Maailmanperintökohde Verlaan lisää suojeltuja rakennuksia

Hugo Neuman perusti Jaalan ja Valkealan pitäjien maille ensimmäisen Werlan puuhiomon vuonna 1872. Myöhemmin hiomon yhteyteen rakennettiin lisäksi pahvitehdas.

Verlan puuhiomo ja pahvitehdas merkittiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1996. Se on hyvin säilynyt esimerkki varhaisesta, pienimittakaavaisesta paperimassa-, paperi- ja pahvituotannosta 1800-luvun loppupuolelta. Puuhiomon ja pahvitehtaan punatiiliset rakennukset lähiympäristöineen suojeltiin valtioneuvoston päätöksellä vuonna 1993.

Ympäristöministeriö on nyt vahvistanut päätöksen, jolla Verlassa lisättiin suojeltaviksi puunkäsittely- ja uittorakennuksia, 1800-luvun lopulla rakennettuja, hirsirunkoisia, pystyrimalaudoitettuja ja punamullattuja työväen asuinrakennuksia sekä seurantalo. Saha- ja varastorakennukset ovat 1930-luvulta, uittokämppä 1900-luvun alusta ja uittoradan konehuone 1960-luvun alusta, jolloin Verlassa siirryttiin irtouitosta nippu-uittoon.

Uusia suojeltuja rakennuksia on 30. Kaikkiaan Verlassa on nyt 37 suojeltua rakennusta. Tämän lisäksi suojelu koskee alueen halki kulkevan Verlantien linjausta.

Lähteet

Ympäristöministeriö: Verlan maailmanperintökohteen suojelu täydentyi kulttuurihistoriallisesti merkittävillä puunkäsittelyn ja -uiton rakennuksilla

Verlan verkkosivut

Kansainvälinen tyynysotapäivä ja eettiset vuodevaatevalinnat

Tämän viikon lauantaina on kansainvälinen tyynysotapäivä, joten nyt lienee hyvä hetki miettiä myös eettisiä vuodevaatevalintoja. Kannattaako valita untuvaa, villaa, puuvillaa vai tekokuitua?

Hyvää tyynysotapäivää lauantaina 2. huhtikuuta 2016! Kuvan © Alik Mulikov - Fotolia.

Tämän viikon lauantaina 2. huhtikuuta vietetään kansainvälistä tyynysotapäivää, johon liittyviä tapahtumia on Suomessakin. Nyt onkin hyvä hetki miettiä myös eettisiä vuodevaatevalintoja. Kannattaako hankkia untuvaa, villaa, puuvillaa vai tekokuitua?

Untuvaa saatetaan kyniä eläviltä linnuilta

Yhteen untuvatyynyyn tarvitaan noin kuuden hanhen untuvat. Untuvaa käytetään myös peitteissä ja makuupusseissa. Lämpimyydeltään ja keveydeltään untuva on lähes ylivoimainen materiaali.

Eläinten oikeuksien kannalta untuvatuotteet kuitenkin ovat ongelmallisia. Untuvaa saatetaan kyniä eläviltä ankoilta tai hanhilta, koska näin samaa eläintä voidaan hyödyntää useaan kertaan, yleensä 3-5 kertaa. Lisäksi vanhempien eläinten untuvan sanotaan olevan laadukkaampaa. EU:ssa untuvan kyniminen eläviltä eläimiltä on kiellettyä. Kiellon valvonnan kuitenkin sanotaan olevan niin heikkoa, että elävältä kynimistä käytetään myös EU:ssa, lähinnä Unkarissa ja Puolassa. Lisäksi osa untuvasta tuodaan EU:n ulkopuolelta, erityisesti Kiinasta, joka tuottaa 80 prosenttia maailman untuvasta.

Helmikuussa 2009 ruotsalainen Kalla fakta -ohjelma esitteli salakuvattua materiaalia siitä, kuinka Unkarissa hanhia kynitään tuhansien hanhien suurtilalla elävinä. Hanhien jalat oli sidottu yhteen, ja hanhet huusivat tuskissaan. Haavat ommeltiin ilman puudutusta. Vielä ohjelman esittämisen aikoihin kiipeilyä ja vaellusta esittelevillä suomenkielisillä AriBaseCamp-sivuilla todettiin näin: "Parasta untuvaa (makuupusseihin) saadaan kylmillä seuduilla vapaana elävistä täysikasvuisista hanhista, joilta untuva nypitään käsin elävänä."

Ohjelman esittämisen jälkeen useat tuottajat ovat laatineet erilaisia standardeja, joissa vakuutetaan untuvan olevan peräisin kuolleista eläimistä. Tuottajat myös väittävät elävänä kynimisen itse asiassa olevan kallis ja untuvan laatua heikentävä prosessi, jota ei edes kannata käyttää. Eläinoikeusjärjestö PETA:n tekemän kyselyn mukaan kuitenkin puolet 66 kiinalaisesta tavarantoimittajasta välitti elävänä kynittyjen lintujen untuvia.

Untuva on ekologisesti kestävä mutta eläinoikeuksien näkökulmasta kestämätön tuote

Untuvan voi ajatella olevan varsin ekologinen tuote, jos se todella saadaan sivutuotteena kuolleista linnuista, jotka on hyödynnetty lihan tuotantoon. Vaikka lintujen tehokasvatuksen olosuhteisiin kiinnitettäisiin entistä enemmän huomiota, koko tällaisen lintutuotannon eettisyys voidaan tietenkin kyseenalaistaa. Erityisen kuvottavaa on hanhenmaksan tuotanto pakkosyöttämällä. Samoja hanhia voidaan käyttää sekä maksan että untuvan tuotannossa. Untuvatuotteiden ostamisen boikotointi ei kuitenkaan lopettane itse lintujen kasvatusta, koska untuvan arvo on vain 5-10 prosenttia koko linnun tuotannon arvosta.

Noora Shingler tiivistää asian näin: "Teollisesta lihantuotannosta voi toki olla mitä mieltä haluaa, mutta se, että jätteeksi päätyvä materiaali käytetään hyödyksi, on järkevää. Joutsenen tuotteiden vuoksi ei kynitä yhtäkään eläintä; materiaali on jo olemassa, käytettiin sitä untuvatuotteiden valmistuksessa tai ei. Niin kauan kuin itse käytän elintarviketeollisuuden sivutuotenahkaa, ei ole syytä kieltäytyä sivutuoteuntuvan käytöstäkään."

Kannattaako untuvatuotteita ostaa ja miten niitä pitää käsitellä?

Laadukkaisiin tuotteisiin käytettävä untuva on ennen valmistusta pestävä perusteellisesti, jotta tuotteesta saadaan kestävämpi ja allergisoimaton. Allergiaa ei nimittäin aiheuta untuva itse vaan siinä oleva lintujen hilse. Ongelmana kuitenkin on untuvan herkkyys kosteudelle. Tätä on mahdollista vähentää joko päästämällä linnut uimaan pelkän maaelämän sijaan, untuvan kemikaalikäsittelyllä tai sopivalla untuvan ja tekokuidun yhdistelmällä. Untuvatuotteet täytyy myös pestä oikein sekä säilyttää kuivassa ja vaakatasossa (myös untuvatakit pitkäaikaisessa säilytyksessä), etteivät untuvat painu kasaan.

Oikein säilytettyinä ja pestyinä laadukkaat untuvatuotteet ovat pitkäikäisiä, esimerkiksi takki kymmenisen vuotta. Siksi onkin tärkeää harkita tarpeitaan perusteellisesti. Untuvaa on myös mahdollista kierrättää uusiin untuvatuotteisiin, mikä tosin vaatii uuden untuvan tavoin hyvin tehokasta puhdistusta ja siten nostaa kustannuksia sekä ympäristövaikutuksia.

Pitsiunelmia-blogin Rinna pukee asian sanoiksi tällä tavoin: "Oleellisempaa on se, että kerran hankittua takkia kanssa käyttää eikä joudu heti seuraavana syksynä hankkimaan uutta. Jos ostelee paljon ja varsinkin sellaista joka ei kestä seuraavalle käyttäjälle käyttökelpoisena, on ihan se ja sama onko joku täyte pikkiriikkisen ekologisempaa kuin joku muu. - - Sen pitäisi olla harkittu pitkän tähtäimen suunnitelmaan kuuluva ostos, joka toteutetaan vasta perusteellisen tuotteen ominaisuuksien ja omien tarpeiden tutkimustyön jälkeen, ei päähänpisto. Jos ei ole rahaa eikä aikaa, niin ostaa sitten kierrätetyn tai tekokuitutäytteisen (mieluummin ensin mainitun). Mikään, mikä tulee eläimestä, ei voi olla hirmuisen halpaa ja silti eettistä."

Tekokuidut, bambu, hamppu, puuvilla ja villa: Australiassa yhä käytössä epäeettinen lampaiden mulesing-toimenpide

Pitäisikö untuvaiset vuodevaatteet ja myös untuvatakit laittaa boikottiin? Untuvan vaihtoehdoksi on saatavissa lämpimiä tekokuituja (esimerkiksi Thinsulate, Polarguard, Fiberfill, Qualofill, Thermolite, Liteloft, Primaloft), jotka sopivat jopa kylmiin retkeilyolosuhteisiin. Tekokuidut eli synteettiset kuidut (tai suomen oikeakielisyyden mukaan virheellisesti keinokuidut) ovat tavallisesti untuvaa painavampia mutta toisaalta myös paremmin kosteutta sietäviä, vähemmän allergisoivia ja usein halvempia.

Tekokuiduista yleisin on öljyperäinen polyesteri. Sen tuotanto vaatii kaksi kertaa niin paljon energiaa kuin vastaavan villamäärän tuotanto. Hieman ekologisempi valinta on sellainen tekokuitutäyte, jota saadaan kierrätetyistä muovipulloista. Niitä voidaankin nykyään käyttää tekstiiliteollisuudessa moneen eri käyttökohteeseen. Esimerkiksi Retki-lehden 3/2016 mukaan loppukesästä tulee kauppoihin reppu, joka on valmistettu 11 palautuspullosta saadusta yhdestä yhtenäisestä langasta.

Tekokuidut ovat uusiutumattomia luonnonvaroja, kun taas untuva, puuvilla ja villa ovat uusiutuvia. Puuvillatäytteiset peitot eivät kuitenkaan sovellu kovin kylmiin lämpötiloihin. Kestävyydeltään villa ja untuva ovat jopa kaksi kertaa niin pitkäikäisiä kuin tekokuidut.

Ekologisia ja eettisiä ongelmia kuitenkin aiheuttavat lampaiden kasvatuksessa hyödynnetyt kemikaalit sekä Australiassa käytössä oleva mulesing-toimenpide, jossa täysin ilman kivunlievitystä lampaan peräaukon ympäriltä poistetaan ihoa saksilla loiskärpästen munimisen ja sen seurauksena kustannuksia aiheuttavan myiaasi-sairauden vähentämiseksi. Australiassakin tästä kivuliaasta toimenpiteestä piti luopua vuonna 2010, mutta uusimpien tietojen (maaliskuu 2016) mukaan mulesing on yhä yleisessä käytössä sertifioimattomilla lammasfarmeilla. Suomessa kyseistä menetelmää ei käytetä.

Bambu on melko ekologinen vaatteiden ja vuodevaatteiden pintamateriaali. Se on nopeasti uusiutuvaa ja kankaana hengittävää, antibakteerista ja biohajoavaa. Toisaalta kankaan tuotannossa on voitu käyttää myrkyllisiä kemikaaleja.

Hamppukin on nopeasti uusiutuvaa. Se vaatii vähän tai ei lainkaan tuholaismyrkkyjä, kasvaa ilman lannoitteita, vaatii vähän hoitamista, eikä kuluta maaperän ravinteita loppuun. Lisäksi sato on helppo korjata.

Hiilijalanjälki on pienin untuvalla ja suurin tekokuiduilla

Untuvan testaukseen erikoistuneen laboratorion mukaan untuva on kaikista luonnollisista ja synteettisistä täytteistä hiilijalanjäljeltään paras. Se siis aiheuttaa vähiten kasvihuonekaasupäästöjä.

Uudessa-Seelannissa tehdyn tutkimuksen mukaan merinovillan hiilijalanjäljestä 66 prosenttia tulee itse villan tuottamisesta farmilla, 30 prosenttia villan käsittelystä ja 3 prosentti kuljetuksesta.

Perinteisen puuvillan tuotannossa käytetään hyvin paljon hyönteismyrkkyjä, jotka aiheuttavat lisäksi 66 prosenttia puuvillantuotannon hiilijalanjäjestä. Puuvillallakin kokonaishiilijalanjälki on kuitenkin noin 20 prosenttia pienempi kuin polyesterillä (esimerkiksi t-paidan hiilijalanjälki puuvillaisena 6,0 kg, polyesteristä valmistettuna 7,8 kg). Polyesterin tuotanto vaikuttaa puuvillaa haitallisemmin myös otsonikatoon ja mineraalien kulutukseen.

Suurin osa vuodevaatteiden hiilijalanjäljestä muodostuu kotona: Vältä turhaa pesua, silitystä ja erityisesti rumpukuivausta

Tuotantoa selvästi suurempi hiilijalanjälki tulee usein tuotteiden pesusta ja silityksestä kotona. Esimerkiksi puuvillaisen t-paidan hiilipäästöistä 96 prosenttia aiheutuu kotona, kun paitaa pestään, rumpukuivataan ja silitetään. Laskelmassa on oletettu, että paita pestään ja kuivataan 75 kertaa sen elinkaaren aikana. Eniten päästöjä aiheuttaa rumpukuivaus, vähiten silittäminen.

Tärkeimpiä kuluttajan ekologisia valintoja onkin vaatteiden ja vuodevaatteiden turhan pesun, rumpukuivauksen ja silityksen välttäminen. Esimerkiksi farmarihousut vain muuttuvat paremmiksi, kun niitä pestään harvemmin. Kovimpien "farkkufanaatikkojen" mukaan farkkuja ei pitäisi pestä koskaan.

Villapeitoille suositellaan kemiallista pesua, kun taas tekokuitu- ja puuvillapeitot voi hyvin pestä kotikonstein. Kemiallisessa pesussa käytetään esimerkiksi tetrakloorieteeniä, joka on ympäristömyrkky ja mahdollisesti karsinogeeni eli syöpää aiheuttava aine. Saksalaisen Hohenstein-instituutin mukaan kemiallinen pesu kuitenkin on kotipesua ekologisempi, kun tarkastellaan jätepäästöjä tai energian ja veden käyttöä. Kemiallinen pesu säästää esimerkiksi vettä 97 prosenttia kotipesuun verrattuna.

Viileä makuuhuone parantaa terveyttä ja unen laatua, liian lämmin voi altistaa lihavuudelle

Tarpeeksi lämmin peitto voi auttaa säästämään asunnon lämmityksessä, mikä pienentää kuluttajan aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Painoon suhteutettuna untuva on lämpimyydeltään ylivoimainen, jopa neljä kertaa tekokuitua lämpimämpi. Toisaalta viileässä nukkuminen voi vaikuttaa positiivisesti sekä terveyteen että unen laatuun.

Asuntojen liian korkeat lämpötilat saattavat aiheuttaa lihavuuden ja aineenvaihduntahäiriöiden yleistymistä. Sen sijaan viileässä nukkuminen hoikistaa. Helsingin Sanomien haastattelussa lääketieteen tohtori Janne Orava toteaa näin: "Kylmälle altistuminen lisää terveellisen ruskean rasvan määrää. Pitäisikin panostaa siihen, että ihmiset nukkuisivat viileässä tai että lämpötilaa laskettaisiin 19 asteeseen."

Tuomio: Peiton täytteeksi kierrätettyä tekokuitua ja pintamateriaaliksi hamppua tai bambua?

Australialainen Green Lifestyle -lehti antaa vuodevaatteiden ekologisuudelle tällaisen tuomion: "Untuva on uusiutuvaa ja biohajoavaa, tuotantokustannuksiltaan halpaa, lämpötehokkuudeltaan parasta ja pitkäikäistä, joten jos ympäristö on ainoa näkökohtasi, se on paras valinta. Pitää kuitenkin ottaa huomioon myös eettisyys ja inhimillisyys, ja untuvaan liittyy merkittäviä eläinten hyvinvointiin liittyviä huolenaiheita. Monet yhtiöt ovat vakuuttaneet, etteivät ne käytä elävinä kynittyjen lintujen untuvaa, mutta selvitä ja varmista asia ennen tuotteiden ostamista. Australialainen villa ja puuvilla ovat ekologisempia kuin polyesteri, mutta niillä on untuvaa suurempi hiilijalanjälki. Osta luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita tämän ekokustannuksen pienentämiseksi, jotta tuholaismyrkkyjä ja muita kemikaaleja ei ole käytetty. Lisäksi vain luonnonmukaisilla lammasfarmeilla mulesing-toimenpiteen tekee aina eläinlääkäri kivunlievitystä käyttäen. Jos budjettisi tai elämäntapasi ei salli sinun ostaa untuvaa tai villaa, valitse peite, jossa on kierrätetystä tekokuidusta tehty täyte ja ympäristöystävällisempi päällysmateriaali, esimerkiksi hamppu tai bambu. Näin pysyt lämpimänä pienellä ympäristövaikutuksella."

Kaikki vuodevaatteidenkin tuotantotavat kuitenkin rasittavat ympäristöä. Siksi tärkeintä on välttää turhaa ostamista. Vanhoja liinavaatteita on hyvä korjata, käyttää mahdollisimman pitkään ja lopulta kierrättää.

Tässä käsiteltyjen ekologisten ja eläinten oikeuksiin liittyvien vaikutusten lisäksi ihan oma eettisyyteen liittyvä lukunsa on eri tuotantovaiheiden työntekijöiden asiallinen kohtelu ja kunnioittaminen.

Hyvää tyynysotapäivää!

Lue myös nämä

Sallittua eläinten kidutusta?

Uutuuskirja tuotantoeläinten pahoinvoinnista hätkähdyttää realistisuudellaan

Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"

Ilmastonmuutos: Miksi yöt lämpenevät enemmän kuin päivät ja talvet enemmän kuin kesät?

Lämpötilatrendi vuosikymmentä kohden kelvineinä (1 K = 1 °C) ajalla 1960-2009 ja trendin luottamusväli 95 %:n todennäköisyydellä: a) Vuorokauden minimi- ja maksimilämpötila globaalisti vuoden keskiarvona, pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden keskiarvona, pohjoisella pallonpuoliskolla talviaikaan (joulu-helmikuu) ja pohjoisella pallonpuoliskolla kesäaikaan (kesä-elokuu). b) Vuorokauden keskilämpötila (asteikko vasemmalla) ja lämpötilavaihtelu (vuorokauden maksimi- ja minimilämpötilan erotus, DTR, asteikko oikealla) globaalisti vuoden keskiarvona, pohjoisella pallonpuoliskolla vuoden keskiarvona, pohjoisella pallonpuoliskolla talviaikaan (joulu-helmikuu) ja pohjoisella pallonpuoliskolla kesäaikaan (kesä-elokuu). Vuorokauden lämpötilavaihtelun asteikko on negatiivinen, mikä merkitsee lämpötilaerojen pienentymistä. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Davy, R., Esau, I., Chernokulsky, A., Outten, S. and Zilitinkevich, S. (2016), Diurnal asymmetry to the observed global warming. Int. J. Climatology, doi:10.1002/joc.4688. License: Creative Commons CC BY-NC 4.0.

Maapallon keskimääräinen pintalämpötila on yksi yleisimmistä ilmastonmuutoksen mittareista. Ehkä yhtä tärkeä mutta vähemmän käytetty on vuorokauden lämpötilavaihtelun (maksimi- ja minimilämpötilan erotus) muuttuminen. Tämä vuorokauden lämpötilavaihtelu pienentyi 1900-luvulla, koska minimilämpötilat kohosivat maksimilämpötiloja enemmän.

Pohjoisella pallonpuoliskolla sekä minimi- että maksimilämpötilojen nousutrendi on ollut suurempi kuin globaalisti. Sekä maailmanlaajuisesti että pohjoisella pallonpuoliskolla minimilämpötilojen nousutrendi kuitenkin on ollut merkittävästi maksimilämpötilojen nousutrendiä voimakkaampi. Sekä minimi- että maksimilämpötilat ovat kohonneet nopeammin talvella kuin kesällä. Vuorokauden lämpötilavaihtelu on pienentynyt eniten talvella, jolloin vuorokauden keskilämpötilan kohoaminen on ollut kaikkein nopeinta. Talvella lämpötilat kuitenkin vaihtelevat kesälämpötiloja enemmän. Sellaisilla alueilla ja sellaisina vuodenaikoina, jolloin lämpenemistrendit ovat voimakkaimpia, vaihtelevuus ja toisaalta myös vuorokauden lämpötilavaihtelun pienentyminen ovatkin kaikkein suurimpia.

Viimeisimpien 50 vuoden aikana erittäin kylmien öiden määrä on vähentynyt puoleen aiemmasta, kun taas erittäin kylmien päivien määrä on vähentynyt vain neljänneksellä. Joidenkin aiempien tutkimusten mukaan lämpötilavaihtelun pienentyminen vaikuttaa merkittävästi sekä kasvillisuuteen että lämpötilaan liittyviin ihmisten kuolemantapauksiin. Siksi kuukausi sitten julkaistussa uudessa tutkimuksessa (Davy et al. 2016) keskityttiin selvittämään tarkemmin vuorokauden lämpötilavaihtelua.

Vasemmalla vuorokauden keskilämpötilan ja oikealla vuorokauden lämpötilavaihtelun (maksimi- ja minimilämpötilan erotus, DTR) trendi vuosikymmentä kohden aikavälillä 1960-2009 kelvineinä (1 K = 1 °C). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Davy, R., Esau, I., Chernokulsky, A., Outten, S. and Zilitinkevich, S. (2016), Diurnal asymmetry to the observed global warming. Int. J. Climatology, doi:10.1002/joc.4688. License: Creative Commons CC BY-NC 4.0.

Aiemmissa tutkimuksissa päivä- ja yölämpötilojen erilaiseen kohoamiseen on etsitty syytä esimerkiksi pilvisyydestä, sateisuudesta ja maaperän kosteudesta. Tässä uudessa tutkimuksessa kuitenkin osoitetaan se, että mainittujen tekijöiden lisäksi yöt ovat luontaisesti päiviä herkempiä säteilypakotteelle. Hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen lämmittää sekä öitä että päiviä. Yöllä ylimääräinen lämpö kuitenkin jää ohueen kerrokseen (joitakin satoja metrejä) maanpinnan päälle, jolloin pieni ilmamäärä lämpenee paljon. Sen sijaan päivällä ylimääräinen lämpö nousee korkeammalle (jopa muutama kilometri), jolloin suuri ilmamäärä ei lämpene yhtä paljon kuin yön ohut lämpökerros.

Hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen lämmittää sekä öitä että päiviä. Yöllä ylimääräinen lämpö kuitenkin jää ohueen kerrokseen (joitakin satoja metrejä) maanpinnan päälle, jolloin pieni ilmamäärä lämpenee paljon. Sen sijaan päivällä ylimääräinen lämpö nousee korkeammalle (jopa muutama kilometri), jolloin suuri ilmamäärä ei lämpene yhtä paljon kuin yön ohut lämpökerros.

Öiden päiviä voimakkaampi lämpeneminen vaikuttaa sekä kasvien kasvukauden pituuteen että myös ihmisten kokemaan lämpöstressiin. Kuumuuteen liittyvät kuolemat lisääntyvät erityisesti kuumien öiden myötä, kun elimistöllä ei ole aikaa palautua päivän kuumuudesta. Yöaikaisen rajakerroksen oikeanlainen simulointi ilmastomalleissa onkin erittäin tärkeä sekä ennustettaessa maapallon ilmastoherkkyyttä että alueellista lämpötilan kohoamista ilmastonmuutoksen myötä.

Lähteet

Davy, R., Esau, I., Chernokulsky, A., Outten, S. and Zilitinkevich, S. (2016), Diurnal asymmetry to the observed global warming. Int. J. Climatology. doi:10.1002/joc.4688

Uni Research. "Understanding why nights are getting warmer faster than days." ScienceDaily. ScienceDaily, 10 March 2016.

Lue myös nämä

Kaupunkien lämpösaarekeilmiön ymmärtäminen on avain järkevään kaupunkisuunnitteluun

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos vaikuttaa yhä voimakkaammin sään ääri-ilmiöihin

Onko ilmastonmuutos lisännyt kuumien kesien todennäköisyyden kymmenkertaiseksi vain kymmenessä vuodessa ja tuntuvatko vuoden 2003 kaltaiset hellekesät vuosisadan lopulla jo viileiltä?

Lisääntyykö vai väheneekö kuolleisuus Isossa-Britanniassa ilmastonmuutoksen myötä?

Tulevaisuuden kaupunkien kuumat yöt

Maailman ilmatieteen päivän faktat ilmastonmuutoksesta

Maailman ilmatieteen päivää vietetään vuosittain 23. maaliskuuta. Sen kunniaksi YK:n alainen Maailman ilmatieteen järjestö WMO ja Climate Central ovat nyt ensimmäistä kertaa julkaisseet yhteistä infografiikkaa ilmastosta, ilmastonmuutoksesta ja vuoden 2015 säästä.

Vuosien 1950-2015 globaalit keskilämpötilat celsiusasteina (kymmenesosina) verrattuina ajanjakson 1961-1990 keskiarvoon (diagrammin nollataso).  Vuosi 2015 oli globaalisti maa- ja merialueet yhdistettyinä 0,76 ± 0,09 celsiusastetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1961-1990 keskilämpötila ja noin asteen lämpimämpi kuin ajanjaksolta 1850-1900 mitattu esiteollisen ajan keskilämpötila. Syynä vuoden 2015 lämpimyyteen olivat El Niño -ilmiö ja ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos yhdessä. Ilmastonmuutoksen vaikutus näkyy siinä, että nykyisin El Niño -vuodet ovat aiempia El Niño -vuosia lämpimämpiä, La Niña -vuodet aiempia La Niña -vuosia lämpimämpiä ja ENSO-neutraalit vuodet aiempia neutraaleja vuosia lämpimämpiä. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Climate Central & WMO.

Globaali keskimääräinen merenpinnan nousu aikavälillä 1880-2015 poijumittausten mukaan. Satelliittimittausten data on esitetty keltaisella. Vuonna 2015 merenpinnan korkeus oli sekä poijumittausten että satelliittimittausten mukaan koko mittaushistorian korkein. Trooppisen Tyynenmeren läntisillä alueilla merenpinnan korkeus oli kuitenkin tavanomaista alempana, mikä on tyypillistä El Niño -vaiheessa. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Climate Central & WMO.

Vuosi 2015 oli globaalisti sekä yksittäisistä maanosista Etelä-Amerikassa ja Aasiassa koko mittaushistorian lämpimin, Euroopassa ja Afrikassa toiseksi lämpimin, Pohjois-Amerikassa viidenneksi lämpimin ja Australiassa kuudenneksi lämpimin. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Climate Central & WMO.

Maapallolle aikavälillä 1970-2015 kertynyt lämpöenergia mitattuna tsettajouleina (10²¹). Kasvihuonekaasujen myötä ilmastojärjestelmään kertyneestä ylimääräisestä lämmöstä 93 % on varastoitunut valtameriin. Tämä aiheuttaa veden lämpölaajenemista ja siten osaltaan myös merenpinnan kohoamista. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Climate Central & WMO.

Valtamerten globaali lämpösisältö (10²² joulea) 0-700 metrin syvyydellä aikavälillä 1955-2015 ilmoitettuna poikkeamana vertailukauden 1955-2006 keskiarvosta (diagrammin nollataso). Vuonna 2015 merten lämpösisältö oli ennätyssuuri sekä syvyyksillä 0-700 m että 0-2000 m. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Climate Central & WMO.

Merten lämpötila-anomaliat (poikkeamat verrattuina vertailukauden 1961-1990 keskiarvoon) vuonna 2015. Harmailta alueilta tiedot puuttuvat. Kartan lukuarvot kertovat nimettyjen trooppisten syklonien lukumäärän vuoden 2015 aikana eri merialueilla. Vuonna 2015 muodostui kaikkiaan 91 trooppista myrskyä, joiden tuulennopeus oli vähintään 63 km/h. Tämä on enemmän kuin aikakauden 1981-2010 keskiarvo 85. Modernin satelliittimittaushistorian pienin määrä myrskyjä on ollut 67 vuonna 2010. Pohjois-Atlantilla nimettyjä myrskyjä oli viime vuonna 11, joista 4 kehittyi hurrikaaneiksi. Tämä on hieman pitkän aikavälin keskiarvoa (12 myrskyä, joista 6 hurrikaaneja) vähemmän. Yleensäkin Pohjois-Atlantilla hurrikaaniaktiivisuus vähenee El Niñon aikaan. Tyynellämerellä Patricia-hurrikaani (20.-24.10.2015), jonka suurin havaittu 10 minuutin keskituulennopeus oli 346 km/h, kehittyi mittaushistorian voimakkaimmaksi hurrikaaniksi itäisen Pohjois-Tyynenmeren sekä Atlantin alueilla. Chapala ja pian sen jälkeen kehittynyt Megh puolestaan olivat satelliittimittaushistorian ensimmäiset trooppiset syklonit Jemenissä. Historiallista oli myös se, että elokuun lopulla Tyynellämerellä havaittiin ensimmäistä kertaa vuodesta 1949 alkavan mittaushistorian aikana kolme samanaikaista merkittävää hurrikaania: Kilo, Ignacio ja Jimena. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Climate Central & WMO.

Lue myös nämä

WMO: Viime vuonna tehtiin ennätyksiä sekä lämpötiloissa, hiilidioksidipitoisuudessa, merenpinnan korkeudessa että merten lämpösisällössä

Vuosikatsaus: Säävuosi 2015

Nasa, NOAA, Berkeley Earth, Japanin ilmatieteen laitos ja MetOffice yksimielisiä: Vuosi 2015 ennätyslämmin ja rikkoi jopa ennätysennätyksen

NOAA hetki sitten: Vuosi 2015 ennätyslämmin ennätyssuurella erolla edelliseen ennätykseen verrattuna, vuoden aikana kymmenen ennätyslämmintä kuukautta

Berkeley Earth tänään: Vuosi 2015 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi ja todennäköisesti myös lämpimin minkä tahansa 12 kuukauden jakso

Terrorismi oli Länsi-Euroopassa yleisintä 1970-1980-luvuilla

Terroristihyökkäyksissä kuolleiden lukumäärät Isossa-Britanniassa, Espanjassa, Italiassa, Ranskassa, Saksassa ja muissa Länsi-Euroopan valtioissa vuosina 1970-2015. License: Creative Commons License CC BY-ND 3.0. Credit: Statista.com.

Lue myös nämä

Elämmekö tällä hetkellä ihmiskunnan tähän mennessä parasta aikaa?

Pienhiukkaset tappavat enemmän suomalaisia kuin liikenne (siis pienhiukkasten takia kuolee moninkertaisesti enemmän ihmisiä kuin kolareissa eli suoraan liikenteen vaikutuksesta, mutta toki pienhiukkasetkin johtuvat paljolti liikenteestä)

Saastuneen kaupunki-ilman hengittäminen voi vastata useiden savukkeiden polttamista päivässä

Melting Glaciers, Sprawling Cities: the Google Project (kuinka maapallo on muuttunut vuosikymmenten kuluessa)

Kesäaika täyttää tänä keväänä sata vuotta

Tässä kirjoituksessa vastaan kaikkiin kysymyksiinne kesäajasta!

Pääsiäissunnuntaina eli sukkasunnuntaina kello 3.00 Suomessa siirrytään kesäaikaan. Kuvan © ehaurylik - Fotolia.

Milloin kesäaika alkaa?

Lauantain ja pääsiäissunnuntain välisenä yönä 27. maaliskuuta 2016 kello 3.00 Suomessa siirrytään kesäaikaan eli kelloa siirretään tunnilla eteenpäin kello neljään. Kesäaika päättyy ja normaaliaikaan eli "talviaikaan" palataan sunnuntaina 30. lokakuuta 2016 kello 4.00.

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Mistä tarkka aika kelloon?

Oikea aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

Mittatekniikan keskus (katso ko. sivun oikea yläkulma)

Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)

Suomen aika

Kellonaika.fi

Greenwich Mean Time

Missä valtioissa kesäaikaa käytetään?

Tänä vuonna maapallolla on 171 valtiota (tai territoriota), joissa ei käytetä kesäaikaa lainkaan, ja 76 valtiota (tai territoriota), joissa ainakin osalla alueesta käytetään kesäaikaa. Valtioista (tai territorioista) 68 käyttää kesäaikaa koko alueellaan.

Euroopan valtioista kesäaikaa eivät käytä Islanti, Valko-Venäjä ja Venäjä (eivätkä myöskään Armenia ja Georgia, jotka nykyään yleensä luetaan Aasiaan kuuluviksi). Useimmat maailman valtiot ovat ainakin joskus kokeilleet kesäaikaa.

Kuka keksi kesäaikaan siirtymisen?

Joskus on sanottu, että kesäajan olisi keksinyt Benjamin Franklin vuonna 1784. Franklin ei kuitenkaan ehdottanut kellonajan siirtämistä, vaan ainoastaan kehotti pariisilaiseen lehteen lähettämässään satiirisessa kirjoituksessaan pariisilaisia heräämään ennen puolta päivää, jotta illalla ei tarvitsisi polttaa niin paljon kynttilöitä. Kirjoituksessa Franklin laski, että maaliskuun 20. päivän ja syyskuun 20. päivän välillä on 183 iltaa, joista kunakin kynttilää poltetaan 7 tuntia, mistä tulee yhteensä 1281 tuntia. Kerrottuna pariisilaisten asukasluvulla (100 000) tästä tulee 128 100 000 tuntia. Kun tunnissa yhdestä kynttilästä palaa puoli paunaa vahaa ja talia, painoksi saadaan kaikkiaan 64 050 000 paunaa. Tämä maksaa 96 075 000 livres tournoisia (yksi Ranskassa muinoin käytetyistä rahayksiköistä). Benjamin Franklin ehdotti myös monia ratkaisuja kirkonkellojen soittamisesta aikaisin aamulla hevosvaunuliikenteen kieltämiseen iltaisin.

Ensimmäisen varsinaisen idean kesäajasta esitti uusiseelantilainen taiteilija ja amatöörihyönteistutkija George Vernon Hudson vuonna 1895. Lontoolainen rakennusmestari William Willett kirjoitti vuonna 1907 pamfletin "Waste of Daylight" , jossa hän ehdotti kellojen siirtämistä 20 minuuttia eteenpäin jokaisena huhtikuun sunnuntaina ja vastaavasti 20 minuuttia taaksepäin jokaisena syyskuun sunnuntaina. Hän teki myös tarkat laskelmat näin saavutettavista taloudellisista säästöistä. 

Ensimmäisenä kesäaika otettiin todellisuudessa käyttöön Saksassa ensimmäisen maailmansodan aikaan 30.4.1916 energian säästämiseksi. Iso-Britannia seurasi Saksan esimerkkiä toukokuussa ja Ranska kesäkuussa. Tänä vuonna on siis kesäajan satavuotisjuhlavuosi.

Saksa kuitenkin luopui kesäajan käytöstä sodan jälkeen vuonna 1919, kunnes kesäaika jälleen omaksuttiin vuonna 1980. Tuolloin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa useat Euroopan valtiot alkoivat käyttää kesäaikaa energiakriisin innoittamina, esimerkiksi Suomi vuonna 1981. Ensimmäistä kertaa Suomessa oli kokeiltu kesäaikaa sota-aikaan vuonna 1942.

Miksi kelloja siirrellään keväällä kesäaikaan ja syksyllä normaaliaikaan?

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Suomessa kesäajan merkitys näkyy ehkä selkeimmin loppukesän iltoina, jotka ilman kesäaikaa olisivat paljon pimeämpiä. Etelämpänä Euroopassa, Japanissa (kesäaika ei käytössä laskelmista huolimatta) ja samoin esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäajan on laskettu säästävän energiaa, koska illalla valot tarvitsee sytyttää vasta tuntia myöhemmin.

Säästääkö kesäaikaan siirtyminen sähköä?

Vuonna 1986 kesäaika siirrettiin Yhdysvalloissa alkamaan huhtikuun alussa huhtikuun lopun sijaan. Tämän lisäkuukauden on väitetty tuovan Yhdysvalloissa vuosittain säästöä 300 000 öljybarrelin verran. Vuodesta 2007 alkaen kesäaikaa pidennettiin Yhdysvalloissa vielä nelisen viikkoa lisää (kesäaika nyt maaliskuun toisesta sunnuntaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin), jotta energiansäästö olisi mahdollista maksimoida. Kalifornialaisen selvityksen mukaan energiansäästö jäi kuitenkin hyvin pieneksi. Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan koko Yhdysvalloissa pidennetty kesäaika säästi sähköä keskimäärin vain 0,5 % päivässä (ko. päivän sähkönkäytöstä), mistä kuitenkin tulee yhteensä peräti 1,3 miljardia kWh. Tämä vastaa 122 000 yhdysvaltalaisen talouden keskimääräistä koko vuoden energiankäyttöä.

