torstai 27. elokuuta 2026

Mitä ovat namulinapali, häätötyranni, siroprioni, surutikkanen, viheltäjätanssija ja punahuivipiispa?

Kuva: Geralt, Pixabay.

BirdLife Suomi on saanut päätökseen ison urakan. Eilen julkaistiin maailman lintulajien nimien uusi suomenkielinen luettelo. Siitä voi katsoa suomenkieliset nimet 11 131 lajille, 1 486 suvulle, 252 heimolle ja 46 lahkolle. Uusi nimi annettiin 1 231 lajille, 177 suvulle, 19 heimolle ja 7 lahkolle. Suomessa havaittujen lintujen nimet säilyivät ennallaan.

Aivan kaikilla lajeilla ei aiemmin edes ollut suomenkielistä nimeä. Lisäksi nimiin tarvittiin päivityksiä, koska esimerkiksi DNA-tutkimusten avulla käsitys joidenkin lintujen sukulaisuussuhteista on muuttunut. Nimistössä pyrittiin myös siihen, että nimet kuvaisivat mahdollisimman hyvin todellisuutta. Niinpä boliviansirkkunen muuttui ruostesirkkuseksi, koska se ei pesi Boliviassa vaan Etelä-Paraguayssa, Argentiinassa ja Uruguayssa. Bolivia on vain sen talvehtimisalue.

Viime viikolla Kotimaisten kielten keskus tiedotti, että Naurun nimi on jatkossa myös suomen kielessä Naoero. Tämäkin muutos ehti myös lintulajien nimistöön. Naurunkerttunen on jatkossa naoeronkerttunen.

Nisäkästoimikunta pyrki taannoin lyhentämään pitkiä nisäkkäiden nimiä. Lintujen nimistössä kuitenkin säilytettiin joitakin melko pitkiä nimiä. Kaikkein pisin niistä on uudenkaledonianlepinkäismonarkki.

Hauskoja uusia suomenkielisiä lintujen nimiä ovat esimerkiksi paránkaklattaja, okrakurkkufrankoliini, piikkipuukuku, etelänpuputtajakukaali, meksikonoravakäki, sulttaanikäkikyyhky, tawitawinkanakyyhky, kermakeisarikyyhky, madagaskarinmetsärääkkiäinen, aasianpaksujalka, eteläsaarentöpökurppa, fynbospyyjuoksija, pikkukeijutiira, vaaleahoikka-albatrossi, chiloénetelänkeiju, uudenkaledoniantyrskynpolkija, kesäguadalupenkeiju, siroprioni, valkonaamaviistäjä, afrikanpiispahaikara, idänlehmähaikara, hispaniolanisokehrääjä, lännenpiippukiitäjä, joulusaarenloistosalangaani, sukkasalangaani, sapelierakkokolibri, töyhtösolmiokolibri, sepelenkelikolibri, sundanvarpuspöllönen, punahousuhaukka, kaksoisvyölaiskuri, surutikkanen, rillikallioaratti, jouhilurikki, harmaaohjasharlekiini, samettilakkitanssija, valkoröyhelötanssija, viheltäjätanssija, keltavilkkuperä, serradomarinnapsija, kimittäjälattanokka, piiskulapionappari, kampajalkanapsija, häätötyranni, hippiäisnappari, perunnokipitaho, galápagosinrubiinityranni, brasilianpiivi, mustarintatöpökkä, kettumuura, riomadeiranmuuranen, hapsutulisilmä, valkokulmaluuranen, kanelipikkuluura, valkosiipitapakulo, pirinätapakulo, kanelikarikehuiskija, valittajapyrstökipuaja, hihkusirppikipuaja, vinkuräikkäorneero, kermaviiksiorneero, kastanjalakkinaukuja, kilkkulaulumesikko, kastanjarastaspenkoja, rusotöpösieppo, matkijapikkudrongo, molukkienrosvomonarkki, namulinapali, punapääräätäli, kermapartabulbuli, bhutaninpikkunauruli, taiwaninlaulunauruli, silkkilakkinakkeli, jankuttajapeukaloiskerttu, pisarapeukaloinen, riukiunnarsissisieppo, tulikruunukukastaja, palawanintarhalukkinen, punahuivipiispa, hispaniolanmistelimarjukka, oahunnukupuu, vaaleapreeriaturpiaali, ruusurintakardinaali ja andienlörppötangara.

Täydellisen listauksen maailman lintujen suomenkielisistä nimistä voi katsoa BirdLife Suomen sivuilta.

Lähde

Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W. 2026: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet. BirdLife Suomi.

Lue myös nämä

Maaoravasta tuli tikutaku!

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Jälleen uusi eläinlaji nimettiin suomalaisen tutkijan mukaan

Mikä ihme on amazopeikkus ja miksi tutkija nimesi loispistiäisen Johanna-vaimonsa mukaan?

Kovakuoriainen sai tieteellisen nimen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin mukaan

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?

maanantai 10. elokuuta 2026

Länsi-Euroopassa kesä-heinäkuu oli mittaushistorian lämpimin ja valtameret olivat heinäkuussa globaalisti ennätyksellisen lämpimiä

Vasemmassa kartassa on esitetty värikoodeilla Euroopan eri alueiden lämpötilat kesä-heinäkuussa 2026 verrattuna ajanjakson 1991–2020 kesä-heinäkuihin (valkoinen = tavanomainen lämpötila, oranssi = keskimääräistä lämpimämpi, tummempi oranssi = paljon keskimääräistä lämpimämpi, vaaleansininen = keskimääräistä viileämpi, tummempi sininen = paljon keskimääräistä viileämpi) ja ennätykset ajanjaksolta 1979–2026 (tummanpunainen = ennätyksellisen lämmintä, tummansininen = ennätyksellisen viileää). Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty Länsi-Euroopan (11° W–15° E, 37° N–55° N) vuosien 1979–2026 kesä-heinäkuiden keskimääräiset lämpötilat maa-alueilla verrattuna ajanjakson 1991–2020 kesä-heinäkuiden keskiarvoon (= diagrammin nollakohta). Data: ERA5. Credit: Copernicus C3S/ECMWF. 


Länsi-Euroopassa kesä-heinäkuun jakso oli vuonna 2026 koko tarkasteluvälin 1979–2026 lämpimin kesä-heinäkuu. Kuumuus ja kuivuus johtivat laajoihin maastopaloihin. Monissa joissa virtaava vesimäärä oli keskimääräistä pienempi tai jopa poikkeuksellisen pieni. Suomessa kesäkuu oli suuressa osassa maata 1–2 astetta keskimääräistä lämpimämpi, mutta heinäkuun keskilämpötila oli useimmilla Suomen alueilla tavanomainen.

Globaalisti heinäkuu 2026 oli ERA5-aineistossa mittaushistorian lämpimimpien heinäkuiden tilastossa käytännössä jaetulla toisella sijalla yhdessä heinäkuun 2024 kanssa (heinäkuu 2024 vain 0,01 astetta lämpimämpi). Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin heinäkuu on ollut vuonna 2023. Globaali heinäkuun 2026 keskilämpötila oli 16,90 astetta, mikä on 1,47 astetta korkeampi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) heinäkuiden keskilämpötila.


Vuorokausien globaalit merien pintaveden keskilämpötilat 1.1.1979–31.7.2026 alueella 60° S–60° N.  Vuosi 2026 on esitetty tummanpunaisella käyrällä, vuosi 2025 punaisella, vuosi 2024 oranssilla ja vuosi 2023 keltaisella. Muut vuodet on kuvattu ohuilla harmailla käyrillä. Vuosien 1979–2022 keskiarvo on piirretty harmaalla katkoviivoituksella. Data: ERA5. Credit: Copernicus C3S/ECMWF. 


Valtamerien keskilämpötila oli heinäkuussa 2026 globaalisti (leveysasteilla 60° S–60° N) koko mittaushistorian korkein heinäkuun keskilämpötila. Nyt se oli 20,96 astetta, kun aiempi ennätys oli 20,89 astetta heinäkuulta 2023.

Lähde

Copernicus: Highest July global ocean surface temperatures as exceptionally hot, dry conditions fuel wildfires in Europe

Lue myös nämä

Uusi Euroopan ilmaston tilaa tarkasteleva raportti julkaistiin tänään: Eurooppa on kaikkein nopeimmin lämpenevä maanosa

Tänään julkaistu tutkimus: Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana maapallo on lämmennyt globaalisti nopeammin kuin yhtenäkään aiempana vuosikymmenenä mittaushistorian aikana

Heinäkuu oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin ja 36 peräkkäistä vuorokautta ovat olleet lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi