Mitä ovat namulinapali, häätötyranni, siroprioni, surutikkanen, viheltäjätanssija ja punahuivipiispa?

Kuva: Geralt, Pixabay.

BirdLife Suomi on saanut päätökseen ison urakan. Eilen julkaistiin maailman lintulajien nimien uusi suomenkielinen luettelo. Siitä voi katsoa suomenkieliset nimet 11 131 lajille, 1 486 suvulle, 252 heimolle ja 46 lahkolle. Uusi nimi annettiin 1 231 lajille, 177 suvulle, 19 heimolle ja 7 lahkolle. Suomessa havaittujen lintujen nimet säilyivät ennallaan.

Aivan kaikilla lajeilla ei aiemmin edes ollut suomenkielistä nimeä. Lisäksi nimiin tarvittiin päivityksiä, koska esimerkiksi DNA-tutkimusten avulla käsitys joidenkin lintujen sukulaisuussuhteista on muuttunut. Nimistössä pyrittiin myös siihen, että nimet kuvaisivat mahdollisimman hyvin todellisuutta. Niinpä boliviansirkkunen muuttui ruostesirkkuseksi, koska se ei pesi Boliviassa vaan Etelä-Paraguayssa, Argentiinassa ja Uruguayssa. Bolivia on vain sen talvehtimisalue.

Viime viikolla Kotimaisten kielten keskus tiedotti, että Naurun nimi on jatkossa myös suomen kielessä Naoero. Tämäkin muutos ehti myös lintulajien nimistöön. Naurunkerttunen on jatkossa naoeronkerttunen.

Nisäkästoimikunta pyrki taannoin lyhentämään pitkiä nisäkkäiden nimiä. Lintujen nimistössä kuitenkin säilytettiin joitakin melko pitkiä nimiä. Kaikkein pisin niistä on uudenkaledonianlepinkäismonarkki.

Hauskoja uusia suomenkielisiä lintujen nimiä ovat esimerkiksi paránkaklattaja, okrakurkkufrankoliini, piikkipuukuku, etelänpuputtajakukaali, meksikonoravakäki, sulttaanikäkikyyhky, tawitawinkanakyyhky, kermakeisarikyyhky, madagaskarinmetsärääkkiäinen, aasianpaksujalka, eteläsaarentöpökurppa, fynbospyyjuoksija, pikkukeijutiira, vaaleahoikka-albatrossi, chiloénetelänkeiju, uudenkaledoniantyrskynpolkija, kesäguadalupenkeiju, siroprioni, valkonaamaviistäjä, afrikanpiispahaikara, idänlehmähaikara, hispaniolanisokehrääjä, lännenpiippukiitäjä, joulusaarenloistosalangaani, sukkasalangaani, sapelierakkokolibri, töyhtösolmiokolibri, sepelenkelikolibri, sundanvarpuspöllönen, punahousuhaukka, kaksoisvyölaiskuri, surutikkanen, rillikallioaratti, jouhilurikki, harmaaohjasharlekiini, samettilakkitanssija, valkoröyhelötanssija, viheltäjätanssija, keltavilkkuperä, serradomarinnapsija, kimittäjälattanokka, piiskulapionappari, kampajalkanapsija, häätötyranni, hippiäisnappari, perunnokipitaho, galápagosinrubiinityranni, brasilianpiivi, mustarintatöpökkä, kettumuura, riomadeiranmuuranen, hapsutulisilmä, valkokulmaluuranen, kanelipikkuluura, valkosiipitapakulo, pirinätapakulo, kanelikarikehuiskija, valittajapyrstökipuaja, hihkusirppikipuaja, vinkuräikkäorneero, kermaviiksiorneero, kastanjalakkinaukuja, kilkkulaulumesikko, kastanjarastaspenkoja, rusotöpösieppo, matkijapikkudrongo, molukkienrosvomonarkki, namulinapali, punapääräätäli, kermapartabulbuli, bhutaninpikkunauruli, taiwaninlaulunauruli, silkkilakkinakkeli, jankuttajapeukaloiskerttu, pisarapeukaloinen, riukiunnarsissisieppo, tulikruunukukastaja, palawanintarhalukkinen, punahuivipiispa, hispaniolanmistelimarjukka, oahunnukupuu, vaaleapreeriaturpiaali, ruusurintakardinaali ja andienlörppötangara.

Täydellisen listauksen maailman lintujen suomenkielisistä nimistä voi katsoa BirdLife Suomen sivuilta.

Lähde

Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W. 2026: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet. BirdLife Suomi.

Lue myös nämä

Maaoravasta tuli tikutaku!

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Jälleen uusi eläinlaji nimettiin suomalaisen tutkijan mukaan

Mikä ihme on amazopeikkus ja miksi tutkija nimesi loispistiäisen Johanna-vaimonsa mukaan?

Kovakuoriainen sai tieteellisen nimen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin mukaan

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?

Kolmetoista Tähtien sota -elokuvien mukaan nimettyä oikeaa eliölajia

Jälleen uusi hämähäkkilaji nimettiin Harry Potterin mukaan

Enni Rukajärvi kertoi tänään Kouvolan Yhteislyseossa urheilijan vaikutusmahdollisuuksista kestävään kehitykseen

Vuonna 2014 Sotšin olympialaisista hopeamitalistina palannut lumilautailija Enni Rukajärvi toivoi kysyttäessä lahjaksi Kuusamon kaupungilta vain puhdasta luontoa. Tänään Rukajärvi kertoi tuosta tapauksesta Kouvolan Yhteislyseossa, ettei kyseessä ollut suunniteltu kannanotto vaan suoraan sydämestä tullut kommentti. 

Rukajärvi oli havahtunut puhtaan luonnon tärkeyteen, kun hän oli oivaltanut ilmastonmuutoksen ja kaivosteollisuuden haitalliset seuraukset. Hän onkin aktiivisesti mukana Protect Our Winters (POW) -liikkeen toiminnassa. Eilen Rukajärvi kertoi tästä Kouvolan Yhteislyseon suuressa kestävän kehityksen paneelissa ja tänään erillisessä Urheilijat vaikuttajina -luennossa.

Aktiiviuransa aikana Rukajärvi alkoi itse pohtia sponsoreidensa toimintaa ja valikoida niitä tarkemmin. Kestävän kehityksen puolestapuhujaksi profiloituminen toi mukanaan uusia kumppanuuksia, kun yritykset halusivat korostaa omaa puhtauttaan. Samalla tämä on urheilijalle tärkeää vaikuttamistyötä, jossa urheilija toimii hyvänä esimerkkinä perheelleen, kavereilleen, seuraajilleen, faneilleen ja suurelle yleisölle. Sponsorointisopimuksia solmittaessa on kuitenkin tärkeää erottaa todellinen ympäristöystävällisyys viherpesusta, joka on vain näennäisesti ympäristöystävällistä toimintaa. Rukajärven mukaan urheilijan tulee kannustaa sponsoreita ja lajiliittoja nykyistä kunnianhimoisempiin kestävän kehitykseen toimiin, esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintään.

Tehokkaaseen vaikuttamiseen ja viestintään Rukajärvi antoi seuraavat ohjeet:

1. Puhu omasta näkökulmastasi.

2. Ole valmis oppimaan ja keskustelemaan.

3. Muista mainita lähteet.

4. Hyödynnä ensisijaisia lähteitä. (Luennolla Rukajärvi antoi harjoitustehtäväksi etsiä alkuperäislähteet uutiselle, jonka mukaan ilmastonmuutos ei välttämättä lämmitä Suomen talvia, vaan Suomen talvi-ilmasto saattaa viilentyä, kun AMOC-järjestelmän keikahduspiste ylittyy.)

5. Vältä liioittelua, pysy faktoissa.

6. Sisällytä yhteen postaukseen vain yksi toimintakehotus (call to action).

7. Näytä esimerkkiä.

Ilmastonmuutos haittaa urheilulajeja monella tavalla. Kuumuuden lisääntyminen altistaa urheilijat lämpöstressille ja aiheuttaa terveysriskejä. Sisälajienkin harrastaminen voi käydä entistä kalliimmaksi, jos harjoitussalivuorot kallistuvat siksi, että tarvitaan runsaasti sähköä kuluttavaa jäähdytystä. Myös sään ääri-ilmiöiden voimistuminen ja maastopalojen lisääntyminen häiritsevät harjoittelua ja tuhoavat urheiluun tarvittavaa infrastruktuuria. Lumirajan siirtyminen korkeammalle vuoristoissa ja jäätiköiden sulaminen uhkaavat vuoristoalueiden hiihtokeskuksia. Talvikauden lyheneminen vaikeuttaa harjoittelua ja kisojen järjestämistä. Urheilumatkailun hiilijalanjälki kasvaa, kun harjoittelua ja kilpailua siirretään entistä kauemmaksi lumivarmoihin tai muuten vakaampiin kohteisiin.

Vaikka jokainen voi toimia vaikuttajana omilla toimillaan, Rukajärvi peräänkuulutti erityisesti rakenteellisia muutoksia. Useammat ihmiset pyöräilisivät, jos kaupungit olisivat paremmin suunniteltuja. Harvemmat lentäisivät, jos junat olisivat saavutettavia ja halvempia. Autoilua olisi vähemmän, jos julkinen liikenne toimisi paremmin. Uusiutuvaan sähköön siirtyminen olisi halvempaa, jos fossiilisten polttoaineiden tuet poistettaisiin. Fossiilisia polttoaineita kulutettaisiin vähemmän, jos niiden mainonta ja sponsorointi olisi kiellettyä. Kasvisruoka olisi edullisempaa, jos sitä tuettaisiin yhtä paljon kuin lihantuotantoa. Nämä ovat suurelta osin poliittisia päätöksiä, mutta näihinkin asioihin yksittäinen ihminen voi vaikuttaa esimerkiksi äänestämällä vaaleissa sellaisia eri puolueiden ehdokkaita, jotka ajavat päätöksenteossa kestävän kehityksen mukaisia ratkaisuja.

Enni Rukajärvi toimii itse monin tavoin erinomaisena esimerkkinä ja roolimallina. Upeiden ajatusten lisäksi kiinnitin huomiota käyttäytymiseen. Tietynlainen Rukajärven tavaramerkki on pipon käyttäminen myös sisällä. Joka kerta ruokailussa (lounaan tai kahvin ajaksi) hän kuitenkin otti pipon pois päästä. Arvostan!

Lue myös nämä

Mikko "Peltsi" Peltola, Enni Rukajärvi, Panu Halme, Petri Luukkainen ja Sami Lundgren osallistuivat Kouvolan Yhteislyseon suureen kestävän kehityksen paneeliin

Suomalaiset talviurheilijat hyvällä asialla: Pelastetaan talvi!

Pystytäänkö talviolympialaisia järjestämään vielä tämän vuosisadan lopulla?

Ilmastonmuutos uhkaa tulevaisuuden talviolympialaisia

Anna Abreu, Jenni Haukio, Michael Monroe, Jasper Pääkkönen, Enni Rukajärvi...

Mikko "Peltsi" Peltola, Enni Rukajärvi, Panu Halme, Petri Luukkainen ja Sami Lundgren osallistuivat Kouvolan Yhteislyseon suureen kestävän kehityksen paneeliin

Kouvolan Yhteislyseo on saanut Vihreä lippu -ympäristösertifikaatin. Tätä juhlistettiin tänään Vihreän lipun nostolla lipputankoon ja Mikko ”Peltsi” Peltolan juontamalla kestävän kehityksen paneeliskeskustelulla, johon osallistui valtakunnallisen huipputason keskustelijoita. Mukana olivat lumilautailija Enni Rukajärvi, Suomen ympäristökeskuksen tutkimusprofessoriksi marraskuun alussa nimitetty Jyväskylän yliopiston biologi Panu Halme, elokuvaohjaaja ja -tuottaja Petri Luukkainen sekä UPM:n vastuullisuusjohtaja Sami Lundgren. 

Kouvolan Yhteislyseossa opiskelijat toimivat aktiivisesti ympäristöraadissa

Kansallinen Vihreä lippu -toimikunta on myöntänyt Kouvolan Yhteislyseolle Vihreän lipun kaksivuotisen käyttöoikeuden tunnustuksena ansiokkaasta ympäristö- ja kestävyyskasvatuksesta sekä kestävän elämäntavan edistämisestä. Vihreä lippu -toimikunta arvioi Kouvolan Yhteislyseon toimintaa seuraavasti: ”Teillä on onnistunut projekti takananne, voitte olla todella ylpeitä itsestänne! Järjestitte paljon erilaista teemaan sopivaa tapahtumaa, nostitte aihetta myös eri oppiaineissa ja pääsitte hyvin tavoitteisiinne. Ehdoton vahvuutenne on, että olette saaneet teeman vahvasti näkymään koulunne arjessa, loistavaa työtä! Projektissa nousi etenkin ympäristökuorman vähentäminen, vaikka siinä oli paljon esimerkiksi terveyttä edistäviä teemoja. Täyden 10 suoritus siis!”

Vihreä lippu on Suomen suurin kestävän kehityksen ohjelma ja kansainvälinen ympäristömerkki oppilaitoksille. Kouvolan Yhteislyseossa Vihreä lippu -toimintaa koordinoi ympäristöraati, johon kuuluu tällä hetkellä ohjaavien opettajien lisäksi 13 opiskelijaa. Mukana toiminnan toteutuksessa ovat kuitenkin useat eri opettajat ja lähes kaikki oppiaineet.

Toiminta alkoi viime lukuvuonna, jolloin esimerkiksi parannettiin lukion kierrätysjärjestelmää, järjestettiin opiskelun lomassa erilaisia tempauksia, kuunneltiin tietokirjailija Satu Lidmanin luento, katsottiin Kino 123 -elokuvateatterissa Havumetsän lapset -elokuva ja kerättiin taksvärkissä noin 5 000 euroa saimaannorpan suojeluun. 

Tämän syksyn aikana Kouvolan Yhteislyseon Vihreä lippu -toiminnassa on jo retkeilty Punkaharjulla, ostettu suojelumetsää Iitin Hiirettelänvuorelle, vietetty vähäsähköistä koulupäivää Energiansäästöviikolla ja järjestetty yrittäjyysleirillä musiikinopettajan ideoima ReFashion-muotishow, jossa joukkueet suunnittelivat ja toteuttivat asukokonaisuuden kierrätysvaatteista ja -kankaista. Talven aikana ympäristöraatilaiset aikovat laajentaa toimintaa yhteistyöhön paikallisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa.

Jo ennen Vihreä lippu -toimintaa Kouvolan Yhteislyseossa on järjestetty Studia Generalia -luentoja 3–4 kertaa lukuvuodessa vuodesta 2021 alkaen. Luennoitsijoina ovat olleet esimerkiksi sotatieteiden dosentti Ilmari Käihkö, taloustieteilijä Mikko Spolander ja Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön professori Ilari Sääksjärvi.

Tämän päivän paneelikeskustelu antoi paljon ajateltavaa uuden suurlukion 1 200 opiskelijalle

Kouvolan Yhteislyseo on 1.8.2025 alkaen toiminut hallinnollisesti yhtenä lukiona, johon kuuluvat entinen Kouvolan Yhteislyseo, Kouvolan iltalukio ja Kuusankosken lukio. Tämän päivän paneelikeskustelussa pureuduttiin ilmastonmuutokseen, metsätalouteen, metsäteollisuuteen, ruokainnovaatioihin ja arkielämän kestävään kehitykseen. Paneelin yleisönä oli 1 200 Yhteislyseon opiskelijaa, joista Kuusankosken toimipisteen opiskelijat seurasivat lähetystä striimin kautta. Kyseessä oli uuden suurlukion ensimmäinen yhteinen tapahtuma. Seuraavassa muutamia poimintoja päivän paneelin annista.

Panu Halme liikkuu paljon polkupyörällä. Jos Tavarataivas-elokuvan tapaan kaikki tavarat pitäisi laittaa konttiin ja hakea vain yksi tavara kerrallaan, hän hakisikin vaatteiden jälkeen ensimmäisenä polkupyörän. Halme kertoi, että hyvän elämän takaamiseksi maapallolla yksi ihminen voi lentää keskimäärin korkeintaan kaksi kertaa vuosikymmenessä. Halme ehdottikin, että kouluissa pitäisi olla nykyistä pidempi, esimerkiksi kahden tai kolmen viikon talviloma, jolloin etelänlomalle ehtisi hyvin myös junalla. Kolmen viikon talviloma olisi järjestettävissä esimerkiksi lopettamalla syysloma ja lyhentämällä joululomaa. Halme itse ei ole lentänyt kuuteen vuoteen, vaan perhe on tehnyt esimerkiksi kuukauden mittaisia etelänlomia junalla. Myös 25 yliopisto-opiskelijan kanssa tehty matka Brysseliin toteutettiin junalla.

Enni Rukajärvi on kompensoinut lentojensa päästöjä esimerkiksi maksamalla rahaa soiden ennallistamiseen. Rukajärvi myös valitsee Lappiin suuntautuvilla laskettelumatkoillaan kulkuneuvoksi yöjunan lentokoneen sijaan, vaikka juna olisi kalliimpi. Sami Lundgrenin tänä vuonna tekemän YK-kokousmatkan päästöt puolestaan kompensoi YK. 

Panu Halme noudattaa planetaarista ruokavaliota, jota myös Petri Luukkainen pitää hyvänä vaihtoehtona. Luukkaisen mielestä lihaa voisi syödä kananugetin verran päivässä. Tulevaisuudessa myös laboratoriossa kasvatetun lihan käyttö voisi lisääntyä, mutta maataloutta on silti vaikea syrjäyttää. Erityisesti Luukkainen kiinnittäisi huomiota ruokahävikin vähentämiseen. Halmeen mielestä tuhoisin elintarvike on jättikatkarapu. Sen viljelyn takia tuhotaan mangrovemetsiä, jotka ovat sademetsiäkin tärkeämpiä ekosysteemejä. Myös Enni Rukajärvi suosii kasvisruokaa sekä järvikalaa ja käyttää vain harvoin lihaa. Sami Lundgren ei ole syönyt lihaa 40 vuoteen.

Panelistit tähdensivät kuluttajien henkilökohtaisissa kestävän elämäntavan valinnoissa myös turhan kulutuksen välttämistä. Esimerkiksi Enni Rukajärvi käyttää edelleen vanhaa iPhone-puhelinta, vaikka toivoisikin puhelimeen parempilaatuista kameraa.

Mielenkiintoisin väittely käytiin metsätalouden ja metsäteollisuuden vaikutuksista. Sami Lundgren mainitsi, että Repoveden kansallispuisto on syntynyt nimenomaan UPM:n lahjoitusten ja suojelualueiden pohjalta. Lisäksi Lundgren tähdensi sitä, että UPM:n metsistä kaikkiaan 16 prosenttia on jollakin tasolla suojeltua. UPM omistaa Suomessa puoli miljoonaa hehtaaria metsää ja pyrkii Lundgrenin mukaan hoitamaan niitä mallikelpoisesti siten, että muut metsänomistajat voisivat jäljitellä UPM:n metsänhoitotapaa. Ratkaisevaa on se, miten käytetään muita kuin UPM:n omistamia metsiä.

Myös Panu Halme kannattaa puun käyttämistä esimerkiksi rakentamiseen. Halme kuitenkin muistutti, että metsätalous on suurin lajien uhanalaisuuden aiheuttaja Suomessa. Kehuja suomalainen metsätalous sai siitä, että meillä metsätaloudessa kasvatetaan lähes pelkästään suomalaisia puulajeja, toisin kuin esimerkiksi Tanskassa, jossa kasvatetaan esimerkiksi amerikkalaisia puulajeja. Sen sijaan ojituksia on tehty Suomessa aivan liikaa, suhteessa pinta-alaan enemmän kuin missään muussa valtiossa (Suomessa on tehty lähes 1,5 miljoonaa kilometriä metsäojia, mikä vastaa kahta edestakaista matkaa maapallolta kuuhun, joten kolmasosa kaikista maapallon metsäojista on Suomen alueella). Ojitetuilla soilla kasvatettujen metsien hakkuut voivat aiheuttaa turpeen tuhoutumisen, millä voi olla merkittäviä ilmasto-, vesistö- ja lajistovaikutuksia.

Vaikka UPM, Stora Enso ja Metsä Group hoitaisivatkin omia metsiään hyvin, Halmeen mielestä tämä ei riitä. Suomessa on noin 600 000 yksityistä metsänomistajaa, joten metsäjättien pitäisi tarkemmin ohjata eri metsänomistajien toimintaa ja lopettaa puun ostaminen ojitetuilta alueilta. Erityisesti suuria metsänomistajia, kuten kuntia, seurakuntia ja eläkerahastoja, tulisi painostaa kestävämpään metsätalouteen. Parasta olisi, jos uudisojitukset ja rajut kunnostusojitukset kiellettäisiin lailla.

Kun nuorten ääni saadaan kuulumaan, maailma on muutaman vuosikymmenen kuluttua nykyistä parempi paikka elää

Petri Luukkaisen mielestä ympäristöasioiden ymmärtäminen on nyky-yhteiskunnassa kuin englannin kielen hallitsemisen perustaso. Ilman sitä ei tule toimeen.

Panu Halme tähdensi kodin käyttäytymismalleja esimerkiksi liikkumisessa ja ruokailussa. Toisaalta nuorten pitäisi pystyä vaikuttamaan näihin asioihin. Halmeen mukaan nuorten näkyminen yhteiskunnan kriittisenä äänenä on erittäin tärkeää. Halme vetosi YK:n lapsen oikeuksien komiteaan, jonka mukaan ympäristökriisit ovat rakenteellista väkivaltaa lapsia kohtaan. Vuonna 2050 Suomessa saattaa olla 1,3 miljoonaa ympäristöpakolaista ilmastokriisin seurauksena. Halmeen mielestä Suomen nuoret ovat liian kilttejä eivätkä vaadi aikuisilta tarpeeksi, kun nykyinen hallitseva sukupolvi hoitaa ympäristöasioita surkeasti. Nuorten tulisi puhua ja vaikuttaa näihin asioihin enemmän. 

Myös Sami Lundgren oli sitä mieltä, että paneelin nuoret kuuntelijat pystyvät muuttamaan maailmaa, kunhan he vaan tekevät asiat tarpeeksi isosti. Hän itsekin on ponnistanut Kouvolan seudulta aina YK:hon asti. Lisäksi varsinaisen paneelin jälkeisessä keskustelussa Lundgren tähdensi vuoropuhelun merkitystä erilaisten ihmisten kesken. Hän itse on esimerkiksi kutsunut UPM:n toimintaa vastustaneet Elokapinan mielenosoittajat kahvittelemaan. Keskustelu oli ollut mielenkiintoista ja rakentavaa.

Petri Luukkaisenkin mielestä päättäjiltä ja vanhemmilta voisi vaatia enemmän, mutta synkkyyden kaninkoloon ei pitäisi pudota. Synkistelyn sijaan tarvitaan myös toivoa ja hyviä tekoja eikä vain kovia puheita. Sami Lundgrenkin muistutti, että useinkaan asiat eivät ole niin negatiivisesti miltä näyttää. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tapahtuu edelleen ruohonjuuritasolla paljon hyvää, vaikka valtion johto toimiikin tällä hetkellä vastoin kestävää kehitystä.

Panu Halmeen mukaan yhä isommat johtajat puhuvat ympäristöasioista vakavasti esimerkiksi politiikassa. Tämä kävi ilmi esimerkiksi pääministerin johdolla käydyissä keskusteluissa, joihin Halme oli pyydetty asiantuntijaksi. Kaikissa puolueissa ympäristöasiat ovat aiempaa näkyvämmin esillä, joten on toivoa myös asioiden saattamisesta käytäntöön. Enni Rukajärvi tähdensi nuorten tärkeyttä ympäristötrendien luojina ja korosti myös äänestämisen merkitystä. 

Mikko "Peltsi" Peltola innosti nuoria myös itse lähtemään mukaan päätöksentekoon. Rukajärvi ja Peltola vaikuttavat esimerkiksi Protect Our Winters (POW) -liikkeessä. Rukajärvi haluaa toimia hyvänä esikuvana nuorille, joten aktiiviuransa aikana hän lopetti esimerkiksi arvojensa vastaisen mainosyhteistyön Red Bullin kanssa.

Panu Halme otti muutoksen mahdollisuudesta esimerkiksi koronapandemian, jolloin maailman toimintoja muutettiin radikaalisti parissa viikossa, kun nuoria vanhemmat päättäjät kokivat viruksen uhkaksi iäkkäälle väestölle. Vastaavat muutokset ovat mahdollisia myös ympäristöongelmien vuoksi. Halme ennustikin, että muutaman vuosikymmenen kuluttua maailma on nykyistä parempi paikka elää. Sitä ennen voi olla edessä kovia aikoja. Ratkaisevaa on se, että pelkän puhumisen sijaan pitäisi pystyä toimimaan ja estämään ympäristöongelmia. Ikävätkään faktat eivät aiheuta liiallista ympäristöahdistusta, jos on olemassa keinoja vaikuttaa asioihin.

Aiempia vierailijoita Kouvolan Yhteislyseossa

Professori Ilari E. Sääksjärvi tänään Kouvolan Yhteislyseossa: "Luontokadon pysäyttäminen on elämän suojelua"

Luontomies Juha Kauppinen kertoi Kouvolan Yhteislyseossa luonnon monimuotoisuuden merkityksestä

Äänimaisema voi vaikuttaa tarkkaavaisuushäiriöiden voimistumiseen, makuaistimuksiin ja mielen elpymiseen (Outi Ampuja)

Ruokavalintojen merkitys ympäristön hyvinvoinnin kannalta kasvaa koko ajan (Jussi Nikula)

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"

Kirjailija Tiina Raevaara vieraili Kouvolan Yhteislyseossa

Risto Isomäki kertoi Kouvolan Lyseon lukiossa tulevista kirjoistaan ja ilmastonmuutoksen estämisestä

Pasi Toiviainen: "Asettukaa hyvisten puolelle ja hankkikaa mielekäs elämä!"

Juha "Norppa" Taskinen vieraili Kouvolan Lyseossa

Uutuuskirja tuotantoeläinten pahoinvoinnista hätkähdyttää realistisuudellaan (Eveliina Lundqvist vieraili lukiossamme, linkin kirjoitus kuitenkin liittyy hänen kirjaansa eikä ko. vierailuun)

Lue myös nämä

Suomalaiset talviurheilijat hyvällä asialla: Pelastetaan talvi! (myös POW:n blogissa)

Ilmastonmuutos uhkaa tulevaisuuden talviolympialaisia

Pikadokumentti: Isojen poikien ilmastopelissä

"On outoa, että meitä syyllistetään, jos emme käy tarpeeksi kaupassa."

Lentääkö vai eikö lentää: Ilmastosynnitön heittäköön ensimmäisen kiven

Noin miljoonaa lajia uhkaa sukupuutto lähitulevaisuudessa

Mielenkiintoisia faktoja ylioppilaslakin historiasta

Ylioppilastutkinto suoritettiin aluksi Helsingissä Suomen keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa (vuodesta 1919 alkaen Helsingin yliopisto), mutta vuodesta 1874 lähtien tutkinnon kirjallinen osa siirrettiin suoritettavaksi sellaisiin oppilaitoksiin, joilla oli oikeus antaa yliopisto-opintoihin tähtäävää opetusta. Vuonna 1920 myös tutkinnon suullinen osa siirtyi suoritettavaksi oppikouluissa ja kymnaaseissa eli lukioissa.

Ylioppilaslakkia käytettiin Suomessa tiettävästi ensimmäistä kertaa vuonna 1864, kun yksittäinen ylioppilas teetti pikeelakin Turussa. Varsinaisena ylioppilaslakin syntyhetkenä pidetään kuitenkin vuotta 1865, jolloin neljä ylioppilasta tilasi Helsingissä nykyisen malliset samettilakit neiti Maria Grapen ompeluliikkeestä. Sopiva sametti piti tilata Ruotsista, koska Suomesta sellaista ei löytynyt.

Ensimmäinen suomalainen tietosanakirja (1909-1922) kertoo ylioppilaslakista näin:

"Ylioppilaslakki (suomalainen), pohja 

valkeasta sametista, alareuna mustasta sametista 

ja varustettu kultaisella lyyryllä, ei ole mikään 

virallisesti vahvistettu akateemisen kansalaisen 

merkki, vaan yksityisen aloitteesta 1860-luvulla 

syntynyt vapaa muodostelma muualta, lähinnä

Skandinaaviasta, saaduista lakkiaiheista. 

Aikaisemmin oli maassamme ylioppilaita varten kyllä 

vahvistettu pakollinen virkapuku, joka 

kuitenkin oli ylioppilaille erittäin vastenmielinen ja 

synnytti usein selkkauksia viranomaisten ja 

ylioppilasnuorison välillä. Y:n luoja on neiti 

Maria Grape (k. 1912), joka oli syntynyt 

Ruotsin Länsipohjassa, Ala-Kainuun pitäjässä, jossa 

hänen isänsä — vanhaa sikäläistä pappissukua — 

oli pappina. Orvoksi jouduttuaan hän jo 

kasvavana tyttönä joutui Suomeen ja sai 

kasvatuksensa Oulussa. Helsinkiin siirtyi hän 1860-luvulla, 

harjoittaen 1880-luvun loppupuolelle asti hyvin 

tunnettua miesompelijaliikettä. Hän se lähetti 

maailmaan ensimäisen suomalaisen 

ylioppilaslakin, joka soreudellaan on herättänyt koti- ja 

ulkomaalaisten yhteistä ihailua."

Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa ylioppilaiden valkolakit oli otettu käyttöön jo aiemmin. Suomessa lakin osti vuonna 1867 sata ylioppilasta ja seuraavana vuonna jo 200. Vuoteen 1890 mennessä neiti Grape sai valmistaa noin 11 000 ylioppilaslakkia. 

Lakin samettisen reunuksen koristeena on ennustamisen, lääkintätaidon, runouden ja musiikin jumala Apollonin (Apollon) lyyra eli kitharan (ei siis kitaran) kaltainen kielisoitin, Helsingin yliopiston tunnus, koska aluksi ylioppilaskoe oli samalla pääsykoe Helsingin yliopistoon. Kielikiistan aikaan 1800-luvun lopulla lyyran koko kertoi ylioppilaan kielipoliittisesta näkemyksestä. Ruotsinkieliset ylioppilaat käyttivät isompaa lyyraa ja suomenkieliset pienempää. Suomenkielistenkin lyyria oli neljää eri kokoa sen mukaan, oliko kantaja "raivosuomalainen, kiihkosuomalainen, aitosuomalainen vai puolueeton". Nykyisin suomenkielisten lakissa käytetään 14 tai 16 millimetrin lyyraa ja ruotsinsuomalaisten lakissa 22 millimetrin lyyraa. Myös lakki on ruotsinkielisillä hieman leveämpi kuin suomenkielisillä.

Aluksi ylioppilaslakki ja yliopistossa opiskelu olivat miesten yksinoikeuksia. Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen ylioppilas, tsaarin myöntämällä erikoisluvalla ylioppilastutkinnon suorittanut Maria Tschetschulin sai vuonna 1870 käyttää pelkkää lyyraa hiusrusetissa, ei ylioppilaslakkia. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin naisille suunniteltiin oma, lipaton ylioppilaslakki, jossa oli kymmenen senttiä korkea musta samettireunus ja leipurinhattumainen lakkiosa. Sitä käytettiin vuosisadan 1800-1900 vaihteeseen asti, jolloin naiset vihdoin saivat luvan käyttää samanlaista ylioppilaslakkia kuin miehet. Vuoden 1874 uudistuksissa naisten osallistuminen ylioppilaskirjoituksiin oli sallittu ilman erillislupaa, mutta yliopistossa opiskelua varten naiset tarvitsivat poikkeusluvan, ns. vapautuksen sukupuolestaan, vuoteen 1901 asti.

Vuodesta 1919 alkaen ylioppilaslakit on saatu päähän jo lukion lopussa, kun aiemmin ne hankittiin yliopistossa. Vielä 1950-luvulla ylioppilailla oli usein tapana käyttää ylioppilaslakkia koko yliopistojen kesäloman ajan vapusta syyskuun loppuun.

Suuret onnittelut kaikille tänä keväänä 
ammatteihin valmistuville ja ylioppilaille!

Lue myös nämä

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet - Voi sudenpieru, Gaudeamus igitur ei olekaan laulu vaan jyrsijä!

En antaisi laudaturia Ylioppilastutkintolautakunnalle

En antaisi laudaturia Ylioppilastutkintolautakunnalle

Viime vuosina ylioppilaskokeen biologian tehtävissä ja Ylioppilastutkintolautakunnan laatimissa malliratkaisuissa on alkanut olla yhä enemmän epäloogisuuksia ja jopa virheitä, jotka heikentävät kokelaiden oikeusturvaa. Suurimmat epäkohdat kuitenkin liittyvät siihen, ettei oikaisuvaatimusten hylkäämistä perustella mitenkään.

Biologian ylioppilaskokeen malliratkaisut eli ns. hyvän vastauksen piirteet, joiden perusteella ylioppilaskoe arvioidaan, on yhä useammin laadittu siten, että pisteitä saa joskus runsaasti muistakin kuin tarkkaanottaen kysytyistä asioista. Esimerkiksi tänä keväänä tehtävänä oli pohtia, mitä sikiöstä voidaan saada selville lapsivesi- ja ultraäänitutkimuksen avulla. Kuitenkin malliratkaisun mukaan useita pisteitä saa siitä, kun kuvailee lapsivesitutkimuksen tekemisen. Vastaavia kohtia oli muitakin. Tämä on haitta erityisesti hyville opiskelijoille, jotka ymmärtävät kysymyksen ja jotka osaavat vastata tarkasti juuri kysyttyyn asiaan. Sen sijaan monet heikommat kokelaat kirjoittavat kaiken sen vähäisen tiedon, jota heillä lapsivesitutkimuksesta tai muusta kysytystä asiasta on, ja saavatkin sitten melko hyvän pistemäärän, vaikka he eivät vastaa lainkaan kysymyksen mukaiseen asiaan. Liian usein lisäpisteitä saa myös siitä, että toistaa samaa asiaa hieman eri sanoin.

Tämän kevään kysymyksessä 10.2 oli tehtävänä pohtia, mikä merkitys aineistossa esitetyllä osastolla 4 on osaston 5 astronauteille. Hyvän vastauksen piirteissä todetaan näin: "Tuottajat saavat fotosynteesiin tarvitsemansa hiilidioksidin osaston 1 bakteerien käymisreaktioista (1 p.) ja astronauttien soluhengityksestä (1 p.)." Se, mistä tuottajat saavat hiilidioksidin, ei kuitenkaan vastaa lainkaan kysyttyyn asiaan, mikä on osaston merkitys astronauteille. Sen sijaan merkittävää on kyllä se, että avaruusaluksesta saadaan tuottajien avulla poistettua hiilidioksidia. Hyvän vastauksen piirteiden pitäisi siis mielestäni kuulua näin: "Tuottajat poistavat fotosynteesissä hiilidioksidin, jota osaston 1 bakteerien käymisreaktioista (1 p.) ja astronauttien soluhengityksestä (1 p.) syntyy."

Toisinaan muut kuin tarkasti kysytyt asiat toimivat hyvin vastauksen johdantona, mutta niistä ei kuitenkaan pitäisi muodostua suurta osa vastauksen pistemäärästä. Esimerkiksi jo vuosia jatkuneen kirjoittamattoman säännön mukaan tehtävässä mainitut käsitteet pitäisi määritellä vastauksessa. Epäloogista on kuitenkin se, että toisinaan käsitteiden määrittelystä vastauksen johdantona saa pisteitä ja toisinaan ei. Kokelas kysyykin Ylen Abitreeneissä oikeutetusti näin: "Kun antibioottiresistenssiä koskevassakin tehtävässä saa pisteitä jopa antibioottikäsitteen määrittelystä eikö peurahiirten evoluutiotehtävässä pitäisi saada pisteitä myös populaation määrittelystä? Aika oleellinen termi tehtävän kannalta kuitenkin." Sensorin eli Ylioppilastutkintolautakunnan asiantuntijan vastaus on omituinen: "Tulee lähinnä mieleen, vastaako tuo antibioottipinnakaan kysymykseen." Sensori siis alkaa tässä itse epäillä Ylioppilastutkintolautakunnan vuosia noudattamaa linjaa. Kokelaiden kannalta olisi erittäin tärkeää tietää, mitä linjaa Ylioppilastutkintolautakunta jatkossa noudattaa.

Ylioppilastutkintolautakunnan poukkoileva linja näkyy myös hyvän vastauksen piirteiden kohdassa ja sensorin vastauksessa, joiden mukaan alkiolla tarkoitetaan yksilönkehityksen vaihetta, joka alkaa heti hedelmöityksestä ilman erillistä solunjakautumisvaihetta. Kuitenkin aiemmassa biologian ylioppilaskokeessa on tehtävänannossa tällainen johdanto: "Hedelmöityksen jälkeinen yksilönkehitys voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen: solunjakautumisvaihe, alkiovaihe ja sikiönkehitys."

Tänä keväänä neljän pisteen arvoisessa tehtävässä piti arvioida, miksi punavihersokeus voi rajoittaa ammatinvalintaa. Malliratkaisussa todetaan mm. näin: "Esimerkiksi veturinkuljettajilta, merenkulun ammattilaisilta ja ammattilentäjiltä vaaditaan virheetöntä värinäköä. Myös poliisi, maalari, CAD-suunnittelija, hammaslääkäri, sähköasentaja ja laborantti tarvitsevat täydellistä värinäköä. Kahdesta ammattiesimerkistä yhteensä enintään 2 p." Taas peräti puolet maksimipistemäärästä voi saada pelkistä ammattiesimerkeistä, vaikka ei varsinaisesti kysytty ammatteja vaan punavihersokeuden vaikutuksia ammattien harjoittamiseen. Sitä paitsi näitä ammatteja ei ole mainittu ainakaan useimmissa lukion oppikirjoissa, eikä tuo Ylioppilastutkintolautakunnan ammattiluettelo edes taida olla oikein. Poliisiammattikorkeakoulun nettisivuilla sanotaan näin: "Poikkeava värinäkö ei ole este: emme edellytä normaalia värinäköä koulutukseen valituilta." Lieneekö täydellinen värinäkö vaatimus myöskään CAD-suunnittelijalle? Toki hyvä värinäkö helpottaa ohjelmistoilla työskentelyä, mutta ei kai se ole ehdoton edellytys?

Toisessakin malliratkaisussa on kyseenalaista asiaa, josta on olemassa ristiriitaisia tietoja. Mallivastauksessa todetaan näin: "Antibioottiresistenssin yleistymisen hidastamiseksi antibioottikuuri tulee syödä loppuun (1 p)." Kuitenkin esimerkiksi Helsingin Sanomien tieteelliseen artikkeliin ja asiantuntijahaastatteluihin pohjautuvassa artikkelissa asia esitetään jopa päinvastoin: "Kehotusta syödä kuuri loppuun on perusteltu sillä, että kesken jäänyt hoito saattaisi antaa bakteereille mahdollisuuden kehittyä resistenteiksi eli vastustuskykyisiksi antibiootille. Tutkimustieto ei kuitenkaan tue väitettä, pikemminkin päinvastoin: mitä pitempään antibiootteja syö, sitä todennäköisemmin resistenssi kehittyy." Samaa asiaa on käsitelty muissakin lähteissä, esimerkiksi Apteekkari-lehdessä.

Ylioppilaskokeen ja siten myös mallivastausten tulee lain mukaan perustua opetussuunnitelmaan eikä suoraan lukion oppikirjoihin. Silti on hämmästyttävää, etteivät malliratkaisujen laatijat tutustu tarkasti lukioissa käytössä oleviin oppimateriaaleihin. Hyvän vastauksen piirteissä (hvp) on usein lukio-opetuksen ulkopuolisia tietoja, mutta toisaalta mukana ei ole kaikkia aiheeseen keskeisesti liittyviä oppikirjojen tietoja. Esimerkiksi Ylen Abitreeneissä kokelas kysyy kysymyksestä 5 näin: "Eikö pitäisi hyväksyä myös maininta siitä, että geenin koodaavan alueen päissä on kohdat, jotka eivät sisällä proteiinin rakentumiseen tarvittavaa informaatiota". Sensori puolestaan vastaa tällä tavalla: "Jos tarkoitat promoottoria ja tehostajajaksoja, ne on mainittu jo hvp:ssä." Vastauksessa sensori puhuu geenin säätelyalueella olevista kohdista, mutta kokelas kysyi geenin koodaavan alueen alku- ja loppukohtia, jotka eivät sisällä proteiinin tai RNA:n rakentumiseen tarvittavaa informaatiota. Tässä siis kokelas on oikeassa ja sensori sekoittaa asioita. 

Biologiassa on niin paljon asiaa, että tehtävien, mallivastausten ja pisteytyksen toivoisi perustuvan lukion todellisiin sisältöihin. Muuten käy niin, että oppikirjoihin joudutaan lisäämään yhä enemmän asiaa, kun sitä vaaditaan ylioppilaskokeissa. Lisäksi sensoreiden korjaamissa kokelaiden vastauksissa on toisinaan epäloogisia pisteytyksiä, jotka eivät ole lopullisten hyvän vastauksen piirteiden mukaisia. Virheellisistä pisteytyksistä kokelas voi kyllä tehdä 56 euroa maksavan oikaisuvaatimuksen. Summan saa takaisin, jos pistemäärä nousee oikaisuvaatimuksen perusteella. Prosessiin sisältyy kuitenkin sellainen epäkohta, että Ylioppilastutkintolautakunnan ei tarvitse millään tavalla perustella oikaisuvaatimusten hylkäämistä. Vaikka kokelaat olisivat perusteellisissa oikaisuvaatimuksissaan huolellisesti vertailleet omia vastauksiaan ja lopullisia hyvän vastauksen piirteitä ja näin osoittaneet, ettei heidän saamansa pistemäärä vastaa arviointiperusteita, Ylioppilastutkintolautakunta ei kerro syytä oikaisuvaatimusten hylkäämiselle. Olen itsekin nähnyt joitakin hylättyjä oikaisuvaatimuksia, joiden kaiken järjen mukaan olisi pitänyt mennä läpi. Kokelaille jää sellainen käsitys, että Ylioppilastutkintolautakunta vain rahastaa oikaisuvaatimuksilla.

Biologiasta kyllä saa laudaturin, jos osaa melkein kaiken. Laudaturiinkaan ei nimittäin vaadita läheskään täyttä pistemäärää. Harmittavimpia tapauksia ovat kuitenkin ne kokelaat, jotka mielestään – ja jopa opettajankin mielestä – epäoikeudenmukaisen arvioinnin perusteella jäävät pisteen tai parin päähän laudaturista. Esimerkiksi lääketieteellisten alojen todistusvalinnassa biologian laudaturista saa tällä hetkellä 32,3 pistettä ja eximiasta 26,9 pistettä, mikä on ratkaisevan suuri ero. Vuodesta 2026 alkaen biologian merkitys lääketieteellisten alojen todistusvalinnassa kasvaa entisestään, kun pisteet ovat laudaturista 34,0 ja eximiasta 30,6.

Lue myös tämä

Kouvolan Lyseon lukio biologian ainereaalissa jaetulla 8. sijalla Suomessa

Kasvitieteilijä Carl von Linné luokitteli myös monia ihmisen sairauksia tai ominaisuuksia: vastenmielisyys mansikan tuoksua kohtaan, palava halu tanssia...

Kaikkien aikojen tunnetuin kasvitieteilijä Carl von Linné syntyi 316 vuotta sitten. Hän ei ollut pelkästään biologi, joka kehitti eliöiden luokittelujärjestelmän, vaan myös lääketieteen edistäjä. Tosin nykytietämyksellä monet Linnén tautiluokitukset palavasta tanssihalusta ja liioitellusta koti-ikävästä vastenmielisyyteen mansikan tuoksua kohtaan vaikuttavat kovin oudoilta. Mielenkiintoisia ja erikoisia olivat myös hänen kuvauksensa feenikslinnusta, lohikäärmeestä, satyyristä sekä muista taruolennoista.



Anthropomorpha-taksoni esiteltynä vuonna 1763. Vasemmalta oikealle Troglodyta Bontii (luolamies), Lucifer Aldrovandi (lucifer), Satyrus Tulpii (satyyri) ja Pygmaeus Edwardi (pygmi). (Lähde: Christian Emmanuel Hoppius: Anthropomorpha. In: Amoenitates Academicae. Band 6, Stockholm, 1763. Public domain. Tekijänoikeus vanhentunut.)

Carl von Linné on taksonomian eli eliöiden luokittelun isä. Linné syntyi 23. toukokuuta (vanhan ruotsalaisen kalenterin mukaan 13. toukokuuta ja juliaanisen kalenterin mukaan 12. toukokuuta) vuonna 1707. 

Linné kehitti yhä nykyäänkin käytettävän järjestelmän, jossa lajit nimetään kaksiosaisilla tieteellisillä nimillä. Toistaiseksi linnéläinen käytäntö on pitänyt pintansa, vaikka sen rinnalle on ehdotettu esimerkiksi DNA-sekvenssiin eli emäsjärjestykseen perustuvaa kirjain- ja numerosarjaa (esimerkiksi nykyihminen voisi saada nimen 1a0b18c0d1e0f0g0h). Linné onkin ainoa 1700-luvun luonnontieteilijä, joka edelleen on maailmankuulu. Hän lienee "kaikkien aikojen merkittävin kasvitieteilijä ja Pohjoismaiden suurin biologi".

Jukka "Yucca" Korpelan nettisivuilla on selostettu erinomaisen hyvin tieteellisten (eli huolimattomammin sanottuna latinalaisten) nimien periaatteet ja käytänteet. Lyhyesti sanottuna tieteellinen lajinimi on aina kaksiosainen. Nimen ensimmäinen osa on sukunimi ja toinen osa (ns. epiteetti) määrittää lajin. Sukunimeä voi käyttää yksinään määrittämään tiettyä sukua, johon yleensä kuuluu useita eri lajeja, mutta lajinimi on aina kaksiosainen. Lajinimen toista osaa (epiteettiä) ei siis voi koskaan käyttää yksinään. Se ei yksin tarkoita mitään lajia, vaikka sananmukaisesti suomennettuna sana voikin merkitä jotakin. Esimerkiksi nykyihminen on tieteelliseltä nimeltään Homo sapiens, joka on sananmukaisesti "viisas ihminen". Ihminen kuuluu siis Homo-sukuun (lat. homo = ihminen), mutta sellaista lajia kuin sapiens ei ole olemassakaan. Sukunimi kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella ja lajinimen toinen osa pienellä alkukirjaimella. Lisäksi tieteelliset suku- ja lajinimet on tapana kursivoida.

Linné luokitteli ihmisen samoin kuin eläimet

Saksalaisen biologi Ernst Haeckelin mukaan Linné nosti esiin kysymyksen ihmisen alkuperästä. Linné kuvasi ja luokitteli ihmisen aivan kuten minkä tahansa kasvi- tai eläinlajin. Hän luokitteli ihmiset apinoiden kanssa samaan kädellisten lahkoon Systema Naturae -teoksen ensimmäisestä painoksesta (v. 1735) alkaen (lahkon nimitys tosin oli aluksi toinen). Hänellä oli mahdollisuus tutkia useita apinoita ja hän totesikin samankaltaisuudet ihmisen ja apinoiden välillä. Hän huomautti molemmilla olevan pohjimmiltaan sama anatomia. Puhetta lukuun ottamatta hän ei löytänyt muita eroja. Niinpä hän asetti ihmisen ja apinat samaan lahkoon Anthropomorpha, joka tarkoittaa sanamukaisesti ihmismäistä. Tämä luokittelu sai kritiikkiä muilta biologeilta (esimerkiksi Johan Gottschalk Wallerius, Jacob Theodor Klein ja Johann Georg Gmelin) sillä perusteella, että on epäloogista kuvata ihminen nimellä ihmismäinen ("kuin ihminen").

Kirjeessään Gmelinille Linné vastasi vuonna 1747 näin: "Se, että olen sijoittanut ihmisen Anthropomorpha-lahkoon, ei ehkä miellytä [sinua] termin ’ihmismäinen’ takia, mutta ihminen oppii tuntemaan itsensä . Älkäämme saivarrelko sanoilla. Minulle on yhdentekevää, mitä nimeä käytämme. Mutta etsin sinulta ja koko maailmalta ihmisen ja apinan väliltä yleistä eroa, joka noudattaa Natural History -periaatteita. En todellakaan tiedä ainuttakaan. Jos vain joku voisi kertoa minulle yhdenkin! Jos olisin kutsunut ihmistä apinaksi tai päinvastoin, olisin saanut kaikki teologit yhdessä kimppuuni​​."

Teologinen huoli oli kaksijakoinen. Kun ihminen laitetaan samalla tasolla kuin apinat, tämä laskee ihmisen hengellisesti korkeampaa asemaa. Toiseksi Raamattu sanoo, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi (theomorfismi). Jos ihminen ja apinat eivät olleet selvästi erillisiä ja erikseen suunniteltuja, se merkitsisi sitä, että myös apinat oli luotu Jumalan kuvaksi. Tämä oli asia, jota monet eivät voineet hyväksyä. Tällaisen kritiikin myötä Linné koki tarpeelliseksi selittää itseään selvemmin. Systema Naturae -teoksen kymmenes painos ottikin käyttöön uusia käsitteitä, mukaan lukien Mammalia (nisäkkäät) ja Primates (kädelliset), joista jälkimmäinen korvasi Anthropomorpha-termin, sekä antoi ihmisille täyden binaarisen eli binomiaalisen (kaksiosaisen) nimen Homo sapiens.

Uusi luokittelu sai vähemmän kritiikkiä, mutta monet luonnontutkijat olivat yhä sitä mieltä, että Linné oli alentanut ihmisen entiseltä paikaltaan luonnon hallisijana vain luonnon osaksi. Linné uskoi ihmisen biologisesti kuuluvan eläinkuntaan, johon ihminen siis oli sisällytettävä. Linné lisäsi Systema Naturae -teoksessa Homo-sukuun toisen lajin, Homo troglodytes (”luolamies”), joka perustui Jacobus Bontiuksen kuvaukseen. Vuonna 1771 Linné nimesi myös Homo lar -lajin. Ruotsalainen historioitsija Gunnar Broberg kuitenkin arvelee, että Linnén kuvaamat uudet ihmislajit olivat todellisuudessa apinoita tai eläinten turkkeihin verhoutuneita alkuperäiskansoja, jotka halusivat pelotella siirtolaisia, ja joiden ulkonäköä oli liioiteltu Linnélle kerrotuissa kuvauksissa. Homo lar, yksi gibboniapinoista, on nykyään luokiteltu nimellä Hylobates lar, suomeksi lari. Homo troglodytes, nykynimeltään Pan troglodytes, taas on simpanssi. Kaikkiaan Linné nimesi 42 kädellisten lajia.

Linné luokitteli myös taruolentoja lohikäärmeestä satyyriin

Systema Naturae -teoksen ensimmäinen painos oli vain yksitoistasivuinen, mutta 13. painoksessa vuodelta 1770 oli peräti 3000 sivua. Kymmenennessä painoksessa (v. 1758) Linné huomasi muuttaa valaat ja manaatit kaloista nisäkkäisiin. Varhaisissa painoksissa oli mukana myös monia tunnettuja tarujen olentoja, esimerkiksi feenikslintu, lohikäärme, mantikori (leijonan ruumis, ihmisen pää ja skorpionin häntä) ja satyyri, jotka Linné luokitteli Paradoxa-taksoniin. Brobergin mielestä Linné yritti tarjota asioille luonnollisen selityksen ja tehdä ymmärrettäväksi taikauskon maailmaa. Linné myös yritti kumota joidenkin tällaisten olentojen olemassaolon.

Liioiteltu ikävä kotiseudulle ja vastenmielisyys mansikan tuoksua kohtaan

Linné ei ollut vain luonnontieteilijä vaan myös lääkäri ja Uppsalan yliopiston teoreettisen lääketieteen professori. Hän pyrki systematisoimaan myös sairaudet ja antamaan kaikille niille nimet. Linné luokitteli esimerkiksi sellaisia mielisairauksia kuin Eromania (rakkausmania, liiallinen rakastuminen yhteen kaipauksen ja halun kohteeseen), Theligonia (mieletön viehtymys kaikkiin vastakkaisen suklupuolen edustajiin, naisilla Nymphomania ja miehillä Satyriasis), Gnostalgia (liioiteltu ikävä kotiseudulle), Dipsia (sammumaton halu juoda) ja Tarantismus (palava halu tanssia). Oman luokituksensa saivat esimerkiksi vastenmielisyys mansikan tuoksua, kovakuoriaisia ja kissoja kohtaan sekä vesikammo eli kaiken märän kammoaminen. Sitta tai Pica tarkoitti potilaan suurta halua syödä jotakin sopimatonta. Linnén mukaan tämä johtui raskausaikana siitä, että kohtu painoi suolistoa. 

Malariasta Linné oli sitä mieltä, että se oli yhteydessä veden savipitoisuuteen. Lääketieteen luennossaan hyvin uskonnollinen Linné myös antoi tulkinnan Raamatun luomiskertomuksesta. Linnén mukaan Aatamista puhuttaessa "kiellettyä hedelmää" vastaa hänen kiveksensä ja käärmettä hänen siittimensä. Kun sanotaan, että hedelmä oli makeaa syötävää, sillä taas tarkoitetaan itse parittelua.

Konsti elää kauan

Linnén mukaan ihmisen hyvinvoinnilla oli kuusi vaatimusta: hyvä ilma, riittävä liikunta, uni, sopiva ravinto, luonnollisten eritteiden häiriintymätön kulku ja tasapainoinen mielentila. Tämä linnéläinen ajattelu näkyy hyvin myös suomalaisissa terveysohjeissa vuodelta 1786:

"Konsti elää kauan. Eli tarpeellisia ja hyödyllisiä neuwoja ja ojennusnuoria terweyden warjelemiseksi ja saada elää isohon ikähän.

1. Uni eli nukkuminen on sangen hywä, kun se on kohtuullinen, sillä se vaikuttaa teräwän ymmärryxen, hyvän muiston ja kewiän työn.

2. Likin ruokaa, ja juomaa ja unta on lijkunta, askaroitseminen ja työn tekeminen sekä mielelle että ruumijille terweydexi.

3. Älä pidätä vettäs, tuulta tai muuta luonnoliista tarwettas.

4. Harjaa eli kampaa usein pääsi, että aijwon lijat höyryt ulos pääsevät.

5. Kävele ja liiku jotain ylös noustuasi, että loka, joka yöllä on kokoontunut suolijin laskeusi alaspäin persauxeen.

6. Että usein purgerata ja lääkityxiä nauttia on wahingollinen: luonto tottuu wihdoin niihin.

7. Juopumus wäkewistä juomista tekee ihmisen laiskaxi ja uneliaaxi.

8. Suuri ja äkkinäinen wihastuminen ja raskas pitkällinen murhe ja huoli kuiwaawat myös ruumijn.

9. Iloinen mieli ja tyytywäisyys lisää ikää.

Wasassa 1786, Prändätty C.W. Londieerildä"

Vain lääkärit opiskelivat kasvitiedettä

Linnén aikaan Ruotsin yliopistoissa ei voinut opiskella kasvitiedettä erikseen vaan ainoastaan lääketieteen osana. Näin teki myös Linné, joka sittemmin toimikin useita vuosia lääkärinä 1730-1740-luvuilla. Hänen asiakkaanaan oli esimerkiksi aiemmin Ruotsin kuningattarena toiminut Ulriika Eleonoora. Materia Medica -kirjassaan Linné esitteli kasveja, eläimiä ja mineraaleja, joita voi käyttää lääkkeinä. Linné piti esimerkiksi metsämansikoita eräänlaisena ihmelääkkeenä useisiin vaivoihin. Linné viljeli lääkekäyttöön esimerkiksi unikkoa, rohtovirmajuurta, belladonnaa eli myrkkykoisoa, kesämarunaa ja kamomillasauniota. Linné myös kehitteli kasvien vuorokaudenaikaisliikkeisiin perustuvan kasvikellon.

Linnén henkilöhistoria ja merkitys

Linné itse summasi elämäntyönsä virkkeeseen "Jumala loi - Linné järjesti". Vaikka Linné tunnetaan varsinkin kasvitieteilijänä, hän ilmeisesti vaikutti merkittävämmin ornitologiaan ja muuhun eläintieteeseen. Linnén elämäntyö näkyy myös pohjoismaisessa luontoa kunnioittavassa ja suojelevassa asenteessa sekä biologian arvostuksessa koulun oppiaineena.

Suomenkielinen Wikipedia kertoo Linnéstä seuraavasti: "Carolus Linnaeus (myöhemmin Carl von Linné, 23. toukokuuta 1707 – 10. tammikuuta 1778) oli ruotsalainen luonnontutkija, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Häntä pidetään myös nykyaikaisen ekologian isänä, ja hänen merkityksestään kertoo esimerkiksi sanonta 'Luoja loi mutta Linné järjesti'. Aikalaiset antoivat hänelle lempinimiä kuten 'kasvitieteilijöiden ruhtinas', 'Uppsalan uusi Adam' ja 'kukkaiskuningas'.  Carl von Linné (Linnaeus) oli luterilaisen papin poika, joka syntyi ja kasvoi Ruotsissa syrjäisellä maaseudulla. Hänestä piti tulla kirkonmies, mutta hän peri isältään kiinnostuksen kasvitieteeseen. Kymnaasissa hän opiskeli klassisia kieliä, kirjallisuutta ja teologiaa, mutta hänen opettajansa Johan Rothman huomasi oppilaansa kiinnostuksen kasvitieteeseen. Linnaeus opiskeli ensin teologiaa, mutta siirtyi pian lääketieteeseen. Hän opiskeli Lundin ja Uppsalan yliopistoissa. Jo 23-vuotiaana hän alkoi Upsalassa valmistella käsikirjotusta, josta syntyi teos Fundamenta Botanica (Kasvitieteen perusteet). Vuonna 1732 tiedeakatemia lähetti hänet tutkimusmatkalle Lappiin. Matkan tuloksena syntyi teos Flora Lapponica (1737). Tutkimusmatkansa jälkeen hän siirtyi Alankomaihin, missä julkaisi vuonna 1735 teoksen Systema Naturae. Alankomaissa hänen opettajansa ja tukijansa oli Hermann Boerhaave. Systema Naturae loi pohjan nykymuotoiselle systemaattiselle luokittelulle. Linnaeus palasi vuonna 1738 Ruotsiin harjoittamaan lääkärin ammattia ja meni seuraava vuonna naimisiin Sara Lisa Moraean kanssa. Vuonna 1741 hänet nimitettiin Uppsalan yliopistoon lääketieteen professoriksi, mutta hän vaihtoi pian viran kasvitieteen professuuriin. Saadessaan aatelisarvon hän otti nimekseen von Linné. Teoreettiset ideansa Linné kiteytti teoksessaan Philosophia Botanica (1751)."

Wikipedia jatkaa edelleen: "Linnén merkittävin saavutus oli tieteellisen taksonomian kehittäminen. Tavoite luokitella kaikki kasvit, eläimet ja kivet sekä antaa niille yleispätevät nimet oli omana aikanaan mullistava. Hän jakoi eliöt luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin. Eläimet jaettiin kuuteen luokkaan: nelijalkaiset, linnut, amfibit, kalat, hyönteiset ja madot. Kasvit jaettiin heteiden ja emien mukaan 24 luokkaan. Linné ei koskaan täysin perustellut teorioitaan kuten hänen edeltäjänsä Theofrastos, Andrea Cesalpino, Joachim Jung ja John Ray olivat tehneet. Hän ilmaisi näkökantansa aforismein, mutta ei selittänyt niitä. Nykytieteen näkökulmasta Linnén jaottelut vaikuttavat keinotekoisilta, sillä siihen aikaan ei vielä tunnettu evoluutioteoriaa eikä eliölajien keskinäisiä sukulaissuhteita. Linné otti teoksissaan laajalti käyttöön binominimet: Latinankieliset kuvailevat nimet korvattiin lyhyemmällä kaksiosaisilla nimillä. Esimerkiksi marjalyhtykoison kuvaileva nimi physalis amno ramosissime ramis angulosis glabris foliis dentoserratis korvattiin nimellä Physalis angulata. Linné vaikutti merkittävästi suomalaiseen luonnontutkimukseen erityisesti oppilaidensa kautta, joista tunnetuimpia lienevät Pehr Kalm ja Suomen lääketieteen isäksi kutsuttu Johan Haartman. Myös 1800-luvun luonnontutkijat arvostivat häntä. Elias Lönnrot, joka laati ensimmäisen suomalaisen kasvion, antoi Linnélle nimityksen 'ikimainio'. Sakari Topelius kuvasi Linnétä vielä suureellisemmin sanoin: 'Vielä kauan hänen kuoltuaan muistelevat lapset hänen nimeään. Viisaat maailmassa sanovat toisilleen: Se oli mainio mies! Kun iltatuuli heiluu puissa, kukissa ja heinissä, kuulet maailman suhisevan ja melkein sanovan toisilleen näin: Hän oli mies, joka rakasti meitä ja ymmärsi meitä, oli nimeltä Carl von Linné. Se oli mainio mies!'. Suomalaisissa kasvioissa esiteltiin Linnén järjestelmä aina 1970-luvulle saakka, ehkä pitempään kuin missään muualla maailmassa."

"The Linnean Society of London" pitää erinomaista nettitietokantaa, jossa voi tutustua digitalisoituihin Linnén kirjoihin, kirjeenvaihtoon sekä kasvi- ja eläinkokoelmiin. Kannattaa katsoa myös Ruotsin luonnontieteellisen museon nettiherbaariota.

Antoiko Linné rumalle rupikonnalle nimen kilpailevan luonnontieteilijän mukaan?

Legendan mukaan Linné oli ihastunut vanamon kukkaan ja liitti siksi vanamon lajinimeen oman sukunimensä latinalaisittain kirjoitettuna: Linnaea borealis. Sen sijaan – edelleen legendan mukaan – kilpailevan ranskalaisen luonnontieteilijän, Linnétä arvostelleen kreivi Comte de Buffonin (Georges-Louis Leclerc, 1707-1788) nimen Linné halusi antaa mahdollisimman rumalle lajille. Niinpä hän nimesi rupikonnan nimellä Bufo bufo. Legenda ei kuitenkaan liene täysin tosi, sillä bufo tunnetaan rupikonnan nimenä jo klassisessa latinassa. Lisäksi tiedetään, että vanamon sukunimen Linnaea on antanut Linnén kanssa samaan aikaan elänyt hollantilainen kasvitieteilijä Gronovius. Linné otti vasta myöhemmin vanamon tällä nimellä kasvien tieteellisen nimistön perustana olevaan teokseensa Species Plantarum. Vaatimatonta ja vähään tyytyvää vanamoa Linné piti omana tunnusmerkkinään, joka kuvattiin myös suvun vaakunaan.

Lue myös nämä

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Mikä ihme on amazopeikkus ja miksi tutkija nimesi loispistiäisen Johanna-vaimonsa mukaan?

Turun yliopiston tutkijat kuvasivat tänä vuonna noin 70 uutta eläinlajia: Hauskoja tieteellisiä nimiä julkisuuden henkilöiden mukaan!

Jälleen uusi eläinlaji nimettiin suomalaisen tutkijan mukaan

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?

Kolmetoista Tähtien sota -elokuvien mukaan nimettyä oikeaa eliölajia

Jälleen uusi hämähäkkilaji nimettiin Harry Potterin mukaan

Kovakuoriainen sai tieteellisen nimen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin mukaan

Professori Ilari E. Sääksjärvi tänään Kouvolan Yhteislyseossa: "Luontokadon pysäyttäminen on elämän suojelua"

Kouvolan Yhteislyseossa kävi tänään pitämässä Studia Generalia -luennon monitieteistä tutkimusta tekevä biologi suoraan maailman huipulta, Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön professori Ilari E. Sääksjärvi, joka on tunnettu Amazonian ja biodiversiteetin tutkijana. Tämä blogikirjoitukseni referoi Sääksjärven luentoa, josta myös opiskelijat innostuivat suuresti. Yleisökysymyksiä tulikin poikkeuksellisen paljon.

Professori Ilari E. Sääksjärven luento Kouvolan Yhteislyseossa: Tuntematon maa - luontokato etenee

Sekä luontokato että ilmastonmuutos uhkaavat lajeja

Maailman talousfoorumi nosti viime vuonna luontokadon ilmastonmuutoksen rinnalle tulevaisuuden suurimpien uhkatekijöiden joukkoon. Luontokato tai luonnon köyhtyminen kuitenkin alkoi jo muutamia satoja vuosia sitten. Pahimmillaan seuraavien vuosikymmenten aikana voi kuolla sukupuuttoon miljoonia lajeja, jolloin kyseessä olisi maailmanhistorian kuudes massa- eli joukkosukupuutto. Ilari E. Sääksjärven mukaan kuudes massasukupuutto onkin käynnistymässä kovaa vauhtia.

Ilmastonmuutos ja monet muut tekijät yhdessä aiheuttavat luontokatoa. Esimerkiksi Lapissa luontokato voi vaikuttaa näkyvästi, kun vaikkapa tiettyjen lajien kannalta tärkeät lumenviipymäalueet vähenevät tunturien rinteiltä. Suomessa elävistä vajaasta 50 000 lajista on arvioitu reilut 22 000 lajia, joista noin 12 prosenttia on uhanalaisia. Valitettavasti uhanalaisten lajien osuus on kasvussa.

Myös luonnolliset tekijät, esimerkiksi sattuma ja lajien muuttuminen evoluutiossa, aiheuttavat sukupuuttoja. Meteoriitit, luonnolliset ilmaston vaihtelut ja merenpinnan korkeuden muutokset ovat vaikuttaneet siihen, että arviolta 99 prosenttia lajeista on hävinnyt maapallon historian aikana. Taustasukupuuttojen eli luonnollisten sukupuuttojen nopeus on kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvin hidas, vaikka ajoittain on ollut isoja massasukupuuttoja. Ihmiskunta on kiihdyttänyt sukupuuttonopeuden mahdollisesti tuhatkertaiseksi luonnolliseen verrattuna.

Maapallolla elävistä lajeista tunnetaan ehkä vain pieni osa, joten uusia lajeja löydetään jatkuvasti

Sääksjärvi esitteli esimerkiksi vasta pari viikkoa sitten löydetyn uuden lajin.

Jotta luontokatoa voidaan seurata, täytyy tietää nykyisin elävät lajit. Maapallolla kuitenkin riittää edelleen biologeille hyvin paljon tutkittavaa. Arviot maapallolla elävien lajien määrästä vaihtelevat kolmesta miljoonasta 200 miljoonaan. Ehkä noin 80 prosenttia maapallon lajeista on tieteelle edelleen tuntemattomia. Vaikka valtaosa tuntemattomista lajeista on esimerkiksi hyönteisiä ja hämähäkkejä, vuosittain löydetään myös uusia nisäkäslajeja.

Kouvolastakin pääsee Sääksjärven mukaan 24 tunnissa matkustamaan sellaiselle alueelle, josta voi löytää päivittäin tieteelle aiemmin tuntemattomia lajeja. Niitä löytyy myös jokaisella Sääksjärven johtaman tutkimusryhmän matkalla Amazonian alueelta. Joka vuosi Turun yliopiston biologit löytävät, kuvailevat ja nimeävät keskimäärin sata tieteelle aiemmin tuntematonta lajia. 

Sademetsiä tuhoavat monet eri tekijät

Erityisen paljon lajeja on Andien vuoriston ja Amazonin sademetsän välisellä vaihettumisvyöhykkeellä, joka on leveydeltään muutamia satoja kilometrejä. Sademetsässä voi olla yhden hehtaarin alueella jopa 300-400 eri puulajia. Käytännössä jokainen ympärillä näkyvä puu saattaa olla eri lajia. 

Myös Amazonin sademetsässä luontokato on kuitenkin edennyt. Kun Sääksjärvi aloitti koulutaipaleensa vuonna 1983, Amazonia oli käytännössä vielä koskematon. Nyt 15 prosenttia alueen sademetsistä on hävitetty. Sademetsiä tuhotaan esimerkiksi soijapapuviljelmien tieltä, kun suuret määrät soijaa tarvitaan lihakarjan rehuksi. Myös huumeidentuotanto, kultakaivokset ja suuret infrastruktuurihankkeet, esimerkiksi isot tiet, uhkaavat sademetsiä. Sademetsien puita kaadetaan myös raaka-aineeksi. Keskusteluissa todettiin, että huonekalujen lisäksi esimerkiksi viulujen jousissa saatetaan käyttää sademetsäpuuta.

Tutkimusretket sademetsissä ovat hyvin mielenkiintoisia

Pisimmillään Sääksjärven tutkimusryhmäläiset saattavat viettää maastossa 2-3 kuukautta. Sääksjärvi ei kuitenkaan pidä sademetsässä liikkumista vaarallisena, koska vaaralliset eläimet pyrkivät välttelemään ihmistä. Esimerkiksi myrkkykäärmeitä näkee harvoin. Tutkimusmatkoilla vaarallisin laji onkin ihminen, koska matkoilla joutuu vierailemaan myös suurkaupungeissa, joissa saattaa olla hyvinkin vaarallisia alueita. Jos ihmistä ei lasketa mukaan, vaarallisimpia eläimiä lienevät esimerkiksi malariaa ja denguekuumetta levittävät hyttyset.

Tutkimushankkeita varten tarvitaan monenlaisia lupia, esimerkiksi lupia maastotyöskentelyyn, näytteiden keräämiseen ja näytteiden maastavientiin. Usein luvat edellyttävät yhteistyötä paikallisen väestön kanssa, mitä Sääksjärvi pitää erittäin hyvänä asiana. Turkuunkin on otettu perulaisia opiskelijoita, ja jo tutkittuja näytteitä voidaan palauttaa takaisin Etelä-Amerikkaan. 

Amazonin alueella elää useita alkuperäiskansoja ja siellä puhutaan noin 300 eri kieltä. Sääksjärvi on myös asunut alkuperäiskansan luona, ja uusia lajeja on myös nimetty eri heimojen mukaan kunnianosoituksena alkuperäiskansoja kohtaan. 

Mitä biodiversiteetti, luontokato ja kuudes sukupuuttoaalto tarkoittavat?

Kuvassa oleva samettihämähäkki Loureedia phoenixi löydettiin vuonna 2020 Iranista. Tieteellisen nimen lajiosa viittaa Joker-elokuvan pääosan esittäjään Joaquin Phoenixiin, joka on puhunut luontokadon estämisen tärkeydestä. Hämähäkin kuviointi muistuttaa elokuvan Jokeri-hahmon kasvonaamiota.

Sääksjärvi ja ekologian professori Janne S. Kotiaho määrittelevät, että biodiversiteetti eli elonkirjo eli luonnon monimuotoisuus tarkoittaa elämää sen kaikissa eri ilmenemismuodoissa. Kun ihminen toiminnallaan hävittää elämää, luonto köyhtyy ja aiheutuu luontokatoa eli luonnon köyhtymistä. Järjestelmällinen ihmisen aiheuttama luontokato on johtanut siihen, että puhutaan biodiversiteettikriisistä, joka hoitamattomana johtaa kuudenteen massasuku­puuttoon. Luontokatoa aiheuttavat 1) elinympäristöjen muutokset, 2) eliölajien suora hyödyntäminen, 3) ilmastonmuutos, 4) saasteet ja roskaantuminen sekä 5) uusille alueille ihmisen mukana leviävät vieraslajit.

Biodiversiteetin suojelu ja luontokadon pysäyttäminen vaativat monitieteistä yhteistyötä

Biodiversiteetti ei ole ainoastaan biologiaa, vaan biodiversiteettitutkimusta tekevät nykyisin myös kauppatieteilijät, taloustieteilijät, yhteiskuntatieteilijät, ruokajärjestelmän tutkijat, matkailututkijat ja monen muun eri alan edustajat. Biologi voi kyllä kertoa faktat luontokadon etenemisestä, mutta muiden alojen edustajia tarvitaan, kun halutaan selvittää luontokadon seurauksia ja mahdollisuuksia vaikuttaa luontokadon pysäyttämiseen. Tarvitaan myös johtajuuden muokkaamista eri tasoilla.  

Biodiversiteetin suojelu ja luontokadon estäminen ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Ihmislajin talous ja terveys perustuvat hyvin toimivaan luontoon, luonnon tuottamiin ekosysteemipalveluihin. Biodiversiteetti on tärkeää esimerkiksi yhteiskunnan vakauden, huoltovarmuuden ja koko ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Luontokato lisää esimerkiksi pandemioita ja ympäristöpakolaisuutta.

Sääksjärveä pelottaa eniten luontokadon nopeus ja se, ettei luontokatoa ole toistaiseksi onnistuttu pysäyttämään millään maapallon alueella. Tavoitteena kuitenkin on pysäyttää luontokato jo vuoteen 2030 mennessä. Peloista huolimatta Sääksjärvi pitää tätä Suomessakin realistisena mahdollisuutena ja haluaa uskoa luontokadon pysäyttämiseen, vaikka luontokato on edelleen kiihtymisvaiheessa. Kaikki tarpeellinen tieto luontokadon syistä ja tarvittavista toimenpiteistä on kuitenkin olemassa. Täytyy vain saada aikaiseksi konkreettisia tekoja eri tasoilla. Siksi biodiversiteettitutkimukseen tarvitaan monitieteellistä työtä.

Luontokato pystytään pysäyttämään jopa tällä vuosikymmenellä

Järjestelmätason muutosten lisäksi jokainen voi vaikuttaa asiaan omilla teoillaan. Metsänomistajilta ei voi vaatia koko metsän jättämistä luonnontilaiseksi, mutta joitakin alueita metsästä voisi jättää käsittelemättä. Omakotitaloissa asuvat puolestaan voivat jättää osan tontista luonnontilaiseksi alueeksi, perustaa kukkaniittyjä ja hankkia hyönteishotelleja.

Keskeistä on torjua luontokatoa ja ilmastonmuutosta yhdessä. Tavoitteena tulee olla luonnon kokonaisheikentymättömyys, luonnonvarojen käytön kestävyys, luontoa säästävä yhteiskuntarakenne, globaali vastuu ja biodiversiteettiymmärryksen lisääminen. Parhaimmillaan positiiviset esimerkit yhteiskunnallisesta ja poliittisesta toiminnasta ympäristön hyväksi luovat toivoa ja voimaannuttavat. Erityisen tärkeää kuitenkin olisi nykyaikanakin muistaa puolin ja toisin kunnioittava keskustelu sekä kuuntelu.

Sääksjärvi päätti esityksensä tärkeään viestiin: "Luontokadon pysäyttäminen on elämän suojelua." 

Lisätietoja

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö

BIODIFUL-tutkimushanke

Suomen Luontopaneeli

Lue myös nämä

Mikä ihme on amazopeikkus ja miksi tutkija nimesi loispistiäisen Johanna-vaimonsa mukaan?

