Älä osta mitään -päivä perjantaina 29.11.2013

Perjantaina 29.11.2013 vietetään kansainvälistä "Älä osta mitään" -teemapäivää, jonka ideana on saada ihmiset edes päivän ajaksi miettimään kulutustottumuksiaan. Olisiko mahdollista olla yksi päivä ostamatta mitään aineellista tuotetta?

Teemapäivä on saanut myös omat nettisivut: http://www.alaosta.fi/. Sivustolta löytyy mielenkiintoista lisämateriaalia, mm. tarkempaa tietoa päivän taustalla olevasta ajatusmaailmasta sekä ideoita aineettomista lahjoista ja ajanvietteestä ilman kulutushysteriaa. Facebook-naamakirjaankin päivä on löytänyt tiensä.

Tänä vuonna Älä osta mitään -päivän erityisteemana on krääsätön joulu. Kuluttajat haastetaan viettämään kulutusvalveutunutta, kohtuullista joulukuuta, ei ainoastaan yhtä krääsätöntä päivää. Tämän tueksi Älä osta mitään -päivän nettisivuille ja Facebook-sivuille avautuu sarjakuvajoulukalenteri.

Älä osta mitään -päivän aattona, torstaina 28.11.2013 vietetään Älä osta kysymättä jotain -teemapäivää ja kannustetaan ihmisiä hankkimaan tietoa ostamistaan tavaroista. Myyjille voi esittää kysymyksiä: "Anteeksi myyjä, osaisitteko kertoa, missä tämä t-paita on valmistettu? Millaiset työolosuhteet työläisillä on tehtaassa? Entä millaisen elämän tämä possu eli? Mikä älypuhelin kuormittaa ympäristöä vähiten?"

Kulutuskriittisyyden teemaan liittyen kävimme katsomassa ympäristöekologian ryhmän kanssa tänä syksynä elokuvateatterissa tilausnäytöksenä Tavarataivas-elokuvan (mm. tämän näytöksen rahoitimme Sään ääri-ilmiöt -kilpailun voittorahoilla) ja viime vuonna Säilöttyjä unelmia -elokuvan. Suosittelen myös netistä löytyvää Isojen poikien ilmastopelissä -pikadokumenttia, muita nettielokuvia ja blogipostaustani "DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusia tuntia päivässä" linkkeineen.

Suomen Luonnonsuojeluliitto on jo vuodesta 2000 alkaen valinnut yleisöäänestyksellä turhakkeita, joita ilman pärjää mainiosti. Vuoden turhake 2013 julkaistaan joulukuussa ilmestyvässä Suomen Luonto -lehdessä. Aiempina vuosina turhakkeiksi on valittu lehtipuhallin, vaipankätkijä, ulkomainen pullovesi (itsekin olen pulloveden turhuudesta blogannut), hampurilaisaterian kylkiäiset, juotava jugurtti, citymaasturi, kahdet puhelinluettelot, mönkijä, pantiton pullo, ilotulitteet, turkikset, pöntöstä huuhdeltava vessapaperihylsy ja saippua-automaatti.

Turhakelistaa on jokaisen helppo jatkaa itsekin: banaaninkuljetusrasia, hopeoitu samppanjavispilä, hammaslankateline, keitetyn kananmunan kuorenrikkoja, valmis lettutaikina muovipullossa, popcorn-kone jne. Mieluummin elän ja käyn vaikka teatterissa kuin hukun kaikkeen tavaraan ja samalla huonoon omaantuntoon luonnonvarojen kuluttamisesta.

Hauska aiheeseen liittyvä sivusto on myös http://www.mainoskupla.fi/, josta löytyy ns. vastamainoksia. Ne jäljittelevät oikeita mainoksia, mutta niiden sanoma on täysin erilainen. Lisää hykerryttäviä vastamainoksia löytyy Voima-lehden sivulta http://fifi.voima.fi/blogit/Vastamainokset/5. Katso myös ympäristöekologian ryhmämme opiskelijan piirtämä vastamainos. Näiden vastamainosten parissa voi viettää monta todella riemastuttavaa hetkeä! Suosittelen!

Asiantuntijoiden arvio: Merenpinnan kohoaminen saattaa ylittää metrin tällä vuosisadalla

Merenpinnan nousu tällä vuosisadalla on todennäköisesti 70-120 senttimetriä vuoteen 2100 mennessä, jos kasvihuonekaasupäästöjä ei rajoiteta. Kyselyyn osallistuneet 90 asiaa aktiivisesti tutkinutta asiantuntijaa 18 eri maasta ennakoivat merenpinnan nousun mediaanin olevan 200-300 senttimetriä vuoteen 2300 mennessä, ellei päästöjä rajoiteta. Jos päästöjä vähennetään rajusti, asiantuntijat odottavat merenpinnan nousun olevan 40-60 senttimetriä vuoteen 2100 ja 60-100 senttimetriä vuoteen 2300 mennessä. Kyselytutkimuksen toteutti joukko tiedemiehiä Yhdysvalloista ja Saksasta.


 

Merien lämpeneminen. Perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin. Merivesien pintakerros pinnalta 700 metrin syvyyteen on lämmennyt ainakin vuodesta 1971 lähtien. On kuitenkin syytä huomata, että syvien merialueiden lämpötiloista on olemassa suhteellisen vähän havaintotietoa. Syvistä merialueista onkin riittävästi havaintotietoa vasta 1990-luvulta lähtien. Arviot osoittavat, että tuona aikana myös merien syvimmät osat ovat lämmenneet.
Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.

 

"Vaikka ennusteet, joissa ilmastonmuutosta saadaan lievennettyä, osoittavat hyvää mahdollisuutta rajoittaa tuleva merenpinnan nousu noin metriin, korkeiden päästöjen skenaariot uhkaisivat selviytymistä joissakin rannikkokaupungeissa ja alavilla saarilla", sanoo Stefan Rahmstorf Potsdam Institute for Climate Impact Research -tutkimuslaitoksesta. "Riskienhallinnan näkökulmasta ennusteet tulevasta merenpinnan noususta ovat hyvin merkittäviä rannikkoalueiden suunnittelussa."

Merenpinnan nousun ennustamiseen liittyy kuitenkin suuria epävarmuustekijöitä, koska nousuun vaikuttavat fysikaaliset prosessit ovat monimutkaisia. Niihin kuuluvat meriveden lämpölaajeneminen, vuoristoissa ja muualla mantereilla olevien jäätiköiden sulaminen, kaksi suurta jäätikköä Grönlannissa ja Etelämantereella sekä pohjaveden käyttö kasteluun. Eri malleista saadaan hyvin erilaisia vastauksia.  

Valtamerien pinnan nousu on kiihtynyt ja jatkuu todennäköisesti yhä kiihtyvällä tahdilla.
 Perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.

Äskettäin julkaistussa raportissa IPCC joutui tarkistamaan ennusteita ylöspäin noin 60 prosenttia verrattuna edelliseen, vuonna 2007 julkaistuun raporttiin, ja muiden asiantuntijaryhmien arviot merenpinnan noususta antavat jopa vieläkin korkeampia ennusteita. Satelliiteista havaittu merenpinnan nousu kahden viime vuosikymmenen aikana on ylittänyt aiemmat odotukset .

Kyselyyn valittiin 18 maasta ne 90 asiantuntijaa, joilla oli merenpinnan noususta vertaisarvioituja julkaisuja vuoden 2007 jälkeen Thomson Reutersin Web of Science -julkaisutietokannan mukaan. Kaikki nämä 90 kansainvälistä asiantuntijaa olivat viimeisimpien viiden vuoden aikana julkaisseet vähintään kuusi vertaisarvioitua tutkimusta merenpinnan noususta.
 

 Valtamerien pinnan korkeuden kehitys tulevaisuudessa IPCC:n mukaan. Vasemmalla on esitetty muutos, jos kasvihuonekaasuja rajoitetaan tiukasti eli kehityspolun 1 (RCP 2.6) mukaan. Oikealla on muutos, jos päästöt kasvavat nykytahdilla eli kehityspolun 2 (RCP 8.5) mukaan. Keskimmäinen lukuarvo on laskennallinen paras arvio merenpinnan noususta, ja ylin ja alin arvo kertovat todennäköisen luotettavuusvälin. Perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla.
Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.

 

Useimmat kyselyyn osallistuneet asiantuntijat odottavat suurempaa nousua kuin IPCC:n uusimman raportin ennuste 28-98 senttimetrin noususta vuoteen 2100 mennessä. Kaksi kolmasosaa (65 %) vastaajista antoi nousun ylärajasta suuremman arvion kuin IPCC, mikä vahvistaa IPCC:n raporttien olevan konservatiivisia (varovaisia) merenpinnan nousun arvioinnissa .

Asiantuntijoilta kysyttiin nousun ylärajasta myös arviota, jonka alapuolella he odottavat merenpinnan pysyvän 95 prosentin varmuudella vuoteen 2100 mentäessä. Tällä arviolla on merkitystä rannikkoalueiden rakennussuunnittelussa. Jos päästöjä ei rajoiteta, puolet asiantuntijoista (51 %) arvioi nousun ylärajan olevan 1,5 metriä tai enemmän ja neljäsosa (27 %) 2,0 metriä tai enemmän. Vuoteen 2300 mentäessä enemmistö (58 %) asiantuntijoista arvioi nousun ylärajan olevan 4,0 metriä tai enemmän.

Vaikka yleensä on tapana katsoa suhteellisen lyhyen ajan ennusteita, jotka päättyvät vuoteen 2100, merenpinnan nousu ei silti tietenkään pysähdy kyseisenä hetkenä. "Kaiken kaikkiaan asiantuntijalausunnot sekä IPCC:n ennusteet vuodelle 2300 kuvastavat sitä riskiä, että rajoittamattomien päästöjen seurauksena lämpötilan nousu voisi altistaa rannikkoalueiden väestön pitkällä aikavälillä usean metrin merenpinnan nousulle", sanoo Rahmstorf. "Ne kuitenkin osoittavat myös mahdollisuuksia estää niin suuri merenpinnan nousu, jos tehdään huomattavia päästövähennyksiä."

Artikkeli: B.P. Horton, S. Rahmstorf, S.E. Engelhart, A.C. Kemp: Expert assessment of sea-level rise by AD 2100 and AD 2300. Quaternary Science Reviews (2013). [doi:10.1016/j.quascirev.2013.11.002]

Linkki artikkeliin sen jälkeen, kun se julkaistaan verkossa (ei ole vielä tätä kirjoitettaessa saatavilla): http://dx.doi.org/10.1016/j.quascirev.2013.11.002

 

Blogikirjoitukseni perustuu artikkelista julkaistuun lehdistötiedotteeseen.

Supertaifuuneja, liiallista hygieniaa, autovarkaita ja opetusmateriaalia ilmastonmuutoksesta

Tänään on vietetty Biologian ja maantieteen opettajien liiton syyspäiviä Helsingin Sibelius-lukiossa.

Itse olin päivillä esittelemässä TULUVAT-hankkeen uusia oppimateriaaleja yhdessä Ilmatieteen laitoksen tutkija, FT Heikki Tuomenvirran kanssa. Eilen hankkeemme nimittäin avasi Ilmasto-oppaaseen uuden osion, jossa on valmiita oppimateriaaleja lukioon ilmastonmuutosasioiden opetukseen. Mukana on myös Viivi ja Wagner -sarjakuvia sekä 48 dian esitys interaktiivisine tehtävineen SMART Board -kosketustaululla käytettäväksi ja webinaaritallenteita. Kannattaa tutustua myös Ilmastovisaan, johon on tulossa uusia tehtäviä, sekä lukuisiin 3-6 minuutin pituisiin tutkijahaastatteluvideoihin ja suomeksi tekstitettyihin tietoiskuvideoihin ilmastonmuutoksesta. Opinto-ohjausta vartenkin on tehty oma videonsa tutkijan työstä.

Syyspäivillä oli lukuisia muitakin äärimmäisen kiinnostavia esityksiä.

Ylen sääpalvelun vetäjä, meteorologi Seija Paasonen: Haiyan-taifuuni ja sään ennustaminen

Seija Paasonen tuli Ilmatieteen laitokselle kesätöihin vuonna 1982. Siitä lähtien hän on ollut samalla alalla.

Haiyan-supertaifuunissa 10 minuutin keskimääräinen tuulennopeus oli yli 58 m/s ja maksiminopeus noin 90 m/s, puuskissa jopa yli 100 m/s. Saffir-Simpsonin asteikolla taifuuni oli siis luokkaa 4-5.

Haiyanissa pilvialueen laajuus oli vajaat 2000 km ja hirmumyrskyluokkaa olevia tuulia esiintyi yli 200 kilometrin päässä myrskyn silmästä.

Yksi myrskyn mahdollistavista tekijöistä oli harvinaisen lämmin merivesi. Myrsky eteni nopeasti, joten se ei ehtinyt imeä itseensä (pintavettä syvempänä olevaa) viileää vettä, joka olisi hidastanut sen nopeutta. Lisäksi myös syvällä vesi olisi ollut epätavallisen lämmintä.

Tuhoihin vaikutti myös se, että pohjoisen korkeapaine oli normaalia etelämpänä ja siten supertaifuunikin eteni normaalia eteläisempää reittiä alueille, joilla taifuuniin ei oltu osattu varautua.

Tänä vuonna Tyynenmeren alueella on ollut 13 taifuunia (normaalisti 20-30 vuodessa) ja Atlantilla 2 hurrikaania (normaalisti 5-6, maksimisaan 15). Tämä vuosi ei siis ole ollut voimakas trooppisten syklonien vuosi. Ilmastonmuutoksen myötä supertaifuunien ja -hurrikaanien määrän ennustetaan kuitenkin lisääntyvän. Yksittäisiä myrskyjä on kuitenkin vaikea yhdistää nimenomaan ilmastonmuutoksesta johtuviksi.

Suomi sijaitsee väli-ilmastossa länsituulten vyöhykkeellä. Suursäätilan määräävät yläilmakehän tapahtumat. Paikalliseen säähän kuitenkin vaikuttavat myös alueelliset sekä pienilmaston tekijät.

Sulkukorkea (ns. blocking-korkeapaine), jota matalapaineet kiertävät, voi vaikuttaa Suomen säätilan pysyvyyteen pitkiäkin aikoja, vaikka yleensä meillä sää vaihtelee nopeasti.

Jet stream -suihkuvirtaus aaltoilee voimakkaasti pohjois-eteläsuunnassa. Jos Suomi jää suihkuvirtauksen itäreunalle, meille tulee etelästä pitkiä aikoja lämmintä ja kosteaa ilmaa. Näin tapahtui esimerkiksi kesällä 2012. Jos sen sijaan Suomi jää suihkuvirtauksen länsireunalle, Suomeen voi virrata pitkään kylmää ilmaa.

Aiemmin säähavaintoasemilla tehtiin SYNOP-säähavaintoja kolmen tunnin välein ja lentokentillä lisäksi METAR-säähavaintoja tunnin tai puolen tunnin välein. Nyt monet säähavaintoasemat on automatisoitu ja havaintoja saadaan vaikka 10 minuutin välein. Kaikkia parametreja ei kuitenkaan saada lainkaan tai riittävän tarkasti. Tällaisia ovat esimerkiksi pilviluokat ja lumipeite sääaseman ympäristössä. Näiden havaintojen puute vaikeuttaa meteorologin työtä.

Ongelmana ovat myös havaintosarjojen epäjatkuvuudet. Sääaseman paikka on voinut vaihtua tai mittalaitteita on uusittu erilaisiksi.

Meteorologin tehtävänä on vertailla eri mallien antamia ratkaisuja ja myös korjata mallien ratkaisuja. Esimerkiksi talvista inversiotilannetta numeeriset mallit eivät kykene käsittelemään oikein, jolloin tulkitsemattomat mallien ennusteet antavat hyvin virheellisiä tietoja.

Paasosen mukaan näennäistarkat piste-ennusteet ovat "meteorologinen syöpä". Ei pidä luottaa ennusteisiin, joissa koko päivän säätä paikkakunnalla kuvataan vain yhdellä symbolilla. Muutenkaan ei pidä tuijottaa pelkästään yhtä paikkaa, vaan on katsottava myös sitä, millaista säätä on odotettavissa lähiympäristössä.

Opetuskäyttöön Paasonen suositteli MetLink-sivustoa.

Professori Ilkka Hanski: Luonnon momimuotoisuus, mikrobit ja allergiat

Vuodesta 1970 lähtien luonnon monimuotoisuus on hyvin tunnettujen selkärankaisten osalta vähentynyt noin 30 %. Samaan aikaan allergiat ovat yleistyneet. Ilkka Hanski alkoikin pohtia professori Tari Haahtelan kanssa, voisiko näiden megatrendien välillä olla yhteys.

Tutkija David P. Strachan esitti Hygiene hypothesis -ajatuksen jo vuonna 1989 ja Graham Rook taas The Old Friends -hypoteesin vuonna 2003. Oli huomattu, että maatiloilla kasvaneilla lapsilla on parempi immuunitoleranssi.

Hanski ja Haahtela aloittivat uudet tutkimukset. Tutkimukseen osallistuneiden lasten kodin ympärille piirrettiin säteeltään kolmikilometrinen ympyrä, jolta tarkasteltiin Google Earthin  avulla maankäyttömuotoja. Tulosten mukaan atopia lisääntyy, kun rakennetun ympäristön osuus kasvaa ja metsä- sekä maatalousmaan laskee.

Tilastollisesti merkitseviä tuloksia saadaan, kun tarkastellaan kodin lähiympäristöä (3-5 km). Isommalle tarkastelualueelle tulee lähes kaikenlaisia ympäristöjä, jolloin tulokset eivät erotu toisistaan. Voimakas, tilastollisesti merkitsevä tulos saadaan nimenomaan silloin, kun tarkastellaan varhaislapsuuden (0-1 vuotta) eli syntymäkodin ympäristöä. Atopian lisäksi samantapaisia tuloksia on saatu astman kehityksestä.

Erityisen tärkeäksi atopiaa estäväksi tekijäksi tutkimuksessa nousi vähälukuisten kukkakasvien määrä. Niillä on selkeästi terveyttä lisäävä vaikutus. Ei ole kuitenkaan täysin selvää, mitä kautta niiden vaikutus ilmenee. Ehkä vähälukuiset kukkakasvilajit ilmentävät vähemmän hoidettua pihaa, millä on edullinen vaikutus.

Lasten käsivarsista otettiin mikrobien pyyhkäisynäyte (16S rRNA), joista saatiin analysoitua kaikkiaan 580 mikrobisukua. Ilmeni, että proteobakteerien määrä lisääntyi, kun kodin ympäristössä oli paljon metsää ja maatalousmaata.

Kun gammaproteobakteerien lukumäärä suhteutettiin kaikkien bakteerien lukumäärään, havaittiin että terveillä nuorilla oli monimuotoisempi gammaproteobakteerien määrä. Tämä voi olla sekä syy että seuraus.

Interleukiini-10 on tulehdusreaktioita hillitsevä signaaliproteiini. Terveillä yksilöillä on paljon tätä interleukiinia. Tässä tutkimusvaiheessa ilmeni, että nimenomaan gammaproteobakteerien suhteellinen runsaus (ei monimuotoisuus) on yhteydessä terveyteen. Erityisesti Acinetobacter-suku näytti liittyvän suureen interleukiini-10-määrään. Sen sijaan atooppisilla lapsilla vaste on murtunut.

Vaikuttaa siis siltä, että tutkitut kaksi megatrendiä (biodiversiteetin väheneminen ja tulehdusperäisten sairauksien yleistyminen) ovat yhteydessä toisiinsa erityisesti kehittyneissä teollisuusmaissa. Altistuminen monimuotoiselle siitepölylle ennustaa immuunijärjestelmän voimakkaampaa toleranssia. Oleellista on siis lasten läheinen kontakti luonnon kanssa, olkoonpa kyseessä kaupunki- tai maaseutuympäristö. On tosin huomattava, että atopiaan vaikuttavat osin myös perintötekijät.

Professori Seppo Meri: Ihmisen autoimmuunisairaudet

Meri puhui mm. sokeritaudista, astmasta, multippeliskleroosista ja turvotuksista. Ihmisen immunologinen järjestelmä voidaan jakaa luontaiseen ja opittuun järjestelmään. Luontaiseen järjestelmään kuuluvat komplementit (tulehdus + tappo) ja fagosyytit. Opittuun (adaptiiviseen) järjestelmään kuuluvat vasta-aineet (B-solut, Fabriciuksen Bursa) ja T-solut (Thymus eli kateenkorva, soluvälitteinen immuniteetti). Opittu järjestelmä toisaalta oppii reagoimaan vieraisiin aineisiin ja toisaalta oppii olemaan reagoimatta omia kudoksia vastaan. Virheet voivat aiheuttaa autoimmuunisairauksia. Kesken tämän mielenkiintoisen luennon jouduin kuitenkin poistumaan hankkeemme ständin valmisteluun. 

Oikeusbiologian laboratorion johtaja, FT, dosentti Jukka Palo: DNA-menetelmien nykyiset sovellukset oikeusbiologiassa

Oikeusgenetiikkaa voidaan käyttää yksilöntunnistukseen (isyystutkimukset, sukulaisuusselvitykset pakolaisten perheenyhdistämisessä, vainajan tunnistaminen, rikokset), DNA-diagnostiikkaan (geneettiset alttiudet kuolemaan), farmakogenetikkaan (vierasainemetabolia) ja lajintunnistukseen (luut, jäänteet, mikrobit). Kehitteillä on fyysisen ulkomuodon rekonstruointi.

Jos DNA:sta tutkitaan 3 200 000 000 emäsparia, kaksi ihmistä eroaa keskimäärin kolmella prosentilla. Eroavia kohtia on siis 95 000 000.

Jos isyystutkimuksessa mies sopisi näytteiden perusteella lapsen isäksi, on vielä laskettava, kuinka monta kertaa todennäköisempää on se, että lapsen isä on tutkittu mies kuin satunnaisesti väestöstä valittu mieshenkilö. Alleelien esiintymistodennäköisyydet nimittäin vaihtelevat. Kun on tutkittu useita kohtia, todennäköisyydeksi voidaan saada esimerkiksi 99,99999998 %.

Palo esitteli lukuisia käytännön esimerkkejä. Eräässä autovarkaustapauksessa oikeusbiologi oli tutkinut löytyneen varastetun auton sisällä olleen hyttysen imemää verta. Kun siitä eristettiin ihmisen DNA, rikosrekisterin perusteella päästiin todennäköisen varkaan jäljille. Hovioikeudessa syyte kuitenkin kaatui, koska epäilty varas sanoi liftanneensa kyytiin kyseiseen autoon.

Miksi esimerkiksi kouluampumisten uhreille tehdään hammas-, sormenjälki- tai DNA-tutkimus? Toisaalta tämä on Interpolin protokollan vaatimus, toisaalta tärkeä asia siksi, että kuoleman jälkeen ihmistä on ehkä vaikea tunnistaa ulkonäöstä. Luennolla tuskin kukaan tunnisti esimerkiksi Marilyn Monroesta kuoleman jälkeen otettua kuvaa.

Tulossa on uuden sukupolven sekvensointimenetelmiä, jotka takaavat yhä enemmän sekvenssidataa ja suhteellisesti yhä halvemmalla. Toisaalta kaiken tuon saadun datan tutkiminen vaatii paljon työtä.

T-solujen DNA:sta on mahdollista arvioida henkilön ikä plus miinus yhdeksän vuoden tarkkuudella.

Yksilöntunnistus on tärkeää oikeusturvan, vakuutusten, omaisten ja ihmisoikeuksien takia. Näin esimerkiksi omaiset saavat tiedon läheisensä kohtalosta ja sodissa sotarikoksiin syyllistyneitä saadaan kiinni.

Professori Minna Nyström: Onko epigenetiikasta koulukäyttöön?

Epigenetiikka tarkoittaa geenien ilmentymiseen liittyvän tiedon periytymistä. Epigenetiikassa tutkitaan esimerkiksi geenien ilmentymisen muutoksia, jolloin geenituotetta syntyy liikaa tai liian vähän.

Epigenetiikkaa on lukiokirjoissa aivan liian vähän. Tai oikeastaan sitä ei edes ole. Nyströmin mukaan sitä pitäisi kuitenkin ehdottomasti olla.

Parhaiten tunnettu epigeneettinen muutos on DNA:n metylaatio. Ruokavalio voi vaikuttaa DNA:n metylaatioon, mikä taas voi aiheuttaa ikääntymistä ja syöpää. Hiirikokeilla on osoitettu, että äidin syömä ravinto vaikuttaa raskausaikana myös jälkeläisiin.

Mehiläisillä kuningatarhyytelössä on aineita, jotka vaikuttavat epigeneettiseen säätelyyn hiljentämällä elimistön metylaatiogeenin. Näin kuningatar pysyy ainoana naaraana fertiilinä eli lisääntymiskykyisenä.

Rottakokeiden mukaan poikasten hellä hoivaaminen vaikuttaa positiivisesti poikasiin.

Epigeneettisessä säätelyssä tapahtuvat muutokset ovat ainakin osittain palautuvia. Tästä hyvä esimerkki on tupakoinnin lopettaminen. Ei pidä siis syyttää kaikesta vain geenejä ja epigenetiikkaa. Kannattaa välittää tästä hetkestä!

Päivän viisaus

"Paras aika istuttaa puu oli 20 vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt." (kiinalainen sananlasku) 

Tänä iltana biologian ja maantieteen opettajien syyspäivät jatkuvat Natura-lehden 50-vuotisjuhlilla. Huomenna sunnuntaina on ohjelmassa mm. Talvivaaraa sekä muita ajankohtaisia luonnon- ja ympäristönsuojeluasioita, nuorten arkea osana maantieteen opetusta ja geologisia kansallismaisemia sekä työpajoja. TULUVAT-hanke esittäytyy kolmen työpajan voimin.

Talven sääennuste 2013-2014

Viiden kansainvälisen tutkimuslaitoksen pitkän aikavälin sääennusteissa eli vuodenaikaisennusteissa Suomen talvi 2013-2014 näyttää hyvin tavanomaiselta. Marraskuu voi kuitenkin olla tavanomaista lämpimämpi. Joulu-tammikuussa itätuulet voivat ajoittain tuoda maahamme tavanomaista kylmempää säätä, vaikka kuukausien keskimääräiset lämpötilat vaikuttavatkin olevan lähellä tavanomaisia lukemia. Ennusteet päivittyvät tämän artikkelin linkkeihin. Lisäksi päivitän ennusteita myöhemmin tämän kirjoitukseni kommentteihin.

© Jenny Sturm - Fotolia.com

ECMWF: pohjoisessa lämmintä, muualla tavanomainen talvi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) vuodenaikaisennusteen mukaan marras-tammikuun jakso vaikuttaa Suomessa sekä lämpötiloiltaan että sademääriltään tavanomaiselta, paitsi Pohjois-Lapissa voi olla tavanomaista lämpimämpää.

Suomen Ilmatieteen laitoksen meteorologi kuitenkin tulkitsee (11.10.2013) ECMWF:n ilmanpaine-ennustetta siten, että Etelä- ja Keski-Suomeen pääsisi ehkä virtaamaan kylmää ilmaa idästä. Tämä voisi enteillä tavanomaista kylmempää talvea.

Venäjän ilmatieteen laitos: lämmin ja sateinen talvi

Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa marras-tammikuun jaksolle koko Suomeen tavanomaista lämpimämpää ja sateisempaa.

NOAA/NWS: marraskuu lämmin, muuten tavanomaisia talvilämpötiloja

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS arvioi kolmen kuukauden jaksojen lämpötilaennusteissaan (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) koko Suomen olevan lämpötiloiltaan lähellä tavanomaista.

Lämpötilojen kuukausittaisessa tarkastelussa marraskuu on ennusteen mukaan Suomessa 0,5-2,0 astetta tavanomaista lämpimämpi. Joulu-, tammi- ja helmikuussa ollaan lähellä tavanomaisia lukemia. On kuitenkin syytä huomata, että joulu- ja tammikuussa meitä lähellä Venäjän puolella (ja osin myös Keski-Euroopan pohjoisosissa) näyttäisi olevan 0,5-2,0 astetta tavanomaista kylmempää, joten kylmä ilma voi ajoittain yltää myös meille. Maaliskuu näyttäisi olevan myös Suomessa hieman tavanomaista viileämpi.

Sademäärien kuukausittaisessa tarkastelussa joulukuu näyttäisi olevan tavanomaista kuivempi ja helmikuu ehkä sateisempi. Muiden kuukausien sademäärät ovat tavanomaisia. Lisää ennusteita löytyy tästä linkistä.

IRI: lämpötilat ja sademäärät tavanomaisia, marraskuu ehkä lämmin

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) mukaan marras-, joulu- ja tammikuun jaksolla normaalia lämpimämmän sään todennäköisyys Suomessa on 40 %, normaalin 35 % ja normaalia kylmemmän 25 %. Aivan pohjoisimmassa Suomessa on vielä hieman suurempi todennäköisyys lämpimään säähän. Joulu-helmikuun jaksolla ja samoin tammi-maaliskuun jaksolla ollaan hyvin lähellä tavanomaisia lukemia. Tämä siis ennakoi sitä, että erityisesti marraskuu vaikuttaisi olevan lämmin. Sademäärät näyttävät tavanomaisilta koko talven ajan.

WSI: marraskuussa lämmintä, joulukuussa kylmää

Kaupallinen WSI (Weather Services International) ennustaa Suomen olevan marraskuussa tavanomaista lämpimämpi ja joulukuussa tavanomaista kylmempi.

Voiko sään vuodenaikaisennusteisiin luottaa?

Tämän syksyn vuodenaikaisennusteet osuivat kohtalaisen hyvin oikeaan. Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on kuitenkin huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -syklin vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Suomessa vallitsee väli-ilmasto, jossa on sekä meri-ilmaston että mannerilmaston piirteitä. Tuulen suunta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kumpi näistä piirteistä on voitolla. Yleensä meillä vallitsevat talvella lauhat lounais- ja länsituulet, mutta toisinaan voimme olla pitkäänkin Venäjältä tulevan mantereisen ja kylmän vaikutuksen alaisina.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, ns. vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja. Ne eivät kerro esimerkiksi sitä, milloin ensilumi tulee. Ensilumen ajankohdista kannattaa katsoa Ilmatieteen laitoksen tilastoja ja havaintoja.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa talvesta keskimääräistä lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on hieman tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että talvilämpötilat ovat suurimmat osan ajasta aivan normaaleja (vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), mutta jossakin vaiheessa on erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri sääennusteissa käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010.

Myös tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010, paitsi Venäjän ilmatieteen laitoksella 1971-2010.

Tarjolla on jopa päiväkohtainen sääennuste kuukaudeksi

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin päiväkohtaisia ennusteita jopa yli kuukaudeksi. Tässä esimerkkeinä marraskuun sääennusteet Helsinkiin, Kouvolaan, Tampereelle, Turkuun, Kuopioon ja Rovaniemelle. Harmaalla tai beigellä pohjavärillä näkyvät havainnot, sinisellä värillä ennusteet. Merkintä "Hist. Avg." tarkoittaa pitkän aikavälin tilastollista keskiarvoa ko. päivämäärän lämpötiloista (Lo = alin lämpötila).

Tällaiset ennusteet ovat kuitenkin hyvin epävarmoja. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava.

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastonmuutoksen tieteellistä taustaa käsittelevän osaraportin

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi 27.9.2013 viidennen arviointiraporttinsa ensimmäisestä, ilmastonmuutoksen tieteellistä perustaa käsittelevästä osaraportista (WG1) tiivistelmän ja eilen (30.9.) koko WG1-osaraportin ensimmäisen julkisen version. Lopullisesti hyväksytty versio ilmestynee tammikuussa 2014. Raportin mukaan on äärimmäisen todennäköistä, että ihmiskunta on 1950-luvulta alkaen suurin syy maapallon ilmaston lämpenemiseen. Maapallon pinta on lämmennyt 0,85 astetta ajanjaksolla 1880-2012. Tämän vuosisadan loppuun mennessä maapallo (keskilämpötila 2081-2100) lämpenee 0,3-4,8 astetta verrattuna jo esiteollisesta ajasta lämmenneen jakson 1986-2005 keskilämpötilaan ja Suomi (keskilämpötila 2070-2099) Ilmatieteen laitoksen laskelmien mukaan 1,1-8,2 astetta verrattuna jo lämmenneen jakson 1971-2000 keskiarvoon riippuen siitä, kuinka hyvin kasvihuonekaasupäästöjä onnistutaan rajoittamaan.

Kuva perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.

Maapallon pinta on lämmennyt melkein kaikkialla ajanjaksolla 1901-2012. Ilmakehän alin osa eli troposfääri on lämmennyt maailmanlaajuisesti. Merenpinta on noussut, ja meret ovat happamoituneet. Jääpeite on pienentynyt. Grönlannissa jääpeite on sulanut viimeisimmän vuosikymmenen aikana jopa kuusi kertaa aiempaa nopeammin.

Ihmiskunnan aiheuttama säteilypakote kasvanut

Kuva perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.

Ihmiskunnan aiheuttama säteilypakote vuonna 2011 oli +2,29 wattia per neliömetri (hiilidioksidin +1,68 wattia ja metaanin +0,97 wattia per neliömetri) verrattuna esiteolliseen aikaan (vuoteen 1750). Vuoden 1970 jälkeen säteilypakote on kasvanut aiempaa nopeammin. 

Kolme viime vuosikymmentä mittaushistorian lämpimimpiä

Kuva perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.

Maapallon pinta on lämmennyt 0,85 astetta ajanjaksolla 1880-2012. Jokainen kolmesta viimeisimmästä vuosikymmenestä (1980-1990, 1990-2000, 2000-2010) on ollut aina edellistä vuosikymmentä lämpimämpi ja lämpimämpi kuin mikään aikaisempi vuosikymmen mittaushistorian aikana (alkaen vuodesta 1850).

Yli 90 prosenttia maapallon lisääntyneestä lämpöenergiasta varastoitunut meriin

Kuva perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.

Meret ovat lämmenneet eniten lähellä pintaa, syvyydellä 0-75 metriä yli 0,1 astetta vuosikymmenessä vuosina 1971-2000. Syvyydelle 0-700 metriä on varastoitunut yli 60 prosenttia maapallon ilmastojärjestelmän lisääntyneestä lämpöenergiasta. Meret lienevät lämmenneet myös 700-2000 metrin syvyydessä. Sen sijaan 2000-3000 metrin syvyydellä ei ole havaittu ilmeistä lämpenemistä. Yli 3000 metrin syvyydellä on todennäköisesti havaittu lämpenemistä varsinkin Eteläisellä jäämerellä.

Merenpinta nousi 1900-luvulla 19 senttiä ja noussee 2000-luvulla 26-97 senttiä

Kuva perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.

Merenpinta on noussut keskimäärin 19 cm ajanjaksolla 1901-2010 ja tulee todennäköisesti nousemaan tällä vuosisadalla 26-82 cm (keskiarvo vuosina 2081-2100, jolloin vuonna 2100 nousua voisi olla jopa noin 97 cm) verrattuna vuosien 1986-2005 maailmanlaajuiseen kerskiarvoon, mutta paikalliset vaihtelut ovat suuria. Suomessa nousu on maankohoamisesta johtuen vähäisempää kuin valtamerissä, Helsingissä noin 40 cm. Maailmanlaajuisesta merenpinnan noususta veden lämpölaajenemisen vaikutukseksi arvioidaan 30-55 prosenttia ja jäätiköiden sulamisen vaikutukseksi 15-35 prosenttia. Valtamerten pinnan nousu kuitenkin jatkuu vielä pitkään lämpötilan nousun tasaannuttua, koska muutokset merissä tapahtuvat hitaasti. Lisäksi Etelämantereen merkittävät jääpeitteen muutokset voisivat nostaa merenpintaa ennustettua enemmän.

Pohjoiset alueet lämpenevät maapallon keskiarvoa enemmän

Kuva perustuu IPCC:n 5. arviointiraportin WG1-osaraportin tietoihin.
Kuvan lähde Ilmatieteen laitos ja ympäristöministeriö.

Tämän vuosisadan loppuun mennessä maapallo (keskilämpötila 2081-2100) lämpenee 0,3-4,8 astetta verrattuna jo esiteollisesta ajasta lämmenneen jakson 1986-2005 keskilämpötilaan ja Suomi (keskilämpötila 2070-2099) Ilmatieteen laitoksen laskelmien mukaan 1,1-8,2 astetta verrattuna jo lämmenneen jakson 1971-2000 keskiarvoon riippuen siitä, kuinka hyvin kasvihuonekaasupäästöjä onnistutaan rajoittamaan. Todennäköisesti maailmanlaajuinen lämpötilan nousu ylittää 1,5 astetta vuonna 2100.

Lisätietoja

IPCC:n tiivistelmä englanniksi

IPCC:n tiivistelmä lyhennettynä suomeksi (Ilmastotieto)

IPCC:n WG1-raportti 2013 englanniksi

Pasi Toiviaisen mielipiteitä IPCC:n osaraportin uutisoinnista

Ilmastonmuutoksen "äärimmäisen todennäköinen" syy: Ihminen (Helsingin Sanomat)

Suomen ilmaston lämpeneminen on voimakkaampaa kuin maapallolla keskimäärin (Helsingin Sanomat)

Johtaja Ilmatieteen laitokselta: Ilmastonmuutosta ei tarvitse enää tutkia (Helsingin Sanomat)

Ilmastopomo HS:lle: On varauduttava katastrofeihin (Helsingin Sanomat)

Ilmasto-oppaan suomenkieliset infografiikat IPCC:n osaraportista

Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa (Jarin blogi)

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa (Jarin blogi)

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti (Jarin blogi)

Mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta: Vuosi 2012 noin yhdeksäs (Jarin blogi)

Ainakin puolet viime vuonna havaituista sään ääri-ilmiöistä johtui osaksi ilmastonmuutoksesta (Jarin blogi)

Ainakin puolet viime vuonna havaituista sään ääri-ilmiöistä johtui osaksi ilmastonmuutoksesta

Vuoden 2012 kahdestatoista tutkitusta sään ääri-ilmiöstä kuuteen vaikutti ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. Kuuteen muuhun ilmastonmuutoksen ei tutkimuksissa havaittu selvästi vaikuttaneen, mutta ilmastonmuutoksen osuutta niihin ei kuitenkaan voida täysin sulkea pois, vaan kyse voi olla tutkimusmenetelmiin liittyvistä puutteista. Kaikki viime vuoden ääri-ilmiöt olisivat tapahtuneet ilman ilmastonmuutostakin, mutta ainakin puolta näistä voimisti ilmastonmuutos. Näin kertoo tämän viikon tiistaina julkaistu tutkimuskokoelma, joka perustuu 18 tutkimusryhmän tekemään 19 vertaisarvioituun tutkimukseen sään ääri-ilmiöistä vuonna 2012.

Tutkimuskokoelmassa analysoidut vuoden 2012 sään ääri-ilmiöt olivat vähäinen sademäärä Keski-Yhdysvalloissa, helleaalto USA:n itäosissa keväällä ja kesällä (kolme tutkimusta), Sandy-hurrikaani, syyskuun ennätyspieni arktisen merijään pinta-ala (kaksi tutkimusta), ohut jään paksuus Alankomaissa helmikuun kylmyydestä huolimatta, Euroopan poikkeukselliset sademäärät kesällä (Pohjois- ja Luoteis-Euroopassa sateista, mm. Isossa-Britanniassa tulvia ja sateisin kesä vuoden 1912 jälkeen; Lounais-Euroopassa kuivuus, mm. Espanjassa maastopaloja ja kuivin kesä 60 vuoteen; neljä tutkimusta), Iberian niemimaan talvikuivuus 2011-2012, sateiden puute Itä-Keniassa ja Etelä-Somaliassa, Pohjois-Kiinan tulvat, Lounais-Japanin rankkasateet, Itä- ja Kaakkois-Australian rankkasateet ja kahden päivän äärimmäinen sademäärä Uudessa-Seelannissa (muista analysoiduista ilmiöistä poiketen jo vuoden 2011 joulukuussa).

Ilmastonmuutos vastaa ylinopeuden aiheuttamaa onnettomuusriskiä

Ilmastonmuutosta voi verrata ylinopeuteen. Jos lisäät ajonopeuttasi hieman joka kuukausi, onnettomuuden todennäköisyys kasvaa. Silti varsinainen onnettomuuden aiheuttaja voi olla märkä tienpinta, eteen kurvaava kuorma-auto tai tekstiviestiä lähettävä kuljettaja eikä ylinopeus sinänsä. Ylinopeus vain lisää onnettomuuden todennäköisyyttä ja kasvattaa seurauksien vakavuutta. Onnettomuuteen ei kuitenkaan vaikuta pelkästään nopeus vaan myös olosuhteet.

Samoin sään ääri-ilmiöt johtuvat yleensä luonnollisesta vaihtelusta (vastaa ajo-olosuhteita), mutta ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos (esimerkiksi sademäärien lisääntyminen haihdunnan lisääntymisen myötä, vastaa ylinopeutta) lisää niiden todennäköisyyttä ja voimakkuutta. Lisäksi ihmisen vaikutuksen osuus vaihtelee sen mukaan, arvioidaanko säätapahtuman todennäköisyyden kasvua vai sen voimakkuuden lisääntymistä.

Yhdysvalloissa historian kuumin kuukausi, kevät ja vuosi

Kaikkein selvimmin ilmastonmuutos vaikutti kevään ja kesän helleaaltoon Yhdysvalloissa. Vuosi 2012 oli Yhdysvaltain mantereella koko tilastohistorian (alkaen vuodesta 1895) lämpimin. Yksittäisistä kuukausista maaliskuu oli tilastohistorian lämpimin maaliskuu ja heinäkuu kaikista kuukausista kaikkien aikojen lämpimin. Myös kevät kokonaisuutena oli mittaushistorian lämpimin. Luonnolliset säätapahtumat vaikuttivat helleaallon syntyyn, mutta ilmastonmuutos on voimistanut helleaaltoja ja lisännyt tällaisten helleaaltojen todennäköisyyden nelinkertaiseksi. Itä-USA:n maalis-toukokuun lämpötiloista 35 % oli tutkimuksen mukaan yhteydessä ilmastonmuutokseen.

Sandy-hurrikaanin kaltaiset hasardit yleistyvät

Sandy-hurrikaanin tuhoja Yhdysvalloissa. Kuvan © Leonard Zhukovsky - Fotolia.com.

Yhdysvalloissa huomiota herättivät myös Sandy-hurrikaanin aiheuttamat tulvat. Sandy on kuitenkin erityisen vaikea tutkimuskohde, koska sen syntyyn vaikuttivat useat eri tekijät, esimerkiksi samaan aikaan sattunut voimakas nousuvesi ja erityisen voimakkaat länsisuuntaiset ilmavirtaukset.

Tutkimuksen mukaan Atlantic Cityn eteläpuolisilla alueilla Sandyn kaltaisen myrskytulvan esiintymistodennäköisyys oli 1950-luvulla kerran vuosisadassa, nyt kerran parissa vuosikymmenessä. Vuonna 2050 todennäköisyys tulee olemaan likimain sama tai hieman suurempi kuin vuonna 2012, jos merenpinta nousee vain vähän. Sen sijaan suurimpien merenpinnan nousuennusteiden toteutuessa Sandyn kaltaisia myrskytulvia voi esiintyä vuosittain. Vuonna 2100 niitä olisi vuosittain keskimääräisilläkin merenpinnan nousuennusteilla. Esiintymistodennäköisyyden kasvuun vaikuttaa siis erityisesti merenpinnan kohoaminen.

Pohjoisemmilla alueilla Sandyn kaltaisen hurrikaanin vaikutukset ovat suuremmat, mutta siellä sellaisen esiintymistodennäköisyys ei kasva aivan yhtä paljon. Sandyn kaltaisen myrskytulvan esiintymistodennäköisyys Sandy Hookin alueella olisi ollut vuoden 1950 olosuhteissa kerran 435 vuodessa, nykyisin kerran 295 vuodessa. Ennusteen mukaan vuonna 2100 vastaavia myrskytulvia tulee olemaan kerran 20 vuodessa, jos merenpinta nousee keskimääräisten ennusteiden mukaisesti. Jos sen sijaan merenpinta nousee suurimpien ennusteiden mukaisesti, vastaavia myrskytulvia tulee olemaan useammin kuin kahden vuoden välein.

Todellisuudessa tällaisilla tarkoilla vuosiluvuilla ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä ne ovat vain yksittäisen tutkimuksen tuottamia tuloksia. Tärkeämpää on katsoa lähinnä sitä, yleistyvätkö vai harvinaistuvatko tietyt sääilmiöt ilmastonmuutoksen myötä. Sandyn kaltaisten myrskytulvienkin kohdalla pitäisi pikemminkin puhua todennäköisyyden kasvusta kolmanneksella tai kahdella kolmanneksella (verrattuna vuoteen 1950) kuin tarkoista vuosiluvuista.

Arktisen merijään pinta-ala mittaushistorian pienin

Arktisen merijään sulamisen pitkän aikavälin trendi vastaa hyvin ilmastonmuutosta. Pinta-ala oli 18. syyskuuta 2012 koko mittaushistorian pienin, vain 3,41 miljoonaa neliökilometriä. Tämä on vain noin puolet vuosien 1979-2000 syyskuun keskiarvosta ja 2,01 miljoonaa neliökilometriä vähemmän kuin vuosien 2000-2011 keskimääräinen syyskuun minimi sekä selvästi pienempi kuin malliparven (useiden eri mallien) ennusteet luotettavuusrajoilla 5-95 prosenttia. Mallit eivät siis osanneet ennustaa näin nopeaa arktisen merijään sulamista, vaan sulaminen oli voimakkaampaa kuin malliparven ennusteessa luonnollinen vaihtelu ja ihmisen vaikutus yhdistettyinä.

Olisiko mahdollista, että elokuun myrsky 6.-8.8.2012 olisi hajottanut ja kuljettanut jäätä pois (lämpimämmille alueille) niin paljon, että ennätyksellinen arktisen merijään minimi johtuisi tästä? Tutkimuksen mukaan myrskyn vaikutus kuitenkin näyttää vain minimaaliselta. Suurimpina syinä ovat ”merijään muisti” (pitkäaikaisen lämpenemistrendin aiheuttama merijään ohentuminen eli merijään tilavuuden pienentyminen) ja osittain pitkäaikaisesta lämpenemistrendistä johtuneet korkeat pintalämpötilat.

Mallien mukaan arktinen alue voi olla kesällä jäätön muutamassa vuosikymmenessä. Nykyisestä trendistä ekstrapoloiden näyttäisi kuitenkin siltä, että arktiselle alueelle voisi tulla lähes jäätön kesä jo alle vuosikymmenessä.

Alankomaiden luistelumaraton jäi haaveeksi

Alankomaissa perinteinen 11 kaupungin luistelumaraton kanavia pitkin on yli 200 kilometriä pitkä. Siihen osallistuu yli 16 000 luistelijaa ja yli miljoona katsojaa reitin varrella. Luistelumaraton päästiin järjestämään 15 kertaa 1900-luvulla, viimeksi tammikuussa 1997. Jotta luistelun järjestäminen olisi mahdollista, jään paksuuden on oltava vähintään 15 senttimetriä.

Joulukuu 2011 oli tilastohistorian viidenneksi lämpimin, mutta tammikuussa 2012 syntynyt laaja korkeapaine herätti toiveita luistelumaratonin onnistumisesta. Monin paikoin lämpötila pysytteli yli kahden viikon ajan yli kymmenen astetta tavanomaista alemmissa lukemissa.

Luistelumaratonia ei kuitenkaan pystytty järjestämään, koska jääpeite ei paksuuntunut riittävästi. Oliko ilmastonmuutos syynä riittämättömään jään kehittymiseen? Tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos ei vaikuttanut asiaan, vaan syynä olivat runsaat lumisateet, jotka eristivät jään siten, ettei jään paksunemista pääsyt tapahtumaan.

Johtopäätökset

Ilmastonmuutosta voi verrata ylinopeuteen. Jos lisäät ajonopeuttasi hieman joka kuukausi, onnettomuuden todennäköisyys kasvaa. Silti varsinainen onnettomuuden aiheuttaja voi olla märkä tienpinta, eteen kurvaava kuorma-auto tai tekstiviestiä lähettävä kuljettaja eikä ylinopeus sinänsä. Ylinopeus vain lisää onnettomuuden todennäköisyyttä ja kasvattaa seurauksien vakavuutta. Onnettomuuteen ei kuitenkaan vaikuta pelkästään nopeus vaan myös olosuhteet. Samoin sään ääri-ilmiöt johtuvat yleensä luonnollisesta vaihtelusta (vastaa ajo-olosuhteita), mutta ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos (esimerkiksi sademäärien lisääntyminen haihdunnan lisääntymisen myötä, vastaa ylinopeutta) lisää niiden todennäköisyyttä ja voimakkuutta. Kuvan © EduardSV - Fotolia.com.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia tarkasteltaessa on muistettava vertailuajankohta. Sandyn kaltaiset myrskytulvat voivat Yhdysvaltojen kaakkoisosassa lisääntyä kolmanneksella tai kahdella kolmanneksella verrattuna vuoteen 1950. Jos lähtökohdaksi otettaisiin aika, jolloin ilmastonmuutos ei vielä ollut päässyt kunnolla käyntiin, esimerkiksi vuosi 1900, lisääntyminen olisi vieläkin suurempaa.

Säätapahtumien lisäksi myös ihmisen toiminta muuttuu. Esimerkiksi Yhdysvalloissa rannikot ovat yhä tiheämmin asuttuja verrattuna sisämaahan. Siksi myös tulvat pääsevät vaikuttamaan yhä enemmän.

Useissa tutkimuksissa vertailuajanjaksona käytetään melko tuoreita vuosikymmeniä, esimerkiksi 1970-2000. Niinpä tutkimusten tulokset ovatkin varsin konservatiivisia verrattuna ajankohtaan, jolloin ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ei vielä ollut vauhdissa. Esimerkiksi vuosiin 1880-1920 verrattaessa saataisiin suurempia anomalioita (poikkeamia). Jos viime vuosikymmeniin verrattuna lämpenemistä olisi tapahtunut 0,5 astetta, vuosituhannen vaihteeseen verrattuna lämpenemistä voisikin jo olla esimerkiksi asteen verran. Ongelmana kuitenkin on se, ettei tuon aikakauden havaintoasemia enää ole kovinkaan paljon jäljellä. Niinpä tulosten vertailu olisi hyvin hankalaa.

Ilmastonmuutosta voidaan tutkia karkeasti jaotellen kolmella erilaisella lähestymistavalla. Ensimmäinen mahdollisuus on se, että tutkimus perustuu kaikkiin tehtyihin havaintoihin. Toiseksi tutkimus voi perustua tietokonemalleihin, joissa vertaillaan tilannetta ilman ihmisen vaikutusta ja ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen vaikuttaessa. Kolmanneksi on mahdollista se, ettei verratakaan kaikkia havaintoajankohtia vaan ainoastaan niitä, jolloin vallinneet sääolosuhteet ovat olleet samantyyppisiä. Näin saadaan paremmin selville se, kuinka epätavallinen esimerkiksi helleaalto on verrattuna muihin vastaaviin säätilanteisiin.

Näillä eri lähestymistavoilla tehtyjä tuloksia vertailemalla saadaan selvyyttä siihen, kuinka kirjaimellisesti tuloksia voi tulkita. Esimerkiksi Sandyn kaltaisten myrskytulvien todennäköisyys ei kasvakaan sananmukaisesti kerran 435 vuodessa tapahtuvasta ilmiöstä kerran 295 vuodessa tapahtuvaksi vaan hyvin harvinaisesta entistä todennäköisemmäksi, mutta silti yhä melko harvinaiseksi.

Tässä viime tiistaina julkaistussa tutkimuskokoelmassa eri menetelmillä saatiin erittäin samanlaisia tuloksia. Yhdysvaltojen lämpöaaltoa selvittäneet tutkimukset päätyivät hyvin samankaltaisiin johtopäätöksiin.

Kaikkein erilaisimmat tulkinnat tulivat kahdesta Itä- ja Kaakkois-Australian lokakuusta 2011 maaliskuuhun 2012 jatkuneita rankkasateita selvittäneestä tutkimuksesta, vaikka tutkimuksissa oli mukana yksi sama tutkija, David J. Karoly. Ensimmäisen tutkimuksen mukaan rankkasateet liittyivät voimakkaaseen La Niña -ilmiöön, mutta maaliskuussa sademäärä kasvoi ilmastonmuutoksen takia 15 prosentilla. Lämpimämpi meri haihduttaa ja lämpimämpi ilma sisältää enemmän kosteutta, jolloin sateitakin tulee enemmän. Toisen tutkimuksen mukaan taas luonnollinen vaihtelu oli selvästi dominoivana, vaikka ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen saattoi hieman lisätä sademääriä. Kaiken kaikkiaan näissäkin kahdessa tutkimuksessa johtopäätökset ovat lähes samat, vaikka ne kerrotaankin erilaisin sanamuodoin.

Lähteet

Lindsey, R. 2013: Global warming, or just the weather? NOAA. Climate.gov. September 3, 2013.

NOAA News 2013. Explaining Extreme Events of 2012. September 4, 2013.

Peterson, T. C., M. P. Hoerling, P. A.Stott and S. Herring, Eds., 2013: Explaining Extreme Events of 2012 from a Climate Perspective. Bull. Amer. Meteor. Soc.,94 (9), S1–S74.

Lue myös

Ennätyskuumat kuukaudet ovat lisääntyneet globaalisti

Australiassa historian pahin helleaalto

Piiloutuuko lämpeneminen meriin vai miksei maapallo lämpene voimakkaasti?

Mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta: Vuosi 2012 noin yhdeksäs

Miksi kesä 2012 oli kylmä?

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa