Länsi-Euroopassa kesä-heinäkuu oli mittaushistorian lämpimin ja valtameret olivat heinäkuussa globaalisti ennätyksellisen lämpimiä

Vasemmassa kartassa on esitetty värikoodeilla Euroopan eri alueiden lämpötilat kesä-heinäkuussa 2026 verrattuna ajanjakson 1991–2020 kesä-heinäkuihin (valkoinen = tavanomainen lämpötila, oranssi = keskimääräistä lämpimämpi, tummempi oranssi = paljon keskimääräistä lämpimämpi, vaaleansininen = keskimääräistä viileämpi, tummempi sininen = paljon keskimääräistä viileämpi) ja ennätykset ajanjaksolta 1979–2026 (tummanpunainen = ennätyksellisen lämmintä, tummansininen = ennätyksellisen viileää). Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty Länsi-Euroopan (11° W–15° E, 37° N–55° N) vuosien 1979–2026 kesä-heinäkuiden keskimääräiset lämpötilat maa-alueilla verrattuna ajanjakson 1991–2020 kesä-heinäkuiden keskiarvoon (= diagrammin nollakohta). Data: ERA5. Credit: Copernicus C3S/ECMWF. 

Länsi-Euroopassa kesä-heinäkuun jakso oli vuonna 2026 koko tarkasteluvälin 1979–2026 lämpimin kesä-heinäkuu. Kuumuus ja kuivuus johtivat laajoihin maastopaloihin. Monissa joissa virtaava vesimäärä oli keskimääräistä pienempi tai jopa poikkeuksellisen pieni. Suomessa kesäkuu oli suuressa osassa maata 1–2 astetta keskimääräistä lämpimämpi, mutta heinäkuun keskilämpötila oli useimmilla Suomen alueilla tavanomainen.

Globaalisti heinäkuu 2026 oli ERA5-aineistossa mittaushistorian lämpimimpien heinäkuiden tilastossa käytännössä jaetulla toisella sijalla yhdessä heinäkuun 2024 kanssa (heinäkuu 2024 vain 0,01 astetta lämpimämpi). Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin heinäkuu on ollut vuonna 2023. Globaali heinäkuun 2026 keskilämpötila oli 16,90 astetta, mikä on 1,47 astetta korkeampi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) heinäkuiden keskilämpötila.

Vuorokausien globaalit merien pintaveden keskilämpötilat 1.1.1979–31.7.2026 alueella 60° S–60° N.  Vuosi 2026 on esitetty tummanpunaisella käyrällä, vuosi 2025 punaisella, vuosi 2024 oranssilla ja vuosi 2023 keltaisella. Muut vuodet on kuvattu ohuilla harmailla käyrillä. Vuosien 1979–2022 keskiarvo on piirretty harmaalla katkoviivoituksella. Data: ERA5. Credit: Copernicus C3S/ECMWF. 

Valtamerien keskilämpötila oli heinäkuussa 2026 globaalisti (leveysasteilla 60° S–60° N) koko mittaushistorian korkein heinäkuun keskilämpötila. Nyt se oli 20,96 astetta, kun aiempi ennätys oli 20,89 astetta heinäkuulta 2023.

Lähde

Copernicus: Highest July global ocean surface temperatures as exceptionally hot, dry conditions fuel wildfires in Europe

Lue myös nämä

Uusi Euroopan ilmaston tilaa tarkasteleva raportti julkaistiin tänään: Eurooppa on kaikkein nopeimmin lämpenevä maanosa

Tänään julkaistu tutkimus: Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana maapallo on lämmennyt globaalisti nopeammin kuin yhtenäkään aiempana vuosikymmenenä mittaushistorian aikana

Heinäkuu oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin ja 36 peräkkäistä vuorokautta ovat olleet lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi

Uusi Euroopan ilmaston tilaa tarkasteleva raportti julkaistiin tänään: Eurooppa on kaikkein nopeimmin lämpenevä maanosa

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (ECMWF) ja Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) julkaisivat tänään Euroopan ilmaston tila 2025 -raportin. Tässä joitakin keskeisiä poimintoja raportista.

Euroopan nopea lämpeneminen kutistaa lumi- ja jääpeitettä Samaan aikaan korkeat ilman sekä merien lämpötilat, kuivuus ja helleaallot vaikuttavat kaikkialla Välimereltä arktiselle alueelle. Eurooppa ja monet muut maapallon alueet ovat alttiina erilaisille ääri-ilmiöille ennätyksellisistä helleaalloista tuhoisiin metsäpaloihin ja jatkuvaan luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Tällä on seurauksia yhteiskunnille ja ekosysteemeille kaikkialla Euroopassa.

Suomessa koettiin vuonna 2025 ennätyksellisen voimakas helleaalto ja lähes koko Euroopassa oli keskimääräistä lämpimämpää

Kartan värit kuvaavat maksimilämpötilaa heinäkuussa 2025. Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty helleaallot subarktisessa Fennoskandiassa vuodesta 1950 lähtien. Ympyrän koko on verrannollinen helleaallon vaikutusalueeseen. Kymmenen vakavinta helleaaltoa on merkitty tummemmilla väreillä ja harmaa osoittaa ne helleaallot, jotka eivät kuulu kymmenen pahimman joukkoon. Subarktinen Fennoskandia määritellään tässä Manner-Norjaksi, Ruotsiksi ja Suomeksi leveyspiirin 60° N pohjoispuolella (60°–72° N, 4°–32° E). Voimakkuuden määrittelyyn vaikuttavat keskimääräinen lämpötilapoikkeama suhteessa vertailujaksoon (vuodet 1961–1990), helleaallon kesto ja vaikutusalueen laajuus. Data: E-OBS, SYNOP. Credit: DWD/C3S/ECMWF.

Ainakin 95 % Euroopan pinta-alasta oli viime vuonna pitkän aikavälin keskimääräisiä lämpötiloja lämpimämpi. Ennätyksellisen voimakas helleaalto vaikutti Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa heinäkuussa kolmen viikon ajan, kun lämpötilat ylittivät 30 celsiusastetta peräti 21 peräkkäisenä päivänä. Lämpötila oli tämän helleaallon aikana 10,2 celsiusastetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja korkeampi. Korkeimmillaan lämpötila nousi Norjan Frostassa 34,9 asteeseen. 

Vuotuisen pintalämpötilan poikkeamat ja äärimmäisyydet vuonna 2025. Äärimmäisluokat viilein (tummansininen) ja lämpimin (tummanpunainen) perustuvat vuosien 1979–2025 tilastoihin. Muut luokat kuvaavat sitä, miten lämpötilat vertautuvat niiden jakaumaan vertailujaksolla 1991–2020. Paljon keskimääräistä lämpimämpi (keskipunainen) tarkoittaa sitä, että on ollut lämpimämpää kuin 90 % vuosista. Keskimääräistä lämpimämpi (vaalein punainen) tarkoittaa sitä, että on ollut lämpimämpää kuin 66 % vuosista. Lähellä keskiarvoa (valkoinen) tarkoittaa sitä, että 33 % vuosista on lämpötiloiltaan tällaisia. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

 

Jään ja lumen väheneminen voimistaa ilmastonmuutosta, kun niiden aiheuttama peilivaikutus pienenee

Vasemmassa kartassa on esitetty alue, jolla vuorokauden minimilämpötila on ollut nolla astetta tai sen alle vähintään 14 peräkkäisenä päivänä. Oikeassa kartassa on esitetty alue, jolla vuorokauden maksimilämpötila on jäänyt nollaan tai sen alle vähintään 14 peräkkäisenä päivänä. Tummansininen väri kuvaa vuotta 2025, keskisininen vuosien 1991–2020 keskiarvoa ja vaaleansininen vuosien 1961–1990 keskiarvoa. Data: E-OBS. Credit: KNMI/C3S/ECMWF.

Vuorokauden minimilämpötilat olivat Euroopassa keskimääräistä korkeampia suurimman osan vuodesta. Lumipeite oli 31 % keskimääräistä alhaisempi. 

Jäätiköiden nettomassa pieneni vuona 2025 kaikilla Euroopan alueilla. Islannissa havaittiin mittaushistorian toiseksi suurin jäätikkökato. Grönlannin mannerjäätikkö menetti 139 gigatonnia (139 miljardia tonnia) jäätä, mikä vastaa 1,5-kertaisesti kaikkien Alpeilla olevien jäätiköiden tilavuutta. 

Kun arktisen alueen ja Alppien jääpeite hupenee, myös jäätiköiden aiheuttama Auringosta tulevaa säteilyä poispäin heijastava peilivaikutus vähenee. Näin maapallon albedo eli heijastuskyky pienenee, mikä toimii ilmastonmuutosta kiihdyttävänä takaisinkytkentänä. 

Eurooppa lämpenee ilmastonmuutoksen seurauksena nopeammin kuin mikään muu maanosa

Mannerjäätiköiden sulaminen ja meriveden lämpölaajeneminen nostavat merenpintaa globaalisti. Euroopassa merenpinnan keskimääräinen lämpötila oli viime vuonna ennätyksellisen korkea jo neljättä vuotta peräkkäin. Kaikkiaan 86 % merialueesta koki voimakkaita lämpöjaksoja. Kun merenpinta nousee yhdellä senttimetrillä, globaalisti kuusi miljoonaa ihmistä lisää altistuu merien rannikkoalueiden tulvilla.

Jokien virtaamat olivat Euroopassa keskimääräistä alhaisemmat 11 kuukauden ajan ja 70 %:ssa joista vuotuiset virtaamat olivat keskimääräistä pienemmät.

Keskilämpötilan poikkeamat koko maapallolla, arktisella alueella ja eri mantereilla esitettynä kymmenen vuoden keskiarvoina verrattuna vuosiin 1991–2020 (diagrammin nollataso). Lämpötiloja on tarkasteltu vain maa-alueilta, paitsi maailmanlaajuisessa keskiarvossa ovat mukana myös meret. Lineaariset trendit vuosikymmentä kohden on laskettu viimeisimpien 30 vuoden ajalta (vuodet 1996–2025). Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Eurooppa on kaikkein nopeimmin lämpenevä maanosa. Viimeisimmän 30 vuoden (vuodet 1996–2025) aikana lämpenemistä on tapahtunut Euroopassa lineaarisen trendin perusteella laskettuna 0,56 astetta vuosikymmenessä, kun koko maapallolla luku on 0,27 astetta. Jos tarkastellaan myös muulla tavoin rajattuja alueita kuin maanosia, Euroopan lämpeneminen ei kuitenkaan ole kaikkein nopeinta. Arktinen alue nimittäin on lämmennyt viimeisimmän 30 vuoden aikana 0,75 astetta vuosikymmenessä.

Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa ennätyksellisiä maastopaloja ja vaikuttaa ihmisiin myös monella muulla tavalla

Vasemmassa kartassa on esitetty vuodelta 2025 niiden päivien lukumäärä, joina esiintyi voimakasta lämpöstressiä, ja oikeassa kartassa siihen liittyvät poikkeamat suhteessa vertailujakson 1991–2020 keskiarvoon. Voimakkaan lämpöstressin päivinä tuntuu kuin -lämpötila (Universal Thermal Climate Index, UTCI) on korkeimmillaan ainakin 32 celsiusastetta. Data: ERA5-HEAT. Credit: C3S/ECMWF.

Myrskyt ja tulvat vaikuttivat tuhansiin ihmisiin kaikkialla Euroopassa, vaikka äärimmäiset sateet ja tulvat olivatkin vuonna 2025 vähäisempiä kuin mihin viime vuosina on totuttu. Ihmiset altistuivat myös voimakkaalle lämpöstressille. Suuressa osassa Eurooppaa mitattiin keskimääräistä enemmän päiviä, jolloin koettiin vähintäänkin voimakasta lämpöstressiä. Etelä- ja Itä-Espanjassa kirjattiin jopa 50 päivää keskimääräistä enemmän sellaisia päiviä, jolloin tuntuu kuin -lämpötila ylitti 32 celsiusastetta. 

Vuoden keskimääräisen lämpötilan ero Euroopan mantereella vuosina 1950–2025 verrattuna vuosien 1991–2020 keskiarvoon (diagrammin nollataso). Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Jatkuva lämpeneminen vaikuttaa sekä ihmisiin että luontoon. Maastopalot polttivat Euroopassa vuoden aikana yli miljoona hehtaaria (1 034 550 hehtaaria), mikä on koko mittaushistorian uusi ennätys. Tämä vastaa yli Kyproksen pinta-alaa. Myös maastopaloista tulevat pienhiukkaspäästöt olivat ennätyksellisen suuret. Turvemaiden palot vapauttavat myös varastoitunutta hiiltä kiertoon, mikä voimistaa ilmastonmuutosta edelleen. 

Lisääntyneet maastopalot voivat olla merkittävä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden pienenemistä aiheuttava tekijä. Näin luontokato etenee. Siihen vaikuttavat myös kuivuus, manneralueiden helleaallot ja merien lämpöaallot. Euroopan komissio on määritellyt kasvavan metsäpaloriskin keskeiseksi tekijäksi, jota täytyy pyrkiä estämään.

Raportin positiivinen valopilkku on uusiutuvien energialähteiden osuuden lisääntyminen Euroopan sähköntuotannossa

Aurinkoenergian (keltainen), tuulivoiman (violetti), vesivoiman (sininen), kaikkien uusiutuvien energialähteiden (vihreä) ja fossiilisten polttoaineiden (ruskea) prosenttiosuus vuosina 2016–2025 Euroopan vuotuisesta sähköntuotannosta. Näiden lisäksi vuonna 2025 Euroopan sähköstä tuli ydinvoimasta 22 % ja bioenergiasta 4 %. Tässä diagrammissa Eurooppaan on laskettu mukaan 27 EU-maan lisäksi Bosnia ja Hertsegovina, Kosovo, Moldova, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Norja, Serbia, Sveitsi ja Yhdistynyt kuningaskunta. Data: Ember. Credit: Rabobank/C3S/ECMWF.

Positiivista on se, että uusiutuvat energialähteet tuottivat vuonna 2025 lähes puolet (46,4 %) Euroopan sähköstä. Aurinkoenergian osuus saavutti uuden ennätyksen (12,5 %).

Lähde

Copernicus, European State of the Climate: record heatwaves from the Mediterranean to the Arctic, while glaciers shrink and snow cover declines

Lue myös nämä

Ilmastonmuutoksen vuoksi kuumuuden aiheuttamat kuolemat kolminkertaistuivat Euroopan kaupungeissa kesällä 2025

Lapin mittaushistorian pisin ja yksi koko Suomen mittaushistorian pisimmistä helleputkista päättyi

Uusi ennätysputki yli 30 asteen päivissä

Länsi-Euroopassa ja läntisellä Välimerellä ilman sekä veden lämpötilat olivat kesäkuussa ennätyksellisen korkeita

Tänään julkaistu tutkimus: Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana maapallo on lämmennyt globaalisti nopeammin kuin yhtenäkään aiempana vuosikymmenenä mittaushistorian aikana

Kolme viimeisintä vuotta ovat olleet vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian kolme lämpimintä vuotta

Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kolmen vuoden globaali keskilämpötila ylittänee esiteollisen ajan keskilämpötilan 1,5 asteella

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Suomen kesän 2026 sääennuste kahdeltatoista eri tutkimuslaitokselta

Olen koonnut luettavaksenne kahdentoista kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2026 säästä. Näyttää siltä, että Suomeen olisi tulossa vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä. Vuodenaikaisennusteet kuitenkin ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella. Siksi ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa, vaikka viime vuosina kolmen kuukauden ennusteet ovatkin nyt päättynyttä talvea lukuun ottamatta toimineet melko hyvin, itse asiassa usein kuukausiennusteita paremmin. 

Viimeisimmän vuoden aikana on koettu monia sääennätyksiä

Kesällä 2025 Suomessa mitattiin ennätyksellisen pitkä yli 30 asteen päivien putki, kun jossakin päin Suomea oli näin korkeita lämpötiloja peräti 22 peräkkäisenä päivänä. Kyseessä on pisin peräkkäisten 30 asteen päivien jakso Suomessa vuodesta 1961 alkavissa vertailukelpoisissa tilastoissa.

Lapissa koettiin viime kesänä mittaushistorian pisin helleputki. Kaikkiaan heinäkuussa 2025 oli 23 hellepäivää, kun hellepäivällä tarkoitetaan päivää, jolloin ylin lämpötila nousee yli 25,0 asteeseen. Tämä on seitsemän päivää yli heinäkuun pitkäaikaisen keskiarvon. Helleputki alkoi 11. heinäkuuta ja jatkui kuukauden loppuun asti. Esimerkiksi Ylitornion Meltosjärven ja Sodankylän Tähtelän havaintoasemilla oli hellettä koko tämän putken ajan. Yli 25 asteen lämpötilat jatkuivat myös elokuun puolelle, ja näillä kummallakin mittausasemalla yhtenäinen (vuorokauden maksimilämpötilojen) helleputki kesti Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan kaikkiaan 26 peräkkäistä päivää. Tämä on Lapin pisin helleputki vuodesta 1961 alkavissa vertailukelpoisissa tilastoissa (Tähtelästä on jonkinlaista mittausdataa vuodesta 1908 alkaen). Koko Suomen ennätys on 31 päivää Kouvolan Anjalasta vuodelta 2021.

Usein helteen raja-arvona pidetään 25 astetta. Helleaalto voidaan määritellä myös niin, että se on vähintään kolmen peräkkäisen päivän jakso, jolloin lämpötila ylittää aluekohtaisen äärimmäisen lämpötilan raja-arvon. Äärimmäinen lämpötila puolestaan tarkoittaa päivän lämpötilaa, joka ylittää tilastollisen kynnysarvon (90. persentiili eli arvo, jonka alapuolelle jää jakaumassa 90 prosenttia tapauksista) pitkän aikavälin (1981–2010) havaintojen perusteella. Näinkin laskettuna Sodankylän helleaalto kesti 26 vuorokautta. Tämä on Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantasen mukaan Lapin ja tällä menetelmällä laskettuna ehkä myös koko Suomen mittaushistorian pisin helleaalto.

Talven 2025-2026 keskilämpötila oli koko Suomessa pitkäaikaista keskiarvoa (vuodet 1991–2020) kylmempi. Suuressa osassa Suomea oli noin kaksi astetta keskimääräistä kylmempää ja Lapissa jopa 2–5 astetta pitkäaikaista keskiarvoa kylmempää. Ennätyksellisen kylmää ei kuitenkaan ollut. Sen sijaan maaliskuu oli ennätyksellisen lämmin. Maaliskuun keskilämpötila Suomessa oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa nollan yläpuolella.

Viimeisimmän vuoden aikana on siis koettu hyvin vaihtelevia sääoloja. Tähän blogikirjoitukseen olen kerännyt tietoja siitä, miltä kesän 2026 sää näyttää 12 kansainvälisen ennusteen mukaan.

NOAA/NWS: Suomen kesä ja syksy 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, kesäkuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin ja vähäsateisin on kesäkuu

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteet ulottuvat kaikista pisimmälle. Aivan tuoreen ennusteen mukaan toukokuun alun ja joulukuun lopun välisistä kolmen kuukauden jaksoista kaikki ovat Suomessa 0,5-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpiä. Tavanomaiseen verrattuna kaikkein lämpimin on touko-heinäkuu, jolloin koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kesä-elokuussa tilanne jatkuu muuten samana, mutta Länsi-Suomen poikkeama jää 0,5-1 asteeseen. Muilla kolmen kuukauden jaksoilla Pohjois-Suomessa on edelleen 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Etelä-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Toukokuun alusta lokakuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimimpiä ovat toukokuu ja kesäkuu, joiden kummankin keskilämpötila on Suomessa 1-2 astetta korkeampi kuin ajankohdan tavanomainen keskiarvo. Tavanomaiseen verrattuna viilein on tämänhetkisen ennusteen mukaan lokakuu, jolloin lähes koko Suomen lämpötilapoikkeama jää 0,5-1 asteeseen, Lounais-Suomessa ehkä tämän allekin.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Lähinnä touko-heinäkuussa ja kesä-heinäkuussa aivan Suomen etelärannikolla saattaa olla keskimääräistä vähäsateisempaa.

Yksittäisten kuukausien sademäärätarkastelussa tavanomaiseen verrattuna kuivimmalta vaikuttaa kesäkuu ja sateisimmalta lokakuu.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

IRI: Varsinkin loppukesä keskimääräistä lämpimämpi mutta paikoin ehkä myös keskimääräistä sateisempi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) tällä viikolla julkaistun vuodenaikaisennusteen mukaan touko-heinäkuun jakso on koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpi, varmimmin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Sama tilanne jatkuu myös kesä-elokuussa, joskaan keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyydet eivät enää ole aivan yhtä suuret kuin edellisellä kolmen kuukauden jaksolla. Kaikista suurimmat todennäköisyydet keskimääräistä lämpimämmälle säälle ovat kuitenkin loppukesällä ja syksyllä, siis heinä-syyskuussa ja varsinkin elo-lokakuussa.

Sademäärissä ei näytä olevan suurta poikkeamaa tavanomaisesta. Jos jotakin poikkeamaa on, todennäköisyys keskimääräistä sateisemmalle säälle on suurempi kuin keskimääräistä kuivemmalle säälle, varsinkin elo-lokakuussa. Kesä-elokuussa ja heinä-syyskuussa aivan länsirannikolla on kuitenkin pieniä viitteitä keskimääräistä vähäsateisemmasta säästä.

Suomen ulkopuolelta mielenkiintoinen havainto on se, että erityisesti Turkkiin ennustetaan kaikille kolmen kuukauden jaksoille keskimääräistä sateisempaa säätä.

ECMWF: Kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja Lapissa paikoin keskimääräistä sateisempi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) mukaan kaikki kolmen kuukauden jaksot (touko-heinäkuu, kesä-elokuu, heinä-syyskuu) ovat Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä.

Myös yksittäiset kuukaudet ovat 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, paitsi toukokuu 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat lähinnä Lapissa vähän keskimääräistä suurempia. Heinä-syyskuussa Etelä-Suomessa voi kuitenkin olla keskimääräistä vähäsateisempaa.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Italian ilmatieteen laitos: Etelä-Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) ennusteessa touko-heinäkuu ja kesä-elokuu ovat Etelä-Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Heinä-syyskuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista toukokuu on koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Kesäkuu ja heinäkuu ovat Etelä-Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Elo- ja syyskuu ovat koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. 

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla tavanomaisia. Jos jotakin poikkeamaa näkyy, todennäköisemmin on keskimääräistä kuivempaa kuin keskimääräistä sateisempaa.

Ranskan ilmatieteen laitos: Kesä juuri ja juuri keskimääräistä lämpimämpi

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan touko-heinäkuu ja kesä-elokuu ovat suuressa osassa Suomea 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, joskin Etelä-Suomessa ja aivan pohjoisimmassa Lapissa poikkeama voi nousta 0,5-1 asteeseen. Heinä-syyskuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista erityisesti toukokuu ja syyskuu ovat keskimääräistä lämpimämpiä, kun lähes koko Suomen poikkeama keskimääräisestä kohoaa 0,5-1 asteeseen, paikoin enemmänkin. Sen sijaan kesäkuu ja heinäkuu ovat suurimmassa osassa Suomea lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia, joskin heinäkuussa eteläisimmässä Suomessa voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Elokuussa Etelä-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja Keski- sekä Pohjois-Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla lähellä tavanomaista, vaikkakin touko-heinäkuussa ja kesä-elokuussa Etelä-Suomessa on mahdollisuus keskimääräistä kuivempaan säähän. Sama pätee myös yksittäisiin kuukausiin.

Kanadan ilmatieteen laitos: Lähes koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä

Kanadan ilmatieteen laitos (ECCC) arvioi, että kaikki kolmen kuukauden jaksot (touko-heinäkuu, kesä-elokuu, heinä-syyskuu) ovat Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä.

Myös yksittäiset kuukaudet toukokuusta elokuuhun ovat koko Suomessa noin 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Toukokuussa Itä-Suomessa voi olla paikoin jopa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Syyskuussakin Länsi-Lapissa ja Etelä-Suomessa on 1-2 astetta ja muualla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät vaihtelevat alueellisesti suuresti touko-heinäkuussa. Kesä-elokuussa eteläisimmässä Suomessa ja heinä-syyskuussa suurimmassa osassa Suomea on ajankohdan pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna kuivempaa.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna sateisin on toukokuu, erityisesti Itä-Lapissa, ja kuivin syyskuu. 

Japanin ilmatieteen laitos: Kesä koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja paikoin keskimääräistä sateisempi

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että lämpötilat ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla (touko-heinäkuu, kesä-elokuu, heinä-syyskuu) lähes koko Suomessa noin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, touko-heinäkuussa ehkä enemmänkin.

Yksittäistä kuukausista toukokuu ja kesäkuu ovat lähes koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Sen sijaan heinäkuussa Etelä- ja Keski-Suomen lämpötiloissa ei näy mitään poikkeamaa tavanomaiseen verrattuna. Pohjois-Suomessa on silloin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Elokuussa Etelä-Suomessa on 0-0,5 ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Syyskuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat Lappia lukuun ottamatta keskimääräistä suurempia, varsinkin heinä-syyskuussa. 

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna sateisin on elokuu, jolloin Lapissakin voi olla keskimääräistä sateisempaa. Sen sijaan syyskuussa aivan eteläisimmässä Suomessa saattaa olla kesimääräistä kuivempaa.

Saksan ilmatieteen laitos: Kesä Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi, paitsi rannikoilla ja syyskuussa kaikkialla 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot (touko-heinäkuu, kesä-elokuu, heinä-syyskuu) ovat suurimmassa osassa Suomea 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, mutta eteläisimmässä Suomessa ja länsirannikolla on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Myös yksittäisinä touko-elokuun kuukausina meren rannikkoalueet ovat Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, kun suurimmassa osassa Suomea poikkeama jää 0,5-1 asteeseen. Syyskuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kaikkien kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat tavanomaisia. Yksittäisistä kuukausista keskimääräiseen verrattuna sateisin on joulukuu, kun taas helmikuussa voi olla keskimääräistä vähäsateisempaa.

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos: Kesä Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi, paitsi rannikoilla viileämpää 

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos (NCEP) arvioi, että kaikki kolmen kuukauden jaksot (touko-heinäkuu, kesä-elokuu, heinä-syyskuu) ovat suurimmassa osassa Suomea 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Kesä-elokuussa ja heinä-syyskuussa rannikkoalueet ja läntisin Suomi voivat kuitenkin olla vähän viileämpiä. Rannikoiden osalta tilanne on siis täysin päinvastainen Saksan ilmatieteen laitoksen ennusteisiin verrattuna.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on toukokuu, jolloin Etelä-Suomessa on 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kesä- ja heinäkuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta erityisesti heinäkuussa rannikot jäävät viileämmiksi. Elokuussa lämpötilapoikkeama vaihtelee rannikoiden täysin tavanomaisesta tai jopa tavanomaista viileämmästä Itä-Lapin 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpään säähän. Syyskuu on melko samankaltainen, mutta 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämmän sään alue laajenee koko Lappiin ja koko Itä-Suomeen.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla aivan rannikkoalueilla keskimääräistä pienempiä, muualla tavanomaisia. Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna vähäsateisin on toukokuu.

Britannian ilmatieteen laitos: Alkukesä tavanomaiseen verrattuna loppukesää lämpimämpi, yksittäisistä kuukausista keskimääräiseen verrattuna lämpimintä heinäkuussa

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot (touko-heinäkuu, kesä-elokuu, heinä-syyskuu) ovat Suomessa vähintään 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Touko-heinäkuussa Keski- ja Pohjois-Suomen poikkeama nousee 1-2 asteeseen.

Tavanomaiseen verrattuna lämpimimmät yksittäiset kuukaudet ovat toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu, jotka ovat suuressa osassa Suomea 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, joskin kesäkuussa Etelä-Suomen poikkeama jää 0,5-1 asteeseen. Yksittäisistä kuukausista lämpimin on heinäkuu, jolloin koko Suomessa rannikkoa lukuun ottamatta on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Tavanomaiseen verrattuna viilein on elokuu, mutta silloinkin Suomessa on 0,5-1 astetta tai paikoin 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden sademäärät ovat kaikilla jaksoilla lähellä tavanomaista, samoin yksittäisinä kuukausina. Heinäkuussa tosin Lapissa saattaa olla keskimääräistä sateisempaa.

Australian ilmatieteen laitos: Suomessa keskimääräistä lämpimämpi kesä, paitsi heinäkuussa täysin tavanomaista

Australian ilmatieteen laitoksen (BOM) Suomen tavanomaiseen verrattuna lämpimin kolmen kuukauden jakso on touko-heinäkuu, jolloin Itä- ja Keski-Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Eteläisimmässä ja pohjoisimmassa Suomessa poikkeama jää 0,5-1 asteeseen. Muilla kolmen kuukauden jaksoilla koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimimpiä ovat toukokuu, kesäkuu ja syyskuu, jotka kaikki ovat lähes koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Sen sijaan heinäkuussa Suomen lämpötiloissa ei näy poikkeamaa suuntaan eikä toiseen. Elokuussa Suomessa on pääosin 0,5-1 astetta ja suuressa osassa Lappia 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät saattavat olla Pohjois-Pohjanmaalla touko-heinäkuussa ja kesä-elokuussa keskimääräistä suurempia. Sen sijaan Lounais-Suomessa kesä-elokuu ja heinä-syyskuu ovat keskimääräistä kuivempia.

Copernicus Climate Change Service: Kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi, alkukesä tavanomaiseen verrattuna loppukesää lämpimämpi

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien yhdistelmä arvioi, että koko Suomessa tavanomaiseen verrattuna lämpimin kolmen kuukauden jakso on touko-heinäkuu, jolloin lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kesä-elokuussa ja heinä-syyskuussa poikkeama jää koko Suomessa 0,5-1 asteeseen.

Yksittäisistä kuukausista lämpimimpiä ovat toukokuu ja kesäkuu, jolloin lähes koko Suomessa on 1-2 keskimääräistä lämpimämpää. Heinäkuu ja elokuu ovat koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Syyskuussa Etelä- ja Keski-Suomessa on edelleen 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta Lapissa poikkeama nousee 1-2 asteeseen.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla lähes koko Suomessa täysin tavanomaisia. Kesä-elokuussa ja heinä-syyskuussa aivan eteläisimmässä ja lounaisimmassa Suomessa saattaa olla keskimääräistä vähäsateisempaa.

Lue tästä juhannusaaton 2026 sää, mutta älä usko sitä!

Metcheck julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintaman superpitkän päiväkohtaisen sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheckin ennuste näyttää tällä hetkellä Helsinkiin putaista ja puolipilvistä juhannusaattoa, jolloin lämpötila nousee enimmillään 16 asteeseen. AccuWeather puolestaan julkaisee Suomeen tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi. Tämän ennusteen mukaan Helsingissä olisi puolipilvisemä juhannusaattona enimmillään +19 astetta. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Kuinka luotettava koko kesän vuodenaikaisennuste on?

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso, joillakin tutkimuslaitoksilla myös kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño–La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. 

Talven 2025-2026 vuodenaikaisennusteet osuivat harvinaisen huonosti kohdalleen, jos katsotaan jo lokakuussa julkaistuja ennusteita. Ne ennustivat Suomeen 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää talvea eli joulu-helmikuun jaksoa. Talven keskilämpötila kuitenkin oli koko Suomessa pitkäaikaista keskiarvoa (vuodet 1991–2020) kylmempi. Suuressa osassa Suomea oli noin kaksi astetta keskimääräistä kylmempää ja Lapissa jopa 2–5 astetta pitkäaikaista keskiarvoa kylmempää.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa kesästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kesän terveellinen herkkuvinkki: Nokkosvohvelit

Maaliskuun keskilämpötila Suomessa oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa nollan yläpuolella

Talven (joulu-helmikuun) keskilämpötila oli koko Suomessa pitkäaikaista keskiarvoa (vuodet 1991–2020) kylmempi. Suuressa osassa Suomea oli noin kaksi astetta keskimääräistä kylmempää ja Lapissa jopa 2–5 astetta pitkäaikaista keskiarvoa kylmempää.

Maaliskuu olikin sitten koko Suomen mittaushistorian lämpimin. Ensimmäistä kertaa maaliskuun keskilämpötila nousu nollan yläpuolelle, kun maaliskuun keskilämpötilaksi mitattiin 1,1 astetta. Aiempi ennätys 0,0 astetta oli vuodelta 2007. Melkein jokaisella Ilmatieteen laitoksen manneralueella sijaitsevalla sääasemalla mitattiin uusi maaliskuun keskilämpötilan ennätys.

Sodankylän Tähtelän sääasemalla maaliskuun keskilämpötila oli –0,7 astetta, mikä on aseman yli satavuotisen mittaushistorian ennätys ja ylittää edellisen ennätyksen 1,5 asteella. Nykyilmastossa maaliskuu on Sodankylässä näin lämmin laskennallisesti keskimäärin kerran 60 vuodessa, mutta ilman ilmastonmuutoksen lämmittävää vaikutusta näin lämpimän maaliskuun todennäköisyys olisi vain noin kerran 400 vuodessa. Ilmastonmuutos teki maaliskuun keskilämpötilasta noin kuusi kertaa todennäköisemmän ja nosti lämpötilaa noin 1,9 asteella.

Maaliskuun lopussa lunta oli Itä- ja Pohjois-Suomessa monin paikoin ennätyksellisen vähän. Maaliskuun lopussa lumipeite oli lähes sulanut koko Suomesta lukuun ottamatta Koillismaata ja Lappia. Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa lumensyvyys oli paikoitellen 2–5 senttimetriä, paitsi Puolangan Paljakassa 27 senttimetriä. Lapissa ja Koillismaalla lunta oli 20–80 senttimetriä, paitsi Kilpisjärven pohjoisimmissa osissa noin 90 senttimetriä.

Lähde

Ilmatieteen laitos: Maaliskuu oli mittaushistorian lämpimin Suomessa

Lue myös nämä

Tänään julkaistu tutkimus: Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana maapallo on lämmennyt globaalisti nopeammin kuin yhtenäkään aiempana vuosikymmenenä mittaushistorian aikana

Kolme viimeisintä vuotta ovat olleet vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian kolme lämpimintä vuotta

Tänään julkaistu tutkimus: Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana maapallo on lämmennyt globaalisti nopeammin kuin yhtenäkään aiempana vuosikymmenenä mittaushistorian aikana

Globaali lämpenemisnopeus (°C/vuosikymmen) Berkeley Earthin lämpötiladatan mukaan. Siniset viivat osoittavat lineaarisen trendin ennen vuotta 2015 ja vuoden 2015 jälkeen (epävarmuusalue vaaleansinisellä). Punaisella käyrällä on esitetty kymmenen vuoden lineaarinen trendi vuoden välein laskettuna. Kuva: PIK.

Potsdamin ilmastotutkimuslaitoksen (Potsdam Institute for Climate Impact Research, PIK) tänään julkaistun tutkimuksen mukaan maapallon lämpeneminen on kiihtynyt vuoden 2015 jälkeen tilastollisesti merkitsevästi. Viimeisimpien kymmenen vuoden aikana lämpenemisvauhti on ollut noin 0,35 °C vuosikymmenessä, kun vuosina 1970–2015 se oli keskimäärin hieman alle 0,2 °C vuosikymmenessä. Tämä viimeaikainen lämpenemisnopeus on suurempi kuin minään aiempana vuosikymmenenä mittaushistorian aikana (alkaen vuodesta 1880).

"Voimme nyt osoittaa voimakkaan ja tilastollisesti merkitsevän lämpenemisen kiihtymisen noin vuodesta 2015 lähtien", sanoo Grant Foster, yhdysvaltalainen tilastoasiantuntija ja toinen tutkimuksen kirjoittajista. Tutkimus julkaistiin tänään tieteellisessä Geophysical Research Letters -julkaisussa.

El Niñon, tulivuorenpurkausten ja aurinkosyklien aiheuttamat lyhytaikaiset luonnolliset maapallon lämpötilan vaihtelut voivat peittää alleen muutoksia pitkän aikavälin lämpenemisnopeudessa. "Suodatimme tunnetut luonnolliset tekijät havaintotiedoista, jotta 'kohina' väheni, mikä teki taustalla olevasta pitkän aikavälin lämpenemissignaalista selkeämmän", Foster kertoo.

Mittaustietoihin perustuvassa analyysissään tutkijat tarkastelivat viittä suurta, vakiintunutta maapallon lämpötila-aineistoa (NASA, NOAA, HadCRUT, Berkeley Earth, ERA5).

"Suodatetut tiedot osoittavat maapallon lämpenemisen kiihtyneen vuodesta 2015 lähtien yli 98 prosentin tilastollisella varmuudella, yhdenmukaisesti kaikissa tutkituissa datajoukoissa ja riippumatta valitusta analyysimenetelmästä", selittää Stefan Rahmstorf, PIK-tutkija ja tutkimuksen pääkirjoittaja.

El Niñon ja Auringon säteilymaksimin vaikutusten korjaamisen jälkeen vuodet 2023 ja 2024, jotka olivat poikkeuksellisen lämpimiä vuosia, viilenivät jonkin verran, mutta ne ovat edelleen kaksi mittaushistorian lämpimintä vuotta. Kaikissa aineistoissa kiihtyvyys alkaa näkyä vuosina 2013 tai 2014. 

"Jos viimeisimpien kymmenen vuoden lämpenemisnopeus jatkuu, tämä johtaa Pariisin ilmastosopimuksen pitkältä aikaväliltä tarkastellun 1,5 celsiusasteen rajan ylittymiseen ennen vuotta 2030", Rahmstorf sanoo. "Maapallon lämpenemisen nopeus riippuu viime kädessä siitä, kuinka nopeasti vähennämme fossiilisten polttoaineiden aiheuttamat hiilidioksidipäästöt maailmanlaajuisesti nollaan."

Lähteet

Foster G., Rahmstorf S. (2026): Global warming has accelerated significantly. Geophysical Research Letters.

Potsdam Institute for Climate Impact Research: Significant acceleration of global warming since 2015. Press Release 06.03.2026.

Lue myös nämä

Kolme viimeisintä vuotta ovat olleet vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian kolme lämpimintä vuotta

Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kolmen vuoden globaali keskilämpötila ylittänee esiteollisen ajan keskilämpötilan 1,5 asteella

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Kolme viimeisintä vuotta ovat olleet vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian kolme lämpimintä vuotta

Harmaalla viivalla ja ympyröillä on esitetty vuosien globaalien keskilämpötilojen poikkeamat ajanjakson 1991-2020 keskilämpötilasta Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Sinisellä viivalla on esitetty viiden vuoden liukuva keskiarvo. Punainen viiva osoittaa pitkän aikavälin lineaarista trendiä. Lähde: Japanin ilmatieteen laitos.

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan vuosi 2025 oli globaalisti koko vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vuosi. Vuoden 2025 keskimääräinen globaali pintalämpötila (ilman lämpötila lähellä maapallon pintaa ja meriveden lämpötila) oli 0,48 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1991-2020 keskiarvo ja 1,03 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo. Pitkällä aikavälillä pintalämpötila on kohonnut keskimäärin 0,79 astetta vuosisadassa. 

Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan seitsemän mittaushistorian lämpimintä vuotta ovat lopullisten tietojen mukaan olleet 2024 (+0,63 °C verrattuna vuosien 1991-2020 keskilämpötilaan), 2023 (+0,54 °C), 2025 (+0,48 °C, alustava tieto), 2016 (+0,35 °C), 2020 (+0,34 °C), 2019 (+0,31 °C) ja 2015 (+0,30 °C).

Lähde

Japan Meteorological Agency: Global Average Surface Temperature Anomalies

Lue myös nämä

Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kolmen vuoden globaali keskilämpötila ylittänee esiteollisen ajan keskilämpötilan 1,5 asteella

Ilmastonmuutoksen vuoksi kuumuuden aiheuttamat kuolemat kolminkertaistuivat Euroopan kaupungeissa kesällä 2025

Lapin mittaushistorian pisin ja yksi koko Suomen mittaushistorian pisimmistä helleputkista päättyi

Uusi ennätysputki yli 30 asteen päivissä

Länsi-Euroopassa ja läntisellä Välimerellä ilman sekä veden lämpötilat olivat kesäkuussa ennätyksellisen korkeita

Vuoden 1965 jouluaattona lumensyvyys oli Kouvolassa 71 senttimetriä ja Helsinki-Vantaan mittauspisteessä 78 senttimetriä

Jouluaaton lumensyvyys Kouvolassa vuosina 1959-2024. Vuosilta 1959-2007 tiedot ovat Utin lentoasemalta. Vuosien 2009-2021 tiedot ovat lentokentän toiselta puolelta Utin Lentoportintieltä. Vuonna 2008 sekä lentoaseman että Lentoportintien mittauspisteessä havainnoitiin lumensyvyyttä, joten olen merkinnyt diagrammiin näiden keskiarvon 12 cm (lentoasema 11 cm, Lentoportintie 13 cm). Diagrammin saa suurennettua, kun klikkaa sen päältä. Diagrammi: Jari Kolehmainen. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelu.

Diagrammissa on esitetty jouluaaton lumensyvyys Kouvolassa 1950-luvun lopulta nykypäivään asti. Suurin jouluaaton lumensyvyys on vuodelta 1965, jolloin lunta oli 71 senttimetriä. Lumeton jouluaatto koettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1972. Sen jälkeen lumeton joulu on toistunut vuosina 1992, 2007, 2013, 2015 ja 2019. Jouluaaton lumensyvyyden keskiarvo on ollut koko tarkastelujaksolla 21,6 senttimetriä ja 2000-luvulla 16,9 senttimetriä. Jouluaaton lumensyvyyden mediaani on ollut koko tarkastelujaksolla 19,5 senttimetriä ja vuosina 2000–2024 puolestaan 13 senttimetriä. Utin mittaushistorian suurin joulukuun lumensyvyys on 74 senttimetriä ja suurin kaikkien kuukausien lumensyvyys 120 senttimetriä.

Helsinki-Vantaalla mittaushistorian lumensyvyysennätys joulukuussa on 83 senttimetriä 19. joulukuuta vuonna 1965. Jouluaaton lumensyvyys vuonna 1965 oli Helsinki-Vantaalla 78 senttimetriä. Kaisaniemessäkin lunta on ollut joulukuussa (13.12.1915) peräti 70 senttimetriä.

Piirtämästäni Kouvolan lumensyvyysdiagrammista kannattaa huomata se, että tarkastelujakso on melko lyhyt (vuodet 1959–2024). Mukana on vain Utin mittauspisteen digitoitu mittaushistoria, joka on saatavilla Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelusta. Tarkastelussa ei ole mukana 1930-luvun lämpöaaltoa, jolloin esimerkiksi Utin lentoaseman mittauspistettä (perustettu vuonna 1945) ei vielä edes ollut olemassakaan. Tampereelta kuitenkin tiedetään, että 1930-luvun lämpöaallon aikana puolet jouluista oli mustia. Sodankylässäkin oli jouluna 1938 lunta vain kaksi senttimetriä. Tuolloin 1930-luvulla oli kuitenkin kyseessä vain alueellinen lämpeneminen, joka johtui hyvin todennäköisesti merivirtojen muutoksista, ei maailmanlaajuinen ilmastonmuutos kuten nyt. Globaalissa lämpötilahistoriassa 1930-luku oli viileä, kun taas 1940-luku oli ensimmäinen 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi vuosikymmen.

Lue myös nämä

Helsinki-Vantaalla on ollut joulukuussa lunta 83 senttimetriä ja Kaisaniemessä 70 senttimetriä

Vuorokauden lumisade-ennätys

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Kanelin myrkyllinen kumariini antaa tuoksun myös vastaleikatulle nurmikolle

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Myytti kattojen lumikuorman merkittävästä kasvamisesta suojasäällä elää sitkeänä

Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kolmen vuoden globaali keskilämpötila ylittänee esiteollisen ajan keskilämpötilan 1,5 asteella

Vuosien 1967–2025 globaalit keskilämpötilat verrattuna esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) keskiarvoon, joka on diagrammin nollataso. Vuoden 2025 keskilämpötila on alustava ja perustuu tammi-marraskuun jaksoon. Data source: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Copernicus Climate Change Servicen mukaan vuodesta 2025 tulee lähes varmasti globaalin mittaushistorian toiseksi tai kolmanneksi lämpimin vuosi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että vuosi 2025 saattaa sijoittua mittaushistorian lämpimyystilastoissa jaetulle toiselle sijalle yhdessä vuoden 2023 kanssa. Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosi on ollut 2024.

Vuosi 2025 ei ilmeisesti ylitä esiteollisen ajan keskilämpötilaa 1,5 asteella, mutta viimeisimmän kolmen kalenterivuoden keskiarvo kuitenkin todennäköisesti ylittää 1,5 asteen rajan. Jos näin käy, vuodet 2023-2025 ovat mittaushistorian ensimmäinen kolmen vuoden jakso, jolloin esiteollisen ajan keskilämpötila on ylittynyt 1,5 asteella. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on, ettei 1,5 asteen raja ylittyisi pitkällä aikavälillä.

