WMO: Viimeisimmät yhdeksän vuotta 174-vuotisen mittaushistorian lämpimimmät vuodet ja vuosi 2023 todennäköisesti kaikista lämpimin

Vuosien 1850–2023 globaalien keskilämpötilojen (vuoden 2023 tiedot lokakuuhun asti) ero esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) keskilämpötilasta celsiusasteina viiden eri lämpötilasarjan mukaan. Credit: WMO.

YK:n alainen Maailman ilmatieteen järjestö WMO julkaisi tällä viikolla alustan State of the Global Climate 2023 -raporttinsa. Tässä on koottuna joitakin keskeisiä pääkohtia tuosta raportista.

Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin kymmenvuotiskausi on ollut 2014–2023

Vuoden 2023 globaali keskilämpötila (tiedot lokakuuhun asti) lähellä maapallon pintaa oli noin 1,4 astetta esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) korkeampi ja 0,5 astetta vuosien 1991-2020 keskilämpötilaa korkeampi. Vuodesta 2023 tulee lähes varmasti 174-vuotisen mittaushistorian lämpimin. Toiseksi lämpimimmät vuodet (2016 ja 2020) olivat vajaat 1,3 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Viimeisimmät yhdeksän vuotta (2015–2023) ovat olleet koko mittaushistorian yhdeksän lämpimintä kalenterivuotta. Mittaushistorian lämpimin kymmenen peräkkäisen vuoden jakso puolestaan on ollut 2014–2023, lokakuuhun 2023 asti ulottuvien tietojen perusteella noin 1,2 astetta yli esiteollisen ajan keskiarvon.

Kasvihuonekaasujen pitoisuudet ovat ennätyksellisen korkeita

Kolmen merkittävimmin ilmastonmuutosta aiheuttavan kasvihuonekaasun eli hiilidioksidin, metaanin ja dityppioksidin mitatut pitoisuudet ilmakehässä ovat ennätyksellisen korkeita. Varmistetut globaalit tilastot ovat vuodelta 2022, mutta vuoden 2023 reaaliaikaisen pisteseurannan perusteella pitoisuudet ovat edelleen nousussa. Vuonna 2022 hiilidioksidin pitoisuus ilmakehässä oli keskimäärin 417,9±0,2 ppm, metaanin 1923±2 ppb ja dityppioksidin 335,8±0,1 ppb. Vuonna 1750 pitoisuudet olivat hiilidioksidilla 278,3 ppm, metaanilla 729,2 ppb ja dityppioksidilla 270,1 ppb.

Merenpinnan nousu on kiihtynyt

Noin 90 % vuoden 1971 jälkeen maapallolle kertyneestä ylimääräisestä energiasta on varastoitunut meriin. Tänä vuonna globaali meriveden pinta on ollut korkeammalla kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1993 alkavan satelliittimittaushistorian aikana. Merenpinnan nousun syynä ovat sekä meriveden lämpölaajeneminen että jäätiköiden sulamisesta tuleva ylimääräinen vesi. Keskimäärin merenpinta on kohonnut satelliittimittaushistorian aikana 3,42 millimetriä vuodessa, mutta nousunopeus on kiihtynyt. Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana se oli 2,14 millimetriä vuodessa, viimeisimmän kymmenen vuoden aikana 4,72 millimetriä vuodessa.

Merien ja mannerten jääpeite sulaa

Myös merien lämpösisältö on suurempi kuin kertaakaan aiemmin 65-vuotisen seurantahistorian aikana (viimeisimmät varmistetut laskelmat vuodelta 2022). Antarktiksen merijään laajuus olikin helmikuussa 2023 pienempi kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1979 alkavan satelliittimittaushistorian aikana. Vuoristojäätiköt ovat sulaneet merkittävästi esimerkiksi läntisessä Pohjois-Amerikassa ja Euroopan Alpeilla. Sveitsin jäätiköt menettivät noin 10 % jäljellä olevasta tilavuudestaan viimeisimmän kahden vuoden aikana.

Lähteet

WMO press release: 2023 shatters climate records, with major impacts

WMO: Provisional State of the Global Climate 2023

Lue myös nämä

Historiallinen uutinen: Maapallon keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahdella asteella esiteollisen ajan keskilämpötilan

Pohjoinen pallonpuolisko saavutti maaliskuun alussa hetkellisesti kahden asteen lämpenemisrajan verrattuna esiteolliseen aikaan

Viimeisimmät 12 kuukautta olivat mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso

Lokakuu oli viides peräkkäinen globaalisti ennätyslämmin kuukausi ja tästä vuodesta on tulossa koko mittaushistorian lämpimin vuosi

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Pohjois-Atlantti on ollut ennätyslämmin jo yli seitsemän kuukautta peräkkäin

Pohjoisella pallonpuoliskolla jo yli sata päivää peräkkäin ennätyksellisen lämmintä, ja syyskuu jatkoi globaalisti ennätyslämpimien kuukausien sarjaa

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso