Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Heinäkuu ja elokuu 2023 olivat koko globaalin mittaushistorian kaikista kuumimmat kalenterikuukaudet. Samalla pohjoisen pallonpuoliskon kesäkuukaudet olivat globaalin mittaushistorian kuumin kesä-elokuun jakso ja myös kaikista kolmen kalenterikuukauden jaksoista kuumin. Elokuussa meriveden globaali keskilämpötila oli ennätyskorkea, lähes 21 astetta. Pohjois-Atlantilla ylitettiin elokuun lopussa 25 asteen lämpötila.

Ennätyslämmin elokuu

Vuosien 1940-2023 kolmekymmentä globaalisti lämpimintä kalenterikuukautta ja lämpötilojen globaalit keskiarvot. Kolmen kärki järjestyksessä lueteltuna on heinäkuu 2023, elokuu 2023 ja heinäkuu 2019. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Elokuussa 2023 ilmakehän alaosan globaali keskilämpötila oli Copernicuksen mukaan 16,82 astetta, mikä on 0,71 astetta enemmän kuin elokuiden 1991-2020 keskiarvo ja 0,31 astetta enemmän kuin edellisen ennätyslämpimän elokuun 2016 keskilämpötila. Elokuu olikin C3S ERA5 -havaintojen mukaan mittaushistorian lämpimin elokuu ja kaikista kalenterikuukausista toiseksi lämpimin. Kaikkein lämpimin kuukausi on ollut heinäkuu 2023.

Elokuiden 1850-2023 globaalien keskilämpötilojen anomaliat kuuden eri lämpötila-aineiston perusteella: Berkeley Earth (1850-2022), ERA5 (1940-2023), GISTEMP (1880-2022), HadCRUT5 (1850-2022), JRA-3Q (1948-2022) ja NOAAGlobalTemp (1850-2022). Lämpötilat on esitetty anomalioina eli poikkeamina esiteollisen ajan (1850-1900) keskilämpötilasta, joka on laskettu mainittujen lämpötila-aineistojen perusteella. Credit: C3S/ECMWF.

Ennätyslämmin kesä-elokuu

Kesä-elokuu 2023 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kesä-elokuun jakso. Sen keskilämpötila oli 16,77 astetta, mikä on 0,66 astetta enemmän kuin vastaavien kuukausien keskilämpötila ajanjaksolla 1991-2020. Euroopassa kesän keskilämpötila 19,63 astetta oli kuitenkin vain mittaushistorian viidenneksi lämpimin, 0,5 astetta ennätyslämmintä kesää 2022 viileämpi.

Vuosien 1940-2023 kolmekymmentä globaalisti lämpimintä kesä-elokuun jaksoa ja lämpötilojen globaalit keskiarvot. Kolmen kärki järjestyksessä lueteltuna on 2023, 2019 ja 2016. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Kesä-elokuun jaksojen keskilämpötilat vuosina 1979-2023 globaalisti (ylempi diagrammi) ja Euroopassa (alempi diagrammi) verrattuna kesä-elokuiden keskimääräiseen lämpötilaan vuosina 1991-2020 (= diagrammin nollataso). Data source: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Ennätyslämmin merivesi

Globaali meriveden keskimääräinen pintalämpötila on ollut epätavallisen korkea huhtikuusta 2023 asti. Heinäkuun 31. päivästä elokuun 31. päivään asti meriveden pintalämpötila oli jokaisena päivänä korkeampi kuin meriveden aiempi lämpötilaennätys maaliskuussa 2016, vaikka lämpötila oli laskusuunnassa elokuun loppupuolella. Elokuussa 2023 globaali meriveden keskilämpötila oli korkeampi kuin mittaushistorian yhtenäkään aiempana kuukautena, lähes 21 astetta (20,98 astetta).

Pohjois-Atlantilla meriveden lämpötila ylitti 5.8.2023 syyskuussa 2022 tehdyn lämpötilaennätyksen (24,81 astetta) ja on pysytellyt sen jälkeen lähes joka tämän lämpötilan yläpuolella. Uusi ennätys 25,19 astetta tehtiin 31.8.2023.

Vuorokausien globaalit merien pintaveden keskilämpötilat 1.1.1979-31.8.2023 alueella 60° S–60° N. Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja vuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. 

 

Lähteet

Copernicus: August 2023, second warmest month closes the warmest summer

Copernicus: Surface air temperature for August 2023

Copernicus: Summer 2023, the hottest on record

WMO: Earth had hottest three-month period on record, with unprecedented sea surface temperatures and much extreme weather

Lue myös nämä

Heinäkuu oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin ja 36 peräkkäistä vuorokautta ovat olleet lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi

Olemme juuri kokeneet koko globaalin mittaushistorian kaksi tähän mennessä kuuminta viikkoa

Heinäkuu oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin ja 36 peräkkäistä vuorokautta ovat olleet lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi

Copernicus on tänään julkaissut tiedot, joiden mukaan heinäkuu 2023 oli globaalisti sekä mittaushistorian lämpimin heinäkuu että mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin. Nyt on ollut kaikkiaan 36 peräkkäistä vuorokautta lämpimämpää kuin yksikään aiempi vuorokausi mittaushistoriassa ennen tämän vuoden heinäkuuta. Merivedet ovat olleet ennätyslämpimiä huhtikuusta 2023 alkaen, 150 vuorokauden ajan.

Heinäkuiden 1940-2023 keskimääräiset globaalit lämpötilat. Siniset pylväät tarkoittavat keskimääräistä viileämpiä heinäkuita ja punaiset pylväät keskimääräistä lämpimämpiä heinäkuita. Pitkäaikaisen lämpenemistrendin havaitseminen on tärkeämpää kuin yksittäisten ennätyslämpimien heinäkuiden tarkastelu. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen käyttämän ERA5-lämpötiladatan mukaan heinäkuu 2023 oli globaalisti vuodesta 1940 alkavan tarkastelujakson kuumin heinäkuu ja myös kaikista yksittäisistä kalenterikuukausista kuumin. Heinäkuun keskilämpötila oli 16,95 astetta eli noin 0,3 astetta toiseksi kuuminta heinäkuuta lämpimämpi (16,63 astetta heinäkuussa 2019) ja 0,72 astetta lämpimämpi kuin heinäkuiden 1991-2020 keskiarvo. Heinäkuussa tehtiin myös kansallisia lämpöennätyksiä. Esimerkiksi Kiinassa mitattiin +52,2 astetta, mikä on mittaushistorian korkein lämpötila missään leveyspiirin 40° N pohjoispuolella.

Yksittäisten vuorokausien globaalit keskilämpötilat 1.1.1940-31.7.2023. Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja vuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Katkoviiva kuvaa 1,5 astetta esiteollista aikaa (vuosien 1850-1900 keskiarvo) korkeampia lämpötiloja. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. 

Yksittäisen vuorokauden globaalin keskilämpötilan ennätys ennen tämän vuoden heinäkuuta oli 16,80 astetta (mitattu 13.8.2016). Uusi ennätys syntyi neljänä peräkkäisenä vuorokautena 3.-6. heinäkuuta 2023. Myös tämän jälkeen kaikki heinäkuun vuorokaudet olivat aiempaa ennätystä 16,80 astetta lämpimämpiä. 

Koko maailman vuorokausien keskilämpötilat vuodesta 1979 tämän vuoden elokuun 7. päivään asti. Paksu musta käyrä (ylinnä) kuvaa vuotta 2023, oranssi käyrä vuotta 2022 ja musta katkoviiva vuosien 1979–2000 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Lähde: Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on August 8th, 2023.

Aikaväli 3.7.-31.7.2023 oli koko mittaushistorian kuumin 29 vuorokauden jakso. Kaikkein kuumin yksittäinen vuorokausi oli 6. heinäkuuta, jolloin globaali keskilämpötila kohosi ERA5-havaintosarjan mukaan 17,08 asteeseen ja Climate Reanalyzerin (Climate Change Istitute, University of Maine) mukaan 17,23 asteeseen. Heinäkuun ensimmäisellä ja kolmannella viikolla globaali keskilämpötila ylitti väliaikaisesti Pariisin ilmastosopimuksen raja-arvon +1,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Ilmastosopimuksen tavoitteena on, ettei globaali keskilämpötila ylittäisi pitkäaikaisesti 1,5 asteen raja-arvoa. Globaali lämpöaalto on jatkunut myös elokuussa, joten nyt on ollut jo 36 vuorokautta peräkkäin lämpimämpää kuin yksikään aiempi vuorokausi mittaushistoriassa.

Vuorokausien globaalit merien pintaveden keskilämpötilat 1.1.1979-31.7.2023 alueella 60° S–60° N.  Vuosi 2023 on esitetty paksulla kirkkaanpunaisella käyrällä ja vuosi 2016 paksulla tummanpunaisella käyrällä. Muut vuodet on kuvattu ohuilla käyrillä, joiden värit vaihtuvat vuosikymmenten mukaan. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF. 

Heinäkuun ennätyslämpötiloihin vaikutti osaltaan se, että merivesien pintalämpötilat ovat olleet jo pitkään poikkeuksellisen korkeita. Huhtikuusta 2023 alkaen merivedet ovat olleet kyseisen ajankohdan aiempiin lämpötiloihin verrattuna ennätyslämpimiä. Merivesien keskilämpötila oli 31. heinäkuuta 20,96 astetta, mikä on koko mittaushistorian ennätys. Aiempi ennätys oli 20,95 astetta maaliskuulta 2016. 

Globaali (60° S–60° N) meriveden pintalämpötilan anomalia (poikkeama vuosien 1991-2020 heinäkuiden keskimääräistä pintalämpötiloista) heinäkuissa 1979-2023. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Koko heinäkuun 2023 merivesien globaali keskilämpötila ylitti 0,51 asteella vuosien 1991-2020 keskiarvon, mikä on koko mittaushistorian suurin anomalia eli poikkeama tavanomaisesta. Pohjois-Atlantin alue oli heinäkuussa peräti 1,05 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Tämäkin on ennätyksellisen suuri anomalia.

Pohjois-Atlantin meriveden pintalämpötilan anomalia (poikkeama vuosien 1991-2020 heinäkuiden keskimääräistä pintalämpötiloista) heinäkuissa 1979-2023. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Arktisella alueella merijään laajuus oli heinäkuussa vähän keskimääräistä pienempi, mutta kuitenkin selvästi suurempi kuin ennätyksellisen pieni merijään laajuus heinäkuussa 2020. Sen sijaan antarktisella alueella merijään laajuus oli heinäkuussa 2023 pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella.

Lähteet

Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA.

Copernicus: July 2023 sees multiple global temperature records broken

Copernicus: Global sea surface temperature reaches record high

World Meteorological Organization (WMO): Copernicus confirms July 2023 was the hottest month ever recorded

Lue myös tämä

Olemme juuri kokeneet koko globaalin mittaushistorian kaksi tähän mennessä kuuminta viikkoa

Olemme juuri kokeneet koko globaalin mittaushistorian kaksi tähän mennessä kuuminta viikkoa

Kiinassa mitattiin +52,2 astetta, mikä on mittaushistorian korkein lämpötila missään leveyspiirin 40° N pohjoispuolella

Kiinassa mitattiin toissapäivänä valtion koko mittaushistorian uusi lämpöennätys 52,2 celsiusastetta, mikä on itse asiassa korkein missään leveyspiirin 40° N pohjoispuolella mitattu lämpötila. Aiempi Kiinan ennätys oli 50,3 astetta. Kuumuuden pelätään jälleen johtavan kuivuuteen ja satomenetyksiin, kuten viime vuonna, jolloin kuivuus oli pahin 60 vuoteen.

Myös Etelä-Euroopassa on menossa vakava helleaalto, ja lähes puolet Euroopasta kärsii kuivuudesta. Yli 40 asteen lämpötiloja ja uusia lämpöennätyksiä on mitattu monilla havaintoasemilla, Roomassakin 42,9 astetta, mikä ylittää vain vuoden vanhan aiemman ennätyksen peräti kahdella asteella. Lähipäivinä jopa Euroopan mittaushistorian lämpöennätys 48,8 astetta on vaarassa ylittyä jossakin Välimeren alueella. 

Yhdysvalloissa puolestaan helleaallon lämpötilat voivat lähipäivinä yltää melkein koko maapallon kuumimpaan mitattuun lämpötilaan, joka on joko 54,4 (vuodelta 2020, luotettava) tai 56,7 celsiusastetta (vuodelta 1913, kyseenalainen). Arizonan eteläosassa sijaitsevassa Phoenixissa yhdeksänä peräkkäisenä vuorokautena yön alin lämpötila on ollut 34,4 astetta tai enemmän.

Vaikka Suomessa on uutisoitu lähinnä Kaukoidän ja Välimeren alueen helteistä, myös koko maapallo on nyt ennätyslämmin. Esimerkiksi Antarktiksella on ollut paikoin selvästi tavanomaista lämpimämpää.

Viimeisimmät kaksi viikkoa ovat olleet globaalisti koko mittaushistorian lämpimimmät kaksi viikkoa, ja 6. heinäkuuta oli koko mittaushistorian lämpimin vuorokausi

Koko maailman vuorokausien keskilämpötilat vuodesta 1979 tämän vuoden heinäkuun 17. päivään asti. Paksu musta käyrä (ylinnä) kuvaa vuotta 2023, oranssi käyrä vuotta 2022 ja musta katkoviiva vuosien 1979–2000 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ). Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Lähde: Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on July 18th, 2023.

Koko maapallon keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa 17 celsiusasteen rajan 3. heinäkuuta 2023, kun keskilämpötila oli 17,01 astetta. Siitä lähtien kaikkien vuorokausien (3.-17.7.2023) globaali keskilämpötila on ollut yli 17 astetta. Olemme siis juuri kokeneet maapallon koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimimmät kaksi viikkoa. Korkeimmillaan lämpötila oli 6. heinäkuuta, jolloin globaali keskiarvo oli 17,23 astetta, siis 1,02 astetta lämpimämpi kuin kyseisen ajankohdan keskilämpötila aikavälillä 1979–2000. Aiempi vuorokauden keskilämpötilan ennätys oli 16,92 astetta (13. elokuuta 2016 ja 24. heinäkuuta 2022). 

Kannattaa huomata, että nämä lukuarvot perustuvat NOAA:n tietoihin (Climate Forecast System version 2 ja Climate Forecast System Reanalysis), jotka eivät ole Maailman ilmatieteen järjestön (WMO) virallisia tilastoja. Myös muut tutkimuslaitokset ovat kuitenkin julkaisseet hyvin samankaltaisia tuloksia. Esimerkiksi eurooppalainen Copernicus (ECMWF) ilmoitti maapallon keskilämpötilaksi 4. heinäkuuta 17,03 astetta, mikä oli Copernicuksen mukaan mittaushistorian uusi ennätys.

Lämpötilat saattavat edelleen kohota vielä muutaman seuraavan viikon aikana. Heinäkuu nimittäin on yleensä globaalisti lämpimin kuukausi. Tämä johtuu siitä, että suurin osa maapallon maa-alueesta on pohjoisella pallonpuoliskolla. Maa-alueilla, jotka lämpenevät ja viilenevät vain ohuesta pintaosasta, lämpötilat vaihtelevat voimakkaammin kuin merissä. Siksi pohjoisen pallonpuoliskon talviaikaan (tammi-helmikuussa) absoluuttiset globaalit keskilämpötilat ovat aina nelisen astetta viileämpiä kuin heinä-elokuussa.

Myös Euroopassa ennätyslämmintä

Euroopan vuorokausien keskilämpötilat vuodesta 1979 tämän vuoden heinäkuun 17. päivään asti. Paksu musta käyrä (ylinnä) kuvaa vuotta 2023, oranssi käyrä vuotta 2022 ja musta katkoviiva vuosien 1979–2000 vuorokausikohtaisia keskiarvoja (keskiarvo ja keskihajonta ±2σ).Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Lähde: Birkel, S.D. 'Daily 2-meter Air Temperature', Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, USA. Accessed on July 18th, 2023.

Myös Euroopassa on ennätyslämmintä. Eilen (17. heinäkuuta 2023) keskilämpötila oli 22,34 astetta, korkeampi kuin yhtenäkään aiempana vuorokautena koko mittaushistorian aikana. Ennen tämän vuoden heinäkuuta ennätys oli 22,18 astetta viime vuodelta (9. elokuuta 2022), jolloin Euroopassa oli mittaushistorian siihen mennessä lämpimin kesä. Edellinen ennätys oli vasta vuodelta 2021.

Euroopan mittaushistorian lämpimin kesä 2022 aiheutti jopa yli 60 000 ennenaikaista kuolemaa

Ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisten terveyteen monin tavoin. Vertaisarvioidun lääketieteellisen Nature Medicine -lehden mukaan Euroopan viime kesän helteet aiheuttivat todennäköisesti yli 60 000 ennenaikaista kuolemantapausta (95 prosentin luottamusvälillä 37 643–86 807 ennenaikaista kuolemaa) aikavälillä 30.5.–4.9.2022, Suomessakin mahdollisesti lähes 200. Optimilämpötila, jolloin kuolleisuus oli vähäisintä, oli tutkimuksen mukaan 17–19 astetta (keskimäärin 18,32 astetta naisilla ja 18,55 astetta miehillä) siten, että vanhemmissa ikäluokissa optimilämpötilat olivat hieman korkeampia kuin nuorilla (0–64-vuotiailla 17,39 astetta, 65–79-vuotiailla 18,33 astetta ja yli 80-vuotiailla 18,56 astetta). Vaikka lukumääräisesti suurin osa helteen vaikutuksesta kuolleita onkin vanhuksia, myös nuoremmilla helle lisää kuolemien riskiä. Itse asiassa miehillä helteen vaikutus on suhteellisesti suurin ikäluokassa 0–64 vuotta (+41 prosenttia), naisilla puolestaan yli 80-vuotiaissa (+27 prosenttia). Tutkimus saattaa tosin aliarvioida helteiden vaikutusta kuolleisuuteen, koska tutkimuksessa käytettiin kultakin alueelta jokaisen viikon keskilämpötilaa ja viikon aikana kuolleiden määrää, eikä tarkempia yksittäisten hellepiikkien (hellepäivien) tietoja. Lisäksi on huomattava, että tutkimuksessa ei eritelty kuolinsyitä vaan tarkasteltiin kuolleiden kokonaislukumääriä.

Kesäkuu 2023 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kesäkuu

Harmaalla käyrällä ja ympyröillä on esitetty kesäkuiden 1891–2023 globaalin keskilämpötilan poikkeamat ajanjakson 1991–2020 kesäkuiden keskilämpötilasta Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Sinisellä käyrällä on esitetty viiden vuoden liukuva keskiarvo. Punainen viiva osoittaa pitkän aikavälin lineaarista trendiä. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Lähde: Japanin ilmatieteen laitos.

Tänä kesänä helleuutisointi on toden teolla käynnistynyt Suomessa vasta heinäkuussa, mutta globaalisti jo kesäkuu oli lämpimin. Ainakin neljän eri tutkimuslaitoksen mukaan kesäkuu 2023 oli koko mittaushistorian lämpimin kesäkuu. Esimerkiksi Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan kesäkuu oli globaalisti 0,51 astetta vuosien 1991–2020 kesäkuiden keskiarvoa lämpimämpi, 1,06 koko 1900-luvun kesäkuiden keskiarvoa lämpimämpi ja vuodesta 1891 alkavan mittaussarjan lämpimin kesäkuu. Pitkällä aikavälillä kesäkuut ovat lämmenneet keskimäärin 0,73 astetta vuosisadassa. Japanilaisessa lämpimimpien kesäkuiden tilastossa jaetulla toisella sijalla ovat kesäkuut 2022, 2019 ja 2016, jotka kaikki olivat 0,28 astetta vuosien 1991–2020 kesäkuiden keskiarvoa lämpimämpiä.

Myös valtameret ovat ennätyslämpimiä, ja merijäätä on ennätyksellisen vähän

Koillis-Atlantin kesäkuiset meriveden lämpötilan poikkeamat vuosina 1979–2023 verrattuna ajanjaksoon 1991–2020. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Tiedot: ERA5. Lähde: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.  

Kolme kuukautta peräkkäin (huhtikuusta kesäkuuhun) myös valtameret ovat olleet ennätyslämpimiä, mikä on puolestaan johtanut merijään voimakkaaseen sulamiseen. Kesäkuussa merijäätä olikin vähemmän kuin koskaan aiemmin. Lämpimät merivedet puolestaan ovat vaikuttaneet trooppisten pyörremyrskyjen syntymiseen. Niitä nimettiin kesäkuussa yhdeksän, mikä on enemmän kuin keskimäärin näin aikaisin pohjoisen pallonpuoliskon kesällä.

Koillis-Atlantin meriveden keskimääräiset päivittäiset lämpötilat vuosina 1979-2023. Vuosi 2023 on esitetty mustalla käyrällä ja muut vuodet punaisella tai sinisellä (eri vuosikymmenten vuodet eri värisävyillä). Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Tiedot: ERA5. Lähde: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. 

Sekä koko Atlantin valtameri että erityisesti Koillis-Atlantti olivat kesäkuussa ennätyslämpimiä. Koillis-Atlantti oli kesäkuussa keskimäärin peräti 1,36 astetta lämpimämpi kuin kesäkuiden 1991–2020 keskiarvo. Globaali meriveden keskilämpötila (alueella 60° S–60° N) nousi eilen toista kertaa mittaushistoriassa 21 asteeseen. Nämä molemmat 21 asteen ylitykset ovat tältä vuodelta. Ainakin ensimmäisen ylityksen jälkeen lämpötila myös pysyi 21 asteen yläpuolella useamman vuorokauden ajan. Pohjois-Atlantillakin lämpötila kohosi eilen ennätyksellisesti noin 24,5 asteeseen. 

Tällä hetkellä 44 prosenttia tutkitusta valtamerten pinta-alasta kärsii meren helleaallosta (MHW), mikä on enemmän kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1991 alkavan tilastoinnin aikana. Kuvan voi suurentaa klikkaamalla. Lähde: image provided by the NOAA/OAR/ESRL PSL, Boulder, Colorado, USA.

Ilmastonmuutos ja El Niño vaikuttavat yhdessä ennätyslämpötiloihin

Tämänhetkistä maapallon lämpimyyttä selittää ilmastonmuutoksen lisäksi luonnollisesti muutamien vuosien välein toistuva El Niño -ilmiö. Se vaikuttaa merkittävästi maailmanlaajuiseen säähän, ekosysteemeihin, maatalouteen, trooppisiin sykloneihin eli trooppisiin pyörremyrskyihin, kuivuuteen, pensaspaloihin, tulviin ja muihin sään ääri-ilmiöihin. Se tuo esimerkiksi tulvia Yhdysvaltojen länsiosiin sekä maastopaloja Indonesian sademetsiin ja Australian pensasalueille. 

Vaikka El Niño onkin luonnollinen ilmiö ja vaikka se on esiintynyt koko ihmiskunnan historian ajan, globaali lämpötilan kohoaminen todennäköisesti kaksinkertaistaa kaikkein voimakkaimpien El Niño -ilmiöiden toistuvuuden. Erityisen voimakas El Niño syntyy, kun meren pintalämpötila nousee yli 28 asteeseen tavallisesti viileämmällä ja sateettomalla Tyynenmeren itäreunalla. Normaalisti tällaiset olosuhteet syntyvät kerran 20 vuodessa. Kun kasvihuonekaasut lisääntyvät ja maapallon keskilämpötila nousee, tällaiset olosuhteet syntyvätkin tutkimusten mukaan noin kerran vuosikymmenessä.

Tällä hetkellä olisi todennäköisesti keskimääräistä lämpimämpää ilman ilmastonmuutostakin, mutta ilmastonmuutoksen vaikutuksesta lämpötilat ovat vieläkin korkeampia kuin ilman ilmastonmuutosta. Itse asiassa nykyisin jopa luontaisesti viileät La Niña -vuodet ovat lämpimämpiä kuin El Niño -vuodet aikoinaan. Kahdeksan viimeisintä vuotta ovat olleet mittaushistorian selvästi lämpimimmät vuodet ja yli asteen esiteollista aikaa lämpimämpiä

Lue myös nämä

Kahdeksan viimeisintä vuotta mittaushistorian selvästi lämpimimmät vuodet ja yli asteen esiteollista aikaa lämpimämpiä

Pohjoisen pallonpuoliskon kesä 2022 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin

Historiallisia helleaaltoja ja tänään jopa 50 astetta lämmintä

Säävuosi 2022: Ennätyslämmintä 850 miljoonan ihmisen elinalueella, Euroopassa pahimpia kuivuuksia 500 vuoteen, Etelämantereella lämpötilapoikkeaman maailmanennätys

Vuosi 2022 oli Suomessa tavanomaista lämpimämpi, elokuu paikoitellen jopa ennätyslämmin

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Kuolemanlaaksossa mitattiin eilen lämpötilaksi +54,4 astetta

Aasian uusi koko mittaushistorian lämpöennätys 54 astetta?

Euroopan mittaushistorian uusi lämpöennätys on lähes 49 astetta

Euroopan mittaushistorian korkein koko kuukauden keskilämpötila yhdellä sääasemalla on nyt 32,8 astetta

Maapallon uusi kaikkien aikojen kylmyysennätys, -93,2 astetta?

Maapallon ylikulutuspäivä 2023 on 2. elokuuta

Tällä viikolla julkaistujen tietojen mukaan maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2023 on noin 2. elokuuta. Ihmiskunta on siis seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt. Jos halutaan vähentää globaaleja hiilipäästöjä IPCC:n tavoitteen mukaisesti vuoteen 2030 mennessä, ylikulutuspäivää täytyisi saada myöhennettyä 19 päivää vuodessa seuraavien seitsemän vuoden ajan.

Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1971-2023. Mitä matalampi vihreä pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2023 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on kulutettu loppuun noin 2. elokuuta. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on kuitenkin mahdotonta. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,7 maapalloa ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day.

Keskiviikkona 2. elokuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2023. Ihmiskunta on siis 1.1.2023-2.8.2023 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2023 ylikulutuspäivän laskelmat pohjautuvat YK:n vuodelta 2019 keräämiin tilastotietoihin, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. YK:n tilastot saadaan kerättyä aina vasta 3-4 vuoden viiveellä. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa on käytetty lisäksi eräänlaista pikaestimaattia, lyhyen aikavälin kehitystä kuvaavaa nowcasting-mallia, jossa YK:n virallisia tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla. Uusimmat tilastotiedot ovat todellista kerättyä dataa, eivät mitään ennusteita, mutta ne voivat olla esimerkiksi epävirallisempia tai epäsuoremmin asiaa kuvaavia tai niissä voi olla enemmän aukkoja kuin myöhemmin saatavissa YK:n tilastoissa.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Viime vuodesta maapallon ylikulutuspäivä on myöhentynyt viidellä vuorokaudella. Toistaiseksi on epäselvää, johtuuko tämä talouskasvun hidastumisesta vai kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tehdyistä toimista. Jos halutaan vähentää globaaleja hiilipäästöjä IPCC:n tavoitteen mukaisesti 43 prosentilla vuodesta 2010 vuoteen 2030, ylikulutuspäivää täytyisi kuitenkin saada myöhennettyä 19 päivää vuodessa seuraavien seitsemän vuoden ajan.

Jos vähähiilisten sähkönlähteiden (tuuli-, aurinko-, vesi- ja ydinenergia) osuus nousisi globaalisti 39 prosentista 75 prosenttiin, ylikulutuspäivä myöhentyisi 26 vuorokaudella. Vastaavasti globaalin ruokahävikin puolittaminen myöhentäisi ylikulutuspäivää 13 vuorokaudella. 

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo noin 10. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut noin 31. maaliskuuta. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. 

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. Viime vuosikymmenten kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi metsäkato, maaperän eroosio, luontokato ja ilmastonmuutos.

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org. Eri vuosien uusimpien tietojen mukaiset globaalit ylikulutuspäivät puolestaan näkee tästä linkistä.

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia

FT Ville Lähde kirjoittaa osuvaa kritiikkiä ylikulutuspäivästä:

"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet ja lisätietoja

York University, The Ecological Footprint Initiative

Footprint Data Foundation

Earth Overshoot Day

Ecological Footprint Explorer

Lue myös nämä

Suomen vuoden 2023 ylikulutuspäivä on 31. maaliskuuta: suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 4,1 maapalloa

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

Kasvitieteilijä Carl von Linné luokitteli myös monia ihmisen sairauksia tai ominaisuuksia: vastenmielisyys mansikan tuoksua kohtaan, palava halu tanssia...

Kaikkien aikojen tunnetuin kasvitieteilijä Carl von Linné syntyi 316 vuotta sitten. Hän ei ollut pelkästään biologi, joka kehitti eliöiden luokittelujärjestelmän, vaan myös lääketieteen edistäjä. Tosin nykytietämyksellä monet Linnén tautiluokitukset palavasta tanssihalusta ja liioitellusta koti-ikävästä vastenmielisyyteen mansikan tuoksua kohtaan vaikuttavat kovin oudoilta. Mielenkiintoisia ja erikoisia olivat myös hänen kuvauksensa feenikslinnusta, lohikäärmeestä, satyyristä sekä muista taruolennoista.



Anthropomorpha-taksoni esiteltynä vuonna 1763. Vasemmalta oikealle Troglodyta Bontii (luolamies), Lucifer Aldrovandi (lucifer), Satyrus Tulpii (satyyri) ja Pygmaeus Edwardi (pygmi). (Lähde: Christian Emmanuel Hoppius: Anthropomorpha. In: Amoenitates Academicae. Band 6, Stockholm, 1763. Public domain. Tekijänoikeus vanhentunut.)

Carl von Linné on taksonomian eli eliöiden luokittelun isä. Linné syntyi 23. toukokuuta (vanhan ruotsalaisen kalenterin mukaan 13. toukokuuta ja juliaanisen kalenterin mukaan 12. toukokuuta) vuonna 1707. 

Linné kehitti yhä nykyäänkin käytettävän järjestelmän, jossa lajit nimetään kaksiosaisilla tieteellisillä nimillä. Toistaiseksi linnéläinen käytäntö on pitänyt pintansa, vaikka sen rinnalle on ehdotettu esimerkiksi DNA-sekvenssiin eli emäsjärjestykseen perustuvaa kirjain- ja numerosarjaa (esimerkiksi nykyihminen voisi saada nimen 1a0b18c0d1e0f0g0h). Linné onkin ainoa 1700-luvun luonnontieteilijä, joka edelleen on maailmankuulu. Hän lienee "kaikkien aikojen merkittävin kasvitieteilijä ja Pohjoismaiden suurin biologi".

Jukka "Yucca" Korpelan nettisivuilla on selostettu erinomaisen hyvin tieteellisten (eli huolimattomammin sanottuna latinalaisten) nimien periaatteet ja käytänteet. Lyhyesti sanottuna tieteellinen lajinimi on aina kaksiosainen. Nimen ensimmäinen osa on sukunimi ja toinen osa (ns. epiteetti) määrittää lajin. Sukunimeä voi käyttää yksinään määrittämään tiettyä sukua, johon yleensä kuuluu useita eri lajeja, mutta lajinimi on aina kaksiosainen. Lajinimen toista osaa (epiteettiä) ei siis voi koskaan käyttää yksinään. Se ei yksin tarkoita mitään lajia, vaikka sananmukaisesti suomennettuna sana voikin merkitä jotakin. Esimerkiksi nykyihminen on tieteelliseltä nimeltään Homo sapiens, joka on sananmukaisesti "viisas ihminen". Ihminen kuuluu siis Homo-sukuun (lat. homo = ihminen), mutta sellaista lajia kuin sapiens ei ole olemassakaan. Sukunimi kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella ja lajinimen toinen osa pienellä alkukirjaimella. Lisäksi tieteelliset suku- ja lajinimet on tapana kursivoida.

Linné luokitteli ihmisen samoin kuin eläimet

Saksalaisen biologi Ernst Haeckelin mukaan Linné nosti esiin kysymyksen ihmisen alkuperästä. Linné kuvasi ja luokitteli ihmisen aivan kuten minkä tahansa kasvi- tai eläinlajin. Hän luokitteli ihmiset apinoiden kanssa samaan kädellisten lahkoon Systema Naturae -teoksen ensimmäisestä painoksesta (v. 1735) alkaen (lahkon nimitys tosin oli aluksi toinen). Hänellä oli mahdollisuus tutkia useita apinoita ja hän totesikin samankaltaisuudet ihmisen ja apinoiden välillä. Hän huomautti molemmilla olevan pohjimmiltaan sama anatomia. Puhetta lukuun ottamatta hän ei löytänyt muita eroja. Niinpä hän asetti ihmisen ja apinat samaan lahkoon Anthropomorpha, joka tarkoittaa sanamukaisesti ihmismäistä. Tämä luokittelu sai kritiikkiä muilta biologeilta (esimerkiksi Johan Gottschalk Wallerius, Jacob Theodor Klein ja Johann Georg Gmelin) sillä perusteella, että on epäloogista kuvata ihminen nimellä ihmismäinen ("kuin ihminen").

Kirjeessään Gmelinille Linné vastasi vuonna 1747 näin: "Se, että olen sijoittanut ihmisen Anthropomorpha-lahkoon, ei ehkä miellytä [sinua] termin ’ihmismäinen’ takia, mutta ihminen oppii tuntemaan itsensä . Älkäämme saivarrelko sanoilla. Minulle on yhdentekevää, mitä nimeä käytämme. Mutta etsin sinulta ja koko maailmalta ihmisen ja apinan väliltä yleistä eroa, joka noudattaa Natural History -periaatteita. En todellakaan tiedä ainuttakaan. Jos vain joku voisi kertoa minulle yhdenkin! Jos olisin kutsunut ihmistä apinaksi tai päinvastoin, olisin saanut kaikki teologit yhdessä kimppuuni​​."

Teologinen huoli oli kaksijakoinen. Kun ihminen laitetaan samalla tasolla kuin apinat, tämä laskee ihmisen hengellisesti korkeampaa asemaa. Toiseksi Raamattu sanoo, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi (theomorfismi). Jos ihminen ja apinat eivät olleet selvästi erillisiä ja erikseen suunniteltuja, se merkitsisi sitä, että myös apinat oli luotu Jumalan kuvaksi. Tämä oli asia, jota monet eivät voineet hyväksyä. Tällaisen kritiikin myötä Linné koki tarpeelliseksi selittää itseään selvemmin. Systema Naturae -teoksen kymmenes painos ottikin käyttöön uusia käsitteitä, mukaan lukien Mammalia (nisäkkäät) ja Primates (kädelliset), joista jälkimmäinen korvasi Anthropomorpha-termin, sekä antoi ihmisille täyden binaarisen eli binomiaalisen (kaksiosaisen) nimen Homo sapiens.

Uusi luokittelu sai vähemmän kritiikkiä, mutta monet luonnontutkijat olivat yhä sitä mieltä, että Linné oli alentanut ihmisen entiseltä paikaltaan luonnon hallisijana vain luonnon osaksi. Linné uskoi ihmisen biologisesti kuuluvan eläinkuntaan, johon ihminen siis oli sisällytettävä. Linné lisäsi Systema Naturae -teoksessa Homo-sukuun toisen lajin, Homo troglodytes (”luolamies”), joka perustui Jacobus Bontiuksen kuvaukseen. Vuonna 1771 Linné nimesi myös Homo lar -lajin. Ruotsalainen historioitsija Gunnar Broberg kuitenkin arvelee, että Linnén kuvaamat uudet ihmislajit olivat todellisuudessa apinoita tai eläinten turkkeihin verhoutuneita alkuperäiskansoja, jotka halusivat pelotella siirtolaisia, ja joiden ulkonäköä oli liioiteltu Linnélle kerrotuissa kuvauksissa. Homo lar, yksi gibboniapinoista, on nykyään luokiteltu nimellä Hylobates lar, suomeksi lari. Homo troglodytes, nykynimeltään Pan troglodytes, taas on simpanssi. Kaikkiaan Linné nimesi 42 kädellisten lajia.

Linné luokitteli myös taruolentoja lohikäärmeestä satyyriin

Systema Naturae -teoksen ensimmäinen painos oli vain yksitoistasivuinen, mutta 13. painoksessa vuodelta 1770 oli peräti 3000 sivua. Kymmenennessä painoksessa (v. 1758) Linné huomasi muuttaa valaat ja manaatit kaloista nisäkkäisiin. Varhaisissa painoksissa oli mukana myös monia tunnettuja tarujen olentoja, esimerkiksi feenikslintu, lohikäärme, mantikori (leijonan ruumis, ihmisen pää ja skorpionin häntä) ja satyyri, jotka Linné luokitteli Paradoxa-taksoniin. Brobergin mielestä Linné yritti tarjota asioille luonnollisen selityksen ja tehdä ymmärrettäväksi taikauskon maailmaa. Linné myös yritti kumota joidenkin tällaisten olentojen olemassaolon.

Liioiteltu ikävä kotiseudulle ja vastenmielisyys mansikan tuoksua kohtaan

Linné ei ollut vain luonnontieteilijä vaan myös lääkäri ja Uppsalan yliopiston teoreettisen lääketieteen professori. Hän pyrki systematisoimaan myös sairaudet ja antamaan kaikille niille nimet. Linné luokitteli esimerkiksi sellaisia mielisairauksia kuin Eromania (rakkausmania, liiallinen rakastuminen yhteen kaipauksen ja halun kohteeseen), Theligonia (mieletön viehtymys kaikkiin vastakkaisen suklupuolen edustajiin, naisilla Nymphomania ja miehillä Satyriasis), Gnostalgia (liioiteltu ikävä kotiseudulle), Dipsia (sammumaton halu juoda) ja Tarantismus (palava halu tanssia). Oman luokituksensa saivat esimerkiksi vastenmielisyys mansikan tuoksua, kovakuoriaisia ja kissoja kohtaan sekä vesikammo eli kaiken märän kammoaminen. Sitta tai Pica tarkoitti potilaan suurta halua syödä jotakin sopimatonta. Linnén mukaan tämä johtui raskausaikana siitä, että kohtu painoi suolistoa. 

Malariasta Linné oli sitä mieltä, että se oli yhteydessä veden savipitoisuuteen. Lääketieteen luennossaan hyvin uskonnollinen Linné myös antoi tulkinnan Raamatun luomiskertomuksesta. Linnén mukaan Aatamista puhuttaessa "kiellettyä hedelmää" vastaa hänen kiveksensä ja käärmettä hänen siittimensä. Kun sanotaan, että hedelmä oli makeaa syötävää, sillä taas tarkoitetaan itse parittelua.

Konsti elää kauan

Linnén mukaan ihmisen hyvinvoinnilla oli kuusi vaatimusta: hyvä ilma, riittävä liikunta, uni, sopiva ravinto, luonnollisten eritteiden häiriintymätön kulku ja tasapainoinen mielentila. Tämä linnéläinen ajattelu näkyy hyvin myös suomalaisissa terveysohjeissa vuodelta 1786:

"Konsti elää kauan. Eli tarpeellisia ja hyödyllisiä neuwoja ja ojennusnuoria terweyden warjelemiseksi ja saada elää isohon ikähän.

1. Uni eli nukkuminen on sangen hywä, kun se on kohtuullinen, sillä se vaikuttaa teräwän ymmärryxen, hyvän muiston ja kewiän työn.

2. Likin ruokaa, ja juomaa ja unta on lijkunta, askaroitseminen ja työn tekeminen sekä mielelle että ruumijille terweydexi.

3. Älä pidätä vettäs, tuulta tai muuta luonnoliista tarwettas.

4. Harjaa eli kampaa usein pääsi, että aijwon lijat höyryt ulos pääsevät.

5. Kävele ja liiku jotain ylös noustuasi, että loka, joka yöllä on kokoontunut suolijin laskeusi alaspäin persauxeen.

6. Että usein purgerata ja lääkityxiä nauttia on wahingollinen: luonto tottuu wihdoin niihin.

7. Juopumus wäkewistä juomista tekee ihmisen laiskaxi ja uneliaaxi.

8. Suuri ja äkkinäinen wihastuminen ja raskas pitkällinen murhe ja huoli kuiwaawat myös ruumijn.

9. Iloinen mieli ja tyytywäisyys lisää ikää.

Wasassa 1786, Prändätty C.W. Londieerildä"

Vain lääkärit opiskelivat kasvitiedettä

Linnén aikaan Ruotsin yliopistoissa ei voinut opiskella kasvitiedettä erikseen vaan ainoastaan lääketieteen osana. Näin teki myös Linné, joka sittemmin toimikin useita vuosia lääkärinä 1730-1740-luvuilla. Hänen asiakkaanaan oli esimerkiksi aiemmin Ruotsin kuningattarena toiminut Ulriika Eleonoora. Materia Medica -kirjassaan Linné esitteli kasveja, eläimiä ja mineraaleja, joita voi käyttää lääkkeinä. Linné piti esimerkiksi metsämansikoita eräänlaisena ihmelääkkeenä useisiin vaivoihin. Linné viljeli lääkekäyttöön esimerkiksi unikkoa, rohtovirmajuurta, belladonnaa eli myrkkykoisoa, kesämarunaa ja kamomillasauniota. Linné myös kehitteli kasvien vuorokaudenaikaisliikkeisiin perustuvan kasvikellon.

Linnén henkilöhistoria ja merkitys

Linné itse summasi elämäntyönsä virkkeeseen "Jumala loi - Linné järjesti". Vaikka Linné tunnetaan varsinkin kasvitieteilijänä, hän ilmeisesti vaikutti merkittävämmin ornitologiaan ja muuhun eläintieteeseen. Linnén elämäntyö näkyy myös pohjoismaisessa luontoa kunnioittavassa ja suojelevassa asenteessa sekä biologian arvostuksessa koulun oppiaineena.

Suomenkielinen Wikipedia kertoo Linnéstä seuraavasti: "Carolus Linnaeus (myöhemmin Carl von Linné, 23. toukokuuta 1707 – 10. tammikuuta 1778) oli ruotsalainen luonnontutkija, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Häntä pidetään myös nykyaikaisen ekologian isänä, ja hänen merkityksestään kertoo esimerkiksi sanonta 'Luoja loi mutta Linné järjesti'. Aikalaiset antoivat hänelle lempinimiä kuten 'kasvitieteilijöiden ruhtinas', 'Uppsalan uusi Adam' ja 'kukkaiskuningas'.  Carl von Linné (Linnaeus) oli luterilaisen papin poika, joka syntyi ja kasvoi Ruotsissa syrjäisellä maaseudulla. Hänestä piti tulla kirkonmies, mutta hän peri isältään kiinnostuksen kasvitieteeseen. Kymnaasissa hän opiskeli klassisia kieliä, kirjallisuutta ja teologiaa, mutta hänen opettajansa Johan Rothman huomasi oppilaansa kiinnostuksen kasvitieteeseen. Linnaeus opiskeli ensin teologiaa, mutta siirtyi pian lääketieteeseen. Hän opiskeli Lundin ja Uppsalan yliopistoissa. Jo 23-vuotiaana hän alkoi Upsalassa valmistella käsikirjotusta, josta syntyi teos Fundamenta Botanica (Kasvitieteen perusteet). Vuonna 1732 tiedeakatemia lähetti hänet tutkimusmatkalle Lappiin. Matkan tuloksena syntyi teos Flora Lapponica (1737). Tutkimusmatkansa jälkeen hän siirtyi Alankomaihin, missä julkaisi vuonna 1735 teoksen Systema Naturae. Alankomaissa hänen opettajansa ja tukijansa oli Hermann Boerhaave. Systema Naturae loi pohjan nykymuotoiselle systemaattiselle luokittelulle. Linnaeus palasi vuonna 1738 Ruotsiin harjoittamaan lääkärin ammattia ja meni seuraava vuonna naimisiin Sara Lisa Moraean kanssa. Vuonna 1741 hänet nimitettiin Uppsalan yliopistoon lääketieteen professoriksi, mutta hän vaihtoi pian viran kasvitieteen professuuriin. Saadessaan aatelisarvon hän otti nimekseen von Linné. Teoreettiset ideansa Linné kiteytti teoksessaan Philosophia Botanica (1751)."

Wikipedia jatkaa edelleen: "Linnén merkittävin saavutus oli tieteellisen taksonomian kehittäminen. Tavoite luokitella kaikki kasvit, eläimet ja kivet sekä antaa niille yleispätevät nimet oli omana aikanaan mullistava. Hän jakoi eliöt luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin. Eläimet jaettiin kuuteen luokkaan: nelijalkaiset, linnut, amfibit, kalat, hyönteiset ja madot. Kasvit jaettiin heteiden ja emien mukaan 24 luokkaan. Linné ei koskaan täysin perustellut teorioitaan kuten hänen edeltäjänsä Theofrastos, Andrea Cesalpino, Joachim Jung ja John Ray olivat tehneet. Hän ilmaisi näkökantansa aforismein, mutta ei selittänyt niitä. Nykytieteen näkökulmasta Linnén jaottelut vaikuttavat keinotekoisilta, sillä siihen aikaan ei vielä tunnettu evoluutioteoriaa eikä eliölajien keskinäisiä sukulaissuhteita. Linné otti teoksissaan laajalti käyttöön binominimet: Latinankieliset kuvailevat nimet korvattiin lyhyemmällä kaksiosaisilla nimillä. Esimerkiksi marjalyhtykoison kuvaileva nimi physalis amno ramosissime ramis angulosis glabris foliis dentoserratis korvattiin nimellä Physalis angulata. Linné vaikutti merkittävästi suomalaiseen luonnontutkimukseen erityisesti oppilaidensa kautta, joista tunnetuimpia lienevät Pehr Kalm ja Suomen lääketieteen isäksi kutsuttu Johan Haartman. Myös 1800-luvun luonnontutkijat arvostivat häntä. Elias Lönnrot, joka laati ensimmäisen suomalaisen kasvion, antoi Linnélle nimityksen 'ikimainio'. Sakari Topelius kuvasi Linnétä vielä suureellisemmin sanoin: 'Vielä kauan hänen kuoltuaan muistelevat lapset hänen nimeään. Viisaat maailmassa sanovat toisilleen: Se oli mainio mies! Kun iltatuuli heiluu puissa, kukissa ja heinissä, kuulet maailman suhisevan ja melkein sanovan toisilleen näin: Hän oli mies, joka rakasti meitä ja ymmärsi meitä, oli nimeltä Carl von Linné. Se oli mainio mies!'. Suomalaisissa kasvioissa esiteltiin Linnén järjestelmä aina 1970-luvulle saakka, ehkä pitempään kuin missään muualla maailmassa."

"The Linnean Society of London" pitää erinomaista nettitietokantaa, jossa voi tutustua digitalisoituihin Linnén kirjoihin, kirjeenvaihtoon sekä kasvi- ja eläinkokoelmiin. Kannattaa katsoa myös Ruotsin luonnontieteellisen museon nettiherbaariota.

Antoiko Linné rumalle rupikonnalle nimen kilpailevan luonnontieteilijän mukaan?

Legendan mukaan Linné oli ihastunut vanamon kukkaan ja liitti siksi vanamon lajinimeen oman sukunimensä latinalaisittain kirjoitettuna: Linnaea borealis. Sen sijaan – edelleen legendan mukaan – kilpailevan ranskalaisen luonnontieteilijän, Linnétä arvostelleen kreivi Comte de Buffonin (Georges-Louis Leclerc, 1707-1788) nimen Linné halusi antaa mahdollisimman rumalle lajille. Niinpä hän nimesi rupikonnan nimellä Bufo bufo. Legenda ei kuitenkaan liene täysin tosi, sillä bufo tunnetaan rupikonnan nimenä jo klassisessa latinassa. Lisäksi tiedetään, että vanamon sukunimen Linnaea on antanut Linnén kanssa samaan aikaan elänyt hollantilainen kasvitieteilijä Gronovius. Linné otti vasta myöhemmin vanamon tällä nimellä kasvien tieteellisen nimistön perustana olevaan teokseensa Species Plantarum. Vaatimatonta ja vähään tyytyvää vanamoa Linné piti omana tunnusmerkkinään, joka kuvattiin myös suvun vaakunaan.

Lue myös nämä

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Mikä ihme on amazopeikkus ja miksi tutkija nimesi loispistiäisen Johanna-vaimonsa mukaan?

Turun yliopiston tutkijat kuvasivat tänä vuonna noin 70 uutta eläinlajia: Hauskoja tieteellisiä nimiä julkisuuden henkilöiden mukaan!

Jälleen uusi eläinlaji nimettiin suomalaisen tutkijan mukaan

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?

Kolmetoista Tähtien sota -elokuvien mukaan nimettyä oikeaa eliölajia

Jälleen uusi hämähäkkilaji nimettiin Harry Potterin mukaan

Kovakuoriainen sai tieteellisen nimen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin mukaan

Kesän 2023 sää Suomessa

Olen koonnut luettavaksenne yhdeksän kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2023 säästä. Ennusteet ovat yksimielisiä siitä, että kesä tulee olemaan tavanomainen tai keskimääräistä lämpimämpi. Yksikään ennuste ei ennakoi keskimääräistä viileämpää kesää. Tosin yksittäisistä kuukausista kesäkuu voi joidenkin ennusteiden mukaan olla viileä. Useimmat ennusteet ennakoivat, että loppukesä on ajankohdan tavanomaisiin lämpötiloihin verrattuna alkukesää lämpimämpi. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet kuitenkin ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella. Siksi ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa. Ennusteita tarkennetaan kesän edetessä, joten päivitän tietoja pitkin kesää tämän blogipostauksen kommentteihin.

IRI: Keskimääräistä lämpimämpää varsinkin loppukesällä ja syksyllä

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) vuodenaikaisennusteen mukaan kesä-elokuun jakso on lähes koko Euroopassa ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi. Myös suurimmassa osassa Suomea kesä näyttää keskimääräistä lämpimämmältä, joskaan keskimääräistä lämpimämmän kesän todennäköisyys ei ole yhtä suuri kuin muualla Euroopassa. Sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Osassa Keski-Suomea on kuitenkin viitteitä keskimääräistä kuivemmasta säästä ja Pohjois-Lapissa keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Heinä-syyskuun jaksolla keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa Suomessa. Erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa näyttäisi olevan selkeimmät viitteet keskimääräistä lämpimämmästä säästä. Etelä-Suomessa saattaa olla keskimääräistä kuivempaa ja Länsi-Lapissa keskimääräistä sateisempaa, joskaan sade-ennusteessa varmuus ei ole kovinkaan suuri.

Elo-syyskuussa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa edelleen koko Suomessa. Kainuun ja itäisen Pohjois-Pohjanmaan tienoilla keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys on jopa yli 70 prosenttia. Koko Suomen sademäärät ovat lähellä tavanomaista.

NOAA/NWS: Tavanomaisen kesän jälkeen lämmin syksy

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n juuri julkaisemassa ennusteessa kolmen kuukauden jakso kesä-elokuu on koko Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomainen. Sen sijaan heinä-syyskuussa koko Suomessa etelä- ja lounaisrannikkoa lukuun ottamatta on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Elo-lokakuussa aivan koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Syys-marraskuussa suurimmassa osassa Suomea on jo 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Etelä-Suomen etelä- ja länsiosissa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Loka-joulukuussa aivan koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Toukokuun alusta lokakuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on lokakuu, jolloin koko Suomessa on vähintään 0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää, paikoin 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Myös elo- ja syyskuussa koko Suomessa etelä- ja länsirannikkoa lukuun ottamatta on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Touko-, kesä- ja heinäkuu ovat lämpötiloiltaan tavanomaisia lähes koko Suomessa.

Kolmen kuukauden jaksoista kesä-elokuu on tavanomaiseen verrattuna sademääriltään vaihtelevin. Lapissa voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa, kun taas aivan lounaisimmassa Suomessa on pieni mahdollisuus keskimääräistä vähäsateisempaan säähän. Heinä-syyskuussa lounaisimmassa Suomessa on edelleen viitteitä keskimääräistä kuivemmasta säästä. Kaikkien muiden ennustettujen kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat tavanomaisia koko Suomessa.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna sateisin koko Suomea ajatellen on elokuu, Lapissa myös kesäkuu. Tavanomaiseen verrattuna vähäsateisimpia Suomessa ovat toukokuu ja syyskuu.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Britannian ilmatieteen laitos: Mahdollisesti keskimääräistä lämpimämpi kesä

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteen mukaan Suomessa on kesä-elokuun jaksolla 50-60 prosentin todennäköisyydellä keskimääräistä lämpimämpää. Heinä-syyskuussa tilanne jatkuu muuten samana, mutta eteläisimmässä Suomessa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa 60-70 prosenttiin. Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on syyskuu.

Kolmen kuukauden sademäärät ovat ennustetuilla jaksoilla lähes tavanomaisia. Jos jotakin poikkeamaa on, todennäköisemmin on keskimääräistä sateisempaa kuin kuivempaa. Yksittäisistä kuukausista keskimääräiseen verrattuna sateisin on elokuu.

Ranskan ilmatieteen laitos: Vasta syyskuussa keskimääräistä lämpimämpää

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan Suomen kesä (kesä-elokuun jakso) on lämpötiloiltaan tavanomainen, joskin aivan etelärannikolla on pieni mahdollisuus keskimääräistä lämpimämpään säähän ja Perämeren tienoilla keskimääräistä viileämpään säähän. Sen sijaan heinä-syyskuussa koko Suomessa näyttäisi olevan keskimääräistä lämpimämpää, joskaan varmuus ei ole kovin suuri. Yksittäisistä kuukausista kesä-, heinä- ja elokuu ovat lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia, mutta syyskuussa on keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat sekä kolmen kuukauden jaksoilla että yksittäisten kuukausien osalta lähellä tavanomaista, joskin Etelä- ja Keski-Suomessa on pieniä viitteitä keskimääräistä kuivemmasta säästä. 

Italian ilmatieteen laitos: Kesä- ja heinäkuu tavanomaisia, elokuussa keskimääräistä lämpimämpää

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan kesä-elokuussa koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää, joskaan varmuus ei ole kovin suuri. Heinä-syyskuussa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa jonkin verran. Yksittäisistä kuukausista kesäkuu ja heinäkuu ovat tavanomaisia lähes koko maassa, mutta elokuussa koko Suomessa näyttäisi olevan keskimääräistä lämpimämpää. Syyskuussa itäisimmässä ja pohjoisimmassa Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää, muualla täysin tavanomaista.

Sademäärät ovat sekä kolmen kuukauden jaksoilla että yksittäisten kuukausien osalta lähes tavanomaisia, joskin paikoin on pieniä viitteitä keskimääräistä kuivemmasta säästä. 

Saksan ilmatieteen laitos: Kesäkuu keskimääräistä viileämpi, sen jälkeen lämpenevää

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa kesä-elokuu on Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomainen. Ainoastaan Perämeren ympärillä voi olla keskimääräistä viileämpää. Heinä-syyskuussa Järvi-Suomessa ja Itä-Suomessa sekä varsinkin Lapissa voi olla keskimääräistä lämpimämpää, muualla tavanomaista. Yksittäisistä kuukausista kesäkuu on ennusteen mukaan lähes koko Suomessa keskimääräistä viileämpi. Vain etelärannikolla saattaa olla tavanomaisia lämpötiloja. Heinäkuussa länsirannikkoa lukuun ottamatta saattaa olla keskimääräistä lämpimämpää. Elokuussa vain Lapissa on keskimääräistä lämpimämpää. Syyskuussa koko Suomessa on jälleen keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden jaksoilla sekä yksittäisten kuukausien osalta sademäärät ovat tavanomaisia tai mahdollisesti vähän keskimääräistä suurempia.

ECMWF: Täysin tavanomainen kesä

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että kesä-elokuu ja heinä-syyskuu ovat koko Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia, samoin yksittäiset kuukaudet. Perämeren alueella on mahdollisuus jopa keskimääräistä viileämpään säähän. Vasta syyskuussa aivan pohjoisimmassa ja eteläisimmässä Suomessa on pieniä viitteitä keskimääräistä lämpimämmästä säästä.

Sekä kolmen kuukauden jaksojen että yksittäisten kuukausien sademäärät ovat tavanomaisia. Jos jotakin poikkeamaa ilmenee, todennäköisemmin on keskimääräistä sateisempaa kuin kuivempaa. 

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Japanin ilmatieteen laitos: Kesä keskimäärin tavanomainen, mutta kesäkuussa sateista ja syyskuussa lämmintä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että lämpötilat ovat Suomessa tavanomaisia kolmen kuukauden jaksoilla kesä-elokuu ja heinä-syyskuu. Kesäkuussa Suomessa on rannikkoja ja Länsi-Lappia lukuun ottamatta keskimääräistä viileämpää. Heinä- ja elokuu ovat lämpötiloiltaan tavanomaisia, syyskuu keskimääräistä lämpimämpi.

Kolmen kuukauden sademäärät ovat lähellä tavanomaista, mutta yksittäisistä kuukausista kesäkuu on keskimääräistä sateisempi.

Copernicus Climate Change Service: Tavanomainen kesä, loppukesää kohti lämpenevää

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien yhdistelmä arvioi sekä kesä-elokuun että heinä-syyskuun olevan koko Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia, joskin kesä-elokuussa varmuus on vielä kovin pieni. Yksittäisistä kuukausista kesäkuu ja heinäkuu ovat lämpötiloiltaan tavanomaisia, elokuu ja syyskuu keskimääräistä lämpimämpiä. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Lue tästä juhannusaaton 2023 sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi puolipilvistä säätä, ylimmillään +19 asteen lämpötiloja. Myös Metcheckin ennuste näyttää puolipilvistä, +17 asteen lämpötilaa. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso, joillakin tutkimuslaitoksilla myös kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. 

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa kesästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan vertailukautta 1991-2020. IRI käyttää vertailukautta 1991-2020 myös vuodenaikaisennusteissaan. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi kuitenkin on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kesä 2022 oli Euroopan mittaushistorian kuumin

Pohjoisen pallonpuoliskon kesä 2022 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin

Kesän terveellinen herkkuvinkki: Nokkosvohvelit