Voiko Instagramiin ladata kuvia tietokoneelta?

Instagramiin voi lähettää valokuvia myös tietokoneelta. Tämä kuitenkin vaatii hieman viitseliäisyyttä ja parin ilmaisen tietokoneohjelman käyttämistä.

Pari lukiomme opiskelijaa harmitteli, ettei heidän älykännyköillään pysty käyttämään Instagramia. He olisivat valmiita käyttämään Instagramia tietokoneen kautta, joko pöytätietoneella tai läppärillä, mutta Instagram toimii vain mobiililaitteissa, siis joko tietyillä älykännyköillä tai tableteilla. Nyt edessä olisi siis uuden älykännykän hankkiminen, jos mielii päästä käyttämään Instagramia.

Tämän järjettömältä kuulostavan jutun vuoksi päätin testata asiaa. Löysin kiertotien, jonka avulla kuvia voi ladata Instagramiin myös tietokoneelta. Toki Instagram on tarkoitettu ensisijaisesti helpoksi kännykkäkuvien jakelukanavaksi ja siinä sen varsinainen idea onkin, mutta halutessaan sinne voi lähettää kuvia myös pöytäkoneelta tai läppäriltä.

Tätä varten on ladattava tietokoneelle ilmainen Gramblr-ohjelma. Kun ohjelma on ladattu, se toimii samalla käyttäjätunnuksella ja salasanalla kuin Instagram. Ohjelman kautta voi erittäin helposti lähettää valokuvia tietokoneelta omalle Instagram-sivulleen, kunhan valokuvat ovat joko JPG- tai JPEG-muotoisia tiedostoja.

Lisäksi lähetettävien valokuvien tiedostokoko saa olla enintään 500 kb, ja kuvien on oltava neliön muotoisia (650px x 650px). Gramblr neuvoo muuttamaan tietokoneella olevat kuvat ensin neliömäisiksi netissä ilman kirjautumista toimivalla Web Resizer -ohjelmalla, jolla kuvia voi helposti myös kääntää, terävöittää ja muutenkin säätää.

Itse muunsin valokuvani neliön muotoisiksi tietokoneelle jo aiemmin lataamallani ilmaisella Gadwin PrintScreen -ohjelmalla. Valitsin ohjelmasta asetuksiksi "Source: Rectangular Area" ja "Image: Resize captured image, Width 650, Height 650". Kun sitten avasin tietokoneelle tallettamani valokuvan ja painoin näppäimistöltä PrintScreen (tai Druck) -nappulaa, pystyin hiirellä rajaamaan valokuvasta haluamastani kohdasta neliön muotoisen alueen. Tässä täytyy tosin olla tarkkana, jotta kuvasta tulee täsmälleen neliön muotoinen (esim. 937 x 937). Enteriä painamalla kuvan saa sitten talletettua uutena tiedostona, jonka voi Gramblr-ohjelmalla lähettää Instagramiin.

Loppujen lopuksi tämä kaikki on helppoa ja nopeaa, jos viitsii edes vähän nähdä vaivaa. Näin voi säästää satoja euroja ja välttää turhaa luonnonvarojen kulutusta, jos on valmis käyttämään Instagramia tietokoneelta.

Instagramiin rekisteröityminen (tilin luominen) ei kuitenkaan taida onnistua tietokoneella. Aluksi on siis lainattava älykännykkää tai tablettia, jonka kautta pystyy luomaan itselleen Instagram-tilin.

Mikäli jäi kysyttävää tai tiedätte parempia vinkkejä, laittakaa kommentteja tämän postaukseni alapuolelle.

Oma Instagram-sivuni löytyy osoitteesta http://instagram.com/jari_kolehmainen. En kuitenkaan tule käyttämään sitä aktiivisesti, vaan halusin lähinnä kokeilla tekniikan toimivuutta.

Voivatko merikilpikonnat ja muut eläimet sopeutua ilmastonmuutokseen?

Tytöt tykkäävät kuumasta, mutta ilmaston liiallinen lämpeneminen voi sekoittaa joidenkin lajien sukupuolijakauman. Voivatko merikilpikonnat ja muut eläimet selvitä ilmastonmuutoksesta?

Merikilpikonnien munintapaikkoja Kyproksella. Kuva: Jari Kolehmainen.

Globaalisti vuosi 2013 oli mittaushistorian toiseksi, neljänneksi tai kuudenneksi lämpimin. Australiassa viime vuosi oli mittaushistorian kuumin ja tämäkin vuosi alkoi helleaalloilla. Miten eläimet selviytyvät ja voivatko ne sopeutua ilmastonmuutokseen?

Merikilpikonnat ovat uineet valtamerissä yli 150 miljoonaa vuotta ja selvinneet lukuisista ilmastonmuutoksista. Silti ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos voi johtaa niiden tuhoutumiseen.

Historiallisesti kilpikonnia oli kaikkialla. Niitä oli Karibialla niin runsaasti Kolumbuksen purjehtiessa Amerikkaan, että kertomusten mukaan hänen miehistönsä valitti unen puutetta, joka johtui jatkuvasta laivan törmäilystä merikilpikonniin yöaikaan.

Nykyään merikilpikonnat ovat uhattuina monella tavalla. Nopea ilmastonmuutos tällä vuosisadalla voi sinetöidä niiden kohtalon kertaheitolla.

Viime vuosisadalla kaikkien seitsemän lajin populaatiot ovat jo vähentyneet dramaattisesti. Kilpikonnien pyydystäminen (ruoka, öljy, nahka, kilpi), munien kerääminen, veneily (kilpivauriot, haavat, kuolemat), vahingossa tapahtuva tappaminen kalastuksen yhteydessä, muovijäte, kemiallinen saastuminen, maataloudesta ja jätevesistä tulevat ravinteet, valosaaste ja pesimäalueiden häviäminen rannikkoalueiden muuttuessa ovat kaikki vaikuttaneet haitallisesti.

Valosaaste on kilpikonnille haitallinen siksi, että ne suunnistavat kuun valon avulla. Näin esimerkiksi munista kuoriutuneet poikaset osaavat ryömiä merta kohti. Jo kilpikonnien pesimärannan lähellä sijaitsevalle lentokentälle laskeutuvan suihkukoneen valot voivat sekoittaa kilpikonnien suuntavaiston. Siksi esimerkiksi Kreikkaan kuuluvalla Zakinthoksen saarella ei yleensä sallita yölentoja.

Muovit ja muu jäte ovat kilpikonnille vaarallisia, koska ne syövät melkein mitä tahansa. Kilpikonnan elimistö ei kuitenkaan pysty hajottamaan muovia, vaan muovi voi aiheuttaa esimerkiksi suolistotukoksen.

Kemikaalit voivat muuttaa kilpikonnien immuunijärjestelmää ja altistaa ne siten patogeeneille eli taudinaiheuttajille, esimerkiksi fibropapillooma-kasvaimia aiheuttavalle herpesviruksen kaltaiselle Fibropapilloma-virukselle.

Kalastus vaikuttaa kilpikonniin suoraan, kun osa yksilöitä jää kiinni esimerkiksi verkkoihin ja trooleihin. Kilpikonnat voivat myös niellä kalastuskoukkuja. Kalastuksella on myös välillinen vaikutus, koska ravintoketjut muuttuvat.

Kun tähän kaikkeen lisätään vielä ilmastonmuutos, merikilpikonnien tulevaisuus ei näytä hyvältä. Ilmastonmuutos lisää sään ääri-ilmiöitä ja nostaa merenpintaa, jolloin kilpikonnien munintapaikat saattavat tuhoutua. Meret lämpenevät, mikä voi edistää fibropapillooman leviämistä. Myös merivirrat voivat muuttua. Munintapaikkojen lämpeneminen voi vaikuttaa kilpikonnien sukupuolijakaumaan.

Tytöt tykkäävät kuumasta

Merikilpikonnan munintapaikka Zakinthoksella Kalamakin rannalla. Kuva: Jari Kolehmainen.

Lämpötila ohjaa jopa merikilpikonnien sukupuolen määräytymistä. Se ei määräydy geneettisten tekijöiden (esimerkiksi X- ja Y-kromosomit) avulla, vaan kilpikonnilla on alligaattorien ja joidenkin muiden matelijoiden tapaan ns. fenotyyppinen sukupuolen määräytyminen. Sukupuoli määräytyy sen mukaan, kuinka lämpimässä munat kehittyvät. Kuumemmissa pesissä syntyy naaraita, kun taas viileämmät pesät tuottavat koiraita. Ilmaston lämpeneminen lämmittää myös rantoja ja tekee pesistä kuumempia. Kuumemmat pesät tuottavat enemmän naaraita, ja lopulta ei ehkä ole jäljellä lainkaan koiraita.

Mariana Fuentes James Cookin yliopistosta tutki merikilpikonnia, jotka pesivät Ison Valliriutan alueella olevilla saarilla. Hän totesi, että nämä rannat todennäköisesti tuottavat yksinomaan naarasjälkeläisiä vuoteen 2070 mennessä. Samanlaisia ​​arvioita on olemassa Länsi-Australian valekarettikilpikonnista ja Australian Pohjoisterritorion bastardikilpikonnista.

Voivatko kilpikonnat sopeutua ilmastonmuutokseen?



Caretta caretta -valekarettikilpikonna vapaana Välimeressä. Kuva: Jari Kolehmainen.

Eivätkö kilpikonnat voi kaivaa munimispaikkaa syvemmälle, jossa on viileämpää? Eivätkö kilpikonnat voi muuttaa viileämmille rannoilla tai munia talvella?

Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä. Onkin pohdittu paljon sitä, pystyvätkö kilpikonnat muuttamaan käyttäytymistään munien lämpenemisen torjumiseksi. Näitä teorioita on vaikea testata, koska merikilpikonnat ovat hyvin pitkäikäisiä. Muistattehan iäkkään Crush-kilpikonnan Nemoa etsimässä –elokuvassa? Joihinkin mahdollisiin käyttäytymismuutoksiin liittyy myös riskitekijöitä.

Voisivatko kilpikonnat kaivaa syvemmälle? Ainakin pienten kilpikonnien lyhyet etujalat voivat olla fyysinen este syvien pesien kaivamiseen. Syvemmälle kaivaminen myös kestää kauemmin. Rannat ovat riskialttiita paikkoja merikilpikonnille. Niiden elimistö voi ylikuumentua tai krokotiili tai jokin muu peto voi syödä ne.

Voisivatko kilpikonnat muuttaa uusille alueille? Naaraskilpikonnat palaavat munimaan samalle rannalle, jossa ne ovat itse kehittyneet. Muuttoa tapahtuu vain silloin, jos naaras tekee suunnistusvirheen. Onkin epätodennäköistä, että tämä takaisi riittävän suuren muuttoliikkeen viileämmille vesille.

Voisiko munimisaika muuttua? Jonkin verran näyttöä pesimisaikojen muutoksista on jo olemassa. Lämpenevät valtameret voivat toimia avainärsykkeenä, joka laukaisee munimiskäyttäytymisen eri aikaan vuodesta kuin ennen. Jää kuitenkin nähtäväksi, onko tämä vuodenaikarytmin muuttuminen lopulta hyvä asia vai ei.

Joskus naaraskilpikonnat munivat täysin sopimattomiin paikkoihin, esimerkiksi veteen, joten täytyy suhtautua hieman skeptisesti kilpikonnien kykyyn valita muninnan kannalta parhaat mahdolliset paikat.

Merikilpikonnien katoaminen olisi menetys sekä ihmisten että ympäristön kannalta. Niillä on elinympäristössään tärkeä merkitys, joka vaikuttaa moniin muihinkin lajeihin.

Lähteet

ARCHELON – Sea Turtle Protection Society of Greece

IUCN Marine Turtle Specialist Group: Hazards

The Turtle Hospital

Tim Dempster, Ella Kelly ja Tim Jessop: Sea turtles willfeel the heat from climate change, The Conversation 30.1.2014

Lue myös nämä

Suomi lämpenee – kumpi sukupuoli kärsii enemmän?

Ilmastonmuutos lajien sukupuuton aiheuttajana

Ilmaston lämpeneminen vähentää kalojen uintikykyä

Arktisten alueiden lajit vaikeuksissa, korallien ja muiden merieläintenvaihtoehdot, ilmastonmuutos ei ehkä ollutkaan syynä kultakonnan sukupuuttoon

Korallit leviävät Japanissa pohjoista kohti hurjaa vauhtia

Itä-Karibian koralliriutat ovat katoamassa

Jääkarhun tulevaisuus on jään varassa

Britanniassa kevät tulee nykyisin keskimäärin 11 päivää entistä aiemmin

Valkopyrstöriekon vaikeudet ja suippopyrstösirkkusen surkeudet

Valaiden ulosteet tärkeitä ilmastonmuutoksen estäjiä?

Kysy ilmastonmuutoksesta: Miten ilmastonmuutos vaikuttaasaimaannorppaan? (ks. alin kysymys)

Juha ”Norppa” Taskinen vieraili Kouvolan Lyseossa

WMO hetki sitten: Vuosi 2013 mittaushistorian kuudenneksi lämpimin, maa-alueet neljänneksi lämpimimmät

Vuosi 2013 oli vuodesta 1850 alkavan modernin mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukossa, kertoi Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) tänään. Viime vuosi sijoittuu lämpötilastossa jaetulle kuudennelle tilalle yhdessä vuoden 2007 kanssa. Maailmanlaajuinen maan ja valtamerten pinnan lämpötila oli 0,50 °C vertailukauden 1961-1990 keskiarvoa korkeampi ja 0,03 °C viimeisimmän vuosikymmenen 2001-2010 keskiarvoa korkeampi.



Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta NOAA:n, Nasan, Japanin ilmatieteen laitoksen, MetOfficen (= MetOfficen ja University of East Anglian eli Itä-Anglian yliopiston HadCRUT4-lämpötilasarja), UAH:n ja WMO:n uusimpien, päivitettyjen aikasarjojen mukaan (maa- ja merialueet yhdistettynä). Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1901-2000, Nasalla 1951-1980, Japanin ilmatieteen laitoksella 1981-2010, MetOfficella 1961-1990, UAH:lla 1981-2010 ja WMO:lla 1961-1990). NOAA:lla ja Nasalla mittaushistoria alkaa vuodesta 1880, Japanin ilmatieteen laitoksella 1891. Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä, mutta niiden tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan

Kolmetoista 14 lämpimimmästä vuodesta kautta aikojen on ollut 2000-luvulla. Lämpimimmät vuodet kautta aikojen ovat 2010 ja 2005, jolloin maapallon lämpötila oli noin 0,55 °C pitkän aikavälin keskiarvon yläpuolella. Kolmanneksi sijoittuu vuosi 1998, jolloin vallitsi myös poikkeuksellisen voimakas El Niño.

Lämmittävä El Niño ja viilentävä La Niña ovat tärkeitä luonnollisen ilmastovaihtelun aiheuttajia. Kumpikaan näistä ei vaikuttanut vuonna 2013, joka oli lämpimämpi kuin 2011 tai 2012, jolloin La Niña vaikutti viilentävästi. Vuosi 2013 oli yksi neljästä lämpimimmästä ENSO-neutraalista (ei El Niñoa eikä La Niñaa) vuodesta kautta aikojen.

"Maapallon lämpötila vuonna 2013 on sopusoinnussa pitkän aikavälin lämpenemistrendin kanssa", sanoi WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud. "Lämpenemisen nopeus ei ole tasainen, mutta vallitseva suuntaus on kiistaton. Koska ilmakehässä on ennätysmäärä kasvihuonekaasuja, maapallon lämpötila nousee edelleen tulevienkin sukupolvien aikana", Jarraud totesi.

"Meidän toimintamme - tai toimimatta jättämisemme - hiilidioksidipäästöjen ja muiden lämpöä sitovien kaasujen vähentämiseksi muokkaa planeettamme tilaa lapsillemme, lastenlapsillemme ja lastenlastenlapsillemme", sanoi Jarraud.

Pintalämpötila on yksi tutuimmista ja säännöllisimmin mitatuista sään ja ilmaston muuttujista, ja sillä on suorin yhteys pitkän aikavälin ilmastonmuutokseen. Se on kuitenkin vain osa laajempaa kokonaisuutta. Meret sitovat yli 90 prosenttia ihmisen toiminnan aiheuttamasta liikalämmöstä.

WMO julkaisi lämpötilatiedot ennakkoon ennen ”Ilmaston tila 2013” -raporttia, joka julkaistaan ​​maaliskuussa 2014. Se antaa laajemmat tiedot alueellisista lämpötiloista, sademääristä, tulvista, kuivuudesta, trooppisista hirmumyrskyistä, jääpeitteestä ja merenpinnasta.

WMO kokoaa parhaillaan tietoja 191 jäseneltään kansallisista havainnoista ja sään ääri-ilmiöistä vuonna 2013. Toisin kuin vuonna 2012, jolloin erityisesti Yhdysvalloissa havaittiin mittaushistorian ennätyslämpötiloja, lämpötila oli vuonna 2013 äärimmäisin Australiassa, jossa oli kuumin vuosi kautta aikojen.

WMO:n maapallon lämpötila-analyysi perustuu pääosin kolmeen riippumattomaan, toisiaan täydentävään aineistoon, joita ylläpitävät (1) Ison-Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) Hadley Centre ja Itä-Anglian yliopiston Climatic Research Unit (CRU), (2) Yhdysvaltojen kansallisen valtameren ja ilmakehän tutkimuslaitos (National Oceanic and Atmospheric Administration) NOAA:n National Climatic Data Center sekä (3) Nasan Goddard Institute of Space Studies (GISS).

Kussakin näistä aineistoista käytetään hieman erilaisia laskentamenetelmiä, ja siten ne antoivat vuodelle 2013 eri sijoituksia lämpötilatilastoissa. Ne kuitenkin osoittavat johdonmukaisesti vuosien välisiä muutoksia ja pitkäaikaisen maailmanlaajuisen lämpenemistrendin. WMO yhdistää nämä aineistot ja käyttää myös Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen (ECMWF) analysoimaa aineistoa, joka osoittaa vuoden 2013 maailmanlaajuisen maan ja valtamerten yhdistetyn lämpötilan olleen mittaushistorian neljänneksi korkein.

Maailmanlaajuisesti pelkän maanpinnan keskilämpötila oli noin 0,85 °C yli vertailukauden 1961-1990 keskiarvon ja noin 0,06 °C yli vertailukauden 2001-2010 keskiarvon. Tämä maa-alueiden lämpötila oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin, mikä johtuu osittain hyvin lämpimästä marras- joulukuun jaksosta.

ENSO-neutraalit olosuhteet huomioon ottaen lämpötilat olivat poikkeuksellisen korkeita Ison Australian mutkan alueella ja sen lähivesillä, osissa koillista ja eteläistä Tyynenmeren keskiosaa sekä suuressa osassa Jäämerta.  Maailmanlaajuinen valtamerten pintalämpötila vuonna 2013 oli korkein sitten vuoden 2010. Se sijoittuu lämpötilatilastossa jaetulle kuudennelle tilalle vuosien 2004 ja 2006 kanssa. Maailmanlaajuisesti merten pintalämpötila oli 0,35 °C yli ajanjakson 1961-1990 keskiarvon ja sama kuin viimeisimmän vuosikymmenen 2001-2010 keskiarvo.

Lähde

WMO: 2013 Among Top Ten Warmest on Record, Press Release No. 983

Lue myös nämä

NOAA vahvisti hetki sitten: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin

Japanin ilmatieteen laitos: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin

Vuosikatsaus: Säävuosi 2013

Ilmastonmuutoksen syytä vai ei: Viime vuonna ennätysmäärä kalliita sääkatastrofeja

Oliko 2013 ihmiskunnan paras vuosi?

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

Australiassa historian kuumin vuosi, kevät, kesä, kuukausi, viikko ja päivä

Ilmastonmuutos: Victorian osavaltiossa Australiassa korkeiden lämpötilojen todennäköisyys viisinkertaistunut

(EDIT 25.6.2014: Taulukkoon päivitetty kaikkien tutkimuslaitosten vahvistetut tulokset. Vuoden 2013 tiedot eivät siis enää ole alustavia ennakkotietoja. MetOfficen lämpötiladata löytyy tästä linkistä, taulukon tulkintaohje täältä ja lisätietoa täältä. Nasan tiedot voi puolestaan katsoa täältä.)

Ilmastonmuutos: Victorian osavaltiossa Australiassa korkeiden lämpötilojen todennäköisyys viisinkertaistunut

Australian mittaushistorian merkittävimmät helleaallot on koettu vuosina 1908, 1939, 2005, 2009, 2013 ja 2014. Vaikka Australia onkin aina ollut lämmin maanosa, korkeita lämpötiloja näyttää nykyään esiintyvän entistä useammin. Ajanjaksolla 2001-2014 päivän ylin lämpötila saavutti 45 astetta yhdellä tai useammalla Victorian osavaltion sääasemalla kaikkiaan 21 kalenterivuorokautena eli keskimäärin 1,5 päivänä vuodessa. Ajanjaksolla 1957-2000 tämä tapahtui vain 14 päivänä eli keskimäärin 0,3 päivänä vuodessa. Näin korkeiden lämpötilojen esiintymistodennäköisyys on siis kasvanut viisinkertaiseksi. Tutkimuksissa helleaaltojen on osoitettu lisäävän kuolleisuutta lähes kaikissa ikäryhmissä.

© Igor Zakowski - Fotolia.com

Eilen julkaistujen tietojen mukaan tammikuu 2014 oli jälleen Australiassa poikkeuksellisen lämmin kuukausi. Koko Australian tammikuun keskimääräinen päivän ylin lämpötila oli 0,97 °C yli tavanomaisen, minimilämpötila 0,85 °C yli tavanomaisen ja vuorokauden keskilämpötila 0,91 °C astetta yli tavanomaisen.

Onslow’ssa mitattiin 48,8 °C tammikuun kahdeksantena päivänä ja Emu Creekissä 49,2 °C tammikuun kymmenentenä päivänä. Viikonloppuna 11.-12. tammikuuta lämpötilat ylittivät monin paikoin 45 asteeseen. Perthissä vietettiin mittaushistorian kuumin yö 12. tammikuuta (29,7 °C).

Yksi mittaushistorian merkittävimmistä helleaalloista vaikutti Kaakkois-Australiassa 13.-18. tammikuuta. Vastaavia monen päivän helleaaltoja on paikoin ollut vain tammi-helmikuussa 2009, tammikuussa 1939 ja ehkä tammikuussa 1908. Nyt ei saavutettu aivan yhtä korkeita lämpötiloja kuin vuosina 2009 ja 1939, mutta äärimmäinen kuumuus vaikutti nyt pitemmän aikaa varsinkin Etelä-Australian ja Victorian rannikkoalueilla, esimerkiksi Melbournessa ja Adelaidessa. Suurimmassa osassa Victoriaa päivän maksimilämpötilat olivat vähintään 12 astetta tavanomaista korkeammat.

Tammikuussa 2014 korkeita lämpötiloja mitattiin poikkeuksellisen monena peräkkäisenä päivänä

Canberrassa mitattiin ennätyksellisesti neljänä peräkkäisenä päivänä vähintään 39 asteen ja kolmena peräkkäisenä päivänä vähintään 40 asteen maksimilämpötila. Mittaushistorian aikana Canberrassa on saavutettu 40 astetta vain 14 päivänä. Näistä yhdeksän on ollut viimeisimmän kahdeksan vuoden aikana (yksi vuonna 2007, kolme vuonna 2009, kaksi vuonna 2013 ja kolme vuonna 2014).

Adelaidessa mitattiin 14. tammikuuta mittaushistorian neljänneksi kuumin lämpötila (45,1 °C). Tämä oli historian viides kerta, kun saavutettiin 45 asteen lämpötila. Kolme näistä viidestä kerrasta on ollut viimeisimmän viiden vuoden aikana (2009, 2013 ja 2014). Adelaidessa oli ennätykselliset viisi peräkkäistä päivää, jolloin vuorokauden maksimilämpötila ylsi vähintään 42 asteeseen.

Melbournessa saavutettiin mittaushistorian korkein vuorokauden keskilämpötila (35,45 °C) 16. tammikuuta. Edellinen ennätys (35,40 °C) oli vuodelta 2009. Vuorokauden keskilämpötila on saavuttanut 35 astetta Melbournessa vain neljä kertaa (kaksi kertaa sekä vuosina 2009 että 2014). Tämän vuoden tammikuussa päivän ylin lämpötila Melbournessa ylsi vähintään 41 asteeseen neljänä peräkkäisenä päivänä ja vuorokauden alin lämpötila vähintään 27 asteeseen kahtena peräkkäisenä yönä.

Victorian osavaltiossa oli mittaushistorian kuumin neljän peräkkäisen päivän jakso sekä minimi- että maksimilämpötilojen perusteella mitattuna. Koko osavaltion maksimilämpötilojen keskiarvo ylitti 41 astetta neljänä päivänä ja vuorokauden keskilämpötila 32 astetta kolmena päivänä. Aiemmat ennätykset olivat vuodelta 2009.

Ennen tämän vuotista helleaaltoa Victoriassa oli koko mittaushistorian aikana ollut vain neljä päivää, jolloin koko osavaltion vuorokauden keskilämpötila ylitti 32 astetta (kolme kertaa vuonna 2009 ja kerran vuonna 1959). Vuoden 2001 jälkeen todennäköisyys saavuttaa koko osavaltion keskilämpötila 30 astetta on kasvanut merkittävästi.

Vuorokauden keskilämpötila on tärkeä helleaallon voimakkuuden mittari, koska korkeat yölämpötilat pahentavat kuumien päivien vaikutuksia. Lavertonissa mitattiin keskiyöllä 14.-15. tammikuuta 38,6 °C.

Australian historian pahimmat helleaallot

Victorian osavaltiossa mikään aiempi helleaalto ei yllä lähellekään näitä kahta viimeisimmän viiden vuoden aikana koettua hellejaksoa (2009 ja 2014). Nyt poikkeuksellista oli varsinkin erittäin korkeiden lämpötilojen pitkä kesto, eivät niinkään yksittäiset lämpötilaennätykset. Muutamilla paikoilla kuitenkin saavutettiin myös uusia sääasemakohtaisia lämpöennätyksiä.

Victoriassa päivän ylin lämpötila nousi 45 asteeseen kolmena päivänä tammikuussa 2014. Ajanjaksolla 2001-2014 eli 14 viimeisimmän vuoden aikana maksimilämpötila on saavuttanut 45 astetta yhdellä tai useammalla Victorian sääasemalla kaikkiaan 21 kalenterivuorokautena (keskimäärin 1,5 päivänä vuodessa). Ajanjaksolla 1957-2000 eli 44 vuoden aikana tämä tapahtui vain 13 päivänä (keskimäärin 0,3 päivänä vuodessa). Näin korkeiden lämpötilojen esiintymistodennäköisyys on siis kasvanut viisinkertaiseksi. Tarkastelu alkaa vuodesta 1957, koska iso osa kyseistä vuotta edeltävistä tiedoista on vielä digitalisoimatta.

Toisaalta joillakin sisämaan sääasemilla mitattiin tämän vuoden tammikuussa poikkeuksellisen suuria päivä- ja yölämpötilojen eroja. Länsi-Victorian Westmeressä mitattiin 13. tammikuuta minimilämpötilaksi 5,0 °C ja maksimilämpötilaksi 39,3 °C. Tämä on mittaushistorian suurin vuorokautinen lämpötilaero (34,3 °C) millään Victorian osavaltion sääasemalla. Edellinen ennätys (34,1 °C) oli Fiskvillestä tammikuulta 1957 (minimi −0,1 °C ja maksimi 34,0 °C).

Samanaikaisesti Australian eteläosien helleaallon kanssa Pohjois-Australiassa oli tavanomaista kylmempää. Niinpä koko Australian keskilämpötilat jäivät tämän vuoden tammikuussa hieman alemmiksi kuin vuosi sitten.

Kaiken kaikkiaan tammikuun 2014 helleaalto oli pitempi (muttei yhtä kuuma) kuin vuonna 2009 ja ilmeisesti kuumempi (mutta lyhyempi) kuin vuonna 1908. Vuoden 1908 helleaallosta ei kuitenkaan ole olemassa riittävästi vertailukelpoista tietoa. Vertailukelpoisen Milduran sääaseman perusteella näyttää kuitenkin siltä, että siellä lämpötila ylitti 44 astetta vuonna 1908 vain yhden kerran, ja että vuotta 1908 merkittävämpiä helleaaltoja on ollut vuosina 1939, 2009 ja 2014.

Tappavatko helleaallot?

Victoriassa on tehty perusteellinen tutkimus tammikuun 2009 helleaallon vaikutuksista kuolleisuuteen. Tutkimuksessa vertailtiin helleaallon aikana kuolleiden määrää vuosien 2004-2008 samana kalenteriviikkona kuolleiden ihmisten määrään. Tulosten mukaan helleaallot lisäsivät kuolleisuutta kaikissa ikäryhmissä, paitsi 0-4 –vuotiaiden kohdalla tulos ei ollut lukumääräisesti vähäisten kuolemantapausten vuoksi tilastollisesti merkitsevä.

Ikäryhmässä 5-64 vuotta kuolevuus lisääntyi 55 %, ikäryhmässä 65-74 vuotta 46 % ja 75-vuotiaiden tai vanhempien kohdalla 64 %. Lisäksi on mahdollista, että helleaalto edisti joidenkin ihmisten kuolemaa, vaikkei kuolema tapahtunutkaan heti helleaallon aikana.

Monissa muissakin tutkimuksissa on havaittu helleaaltojen lisäävän kuolleisuutta. Erityisen suuresti vaikuttavat pitkäkestoiset helleaallot, poikkeuksellisen korkeat lämpötilat, korkeat yölämpötilat, epätavalliseen aikaan (keväällä tai syksyllä) sattuvat helleaallot ja ehkä myös korkea ilmankosteus.

Brittiläisessä tutkimuksessa selvitettiin lämpötilojen vaikutuksia kuolemantapauksiin Isossa-Britanniassa vuosina 1993-2006. Tulosten mukaan yhden celsiusasteen lämpeneminen yli kriittisen lämpötilakynnyksen lisää kuolevuutta 2,1 % ja yhden celsiusasteen viileneminen alle kriittisen kylmyyskynnyksen 2,0 %. Ilmastonmuutoksen myötä kuumien päivien lukumäärän ennustetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2080 mennessä. Kylmät päivät puolestaan vähenevät hieman.

Nykyiseen verrattuna Isossa-Britanniassa ennustetaan kuumuuden aiheuttamien kuolemantapausten määrän lisääntyvän 66 % 2020-luvulla, 257 % 2050-luvulla ja 535 % 2080-luvulla. Kylmyyden aiheuttamien kuolemantapausten lukumäärän ennustetaan lisääntyvän 3 % 2020-luvulla ja vähenevän 2 % 2050-luvulla sekä 12 % 2080-luvulla. Tässä on otettu huomioon sekä väestönkasvu, väestön ikärakenteen muuttuminen että ilmaston muuttuminen.

Nykyään kylmyyden aiheuttamia kuolemantapauksia kirjataan Isossa-Britanniassa 41 000 vuodessa ja kuumuuden aiheuttamia 2 000 vuodessa. Vuonna 2080 kylmyyden aiheuttamia kuolemantapauksia ennustetaan olevan 36 500 ja kuumuuden aiheuttamia 12 500. Kylmyyskuolemat ovat siis tuolloin vähentyneet 4 500 ja kuumuuskuolemat lisääntyneet 10 500. Kaiken kaikkiaan äärilämpötilojen edistämät kuolemantapaukset siis lisääntyvät 6 000:lla vuoteen 2080 mennessä. Vakiona pysyvässä ilmastossa kuolemantapaukset olisivat kuitenkin lisääntyneet vieläkin enemmän, koska kylmyyskuolemat olisivat lisääntyneet niin paljon väestömäärän kasvaessa ja väestön ikääntyessä. 

Helleaalto näyttää vaikuttavan erityisesti iäkkäiden ihmisten kuolleisuuteen. On kuitenkin täysin mahdotonta sanoa, kuinka moni näistä ihmisistä olisi kuollut muutenkin pian, vaikka helleaaltoa ei olisi tapahtunutkaan. Monet iäkkäät ovat terveydeltään heikkoja ja lopulliseen kuolemaan voi johtaa jokin ulkoinen tekijä, olkoonpa se helleaalto tai influenssavirus.

Ilmastonmuutoksen myötä helleaaltojen ennustetaan olevan tulevaisuudessa maailmanlaajuisesti entistä yleisempiä, voimakkaampia ja pitkäkestoisempia. Helleaaltojen edistämiä kuolemia voidaan kuitenkin yrittää estää välttämällä liikkumista, oleskelemalla viileissä tiloissa ja pitämällä huolta riittävästä nesteiden saannista.

Lähteet

Applied Geography: Increased risk of heat waves in Florida - Characterizing changes in bivariate heat wave risk using extreme value analysis

Australian Govenment, Bureau of Meteorology: Australia in January 2004 (Monday, 3 February, 2014)

Australian Government, Bureau of Meteorology: Special Climate Statement 47 – an intense heatwave in central and eastern Australia

Australian Government, Bureau of Meteorology: Special Climate Statement 48 – one of southeast Australia’s most significant heatwaves

Journal of Epidemiology & Community Health: Climate change effects on human health: projections of temperature-related mortality for the UK during the 2020s, 2050s and 2080s

Journal of Epidemiology & Community Health: Impact of hot temperatures on death in London - a time series approach

The Guardian: Heat-related deaths will rise 257 % by 2050 because of climate change

Victorian Government Department of Human Services Melbourne,Victoria: January 2009 Heatwave in Victoria - an Assessment of Health Impacts

Lue myös nämä

Ilmasto-opas.fi: Vanhukset kärsivät monesti sään ääri-ilmiöistä muita enemmän (tutkijahaastatteluvideo)

Jarin blogi: Ainakin puolet viime vuonna havaituista sään ääri-ilmiöistä johtui osaksi ilmastonmuutoksesta

Jarin blogi: Australiassa historian kuumin vuosi, kevät, kesä, kuukausi, viikko ja päivä

Jarin blogi: Australiassa historian pahin helleaalto

Jarin blogi: Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Jarin blogi: NOAA vahvisti hetki sitten - Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin

Ilmastonmuutos uhkaa tulevaisuuden talviolympialaisia

Helmikuun keskilämpötila kohoaa talviolympialaisten 19 entisessä isäntäkaupungissa 1,9-2,1 astetta tämän vuosisadan puoliväliin ja 2,7-4,4 astetta tämän vuosisadan loppuun mennessä. Vain 32 prosenttia entisistä isäntäkaupungeista tarjoaa vuosisadan lopulla melko varmasti hyvät talviurheiluolosuhteet. Yhdysvalloissa olympiamitalistit ovatkin esittäneet vetoomuksen ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi.



Rinteiden kunnossapitoa Kanadan Whistlerissä. Kuvan © Moreno Novello - Fotolia.com.

Talviolympialaiset täyttävät sata vuotta vuonna 2024. Aluksi ne olivat vain 16 maan ja 258 urheilijan kisat. Vancouverissa vuonna 2010 oli jo mukana noin 2 500 urheilijaa 82 maasta. Olympialaiset ovatkin todellinen maailmanlaajuinen tapahtuma, joka televisioidaan yli 200 maahaan. Arvioiden mukaan katsojia kertyy noin 3,8 miljardia.

Samaan aikaan, kun helmikuussa 2014 urheilijat kerääntyvät Sotshiin 22. talviolympialaisiin, tutkijat ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta. IPCC:n keräämien tietojen mukaan maapallon pintalämpötila on noussut 0,85 astetta ajanjaksolla 1880-2012. Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeite ja jäätiköt ovat kutistuneet 1900-luvun puolivälistä alkaen. Vuosi 2013 oli globaalisti mittaushistorian 2.-9. lämpimin.

Tämän vuosisadan loppuun mennessä maapallon arvioidaan lämpenevän vielä 0,3-4,8 astetta lisää verrattuna (esiteollisesta ajasta jo lämmenneen) ajanjakson 1986-2005 keskilämpötilaan. Alhaisinta kasvihuonekaasujen päästöskenaariota lukuun ottamatta maapallo näyttää kaikissa skenaarioissa lämpenevän enemmän kuin kansainvälisen ilmastopolitiikan tavoite, jossa lämpeneminen halutaan rajoittaa alle kahteen asteeseen verrattuna ajanjakson 1850-1900 keskilämpötilaan. Talvisin lämpeneminen on ennusteiden mukaan vieläkin voimakkaampaa kuin kesällä.

Mahdollisesti haitallisia ympäristövaikutuksia aiheuttava tekniikka tullut avuksi sääolojen turvaamiseen

Keskimääräinen päivän ylin lämpötila talviolympialaisten suorituspaikoilla on noussut tasaisesti. Se oli 1920-1950 -luvuilla keskimäärin 0,4 astetta, 1960-1990 -luvuilla 3,1 astetta ja 2000-luvulla 7,8 astetta. Tämä muutos johtuu toisaalta ilmaston lämpenemisestä erityisesti talviaikaan mutta myös Olympiakomitean halukkuudesta myöntää kisoja entistä lämpimämmille kisapaikoille.

Vuoden 2010 isäntäkaupunki Vancouver oli ensimmäinen merenpinnan tasolla sijainnut ja historian lämpimin talviolympialaisisäntä. Tämän vuoden isäntäkaupunki Sotshi sijaitsee subtropiikissa samaan tapaan kuin aiemmista isäntäkaupungeista Nagano ja Torino.

Lämpimämmät kisapaikat ovat osaltaan tulleet mahdollisiksi kehittyneen tekniikan ansiosta, jolla voidaan selviytyä myös epäedullisissa sääolosuhteissa. Jääkiekko siirrettiin sisätiloihin vuonna 1952, taitoluistelu ja curling vuonna 1960. Kelkkailuratoja alettiin jäähdyttää keinotekoisesti vuonna 1972.

Keinolumetuksessa kuutiometri vettä tuottaa kolme kuutiota tekolunta, joka on luonnonlumeen verrattuna neljä kertaa tiiviimpää ja 60 kertaa kovempaa. Toisaalta on kuitenkin otettava huomioon se, että keinolumetukseen vaaditaan valtavasti vettä ja energiaa (sähköä). Paikallisesti pohjavesivarat voivat huveta huomattavasti. Esimerkiksi Alpeilla laskettelukeskusten lumetus kuluttaa vettä kaikkiaan yhtä paljon kuin 1,5 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Lisäksi tekolumen ravinnepitoisuus on tavalliseen verrattuna erilainen, jolloin sulamisvesien erilaiset ravinteet voivat muuttaa kasvilajien luontaisia runsaussuhteita. Suomessa Levillä tehdään tekolunta vuosittain noin 50 vuorokauden ajan yötä päivää. Vettä kuluu tuhat kuutiota tunnissa ja lunta syntyy kuorma-autollinen kahdeksassa sekunnissa. Kaikkien Levin lumitykkien teho on yhteensä 5000 kW ja kulutus 50 vuorokaudessa on 6000 MWh.

Nykyään olisi lähes mahdotonta viedä kisat onnistuneesti läpi pelkästään luonnonlumen ja -jään avulla, niin kuin aiemmin tehtiin. Tosin myös vaatimukset esimerkiksi jään ja lumen laadusta ovat varmasti kasvaneet. Olympialaisten yhteydessä on joskus puhuttu jopa mahdollisesta sään muokkauksesta tai manipuloinnista. Esimerkiksi lumisateen keinotekoinen tuottaminen voi olla mahdollista.

Pystytäänkö hyvät olosuhteet järjestämään vielä 2000-luvun lämpenevässä ilmastossa?

Tällä viikolla julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin 19 aiemman talviolympialaiskaupungin mahdollisuuksia järjestää talvikisat tämän vuosisadan puolivälin ja lopun lämmenneessä ilmastossa. Tarkasteltavia tekijöitä olivat lumen syvyys 1. helmikuuta, keskimääräinen vuorokauden ylin ja alin lämpötila helmikuussa, keskeisten toimintojen lämpötilarajat, lumetuspäivät tammi-helmikuussa, todennäköisyys yli 30 tai 60 senttimetrin lumipeitteeseen ja vesisadepäivien lukumäärä. Näistä tekijöistä monet ovat riippuvaisia toisistaan. Niinpä tutkimuksessa määritettiin kaksi keskeistä indikaattoria, joiden avulla on mahdollista selvittää, soveltuvatko vanhat isäntäkaupungit talviolympialaisten järjestäjiksi myös tulevaisuudessa.

Indikaattori numero yksi on todennäköisyys sille, että vuorokauden minimilämpötila keskeisten suorituspaikkojen korkeudella merenpinnasta pysyy nollan alapuolella. Näissä olosuhteissa lumi- ja jääpinnat pystyvät palautumaan yöllä päiväaikaisen sulamisen jälkeen. Myös lumetus on silloin mahdollista ja sadekin tulee todennäköisemmin lumena eikä vetenä. Näin pystytään takaamaan laadukkaat ja turvalliset kilpailuolosuhteet.

Indikaattori numero kaksi on todennäköisyys sille, että vähintään 30 senttimetrin lumipeite pystytään takaamaan korkeammalla merenpinnasta, alppilajien kisapaikoilla, joko luonnonlumen tai lumetuksen avulla. Tämä indikaattori kuvastaa sekä ilmasto-oloja että olosuhteisiin sopeutumista kehittyneen lumetusteknologian avulla. Monissa tutkimuksissa 30 senttimetrin lumensyvyys on todettu minimiksi, kun halutaan taata hyvät olosuhteet tasaisessa maastossa. Koska alppilajeja ei useinkaan järjestetä tasaisella maaperällä, 30 senttimetriä on ehkä turhankin optimistinen arvo lumensyvyyden minimirajaksi, sillä useilla paikoilla lunta tarvittaisiin ainakin 60 senttimetriä.

Aiemmat talviolympialaiskaupungit luokiteltiin tutkimuksessa ilmastollisesti luotettaviksi myös tulevaisuudessa, mikäli molemmat indikaattorit täyttyvät yhdeksänä talvena kymmenestä (todennäköisyys siis vähintään 90 %). Jos ainakin jompikumpi indikaattori saavutetaan alle 75 prosenttina talvista, paikka katsottiin epäluotettavaksi talviolympialaisten järjestämiseen. Jos indikaattorit toteutuvat 75-89 prosenttina talvista, entinen isäntäkaupunki luokiteltiin tulevaisuudessa pienen tai suuren riskin valinnaksi.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:lta ja kansallisilta sääpalveluilta kerätyt sääasemakohtaiset tiedot yhdistettiin IPCC:n ilmastonmuutosskenaarioihin. Näin päästiin laskemaan, millä todennäköisyydellä nämä indikaattorit toteutuvat 19 entisessä isäntäkaupungissa nykyisissä olosuhteissa (1981-2010) ja tulevaisuuden (2050-luvun ja 2080-luvun) ilmastossa.

Entisten isäntäkaupunkien lämpötila nousee tällä vuosisadalla 2,7-4,4 astetta

IPCC:n pienten kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa helmikuun lämpötila kohoaa 19 entisessä isäntäkaupungissa keskimäärin 1,9 astetta tämän vuosisadan puoliväliin ja 2,7 astetta tämän vuosisadan loppuun mentäessä. Suurten kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa luvut ovat 2,1 ja 4,4 astetta.

Kaikki 19 entistä isäntäkaupunkia todettiin indikaattorien perusteella ilmastollisesti luotettaviksi nykyilmastossa (1981-2010). Tämän vuosisadan puoliväliin mennessä enää 11 näistä isäntäkaupungeista on luotettavia alhaisten kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa ja 10 suurten päästöjen skenaariossa.

Tämän vuosisadan loppupuolella enää puolet entisistä isäntäkaupungeista olisi ilmastollisesti luotettavia alhaistenkin päästöjen skenaariossa. Esimerkiksi Squaw Valley (Yhdysvallat), Garmisch-Partenkirchen (Saksa), Vancouver (Kanada) ja Sotshi (Venäjä) eivät enää olisi tarpeeksi kylmiä.

Vain kuusi kaupunkia 19 entisestä isännästä tarjoaa vuosisadan lopulla melko varmasti hyvät talviurheiluolosuhteet

Muun muassa Vancouverin alueella talvet ovat tutkimusten mukaan selvästi lämmenneet. Talviolympialaisten edellä tammikuussa 2010 Vancouverissa mitattiin historian korkein keskilämpötila. Freestyle- ja lumilautailupaikoille (sijainti vain 910 metriä merenpinnan yläpuolella) lunta jouduttiin kuljettamaan 150 kilometrin päästä. Tutkimuksessa määriteltyjen kriteereiden mukaan Vancouverin pitäisi kuitenkin olla nykyilmastossa luotettava isäntäkaupunki.

Korkeiden kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa tulossa on vieläkin hälyttävämpi kuin alhaisilla päästöillä. Alle kolmasosa entisistä isäntäkaupungeista (vain 6 kaupunkia) tarjoaisi vielä vuosisadan loppupuolella talviolympialaisiin sopivat olosuhteet. Luotettavimpia ovat korkealla merenpinnasta sijaitsevat sisämaan kohteet.

Lämpenemisen jatkuessa vielä 2100-luvullakin yhä harvempi paikka pystyisi takaamaan suotuisat olosuhteet. Talviolympialaisten 200-vuotisjuhlien järjestäminen vuonna 2124 voikin olla erittäin haastavaa, vaikka teknologinen kehitys tuolloin onkin mennyt varmasti eteenpäin.

Viime vuonna 75 talvilajien tulevaisuudesta huolestunutta olympiamitalistia kirjoitti presidentti Barack Obamalle avoimen kirjeen, jossa he vaativat toimia ilmastonmuutoksen estämiseksi ja puhtaan energiantuotannon edistämiseksi. Vastaavan vetoomuksen voisi esittää myös Suomen ja EU:n päättäjille.

Lähde

Daniel Scott, Robert Steiger, Michelle Rutty & Peter Johnson:  Winter Olympics in a Warmer World, University of Waterloo, Management Center Innsbruck & Interdisciplinary Centre on Climate Change, January 2014

NOAA vahvisti hetki sitten: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin

Vuosi 2013 oli globaalisti NOAA:n mukaan mittaushistorian neljänneksi lämpimin ja viiden muun kansainvälisen tutkimuslaitoksen mukaan 2.-9. lämpimin. Samalla se oli 37. peräkkäinen vuosi, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti koko 1900-luvun keskilämpötilan. Vuonna 2013 koko mittaushistorian lämpöennätyksen teki 389 sääasemaa ja kylmyysennätyksen 12 sääasemaa. Viimeksi 1900-luvun keskilämpötilaa viileämpi vuosi on ollut 1976. Kaikki mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta ovat olleet 2000-luvulla lukuun ottamatta vuotta 1998. Maapallon globaali keskilämpötila on kohonnut 0,06 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1880-2013 ja 0,16 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1970-2013. Suomessa viime vuosi oli historian viidenneksi lämpimin, kaksi astetta yli tavanomaisen.

Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta NOAA:n, Nasan, Japanin ilmatieteen laitoksen, MetOfficen (= MetOfficen ja University of East Anglian eli Itä-Anglian yliopiston HadCRUT4-lämpötilasarja), UAH:n ja WMO:n uusimpien, päivitettyjen aikasarjojen mukaan (maa- ja merialueet yhdistettynä). Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1901-2000, Nasalla 1951-1980, Japanin ilmatieteen laitoksella 1981-2010, MetOfficella 1961-1990, UAH:lla 1981-2010 ja WMO:lla 1961-1990). NOAA:lla ja Nasalla mittaushistoria alkaa vuodesta 1880, Japanin ilmatieteen laitoksella 1891. Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä, mutta niiden tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan



Yhdysvaltalaisen ilmakehän- ja merentutkimuslaitos NOAA:n tänään kello 19.00 Suomen aikaa julkistamien tietojen mukaan vuosi 2013 oli globaalisti vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimimpien vuosien listalla jaetulla neljännellä sijalla yhdessä vuoden 2003 kanssa. Samalla se oli 37. peräkkäinen vuosi, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti koko 1900-luvun keskilämpötilan.

Viimeksi 1900-luvun keskilämpötilaa viileämpää on ollut vuonna 1976, jolloin lämpötila jäi 0,08 astetta keskiarvon alapuolelle. Vuoden 1976 jälkeen syntyneet eivät ole siis ikinä kokeneet niin "viileää" vuotta, jota NOAA pitää vertailussaan lämpötilojen normaalivuotena.

Tästä linkistä voit tarkastella globaaleja aikasarjoja kuukausittain tai vuosittain. Jos haluat nähdä diagrammina ja taulukkona vuosittaiset tiedot, valitse "Timescale: Annual" ja klikkaa "Plot".

Kaikki mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta ovat olleet 2000-luvulla lukuun ottamatta vuotta 1998. Toisin sanottuna 134-vuotisen mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta yhdeksän kymmenestä on ollut 2000-luvulla. Ennen 2000-lukua vuotta 2013 lämpimämpi on ollut vain vuosi 1998. Aikoinaan ennätyskuumana pidetty vuosi 1988 ei mahdu enää edes 20 lämpimimmän vuoden joukkoon.

Vuonna 2013 yhdistetty maa- ja merialueiden lämpötila oli 0,62 astetta korkeampi kuin ajanjakson 1901-2000 keskiarvo (valitse linkistä "Mean Temperature Estimates") 13,9 astetta. Viime vuosi oli siis vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian neljänneksi lämpimin vuosi. Lämpimintä on ollut vuonna 2010, jolloin lämpötila kohosi 0,66 astetta yli pitkän aikavälin keskiarvon.

Vuonna 2013 maa-alueiden keskilämpötila oli 0,99 astetta 1900-luvun keskiarvon 8,5 astetta yläpuolella. Myös maa-alueiden lämpötiloissa vuosi 2013 oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin.

Useimmilla maapallon alueilla vuosi 2013 oli tavanomaista lämpimämpi. Australiassa vuosi oli vuodesta 1910 alkavan mittaushistorian lämpimin, 1,20 astetta yli tavanomaisen ja 0,17 astetta lämpimämpi kuin aiempi vuoden keskilämpötilaennätys vuodelta 2005. Uudessa-Seelannissa oli vuodesta 1909 alkavan mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vuosi ja Argentiinassa vuodesta 1961 alkavan historian toiseksi lämpimin vuosi.

Suomessa viime vuosi oli NOAA:n mukaan lämpötilastojen jaetulla viidennellä sijalla, 2,0 astetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1961-1990 keskiarvo. Suomen Ilmatieteen laitoksen alustavissa tiedoissa vuoden 2013 on kerrottu olleen vuodesta 1847 alkavan mittaushistorian kuudenneksi lämpimin. Edelle menevät vuodet 1938, 1989, 2011, 2000 ja 1934. Ainakin osassa Suomea oli viime kesänä hellettä 52 päivänä, mikä on 16 enemmän kuin tavanomaisesti. Paikoin terminen kesä oli pisin ainakin 50 vuoteen.