Toisaalta nykyaikana ilmastointi on usein valaistusta merkittävämpi sähkön kuluttaja. Kesäajan myötä ilmastointia saatetaan käyttää enemmän kuin noudatettaessa normaaliaikaa ympäri vuoden, joten kesäajan käyttäminen saattaa tällöin jopa lisätä energiankulutusta.

Ketkä hyötyvät ja ketkä kärsivät kesäajasta?

Ulkona näkee kesäajan ansiosta hyvin oleilla pitempään, mikä voi lisätä myös perheiden yhteisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi puutarhatyöt tai liikuntaharrastukset onnistuvat helpommin, millä voi olla terveyttä edistävä vaikutus. Sähkönkäyttö vähenee ja terveys kohenee myös siksi, jos ihmiset ulkoilevat enemmän viihde-elektroniikan käytön sijaan. Toisaalta televisioyhtiöt kärsivät, jos ihmiset ovatkin parhaaseen katseluaikaan ulkoilemassa.

Lisääntyvä ajanvietto kodin ulkopuolella iltaisin voi lisätä turismia, kauppojen sekä ravintoloiden asiakasmääriä ja muuta taloutta, mutta toisaalta mahdollisesti lisääntynyt liikkuminen voi kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa päästöjä.

Ongelmia siirtymisyönä tulee junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Jopa pommit voivat räjähtää väärään aikaan.

Fyysikko Ernst Peter Fischer on ollut sitä mieltä, että kesäaika on aamuvirkkujen iltavirkuille keksimä kiusa, joka on mennyt läpi siksi, että monet tehokkaasti toimivat johtajat ja poliitikot ovat itse aamuvirkkuja.

Vähentääkö kesäaika rikollisuutta ja onnettomuuksia?

Valoisammat illat voivat vähentää rikollisuutta. Viime vuoden lopussa julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Jennifer L. Doleac ja Nicholas J. Sanders esittävät empiirisiä arvioita siitä, kuinka kesäaikaan siirtymisen myötä illalla lisääntyvä valoisuus vähentää väkivaltarikoksia. He havaitsivat esimerkiksi ryöstöjen määrän vähentyvän kesäajan alkaessa keväällä. Erityisen merkittävä pudotus tapahtui työpäivien päättymistä seuraavan tunnin aikana.

Tulokset osoittavat, että ryöstöjen, lievän väkivaltarikollisuuden ja muun katurikollisuuden määrä laskee noin 7 % kesäajan alkamista seuraavien viikkojen aikana. Näistä ryöstöjen määrä väheni 19 %, mitä selittää erityisesti 27 %:n lasku työpäivien päättymistä seuraavan auringonlaskutunnin aikana.

Kun päivänvaloa on enemmän kello 17-18 ihmisten kulkiessa kotiin, rikoksentekijät todennäköisesti välttelevät rikoksia, koska on olemassa suurempi mahdollisuus, että heidät tunnistetaan. Valoisassa tunnistaminen on helpompaa ja ulkona saattaa liikkua enemmän ihmisiä, mikä merkitsisi enemmän todistajia. Toisaalta kääntöpuolena on se, että myös mahdollisia uhreja on enemmän.

Doleac ja Sanders arvioivat myös kesäaikaan siirtymisen kustannuksia verrattuna rikosten vähentymisen aiheuttamaan taloudelliseen hyötyyn. Suurin osa syntyvistä lisäkustannuksista johtuu nimenomaan kellojen siirtämisestä eikä myöhäisemmästä auringonlaskusta sinänsä. Rahalliset kustannukset näyttävät todennäköisesti olevan hyvin pieniä verrattuna rikosten määrän vähenemisen tuomaan hyvin huomattavaan hyötyyn. Vaihtelu voi kuitenkin olla suurta eri kuukausina ja eri maantieteellisillä alueilla. Esimerkiksi Suomessa kesällä on lähes ympäri vuorokauden valoisaa, joten Doleacin ja Sandersin tutkimuksessa havaitut hyödyt tuskin paljonkaan näkyvät meillä.

Kesäajan on arveltu (Transport Research Laboratory ja University College of London) vähentävän liikenneonnettomuuksia ja liikenteessä kuolevien määriä, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia. Kellojen siirtämisen takia myös kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia.

Kuinka kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa terveyteen?

Kesäaika tuottaa monia muitakin ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Pahimmillaan kesäaikaan siirtymisen on osoitettu jopa lisäävän joidenkin ihmisten itsemurhariskiä.

Aikaisempi herääminen heti kesäaikaan siirtymisen jälkeisinä aamuina voi lisätä myös sydänkohtausriskiä samaan tapaan kuin maanantaisin sydänkohtausriski voi olla muita viikonpäiviä suurempi, jos vuorokausirytmi on muuttunut viikonloppuna. Toisaalta normaaliaikaan siirryttäessä sydänkohtausriski on seuraavalla viikolla tavanomaista pienempi, kun aamulla voi nukkua tunnin pitempään.

Viime joulukuussa julkaistu suomalainen tutkimus ”Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland” päätyi Yle Uutisten mukaan tällaisiin johtopäätöksiin: ”Kun siirryttiin kesäaikaan, niin infarktien määrä lisääntyi keskellä viikkoa siirron jälkeen. Kun kesäajasta siirryttiin takaisin talviaikaan, niin silloin infarktien määrä ensimmäisenä työpäivänä väheni mutta lisääntyi taas loppuviikosta, jolloin kokonaismäärä pysyi samana.”

Kaksi vuotta sitten julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa ”Daylight saving impacts timing of heart attacks” todetaan sydänkohtausten lisääntyneen 25 % kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina verrattuna normaalimaanantaihin. Kun Michiganin sairaaloissa hoidetaan maanantaisin keskimäärin 32 sydänkohtausta, kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina niitä oli keskimäärin 8 enemmän. Yleensäkin maanantaisin sydänkohtauksia on viikonpäivistä eniten, mikä voi johtua sekä viikonlopun epäsäännöllisemmästä vuorokausirytmistä että myös työviikon aloitusstressistä. Kesäaikaan siirryttäessä mukaan tulee vielä tuntia normaalia aikaisempi herätys. Kaiken kaikkiaan kesäaikaan siirtymistä seuraavalla viikolla ei kuitenkaan tapahtunut lukumääräisesti normaalia enempää sydänkohtauksia, vaan sydänkohtaukset keskittyivät nimenomaan maanantaihin.

Tämä viittaisi siihen, että sydänkohtaukselle alttiit henkilöt (jotka todennäköisesti olisivat muutenkin pian saaneet sydänkohtaukset) saivat sydänkohtauksen kesäaikaan siirtymisen seurauksena. Toisaalta syksyllä talviaikaan siirtymistä seuraavana tiistaina sydänkohtaukset vähenivät 21 %. Tutkijat eivät osaa selittää sitä, miksi vaikutus tuli näkyviin juuri tiistaina. Koko viikon sydänkohtausmäärä ei taaskaan poikennut tavanomaisesta. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Tämä tutkimus keskittyi vain Michiganin osavaltioon, eikä siinä otettu huomioon potilaita, jotka olivat kuolleet jo ennen sairaalaan tuontia. Mielenkiintoista olisi myös vertailu Havaijiin ja Arizonaan, joissa ei käytetä kesäaikaa. Jo aiemmin on tiedetty unen puutteen altistavan sydänkohtauksille, mutta unirytmin muuttumisen vaikutuksista on vähemmän tietoa. 

Kesäaikaan siirtyminen näyttäisi siis vaikuttavan sydänkohtausten ajankohtaan (ajoittumiseen), mutta ei kuitenkaan niiden määrään.

Pitäisikö Suomen vaihtaa aikavyöhykettä?

Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) on vastustanut kesäajan käyttämistä. Unitutkimusta tehneen tutkimusprofessori Timo Partosen mukaan Suomen pitäisi pikemminkin vaihtaa aikavyöhykettä ja siirtää kelloa pysyvästi tunnilla taaksepäin eli Keski-Euroopan aikaan (UTC+1)! Tätä toivotaan myös lokakuussa lanseeratussa kansalaisaloitteessa, jonka on laittanut alulle opettaja Jyrki Häggman ja jota tutkimusprofessori Partonen kannattaa. Ajatuksen mukaan varhaisempi aamuvalo helpottaisi heräämistä ja aikaisempi pimeän tulo illalla puolestaan auttaisi nukahtamista. Sen sijaan aiemmassa kansalaisaloitteessa vaadittiin päinvastoin pysyvää siirtymistä kesäaikaan (UTC+3). Eikö kesäajasta voisi luopua ja pysyä silti Suomen nykyisessä aikavyöhykkeessä eli Itä-Euroopan ajassa (UTC+2)?

Miksi ja milloin Suomi on ottanut käyttöön nykyisen aikavyöhykkeen?

Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan.

Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot.

Lopulta päätettiin, että 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että koko Suomessa kello (vyöhykeaika) on normaaliaikaa noudatettaessa 12.00 silloin, kun aurinko on korkeimmillaan pituuspiirillä 30 itäistä pituutta. Kesäaikaa noudatettaessa kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin (kellot edistävät tunnin aurinkoon verrattuna), joten aurinko on korkeimmillaan vasta tuntia myöhemmin, pituuspiirillä 30 astetta itäistä pituutta klo 13.00. Nykyisessä kielenkäytössä paikallisajalla yleensä tarkoitetaan valtiossa käytettävää vyöhykeaikaa.

Suomen aikavyöhykkeen normaaliaika on UTC+2 (ns. EET = Eastern European Time), joka on käytännössä sama asia kuin vanha GMT+2. Perinteisestihän aikavyöhykkeiden perustana on ollut GMT-aika (GMT = Greenwich Mean Time) eli Britanniassa sijaitsevan Greenwichin observatorion keskiaurinkoaika. Vuodesta 1972 noudatettu UTC-aika (UTC = Coordinated Universal Time) on kuitenkin tarkempi kuin GMT-aika. UTC-aika perustuu mm. Pariisissa sijaitsevan kansainvälisen aikakeskuksen atomikelloilla mittaamaan kansainväliseen atomiaikaan.

Atomikelloja ei siirrellä lainkaan kesäaikaan, joten vaikka normaaliajassa (talvella) Suomen aikaero viralliseen GMT:hen tai UTC:hen verrattuna on +2 tuntia, kesäaikaan se on +3 tuntia.

Ajan mittauksen perustana oleva sekunti määritetään atomien värähtelyn perusteella. Atomikello käy tasaiseen tahtiin, vaikka maapallon pyöriminen akselinsa ympäri hieman hidastuu. Tuota aikaeroa kurotaan kiinni aika ajoin UTC-aikaan lisättävillä karkaussekunneilla.

Miksi vuorokauden pituus vaihtelee?

Maapallon pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena vuorokausi on nyt 0,007 sekuntia pitempi kuin 4000 vuotta sitten. Noin 1500 miljoonaa vuotta sitten maapallon pyörimisnopeus oli niin suuri, että vuoteen mahtui 800-900 vuorokautta. Syynä hidastumiseen ovat vuorovesien kitka ja kuun siirtyminen kauemmas maapallosta. Vuorovesien kitkan seurauksena vuorokauden pituus kasvaa vuosisadassa 0,0016 sekuntia.

Maapallon pyörähdysnopeus vaihtelee hieman myös sen mukaan, missä kohtaa rataansa maapallo on menossa kierroksellaan auringon ympäri. Tammikuussa vuorokausi on noin millisekunnin verran pitempi kuin kesäkuussa. Muutoksia aiheuttavat myös ilmanpaineet, tuulet, merivirrat ja maanjäristykset. Maapallon pyöriminen hidastuu esimerkiksi silloin, kun päiväntasaajalla on korkeapaine (paljon ilmaa eli ilmapatsaan paino maanpinnan pinta-alayksikköä kohden suuri). Suuret maanjäristyksetkin voivat muuttaa (nopeuttaa tai hidastaa) maapallon pyörimistä. Maaliskuun 2011 maanjäristyksen Japanissa sanotaan lyhentäneen vuorokautta 1,8 sekunnin miljoonasosaa.

Kuvan © Entrieri - Fotolia.

Hyvää pääsiäistä!