MTV3 julkaisi juuri uutisen "Hyönteisten syönti on ekologisempaa". Uutisessa todetaan mm. näin:
"Tutkijoiden mukaan maailmassa on ainakin 1 700 syötävää hyönteislajia. Noin 2,5 miljardille ihmiselle hyönteisten syöminen on jo arkipäivää, kuten lihan tai kalan syöminen. Yleisimmin käytetään erilaisia heinäsirkkoja, kaskaita, muurahaisia sekä hyönteisten toukkia. Hyönteiset tai niiden toukat sisältävät runsaasti proteiinia, rasvaa, rautaa ja kalsiumia."
"Vaihtolämpöisinä eläiminä ne muuttavat rehua ruuaksi tavanomaisia tuotantoeläimiä selvästi tehokkaammin. Esimerkiksi laulukaskas tarvitsee rehua kuusi kertaa vähemmän kuin nauta ja kaksi kertaa vähemmän kuin sika tai broileri tuottaakseen saman määrän proteiinia. Lisäksi hyönteiset tuottavat tasalämpöisiä eläimiä vähemmän kasvihuonekaasuja ja pärjäävät usein elintarviketuotannon jätteellä tai suoraan tuotantoeläinten lannalla."
Sinänsä tuo hyönteisten syöminen ei ole mitään uutta, vaikkakaan suurta suosiota se ei ole länsimaissa saavuttanut. Vincent M. Holt kirjoitti jo vuonna 1885 kirjan "Why not eat insects?" Kirja on luettavissa verkkoversiona osoitteessa http://bugsandbeasts.com/whynoteatinsects/.
Miltä kuulostaisi vaikkapa English Menu I:
Etanakeitto
Turskaa etanakastikkeessa
Ampiaisen toukkia
Voissa ruskistettuja koiperhosia
Perhosen toukilla höystetty naudanlihapata
Varhaisporkkanoita jauho-matokastikkeella
Karviaiskiisseliä sahapistiäisten toukkien kera
Maustettuja lehtisarvisten (kovakuoriaisten) toukkia
Sarvijaakon toukkia paahtoleivällä
Hyönteisravintoa käytetään yleensä erittäin vähän, vaikka esimerkiksi heinäsirkat voisivat olla kanaa ravitsevampia. Heinäsirkkojen lihasta 50-75 prosenttia on proteiineja, hämähäkeistä ja kärpäsentoukista 64 prosenttia sekä termiiteistä 46 prosenttia, kun taas lampaanliha, sianliha, häränliha, kala ja kana sisältävät proteiineja yleensä vain 17-23 prosenttia.
Moni saattaa tosin syödä huomaamatta esimerkiksi kirvaperäisiä tuotteita. Punaisten marmeladimakeisten värjäämiseen käytettävä väriaine E120 (karmiini, kokkiniili, karmiinihappo) on kuivatuista kokkiniilikirvoista uutettu aine. Yhteen kiloon väriainetta tarvitaan 150 000 kuivattua naaraskirvaa. Sellakka (E904) puolestaan on kilpikirvojen eritettä, jota saadaan puiden rungoilta ja oksilta.
Varsinkin kanadalaiset biologit ovat perinteisesti juhlineet Darwinin syntymäpäivää 12. helmikuuta järjestämällä pääjaksosyömingit (Phylum Feast). Ideana on syödä taksonomisesti mahdollisimman monipuolista ruokaa, esimerkiksi ruokaa mahdollisimman monesta eliökunnan luokittelun eri pääjaksosta tai kaaresta. Ajatuksena on juhlia luonnon biodiversiteettiä, jolla on yhteinen menneisyys, yhteinen evolutiivinen alkuperä. Oulun yliopiston biologit kertoivat viime vuonna Kaleva-lehdelle tästä perinteestä tarkemmin ja myös laativat esimerkkimenun pääjaksosyöminkejä varten.
Nilviäisiin luokiteltavat etanat ovat perinteisesti olleet joko elävinä tai maidossa keitettyinä lääkettä esimerkiksi tuberkuloosia, märkiviä haavoja ja punatautia vastaan. Näillä "parannuskeinoilla" ei kuitenkaan liene todellista merkitystä.
Buon appetito!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti