lauantai 22. helmikuuta 2025

Suomalaisten kulutustasolla maapallon vuoden 2025 ylikulutuspäivä olisi jo 6. huhtikuuta ja kestävään kulutukseen tarvittaisiin 3,6 maapalloa

Esimerkkejä eri valtioiden vuoden 2025 ylikulutuspäivistä. Päivämäärät kertovat, milloin maapallon kyky tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä olisi tämän vuoden osalta kulutettu loppuun, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kyseisen valtion elintasolla. Credit: Global Footprint Network 2025.


Suomen vuoden 2025 ylikulutuspäivä osuu huhtikuun alkupuolelle. "Tarkka" päivämäärä on 6. huhtikuuta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät suomalaisten elintasolla, tänä vuonna olisi kulutettu uusiutuvia luonnonvaroja jo huhtikuussa yhtä paljon kuin maapallo ehtii tuottaa koko tämän vuoden aikana (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden eläisimme tavallaan velaksi luonnolle ja kuluttaisimme edellisten vuosien säästöjä.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (biokapasiteetti / ihmisten ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,6 maapalloa, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät vastaavasti. Suomi on kuitenkin sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Asukasta kohden laskettuna Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Noin puolet maamme pinta-alasta riittäisi kattamaan suomalaisten kulutuksen, joten tavallaan Suomella ei olekaan ylikulutuspäivää lainkaan. Kyse on vain siitä, että maapallon kantokyky ylitettäisiin jo huhtikuussa, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät yhtä yltäkylläisesti kuin suomalaiset. Suomalaisten suurin yksittäinen syy korkeaan kulutuksen ekologiseen jalanjälkeen ovat kasvihuonekaasupäästöt. 

Lukuarvot perustuvat vuodelta 2023 laskettuihin alustaviin tietoihin, jotka on julkaistu vuonna 2025. Vuonna 2024 Suomen ylikulutuspäivä oli 12. huhtikuuta. Eri vuosien päivämääriä ei kuitenkaan voi suoraan vertailla keskenään. Itse asiassa Suomen ja monen muunkin valtion kohdalla tilastoaineiston tarkentuminen on vaikuttanut tämän ja viime vuoden päivämäärien eroihin enemmän kuin todellinen kulutuksen muutos. Keskeisimmät tausta-aineiston muutokset liittyvät YK:n (FAO) päivitettyihin laidun- ja viljelymaatilastoihin, tarkennettuihin globaalin hiilibudjetin arvioihin valtamerten hiilensidontakyvystä ja hiilijalanjäljen korjauksiin tavaroiden tuonnin ja viennin perusteella (YK:n Comtrade-tilasto). Datan muutokset ovat aikaistaneet Suomen ylikulutuspäivää vuodesta 2024 vuoteen 2025 seitsemällä päivällä. Pelkkä kulutustason muutos ilman taustatietojen vaihtumista olisi myöhentänyt Suomen ylikulutuspäivää yhdellä vuorokaudella. Näiden yhteisvaikutuksena Suomen ylikulutuspäivä on aikaistunut kuudella vuorokaudella viime vuodesta.

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia

Ville Lähde kirjoittaa osuvaa kritiikkiä ylikulutuspäivästä:

"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet


torstai 6. helmikuuta 2025

Päättynyt tammikuu oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja viimeisin 12 kuukautta 1,61 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Kuukausien globaalit keskilämpötilat tammikuun 1940 alusta tammikuun 2025 loppuun verrattuna esiteolliseen aikaan (vuodet 1850–1900). Kyseessä ovat siis anomaliat eli poikkeamat esiteollisen ajan keskilämpötiloista. Vuosi 2025 on esitetty tummanpunaisella, vuosi 2024 oranssilla ja vuosi 2023 keltaisella. Muut vuodet on kuvattu ohuilla harmailla käyrillä. Vaakasuora katkoviivoitus esittää 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpää tasoa. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. 

Puoli tuntia sitten julkaistujen tietojen mukaan tammikuu 2025 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin tammikuu. Vertailukauden 1991–2020 tammikuiden keskilämpötila ylittyi 0,79 asteella ja esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) tammikuiden keskilämpötila 1,75 asteella. Tämä on erityisen merkittävää siksi, että tammikuussa ENSO-ilmiö alkoi siirtyä viilentävään La Niña -vaiheeseen. Siitä huolimatta maapallo pysyi vielä ennätyslämpimänä, mutta koko vuodesta odotetaan todennäköisimmin mittaushistorian kolmanneksi lämpimintä kalenterivuotta.

Viimeisin 12 kuukauden jakso helmikuun 2024 alusta tammikuun 2025 loppuun oli 1,61 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Viimeisimmän 19 kuukauden aikana puolestaan on ollut 18 kalenterikuukautta, jotka ovat globaalisti olleet yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä.

Euroopan maa-alueilla tammikuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin tammikuu. Vertailukauden 1991–2020 tammikuiden keskilämpötila ylittyi 2,51 asteella. Euroopassa mittaushistorian tähän mennessä lämpimin tammikuu on ollut vuonna 2020, jolloin tammikuu oli 2,64 astetta vertailukautta lämpimämpi.

Lähde

Copernicus: January 2025 was the warmest on record globally, despite an emerging La Niña

Lue myös nämä

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 on yltänyt kyseisen kuukauden globaalin mittaushistorian lämpöennätykseen ja viimeisin 12 kuukautta on ollut yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

lauantai 11. tammikuuta 2025

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi kalenterivuosi

Kalifornialainen Berkeley Earth julkaisi eilen tietonsa vuoden 2024 maailmanlaajuisista lämpötiloista. Tulosten mukaan päättynyt vuosi oli vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi, selvästi edellistä ennätyslämmintä vuotta 2023 lämpimämpi. Vuonna 2024 maapallon keskilämpötila oli Berkeley Earthin mukaan peräti 1,62 ± 0,06 celsiusastetta esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) lämpimämpi. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kalenterivuoden keskilämpötila ylitti esiteollisen ajan 1,6 asteella ja vasta toista kertaa vähintään 1,5 asteella.


Mittaushistorian lämpimimmät vuodet Berkeley Earthin mukaan. Vuosista on esitetty keskilämpötilan poikkeama verrattuna esiteolliseen aikaan (1850–1900) ja keskilämpötilan epävarmuus. Credit: Berkeley Earth.


Viimeisimmät kymmenen vuotta ovat olleet yli 170-vuotisen mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta

Vuosien 2022 ja 2024 globaalien keskilämpötilojen ero on suurin kahden vuoden aikana tapahtunut nousu 1870-luvun jälkeen. Mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta on koettu kymmenen viimeisimmän vuoden aikana.

Myös pelkkiä maa-alueita tai pelkkiä merialueita tarkasteltaessa vuosi 2024 oli koko mittaushistorian lämpimin. Maa-alueet olivat peräti 2,28 ± 0,12 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Vasta toista kertaa ja samalla toista vuotta peräkkäin eroa esiteolliseen aikaan oli yli kaksi astetta. 


Maapallon maa-alueiden (punainen käyrä) ja merialueiden (sininen käyrä) keskilämpötila vuosina 1850–2024 verrattuna esiteollisen ajan keskilämpötilaan. Diagrammista näkyy selkeästi, että maa-alueet lämpenevät merialueita nopeammin. Vuonna 2024 sekä maa- että merialueet olivat lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa. Credit: Berkeley Earth.

Vuoden keskilämpötilaennätys tehtiin 104 valtiossa

Alueellisessa tarkastelussa maapallon merialueista 21 % ja maa-alueista peräti 32 % oli ennätyslämpimiä. Ennätyslämpimillä alueilla asuu peräti 40 % maailman väestöstä eli noin 3,3 miljardia ihmistä. Uusi kansallinen vuoden keskilämpöennätys tehtiin Berkeley Earthin mukaan 104 valtiossa. Missään maapallolla ei ollut ennätyskylmää tai edes lähes ennätyskylmää, kun katsotaan koko vuoden keskilämpötilaa.


Vuosi 2024 oli ennätyslämmin 24 %:lla maapallon maa-alasta (tummin punainen väri). Missään ei ollut ennätyskylmää. Credit: Berkeley Earth.


Maapallo saattaa olla nyt lämpimämpi kuin 120 000 vuoteen

Lämpömittareilla mitattuna globaaleja lämpötiloja voidaan tarkastella vuodesta 1850 alkaen, mutta epäsuorasti voidaan päätellä maapallon olevan nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, mahdollisesti 120 000 vuoteen.


Globaali keskilämpötila vuosina 1850–2024 verrattuna esiteollisen ajan keskiarvoon (= diagrammin nollataso). Credit: Berkeley Earth.

Lämpimyyttä selittävät ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos, El Niño -ilmiö, aurinkosykli, tulivuorenpurkaus ja rikkipäästöjen vähentäminen

Suurin osa mittaushistorian aikana havaitusta lämpenemisestä on tapahtunut vasta vuoden 1970 jälkeen. Selittävänä tekijänä on ihmiskunnan kasvihuonekaasujen päästöistä aiheutuva ilmastonmuutos, joka on lämmittää maapalloa noin 0,2 astetta vuosikymmenessä. Lyhytaikaisista selittävistä tekijöistä vuosien 2023 ja 2024 lämpöpiikkiin vaikutti erityisesti El Niño -ilmiö, jonka huippu koettiin vuoden 2023 lopulla ja päättyminen kesäkuussa 2024. 

Lisäksi 11-vuotinen aurinkosykli on nyt lähellä huippuaan ja hieman voimakkaampi kuin edellinen huippu, joten silläkin on pieni osuus ennätyslämpötiloihin. Myös tammikuussa 2022 tapahtunut Hunga Tonga -tulivuoren purkaus on saattanut vaikuttaa globaaleihin lämpötiloihin, koska monista muista tulivuorenpurkauksista poiketen siitä vapautui runsaasti lämmittävää vesihöyryä ja vain vähän viilentävää rikkiä. Pieni lämmittävä vaikutus saattaa olla myös ihmisten terveyden suojelemiseksi vuonna 2020 tehdyillä laivaliikenteen rikkipäästöjen rajoituksilla, koska rikki toimii ilmakehässä lämmittävää auringonsäteilyä poispäin heijastavana pienhiukkasena ja myös pilvien muodostajana. Aiemmin laivaliikenteestä tulleet rikkipäästöt ovatkin saattaneet estää lämpenemistä, joka muuten olisi tapahtunut kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena.


Globaaliin keskilämpötilaan vaikuttaneiden tekijöiden vaihtelu viimeisimmän kymmenen vuoden aikana. Kullakin tekijällä on vaaka-akselilla oma kymmenen vuoden aika-asteikko. Kaavion oikeassa laidassa on kaikille tekijöille yhteinen lämpötila-asteikko, joka esittää kunkin tekijän vaikutusta globaalin keskilämpötilan muutokseen. Tekijät vasemmalta oikealle lueteltuina ovat ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos, El Niñon ja La Niñan vaihtelu, aurinkosykli (Auringon aktiivisuus), Hunga Tonga -tulivuoren purkautuminen sekä meriliikenteen rikkipäästöjen vähentäminen. Tongassa sijaitsevan Hunga Tonga -tulivuoren purkauksessa tammikuussa 2022 vapautui ilmakehään runsaasti vesihöyryä ja vain vähän rikkiä. Yleensä suuret tulivuorenpurkaukset aiheuttavat lyhytaikaisen viilenemisen, koska purkauksista vapautuva rikki heijastaa Auringosta tulevaa säteilyä poispäin. Hunga Tongan purkauksella on kuitenkin voinut olla lämmittävä vaikutus, koska siitä nousi noin 150 miljoonaa tonnia vesihöyryä stratosfääriin (ilmakehän toiseksi alin kerros) asti. Hyvin epävarman arvion mukaan tällä on maapallon ilmastoon noin 0,035 asteen lämmittävä vaikutus, joka voi kestää useampia vuosia. Credit: Berkeley Earth.

Kaikki tutkimuslaitokset yksimielisiä ennätyslämpimästä vuodesta

Berkeley Earthin lisäksi myös useat muut tutkimuslaitokset julkaisivat eilen tuloksensa vuodesta 2024. Kaikki tutkimuslaitokset ovat yhtä mieltä siitä, että vuosi 2024 oli koko mittaushistorian lämpimin. Eri tutkimuslaitokset kuitenkin käyttävät hieman erilaisia aineistoja, joten lämpötilaero esiteolliseen aikaan vaihtelee jonkin verran. Vain Berkeley Earthin ja Copernicuksen tuloksissa ero esiteolliseen aikaan oli vähintään 1,60 astetta. Kaikki kuitenkin päättelevät eroa olleen ainakin 1,45 astetta. Suurimmat erot tulevat itse asiassa siitä, kuinka lämpimäksi vertailukohtana käytetty esiteollinen aika (vuodet 1850–1900) on laskettu. 

Berkeley Earth on käyttänyt 170-vuotisen lämpötiladatan laskemiseen maa-alueilta kaikkiaan 22 miljoonaa kuukauden keskilämpötilaa 50 746 sääasemalta ja lisäksi merialueilta 483 miljoonaa laivojen tai poijujen tekemää mittausta. Epävarmuutta aiheuttavat esimerkiksi vanhimpien havaintojen nykyistä pienempi kattavuus ja mittauslaitteiden tarkkuus, mutta kokonaisuudessaan epävarmuus on paljon pienempi kuin mittaushistorian aikana havaittu lämpötilan muutos. Vuoden 2024 tiedot perustuvat 18 447 sääasemaan (186 000 kuukauden keskilämpötilaa) ja 14,2 miljoonaan havaintoon meriltä. 


Eri tutkimuslaitosten tulokset siitä, kuinka paljon esiteollista aikaa lämpimämpi vuosi 2024 oli. Credit: Berkeley Earth.


Globaali keskilämpötila vuosina 1850–2024 verrattuna esiteollisen ajan keskiarvoon (= diagrammin nollataso) eri tutkimuslaitosten mukaan. Credit: Berkeley Earth.


Vuosi 2025 tulee olemaan hieman edellisvuotta viileämpi, mutta Pariisin ilmastosopimuksen tavoite on karannut käsistä

Tammikuussa 2025 alkoi ENSO-ilmiön viilentävä La Niña -vaihe, mutta sen odotetaan olevan melko heikko. Berkeley Earth ennustaakin, että vuodesta 2025 tulee 63 prosentin todennäköisyydellä mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vuosi.

Pariisin ilmastosopimuksessa on ollut tavoitteena rajoittaa maapallon keskilämpötilan kohoaminen korkeintaan 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Tavoitteessa tarkastellaan pitkän aikavälin keskiarvoa, joten 1,5 asteen rajan ylittyminen nyt kahtena vuonna peräkkäin ei vielä tarkoita tavoitteen epäonnistumista. Berkeley Earth on kuitenkin sitä mieltä, että tavoite ei ole enää saavutettavissa, vaan pitkän aikavälin keskilämpötila ylittää 1,5 asteen rajan seuraavien 5–10 vuoden aikana. Jotta ilmasto ei lämpenisi kovin paljon tätä enempää, tarvitaan nopeaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä.

Lähteet

Berkeley Earth: Global Temperature Report for 2024, posted on January 10, 2025 by Robert Rohde

Berkeley Earth Press Release: Paris Agreement Target of 1.5°C Will Be Exceeded as Increased Warming Pushed 2024 to Another All-Time Record

Lisenssi (teksti suomennettu, lyhennetty ja asiajärjestystä vaihdettu)

CC BY-NC 4.0

Lue myös tämä

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

perjantai 10. tammikuuta 2025

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Globaalit keskilämpötilat verrattuna esiteolliseen aikaan eli vuosien 1850–1900 keskiarvoon (= diagrammien nollakohta). Vasemmalla on esitetty vuodesta 1967 alkaen yksittäisten vuosien keskilämpötilat ja oikealla vuodesta 1850 alkaen viiden vuoden jaksojen keskilämpötilat. Copernicuksen käyttämä ERA5-lämpötiladata on esitetty tummanpunaisella ja muut lämpötila-aineistot vaaleammalla värillä. Diagrammit näkee suurempina, kun klikkaa kuvan päältä. Credit: C3S/ECMWF.

Eurooppalainen Copernicus-tutkimuslaitos julkaisi hetki sitten tietonsa (ERA5-lämpötiladata) vuodesta 2024, joka oli globaalisti ennätyskuuma ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen:

– vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi

– globaali keskilämpötila 15,10 celsiusastetta (0,72 astetta yli vertailukauden 1991–2020 keskiarvon, 0,12 astetta yli edellisen ennätysvuoden 2023 ja 1,60 astetta yli esiteollisen ajan eli vertailukauden 1850–1900)

– ensimmäinen yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi kalenterivuosi 

– yhtenätoista yksittäisenä kalenterikuukautena keskilämpötila yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi (poikkeus vain heinäkuu)

– koko mittaushistorian globaalisti lämpimin vuorokausi 22. heinäkuuta (keskilämpötila 17,16 astetta)

– kaikilla manneralueilla mittaushistorian lämpimin vuosi lukuun ottamatta Antarktista ja Australiaa lähisaarineen

– jokainen kuukausi tammikuusta kesäkuuhun lämpimämpi kuin yksikään vastaava kuukausi koko mittaushistoriassa

– jokainen kuukausi heinäkuusta joulukuuhun mittaushistorian toiseksi lämpimin ko. kalenterikuukausi (ennätyslämpimät kuukaudet edelliseltä vuodelta), paitsi elokuu yhtä lämmin kuin edellisen vuoden ennätyslämmin elokuu

– sekä pohjoisen pallonpuoliskon talvi (joulukuu 2023 – helmikuu 2024), kevät että kesä globaalisti mittaushistorian lämpimimmät ko. kolmen kuukauden jaksot

– vesihöyryn kokonaismäärä ilmakehässä mittaushistorian korkein (5 % yli vertailukauden 1990–2020 keskiarvon ja enemmän kuin 1 % yli edellisen ennätyksen vuonna 2016), mikä edisti helleaaltoja ja rankkasateita

– ilmakehässä hiilidioksidin (422,1 ppm) ja metaanin (1897 ppb) pitoisuudet ennätyskorkeita


Kuukausien globaalit keskilämpötilat tammikuun 1940 alusta joulukuun 2024 loppuun verrattuna esiteolliseen aikaan (vuodet 1850–1900). Kyseessä ovat siis anomaliat eli poikkeamat esiteollisen ajan keskilämpötiloista. Vuosi 2024 on esitetty paksulla punaisella käyrällä ja vuosi 2023 paksulla pinkillä käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Vaakasuorat katkoviivat esittävät esiteollisen ajan keskilämpötilaa sekä 1,5 ja 2,0 astetta sitä lämpimämpiä tasoja. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. 


Kaikki kymmenen viimeisintä vuotta (2015–2024) ovat olleet koko mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukossa. Heinäkuusta 2023 alkaen kaikki kalenterikuukaudet heinäkuuta 2024 lukuun ottamatta ovat olleet yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Vuosien 2023 ja 2024 lämpimyyteen vaikutti ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen lisäksi El Niño -ilmiö.


Vuoden 2024 lämpötilakeskiarvon anomalia eli poikkeama vertailukauden 1991–2020 keskilämpötilasta alueittain maapallolla. Lämpötiladata: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.


Euroopassakin vuosi 2024 oli mittaushistorian lämpimin. Keskimääräinen lämpötila oli 10,69 astetta, mikä on 1,47 astetta enemmän kuin vertailukauden 1991–2020 keskilämpötila ja 0,28 astetta enemmän kuin edellinen ennätys vuodelta 2020.

Sekä kevät (maalis-toukokuu) että kesä (kesä-elokuu) olivat Euroopassa mittaushistorian lämpimimmät. Kevät ylitti vertailukauden 1991–2020 keväiden keskilämpötilan 1,50 asteella ja kesä vertailukauden kesien keskilämpötilan 1,54 asteella.


Hiilidioksidin (vasemmalla) ja metaanin (oikealla) keskimääräiset globaalit (maa-alueiden yläpuolella 60º S–60º N) satelliiteista mitatut pitoisuudet ilmakehässä kuukausittain vuosina 2003–2024 (katkoviiva) ja 12 kuukauden keskiarvoina (yhtenäinen viiva). Credit: C3S / CAMS / ECMWF / University of Bremen / SRON.

Myös NASA, NOAA, brittiläinen Met Office, Berkeley Earth ja WMO julkaisevat omat tilastonsa ennätysvuodesta 2024 tänään.

Lähteet

Copernicus: 2024 is the first year to exceed 1.5°C above pre-industrial level

Copernicus: Global Climate Highlights

Lue myös nämä

Vuosi 2024 oli mittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi ja 2023 toiseksi lämpimin

Viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 on yltänyt kyseisen kuukauden globaalin mittaushistorian lämpöennätykseen ja viimeisin 12 kuukautta on ollut yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti

Koko mittaushistorian globaalisti lämpimimmän vuorokauden ennätys meni juuri uusiksi peräkkäisinä päivinä

maanantai 30. joulukuuta 2024

Vuosi 2024 oli mittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi ja 2023 toiseksi lämpimin

Harmaalla viivalla ja ympyröillä on esitetty vuosien globaalien keskilämpötilojen poikkeamat ajanjakson 1991-2020 keskilämpötilasta Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Sinisellä viivalla on esitetty viiden vuoden liukuva keskiarvo. Punainen viiva osoittaa pitkän aikavälin lineaarista trendiä. Lähde: Japanin ilmatieteen laitos.

Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan vuosi 2024 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin vuosi. Vuoden 2024 keskimääräinen globaali pintalämpötila (ilman lämpötila lähellä maapallon pintaa ja meriveden lämpötila) siis oli vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian korkein. Vuosi 2024 oli alustavien tietojen mukaan 0,62 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1991-2020 keskiarvo ja 1,17 astetta lämpimämpi kuin 1900-luvun keskiarvo. Pitkällä aikavälillä pintalämpötila on kohonnut keskimäärin 0,77 astetta vuosisadassa. 

Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan viisi mittaushistorian lämpimintä vuotta ovat olleet 2024 (+0,62 °C verrattuna vuosien 1991-2020 keskilämpötilaan), 2023 (+0,54 °C), 2016 (+0,35 °C), 2020 (+0,34 °C) ja 2019 (+0,31 °C).

Lähde

Japan Meteorological Agency: Global Average Surface Temperature Anomalies

Lue myös nämä

Viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 on yltänyt kyseisen kuukauden globaalin mittaushistorian lämpöennätykseen ja viimeisin 12 kuukautta on ollut yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Vuodesta 2024 on tulossa mittaushistorian lämpimin vuosi ja ensimmäinen yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi kalenterivuosi

lauantai 23. marraskuuta 2024

Viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 on yltänyt kyseisen kuukauden globaalin mittaushistorian lämpöennätykseen ja viimeisin 12 kuukautta on ollut yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Sinisellä käyrällä on esitetty esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) keskiarvoon verrattuna 12 kuukauden globaalin lämpötilan liukuva keskiarvo 1850-luvulta lokakuun 2024 loppuun asti. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Sinisellä varjostettu alue käyrän ympärillä kuvaa 95 prosentin luotettavuusrajoja. Punainen käyrä on havainnoista tasoitettu 30 vuoden LOESS-käyrä, josta näkyy pitkän aikavälin trendi. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Berkeley Earth.

