 |
| Kuvan © byheaven - Fotolia.com
Medianäkyvyyden ja viestintäpalvelujen asiantuntija Cision julkaisi Suomen suosituimpien ympäristöblogien top 10 -listan. Cision kertoo listauksen periaatteista näin:
"Blogin sijoitukseen listauksessa vaikuttavat lukijoiden määrä ja blogiin tehtyjen viittausten todennäköisyys muualla verkossa (esimerkiksi hakukoneiden hakutuloksissa tai Twitterissä).
Cisionin menetelmässä käytetään algoritmia, joka peilaa kahta keskeistä mittaria websivustojen suosiota vertailtaessa: linkityksiä ja uniikkeja kävijöitä (kk). Muuttujia painotetaan siten, että arviossa saadaan tasapaino sen hetkisen kävijäliikenteen ja blogin tulevan aseman vaikutuksen välillä. Arvioimme siis jokaisen vertailussa mukana olevan blogin nykyisen suosion ja todennäköisen suosion tulevaisuudessa. Lisäksi top 50 -blogin osalta arvioidaan muita muuttujia, joista tärkeimmät ovat päivitystiheys, päivitysten lukumäärä sekä bloggaajan ja lukijoiden välinen vuorovaikutus. Vuorovaikutuksen laajuutta arvioimme paitsi blogin kommenteista myös blogin ulkopuolella, kuten Twitterissä ja Facebookissa, käydystä keskustelusta. Kehitämme jatkuvasti sosiaalisen median tutkimusmenetelmiämme sekä arvoimme uusia mittareita ja tietolähteitä. Pyrimme mittauksissa mahdollisimman täsmälliseen lopputulokseen."
Cisionin listauksen mukaan Suomen kymmenen suosituinta ympäristöblogia ovat seuraavat:
1. Ilmastotieto (ilmastonmuutosta ja ajankohtaisia ilmastouutisia käsittelevä blogi, jossa olen mukana yhtenä kirjoittajista)
2. Leo Straniuksen blogi (ympäristöasiantuntija Leo Stranius on Luonto-Liiton toiminnanjohtaja, joka kirjoittaa erittäin monipuolista blogia kaikista ajankohtaisista ympäristöasioista)
3. Forecan sääblogi (sääpalveluyritys Forecan meteorologien kirjoittama blogi)
4. Förmaaki ja puutarha (syväekologiaa ja leppoistamista (degrowth) kannattavan kotipuutarhurin kepeä, hyväntuulinen blogi)
5. Ekofokus (blogin aiheina ilmastonmuutos, ympäristö, energia, kemikaalit, väestö ja koko maailma)
6. Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä (tämä oma blogini, jota juuri luet; keskeisimpinä teemoina ilmastonmuutos, kulutusyhteiskunta, ekologinen jalanjälki, eläinten oikeudet ja ympäristömyrkyt)
7. Sääbriefing (meteorologi Pauli J. Jokisen erinomaisen perusteellinen ja ajankohtainen sääblogi)
8. Ilmastohuijaus (Hannu T. Tanskasen ilmastonmuutosskeptinen blogi)
9. Ympäristöasianajaja kommentoi (ympäristöoikeudellisiin asioihin erikoistuneen asianajajan blogi)
10. Ilmastorealismia (tuntemattoman kirjoittajan ilmastonmuutosskeptinen blogi)
Kiitos luottamuksesta, tekstieni jakamisesta (onnistuu helpoiten tekstieni alla olevista Facebook- ja Twitter-kuvakkeista) ja kirjoitusteni kommentoinnista! Onnittelut kaikkien top-blogien kirjoittajille! Luvassa lienee jatkossakin monipuolista, keskustelua herättävää ympäristöasioiden pohdintaa.
|
perjantai 22. helmikuuta 2013
Suomen suosituimmat ympäristöblogit 2013
torstai 7. helmikuuta 2013
Kevään sääennuste 2013
Millainen on kevään ja kesän 2013 sää Suomessa? Tässä kokoelma kuuden kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteista. Yhdysvaltalainen ja ranskalainen pitkän aikavälin sääennustemalli antavat maaliskuuksi täysin päinvastaiset ennusteet. Muuten eri ennusteet ovat melko yksimielisiä siitä, että Suomen kevät on hyvin tavanomainen tai pienellä todennäköisyydellä sitä lämpimämpi. Erittäin alustavissa kesän sääennusteissa koko Suomen kesä vaikuttaa tavanomaiselta, paitsi Pohjois-Suomessa saattaa olla lämpimämpää ja sateisempaa.
ECMWF: normaali kevät
Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan Suomen alkukevät vaikuttaa lämpötiloiltaan tavanomaiselta. Samoin sademäärät näyttävät normaaleilta. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita sekä niiden päivittymistä seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.
NOAA/NWS: maaliskuussa viileää, muuten normaali kevät ja kesä, Lapissa ehkä normaalia lämpimämpää ja sateisempaa
Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa kolmen kuukauden jaksojen keskimääräisiä lämpötiloja näin: maalis-toukokuussa tavanomaista (aivan eteläisimmässä ja kaakkoisimmassa Suomessa mahdollisuus tavanomaista kylmempään), huhti-kesäkuussa samoin kuin touko-heinäkuussa, kesä-elokuussa ja heinä-syyskuussakin Etelä-Suomessa tavanomaista, Lapissa hieman keskimääräistä lämpimämpää. Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät koko aikavälillä maaliskuusta syyskuuhun näyttävät koko Suomessa hyvin tavallisilta. Lämpötilojen kuukausittaisessa tarkastelussa maaliskuu näyttää koko Suomessa selvästi pitkän aikavälin keskiarvoja kylmemmältä. Sen sijaan huhtikuu, toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu näyttävät Etelä- ja Keski-Suomessa hyvin tavallisilta, kun taas Pohjois-Suomessa on hieman keskimääräistä lämpimämpää, erityisesti toukokuussa. Sademäärien kuukausittaisessa tarkastelussa maaliskuu vaikuttaa hyvin kuivalta. Huhtikuu, toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu ovat sademääriltään hyvin tavallisia, vaikka ajoittain Etelä-Suomessa voikin olla keskimääräistä kuivempaa ja Pohjois-Suomessa keskimääräistä sateisempaa. Edellä oleviin linkkeihin päivittyvät jatkuvasti uusimmat ennusteet. Lisää ennustekarttoja löytyy tästä linkistä.
Ranskan ilmatieteen laitos: maaliskuussa lämmintä, sen jälkeen melko tavanomaista
Ranskan ilmatieteen laitos antaa jälleen kaikkein tarkimmilta vaikuttavat ennustekartat. Ne ovat kuitenkin ilmeisesti jopa yksityiskohtaisempia kuin mihin käytetty säämalli antaa perusteita. Maaliskuuksi Suomeen ennustetaan asteen verran normaalia lämpimämpää ja kuivaa säätä. Huhtikuu näyttää Etelä-Suomessa tavanomaiselta, Keski-Suomessa puolisen astetta tavanomaista kylmemmältä ja Pohjois-Suomessa noin asteen tavanomaista kylmemmältä. Toukokuussa taas Etelä-Suomessa olisi hieman tavanomaista lämpimämpää, Keski-Suomessa normaalia ja Pohjois-Suomessa kylmempää. Suomi vaikuttaa siis olevan normaalia lämpimämmän Länsi-Euroopan ja normaalia kylmemmän Pohjois-Euroopan rajakohtana. Sademäärät ovat pitkän aikavälin keskiarvojen mukaisia sekä huhti- että toukokuussa. Kesäkuu näyttää olevan koko Suomessa lämpötiloiltaan tavanomainen, mutta varsinkin Pohjois-Suomessa sademäärät voivat olla keskimääräistä suurempia.
IRI: tavanomainen tai hieman sitä lämpimämpi kevät
IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteissa jakso maaliskuusta toukokuun loppuun näyttää Suomessa lämpötiloiltaan tavanomaiselta. Aivan eteläisimmässä Suomessa on pieni mahdollisuus keskimääräistä lämpimämpään säähän. Huhti-, touko- ja kesäkuun jaksolla normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys on koko Suomessa 40 %, normaalin 35 % ja normaalia kylmemmän 25 %. Touko-heinäkuun jakso näyttää lämpötiloiltaan tavanomaiselta. Sademäärät näyttävät olevan normaaleja koko kevään ja alkukesän ajan. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse "Forecast Type" -kohdasta "Temperature", jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.
Venäjän ilmatieteen laitos: lämmin, sademääriltään normaali kevät
Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa maalis-toukokuun jaksolle koko Suomeen keskimääräistä lämpimämpiä lämpötiloja. Sademäärät näyttävät tavanomaisilta.
WSI: lämmin kevät
WSI ennustaa maaliskuuksi Pohjoismaihin tavanomaista kylmempää säätä lukuun ottamatta Suomea. Huhtikuussa koko Eurooppa näyttää tavallista lämpimämmältä lukuun ottamatta Irlantia, Espanjaa ja Portugalia.
Kuinka luotettavia vuodenaikaisennusteet ovat?
Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ENSO-värähtely (El Niñon ja La Niñan vaihtelu) ei vaikuta yhtä voimakkaasti kuin tropiikissa. Tropiikissa vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Pitkän aikavälin vuodenaikaisennusteet ovatkin vasta kehittelyvaiheessa.
Ennusteiden tulkinnassa on huomattava myös se, etteivät ne ennusta yksittäisiä säätapahtumia vaan antavat todennäköisyyksiä sille, kuinka paljon tietyn jakson (esimerkiksi maalis-toukokuun) keskilämpötila poikkeaa normaalista. Esimerkiksi poikkeama lämpimään suuntaan voi tarkoittaa joko sitä, että koko jakson ajan ollaan tavanomaisten keskiarvojen yläpuolella tai sitä, että tarkastelujakson aikana on yksi hyvin kuuma jakso ja muuten ollaan tavanomaisissa lukemissa.
Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan vertailukautta 1981-2010, jossa lämpötilat (erityisesti talvella) ovat ilmastonmuutoksen takia lämpimämpiä kuin virallisella kansainvälisellä vertailukaudella.
Tarjolla on jopa päiväkohtainen sääennuste kuukaudeksi
Yhdysvaltalainen AccuWeather on alkanut julkaista Suomeenkin päiväkohtaisia ennusteita 25 päiväksi. Tässä esimerkkeinä helmikuun ennusteet Helsinkiin, Kouvolaan, Tampereelle, Turkuun, Kuopioon ja Rovaniemelle. Harmaalla tai beigellä pohjavärillä näkyvät havainnot, sinisellä värillä ennusteet. Merkintä "Hist. Avg." tarkoittaa pitkän aikavälin tilastollista keskiarvoa ko. päivämäärän lämpötiloista (Lo = alin lämpötila). Linkeistä voit katsoa vaikkapa hiihtoloman sään jo nyt!
Tällaiset ennusteet ovat kuitenkin hyvin epävarmoja. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava
Muuta aiheeseen liittyvää tai ajankohtaista
Miksi kesä 2012 oli kylmä?
Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti
Vetääkö lämpenevä maapallo hetken henkeä?
Australiassa historian pahin helleaalto
Pasi Toiviainen (Prisman tiedeblogi): Kahden asteen kiista - Ilmastonsuojelun loppu
ECMWF: normaali kevät
Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan Suomen alkukevät vaikuttaa lämpötiloiltaan tavanomaiselta. Samoin sademäärät näyttävät normaaleilta. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita sekä niiden päivittymistä seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.
NOAA/NWS: maaliskuussa viileää, muuten normaali kevät ja kesä, Lapissa ehkä normaalia lämpimämpää ja sateisempaa
Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa kolmen kuukauden jaksojen keskimääräisiä lämpötiloja näin: maalis-toukokuussa tavanomaista (aivan eteläisimmässä ja kaakkoisimmassa Suomessa mahdollisuus tavanomaista kylmempään), huhti-kesäkuussa samoin kuin touko-heinäkuussa, kesä-elokuussa ja heinä-syyskuussakin Etelä-Suomessa tavanomaista, Lapissa hieman keskimääräistä lämpimämpää. Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät koko aikavälillä maaliskuusta syyskuuhun näyttävät koko Suomessa hyvin tavallisilta. Lämpötilojen kuukausittaisessa tarkastelussa maaliskuu näyttää koko Suomessa selvästi pitkän aikavälin keskiarvoja kylmemmältä. Sen sijaan huhtikuu, toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu näyttävät Etelä- ja Keski-Suomessa hyvin tavallisilta, kun taas Pohjois-Suomessa on hieman keskimääräistä lämpimämpää, erityisesti toukokuussa. Sademäärien kuukausittaisessa tarkastelussa maaliskuu vaikuttaa hyvin kuivalta. Huhtikuu, toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu ovat sademääriltään hyvin tavallisia, vaikka ajoittain Etelä-Suomessa voikin olla keskimääräistä kuivempaa ja Pohjois-Suomessa keskimääräistä sateisempaa. Edellä oleviin linkkeihin päivittyvät jatkuvasti uusimmat ennusteet. Lisää ennustekarttoja löytyy tästä linkistä.
Ranskan ilmatieteen laitos: maaliskuussa lämmintä, sen jälkeen melko tavanomaista
Ranskan ilmatieteen laitos antaa jälleen kaikkein tarkimmilta vaikuttavat ennustekartat. Ne ovat kuitenkin ilmeisesti jopa yksityiskohtaisempia kuin mihin käytetty säämalli antaa perusteita. Maaliskuuksi Suomeen ennustetaan asteen verran normaalia lämpimämpää ja kuivaa säätä. Huhtikuu näyttää Etelä-Suomessa tavanomaiselta, Keski-Suomessa puolisen astetta tavanomaista kylmemmältä ja Pohjois-Suomessa noin asteen tavanomaista kylmemmältä. Toukokuussa taas Etelä-Suomessa olisi hieman tavanomaista lämpimämpää, Keski-Suomessa normaalia ja Pohjois-Suomessa kylmempää. Suomi vaikuttaa siis olevan normaalia lämpimämmän Länsi-Euroopan ja normaalia kylmemmän Pohjois-Euroopan rajakohtana. Sademäärät ovat pitkän aikavälin keskiarvojen mukaisia sekä huhti- että toukokuussa. Kesäkuu näyttää olevan koko Suomessa lämpötiloiltaan tavanomainen, mutta varsinkin Pohjois-Suomessa sademäärät voivat olla keskimääräistä suurempia.
IRI: tavanomainen tai hieman sitä lämpimämpi kevät
IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteissa jakso maaliskuusta toukokuun loppuun näyttää Suomessa lämpötiloiltaan tavanomaiselta. Aivan eteläisimmässä Suomessa on pieni mahdollisuus keskimääräistä lämpimämpään säähän. Huhti-, touko- ja kesäkuun jaksolla normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys on koko Suomessa 40 %, normaalin 35 % ja normaalia kylmemmän 25 %. Touko-heinäkuun jakso näyttää lämpötiloiltaan tavanomaiselta. Sademäärät näyttävät olevan normaaleja koko kevään ja alkukesän ajan. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse "Forecast Type" -kohdasta "Temperature", jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.
Venäjän ilmatieteen laitos: lämmin, sademääriltään normaali kevät
Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa maalis-toukokuun jaksolle koko Suomeen keskimääräistä lämpimämpiä lämpötiloja. Sademäärät näyttävät tavanomaisilta.
WSI: lämmin kevät
WSI ennustaa maaliskuuksi Pohjoismaihin tavanomaista kylmempää säätä lukuun ottamatta Suomea. Huhtikuussa koko Eurooppa näyttää tavallista lämpimämmältä lukuun ottamatta Irlantia, Espanjaa ja Portugalia.
Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ENSO-värähtely (El Niñon ja La Niñan vaihtelu) ei vaikuta yhtä voimakkaasti kuin tropiikissa. Tropiikissa vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Pitkän aikavälin vuodenaikaisennusteet ovatkin vasta kehittelyvaiheessa.
Ennusteiden tulkinnassa on huomattava myös se, etteivät ne ennusta yksittäisiä säätapahtumia vaan antavat todennäköisyyksiä sille, kuinka paljon tietyn jakson (esimerkiksi maalis-toukokuun) keskilämpötila poikkeaa normaalista. Esimerkiksi poikkeama lämpimään suuntaan voi tarkoittaa joko sitä, että koko jakson ajan ollaan tavanomaisten keskiarvojen yläpuolella tai sitä, että tarkastelujakson aikana on yksi hyvin kuuma jakso ja muuten ollaan tavanomaisissa lukemissa.
Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan vertailukautta 1981-2010, jossa lämpötilat (erityisesti talvella) ovat ilmastonmuutoksen takia lämpimämpiä kuin virallisella kansainvälisellä vertailukaudella.
Tarjolla on jopa päiväkohtainen sääennuste kuukaudeksi
Yhdysvaltalainen AccuWeather on alkanut julkaista Suomeenkin päiväkohtaisia ennusteita 25 päiväksi. Tässä esimerkkeinä helmikuun ennusteet Helsinkiin, Kouvolaan, Tampereelle, Turkuun, Kuopioon ja Rovaniemelle. Harmaalla tai beigellä pohjavärillä näkyvät havainnot, sinisellä värillä ennusteet. Merkintä "Hist. Avg." tarkoittaa pitkän aikavälin tilastollista keskiarvoa ko. päivämäärän lämpötiloista (Lo = alin lämpötila). Linkeistä voit katsoa vaikkapa hiihtoloman sään jo nyt!
Tällaiset ennusteet ovat kuitenkin hyvin epävarmoja. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava
Muuta aiheeseen liittyvää tai ajankohtaista
Miksi kesä 2012 oli kylmä?
Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti
Vetääkö lämpenevä maapallo hetken henkeä?
Australiassa historian pahin helleaalto
Pasi Toiviainen (Prisman tiedeblogi): Kahden asteen kiista - Ilmastonsuojelun loppu
maanantai 28. tammikuuta 2013
Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti
Viime vuosikymmenen aikana esiintyi ennätysmäärä helleaaltoja monilla maapallon alueilla. Se oli myös maailmanlaajuisesti lämpimin vuosikymmen sen jälkeen, kun luotettavat mittaukset aloitettiin 1800-luvulla. Ympäri maailman esiintyy nykyään paikallisia ennätyskorkeita kuukausien keskilämpötiloja keskimäärin viisi kertaa niin paljon kuin olisi odotettavissa vakaassa ilmastossa, jossa pitkäaikaista lämpenemistä ei tapahdu. Kuukausittaisten lämpöennätysten määrän ennustetaan lisääntyvän 2040-luvulle mennessä maailmanlaajuisesti yli 12 kertaa niin yleisiksi kuin ilmastossa ilman pitkäaikaista lämpenemistä. Helleaallot ovat myös entistä kuumempia. Nykyään keskimäärin 80 prosentin ja 2040-luvulla 90 prosentin todennäköisyydellä uusi kuukauden lämpöennätys johtuu ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. Voimakkaina El Niño -vuosina on havaittavissa vielä lisäennätyksiä ilmastonmuutoksen aiheuttaman pitkän aikavälin nousun lisäksi.
Viimeisin vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin ja sen aikana sään ääri-ilmiöiden ennätyksellisen suuri määrä aiheutti vakavia vahinkoja ekosysteemeille ja yhteiskunnalle. Esiin onkin noussut kysymys siitä, missä määrin ääri-ilmiöt johtuvat ilmaston lämpenemisestä. Yhden sään ääri-ilmiötyypin, helleaaltojen, kohdalla ilmiön esiintymisen ja ilmaston lämpenemisen välillä on yksinkertainen suhde: korkeampi globaali keskilämpötila johtaa väistämättä helleaaltojen määrän ja voimakkuuden lisääntymiseen.
Havaittujen ennätysten lukumäärissä on kuitenkin suuria alueellisia eroja. Kesäajan pitkittyneisiin helleaaltoihin liittyvien ennätysten määrä on kasvanut yli kymmenkertaiseksi joillakin manneralueilla esimerkiksi Euroopassa, Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Amazoniassa. Havaitut ennätykset kasaantuvat sekä alueellisesti että ajallisesti. Viimeaikaisia esimerkkejä tällaisista ennätyksellisistä helleaalloista ovat Eurooppa vuonna 2003, Kreikka 2007, Australia 2009, Venäjä 2010, Texas 2011, Manner-Yhdysvallat 2012 ja tuoreimpana Australia 2013.
Kaikilla näillä helleaalloilla oli vakavia vaikutuksia yhteiskuntaan. Ne aiheuttivat monia lämpökuolemia, laajoja metsäpaloja tai satotappioita. Kuolleisuus ja sairastuvuus ovat vahvasti sidoksissa helleaallon kestoon. Kuolemantapausten määrä lisääntyy jokaista kuumaa päivää kohden. Lisäksi äärimmäiset sääilmiöt tyypillisesti aiheuttavat suuria vaikutuksia siksi, etteivät yhteiskunta ja ekosysteemit ole sopeutuneet niihin. Näiden syiden takia on tärkeää tutkia, kuinka kuukausittaisten lämpöennätysten määrä on muuttumassa maailmanlaajuisesti ja missä määrin tämä voidaan selittää ilmaston lämpenemisellä.
Uudessa tutkimuksessa (Coumou, D., Robinson, A., Rahmstorf, S. 2013: Global increase in record-breaking monthly-mean temperatures) selvitetään sitä kysymystä, kuinka suuri osa nykyään havaituista ennätyksellisistä helleaalloista liittyy ilmastonmuutokseen ja kuinka paljon helleaaltoja olisi tapahtunut vakaassa ilmastossa ilman pitkän aikavälin lämpenemistä. Tutkimus keskittyy pitkiin, useita viikkoja kestäviin helleaaltoihin ja kuukausittaisiin lämpöennätyksiin.
Lämpeneminen voimakkainta 1970-luvun jälkeen
Tutkimuksessa käytettiin 131 vuoden (1880-2010, NASA-GISS) havaintosarjaa, jossa on yhdistetty maa-alueiden ja valtamerten pinnan lämpötila-aineistot. Se kertoo kuukausittaisten keskimääräisten pintalämpötilojen poikkeamat verrattuna tavanomaisiin lämpötiloihin maailmanlaajuisessa hilaruudukossa, jossa ruudun koko on 2 × 2 astetta. Ilman napaseutuja (leveyspiireiltä 70 astetta navoille päin olevat alueet, joilla tietojen kattavuus on huono) saadaan noin 12 500 hilaruutua, joista kustakin on 12 aikasarjaa (yksi kullekin kalenterikuukaudelle) eli yhteensä noin 150 000 erillistä aikasarjaa.
Maailmanlaajuiset kunkin kuukauden lämpötilojen keskiarvot osoittavat lämpenemisen tapahtuneen kahdella eri ajanjaksolla: noin 1910-luvulta 1940-luvulle ja suurin osa lämpenemisestä 1970-luvulta nykypäivään. Lämpenemistrendi vaihtelee huomattavasti 131 vuoden aikana.
Kun kaikkien kuukausien ennätykset yhdistetään, useimmilla mantereilla lämpöennätysten määrä on yli kaksinkertaistunut 40 viime vuoden (1971-2010) aikana. Afrikassa, Amazoniassa, Etelä-Aasiassa ja Itä-Euroopassa ennätysten määrä on yli nelinkertaistunut. Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Euraasiassa ja Australiassa kehitys on ollut maltillisempaa.
Euroopassa sekä läntisessä Pohjois-Amerikassa lämpöennätyksiä on syntynyt paljon enemmän kesäaikaan kuin talvella. Sen sijaan Keski-Euraasian alueella havaittiin vastoin odotuksia paljon talviajan lämpöennätyksiä. Muuten havaittu ja tietokonemallilla ennustettu lämpöennätysten kehittyminen maa-alueilla pitivät melko hyvin yhtä. Havaitut ennätykset kuitenkin keskittyivät ennustettua enemmän samoille alueille. Tämä on hyvin ymmärrettävää siksi, ettei malli ota huomioon paikallisia palautemekanismeja vaan perustuu taustalla tapahtuvaan pitkäaikaiseen lämpenemistrendiin.
Jos havaintoaineistossa on suurta vaihtelevuutta verrattuna trendiin, ilmastonmuutoksen vaikutus ennätysten lisääntymiseen on suhteellisen vähäinen. Siksi nykyinen lämpenemisnopeus on toistaiseksi lisännyt yksittäisten sääasemien päiväkohtaisia lämpöennätyksiä vain kohtalaisesti. Sitä vastoin hyvin vähän vaihtelevassa havaintoaineistossa, jollainen maapallon keskilämpötila on, melkein kaikki viimeaikaiset ennätykset johtuvat pitkäaikaisesta ilmaston lämpenemistä, koska vaihtelu on pientä verrattuna trendiin. Odotettavissa siis on huomattava kasvu kuukausittaisissa lämpöennätyksissä.
Lämpöennätyksistä 80 prosenttia ilmastonmuutoksen aiheuttamia
Jos ilmasto ei muuttuisi, vuosikymmenen aikana pitäisi havaita todennäköisyyslaskennan mukaan laskettuna keskimäärin yksi mittaushistorian kuumin kuukausi. Yksittäisen kuukauden todennäköisyys olla ennätyskuukausi 131 vuoden havaintosarjassa on 1 / 131 (esimerkiksi 1 tammikuu 131 tammikuusta on ennätyslämmin). Jos ilmasto ei muutu (eli kuukausiennätykset jakautuvat täysin sattumanvaraisesti), niin 10 vuodessa ennätyslämpimiä kuukausia (tammikuu-joulukuu) pitäisi silloin olla keskimäärin 12 (yhdessä vuodessa 12 kuukautta eli 12 mahdollisuutta olla ennätyslämmin kuukausi) x 10 (vuosikymmenen vuosien lukumäärä) jaettuna 131:llä eli likimain yksi.
Havaittu kuukausittaisten lämpöennätysten määrä viime vuosikymmenellä on kuitenkin noin viisi. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana erityisen paljon koko 131-vuotisen havaintohistorian lämpöennätyksiä on tehty tropiikissa, esimerkiksi Itä-Afrikassa, Intiassa ja Amazoniassa. Näillä alueilla on havaittu 12 kertaa niin paljon ennätyksiä kuin pitäisi laskennallisesti olla odotettavissa. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden aikana on keskimäärin yksi ennätyslämmin kuukausi. Myös Länsi-Euroopan kesäaikaan on havaittavissa vastaavanlainen ennätysten suuri lisääntyminen.
Todennäköisyys, että viimeisimmän vuosikymmenen ennätykset näillä alueilla johtuvat ilmastonmuutoksesta, on yli 90 prosenttia. Maailmanlaajuisesti vastaava todennäköisyys on noin 80 prosenttia ja useilla manneralueilla jopa enemmän. Tämä koskee sitä todennäköisyyttä, että ennätys on rikottu riippumatta siitä, kuinka paljon se on ylittynyt. Merkittäviä poikkeuksia ovat Yhdysvaltojen itäosat, Australia, Kaakkois-Aasia ja Argentiina, joissa todennäköisyydet vaihtelevat paikasta toiseen 10 ja 50 prosentin välillä.
Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, miten ennätysten määrä suhteessa odotettuun ennätysmäärään on vaihdellut ajan myötä. Näin tarkastellen paljastuu selvä ennätysten määrän kasvu viimeisimmän 50 vuoden aikana. Eniten ennätyksiä havaittiin vuosina 1998, 1983 ja 2010.
Havaitut ennätykset ja ennustemallit yhteneväisiä muutamin poikkeuksin
Kun todellinen havaittu lämpötilakehitys (GISS, globaali keskiarvo) syötettiin ennustemalliin, myös malli näytti lämpöennätysten määrän kasvavan jyrkästi 1970-luvun jälkeen johtuen maapallon nopeasta lämpenemisestä. Malli näytti kuukausittaisten lämpöennätysten määrän nousevan lopulta noin viiteen vuosikymmenessä, mikä pitää yhtä viimeisimmän vuosikymmenen havaintojen kanssa.
Havaittu lämpöennätysten määrä sopii hyvin yhteen mallin ennustamien tulosten kanssa lukuun ottamatta kolmea selvää poikkeusta: 1940-luku, 1980-luvun alkupuoli ja vuosi 1998. Kaksi viimeksi mainittua käy yhteen erityisen voimakkaiden El Niño –ajankohtien kanssa (1982/1983 ja 1998). Näinä ajankohtina lämpöennätyksiin onkin vaikuttanut ilmaston pitkäaikaisen lämpenemisen ja satunnaisen vaihtelun lisäksi El Niño.
Lämpöennätysten määrä on keskimäärin kasvanut viisinkertaiseksi verrattuna siihen, mikä olisi odotettavissa ilman ilmaston pitkäaikaista lämpenemistä. Ennätysmäärien kasvu on ollut erityisen jyrkkä viimeisimpien 40 vuoden aikana, jolloin maailmanlaajuiset kuukausittaiset keskilämpötilat ovat nousseet lähes lineaarisesti.
NAO, El Niño ja lumipeite vaikuttavat ilmastonmuutoksen lisäksi
Positiivisen NAO-indeksin vuosina esiintyy epänormaalin kylmiä meriveden pintalämpötiloja subtropiikissa ja Pohjois-Atlantin subpolaarisilla alueilla, kun taas keskileveyksillä on suhteellisen lämmintä. NAO-indeksi muuttui 1990-luvun suhteellisen pysyvästä positiivisesta vaiheesta negatiiviseksi 2000-luvulla. Tämä sykli aiheutti subtrooppisilla ja subpolaarisilla alueilla ylimääräistä lämpenemistä siirryttäessä 1990-luvulta 2000-luvulle ja vähensi lämpenemistä keskileveysasteilla.
El Niñon huippuvuosi 1998 johti ennätyksellisiin meren pintalämpötiloihin trooppisella itäisen Tyynenmeren alueella Perun rannikolla. Koska vuoden 1998 lämpötilat tällä alueella olivat niin äärimmäisiä, niitä ei ole ylitetty sen jälkeen. Tämä selittää sen, miksi havaittu ennätysten määrä tällä alueella oli viime vuosikymmenellä pienempi kuin mallin perusteella odotettavissa oleva määrä.
Monet talvella havaitut Euraasian ennätykset, jotka eivät ole ennustemallin mukaisia, voivat liittyä lumipeitteen vaihteluun. Nämä kolme esimerkkiä (NAO, El Niño, lumipeite) osoittavat mekanismien monimutkaisuutta joillakin alueilla sekä selittävät eroja havaintojen ja ennustemallin välillä.
Voiko yksittäisiä helleaaltoja yhdistää ilmastonmuutokseen?
Yksittäiset helleaallot liittyvät usein epälineaarisiin fysikaalisiin mekanismeihin, jotka eivät välttämättä ole yhteydessä pitkän aikavälin lämpötilatrendiin. Tällaisia prosesseja ovat El Niño, sulkukorkeapaineet ja maaperän kosteuteen liittyvät takaisinkytkennät. Yksittäisten helleaaltojen yhdistäminen ilmastonmuutokseen edellyttää siis perusteellista ymmärrystä taustalla vaikuttavista fysikaalisista tekijöistä, eikä se voi perustua pelkästään tilastollisiin tutkimuksiin.
Nämä epälineaariset prosessit kuitenkin esiintyvät yhdessä taustalla vaikuttavan hitaan mutta vakaan lämpenemisen kanssa. Siten luonnolliset mekanismit kuten El Niño voivat aiheuttaa helleaaltoja ja muita lämpöön liittyviä äärimmäisiä sääilmiöitä yhdessä taustalla vaikuttavan pitkäaikaisen lämpenemisen kanssa, jolloin syntyy uusia sääennätyksiä. Ilmastonmuutos vaikuttaa lisäämällä ylimääräistä lämpöä ääri-ilmiöihin, jotka muuten olisivat jääneet ennätyskynnysten alapuolelle.
Siksi voimakkaina El Niño -vuosina kuten 1998 esiintyy paljon enemmän ennätyksiä kuin olisi odotettavissa yksinomaan pitkän aikavälin lämpenemisen vaikutuksesta. Tällaiset epälineaariset mekanismit voivat myös aiheuttaa sään ääri-ilmiöiden keskittymistä tietyille alueille. Esimerkiksi sulkukorkeapaineen vallitessa maaperän kosteuteen liittyvät palautemekanismit voivat vahvistaa kyseisen alueen sään lämpenemistä. Näiden mekanismien vaikutus ei niinkään liity paikalliseen lämpenemistrendiin vaan maaperän kosteuspitoisuuteen, jolla puolestaan ei välttämättä ole mitään pitkän aikavälin trendiä, vaan joka riippuu lähinnä edellisten kuukausien sademääristä ja haihtumisesta. Tällaiset mekanismit voivat selittää sen, että todellisuudessa havaitut ennätykset keskittyvät ajallisesti ja alueellisesti enemmän kuin ennustemallissa.
Kesäaikaan syntyvät kuukausien lämpöennätykset voivat aiheuttaa pitkäaikaisia ja laajalti vaikuttavia helleaaltoja. Tutkimuksen tulosten mukaan tällaisten kesäkuukausien lämpöennätysten määrä on lisääntynyt voimakkaasti laajoilla manneralueilla, esimerkiksi osassa Eurooppaa, Afrikassa, Amazoniassa ja Etelä-Aasiassa. Tämä on sopusoinnussa aiempien tilastollisten tutkimusten kanssa, joissa on selvitetty helleaaltojen yleistymistä 1900-luvulla. Viimeaikaisissa yksittäisiin helleaaltoihin (Eurooppa 2003, Venäjä 2010) keskittyvissä tutkimuksissa ja mallinnuksissa on arvioitu, että ilmastonmuutos on lisännyt näiden helleaaltojen todennäköisyyden noin nelinkertaiseksi. Tämän uuden tutkimuksen tulokset ovat yhdenmukaisia näiden havaintojen kanssa. Samoin johtopäätökset vahvistavat viimeaikaisia mallinnuksia, joiden mukaan trooppisella alueella on odotettavissa erityisen paljon ennätyksellisiä kausilämpötiloja tulevalla vuosisadalla.
Kolmen vuosikymmenen kuluttua lämpöennätyksiä 12-kertainen määrä normaaliin verrattuna
Tulevaisuuden ennusteet pohjautuvat tutkimuksessa voimakkuudeltaan keskitasoa olevaan IPCC:n vuoden 2007 ilmastonmuutosskenaarioon RCP4.5, jonka mukaan maapallo lämpenee 0,7 astetta vuodesta 2011 vuoteen 2040.
Tutkimuksessa käytetyn ennustemallin mukaan kuukausittaisten lämpöennätysten määrä vuosikymmenessä nousee vuoteen 2040 mentäessä globaalisti yli kahteentoista, siis noin 12 kertaa niin yleiseksi kuin muuttumattomassa ilmastossa. Paikoitellen nousua tapahtuu enemmänkin. Lisäksi on huomattava, että 2040-luvulla ennätysten on oltava lämpimämpiä kuin 2020- ja 2030-luvun ennätykset, jotka puolestaan ovat jo nykyisiä ennätyksiä lämpimämpiä. Helleaallot siis tulevat olemaan entistäkin voimakkaampia.
Tämän tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos on lisännyt kuukausittaisten ennätyslämpötilojen todennäköisyyden maailmanlaajuisesti keskimäärin viisinkertaiseksi. Tutkimuksen tilastollinen analyysi ei ota kantaa ilmastonmuutoksen syihin. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin luotettavasti osoitettu, että ilmaston lämpeneminen 1900-luvun toisella puoliskolla johtuu ihmisestä.
Niinpä voidaan päätellä, että noin 80 prosenttia viimeaikaisista kuukausien lämpöennätyksistä olisi jäänyt saavuttamatta ilman ihmisen vaikutusta ilmastoon. Jos voimakkuudeltaan keskitasoa oleva tulevaisuuden lämpenemisskenaario toteutuu, yli 90 prosenttia kuukausien lämpöennätyksistä johtuu ihmisen vaikutuksista vuoteen 2040 mennessä.
Lähteet
Coumou, D., Robinson, A., Rahmstorf, S. (2013): Global increase in record-breaking monthly-mean temperatures. Climatic Change (online) [doi:10.1007/s10584-012-0668-1].
Potsdam Institute for Climate Impact Research (14.1.2013): Global warming has increased monthly heat records by a factor of five (press release).
 |
| Kuvan © John Takai - Fotolia.com |
Havaittujen ennätysten lukumäärissä on kuitenkin suuria alueellisia eroja. Kesäajan pitkittyneisiin helleaaltoihin liittyvien ennätysten määrä on kasvanut yli kymmenkertaiseksi joillakin manneralueilla esimerkiksi Euroopassa, Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Amazoniassa. Havaitut ennätykset kasaantuvat sekä alueellisesti että ajallisesti. Viimeaikaisia esimerkkejä tällaisista ennätyksellisistä helleaalloista ovat Eurooppa vuonna 2003, Kreikka 2007, Australia 2009, Venäjä 2010, Texas 2011, Manner-Yhdysvallat 2012 ja tuoreimpana Australia 2013.