Merien lämpötila oli NOAA:n mukaan viime vuonna globaalisti 0,48 astetta 1900-luvun keskiarvon 16,1 astetta yläpuolella. Merten lämpimyystilastoissa tämä on jaetulla kahdeksannella tilalla vuoden 2006 kanssa ja lämpimin arvo vuoden 2010 jälkeen, jolloin osan aikaa vuodesta vallitsi El Niño keskisillä ja itäisillä Tyynenmeren trooppisilla alueilla. Vuonna 2013 näillä alueilla oli ENSO-neutraalit olosuhteet.

Maapallon globaali keskilämpötila on kohonnut 0,06 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1880-2013 ja 0,16 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1970-2013. Maapallon eri alueiden trendit löytyvät tästä linkistä.

Joulukuu 2013 oli 346. peräkkäinen kuukausi, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti 1900-luvun keskiarvon. Viimeksi yksittäinen kuukausi on jäänyt 1900-luvun keskiarvon alle helmikuussa 1985.

Muiden tutkimuslaitosten tuloksissa vuosi 2013 sijoittuu historian 2.-9. lämpimimmäksi

Nasan samaan aikaan NOAA:n kanssa julkaistuissa tiedoissa viime vuosi oli lämpötilaston seitsemännellä sijalla. Lämpötila ylitti vertailukauden (1951-1980) keskilämpötilan 0,604 asteella. Mittaustarkkuuden rajoissa James Hansen, Makiko Sato ja Reto Ruedy toteavat vuosien 2010 (+0,668 astetta yli pitkän aikavälin keskiarvon) ja 2005 (+0,662) olevan jaetulla 1.-2. sijalla. Sijoille 3-9 sijoittuvat vuodet 2007 (+0,629), 2002 (+0,621), 1998 (+0,620), 2003 (+0,607), 2013 (+0,604), 2009 (+0,598) ja 2006 (+0,598). Sijalla 10 jää vuosi 2012 (+0,577). Kaikki mittaushistorian 14 lämpimintä vuotta ovat olleet vuosina 1998-2013. Jos El Niño alkaa kesällä 2014, tästä vuodesta tulee viime vuotta lämpimämpi ja vuodesta 2014 tai 2015 mahdollisesti mittaushistorian lämpimin.

MetOfficen eli Ison-Britannian ilmatieteen laitoksen lämpötilatilastot on koottu Nasan GISS-aineiston, NOAA:n NCDC-aineiston ja Itä-Anglian yliopiston HadCRUT4-aineiston keskiarvosta. Käytössä on toistaiseksi tiedot vasta lokakuun 2013 loppuun asti. Näiden tietojen perusteella vuosi 2013 oli vuotta 2012 lämpimämpi ja selvästi kymmenen mittaushistorian lämpimimmän vuoden joukossa. Lopulliset tiedot julkaistaan maaliskuussa.

Vuodesta 2014 MetOffice ennustaa 0,43-0,71 astetta vertailukautta (1961-1990) lämpimämpää, samoin kuin oli ennuste vuodelle 2013. Jos vuoden 2014 todennäköisin lämpötilaennuste 0,57 astetta yli vertailukauden keskiarvon toteutuu, vuodesta tulee jopa mittaushistorian lämpimin. Mittaustarkkuuden rajoissa on kuitenkin huomautettava, ettei lämpimimpien vuosien järjestys ole täysin varma.

 

WMO:n tilastot pohjautuvat Nasan (GISS), NOAA:n, Itä-Anglian yliopiston (CRU) ja MetOfficen (Hadley Centre) tietoihin.

Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan vuosi 2013 oli 11 ensimmäisen kuukauden perusteella 0,20 astetta vertailukauden 1981-2010 keskilämpötilaa lämpimämpi, kun maa- ja merialueiden lämpötilat yhdistetään. Näin vuosi 2013 sijoittuu 123-vuotisessa mittaushistoriassa toiseksi lämpimimmäksi vuodeksi. Syyskuu, marraskuu ja pohjoisen pallonpuoliskon syksy (kolmen kuukauden jakso syyskuusta marraskuuhun) olivat mittaushistorian lämpimimmät. Pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa vuosi 2013 oli 0,35 astetta vertailukautta lämpimämpi ja mittaushistorian neljänneksi lämpimin. Tavanomaista lämpimämpää oli erityisesti Euraasiassa, Australiassa ja pohjoisen Tyynenmeren keskiosissa. Kaikki tämän vuosisadan ja -tuhannen 13 ensimmäistä vuotta sijoittuvat 123-vuotisen mittaushistorian 15 lämpimimmän vuoden joukkoon. Maapallon lämpenemistrendi on 0,69 astetta vuosisadassa. Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan lämpenemisen syynä ovat ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasut, mutta tämän pitkän aikavälin lämpenemistrendin päällä näkyy luontainen vaihtelu, joka aiheuttaa ajoittain hitaamman lämpenemisen vuosia tai vuosikymmeniä.

 

 

UAH (University of Alabama in Huntsville) tilastoi NOAA:n ja Nasan satelliimittaukset troposfäärin alaosan (0-8 km merenpinnasta) lämpötiloista. Vuodesta 1978 alkavissa satelliittitilastoissa (muut tässä blogikirjoituksessa mainitut mittaussarjat alkavat 1880-1890-luvulta) 2013 oli historian neljänneksi lämpimin vuosi. Lämpimimmät alueet olivat pohjoinen Tyynimeri ja Antarktis, joiden vuoden keskilämpötila oli 1,4 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Joillakin alueilla oli tavanomaista kylmempää. Esimerkiksi Kanadan keskiosissa oli 0,6 astetta viileämpää kuin 30 vuoden keskiarvo. Satelliittimittausten mukaan koko maapallon lämpenemistrendi on 0,14 astetta per vuosikymmen.

 

 

Mistä erot eri tutkimuslaitosten tuloksissa johtuvat?

NOAA:n mukaan vuosi 2013 oli 0,58 astetta lämpimämpi kuin ajanjakso 1951-1980 ja 0,62 astetta lämpimämpi kuin 1900-luku. Nasan mukaan vuosi 2013 oli 0,60 astetta lämpimämpi kuin ajanjakso 1951-1980 ja 0,63 astetta lämpimämpi kuin 1900-luku.

Eri tutkimuslaitosten tulosten erot johtuvat analyysimenetelmistä (interpolaatio) ja siitä, miten käsitellään niitä maapallon alueita, joilta havaintoja ei ole saatavilla. Tällaiset alueet joko jätetään kokonaan ottamatta huomioon, niillä käytetään apuna satelliittidataa tai sovelletaan kokonaisvaltaista assimilaatiotekniikkaa. Lisäksi sääasema- ja satelliittimittausten vertailu on haastavaa.

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos voi lisätä lämmittäviä El Niño -ilmiöitä

Vuosi 2013 oli päiväntasaajan alueen itäisellä ja keskisellä Tyynellämerellä ENSO-neutraali, mikä tarkoittaa sitä, ettei siellä vallinnut luontaisesti maapalloa (pienellä viiveellä) lämmittävää El Niño -ilmiötä eikä viilentävää La Niña -ilmiötä. Itse asiassa ENSO-neutraali vaihe alkoi jo huhtikuussa 2012. Ennätyslämpimänä vuonna 2010 tammi-huhtikuussa vaikutti melko voimakas El Niño, jonka jälkeen heinäkuussa siirryttiin La Niña -vaiheeseen.



ENSO-värähtelyn (eli El Niñon ja La Niñan vuorottelun) vuodet alkaen vuodesta 1980. Määrittely on tehty meriveden lämpötila-anomalian (poikkeama tavanomaisesta) mukaan. Jos meriveden lämpötila on ollut vähintään viisi kuukautta peräkkäin vähintään 0,5 astetta tavanomaista lämpimämpi, puhutaan El Niñosta. Jos meriveden lämpötila on ollut vähintään viisi kuukautta peräkkäin vähintään 0,5 astetta tavanomaista viileämpi, puhutaan La Niñasta. Heikko ilmiö on kyseessä silloin, kun poikkeama on 0,5-0,9 astetta. Kohtalaisessa poikkeama on 1,0-1,4 astetta ja voimakkaassa vähintään 1,5 astetta. Lähde: NOAA Climate Prediction Center.



 

Vaikka El Niño onkin luonnollinen ilmiö ja vaikka se on esiintynyt koko ihmiskunnan historian ajan, globaali lämpötilan kohoaminen todennäköisesti kaksinkertaistaa kaikkein voimakkaimpien El Niño -ilmiöiden toistuvuuden. Tämä on todettu uudessa australialaisten,yhdysvaltalaisten, kiinalaisten ja brittiläisten tieteilijöiden tutkimuksessa.

El Niño vaikuttaa merkittävästi maailmanlaajuiseen säähän, ekosysteemeihin, maatalouteen, trooppisiin sykloneihin eli trooppisiin pyörremyrskyihin, kuivuuteen, pensaspaloihin, tulviin ja muihin sään ääri-ilmiöihin. Se tuo esimerkiksi tulvia Yhdysvaltojen länsiosiin sekä maastopaloja Indonesian sademetsiin ja Australian pensasalueille.

Uutinen on erityisen huolestuttava siksi, että kahtena viime kesänä Australiassa on ollut ennätyslämpötiloja ja lukuisia metsäpaloja, vaikka ENSO-värähtely on ollut neutraalissa vaiheessa eli ei ole ollut El Niñoa eikä sen vastakkaisilmiötä La Niñaa.

Voimakas El Niño syntyy, kun meren pintalämpötila nousee yli 28 asteeseen normaalisti viileällä ja sateettomalla Tyynenmeren itäreunalla. Normaalisti tällaiset olosuhteet syntyvät kerran 20 vuodessa. Kun kasvihuonekaasut lisääntyvät ja maapallon keskilämpötila nousee, tällaiset olosuhteet syntyvätkin tämän uuden tutkimuksen mukaan noin kerran vuosikymmenessä.

Viimeisin voimakas El Niño vuodesta 1997 alkuvuoteen 1998 aiheutti 35 miljardin Yhdysvaltojen dollarin aineelliset vahingot. Se myös vaikutti erityisen lämpimän vuoden 1998 syntyyn.

 

Historiallisia lämpöennätyksiä vuonna 2013

Vuonna 2013 kuusi valtiota ja kolme territoriota sai mittaushistorian uuden lämpöennätyksen tai sivusi vanhaa ennätystä. Yksikään valtio ei tehnyt uutta kylmyysennätystä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuonna 2012 viisi valtiota ja kaksi territoriota teki uuden lämpöennätyksen. Ennätysvuonna 2010 kaksikymmentä valtiota ja yksi territorio mittasi historian uuden lämpöennätyksen. Vuodesta 2010 lähtien peräti 45 valtiota tai territoriota on saanut mittaushistorian uuden lämpöennätyksen tai sivunnut vanhaa ennätystä. Klimatologi Maximiliano Herrera pitää näistä ennätyksistä kirjaa äärimmäisen hyvillä nettisivuillaan. Myös säähistorioitsija Christopher C. Burt on kerännyt listaa ennätyksistä.

Vuonna 2013 uusia mittaushistorian lämpöennätyksiä syntyi seuraavissa valtioissa tai territorioissa:

-Heard ja McDonaldsaarilla (asumaton territorio Australiassa) 26,1°C Split Bayssa 1.3.2013 (edellinen ennätys samalla mittausasemalla 21,6°C huhtikuussa 1992),

-Ghanassa sivuttiin maan ennätystä 43,0°C Navrongossa 6.3.2013 (sama lämpötila mitattu ko. paikalla myös 25.2.2010 ja 19.4.2010),

-Yhdysvalloissa vuoden 2013 korkein koko maapallon lämpötila 53,9°C Furnace Creek Visitors Centerissä Kalifornian Kuolemanlaaksossa 30.6.2013 (ainoat tätä korkeammat virallisesti hyväksytyt – joskin toisinaan epäilyksiä herättäneet – lämpötilat koko maapallolta on mitattu juuri Kuolemanlaaksosta 10.7.1913, 12.7.1913 ja 13.7.2013, kuumin lämpötila 56,7°C ensimmäisenä mainittuna päivänä),

-St. Pierre ja Miquelonilla (Ranskalle kuuluva saariryhmä Newfoundlandin rannikolla) 28,3°C lentokentän sääasemalla 6.7.2013 (edellinen ennätys 28,0°C St. Pierren kaupungissa elokuussa 1876 ja elokuussa 1935),

-Grönlannissa 25,9°C Maniitsoqin lentokentällä 30.7.2013 (edellinen ennätys 25,5°C Kangerlussuaqissa 27.7.1990, lähes varmasti virheellinen tieto on väite 30,1°C:n lämpötilasta Ivigtutissa 23.6.1915, sillä ko. asemalla ei kertaakaan sadan vuoden aikana ole ylitetty 24°C:n lämpötilaa),

-Itävallassa maan ennätys 39,9°C Dellach im Drautalissa 3.8.2013 (edellinen ennätys 39,7°C samassa paikassa 27.7.1983) ja 40,5°C 8.8.2013 Bad Deutsch-Altenburgissa,

-Sloveniassa maan ennätys 40,8°C Cerklje ob Krkissa 8.8.2013 (edellinen ennätys 40,6°C Crnomeljissa 5.71950),

-Japanissa maan ennätys 41,0°C Shimantossa 12.8,2013 (edellinen ennätys 40,9°C Tajimissa ja Kumagayassa 16.8.2007) ja

-Komoreilla sivuttiin maan ennätystä 35,6°C Hahayan lentokentällä 19.11.2013 (sama lämpötila mitattu aiemmin lähellä sijainneella Moronin lentokentällä 31.12.1960).

Kaiken kaikkiaan vuonna 2013 koko mittaushistorian lämpöennätyksen teki 389 sääasemaa ja kylmyysennätyksen 12 sääasemaa.

Historiallinen päivä oli 8.8.2013, jolloin Keski-Euroopassa oli raju helleaalto. Samana päivänä kaksi valtiota (Itävalta, Slovenia) ja kolme pääkaupunkia (Wien, Bratislava, Ljubljana) saavuttivat uuden mittaushistorian lämpöennätyksen. Kymmenillä sääasemilla kuudessa Euroopan maassa mitattiin asemakohtaisia ennätyksiä. Slovenian Ljubljanassa 150-vuotisen mittaushistorian entistä, kesäkuussa 1935 saavutettua, ennätystä 38,0°C parannettiin viisi kertaa kuuden päivän aikana: 
3. elokuuta mitattiin 38,3°C
, 4. elokuuta 38,4°C,
 6. elokuuta 38,6°C
, 7. elokuuta 39,5°C ja
 8. elokuuta 40,2°C.

Vuoden 2013 kylmin virallisella sääasemalla mitattu lämpötila koko maapallolla oli -81,7°C, joka mitattiin Antarktiksen Dome A:lla 31.7.2013. Samaan aikaan satelliitista mitattiin lähistöltä -93,0°C. Pohjoisen pallonpuoliskon vuoden kylmin lämpötila -64,2°C mitattiin Grönlannissa (Summit GEO) 4.3.2013.

Lähteet

Aon Benfield: Annual Global Climate and Catastrophe Report

Climate News Network: Warming 'will double extreme El Niños'

Climate Science: Temperature Updates

Dr. Jeff Masters' WunderBlog: Earth's Record 41 Billion-Dollar Weather Disasters of 2013

Dr. Jeff Masters' WunderBlog: Nine Nations or Territories Set All-Time Heat Records in 2013

EurekAlert: Get used to heat waves - Extreme El Nino events to double

James Hansen, Makiko Sato and Reto Ruedy: Global Temperature Update Through 2013, 21 January 2014 

MetOffice: Global average temperature forecast for 2014

NASA: GISS Surface Temperature Analysis

Nature: Increasing frequency of extreme El Niño events due to greenhouse warming

NOAA/NASA 2013 Global Temperatures

NOAA National Climatic Data Center, State of the Climate: Global Analysis for Annual 2013, published online January 2014, retrieved on January 21, 2014

UAH: Global Temperature Report - December 2013

Wired.co.uk: 2013 was one of the warmest years on record

 

Lue myös nämä

Japanin ilmatieteen laitos: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin

Vuosikatsaus: Säävuosi 2013

Ilmastonmuutoksen syytä vai ei: Viime vuonna ennätysmäärä kalliita sääkatastrofeja

Joulun leuto sää voi mahtua normaalin vaihtelun rajoihin, koko vuodesta 2013 on tulossa Suomessa pari astetta tavanomaista lämpimämpi ja globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin

Oliko 2013 ihmiskunnan paras vuosi?

Kairossa lunta ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen, Suomessa myrskyt näyttävät voimistuneen

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Australiassa historian pahin helleaalto

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

(Edit 22.1.2014 klo 11.10. Taulukkoon ja tekstiin päivitetty Nasan 21.1.1014 julkaisemat uudet tiedot vuoden 2013 lämpötiloista.)

(Edit 25.6.2014 klo 13.20. Taulukkoon päivitetty kaikkien tutkimuslaitosten vahvistetut tulokset. Vuoden 2013 tiedot eivät siis enää ole alustavia ennakkotietoja. MetOfficen lämpötiladata löytyy tästä linkistä, taulukon tulkintaohje täältä ja lisätietoa täältä. Nasan tiedot voi puolestaan katsoa täältä.)