Turun yliopiston tutkijat kuvasivat tänä vuonna noin 70 uutta eläinlajia: Hauskoja tieteellisiä nimiä julkisuuden henkilöiden mukaan!

Jälleen uusi eläinlaji nimettiin suomalaisen tutkijan mukaan

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?

Kolmetoista Tähtien sota -elokuvien mukaan nimettyä oikeaa eliölajia

Jälleen uusi hämähäkkilaji nimettiin Harry Potterin mukaan

Kovakuoriainen sai tieteellisen nimen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin mukaan

Aiempia perusteellisempi tutkimus osoittaa hyönteisten yksilö- ja lajimäärien romahtamisen Saksassa kymmenen vuoden aikana

Noin miljoonaa lajia uhkaa sukupuutto lähitulevaisuudessa

Aiempia vierailijoita Kouvolan Yhteislyseossa

Luontomies Juha Kauppinen kertoi Kouvolan Yhteislyseossa luonnon monimuotoisuuden merkityksestä

Äänimaisema voi vaikuttaa tarkkaavaisuushäiriöiden voimistumiseen, makuaistimuksiin ja mielen elpymiseen

Ruokavalintojen merkitys ympäristön hyvinvoinnin kannalta kasvaa koko ajan

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"

Kirjailija Tiina Raevaara vieraili Kouvolan Yhteislyseossa

Risto Isomäki kertoi Kouvolan Lyseon lukiossa tulevista kirjoistaan ja ilmastonmuutoksen estämisestä

Pasi Toiviainen: "Asettukaa hyvisten puolelle ja hankkikaa mielekäs elämä!"

Juha "Norppa" Taskinen vieraili Kouvolan Lyseossa

Luontomies Juha Kauppinen kertoi Kouvolan Yhteislyseossa luonnon monimuotoisuuden merkityksestä

Luontomiehenä tunnettu biologi, palkittu kirjailija ja toimittaja Juha Kauppinen kävi tänään Kouvolan Yhteislyseossa kertomassa luonnon monimuotoisuudesta ja sen merkityksestä. Tähän olen poiminut esityksestä muutaman pääpointin.

Suomessa elää noin 48 000 lajia. Varmuudella tiedetään, että ainakin 312 lajia on hävinnyt.

Noin puolet Suomen lajeista on metsien lajeja. Siksi tarpeeksi laajojen yhtenäisten metsäalueiden suojelu on tärkeää, vaikka metsää myös hakataan ja käytetään. Esimerkiksi kuukkeli on yhtenäisten metsäalueiden lintu, joka liikkuu melko pienellä reviirialueella. Nykyään kuukkeli mielletään usein Lapin linnuksi, mutta aiemmin sitä tavattiin yleisesti koko Suomessa aivan etelärannikolle asti. Pelkkä kuukkelin pesimäpuiden suojelu ei riitä. Jos kuukkelin reviirillä tehdään avohakkuita, kuukkeli joutuu helposti omien petojensa saaliiksi.

Luonnonmetsässä ei oikeastaan pysty sanomaan metsän ikää, koska siellä on jatkuvasti kaikenikäisiä puita. Kauppinen tervehtiikin ilolla sitä, että jatkuva kasvatus, joka on metsänhoitoa ilman avohakkuita, sallittiin metsälaissa vuonna 2014. Mitä monimuotoisempia metsät ovat, sitä paremmin ne kestävät esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena Suomeen leviäviä uusia tuhohyönteisiä. 

Monet lajit ovat hyvin riippuvaisia toisistaan. Esimerkiksi perhoset tarvitsevat tiettyjä kasveja. Jos keltamaite, ruusuruoho ja karvaskallioinen katoavat joltakin alueelta, menetetään myös 22 perhoslajia. Maapallon luontokato etenee tällaisten paikallisten lajien häviämisten kautta. Kauppinen haastaakin ihmiset perustamaan esimerkiksi pihoille luonnonkukkaniittyjä.

Kauppisen mukaan monimuotoisuus on elämän syvintä olemusta. Hän päätti esityksensä tärkeään sitaattiin: "Suuri monimuotoisuus tuo ekosysteemeille vakautta. – – Monimuotoisuus on kriittisen tärkeätä ekosysteemien pitkäaikaiselle kestävyydelle ympäristön muuttuessa." (Loreau, M. & de Mazancourt, C. 2013)

Lue myös nämä (aiempia vierailijoita koulussamme)

Äänimaisema voi vaikuttaa tarkkaavaisuushäiriöiden voimistumiseen, makuaistimuksiin ja mielen elpymiseen

Ruokavalintojen merkitys ympäristön hyvinvoinnin kannalta kasvaa koko ajan

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"

Kirjailija Tiina Raevaara vieraili Kouvolan Yhteislyseossa

Risto Isomäki kertoi Kouvolan Lyseon lukiossa tulevista kirjoistaan ja ilmastonmuutoksen estämisestä

Pasi Toiviainen: "Asettukaa hyvisten puolelle ja hankkikaa mielekäs elämä!"

Juha "Norppa" Taskinen vieraili Kouvolan Lyseossa

Kumottu myytti: Tulivuorenpurkaus aiheutti ihmislajin pullonkaulailmiön 74 000 vuotta sitten

Credit: Alexas_Fotos, Shutterstock

Kolme viikkoa sitten kirjoitin oppikirjojen virheellisestä selityksestä sille, miksi näemme kasvien lehdet vihreinä. Tämä ei ole kuitenkaan ainoa oppikirjojen vanhentunut tieto. Tiede kehittyy jatkuvasti, ja vanhat käsitykset muuttuvat. Vaikka kirjat kirjoitetaan huolellisesti ja tarkastetaan, kukaan ei pysty hallitsemaan kaikkia uusimpia tietoja.

Vanhoissa lukion biologian oppikirjoissa ja muissa lähteissä on esitetty, että 70 000 - 74 000 vuotta sitten nykyihmisten populaatio romahti pieneksi, koska Indonesiassa tapahtui Toba-supertulivuoren purkaus. Tämän on väitetty aiheuttaneen Itä-Afrikkaan kuusi vuotta pitkän vulkaanisen talven, jonka seurauksena ihmisten määrän ajateltiin pienentyneen noin 10 000:een, sukupuuton partaalle.

Uusissa tieteellisissä tutkimuksissa tämä myytti on kumottu. Toba-tulivuoren purkautuminen ei ole voinut aiheuttaa Afrikkaan vulkaanista talvea. Toban purkautumisen seurauksena ei ole ollut ihmislajin pullonkaulailmiötä eikä populaation kutistumista lähes sukupuuttoon. Uusimpien tutkimustulosten mukaan ihmispopulaatio kukoisti ja jopa kasvoi ainakin Etelä-Afrikassa Toban purkauksen jälkeen. 

Lähteet

Chad L. Yost, Lily J. Jackson, Jeffery R. Stone, Andrew S. Cohen: Subdecadal phytolith and charcoal records from Lake Malawi, East Africa imply minimal effects on human evolution from the ∼74 ka Toba supereruption, Journal of Human Evolution, Volume 116, 2018, Pages 75-94.

Clarkson, Chris & Petraglia, Michael: Stone tools show humans in India survived the cataclysmic Toba eruption 74,000 years ago. The Conversation (2020).

Hawks, John: The so-called Toba bottleneck didn't happen.

Smith, E., Jacobs, Z., Johnsen, R. et al. Humans thrived in South Africa through the Toba eruption about 74,000 years ago. Nature 555, 511–515 (2018).

Lue myös tämä

Ihmisen evoluutio: Erosiko ihminen apinoista Euroopassa vai Afrikassa?

Miksi näemme kasvien lehdet vihreinä?

Eri aallonpituuksien heijastuvuus rauduskoivun vihreistä lehdistä (yhtenäinen musta viiva) ja rauduskoivun keltaisista lehdistä (punainen katkoviiva). Sinisen valon aallonpituus on noin 400–490 nm, vihreän 500–570 nm ja punaisen 640–700 nm. Kuva muokattu lähteestä Olli Virtanen, Emanuella Constantinidou & Esa Tyystjärvi (2020), Chlorophyll does not reflect green light – how to correct a misconception, Journal of Biological Education.

Viherhiukkasissa oleva lehtivihreä eli klorofylli (klorofylli-a ja klorofylli-b) pystyy sitomaan parhaiten sinisen ja punaisen värin aallonpituusalueita ja huonommin vihreää. Tämän perusteella oppikirjoissa ja muussa tietokirjallisuudessa selitetään usein, että kasvien lehdet näyttävät vihreiltä siksi, että vihreän värin aallonpituusalue heijastuu pääosin pois kasvien lehtivihreämolekyyleistä. Juuri julkaistun suomalaisen tutkimuksen mukaan väite on kuitenkin osoittautunut virheelliseksi myytiksi, joka ei pidä paikkaansa. Tämän yleisen virhekäsityksen alkuperästä ei ole selvyyttä.

Tutkimuksessa verrattiin vihreiden lehtien heijastusspektriä saman lajin keltaisiin lehtiin (rauduskoivulla) tai valkoisiin lehtiin (ohralla). Tulosten mukaan lehtivihreättömät lehdet itse asiassa heijastavat vihreää valoa tehokkaammin kuin saman lajin vihreät lehdet. Lehtien vihreä väri johtuukin ensisijaisesti sinisen ja punaisen valon absorboitumisesta eli imeytymisestä lehtivihreään, ei lehtivihreän heijastamasta vihreästä valosta. 

Kasvit sisältävät myös karotenoideja, oranssinkeltaisia väriaineita (lat. carota = porkkana), jotka absorboivat sinivihreää valoa. Kaiken kaikkiaan maakasvit absorboivatkin vihreää valoa vain 20–30% vähemmän kuin punaista tai sinistä valoa. Myös vihreää valoa käytetään fotosynteesissä. Erityisen merkittävää se on kasvillisuuskerrosten alaosissa kasvaville lajeille ja syvällä lehden sisällä oleville soluille, koska ylemmät kerrokset ovat jo tehokkaasti absorboineet sinistä ja punaista valoa.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että kasvien lehdet ovat vihreitä, koska lehtivihreä absorboi vihreää valoa huonommin kuin punaista tai sinistä valoa. Siksi vihreällä valolla on suurempi todennäköisyys hajaheijastua soluseinistä kuin punaisella tai sinisellä valolla. Tässä hajaheijastumisessa kasvisolujen soluseinän selluloosalla voi olla merkittävä osuus. Lehtivihreämolekyylit eivät heijasta valoa.

Lähde

Olli Virtanen, Emanuella Constantinidou & Esa Tyystjärvi (2020): Chlorophyll does not reflect green light – how to correct a misconception, Journal of Biological Education, DOI: 10.1080/00219266.2020.1858930.

Lue myös tämä

Myytti kattojen lumikuorman merkittävästä kasvamisesta suojasäällä elää sitkeänä