Lentääkö vai eikö lentää: Ilmastosynnitön heittäköön ensimmäisen kiven

Bitcoin ja kolme muuta suurinta digitaalista virtuaalivaluuttaa tuottivat kahden viime vuoden aikana jopa 15 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Kuinka paljon tämä on lentoliikenteen päästöihin verrattuna? Miten lentoliikenteen päästöjä voisi vähentää? Lentoreittien optimoinnin ja kehittyneemmän teknologian ansiosta esimerkiksi Finnairin Tokion-lennon päästöt ovat matkustajaa kohden enää alle neljäsosa vuoden 1985 tasosta. Matkustajatkin voivat itse vaikuttaa. Jos jokainen Finnairin matkustaja jättäisi matkatavaroistaan pois yhden kilogramman jokaisella lennollaan vuoden aikana, tämä säästäisi noin 1,2 miljoonaa kilogrammaa polttoainetta, mikä vastaa noin 20 Tokion-lentoa! Ensi vuodesta alkaen Finnair myös tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden tukea rahallisesti biopolttoaineen käyttöä ja hiilinieluhankkeita. Onko lentomatkan päästökompensaatio pelkkää anekauppaa? Tekeekö lentävä vegaani vai Suomessa pysyvä lihansyöjä enemmän syntiä? Miksi poliittiset päätökset pakottavat lennättelemään tax free -tuotteita ympäri maapalloa? Tässä blogipostauksessa etsin vastauksia ja nostan esiin lisää kysymyksiä.

Kuva: Pixabay.com. Lisenssi: CC0.

Ilmastoahdistusta ja painajaisia

"Hyvää päivää! Täällä puhuu lentokoneen kapteeni. Polttoaineemme riittää vain alkumatkaan, mutta teknikot yrittävät ratkoa ongelmaa lennon aikana. Mukavaa ja rentouttavaa matkaa..." Onko lentomatkailun aiheuttamiin päästöihin suhtauduttu vastaavalla asenteella?

Itse herään toistuvasti painajaiseen, jossa istun lentokoneessa. Ei, lentokone ei putoa. Se vain lentää, lentää, lentää ja tuottaa hiilijalanjälkeä.

Kotimaisten kielten keskus valitsi ilmastoahdistuksen lokakuun sanaksi: "Yhdestä Thaimaan-lennosta pöllähtää ilmakehään saman verran hiilidioksidia kuin kahdeksan vuoden naudanlihan syönnistä. Samoan saaren rannikolla vedenraja on paikoin hivuttautunut jo 50 metriä sisämaahan. Joko ahdistaa? Et suinkaan ole ainoa. Ilmastoahdistus, pelko ja huoli ilmastonmuutoksesta, on kaapannut valveutuvat kansalaiset kouriinsa. Se näkyy ja tuntuu kuten mikä tahansa ahdistus: oireet voivat vaihdella esimerkiksi alakulosta unettomuuteen."

Painajaisestani huolimatta en tunne kokevani varsinaista ilmastoahdistusta. Mielestäni ilmastoahdistus on jo inflaation kokenut muotisana, jota käytetään turhankin herkästi. Olen kyllä erittäin huolestunut ilmastonmuutoksesta, kuten valveutuneet kansalaiset yleensäkin. "Oikea" ilmastoahdistus vaatii kuitenkin mielestäni jokapäiväistä elämää häiritseviä fyysisisiä tai psyykkisiä oireita.

Lento Thaimaahan sulattaa arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä matkustajaa kohden, enkä edes tammeksi muuttumalla saisi sidottua kaikkia hiilipäästöjäni

Kahden vuoden takainen kirjoitukseni "Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden" on yksi blogini luetuimmista (yli 12 000 lukukertaa) ja kommentoiduimmista kirjoituksista. Päivitin samoja tietoja tämän vuoden keväällä blogipostaukseeni "Vaikka muuttuisin tammeksi, en pystyisi sitomaan kaikkea lentomatkailussa tuottamaani hiilidioksidia". Tuohon taulukkooni Helsingistä lähtevien lentojen hiilidioksidipäästöistä ja arktisen merijään sulamisesta viitattiin keväällä myös TV1:n Perjantai-ohjelmassa, jossa käsiteltiin ilmastoahdistusta.

Ilmastonmuutokseen liittyvää syyllisyyden tunnetta tarvitaan jossakin määrin. Ilman pientä syyllisyyttä ei synny myöskään merkittävää toimintaa. Yltiöpositiiviset uutiset ilmastonmuutoksen hillinnän hyvästä edistymisestä vähentävät tutkimuksen mukaan ihmisten halua hillitä ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutoksesta onkin kerrottava rehellisesti, vähättelemättä ja liioittelematta. Tieto ei saa johtaa toivottomuuteen. Ilmastokasvatuksessa onkin tärkeää muistaa uusi, kokonaisvaltainen polkupyörämalli.

Onko lentävällä vegaanilla vai Suomessa pysyvällä naudanlihansyöjällä oikeus puhua ilmastonmuutoksesta?

Kuva: Pixabay.com. Lisenssi: CC0.

Kenellä on oikeus puhua ilmastonmuutoksen hillinnästä? Saako lentävä vegaani puhua asiasta? Vaarana tällaisessa kiistelyssä on se, että ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen kieltävästä ilmastodenialismista ajaudutaan ratkaisudenialismiin, jossa tekojen sijaan vain väitellään siitä, mitkä teot ovat oikeita ja onko henkilökohtaisilla valinnoilla edes merkitystä.

Ilta-Sanomat on kerännyt karuja faktoja: "Kasvisruoka ja sähköautot tuudittavat meidät harhaan – lentäminen on tavallisten suomalaisten ilmastotekojen oikea kipupiste. - - Ilmastoteoilla ostamme sosiaalista hyväksyntää ja puhdistamme omaatuntoamme. Niille on yhteistä se, että ne eivät vaadi meitä luopumaan paljosta. - - Otetaan esimerkki nelihenkisestä helsinkiläisestä perheestä. Kun se suuntaa ihan varmasti ansaitsemalleen lomalle Thaimaahan, vapautuu stratosfääriin noin 15 000 kiloa hiilidioksidipäästöjä. - - Keskimääräisellä suomalaisella henkilöautolla perhe voi ajaa 160 000 kilometriä, ennen kuin se on tuottanut saman kasvihuonekaasumäärän kuin Thaimaan-reissu. - - Yhden Phuketin lomalennon 3 576 kilon hiilipäästöllä keskivertosuomalainen syö naudanlihaa yhdeksän vuotta. - - 4–5 prosentin vuosivauhdilla kasvava lentomatkustaminen on nopeimmin kasvava hiilidioksidin lähde. - - Aasian lentoliikenne tarvitsee lähivuosina 240 000 uutta lentäjää tyydyttämään kasvavan liikenteen tarpeet."

Maaseudun tulevaisuuden artikkeli toteaa näin: "Lentävä kasvissyöjä kuormittaa ympäristöä yhtä paljon kuin Suomessa kahdeksan vuotta pysyvä naudanlihansyöjä. - - Helsingin ja Bangkokin välinen edestakainen lento tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä 3396 kiloa hiilidioksidiekvivalenttia, kun taas vuosittainen naudanlihan syöminen kuormittaa ympäristöä 420 kilolla kasvihuonekaasupäästöjä."

Toisaalta Helsingin Sanomat kertoo veganismin olevan lentämisen vähentämistä merkittävämpi ilmastoteko, mikäli katsotaan muitakin ympäristövaikutuksia kuin vain ilmastonmuutosta: "Vegaaniksi ryhtyminen on paljon isompi ympäristöteko kuin lentämisen vähentäminen. - - Lihan ja maitotuotteiden välttäminen on tärkein yksittäinen keino vähentää omaa ympäristökuormaansa. - - Tutkimus julkaistiin arvovaltaisessa Science-tiedelehdessä. - - Vegaaninen ruokavalio on todennäköisesti merkittävin yksittäinen keino vähentää vaikutustasi planeetta Maahan, ei vain kasvihuonekaasuja, vaan happamoitumista, rehevöitymistä sekä maan ja veden käyttöä. - - Tutkimuksen mukaan lihan ja maitotuotteiden tuotanto vie nykyisin yli 80 prosenttia maailman maatalousalasta ja aiheuttaa 60 prosenttia maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä. Lihasta ja maitotuotteista saadaan kuitenkin vain 18 prosenttia kaloreista ja 37 prosenttia proteiinista."

Sinänsä on mielenkiintoista vertailla lentämisen ja naudanlihan ympäristövaikutuksia. Todellisuudessa nämä eivät kuitenkaan ole vaihtoehtoja. On olemassa lentäviä naudansyöjiä, lentämättömiä naudansyöjiä, lentäviä vegaaneja ja lentämättömiä vegaaneja.

Jokin aika sitten lehdessä oli otsikko, jonka mukaan lentäminen mitätöi kasvisruokailun tuottamat päästösäästöt. Siksi lentävällä vegaanilla ei lehtiartikkelin mukaan olisi oikeutta puhua ilmastonmuutoksen haitallisuudesta. Olen täysin eri mieltä. Lentäminen ei mitätöi veganismin tuottamia päästösäästöjä. Totuushan on se, että kasvihuonekaasupäästöjä tulisi paljon enemmän, mikäli ihminen sekä söisi liharuokaa että lentäisi. Jokainen päästöjä vähentävä teko on arvostettava ja tärkeä, vaikka henkilö ei kaikissa valinnoissaan ottaisikaan ympäristöä huomioon. Sekin on jo hyvä asia, jos edes vähän vähentää sekä liharavintoa että lentämistä, vaikka ei luopuisi kummastakaan kokonaan. En yleensäkään kannata missään äärimmäistä fundamentaalisuutta.

Hiilijalanjälkeä, materiaalijalanjälkeä ja käytettyä energiaa on vaikea vertailla

Kuva: Pixabay.com. Lisenssi: CC0.

Ekologisimpien vaihtoehtojen vertailut ovat vaikeita myös siksi, että esimerkiksi lentomatkojen päästöistä eri päästölaskurit antavat hyvin erilaisia tietoja. Ratkaiseva ero kuljetetun rahdin huomioimisen lisäksi on esimerkiksi siinä, otetaanko huomioon vain hiilidioksidipäästöt vai kaikki päästöt hiilidioksidiekvivalentteina (kaikki kasvihuonevaikutukset otettu huomioon ja muutettu vastaamaan hiilidioksidin vaikutuksia). Hiilidioksidin lisäksi nimittäin lentämisestä syntyvät vesihöyry, metaani, metallit, rikkihappo, typpihappo, otsoni, palamattomat hiilivedyt ja niiden muodostamat pienhiukkaset vaikuttavat ilmastomuutokseen.

Lentämisen ilmastovaikutuksia painottava RFI (Radiative Forcing Index) eli säteilypakotekerroin on luku, jolla lennon hiilidioksidipäästöt kerrotaan, jotta kaikki päästöt ja päästöjen vaikutus lentokorkeudella saadaan paremmin otettua huomioon. RFI-kerroin vaihteleekin laskureissa yhden (pelkät hiilidioksidipäästöt) ja noin viiden välillä. Hiilidioksidilla on yhtä suuri lämmittävä vaikutus päästökorkeudesta riippumatta. Sen sijaan muut päästökaasut ja -hiukkaset reagoivat ilmakehässä monimutkaisella tavalla ja voivat lisätä tai vähentää lämmittävää vaikutusta. Suurinta epävarmuutta kokonaisvaikutusta arvioitaessa aiheuttaa se, ettei lentokoneen perässä näkyvien tiivistymisvanojen ja niiden vaikutuksesta muodostuvien Cirrus-pilvien vaikutusmekanismeja tunneta vielä kovinkaan hyvin. Tilanne on myös erilainen päivällä ja yöllä.

Lentopetroli eli kerosiini on ominaisuuksiltaan lähellä dieseliä. Yhdestä kilogrammasta kerosiinia syntyy palamisessa 3,16 kilogrammaa hiilidioksidia ja 1,3 kilogrammaa vesihöyryä. Finavian mukaan pitkä lento kuluttaa polttoainetta noin 3 litraa/matkustaja/100 km, jos kone on täynnä. Lyhemmällä matkalla suihkumatkustajakone kuluttaa polttoainetta noin 3-5 litraa/matkustaja/100 km, mikäli kone on täynnä. Kulutukset matkustajakilometriä kohden pienenevät jonkin verran, kun otetaan huomioon myös rahdin osuus polttoaineen kulutuksesta.

Ihmiskunnan kaikista toimista lentoliikenteen päästöjen osuus ilmakehän lämpenemisessä on Finavian mukaan nelisen prosenttia. Vaikutus on noin kaksinkertainen lentoliikenteen hiilidioksidipäästöosuuteen verrattuna. Arviosta puuttuu Cirrus-pilvien muodostumisen vaikutus, jota ei toistaiseksi tunneta kunnolla. On myös todella haastavaa suhteuttaa esimerkiksi liikenteen ja naudanlihantuotannon koko ketjun erilaisia ilmastovaikutuksia.

Eri liikennemuotojen vertailussa saadaan myös aivan erilaiset tulokset sen mukaan, tarkastellaanko hiilijalanjälkeä vai materiaalijalanjälkeä. Materiaalijalanjälki kertoo sen, kuinka monta kilogrammaa uusiutuvia ja uusiutumattomia luonnonvaroja jokin tuotettu tavara tai toiminto kuluttaa. Mukaan lasketaan myös maaperän eroosio. Sen sijaan vedenkulutusta ja saastumista ei tässä tarkastelussa oteta huomioon lainkaan. Suomen Kuvalehden julkaisemassa materiaalijalanjälkivertailussa yhden ihmisen kilomerin matka kulutti luonnonvaroja henkilöautolla 2,02 kilogrammaa, junalla 1,2 kilogrammaa, kotimaanlennolla 0,56 kilogrammaa, polkupyörällä 0,38 kilogrammaa, raitiovaunulla 0,36 kilogrammaa, linja-autolla 0,32 kilogrammaa, metrolla 0,29 kilogrammaa, laivalla 0,26 kilogrammaa, Euroopan-lennolla 0,11 kilogrammaa ja kaukolennolla 0,06 kilogrammaa.

Jos taas vertaillaan sitä, kuinka monta kaloria tarvitaan yhden gramman kuljettamiseen kilometrin matkalla, polkupyörä on joidenkin laskelmien mukaan perinteisistä liikennevälineistä tehokkain. Itse asiassa polkupyörä kuljettaa massaa niin tehokkaasti, että jopa kävelevä ihminen ja kävelevät tai lentävät eläimet (esimerkiksi hevonen, lohi, kolibri, hiiri, mehiläinen tai banaanikärpänen) kuluttavat enemmän. Uusista innovaatioista aurinkoenergialla toimiva Solar Impulse -lentokone kuitenkin saattaa voittaa jopa polkupyörän.

Millainen olisi oikeudenmukainen lentovero ja pitäisikö sen koskea Espanjaan lentelevää koiraa?

Hjallis Harkimo twiittasi ennen vihreiden puheenjohtavalintaa näin: "Vihreät haluaa lennot verolle, koska niissä kova hiilijalanjälki. Toinen on Afrikassa, toinen perheineen Japanissa." Pekka Haavisto oli tuolloin kehitysyhteistyö- ja rauhanneuvottelutehtävissä Afrikan sarvessa. Harkimo puolestaan neuvotteli taannoin Jokerit lentelemään jatkuvasti KHL-liigassa. Lieneekö kehitysyhteistyö vai urheilu oikeutetumpaa lentelyä? Joka tapauksessa kaikilla pitää olla oikeus kritisoida lentämistä, ellei kyseessä ole vain poliittinen heittolaukaus. Sitä paitsi urheilun ja urheilijoiden näkyvyys voi toimia myös merkittävänä ilmastonmuutostietoisuuden lisääjänä, hyvinä esimerkkeinä POW-liike ja Enni Rukajärvi.

Lentovero olisi täysin oikeutettu haittavero. Pitäisikö sen olla tasavero vai progressiivinen vero, joka olisi suhteutettu lipunostajan tulotasoon? Kaksinkertaista progressiota lienee syytä välttää, sillä eihän tuloveroa lukuun ottamatta mikään muukaan vero ole tällainen. Olisiko lentovero jo sellaisenaankin vain hyvätulotuloisiin kohdistuva vero, koska vähätuloiset tuskin lentelevät kovin paljon muutenkaan? Vai rajoittaisiko lentovero liikaa nimenomaan vähätuloisten mahdollisuuksia kokea maailmaa?

Ellei lentoverossa käytetä muunlaista progressiota, mielestäni ainakin kilometrikohtainen lentoveron määrä voisi kasvaa lentomatkan pidentyessä, jolloin se vaikuttaisi eniten haitallisimpiin kaukolentoihin ja varsinkin hyvätuloisten matkailuun. Oletukseni on siis se, että hyvätuloiset todennäköisemmin lentävät pidemmälle. Toisaalta todelliset lennon haittavaikutukset kilometriä kohden ovat suurimmat lyhyillä lennoilla, koska koneen nouseminen tuottaa paljon enemmän päästöjä kuin matkalento. Ehkä kaikkein järkevintä olisikin suhteuttaa lentoveron määrä esimerkiksi matkustajan henkilökohtaisiin viiden viimeisimmän vuoden aikana lennettyjen lentojen määrään.

Lentoveron tulisi koskea myös lemmikkieläimiä. Äskettäin lehdissä kerrottiin peräti 50 kertaa Espanjassa lomailleesta suomalaiskoirasta.

Jos jokainen Finnairin matkustaja jättäisi matkatavaroistaan pois yhden kilogramman, vuoden aikana päästösäästö vastaisi 20 Tokion-lentoa

Finnairin yhdensuuntaisten Helsinki-Tokio -lentojen konetyypit, keskimääräinen reitin pituus, keskimääräinen polttoaineen kulutus, keskimääräinen hyötykuorma, keskimääräinen polttoaineen kulutus hyötykuorman sataa kilogrammaa kohden ja keskimääräiset hiilidioksidipäästöt hyötykuorman sataa kilogrammaa kohden esimerkkivuosina. Hyötykuormaan sisältyvät matkustajat, posti ja muu rahti. Aikuisen matkustajan painoksi matkatavaroineen on arvioitu sata kilogrammaa. Lentokoneiden tehokkuus (polttoaineen käyttäminen ja hyötykuorman suuruus) on kehittynyt huomattavasti. Luvuissa näkyy myös lentoreitin muuttuminen. Aluksi Finnair lensi Tokioon pohjoisnavan yli. Nykyisin päästöt yhtä matkustajaa kohden ovat enää alle neljäsosa vuoden 1985 päästöistä. Lukujen lähde: Finnairin tilastot ja kestävän kehityksen johtaja Kati Ihamäki.

Vähintäänkin lentomatkailun jatkuva lisääntyminen olisi hyvä saada pysähtymään. Turun yliopiston ympäristöoikeuden professori Anne Kumpula havainnollistaa asiaa: "Kiinnostavaa on, että lentomatkailusta on tullut meille kipukynnys. Kun käytän ilmaisua meille, tarkoitan hyvin pientä joukkoa; vain alle 20 prosenttia maailman ihmisistä on lentänyt. - - Lentoliikenteen päästöt vastaavat noin kolmesta prosentista EU:n ja yli kahdesta prosentista globaaleista kasvihuonekaasupäästöistä. - - Lentoliikenteen odotetaan jopa kaksinkertaistuvan seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana (7,8 miljardia matkustajaa vuonna 2036). Kasvun vauhtia kuvaa se, että Suomessakin lentomatkustajien määrä on tänä vuonna kasvanut yli 11 prosentilla. Toiseksi lentoliikenne on pitkään ollut ilmastonmuutoksen vapaamatkustaja eivätkä lentolippujen hinnat heijasta lentojen aiheuttamia päästöjä. - - Lentoyhtiöillä on EU:n sisäisiä lentoja koskevat sitovat päästörajat. Jos päästökatto ylittyy, lentoyhtiön pitää ostaa päästöoikeuksia.  Päästökaupan hintaohjaus ei kuitenkaan toimi, koska päästöyksiköitä on jaettu enemmän kuin niille on ollut kysyntää. Päästökauppa ei siten näy lentolippujen hinnoissa eikä sen siis edes oleteta vaikuttavan kulutustottumuksiimme. - - Tavoitteena on, että vuodesta 2020 alkaen lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt eivät kasva verrattuna vuosien 2019–2020 päästöjen keskiarvoon. Jos – tai pikemminkin kun – päästöt uuden teknologian käyttöönotosta ja kestäviin vaihtoehtoisiin polttoaineisiin siirtymisestä huolimatta kasvavat, tulee lentoyhtiöiden maksaa rajan yli menevistä päästöistä. - - Sopimuksen on allekirjoittanut 78 valtiota, ja sen piirissä on 95 prosenttia maailman lentoliikenteestä."

Lentoliikenne toimialana on sitoutunut parantamaan polttoainetehokkuutta 1,5 prosenttia vuosittain ja puolittamaan lentojen kokonaispäästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Finnairin tavoitteena on vähentää päästöjä 17 prosenttia suhteutettuna tuotantoon vuodesta 2013 vuoden 2020 loppuun mennessä. Viime vuonna Finnairin tuotantoon suhteutetut hiilidioksidipäästöt vähenivät 6,7 prosenttia ja jaksolla 2009-2017 noin 20 prosenttia. Lentojen määrän lisääntyessä päästöt voivat kuitenkin kasvaa, vaikka tuotantoon suhteutetut päästöt vähenisivätkin. Onneksi Finnairin uudet Airbus A350 -koneet kuluttavat noin 25 prosenttia vähemmän polttoainetta kuin edeltäjänsä.

Finnairin kestävän kehityksen johtaja Kati Ihamäki kertoi minulle sähköpostitse seuraavaa: "Myös asiakkaat voivat vähentää lentopäästöjään järkevillä valinnoilla jopa 30 prosenttia (moderni laivasto, suorat reitit, tehokkaat kentät, liittymäliikenne, vähemmän matkatavaroita). Jos jokainen Finnairin matkustaja jättäisi matkatavaroistaan pois yhden kilogramman jokaisella lennollaan vuoden aikana, tämä säästäisi noin 1,2 miljoonaa kilogrammaa polttoainetta, mikä vastaa noin 20 Tokion-lentoa."

Seuraavalla lentomatkalla mietin entistäkin tarkemmin, mitä pakkaan mukaan. Ainakin vaihtokengät jäävät kotiin. Tähänkin asti periaatteena on kyllä ollut se, että kahden aikuisen matkatavarat täytyy mahtua yhteen matkalaukkuun, joka ei ylitä yksittäisen laukun painorajaa.

Lainsäädäntö pakottaa lentoyhtiöt lennättelemään tax free -tuotteita ympäri maailmaa

Kuva: Pixabay.com. Lisenssi: CC0.

Miten paljon turhaa kuormaa ja siten polttoaineen kulutusta aiheuttaakaan verottomien tax free -tuotteiden myynti lennoilla? Esimerkiksi Tokio-Helsinki -reitillä ostettavat tuotteet ovat lentäneet reittiä Helsinki-Tokio-Helsinki. Ihamäen mukaan tax free -tuotteet valitaan myynti huomioon ottaen ja kysynnän mukaan, mutta tuotteen fyysisellä koolla ja painolla on myös suuri merkitys. Koneessa myytävää in flight -myyntivalikoimaa on viime vuosina pienennetty ja kevennetty. Finnair optimoi kuljetettavien tax free -tuotteiden määrän lentokohteen ja asiakasprofiilien mukaisesti. Koneissa on myynnissä siis aiempaa rajoitetumpi valikoima tax free -tuotteita. Näin säästetään painoa lennoilla.

Finnairilla on tarjolla myös ennakkotilattavia duty free preorder -tuotteita, jotka toimitetaan lennolle vain tilauksesta, jolloin koneissa ei lennätä turhaa tavaraa. Finnair toimittaa joitakin tuotekategorioita myös suoraan kotiin kotimaan vähittäishinnoilla. Yhtiö panostaakin ennakkotilauskanavan kehittämiseen, jolloin asiakkaalle voidaan tarjota laajempi valikoima ja tuotteita kuljetetaan vain tarpeen mukaan.

Eikö takaisin Suomeen suuntautuvalla paluulennolla olisi järkevintä vain rahastaa tuotteet lennolla ja luovuttaa ne vasta Helsinki-Vantaan lentokentällä joko palvelupisteestä tai postin pakettiautomaatin tapaisesta noutopisteestä esimerkiksi numerokoodilla tai passitunnistautumisella? Näin myytäviä tuotteita ei tarvitsi turhaan lennätellä edestakaisin. Valitettavasti ostettujen tuotteiden tulee lainsäädännöllisistä syistä kulkea matkustajan mukana reitillä, eikä tax free -ostaminen maissa lennolta saavuttaessa ole mahdollista. Tähän on syynä EU:n ja Suomen tulli- ja verolainsäädäntö, joka koskee myös laivaliikennettä. Hei lainsäätäjät, eikö tätä kannattaisi kehittää myös ympäristönäkökohtien mukaan?

Dubain helteessä lasketellaan sisähallissa ja Suomen pakkasessa kylvetään trooppisen lämpimässä kylpylässä

Kuva: Pixabay.com. Lisenssi: CC0.

Arabiemiirikunnissa sijaitsevan sisälaskettelukeskus Ski Dubain pinta-ala on 22 500 neliömetriä. Päiväaikaan ilman lämpötila on -1 astetta ja lumen pintalämpötila -16 astetta. Joka yö tehdään 30 000 kilogrammaa uutta lunta, jolloin ilman lämpötila lasketaan -6 asteeseen. Vanha lumi viedään sulatusaltaaseen. Sisälaskettelukeskusta ympäröi kaksi eristyspaneelien kerrosta, joiden välissä on neljän metrin ilmatila. Keskimääräinen lämpötilaero sisälaskettelukeskuksen ja ulkoilman välillä on 32 astetta. Arvioiden mukaan sisälaskettelukeskuksen jäähdytys kuluttaa vuodessa sähköä noin 500–1000 MWh. Tekolumen tekeminen vedestä vie lisäksi vähintään 255 MWh. Ski Dubain energia tuotetaan pääasiassa maakaasulla, mistä tulee vuodessa vähintään 500 000 kilogrammaa kasvihuonekaasupäästöjä.

Ovatko Ski Dubain kasvihuonekaasupäästöt suuret? Koko vuoden päästöt vastaavat likimain sitä, että 900 ihmistä lennätettäisiin suihkukoneella Arabiemiraateista Alpeille ja takaisin. Mikäli laskettelu Ski Dubaissa vähentää rikkaiden dubailaisten laskettelumatkoja Alpeille, sisälaskettelukeskus auttaakin vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä. Käykö todellisuudessa kuitenkaan näin? Onko mahdollista, että Ski Dubai innostaa lasketteluharrastuksen pariin ja siten lisääkin myös lentoja Alpeille?

Dubaissa suunniteltiin myös jäähdytettyä uimarantaa, jossa hiekka olisi ollut viilennettyä. Tästä hankkeesta kuitenkin luovuttiin. Onko Suomessa vastaavaa tuhlailua? Ovatko terassien lämmittimet tai trooppisen lämpimät kylpylät lämpimine ulkoaltaineen Suomen kylmässä pakkastalvessa järkevää energiankäyttöä? Jälleen johtopäätöksiin vaikuttaa oleellisesti se, vähentääkö tällainen toiminta lentomatkoja ulkomaille vai ei.

Suomen kasvihuonekaasupäästöistä 68 prosenttia aiheutuu kotitalouksien kulutuksesta, joten yksilönkin valinnoilla on merkitystä

Tämän kirjoitukseni tarkoitus on herättää kysymyksiä ja osoittaa päästöjen vähentämisen monimutkaisuus. Toisaalta haluan tähdentää toiveikkuutta. Paljon hyvää on jo tehty. Jokainen voi valita joitakin keinoja, joilla henkilökohtaisessa elämässä pystyy vaikuttamaan asiaan. Roope Mokka on todennut viisaasti: "Ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää kulutusvalinnoilla, mutta ei ilmastonmuutosta voida pysäyttää ilman kulutusvalintojakaan. -- Tämähän ei ole mikään ympäristökysymys, vaan kysymys on siitä, minkälaista elämää meidän lapsien lapset elää, eloon jäämisestä ja elämän laadusta. -- Eihän tässä mitään ympäristöä suojella vaan ihmisiä." Myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö on tähdentänyt yksilöiden kulutusvalintojen merkitystä. Itsenäisyyspäivänä Linnan juhlienkin teemana ovat ilmasto ja ympäristö.

Jokainen suomalainen heittää keskimäärin peräti 13 kilogrammaa tekstiilejä pois vuodessa. Valtaosa muustakin kulutuksesta tapahtuu kotitalouksissa tai yksilöiden valintojen seurauksena. Koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä 72 prosenttia ja Suomen kasvihuonekaasupäästöistä 68 prosenttia aiheutuu kotitalouksien kulutuksesta. Työpaikoillakin henkilökohtaiset valinnat vaikuttavat. Toimistoissa jatkuvasti päällä olevien tuhannen tietokoneen sammuttaminen öiksi ja viikonlopuiksi vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä hiilidioksidiekvivalentteina laskettuna 108 000 kilogrammaa vuodessa. Myös pöytätietokoneen näyttö on syytä sammuttaa, koska pelkkä näyttö voi kuluttaa sähköä enemmän kuin yksi kannettava tietokone. Ruokavalintojen merkitys ympäristön hyvinvoinnin kannalta kasvaa koko ajan.

Kaiken kaikkiaan suomalainen voi pienentää hiilijalanjälkeään jopa 37 prosenttia arjen valinnoilla. Kahdeksalla ekologisella säästövinkillä voi säästää mikrosäästö- ja sijoitusstartup Uselessin työryhmän Ylelle tekemien laskelmien mukaan vuodessa 5 000 euroa ja 2 500 kilogrammaa hiilidioksidipäästöjä: "Kaikkein ympäristöystävällisin ja edullisin vaihtoehto on olla hankkimatta uutta tuotetta tai korvata se jollain vähäpäästöisemmällä. - - Jokainen säästetty euro säästää noin 500 grammaa kasvihuonekaasupäästöjä. Tällä on suuri vaikutus, sillä yksi hiilidioksidiekvivalenttikilo (kgCO2e) sulattaa arktista jäätä noin 15 kilon verran, kun asiaa tarkastellaan sadan vuoden aikaperspektiivillä. - - Mikäli kotitalous ei omista autoa, säästöä syntyy noin 6000 euroa vuodessa (3400 kgCO2e). Laskelmassa ei tosin ole huomioitu sitä, paljonko julkisen liikenteen liput maksavat ja paljonko niistä syntyy päästöä. - - Jos jättää yhtenä vuotena lentämättä kaukolennon aurinkoon, voi säästää hyvinkin suuren summan. Esimerkiksi Helsinki­–Bangkok-lento maksaa yhdeltä ihmiseltä noin 700 euroa ja kuluttaa [tuottaa] noin 2300 kgCO2e."

Itse en omista autoa, lemmikkieläintä tai kesämökkiä, jotka voivat kasvattaa erittäin merkittävästi yksilön hiilijalanjälkeä. Pyöräilen päivittäiset työmatkat ympäri vuoden. Käytän vaatteet, elektroniikan ja muut tuotteet loppuun asti. Viime kesänä en lentänyt lainkaan. Huomaan olevani siitä vähän ylpeä, vaikka nimenomaan lentämättömyyden pitäisi olla normaalia toimintaa. Kokonaan en kuitenkaan ole lentämistä lopettanut.

Mikäli New Yorkin edestakaisen lennon päästöt todella vastaisivat puolen vuoden autoilua, voisin autottomana periaatteessa lennellä New Yorkiin pari kertaa vuodessa, enkä tuottaisi enempää päästöjä kuin Suomessa pysyvä ja autoileva naapuri. Laskelmasta kuitenkin puuttuvat jälleen kotimaassa käyttämieni julkisten liikennevälineiden päästöt.

Onko lentomatkan hiilipäästöjen kompensointi pelkkää modernia anekauppaa?

Kuva: Pixabay.com. Lisenssi: CC0.

Korvaan hiilijalanjälkeni esimerkiksi lahjoituksina Luonnonperintösäätiölle, CO2Estolle, Hiilipörssille tai muille päästöjä kompensoiville toimijoille. Alkuvuodesta 2019 alkaen myös Finnair tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden tukea suoraan hiilidioksidikuormaa vähentäviä toimia (biopolttoaineen käyttöä ja hiilinieluhankkeita).

Toki tällaista asiakkaan maksamaa päästökompensaatiota voidaan arvostella hyvän omantunnon ostamisena (tosin ainakaan omalla kohdallani omatunto ei puhdistu edes tällä) ja nykyajan anekauppana, josta ei ole ratkaisevan suurta hyötyä, ellei yksilö samalla muuta toimintaansa mitenkään. Sanon kuitenkin jälleen, että parempi tämäkin kuin ei mitään.

On silti epärealistista ajatella, että tarpeeksi suuri ihmismäärä tekisi tarpeeksi nopeasti tarpeeksi suuria muutoksia omassa elämässään siten, että ilmastonmuutosta olisi mahdollista hillitä riittävän nopeasti pelkästään yksilöiden valinnoilla. Siksi ei pitäisi syyllistää pelkästään kuluttajia. Siksi tarvitaan myös rakenteellisia muutoksia, poliittisia päätöksiä ja teknologista kehitystä, esimerkiksi sähkölentokoneita.

Käydäänkö vuonna 2019 ilmastovaalit ja kuinka jokainen voi vaikuttaa omassa elämässään muutenkin kuin välttämällä saastuttavia virtuaalivaluuttoja?

Vuoden 2019 vaalit ovatkin - tai niiden ainakin pitäisi olla - merkittävät ilmastovaalit, joissa useat puolueet toivottavasti haluavat nostaa ilmastonmuutoksen esille. Tarvitaan myös lentoveroa ja muita ympäristöystävällisiä valintoja edistäviä veroratkaisuja, esimerkiksi tax free -tuotteiden edestakaisen kuljettelun lopettamista. Itse olen tyytyväinen ja onnellinen veronmaksaja, kun verorahoja käytetään viisaasti haitallisten asioiden vähentämiseen, koulutukseen, terveyden edistämiseen, retkeilyreittien ylläpitoon ja ympäristönsuojeluun.

Uudet kasvihuonekaasupäästöjä tuottavat turhuudet tulisi saada estettyä. Esimerkiksi virtuualivaluuttaa luodaan tietokoneiden tekemillä monimutkaisilla laskutoimituksilla, joiden ratkaiseminen vaatii suuret määrät sähköä. Suomen Kuvalehden haastattelemien tutkijoiden mukaan neljä suurinta kryptovaluuttaa eli digitaalista virtuaalivaluuttaa tuottivat kahden viime vuoden aikana 3–15 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Esimerkiksi bitcoin käy ympäristölle kolme kertaa kalliimmaksi kuin kullan kaivaminen.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että pelkästään Suomessa myytiin vuonna 2017 kerosiinia ulkomaan liikenteeseen kaikille lentoyhtiöille yhteensä 0,66 miljoonaa tonnia, jonka käytön hiilidioksidipäästöt ovat noin 2,1 miljoonaa tonnia. Globaalisti lentoliikenteen hiilidioksidipäästöjen on arvioitu olevan 600-700 miljoonaa tonnia vuodessa. Vaikka nuo päästöt globaalissa tarkastelussa näyttävätkin pieniltä (hieman yli kaksi prosenttia kaikista hiilidioksidipäästöistä ja noin neljä prosenttia ihmiskunnan globaalista kasvihuonevaikutuksesta), yksilön hiilijalanjäljessä lennoilla on niin suuri osuus, että sitä on vaikea muilla toimilla kompensoida.

Oman hiilijalanjälkensä hiilidioksidiekvivalenttikiloina voi todeta Sitran Elämäntapatestillä, jos uskaltaa. Itse sain testistä todella yllättävän tuloksen. Testin mukaan hiilijalanjälkeni olisi vain 3 800 hiilidioksidiekvilanttikiloa, vaikka merkitsin testiin myös yhden lentämällä tehdyn loman vuodessa. Keskimääräinen testin tehneiden hiilijalanjälki on 7 300 hiilidioksidiekvivalenttikiloa. Testi antaa myös henkilökohtaisia vinkkejä hiilijalanjäljen pienentämiseen.

Ajatelkaa kirjoituksen alussa kuvittelemaani lentokoneen kapteenia, joka lähti lennolle tietämättä, riittääkö polttoaine koko matkaan. Kannattaa ajoissa miettiä ilmastonmuutoksen hillintäkeinoja, ettei käy huonosti. Ehkä olette kuulleet vitsin kaverista, joka putosi kymmenen kerrosta korkean talon katolta ja kilautti ilmalennon aikana kännykällä vaimolleen: "Putosin katolta, mutta ei käynyt kuinkaan. Kohta olen jo maan pinnalla. Kaikki meni ihan hyv..."

Lue myös nämä

Vaikka muuttuisin tammeksi, en pystyisi sitomaan kaikkea lentomatkailussa tuottamaani hiilidioksidia

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Uusi tutkimus: Näin ilmastonmuutos lisää ilmakuoppia ja pidentää lentoaikoja

Lentoyhtiöt eivät ole onnistuneet juurikaan vähentämään hiilijalanjälkeään seitsemään vuoteen

IPCC:n erikoisraportti muutama tunti sitten: Ilmastonmuutoksen kannalta kriittistä on se, mitä tapahtuu nykyhetken ja vuoden 2030 välillä

Kuuden tutkimuslaitoksen ennusteet: Talven 2018-2019 sää Suomessa

Julkaisen luettavaksenne yhteenvedon kuuden kansainvälisen tutkimuslaitoksen tekemistä Suomen talven 2018-2019 vuodenaikaisennusteista. Loppuvuosi näyttää Suomessa leudolta, mutta vuoden 2019 alkupuolelta alkaen ennusteet ovat erimielisiä. Osa ennusteista näyttää koko talven jatkuvan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpänä, joskaan ajankohdan tavanomaisiin lukemiin verrattuna ei enää yhtä lämpimänä kuin loppuvuosi. Osa ennusteista arvioi Siperian kylmyyden ulottuvan ajoittain myös Suomeen. Talven loppupuoliskolla myös runsaat sateet ovat mahdollisia.

Huom.! Päivitän jatkossa tuoreimmat talven sääennusteet tämän blogitekstin kommentteihin!

Vuodenaikaisennusteet ovat melko yksimielisiä siitä, että Suomen loppusyksy ja alkutalvi näyttävät lämpimiltä. Toisten ennusteiden mukaan tammikuussa kuitenkin kylmenee selvästi. Toiset ennusteet puolestaan arvioivat koko talven olevan keskimääräistä lämpimämpi, vaikkakin myös näissä ennusteissa poikkeama pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna pienenee lopputalvea kohti mentäessä.

Ennusteet lämpimästä talvesta ovat erityisen mielenkiintoisia ja ehkä jossakin määrin ristiriitaisia siksi, että arktisen merijään laajuus on nyt lähes ennätyspieni. Sula meri imee lämpöä tehokkaasti ja vapauttaa sitä talvella. Talvella tällainen lämmin arktinen alue voi joidenkin tutkimusten mukaan johtaa kylmään säähän Suomessa. Arktisen alueen lämpimyys nimittäin heikentää napapyörrettä eli polaaripyörrettä, jolloin arktiselta alueelta pääsee helpommin purkautumaan kylmää ilmaa Suomea kohti.

Edellä mainittu syy-yhteys voisi antaa tukea kansanuskomukselle, jonka mukaan lämmintä kesää seuraa kylmä talvi. Tämä kuitenkin edellyttäisi sitä, että samana kesänä lämpö on ulottunut Suomesta Grönlantiin asti. Tilastollisesti tarkasteltuna edellisen vuosipuoliskon lämpötiloista ei yleensä pysty päättelemään mitään seuraavan vuosipuoliskon lämpötiloista. Toisaalta aiemman blogitekstini kommentissa on tilastoista pääteltynä ennustettu lämmintä kesää seuraavaa kylmää talvea 2018-2019.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja. On kiinnostavaa nähdä, kuinka näiden erilaisten ennusteiden kanssa käy. Tosiasiahan on se, että vielä nykytekniikallakaan vuodenaikaisennusteilla ei ole kovin suurta käyttöarvoa. Esimerkiksi vuoden 2018 helmi-maaliskuun kylmyyden osasi selvästi etukäteen ennakoida vain yksi tutkimuslaitos. Kesästä ennustettiin yleisesti melko tavanomaista, pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna jonkin verran lämpimämpää. Kesän lähes ennätyksellinen helteisyys ja kuivuus jäivät ennustamatta.

AccuWeather: Lämpimän syksyn jälkeen Siperian kylmyys ulottuu ajoittain Suomeen, talven loppupuolella myös runsaat lumisateet mahdollisia

AccuWeatherin mukaan Länsi-Euroopassa, erityisesti Isossa-Britanniassa mutta myös Pohjois-Ranskassa, Belgiassa, Alankomaissa, Saksassa ja Skandinaviassa, talvi on tuulinen tai jopa myrskyinen, varsinkin tammi-helmikuussa. Tuulituhot ja tulvat ovat mahdollisia, vaikkakaan tulvatilanne ei näytä yhtä vakavalta kuin talvella 2013-2014.

Atlantilta tulevat tuulet estävät Siperian kylmää ilmamassaa etenemästä kovin pitkälle länteen. Useat Siperian kylmän ilman purkaukset kuitenkin yltävät Itä-Eurooppaan. Euroopassa talven 2018-2019 kylmin ilmamassa sijoittuu Suomesta Ukrainaan ulottuvalle vyöhykkeelle. Tammi-helmikuussa kylmä ilma voi yltää Puolaan, Tšekkiin ja Itävaltaan asti. Talven toisella puoliskolla myös runsaat lumisateet ovat mahdollisia.

Euroopassa tavanomaiseen verrattuna lämpimin talvisää keskittyy Portugalin, Espanjan, Italian ja Balkanin niemimaan alueelle. Sen sijaan Kreikkaan ulottuu ajoittain kylmää ja sateista säätä.

NOAA/NWS: Loppusyksy ja alkutalvi lämpimät, sen jälkeen viilenevää ja Etelä-Suomessa sateista, mutta koko talvi pysyy pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpänä

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa tulevista kolmen kuukauden jaksoista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on joulu-helmikuu, jolloin lähes koko Suomessa on 2-3 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Vain Suomen läntisimmissä osissa poikkeama jää hiukan pienemmäksi (1-2 astetta yli keskiarvojen). Varsinaisen talven aikana eli joulu-helmikuussa Suomessa on 0,5-2 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Voimakkaimmin lämpimyys näkyy Etelä- ja Keski-Suomessa. Tammi-maaliskuussa sekä helmi-huhtikuussa etelärannikolla on edelleen 1-2 astetta ja Keski-Suomessa 0,5-1 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Sen sijaan Pohjois-Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Keväällä eli maalis-toukokuussa Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia. Vain maamme etelä- ja kaakkoisosissa päästään 0,5-1 astetta pitkäaikaisten keskiarvojen yläpuolelle. Huhti-kesäkuussa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää on enää osassa Itä-Suomea.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on marraskuu, jolloin koko Suomessa on peräti 3-4 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Vielä joulukuussakin Suomessa on 1-2 astetta tai paikoin jopa 2-3 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Tammikuussa, helmikuussa ja maaliskuussa Etelä- ja Keski-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Paikoin Etelä-Suomessa voi olla jopa 1-2 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Pohjois-Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Huhtikuussa sekä koko Suomen, Ruotsin että Norjan lämpötilat ovat normaaleissa lukemissa. Talvikuukaudet näyttävät pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämmiltä lähes koko Euroopassa.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä pitkäaikaisia keskiarvoja kuivemmalta. Pitkäaikaisia keskiarvoja sateisempaa näyttäisi olevan Etelä-Suomessa joulu-helmikuun, tammi-maaliskuun ja ehkä vielä helmi-huhtikuunkin jaksoilla.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna sateisempia ovat Etelä-Suomessa tammikuu, helmikuu ja ehkä maaliskuukin. Pitkäaikaisia keskiarvoja kuivempaa on Etelä-Suomessa vain marraskuussa, jolloin vähäsateisinta tavanomaiseen verrattuna on Kaakkois-Suomessa. Pohjois-Suomessa sademäärät ovat kaikkina kuukausina tavanomaisia, joskin joulukuussa voi paikoin sataa vähän keskimääräistä enemmän. Suomen ulkopuolelta huomattavaa on koko Keski-Euroopan kuivuus marraskuussa ja Balkanin alueen sateisuus tammi- sekä maaliskuussa.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

