lauantai 13. heinäkuuta 2019

Globaali merijään laajuus on ollut jo 2,5 kuukauden ajan ajankohtaan nähden ennätyspieni yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta

Globaali merijään laajuus vuosina 1978-2019. Credit: Wipneus.

Kun tarkastellaan päiväkohtaista globaalin merijään laajuutta, laajuus on ollut huhtikuun lopulta alkaen satelliittimittaushistorian pienin lukuun ottamatta joitakin kesäkuun loppupuolen vuorokausia. Merijäätä sulattaa ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen. Lisäksi laajuuteen voivat vaikuttaa myös merivirtojen muutokset.

Asiaa tarkasteltaessa on syytä huomata, että laajuus ja pinta-ala ovat eri asia. Pinta-ala tarkoittaa merijään yhteenlaskettua alaa niissä hilaruuduissa (havaintoruuduissa), joissa merijäätä on vähintään 15 %. Laajuus puolestaan on niiden hilaruutujen yhteenlaskettu pinta-ala, joissa merijäätä on vähintään 15 %. Laajuus kuvaa siis sitä, kuinka laajalle alueelle lähes yhtenäinen merijää on levittäytynyt, vaikkei läheskään jokainen kohta olekaan jäässä.

Globaali merijään pinta-ala vuosina 1978-2016. Credit: Wipneus.

Myös merijään pinta-alan vuorokausikohtainen arvo on ollut ennätyspieni useina vuorokausina huhti-heinäkuussa 2019.

Lue myös nämä

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Uusi ennätys: Merijään pinta-ala globaalisti satelliittiajan pienin

Navoilta kuuluu kummia: Arktisella alueella ennätyksellisen vähän yli nelivuotista merijäätä, Antarktiksen lämpöennätysehdokas hylätty

Globaali merijään laajuus nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Kouvolan asuntomessut - ja paljon muutakin nähtävää Kouvolassa!

Vuoden 2019 asuntomessut järjestetään 12. heinäkuuta - 11. elokuuta Kouvolassa, joka on Suomen helteisin ja muutenkin kesäsäältään paras kaupunki. Kouvolassa kannattaa siis viivähtää pidempäänkin. Tässä muutama vinkki kesäisestä tekemisestä Kouvolassa.

1. Maailmanperintökohde Verla


Lue tästä linkistä lisää Verlasta.

2. Repoveden kansallispuisto


Lue tästä linkistä lisää Repovedestä.

3. Niivermäen luontopolku


Lue tästä linkistä lisää Niivermäestä.

4. Myllypuron luontopolku


Lue tästä linkistä lisää Myllypurosta.

5. Alakylän luontopolku ja sotahistoria


Lue tästä linkistä lisää Alakylästä.

6. Mustila arboretum


Lue tästä linkistä lisää Mustilasta.

7. Urheilupuiston uimahalli ja ulkoallas


Lue tästä linkistä lisää uimahallista ja tarkasta tästä aukioloajat.

8. Urheilupuisto frisbeegolfratoineen


Lue tästä linkistä lisää Urheilupuistosta.

9. Kaunisnurmen museokortteli


Lue tästä linkistä lisää Kaunisnurmen museokorttelista.

10. Kettumäen kansanpuiston kesäkahvila ja kotieläinpiha


Lue tästä linkistä lisää Kettumäen kansanpuistosta.

11. Kymin huvila ja Taideruukki


Lue tästä linkistä lisää Kymin huvilasta ja tästä linkistä Taideruukista.

12. Kouvolan tori (Hansatori) ja kävelykatu Manski


Lue tästä linkistä lisää Hansatorista ja Manskista.

13. Pienoisrautatiemuseo Semaforo


Lue tästä linkistä lisää pienoisrautatiemuseosta.

Tervetuloa Kouvolaan!

Lue myös nämä

Arkkitehtuuria ja euroviisukulttuuria Herbalistinkin suosittelemasta luontokaupunki Kouvolasta

Hyvää Kouvolan ja koko Suomen satavuotisjuhlavuotta! Tiesitkö nämä faktat kauniista Kouvolasta?

