maanantai 18. maaliskuuta 2019

Arktisen alueen lämpeneminen 5-9 asteella ei ole väistämätöntä: Lähivuosikymmenten päästöt vaikuttavat paljon

Kuva: Pixabay

Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP, UN Environment) julkaisemassa arktista aluetta käsittelevässä 56-sivuisessa raportissa ja lehdistötiedotteessa näyttää olevan merkittävä virhe. Virheestä raportoi ensimmäisenä ilmastotutkija Zeke Hausfather CarbonBriefin faktantarkistuksessa.

Raportin kaksisivuinen osio käsittelee arktisen alueen lämpenemistä. Raportin mukaan arktisen alueen talvilämpötilat kohoavat aikavälin 1986-2005 lämpötilaan verrattuna 3-5 astetta vuoteen 2050 mennessä ja 5-9 astetta vuoteen 2080 mennessä, vaikka Pariisin vuoden 2015 ilmastosopimuksen tavoitteet pystyttäisiin saavuttamaan. Raportin mukaan jopa kaikkien päästöjen lopettaminen yhdessä yössä johtaisi arktisen alueen talvien lämpenemiseen 4-5 asteella. Näin arktisen alueen voimakas lämpeneminen näyttäisi väistämättömältä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Raportissa on sekoitettu Pariisin ilmastosopimuksen tavoite (rajoitetaan esiteolliseen aikaan verrattu lämpeneminen selvästi alle kahteen asteeseen tämän vuosisadan loppuun mennessä ja pyritään alle 1,5 asteen lämpenemiseen) merkittävästi suurempien päästöjen skenaarioon, jossa globaalia lämpenemistä tapahtuisi kolme astetta.

YK:n raportissa mainitut asteluvut on poimittu virheellisesti vuoden 2017 AMAP-raportista (Arctic Monitoring and Assessment Programme), joka sinänsä on täysin oikein: "Jäämerellä [engl. Arctic Ocean], joka on joidenkin mallien mukaan alkutalvesta jäätön ja lopputalvesta peittyneenä ohueen jääkerrokseen, lämpeneminen on 3-5 celsiusastetta vuosisadan puoliväliin mennessä ja 5-9 celsiusastetta vuosisadan loppuun mennessä päästöskenaariolla RCP4.5."

AMAP-raportin tässä kohdassa puhutaan siis Pariisin ilmastosopimusta suuremmasta päästöskenaariosta RCP4.5 ja Jäämeren alueesta, ei koko arktisesta alueesta kuten YK:n raportissa. AMAP-raportin mukaan lämpeneminen koko arktisella alueella (pohjoisten leveyspiirien 60 ja 90 välillä) on 2080-luvulla (vuosina 2080-2089) 3,8-7,8 astetta, jos päästöskenaario RCP4.5 toteutuu.

Pariisin ilmastokokouksen aikaan puhuttiin maailman etenevän RCP4.5-skenaarion mukaisesti, elleivät valtiot tiukenna siihen mennessä annettuja ilmastositoumuksiaan kokouksen jälkeen. Mikäli globaali lämpeneminen halutaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti rajoittaa selvästi alle kahteen asteeseen, päästöjen tulee kuitenkin noudattaa selvästi alhaisempaa RCP2.6-skenaariota. Jos lämpeneminen halutaan rajoittaa alle 1,5 asteeseen, päästöjä on vähennettävä vieläkin nopeammin.

Totta on kuitenkin se, että ilmastomallien mukaan arktinen alue lämpenee muuta maapalloa voimakkaammin myös RCP2.6-skenaarion päästörajoitusten vallitessa. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteutuessa arktisen alueen talvien lämpeneminen vuosiin 1986-2005 verrattuna näyttää kuitenkin jäävän 0,8-4,5 asteeseen 2050-luvulla ja 0,5-5 asteeseen 2080-luvulla. Useista ilmastomalleista saatu keskimääräinen lämpeneminen on 2,8 astetta sekä 2050-luvulla että 2080-luvulla, koska laskevat globaalit päästöt rajoittavat vuosisadan puolivälin tapahtuvaa lämpenemistä, mikäli RCP2.6-päästöskenaario saadaan toteutumaan. Lähivuosikymmeninä tuotettavilla päästöillä on siis suuri merkitys arktisen alueen lämpenemisen voimakkuuteen.

Tähän mennessä tapahtunut arktisen alueen lämpeneminen on johtanut ennätyspieneen arktisen alueen talvisen merijään laajuuteen vuosina 2015-2018. Keskisuurten tai suurten kasvihuonekaasujen päästöskenaarioilla arktisen alueen talvet lämpenevät ainakin kaksinkertaisesti niin paljon kuin pohjoinen pallonpuolisko keskimäärin. Tällä hetkellä RCP2.6-skenaarion mukaisten päästövähennysten saavuttaminen ei näytä todennäköiseltä.

(Edit 18.3.2019 klo 17, otsikkoa muokattu.)

Lue myös nämä

Joissakin tutkimuksissa Antarktiksen vaikutus merenpinnan kohoamiseen ilmastonmuutoksen seurauksena on arvioitu liian suureksi

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet: Lämpöennätys pohjoisnavan ympärillä, poikkeuksellisen kylmää Euroopassa

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Maailman vesipäivä 22. maaliskuuta: Ketään ei jätetä

Credit: UN-Water

Perjantaina 22. maaliskuuta vietettävän vuoden 2019 kansainvälisen vesipäivän teemana on ajatus siitä, että "ketään ei jätetä". Kaikilla on oikeus puhtaaseen veteen.

YK:n kehitystavoitteissa eli Agenda 2030 -tavoitteissa kohta 6 on veden saannin ja kestävän käytön sekä sanitaation varmistaminen kaikille vuoteen 2030 mennessä.

YK kertoo seuraavia tietoja:

-2,1 miljardilta ihmiseltä puuttuu kotoa puhdas vesi.

-Neljäsosassa maailman ala-asteista ei ole saatavissa juomavettä. Koululaiset kärsivät janosta tai juovat vettä, jonka laatua ei ole varmistettu.

-Yli 700 alle viisivuotiasta lasta kuolee joka päivä ripuliin, joka johtuu likaisesta vedestä ja huonosta sanitaatiosta.

-Maailmanlaajuisesti 80 prosenttia ihmisistä, joiden täytyy tyytyä vaarallisiin ja suojaamattomiin vesilähteisiin, asuu maaseudulla.

-Naiset ja tytöt ovat vastuussa veden kantamisesta kahdeksassa kymmenestä sellaisesta kotitaloudesta, jossa vesi haetaan kodin ulkopuolelta.

-Niiden 68,5 miljoonan ihmisen osalta, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan, turvallisten vesipalvelujen toteuttaminen on erittäin hankalaa.

-Noin 159 miljoonaa ihmistä kerää juomavetensä pintavesistä, kuten lammikoista ja puroista.

-Noin 4 miljardia ihmistä - lähes kaksi kolmasosaa maailman väestöstä - kokee voimakasta vesipulaa ainakin yhden kuukauden ajan vuodessa.

Lue myös nämä

Maailman vessapäivä 19. marraskuuta

Ei vettä, ei elämää. Ei sinistä, ei vihreää.

Hyvää maailman vesipäivää Beatlesin tahdissa!

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Paha, pahempi, pullovesi!

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Päättynyt talvi oli Kouvolassa pari astetta digitoidun mittaushistorian keskiarvoa lämpimämpi

Kouvolan talvien 1959-2019 keskilämpötilat on kuvattu punaisella käyrällä. Lisäksi ruskealla käyrällä on esitetty lämpötilojen kymmenen vuoden liukuva keskiarvo. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen talven ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Ilman 10 vuoden liukuvaa keskiarvoa pitkän aikavälin kehityssuuntaa ei ole helppo erottaa, vaan lämpötilojen vaihtelu näyttää melko sattumanvaraiselta. Esitetyt lämpötilat ovat Utin lentoasemalta. Talvelta 2018-2019 Utin lentoasemalta puuttuu useiden vuorokausien tietoja. Saatavilla olevien tietojen perusteella Utin lentoaseman talven 2018-2019 keskilämpötila -4,6 astetta on kuitenkin täysin sama kuin viereisen Utin Lentoportintien sääaseman keskilämpötila. Diagrammin saa suurennettua klikkaamalla sen päältä. Lämpötilatilastot: Ilmatieteen laitos. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Jos talveksi lasketaan kolmen kuukauden jakso joulukuun alusta helmikuun loppuun, talven 2018-2019 keskilämpötila oli Kouvolan Utissa -4,6 astetta. Tämä on 2,1 astetta korkeampi kuin vuodesta 1959 alkavan digitoidun mittaushistorian talvien keskilämpötila -6,7 astetta. Kouvolan talvet ovatkin lämmenneet mittaushistorian aikana. Viimeksi keskiarvoa kylmempi talvi koettiin 2010-2011.

Ilmastotieteessä vertailujaksojen pituus on yleensä 30 vuotta. Jos katsotaan Kouvolan talvilämpötilaa 30 vuoden jaksoissa, jaksolla 1961-1991 (eli talvesta 1961-1962 talveen 1990-1991) talvien keskilämpötila oli -7,9 astetta, jaksolla 1971-2001 puolestaan -6,9 astetta ja jaksolla 1981-2011 enää -6,5 astetta. Mikäli katsotaan muitakin kuin virallisesti käytettyjä 30 vuoden vertailujaksoja, jaksolla 1959-1988 talvien keskilämpötila oli -8 astetta ja jaksolla 1989-2019 enää -5,5 astetta pakkasta.

Digitoidun mittaushistorian kylmin talvi Kouvolassa koettiin joulukuusta 1984 helmikuuhun 1985, jolloin kolmen kuukauden keskilämpötila oli -13 astetta. Tähän mennessä lämpimin talvi puolestaan on ollut 2007-2008, jonka keskilämpötila oli -0,9 astetta.

Ilmatieteen laitos kuvailee tiedotteessaan koko Suomen päättynyttä talvea näin: "Talvi eli joulu-helmikuu oli maan etelä- ja keskiosassa reilun asteen tavanomaista [vertailukautta 1981-2010] leudompi. Lapissa oltiin lähempänä pitkän ajan keskiarvoja. Joulukuu ja helmikuu olivat selvästi keskiarvoja lauhempia, mutta tammikuuhun osui kylmempi jakso. Havaintoasemasta riippuen tätä lauhempi talvi koettiin viimeksi viime tai toissa vuonna. Talven sademäärä oli hieman tavanomaista runsaampi etelässä ja pohjoisessa. Lumisademäärä oli niin ikään hieman keskiarvojen yläpuolella, ainoastaan Kymenlaaksossa lunta satoi harvinaisen paljon."

Utin Lentoportintiellä lumensyvyys oli korkeimmillaan 8. helmikuuta, jolloin lunta oli 73 senttimetriä. Helmikuun viimeisenä päivänä lunta oli enää 53 senttimetriä. Tämä on lähellä Utin lentoaseman vertailukauden 1961-1990 kyseisen ajankohdan keskiarvoa 55 senttimetriä. Mittaushistorian suurin lumensyvyys Utissa on ollut 120 senttimetriä.

Lue myös nämä

Kouvolan keskilämpötila on noussut vuodesta 1959 nykypäivään, vuonna 2018 ennätyslämmin toukokuu

Kuinka paljon jouluaattona yleensä on lunta?

Myytti kattojen lumikuorman merkittävästä kasvamisesta suojasäällä elää sitkeänä

Uudet tiedot hetki sitten: Jos olet alle 43-vuotias, kaikki elämäsi vuodet ovat olleet globaalisti keskimääräistä lämpimämpiä

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Kevään 2019 sää Suomessa

Julkaisen luettavaksenne yhteenvedon kuuden kansainvälisen tutkimuslaitoksen tekemistä Suomen kevään 2019 vuodenaikaisennusteista. Maaliskuu näyttää todennäköisesti pitkän aikavälin keskiarvoja lämpimämmältä, mutta kylmän sään riski on silti olemassa. Sen sijaan erityisesti huhtikuu on ennusteissa melko yksimielisesti lämmin. Hyvin alustavissa kesän sääennusteissa kuukaudet kesäkuusta elokuuhun vaikuttavat lämpötiloiltaan melko tavanomaisilta, joskin mahdollisuus vähän keskimääräistä lämpimämpään kesään on olemassa.



The Weather Company (IBM): Mahdollisesti kylmän maaliskuun jälkeen seuraavat lämpimät ja ehkä sateiset huhti- ja toukokuu

The Weather Company ennustaa maaliskuun alusta toukokuun loppuun ulottuvan jakson olevan Etelä- ja Kaakkois-Suomessa keskimäärin 0,5-1 ja Länsi- sekä Pohjois-Suomessa 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia 30 vuoden keskiarvoja lämpimämpi. On kuitenkin olemassa riski sille, että maaliskuu saattaa olla Suomessa keskimääräistä kylmempi. Sen sijaan huhtikuu ja toukokuu näyttävät keskimääräistä lämpimämmiltä, joskin mahdollisesti myös keskimääräistä sateisemmilta.

IRI: Kevät ja kesä keskimääräistä lämpimämpiä, mutta yksittäisten kuukausien välillä on vaihtelua

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan kolmen kuukauden jaksolla maaliskuun alusta toukokuun loppuun koko Suomessa on ajankohdan pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna vähän todennäköisemmin lämpimämpää kuin kylmempää. Selvimmin lämpimyys näkyy Lounais-Suomessa. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Huhti-kesäkuussa ajankohdan keskiarvoja lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa edelleen. Erityisesti lämpimyys näkyy Pohjois-Suomessa. Paikoin Suomessa on keskimääräistä sateisempaa.

Touko-heinäkuussa Suomen sää vaihtelee keskimäärin täysin tavanomaisesta vähän keskimääräistä lämpimämpään. Suurin positiivinen poikkeama keskimääräiseen verrattuna on Pohjois-Suomessa, erityisesti Käsivarren Lapissa. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Kesä-elokuussa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys lisääntyy jälleen koko Suomessa, varsinkin Länsi-Lapissa. Pienin todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän on Kaakkois-Suomessa. Keski-Suomessa voi olla paikoin keskimääräistä sateisempaa.

Japanin ilmatieteen laitos: Varsinkin Kaakkois-Suomessa lämmin kevät, Suomen sademäärät paikoin pitkäaikaisia keskiarvoja suuremmat

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että maaliskuun alusta toukokuun loppuun ulottuvalla jaksolla Suomessa on vähän todennäköisemmin keskimääräistä lämpimämpää kuin keskimääräistä kylmempää. Varmimmin lämpimyys näkyy Kaakkois-Suomessa. Sademäärässä on suuri paikallinen vaihtelu. Suurimmassa osassa Suomea sademäärät ovat ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja korkeampia, vaikka paikoin voikin olla keskimääräistä vähäsateisempaa.

NOAA/NWS: Lämmin huhtikuu ja täysin tavanomainen kesä

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa tulevista kolmen kuukauden jaksoista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on maalis-toukokuu, jolloin lähes koko Suomessa on 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Rannikoilla ja Pohjois-Lapissa poikkeama voi jäädä 0,5-1 asteeseen. Huhti-kesäkuussa Etelä- ja Länsi-Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Keski-Suomessa ja Pohjois-Lapissa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta tavanomaiseen verrattuna kaikkein lämpimin sää keskittyy Itä-Suomeen ja Etelä-Lappiin, joissa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Touko-heinäkuussa suurimmassa osassa Suomea lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Itä-Suomessa sekä Etelä-Lapissa voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta Pohjanmaan tienoilla on NOAA/NWS:n alkukesän ennusteiden tyypilliseen tapaan mahdollisuus jopa 0,5-1 astetta keskimääräistä kylmempään säähän. Kesä-elokuussa koko Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia lukuun ottamatta Pohjanmaan seutua, jossa on jälleen viitteitä 0,5-1 astetta keskimääräistä kylmemmästä säästä. Heinä-syyskuussa sekä elo-lokakuussa koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia, paitsi Kaakkois-Suomessa voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Näin monen kuukauden päähän tehdyt ennusteet kuitenkin tyypillisesti päivittyvät myöhemmin, vaikka aikaisessa vaiheessa säämallit eivät pystykään näyttämään tavanomaisesta poikkeavia lukemia.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on huhtikuu, jolloin lähes koko Suomessa on 1-2 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Maaliskuussa lämpötilat vaihettuvat Etelä- ja Keski-Suomen 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämmästä Pohjois-Lapin täysin tavanomaisiin lukemiin. Sen sijaan toukokuussa Etelä- ja Länsi-Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia ja lämpötilat vaihettuvat Suomessa vähitellen Pohjois- ja Itä-Suomen 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpään säähän. Kesä- ja heinäkuussa koko Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia, joskin Pohjanmaalla on NOAA/NWS:n ennusteille tyypilliseen tapaan pieniä viitteitä 0,5-1 astetta keskimääräistä kylmemmästä säästä. Elokuussa vain Kaakkois-Suomen lämpötilat ovat 0,5-1 astetta keskimääräistä korkeampia ja muualla Suomessa ollaan täysin tavanomaisissa lukemissa.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä selvästi pitkäaikaisia keskiarvoja kuivemmalta tai sateisemmalta, vaan sademäärät ovat tavanomaisia. Kolmella ensimmäisellä kolmen kuukauden jaksolla on paikoin viitteitä vähän keskimääräistä vähäsateisemmasta säästä.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna vähäsateisin on toukokuu, joskin aivan Suomen rajojen eteläpuolella on keskimääräistä sateisemman sään vyöhyke. Myös maalis-, huhti- ja heinäkuussa on paikoin viitteitä keskimääräistä kuivemmasta säästä. Sen sijaan kesä- ja elokuussa sademäärien paikallinen vaihtelu on suurta.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

ECMWF: Tavanomainen kevät ja noin 0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpi alkukesä

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että suurimmassa osassa Suomea maalis-toukokuun lämpötilat ja sademäärät ovat ajankohdan pitkäaikaisten (1993-2016) keskiarvojen mukaisia. Pohjois-Suomessa voi olla pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna sateisempaa ja 0-0,5 astetta lämpimämpää.

Huhti-kesäkuussa tilanne jatkuu pääosin samanlaisena kuin huhti-kesäkuussa, joskin aivan etelärannikollakin voi nyt olla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja pohjoisimmassa Lapissa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Touko-heinäkuussa ehkä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaata lukuun ottamatta Suomessa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Pohjois-Lapissa poikkeama voi yltää 0,5-1 asteeseen.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Copernicus Climate Change Service: Kevät noin 0,2-0,5 ja alkukesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Maalis-toukokuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,2-0,5 astetta ajankohdan pitkäaikaisia (1993-2016) keskiarvoja lämpimämpää. Keski-Suomessa voidaan jäädä täysin tavanomaisiin lukemiin, ja Pohjois-Suomessa saattaa olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Huhti-kesäkuussa ehkä Pohjanmaata lukuun ottamatta koko Suomessa on 0,5-1 astetta ajankohdan keskimääräisiä lämpötiloja lämpimämpää. Sama tilanne jatkuu myös touko-heinäkuussa.

Lue tästä vapun sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin vappuaatoksi lämpimimmillään 12 astetta ja puolipilvistä säätä sekä vappupäiväksi 13 astetta ja hieman vesisadetta. Metcheckin mukaan lumisateisen vappuaaton maksimilämpötila on vain 3 astetta ja lähes aurinkoisena vappupäivänä jäädään nollan vaiheille. Metcheckin ennusteessa heikkoa lumi- tai räntäsadetta näkyy Helsingissä vielä 5.-6. toukokuuta ja AccuWeatherin ennusteessa jopa 11. toukokuuta. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kevään sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa maalis-toukokuuksi tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kevät on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Tänä vuonna kevät on 30 sekuntia lyhyempi kuin vuosi sitten - ja lyhenee vuosi vuodelta!

Ilmatieteen laitos: Kevätsään tilastot

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Kouvolan keskilämpötila on noussut vuodesta 1959 nykypäivään, vuonna 2018 ennätyslämmin toukokuu

Kouvolan (Utin säähavaintoasema) vuosien 1959-2018 koko vuoden keskilämpötilat (punainen käyrä). Lisäksi ruskealla käyrällä on esitetty lämpötilojen kymmenen vuoden liukuva keskiarvo. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Diagrammin saa suurennettua klikkaamalla sen päältä. Lämpötilatilastot: Ilmatieteen laitos. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Kouvolassa sijaitseva Utin säähavaintoasema on yksi Suomen vanhimmista lentosäätä tarkkailevista asemista. Se perustettiin vuonna 1922, mutta tuolloin se teki lähinnä tuulihavaintoja. Vuodesta 1934 alkaen Utissa on mitattu myös lämpötilaa, ilmanpainetta, kosteutta, pilvisyyttä, näkyvyyttä ja sääilmiöitä. Vanhimmat tilastot ovat vain paperiarkistoina. Digitoitu mittaushistoria alkaa vuodesta 1959.

Kymmenen vuoden liukuva keskiarvo osoittaa Kouvolan (Utin säähavaintoaseman) keskimääräisten lämpötilojen kohonneen yli asteella digitoidun mittaushistorian aikana. Kaikkein selvintä lämpeneminen on talvella joulukuusta helmikuuhun. Tammikuu on lämmennyt pari astetta jaksosta 1961-1990 tuoreimpaan 30-vuotisjaksoon 1981-2010 tultaessa. Huhti- ja heinäkuussakin lämpenemistä on tapahtunut asteen verran. Joidenkin kuukausien kohdalla ilmaston lämpeneminen on hyvin pientä, mutta vain kesäkuu näyttää hiukkasen viilentyneen.

Kouvolan mittaushistorian korkein lämpötila on ollut noin 34 astetta (Utin lentoasemalla 34,1 astetta ja Lentoportintiellä 34,5 astetta), joka mitattiin 28. heinäkuuta vuonna 2010. Kyseisenä vuonna heinäkuun keskilämpötila oli lentoasemalla 22,7 astetta ja Lentoportintiellä 22,8 astetta.

Vuosi 2015 on ollut Utin digitoidun mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi (keskilämpötila 6,3 astetta). Jaetulle toiselle sijalle sijoittuvat vuodet 2011, 2008 ja 1989, joiden kaikkien keskilämpötila on 6,0 astetta. Vuosi 2014 on seuraavaksi lämpimin (keskilämpötila 5,9 astetta). Tämän jälkeen tulevat vuodet 2013 ja 2018, joiden kummankin keskilämpötila oli 5,8 astetta.

Kouvolan kylmin virallisesti mitattu lämpötila on ollut -37,3 astetta (lentoasemalla 9.1.1987). Kolme kylmintä vuotta ovat olleet järjestyksessä lueteltuina 1987, 1985 ja 1978.

Kouvolan (Utin säähavaintoasema) vuoden 2018 kuukausittaiset keskilämpötilat verrattuna pitkän aikavälin (vuosien 1961-1990) ilmastolliseen keskiarvoon. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lämpötilatilastot: Ilmatieteen laitos. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Kouvolassa vuoden 2018 kaikki kuukaudet helmikuuta ja maaliskuuta lukuun ottamatta olivat pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpiä. Maaliskuu 2018 oli Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan 2000-luvun neljänneksi kylmin.

Toukokuu 2018 oli Kouvolassa paikallisesti koko digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin toukokuu, vain asteen kymmenyksen kesäkuuta viileämpi. Utin lentoasemalla hellepäiviä oli toukokuussa kuusi, Lentoportintiellä kymmenen ja Anjalassa seitsemän. Utin lentoasemalla toukokuun korkein lämpötila 28,4 astetta mitattiin 15. toukokuuta. Lentoportintien mittauspisteessä lämpötila kohosi samana päivänä 29,6 asteeseen ja Anjalassa 29,2 asteeseen.

Myös heinäkuu 2018 oli lämmin (keskilämpötila lentoasemalla 20,6 astetta ja Lentoportintiellä 20,9 astetta), mutta keskiarvot jäivät noin kahden asteen päähän vuoden 2010 heinäkuusta. Vuoden 2010 touko-elokuussa Utissa mitattiin 48 hellepäivää (eivät peräkkäisiä hellepäiviä), mikä on Suomen ennätys yhden kesän hellepäivien lukumäärässä samalla säähavaintoasemalla. Pisin yhtämittainen helleputki on ollut 26 vuorokautta vuodelta 2014, jolloin kyseinen ennätys tehtiin Hattulassa, Helsingin Kumpulassa ja Kouvolan Utissa. Kouvolassa voidaankin sanoa olevan Suomen paras kesäsää.

Lue myös nämä

Kouvolassa talvi 2017-2018 oli pari astetta tavallista leudompi: Joulukuu sateinen, helmikuu kylmä

Kouvolaan ei tullutkaan vuosituhannen kylmintä maaliskuuta: Maaliskuu oli 2000-luvun neljänneksi kylmin

Tänään Suomessa oli koko digitoidun mittaushistorian lämpimin äitienpäivä

Toukokuu oli Kouvolassa koko digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin

Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu kesällä 2018, lukuisia ennätyksiä myös muualla maapallolla

Tänään tehtiin Suomen mittaushistorian uusi koko lokakuun lämpöennätys selvin numeroin 20,9 astetta!

Vuoden 2018 sääkatsaus: Tammi-marraskuun jakso Euroopassa mittaushistorian lämpimin, Suomessa ennätyslämpimät toukokuu ja heinäkuu

torstai 7. helmikuuta 2019

Joissakin tutkimuksissa Antarktiksen vaikutus merenpinnan kohoamiseen ilmastonmuutoksen seurauksena on arvioitu liian suureksi

Kuva: Pixabay

Vuonna 2016 kohuttiin Nature-tiedelehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan Antarktiksen sulaminen saattaisi nostaa merenpintaa jopa yli metrillä vuoteen 2100 mennessä ja jopa yli 15 metrillä vuoteen 2500 mennessä, ellei kasvihuonekaasujen päästöjä rajoiteta. Tämä oli hätkähdyttävä tulos, koska Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC oli arvioinut Antarktiksen vaikuttavan merenpinnan muutokseen -6 - +12 senttimetriä vuosiin 2081-2100 mennessä.

Voiko MICI-ilmiö sulattaa ja romahduttaa jäätiköitä päältä päin?

Vuoden 2016 tutkimuksessa on kyse MICI-ilmiöstä. Siinä jää sulaa ensin alta päin ja sen jälkeen näin syntyneet paksut jäähyllyt romahtavat oman painonsa vaikutuksesta, kun ilman lämpötilan kohotessa jään päälle kertyvät sulamisvedet ja sadevedet poraavat yli sata metriä merenpinnan yläpuolelle ulottuvaan jäämassaan railoja. Railot muodostuvat, kun sulamis- tai sadevesi kertyy jään koloihin ja halkeamiin, joissa se jäätyy uudelleen ja jäätyessään laajenee. Romahduksista voi syntyä toisiaan seuraava ketjureaktio.

Tätä MICI-ilmiötä on pidetty yhtenä mahdollisena selityksenä myös siihen, että esimerkiksi 115 000 - 130 000 vuotta sitten merenpinta oli 6-9 metriä nykyistä korkeammalla, vaikka globaali keskilämpötila oli vain 0-2 astetta nykyistä korkeampi. Plioseenikaudella noin kolme miljoonaa vuotta sitten merenpinta saattoi olla jopa 10-30 metriä nykyistä korkeammalla.

Merenpinnan kohoaminen on yksi ilmastonmuutoksen varmimmista ja toisaalta epävarmimmista seurauksista

Globaali merenpinnan kohoaminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta on yksi ilmastonmuutoksen toisaalta varmimmista ja toisaalta epävarmimmista seurauksista. Merenpinta varmastikin kohoaa ilmaston lämmetessä. Kohoaminen myös tulee jatkumaan vielä vuosisatoja sen jälkeen, kun maapallon keskilämpötilan nousu on jo pysähtynyt. Suuri kysymysmerkki on kuitenkin se, kuinka paljon ja kuinka nopeasti tai hitaasti Antarktiksen ja Grönlannin jäätiköt sulavat. Jos ne sulaisivat kokonaan, mikä ei lyhyellä aikavälillä ole mahdollista, ne voisivat nostaa merenpintaa jopa kymmenillä metreillä. Grönlannin vaikutus olisi kuuden metrin luokkaa ja Antarktiksen vaikutus 60 metrin luokkaa.

Tämänpäiväisessä Naturessa julkaistun tutkimuksen mukaan Antarktiksen sulaminen nostaa merenpintaa korkeiden kasvihuonekaasupäästöjen jatkuessa noin 15-45 senttimetriä tällä vuosisadalla

Tänään Nature-lehdessä julkaistu uusi tutkimus arvioi Antarktiksen vaikutuksen merenpinnan kohoamiseen huomattavasti maltillisemmaksi kuin vuonna 2016 julkaistu tutkimus. Tämän uuden tutkimuksen mukaan MICI-ilmiö ei ole ollut välttämätön maapallon historian aiemmissa merenpinnan kohoamisissa eikä ilmiön vaikutuksista tällä vuosisadalla ole riittävää näyttöä.

Ilman MICI-ilmiötä uusi tutkimus päättelee Antarktiksen vaikuttavan merenpinnan kohoamiseen hyvin suurten kasvihuonekaasupäästöjen RCP8.5-skenaariolla noin 15 senttimetriä (13-31 senttimetriä) vuoteen 2100 mennessä. Vain viiden prosentin todennäköisyydellä merenpinta nousee yli 39 senttimetriä. Ilman MICI-ilmiötä Antarktiksen sulaminen ei pysty nostamaan merenpintaa yli metrillä tämän vuosisadan aikana, mutta se tulee todennäköiseksi 2100-luvun alkupuolella.

Tässä uudessa simulaatiossa merenpinnan nousu Antarktiksen vaikutuksesta vuoteen 2100 mennessä jäisi MICI-ilmiönkin vaikuttaessa todennäköisimmin noin 45 senttimetriin. Yli metrin nousua ei missään tapauksessa tapahdu Antarktiksen sulamisen vaikutuksesta vielä 2080-luvulla, mutta sen jälkeen yli metrin nousun todennäköisyys alkaa kasvaa nopeasti ja se näyttää väistämättömältä 2130-luvulla.

Myös alkuperäisen (vuoden 2016) artikkelin kirjoittajat ovat piakkoin julkaisemassa uutta tutkimustaan. Ennakkotietojen mukaan he arvioivat nyt Antarktiksen vaikuttavan merenpinnan kohoamiseen noin 30 senttimetriä vuoteen 2100 mennessä.

Toisen uuden tutkimuksen mukaan myös Atlantin termohaliinikierron hidastuminen vaikuttaa merenpinnan kohoamiseen

Tämänpäiväisessä Nature-lehdessä on myös toinen artikkeli, jossa tutkitaan jäätiköiden sulamisen vaikutusta merenpinnan kohoamiseen. Grönlannin jäätikköjen sulaminen tuo suuret määrät makeaa vettä meriveden joukkoon. Tämän seurauksena meriveden suolaisuus ja tiheys pienenevät, jolloin sen alttius painua pohjaan heikkenee. Tämä hidastaa Atlantin termohaliinikiertoa (AMOC), johon meille lämpöä tuova Golfvirtakin osaltaan kuuluu. Esimerkiksi vuonna 2018 Pohjois-Atlantilla näkyikin Grönlannin edustalla kylmä piste.

Uuden tutkimuksen mukaan RCP8.5-skenaariolla tämän vuosisadan alkupuolella näkyvä AMOC-kierron asteittainen hidastuminen voimistuu vuoden 2050 jälkeen ja aiheuttaa 15 prosentin hidastumisen 50 vuoden kuluessa. Eteläisellä pallonpuoliskolla Antarktikselta tuleva kylmä sulamisvesi puolestaan voi vangita lämpimän meriveden pinnan alle, jolloin lämmin vesi sulattaa jäätikköä tehokkaammin alta päin. Näiden vaikutusten vuoksi Grönlannin vaikutus merenpinnan kohoamiseen voisi olla 11 senttimetriä ja Antarktiksen vaikutus 14 senttimetriä vuoteen 2100 mennessä. Tutkimuksessa ei ole otettu huomioon mahdollista MICI-ilmiötä ja tulokset ovatkin hyvin samansuuntaisia ensin mainitun tänään julkaistun tutkimuksen kanssa, jonka mukaan Antarktiksen vaikutus ilman MICI-ilmiötä olisi 15 senttimetriä.

Vajaa vuosi sitten Nature-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan AMOC-kierto on jo hidastunut 1900-luvun puolivälin jälkeen 15 prosentilla. Virtaus on nyt hitaimmillaan 1 500 vuoteen. Virtauksen hidastuminen vaikuttaa sääilmiöihin Euroopassa, Pohjois-Amerikan itäosissa ja Länsi-Afrikassa.

Lähteet

Nature: Global environmental consequences of twenty-first-century ice-sheet melt

Nature: Revisiting Antarctic ice loss due to marine ice-cliff instability

CarbonBrief: Studies shed new light on Antarctica’s future contribution to sea level rise

Lue myös nämä

Vuonna 2018 meret olivat globaalisti tarkasteltuna ilmeisesti lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa

Globaali merijään laajuus nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella

Onko Golfvirta heikentynyt ja mitä tästä seuraa?

Eikö Tuvalu hukukaan ilmastonmuutoksen seurauksena?

Tieteelliset todisteet Tyynenmeren viiden pikkusaaren hukkumisesta merenpinnan nousun myötä

Uusi tutkimus: Merenpinta nousee tällä vuosisadalla ilman päästörajoituksia 0,5-1,3 metriä ja Pariisin sopimusten toteutuessa 0,2-0,6 metriä

Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?