sunnuntai 21. toukokuuta 2023

Kasvitieteilijä Carl von Linné luokitteli myös monia ihmisen sairauksia tai ominaisuuksia: vastenmielisyys mansikan tuoksua kohtaan, palava halu tanssia...

Kaikkien aikojen tunnetuin kasvitieteilijä Carl von Linné syntyi 316 vuotta sitten. Hän ei ollut pelkästään biologi, joka kehitti eliöiden luokittelujärjestelmän, vaan myös lääketieteen edistäjä. Tosin nykytietämyksellä monet Linnén tautiluokitukset palavasta tanssihalusta ja liioitellusta koti-ikävästä vastenmielisyyteen mansikan tuoksua kohtaan vaikuttavat kovin oudoilta. Mielenkiintoisia ja erikoisia olivat myös hänen kuvauksensa feenikslinnusta, lohikäärmeestä, satyyristä sekä muista taruolennoista.


Anthropomorpha-taksoni esiteltynä vuonna 1763. Vasemmalta oikealle Troglodyta Bontii (luolamies), Lucifer Aldrovandi (lucifer), Satyrus Tulpii (satyyri) ja Pygmaeus Edwardi (pygmi). (Lähde: Christian Emmanuel Hoppius: Anthropomorpha. In: Amoenitates Academicae. Band 6, Stockholm, 1763. Public domain. Tekijänoikeus vanhentunut.)

Carl von Linné on taksonomian eli eliöiden luokittelun isä. Linné syntyi 23. toukokuuta (vanhan ruotsalaisen kalenterin mukaan 13. toukokuuta ja juliaanisen kalenterin mukaan 12. toukokuuta) vuonna 1707. 

Linné kehitti yhä nykyäänkin käytettävän järjestelmän, jossa lajit nimetään kaksiosaisilla tieteellisillä nimillä. Toistaiseksi linnéläinen käytäntö on pitänyt pintansa, vaikka sen rinnalle on ehdotettu esimerkiksi DNA-sekvenssiin eli emäsjärjestykseen perustuvaa kirjain- ja numerosarjaa (esimerkiksi nykyihminen voisi saada nimen 1a0b18c0d1e0f0g0h). Linné onkin ainoa 1700-luvun luonnontieteilijä, joka edelleen on maailmankuulu. Hän lienee "kaikkien aikojen merkittävin kasvitieteilijä ja Pohjoismaiden suurin biologi".

Jukka "Yucca" Korpelan nettisivuilla on selostettu erinomaisen hyvin tieteellisten (eli huolimattomammin sanottuna latinalaisten) nimien periaatteet ja käytänteet. Lyhyesti sanottuna tieteellinen lajinimi on aina kaksiosainen. Nimen ensimmäinen osa on sukunimi ja toinen osa (ns. epiteetti) määrittää lajin. Sukunimeä voi käyttää yksinään määrittämään tiettyä sukua, johon yleensä kuuluu useita eri lajeja, mutta lajinimi on aina kaksiosainen. Lajinimen toista osaa (epiteettiä) ei siis voi koskaan käyttää yksinään. Se ei yksin tarkoita mitään lajia, vaikka sananmukaisesti suomennettuna sana voikin merkitä jotakin. Esimerkiksi nykyihminen on tieteelliseltä nimeltään Homo sapiens, joka on sananmukaisesti "viisas ihminen". Ihminen kuuluu siis Homo-sukuun (lat. homo = ihminen), mutta sellaista lajia kuin sapiens ei ole olemassakaan. Sukunimi kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella ja lajinimen toinen osa pienellä alkukirjaimella. Lisäksi tieteelliset suku- ja lajinimet on tapana kursivoida.

Linné luokitteli ihmisen samoin kuin eläimet

Saksalaisen biologi Ernst Haeckelin mukaan Linné nosti esiin kysymyksen ihmisen alkuperästä. Linné kuvasi ja luokitteli ihmisen aivan kuten minkä tahansa kasvi- tai eläinlajin. Hän luokitteli ihmiset apinoiden kanssa samaan kädellisten lahkoon Systema Naturae -teoksen ensimmäisestä painoksesta (v. 1735) alkaen (lahkon nimitys tosin oli aluksi toinen). Hänellä oli mahdollisuus tutkia useita apinoita ja hän totesikin samankaltaisuudet ihmisen ja apinoiden välillä. Hän huomautti molemmilla olevan pohjimmiltaan sama anatomia. Puhetta lukuun ottamatta hän ei löytänyt muita eroja. Niinpä hän asetti ihmisen ja apinat samaan lahkoon Anthropomorpha, joka tarkoittaa sanamukaisesti ihmismäistä. Tämä luokittelu sai kritiikkiä muilta biologeilta (esimerkiksi Johan Gottschalk WalleriusJacob Theodor Klein ja Johann Georg Gmelin) sillä perusteella, että on epäloogista kuvata ihminen nimellä ihmismäinen ("kuin ihminen").

Kirjeessään Gmelinille Linné vastasi vuonna 1747 näin: "Se, että olen sijoittanut ihmisen Anthropomorpha-lahkoon, ei ehkä miellytä [sinua] termin ’ihmismäinen’ takia, mutta ihminen oppii tuntemaan itsensä . Älkäämme saivarrelko sanoilla. Minulle on yhdentekevää, mitä nimeä käytämme. Mutta etsin sinulta ja koko maailmalta ihmisen ja apinan väliltä yleistä eroa, joka noudattaa Natural History -periaatteita. En todellakaan tiedä ainuttakaan. Jos vain joku voisi kertoa minulle yhdenkin! Jos olisin kutsunut ihmistä apinaksi tai päinvastoin, olisin saanut kaikki teologit yhdessä kimppuuni​​."

Teologinen huoli oli kaksijakoinen. Kun ihminen laitetaan samalla tasolla kuin apinat, tämä laskee ihmisen hengellisesti korkeampaa asemaa. Toiseksi Raamattu sanoo, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi (theomorfismi). Jos ihminen ja apinat eivät olleet selvästi erillisiä ja erikseen suunniteltuja, se merkitsisi sitä, että myös apinat oli luotu Jumalan kuvaksi. Tämä oli asia, jota monet eivät voineet hyväksyä. Tällaisen kritiikin myötä Linné koki tarpeelliseksi selittää itseään selvemmin. Systema Naturae -teoksen kymmenes painos ottikin käyttöön uusia käsitteitä, mukaan lukien Mammalia (nisäkkäät) ja Primates (kädelliset), joista jälkimmäinen korvasi Anthropomorpha-termin, sekä antoi ihmisille täyden binaarisen eli binomiaalisen (kaksiosaisen) nimen Homo sapiens.

Uusi luokittelu sai vähemmän kritiikkiä, mutta monet luonnontutkijat olivat yhä sitä mieltä, että Linné oli alentanut ihmisen entiseltä paikaltaan luonnon hallisijana vain luonnon osaksi. Linné uskoi ihmisen biologisesti kuuluvan eläinkuntaan, johon ihminen siis oli sisällytettävä. Linné lisäsi Systema Naturae -teoksessa Homo-sukuun toisen lajin, Homo troglodytes (”luolamies”), joka perustui Jacobus Bontiuksen kuvaukseen. Vuonna 1771 Linné nimesi myös Homo lar -lajin. Ruotsalainen historioitsija Gunnar Broberg kuitenkin arvelee, että Linnén kuvaamat uudet ihmislajit olivat todellisuudessa apinoita tai eläinten turkkeihin verhoutuneita alkuperäiskansoja, jotka halusivat pelotella siirtolaisia, ja joiden ulkonäköä oli liioiteltu Linnélle kerrotuissa kuvauksissa. Homo lar, yksi gibboniapinoista, on nykyään luokiteltu nimellä Hylobates lar, suomeksi lari. Homo troglodytes, nykynimeltään Pan troglodytes, taas on simpanssi. Kaikkiaan Linné nimesi 42 kädellisten lajia.

Linné luokitteli myös taruolentoja lohikäärmeestä satyyriin

Systema Naturae -teoksen ensimmäinen painos oli vain yksitoistasivuinen, mutta 13. painoksessa vuodelta 1770 oli peräti 3000 sivua. Kymmenennessä painoksessa (v. 1758) Linné huomasi muuttaa valaat ja manaatit kaloista nisäkkäisiin. Varhaisissa painoksissa oli mukana myös monia tunnettuja tarujen olentoja, esimerkiksi feenikslintu, lohikäärme, mantikori (leijonan ruumis, ihmisen pää ja skorpionin häntä) ja satyyri, jotka Linné luokitteli Paradoxa-taksoniin. Brobergin mielestä Linné yritti tarjota asioille luonnollisen selityksen ja tehdä ymmärrettäväksi taikauskon maailmaa. Linné myös yritti kumota joidenkin tällaisten olentojen olemassaolon.

Liioiteltu ikävä kotiseudulle ja vastenmielisyys mansikan tuoksua kohtaan

Linné ei ollut vain luonnontieteilijä vaan myös lääkäri ja Uppsalan yliopiston teoreettisen lääketieteen professori. Hän pyrki systematisoimaan myös sairaudet ja antamaan kaikille niille nimet. Linné luokitteli esimerkiksi sellaisia mielisairauksia kuin Eromania (rakkausmania, liiallinen rakastuminen yhteen kaipauksen ja halun kohteeseen), Theligonia (mieletön viehtymys kaikkiin vastakkaisen suklupuolen edustajiin, naisilla Nymphomania ja miehillä Satyriasis), Gnostalgia (liioiteltu ikävä kotiseudulle), Dipsia (sammumaton halu juoda) ja Tarantismus (palava halu tanssia). Oman luokituksensa saivat esimerkiksi vastenmielisyys mansikan tuoksua, kovakuoriaisia ja kissoja kohtaan sekä vesikammo eli kaiken märän kammoaminen. Sitta tai Pica tarkoitti potilaan suurta halua syödä jotakin sopimatonta. Linnén mukaan tämä johtui raskausaikana siitä, että kohtu painoi suolistoa. 

Malariasta Linné oli sitä mieltä, että se oli yhteydessä veden savipitoisuuteen. Lääketieteen luennossaan hyvin uskonnollinen Linné myös antoi tulkinnan Raamatun luomiskertomuksesta. Linnén mukaan Aatamista puhuttaessa "kiellettyä hedelmää" vastaa hänen kiveksensä ja käärmettä hänen siittimensä. Kun sanotaan, että hedelmä oli makeaa syötävää, sillä taas tarkoitetaan itse parittelua.

Konsti elää kauan

Linnén mukaan ihmisen hyvinvoinnilla oli kuusi vaatimusta: hyvä ilma, riittävä liikunta, uni, sopiva ravinto, luonnollisten eritteiden häiriintymätön kulku ja tasapainoinen mielentila. Tämä linnéläinen ajattelu näkyy hyvin myös suomalaisissa terveysohjeissa vuodelta 1786:

"Konsti elää kauan. Eli tarpeellisia ja hyödyllisiä neuwoja ja ojennusnuoria terweyden warjelemiseksi ja saada elää isohon ikähän.

1. Uni eli nukkuminen on sangen hywä, kun se on kohtuullinen, sillä se vaikuttaa teräwän ymmärryxen, hyvän muiston ja kewiän työn.

2. Likin ruokaa, ja juomaa ja unta on lijkunta, askaroitseminen ja työn tekeminen sekä mielelle että ruumijille terweydexi.

3. Älä pidätä vettäs, tuulta tai muuta luonnoliista tarwettas.

4. Harjaa eli kampaa usein pääsi, että aijwon lijat höyryt ulos pääsevät.

5. Kävele ja liiku jotain ylös noustuasi, että loka, joka yöllä on kokoontunut suolijin laskeusi alaspäin persauxeen.

6. Että usein purgerata ja lääkityxiä nauttia on wahingollinen: luonto tottuu wihdoin niihin.

7. Juopumus wäkewistä juomista tekee ihmisen laiskaxi ja uneliaaxi.

8. Suuri ja äkkinäinen wihastuminen ja raskas pitkällinen murhe ja huoli kuiwaawat myös ruumijn.

9. Iloinen mieli ja tyytywäisyys lisää ikää.

Wasassa 1786, Prändätty C.W. Londieerildä"

Vain lääkärit opiskelivat kasvitiedettä

Linnén aikaan Ruotsin yliopistoissa ei voinut opiskella kasvitiedettä erikseen vaan ainoastaan lääketieteen osana. Näin teki myös Linné, joka sittemmin toimikin useita vuosia lääkärinä 1730-1740-luvuilla. Hänen asiakkaanaan oli esimerkiksi aiemmin Ruotsin kuningattarena toiminut Ulriika EleonooraMateria Medica -kirjassaan Linné esitteli kasveja, eläimiä ja mineraaleja, joita voi käyttää lääkkeinä. Linné piti esimerkiksi metsämansikoita eräänlaisena ihmelääkkeenä useisiin vaivoihin. Linné viljeli lääkekäyttöön esimerkiksi unikkoa, rohtovirmajuurta, belladonnaa eli myrkkykoisoa, kesämarunaa ja kamomillasauniota. Linné myös kehitteli kasvien vuorokaudenaikaisliikkeisiin perustuvan kasvikellon.

Linnén henkilöhistoria ja merkitys

Linné itse summasi elämäntyönsä virkkeeseen "Jumala loi - Linné järjesti". Vaikka Linné tunnetaan varsinkin kasvitieteilijänä, hän ilmeisesti vaikutti merkittävämmin ornitologiaan ja muuhun eläintieteeseen. Linnén elämäntyö näkyy myös pohjoismaisessa luontoa kunnioittavassa ja suojelevassa asenteessa sekä biologian arvostuksessa koulun oppiaineena.

Suomenkielinen Wikipedia kertoo Linnéstä seuraavasti: "Carolus Linnaeus (myöhemmin Carl von Linné, 23. toukokuuta 1707 – 10. tammikuuta 1778) oli ruotsalainen luonnontutkija, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Häntä pidetään myös nykyaikaisen ekologian isänä, ja hänen merkityksestään kertoo esimerkiksi sanonta 'Luoja loi mutta Linné järjesti'. Aikalaiset antoivat hänelle lempinimiä kuten 'kasvitieteilijöiden ruhtinas', 'Uppsalan uusi Adam' ja 'kukkaiskuningas'.  Carl von Linné (Linnaeus) oli luterilaisen papin poika, joka syntyi ja kasvoi Ruotsissa syrjäisellä maaseudulla. Hänestä piti tulla kirkonmies, mutta hän peri isältään kiinnostuksen kasvitieteeseen. Kymnaasissa hän opiskeli klassisia kieliä, kirjallisuutta ja teologiaa, mutta hänen opettajansa Johan Rothman huomasi oppilaansa kiinnostuksen kasvitieteeseen. Linnaeus opiskeli ensin teologiaa, mutta siirtyi pian lääketieteeseen. Hän opiskeli Lundin ja Uppsalan yliopistoissa. Jo 23-vuotiaana hän alkoi Upsalassa valmistella käsikirjotusta, josta syntyi teos Fundamenta Botanica (Kasvitieteen perusteet). Vuonna 1732 tiedeakatemia lähetti hänet tutkimusmatkalle Lappiin. Matkan tuloksena syntyi teos Flora Lapponica (1737). Tutkimusmatkansa jälkeen hän siirtyi Alankomaihin, missä julkaisi vuonna 1735 teoksen Systema Naturae. Alankomaissa hänen opettajansa ja tukijansa oli Hermann Boerhaave. Systema Naturae loi pohjan nykymuotoiselle systemaattiselle luokittelulle. Linnaeus palasi vuonna 1738 Ruotsiin harjoittamaan lääkärin ammattia ja meni seuraava vuonna naimisiin Sara Lisa Moraean kanssa. Vuonna 1741 hänet nimitettiin Uppsalan yliopistoon lääketieteen professoriksi, mutta hän vaihtoi pian viran kasvitieteen professuuriin. Saadessaan aatelisarvon hän otti nimekseen von Linné. Teoreettiset ideansa Linné kiteytti teoksessaan Philosophia Botanica (1751)."

Wikipedia jatkaa edelleen: "Linnén merkittävin saavutus oli tieteellisen taksonomian kehittäminen. Tavoite luokitella kaikki kasvit, eläimet ja kivet sekä antaa niille yleispätevät nimet oli omana aikanaan mullistava. Hän jakoi eliöt luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin. Eläimet jaettiin kuuteen luokkaan: nelijalkaiset, linnut, amfibit, kalat, hyönteiset ja madot. Kasvit jaettiin heteiden ja emien mukaan 24 luokkaan. Linné ei koskaan täysin perustellut teorioitaan kuten hänen edeltäjänsä Theofrastos, Andrea Cesalpino, Joachim Jung ja John Ray olivat tehneet. Hän ilmaisi näkökantansa aforismein, mutta ei selittänyt niitä. Nykytieteen näkökulmasta Linnén jaottelut vaikuttavat keinotekoisilta, sillä siihen aikaan ei vielä tunnettu evoluutioteoriaa eikä eliölajien keskinäisiä sukulaissuhteita. Linné otti teoksissaan laajalti käyttöön binominimet: Latinankieliset kuvailevat nimet korvattiin lyhyemmällä kaksiosaisilla nimillä. Esimerkiksi marjalyhtykoison kuvaileva nimi physalis amno ramosissime ramis angulosis glabris foliis dentoserratis korvattiin nimellä Physalis angulata. Linné vaikutti merkittävästi suomalaiseen luonnontutkimukseen erityisesti oppilaidensa kautta, joista tunnetuimpia lienevät Pehr Kalm ja Suomen lääketieteen isäksi kutsuttu Johan Haartman. Myös 1800-luvun luonnontutkijat arvostivat häntä. Elias Lönnrot, joka laati ensimmäisen suomalaisen kasvion, antoi Linnélle nimityksen 'ikimainio'. Sakari Topelius kuvasi Linnétä vielä suureellisemmin sanoin: 'Vielä kauan hänen kuoltuaan muistelevat lapset hänen nimeään. Viisaat maailmassa sanovat toisilleen: Se oli mainio mies! Kun iltatuuli heiluu puissa, kukissa ja heinissä, kuulet maailman suhisevan ja melkein sanovan toisilleen näin: Hän oli mies, joka rakasti meitä ja ymmärsi meitä, oli nimeltä Carl von Linné. Se oli mainio mies!'. Suomalaisissa kasvioissa esiteltiin Linnén järjestelmä aina 1970-luvulle saakka, ehkä pitempään kuin missään muualla maailmassa."

"The Linnean Society of London" pitää erinomaista nettitietokantaa, jossa voi tutustua digitalisoituihin Linnén kirjoihin, kirjeenvaihtoon sekä kasvi- ja eläinkokoelmiin. Kannattaa katsoa myös Ruotsin luonnontieteellisen museon nettiherbaariota.

Antoiko Linné rumalle rupikonnalle nimen kilpailevan luonnontieteilijän mukaan?

Legendan mukaan Linné oli ihastunut vanamon kukkaan ja liitti siksi vanamon lajinimeen oman sukunimensä latinalaisittain kirjoitettuna: Linnaea borealis. Sen sijaan – edelleen legendan mukaan – kilpailevan ranskalaisen luonnontieteilijän, Linnétä arvostelleen kreivi Comte de Buffonin (Georges-Louis Leclerc, 1707-1788) nimen Linné halusi antaa mahdollisimman rumalle lajille. Niinpä hän nimesi rupikonnan nimellä Bufo bufo. Legenda ei kuitenkaan liene täysin tosi, sillä bufo tunnetaan rupikonnan nimenä jo klassisessa latinassa. Lisäksi tiedetään, että vanamon sukunimen Linnaea on antanut Linnén kanssa samaan aikaan elänyt hollantilainen kasvitieteilijä Gronovius. Linné otti vasta myöhemmin vanamon tällä nimellä kasvien tieteellisen nimistön perustana olevaan teokseensa Species Plantarum. Vaatimatonta ja vähään tyytyvää vanamoa Linné piti omana tunnusmerkkinään, joka kuvattiin myös suvun vaakunaan.

Lue myös nämä

lauantai 6. toukokuuta 2023

Kesän 2023 sää Suomessa

Olen koonnut luettavaksenne yhdeksän kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2023 säästä. Ennusteet ovat yksimielisiä siitä, että kesä tulee olemaan tavanomainen tai keskimääräistä lämpimämpi. Yksikään ennuste ei ennakoi keskimääräistä viileämpää kesää. Tosin yksittäisistä kuukausista kesäkuu voi joidenkin ennusteiden mukaan olla viileä. Useimmat ennusteet ennakoivat, että loppukesä on ajankohdan tavanomaisiin lämpötiloihin verrattuna alkukesää lämpimämpi. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet kuitenkin ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella. Siksi ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa. Ennusteita tarkennetaan kesän edetessä, joten päivitän tietoja pitkin kesää tämän blogipostauksen kommentteihin.


IRI: Keskimääräistä lämpimämpää varsinkin loppukesällä ja syksyllä

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) vuodenaikaisennusteen mukaan kesä-elokuun jakso on lähes koko Euroopassa ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi. Myös suurimmassa osassa Suomea kesä näyttää keskimääräistä lämpimämmältä, joskaan keskimääräistä lämpimämmän kesän todennäköisyys ei ole yhtä suuri kuin muualla Euroopassa. Sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Osassa Keski-Suomea on kuitenkin viitteitä keskimääräistä kuivemmasta säästä ja Pohjois-Lapissa keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Heinä-syyskuun jaksolla keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa Suomessa. Erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa näyttäisi olevan selkeimmät viitteet keskimääräistä lämpimämmästä säästä. Etelä-Suomessa saattaa olla keskimääräistä kuivempaa ja Länsi-Lapissa keskimääräistä sateisempaa, joskaan sade-ennusteessa varmuus ei ole kovinkaan suuri.

Elo-syyskuussa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa edelleen koko Suomessa. Kainuun ja itäisen Pohjois-Pohjanmaan tienoilla keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys on jopa yli 70 prosenttia. Koko Suomen sademäärät ovat lähellä tavanomaista.

NOAA/NWS: Tavanomaisen kesän jälkeen lämmin syksy

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n juuri julkaisemassa ennusteessa kolmen kuukauden jakso kesä-elokuu on koko Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomainen. Sen sijaan heinä-syyskuussa koko Suomessa etelä- ja lounaisrannikkoa lukuun ottamatta on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Elo-lokakuussa aivan koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Syys-marraskuussa suurimmassa osassa Suomea on jo 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Etelä-Suomen etelä- ja länsiosissa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Loka-joulukuussa aivan koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Toukokuun alusta lokakuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on lokakuu, jolloin koko Suomessa on vähintään 0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää, paikoin 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Myös elo- ja syyskuussa koko Suomessa etelä- ja länsirannikkoa lukuun ottamatta on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Touko-, kesä- ja heinäkuu ovat lämpötiloiltaan tavanomaisia lähes koko Suomessa.

Kolmen kuukauden jaksoista kesä-elokuu on tavanomaiseen verrattuna sademääriltään vaihtelevin. Lapissa voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa, kun taas aivan lounaisimmassa Suomessa on pieni mahdollisuus keskimääräistä vähäsateisempaan säähän. Heinä-syyskuussa lounaisimmassa Suomessa on edelleen viitteitä keskimääräistä kuivemmasta säästä. Kaikkien muiden ennustettujen kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat tavanomaisia koko Suomessa.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna sateisin koko Suomea ajatellen on elokuu, Lapissa myös kesäkuu. Tavanomaiseen verrattuna vähäsateisimpia Suomessa ovat toukokuu ja syyskuu.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Britannian ilmatieteen laitos: Mahdollisesti keskimääräistä lämpimämpi kesä

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteen mukaan Suomessa on kesä-elokuun jaksolla 50-60 prosentin todennäköisyydellä keskimääräistä lämpimämpää. Heinä-syyskuussa tilanne jatkuu muuten samana, mutta eteläisimmässä Suomessa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa 60-70 prosenttiin. Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on syyskuu.

Kolmen kuukauden sademäärät ovat ennustetuilla jaksoilla lähes tavanomaisia. Jos jotakin poikkeamaa on, todennäköisemmin on keskimääräistä sateisempaa kuin kuivempaa. Yksittäisistä kuukausista keskimääräiseen verrattuna sateisin on elokuu.

Ranskan ilmatieteen laitos: Vasta syyskuussa keskimääräistä lämpimämpää

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan Suomen kesä (kesä-elokuun jakso) on lämpötiloiltaan tavanomainen, joskin aivan etelärannikolla on pieni mahdollisuus keskimääräistä lämpimämpään säähän ja Perämeren tienoilla keskimääräistä viileämpään säähän. Sen sijaan heinä-syyskuussa koko Suomessa näyttäisi olevan keskimääräistä lämpimämpää, joskaan varmuus ei ole kovin suuri. Yksittäisistä kuukausista kesä-, heinä- ja elokuu ovat lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia, mutta syyskuussa on keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärät ovat sekä kolmen kuukauden jaksoilla että yksittäisten kuukausien osalta lähellä tavanomaista, joskin Etelä- ja Keski-Suomessa on pieniä viitteitä keskimääräistä kuivemmasta säästä. 

Italian ilmatieteen laitos: Kesä- ja heinäkuu tavanomaisia, elokuussa keskimääräistä lämpimämpää

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan kesä-elokuussa koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää, joskaan varmuus ei ole kovin suuri. Heinä-syyskuussa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa jonkin verran. Yksittäisistä kuukausista kesäkuu ja heinäkuu ovat tavanomaisia lähes koko maassa, mutta elokuussa koko Suomessa näyttäisi olevan keskimääräistä lämpimämpää. Syyskuussa itäisimmässä ja pohjoisimmassa Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää, muualla täysin tavanomaista.

Sademäärät ovat sekä kolmen kuukauden jaksoilla että yksittäisten kuukausien osalta lähes tavanomaisia, joskin paikoin on pieniä viitteitä keskimääräistä kuivemmasta säästä. 

Saksan ilmatieteen laitos: Kesäkuu keskimääräistä viileämpi, sen jälkeen lämpenevää

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa kesä-elokuu on Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomainen. Ainoastaan Perämeren ympärillä voi olla keskimääräistä viileämpää. Heinä-syyskuussa Järvi-Suomessa ja Itä-Suomessa sekä varsinkin Lapissa voi olla keskimääräistä lämpimämpää, muualla tavanomaista. Yksittäisistä kuukausista kesäkuu on ennusteen mukaan lähes koko Suomessa keskimääräistä viileämpi. Vain etelärannikolla saattaa olla tavanomaisia lämpötiloja. Heinäkuussa länsirannikkoa lukuun ottamatta saattaa olla keskimääräistä lämpimämpää. Elokuussa vain Lapissa on keskimääräistä lämpimämpää. Syyskuussa koko Suomessa on jälleen keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden jaksoilla sekä yksittäisten kuukausien osalta sademäärät ovat tavanomaisia tai mahdollisesti vähän keskimääräistä suurempia.

ECMWF: Täysin tavanomainen kesä

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että kesä-elokuu ja heinä-syyskuu ovat koko Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia, samoin yksittäiset kuukaudet. Perämeren alueella on mahdollisuus jopa keskimääräistä viileämpään säähän. Vasta syyskuussa aivan pohjoisimmassa ja eteläisimmässä Suomessa on pieniä viitteitä keskimääräistä lämpimämmästä säästä.

Sekä kolmen kuukauden jaksojen että yksittäisten kuukausien sademäärät ovat tavanomaisia. Jos jotakin poikkeamaa ilmenee, todennäköisemmin on keskimääräistä sateisempaa kuin kuivempaa. 

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Japanin ilmatieteen laitos: Kesä keskimäärin tavanomainen, mutta kesäkuussa sateista ja syyskuussa lämmintä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että lämpötilat ovat Suomessa tavanomaisia kolmen kuukauden jaksoilla kesä-elokuu ja heinä-syyskuu. Kesäkuussa Suomessa on rannikkoja ja Länsi-Lappia lukuun ottamatta keskimääräistä viileämpää. Heinä- ja elokuu ovat lämpötiloiltaan tavanomaisia, syyskuu keskimääräistä lämpimämpi.

Kolmen kuukauden sademäärät ovat lähellä tavanomaista, mutta yksittäisistä kuukausista kesäkuu on keskimääräistä sateisempi.

Copernicus Climate Change Service: Tavanomainen kesä, loppukesää kohti lämpenevää

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien yhdistelmä arvioi sekä kesä-elokuun että heinä-syyskuun olevan koko Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia, joskin kesä-elokuussa varmuus on vielä kovin pieni. Yksittäisistä kuukausista kesäkuu ja heinäkuu ovat lämpötiloiltaan tavanomaisia, elokuu ja syyskuu keskimääräistä lämpimämpiä. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Lue tästä juhannusaaton 2023 sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi puolipilvistä säätä, ylimmillään +19 asteen lämpötiloja. Myös Metcheckin ennuste näyttää puolipilvistä, +17 asteen lämpötilaa. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso, joillakin tutkimuslaitoksilla myös kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. 

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa kesästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen helteistä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan vertailukautta 1991-2020. IRI käyttää vertailukautta 1991-2020 myös vuodenaikaisennusteissaan. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi kuitenkin on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?




torstai 13. huhtikuuta 2023

Professori Ilari E. Sääksjärvi tänään Kouvolan Yhteislyseossa: "Luontokadon pysäyttäminen on elämän suojelua"

Kouvolan Yhteislyseossa kävi tänään pitämässä Studia Generalia -luennon monitieteistä tutkimusta tekevä biologi suoraan maailman huipulta, Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön professori Ilari E. Sääksjärvi, joka on tunnettu Amazonian ja biodiversiteetin tutkijana. Tämä blogikirjoitukseni referoi Sääksjärven luentoa, josta myös opiskelijat innostuivat suuresti. Yleisökysymyksiä tulikin poikkeuksellisen paljon.

Professori Ilari E. Sääksjärven luento Kouvolan Yhteislyseossa: Tuntematon maa - luontokato etenee

Sekä luontokato että ilmastonmuutos uhkaavat lajeja

Maailman talousfoorumi nosti viime vuonna luontokadon ilmastonmuutoksen rinnalle tulevaisuuden suurimpien uhkatekijöiden joukkoon. Luontokato tai luonnon köyhtyminen kuitenkin alkoi jo muutamia satoja vuosia sitten. Pahimmillaan seuraavien vuosikymmenten aikana voi kuolla sukupuuttoon miljoonia lajeja, jolloin kyseessä olisi maailmanhistorian kuudes massa- eli joukkosukupuutto. Ilari E. Sääksjärven mukaan kuudes massasukupuutto onkin käynnistymässä kovaa vauhtia.

Ilmastonmuutos ja monet muut tekijät yhdessä aiheuttavat luontokatoa. Esimerkiksi Lapissa luontokato voi vaikuttaa näkyvästi, kun vaikkapa tiettyjen lajien kannalta tärkeät lumenviipymäalueet vähenevät tunturien rinteiltä. Suomessa elävistä vajaasta 50 000 lajista on arvioitu reilut 22 000 lajia, joista noin 12 prosenttia on uhanalaisia. Valitettavasti uhanalaisten lajien osuus on kasvussa.

Myös luonnolliset tekijät, esimerkiksi sattuma ja lajien muuttuminen evoluutiossa, aiheuttavat sukupuuttoja. Meteoriitit, luonnolliset ilmaston vaihtelut ja merenpinnan korkeuden muutokset ovat vaikuttaneet siihen, että arviolta 99 prosenttia lajeista on hävinnyt maapallon historian aikana. Taustasukupuuttojen eli luonnollisten sukupuuttojen nopeus on kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvin hidas, vaikka ajoittain on ollut isoja massasukupuuttoja. Ihmiskunta on kiihdyttänyt sukupuuttonopeuden mahdollisesti tuhatkertaiseksi luonnolliseen verrattuna.

Maapallolla elävistä lajeista tunnetaan ehkä vain pieni osa, joten uusia lajeja löydetään jatkuvasti

Sääksjärvi esitteli esimerkiksi vasta pari viikkoa sitten löydetyn uuden lajin.

Jotta luontokatoa voidaan seurata, täytyy tietää nykyisin elävät lajit. Maapallolla kuitenkin riittää edelleen biologeille hyvin paljon tutkittavaa. Arviot maapallolla elävien lajien määrästä vaihtelevat kolmesta miljoonasta 200 miljoonaan. Ehkä noin 80 prosenttia maapallon lajeista on tieteelle edelleen tuntemattomia. Vaikka valtaosa tuntemattomista lajeista on esimerkiksi hyönteisiä ja hämähäkkejä, vuosittain löydetään myös uusia nisäkäslajeja.

Kouvolastakin pääsee Sääksjärven mukaan 24 tunnissa matkustamaan sellaiselle alueelle, josta voi löytää päivittäin tieteelle aiemmin tuntemattomia lajeja. Niitä löytyy myös jokaisella Sääksjärven johtaman tutkimusryhmän matkalla Amazonian alueelta. Joka vuosi Turun yliopiston biologit löytävät, kuvailevat ja nimeävät keskimäärin sata tieteelle aiemmin tuntematonta lajia. 

Sademetsiä tuhoavat monet eri tekijät

Erityisen paljon lajeja on Andien vuoriston ja Amazonin sademetsän välisellä vaihettumisvyöhykkeellä, joka on leveydeltään muutamia satoja kilometrejä. Sademetsässä voi olla yhden hehtaarin alueella jopa 300-400 eri puulajia. Käytännössä jokainen ympärillä näkyvä puu saattaa olla eri lajia. 

Myös Amazonin sademetsässä luontokato on kuitenkin edennyt. Kun Sääksjärvi aloitti koulutaipaleensa vuonna 1983, Amazonia oli käytännössä vielä koskematon. Nyt 15 prosenttia alueen sademetsistä on hävitetty. Sademetsiä tuhotaan esimerkiksi soijapapuviljelmien tieltä, kun suuret määrät soijaa tarvitaan lihakarjan rehuksi. Myös huumeidentuotanto, kultakaivokset ja suuret infrastruktuurihankkeet, esimerkiksi isot tiet, uhkaavat sademetsiä. Sademetsien puita kaadetaan myös raaka-aineeksi. Keskusteluissa todettiin, että huonekalujen lisäksi esimerkiksi viulujen jousissa saatetaan käyttää sademetsäpuuta.

Tutkimusretket sademetsissä ovat hyvin mielenkiintoisia

Pisimmillään Sääksjärven tutkimusryhmäläiset saattavat viettää maastossa 2-3 kuukautta. Sääksjärvi ei kuitenkaan pidä sademetsässä liikkumista vaarallisena, koska vaaralliset eläimet pyrkivät välttelemään ihmistä. Esimerkiksi myrkkykäärmeitä näkee harvoin. Tutkimusmatkoilla vaarallisin laji onkin ihminen, koska matkoilla joutuu vierailemaan myös suurkaupungeissa, joissa saattaa olla hyvinkin vaarallisia alueita. Jos ihmistä ei lasketa mukaan, vaarallisimpia eläimiä lienevät esimerkiksi malariaa ja denguekuumetta levittävät hyttyset.

Tutkimushankkeita varten tarvitaan monenlaisia lupia, esimerkiksi lupia maastotyöskentelyyn, näytteiden keräämiseen ja näytteiden maastavientiin. Usein luvat edellyttävät yhteistyötä paikallisen väestön kanssa, mitä Sääksjärvi pitää erittäin hyvänä asiana. Turkuunkin on otettu perulaisia opiskelijoita, ja jo tutkittuja näytteitä voidaan palauttaa takaisin Etelä-Amerikkaan. 

Amazonin alueella elää useita alkuperäiskansoja ja siellä puhutaan noin 300 eri kieltä. Sääksjärvi on myös asunut alkuperäiskansan luona, ja uusia lajeja on myös nimetty eri heimojen mukaan kunnianosoituksena alkuperäiskansoja kohtaan. 

Mitä biodiversiteetti, luontokato ja kuudes sukupuuttoaalto tarkoittavat?

Kuvassa oleva samettihämähäkki Loureedia phoenixi löydettiin vuonna 2020 Iranista. Tieteellisen nimen lajiosa viittaa Joker-elokuvan pääosan esittäjään Joaquin Phoenixiin, joka on puhunut luontokadon estämisen tärkeydestä. Hämähäkin kuviointi muistuttaa elokuvan Jokeri-hahmon kasvonaamiota.


Sääksjärvi ja ekologian professori Janne S. Kotiaho määrittelevät, että biodiversiteetti eli elonkirjo eli luonnon monimuotoisuus tarkoittaa elämää sen kaikissa eri ilmenemismuodoissa. Kun ihminen toiminnallaan hävittää elämää, luonto köyhtyy ja aiheutuu luontokatoa eli luonnon köyhtymistä. Järjestelmällinen ihmisen aiheuttama luontokato on johtanut siihen, että puhutaan biodiversiteettikriisistä, joka hoitamattomana johtaa kuudenteen massasuku­puuttoon. Luontokatoa aiheuttavat 1) elinympäristöjen muutokset, 2) eliölajien suora hyödyntäminen, 3) ilmastonmuutos, 4) saasteet ja roskaantuminen sekä 5) uusille alueille ihmisen mukana leviävät vieraslajit.

Biodiversiteetin suojelu ja luontokadon pysäyttäminen vaativat monitieteistä yhteistyötä

Biodiversiteetti ei ole ainoastaan biologiaa, vaan biodiversiteettitutkimusta tekevät nykyisin myös kauppatieteilijät, taloustieteilijät, yhteiskuntatieteilijät, ruokajärjestelmän tutkijat, matkailututkijat ja monen muun eri alan edustajat. Biologi voi kyllä kertoa faktat luontokadon etenemisestä, mutta muiden alojen edustajia tarvitaan, kun halutaan selvittää luontokadon seurauksia ja mahdollisuuksia vaikuttaa luontokadon pysäyttämiseen. Tarvitaan myös johtajuuden muokkaamista eri tasoilla.  

Biodiversiteetin suojelu ja luontokadon estäminen ovat äärimmäisen tärkeitä asioita. Ihmislajin talous ja terveys perustuvat hyvin toimivaan luontoon, luonnon tuottamiin ekosysteemipalveluihin. Biodiversiteetti on tärkeää esimerkiksi yhteiskunnan vakauden, huoltovarmuuden ja koko ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta. Luontokato lisää esimerkiksi pandemioita ja ympäristöpakolaisuutta.

Sääksjärveä pelottaa eniten luontokadon nopeus ja se, ettei luontokatoa ole toistaiseksi onnistuttu pysäyttämään millään maapallon alueella. Tavoitteena kuitenkin on pysäyttää luontokato jo vuoteen 2030 mennessä. Peloista huolimatta Sääksjärvi pitää tätä Suomessakin realistisena mahdollisuutena ja haluaa uskoa luontokadon pysäyttämiseen, vaikka luontokato on edelleen kiihtymisvaiheessa. Kaikki tarpeellinen tieto luontokadon syistä ja tarvittavista toimenpiteistä on kuitenkin olemassa. Täytyy vain saada aikaiseksi konkreettisia tekoja eri tasoilla. Siksi biodiversiteettitutkimukseen tarvitaan monitieteellistä työtä.

Luontokato pystytään pysäyttämään jopa tällä vuosikymmenellä

Järjestelmätason muutosten lisäksi jokainen voi vaikuttaa asiaan omilla teoillaan. Metsänomistajilta ei voi vaatia koko metsän jättämistä luonnontilaiseksi, mutta joitakin alueita metsästä voisi jättää käsittelemättä. Omakotitaloissa asuvat puolestaan voivat jättää osan tontista luonnontilaiseksi alueeksi, perustaa kukkaniittyjä ja hankkia hyönteishotelleja.

Keskeistä on torjua luontokatoa ja ilmastonmuutosta yhdessä. Tavoitteena tulee olla luonnon kokonaisheikentymättömyys, luonnonvarojen käytön kestävyys, luontoa säästävä yhteiskuntarakenne, globaali vastuu ja biodiversiteettiymmärryksen lisääminen. Parhaimmillaan positiiviset esimerkit yhteiskunnallisesta ja poliittisesta toiminnasta ympäristön hyväksi luovat toivoa ja voimaannuttavat. Erityisen tärkeää kuitenkin olisi nykyaikanakin muistaa puolin ja toisin kunnioittava keskustelu sekä kuuntelu.

Sääksjärvi päätti esityksensä tärkeään viestiin: "Luontokadon pysäyttäminen on elämän suojelua." 

Lisätietoja

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö

BIODIFUL-tutkimushanke

Suomen Luontopaneeli

Lue myös nämä

Mikä ihme on amazopeikkus ja miksi tutkija nimesi loispistiäisen Johanna-vaimonsa mukaan?

Turun yliopiston tutkijat kuvasivat tänä vuonna noin 70 uutta eläinlajia: Hauskoja tieteellisiä nimiä julkisuuden henkilöiden mukaan!

Jälleen uusi eläinlaji nimettiin suomalaisen tutkijan mukaan

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?




Aiempia vierailijoita Kouvolan Yhteislyseossa



Ruokavalintojen merkitys ympäristön hyvinvoinnin kannalta kasvaa koko ajan






lauantai 4. maaliskuuta 2023

Suomen vuoden 2023 ylikulutuspäivä on 31. maaliskuuta: suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 4,1 maapalloa

Esimerkkejä eri valtioiden vuoden 2023 ylikulutuspäivistä. Päivämäärät kertovat, milloin maapallon kyky tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä olisi tämän vuoden osalta kulutettu loppuun, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kyseisen valtion elintasolla. Credit: Earth Overshoot Day.


Suomen vuoden 2023 ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä osuu maaliskuun lopulle. "Tarkka" päivämäärä on 31. maaliskuuta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät suomalaisten elintasolla, tänä vuonna olisi kulutettu uusiutuvia luonnonvaroja jo maaliskuun lopussa yhtä paljon kuin maapallo ehtii tuottaa koko tämän vuoden aikana (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden eläisimme tavallaan velaksi luonnolle ja kuluttaisimme edellisten vuosien säästöjä.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (biokapasiteetti / ihmisten ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 4,1 maapalloa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät vastaavasti. Suomi on kuitenkin sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Suomessa biokapasiteetti (12,1 globaalihehtaaria/asukas) on lähes kaksinkertainen kulutuksen ekologiseen jalanjälkeemme (6,4 globaalihehtaaria/asukas) verrattuna. Asukasta kohden laskettuna Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Suomen ekologinen ylijäämä on 5,7 globaalihehtaaria/asukas. Suomalaisten kulutuksen riittäisi siis kattamaan noin puolet oman maamme pinta-alasta, joten tavallaan Suomella ei olekaan ylikulutuspäivää lainkaan. Kyse on vain siitä, että maapallon kantokyky ylitettäisiin jo maalis-huhtikuun vaihteessa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät yhtä yltäkylläisesti kuin suomalaiset. Suomalaisten suurin yksittäinen syy korkeaan kulutuksen ekologiseen jalanjälkeen ovat kasvihuonekaasupäästöt, joiden sitomiseen tarvitaan 4,1 globaalihehtaaria/suomalainen.

Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden. Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2022 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network.


Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia

Ville Lähde kirjoittaa osuvaa kritiikkiä ylikulutuspäivästä:

"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet

keskiviikko 8. helmikuuta 2023

Luontomies Juha Kauppinen kertoi Kouvolan Yhteislyseossa luonnon monimuotoisuuden merkityksestä

Luontomiehenä tunnettu biologi, palkittu kirjailija ja toimittaja Juha Kauppinen kävi tänään Kouvolan Yhteislyseossa kertomassa luonnon monimuotoisuudesta ja sen merkityksestä. Tähän olen poiminut esityksestä muutaman pääpointin.

Suomessa elää noin 48 000 lajia. Varmuudella tiedetään, että ainakin 312 lajia on hävinnyt.

Noin puolet Suomen lajeista on metsien lajeja. Siksi tarpeeksi laajojen yhtenäisten metsäalueiden suojelu on tärkeää, vaikka metsää myös hakataan ja käytetään. Esimerkiksi kuukkeli on yhtenäisten metsäalueiden lintu, joka liikkuu melko pienellä reviirialueella. Nykyään kuukkeli mielletään usein Lapin linnuksi, mutta aiemmin sitä tavattiin yleisesti koko Suomessa aivan etelärannikolle asti. Pelkkä kuukkelin pesimäpuiden suojelu ei riitä. Jos kuukkelin reviirillä tehdään avohakkuita, kuukkeli joutuu helposti omien petojensa saaliiksi.

Luonnonmetsässä ei oikeastaan pysty sanomaan metsän ikää, koska siellä on jatkuvasti kaikenikäisiä puita. Kauppinen tervehtiikin ilolla sitä, että jatkuva kasvatus, joka on metsänhoitoa ilman avohakkuita, sallittiin metsälaissa vuonna 2014. Mitä monimuotoisempia metsät ovat, sitä paremmin ne kestävät esimerkiksi ilmastonmuutoksen seurauksena Suomeen leviäviä uusia tuhohyönteisiä. 

Monet lajit ovat hyvin riippuvaisia toisistaan. Esimerkiksi perhoset tarvitsevat tiettyjä kasveja. Jos keltamaite, ruusuruoho ja karvaskallioinen katoavat joltakin alueelta, menetetään myös 22 perhoslajia. Maapallon luontokato etenee tällaisten paikallisten lajien häviämisten kautta. Kauppinen haastaakin ihmiset perustamaan esimerkiksi pihoille luonnonkukkaniittyjä.

Kauppisen mukaan monimuotoisuus on elämän syvintä olemusta. Hän päätti esityksensä tärkeään sitaattiin: "Suuri monimuotoisuus tuo ekosysteemeille vakautta. – – Monimuotoisuus on kriittisen tärkeätä ekosysteemien pitkäaikaiselle kestävyydelle ympäristön muuttuessa." (Loreau, M. & de Mazancourt, C. 2013)

Lue myös nämä (aiempia vierailijoita koulussamme)


Ruokavalintojen merkitys ympäristön hyvinvoinnin kannalta kasvaa koko ajan






torstai 12. tammikuuta 2023

Säävuosi 2022: Ennätyslämmintä 850 miljoonan ihmisen elinalueella, Euroopassa pahimpia kuivuuksia 500 vuoteen, Etelämantereella lämpötilapoikkeaman maailmanennätys

Vuosi 2022 oli yksi mittaushistorian lämpimimmistä viilentävästä La Niña -ilmiöstä huolimatta
  
Globaali keskilämpötila vuosina 1850-2022 verrattuna esiteolliseen aikaan (1850-1900). Punaiset pisteet osoittavat yksittäisten vuosien keskilämpötilan ja harmaat pylväät sen 95 prosentin luottamusvälin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla. Credit: Berkeley Earth. License: CC BY-NC 4.0.

Berkeley Earth ja Columbia Universityn Earth Institute (James Hansen, Makiko Sato ja Reto Ruedy) julkaisivat tänään yhteenvedot vuoden 2022 säästä eri puolilla maapalloa. Molempien tutkimuslaitosten mukaan vuosi 2022 oli globaalisti mittaushistorian viidenneksi tai kuudenneksi lämpimin vuosi. Berkeley Earthin mukaan vuosi oli 1,24 ± 0,03 celsiusastetta esiteollista aikaa (vuodet 1850-1900) lämpimämpi ja Earth Instituten mukaan 1,16 astetta vertailuajanjaksoa 1880-1920 lämpimämpi. Kesäkuu 2022 oli koko mittaushistorian lämpimin kesäkuu.

Nasan kolme tuntia sitten julkaisemien tietojen mukaan vuosi 2022 oli globaalisti mittaishistorian viidenneksi lämpimin, 0,89 celsiusastetta lämpimämpi kuin vertailukausi 1951-1980 ja 1,11 astetta lämpimämpi kuin esiteollinen aika. Nasa huomauttaa, että vuoden 2022 lämpimyys oli erityisen merkittävää siksi, että se oli kolmas peräkkäinen luontaisesti viilentävän La Niña -ilmiön vuosi. Nasan mukaan lämpeneminen näkyy erityisen voimakkaasti arktisella alueella, jonka lämpötila kohoaa neljä kertaa niin nopeasti kuin muualla maapallolla.

