Kalifornialainen Berkeley Earth julkaisi tänään tietonsa vuoden 2023 maailmanlaajuisista lämpötiloista. Tulosten mukaan päättynyt vuosi oli vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi, selvästi edellistä ennätyslämmintä vuotta 2016 lämpimämpi. Vuosi 2023 oli Berkeley Earthin mukaan peräti 1,54 ± 0,06 celsiusastetta esiteollista aikaa (vuodet 1850-1900) lämpimämpi. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kokonaisen kalenterivuoden keskilämpötila siis ylitti esiteollisen ajan yli 1,5 asteella. Maa-alueilla vuosi oli 2,10 ± 0,07 astetta ja jäättömillä merialueilla 1,10 ± 0,04 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi.
Vuoden 2023 yksittäisistä kuukausista kaikki olivat vähintään 1,2 astetta ja ennätykselliset seitsemän kuukautta vähintään 1,5 astetta lämpimämpiä kuin esiteollisen ajan vastaavat kuukaudet keskimäärin. Vuoden 2023 seitsemän viimeisintä kuukautta (kesäkuu-joulukuu) olivat koko mittaushistorian lämpimimmät ko. kalenterikuukaudet. Lisäksi heinäkuu oli absoluuttisesti lämpimin koskaan mittaushistoriassa havaittu kuukausi. Sen sijaan syyskuussa lämpötilan poikkeama verrattuna vastaavan kalenterikuukauden pitkäaikaiseen keskilämpötilaan oli mittaushistorian suurin.
Suurin osa lämpenemisestä on tapahtunut vuoden 1970 jälkeen. Yli 170-vuotisen mittaushistorian yhdeksän lämpimintä vuotta on koettu viimeisimmän yhdeksän vuoden aikana. Berkeley Earthin tuloksissa vuosi 2023 näkyy esiteolliseen aikaan verrattuna hieman lämpimämpänä kuin muilla tutkimuslaitoksilla. Berkeley Earthin tarkastelu on kuitenkin sikäli merkittävä, että Berkeley Earth on analysoinut suuremman määrän suoraan sääasemilta kerättyä lämpötiladataa kuin muut tutkimuslaitokset. Eri tutkimuslaitosten välille aiheuttaa pieniä eroja myös se, että ne määrittävät esiteollisen ajan keskilämpötilan hieman eri tavoin.
|
Mittaushistorian lämpimimmät vuodet Berkeley Earthin mukaan. Vuosista on esitetty keskilämpötilan poikkeama verrattuna esiteolliseen aikaan (1850-1900) ja keskilämpötilan epävarmuus. Credit: Berkeley Earth. |
|
Vuosi 2023 oli ennätyslämmin 23 %:lla maapallon maa-alasta (tummin punainen väri). Missään ei ollut ennätyskylmää. Credit: Berkeley Earth. |
|
Maapallon maa-alueiden (punainen käyrä) ja merialueiden (sininen käyrä) keskilämpötila vuosina 1850-2023 verrattuna esiteollisen ajan keskilämpötilaan. Diagrammista näkyy selkeästi, että maa-alueet lämpenevät merialueita nopeammin. Vuonna 2023 sekä maa- että merialueet olivat lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa. Credit: Berkeley Earth. |
|
Vuosien globaalit keskilämpötilat (siniset pisteet) ja kymmenen vuoden liukuva keskiarvo (punainen käyrä). Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Katkoviivalla on jatkettu vuodesta 1980 alkaen havaittua lämpenemistrendiä eteenpäin. Vuosi 2023 oli ensimmäinen kalenterivuosi, jonka keskilämpötila ylitti Pariisin ilmastosopimuksen maksimilämpenemisenä pidetyn rajan 1,5 astetta, mutta ilmastosopimus ei tarkastele yksittäisiä vuosia vaan pidemmän aikavälin keskiarvoa. Koska luontaisen vaihtelun vuoksi kaikki seuraavat vuodet eivät tule olemaan yhtä lämpimiä kuin vuosi 2023, ilmastosopimuksen raja ylittynee noin vuoden 2032 paikkeilla. Credit: Berkeley Earth. |
|
Globaaliin keskilämpötilaan vaikuttaneiden tekijöiden vaihtelu viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Kullakin tekijällä on vaaka-akselilla oma kymmenen vuoden aika-asteikko. Kaavion oikeassa laidassa on kaikille tekijöille yhteinen lämpötila-asteikko, joka esittää kunkin tekijän vaikutusta globaalin keskilämpötilan muutokseen. Tekijät vasemmalta oikealle lueteltuina ovat ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos, El Niñon ja La Niñan vaihtelu, aurinkosykli (Auringon aktiivisuus), Hunga Tonga -tulivuoren purkautuminen sekä meriliikenteen rikkipäästöjen vähentäminen. Tongassa sijaitsevan Hunga Tonga -tulivuoren purkauksessa tammikuussa 2022 vapautui ilmakehään runsaasti vesihöyryä ja vain vähän rikkiä. Yleensä suuret tulivuorenpurkaukset aiheuttavat lyhytaikaisen viilenemisen, koska purkauksista vapautuva rikki heijastaa Auringosta tulevaa säteilyä poispäin. Hunga Tongan purkauksella on kuitenkin voinut olla lämmittävä vaikutus, koska siitä nousi noin 150 miljoonaa tonnia vesihöyryä stratosfääriin (ilmakehän toiseksi alin kerros) asti. Hyvin epävarman arvion mukaan tällä on maapallon ilmastoon noin 0,035 asteen lämmittävä vaikutus, joka voi kestää useampia vuosia. Credit: Berkeley Earth. |
Lähde
Lue myös nämä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti