 |
| Mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden globaalit anomaliat (keskilämpötilat vertailukauteen 1991–2020 nähden) ko. vuoden tammikuun alusta kunkin kuukauden loppuun ulottuvalla jaksolla. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. |
Eurooppalainen Copernicus Climate Change Service julkaisi tänään tiedotteen, jonka mukaan syyskuu 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin syyskuu. Kaikista lämpimin syyskuu koettiin vasta vuosi sitten.
Koska syyskuu 2024 oli globaalisti 1,54 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi, viimeisimmän 15 kuukauden aikana on ollut kaikkiaan 14 kuukautta, jotka ovat olleet yli 1,5 astetta esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) lämpimämpiä. Viimeisin 12 kuukauden jakso ylitti vertailukauden 1991–2020 keskilämpötilan 0,74 asteella ja esiteollisen ajan 1,62 asteella.
Tammi-syyskuun jakso oli tänä vuonna globaalisti 0,71 astetta vertailukautta 1991–2020 lämpimämpi ja siten koko mittaushistorian lämpimin tammi-syyskuu, 0,19 astetta lämpimämpi kuin aiempi ennätys tammi-syyskuulta 2023. Vuodesta 2024 näyttääkin tulevan koko mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi. Loka-joulukuun keskimääräisen lämpötila-anomalian pitäisi pudota yli 0,4 asteella, jotta tämä vuosi ei ylittäisi vuonna 2023 tehtyä lämpimimmän kalenterivuoden ennätystä.
Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan Suomen mittaushistorian (vertailukelpoista aineistoa 1900-luvun alusta asti) tähän mennessä lämpimimmät syyskuut on koettu vuosina 2023 ja 2024. Kummankin vuoden syyskuun keskilämpötila oli 12,2 astetta. Yksittäisistä mittauspisteistä esimerkiksi Sodankylän Tähtelässä keskilämpötila oli 10,3 astetta, mikä on Tähtelän yli 110-vuotisen mittaushistorian uusi syyskuun ennätys. Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden vertaisarvioidun laskentamenetelmän mukaan ilmastonmuutos teki Tähtelän syyskuusta noin 1,7 astetta lämpimämmän kuin mitä se olisi ollut ilman ilmastonmuutosta.
Ainakin jossakin päin Suomea oli syyskuussa hellettä kahdeksana päivänä, mikä on syyskuiden uusi ennätys vuodesta 1961 alkavissa vertailukelpoisissa helletilastoissa. Aiempi ennätys oli viisi hellepäivää vuonna 1968. Myös koko vuoden hellepäivien lukumäärä oli tänä vuonna ennätyksellinen, peräti 71. Vuoden viimeinen hellepäivä mitattiin 10. syyskuuta. Meteorologi Mika Rantasen mukaan hellepäivien vuotuinen määrä on kasvanut Suomessa vuodesta 1961 nykypäivään keskimäärin 2,37 päivää vuosikymmenessä. Jos kuitenkin tarkasteluun otetaan mukaan vain ne sääasemat, jotka ovat olleet toiminnassa koko tarkasteluajanjakson 1961–2024, hellepäivien määrä on kasvanut 2,08 päivää vuosikymmenessä. Pieni osuus hellepäivien määrän kasvusta selittyy siis säähavaintoasemien määrän lisääntymisellä.
Lähteet
Ilmatieteen laitos: Syyskuu oli jälleen monin paikoin ennätyksellisen lämmin
Lue myös nämä
Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti
4 kommenttia:
Hei !
Kyllä on lämmintä syksyä pidellyt, sitä on turha kiistää.
Mutta, mutta.
Pohjoisen jäämeren minimi jää-pintaala oli syyskuun 11. päivänä, 4,280 miljoonaa Km2
jolla sai sijoituksen 7. pienin satelliittimittaus aikana. Pienin on yhä v 2012. Siperia lämpenemisestä huolimatta , sen itärannikolle jäi useiden 10´000 km2 kokoinen sulamaton jäälautta. Aika outoa, vaikkakin muutamia vuosia sitten kerrottiin että Siperiaan muuttavien Allien kevätmuutto on alkanut viivästyä vuosi vuodelta aina muutaman päivän.
Noista hellepäivistä olen miettinyt, että mikä vaikutus sillä on tilastoihin että ennen mittauspisteen lämpötila kirjattiin ylös 72 kertaa vuorokaudessa, ja nykyään automaattiasemilla ilmeisesti 1440 kertaa vuorokaudessa.
Lainaus H:ki Kaisaniemen sääaseman historiasta "lämpötila ja ilmanpaine mitattiin kolmesti tunnissa"
Terveisin Aatsi Pirkanmaalta
Kiitos kommentistasi.
Merijään pinta-alaan ja laajuuteen vaikuttavat monet tekijät, joiden vuoksi vuotuista vaihtelua on paljon, vaikka pitkällä aikavälillä onkin havaittavissa laskeva trendi. Esimerkiksi viime talvena tuolla alueella oli merijäätä enemmän kuin muutamina aiempina talvina. Lisäksi vaikuttavat ilmanpaine-erot ja niistä aiheutuvat tuulet sekä merivirrat, jotka kuljettavat jäälauttoja. Niistä johtuen tuonne mainitsemallesi Siperian rannikolle pääsi tänä kesänä pakkautumaan tavanomaista enemmän jäätä. Huomionarvoista on kuitenkin se, että monivuotista jäätä ja paksua jäätä on vähän. Asiasta voi lukea tarkemmin NSIDC:n sivuilta.
Vaikka Suomen säähavaintoasemilla on perinteisesti kirjattu lämpötila ylös paljon harvemmin (usein vain kahdeksan kertaa vuorokaudessa kello 00, 03, 06, 09, 12, 15, 18 ja 21 UTC, aina 20 minuuttia vaille tasatunnin) kuin nykyisillä automaattiasemilla (yleensä 1-10 minuutin välein), perinteisestikin on kuitenkin ollut käytössä jo vuonna 1780 keksitty ylimmän lämpötilan mittari, joka pysähtyy näyttämään vuorokauden ylintä lämpötilaa (ja vastaavasti myös alinta lämpötilaa).
Yksi kesän ja kasvukauden ennätys on vielä hilkulla. Tehoisa lämpösumma on noussut Helsingin Kumpulassa jo 1947,3 vuorokausiasteeseen. Ennätys on vuodelta 2018 Turun Artukaisista 1974 C vrk. Helsinkiin ennustetut lämpivät lähipäivät ja varsinkin yöt saattavat hyvinkin rikkoa ennätyksen. 2000:n vuorokausiasteen raja ei jääne kauas.
Kouluajoilta 80-luvun maantiedon karttakirjasta muistan, että silloin etelärannikolla maksimi oli 1200-1300 C vrk. 2000:n vuorokausiasteen vyöhyke kulki jossain kaukana Keski-Euroopassa.
Kiitos. Tuo on erittäin hyvä huomio. Tähän asiaan en olekaan huomannut kiinnittää huomiota.
Lähetä kommentti