Kumottu myytti: Tulivuorenpurkaus aiheutti ihmislajin pullonkaulailmiön 74 000 vuotta sitten

Credit: Alexas_Fotos, Shutterstock

Kolme viikkoa sitten kirjoitin oppikirjojen virheellisestä selityksestä sille, miksi näemme kasvien lehdet vihreinä. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa oppikirjojen vanhentunut tieto. Tiede kehittyy jatkuvasti, ja vanhat käsitykset muuttuvat. Vaikka kirjat kirjoitetaan huolellisesti ja tarkastetaan, kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkia uusimpia tietoja.

Vanhoissa lukion biologian oppikirjoissa ja muissa lähteissä on esitetty, että 70 000 - 74 000 vuotta sitten nykyihmisten populaatio romahti pieneksi, koska Indonesiassa tapahtui Toba-supertulivuoren purkaus. Tämän on väitetty aiheuttaneen Itä-Afrikkaan kuusi vuotta pitkän vulkaanisen talven, jonka seurauksena ihmisten määrän ajateltiin pienentyneen noin 10 000:een, sukupuuton partaalle.

Uusissa tieteellisissä tutkimuksissa tämä myytti on kumottu. Toba-tulivuoren purkautuminen ei ole voinut aiheuttaa Afrikkaan vulkaanista talvea. Toban purkautumisen seurauksena ei ole ollut ihmislajin pullonkaulailmiötä eikä populaation kutistumista lähes sukupuuttoon. Uusimpien tutkimustulosten mukaan ihmispopulaatio kukoisti ja jopa kasvoi ainakin Etelä-Afrikassa Toban purkauksen jälkeen. 

Lähteet

Chad L. Yost, Lily J. Jackson, Jeffery R. Stone, Andrew S. Cohen: Subdecadal phytolith and charcoal records from Lake Malawi, East Africa imply minimal effects on human evolution from the ∼74 ka Toba supereruption, Journal of Human Evolution, Volume 116, 2018, Pages 75-94.

Clarkson, Chris & Petraglia, Michael: Stone tools show humans in India survived the cataclysmic Toba eruption 74,000 years ago. The Conversation (2020).

Hawks, John: The so-called Toba bottleneck didn't happen.

Smith, E., Jacobs, Z., Johnsen, R. et al. Humans thrived in South Africa through the Toba eruption about 74,000 years ago. Nature 555, 511–515 (2018).

Lue myös tämä

Ihmisen evoluutio: Erosiko ihminen apinoista Euroopassa vai Afrikassa?

Turun yliopiston tutkijat kuvasivat tänä vuonna noin 70 uutta eläinlajia: Hauskoja tieteellisiä nimiä julkisuuden henkilöiden mukaan!

Ischnocolus vanandelae -tarantella. Kuva: Alireza Zamani, Turun yliopiston mediatiedote.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat, joista olen kirjoittanut aiemminkin, ovat kunnostautuneet jälleen. Vuoden 2020 aikana he kuvasivat noin 70 tieteelle aiemmin tuntematonta eläinlajia esimerkiksi Amazoniasta, Euroopasta, Venäjältä, Lähi-idästä ja Tyynen valtameren saarilta. 

Biodiversiteettiyksikössä väitöskirjaa tekevä jatko-opiskelija Alireza Zamani löysi Iranista Ischnocolus vanandelae -tarantellan eli lintuhämähäkin. Kyseessä on ensimmäinen koskaan Iranissa todistettavasti nähty tarantellalaji.

Osa uusista lajeista on nimetty julkisuuden henkilöiden mukaan. Loxosceles coheni -hämähäkki sai nimensä laulaja Leonard Cohenin ja hänen kappaleessaan ”Dance me to the end of love” mainitun palavan viulun mukaan, koska kyseisen hämähäkkisuvun lajeilla on selässä usein viulua muistuttavat kuviot. Gorbiscape gorbachevi -hämähäkki nimettiin Neuvostoliiton entisen valtionpäämiehen Mihail Sergejevitš Gorbatšovin mukaan. 

Myös elokuvat ovat jälleen tänäkin vuonna innoittaneet uusiin tieteellisiin lajinimiin. Koska Loureedia phoenixi -samettihämähäkin takaruumiin väritys muistuttaa Jokeri-hahmon kasvomaalausta, lajille annettiin nimi elokuvatähti Joaquin Phoenixin mukaan. Acrotaphus jackiechani -loispistiäinen puolestaan hyökkää pelkäämättä loisimansa hämähäkin kimppuun, joten sen tieteellinen nimi tuli toimintaelokuvista tunnetusta Jackie Chanista.

Jatkossa Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö tulee julkistamaan edelleen lisää uusia lajilöytöjä, joiden joukossa on jopa useita tieteelle aiemmin täysin tuntemattomia selkärankaislajeja. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö onkin vuonna 2020 noussut maailmassa eniten eläinlajilöytöjä tekevien tutkimuslaitosten joukkoon.

Tuntemattomia eläinlajien löytäminen on tärkeää, sillä biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus köyhtyy nykyisin kiihtyvällä nopeudella. Iso osa eliölajeista on uhanalaisia, mikä tarkoittaa sitä, että niiden riski kuolla sukupuuttoon on kohonnut. Lajeja ei osata suojella, jos niitä ei edes tunneta. Biodiversiteettikato on ilmastonmuutoksen veroinen ongelma, joten tilanteen seuraamiseksi tarvitaan yhä tarkempia selvityksiä lajien määristä ja eliökantojen kehityksestä.

Lähde

Turun yliopiston mediatiedote: Turkulaistutkijat ovat löytäneet peräti 70 uutta eläinlajia vuonna 2020 – lajilöydöt auttavat suojelemaan luonnon monimuotoisuutta

Lue myös nämä

Mikä ihme on amazopeikkus ja miksi tutkija nimesi loispistiäisen Johanna-vaimonsa mukaan?

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?

Kolmetoista Tähtien sota -elokuvien mukaan nimettyä oikeaa eliölajia

Jälleen uusi hämähäkkilaji nimettiin Harry Potterin mukaan

Aiempia perusteellisempi tutkimus osoittaa hyönteisten yksilö- ja lajimäärien romahtamisen Saksassa kymmenen vuoden aikana

Noin miljoonaa lajia uhkaa sukupuutto lähitulevaisuudessa

Mikä ihme on amazopeikkus ja miksi tutkija nimesi loispistiäisen Johanna-vaimonsa mukaan?

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikössä toimiva tutkimusryhmä on useiden vuosien ajan selvittänyt trooppisten sademetsien loispistiäislajiston monimuotoisuutta aluksi Amazoniassa ja myöhemmin myös Afrikassa. Maapallolta tunnetaan noin 25 000 loispistiäislajia, joista noin 200 on tämän tutkimusryhmän löytämiä ja nimeämiä. Tällä viikolla julkaistussa tutkimuksessa kuvattiin jälleen kaksi tieteelle uutta loispistiäislajia Afrikasta. Biologeille löytyykin jatkuvasti uutta mielenkiintoista tutkittavaa, ja suomalaiset biologit ovat uusien lajien löytämisessä aivan maailman huipputasolla. Nämä uudet lajit voivat hyödyttää ihmiskuntaa monella tavalla.

Toinen tällä viikolla julkaistun tutkimuksen uusista lajeista sai nimekseen Epirhyssa quagga, koska se muistuttaa väritykseltään seepraa. Kvagga (Equus quagga) on sukupuuttoon kuollut eteläafrikkalainen seepralaji.

Epirhyssa johanna. Kuva julkaisusta Hopkins et al. 2019.

Uusi ugandalainen porapistiäinen puolestaan sai nimekseen Epirhyssa johanna. Tutkimusta vetänyt tohtorikoulutettava Tapani Hopkins kertoo lajin nimeämisestä näin: "Lajista löytyi vain yksi, ainutlaatuinen, naaras = tietenkin piti nimetä vaimoni mukaan. Sattui vieläpä ilmestymään vaimoni syntymäpäivänä." Biologivaimo arvosti tätä, mutta Iltalehti kirjoitti siitä, kuinka tutkija "nimesi kiduttajaloisen vaimonsa mukaan".

Epirhyssa johanna lähikuvassa. Kuva julkaisusta Hopkins et al. 2019.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön johtaja, professori Ilari E. Sääksjärvi mainitsee muitakin biodiversiteettiyksikön tutkimustyön tuottamia hauskoja tieteellisiä lajinimiä. Clistopyga caramba -lajin lajia määrittävä osa caramba viittaa espanjankieliseen huudahdukseen "Ay caramba!", jolla ilmaistaan usein hämmästystä. Kyseinen huudahdus kuvaa hyvin myös tutkijoiden tunteita, kun he näkivät tämän lajin.

Clistopyga caramba. Kuva: Ilari E. Sääksjärvi.

Arotes ucumari -pistiäisen lajimääre ucumari on ketšuan kieltä ja tarkoittaa silmälasikarhua. Sekä pistiäinen että silmälasikarhu lienevät levinneet Amerikan mantereelle Beringinsalmen kautta ja levittäytyneet sieltä kohti etelää. Arotes ucumari -nimellä tutkijat haluavat kiinnittää huomiota molempien näiden Andien trooppisilla alueilla elävien lajien suojeluun.

Arotes ucumari. Kuva: Ilari E. Sääksjärvi.

Sääksjärven lempilaji on Triclistus amazopeikkus, jonka hän nimesi taannoin Kuparivuoren koulun 4B-luokkalaisten kanssa. Amazopeikkus tarkoittaa "Amazonian peikkoa" ja on yhdistelmä koululaisten ehdottamista Amazoniin viittaavista sanoista ja peikko-sanasta. Nimitys kuvaa hyvin lajin omituisia anatomisia muotoja ja tuntemattomia elinympäristöjä.

Triclistus amazopeikkus. Kuva: Ilari E. Sääksjärvi.

Tarkka lajien määrittäminen auttaa ihmiskuntaa ymmärtämään paremmin biodiversiteettikatoa. Lisäksi monet uudet lajit voivat suoraan hyödyttää ihmisiä jollakin tavalla. Esimerkiksi tällaisia loispistiäisiä voidaan käyttää tuhohyönteisten biologisessa torjunnassa, mikä vähentää myrkyllisten aineiden tarvetta. Luonnostaankin loispistiäiset pienentävät tuhohyönteisten populaatioita, joten tällaiset lajit olisi tärkeää saada säilymään ekosysteemissä. Lajien kartoittamisella on kiire, koska elinympäristöjen tuhoutuminen ajaa lukuisia lajeja sukupuuton partaalle.

Lähteitä ja lisätietoja

Tapani Hopkins, Heikki Roininen, Simon van Noort, Gavin R. Broad, Kari Kaunisto, Ilari E. Sääksjärvi: Extensive sampling and thorough taxonomic assessment of Afrotropical Rhyssinae (Hymenoptera, Ichneumonidae) reveals two new species and demonstrates the limitations of previous sampling efforts. ZooKeys 878: 33-71.

Parasitoid wasp blog: Two new species from Africa / Kaksi uutta afrikkalaista lajia / Två nya afrikanska arter.

Turun yliopiston mediatiedote 8.10.2019: Afrikan sademetsistä löytyi suurikokoisia tieteelle tuntemattomia loispistiäisiä.

YouTube: Rhyssinae Afrikassa Hopkins et al 2019. Animaatio, jossa näkyy miten porapistiäisiä on löydetty Afrikasta viimeisen sadan vuoden ajan.

Lue myös nämä

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?

Kolmetoista Tähtien sota -elokuvien mukaan nimettyä oikeaa eliölajia

Jälleen uusi hämähäkkilaji nimettiin Harry Potterin mukaan

Ihmisen evoluutio: Erosiko ihminen apinoista Euroopassa vai Afrikassa?

Eilen tiedotusvälineissä kerrottiin kritiikittä uudesta ihmislajin evoluutiohistoriaa mullistavasta tutkimuksesta, jonka mukaan ihmisen ja apinan kehityslinjat erosivatkin Euroopassa eikä Afrikassa. Voiko tämä todella olla mahdollista? Vaikka uusi teoria tuokin mielenkiintoisen lisäsävyn, enemmistö ihmisen evoluution tutkijoista pitää lajimme alkukotina edelleen Itä-Afrikkaa.

Graecopithecus-suvun yhden lajin (Bulgarian Azmakasta, ylin kuva) ja Ouranopithecus macedoniensis -lajin (Pohjois-Kreikan Ravin de la Pluiesta, keskimmäinen kuva naispuoliselta ja alin kuva miespuoliselta yksilöltä) nelosvälihampaat (P4). Credit:  Fuss J, Spassov N, Begun DR, Böhme M (2017) Potential hominin affinities of Graecopithecus from the Late Miocene of Europe. PLoS ONE 12(5): e0177127 (Photos of O. macedoniensis teeth made with courtesy of G. D. Koufos, Aristotle University of Thessaloniki). License: Attribution 4.0 International (CC BY 4.0).

Tällä viikolla julkaistun tutkimuksen mukaan ihmissuvun alkukoti voi olla Itä-Euroopassa

Eilen useissa tiedotusvälineissä, esimerkiksi Helsingin Sanomissa, MTV:ssä ja Tekniikka & talous -lehdessä, oli uutinen, jonka mukaan ihmisen sukulinja erkani apinoista (simpanssien ja bonobojen sukulinjasta) Euroopassa eikä Afrikassa. Uutinen pohjautuu toissa päivänä julkaistuun tieteelliseen artikkeliin.

Uusi teoria pohjautuu Bulgariasta ja Kreikasta löydettyjen yli seitsemän miljoonaa vuotta vanhojen fossiilien hampaisiin. Isojen apinoiden kulma- ja poskihampaiden välissä sijaitsevissa välihampaissa juuret jakautuvat kahteen tai kolmeen haarakkeeseen. Sen sijaan nykyihmisellä ja monilla ihmisen esi-isillä, esimerkiksi Ardipithecuksella ja Australopithecuksella, juuret ovat suurelta osin sulautuneet yhteen. Näin on myös noissa Bulgariasta ja Kreikasta löydetyissä fossiileissa.

Tähän saakka vanhimmat fossiilit, joissa hampaiden juuret ovat edellä kuvatulla tavalla sulautuneina yhteen, ovat olleet Afrikasta löydettyjä 6-7 miljoonan vuoden ikäisiä fossiileja. Uuden teorian pohjana oleva Ouranopithecus macedoniensis -lajin leukaluu löytyi Pohjois-Kreikasta 7,24 miljoonan vuoden ja Graecopithecus freybergi -lajin hammas Bulgariasta 7,18 miljoonan vuoden ikäisestä kerrostumasta.

Itse asiassa Bulgarian fossiililöydös kuvattiin tieteellisesti jo vuonna 2012. Tuon löydöksen lisäksi Graecopithecus-suku tunnetaan vain yhdestä toisesta, Ateenan läheltä vuonna 1944 löydetystä leukaluusta. Kertomusten mukaan se mahdollisesti löytyi sattumalta saksalaisten sotilaiden rakentaessa sotabunkkeria. Graecopithecus onkin kaikista Euroopassa eläneistä apinoista huonoiten tunnettu. Euroopassa on elänyt apinoita enemmänkin, kun yli kymmenen miljoonaa vuotta sitten olosuhteet olivat täällä sopivat.

Tämän uuden teorian mukaan ihmiseen ja simpanssiin johtavat kehityslinjat siis erosivat Itä-Afrikan sijaan Itä-Euroopassa, lähinnä Välimeren itäosien alueella. Noihin aikoihin Afrikassa laajeni hieman aiemmin muodostunut Saharan autiomaa ja Etelä-Euroopassa oli ilmeisesti savanneja. Alueella on voinut elää esimerkiksi kirahveja ja gaselleja.

Uuden teorian mukaan ihmisen kehityslinja olisi saanut alkunsa Euroopan savannialueella. Muodostunut Saharan autiomaa toimi tehokkaana isolaatiotekijänä (esteenä), joka eristi Euroopassa eläneet ja Afrikassa Saharan eteläpuolella eläneet populaatiot toisistaan. Simpanssin kantamuodot jäivät tuolle Saharan eteläpuoliselle alueelle.

Todennäköisimpänä ihmissuvun alkukotina voidaan edelleen pitää Itä-Afrikkaa

Vaikka eilisissä lehtiuutisissa mitään kritiikkiä ei esitettykään, ihmisen evoluutiohistoriaa ei kuitenkaan kannata ainakaan vielä kirjoittaa uusiksi tämän yhden tutkimuksen perusteella. Tiina Raevaaran sanoin yksittäinen tutkimus on vain yksittäinen tutkimus, ja yksittäisen tutkimuksen tulos on osattava suhteuttaa muuhun tieteelliseen tietoon, jotta asiasta muodostuu oikea kuva.

En moiti tutkimuksesta yksipuolisesti kertoneita tiedotusvälineitä. Usein omatkin blogikirjoitukseni perustuvat yksittäisiin tutkimuksiin. Huomautankin lukijoitani siitä, että näkökantoja ei pidä muuttaa yksittäisten tutkimusten eikä varsinkaan yksittäisten kohuotsikoiden tai lööppien perusteella. Asian todellinen ymmärtäminen vaatii laajempaa näkemystä.

Useat evoluutiotutkijat suhtautuvat kriittisesti tämän uuden teorian päätelmiin. On kyseenalaista, voidaanko pelkästään yksittäisten hampaiden ominaisuuksien perusteella tehdä näin pitkälle meneviä johtopäätöksiä fossiileina löydettyjen lajien kuulumisesta ihmisen kehityslinjaan vai onko apinoiden kehityslinjassa saattanut tapahtua vastaavaa evoluutiota.

Toisaalta voidaan perustellusti kysyä myös sitä, suhtautuisivatko tutkijat vähemmän kriittisesti väitteisiin, joiden mukaan Ouranopithecus macedoniensis ja Graecopithecus freybergi kuuluvat ihmisen kehityslinjaan, jos nämä fossiilit olisi löydetty Afrikasta.

Yleisesti todennäköisimpänä ihmislajin alkukotina pidetään edelleen Itä-Afrikkaa, josta on runsaasti fossiililöytöjä, mutta ihmisen ja apinoiden kehityslinjojen eroamisen tapahtuminen Euroopassa ei myöskään ole täysin pois suljettua. Paremman selvyyden saamiseksi tarvitaan lisää fossiililöytöjä.

Tietokilpailu Charles Darwinin syntymäpäivän kunniaksi

Lue teksti läpi ja testaa sen jälkeen tietosi tekstin lopussa olevan tietokilpailun avulla.

"Evolutsionin aate, s. o. kehitysoppi, on vaikuttanut kaikkiin tieteisiin, pakottaen meitä käsittämään kaiken edellä käyneen historian, sillä Darwinin ajoista olemme kulkeneet pitkän matkan. Aurinkokuntaa, maata, vuorijonoja ja suuria syvyyksiä, kallioita ja kiteitä, kasveja ja eläimiä, ihmistä itseäänkin ja hänen yhteiskunnallisia laitoksiaan - kaikkia on pidettävä pitkän kehityskulun tuloksena. Maapallollamme tunnemme kahdeksankymmentä kemiallista alkuainetta, jonkin päällekin, ja nykyjään meillä on paljasta aavistusta varmempi tieto siitä, että ne ovatkin elimettömän kehityksen tulos; alkuaine on synnyttänyt toisen aina jostakin alkuaineesta saakka, josta ne määrättömän etäisessä menneisyydessä ovat lähteneet muodostumaan. Ei ainoakaan toinen aate ole ollut yhtä voimakas ase uuden tietomme muodostumisessa kuin tuo yksinkertainen, mutta syvämielinen kehityksen aate, että nykyisyys on menneisyyden lapsi ja tulevaisuuden isä."

Tiede ja luonto, WSOY 1925

Tämän viikon sunnuntaina vietetään evoluutioteorian kehittäjän Charles Darwinin juhlapäivää. Hän syntyi 12. helmikuuta vuonna 1809, täsmälleen samana päivänä kuin Abraham Lincoln, ja kuoli 19. huhtikuuta vuonna 1882. Darwinin elämän tärkeimmät vaiheet voi katsoa tämän linkin upeasta aikajanasta ja interaktiivisesta päiväkirjasta.

Luentojen sijaan rottajahdista kiinnostunut Darwin oli isän mielestä häpeäksi koko perheelle

Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa Darwin ei ollut intohimoinen luennoilla viihtyjä. Pikemminkin hän halusi kuluttaa aikaa kovakuoriaisia keräillen ja lintuja ampuen. Hänen isänsä Robert Darwin totesikin: "Et välitä mistään muusta kuin ampumisesta, koirista ja rottajahdista. Olet häpeäksi sekä itsellesi että perheellesi."

Vastaavia esimerkkejä kyllä löytyy lähihistoriastakin. Kun John Gudron oli 15-vuotias, hänen opettajansa kirjoitti todistukseen, ettei Gudronilla ole kykyä luonnontieteen opintoihin ja että luonnontieteiden opiskelu yliopistossa olisi ajanhukkaa. Gudron kuitenkin pääsi yliopistoon, jossa hänen tutkimuksensa koski iPS-soluja (indusoituja pluripotentteja kantasoluja). Gudronista tuli toinen vuoden 2012 lääketieteen ja fysiologian Nobelin voittaneista.

Darwinin nenän muoto oli vähällä aiheuttaa ongelmia

Charles Darwin teki merkittävimmät havaintonsa HMS Beaglen maailmanympärimatkalla (27.12.1831-2.10.1836), kun hän ensin oli onnistunut pääsemään matkalle mukaan. Tuohon aikaan nimittäin oli vallalla ns. nenäoppi, jonka mukaan ihmisen luonteenpiirteet pystyy päättelemään nenän muodosta. Legendan mukaan 22-vuotiaalla Darwinilla oli laivan 26-vuotiaan kapteenin mielestä sen muotoinen nenä, että Darwin on hyvin epäsosiaalinen ja ettei hän tulisi pitkällä matkalla muiden ihmisten kanssa toimeen. Vasta monien suositusten jälkeen kapteeni uskalsi ottaa Darwinin mukaan matkalle. Toisaalta nuori kapteeni varmasti myös kaipasi mukaan ikäistään seuraa kartoittamaan Etelä-Amerikan tuntemattomia rannikkovesiä.

Ruoan säilyttäminen oli 1830-luvulla yhä hyvin hankalaa. Laivalla syötiinkin lähinnä suolalihaa ja laivakorppuja (laivakorppujen modersinoitu resepti löytyy tästä linkistä). Tuoretta ruokaa ja vettä saatiin silloin, kun laiva rantautui. Darwin keräsi eläinnäytteitä ostamalla, verkolla tai aseella. Samalla hän myötävaikutti merkittävästi aluksen ruokakomeron sisältöön. Kaikki, mitä ei täytetty ja lähetetty takaisin Englantiin tutkimuksiin, saattoi päättyä ruokakulhoon.

Darwin kehui erityisesti nimeltä mainitsematonta suklaanruskeaa jyrsijää parhaimmaksi ikinä syömäkseen lihaksi. Todennäköisesti kyseessä oli aguti eli kultajänis.

Uusi laji löytyi ruokapöydässä

Beagle-laivalla mukana ollut maisemamaalari Conrad Martens luuli Chilessä ampuneensa nuoren amerikannandun (suuri, lentokyvytön lintu, Rhea americana). Vasta kun yksilö oli keitetty ja puoliksi syöty, Darwin ymmärsi sen olevan uusi, pienempi laji, josta hän oli kuullut Rio Negron alueen gauchoilta ja jota hän oli epätoivoisesti yrittänyt etsiä. Onneksi hän pystyi säilyttämään syömättömät osat, kuten pään, kaulan, höyhenet, yhden siiven ja nahkan.

Myöhemmin (vuonna 1837) Darwin oli tyytyväinen kuullessaan Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen kokouksessa, kun taksonomisti-lintutieteilijä John Gould nimesi lajin hänen mukaansa nimellä Rhea darwinii. Ranskalainen luonnontieteilijä Alcide Charles Victor Marie Dessalines d'Orbigny oli kuitenkin jo nimennyt sen nimellä Rhea pennata, josta käytetään myös nimeä Pterocnemia pennata, suomeksi patagoniannandu. Samassa Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen tilaisuudessa Darwin piti esitelmän nandulajien munista ja levinneisyydestä.

Charles Darwinin mukaan on kaikkiaan nimetty yhdeksän eliösukua ja yli 120 lajia, esimerkiksi Wallacea darwini –kärpänen, jonka sukunimi viittaa Alfred Russel Wallaceen, evoluutioteorian toiseen kehittäjään.

Marry or not?

Charles Darwin pohti tiedemiesmäisellä tarkkuudella myös avioliiton hyötyjä ja haittoja. Avioliiton huonoja puolia on esimerkiksi se, että "rahaa jää vähemmän kirjoihin, eikä iltaisin voi lukea". Avioliitto olisikin valtavaa ajanhukkaa.

Avioliiton hyviä puolia taas ovat "jatkuva seura, parempi kuin koira" sekä mahdollinen lasten saanti. Darwin saikin äitinsä puoleisen serkun Emma Wedgwoodin kanssa kymmenen lasta, joista kolme kuoli varhaisella iällä, ja pariskunta eli avioliitossa Darwinin kuolemaan asti.

Charles Darwinin työhuone. Credit: The Miriam and Ira D. Wallach Division of Art, Prints and Photographs: Print Collection, The New York Public Library. "Charles Darwin." The New York Public Library Digital Collections.

Ovatko sinisilmäiset valkoiset kissat kuuroja?

Charles Darwin oli ensimmäinen tutkija, joka havaitsi, että sinisilmäiset valkoiset kissat ovat usein kuuroja. Todellisuudessa kuurouden periytyminen kuitenkin on melko monimutkaista. Asiaa kannattaa tutkia tarkemmin InCat ry:n nettisivuilta, joilla on muutenkin selostettu erinomaisen hyvin kissan ominaisuuksien periytymistä: "Eräässä tutkimuksessa testattiin 185 valkoisen kissan kuulo. 25% keltasilmäisistä oli normaali kuulo, 31% sinisilmäisistä oli normaali kuulo. 7% keltasilmäisistä oli kuuroja ja 37% sinisilmäisistä oli kuuroja."

Pääjaksosyömingeissä herkutellaan esimerkiksi suomalaisella viilillä

Varsinkin kanadalaiset biologit ovat vuodesta 1972 alkaen juhlineet Darwinin syntymäpäivää järjestämällä pääjaksosyömingit (Phylum Feast). Ideana on syödä taksonomisesti mahdollisimman monipuolista ruokaa, esimerkiksi ruokaa mahdollisimman monesta eliökunnan luokittelun eri pääjaksosta tai kaaresta. Ajatuksena on juhlia luonnon biodiversiteettiä (monimuotoisuutta), jolla on yhteinen menneisyys, yhteinen evolutiivinen alkuperä.

Tässä on vuodelta 1989 Kanadan Brittiläisestä Columbiasta pääjaksosyöminkien esimerkkimenu, jossa tosin mainitut taksonomiset tasot vaihtelevat (tiedemiesten ateria Queen Charlotte –museossa):

Nisäkkäät: lahtivalas
Linnut: savustetut kalkkunaleikkeleet
Kalat: silliä
Simpukat: simpukoita Honnajoen suulta
Kotilot: etanoita
Kuoriäyriäiset: katkarapuja
Sanikkaiset: saniaisia
Yksisirkkaiset: sipulit, riisi
Kaksisirkkaiset: pekaanipähkinät, pinaatti
Sienet: herkkusienet
Bakteerit: suomalainen viili (valmistus perustuu maitosokerin eli laktoosin käymiseen maitohapoksi maitohappobakteerien avulla ja venyvyys johtuu streptokokkibakteerien tuottamasta limasta)

Sanoinkuvaamaton ateria ylikypsästä lehtopöllöstä

Pääjaksojuhlien idea syntyi 1970-luvulla pohjoisamerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Inspiraatio tuli kuitenkin itse Darwinilta. Jo kauan ennen kuin Darwin pääsi osallistumaan maailmanympärimatkalle HMS Beagle -laivalla, hän oli innokas amatööritutkimusmatkailija. Hän kolusi kosteikkoja sekä maaseutuja ensin Edinburghin yliopiston ja myöhemmin Cambridgen ympäristössä. Samalla hän keräsi kaikenlaisia hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Hänen intonsa ei kuitenkaan aina rajoittunut pelkästään keräämiseen ja luokitteluun.

Ollessaan 22-vuotias Darwin perusti muutamien ystäviensä kanssa "Ahmattiklubin" (Glutton Club). Hänen ystävänsä Frederick Watkinsin mukaan tavoitteena oli syödä "lintuja ja petoja, joihin ihmisen makuaisti ei ollut tottunut". Kerhon jäsenet nauttivat kaikenlaisia ​​outoja lihalaatuja, vaikkapa haukkaa ja kaulushaikaraa. Watkins kuitenkin kirjoitti myöhemmin, ettei omituisten lihojen ruokahalua kestänyt kauan, vaan kerho lakkautettiin pian sen jälkeen, kun oli valmistettu "sanoinkuvaamaton" ateria ylikypsästä lehtopöllöstä.

Lue myös nämä

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Hyvää Linnén syntymäpäivää hauskojen tieteellisten nimien ja tautiluokitusten parissa!

Jälleen uusi hämähäkkilaji nimettiin Harry Potterin mukaan

Kuvan © Jenny Sturm - Fotolia

Hämähäkkien tutkijat löysivät Intiasta uuden lajin. Se näyttää ulkonäöltään Harry Potter -elokuvien taikahatulta. Niinpä tieteilijät päättivät nimetä lajin Tylypahka-koulun perustajan Godric Gryffindorin mukaisella nimellä nimellä Eriovixia gryffindori (kuva pdf-tiedoston sivulla 3).

Useita lajeja on nimetty Harry Potter -kirjojen mukaisesti aiemminkin. Aname aragog –hämähäkin nimi tulee kirjassa esiintyvältä Hämäkäk-hämähäkiltä, jonka nimi on englanniksi Aragog.

Harry Potterista tulee myös Dracorex hogwartsia –dinosauruksen nimi, sillä Tylypahka on alkuperäiskielellä Hogwarts. Lajin sukunimi tarkoittaa lohikäärmekuningasta.

Katkerokasvin nimi Macrocarpaea apparata tulee Potter-kirjojen verbistä "to apparate", suomeksi ilmiintyä, millä tarkoitetaan velhojen tapaa liikkua ja ilmestyä paikalle taikakonstein. Tutkijat olivat nähneet ecuadorilaisessa kansallispuistossa oudon, lehdettömän kasvin, jota he eivät pystyneet tunnistamaan. Tutkijat jatkoivat etsimistä. Juuri kun he olivat luovuttamaisillaan sateen ja pimeyden takia, heille ilmiintyi hyväkuntoisena ja kukkivana vastaava kasvi, jonka he tunnistivat uudeksi lajiksi.

Lähteet

Live Science 13.12.2016: Hat-Shaped Spider Named for Magical Object in 'Harry Potter'

Indian Journal of Arachnology 5 (1-2): A new species of dry foliage mimicking Eriovixia Archer, 1951 from Central Western Ghats, India (Araneae: Araneidae)

Hyvää Linnén syntymäpäivää hauskojen tieteellisten nimien ja tautiluokitusten parissa!

Lue myös nämä

Kolmetoista Tähtien sota -elokuvien mukaan nimettyä oikeaa eliölajia

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Ilmastonmuutoksen Harry Potter -teoria?

Sunnuntaina tulee kuluneeksi 180 vuotta Charles Darwinin maailmanympärimatkan päättymisestä

Charles Darwin oli mukana HMS Beagle -laivan toisella Etelä-Amerikan tutkimusmatkalla vuosina 1831-1836. Kuvan lähde: Wikipedia. Alkuperäislähde: The Popular Science Monthly, Volume 57 p. 87, reproduction of frontispiece from Darwin, Charles (1890), Journal of researches into the natural history and geology of the various countries visited by H.M.S. Beagle etc. (First Murray illustrated edition), London: John Murray (The Voyage of the Beagle). Author: R. T. Pritchett. Lisenssi: Public domain.

Evoluutioteorian kehittäjä Charles Darwin syntyi 12. helmikuuta vuonna 1809, täsmälleen samana päivänä kuin Abraham Lincoln, ja kuoli 19. huhtikuuta vuonna 1882. Teorian syntymisen kannalta oleellisen tärkeän maailmanympärimatkan Darwin teki HMS Beaglella 27. joulukuuta 1831 - 2. lokakuuta 1836. Maailmanympärimatkaan ja muihin Darwinin elämän tärkeisiin kohokohtiin voi tutustua päiväkirjojen (klikkaa otsikkoa Darwin's Diary ja sen jälkeen nuolia) ja interaktiivisen kartan avulla.

"Lintuja ja petoja, joihin ihmisen makuaisti ei ole tottunut"

Jo kauan ennen kuin Darwin pääsi osallistumaan maailmanympärimatkalle HMS Beagle -laivalla, hän oli innokas amatööritutkimusmatkailija. Hän kolusi kosteikkoja sekä maaseutuja ensin Edinburghin yliopiston ja myöhemmin Cambridgen ympäristössä. Samalla hän keräsi kaikenlaisia hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Hänen intonsa ei kuitenkaan aina rajoittunut pelkästään keräämiseen ja luokitteluun.

Ollessaan 22-vuotias Darwin perusti muutamien ystäviensä kanssa "Ahmattiklubin" (Glutton Club). Hänen ystävänsä Frederick Watkinsin mukaan tavoitteena oli syödä "lintuja ja petoja, joihin ihmisen makuaisti ei ollut tottunut". Kerhon jäsenet nauttivat kaikenlaisia ​​outoja lihalaatuja, vaikkapa haukkaa ja kaulushaikaraa. Watkins kuitenkin kirjoitti myöhemmin, ettei omituisten lihojen ruokahalua kestänyt kauan, vaan kerho lakkautettiin pian sen jälkeen, kun oli valmistettu "sanoinkuvaamaton" ateria ylikypsästä lehtopöllöstä.

Myöhemmin Darwinilla oli taas mahdollisuus tehdä kulinaarisia löytöjä HMS Beaglen maailmanympärimatkalla, kun hän ensin oli onnistunut pääsemään matkalle mukaan. Tuohon aikaan nimittäin oli vallalla ns. nenäoppi, jonka mukaan ihmisen luonteenpiirteet pystyy päättelemään nenän muodosta. Legendan mukaan 22-vuotiaalla Darwinilla oli laivan 26-vuotiaan kapteenin mielestä sen muotoinen nenä, että Darwin on hyvin epäsosiaalinen ja ettei hän tulisi pitkällä matkalla muiden ihmisten kanssa toimeen. Vasta monien suositusten jälkeen kapteeni uskalsi ottaa Darwinin mukaan matkalle. Toisaalta nuori kapteeni varmasti myös kaipasi mukaan ikäistään seuraa kartoittamaan Etelä-Amerikan tuntemattomia rannikkovesiä.

Ruoan säilyttäminen oli 1830-luvulla yhä hyvin hankalaa. Laivalla syötiinkin lähinnä suolalihaa ja laivakorppuja (laivakorppujen modersinoitu resepti löytyy tästä linkistä). Tuoretta ruokaa ja vettä saatiin silloin, kun laiva rantautui. Darwin keräsi eläinnäytteitä ostamalla, verkolla tai aseella. Samalla hän myötävaikutti merkittävästi aluksen ruokakomeron sisältöön. Kaikki, mitä ei täytetty ja lähetetty takaisin Englantiin tutkimuksiin, saattoi päättyä ruokakulhoon.

Darwin kehui erityisesti nimeltä mainitsematonta suklaanruskeaa jyrsijää parhaimmaksi ikinä syömäkseen lihaksi. Todennäköisesti kyseessä oli aguti eli kultajänis.

Keitetty ja laiva-aterialla puoliksi syöty lintu paljastui etsityksi uudeksi lajiksi

Beagle-laivalla mukana ollut maisemamaalari Conrad Martens luuli Chilessä ampuneensa nuoren amerikannandun (suuri, lentokyvytön lintu, Rhea americana). Vasta kun yksilö oli keitetty ja puoliksi syöty, Darwin ymmärsi sen olevan uusi, pienempi laji, josta hän oli kuullut Rio Negron alueen gauchoilta ja jota hän oli epätoivoisesti yrittänyt etsiä. Onneksi hän pystyi säilyttämään syömättömät osat, kuten pään, kaulan, höyhenet, yhden siiven ja nahkan.

Myöhemmin (vuonna 1837) Darwin oli tyytyväinen kuullessaan Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen kokouksessa, kun taksonomisti-lintutieteilijä John Gould nimesi lajin hänen mukaansa nimellä Rhea darwinii. Ranskalainen luonnontieteilijä Alcide Charles Victor Marie Dessalines d'Orbigny oli kuitenkin jo nimennyt sen nimellä Rhea pennata, josta käytetään myös nimeä Pterocnemia pennata, suomeksi patagoniannandu. Samassa Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen tilaisuudessa Darwin piti esitelmän nandulajien munista ja levinneisyydestä.

Charles Darwinin mukaan on nimetty kaikkiaan yhdeksän eliösukua ja yli 120 lajia, esimerkiksi Wallacea darwini –kärpänen, jonka sukunimi viittaa Alfred Russel Wallaceen, evoluutioteorian toiseen kehittäjään.

Tänään 207-vuotispäiväänsä viettävä Charles Darwin uuden ilmastonmuutoskohun keskellä

Evoluutioteorian isä Charles Darwin syntyi päivälleen 207 vuotta sitten ja kehittyi hulttio-opiskelijasta maailmankuuluksi tiedemieheksi. Hänen elämänsä erikoisiin vaiheisiin kuuluvat ahmattiklubi, maailmanympärimatkan lähes estänyt nenäoppi, vahingossa melkein syöty uusi nandulaji ja valkoisten sinisilmäisten kissojen kuurouden huomaaminen. Vielä yli sata vuotta kuolemansa jälkeen Darwin on päätynyt mukaan uuteen ilmastonmuutoskohuun.

Kuvia Charles Robert Darwinista (1809-1882). Vasen kuva: The Miriam and Ira D. Wallach Division of Art, Prints and Photographs: Print Collection, The New York Public Library. "Charles Darwin." The New York Public Library Digital Collections. Oikea kuva: The Miriam and Ira D. Wallach Division of Art, Prints and Photographs: Print Collection, The New York Public Library. "Charles Darwin." The New York Public Library Digital Collections.

Tänään vietetään evoluutioteorian kehittäjän Charles Darwinin juhlapäivää. Hän syntyi 12. helmikuuta vuonna 1809, täsmälleen samana päivänä kuin Abraham Lincoln, ja kuoli 19. huhtikuuta vuonna 1882. Darwinin elämän tärkeimmät vaiheet voi katsoa tämän linkin upeasta aikajanasta ja interaktiivisesta päiväkirjasta.

Varsinkin kanadalaiset biologit ovat vuodesta 1972 alkaen juhlineet Darwinin syntymäpäivää järjestämällä pääjaksosyömingit (Phylum Feast). Ideana on syödä taksonomisesti mahdollisimman monipuolista ruokaa, esimerkiksi ruokaa mahdollisimman monesta eliökunnan luokittelun eri pääjaksosta tai kaaresta. Ajatuksena on juhlia luonnon biodiversiteettiä (monimuotoisuutta), jolla on yhteinen menneisyys, yhteinen evolutiivinen alkuperä.

Ahmattiklubi ja nenäteoria

Pääjaksojuhlien idea syntyi 1970-luvulla pohjoisamerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Inspiraatio tuli kuitenkin itse Darwinilta. Jo kauan ennen kuin Darwin pääsi osallistumaan maailmanympärimatkalle HMS Beagle -laivalla, hän oli innokas amatööritutkimusmatkailija. Hän kolusi kosteikkoja sekä maaseutuja ensin Edinburghin yliopiston ja myöhemmin Cambridgen ympäristössä. Samalla hän keräsi kaikenlaisia hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Hänen intonsa ei kuitenkaan aina rajoittunut pelkästään keräämiseen ja luokitteluun.

Ollessaan 22-vuotias Darwin perusti muutamien ystäviensä kanssa "Ahmattikerhon" (Glutton Club). Hänen ystävänsä Frederick Watkinsin mukaan tavoitteena oli syödä "lintuja ja petoja, joihin ihmisen makuaisti ei ollut tottunut". Kerhon jäsenet nauttivat kaikenlaisia ​​outoja lihalaatuja, vaikkapa haukkaa ja kaulushaikaraa. Watkins kuitenkin kirjoitti myöhemmin, ettei omituisten lihojen ruokahalua kestänyt kauan, vaan kerho lakkautettiin pian sen jälkeen, kun oli valmistettu "sanoinkuvaamaton" ateria ylikypsästä lehtopöllöstä.

Myöhemmin Darwinilla oli taas mahdollisuus tehdä kulinaarisia löytöjä HMS Beaglen maailmanympärimatkalla (27.12.1831-2.10.1836), kun hän ensin oli onnistunut pääsemään matkalle mukaan. Tuohon aikaan nimittäin oli vallalla ns. nenäoppi, jonka mukaan ihmisen luonteenpiirteet pystyy päättelemään nenän muodosta. Legendan mukaan 22-vuotiaalla Darwinilla oli laivan 26-vuotiaan kapteenin mielestä sen muotoinen nenä, että Darwin on hyvin epäsosiaalinen ja ettei hän tulisi pitkällä matkalla muiden ihmisten kanssa toimeen. Vasta monien suositusten jälkeen kapteeni uskalsi ottaa Darwinin mukaan matkalle. Toisaalta nuori kapteeni varmasti myös kaipasi mukaan ikäistään seuraa kartoittamaan Etelä-Amerikan tuntemattomia rannikkovesiä.

Ruoan säilyttäminen oli 1830-luvulla yhä hyvin hankalaa. Laivalla syötiinkin lähinnä suolalihaa ja laivakorppuja (laivakorppujen modersinoitu resepti löytyy tästä linkistä). Tuoretta ruokaa ja vettä saatiin silloin, kun laiva rantautui. Darwin keräsi eläinnäytteitä ostamalla, verkolla tai aseella. Samalla hän myötävaikutti merkittävästi aluksen ruokakomeron sisältöön. Kaikki, mitä ei täytetty ja lähetetty takaisin Englantiin tutkimuksiin, saattoi päättyä ruokakulhoon.

Darwin kehui erityisesti nimeltä mainitsematonta suklaanruskeaa jyrsijää parhaimmaksi ikinä syömäkseen lihaksi. Todennäköisesti kyseessä oli aguti eli kultajänis.

Lähes katastrofi laiva-aterialla

Beagle-laivalla mukana ollut maisemamaalari Conrad Martens luuli Chilessä ampuneensa nuoren amerikannandun (suuri, lentokyvytön lintu, Rhea americana). Vasta kun yksilö oli keitetty ja puoliksi syöty, Darwin ymmärsi sen olevan uusi, pienempi laji, josta hän oli kuullut Rio Negron alueen gauchoilta ja jota hän oli epätoivoisesti yrittänyt etsiä. Onneksi hän pystyi säilyttämään syömättömät osat, kuten pään, kaulan, höyhenet, yhden siiven ja nahkan.

Myöhemmin (vuonna 1837) Darwin oli tyytyväinen kuullessaan Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen kokouksessa, kun taksonomisti-lintutieteilijä John Gould nimesi lajin hänen mukaansa nimellä Rhea darwinii. Ranskalainen luonnontieteilijä Alcide Charles Victor Marie Dessalines d'Orbigny oli kuitenkin jo nimennyt sen nimellä Rhea pennata, josta käytetään myös nimeä Pterocnemia pennata, suomeksi patagoniannandu. Samassa Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen tilaisuudessa Darwin piti esitelmän nandulajien munista ja levinneisyydestä.

Charles Darwinin mukaan on kaikkiaan nimetty yhdeksän eliösukua ja yli 120 lajia, esimerkiksi Wallacea darwini –kärpänen, jonka sukunimi viittaa Alfred Russel Wallaceen, evoluutioteorian toiseen kehittäjään.

Tiedemiesten pääjaksosyömingit

Tässä on vuodelta 1989 Kanadan Brittiläisestä Columbiasta pääjaksosyöminkien esimerkkimenu, jossa tosin mainitut taksonomiset tasot vaihtelevat (tiedemiesten ateria Queen Charlotte –museossa):

Nisäkkäät: lahtivalas
Linnut: savustetut kalkkunaleikkeleet
Kalat: silliä
Simpukat: simpukoita Honnajoen suulta
Kotilot: etanoita
Kuoriäyriäiset: katkarapuja
Sanikkaiset: saniaisia
Yksisirkkaiset: sipulit, riisi
Kaksisirkkaiset: pekaanipähkinät, pinaatti
Sienet: herkkusienet
Bakteerit: suomalainen viili (valmistus perustuu maitosokerin eli laktoosin käymiseen maitohapoksi maitohappobakteerien avulla ja venyvyys johtuu streptokokkibakteerien tuottamasta limasta)

Charles Darwinin työhuone. Credit: The Miriam and Ira D. Wallach Division of Art, Prints and Photographs: Print Collection, The New York Public Library. "Charles Darwin." The New York Public Library Digital Collections.

Charles Darwinin nimi mukana uudessa ilmastonmuutoskohussa

Ilmastonmuutokseen epäillen ja korostetun kriittisesti suhtautuvien tieteilijöiden Independent Committee on Geoethics (ICG) -ryhmä on nimittänyt 134 vuotta sitten kuolleen Charles Darwinin kunniapuheenjohtajakseen (Honorary President). Tarkoituksena on ilmeisesti kohottaa ICG:n arvostusta ja näkyvyyttä.

ICG:tä ei pidä sekoittaa useiden tunnettujen tiedelaitosten yhteistyöelimenä toimivaan International Association for Promoting Geoethics (IAPG) -järjestöön. Valitettavasti ICG:n ja IAPG:n suhteet vaikuttavat kovin huonoilta. IAPG:n pääsihteeri Silvia Peppoloni toteaa: "Ei ole suotavaa käyttää geoetiikkaa sateenvarjona omien ilmastonmuutoksen vastaisten teorioiden edistämiseksi ​​muiden ajatuksia vastaan. Geoetiikka on ennen kaikkea keskustelua, osallisuutta, toisten ideoiden kunnioittamista. Tämä on IAPG:n henki. Ristiriitoja ja henkilökohtaista taistelua ei pitäisi sisällyttää geoetiikkaan. - - IAPG edistää rauhallista keskustelua eikä pidä aggressiivisistä sävyistä."

Myöskään Charles Darwinin lapsenlapsenlapsi Chris Darwin ei pidä ICG:n toiminnasta: "Toivottavasti Charles voi muuttaa heidän mielipiteitään. - - Tämä [Charles Darwinin nimittäminen kunniapuheenjohtajaksi] näyttää olevan linjassa sen kanssa, miten he toimivat. Toisin sanoen käytetään savua ja peilejä hämäyksenä sekoittamaan todellista tiedettä. Ymmärrän sen, miksi he nappaavat ison nimen historiasta antamaan omalle asialleen arvostusta, mutta se näyttää typerältä ja henkilökin on valittu naurettavasti. Charles tähdensi todennettavissa olevaa näyttöä, ja ilmastonmuutoksesta todennettavissa oleva näyttö on melko selvä. Jos hyväksyy yhtään Charles Darwinin ajattelutapaa, on tullut kauan sitten siihen tulokseen, että ilmastonmuutos on tosiasia ja että meidän on otettava se hyvin vakavasti."

Ottamatta sen tarkemmin kantaa ICG:n toimintaan ja näkemyksiin lienee kuitenkin perusteltua esittää keskeinen kysymys: Onko geoetiikkaan keskittyvältä ryhmältä eettisesti oikeaa toimintaa nimittää Charles Darwin kunniapuheenjohtajaksi yli sata vuotta hänen kuolemansa jälkeen ja sukulaisten mielipiteistä välittämättä?

Charles Darwinilla ei ole mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa lukuun ottamatta sitä, että sattumalta Lajien synty -kirjan julkaisun kanssa samana vuonna 1859 brittiläinen fyysikko John Tyndall ensimmäisenä tutkijana pystyi osoittamaan ja mittaamaan hiilidioksidin sekä muiden kaasujen vaikutuksia.

Darwin kehittyi itse hulttiosta maailmankuuluksi tiedemieheksi

Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa Darwin ei ollut intohimoinen luennoilla viihtyjä. Pikemminkin hän halusi kuluttaa aikaa kovakuoriaisia keräillen ja lintuja ampuen. Hänen isänsä Robert Darwin totesikin: "Et välitä mistään muusta kuin ampumisesta, koirista ja rottajahdista. Olet häpeäksi sekä itsellesi että perheellesi."

Vastaavia esimerkkejä kyllä löytyy lähihistoriastakin. Kun John Gudron oli 15-vuotias, hänen opettajansa kirjoitti todistukseen, ettei Gudronilla ole kykyä luonnontieteen opintoihin ja että luonnontieteiden opiskelu yliopistossa olisi ajanhukkaa. Gudron kuitenkin pääsi yliopistoon, jossa hänen tutkimuksensa koski iPS-soluja (indusoituja pluripotentteja kantasoluja). Gudronista tuli toinen vuoden 2012 lääketieteen ja fysiologian Nobelin voittaneista.

Kuriositeetti

Charles Darwin oli ensimmäinen tutkija, joka havaitsi, että sinisilmäiset valkoiset kissat ovat usein kuuroja. Todellisuudessa kuurouden periytyminen kuitenkin on melko monimutkaista. Asiaa kannattaa tutkia tarkemmin InCat ry:n nettisivuilta, joilla on muutenkin selostettu erinomaisen hyvin kissan ominaisuuksien periytymistä: "Eräässä tutkimuksessa testattiin 185 valkoisen kissan kuulo. 25% keltasilmäisistä oli normaali kuulo, 31% sinisilmäisistä oli normaali kuulo. 7% keltasilmäisistä oli kuuroja ja 37% sinisilmäisistä oli kuuroja."

Lue myös tämä

Hyvää Linnén syntymäpäivää hauskojen tieteellisten nimien ja tautiluokitusten parissa!

Kirjailija Tiina Raevaara vieraili Kouvolan Yhteislyseossa

Kirjailija ja filosofian tohtori Tiina Raevaara vieraili 16. marraskuuta 2015 Kouvolan Yhteislyseossa biologian valinnaisella ympäristöekologian kurssilla. Tilaisuudessa oli mukana myös kirjallisuusdiplomin suorittajia. Raevaara puhui koiran evoluutiosta, tieteen merkityksestä jokapäiväisessä elämässä ja virikkeen antajana taiteessa sekä pseudotieteellisyyden vaaroista.

Kirjailija Tiina Raevaara Kouvolan Yhteislyseon auditoriossa. Kuva: Jari Kolehmainen.

Tiina Raevaara on koulutukseltaan genetiikkaan erikoistunut biologi, jonka väitöskirja vuodelta 2005 käsittelee syövän genetiikkaa. Sen jälkeen Raevaara on tehnyt paljon työtä koiran geenitutkimuksen parissa ja etsinyt yhteyksiä koiralla sekä ihmisellä esiintyvien geenien ja sairauksien väliltä.

Julkisuudessa Raevaara on tunnettu erityisesti kaunokirjallisista teoksistaan Eräänä päivänä tyhjä taivas, Hukkajoki, En tunne sinua vierelläni, Laukaisu ja Yö ei saa tulla sekä koiran evoluutiota käsittelevästä tietokirjastaan Koiraksi ihmiselle, jota muutamat kurssilaisemme juuri lukevat. Keräämme kurssilaistemme kirjoittamia kirja-arvosteluja erilliselle wiki-sivulle.

Parhaillaan Raevaaralla on työn alla todennäköisesti maaliskuussa 2016 julkaistava Yö ei saa tulla -romaanin jatko-osa Korppinaiset sekä televisiossa esitettävään lähitulevaisuuden sairaalasarjaan pohjautuva romaani Ihon alla. Tekeillä on myös kirjoittamisen opas siitä, kuinka tieteestä voisi kertoa yleistajuisesti.

Pitkiin juttuihin ("hitaaseen journalismiin") erikoistuneeseen Long Play -verkkojulkaisuun Raevaara on kirjoittanut Marsiin muuttamisesta ja sen seurauksena mahdollisesta syntyvästä Homo extraterrestrialis -ihmislajista kertovan tekstin Jesus, tulevaisuudesta. Lisäksi Raevaara on kirjoittanut tai kirjoittaa tiedeartikkeleita Helsingin Sanomiin ja Tiede-lehteen sekä tiedekannanottoja Suomen Kuvalehden Tarinoita tieteestä -blogiinsa ja Twitteriin, jonka kautta pääsee lukemaan myös blogissa maksumuurin takana olevia kirjoituksia.

Tiede tarjoaa kiinnostavia elämyksiä ja virikkeitä sekä taiteeseen että jokapäiväiseen elämään

Tieteestä saa mielenkiintoisia tarinoita sekä kauno- että tietokirjallisuuteen. Ajatelkaa vaikkapa sudenkorentoa, jonka toukkavaihe vesistön pohjassa voi kestää useita vuosia, mutta jonka kukoistus aikuisena korentona päättyy yhden kesän jälkeen! Kuva: Jari Kolehmainen.

Blogissa on mahdollista sanoa, ottaa kantaa ja vaikuttaa - tai ainakin ajatella vaikuttavansa -asioihin. Blogi on kirjailijalle mielenkiintoinen paikka myös siksi, että siellä kirjoituksista saa heti palautetta, kun taas kirjoista palaute voi tulla kuukausia tai vuosia myöhemmin. Lisäksi blogi on hyvä paikka testata sitä, mikä ihmisiä kiinnostaa. Bloggaamisen periaatteistaan Raevaara kertoo tarkemmin tästä linkistä löytyvässä kirjoituksessaan.

Vierailuluennossaan Raevaara kannusti tieteen ja taiteen yhdistämiseen, mikä on hyvin kiinnostavaa. Taiteilijan on hyvä ammentaa tieteestä. Tämä auttaa myös erottumaan joukosta. Tiede tarjoaa hyvää sisältöä kaikille ihmisille. Tiede käsittelee elämän ja kuoleman kysymyksiä, mutta se on myös jännittävää ja täynnä huumoria. Tieteestä saa mielenkiintoisia tarinoita sekä kauno- että tietokirjallisuuteen. Ajatelkaa vaikkapa sudenkorentoa, jonka toukkavaihe vesistön pohjassa voi kestää useita vuosia, mutta jonka kukoistus aikuisena korentona päättyy yhden kesän jälkeen. Tai ajatelkaa vuodelle 2017 suunniteltua ihmisen pään siirtämistä kehosta toiseen!

Raevaara muistutti myös siitä, että tiedettä ymmärtäville toimittajille on paljon kysyntää. Hän arvosteli kovin sanoin (hieman samoin kuin Julkisen sanan neuvoston uusi puheenjohtaja Elina Grundström) huonoa tiede- ja terveysjournalismia, kohuotsikoita, tieteen brändin alle levitettyä pseudotiedettä ja suoranaisen huuhaan ylläpitoa, mistä hän mainitsi esimerkkeinä horoskooppipalstat ja ennustajachatit. Pseudotieteellisyydestä Raevaara nosti esiin rokotteisiin liittyvät valheet, sähköallergian, homeopatian, enkeleihin uskomisen, uskonnollisen terveyshuuhaan ja tieteellisiltä kuulostavat, silkkaa huuhaata olevat terveydenhoitovälineet.

Hyvin näkyvästi Raevaara toi esille sen, että tieteellä voi hallita maailmaa. Vähintäänkin yhtä selvästi hän tähdensi sitä, että tiede on tiedonhankintajärjestelmä, ei mikään lopullinen totuus. Tiede on itseään täydentävää ja korjaavaa. Yksittäinen tutkimus voi tuoda jotakin uutta, mutta yksittäinen tutkimus on aina vain yksittäinen tutkimus. Kokonaisuus on se, mikä ratkaisee, eikä yksittäisestä tutkimuksesta pitäisikään vielä vetää kohuotsikoita ja rajuja johtopäätöksiä.

Tämä kokonaisuus muodostuu hyvin eri tasoilla liikkuvista tutkimuksista. Esimerkiksi modernin genetiikan ja evoluutiobiologian pohjalla ovat Gregor Mendelin herneillä tekemät risteytyskokeet ja Charles Darwinin lajien syntyteorioita käsitelleet populaatiotutkimukset.

Koira - ihmislajin ensimmäinen kotieläin ja maailman haudatuin eläin

Koira on osa ihmisen jokapäiväistä arkea. Kuva: Jorma Poutanen, Museoviraston kuvakokoelmat, Vuodet 1970-1979, Flickr, julkaistu Creative Commons -lisenssillä CC BY-NC-SA 2.0.

Raevaaran omana mielenkiinnon kohteena on ollut erityisesti koira, tarkemmin sanottuna koiran genetiikka ja evoluutio, joista hän kertoikin vierailuesitelmässään hyvin laajasti. Koira on ensimmäinen ihmisen kesyttämä eläin, maailman haudatuin eläin ja myös kesyeläimistä ainoa, joka levisi ympäri maailmaa ennen eurooppalaisten 1400-luvulla alkaneita suuria maailmanmatkoja.

Vai oliko sittenkään niin, että ihminen tietoisesti kesytti suden koiraksi? Entäpä jos susi kesytti itse itsensä seuraillessaan ihmisten metsästysretkiä ja herkutellessaan metsästystähteillä? Eniten ihmistä pelkääville susille jäi vähiten syötävää. Oliko kanssakäyminen siis lähtöisin sudesta?

Raevaara puhuukin mieluummin domestikaatiosta kuin kesyttämisestä. Kesyttäminen voi koskea vain yhtä yksilöä, mutta domestikaatiossa kokonainen populaatio muuttuu ja kehittyy lopulta jopa uudeksi lajiksi. Toki ihminen puolestaan jo Magdalenen kulttuurissa 12 000 - 9 000 vuotta sitten oppi hyödyntämään koiria esimerkiksi hevosten metsästyksen apuna.

Nykykäsityksen mukaan harmaasusi on koiran ainoa esi-isä. Ehkä vanhin jäänne koirasta on Belgiassa sijaitsevasta Goyet'n luolasta löytynyt kallo, jonka iäksi on määritetty 31 700 vuotta. Tuo "alkukoira" on todennäköisesti muistuttanut huskya.

Koiran alkukoti lienee Lähi-idässä, sillä koirat muistuttavat perimältään eniten Lähi-idässä eläviä susia. Siellä koirakanta alkoi runsastua 12 000 vuotta sitten, ja nykyiset koirarodut lienevätkin Lähi-idästä tulleiden koirien jälkeläisiä. Toki sekin on mahdollista, että susi olisi voinut muuttua koiraksi useita eri kertoja eri puolilla maailmaa hyötyessään ihmisen elintavoista. Kirjassaan Koiraksi ihmiselle Raevaara toteaakin näin: "Ehkä koiria voisi syntyä susista vieläkin, jos antaisimme siihen mahdollisuuden."

Vanhaa alkuperää olevia rotuja edustavat esimerkiksi afrikkalainen basenji, vinttikoira (saluki) ja japanilaiset pystykorvat. Vaikkapa mäyräkoiralle tyypillinen lyhytjalkaisuus on vain yhden geenin muunnos ja jo vanha ominaisuus. Systemaattinen koirien jalostaminen alkoi 1800-luvun viktoriaanisessa Englannissa. Aikakaudelle oli muutenkin tyypillistä luonnon hallitseminen ja ohjailu. Silloin jalostettiin myös paljon erilaisia ruusu- ja tulppaanilajikkeita puutarhoihin. Silloin pidettiin kukka- ja koiranäyttelyitä tai saalistus- ja linnustuskokeita.

Lukuisten hyvin erilaisten koirarotujen jalostamismahdollisuus perustuu pitkälti siihen, että esi-isänä toiminut harmaasusi on luonnonvaraisista koiraeläimistä kaikkein muuntelevin. Muuntelevia ominaisuuksia ovat esimerkiksi koko, väritys, turkki, lauman rakenne, ruokavalio ja saalistuskäyttäytyminen. Koiran jalostus on johtanut paljolti samoihin lopputuloksiin kuin monien muidenkin kotieläinten jalostus eli värityksen laikukkuuden lisääntymiseen, lyhytkuonoisuuteen ja hampaiden pienentymiseen, vaikka valinnassa on kiinnitetty huomiota lähinnä lauhkeuteen.

Koiran oma erityisominaisuus on eleiden ja niiden variaatioiden erityisen hyvä huomaaminen. Se pystyy tunnistamaan esimerkiksi ihmisen näyttämät osoituseleet paremmin kuin susi, kissa tai lähin sukulaislajimme simpanssi. Tämä ja monet muut seikat ovat johtaneet koiran ja ihmisen läheiseen yhteiseloon. Koiria ja ihmisiä on jopa haudattu samoihin hautoihin, mistä meitä lähin esimerkki löytyy Ruotsin Skateholmista.

Tiede kuuluu päivittäisten keskustelujen aiheeksi

Tiina Raevaaran keskeisenä ajatuksena näyttää olevan tieteen paikan puolustaminen osana jokapäiväistä elämää ja jokapäiväisiä keskusteluja. Hän kavahtaa tieteen eriytymistä muusta yhteiskunnasta. Tieteellistä tietoa on levitettävä suomen kielellä, ja tieteen keinoin on mahdollista ottaa kantaa kulloinkin yhteiskuntaa puhuttaviin teemoihin. Raevaaran suosituimmat blogipostaukset liittyvätkin nimenomaan myös iltapäivälehtien kohuotsikoissa esiintyneiden aiheiden tieteellisempään käsittelyyn ja tieteelliseen pohdintaan. Yksittäisen tutkimuksen tulos on osattava suhteuttaa muuhun tieteelliseen tietoon, jotta asiasta muodostuu oikea kuva.

Lue myös nämä tekstit aiemmista kirjailijavierailijoistamme

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

Risto Isomäki kertoi Kouvolan Lyseon lukiossa tulevista kirjoistaan ja ilmastonmuutoksen estämisestä

Uutuuskirja tuotantoeläinten pahoinvoinnista hätkähdyttää realistisuudellaan

Pasi Toiviainen: "Asettukaa hyvisten puolelle ja hankkikaa mielekäs elämä!"

Juha "Norppa" Taskinen vieraili Kouvolan Lyseossa

Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Uskoisitko, että esimerkiksi Coca Cola, Google, Bill Gates, Barack Obama ja Lady Gaga ovat saaneet omat nimensä eliöiden virallisiin tieteellisiin lajinimiin? Kuinka asiaan liittyvät Beyonce ja kultainen takapuoli? Miten Harry Potter, Shrek, Peter Pan, Paavo Pesusieni ja Tähtien sota ovat vaikuttaneet lajinimiin? Mikä Gaudeamus igitur on biologiassa? Onko tieteellisissä lajinimissä mukana ainuttakaan suomalaista sanaa? Darwinin syntymäpäivän kunniaksi olen koonnut maailman hauskimmat ja omituisimmat eläinten sekä kasvien lajinimet.

J. Cameronin valokuva Charles Darwinista vuodelta 1869. Lähde: Wikipedia. Lisenssi: Public domain (PD-1923).

Tämän viikon keskiviikkona 12.2.2014 vietetään evoluutioteorian kehittäjän Charles Darwinin (12.2.1809-19.4.1882) syntymäpäivää. Varsinkin kanadalaiset biologit ovat perinteisesti juhlineet Darwinin syntymäpäivää järjestämällä pääjaksosyömingit (Phylum Feast). Ideana on syödä taksonomisesti mahdollisimman monipuolista ruokaa, esimerkiksi ruokaa mahdollisimman monesta eliökunnan luokittelun eri pääjaksosta tai kaaresta. Ajatuksena on juhlia luonnon biodiversiteettiä (monimuotoisuutta), jolla on yhteinen menneisyys, yhteinen evolutiivinen alkuperä.

Ahmattiklubi ja nenäteoria

Pääjaksojuhlien idea syntyi 1970-luvulla pohjoisamerikkalaisilla yliopistokampuksilla. Inspiraatio tuli kuitenkin itse Darwinilta. Jo kauan ennen kuin Darwin pääsi osallistumaan maailmanympärimatkalle HMS Beagle -laivalla, hän oli innokas amatööritutkimusmatkailija. Hän kolusi kosteikkoja sekä maaseutuja ensin Edinburghin yliopiston ja myöhemmin Cambridgen ympäristössä. Samalla hän keräsi kaikenlaisia hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Hänen intonsa ei kuitenkaan aina rajoittunut pelkästään keräämiseen ja luokitteluun.

Ollessaan 22-vuotias Darwin perusti muutamien ystäviensä kanssa "Ahmattikerhon" (Glutton Club). Hänen ystävänsä Frederick Watkinsin mukaan tavoitteena oli syödä "lintuja ja petoja, joihin ihmisen makuaisti ei ollut tottunut". Kerhon jäsenet nauttivat kaikenlaisia ​​outoja lihalaatuja, vaikkapa haukkaa ja kaulushaikaraa. Watkins kuitenkin kirjoitti myöhemmin, ettei omituisten lihojen ruokahalua kestänyt kauan, vaan kerho lakkautettiin pian sen jälkeen, kun oli valmistettu "sanoinkuvaamaton" ateria ylikypsästä lehtopöllöstä.

Myöhemmin Darwinilla oli taas mahdollisuus tehdä kulinaarisia löytöjä HMS Beaglen maailmanympärimatkalla (27.12.1831-2.10.1836), kun hän ensin oli onnistunut pääsemään matkalle mukaan. Tuohon aikaan nimittäin oli vallalla ns. nenäoppi, jonka mukaan ihmisen luonteenpiirteet pystyy päättelemään nenän muodosta. Laivan kapteenin mukaan Darwinilla oli sen muotoinen nenä, että Darwin on hyvin epäsosiaalinen ja ettei hän tulisi pitkällä matkalla muiden ihmisten kanssa toimeen. Vasta monien suositusten jälkeen kapteeni uskalsi ottaa Darwinin mukaan matkalle.

Ruoan säilyttäminen oli 1830-luvulla yhä hyvin hankalaa. Laivalla syötiinkin lähinnä suolalihaa ja laivakorppuja (laivakorppujen modersinoitu resepti löytyy tästä linkistä). Tuoretta ruokaa ja vettä saatiin silloin, kun laiva rantautui. Darwin keräsi eläinnäytteitä ostamalla, verkolla tai aseella. Samalla hän myötävaikutti merkittävästi aluksen ruokakomeron sisältöön. Kaikki, mitä ei täytetty ja lähetetty takaisin Englantiin tutkimuksiin, saattoi päättyä ruokakulhoon.

Lähes katastrofi laiva-aterialla

Chilessä maisemamaalari Conrad Martens luuli ampuneensa nuoren amerikannandun (suuri, lentokyvytön lintu, Rhea americana). Vasta kun yksilö oli keitetty ja puoliksi syöty, Darwin ymmärsi sen olevan uusi, pienempi laji, josta hän oli kuullut Rio Negron alueen gauchoilta ja jota hän oli epätoivoisesti yrittänyt etsiä. Onneksi hän pystyi säilyttämään syömättömät osat, kuten pään, kaulan, höyhenet, yhden siiven ja nahkan.

Myöhemmin (vuonna 1837) Darwin oli tyytyväinen kuullessaan Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen kokouksessa, kun taksonomisti-lintutieteilijä John Gould nimesi lajin hänen mukaansa nimellä Rhea darwinii. Ranskalainen luonnontieteilijä Alcide Charles Victor Marie Dessalines d'Orbigny oli kuitenkin jo nimennyt sen nimellä Rhea pennata, josta käytetään myös nimeä Pterocnemia pennata, suomeksi patagoniannandu. Samassa Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen tilaisuudessa Darwin piti esitelmän nandulajien munista ja levinneisyydestä.

Charles Darwinin mukaan on kaikkiaan nimetty yhdeksän eliösukua ja yli 120 lajia, esimerkiksi Wallacea darwini –kärpänen, jonka sukunimi viittaa Alfred Russel Wallaceen, evoluutioteorian toiseen kehittäjään.

Tiedemiesten pääjaksosyömingit

Tässä on vuodelta 1989 Kanadan Brittiläisestä Columbiasta pääjaksosyöminkien esimerkkimenu, jossa tosin mainitut taksonomiset tasot vaihtelevat (tiedemiesten ateria Queen Charlotte –museossa):

Nisäkkäät: lahtivalas
Linnut: savustetut kalkkunaleikkeleet
Kalat: silliä
Simpukat: simpukoita Honnajoen suulta
Kotilot: etanoita
Kuoriäyriäiset: katkarapuja
Sanikkaiset: saniaisia
Yksisirkkaiset: sipulit, riisi
Kaksisirkkaiset: pekaanipähkinät, pinaatti
Sienet: herkkusienet
Bakteerit: suomalainen viili (valmistus perustuu maitosokerin eli laktoosin käymiseen maitohapoksi maitohappobakteerien avulla ja venyvyys johtuu streptokokkibakteerien tuottamasta limasta)

Kostiko Carl von Linné kilpailevalle luonnontieteilijälle?

Jukka "Yucca" Korpelan nettisivuilla on selostettu erinomaisen hyvin tieteellisten (eli huolimattomammin sanottuna latinalaisten) nimien periaatteet ja käytänteet.

Legendan mukaan Carl von Linné (23.5.1707-10.1.1778) oli ihastunut vanamon kukkaan ja antoi siksi sille oman sukunimensä latinalaisittain kirjoitettuna: Linnaea borealis. Sen sijaan – edelleen legendan mukaan - kilpailevan ranskalaisen luonnontieteilijän, Linnétä arvostelleen kreivi Comte de Buffonin (Georges-Louis Leclerc, 1707-1788) nimen Linné halusi antaa mahdollisimman rumalle lajille. Niinpä hän nimesi rupikonnan nimellä Bufo bufo. Legenda ei kuitenkaan liene täysin tosi, sillä bufo tunnetaan rupikonnan nimenä jo klassisessa latinassa.

Eläintieteessä muuten sallitaan tällaiset nimet, joissa sekä sukunimi että lajin määrittävä toinen osa ovat samat. Kasvitieteessä tällaiset eivät ole hyväksyttyjä. Erikoista on se, että sama sukunimi on melko monessa tapauksessa käytössä sekä eläinten että kasvien niminä. Esimerkiksi Pieris voi tarkoittaa sekä kanervakasvia että perhosta, Iris voi tarkoittaa sekä rukoilijasirkkaa että kurjenmiekkaa, Aa voi tarkoittaa nilviäistä tai orkideaa.

Googlen ja Microsoftin mukaan nimetyt lajit



Hakukoneyhtiö Googlen mukaan on nimetty madagaskarilainen muurahaislaji Proceratium google. Lähde: AntWeb: Species: Proceratium google. Available from: http://www.antweb.org/description.do?rank=species&name=google&genus=proceratium&subfamily=proceratiinae&project=allantwebants. Accessed 11 February 2014. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 3.0 Ei sovitettu (CC BY 3.0).

Hakukoneyhtiö Googlen mukaan on nimetty madagaskarilainen muurahaislaji Proceratium google. Tämä muurahainen on ilmeisesti erikoistunut saalistamaan hämähäkkien munia. Siksi se on nimetty Googlen mukaan, koska Googlekin pystyy löytämään tuntematonta tai vierasta saalista verkosta.

Microsoftin perustaja Paul Allen on ikuistettu Eristalis alleni –kukkakärpäsen nimeen ja Bill Gates Eristalis gatesi –kukkakärpäsen nimeen.

Muiden yritysten mukaan nimettyjä lajeja

Kanin alalaji Sylvilagus palustris hefneri on saanut nimensä "pupuyhtiössä" aikuisten viihteen parissa työskentelevältä Hugh Hefneriltä, joka myös rahoitti nimen antanutta tutkijaa. Madagaskarilainen palmu taas on nimetty nimellä Dypsis mcdonaldiana, koska hampurilaisjätti rahoitti tutkimusta. Kärpäsiä syövä hiekka-ampiainen taas on nimeltään Oxybelus cocacolae. Muinainen matelija sai sukunimekseen Qantas, kun tämä australialainen lentoyhtiö rahoitti tutkimuksia.

Sammakkoeläimen Fedexia-fossiili puolestaan sai nimen FedEx-kuljetusliikkeen mukaan, koska yhtiö omisti tutkimusalueen. Automerkeistä tieteellisiin nimiin on päässyt ainakin Land Rover (muinainen jyrsijä Heterocricetodon landroveri ja kiistanalainen syyläjuuren nimi Scrophularia landroveri), jota tutkijat ovat omien sanojensa mukaan halunneet kiittää kestävyydestä pitkillä tutkimusmatkoilla. Lisäksi syyläjuurella on samanlainen huomaamattoman harmaanvihreä väri kuin oli tutkijoiden Land Roverilla.

Kuka tahansa ei kuitenkaan saa nimeään tieteelliseen nimistöön. Kreikan endeeminen eli kotoperäinen kala tunnetaan nimellä Silurus aristotelis, sananmukaisesti "Aristoteleen kissakala", sillä Aristoteles kuvasi ensimmäisenä sen lisääntymistavat. Sen sijaan Corydoras narcissus –kissakala on nimetty näin siksi, että sen löytäjät olisivat välttämättä halunneet nimeen omat nimensä. Luokittelun tehnyt tutkija ei kuitenkaan tähän suostunut, vaan hieman piruillen viittasi narsismiin eli itserakkauteen.

Kuuluisuuksien mukaan nimettyjä dinosauruksia

Megapnosaurus-dinosaurussuvun nimi tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa isoa kuollutta (hengittämätöntä) liskoa. Aiemmin sama dinosaurussuku tunnettiin nimellä Syntarsus, mutta nimeä jouduttiin muuttamaan, koska aiemmin eräs kovakuoriainen oli nimetty samalla nimellä. Australialainen Serendipaceratops arthurcclarkei –dinosaurus taas nimettiin scifi-kirjailija Arthur C. Clarkin mukaan. Arthurdactylus conandoylensis –pterosaurus sai nimensä Arthur Conan Doylelta, jonka The Lost World –tarinassa pterosaurus kuljetetaan viidakosta Lontooseen.