Kouvolan luontopolut

Kouvolan luonnonsuojelualueet

Kouvolan muut luontokohteet

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Kuumaa tietoa: Kesäkuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin ja Kouvola on Suomen helteisin kaupunki

Copernicus Climate Change Servicen tiedotteen mukaan kesäkuu 2019 oli sekä Euroopassa että globaalisti mittaushistorian lämpimin kesäkuu. Kyseessä ei kuitenkaan ollut mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin kuukausi, kuten joissakin otsikoissa on väitetty. Tyypillisesti heinäkuu ja elokuu nimittäin ovat globaalisti kesäkuuta lämpimämpiä, koska silloin on lämpimin aika pohjoisen pallonpuoliskon laajoilla maa-alueilla.

Euroopan keskilämpötila oli kesäkuussa yli kaksi astetta korkeampi kuin vertailujakson 1981-2010 kesäkuiden keskiarvo. Näin kesäkuusta 2019 muodostuikin noin asteen lämpimämpi kuin aiempi ennätyslämmin kesäkuu vuonna 1999.

Myös globaalisti kesäkuu 2019 oli mittaushistorian lämpimin kesäkuu, noin 0,1 astetta lämpimämpi kuin voimakasta El Niñoa seurannut aiempi ennätys kesäkuussa 2016.

Pylväillä on esitetty kesäkuun keskimääräiset lämpötilat tai tarkemmin sanottuna lämpötilojen poikkeamat Euroopassa (ylempi diagrammi) ja globaalisti (alempi diagrammi) vuosina 1979-2019 verrattuna ajanjaksoon 1981-2010 (diagrammin nollataso). Kesäkuun 2019 pylväs näkyy oikeassa laidassa tummennettuna. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Alkuperäisdatan lähde ERA5, diagrammin lähde ECMWF, Copernicus Climate Change Service.

Mikäli tarkastellaan vielä pidempää ajanjaksoa, kesäkuun 2019 lämpimyys näkyy entistäkin selvemmin. Kesäkuu oli Euroopassa yli kolme astetta lämpimämpi kuin usein esiteollisena aikana pidetyn ajanjakson 1850-1900 kesäkuiden keskiarvo.

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018. Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu mitattiin kesällä 2018.

Pylväillä on esitetty kesäkuun keskimääräiset lämpötilat tai tarkemmin sanottuna lämpötilojen poikkeamat Euroopassa (ylempi diagrammi) ja globaalisti (alempi diagrammi) vuosina 1880-2019 verrattuna esiteolliseen aikaan 1850-1900 (diagrammin nollataso). Kesäkuun 2019 pylväs näkyy oikeassa laidassa tummennettuna. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Alkuperäisdatan lähde ERA5, diagrammin lähde ECMWF, Copernicus Climate Change Service.

Forecan meteorologi Markus Mäntykannas puolestaan selvittää blogikirjoituksessaan Suomen 2000-luvun helteisimmät kunnat. Helteellä tarkoitetaan sitä, että varjolämpötila kohoaa kahden metrin korkeudella yli 25 asteeseen, siis vähintään 25,1 asteeseen.

Tulosten mukaan Suomen hellepääkaupunki on Kouvola, jossa on tällä vuosituhannella tähän päivään mennessä mitattu 492 hellepäivää eli keskimäärin 26-27 hellepäivää kesässä. Lahden ja Puumalan ympäristöissä on ollut tällä vuosituhannella yli 440 hellepäivää. Mäntykannas nimittääkin helleholviksi aluetta, joka ulottuu Varsinais-Suomen sisämaasta kohti Etelä-Karjalaa.

Sen sijaan esimerkiksi Helsingissä hellepäivien määrä on ollut vain 310. Tällä vuosituhannella kaikkein vähähelteisin kunta on ollut Ahvenanmaan Eckerö (Hammarland Märket), jossa hellepäiviä on mitattu vain 17, siis keskimäärin vain hieman alle yksi kesässä.

Mäntykannas selittää myös Kouvolan, Lahden ja Puumalan helteisyyden syitä. Helteet ovat hänen mukaansa Kaakkois-Suomen sisämaalle tyypillinen piirre, koska alueella ei ole suuria vesistöjä ja koska tasainen maa lämpenee nopeasti. Lisäksi Manner-Euroopan ja Venäjän helteet yltävät parhaiten Suomen etelä- ja kaakkoisosaan.

Itsekin olen jo aiemmin kirjoittanut siitä, että Kouvolassa on Suomen paras kesäsää: "Kouvolalla on hallussaan Suomen mittaushistorian toukokuun helleputken ennätys, koko kesän helleputkiennätys ja myös yhden kesän kaikkien hellepäivien lukumääräennätys. Keskimäärin Kouvolassa on myös Suomen korkeimmat kesäpäivien maksimilämpötilat."

Lue myös nämä

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018

Uudet tiedot hetki sitten: Jos olet alle 43-vuotias, kaikki elämäsi vuodet ovat olleet globaalisti keskimääräistä lämpimämpiä

Tänään julkaistu tutkimus: Euroopassa 30 viime kesää lämpimimmät yli 2000 vuoteen, Suomessa lämpimämpää keskiajalla

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu kesällä 2018

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kouvolan keskilämpötila on noussut vuodesta 1959 nykypäivään, vuonna 2018 ennätyslämmin toukokuu

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Ennätysaikainen maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on 29. heinäkuuta 2019

Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on tänä vuonna jo 29. heinäkuuta, aiemmin kuin koskaan ennen. Ihmiskunta on alle seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,75 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat.

Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1970-2019 vuoden 2019 raportissa käytettyjen tietojen mukaan. Uusimmat tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempien vuosien tulosten kanssa, sillä laskennassa käytettyä metodologiaa on tarkennettu. Siksi eri vuosien raporteissa mainittuja ylikulutuspäiviä ei voi vertailla keskenään, vaan jokaisen vuoden raportissa lasketaan uudelleen vertailukelpoiset ylikulutuspäivät myös aiemmille vuosille. Pystyakselin harmaana näkyvä päivämäärä (January 1st) tarkoittaa seuraavaa vuotta. Mitä korkeampi pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2019 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on kulutettu loppuun jo 29. heinäkuuta, mikä on ennätysaikaista. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on mahdotonta. Tarkkoja päivämääriä tärkeämpää onkin kehitystrendin tarkastelu. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,75 maapallo ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day Press Release 26.6.2019.

Maanantaina 29. heinäkuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2019 (Earth Overshoot Day 2019). Global Footprint Network (kalifornialainen kestävän kehityksen ajatushautomo, joka tekee ympäri maailmaa yhteistyötä useiden yliopistojen tai muiden luonnontieteellisten tahojen kanssa) laskee, että ihmiskunta on 1.1.2019-29.7.2019 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto.

Maapallolla nykyisin kulutettujen luonnonvarojen kestävään tuottamiseen tarvittaisiin 1,75 maapalloa. Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Yhdysvaltojen elintasolla, maapalloja tarvittaisiin peräti viisi. Kuvassa on esitetty muistakin esimerkkivaltioista, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos koko ihmiskunta eläisi vastaavalla elintasolla. Diagrammista puuttuvat esimerkiksi kaikkein eniten luonnonvaroja asukasta kohden kuluttavat Qatar (8,8 maapalloa), Luxemburg (7,9 maapalloa) ja Arabiemiirikunnat (5,5 maapalloa). Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa. Credit: Earth Overshoot Day Press Release 26.6.2019.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2019 laskelmissa käytetään vuoden 2016 tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luononvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen 1970-luvun alussa.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. Kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi metsäkato, maaperän eroosio, biodiversiteetin heikkeneminen ja ilmastonmuutos.

Kuinka monta ko. valtiota vaadittaisiin tuottamaan ko. valtion kuluttamat luonnonvarat? Japanilaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen vaadittaisiin peräti 7,7 Japania. Suomalaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi noin 0,5 Suomea. Asukasta kohden laskettuna luonnonvaroiltaan melko rikas ja harvaan asuttu Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Kulutustasomme on kuitenkin niin korkea, että mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla, maapalloja tarvittaisiin 3,8. Credit: Earth Overshoot Day Press Release 26.6.2019.

Jos ylikulutuspäivää olisi mahdollista myöhentää 5 vuorokautta vuodessa, ennen vuotta 2050 ihmiskunnan kulutus olisi sopusoinnussa luonnon tuotannon kanssa. Jos ihmiskunnan lihankulutus vähenisi puoleen ja nämä kalorit korvattaisiin kasviksilla, ylikulutuspäivä siirtyisi 15 vuorokautta myöhemmäksi, mikäli otetaan huomioon myös karjan metaanipäästöjen vähenemisen vaikutus (10 vuorokautta). Ihmiskunnan ekologiseen jalanjälkeen sisältyvien hiilipäästöjen puolittaminen myöhentäisi ylikulutuspäivää 93 vuorokaudella. Lisää ratkaisukeinoja voi katsoa tästä linkistä.

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo 11. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut noin 6. huhtikuuta. Esimerkiksi Sri Lankan elintasolla luonnonvarat riittäisivät koko vuodeksi ilman ylikulutusta. Credit: Earth Overshoot Day Press Release 26.6.2019.

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org.

Lähteet

Earth Overshoot Day

Ecological Footprint Explorer

Lue myös nämä

Ekologisesti kestävään luonnonvarojen kulutukseen tarvittaisiin suomalaisten kulutustasolla 3,8, qatarilaisten kulutustasolla 8,8 ja koko maailman keskimääräisellä kulutustasolla 1,7 maapalloa

Tänään on Suomen ylikulutuspäivä: Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa

Huomenna on EU:n ekovelkapäivä eli luonnonvarojen ylikulutuspäivä: Kulutus on laskenut vuodesta 2007, mutta valtiona EU olisi yhä maailman kolmanneksi eniten luonnonvaroja kuluttava valtio

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

torstai 20. kesäkuuta 2019

Suomen uljain vaellusreitti Paistunturin erämaassa ja Kevon kanjonissa

Tämän kesän vaellukseni suuntautui tiettömään Paistunturin erämaahan, Kevon luonnonpuistoon, Postipolulle ja Utsjoen retkeilyreitille. Saavuimme Eskelisen bussilla Sulaojalle torstai-iltana 13. kesäkuuta kello 18.10. Kuljimme reittiä Sulaoja - Ruktajärvi - Njávgoaivi (Njaugoaivi) - Akukammi - Guivi (Kuivi) - Fiellu (Fiellujohka) - Roajjasjavri - Gamajotnsuohpasaja - Njaggaljavri - Tapiola Goahti -Beahcelavojavrrit - Guoikgáhoitája - Silkeája - Genesjärvi (Kenesjärvi) - Kenestupa - Postipolku (6 km) - linja-autolla Utsjoen keskustaan - Utsjoen keskusta - Goahppelasjavri - Nammajärvi - Kirkkotuvat - Utsjoen keskusta. Viimeinen retkeilypäivä oli tiistai 18. kesäkuuta.

Kävellen tehtyä vaellusmatkaa tuli kaikkiaan noin 127 kilometriä. Rinkkani ja muiden kantamusteni paino oli noin 20 kilogrammaa, mikä on varsin siedettävä määrä, kun käytössä on hyvä rinkka. Toki louhikossa, jyrkissä ylämäissä ja vesistöjen ylityksissä rinkka aiheutti omat haasteensa.

Kevojoen ylityksiä helpottivat vaijerit, joista pystyi pitämään kiinni. Vettä oli useimmiten vain vähän yli polven korkeudelle, mutta joenpohja oli liukasta ja terävää louhikkoa. Onneksi rinkassa oli mukana uimakengät, joiden avulla jalkapohjat säästyivät vaurioilta.

Sää oli suosiollinen koko matkan ajan. Pari päivää aiemmin oli satanut kaksi senttimetriä lunta, mutta se oli jo sulanut pois vaelluksen alkaessa. Kevojokikaan ei tulvinut, vaikka virtaus olikin melko runsas. Vuonna 2017 suunnittelin tätä vaellusta samaan aikaan kuin nyt, mutta silloin lunta oli vielä niin paljon ja virtaamat niin suuria, että alueella liikkumista kehotettiin välttämään. Nyt kesäkuun 2019 puoliväli osoittautui kuitenkin erinomaiseksi ajankohdaksi. Lämpötilat vaihtelivat +3 asteen ja +17 asteen välillä, mikä oli vaelluksen kannalta erinomaista. Päivällä pystyi liikkumaan teepaidassa. Ensimmäiset sadepisarat tulivat, kun lähdimme linja-autolla Utsjoelta kohti Rovaniemeä.

Hyttysiäkään ei vielä ollut, vaikka Kevo on tunnettu usein runsaista hyttys- tai mäkäräismääristään. Räkkä eli hyönteisten massaesiintymä alkaa Kevolla yleensä kesäkuun lopulla.

Telttamme keskiyön auringon alla Paistunturin erämaassa.

Pienet joet ja tunturipurot tarjosivat sekä juomavettä että virkistystä varpaille.

Näkymä Guivin (Kuivin) huipulta 640,5 metriä merenpinnan yläpuolella.

Fantastinen Fiellun putous (26 metriä korkea porrasputous).

Ensimmäinen Kevojoen ylitys vaijereiden avulla. Tässä lyhytlahkeiset alushousut kastuivat. Päällyshousut olivat rinkassa.

Reitin varrella kuului useita vesiputouksia. Vain harvoja niistä kuitenkaan näki läheltä, koska luonnonpuistossa saa liikkua vain merkityillä poluilla.

Toinen Kevojoen ylitys. Tämä oli helppo!

Kaunis Kevojoki.

Kolmas Kevojoen ylitys. Ylitettävä matka oli melko pitkä, mutta muuten tämä oli helpohko ylityspaikka. Vain voimakas tuulenpuuska vaikeutti ylitystä.

Postipolku Kenesvaaralla.

Näkymä Utsjoen retkeilyreitiltä Tenolle.

Utsjoen retkeilyreitillä.

Lue myös nämä

Lumoava Lemmenjoki

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

torstai 16. toukokuuta 2019

Yhdeksän tutkimuslaitoksen ennusteet: Koko kesän 2019 sää Suomessa

Tässä tulevat yhdeksän tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2019 säästä. Aivan kymmeneen ennusteeseen ei vielä päästä, sillä AccuWeather ei ole toistaiseksi ehtinyt julkaista omaa ennustettaan. Julkaistujen ennusteiden mukaan Suomen kesä näyttää hyvin tavanomaiselta, ehkä vähän keskimääräistä lämpimämmältä. Ennusteiden mukaan viime kesän kaltaista (kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpää) hellekesää ei ole tulossa. Tosin myös vuosi sitten ennusteet arvioivat kesän olevan lämpötiloiltaan tavanomainen tai vain vähän keskimääräistä lämpimämpi.

Huom.! Päivitän kesän aikana ennusteita tämän blogitekstin kommentteihin, joten myös kommentit kannattaa katsoa.



NOAA/NWS: Heinäkuu viileä ja sateinen, muuten tavanomaista kesää seuraavat lämmin syksy ja alkutalvi

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa tulevista kolmen kuukauden jaksoista lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia ovat kesä-elokuu, heinä-syyskuu ja elo-lokakuu. Kyseisen ennustelaitoksen kesäennusteille tyypilliseen tapaan Pohjanmaan tienoilla näkyy jopa pieniä viitteitä keskimääräistä viileämmästä säästä. Syys-marraskuussa länsirannikkoa lukuun ottamatta koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Loka-joulukuussa ja marras-tammikuussa koko Suomessa onkin sitten jo 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista kesä-marraskuun ajanjaksolla tavanomaiseen verrattuna lämpimin on marraskuu, jolloin koko Suomessa on 0,5-2 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Syyskuussa Suomen itärajalla ja Lapissa voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sen sijaan heinäkuu näyttää Etelä- ja Kaakkois-Suomea lukuun ottamatta 0,5-1 astetta keskimääräistä viileämmältä. Kaikki muut ennustetut kuukaudet ovat lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä selvästi pitkäaikaisia keskiarvoja kuivemmalta tai sateisemmalta, vaan sademäärät ovat tavanomaisia. Jos sademäärät poikkeavat tavanomaisesta, todennäköisemmin sadetta saadaan ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja enemmän kuin vähemmän.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna sateisin on heinäkuu. Tavanomaiseen verrattuna kuivinta on elokuussa.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

IRI: Keskimääräistä lämpimämpi kesä vähän todennäköisempi kuin keskimääräistä kylmempi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan kolmen kuukauden jaksolla kesäkuun alusta elokuun loppuun koko Suomessa on ajankohdan pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna vähän todennäköisemmin lämpimämpää kuin kylmempää. Sademäärät ovat tavanomaisia. Paikoin voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Heinä-syyskuussa ajankohdan keskiarvoja lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa edelleen. Sademäärät ovat hyvin lähellä tavanomaista. Kaakkois-Suomessa on pieniä viitteitä keskimääräistä sateisemmasta ja Pohjois-Suomessa keskimääräistä kuivemmasta säästä.

Elo-lokakuun jaksollakin jatkuu keskimääräistä lämpimämpi sää, joskaan todennäköisyys ei ole enää aivan yhtä suuri kuin heinä-syyskuussa. Kaikkein varmimmin lämpimyys näkyy Kaakkois-Suomessa. Sademäärät ovat jälleen tavanomaisia. Paikoin on viitteitä vähän keskimääräistä kuivemmasta säästä, erityisesti Länsi-Lapissa.

Myös syys-marraskuussa koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää. Lämpimyyden todennäköisyys kasvaa etelästä kohti Pohjois-Suomea. Mikäli sademäärät poikkeamat keskimääräisestä, ne ovat todennäköisemmin keskimääräistä suurempia kuin pienempiä.

Japanin ilmatieteen laitos: Vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että kesäkuun alusta elokuun loppuun ulottuvalla jaksolla Suomessa on vähän todennäköisemmin keskimääräistä lämpimämpää kuin keskimääräistä kylmempää. Varmimmin lämpimyys näkyy Lounais-Suomessa.

Sademäärässä on suuri paikallinen vaihtelu. Suurimmassa osassa Suomea sademäärät ovat ajankohdan pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Aivan itäisimmässä Suomessa voi olla sateisempaa ja Pohjois-Suomessa kuivempaa.

ECMWF: Tavanomainen tai vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että Keski- ja Pohjois-Suomessa kesä-elokuun sekä heinä-syyskuun lämpötilat ja sademäärät ovat ajankohdan pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Etelä-Suomessa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Elo-lokakuussa lähes koko Suomessa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Etelärannikolla voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat täysin tavanomaisia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Britannian ilmatieteen laitos: Tavanomaisen kesän jälkeen lämmin syksy

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) mukaan Suomen kesä (kesä-elokuun jakso) on lämpötiloiltaan keskimäärin täysin tavanomainen. Aivan meren rannikoilla ja pohjoisimmassa Suomessa on pieniä viitteitä 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämmästä säästä. Sademäärä on tavanomainen, joskin paikoin on pieniä viitteitä keskimääräistä sateisemmasta kesäsäästä.

Heinä-syyskuussa Länsi- ja Pohjois-Suomessa on viitteitä 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämmästä säästä. Sademäärä on tavanomainen.

Elo-lokakuussa koko Suomessa on jo 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Sademäärä on jälleen tavanomainen.

Ranskan ilmatieteen laitos: Suomen kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan kesä-elokuun jakso on koko Suomessa 0,5-1 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Sama tilanne jatkuu myös heinä-syyskuussa sekä elo-lokakuussa. Sademäärät ovat tavanomaisia kaikilla ennustetuilla jaksoilla.

Italian ilmatieteen laitos: Kesä ja varsinkin syksy vähän keskimääräistä lämpimämpiä

Italian ilmatieteen laitos (CMCC) sanoo koko Suomen kesä-elokuun jakson olevan keskimäärin 0-0,5 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi. Sama tilanne jatkuu myös heinä-syyskuussa sekä elo-lokakuussa, joskin elo-lokakuussa varsinkin Itä-Lapissa voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat lähellä tavanomaista kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksolla. Jos jotakin poikkeamaa ilmenee, todennäköisemmin on vähän keskimääräistä sateisempaa kuin kuivempaa.

Saksan ilmatieteen laitos: Vähän keskimääräistä lämpimämpää kesällä ja varsinkin syksyllä

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) mukaan kesä (kesä-elokuun jakso) on Etelä-Suomessa 0,5-1 astetta ja Keski-Suomessa 0-0,5 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Pohjois-Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Heinä-syyskuussa sekä elo-lokakuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat jälleen tavanomaisia.

Copernicus Climate Change Service: Kesä vähän keskimääräistä lämpimämpi, selvimmin Etelä-Suomessa

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Kesä-elokuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,2-0,5 astetta ajankohdan pitkäaikaisia (1993-2016) keskiarvoja lämpimämpää. Etelä-Suomessa ja osittain myös länsirannikolla saattaa olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Täysin sama tilanne jatkuu myös heinä-syyskuussa.

Elo-lokakuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Lue tästä juhannuksen sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin sekä juhannusaatoksi että juhannuspäiväksi lämpimimmillään 22 astetta ja puolipilvistä säätä. Metcheckin mukaan juhannusaaton ja -päivän maksimilämpötila on 16-17 astetta. Juhannuspäivänä on aurinkoisempaa kuin aattona. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa kesäksi tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Viileät kesäkuut

Kesän terveellinen herkkuvinkki: Nokkosvohvelit

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018