Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät suomalaisten elintasolla, tarvitsisimme 2,8 maapalloa luonnonvarojen tuottamiseen!

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja muut 193 valtion päämiehet tapaavat YK:n kestävän kehityksen huippukokouksessa New Yorkissa tällä viikolla. Kestävän kehityksen minimitaso edellyttää kahden kriteerin toteutumista: valtion kansalaisten hyvinvointia ja kulutustasoa, joka ei ylitä maapallon kestokykyä. Vain kahdeksan maapallon valtiota täyttää nämä molemmat kriteerit. Arvaatko, mitkä valtiot ovat kyseessä? Todennäköisesti yllätyt luettuasi tuloksen!

Kestävän kehityksen toimintaohjelma eli Agenda 2030 on käsiteltävänä YK:n huippukokouksessa New Yorkissa 25.-27. syyskuuta 2015. Agenda 2030:n ytimen muodostavat 17 globaalia kestävän kehityksen tavoitetta ja 169 alatavoitetta, joita on mahdollista mitata. Tavoitteista kymmenessä on vahva ympäristöulottuvuus ja ne ovat jatkoa YK:n vuosituhattavoitteille. Koko toimintaohjelma tähdentää ympäristö-, ilmasto- ja luonnonvarakysymyksiä, esimerkiksi kestävää luonnonvarojen käyttöä ja ruokajätteen vähentämistä sekä luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin suojelua.

Kestävää kehitystä mitataan inhimillisen kehityksen ideksillä ja ekologisella jalanjäljellä

Ekologinen jalanjälki per asukas vs. inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) maapallolla alueittain. Lukuarvot ovat vuodelta 2011 (ekologinen jalanjälki v. 2015 julkaistuista ja HDI v. 2014 julkaistuista vuoden 2011 tilastoista). (© Global Footprint Network 2015. National Footprint Accounts, 2015 Edition. Licensed and provided solely for non-commercial informational purposes. Contact Global Footprint Network at www.footprintnetwork.org to obtain more information or obtain rights to use this and/or other data.)

Kestävän kehityksen minimitaso edellyttää Global Footprint Networkin mukaan valtion kansalaisten hyvinvointia ja kulutustasoa, joka ei ylitä maapallon kestokykyä. Kansalaisten hyvinvointia mitataan inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, human development index), johon sisältyvät elinajanodote, koulutus (lukutaitoisuus ja koulutuksen määrä) sekä väestön ostovoima. Indeksin lukuarvo vaihtelee nollasta yhteen. Mikäli indeksi on vähintään noin 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67), valtio on YK:n määritelmän mukaan korkeasti kehittynyt. Jos indeksi on vähintään 0,8, kyseessä on jo hyvin korkeasti kehittynyt valtio.

Maapallon kestokyvyn rajoissa elämistä mitataan ekologisella jalanjäljellä. Tästä linkistä voit katsoa eri valtioiden ekologisen jalanjäljen (= kuinka suuri pinta-ala tarvitaan luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen) asukasta kohden sekä biokapasiteetin (= ekosysteemin kyky tuottaa luonnon aineksia ja sitoa päästöjä) asukasta kohden. Luvut on ilmoitettu globaalihehtaareina (= hehtaarin suuruinen alue, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa, lyhenne gha) ajanjaksolta 1961-2007. Uusimmat (vuoden 2011) tiedot löytyvät tästä linkistä. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on 2,19 gha, kun hehtaari laidunmaata on 0,48 gha. Globaalihehtaareina ilmoitettu ekologinen jalanjälki on siis laskennallinen alue, jota ei voi ajatella konkreettisena maa-alueena. Lisätietoja löytyy Tilastokeskuksen sivuilta.

Suomen ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti vuosina 1961-2011 (yksikkö gha/as). Vuonna 2011 Suomen ekologinen jalanjälki oli 4,8 gha/as ja biokapasiteetti 13,2 gha/as. Ylijäämä on siis 8,4 gha/as. Suomalaisten kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi siis 0,4 Suomea (Singaporessa vastaava luku on 148,3 Singaporea ja Bermudassa 83,4 Bermudaa). Suomessa luonnonvarojen kulutus on kuitenkin koko maapallon tuotantokykyä ajatellen liian suurta. Mikäli kaikki maapallon asukkaat eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon nykyisen väestön vaatimien luonnonvarojen tuottamiseen tarvittaisiin 2,8 maapalloa. Tietojen luotettavuus kuuluu Suomen osalta luokkaan 3, kun vaihteluväli on 0-6 ja suurempi arvo ilmaisee suurempaa luotettavuutta. (© Global Footprint Network 2015. National Footprint Accounts, 2015 Edition. Licensed and provided solely for non-commercial informational purposes. Contact Global Footprint Network at www.footprintnetwork.org to obtain more information or obtain rights to use this and/or other data.)

Nykyisellä ihmismäärällä maapallolla on yhtä asukasta kohden keskimäärin vain 1,7 gha biologisesti tuottavaa maata. Siten keskimääräisen ekologisen jalanjäljen asukasta kohden pitää olla maailmanlaajuisesti keskimäärin selvästi alle 1,7 gha, mikäli haluamme turvata ihmispopulaatioiden kasvun ja luonnon hyvinvoinnin. 

Todellisuudessa ihmiskunnan vuotuinen luonnonvarojen kulutus kuitenkin ylittää maapallon uusiutuvien luonnonvarojen vuotuisen tuotannon 60 prosentilla. Sekä HDI että ekologinen jalanjälki ovatkin kasvaneet viime vuosikymmeninä.

Vain kahdeksan valtiota yltää kestävän kehityksen minimikriteereihin

Ekovelka ja ekologinen ylijäämä valtioittain vuonna 2015 julkaistun vuoden 2011 tilanteen mukaan. Punaisella merkityissä valtioissa on ekovelkaa eli kulutuksen ekologien jalanjälki ylittää ko. valtion oman biokapasiteetin. Vihreällä väritetyissä valtioissa on ekologista ylijäämää eli kotimainen biokapasiteetti ylittää kulutuksen ekologisen jalanjäljen. Ekologinen ylijäämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että valtio elää globaalisti ajatellen ekologisesti kestävästi. Ylijäämäisissä valtioissa kulutus voi olla oikeasti pientä tai vaihtoehtoisesti ekosysteemit voivat olla poikkeuksellisen runsaasti tuottavia ja/tai väestömäärä suhteessa pinta-alaan pieni. (© Global Footprint Network 2015. National Footprint Accounts, 2015 Edition. Licensed and provided solely for non-commercial informational purposes. Contact Global Footprint Network at www.footprintnetwork.org to obtain more information or obtain rights to use this and/or other data.)

Globaalille kestävälle kehitykselle voidaan siis asettaa kaksi minimikriteeriä: ekologinen jalanjälki alle 1,7 gha/hlö ja HDI vähintään 0,7. Nämä kriteerit täyttyvät vain kahdeksassa valtiossa: Algeria, Ecuador, Georgia, Jamaika, Jordania, Kolumbia, Kuuba ja Sri Lanka. Vain nämä valtiot ovat HDI:n perusteella korkeasti kehittyneitä (Kuuba jopa hyvin korkeasti kehittynyt), mutta ne saavat silti pidettyä ekologisen jalanjäljen alle 1,7 globaalihehtaarissa asukasta kohden.

Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. HDI tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä (ks. teksti). Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden (ks. teksti). Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. (Data from Global Footprint Network, Committing to a New Future, 22.9.2015.)

Kasvava väestö ja lisääntyvä kulutus heikentävät ekologista kestävyyttä ja voimistavat ilmastonmuutosta, mikä taas on ongelma myös valtioiden taloudelle. Peräti 71 % maapallon väestöstä elääkin nykyään valtioissa, joissa luonnonvarojen kulutus ylittää ekosysteemien tuotantokyvyn ja joissa lisäksi tulotaso on maapallon keskiarvoa heikompi. Vielä 1960-luvun alussa luku oli alle 15 %. Tämä tilanne lienee osaltaan luonut pohjan myös pakolaisongelmalle ja turvapaikanhakijoiden lisääntyneille määrille. Esimerkiksi nykyisen liikehdinnän taustalla vaikuttanut Arabikevät johtui ehkä osittain epätavallisista sääoloista.

Hyvää auton vapaapäivää!

Kuvan © afxhome - Fotolia

Tänään 22.9.2015 on kansainvälinen autoton päivä, auton vapaapäivää.

YK:n viime vuonna julkaisemien tietojen mukaan autoilusta on tulossa maailmanlaajuisesti kaikkein suurin syypää kasvihuonekaasupäästöjen kasvuun, sillä autoilun päästöt lisääntyvät muita kasvihuonekaasujen päästöjä nopeammin. Aikavälillä 2010-2050 autoilun päästöt voivat lisääntyä 71 %. Suurin syyllinen on autoilun räjähdysmäinen kasvu kehittyvissä maissa. Maailmanlaajuisesti liikenteen osuus energian loppukäytöstä vuonna 2010 oli vain 27 %. Vuodesta 1970 liikenteen päästöt ovat kuitenkin yli kaksinkertaistuneet. Karkean arvion mukaan globaalien kasvihuonekaasupäästöjen pitäisi kuitenkin pienentyä 12 % aikavälillä 2012-2020, jos maapallon keskilämpötilan nousu halutaan rajoittaa alle kahteen asteeseen esiteollisesta ajasta.

CO2-raportin mukaan Suomessa tuotettiin kasvihuonekaasuja viikolla 36/2015 kaikkiaan 567 tuhatta tonnia (laskettuna hiilidioksidiekvivalentteina eli muiden kasvihuonekaasujen päästöt on muutettu vastaamaan hiilidioksidin vaikutuksia), josta tieliikenteen osuus oli 43 %, kuluttajien sähkönkulutuksen 23 %, maatalouden 15 %, lämmityksen 11 % ja jätehuollon 7 %. Kymenlaaksossa samalla viikolla tuotettiin kasvihuonekaasuja 19 tuhatta tonnia, josta tieliikenteen osuus oli 46 %, kuluttajien sähkönkulutuksen 26 %, maatalouden 11 %, lämmityksen 10 % ja jätehuollon 8 %.

Nyt on hyvä aika palauttaa mieleen Kouvolan Sanomien 6.6.2007 julkaisemat faktat:
-Matkalla Kouvolasta Helsinkiin henkilöauto tuottaa hiilidioksidia 20 kg, vaikka päästöt olisivatkin vain 160 g/km.
-Kouvolan seudulla autoilu tuottaa kasvihuonekaasuja jopa 250 000 000 kg/vuosi.
-Kouvolan seudun kasvihuonekaasupäästöistä kolmannes tulee liikenteestä.
-Raskaan liikenteen osuus on vain 15 % kaikista kasvihuonekaasupäästöistä.
-Yksityisautoilla tehtävät työ- ja asiointimatkat ovat merkittävä kasvihuonekaasujen tuottaja.
-Kouvolan seutu on yksi Suomen autoistuneimmista alueista; asukasmäärään suhteutettuna taakse jäävät esimerkiksi Helsinki ja Kuopio.
-Kouvolan seudulla henkilöliikenteen matkoista joukkoliikenteessä tehdään vain 2 %, Suomessa keskimäärin 4 %.

Suomen autoistuneimmat kunnat sijaitsevat vuonna 2013 julkaistujen tietojen mukaan Ahvenanmaalla, jossa on autoja paikoin enemmän kuin asukkaita. Eckerön kunnassa on 1,07 autoa asukasta kohden, Sundissa 1,02. Manner-Suomessa eniten autoja on Isossakyrössä, 0,86 autoa asukasta kohden. Yleensäkin Pohjanmaalla ja muualla Länsi-Suomessa autoja on paljon, mitä selitetään voimakkaalla markkinoinnilla ja ihmisten perinteellä kytätä toisten autoja. Kouvolassa on 0,62 autoa asukasta kohden. Kaikkein vähiten autoistuneita ovat suuret kaupungit, joissa hyvin toimiva joukkoliikenne, ruuhkat ja pysäköintipaikkojen vaikea saatavuus tai kalleus rajoittavat yksityisautoilua. Helsingissä on vain 0,39 autoa asukasta kohden, Kauniaisissa ja Tampereella puolestaan 0,45.

Valtiotilastoissa eniten moottoriajoneuvoja (ei siis pelkästään henkilöautoja) henkeä kohden laskettuna on San Marinossa (1,263 moottoriajoneuvoa per asukas). Seuraavina tulevat Monaco (0,842), Liechtenstein (0,826) ja Yhdysvallat (0,809). Suomi on 24. sijalla (0,551). Joissakin valtioissa on vain 0,002 moottoriajoneuvoa asukasta kohden.

Tämä ei ole uutinen: Elokuu ja koko kesä olivat globaalisti mittaushistorian lämpimimmät

Ennen elokuuta tänä vuonna on ollut jo viisi ennätyslämmintä kuukautta. Niinpä se ei taida olla enää edes mikään uutinen, että myös elokuu oli NOAA:n ja Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan globaalisti mittaushistorian lämpimin. Lämpöennätykset ovat paukkuneet lukuisilla eri mittausjaksoilla. Näihin lämpöennätyksiin ovat vaikuttaneet ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos ja meneillään oleva El Niño -ilmiö yhdessä.

Vaikka yksittäiset kuukaudet tai yksittäiset vuodet eivät kerrokaan ilmastonmuutoksesta juuri mitään, koko mittaushistorian globaalit tilastot ovat pelottavia. Olisikohan ongelmalle syytä tehdä jotakin? Toivottavasti Pariisin ilmastokokous saa joulukuussa edes joitakin ratkaisuja aikaan. Kuvan ©: Esa Holopainen.

Japanin ilmatieteen laitos: Elokuu globaalisti mittaushistorian lämpimin elokuu ja kaikki muutkin tämän vuoden kuukaudet kolmen lämpimimmän joukossa

Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan elokuu oli globaalisti (yhdistetty ilman lämpötila lähellä maanpintaa ja merenpinnan lämpötila) 0,45 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1981-2010 elokuiden keskilämpötila ja 0,79 astetta lämpimämpi kuin koko 1900-luvun elokuiden keskilämpötila. Pitkällä aikavälillä elokuut ovat lämmenneet maailmanlaajuisesti noin 0,65 astetta vuosisadassa. Vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian lämpimimmät elokuut ovat olleet elokuut 2015 (0,45 astetta yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon), 2014 (+0,33 astetta), 1998 (+0,28 astetta) ja jaetulla neljännellä tilalla 2013, 2012 sekä 2009 (+0,23 astetta).

Japanilaisten mukaan tämän vuoden helmikuu ja huhtikuu olivat mittaushistorian kolmanneksi lämpimimmät helmi- ja huhtikuu. Kaikki kuusi muuta tämän vuoden kuukautta ovat olleet lämpötilapoikkeamiltaan mittaushistorian lämpimimpiä verrattuina vastaaviin kuukausiin koko tilastoinnin aikana. Kaikki kuluvan vuoden kuukaudet ovat siis olleet ko. kuukausien tilastoissa mittaushistorian kolmen lämpimimmän kuukauden joukossa.

NOAA: Sekä maa- että merialueet elokuussa ennätyslämpimiä ja myös koko vuosi tähän mennessä ennätyslämmin

NOAA:n 17.9.2015 klo 18 julkaistujen tietojen mukaan elokuu 2015 oli maailmanlaajuisesti 136-vuotisen mittaushistorian lämpimin elokuu tarkastellaanpa sitten pelkkiä maa-alueita, pelkkiä merialueita tai maa- ja merialueita yhdistettynä (0,88 astetta yli 1900-luvun elokuiden keskiarvon, kun maa- ja merialueiden lämpötilat lasketaan yhteen). Maa- ja merialueet yhdistettyinä elokuun 2014 ennätys ylittyi 0,09 asteella.

Tänä vuonna eri kuukaudet ovat sijoittuneet ko. kuukausien koko mittaushistorian lämpötilastoissa seuraaville sijoille (maa- ja merialueet yhdistettyinä): tammikuu 2., helmikuu 1., maaliskuu 1., huhtikuu 3., toukokuu 1., kesäkuu 1, heinäkuu 1. ja elokuu 1. Ennätyslämpimiä kuukausia on tänä vuonna siis ollut jo kuusi.

Tämän vuoden kahdeksan ensimmäistä kuukautta olivatkin NOAA:n mukaan mittaushistorian lämpimin tammi-elokuun jakso, maa- ja merialueet yhdistettyinä 0,84 astetta 1900-luvun vastaavien kuukausien keskiarvoa lämpimämpi. Tammi-elokuun 2010 ennätys ylittyi 0,10 asteella. Myös pelkkiä maa-alueita tai pelkkiä merialueita tarkasteltaessa tammi-elokuun jakso oli mittaushistorian lämpimin.

Anomalialtaan (eli lämpötilapoikkeamaltaan verrattuna tavanomaiseen ko. kuukauteen) koko 1628-kuukautisen mittaushistorian lämpimimmät kuukaudet ovat olleet helmikuu 2015 (maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötila 0,89 astetta yli tavanomaisen), maaliskuu 2015 (+0,89 astetta), tammikuu 2007 (+0,88 astetta) ja elokuu 2015 (+0,88 astetta). Viisi kymmenestä suurimmasta anomaliasta on mitattu vuoden 2015 aikana! Tällä vuosituhannella on tehty jo 30 globaalia kuukauden lämpöennätystä. Viimeisin kuukauden globaali kylmyysennätys on vuodelta 1916.

Elokuussa 2015 merien keskimääräinen globaali lämpötila oli 0,78 astetta yli 1900-luvun keskiarvon, mikä on koko mittaushistorian (1880-2015) kaikkien kuukausien korkein merien lämpötila. Vasta heinäkuussa tehty ennätys ylittyi 0,04 asteella.

Kesä-elokuun jakso oli globaalisti mittaushistorian lämpimin pohjoisen pallonpuoliskon kesäkausi, 0,85 astetta yli 1900-luvun keskiarvon. Kesän 2014 ennätys ylittyi 0,14 asteella.

Koko mittaushistorian kaikista kolmen kuukauden jaksoista anomalialtaan lämpimimmät ovat olleet tammi-maaliskuu 2015 (0,86 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon), helmi-huhtikuu 2015 (+0,85 astetta), kesä-elokuu 2015 (+0,85 astetta), joulukuu 2014 - helmikuu 2015 (+0,84 astetta), maalis-toukokuu 2015 (+0,84 astetta), touko-heinäkuu 2015 (+0,84 astetta), huhti-kesäkuu 2015 (+0,83 astetta), maalis-toukokuu 2010 (+0,81 astetta), helmi-huhtikuu 2010 (+0,79 astetta) ja elo-lokakuu 2014 (+0,78 astetta). Koko mittaushistorian seitsemän lämpimintä kolmen kuukauden jaksoa siis sattuu (ainakin osittain) kuluvalle vuodelle!

Nasa: Kesä oli globaalisti ennätyslämmin ja viimeksi pitkäaikaisia keskiarvoja viileämpää vuonna 1978

Nasan mukaan elokuu oli maailmanlaajuisesti maa- ja merialueilla mittaushistorian toiseksi lämpimin elokuu ja keskimäärin 0,81 astetta tavanomaista (vertailukauden 1951-1980 elokuita) lämpimämpi. Kaikki muutkin kuluvan vuoden kuukaudet ovat olleet ko. kuukausien tilastoissa mittaushistorian neljän lämpimimmän kuukauden joukossa.

Nasan GISS-tilastoissa maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötilapoikkeama tavanomaisesta on elokuussa ylittänyt 0,7 astetta vain kolmesti aiemmin koko mitttaushistorian (1880-2015) aikana: vuosina 2014 (+0,82 astetta), 2011 (+0,74 astetta) ja 2006 (+0,71 astetta).

Pohjoisen pallonpuoliskon kesäkausi oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kesä-elokuun jakso, 0,06 astetta yli vuonna 1998 mitatun aiemman ennätyksen. Kesän lämpötila on ylittänyt pitkäaikaiset (vuosien 1951-1980) keskiarvot vähintään 0,7 asteella vain kahdesti koko tilastohistorian aikana: vuosina 2015 (+0,78 astetta) ja 1998 (+0,72 astetta). Ylitys vähintään 0,6 asteella on tapahtunut 11 kertaa. Vuotta 1998 lukuun ottamatta nämä kaikki ovat olleet 2000-luvulla.

Mittaushistorian 15 globaalisti lämpimimmästä kesä-elokuun jaksosta 14 on koettu 2000-luvulla. Tältä vuosituhannelta vain kesä 2004 (+0,38 astetta) ei sijoitu tähän joukkoon.

Viimeksi pitkäaikaisia keskiarvoja viileämpi kesä on ollut vuonna 1978. Alle 38-vuotiaat ihmiset eivät siis ole koko elämänsä aikana kokeneet globaalisti keskimäärin yhtä viileää kesää kuin vuosien 1951-1980 keskiarvo.

Koko vuosi 2015 (tammi-elokuu) on tähän mennessä ollut 0,81 astetta vuosien 1951-1980 keskiarvoa lämpimämpi. Näin kuluva vuosi on ehkä muodostumassa koko mittaushistorian lämpimimmäksi vuodeksi.

Kesä 2015 eri puolilla maapalloa

Päättyneen kesäkauden aikana esimerkiksi Intiassa ja Pakistanissa koettiin historialliset helleaallot. Maailmanhistorian kymmenestä eniten kuolonuhreja aiheuttaneista helleaalloista kaksi koettiin siis tänä kesänä. Saksassa saatiin uusi koko mittaushistorian lämpöennätys (40,3 astetta).

Kaliforniassa kärsittiin kuivuudesta, vaikka Dolores-hurrikaani toi sinne vuorokaudessa enemmän sadetta kuin koko tämän vuoden tammikuussa, joka yleensä on Kalifornian sateisimpia kuukausia. Maastopalot vaivasivat laajoja alueita.

Lähi-idässä lämpötila nousi jopa yli 50 asteeseen (Irakin pääkaupunki Bagdadin mittaushistorian uusi ennätys 51,1 astetta), mikä yhdistettynä kosteuteen tuntui Iranissa jopa samalta kuin 72,8 asteen lämpötila. Jordanialaisella pakolaisleirillä paistettiin kananmunia pelkällä auringon lämmöllä.

Climate Nexus varoittaakin, että ellei ilmastonmuutoksen estämiseksi tehdä mitään, tästä kaikesta voi tulla "uusi normaali".

Mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin kesä oli jatkoa lämpimimmälle keväälle. Suomessa kesä- ja heinäkuu olivat tavanomaista viileämpiä, kun taas elokuu osoittautui tavanomaista lämpimämmäksi.

NSIDC: Arktisen merijään laajuus mittaushistorian neljänneksi pienin

Arktisen merijään laajuus oli 11. syyskuuta niin pieni, että se oli mittaushistorian neljänneksi pienin koko vuoden minimilaajuus. Kaikki kymmenen pienintä minimiarvoa on saavutettu vuoden 2004 jälkeen. Talven maksimilaajuuden minimiennätys tehtiin juuri tänä vuonna (25.2.2015). Merijään laajuuden pienentymistrendiin vaikuttaa ilmastonmuutos ja vuosittaiseen vaihteluun säätila (myrskyt, tuulten suunnat). Arktinen merijää saattaa kadota kokonaan tällä vuosisadalla.

Lue myös nämä

Met Office: Maapallon ilmasto nyt rajussa muutoksessa - tämä ja ensi vuosi lyömässä lämpöennätykset (Yle Uutiset)

Summer 2015 set to be world's hottest ever as US temperatures again soar (The Guardian)

We're obliterating global temperature records, and there's no end in sight (Mother Jones)

Viikon puheenaiheet: turvapaikanhakijat ja ruoan hävikkiviikko

Pullovesi on melkoinen turhake. Pakkaamiseen ja kuljettamiseen kuluu paljon energiaa ja muita luonnonvaroja, eikä pullovesi ole laadultaan paljonkaan parempaa kuin suomalainen hanavesi. Aamulehden taannoin teettämien puolueettomien tutkimusten mukaan pullovesi voi olla jopa huonompilaatuisempaa kuin hanavesi. Eräät tunnetut suomalaiset ja ranskalaiset pullovesimerkit eivät täyttäneet edes hanaveden laatukriteerejä, koska niissä oli liikaa bakteereja. Ne eivät olleet kuitenkaan terveydelle vaarallisia, mutta bakteerit heikentävät veden laatua (aiheuttavat mm. limoittumista). Toisaalta hanavedessä näiden bakteerien torjuntaan käytetään haitallista klooria. Picture from: www.cartoonstock.com. Author: Chris Madden.

Kouluista, päiväkodeista, hoivalaitoksista ja työpaikoilta menee Kouvolassa kolme vuotta sitten tehdyn selvityksen mukaan vuosittain ruokaa roskiin yli 250 000 kilogrammaa. Pelkästään raaka-aineiden hankintakustannuksina tämä tarkoittaa yli 450 000 euroa, siis lähes puolta miljoonaa! Kasvihuonekaasuja tulee hiilidioksidiekvivalentteina 400 000 kilogrammaa vuodessa. Mikäli roskiin menevän ruuan määrää saataisiin vähennettyä 25 %, rahaa säästyisi raaka-aineiden hinnasta vuodessa yli 100 000 euroa. Lisäksi pienentyisivät jätehuoltokustannukset sekä ruuan valmistuksen energian- ja vedenkulutus - ja myös hukkaan heitetyn ruuan valmistukseen käytetty työaika.

Kymmenessä Kouvolan koulussa järjestettiin vuonna 2012 kokeilu, jossa biojätteen määrää saatiin vähennettyä keskimäärin 14 %. Jos biojätteestä puolet on ruokajätettä, hukkaan heitetyn ruuan määrä vähentyi näin vuositasolla melkein 3 500 kilogrammaa, kasvihuonekaasupäästöt 5 500 kilogrammaa (hiilidioksidiekvivalentteina) ja ruuan hankintakustannukset 6 000 euroa.

Suomen ruokahävikki vastaa 100 000 auton päästöjä ja maailman ruokahävikillä ruokkisi 2 miljardia ihmistä

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen jokunen vuosi sitten tekemän selvityksen mukaan hukkaan menevä ruoka aiheuttaa Suomessa suuremmat ympäristövaikutukset kuin elintarvikepakkaukset. Suomalaisissa kotitalouksissa vuosittain roskiin päätyvä ruokajäte vastaa 100 000 keskivertoauton hiilidioksidipäästöjä.

Jopa 10-30 % ravinnosta joutuu roskikseen (Suomessa 10-15 % kulutetun ruoan määrästä, maailmanlaajuisesti 25-30 % kaikesta tuotetusta ravinnosta). Tästä ruokamäärästä noin puolet olisi vielä syömäkelpoista. Viemäriin kaadettu valmis kahvi ja tee muodostavat ison osan ruokahävikistä.

Ehkä monen mielestä ylättäen hävikki on suurempaa kotitalouksissa kuin kaupoissa ja ruokateollisuudessa. Koko maailman roskiin heitetyllä ruoalla voisi arvioiden mukaan ruokkia noin kaksi miljardia ihmistä.

Ruokahävikki voi olla länsimaiden merkittävin ihmisperäinen ilmastonmuutosta voimistava metaanilähde

Erityisen haitallista on sekajätteen joukossa kaatopaikoille menevä eloperäinen jäte, joka hajotessaan tuottaa metaania, hiilidioksidiakin voimakkaampaa kasvihuonekaasua. Joidenkin tutkimusten mukaan ruoan tähteet ovat länsimaissa merkittävin ihmisen toimintojen aiheuttama metaanilähde. Tehokkaalla kompostoinnilla ongelma voidaan kuitenkin välttää. Viime vuosien proteiinibuumi taas näkyy jätevesien typpimäärissä ja sitä kautta vesistöjen rehevöitymisenä. Myös muu elintasomme valuu jätevesiin.

Toisaalta kaikissa tällaisissa selvityksissä on tulkinnanvaraa. Aina voidaan kritisoida sitä, että tietyssä tutkimuksessa on painotettu eri ympäristövaikutuksia väärällä tavalla. Kumpi esimerkiksi näistä on merkittävämpi ympäristövaikutus: ilmastonmuutoksen voimistuminen (esim. ruokajätteiden metaanipäästöt) vai uusiutumattomien luonnonvarojen käyttäminen (esim. ruoan muoviset pakkausmateriaalit)? Asiaa ei voi tarkastella vain yhdeltä kannalta, vaan optimitilanteessa sekä pakkausjätteen että eloperäisen ruokajätteen määrää on saatava vähennettyä.

Mistä ruokahävikki johtuu?

Miksi ruokaa sitten menee nykyään niin paljon kaatopaikoille? Olisivatkohan nämä kolme suurinta syytä:

1) Suhtautuminen ruokaan on muuttunut entisajoista. Tähteet heitetään surutta roskiin sekä kotona että ravintoloissa. Ennen lautasen syöminen tyhjäksi oli suomalaisessa kulttuurissa kunnia-asia ja itsestäänselvyys. Nykyään ruoka heitetään pois, jos sen syöminen alkaa kyllästyttää.

2) Tähteistä ei enää osata, haluta tai viitsitä tehdä uutta ruokaa. Esimerkiksi kuivunut pulla menee nyt usein roskikseen, kun ennen siitä tehtiin köyhiä ritareita (kuiva pulla paistettiin pannulla rasvassa, päälle ehkä hilloa), pullavanukasta, korppuja tai topparuokaa (kuivunut pulla liotettiin esim. teessä). Nyt aika tai viitseliäisyys ei riitä tällaiseen. Toisaalta myös korostunut elintarvikehygienia houkuttaa heittämään tähteet pois erityisesti silloin, kun "parasta ennen" -päivämäärä on mennyt umpeen.

3) Kauppojen ruokapakkaukset voivat olla väärää kokoa. Suomessa on paljon yhden hengen talouksia, joille kauppojen suuret "säästöpakkaukset" ovat liian isoja. Toisaalta ison pakkauksen tekemiseen on ehkä kuluttanut vähemmän luonnonvaroja kuin saman ruokamäärän pakkaamiseen pienempiin pakkauksiin. Isot pakkaukset ovatkin tältä kantilta ajateltuna ekologisesti mielekäs vaihtoehto. Pieniäkin pakkauksia kuitenkin tarvitaan pientalouksia varten.

Turvapaikanhakijoiden auttamiseen voisi sijoittaa 500 miljoonaa euroa vuodessa suomalaisten hukkaan heittämää rahaa

Laskelmien mukaan Suomessa heitetään ruokaa roskikseen 20-30 kiloa henkeä kohden vuodessa eli yhteensä yli 500 miljoonan euron edestä vuosittain. Tuolla rahasummalla auttaisi melko suurta määrää turvapaikanhakijoita!

Tällä viikolla (7.-13.9.2015) on hyvä syy viettää ruoan hävikkiviikkoa, jonka kampanjamateriaali tarjoaa erinomaisia vinkkejä ruokahävikin pienentämiseen. Kannattaa tutustua.

Lue myös nämä

Jarin blogi: Vaikeat ekologiset ruokavalinnat (mm. yhteenvetoa Tiede-lehden erinomaisesta artikkelista)

Jarin blogi: Blog Action Day - ruoka, ympäristö ja ilmastonmuutos

Jarin blogi: Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Jarin blogi: Elektroniikkaan ja ruokaan liittyvät ekoteot säästävät ympäristöä ja tuhansia euroja

Jarin blogi: Herkutellaan hyönteisillä!

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöuutisten seuranta: Hyi, pahaa ruokaa

Ilmastotieto: Ilmastonmuutos ja maailman ruokatuotanto - haasteita edessä

Ilmastotieto: Vaikuttivatko ilmasto ja elintarvikkeiden hintapiikki Arabikevään mellakoihin vuonna 2011?

Ilmastotieto: Ilmastouutiset, viikko 8/2010 (ilmastonmuutoksen vaikutukset ravinnontuotantoon, köyhyyteen, nälänhätään ja kahvintuotantoon)

PS. Katso myös kuvat ihmisistä makaamassa viikon jätteidensä keskellä!

Kertakäyttökulutusyhteiskunta

Ranskassa valmistettu teenkeitin pysyi toimintakuntoisena yli 12 vuotta. Samanmerkkinen kiinalaismalli hyytyi jo vuoden käytön jälkeen.

En juo juuri lainkaan kahvia, vaan olen teen suurkuluttaja. Valmistan teetä suodattavalla teenkeittimellä. Valitettavasti teenkeittimienkin kohdalla ainakin meidän yksittäistapauksemme näyttää kertovan kertakäyttökulutusyhteiskunnan yleistymisestä.

Ensimmäinen Tefal Magic Tea -teenkeittimemme oli valmistettu Ranskassa ja kesti toimintakuntoisena yli 12 vuotta. Tämän tilalle hankittu uusi samanniminen keitin oli valmistettu Kiinassa ja toimi vain 12 kuukautta. Huollossa todettiin, ettei siihen ole varaosia, eikä sitä pysty korjaamaan.

Vanha ja uusi keitin olivat muuten samanlaisia, mutta vanhassa johdottomuus toimi siten, että johto irrotettiin pohjaosasta. Kannu ja keitin jäivät toisiinsa kiinni. Kiinalaismallissa taas kannu irrotettiin pohjaosasta, jossa oli kiinteä johto. Kannun pystyi asettamaan pohjaosan päälle samaan tapaan kuin vedenkeittimessä. Tässä teenkeitinmallissa asettelu kuitenkin oli tarkkaa ja hankalaa puuhaa, eikä se aina onnistunut heti ensimmäisellä kerralla. Niinpä liitososa oli mennyt rikki ja katkaissut koko keittimen toiminnan.

Vioittuminen saattoi olla yksittäistapaus, mutta kiinalaisen teenkeittimen laatu kyllä näytti ja tuntui jo heti ensituttavuuden perusteella vanhaa ranskalaista huonommalta. Valitettavasti Suomen markkinoilla on kovin vähän vaihtoehtoisia hauduttavien teenkeittimien malleja.

Sama tuotteiden muuttuminen yhä kertakäyttöisemmiksi ja lyhytkestoisemmiksi näkyy monessa muussakin tapauksessa. Ensimmäinen sohvani kesti yli 30 vuotta, toinen kului puhki vain reilussa 10 vuodessa.

Hypermarketista ostettu uusi tikkataulu parin viikon vähäisen käytön jälkeen. Irtoillut reunan metallinauha on jouduttu kiinnittämään ruuveilla. Valkoisten numerokehien maali karisee irti.

Vanhanaikainen tikkataulu on hyvä vielä 10 vuoden jälkeen ja uusi tikkataulu sitä huonokuntoisempi jo 10 päivän käytön jälkeen. Tästä asiasta oli kesällä Kouvolan Sanomissa hyvä kolumni, joka voisi olla sanasta sanaan minunkin kirjoittamani.

Televisiomme on 14-vuotias ja erittäin toimiva. Hieman pelottaa, milloin se menee rikki ja tilalle on hankittava uusi muutaman vuoden tuttavuus...

Lue myös nämä

Tänään on ylikulutuspäivä: Maapallolla tänä vuonna syntyviä luonnonvaroja vastaava määrä on jo kulutettu

"On outoa, että meitä syyllistetään, jos emme käy tarpeeksi kaupassa."

Hauskat vinkit Älä osta mitään -päiväksi

Alison muovimaassa: tosielämän Tarzan-lapsi ja naispuolinen Indiana Jones

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

Elektroniikkaan ja ruokaan liittyvät ekoteot säästävät ympäristöä ja tuhansia euroja

DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusi tuntia päivässä

Mitä laitetaan? Yksi kuormittunut maapalloko?