Euroopassa mittaushistorian selvästi lämpimin talvi: yli 2 astetta lämpimämpää kuin yhtenäkään talvena 1850-1974 ja 3,4 astetta lämpimämpää kuin keskimäärin talvina 1981-2010

Ilman keskimääräinen lämpötila-anomia (lämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 talvien keskilämpötilasta) kahden metrin korkeudella talvella 2019-2020. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Tietoaineisto: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Jos talvi määritellään joulukuun alusta helmikuun loppuun ulottuvaksi ajanjaksoksi, talvi 2019-2020 oli Euroopassa koko mittaushistorian selvästi lämpimin. Kuluneen kalenteritalven keskilämpötila nousi Euroopassa 3,4 astetta korkeammaksi kuin keskimäärin vertailukaudella 1981-2010. Päättynyt talvi olikin peräti 1,4 astetta Euroopan edellistä ennätyslämmintä talvea 2015-2016 lämpimämpi. Kaikkein selvimmin lämpimyys näkyi Euroopan pohjois- ja itäosissa.

Euroopan keskimääräinen lämpötila-anomia (lämpötilan poikkeama esiteollisen ajan eli vuosien 1850-1900 talvien keskilämpötilasta) eri talvina (joulukuun alusta helmikuun loppuun) ajanjaksolla 1850-2020. Viimeisimmän talven (2019-2020) pylväs on väritetty eri värillä. Ajanjaksolla 1850-1979 on käytetty 3-6 eri havaintoaineiston mediaania (NASA GISTEMP versio 4 vuodesta 1880 alkaen, Hadley-keskuksen ja Itä-Anglian yliopiston CRU:n HadCRUT4 vuodesta 1850 alkaen, Japanin ilmatieteen laitoksen JRA-55 vuodesta 1958 alkaen, NOAA GlobalTemp versio 5 vuodesta 1880 alkaen, Yorkin yliopiston HadCRUT 4 vuodesta 1850 alkaen ja Berkeley Earth Surface Temperature Project vuodesta 1850 alkaen). Käytetyt aineistot eivät ole täysin toisistaan riippumattomia. Ajanjaksolla 1979-2020 on käytetty ERA5-havaintoaineistoa. Eri havaintoaineistojen ilmoittamien lukuarvojen vaihteluväli on esitetty punaisilla viivoilla kunkin pylvään kärjessä. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Euroopan talvilämpötilat vaihtelevat tyypillisesti hyvin paljon vuodesta toiseen. Esimerkiksi talvet 1924-1925 ja 1929-1930 olivat Euroopassa yli kaksi astetta ajankohdan 1850-1900 talvien keskilämpötilaa lämpimämpiä. Sen sijaan talvet 1892-1893 ja 1941-1942 olivat selvästi yli kaksi astetta keskimääräistä kylmempiä.

Vuodesta toiseen tapahtuvan vaihtelun lisäksi talvilämpötiloissa näkyy keskimääräisten talvilämpötilojen kohoaminen, kun tarkastellaan asiaa pitkällä aikavälillä. Noin 1990-luvun alusta alkaen lähes kaikki talvet ovat olleet vertailukauden 1850-1900 talvien keskilämpötilaa lämpimämpiä. Kuusi seitsemästä viimeisimmästä talvesta on ylittänyt vertailukauden keskimääräisen talvilämpötilan ainakin kahdella asteella. Talvi 2019-2020 oli Euroopassa keskimäärin yli kaksi astetta lämpimämpi kuin yksikään talvi ennen vuotta 1975.

Moskovassa kulunut talvi oli 140-vuotisen mittaushistorian lämpimin, peräti 2,5 astetta edellistä ennätyslauhaa talvea lämpimämpi. Moskovan talven keskilämpötila nousi ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa nollan yläpuolelle, +0,2 asteeseen, mikä on 6,3 astetta talvien 1981-2010 keskiarvoa korkeampi ja 2,8 astetta aiempaa talven lämpöennätystä (1960-1961) korkeampi.

Ruotsissa talvi 2019-2020 oli mittaushistorian lämpimin. Uppsalassa ja Tukholmassa talvi oli leudoin lähes 300-vuotisen mittaushistorian aikana.

Myös Suomessa talvi 2019-2020 oli mittaushistorian lämpimin. Vertailukelpoisia koko Suomen tilastoja on olemassa 1900-luvun alusta alkaen. Edellinen ennätyslämmin talvi Suomessa oli 2007-2008. Talvi 2019-2020 oli poikkeuksellisen tai ennätyksellisen lauha koko Suomessa lukuun ottamatta Keski- ja Pohjois-Lappia. Itä-Suomessa talvi oli lähes 7 astetta keskimääräistä (1981-2010) lauhempi. Pienin poikkeama oli Pohjois-Lapissa, jossa talven keskilämpötila nousi 2-3 astetta keskimääräistä korkeammaksi.

Helsingissä tammi-helmikuun jakso oli jopa yli 6 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Koko talven (joulukuun 2019 alusta helmikuun 2020 loppuun) keskilämpötila oli Kaisaniemessä +2,4 astetta, mikä on asteen verran korkeampi kuin edellisenä ennätyslauhana talvena. Helmikuun loppuun päättynyt jakso oli Helsingissä mittaushistorian lämpimin 365 päivän jakso. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa Kaisaniemessä ei mitattu tammi-helmikuussa lainkaan lunta aamun virallisella havaintohetkellä. Marras- ja joulukuussa lunta oli muutamaan kertaan 2 senttimetriä. Samaan aikaan, kun Helsingissä lumisumma oli mittaushistorian pienin, Sodankylässä lumisumma oli mittaushistorian suurin. Esimerkiksi Pohjanlahti on pysynyt lähes jäättömänä, joten sieltä on päässyt haihtumaan paljon kosteutta. Tiivistyessään kosteus muodostaa (lumi)sateita.

Lähteet

Copernicus: Surface air temperature for February 2020

Copernicus: European temperature for winter 2019/20: Long-term context

Ilmatieteen laitos: Lauha helmikuu päätti ennätyksellisen lauhan talven

SMHI: Rekordmild vinter i södra Sverige

SVT Nyheter: Varmaste vintern i Uppsala på 300 år – oroar vissa

Tekniikka&Talous: Etelä-Suomen talvi rikkoi ennätykset murskaavalla marginaalilla – Lapissa ennätyslumista

The Washington Post: Moscow crushes record for warmest winter as milestones are set across Europe and North America

Lue myös nämä

Kouvolassa mittaushistorian selvästi vähälumisin helmikuu

Vähälumiset talvet ovat yleistyneet Kouvolassakin

Antarktiksen niemimaalla torstaina mittaushistorian uusi lämpöennätys 18,3 astetta

Kouvolassa mittaushistorian selvästi vähälumisin helmikuu

Helmikuun keskimääräinen lumensyvyys (cm) Kouvolan Utissa vuosina 1959-2020. Diagrammin voi suurentaa klikkaamalla sen päältä. Diagrammi: Jari Kolehmainen. Tietojen lähde: Ilmatieteen laitoksen avoin data.

Kouvolassa päättyvä helmikuu on ollut koko digitoidun mittaushistorian vähälumisin. Vuoden 2020 helmikuussa lunta oli Utin mittauspisteessä vain kuukauden alkupuolella, viimeistä kertaa 13. helmikuuta (2 cm). Enimmilläänkin lumensyvyys oli ainoastaan 16 cm (2.2. ja 8.2.). Keskimääräinen vuorokausikohtainen lumensyvyys oli vain 4 cm.

Kolme Kouvolan vähälumisinta helmikuuta ovat olleet järjestyksessä lueteltuina helmikuut 2020, 2014 ja 2017.

Digitoidun mittaushistorian runsaslumisin helmikuu Kouvolassa koettiin vuonna 1962, jolloin keskimääräinen lumensyvyys Utissa oli 99 cm. Enimmillään lumensyvyydeksi mitattiin tuolloin 120 cm (17.-22.2.). Vielä kuukauden viimeisenäkin päivänä lunta oli 105 cm.

Helsingin Kaisaniemessä koettiin vuonna 2020 mittaushistorian ensimmäinen kokonaan lumeton tammi-helmikuun jakso.

Lue myös nämä

Vähälumiset talvet ovat yleistyneet Kouvolassakin

Kouvolassa mittaushistorian lämpimin tammikuun päivä eikä vieläkään lunta

Kevään 2020 sääennuste Suomeen: Todennäköisesti 1-2 astetta tai hurjimmassa ennusteessa jopa 3-4 astetta keskimääräistä lämpimämpää

Olen kerännyt luettavaksenne yhdeksän kansainvälisen tutkimuslaitoksen ennusteet Suomen kevään 2020 säästä. Melko yksimielisesti Suomeen ennustetaan keskimäärin 1-2 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää maalis-toukokuun jaksoa. Ainakaan kovin pitkäaikaista takatalvea ei siis näyttäisi olevan tulossa. Kaikkein varovaisin on eilen ennusteensa päivittänyt IRI. Sen sijaan NOAA/NWS arvioi Suomen kevään olevan jopa 3-4 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Tässä blogikirjoituksessani teen katsauksen myös hyvin alustaviin kesän 2020 sään vuodenaikaisennusteisiin. Yksikään tutkimuslaitos ei ennusta kesän olevan yhtä poikkeavan lämmin kuin kevät. Kesänkin kuitenkin arvioidaan olevan vähän keskimääräistä lämpimämpi. Lämpimyys näkyy erityisesti rannikoilla, koska meri ei ole talven aikana viilentynyt yhtä paljon kuin tavallisesti.

IRI: Lounais-Suomessa pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi kevät

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan Suomessa on maaliskuun alusta toukokuun loppuun ulottuvalla jaksolla vähän ajankohdan pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna lämpimämpää siten, että keskimääräiseen verrattuna kaikkein lämpimintä on Lounais-Suomessa. Sen sijaan Kainuun ja Käsivarren Lapin tienoilla lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Sademäärät ovat koko Suomessa tavanomaisia, joskin paikoin on pieniä viitteitä keskimääräistä kuivemmasta säästä.

Huhti-kesäkuun kolmen kuukauden jakso näyttää koko Suomessa keskimääräistä lämpimämmältä, joskaan varmuus ei ole kovin suuri. Suomen sademäärä on lähellä pitkäaikaista keskiarvoa, mutta paikalliset erot voivat olla suuria.

Myös touko-heinäkuu näyttää koko Suomessa vähän keskimääräistä lämpimämmältä, selvimmin Luoteis-Lapissa. Sademäärät ovat melko tavanomaisia. Jos poikkeamaa esiintyy, todennäköisemmin on keskimääräistä sateisempaa kuin kuivempaa.

Hyvin alustavan kesän 2020 sääennusteen mukaan kesä-elokuu on koko Suomessa vähän keskimääräistä lämpimämpi. Keskimääräiseen verrattuna kaikkein lämpimintä Suomen länsiosissa. Sademäärä voi olla vähän pitkäaikaista keskiarvoa korkeampi.

Japanin ilmatieteen laitos: Lämmin ja alueellisesti sademääriltään hyvin vaihteleva kevät

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että maaliskuun alusta toukokuun loppuun ulottuvalla jaksolla Etelä- ja Keski-Suomessa on ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Pohjois-Suomessa voidaan jäädä täysin tavanomaisiin lukemiin. Sademäärä vaihtelee Etelä-Suomen keskimääräistä pienemmästä Pohjois-Suomen keskimääräistä suurempaan.

ECMWF: Lappia lukuun ottamatta kevät 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi ja vähän keskimääräistä sateisempi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että maaliskuun alusta toukokuun loppuun suurimmassa osassa Suomea on 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Vain Pohjois-Suomessa poikkeama keskiarvoon verrattuna jää pienemmäksi. Sademäärä on koko Suomessa vähän keskimääräistä suurempi.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Britannian ilmatieteen laitos: Lämmin ja vähän keskimääräistä sateisempi kevät

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa maalis-toukokuu näyttää Etelä-Suomessa yli 2 astetta ja muualla Suomessa 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämmältä. Suurimmassa osassa Suomea on vähän keskimääräistä sateisempaa.

Huhti-kesäkuussa Suomessa on 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, aivan meren rannikoilla jopa enemmänkin. Pienin poikkeama on Lapissa. Sademäärät ovat täysin tavanomaisia.

Touko-heinäkuussakin Suomessa on 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta suurimpia poikkeamia ei enää esiinny yhtä laajalla alueella kuin huhti-heinäkuussa. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Ranskan ilmatieteen laitos: Lämmin ja vähän keskimääräistä sateisempi kevät

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan maalis-toukokuu on Etelä- ja Keski-Suomessa 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Suuressa osassa Suomea on vähän keskimääräistä sateisempaa.

Huhti-kesäkuussa Suomessa on 0-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, aivan lounaisrannikolla ehkä vähän enemmänkin. Pienin poikkeama on Pohjois-Suomessa, jossa jäädään lähelle pitkäaikaista keskiarvoa. Sademäärä on tavanomainen.

Touko-heinäkuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärä on tavanomainen tai aivan koillisimmassa Lapissa jopa keskimääräistä pienempi.

Italian ilmatieteen laitos: Lämmin ja suuressa osassa Suomea vähän keskimääräistä sateisempi kevät

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan maalis-toukokuussa koko Suomessa on 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Selvimmin lämpimyys näkyy etelä- ja länsirannikolla sekä Koillis-Lapissa. Etelä- ja Keski-Suomessa on vähän keskimääräistä sateisempaa.

Huhti-kesäkuussa ja touko-heinäkuussa lähes koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain aivan lounaisimmassa Suomessa poikkeama voi olla vähän suurempi. Huhti-kesäkuussa Keski-Suomessa on vähän keskimääräistä sateisempaa. Touko-kesäkuussa koko Suomen sademäärät ovat täysin tavanomaisia.

Saksan ilmatieteen laitos: Lämmin ja sademäärältään tavanomainen kevät

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) maalis-toukokuu on Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi, paitsi Pohjois-Lapissa poikkeama jää 0,5-1 asteeseen. Suomen sademäärä on pitkäaikaisen keskiarvon mukainen. Kuivinta on Etelä-Suomessa ja sateisinta Pohjois-Suomessa.

Huhti-kesäkuussa Suomessa on 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Selvimmin lämpimyys näkyy rannikoilla ja Pohjois-Pohjanmaan tienoilla. Sademäärä on tavanomainen, joskin Lapissa on paikoin pieniä viitteitä keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Touko-heinäkuussa Suomessa on 0-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Keskimääräiseen verrattuna lämpimintä on jälleen rannikoilla. Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä mahdollisesti etelärannikolla voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Copernicus Climate Change Service: Suomen kevät on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademäärältään tavanomainen

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Ennusteen mukaan maalis-toukokuussa koko Suomessa on 1-2 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Sademäärä on tavanomainen, Jos jotakin poikkeamaa keskimääräistä esiintyy, todennäköisemmin on vähän keskimääräistä sateisempaa kuin kuivempaa.

Huhti-kesäkuussa Etelä-Suomessa on 1-2 ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärä on tavanomainen.

Touko-heinäkuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Aivan meren rannikoilla poikkeama voi olla 1-2 astetta. Sademäärä on tavanomainen.

NOAA/NWS: Kevät on Suomessa 3-4 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa tulevista kolmen kuukauden jaksoista ajankohdan tavanomaiseen verrattuna lämpimin jakso on maaliskuun alusta toukokuun loppuun, jolloin koko Suomessa on 3-4 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Huhti-kesäkuussa koko Suomessa on 2-3 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Muilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (touko-heinäkuu, kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu) Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimimmät ovat maaliskuu ja huhtikuu, jotka ovat lähes koko Suomessa yli 3 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Paikoin poikkeama voi olla jopa yli neljä astetta. Toukokuussa poikkeama vaihtelee Lounais-Suomen 1-2 asteesta Koillis Lapin 3-4 asteeseen. Kesäkuussa, heinäkuussa ja elokuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä kovin paljon pitkäaikaisia keskiarvoja kuivemmalta tai sateisemmalta, vaan sademäärät ovat tavanomaisia. Jos poikkeamaa esiintyy, todennäköisemmin on vähän keskimääräistä kuivempaa kuin sateisempaa. Vain ensimmäisellä jaksolla (maalis-toukokuu) aivan pohjoisimmassa Suomessa voi olla keskimääräistä sateisempaa.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna sateisin on maaliskuu ja kuivin huhtikuu. Maaliskuun sateisuus näkyy erityisesti Pohjois-Suomessa ja huhtikuun kuivuus Etelä-Suomessa.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Lue tästä vapun sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin vappuaatoksi +10 astetta ja vesisadetta. Metcheckin mukaan Helsingin aurinkoisen vappuaaton lämpötila on +7 astetta. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kevään sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa keväästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kevät on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Antarktiksen niemimaalla torstaina mittaushistorian uusi lämpöennätys 18,3 astetta

Kuva: Pixabay.

Etelämanner on maapallon kylmin, tuulisin ja kuivin maanosa. Torstaina (6.2.2020) lämpötila nousi ennätykselliseen +18,3 asteeseen argentiinalaisille kuuluvassa Esperanzan tukikohdassa (13 metriä merenpinnan yläpuolella, 63°S) lähellä Antarktiksen niemimaan pohjoisinta kohtaa. Maailman ilmatieteen järjestö WMO ei tosin ole vielä ehtinyt varmistaa ennätystä, koska mittarien tarkkuus ja mittausolosuhteet on tarkastettava huolellisesti. Tätä ennen mittaushistorian korkein lämpötila Antarktiksen niemimaalla on ollut Esperanzassa 24. maaliskuuta 2015 mitattu 17,5 astetta. Ilmasto on lämmennyt Antarktiksen niemimaalla lähes kolme astetta 50 vuodessa.

Lähteet

Helsingin Sanomat: Etelämantereella mitattiin uusi lämpöennätys

The Guardian: Antarctica logs hottest temperature on record with a reading of 18.3C

Yle: Etelämantereella tehtiin lämpöennätys: yli 18 asteen lämpö sulattaa jäätiköitä vauhdilla

Lue myös nämä

Antarktiksen niemimaalla tällä viikolla mittaushistorian uusi lämpöennätys: 17 astetta tavanomaista lämpimämpää

Maapallon uusi kaikkien aikojen kylmyysennätys, -93,2 astetta?

Antarktiksen jäähyllyjen sulaminen on nopeutunut hälyttävästi

Tavaton tammikuu: Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa ei yhtään kokonaista pakkaspäivää Helsingissä, Tukholmassa, Oslossa eikä Kööpenhaminassa

Helsinki 10.1.2020

Tammikuu 2020 oli mittaushistorian ensimmäinen tammikuu, jolloin sekä Helsingissä, Tukholmassa, Oslossa että Kööpenhaminassa lämpötila nousi joka päivä plussan puolelle. Helsingin Kaisaniemessä mitattiin kello 14 pakkasta vain yhtenä päivänä, 5. tammikuuta. Silloinkin kuitenkin illalla lämpötila oli korkeimmillaan 1,4 astetta plussan puolella. Näiden pääkaupunkien virallisilla mittaushetkillä maassa ei myöskään ollut tammikuussa lainkaan lunta, paitsi Oslossa 3 senttimetriä aivan tammikuun viimeisenä päivänä.

Lumettomassa Kaisaniemessä tammikuun keskilämpötila oli ennätykselliset +3,0 astetta. Tämä on vuodesta 1845 alkavan mittaushistorian korkein tammikuun keskilämpötila. Edellinen ennätys oli +1,4 astetta vuodelta 1930. Mittaushistorian aikana Kaisaniemen keskilämpötila on ylittänyt tammikuussa 0 astetta vain seitsemän kertaa (1874, 1882, 1925, 1930, 1989, 2008, 2020). Kun katsotaan tammikuun keskimääräistä vuorokauden ylintä lämpötilaa, vuoden 2020 tammikuu oli Kaisaniemessä +4,9 astetta, mikä on 2,1 astetta vuoden 1930 ennätystä korkeampi. Mittaushistorian (176 vuotta) aikana on ollut 77 tammikuuta, jolloin yhdenkään päivän korkein lämpötila ei ole ollut yhtä korkea kuin kuluneen tammikuun keskilämpötila!

Ilmatieteen laitoksen mukaan tammikuu oli mittaushistorian leudoin noin 60 %:lla Suomen pinta-alasta. Ennätyksellisen leutoa oli Oulun korkeudelle asti. Tammikuu oli ennätyksellisillä alueilla yleisesti 7‒8 astetta vuosien 1981-2010 keskiarvoa leudompi. Isossa osassa Lappia tammikuu oli 2‒5 astetta keskimääräistä lauhempi, mitä ei voida kuitenkaan pitää poikkeuksellisena. Koko Suomen keskilämpötila oli mittaushistorian toiseksi korkein. Ennätys on tammikuulta 1925, jolloin oli lauhaa myös Lapissa.

Mittaushistorian korkein sääasemakohtainen tammikuun ylin lämpötila mitattiin 16 pitkäikäisellä havaintoasemalla Suomen etelä- ja keskiosassa. Tammikuun 2020 korkein lämpötila (+9,2 astetta) mitattiin 21. päivänä Jomalassa, Turussa ja Kruunupyyssä. Lumipeitteen syvyys oli tammikuussa hyvin kaksijakoinen. Suomen etelä- ja keskiosassa lunta oli pitkään harvinaisen tai poikkeuksellisen vähän, Lapissa paikoin jopa ennätyksellisen paljon. Keski-Lapissa lunta oli tammikuun lopussa paikoin jopa 111 senttimetriä, mikä on Kittilän havaintoaseman koko 50-vuotisen mittaushistorian tammikuun ennätyssyvyys, mutta Suomen etelä- ja länsirannikko olivat edelleen pääosin lumettomia.

Tanskassa vuodesta 1874 alkavan mittaushistorian kymmenen lämpimintä tammikuuta ovat olleet järjestyksessä lueteltuina tammikuut 2020, 2007, 1989, 1983, 1975, 1990, 2008, 1898, 2005 ja 1998. Koko Tanskan keskilämpötila oli päättyneen tammikuun aikana +5,5 astetta. Edellinen ennätys oli +5,0 astetta vuodelta 2007.

Tukholmassa (Uppland) tammikuu 2020 oli vuodesta 1756 alkavan mittaushistorian leudoin, kun keskilämpötila kohosi +4,1 asteeseen. Edellinen ennätys oli +3,2 astetta vuodelta 1989. Koko Ruotsin mittaushistorian yksittäisen sääaseman korkein tammikuun keskilämpötila +6,2 astetta mitattiin tammikuussa 2020 kahdella havaintoasemalla (Måseskär ja Väderöarna). Lukema vastaa tavanomaista Madridin tammikuun lämpötilaa.

Myös Moskovassa kulunut tammikuu oli vuodesta 1879 alkavan mittaushistorian lauhin, 9,3 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Vuosi 2019 oli koko Venäjän vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian lämpimin. Vuosi 2019 olikin globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin ja 36 valtiossa ennätyslämmin.

Maailmanlaajuisesti tammikuusta 2020 näyttää alustavien tietojen mukaan tulevan mittaushistorian toiseksi lämpimin, jolloin viisi lämpimintä tammikuuta olisivat järjestyksessä lueteltuina 2016, 2020, 2017, 2019 ja 2007. Vuoden 2020 tammikuun globaali lämpimyys on sikäli hyvin poikkeuksellista, ettei nyt ole vaikuttamassa luontaisesti lämmittävää El Niño -ilmiötä.

Yksittäinen lämmin kuukausi ei kuitenkaan kerro mitään ilmastonmuutoksesta. Myöskään yksittäisen alueen lämpötiloista ei voi päätellä maailmanlaajuista ilmastonmuutosta. Esimerkiksi Suomessa oli lämmintä 1930-luvulla. Silloin kyseessä oli kuitenkin vain paikallinen lämpeneminen, joka johtui hyvin todennäköisesti merivirtojen muutoksista.

Globaalissa lämpötilahistoriassa 1930-luku oli viileä, kun taas 1940-luku oli ensimmäinen 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi vuosikymmen. Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosikymmen on ollut 2010-2019, ja koko mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta on koettu viiden viimeisimmän vuoden aikana

Lue myös nämä

Kouvolassa mittaushistorian lämpimin tammikuun päivä eikä vieläkään lunta

Vähälumiset talvet ovat yleistyneet Kouvolassakin

1 000 000

Blogistani ovat kirjoittaneet esimerkiksi Hufvudstadsbladet, Journalisti, Karjalainen, Kotivinkki ja Kouvolan Sanomat.

Aloitin tämän ympäristö- ja opetusblogini 9. tammikuuta 2007. Silloin osallistuin tvt-tukihenkilöiden (tvt = tieto- ja viestintätekniikka) koulutukseen, jossa suositeltiin blogin pitämistä. Helmikuussa 2013 medianäkyvyyden ja viestintäpalvelujen asiantuntija Cision julkaisi Suomen suosituimpien ympäristöblogien top 10 -listan. Ykköseksi nousi Ilmastotieto-blogi, jossa myös olen ollut mukana yhtenä kirjoittajana. Tämä henkilökohtainen blogini "Jarin blogi - biologiaa ja maantiedettä" sijoittui valtakunnallisesti kuudenneksi. Tuon ajankohdan jälkeen blogini kävijämäärät ovat selvästi nousseet.

Eilisiltana blogissani ylittyi Bloggerin oman laskurin mukaan miljoonan katselukerran raja. Kävijälaskuri on ollut käytössä vapusta 2009 alkaen, siis reilut kymmenen vuotta. Jos vertaa suosittuihin matkailu- ja muotiblogeihin, miljoona katselukertaa kymmenessä vuodessa on toki hyvin vähän. Itse olen kuitenkin tyytyväinen ja yllättynyt blogini suosiosta, koska pidän blogia vain harrastuksena normaalin päivätyön ja sivutöideni ohessa. En ole hankkinut blogillani senttiäkään, sillä olen kytkenyt pois päältä myös tuloja mahdollisesti tuovat mainokset. Olen halunnut pitää blogini mahdollisimman neutraalina ja asiallisena ilman mitään sidoksia.

Blogini kuukausittaiset katselukerrat Bloggerin oman laskurin mukaan. Helmikuussa 2013 Cision kertoi blogini olevan Suomen kuudenneksi suosituin ympäristöblogi. Kuukausittaiset katselukerrat liikkuivat tuolloin noin 6 000 katselijan paikkeilla. Sen jälkeen kuukausittaisten katselukertojen määrä on lisääntynyt selvästi. Ennätys on tammikuulta 2017, jolloin katselukertoja oli noin 30 000. Silloin blogini vietti 10-vuotisjuhlaa ja julkaisin kuukauden aikana 15 blogikirjoitusta. Eniten blogipostauksia kirjoitin vuonna 2016, jolloin julkaisin 132 tekstiä, siis enemmän kuin yhden joka kolmas päivä.

Kun blogini kolme vuotta sitten täytti kymmenen vuotta, järjestin äänestyksen kiinnostavimmista kirjoituksistani. Äänestykseen osallistui 384 henkilöä. Kiinnostavimmaksi äänestettiin teksti "Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet". Yhtä kirjoituksistani on siteerattu myös TV1:n Perjantai-ohjelmassa.

Kiitän kaikkia blogini lukijoita ja varsinkin kommentoijia. Olen erityisen kiitollinen siitä, että keskustelu on säilynyt asiallisena. Itse asiassa kaikkein mielenkiintoisinta keskustelu on ollut nimenomaan sellaisten henkilöiden kanssa, joilla on asioista hyvin erilainen käsitys kuin itselläni. Juuri tällaisilta ihmisiltä saatu positiivinen palaute lämmittää mieltäni poikkeuksellisen paljon.

Kiitos ja kumarrus myös kaikille asiantuntijoille ja aktivisteille, joista olen saanut julkaista kirjoituksia: Elisa Aaltola, Outi Ampuja, Lotta Hintsa, Janni Hussi, Risto Isomäki, Meeri Koutaniemi, Matti Leinonen, Eveliina Lundqvist, Jussi Nikula, Tiina Raevaara, Leo Stranius, Juha Taskinen, Alison Teal, Pasi Toiviainen jne. Ilman teitä blogistani ei olisi tullut näin kiinnostavaa ja ajatuksia herättävää.

Lue myös nämä

Blogien hyödyntäminen opetuksessa

Suomen suosituimmat ympäristöblogit 2013

Kymmenvuotiaan ympäristöblogini kiinnostavimmat tekstit

Kiitos aktiivisille lukijoille: Ympäristöblogini täyttää tänään kymmenen vuotta