 

Globaalin keskilämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo on tällä hetkellä 1,64 ± 0,07 °C esiteollisen ajan keskilämpötilan yläpuolella. Poikkeama pitkäaikaisesta trendistä on nyt yksi mittaushistorian suurimmista. Vain vuosien 1878–1888 super-El Niñon aikana poikkeama trendistä on ollut selvästi tämänhetkistä isompi, mutta silloin lämpötilat olivat yli asteen nykyistä viileämpiä. 

Lokakuu 2024 oli globaalisti vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin lokakuu – tai oikeastaan jaetulla ykkössijalla. Tämän vuoden lokakuu nimittäin oli vain 0,02 astetta viileämpi kuin ennätyslämmin lokakuu 2023, ja näin pieni ero on pienempi kuin lämpötiladatan epävarmuus. Kaikki aiemman lokakuut ennen vuotta 2023 ovat olleet ainakin 0,25 astetta viileämpiä.

Niinpä voidaan sanoa, että viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 kuukautta on ollut mittaushistorian siihen mennessä lämpimimpiä ko. kuukausia joko ykkössijalla tai jaetulla ykkössijalla. Poikkeuksena on vain syyskuu 2024. Lisäksi lokakuu 2024 oli 16. peräkkäinen kuukausi, jolloin globaali keskilämpötila kohosi vähintään 1,5 astetta esiteollisen ajan yläpuolelle.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoite on ollut rajoittaa maapallon lämpeneminen korkeintaan 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, kun globaalia lämpötilaa tarkastellaan pitkällä aikavälillä. Yhden tai kahden vuoden aikana tapahtuva 1,5 asteen ylitys ei vielä tarkoita sitä, että Pariisin ilmastosopimuksen tavoite olisi ylittynyt. Koska viimeisimmän kahden vuoden aikana useat kuukaudet ovat ylittäneet 1,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna, tuo 1,5 asteen raja kuitenkin lähestyy. 

Vuonna 2023 alkoi El Niño -ilmiö, joka lämmitti vuosia 2023 ja 2024. Tyypillisesti toinen vuosi El Niñon alkamisen jälkeen on ensimmäistä lämpimämpi. Tällä hetkellä vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi on ollut 2023, mutta vuodesta 2024 tulee sitä lämpimämpi yli 99 prosentin todennäköisyydellä. Vuoden 2024 viimeisten kuukausien aikana mahdollisesti kehittyvän viilentävän La Niña -ilmiön ajoitus ja voimakkuus eivät riittäne estämään sitä, että vuodesta 2024 tulee mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi.

Nyt olemme tämänhetkisen lämpenemispiikin huipulla tai lähellä sitä, koska globaali keskilämpötila tulee hieman viilenemään vuosien 2023–2024 El Niñon hiipumisen myötä. Vaikka yksittäiset kuukaudet ja yksittäiset vuodet tulevat todennäköisesti olemaan hieman tämänhetkistä viileämpiä, lämpötilat pysyvät esiteolliseen aikaan verrattuna korkeina ja globaali pitkän aikavälin lämpenemistrendi jatkuu. Todennäköisesti globaalin keskilämpötilan pitkäaikainen keskiarvo ylittää 1,5 astetta 2020-luvun lopulla tai 2030-luvun alussa, jos kasvihuonekaasujen päästöjä ei saada pikaisesti vähennettyä.

Lähde

Berkeley Earth: October 2024 Temperature Update, posted on November 21, 2024 by Robert Rohde

Lue myös nämä

Vuodesta 2024 on tulossa mittaushistorian lämpimin vuosi ja ensimmäinen yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi kalenterivuosi

Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti

Globaalisti vuosi 2023 oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa merialueilla yli asteen ja maa-alueilla yli kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Mittaushistorian lämpimin vuosi 2023 oli noin 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi ja yksittäiset vuorokaudet jopa yli 2 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä

WMO: Viimeisimmät yhdeksän vuotta 174-vuotisen mittaushistorian lämpimimmät vuodet ja vuosi 2023 todennäköisesti kaikista lämpimin