perjantai 25. heinäkuuta 2025

Uusi ennätysputki yli 30 asteen päivissä


Tänään oli tämän kesän 14. peräkkäinen päivä, jolloin ainakin jossakin päin Suomea lämpötila ylitti virallisella mittausasemalla 30,0 astetta. Kyseessä on pisin peräkkäisten 30 asteen päivien putki Suomessa vuodesta 1961 alkavissa vertailukelpoisissa tilastoissa.

Lähde

Ilmatieteen laitos

Lue myös nämä

Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Länsi-Euroopassa ja läntisellä Välimerellä ilman sekä veden lämpötilat olivat kesäkuussa ennätyksellisen korkeita

keskiviikko 9. heinäkuuta 2025

Länsi-Euroopassa ja läntisellä Välimerellä ilman sekä veden lämpötilat olivat kesäkuussa ennätyksellisen korkeita

Vasemmalla on esitetty Euroopan eri alueiden lämpötilat 17.6.–2.7.2025 verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon vuosina 1991–2020 samojen 16 vuorokauden aikana. Sininen tarkoittaa keskimääräistä kylmempää ja punainen keskimääräistä lämpimämpää. Ennätyksissä (tummin sininen ja tummin punainen) vertailukohtana ovat samat vuorokaudet vuosilta 1979–2024. Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty Keski-Euroopan (pisteviivoin rajattu alue kartalla) kesäkuiden 1979–2025 lämpötilat maa-alueilla verrattuna pitkän aikavälin (vuodet 1991–2020) keskiarvoihin. Kuvan saa suurennettua klikkaamalla. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. 


Copernicuksen hetki sitten julkaisemien tietojen mukaan kesäkuu 2025 oli globaalisti mittaushistorian kolmanneksi lämpimin kesäkuu. Kuukauden keskilämpötila oli 1,3 astetta esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) kesäkuita korkeampi. Viimeisin 12 kuukautta (heinäkuu 2024 – kesäkuu 2025) oli 1,55 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi.

Euroopassa kesäkuu oli mittaushistorian viidenneksi lämpimin. Vaikka Pohjois-Euroopassa oli keskimääräistä viileämpää, Länsi-Euroopassa kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin, peräti 2,81 astetta lämpimämpi kuin vuosien 1991–2020 kesäkuiden keskiarvo. Osissa Portugalia Tuntuu kuin -lämpötila nousi korkeimmillaan jopa 48 asteeseen. Länsi- ja Etelä-Euroopassa oli myös pitkäaikaisia keskiarvoja kuivempaa.


Vasemmalla on esitetty meriveden lämpötilan poikkeama keskimääräisestä (vuosien 19912020 vastaavan ajankohdan keskiarvo) 30. kesäkuuta 2025, jolloin meren lämpöaalto oli läntisellä Välimerellä huipussaan. Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty läntisen Välimeren (pisteviivoitettu alue kartalla) vuorokausikohtaiset meriveden lämpötilojen poikkeamat vuodesta 1979 kesäkuun 2025 loppuun verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon. Vuosi 2025 on merkitty tummanpunaisella käyrällä, vuosi 2023 oranssilla käyrällä ja kaikki muut vuodet harmailla käyrillä. Kuvan saa suurennettua klikkaamalla. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.


Läntisellä Välimerellä mitattiin 30. kesäkuuta koko mittaushistorian korkein kesäkuun yksittäisen vuorokauden keskimääräinen meriveden lämpötila, kun koko läntisen Välimeren keskiarvo nousi 27 asteeseen. Poikkeama pitkän aikavälin vuorokausikohtaisesta keskiarvosta on peräti 3,7 astetta, mikä on koko mittaushistorian kaikkien kuukausien kaikkien vuorokausien suurin poikkeama. Aiempi poikkeamaennätys ennen tämän vuoden kesäkuuta oli 3,2 astetta (20.7.2023). Kesäkuussa 2025 aiempi ennätys ylittyi kuuteen kertaan.

Lähde

Copernicus: Third-warmest June globally – Heatwaves in Europe amid temperature extremes across both hemispheres

Lue myös tämä

Vuosi 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin vuosi

torstai 5. kesäkuuta 2025

Vuonna 2025 maapallon ylikulutuspäivä on ennätyksellisen aikaisin, jo 24. heinäkuuta

Tänä vuonna maapallon luonnonvarojen laskennallinen ylikulutuspäivä on aikaisemmin kuin koskaan ennen, jo torstaina 24. heinäkuuta. Ihmiskunta on siis seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,8 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt.

Vuosien 1971–2025 korjatut globaalit ylikulutuspäivät vuoden 2025 laskennassa käytettyjen menetelmien mukaisesti. Kun vielä 1960–1970-lukujen vaihteessa ihmiskunta käytti vuosittain uusiutuvia luonnonvaroja vain maapallon vuosituotannon verran, nyt luonnonvarojen kestävään käyttöön tarvittaisiin 1,8 maapalloa. Kaaviossa punaisella merkityt kuukaudet tarkoittavat niitä kuukausia, jolloin maapallon kyseisen vuoden uusiutuvien luonnonvarojen tuotanto on jo käytetty loppuun. Vain sinisellä merkittyjen kuukausien aikana ihmiskunta tulee toimeen kyseisen vuoden uusiutuvien luonnonvarojen tuotannolla. Credit: Earth Overshoot Day.

Torstaina 24. heinäkuuta on maailman ylikulutuspäivä 2025. Ihmiskunta on siis 1.1.2025–24.7.2025 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. 

Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan. Ylikulutuksen seurauksia ovat metsäkato, eroosio, luontokato ja hiilidioksidin kertyminen ilmakehään. Kun ylikulutus alkoi vuonna 1970, ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli 47 miljoonasosaa (ppm) esiteollisen ajan yläpuolella, kun nyt se on 100 ppm suurempi kuin vuonna 1970 eli 147 ppm esiteollisen ajan yläpuolella.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. YK:n tilastot kuitenkin saadaan kerättyä tilastoitavasta asiasta riippuen vasta noin 1–3 vuoden viiveellä. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa on käytetty lisäksi eräänlaista pikaestimaattia, lyhyen aikavälin kehitystä kuvaavaa nowcasting-mallia, jossa YK:n virallisia tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla. Uusimmat tilastotiedot ovat todellista kerättyä dataa, eivät mitään ennusteita, mutta ne voivat olla esimerkiksi epävirallisempia tai epäsuoremmin asiaa kuvaavia tai niissä voi olla enemmän aukkoja kuin myöhemmin saatavissa YK:n tilastoissa. Eniten epävarmuuksia liittyy kuluvaan vuoteen 2025.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Kaaviossa on esitetty asukasta kohden laskettuina (gha/hlö) globaali biokapasiteetti (vihreä käyrä) ja ekologinen jalanjälki (punainen käyrä) sekä siihen sisältyvä hiilijalanjälki (harmaa käyrä). Credit: David Lin, Ph.D, Mathis Wackernagel, Ph.D.

Viime vuodesta maapallon ylikulutuspäivä on aikaistunut kahdeksalla vuorokaudella, mutta tästä seitsemän vuorokautta johtuu laskentamenetelmien muutoksesta, kun tiedot ovat tarkentuneet. Suurin vaikutus on sillä, että nykyisten tietojen mukaan merien hiilensidontakyky on aiemmin yliarvioitu. Lisäksi asukasta kohden laskettu ekologinen jalanjälki on nyt hieman aiempaa suurempi ja biokapasiteetti hieman aiempaa pienempi.

Esimerkkejä eri valtioiden vuoden 2025 ylikulutuspäivistä. Päivämäärät kertovat, milloin maapallon kyky tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä olisi tämän vuoden osalta kulutettu loppuun, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kyseisen valtion elintasolla. Credit: Global Footprint Network 2025.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia


"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet ja lisätietoja




sunnuntai 18. toukokuuta 2025

Mielenkiintoisia faktoja ylioppilaslakin historiasta


Ylioppilastutkinto suoritettiin aluksi Helsingissä Suomen keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa (vuodesta 1919 alkaen Helsingin yliopisto), mutta vuodesta 1874 lähtien tutkinnon kirjallinen osa siirrettiin suoritettavaksi sellaisiin oppilaitoksiin, joilla oli oikeus antaa yliopisto-opintoihin tähtäävää opetusta. Vuonna 1920 myös tutkinnon suullinen osa siirtyi suoritettavaksi oppikouluissa ja kymnaaseissa eli lukioissa.

Ylioppilaslakkia käytettiin Suomessa tiettävästi ensimmäistä kertaa vuonna 1864, kun yksittäinen ylioppilas teetti pikeelakin Turussa. Varsinaisena ylioppilaslakin syntyhetkenä pidetään kuitenkin vuotta 1865, jolloin neljä ylioppilasta tilasi Helsingissä nykyisen malliset samettilakit neiti Maria Grapen ompeluliikkeestä. Sopiva sametti piti tilata Ruotsista, koska Suomesta sellaista ei löytynyt.

Ensimmäinen suomalainen tietosanakirja (1909-1922) kertoo ylioppilaslakista näin:

"Ylioppilaslakki (suomalainen), pohja 
valkeasta sametista, alareuna mustasta sametista 
ja varustettu kultaisella lyyryllä, ei ole mikään 
virallisesti vahvistettu akateemisen kansalaisen 
merkki, vaan yksityisen aloitteesta 1860-luvulla 
syntynyt vapaa muodostelma muualta, lähinnä
Skandinaaviasta, saaduista lakkiaiheista. 
Aikaisemmin oli maassamme ylioppilaita varten kyllä 
vahvistettu pakollinen virkapuku, joka 
kuitenkin oli ylioppilaille erittäin vastenmielinen ja 
synnytti usein selkkauksia viranomaisten ja 
ylioppilasnuorison välillä. Y:n luoja on neiti 
Maria Grape (k. 1912), joka oli syntynyt 
Ruotsin Länsipohjassa, Ala-Kainuun pitäjässä, jossa 
hänen isänsä — vanhaa sikäläistä pappissukua — 
oli pappina. Orvoksi jouduttuaan hän jo 
kasvavana tyttönä joutui Suomeen ja sai 
kasvatuksensa Oulussa. Helsinkiin siirtyi hän 1860-luvulla, 
harjoittaen 1880-luvun loppupuolelle asti hyvin 
tunnettua miesompelijaliikettä. Hän se lähetti 
maailmaan ensimäisen suomalaisen 
ylioppilaslakin, joka soreudellaan on herättänyt koti- ja 
ulkomaalaisten yhteistä ihailua."

Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa ylioppilaiden valkolakit oli otettu käyttöön jo aiemmin. Suomessa lakin osti vuonna 1867 sata ylioppilasta ja seuraavana vuonna jo 200. Vuoteen 1890 mennessä neiti Grape sai valmistaa noin 11 000 ylioppilaslakkia. 

Lakin samettisen reunuksen koristeena on ennustamisen, lääkintätaidon, runouden ja musiikin jumala Apollonin (Apollon) lyyra eli kitharan (ei siis kitaran) kaltainen kielisoitin, Helsingin yliopiston tunnus, koska aluksi ylioppilaskoe oli samalla pääsykoe Helsingin yliopistoon. Kielikiistan aikaan 1800-luvun lopulla lyyran koko kertoi ylioppilaan kielipoliittisesta näkemyksestä. Ruotsinkieliset ylioppilaat käyttivät isompaa lyyraa ja suomenkieliset pienempää. Suomenkielistenkin lyyria oli neljää eri kokoa sen mukaan, oliko kantaja "raivosuomalainen, kiihkosuomalainen, aitosuomalainen vai puolueeton". Nykyisin suomenkielisten lakissa käytetään 14 tai 16 millimetrin lyyraa ja ruotsinsuomalaisten lakissa 22 millimetrin lyyraa. Myös lakki on ruotsinkielisillä hieman leveämpi kuin suomenkielisillä.

Aluksi ylioppilaslakki ja yliopistossa opiskelu olivat miesten yksinoikeuksia. Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen ylioppilas, tsaarin myöntämällä erikoisluvalla ylioppilastutkinnon suorittanut Maria Tschetschulin sai vuonna 1870 käyttää pelkkää lyyraa hiusrusetissa, ei ylioppilaslakkia. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin naisille suunniteltiin oma, lipaton ylioppilaslakki, jossa oli kymmenen senttiä korkea musta samettireunus ja leipurinhattumainen lakkiosa. Sitä käytettiin vuosisadan 1800-1900 vaihteeseen asti, jolloin naiset vihdoin saivat luvan käyttää samanlaista ylioppilaslakkia kuin miehet. Vuoden 1874 uudistuksissa naisten osallistuminen ylioppilaskirjoituksiin oli sallittu ilman erillislupaa, mutta yliopistossa opiskelua varten naiset tarvitsivat poikkeusluvan, ns. vapautuksen sukupuolestaan, vuoteen 1901 asti.

Vuodesta 1919 alkaen ylioppilaslakit on saatu päähän jo lukion lopussa, kun aiemmin ne hankittiin yliopistossa. Vielä 1950-luvulla ylioppilailla oli usein tapana käyttää ylioppilaslakkia koko yliopistojen kesäloman ajan vapusta syyskuun loppuun.

perjantai 18. huhtikuuta 2025

Vuoden hauskimmat pääsiäisfaktat


1. Miten päin kananmuna tulee ulos kanasta, terävä vai tylppä pää edellä?

Yleensä lintujen munat tulevat ulos lintuemosta terävä pää edellä. Joillakin lajeilla muna kuitenkin kääntyy munanjohtimessa noin tuntia ennen munintaa. Esimerkiksi kanalla tapahtuu juuri näin, joten kananmuna tulee kanasta ulos tylppä puoli edellä.


2. Miten kananmunan saa pysymään pystyssä pöydällä?

Ripottele pöydälle muutama kide taloussokeria. Sen jälkeen kananmuna on helppo saada pysymään pystyssä pöydällä (ks. oheinen video, klikkaa käynnistysnuolta tarvittaessa kahteen kertaan).



3. Voiko kananmunan kuorien avulla estää ilmastonmuutosta?

Kyllä voi, ainakin teoreettisesti! Kananmunan kuoren sisäpuolella oleva kalvo voi imeä lähes seitsemän kertaa oman painonsa verran hiilidioksidia ilmasta. Käytettyjen kananmunien kuorien jättäminen ilmalle alttiiksi voisi olla jokanaisen ja -miehen keino vähentää hitusen verran ilman hiilidioksidipitoisuutta. Lue lisää tästä linkistä.


Mukavaa ja keväistä pääsiäistä!


keskiviikko 16. huhtikuuta 2025

Vuosi 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin vuosi

Keskimääräinen ilman lämpötila Euroopassa vuonna 2024 verrattuna vuosien 1991–2020 keskiarvoon. Siniset tarkoittavat keskimääräistä kylmempiä ja punaiset keskimääräistä lämpimämpiä alueita. Credit: C3S/ECMWF.
 

Copernicus Climate Change Servicen ja Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) eilen julkaisemien tietojen mukaan vuosi 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin vuosi. Ennätyskorkeita vuoden keskilämpötiloja mitattiin lähes puolella Euroopan pinta-alasta. Eurooppa onkin kaikista nopeimmin ilmastonmuutoksen seurauksena lämpenevä maanosa.

Huippuvuorilla kesän keskilämpötilassa tehtiin uusi ennätys kolmatta vuotta peräkkäin. Sekä Huippuvuorilla että Skandinaviassa jäätiköt sulivatkin vuoden aikana ennätyksellisen paljon.

Myös merien keskilämpötila oli Euroopassa vuonna 2024 ennätyksellisen korkea, noin 0,7 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Välimerellä pitkäaikainen keskiarvo ylittyi peräti 1,2 asteella.

Vuonna 2024 eri puolilla Eurooppaa koettiin myös monia sään ääri-ilmiöitä. Myrskyt ja tulvat vaikuttivat noin 413 000 ihmisen elämään. Kuolonuhreja tuli näiden seurauksena ainakin 335. Maastopalat puolestaan vaikuttivat ainakin 42 000 ihmiseen. Esimerkiksi Portugalissa maastopalot riehuivat syyskuussa yhden ainoan viikon aikana 1 100 neliökilometrin alalla.

Esiteollisesta ajasta (vuodet 1850–1900) nykypäivään ilman lämpötila on kohonnut globaalisti keskimäärin 1,3 astetta, Euroopassa 2,4 astetta ja arktisella alueella 3,3 astetta, kun tarkastellaan viiden vuoden keskiarvoja.

Tällä vuosituhannella (tammikuusta 1999 heinäkuuhun 2024) merenpinta on noussut globaalisti noin 9,4 cm, joten vuotuista nousua on ollut keskimäärin 3,7 mm. Euroopassa vuotuinen nousu on ollut 2–4 mm. 

Osa merenpinnan noususta johtuu veden lämpölaajenemisesta ja osa jäätiköiden sulamisesta. Globaalisti 275 000 jäätikköä peittää noin 700 000 neliökilometrin pinta-alan. Vuoden 1976 jälkeen vuoristojäätiköt ovat ohentuneet keskimäärin 16 metriä ja menettäneet tilavuutta 9 200 kuutiokilometriä. Viisi suurimman sulamisen vuotta on koettu viimeisimmän kuuden vuoden aikana.

Lähteet

Copernicus Climate Change Service (C3S) and World Meteorological Organization (WMO), 2025: European State of the Climate 2024

Copernicus Climate Change Service (C3S) and World Meteorological Organization (WMO), 2025: European State of the Climate 2024

WMO: European State of the Climate 2024

ECMWF: 2024 European State of the Climate report is published

Lue myös nämä

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa

Vuosi 2024 oli mittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi ja 2023 toiseksi lämpimin

Viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 on yltänyt kyseisen kuukauden globaalin mittaushistorian lämpöennätykseen ja viimeisin 12 kuukautta on ollut yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti

Suomen kesän 2025 sääennuste