Lähde

Copernicus: 2025 on course to be joint-second warmest year, with November third-warmest on record

Lue myös nämä

Lapin mittaushistorian pisin ja yksi koko Suomen mittaushistorian pisimmistä helleputkista päättyi

Uusi ennätysputki yli 30 asteen päivissä

Vuosi 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin vuosi

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Vuosi 2024 oli mittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi ja 2023 toiseksi lämpimin

Viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 on yltänyt kyseisen kuukauden globaalin mittaushistorian lämpöennätykseen ja viimeisin 12 kuukautta on ollut yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Ennakkotieto uudesta tutkimuksesta: Ensimmäinen yhdellä asteella esiteollista aikaa lämpimämpi vuosi oli 2015, mutta mitä esiteollinen aika tarkoittaa?

Suomen talven 2025–2026 sääennuste kahdeltatoista eri tutkimuslaitokselta

Olen koonnut luettavaksenne kahdentoista kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen talven 2025–2026 säästä. Ennusteet ovat melko yksimielisiä siitä, että talvi tulee olemaan vähintään 1–2 astetta keskimääräistä lämpimämpi, mikä ei kuitenkaan sulje pois ajoittaisten kireiden pakkasten mahdollisuutta. Erityisesti joulukuu näyttäisi olevan leuto, mutta helmikuun osalta ennusteet ovat hyvin ristiriitaisia. Joissakin ennusteissa palataan tavanomaisiin lämpötiloihin lopputalvea kohti mentäessä, kun taas useimmissa ennusteissa lämpimyys jatkuu myös lopputalven ja jopa kevään ajan. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella. Pakkasiin oleellisesti vaikuttavien NAO-värähtelyn ja varsinkin polaaripyörteen ennakointi kovin paljon etukäteen on melko hankalaa. Siksi ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa, vaikka viime vuosina kolmen kuukauden ennusteet ovatkin toimineet melko hyvin, itse asiassa usein kuukausiennusteita paremmin. Vuodenaikaisennusteita tarkennetaan talven edetessä, joten päivitän tietoja pitkin talvea tämän blogipostauksen kommentteihin, jos ennusteet muuttuvat oleellisesti. Ennusteiden lisäksi kannattaa seurata NAO-indeksiä ja polaaripyörteen kehittymistä. 

NOAA/NWS: Joulukuun 2025 alun ja huhtikuun 2026 lopun välillä kaikki yksittäiset kuukaudet ovat Suomessa vähintään 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä ja tavanomaiseen verrattuna lämpimin on joulukuu

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteet ulottuvat kaikista pisimmälle. Aivan tuoreen ennusteen mukaan marraskuun 2025 alun ja kesäkuun 2026 lopun välisistä kolmen kuukauden jaksoista kaikki ovat Suomessa vähintään 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpiä. Joulu-helmikuussa, tammi-maaliskuussa ja helmi-huhtikuussa poikkeama saattaa nousta jopa 2-3 asteeseen.

Marraskuun alusta huhtikuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on joulukuu, jolloin koko Suomessa on vähintään 2-3 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Etelä-Savon tienoilla jopa enemmänkin. Kaikki muutkin yksittäiset kuukaudet ovat koko Suomessa vähintään 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä lukuun ottamatta marraskuuta, jolloin poikkeama jää 0,5-1 asteeseen.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Lähinnä marras-tammikuussa saattaa olla hiukan keskimääräistä sateisempaa.

Yksittäisten kuukausien sademäärätarkastelussa tavanomaiseen verrattuna sateisimpia ovat marraskuu ja varsinkin joulukuu. Sen sijaan maaliskuu 2026 saattaa olla Etelä-Suomessa keskimääräistä vähäsateisempi.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

IRI: Varsinkin loppusyksy ja alkutalvi keskimääräistä lämpimämpiä, mutta talven edetessä päädytään lähemmäksi ajankohdan tavanomaisia lämpötiloja

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) eilen julkaistun vuodenaikaisennusteen mukaan lämpimin kolmen kuukauden jakso marraskuu-tammikuu, jolloin varsinkin Etelä- ja Itä-Suomessa on pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Käsivarren Lappia lukuun ottamatta myös Pohjois-Suomi näyttää keskimääräistä lämpimämmältä, mutta lämpimyyden todennäköisyys ei ole yhtä suuri kuin etelämpänä. Myös joulu-helmikuussa lähes koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää. Todennäköisyys lämpimyyteen on kuitenkin edellistä kolmen kuukauden jaksoa pienempi. Tammi-maaliskuussa lämpimyyden todennäköisyys pienenee entisestään, mutta silti on todennäköisemmin keskimääräistä lämpimämpää kuin keskimääräistä kylmempää. Vasta helmikuun 2026 alusta huhtikuun 2026 loppuun ulottuvalla jaksolla palataan lähes tavanomaiseen lukemiin. Silloinkin tosin eteläisimmässä Suomessa saattaa olla keskimääräistä lämpimämpää, kun taas pohjoisessa Suomessa on keskimääräistä kylmempää.

Sademäärissä on kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla suuria alueellinen vaihtelu Suomen eri osissa. Pääsääntöisesti Itä-Suomessa on keskimääräistä sateisempaa ja länsirannikolla sekä marras-tammikuun jaksolla aivan eteläisimmällä rannikolla keskimääräistä vähäsateisempaa.

ECMWF: Talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) ennustaa, että koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu). 

Myös kaikki yksittäiset kuukaudet marraskuun alun ja maaliskuun lopun välillä ovat tämänhetkisen ennusteen mukaan koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Marraskuussa Lapin poikkeama tavanomaisesta saattaa nousta jopa yli kahteen asteeseen.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat ainakin osassa Suomea vähän keskimääräistä korkeampia varsinkin joulu-helmikuun jaksolla. Yksittäisistä kuukausista selvimmin keskimääräistä sateisemmalta näyttää helmikuu.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Italian ilmatieteen laitos: Talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi

Myös Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) ennusteessa koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu). 

Yksittäisetkin kuukaudet ovat koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Joulukuussa Keski- ja Itä-Suomessa saattaa olla jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla vähän keskimääräistä suurempia. Yksittäisistä kuukausista sateisuus näkyy selkeimmin marraskuussa ja maaliskuussa.

Ranskan ilmatieteen laitos: Talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu). 

Myös yksittäiset kuukaudet ovat 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä lukuun ottamatta helmikuuta, jolloin Suomen alueella ei näy tavanomaisesta poikkeavaa signaalia kumpaankaan suuntaa.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla osassa Suomea vähän keskimääräistä suurempia, varsinkin tammi-maaliskuussa. Erityisesti sateisuus näkyy tammikuussa Pohjois-Suomessa.

Kanadan ilmatieteen laitos: Talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi

Myös Kanadan ilmatieteen laitos (ECCC) arvioi, että koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu). 

Myös kaikki yksittäiset kuukaudet marraskuun alun ja maaliskuun lopun välillä ovat tämänhetkisen ennusteen mukaan koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Joulukuussa Etelä-Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tienoilla voi olla jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät saattavat olla vähän keskimääräistä suurempia kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla. Yksittäisistä kuukausista erityisesti joulukuu näyttäytyy sateisena, kun taas maaliskuun kohdalla ei näy signaalia suuntaan eikä toiseen.

Japanin ilmatieteen laitos: Talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että lämpötilat ovat keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu), paitsi Etelä-Suomen poikkeama jää joulu-helmikuussa +1-2 asteeseen.

Yksittäistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on marraskuu, jolloin Suomessa on Oulun eteläpuolella 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja Oulun pohjoispuolella yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää. Tavanomaiseen verrattuna viilein on helmikuu, jolloin Etelä- ja Itä-Suomen lämpötilat ovat pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Silloinkin Pohjois- ja Länsi-Suomessa on kuitenkin 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat lähellä keskimääräistä tai vähän keskimääräistä suurempia, varsinkin tammi-maaliskuussa. Yksittäisistä kuukausista keskimääräiseen verrattuna sateisimpia ovat marraskuu ja varsinkin maaliskuu.

Saksan ilmatieteen laitos: Jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpi talvi, varsinkin joulukuu leuto ja sateinen

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) ovat suurimmassa osassa Suomea yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä, mutta eteläisimmässä ja lounaisimmassa Suomessa poikkeama jää 1-2 asteeseen. Sama kuvaus pätee myös yksittäisiin kuukausiin, paitsi joulukuussa myös eteläisin ja lounaisin Suomi saattavat olla yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä.

Kaikkien kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat tavanomaisia. Yksittäisistä kuukausista keskimääräiseen verrattuna sateisin on joulukuu, kun taas helmikuussa voi olla keskimääräistä vähäsateisempaa.

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos: Jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpi talvi, varsinkin joulukuu ja helmikuu leutoja

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos (NCEP) arvioi, että kaikki ennustetut kolmen kuukauden jaksot (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) ovat Suomessa vähintään asteen tai paikoin jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Joulu-helmikuun jaksolla jopa koko Suomessa voi olla yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimimpiä ovat joulukuu ja helmikuu, jolloin koko Suomessa on yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla paikoitellen keskimääräistä suurempia, varsinkin Lapissa. Myös yksittäisten kuukausien aikana on paikoitellen keskimääräistä sateisempaa lukuun ottamatta maaliskuuta, jolloin Suomen etelärannikolla saattaa olla jopa keskimääräistä vähäsateisempaa. 

Britannian ilmatieteen laitos: Jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi talvi

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) ovat Suomessa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä.

Maaliskuuta lukuun ottamatta myös kaikki yksittäiset kuukaudet ovat tämänhetkisen ennusteen mukaan yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Maaliskuussa poikkeama jää +1-2 asteeseen.

Kolmen kuukauden sademäärät ovat kaikilla jaksoilla keskimääräistä suurempia, selvimmin marras-tammikuussa. Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna vähäsateisin on maaliskuu. 

Australian ilmatieteen laitos: Jopa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpi ja vähän keskimääräistä sateisempi talvi

Australian ilmatieteen laitoksen (BOM) mukaan kaikki kolmen kuukauden jaksot (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) ovat Suomessa yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpi, joskin marras-tammikuussa poikkeama saattaa jäädä Suomen rannikkoalueilla +1-2 asteeseen.

Yksittäisistä kuukausista keskimääräiseen verrattuna lämpimimpiä ovat joulukuu ja helmikuu, jolloin koko Suomessa on yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää. Muiden kuukausien poikkeama vaihtelee alueittain siten, että toisilla alueilla on 1-2 astetta ja toisilla yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät näyttäisivät olevan kaikilla jaksoilla keskimääräistä suurempia. Australian ilmatieteen laitoksen ennusteessa sateisuus näkyy selvemmin kuin muissa ennusteissa. Yksittäisistä kuukausista keskimääräiseen verrattuna vähäsateisin on tammikuu ja sateisin helmikuu.

Copernicus Climate Change Service: Talvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja ehkä vähän keskimääräistä sateisempi

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien yhdistelmä arvioi, että koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu). 

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on joulukuu, jolloin Pohjois- ja Itä-Suomessa on laajalti yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kaikkien muiden kuukausien poikkeama jää lähes koko Suomessa +1-2 asteeseen.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla lähes koko Suomessa vähän keskimääräistä runsaampia. Yksittäisistä kuukausista erityisesti vuoden 2025 loppukuukaudet ovat keskimääräistä sateisempia, mutta vuoden 2026 puolella keskimääräistä sateisemman sään todennäköisyys pienenee. Maaliskuun osalta sademäärässä ei enää näy keskimääräisestä poikkeavaa signaalia lainkaan.

Lue tästä jouluaaton 2025 sää, mutta älä usko sitä!

Metcheck julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintaman superpitkän päiväkohtaisen sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheckin ennuste näyttää tällä hetkellä Helsinkiin ensilunta itsenäisyyspäivänä ja jouluaatoksi puolipilvistä -4 asteen säätä. AccuWeather puolestaan julkaisee Suomeen tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi. Tämän ennusteen mukaan Helsingissä olisi jouluaattona lumisadetta ja lämpötila kylmimmillään -7 astetta, lämpimimmillään +1 astetta. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Pakkasiin vaikuttavia polaaripyörteen ja NAO-värähtelyn muutoksia on hankala ennakoida kovin paljon etukäteen

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko talven sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, esimerkiksi ensilumen satamisen ajankohtaa, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso, joillakin tutkimuslaitoksilla myös kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Suomen talvilämpötiloihin vaikuttaa merkittävästi Pohjoisnapaa ympäröivä polaaripyörre, joka pitää kylmän ilman napa-alueella. Polaaripyörteen hajoaminen tarkoittaa sitä, että kylmää ilmaa pääsee kulkeutumaan kohti etelää. Polaaripyörteestä ja sen vaikutuksesta Suomen säähän kannattaa lukea meteorologi Joanna Rinteen ja ylimeteorologi Henri Nymanin kirjoitukset.

Talvisäähämme vaikuttaa myös NAO-värähtely (North Atlantic Oscillation, Pohjois-Atlantin oskillaatio), joka liittyy Islannin ja Azorien ilmanpaine-eroihin. Mitä suurempi ilmanpaine-ero niiden välillä on (= positiivinen NAO-indeksi: Islannissa syvä matalapaine, Azoreilla voimakas korkeapaine), sitä voimakkaampia meillä ovat läntiset ilmavirtaukset (matalapaineet kulkevat pohjoista reittiä). Tällöin meillä siis vallitsee mereinen, lauha ja kostea ilma. Kun NAO-indeksi on negatiivinen (Azorien korkeapaine heikompi), matalapaineet siirtyvät etelämmäksi, jolloin meille virtaa kylmää ilmaa pohjoisesta.

Negatiivisen NAO-indeksin vuosina meillä on siis tavallista kylmempiä talvia ja positiivisen NAO-indeksin vuosina keskimääräistä lämpimämpiä talvia. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että NAO on osa ilmakehän suurempaa ilmiötä, arktista oskillaatiota eli värähtelyä (AO). NAO-indeksiä voidaan ennustaa tarkasti vain pari viikkoa etukäteen (jolloin on kyse lähinnä vallitsevia sääoloja kuvaavasta indeksistä), mutta laajemmassa (epätarkemmassa) mittakaavassa NAO-heilahduksen kesto vaihtelee 2-10 vuoden välillä. Tällä perusteella voidaan olettaa peräkkäisten talvien olevan keskimäärin hyvin samankaltaisia, joskin todellisiin säätilanteisiin vaikuttavat myös monet muut asiat.

Vuodenaikaisennusteet ovat viime vuosina olleet melko hyvin suuntaa antavia, vaikka niitä ei voikaan Suomen alueella pitää kovin luotettavina

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. 

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa talvesta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Helsinki-Vantaalla on ollut joulukuussa 83 senttimetriä lunta

Joulun lumensyvyys on pienentynyt Kouvolassa digitoidun mittaushistorian aikana

Vuorokauden lumisade-ennätys

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Myytti kattojen lumikuorman merkittävästä kasvamisesta suojasäällä elää sitkeänä

Suomen ja koko maailman kylmyysennätykset

AMOC-järjestelmän keikahduspisteen ylittyminen ilmastonmuutoksen seurauksena voisi johtaa Pohjoismaissa helmikuiden kylmenemiseen jopa 35 asteella sadassa vuodessa