Myös NOAA julkaisi oman raporttinsa tänään. Sen mukaan vuosi 2022 oli mittaushistorian kuudenneksi lämpimin. NOAA:n tilastoissa kyseessä oli 46. peräkkäinen vuosi, jolloin globaali keskilämpötila oli 1900-luvun keskiarvoa korkeampi. Vuodesta 1977 lähtien kaikki vuodet ovat siis olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä. Ensimmäinen koko globaalin mittaushistorian ennätyslämmin vuosi tällä vuosisadalla oli 2005. Nyt se on enää mittaushistorian 11. lämpimin vuosi. Euroopassa ja Aasiassa vuosi 2022 oli mittaushistorian toiseksi lämpimin.

Vuosi 2022 oli ennätyslämmin 850 miljoonan ihmisen elinalueella eikä missään ollut ennätyskylmää

Maapallon eri alueiden lämpötilat vuonna 2022 verrattuna 1900-luvun keskiarvoon. Keskimääräistä lämpimämpää oli suurimmalla osalla maa- ja merialueista. Monin paikoin oli jopa ennätyslämmintä. Keskimääräistä kylmempää oli hyvin harvoilla alueilla, lähinnä Tyynellä valtamerellä, jossa vaikutti La Niña. Ennätyskylmää ei ollut millään maa- tai merialueella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, Monthly Global Climate Report for Annual 2022, published online January 2023, retrieved on January 12, 2023.


Berkeley Earthin mukaan vuonna 2022 maapallon pinta-alasta 88 % oli selvästi vertailukauden 1951-1980 keskiarvoa lämpimämpää, 7 % lämpötiloiltaan vertailukautta vastaavaa ja vain 5 % selvästi vertailukautta viileämpää. Maapallon pinta-alasta 8,5 % koki paikallisesti koko mittaushistorian lämpimimmän vuoden. Tuolla alueella elää 850 miljoonaa ihmistä. Ennätyskylmää ei ollut missään. Vuoden keskilämpötilaennätys tehtiin 28 valtiossa: Afganistan, Andorra, Belgia, Bosnia-Hertsegovina, Espanja, Fidži, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Kiina, Kirgisia, Kroatia, Liechtenstein, Luxemburg, Malta, Marokko, Monaco, Papua-Uusi-Guinea, Portugali, Ranska, Saksa, San Marino, Sveitsi, Tadžikistan, Tonga, Tunisia, Uusi-Seelanti ja Vanuatu.

Maa-alueet lämpenevät keskimäärin kaksi kertaa nopeasti kuin valtameret. Esiteolliseen aikaan 1850-1900 verrattuna maa-alueet olivat viime vuonna 1,70 ± 0,04 astetta lämpimämpiä ja valtamerten jäätön pintaosa 0,86 ± 0,04 astetta lämpimämpi. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla. Credit: Berkeley Earth. License: CC BY-NC 4.0.

Viimeisimmät yhdeksän vuotta ovat olleet koko mittaushistorian lämpimimmät vuodet

Sekä Berkeley Earthin, Columbia Universityn että Nasan mukaan yhdeksän viimeisintä vuotta (2014-2022) ovat olleet koko mittaushistorian yhdeksän lämpimintä vuotta. Erityisesti kahdeksan viimeisintä vuotta erottuvat selvästi aikaisempia vuosia lämpimämpinä. Tämä kertoo pitkäaikaisesta lämpenemistrendistä, joka on huomattavasti merkittävämpi asia kuin yksittäisten vuosien tarkka sijoitus lämpötilatilastoissa.

Nasan mukaan globaali pintalämpötila on kohonnut vuodesta 1880 nykypäivään keskimäärin 0,08 astetta vuosikymmenessä. Vuosina 1981-2022 lämpötilan nousu on kuitenkin ollut yli kaksinkertaista, keskimäärin 0,18 astetta vuosikymmenessä.

Länsi-Euroopassa oli kesällä 2022 vakava helleaalto ja yksi pahimmista kuivuuksista 500 vuoteen

Euroopassa vuosi 2022 oli mittaushistorian toiseksi lämpimin. Punaiset pisteet osoittavat keskilämpötilan vuosina 1850-2022 verrattuna esiteolliseen aikaan (1850-1900) ja harmaat pylväät vuosien keskilämpötilojen 95 prosentin luottamusvälin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla. Credit: Berkeley Earth. License: CC BY-NC 4.0.


Länsi-Eurooppaa koetteli kesällä 2022 merkittävä helleaalto ja yksi pahimmista kuivuuksista 500 vuoteen. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa ylitettiin ensimmäistä kertaa 40 asteen raja (40,3 astetta 19. heinäkuuta), mikä olisi käytännössä mahdotonta ilman ilmastonmuutosta. Koko Euroopassa keskimäärin vuosi 2022 oli mittaushistorian toiseksi lämpimin. Euroopassa kesän helleaaltojen arvioidaan aiheuttaneen 26 000 ennenaikaista kuolemaa. Tarkkaa lukuarvoa on kuitenkin mahdotonta sanoa. Pelkästään heinäkuussa kuolemia oli 53 000 enemmän kuin heinäkuiden 2016-2019 keskiarvo, mutta ylikuolleisuutta selittävät muutkin syyt kuin helle. 

Etelämantereella tehtiin uusi maailmanennätys: yhtenä päivänä 38,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää

Maaliskuun 2022 lämpöaallossa Etelämantereen Vostok-sääasemalla oli jopa 38,5 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla. Credit: Berkeley Earth. License: CC BY-NC 4.0.

Yksi vuoden 2022 merkittävimmistä säätapahtumista oli Etelämantereen lämpöaalto maaliskuussa. Esimerkiksi 18. maaliskuuta Vostok-sääasemalla mitattu lämpötila oli 38,5 celsiusastetta kyseisen päivämäärän pitkäaikaista keskiarvoa korkeampi. Tämä lienee keskiarvoon verrattuna suurin päiväkohtainen poikkeama, mitä millään sääasemalla missään koko maapallolla on milloinkaan mitattu. 

Lähteet

Berkeley Earth: 2022 Was Fifth Warmest Year Since 1850, Press Release January 12, 2023

Berkeley Earth: Global Temperature Report for 2022, January 12, 2023 by Robert Rohde

James Hansen, Makiko Sato & Reto Ruedy, January 12, 2023

NASA: NASA Says 2022 Fifth Warmest Year on Record, Warming Trend Continues

NOAA: 2022 was world's 6th-warmest year on record

NOAA: Annual 2022 Global Climate Report

NOAA: Assessing the Global Climate in 2022

Lue myös tämä

Kahdeksan viimeisintä vuotta mittaushistorian selvästi lämpimimmät vuodet ja yli asteen esiteollista aikaa lämpimämpiä