Jurassic Parkin luojan Michael Crichtonin mukaan on nimetty ainakin kolme dinosaurusta: Crichtonsaurus-suku, Cedrorestes crichtoni ja Bienosaurus crichtonii. Saman elokuvan ohjaaja Steven Spielbergin mukaan nimettiin Coloborhynchus spielbergi –pterosaurus.

Dire Straitsin laulaja Mark Knopfler on antanut nimensä Masiakasaurus knopfleri –dinosaurukselle, koska tutkijan mukaan "aina soittaessamme kaivausalueella Dire Straitsia löytyi Masiakasaurus-fossiileja, muuten ei". Madagaskarilainen sana "masiaka" tarkoittaa häijyä.

Lady Gagan ja muiden muusikkojen mukaan nimettyjä lajeja

Laulaja Lady Gagan mukaan on nimetty saniaissuku Gaga. Lajinimiä ovat esimerkiksi Gaga germanotta, joka viittaa laulajan ristimänimeen Stefani Germanotta, ja Gaga monstraparva. Viimeksi mainittu tulee meksikolaisesta Lady Gagan faneja tarkoittavasta nimestä, joka on suomeksi pikkumonsterit. Gagan mukaan on nimetty myös Aleiodes gaga –ampiainen. Lähde: Yne Van De Mergel, Wikipedia/Flickr. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 2.0 Yleinen (CC BY2.0).

Ludwig van Beethoven on antanut nimensä Beethovena-ampiaissuvulle ja Gnathia beethoveni –siiralle sekä Mozartella beethoveni –ampiaiselle. Wolfgang Amadeus Mozartin mukaan on nimetty myös Bishopina mozarti –raakkuäyriäinen.

Terebellides sepultura –mato on nimetty brasilialaisen Sepultura-hevimetallibändin mukaan. Karibialainen Gnathia marleyi –siira taas on saanut nimensä reggaemuusikko Bob Marleyn mukaan. Bee Gees –yhtye taas löytyy Agra beegees –kovakuoriaisen nimestä. Punkmusiikin pioneeri Ramones-yhtyeen jäsenten nimet löytyvät trilobiittien nimistä: Mackenziurus johnnyi, Mackenziurus joeyi, Mackenziurus deedeei ja Mackenziurus ceejayi. Aptostichus bonoi –hämähäkki on nimetty U2-lauluyhtyeen solisti Bonon mukaan.

Rolling Stonesin mukaan on nimetty fossiileina esiintyvät lajit Aegrotocatellus jaggeri, Anomphalus jaggerius (viittaukset Mick Jaggeriin) ja Perirehaedulus richardsi (viittaus Keith Richardsiin). Sukupuuttoon kuollut eoseeniajan jättiläismäinen Barbaturex morrisoni –iguaanilisko taas on nimetty The Doors –yhtyeen laulaja, "liskokuningas" Jim Morrisonin mukaan ja Myrmekiaphila neilyoungi –hämähäkki Neil Youngin mukaan. Motörheadin Lemmy Kilmister on saanut nimensä Kalloprion kilmisteri –fossiilin lajinimeen. AC/DC:n perustajien Angus ja Malcolm Youngin mukaan on nimetty muinaiset tuhatjalkaiset Maldybulakia angusi ja Maldybulakia malcolmi.

Frank Zappa puolestaan antoi nimensä Phialella zappai –meduusalle, Pachygnatha zappa –hämähäkille, Oenonites zappae –monisukasmadolle, Amaurotoma zappa –kotilolle ja Zappa-kalasuvulle. Zappa-suvun nimennyt tutkija myöntää olevansa suuri Frank Zappa –fani sekä musiikillisesti että myös ajatusmaailman osalta, mutta lisäksi hän toteaa nimen olevan erittäin hyvä tieteelliseksi nimeksi (lyhyt ja helppo ääntää).,Frank Zapan mukaan on nimetty myös asteroidi "3834 Zappafrank". Sen sijaan "16745 Zappa" –asteroidi on saanut nimensä astronomi Giovanni Zapalta.

Laulaja Lady Gagan mukaan on nimetty saniaissuku Gaga. Lajinimiä ovat esimerkiksi Gaga germanotta, joka viittaa laulajan ristimänimeen Stefani Germanotta, ja Gaga monstraparva. Viimeksi mainittu tulee meksikolaisesta Lady Gagan faneja tarkoittavasta nimestä, joka on suomeksi pikkumonsterit. Gagan mukaan on nimetty myös Aleiodes gaga –ampiainen.

Beyonce ja kultainen takapuoli

Laulaja Beyoncé Knowles on antanut inspiraation Scaptia (Plinthina) beyonceae –hevoskärpäsen nimeen. Tämän aiemmin nimeämättömän kärpäsen nimennyt tutkija Bryan Lessard perustelee valintaa sillä, että kärpäsellä on kultainen takapuoli ja että "Beyoncé on kaikkien aikojen kärpäsdiiva". Kärpänen myös löydettiin ensimmäistä kertaa Beyoncén syntymävuonna 1981. Lisäksi Destiny's Child –yhtyeessä ollessaan Beyoncé levytti Bootylicious-kappaleen, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa uhkeaa, muodokasta tai täyteläistä takapuolta. Lähde: Nat Ch Villa, Wikipedia/Flickr. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 2.0 Yleinen (CC BY 2.0).

Laulaja Beyoncé Knowles on antanut inspiraation Scaptia (Plinthina) beyonceae –hevoskärpäsen nimeen. Tämän aiemmin nimeämättömän kärpäsen nimennyt tutkija Bryan Lessard perustelee valintaa sillä, että kärpäsellä on kultainen takapuoli ja että "Beyoncé on kaikkien aikojen kärpäsdiiva". Kärpänen myös löydettiin ensimmäistä kertaa Beyoncén syntymävuonna 1981. Lisäksi Destiny's Child –yhtyeessä ollessaan Beyoncé levytti Bootylicious-kappaleen, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa uhkeaa, muodokasta tai täyteläistä takapuolta.

Beatlesien John Lennonin ja Ringo Starin mukaan annettiin nimet hämähäkeille: Avalanchurus lennoni ja Avalanchurus starri. Beatlesit löytyvät myös Bushiella (Jugaria) beatlesi –nivelmadon nimestä. Greeffiella beatlei –madon karvaisuus taas muistuttaa Beatlesien hiustyyliä. Paul McCartney on saanut nimensä Struszia mccartneyi –trilobiittiin.

Preseucoila imallshookupis -ampiainen on nimetty Elvis Presleyn muistoksi. Lajin sukunimi tulee hänen sukunimestään ja lajiosa taas Elviksen All Shook Up –singlestä. Mesoparapylocheles michaeljacksoni –erakkoravun fossiili löydettiin samana päivänä, jolloin tutkijat kuulivat Michael Jacksonin kuolemasta.

Cirolana mercuryi –siira ja Queen-legenda Freddie Mercury ovat molemmat kotoisin Sansibarilta (Zanzibar). Mercury kuitenkin vietti Intiassa suuren osan lapsuudestaan, ja hänen mukaansa on nimetty myös intialainen Mercurana-sammakkosuku. Taeniopteryx mercuryi –kärpänenkin sai nimensä Mercurylta. Kolumbialainen puissa elävä Dendropsophus stingi –sammakko taas on saanut selvästikin nimensä Stingiltä.

Harvinaiselle malesialaiselle Heteropoda davidbowie –hämähäkille antoi nimensä David Bowie. Saksalaisen hämähäkkitutkija Peter Jägerin mukaan molemmat ovat hieman omituisia ja pysyvät mielellään poissa spottivaloista. Lisäksi Bowien läpimurtoalbumi oli "The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars".

Rocklegenda Roy Orbisonin ja hänen leskensä Barbara Orbisonin mukaan annettiin nimi viiden millimetrin mittaiselle intialaiselle Orectochilus orbisonorum –kovakuoriaiselle. Nimessä oleva orum-pääte viittaa aviopariin. Jos laji olisi nimetty vain miehen mukaan, se päättyisi i-kirjaimeen, naisen mukaan taas ae-päätteeseen. Arizonan yliopiston hyönteistutkija Quentin Wheeler perustelee nimeä esimerkiksi sillä, että kovakuoriainen näyttää ulkonäöltään kuin sillä olisi päällään smokki.

Barack Obama, muut poliitikot ja Tähtien sota

Aiemmin Quentin Wheeler yhdessä kollegansa nimesi 65 uutta kovakuoriaislajia, joiden nimiksi tuli esimerkiksi Agathidium bushi presidentti George W. Bushin mukaan, Agathidium cheneyi varapresidentti Dick Cheneyn mukaan ja Agathidium rumsfeldi puolustusministeri Donald Rumsfeldin mukaan.

Yksi kovakuoriainen sai nimekseen Agathidium vaderi, koska sen kiiltävä pää muistuttaa Darth Vaderin (Anakin Skywalker) kypärää. Nimiä kovakuoriaisille keksittiin myös Pocahontasin (Agathidium pocahontasae –kovakuoriainen Pocahontasin mukaan nimetyn maakunnan mukaisesti) ja tutkijoiden vaimojen mukaan.

Tähtien sota on innoittanut muitakin tutkijoita. Tunnetaan esimerkiksi ampiaiset, joiden nimet ovat Polemistus yoda ja Polemistus vaderi, Tetramorium jedi –muurahainen sekä Yodan päätä ulkonevine korvineen muistuttavat Yoda-matosuku ja Albunione yoda –siira. Televisiosarjan Jadzia Dax –hahmon mukaan taas nimettiin kovakuoriaiset Agra dax ja Agra smurf. Mr. Worf antoi nimensä Annuntidiogenes worfi –erakkoravulle.

Aptostichus barackobamai –hämähäkki sai nimensä Barack Obamalta, joka on tunnettu Spiderman (Hämähäkkimies) –sarjakuvien suurena fanina.

Urheilijoiden ja elokuvatähtien mukaan nimettyjä lajeja

Mastophora dizzydeani –hämähäkki on nimetty baseball-pelaaja Dizzy Deanin mukaan, koska se käyttää verkossa tahmeaa palloa saaliin kiinni nappaamiseen.

Albunea groeningi –rapu on nimetty Simpsonien luojan Matt Groeningin mukaan. Linnunradan käsikirja liftarille –kuunnelma- ja romaanisarjan luonut Douglas Adams on saanut nimensä  Tetramorium adamsi –muurahaiseen.

Campsicnemius charliechaplini –kärpänen on nimetty Charlie Chaplinin mukaan siksi, että tämän lajin kuollessa keskimmäiset jalat jäävät yleensä vääräsääriseen asentoon.

Kambrikauden Kootenichela deppi –niveljalkainen on saanut nimensä Saksikäsi Edwardia näytelleen Johnny Deppin mukaan. Fossiilin suuret kynnet olivat tuoneet tutkijalle heti mieleen Saksikäsi Edwardin. Samaan asiaan viittaa myös sukunimi Kootenichela, sillä latinan sana "chela" tarkoittaa kynsiä tai saksia. Lisäksi Kootenay on sen kanadalaisen kansallispuiston nimi, josta fossiili löydettiin.

Kun Hydroscapha redfordi –kovakuoriainen nimettiin Jeremiah Johnsonia näytelleen Robert Redfordin mukaan, tutkijoille sattui kömmähdys. Kovakuoriainen löytyi idaholaisilta Jerry Johnson Hot Springs –lähteiltä, jonka nimen tutkijat luulivat tulevan Jeremiah Johnsonista. Niinpä kovakuoriainen nimettiin Robert Redfordin mukaan. Tosin perusteluissa mainittiin myös se, että Redford oli osallistunut Kalliovuorten suojeluhankkeisiin.

Titanic-elokuvan naistähti Kate Winsletin mukaan on saanut nimensä Agra katewinsletae –kovakuoriainen. Maakiitäjäiskovakuoriaisen lajinimi Agra liv tulee Armageddon-tähti Liv Tyleristä ja Agra schwarzeneggeri taas Arnold Schwarzeneggeristä. Angelina Jolie on lainannut nimensä Aptostichus angelinajolieae –hämähäkille. Marilyn Monroen mukaan on saanut nimensä Norasaphus monroeae –trilobiittifossiili.

Tieteilijöiden mukaan nimettyjä lajeja

Saksalaisen yleisnero Johann Wolfgang von Goethen mukaan on nimetty Goethaeana-ampiaissuku, jonka yksi laji on nimeltään Goeathaena shakespearei.

David Attenborough on saanut oman nimensä useisiin suku- tai lajinimiin: Attenborosaurus (plesiosauruslisko), Agapornis attenboroughi (plioseenikauden papukaijalintu), Ctenocheloides attenboroughi (rapu), Materpiscis attenboroughi (devoniajan kala), Nepenthes attenboroughii (lihansyöjäkasvi), Prethopalpus attenboroughi (hämähäkki) ja Zaglossus attenboroughi (nokkasiili).

Gorillatutkija Dian Fosseyn mukaan on nimetty Conyza montigena var. fosseyae –asterikasvi, josta hän keräsi näytteitä.

Matemaatikko Karl Friedrich Gaussin mukaan sai nimensä Gaussia-palmusuku. Leonardo davincii –koiperhosen, Plato-hämähäkin, Socratea-palmun, Colletes gandhi –kovakuoriaisen ja Phalacrocorax aristotelis –merimetson nimien esikuvia ei liene vaikea arvata. Astrofyysikko Fred Hoylen mukaan nimettiin stratosfäärin yläosasta löytynyt Janibacter hoylei –bakteeri.

Taiteilijoiden mukaan nimettyjä lajeja

Garylarsonus-kovakuoriaissuku, Serratoterga larsoni -perhonen ja Strigiphilus garylarson –väive on nimetty sarjakuvapiirtäjä Gary Larsonin mukaan. Hänen Harhama-sarjakuvissaan yhteiskuntaa on usein tarkasteltu eläinten näkökulmasta.

Taidemaalareiden mukaan on nimetty ainakin kaksi koilajia: Microchilo elgrecoi ja Microchilo murilloi. Ensin mainittu sai nimensä espanjalaiselta El Grecolta ja toinen meksikolaiselta Murillolta.

William Shakespearen mukaan on nimetty Shakespearia-ampiaissuku ja Legionella shakespearei –bakteeri.

Lanzarotelta löydetty Elysia manriquei –merietana on arkkitehtonisen ja värikkään ulkonäkönsä ansiosta nimetty saarella elämäntyönsä tehneen arkkitehti Cesar Manriquen mukaan. Toisen arkkitehdin mukaan nimetty laji on muinainen Gaudipluma-rapu, jonka selkäkilpi muistuttaa espanjalaisen Antoni Gaudin rakennuksia.

Monille lajeille on annettu kuuluisuuksien nimiä siinä toivossa, että tämä auttaisi harvinaisten lajien suojelua. Sibon noalamina –käärmeen nimessä lajiosa tulee espanjan kielen sanoista "ei kaivoksille". Serranía de Tabasará –vuoristossa, josta käärmeet löydettiin, alkuperäisasukkaat halusivat vastustaa sinne perustettavia kaivoksia.

Kasvi ilmiintyi tutkijoille Harry Potterin mukaisesti

Mielikuvitushahmotkin ovat kelvanneet tieteellisten nimien pohjaksi. Esimerkiksi Aname aragog –hämähäkin nimi tulee Harry Potter –kirjassa esiintyvältä Hämäkäk-hämähäkiltä, jonka nimi on englanniksi Aragog. Harry Potterista tulee myös Dracorex hogwartsia –dinosauruksen nimi, sillä Tylypahka on alkuperäiskielellä Hogwarts. Lajin sukunimi tarkoittaa lohikäärmekuningasta. Katkerokasvin nimi Macrocarpaea apparata tulee Potter-kirjojen verbistä "to apparate", suomeksi ilmiintyä, millä tarkoitetaan velhojen tapaa liikkua ja ilmestyä paikalle taikakonstein. Tutkijat olivat nähneet ecuadorilaisessa kansallispuistossa oudon, lehdettömän kasvin, jota he eivät pystyneet tunnistamaan. Tutkijat jatkoivat etsimistä. Juuri kun he olivat luovuttamaisillaan sateen ja pimeyden takia, heille ilmiintyi hyväkuntoisena ja kukkivana vastaava kasvi, jonka he tunnistivat uudeksi lajiksi.

Lajinimiä Peter Panista, Paavo Pesusienestä ja Shrekistä

Helinä-keijun mukaan nimetty Tinkerbella nana on vain 250 mikrometriä pitkä. Lähde: John T. Huber & John S. Noyes 2013, A new genus and species of fairyfly, Tinkerbella nana (Hymenoptera, Mymaridae), with comments on its sister genus Kikiki, and discussion on small size limits in arthropods, Journal of Hymenoptera Research 32: 17–44, doi: 10.3897/JHR.32.4663. Lisenssi: Creative Commons Nimeä 3.0 Ei sovitettu (CC BY 3.0).

Yksi uusimmista satuolentojen mukaan nimetyistä hyönteisistä on uskomattoman pieni (pituus 250 mikrometriä, siis 2,5 kertaa ihmisen hiuksen paksuus) Tinkerbella nana, jonka nimi viittaa Peter Pan –kirjojen Helinä-keijuun (Tinkerbell) ja Nana-koiraan.

Calumma tarzan –nimellä tunnetaan madagaskarilaisesta Tarzan Forest –metsästä löydetty kameleontti. Australialainen Eeyorius-kalasuku on nimetty Nalle Puh –kirjojen aasi Ihaan englantilaisen nimen mukaan, koska molemmat elävät kosteilla, pimeillä paikoilla.

Shrek-jätin mukaan on nimetty sitä ulkonäöltään muistuttava punkkisuku Shrekin, jonka nimessä oleva latinan kielen pääte "-in" tarkoittaa pikkuruista. Paavo Pesusieni (englanniksi Spongebob Squarepants) taas sai tutkijat nimeään borneolaisen oranssin sienen nimellä Spongiforma squarepantsii. Sen itöitä tuottava osa muistuttaa suurella suurennoksella merenpohjaa, jossa Paavo Pesusieni asuu.

Vanhan The Muppet Show –ohjelman ärtyisät ukot Waldorf ja Statler antoivat nimen Geragnostus waldorfstatleri –trilobiitille, jonka takapää näyttää heidän päältään.

Voi sudenpieru, Gaudeamus igitur ei olekaan laulu vaan jyrsijä!

Trooppisessa Afrikassa esiintyvä ampiainen tunnetaan nimellä Hakuna matata, joka swahilin (suahilin) kielellä tarkoittaa "ei huolta" tai "hyvää päivää" ja on tuttu sanonta Leijonakuningas-elokuvasta. Tamoya ohboya –meduusan nimi tulee siitä, että sukeltajat yleensä sanovat ensimmäisenä "Oh boy" (voi pojat), kun he näkevät tämän meduusan. Kun Cyclocephala-kovakuoriaissuvussa oli jo paljon lajeja ja vielä löytyi yksi, se nimettiin nimellä Cyclocephala unamas (esp. unamas = vielä yksi). Muinainen jyrsijä taas on saanut nimen Gaudeamus igitur.

Tieteellisessä nimistössä on myös runsaasti akronyymejä eli kirjain- tai lyhennesanoja. Esimerkiksi Afropolonia tgifi –samettipunkin lajiosa on lyhennelmä "Thank God it's Friday" –virkkeestä. Joukossa on jopa kaksimielisiä ja epäsovinnaisia merkityksiä. Tuhkeloiden (savusieniä) tieteellinen nimi Lycoperdon tarkoittaa sudenpierua. Vastaavalla nimellä tuhkelot tunnetaan myös ranskassa ja espanjassa. Tieteellisistä nimistä löytyy melko paljon myös sukupuoliseen kanssakäymiseen sekä moniin nautintoaineisiin liittyviä nimityksiä, mutta toisaalta runsaasti nimistöä on saatu myös eri uskonnoista.

Suomalaisetkin osaavat

Ordovikikauden Sampo-lonkerojalkaissuku on saanut tieteellisen nimensä Kalevalan ihmekone Sammon mukaan.

Myös suomenkieliset eläinten uudet laji- ja sukunimet yllättävät hauskuudellaan:  apinanaama, hamstrukas, hankko, hekko, herkko, hännäkkö, imujalka, kakomisti, kaljuselkä, karkko, karvajalka, koirankuono, koiro, kolmikärki, kolokolo, kolokolo-opossumi, kusimanse, kyzylkuminjerbo, lattapää, leikko, leikkonen, lenkko, lerkko, leveänenä, manuli, murrikka, peikkoleikko, piippa, pitkäräpylä, pitkäsormi, putkikuono, pyörökorva, rillilenkko, ronkko, serotiini, siippa, suppilokorva, tikutaku, tuppihäntä, tupsupiikikäs, unau, valevampyyri, viiruselkä, villakko jne.

Suomalaiset kasvienkin lajinimet ovat usein hyvin hauskoja. Sopisivatko seuraavat Suomessa kasvavien kasvien nimet hellittelynimiksi omalle kullalle tulevana ystävänpäivänä? Vai kävisivätkö jotkin näistä mieluummin haukkumanimiksi vihamiehille?

Nämä kaikki ovat suomalaisten kasvien virallisia (ei siis kansanomaisia) nimiä: hapsiluikka, helminukkajäkkärä, herttakaksikko, hilmiö, hoikkaröllinurmikka, hörtsö, höröjäsenruoho, jäykkäpitkäpalko, kalliosirkunjyvä, kalliotankikeltano, katinjuustomalva, kattokattara, keräpäävihvilä, ketomasmalo, kiehkurapantaheinä, kiertohapsikka, kilkkaruoho, kyläsirkunjyvä, kärsänenätti, lusikkarevonhäntä, lutukka, meriotakilokki, mielikinkeltano, mäkilehtoluste, mätäshelmikkä, napahärkki, niittyräpelö, nuhrukeltano, nukula, nurmikaunokki, nurmipuntarpää, närvänä, okakruunuohdake, ormio, palavarakkaus, palleropalpakko, papelorikko, paunikko, pehmytmesiheinä, pellavahatikka, peltomurattitädyke, pihatähtimö, pikkuemäkki, pikkupunka, pyörtänökattara, pörrökattara, rusolinnunjalka, räpelö, rätvänä, rönsyhaarikko, soreahiirenporras, suikeanoidanlukko, suippulaukkaneilikka, suomukka, suppiloporro, säderusokki, tahmikki, tummatähkämunkki, tuoksusimake, tupasluikka, tähkä-ärviä, törrösara, törökki, vaihdokaskattara, valkopärskäjuuri.

Kasvimaiden yleinen rikkaruoho, joka kansanomaisesti tunnetaan vesiheinänä, on viralliselta nimeltään pihatähtimö. Jos siis et ehdi kitkeä rikkaruohoja kasvimaaltasi, voit kehua kaikille kasvattavasi pihatähtimöitä!

Eliökunnan monipuolisuutta voisi hyödyntää ravintona entistä enemmän

Hyönteisravintoa käytetään yleensä erittäin vähän, vaikka esimerkiksi heinäsirkat voisivat olla kanaa ravitsevampia. Heinäsirkkojen lihasta 50-75 prosenttia on proteiineja, hämähäkeistä ja kärpäsentoukista 64 prosenttia sekä termiiteistä 46 prosenttia, kun taas lampaanliha, sianliha, häränliha, kala ja kana sisältävät proteiineja yleensä vain 17-23 prosenttia.

Vincent M. Holt kirjoitti jo vuonna 1885 kirjan "Why not eat insects?" Miltä kuulostaisi vaikkapa English Menu Number I:

Etanakeitto
Turskaa etanakastikkeessa
Ampiaisen toukkia
Voissa ruskistettuja koiperhosia
Perhosen toukilla höystetty naudanlihapata
Varhaisporkkanoita jauho-matokastikkeella
Karviaiskiisseliä sahapistiäisten toukkien kera
Maustettuja lehtisarvisten (kovakuoriaisten) toukkia
Sarvijaakon toukkia paahtoleivällä

Moni saattaa syödä huomaamatta esimerkiksi kirvaperäisiä tuotteita. Punaisten marmeladimakeisten värjäämiseen käytettävä väriaine E120 (karmiini, kokkiniili, karmiinihappo) on kuivatuista kokkiniilikirvoista uutettu aine. Yhteen kiloon väriainetta tarvitaan 150 000 kuivattua naaraskirvaa. Sellakka (E904) puolestaan on kilpikirvojen eritettä, jota saadaan puiden rungoilta ja oksilta.

Loppusanat

Runsaasti lisää hauskoja tieteellisiä nimiä voi katsoa seuraavista linkeistä, joita olen osittain käyttänyt myös tämän blogikirjoitukseni lähteinä:

CuriousTaxonomy.net
Virgin Media: Animals named after musicians

Toivotan kaikille blogini lukijoille hauskaa Darwinin synttärijuhlaa sekä oikein hyvää ystävänpäivää 14. helmikuuta! Kun saatte ystävänpäivänä niitä punaisia sydämenmuotoisia marmeladimakeisia, niin pääsette samalla herkuttelemaan myös kokkiniilikirvoilla...