Kaikilla näillä helleaalloilla oli vakavia vaikutuksia yhteiskuntaan. Ne aiheuttivat monia lämpökuolemia, laajoja metsäpaloja tai satotappioita. Kuolleisuus ja sairastuvuus ovat vahvasti sidoksissa helleaallon kestoon. Kuolemantapausten määrä lisääntyy jokaista kuumaa päivää kohden. Lisäksi äärimmäiset sääilmiöt tyypillisesti aiheuttavat suuria vaikutuksia siksi, etteivät yhteiskunta ja ekosysteemit ole sopeutuneet niihin. Näiden syiden takia on tärkeää tutkia, kuinka kuukausittaisten lämpöennätysten määrä on muuttumassa maailmanlaajuisesti ja missä määrin tämä voidaan selittää ilmaston lämpenemisellä.
Uudessa tutkimuksessa (Coumou, D., Robinson, A., Rahmstorf, S. 2013: Global increase in record-breaking monthly-mean temperatures) selvitetään sitä kysymystä, kuinka suuri osa nykyään havaituista ennätyksellisistä helleaalloista liittyy ilmastonmuutokseen ja kuinka paljon helleaaltoja olisi tapahtunut vakaassa ilmastossa ilman pitkän aikavälin lämpenemistä. Tutkimus keskittyy pitkiin, useita viikkoja kestäviin helleaaltoihin ja kuukausittaisiin lämpöennätyksiin.
Lämpeneminen voimakkainta 1970-luvun jälkeen
Tutkimuksessa käytettiin 131 vuoden (1880-2010, NASA-GISS) havaintosarjaa, jossa on yhdistetty maa-alueiden ja valtamerten pinnan lämpötila-aineistot. Se kertoo kuukausittaisten keskimääräisten pintalämpötilojen poikkeamat verrattuna tavanomaisiin lämpötiloihin maailmanlaajuisessa hilaruudukossa, jossa ruudun koko on 2 × 2 astetta. Ilman napaseutuja (leveyspiireiltä 70 astetta navoille päin olevat alueet, joilla tietojen kattavuus on huono) saadaan noin 12 500 hilaruutua, joista kustakin on 12 aikasarjaa (yksi kullekin kalenterikuukaudelle) eli yhteensä noin 150 000 erillistä aikasarjaa.
Maailmanlaajuiset kunkin kuukauden lämpötilojen keskiarvot osoittavat lämpenemisen tapahtuneen kahdella eri ajanjaksolla: noin 1910-luvulta 1940-luvulle ja suurin osa lämpenemisestä 1970-luvulta nykypäivään. Lämpenemistrendi vaihtelee huomattavasti 131 vuoden aikana.
Kun kaikkien kuukausien ennätykset yhdistetään, useimmilla mantereilla lämpöennätysten määrä on yli kaksinkertaistunut 40 viime vuoden (1971-2010) aikana. Afrikassa, Amazoniassa, Etelä-Aasiassa ja Itä-Euroopassa ennätysten määrä on yli nelinkertaistunut. Pohjois-Amerikassa, Pohjois-Euraasiassa ja Australiassa kehitys on ollut maltillisempaa.
Euroopassa sekä läntisessä Pohjois-Amerikassa lämpöennätyksiä on syntynyt paljon enemmän kesäaikaan kuin talvella. Sen sijaan Keski-Euraasian alueella havaittiin vastoin odotuksia paljon talviajan lämpöennätyksiä. Muuten havaittu ja tietokonemallilla ennustettu lämpöennätysten kehittyminen maa-alueilla pitivät melko hyvin yhtä. Havaitut ennätykset kuitenkin keskittyivät ennustettua enemmän samoille alueille. Tämä on hyvin ymmärrettävää siksi, ettei malli ota huomioon paikallisia palautemekanismeja vaan perustuu taustalla tapahtuvaan pitkäaikaiseen lämpenemistrendiin.
Jos havaintoaineistossa on suurta vaihtelevuutta verrattuna trendiin, ilmastonmuutoksen vaikutus ennätysten lisääntymiseen on suhteellisen vähäinen. Siksi nykyinen lämpenemisnopeus on toistaiseksi lisännyt yksittäisten sääasemien päiväkohtaisia lämpöennätyksiä vain kohtalaisesti. Sitä vastoin hyvin vähän vaihtelevassa havaintoaineistossa, jollainen maapallon keskilämpötila on, melkein kaikki viimeaikaiset ennätykset johtuvat pitkäaikaisesta ilmaston lämpenemistä, koska vaihtelu on pientä verrattuna trendiin. Odotettavissa siis on huomattava kasvu kuukausittaisissa lämpöennätyksissä.
Lämpöennätyksistä 80 prosenttia ilmastonmuutoksen aiheuttamia
Jos ilmasto ei muuttuisi, vuosikymmenen aikana pitäisi havaita todennäköisyyslaskennan mukaan laskettuna keskimäärin yksi mittaushistorian kuumin kuukausi. Yksittäisen kuukauden todennäköisyys olla ennätyskuukausi 131 vuoden havaintosarjassa on 1 / 131 (esimerkiksi 1 tammikuu 131 tammikuusta on ennätyslämmin). Jos ilmasto ei muutu (eli kuukausiennätykset jakautuvat täysin sattumanvaraisesti), niin 10 vuodessa ennätyslämpimiä kuukausia (tammikuu-joulukuu) pitäisi silloin olla keskimäärin 12 (yhdessä vuodessa 12 kuukautta eli 12 mahdollisuutta olla ennätyslämmin kuukausi) x 10 (vuosikymmenen vuosien lukumäärä) jaettuna 131:llä eli likimain yksi.
Havaittu kuukausittaisten lämpöennätysten määrä viime vuosikymmenellä on kuitenkin noin viisi. Viimeisimmän vuosikymmenen aikana erityisen paljon koko 131-vuotisen havaintohistorian lämpöennätyksiä on tehty tropiikissa, esimerkiksi Itä-Afrikassa, Intiassa ja Amazoniassa. Näillä alueilla on havaittu 12 kertaa niin paljon ennätyksiä kuin pitäisi laskennallisesti olla odotettavissa. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden aikana on keskimäärin yksi ennätyslämmin kuukausi. Myös Länsi-Euroopan kesäaikaan on havaittavissa vastaavanlainen ennätysten suuri lisääntyminen.
Todennäköisyys, että viimeisimmän vuosikymmenen ennätykset näillä alueilla johtuvat ilmastonmuutoksesta, on yli 90 prosenttia. Maailmanlaajuisesti vastaava todennäköisyys on noin 80 prosenttia ja useilla manneralueilla jopa enemmän. Tämä koskee sitä todennäköisyyttä, että ennätys on rikottu riippumatta siitä, kuinka paljon se on ylittynyt. Merkittäviä poikkeuksia ovat Yhdysvaltojen itäosat, Australia, Kaakkois-Aasia ja Argentiina, joissa todennäköisyydet vaihtelevat paikasta toiseen 10 ja 50 prosentin välillä.
Tutkimuksessa selvitettiin myös sitä, miten ennätysten määrä suhteessa odotettuun ennätysmäärään on vaihdellut ajan myötä. Näin tarkastellen paljastuu selvä ennätysten määrän kasvu viimeisimmän 50 vuoden aikana. Eniten ennätyksiä havaittiin vuosina 1998, 1983 ja 2010.
Havaitut ennätykset ja ennustemallit yhteneväisiä muutamin poikkeuksin
Kun todellinen havaittu lämpötilakehitys (GISS, globaali keskiarvo) syötettiin ennustemalliin, myös malli näytti lämpöennätysten määrän kasvavan jyrkästi 1970-luvun jälkeen johtuen maapallon nopeasta lämpenemisestä. Malli näytti kuukausittaisten lämpöennätysten määrän nousevan lopulta noin viiteen vuosikymmenessä, mikä pitää yhtä viimeisimmän vuosikymmenen havaintojen kanssa.
Havaittu lämpöennätysten määrä sopii hyvin yhteen mallin ennustamien tulosten kanssa lukuun ottamatta kolmea selvää poikkeusta: 1940-luku, 1980-luvun alkupuoli ja vuosi 1998. Kaksi viimeksi mainittua käy yhteen erityisen voimakkaiden El Niño –ajankohtien kanssa (1982/1983 ja 1998). Näinä ajankohtina lämpöennätyksiin onkin vaikuttanut ilmaston pitkäaikaisen lämpenemisen ja satunnaisen vaihtelun lisäksi El Niño.
Lämpöennätysten määrä on keskimäärin kasvanut viisinkertaiseksi verrattuna siihen, mikä olisi odotettavissa ilman ilmaston pitkäaikaista lämpenemistä. Ennätysmäärien kasvu on ollut erityisen jyrkkä viimeisimpien 40 vuoden aikana, jolloin maailmanlaajuiset kuukausittaiset keskilämpötilat ovat nousseet lähes lineaarisesti.
NAO, El Niño ja lumipeite vaikuttavat ilmastonmuutoksen lisäksi
Positiivisen NAO-indeksin vuosina esiintyy epänormaalin kylmiä meriveden pintalämpötiloja subtropiikissa ja Pohjois-Atlantin subpolaarisilla alueilla, kun taas keskileveyksillä on suhteellisen lämmintä. NAO-indeksi muuttui 1990-luvun suhteellisen pysyvästä positiivisesta vaiheesta negatiiviseksi 2000-luvulla. Tämä sykli aiheutti subtrooppisilla ja subpolaarisilla alueilla ylimääräistä lämpenemistä siirryttäessä 1990-luvulta 2000-luvulle ja vähensi lämpenemistä keskileveysasteilla.
El Niñon huippuvuosi 1998 johti ennätyksellisiin meren pintalämpötiloihin trooppisella itäisen Tyynenmeren alueella Perun rannikolla. Koska vuoden 1998 lämpötilat tällä alueella olivat niin äärimmäisiä, niitä ei ole ylitetty sen jälkeen. Tämä selittää sen, miksi havaittu ennätysten määrä tällä alueella oli viime vuosikymmenellä pienempi kuin mallin perusteella odotettavissa oleva määrä.
Monet talvella havaitut Euraasian ennätykset, jotka eivät ole ennustemallin mukaisia, voivat liittyä lumipeitteen vaihteluun. Nämä kolme esimerkkiä (NAO, El Niño, lumipeite) osoittavat mekanismien monimutkaisuutta joillakin alueilla sekä selittävät eroja havaintojen ja ennustemallin välillä.
Voiko yksittäisiä helleaaltoja yhdistää ilmastonmuutokseen?
Yksittäiset helleaallot liittyvät usein epälineaarisiin fysikaalisiin mekanismeihin, jotka eivät välttämättä ole yhteydessä pitkän aikavälin lämpötilatrendiin. Tällaisia prosesseja ovat El Niño, sulkukorkeapaineet ja maaperän kosteuteen liittyvät takaisinkytkennät. Yksittäisten helleaaltojen yhdistäminen ilmastonmuutokseen edellyttää siis perusteellista ymmärrystä taustalla vaikuttavista fysikaalisista tekijöistä, eikä se voi perustua pelkästään tilastollisiin tutkimuksiin.
Nämä epälineaariset prosessit kuitenkin esiintyvät yhdessä taustalla vaikuttavan hitaan mutta vakaan lämpenemisen kanssa. Siten luonnolliset mekanismit kuten El Niño voivat aiheuttaa helleaaltoja ja muita lämpöön liittyviä äärimmäisiä sääilmiöitä yhdessä taustalla vaikuttavan pitkäaikaisen lämpenemisen kanssa, jolloin syntyy uusia sääennätyksiä. Ilmastonmuutos vaikuttaa lisäämällä ylimääräistä lämpöä ääri-ilmiöihin, jotka muuten olisivat jääneet ennätyskynnysten alapuolelle.
Siksi voimakkaina El Niño -vuosina kuten 1998 esiintyy paljon enemmän ennätyksiä kuin olisi odotettavissa yksinomaan pitkän aikavälin lämpenemisen vaikutuksesta. Tällaiset epälineaariset mekanismit voivat myös aiheuttaa sään ääri-ilmiöiden keskittymistä tietyille alueille. Esimerkiksi sulkukorkeapaineen vallitessa maaperän kosteuteen liittyvät palautemekanismit voivat vahvistaa kyseisen alueen sään lämpenemistä. Näiden mekanismien vaikutus ei niinkään liity paikalliseen lämpenemistrendiin vaan maaperän kosteuspitoisuuteen, jolla puolestaan ei välttämättä ole mitään pitkän aikavälin trendiä, vaan joka riippuu lähinnä edellisten kuukausien sademääristä ja haihtumisesta. Tällaiset mekanismit voivat selittää sen, että todellisuudessa havaitut ennätykset keskittyvät ajallisesti ja alueellisesti enemmän kuin ennustemallissa.
Kesäaikaan syntyvät kuukausien lämpöennätykset voivat aiheuttaa pitkäaikaisia ja laajalti vaikuttavia helleaaltoja. Tutkimuksen tulosten mukaan tällaisten kesäkuukausien lämpöennätysten määrä on lisääntynyt voimakkaasti laajoilla manneralueilla, esimerkiksi osassa Eurooppaa, Afrikassa, Amazoniassa ja Etelä-Aasiassa. Tämä on sopusoinnussa aiempien tilastollisten tutkimusten kanssa, joissa on selvitetty helleaaltojen yleistymistä 1900-luvulla. Viimeaikaisissa yksittäisiin helleaaltoihin (Eurooppa 2003, Venäjä 2010) keskittyvissä tutkimuksissa ja mallinnuksissa on arvioitu, että ilmastonmuutos on lisännyt näiden helleaaltojen todennäköisyyden noin nelinkertaiseksi. Tämän uuden tutkimuksen tulokset ovat yhdenmukaisia näiden havaintojen kanssa. Samoin johtopäätökset vahvistavat viimeaikaisia mallinnuksia, joiden mukaan trooppisella alueella on odotettavissa erityisen paljon ennätyksellisiä kausilämpötiloja tulevalla vuosisadalla.
Kolmen vuosikymmenen kuluttua lämpöennätyksiä 12-kertainen määrä normaaliin verrattuna
Tulevaisuuden ennusteet pohjautuvat tutkimuksessa voimakkuudeltaan keskitasoa olevaan IPCC:n vuoden 2007 ilmastonmuutosskenaarioon RCP4.5, jonka mukaan maapallo lämpenee 0,7 astetta vuodesta 2011 vuoteen 2040.
Tutkimuksessa käytetyn ennustemallin mukaan kuukausittaisten lämpöennätysten määrä vuosikymmenessä nousee vuoteen 2040 mentäessä globaalisti yli kahteentoista, siis noin 12 kertaa niin yleiseksi kuin muuttumattomassa ilmastossa. Paikoitellen nousua tapahtuu enemmänkin. Lisäksi on huomattava, että 2040-luvulla ennätysten on oltava lämpimämpiä kuin 2020- ja 2030-luvun ennätykset, jotka puolestaan ovat jo nykyisiä ennätyksiä lämpimämpiä. Helleaallot siis tulevat olemaan entistäkin voimakkaampia.
Tämän tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos on lisännyt kuukausittaisten ennätyslämpötilojen todennäköisyyden maailmanlaajuisesti keskimäärin viisinkertaiseksi. Tutkimuksen tilastollinen analyysi ei ota kantaa ilmastonmuutoksen syihin. Tutkijoiden mukaan on kuitenkin luotettavasti osoitettu, että ilmaston lämpeneminen 1900-luvun toisella puoliskolla johtuu ihmisestä.
Niinpä voidaan päätellä, että noin 80 prosenttia viimeaikaisista kuukausien lämpöennätyksistä olisi jäänyt saavuttamatta ilman ihmisen vaikutusta ilmastoon. Jos voimakkuudeltaan keskitasoa oleva tulevaisuuden lämpenemisskenaario toteutuu, yli 90 prosenttia kuukausien lämpöennätyksistä johtuu ihmisen vaikutuksista vuoteen 2040 mennessä.
Lähteet
Coumou, D., Robinson, A., Rahmstorf, S. (2013): Global increase in record-breaking monthly-mean temperatures. Climatic Change (online) [doi:10.1007/s10584-012-0668-1].
Potsdam Institute for Climate Impact Research (14.1.2013): Global warming has increased monthly heat records by a factor of five (press release).
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Kouvolan Lyseon lukio 110 vuotta
Suomen toiseksi vanhin maaseudulle perustettu oppikoulu, nykyinen Kouvolan Lyseon lukio viettää viikonloppuna 26.-27.1.2013 näyttäviä 110-vuotisjuhlia.
"Kouvolan Suomalainen yhteiskoulu perustettiin vuonna 1903. Silloisissa oloissa harvinainen koulu on toiseksi vanhin maaseudulle perustettu oppikoulu maassamme. Vuonna 1906 valmistui oma koulurakennus, myöhemmin 1940- ja 1950-luvuilla "Puulyskaksi" kutsuttu komea hirsirakennus, Salpausselän kadun varrelle. Vuonna 1929 koulu siirtyi valtion haltuun ja sai nimen Kouvolan yhteislyseo. Viipurissa 1936 perustettu Viipurin toinen tyttökoulu on koulumme toinen edeltäjäkoulu. Talvisodan jälkeen se evakkokouluna siirtyi Kouvolaan ja aloitti toimintansa syksyllä 1940 Kouvolan tyttölyseo -nimisenä. Vanhasta yhteislyseosta tehtiin samalla Kouvolan lyseo, joka asteittain muutettiin poikakouluksi. Vuonna 1949 tyttölyseo sai uuden koulurakennuksen, saman, jossa nykyinen koulu toimii. Poikalyseo muutti uuteen koulutaloonsa naapuritontille Urheilupuistoon syskyllä 1961. Rakennuksessa on nykyisin Urheilupuiston koulu (luokat 7 - 9). Iltalinja perustettiin lyseoon vuonna 1971. Molemmat lyseot muutettiin 1973 yhteislyseoksi. Poikalyseo sai entisen nimensä Kouvolan Yhteislyseo ja tyttölyseosta tehtiin Torkkelin yhteislyseo. Vuonna 1975 Kouvolassa siirryttiin peruskoulujärjestelmään ja keskikoululuokat erotettiin lukiosta. Yhteislyseosta, entisestä poikalyseosta muodostettiin Palomäen lukio ja keskikoulusta Urheilupuiston yläaste. Torkkelin yhteislyseosta muodostettiin Torkkelin lukio ja sen keskikoululuokista Eskolanmäen yläaste, joka muutti uuteen koulutaloon vuonna 1978. Vuonna 1980 vanhat, perinteikkäät lukiot yhdistettiin ja koulu sai nimen Kouvolan Lyseon lukio. Koulussa toiminut iltalinja muutettiin itsenäiseksi iltalukioksi 1.8.1991" (lähde: Kouvolan Lyseon lukion vuosikertomus 2011-2012)
Vuoden 1970 tienoilla tyttölyseolaisille jaettiin tällaisia ohjeita:
"Älä hyökkäile ovista kuin naishunni ja tallo pienempiäsi."
"Kuka nyt viettäisi aikaansa rikkivedyn ja ammoniakin katkussa, saati ruokailisi siellä. WC:ssä ei asuta."
"Välitunneilla älä seiso kuin hattivatti, kun saat kävellä, juosta, pomppoilla."
 |
| Panu Patomäen pronssista ja graniitista valmistettu Helvi Hongan patsas. |
Pääjuhlaa vietetään Lyseon lukion liikuntahallissa lauantaina kello 15.00. Tämän jälkeen on vuorossa luokkakokouksia.
Lauantai-iltana kello 19.00 Lyseon lukion liikuntahallissa on vuorossa Peer Gynt -musiikkinäytelmä, joka on toteutettu ilmaisutaidon, draaman, musiikin, liikunnan ja kuvataiteen yhteisprojektina. Näytelmä on norjalaisen klassikkokirjailija Henrik Ibsenin tuotantoa, mutta 1800-luvun lopun tarina on muunnettu nykypäivään sijoittuvaksi ja nykykieliseksi. Peer Gynt on nuori levoton mies, joka rymyää sekä kotipaikkakunnallaan että maailmalla ja etsii itseään hankkien samalla sekä ystäviä että vihamiehiä. Mukana on toki myös kaiken voittavaa rakkautta. Näytelmä sisältää myös runsaasti tarinaa tukevaa musiikkia ja tanssia. Musiikki on Maija Vilkkumaan käsialaa mutta sovitettu juuri tähän esitykseen sopivaksi. Tyylilajit vaihtelevat popista rockiin ja balladiin.
Kaikki ovat tervetulleita seuraamaan näytelmää. Lipun hinta on 10 euroa (alle 18-vuotiaat ja eläkeläiset 5 euroa).
Peer Gynt -näytelmän yleisönäytöksiä esitetään Lyseon liikuntahallissa myös seuraavina ajankohtina:
-perjantai 25.1. kello 19.00
-sunnuntai 27.1. kello 15.00
-maanantai 28.1. kello 19.00
Sunnuntaina 27.1. järjestetään juhlajumalanpalvelus Kouvolan keskuskirkossa. Jumalanpalvelus toteutetaan sekä nykyisten että entisten lyskalaisten voimin.
 |
| Pauli Koskisen pronssipatsas Tiedonpuu Kouvolan Lyseon lukion pihalla. |
Kouvolan Lyseon lukion ympäristöuutisten seuranta
Logos - Kouvolan Lyseon lukion koululehti 18.1.2013
Kouvolan Lyseon lukion Facebook-sivut
Kouvolan Lyseon lukion kotisivut
Tunnelmia Peer Gynt -musikaalin harjoituksista (YouTube)
"Tvt-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena: tapaus ilmastonmuutos" -hanke
Edit 28.12.2014, lue myös tämä:
Kouvolan Lyseon lukion viimeinen lukukausi alkaa
sunnuntai 13. tammikuuta 2013
Vetääkö lämpenevä maapallo hetken henkeä?
 |
| Kuvan © alphaspirit - Fotolia.com |
Brittiläisen ilmatieteen laitoksen (MetOfficen) jouluaattona julkaistu ennuste (lehdistötiedote 8.1.2013, päivitetty 10.1.2013) sanoo, että ajanjakso 2013-2017 tulee olemaan globaalisti keskimäärin 0,43 celsiusastetta (90 prosentin luotettavuudella 0,28-0,59 astetta) lämpimämpi kuin ajanjakson 1971-2000 keskiarvo (tässä kuvassa kolmen eri havaintosarjan globaalit lämpötilat vuodesta 1950 alkaen, paksulla viivalla 10 vuoden liukuva keskiarvo ja sinisillä käyrillä ennusteparven 10 eri ennustetta vuosien 2013-2017 lämpötiloiksi poikkeamina keskiarvosta 1971-2000).
Vuotta aiemmin lämpenemiseksi ajanjaksolle 2012-2016 oli ennustettu +0,54 astetta (vaihteluväli +0.36-0,72 astetta) verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon, joten nyt lämpeneminen arvioidaan hieman pienemmäksi (animoitu diagrammi). Syynä eroon ovat erityisesti tietyillä maapallon alueilla havaitut merten pintalämpötilojen luonnolliset vaihtelut verrattuna aiempaan. Esimerkiksi Luoteis-Atlantin alue on viilenevä alue, vaikka valtaosa maapallon meristä lämpenee.
Tällaiset vuosikymmenten mittaiset tai niitä lyhyemmät ennusteet ovat vasta kehittely- ja kokeiluasteella. Tätä pidemmälle aikavälille ennusteita on siinä mielessä helpompi tehdä, että pidemmällä aikavälillä vuosittaiset säätapahtumien satunnaiset vaihtelut minimoituvat. Nyt julkaistu ennuste vuosille 2013-2017 ei siis muuttane pidemmän aikavälin ilmastonmuutosennusteita mitenkään. Seuraavan viiden vuoden ajan maapallon lämpeneminen näyttää kuitenkin olevan hitaampaa kuin tästä eteenpäin.
Uusi mittaushistorian lämpimin vuosi mahdollinen vuosina 2013-2017
Jo vuosituhannen vaihteessa ennustettiin (mm. IPCC) maapallon lämpenevän keskimäärin 0,1-0,2 astetta vuosikymmenessä eli 1-2 astetta sadassa vuodessa.
Vanhan havaintosarjan kaikkein lämpimin vuosi 1998 (uudessa kalenterivuosiin synkronoidussa havaintosarjassa, jossa on mukana entistä enemmän sääasemia myös Arktikselta, Venäjältä ja Kanadasta, lämpimimmät vuodet ovat järjestyksessä lueteltuina 2010, 2005 ja 1998) oli 0,2 astetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1996-2000 keskiarvo ja 0,40 astetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1971-2000 keskiarvo. Suurelta osin syynä oli hyvin voimakas El Niño, joka toistuu yhtä voimakkaana ehkä kerran vuosisadassa. Tuon yhden vuoden aikana tapahtunut El Niñon väliaikaisesti lämmittävä vaikutus vastasi siis noin 20 vuoden aikana tapahtuvan ilmastonmuutoksen lämmittävää vaikutusta.
 |
| Maapallon globaalit lämpötilatrendit. Punaisilla neliöillä vuosikymmenten keskilämpötilat. Katkoviivoilla ajanjakson 1971-2010 trendi (4 vuosikymmentä) ja ajanjakson 1881-2010 trendi (13 vuosikymmentä). Lähde: WMO. |
Uusi MetOfficen ennuste vuosien 2013-2017 keskimääräisistä lämpötiloista tarkoittaa sitä, että nyt ilmastonmuutoksen vaikutuksesta normaalit vuodet vastaavat El Niñon lähes ennätyslämpimäksi lämmittämää vuotta 1998. Vuosikymmen 2000-2009 (tai 2001-2010 riippuen siitä, miten vuosikymmenet lasketaan) oli lämpimin mittaushistoriassa (alkaen vuodesta 1850), ja samanlaiset lämpötilat siis näyttävät jatkuvan edelleen. Suurehkolla todennäköisyydellä jopa uusi mittaushistorian lämpimin vuosi tullaan ehkä saavuttamaan seuraavien viiden vuoden aikana, ellei satu suuria, viilentäviä tulivuorenpurkauksia.
Videon lähde: Skeptical Science
Ilmastonmuutosta ei oikeastaan pitäisi tarkastella maapallon keskilämpötiloilla
Maapallon lämpeneminen oli odottamattoman nopeaa 1900-luvun puolivälistä 2000-luvun alkuun. IPCC ei kuitenkaan pitänyt sitä todisteena lämpenemisen kiihtymisestä. Tämä olikin aivan oikeaan osunutta varovaisuutta, koska lyhyellä aikavälillä satunnaiset tekijät (mm. El Niñon ja La Niñan vuorottelu, auringon aktiivisuuden vaihtelut, tulivuorenpurkaukset jne.) aiheuttavat paljon vaihtelua. Ilmastonmuutoksesta voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä vasta pidemmällä aikavälillä. Vastaavasti viime vuosina havaittu lämpenemisen hidastuminen ei myöskään osoita sitä, että maapallon lämpeneminen olisi pysähtynyt.
Meret ovat ilmastonmuutoksen uinuvia jättiläisiä
Maapallon keskilämpötila ei oikeastaan edes ole hyvä tapa mitata ilmastonmuutosta. Oikeampi tapa olisi tarkastella maapallon energiatasapainoa planeettana, siis vastaanotetun ja luovutetun energian määrää. Tällä hetkellä maapallolle tulee enemmän energiaa kuin täältä poistuu. Syynä ovat kasvihuonekaasut. Yli 90 prosenttia tästä energiaepätasapainosta piiloutuu meriin, eikä tämä siis ole suoraan nähtävissä maapallon pintalämpötiloista.
Meret sitovat tällä hetkellä suuren osan ilmaan päästetystä ylimääräisestä hiilidioksidista. Lämpöä menee hyvin paljon jäätiköiden sulamiseen ja merten lämpölaajenemiseen, ei vain mannerten nouseviin pintalämpötiloihin. Merenpinnan nousu osoittaa energian kertymistä meriin sekä mannerjäätiköiden sulamista. Manneralueiden pintalämpötilojen nousu voi lopulta olla jopa pienempi uhka kuin merenpinnan nousu. Sitä paitsi loputtomasti energian sitoutuminen meriin ei voi jatkua, jolloin myös mannerten pintalämpötilat alkavat nousta. Valtameret ovatkin ilmastonmuutoksen uinuvia jättiläisiä.
Kaikkien eri tutkimuslaitosten ennusteet ennustavat maapallon lämpenevän jatkossakin, mutta lämpenemisen voimakkuudesta ja nopeudesta on hieman erilaisia käsityksiä. Syyskuussa 2013 julkaistavassa IPCC:n raportissa todetaan, että tiedemiehet ovat nyt käytännöllisesti katsoen varmoja (”virtually certain”) siitä, että ihmiskunnan aiheuttamat päästöt ovat (pääasiallisena) syynä nykyiseen ilmastonmuutokseen. Varmuudeksi ilmoitetaan 99 %, kun vielä edellisessä raportissa vuodelta 2007 varmuus oli luokkaa 90 %.
Yhdysvaltalaiset tiedemiehet julkaisivat juuri uuden varoituksen
Vuosi 2012 oli Yhdysvalloissa mittaushistorian kuumin (tästä linkistä suomenkielinen tiivistelmä). Viime vuoden aikana siellä mitattiin 356 erilaista kaikkien aikojen lämpöennätystä, kun taas kylmyysennätyksiä mitattiin vain neljä. Ellei ilmasto muuttuisi, lämpö- ja kylmyysennätysten suhde pitäisi olla pitkällä aikavälillä likimain 1:1. Yksittäinen vuosi toki on satunnaisten säätapahtumien takia liian lyhyt aikaväli tällaiseen tarkasteluun.
Yhdysvalloissa tiedemiehet ovat juuri julkaisseet varoituksen (alkuperäinen, suuri PDF-tiedosto tästä linkistä), jonka mukaan ilmastonmuutos näkyy Yhdysvalloissa jo nyt, ja jonka mukaan sekä maatalous, muut elinkeinot että muutkin ihmisen toiminnot voivat kohdata vakavia ongelmia ilmastonmuutoksen seurauksena.
Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n mukaan vuosi 2012 oli (vuosien 2001–2011 tavoin) yksi lämpimimmistä koskaan mitatuista huolimatta viilentävästä La Niña -ilmiöstä. Vuoden 2012 tammi-lokakuun välinen ajanjakso oli yhdeksänneksi lämpimin vuonna 1850 aloitettujen mittausten jälkeen, eikä loppuvuosikaan tuonut tähän oleellisen suurta muutosta. Yksitoista koko mittaushistorian kahdestatoista lämpimimmästä vuodesta on ollut vuodesta 2001 alkaen.
Maailmanlaajuinen maan ja merenpinnan lämpötila tammi-lokakuussa 2012 oli 0,45 °C (virhemarginaali ±0,10 °C) pitkän ajan keskiarvon (vuosien 1961–1990 keskiarvo 14,2 °C) yläpuolella. Korkeiden lämpötilojen lisäksi WMO nosti tiedotteessaan esille ennätyksellisen arktisen merijään sulamisen sekä sään ääri-ilmiöiden (helleaallot, kuivuus, tulvat, lumisateet, äärimmäinen kylmyys) suuren määrän eri puolilla maailmaa.
Ennuste vuodelle 2013
MetOffice ennustaa vuoden 2013 olevan maailmanlaajuisesti noin 0,57 °C lämpimämpi (vaihteluväli 0,43 °C - 0,71 °C) kuin pitkän aikavälin 1961-1990 (huomaa eri vertailujakso kuin ennusteessa 2013-2017) keskilämpötila. Näin vuosi 2013 sijoittuisi mittaushistorian (alkaen vuodesta 1850) kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon ja olisi vuotta 2012 lämpimämpi.
Tämä blogikirjoitukseni perustuu suurelta osin The Guardian -lehden artikkeliin, johon on koottu asiantuntijoiden kommentteja MetOfficen uudesta ennusteesta.
Lisää samasta aihepiiristä
Australiassa historian pahin helleaalto
Aasiassa hyvin kylmää, Australiassa poikkeuksellisen laaja helleaalto
Vuosikatsaus: Säävuosi 2012
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden uusi ennätys ja Dohan ilmastokokous
Suomen ilmastonmuutoksen skenaariot
Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?
Miksi kesä 2012 oli kylmä?
Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa
Päivitetty aineisto kertoo uutta tietoa ilmastonmuutoksesta
Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa
Miten ilmaston ennustaminen onnistuu, jos edes sään ennustaminen ei onnistu?
Pysähtyikö ilmaston lämpeneminen vuonna 1998?
"Ilmasto viilenee"
perjantai 11. tammikuuta 2013
Australiassa historian pahin helleaalto
 |
| Kuvan © clearviewstock - Fotolia.com |
Itä-Australiassa oli jo marraskuun lopulla yksi mittaushistorian merkittävimmistä keväisistä helleaalloista. Australian ilmatieteen laitoksen mukaan vuoden 2012 neljä viimeisintä kuukautta olivat epätavallisen kuumia, erityisesti tarkasteltaessa päivän ylimpiä lämpötiloja. Syys-joulukuussa koko Australian keskimääräinen päivän maksimilämpötila oli mittaushistorian (alkaen vuodesta 1910) korkein, 1,61 astetta yli tavanomaisen. Edellinen, vuoden 2002 ennätys (1,60 astetta yli keskiarvon) tosin rikkoutui vain hieman. Suuressa osassa Australiaa on myös ollut vuoden 2012 puolivälistä asti hyvin kuivaa, paitsi Lounais-Australiassa oli joulukuussa poikkeuksellisia sateita.
The Washington Post -lehden eilisessä numerossa kerrotaan, että neljä Australian mittaushistorian kymmenestä lämpimimmistä päivästä on mitattu jo tämän lyhyen alkuvuoden 2013 aikana - ja lisää lienee tulossa. Monsuunisateet näyttävät nimittäin alkavan tavanomaiseen verrattuna selvästi myöhässä. David Jones Australian ilmatieteen laitokselta kertookin, että tämänhetkinen helleaalto on laajuudeltaan, kestoltaan ja voimakkuudeltaan luultavasti merkittävin Australian historiassa.
Virallisessa tiedotteessa myös Australian ilmatieteen laitoksen ilmastotietopalveluiden apulaisjohtaja Neil Plummer sanoo, että tämä helleaalto on uusi kansallinen ennätys, mikä käy yhteen niiden ennusteiden kanssa, joissa sään ääri-ilmiöiden on ennustettu lisääntyvän ilmastonmuutoksen myötä.
Maanantaina 7.1.2013 Australian keskimääräinen lämpötila (maksimilämpötilojen ja minimilämpötilojen keskiarvo) oli 32,23 astetta ja keskimääräinen päivän maksimilämpötila 40,33 celsiusastetta, mitkä molemmat ovat kaikkien aikojen ennätyksiä. Edelliset ennätykset (päivän keskilämpötila 31,86 astetta ja maksimilämpötila 40,17 astetta) olivat 40 vuoden takaa (21.12.1972). Heti seuraavana päivänä, tiistaina 8.1.2013 saatiin kuitenkin uusi ennätys, kun Australian keskilämpötila nousi 32,36 asteeseen. Näin 7.1.-8.1.2013 on Australian mittaushistorian kuumin kahden päivän jakso.
Uusi ennätys syntyi myös tilastossa, jossa tarkkaillaan sitä, kuinka monena peräkkäisenä päivänä Australian valtakunnallinen päivän ylimpien lämpötilojen keskiarvo on ylittänyt 39 astetta. Nyt tällaisia päiviä oli seitsemän peräkkäin (2.1.-8.1.2013), kun aiempi ennätys oli vain neljä päivää vuodelta 1973.
Monilla mittausasemilla on Australian ilmatieteen laitoksen mukaan mitattu joulukuun lopulla ja tammikuun alussa asemakohtaisia kuukauden tai koko mittaushistorian lämpöennätyksiä sekä vuorokauden minimi- että maksimilämpötiloissa. Koko Australian keskilämpötiloja tarkasteltaessa ainakin tammikuun 2013 kahdeksan ensimmäistä päivää sijoittuvat mittaushistorian 20 kuumimman päivän joukkoon.
Kun osa sääennustemalleista alkoi näyttää jopa yli 50 asteen lämpötiloja, Australian sääkarttoihin jouduttiin lisäämään uusia värejä, tumma violetti ja pinkki. Nyt väriasteikko ulottuu 54 asteeseen saakka, mikä on selvästi yli kaikkien aikojen ennätyksen (50,7 astetta 2.1.1960). Tänä vuonna 50 asteen saavuttaminen ei ole varmaa, mutta ennusteiden mukaan seuraava mahdollisuus siihen on sunnuntaina tai ensi viikon maanantaina. Aiheesta ilmastoskeptikoille irvaileva pilakuva löytyy tästä linkistä (hoax = pila, valhe).
Kannattaa katsoa 21 kuvan sarja Onslow'n hiekkamyrskystä. Australian metsäpaloja on kuvattu jopa avaruudesta. Kuuma sää on tuonut ongelmia myös Australian avoimeen tennisturnaukseen valmistautuville tenniksen pelaajille. Mielenkiintoinen kuvasarja, video ja tilannepäivitys löytyy myös tästä linkistä.
Jos jollakulla blogini lukijoista on omakohtaisia kokemuksia Australian helleaallosta tai niiden uutisoinnista Australiassa, tästä olisi todella mielenkiintoista kuulla.
Lue myös tämä:
Aasiassa hyvin kylmää, Australiassa poikkeuksellisen laaja helleaalto
PS. Yhdysvalloissa vuosi 2012 oli mittaushistorian lämpimin ja sään ääri-ilmiöitä esiintyi toiseksi eniten mittaushistoriassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)