Pasi Toiviainen: "Asettukaa hyvisten puolelle ja hankkikaa mielekäs elämä!"

Tiedetoimittaja ja tietokirjailija Pasi Toiviainen vieraili Kouvolan iltalukiossa. Esitystä oli kuuntelemassa noin 90 lähinnä amis- ja kauppislukion opiskelijaa sekä jokunen lyseolainen ja iltalukiolainen. Kokeneena toimittajana Toiviainen osasi esiintyä erittäin selkeästi, kohdeyleisönsä huomioon ottaen ja hyvin neutraalisti.

Pasi Toiviainen Kouvolan iltalukiossa 23.4.2013.

Toiviainen kävi 1970-luvulla kansainvälistä koulua Tansaniassa ja oppi lukemaan sekä kirjoittamaan ensin englanniksi. Kouvolan Toiviainen muistaa Taikapäivistä, joilla hän on esiintynytkin. Lukioaikoina hän nimittäin toimi taikurina - jopa Hesarin kannessa Toyotan automainoksessa! Enää Toiviainen ei tuollaiseen mainokseen menisi, eikä hän itse ole koskaan ajanut metriäkään autoa. Valokuvaajana toimiessaankin hän kuljetteli kuvauskamppeitaan julkisissa linja-autoissa.

Toiviainen työskenteli Ylen Ympäristöuutisten toimittajana ja juontajana vuosina 1998-2002. Toiviaisen ohjaama ja käsikirjoittama Venus-teoria -dokumenttielokuva vuodelta 2004 on voittanut kolme palkintoa kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla. Myös hänen kirjansa Ilmastonmuutos. Nyt. vuodelta 2007 on saanut erittäin hyvän vastaanoton.

Uudempaa Toiviaisen tuotantoa on televisiossa jokin aika sitten nähty Vihreä kaupunki -dokumentti (Yle ja Arte) ekologisesta rakentamisesta. Vihreä kaupunki -kirja on parhaillaan työn alla ja ilmestynee vuonna 2014.

Maapallon ilmastojärjestelmä ja ilmastonmuutoksen ennusteet

Luennossaan Toiviainen esitteli perusteellisesti ilmastojärjestelmän takaisinkytkentöjä (maaperä, lumi ja jää, pilvet, meret, ikirouta) sekä pohjoisen napapyörteen hajoamista ja sen vaikutuksia esimerkiksi Suomen alueen kylmiin talviin.

Maapallon "turvallisen" lämpenemisen rajana pidetään korkeintaan kahden asteen lämpenemistä verrattuna esiteolliseen aikaan. Päivitettyjen ennusteiden mukaan maapallo voi lämmetä tällä vuosisadalla 1,1-6,4 astetta verrattuna vuoden 1990 lämpötilaan, kun turvallinen lämpeneminen verrattuna vuoden 1990 lämpötilaan olisi korkeintaan 1,5 astetta. Lämpenemisen seurauksia tutkittaessa on selvitetty vaikutuksia lähinnä vain 2-3 asteen lämpenemiselle. Toiviaisen haastattelemista ilmastotutkijoista useimmat ennustavat lämpenemisen olevan vähintään neljä astetta.

Pohjoisen alueen pysyvä merijää on sulanut nopeammin kuin ilmastomallit ovat ennustaneet. Arktisen alueen kesäajan merijää voi hävitä 10-40 vuodessa. Myös Grönlanti on alkanut sulaa pinnalta koko alueeltaan. Jos koko maapallo lämpenisi neljä astetta, Grönlanti lämpenisi kymmenen astetta. Jo lämpeneminen kahdella asteella voisi aiheuttaa koko Grönlannin sulamisen, mutta tähän toki menisi aikaa satoja tai tuhansia vuosia. Merenpinta voisi nousta keskimäärin jopa yli seitsemän metriä.

Toiviainen kuitenkin tähdensi sitä, että ilmastomalleihin liittyy useita epävarmuuksia. Malleissa voi olla virheitä, eikä kaikkia palautemekanismeja tunneta läheskään tarpeeksi hyvin. Ilmastojärjestelmään voi sisältyä monia isoja yllätyksiä. Kun mannerjäätiköt sulavat ja meriin tulee lisää vettä, vesimassat painavat mannerlaattoja (litosfäärilaattoja) reunoilta entistä enemmän. Tämä voi lisätä tulivuorenpurkausten määrää. Tulivuorenpurkaukset puolestaan viilentävät ilmastoa. Yhden ison purkauksen vaikutus voi näkyä säätiloissa vuosien ajan. Myöskään merivirtojen muuttuminen ilmaston lämmetessä ei ole yksiselitteisen selvää.

Milloin sitten mentiin metsään? Milloin asioihin olisi pitänyt viimeistään tarttua? Ratkaiseva asia oli Toiviaisen mukaan Yhdysvaltojen presidentinvaali vuonna 2000, jolloin useiden epäselvyyksien jälkeen presidentiksi valittiin George Bush Jr. ilmastonmuutoksen vastaista taistelua esillä pitäneen Al Goren sijaan. Tai ehkä asioihin olisi pitänyt puuttua jo 1970-luvulla, jolloin ilmastonmuutos tajuttiin.

Kestävä energiatalous

Toiviaisen keskeinen keino ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on uusiutuvan energian käyttäminen (esimerkiksi aurinkoenergia, maalämpö ja merten tuulipuistot). Ruotsissa maalämpöä on käytetty jo paljon kauemmin kuin Suomessa, mutta toisaalta maalämmön huonona puolena on riippuvuus sähkökäyttöisistä lämpöpumpuista. Saksa taas on edelläkävijä aurinkoenergiassa ja siellä aurinkoenergiatuotteista onkin tullut taloudellisesti jo autoteollisuutta vastaava elinkeino. Uusiutuvan energian innovaatiot voisivat tuoda Suomellekin suurta rahallista hyötyä ja työpaikkoja. Sen sijaan polttomoottoreista pitäisi Toiviaisen mielestä päästä kokonaan eroon lukuun ottamatta maatalouden jätteistä ja ruokajätteistä tuotetun biokaasun käyttöä.

Peter Lundin laskelmien mukaan Suomeen olisi mahdollista rakentaa kestävä energiatalous, jos jokainen suomalainen maksaisi hankkeeseen kahvikupillisen hinnan verran päivittäin. Lisäksi rakentamisen jälkeen kestävä energiatalous olisi halvempi käyttää ja ylläpitää kuin fossiilisiin polttoaineisiin perustuva järjestelmä. Toiviaisen mukaan ei olisikaan mitään epäilystä, kumpi energiatalous Suomeen tehtäisiin, jos suunnittelu ja rakentaminen aloitettaisiin nyt tyhjästä. Pitäisikö kestävään energiatalouteen siirtymisestä tulla kuluttajille samanlainen pakko kuin digiboksien hankkimisesta, jotta asia olisi mahdollista toteuttaa?

Ydinvoimaan Toiviainen suhtautuu hyvin ristiriitaisesti. Toisaalta joidenkin asiantuntijoiden mukaan se saattaa olla välttämätön paha osana ilmastonmuutoksen estämistä, mutta toisaalta ydinenergiaan liittyvät esimerkiksi onnettomuusriski, pitkäikäiset jätteet ja ydinaseiden rakentamisen mahdollistavan teknologian lisääntyminen.

Puurakentaminen

Toiviainen on suuri puurakentamisen kannattaja. Hänen mukaansa puuta ei missään tapauksessa pitäisi polttaa hakkeena tai nesteytettynä puupolttoaineena. Puusta pitäisi rakentaa taloja! Esimerkkinä Toiviainen käytti Lontooseen rakennettua yhdeksänkerroksista, massiivipuista asuinkerrostaloa, joka on todellinen hiilinielu. Talon puuainekseen varastoitunut hiilimäärä vastaa rakennuksessa 30 vuoden aikana käytettävän energian päästöjä. Ruotsissa asuinkerrostaloista jo 20 prosenttia on puurakenteisia. Puurakentamisessa on sekin hyvä puoli, että näin vähennetään sementtiteollisuuden hiilidioksidipäästöjä, jotka ovat globaalisti noin viisi prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä.

Ihmisten asuntojen keskittäminen keskuksiin on Toiviaisen mukaan hyvin ristiriitaista. Toisaalta tiheä asuminen on ekologista, koska infrastruktuurin rakentaminen on helpompaa. Esimerkiksi joukkoliikenne sekä viemäri- ja sähköverkko saadaan tehtyä tehokkaammin. Toisaalta kaupunkimainen elämäntapa johtaa helposti kulutuskulttuurin lisääntymiseen. Tutkimusten mukaan kaupungeissa asuvat ihmiset tuottavat enemmän jätteitä kuin maaseudulla asuvat. Tähänkin aihepiiriin palataan tarkemmin tulevassa kirjassa.

Muita keinoja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi

Toiviaisen ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat myös luomutuotteet, kasvisruokavalio ja koko elämäntavan muuttaminen sekä kulutuksen vähentäminen. Toiviainen ei uskokaan ilmastonmuutoksen ratkeavan pelkillä teknologisilla keinoilla. Hänen mukaansa länsimainen kulutuskulttuuriin perustuva elämäntapa on maapallolle paljon suurempi uhka kuin maapallon väestönkasvu. Tällä hetkellä maapallolla on hieman yli seitsemän miljardia ihmistä, mutta väestönkasvun ennustetaan pysähtyvän reiluun yhdeksään miljardiin. Se on toki paljon nykyistä enemmän, mutta tätä nopeammin väestönkasvua ei Toiviaisen mielestä saada rajoitettua inhimillisin keinoin.

Lopuksi Toiviainen vetosi opiskelijoihin: "Miettikää ammatinvalintaanne, asettukaa hyvisten puolelle ja hankkikaa näin myös itsellenne mielekäs elämä."

Pikadokumentti: Isojen poikien ilmastopelissä

Tavarataivas-elokuvan tehnyt, Elimäellä syntynyt ja Kouvolassa peruskoulun yläluokat käynyt Petri Luukkainen julkaisi toissapäivänä kymmenminuuttisen YouTube-pikadokumentin otsikolla "Isojen poikien ilmastopelissä". Pikadokumentti on vastine Helsingin Sanomien artikkeliin "Ilmastonmuutoksen suuret syylliset".

Pikadokumentissa on mielenkiintoisella tavalla haastateltu Helsingin Sanomien artikkelin kirjoittajaa Anna-Sofia Berneriä. Muita haastateltavia ovat Kuluttajatutkimuskeskuksen professori Eva Heiskanen, filosofi Simo Kyllönen ja Demos Helsingin tutkija Roope Mokka.

Videon lähde: Unikino Helsinki, Isojen poikien ilmastopelissä -pikadokumentti (YouTube)

Roope Mokka:

"Ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää kulutusvalinnoilla, mutta ei ilmastonmuutosta voida pysäyttää ilman kulutusvalintojakaan. -- Tämähän ei ole mikään ympäristökysymys, vaan kysymys on siitä, minkälaista elämää meidän lapsien lapset elää, eloon jäämisestä ja elämän laadusta. -- Eihän tässä mitään ympäristöä suojella vaan ihmisiä."

Mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta: vuosi 2012 noin yhdeksäs

Vuosi 2012 oli globaalisti mittaushistorian 8.-10. lämpimin. Samalla se oli 36. peräkkäinen vuosi, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti koko 1900-luvun keskilämpötilan. Viimeksi 1900-luvun keskilämpötilaa viileämpää on ollut vuonna 1976. Kaikki mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta ovat olleet 2000-luvulla lukuun ottamatta vuotta 1998. Koko 1900-luvulla siis vain vuosi 1998 oli vuotta 2012 lämpimämpi.

Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta  NOAA:n , Nasan ja Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan (Huom.! Tässä maa- ja merialueet yhdistettynä.). Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1900-luku, Nasalla 1951-1980, Japanin ilmatieteen laitoksella 1981-2010). NOAA:lla ja Nasalla mittaushistoria alkaa vuodesta 1880, Japanin ilmatieteen laitoksella 1891. Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä, mutta niiden tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan.

NOAA:n mukaan vuosi 2012 oli globaalisti maa-alueilla mittaushistorian seitsemänneksi lämpimin, merialueilla kymmenenneksi lämpimin ja nämä yhdistettynä kymmenenneksi lämpimin. Manner-Yhdysvalloissa vuosi oli koko mittaushistorian lämpimin. Maapallo on lämmennyt 1880-luvulta lähtien tarkasteltuna 0,06 astetta vuosikymmenessä, mutta vuodesta 1970 lämpeneminen on kiihtynyt 0,16 asteeseen vuosikymmenessä.

Sademääriltään vuosi 2012 oli NOAA:n mukaan globaalisti lähellä keskiarvoa, vaikka vaihtelut eri alueilla olivat huomattavia. Kaksi edellistä vuotta (2010 ja 2011) olivat olleet globaalisti mittaushistorian sateisimpia. Vuoden 2012 kolme merkittävintä säätapahtumaa olivat arktisen merijään ennätyksellinen sulaminen, kesän kuivuus (esimerkiksi Yhdysvalloissa, Länsi-Venäjällä ja Unkarissa) ja Sandy-hurrikaani.

Nasan uusimpien tulosten mukaan maapallo on lämmennyt 0,8 astetta vuodesta 1880. Vuosi 2012 oli mittaushistorian yhdeksänneksi lämpimin.

Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan 14 mittaushistorian lämpimintä vuotta ovat olleet viimeisimpien 16 vuoden aikana. Vuosi 2012 oli globaalisti maa-alueilla mittaushistorian kuudenneksi lämpimin ja maa- sekä merialueet yhdistettynä kahdeksanneksi lämpimin. Maapallon pinta on lämmennyt noin 0,68 astetta vuosisadassa. Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan syynä ovat ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasut, mutta tämän pitkän aikavälin lämpenemistrendin päällä näkyy luontainen vaihtelu, joka aiheuttaa ajoittain hitaamman lämpenemisen vuosia tai vuosikymmeniä.

HadCRUT4-aineiston mukaiset vuosien lämpötilapoikkeamat (anomaliat) pitkän aikavälin keskiarvoista. Lähde: Climatic Reasearch Unit.

Myös CRU:n ja Ison-Britannian ilmatieteen laitoksen (MetOffice, Hadley Centre) HadCRUT4-aineiston mukaan vuosi 2012 oli mittaushistorian kymmenenneksi lämpimin.

Lähteet ja lisätietoja:

NOAA: Global analysis - Annual 2012

NASA finds 2012 sustained long-term climate warming trend

NASA: Global temperature anomalies

Japan Meteorological Agency: Global temperature for 2012 ranks 8th on record

AGU: NASA: 2012 was 9th warmest on record. The 9 warmest years have all occurred since 1998.

CRU: Information sheets 1

Lue myös nämä:

Dr. Jeff Masters' WunderBlog: Global warming continues with no slow down

Ilmastotieto: Uusia todisteita ihmisen vaikutuksesta ilmastoon

Jarin blogi: Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Jarin blogi: Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa

Jarin blogi: Vetääkö lämpenevä maapallo hetken henkeä?

Jarin blogi: Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?

Jarin blogi: Miksi kesä 2012 oli kylmä?

Jarin blogi: Vuosikatsaus - säävuosi 2012

Sunnuntaina siirrytään kesäaikaan. Mistä sekunnilleen oikea aika kelloon?

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 31.3.2013 kello 3.00 siirrytään kesäaikaan eli kelloa siirretään tunnilla eteenpäin kello neljään. Normaaliaikaan ("talviaikaan") palataan sitten 27.10.2013. Keväästä syksyyn noudatettava erillinen kesäaika otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1981.

Hyvää pääsiäistä! Kuvan © teressa - Fotolia.com.

Mistä sekunnilleen oikea aika kelloon?

Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

Mittatekniikan keskus

Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)

Suomen aika

Kellonaika.fi

Greenwich Mean Time

Suomen aikavyöhykkeen historiaa

Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan.

Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot.

Lopulta päätettiin, että 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että koko Suomessa kello (vyöhykeaika) on normaaliaikaa noudatettaessa 12.00 silloin, kun aurinko on korkeimmillaan pituuspiirillä 30 itäistä pituutta. Kesäaikaa noudatettaessa kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin (kellot edistävät tunnin aurinkoon verrattuna), joten aurinko on korkeimmillaan vasta tuntia myöhemmin, pituuspiirillä 30 astetta itäistä pituutta klo 13.00. Nykyisessä kielenkäytössä paikallisajalla yleensä tarkoitetaan valtiossa käytettävää vyöhykeaikaa.

Suomen aikavyöhykkeen normaaliaika on UTC+2 (ns. EET = Eastern European Time), joka on käytännössä sama asia kuin vanha GMT+2. Perinteisestihän aikavyöhykkeiden perustana on ollut GMT-aika (GMT = Greenwich Mean Time) eli Britanniassa sijaitsevan Greenwichin observatorion keskiaurinkoaika. Vuodesta 1972 noudatettu UTC-aika (UTC = Coordinated Universal Time) on kuitenkin tarkempi kuin GMT-aika. UTC-aika perustuu mm. Pariisissa sijaitsevan kansainvälisen aikakeskuksen atomikelloilla mittaamaan kansainväliseen atomiaikaan.

Atomikelloja ei siirrellä lainkaan kesäaikaan, joten vaikka normaaliajassa (talvella) Suomen aikaero viralliseen GMT:hen tai UTC:hen verrattuna on +2 tuntia, kesäaikaan se on +3 tuntia.

Ajan mittauksen perustana oleva sekunti määritetään atomien värähtelyn perusteella. Atomikello käy tasaiseen tahtiin, vaikka maapallon pyöriminen akselinsa ympäri hieman hidastuu. Tuota aikaeroa kurotaan kiinni aika ajoin UTC-aikaan lisättävillä karkaussekunneilla.

Miksi vuorokauden pituus vaihtelee?

Maapallon pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena vuorokausi on nyt 0,007 sekuntia pitempi kuin 4000 vuotta sitten. Noin 1500 miljoonaa vuotta sitten maapallon pyörimisnopeus oli niin suuri, että vuoteen mahtui 800-900 vuorokautta. Syynä hidastumiseen ovat vuorovesien kitka ja kuun siirtyminen kauemmas maapallosta. Vuorovesien kitkan seurauksena vuorokauden pituus kasvaa vuosisadassa 0,0016 sekuntia.

Maapallon pyörähdysnopeus vaihtelee hieman myös sen mukaan, missä kohtaa rataansa maapallo on menossa kierroksellaan auringon ympäri. Tammikuussa vuorokausi on noin millisekunnin verran pitempi kuin kesäkuussa. Muutoksia aiheuttavat myös ilmanpaineet, tuulet, merivirrat ja maanjäristykset. Maapallon pyöriminen hidastuu esimerkiksi silloin, kun päiväntasaajalla on korkeapaine (paljon ilmaa eli ilmapatsaan paino maanpinnan pinta-alayksikköä kohden suuri). Suuret maanjäristyksetkin voivat muuttaa (nopeuttaa tai hidastaa) maapallon pyörimistä.

Miksi kelloja siirrellään keväällä kesäaikaan ja syksyllä normaaliaikaan?

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Etelämpänä Euroopassa ja samoin esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäajan on laskettu säästävän energiaa, koska illalla valot tarvitsee sytyttää vasta tuntia myöhemmin. Tämän on arveltu vähentävän myös liikenneonnettomuuksia, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia.

Kesäaika tuottaa monia ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Ongelmia siirtymisyönä tulee aina myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Matkustajan pitää muistaa, etteivät kaikki maat siirry kesäaikaan lainkaan (tai siirtyvät eri aikaan). Kellojen siirtämisen takia myös kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia.

Muistisääntö, mihin suuntaan kellon viisareita pitää siirtää

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Aika aikaansa kutakin - aika monta aikamoista aikamietettä

G. Lichtenberg: "Ihmiset, joilla ei ole milloinkaan aikaa, tekevät vähiten."

E. Ionesco: "Joka pyrkii olemaan ajan tasalla, on auttamatta ajastaan jäljessä."

J. Borges: "Vuosituhannet kuluvat, mutta kaikki tapahtuu tässä hetkessä."

P. Orne: "Kun kello jätättää, kestää kauemmin mennä hitaammin."

Science-lehti eilen: Maapallo lämpenee nopeammin kuin koskaan aiemmin

Maapallon ilmasto on lämmennyt teollisesta vallankumouksesta lähtien, mutta kuinka lämmin ilmasto on nyt verrattuna muuhun jääkauden jälkeiseen holoseeniaikaan? Tutkijat Shaun A. Marcott, Jeremy D. Shakun, Peter U. Clark ja Alan C. Mix Oregonin ja Harvardin yliopistoista ovat rekonstruoineet maapallon keskimääräisen pintalämpötilan viimeisimpien 11 300 vuoden ajalta käyttäen erilaisia proksiaineistoja (esimerkiksi meren sedimenteistä eli pohjakerrostumista kerätyt fossiiliaineistot ja jääkairauksista saadut näytteet, joiden avulla voidaan epäsuorasti selvittää maapallon mennyttä ilmastohistoriaa) eri puolilta maailmaa. Tulokset on julkaistu eilen Science-tiedelehdessä.

© idesign2000 - Fotolia.com

Maapallon ilmasto on vaihdellut aina kylmästä lämpimään erityisesti sen seurauksena, miten maapallo on sijainnut suhteessa aurinkoon (erityisesti akselikulman suuruus). Tämä on vaikuttanut oleellisesti maapallolle tulevaan auringon säteilyn määrään.  

Pintalämpötilan rekonstruktiot viimeisimpien 1 500 vuoden ajalta kuitenkin osoittavat, että viimeaikainen lämpeneminen on ennennäkemätöntä. Tässä uudessa tutkimuksessa tarjotaan vielä laajempi näkökulma rekonstruoimalla alueellisia ja maailmanlaajuisia lämpötilan poikkeamia viimeisimpien 11 300 vuoden aikana 73 paikassa eri puolilla maapalloa. Tarkastelu on syytä tehdä maailmanlaajuisesti, koska yksittäisen alueen lämpötilakehitykseen voivat vaikuttaa esimerkiksi muutokset El Niño -syklissä ja monsuuneissa.

Lämpötila näyttää nousseen mannerjäätikön sulamisen jälkeen (10 000 – 5 000 vuotta sitten) ja lämpimät olosuhteet näyttävät jatkuneen holoseenikauden puoliväliin asti, kunnes seuraavan 5 000 vuoden aikana ilmeni viilenemistrendi, joka huipentui noin 200 vuotta sitten pieneen jääkauteen. Viilenemistä tapahtui noin 0,7 celsiusastetta, mikä on yhteydessä Pohjois-Atlantilla tapahtuneeseen noin kahden asteen jäähtymiseen.

Pienen jääkauden jälkeen lämpötilat ovat nousseet tasaisesti. Nykyinen viime vuosikymmenen globaali lämpötila ei ole vielä ylittänyt interglasiaalikauden huippuarvoja, mutta nyt on lämpimämpää kuin 75 prosentilla holoseenikauden ajasta. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) käyttämien ilmastomallien ennusteet vuoden 2100 lämpötiloista kuitenkin ylittävät kaikki holoseeniajalla vallinneet lämpötilat kaikilla mahdollisilla kasvihuonekaasupäästöjen skenaarioilla.

Ilmastonmuutos on heilauttanut maapallon ilmaston yhdestä jääkauden jälkeisen ajan kylmimmästä vuosikymmenestä (1900-1909, kylmempi kuin 95 % holoseeniajasta) yhteen kuumimmista vuosikymmenistä (2000-2009, kuumempi kuin 75 % holoseeniajasta) vain vuosisadassa. Klimatologi Shaun Marcottin mukaan näin nopeaa lämpöpiikkiä ei ole koskaan ennen tapahtunut, ei ainakaan viimeisimpien 11 300 vuoden aikana: "Jos milloinkaan olisi tapahtunut tällaista lämpötilan muutosta kuin nyt, olisimme varmasti nähneet sen aineistossamme."

Tämä on hyvä osoitus siitä, miten nopeasti ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on edennyt. Vuosisata on hyvin lyhyt aika tällaiseen muutokseen. Teollisen vallankumouksen aiheuttama vuosisadan aikana tapahtunut lämpeneminen on ollut yhtä voimakas kuin koko edellisen 11 000 vuoden aikana tapahtunut lämpeneminen.

Muutokset ovat olleet suurimmat pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa on suurin osa maa-alueista ja myös suurin osa maapallon ihmisistä. Viimeisimmän 50 vuoden aikana tapahtunut lämpeneminen on eri tutkimuksissa osoitettu ihmisen aiheuttamaksi, ei auringosta tai muista luonnollisista tekijöistä johtuvaksi.

Ilman ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta maapallo olisi nyt kylmempi ja olisi tutkijoiden mukaan edelleen kylmenemässä, jos vain aurinko vaikuttaisi ilmastoomme. Kuitenkin ilmasto on nyt lämpimämpi kuin tuhansiin vuosiin ja lämpenee edelleen. Marcottin mukaan maapallo tuleekin olemaan ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen takia vuoteen 2100 mennessä kuumempi kuin koskaan aiemmin 130 000 vuoteen.

Maapallon ilmastoon vaikuttavat useat erilaiset pakotteet, esimerkiksi auringon säteily ja hiilidioksidipitoisuus. Nämä molemmat muuttuivat hitaasti 11 000 vuoden aikana, kunnes viimeisimmän sadan vuoden aikana ihmiskunnan toiminta on lisännyt hiilidioksidimäärää huomattavasti. Tutkijoiden mukaan tämä on ainoa muuttuja, joka voi selkeästi selittää maapallon lämpötilan nopean muuttumisen.

Lähteet:

Science: A Reconstruction of Regional and Global Temperature of the Past 11,300 Years

CNN: Global warming is epic, long-term study says

Lue myös nämä:

Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Milloin maailmanloppu tulee?

Vetääkö lämpenevä maapallo hetken henkeä?

Kahden asteen kiista - Ilmastonsuojelun loppu

Ilmastonmuutoksen havainnot

Ilmastonmuutoksen rekonstruktiot

Heikki Nevanlinna: Auringon säteilyn muutokset ja maapallon lämpötila

Suomen ilmastonmuutoksen skenaariot

Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?

(Editoitu jälkikäteen Science-lehden artikkelin julkaisupäiväksi eilinen eikä tämä päivä. Aloitin tämän blogitekstin kirjoittamisen eilen, mutta julkaisuun tämä ehti pitkäksi venähtäneen eilisen kokouksen takia vasta tänään. Alunperin postaukseni oli tarkoitus julkaista eilen ja siksi otsikon alku oli muodossa "Science-lehti tänään".)

Elektroniikkaan ja ruokaan liittyvät ekoteot säästävät ympäristöä ja tuhansia euroja

Kouvolan kaupunki voisi säästää rahaa pienillä ekoteoilla 150 000 euroa vuodessa! 

Kuvan © Miriam Dörr - Fotolia.com

Tällaisiin tuloksiin on päädytty Kouvolan kaupungin henkilöstölehti Kimarassa 4/2012 julkaistuissa ympäristöpalvelujen (EkoKymenlaakso-projekti) laskelmissa.

Jatkuvasti turhaan päällä olevien tuhannen tietokoneen sammuttaminen öiksi ja viikonlopuiksi toisi säästöä Kouvolan kaupungissa yli 40 000 euroa vuodessa. Samalla kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät hiilidioksidiekvivalentteina laskettuna 108 000 kilogrammaa vuodessa. Myös tietokoneen näyttö on syytä sammuttaa, koska se kuluttaa sähköä enemmän kuin yksi kannettava tietokone!

Työhuoneita Kouvolan kaupungilla on noin 4 000. Jos oletetaan joka toisen työntekijän jättävän valot päälle työhuoneeseen lounastuntien ajaksi, tästä koituu kaupungille vuodessa turhaa laskua yli 10 000 euroa vuodessa. Samalla luonto kuormittuu 30 000 kilon määrällä kasvihuonekaasuja (hiilidioksidiekvivalentteina). Lisäsäästöä toisivat tyhjillään olevien luokkahuoneiden, kokoustilojen ja vessojen valojen sammuttaminen. Valot kannattaakin sammuttaa aina, jos tila on tyhjillään ainakin kymmenen minuuttia.

Kouluista, päiväkodeista, hoivalaitoksista ja työpaikoilta menee Kouvolassa vuosittain ruokaa roskiin yli 250 000 kilogrammaa. Pelkästään raaka-aineiden hankintakustannuksina tämä tarkoittaa yli 450 000 euroa, siis lähes puolta miljoonaa! Kasvihuonekaasuja tulee hiilidioksidiekvivalentteina 400 000 kilogrammaa vuodessa. Mikäli roskiin menevän ruuan määrää saataisiin vähennettyä 25 %, rahaa säästyisi raaka-aineiden hinnasta vuodessa yli 100 000 euroa. Lisäksi pienentyisivät jätehuoltokustannukset sekä ruuan valmistuksen energian- ja vedenkulutus - ja myös hukkaan heitetyn ruuan valmistukseen käytetty työaika.

Kymmenessä Kouvolan koulussa järjestettiin vuonna 2012 kokeilu, jossa biojätteen määrää saatiin vähennettyä keskimäärin 14 %. Jos biojätteestä puolet on ruokajätettä, hukkaan heitetyn ruuan määrä vähentyi näin vuositasolla melkein 3 500 kilogrammaa, kasvihuonekaasupäästöt 5 500 kilogrammaa (hiilidioksidiekvivalentteina) ja ruuan hankintakustannukset 6 000 euroa.

Kouvolan kaupungilla kuluu vuosittain paperia kahden kilometrin korkuisen pinon verran. Jos tästä olisi mahdollista vähentää 25 %, vuodessa kertyisi säästöä 20 000 euroa ja kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksidiekvivalentteina vähentyisivät 6 500 kilogrammaa.

Kaukaiset kaatopaikkamme Afrikassa

Kuvan © badmanproduction - Fotolia.com

Eettisen kaupan puolesta ry (Eetti) on juuri pari päivää sitten julkaissut Anna Härrin kirjoittaman Kaukainen kaatopaikka -selvityksen. Tässä lyhennettynä joitakin keskeisiä poimintoja tästä selvityksestä:

"Elektroniikkajäte, eli e-jäte, vaatii erityistä huomiota jätteistä puhuttaessa, sillä useimmat elektroniset laitteet sisältävät sekä arvokkaita että vaarallisia metalleja ja aineita. -- Länsimaista kulkeutuu luultavimmin satoja tuhansia tonneja jätettä joka vuosi kehitysmaihin, pääasiassa Länsi-Afrikkaan ja Aasiaan. Myös Suomesta päätyy e-jätettä kehitysmaihin. -- YK:n arvion mukaan elektroniikkajätettä syntyy maailmassa vuosittain noin 20 – 50 miljoonaa tonnia (UNEP 2005). Määrä vastaa jäterekkajonoa, joka ulottuu puoliväliin maapallon ympäri. -- On arvioitu, että keskimääräisesti vain 10 % (2 –5 miljoonaa tonnia) koko maailmassa syntyvästä e-jätteestä kierrätetään virallisissa järjestelmissä (EIA 2011; Nordbrand 2009). Ei voida tarkkaan sanoa, minne loput 90 % e-jätteestä päätyy. Osa luultavasti päätyy kaatopaikoille, osa kuluttajien laatikoihin ja osa kehitysmaihin 'kierrätettäväksi' epävirallisissa järjestelmissä. -- Suomessa e-jätettä syntyy Toppilan (2011) tutkimuksen mukaan noin 90 000 – 106 000 tonnia vuodessa. Toppila arvelee, että epäviralliselle sektorille tästä määrästä päätyy noin 40 – 50 % eli 36 000 – 53 000 tonnia vuodessa. -- Suurimpia e-jätteen vastaanottajamaita ovat Afrikassa Ghana ja Nigeria (SBC 2011). Aasiassa suuria vastaanottajamaita ovat mm. Kiina, Intia ja Pakistan (Greenpeace 2009). -- Varsinkin pienelektroniikan, kuten kännyköiden ja mp3-soittimien osalta ongelmana on tuotteiden hamstraus kuluttajien toimesta. Kännyköitä jää usein jopa vuosiksi lojumaan käyttämättöminä koteihin. Jos nämä laitteet saataisiin kiertoon, säästettäisiin huomattavia määriä luonnonvaroja. Eräässä tutkimuksessa arvioitiin, että jos kaikki matkapuhelimen käyttäjät maailmassa veisivät edes yhden vanhoista laitteistaan kierrätykseen, ja puhelimet kierrätettäisiin oikein, puhelinten valmistuksessa käytettäviä raaka-aineita säästyisi noin 240 000 tonnia. Kasvihuonepäästöissä saavutettaisiin 
vähennys, joka vastaa neljän miljoonan auton poistamista liikenteestä. -- Vuoden 2013 toukokuusta lähtien [Suomessa] puhelimen [kännykän] voi viedä uutta ostaessa elektroniikkaliikkeeseen [asianmukaisesti] kierrätettäväksi."

Edelleen Kaukainen kaatopaikka -selvityksessä todetaan näin:

"Suuri osa elektroniikkajätteestä päätyy kehitysmaihin uudelleenkäyttöön menemisen varjolla, tai kokonaan väärällä nimikkeellä. Tavarat määritellään käytetyksi elektroniikaksi, taikka muuksi tavaraksi, vaikka ne tosiasiassa olisivatkin käyttökelvotonta romua. -- Erään arvion mukaan Nigeriaan tuoduista käytetyistä tietokoneista jopa 75 % oli jätettä. -- Kehitysmaiden ihmisille vaarallinen kierrätys saattaa olla ainut vaihtoehto saada toimeentuloa. Usein vaarallista kierrätystyötä tekevillä ei ole mahdollisuuksia muuhun työhön ja he joutuvat olosuhteiden pakosta tekemään vaarallista työtä, kenties tietämättöminä sen haittavaikutuksista omalle terveydelle ja/tai ympäristölle. -- Oikeanlaisilla kierrätysmekanismeilla esimerkiksi kännyköistä, televisioista ja tietokoneista voitaisiin hyödyntää 60 – 90 % joko energiana tai materiaaleina (Nordbrand 2009). Kuitenkin vain osalla elektroniikan sisältämästä metallista on korkea jälleenmyyntiarvo, ja kierrätys kehitysmaissa keskittyy näiden taloudellisesti arvokkaiden metallien eristämiseen elektroniikkajätteestä. Tällöin loput metallit, joita elektroniikkajäte sisältää, jäävät keräämättä ja päätyvät kaatopaikoille tai romukasoihin ympäristöön. Myös nämä taloudellisesti vähemmän arvokkaat metallit olisi tärkeää saada talteen, jotta niiden kaivuuta maaperästä voitaisiin vähentää. -- Kehitysmaissa elektroniikkajäte puretaan ja 'kierrätetään' usein alkeellisissa oloissa. Työ tehdään käsin, ilman suojavarusteita. Purku- ja kierrätystekniikoihin kuuluvat mm. kaapeleiden avoin poltto esim. kuparin esiin saamiseksi. Polttamisen yhteydessä ilmaan ja maaperään purkautuu haitallisia aineita, jotka voivat vahingoittaa ympäristöä ja ihmisiä. Piirilevyjen liuottaminen hapossa eri metallien irti saamiseksi on myös yleistä. Piirilevyt sisältävät mm. brominoituja tulenestoaineita, jotka hajoavat hitaasti ja kasautuvat ympäristöön. Ihmisillä pitkäaikainen altistuminen niille saattaa johtaa oppimis- ja muistivaikeuksiin. Sikiön altistuminen tulenestoaineille on linkitetty käytöshäiriöihin. (Cobbing 2008.)" 

Kaukainen kaatopaikka -raportin mukaan ongelmaksi ovat nousseet erityisesti kuvaputkimonotorit:

"Suuri ongelma ovat kuvaputkimonitorit, jotka ovat litteiden näyttöjen tultua markkinoille poistuneet lähes kokonaan käytöstä. Monet kuvaputkimonitorit päätyvätkin kierrätettäväksi kehitysmaihin, sillä monitorit ovat hankalia ja kalliita kierrättää asianmukaisesti mm. niiden sisältämän myrkyllisen lyijyn vuoksi. Lyijy on haitallista ihmisille ja ympäristölle. Se aiheuttaa vahinkoa keskus- ja ääreishermostolle, verenkiertojärjestelmälle, munuaisille ja lisääntymiselimille. Lyijy voi myös haitata lapsen aivojen kehittymistä. Jo pieninä annoksina altistuminen lyijylle saattaa johtaa alentuneeseen älykkyysosamäärään ja käytöshäiriöihin. -- Kuvaputkimonitorit sisältävät myös kuparia. Kuparin hinta on tällä hetkellä korkea, ja kierrättäjä voi saada 0,2 dollaria monitorilta. Kuvaputkimonitoreita viedään mm. Afrikkaan, vaikka asiantuntijoiden mukaan paras ratkaisu olisi juuri päinvastainen. Afrikassa syntyvä monitorijäte olisi syytä lähettää Eurooppaan käsiteltäväksi, koska Afrikasta puuttuvat oikeanlaiset kierrätyslaitteet ja -menetelmät. Suomesta lähtee Afrikkaan kymmeniä tonneja kuvaputkimonitoreja vuodessa. Pelkästään vuonna 2012 lokakuuhun mennessä kuvaputkimonitoreita vietiin esimerkiksi Egyptiin 100 tonnia ja Ghanaan 11 tonnia. -- Nigeriaan vietiin vuosina 2011 ja 2012 lokakuuhun mennessä Suomesta lähes 73 tonnia kannettavia tietokoneita, joiden keskimääräinen arvo per yksikkö on tullin tilastojen mukaan ollut n. 12 euroa tai noin 3e/kg. Kuten jo aiemmin mainittiin, Nigeria on yksi suurimmista e-jätteen vastaanottajamaista Afrikassa. Greenpeacen viestintäpäällikkö Juha Aromaa (2012) toteaa Nigeriaan vietyjen tietokoneiden arvon antavan viitteitä siitä, että laitteet ovat todennäköisesti käytettyjä hyvin vanhoja laitteita, tai jopa jätettä."

Lisää luettavaa samoista aiheista

Ruoka ja ympäristö:

Jarin blogi: Ekopaasto ilmastopainon vähentämiseksi (Ekopaasto myös vuonna 2013, kampanjan suojelijana Jenni Haukio)

Jarin blogi: Vaikeat ekologiset ruokavalinnat (asiaa mm. pääsiäislampaasta)

Jarin blogi: Blog Action Day - ruoka, ympäristö ja ilmastonmuutos

Jarin blogi: Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöuutisten seuranta: Hyi, pahaa ruokaa

Ilmastotieto: Ilmastonmuutos ja maailman ruokatuotanto - haasteita edessä

Elektroniikka sekä muut vaaralliset jätteet ja ympäristö:

Jarin blogi: Mikä on maailman vaarallisin ammatti?

Jarin blogi: Sinulla on kultainen kännykkä!

Jarin blogi: Lintujen roskaruokaa - muovijätteen määrä Tyynenmeren jätepyörteessä satakertaistunut

Jarin blogi: Valitsisinko Googlen, mustan Googlen vai kupillisen teetä ja sympatiaa?

Ilmastotieto: Aiheuttaako nettisurffailu oikeasti merkittävät hiilidioksidipäästöt?

Kouvolan Lyseon lukion ympäristöuutisten seuranta: Pelikonsolien, kännykkälatureiden ja digiboksien sähkönkulutus