskimääräistä suurempia, paitsi länsirannikolla on mahdollisuus keskimääräistä kuivempaan säähän. Touko-heinäkuussa lähes koko Suomen sademäärät ovat täysin tavanomaisia, mutta Käsivarren Lapissa ja Kainuun tienoilla sademäärät saattavat ylittää keskimääräisen. Kesä-elokuussa koko Suomen sademäärät ovat täysin tavanomaisia.

Japanin ilmatieteen laitos: Tavanomaisen kesäkuun jälkeen vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että lämpötilat ovat suurimmassa osassa Suomea huhti-kesäkuussa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, mutta etelä- ja länsirannikolla poikkeama saattaa nousta 1-2 asteeseen. Touko-heinäkuussa Suomen lämpötilat vaihtuvat vähitellen aivan eteläisimmän rannikon 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämmästä säästä pohjoisimman Suomen pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisiin lämpötiloihin. Kesä-elokuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, paitsi aivan meren rannikoilla poikkeama voi nousta vähän korkeammaksi.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on huhtikuu, jolloin koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, etelärannikolla ehkä enemmänkin. Toukokuussa lämpötilat vaihtuvat vähitellen aivan eteläisimmän rannikon 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämmästä säästä Pohjois- ja Itä-Suomen pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisiin lämpötiloihin. Kesäkuussa lähes koko Suomen lämpötilat ovat pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Vain etelä- ja länsirannikolla voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Heinäkuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta etelä- ja länsirannikolla poikkeama saattaa nousta 1-2 asteeseen. Elokuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat huhti-toukokuussa lähes koko Suomessa keskimääräistä suurempia. Touko-heinäkuulle ennuste ei näytä poikkeamia tavanomaisesta. Kesä-elokuussa kakkoisimmassa Suomessa saattaa olla keskimääräistä vähäsateisempaa.

Copernicus Climate Change Service: Sekä kevät, kesä että alkusyksy ovat Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien yhdistelmä arvioi, että kaikki kolmen kuukauden jaksot huhtikuun alun ja elokuun lopun välillä ovat Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. 

Tavanomaiseen verrattuna lämpimin kuukausi on huhtikuu, jolloin koko Suomessa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta on yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää. Muiden yksittäisten kuukausien poikkeama tavanomaisesta on 1-2 astetta.

Sademäärät ovat huhti-kesäkuussa Lapissa ja Itä-Suomessa laajoilla alueilla keskimääräistä suurempia. Touko-heinäkuussa keskimääräistä sateisempaa on vain pohjoisimmassa Lapissa. Kesä-elokuussa missään Suomen alueella ei ole keskimääräistä sateisempaa, vaan etelärannikolla voi olla jopa keskimääräistä kuivempaa.

Lue tästä juhannuksen 2025 sää, mutta älä usko sitä!

Metcheck julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintaman superpitkän päiväkohtaisen sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheckin ennuste näyttää tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi puolipilvistä, poutaa ja korkeimmillaan 15 asteen lämpötiloja. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso, joillakin tutkimuslaitoksilla myös kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Vuodenaikaisennusteet ovat viime vuosina olleet melko hyvin suuntaa antavia, vaikka niitä ei voikaan Suomen alueella pitää kovin luotettavina

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. 

Esimerkiksi toukokuun 2023 alussa vuodenaikaisennusteet olivat melko yksimielisiä siitä, että Suomen kesä 2023 tulee olemaan keskimääräistä lämpimämpi, mutta kesäkuuta ennustettiin melko viileäksi ja loppukesää lämpimämmäksi. Todellisuudessa kesä 2023 olikin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja Lapissa elokuu oli paikoin ennätyksellisen lämmin, mutta eniten hellepäiviä Suomessa koettiin kesäkuussa. Vuodenaikaisennusteille onkin tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. Talven 2024-2025 sää kuitenkin pystyttiin ennustamaan melko hyvin jo marraskuussa.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa kesästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kesän terveellinen herkkuvinkki: Nokkosvohvelit