ECMWF: Keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen talvi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että talvi (joulu-helmikuu) on Suomessa keskimäärin 1-2 astetta ko. kuukausien pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Sademäärät ovat tavanomaisia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste. Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama ECMWF:n, brittiläisen Met Officen ja ranskalaisen Météo Francen ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

The Weather Company: Lämmin loppuvuosi, kylmä tammikuu

The Weather Company arvioi keskilämpötilan marraskuun 2018 alusta tammikuun 2019 loppuun ulottuvalla kolmen kuukauden jaksolla olevan useimmilla Euroopan alueilla ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Tämä ei kuitenkaan koske Isoa-Britanniaa, Manner-Euroopan aivan pohjoisinta osaa, Etelä-Norjaa ja Etelä-Ruotsia. Kun talvi etenee, Pohjois-Eurooppaan on tulossa pitkästä aikaa kylmä talvi. Etelä-Euroopassa talvi pysyy pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpänä ja myrskyisenä.

Suomessa marraskuu ja joulukuu ovat ennusteen mukaan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpiä. Sen jälkeen talvi muuttuu kylmäksi ja tammikuusta 2019 on tulossa Suomessa pitkäaikaisia keskiarvoja kylmempi.

IRI: Erityisesti alkutalvi Suomessa pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteen mukaan kolmen kuukauden jaksolla marraskuun 2018 alusta tammikuun 2019 loppuun koko Suomessa on ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Todennäköisyys keskimääräistä lämpimämpään säähän kasvaa sitä enemmän, mitä pohjoisemmaksi Suomessa mennään. Sademäärät ovat tavanomaisia, paikoin Kaakkois-Suomessa ehkä keskimääräistä pienempiä.

Marras-tammikuun kaltainen lämpötilajakauma jatkuu myös joulu-helmikuussa, joskaan keskimääräistä korkeampien lämpötilojen todennäköisyydet eivät enää ole yhtä korkeat kuin marras-tammikuussa. Merten rannikoilla sademäärät voivat jäädä keskimääräistä pienemmiksi.

Myös tammi-maaliskuuksi IRI ennustaa keskimäärin pitkän aikavälin keskiarvoja lämpimämpää säätä, mutta lämpimyyden todennäköisyys on edelleen pienentynyt edellisestä kolmen kuukauden jaksosta. Itä- ja Pohjois-Suomen sademäärät voivat olla keskimääräistä suurempia.

Helmi-huhtikuussa koko Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta ennustetaan olevan edelleen pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää, joskaan todennäköisyys ei ole kovin suuri. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Suomen ulkopuolelta huomattavaa on arktisen alueen, esimerkiksi Grönlannin ja Huippuvuorten, lämpimyys kaikilla ennustetulla kolmen kuukauden jaksoilla.

Japanin ilmatieteen laitos: Marras-tammikuun jakso todennäköisemmin pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi kuin kylmempi

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että marras-tammikuussa tavanomaiseen verrattuna kaikkein todennäköisimmin lämmintä ilmamassaa on arktisella alueella Suomen pohjoispuolella (Huippuvuorten ympäristössä). Suomen alueella (Suomen pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna) lämpimän sään todennäköisyys ei ole aivan yhtä suuri. Suomen itä-, länsi- ja osittain myös eteläpuolella sää näyttäisi olevan (ko. alueiden pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna) kylmää.

Tällaisessa tilanteessa, jossa ennusteen mukaan Suomessa on lämmintä ilmaa ja Suomen itä- sekä länsipuolella kylmää ilmaa, ei tarvita olosuhteissa (esim. polaarisuihkuvirtauksessa) kovin suurta muutosta aiheuttamaan sen, että Suomeen voikin tulla pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna kylmää ilmaa.

Sademäärissä on suurta alueellista vaihtelua.

Lue tästä joulun sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että Metcheck ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin jouluaatoksi lämpimimmillään -2 astetta ja pilvistä säätä, AccuWeather nollaa astetta tai pikkupakkasta ja lumikuuroja. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko talven sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia, esimerkiksi ensilumen satamisen ajankohtaa. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa joulu-helmikuusta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen leutoa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Jollei jouluna ole lunta, voiko joulupukki tullakaan?

Vuorokauden lumisade-ennätys

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Tänään tehtiin Suomen mittaushistorian uusi koko lokakuun lämpöennätys selvin numeroin 20,9 astetta!

Kouvola 14.10.2018

Tänään tehtiin Suomen mittaushistorian koko lokakuun lämpöennätys, kun Forecan mukaan Kruunupyyssä mitattiin 20,9 astetta. Edellinen ennätys 19,4 astetta oli mitattu lokakuun alussa 2.10.1985 Helsingissä. Tämä vanha ennätys ylittyi nyt siis peräti 1,5 asteella Kruunupyyssä ja hieman vähemmän laajalti ympäri Etelä- ja Keski-Suomea. Oulussa asti mitattiin tänään 20,4 astetta. Omenapuutkin kukkivat.

Lue myös nämä

Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu kesällä 2018, lukuisia ennätyksiä myös muualla maapallolla

Hurjan helteinen heinäkuu

IPCC:n erikoisraportti muutama tunti sitten: Ilmastonmuutoksen kannalta kriittistä on se, mitä tapahtuu nykyhetken ja vuoden 2030 välillä

IPCC:n erikoisraportti muutama tunti sitten: Ilmastonmuutoksen kannalta kriittistä on se, mitä tapahtuu nykyhetken ja vuoden 2030 välillä

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi muutama tunti sitten Global Warming of 1.5 °C -erikoisraportista lyhennelmän päätöksentekijöille. Tämän raportin mukaan maapallon keskilämpötila on jo noussut noin asteella esiteolliseen aikaan verrattuna. Jos lämpeneminen jatkuu nykyvauhtia, 1,5 asteen raja ylitetään tämän vuosisadan puoleen väliin mennessä, mikä aiheuttaisi merkittäviä riskejä sekä ihmiskunnalle että luonnolle. Synkkiä kuvia maalaileva erikoisraportti antaa toisaalta myös toivoa, mutta tarvittavilla toimenpiteillä on kiire.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi tänään Global Warming of 1.5 °C -erikoisraportista lyhennelmän päätöksentekijöille. Tämän raportin mukaan globaali keskilämpötila on jo noussut noin asteella esiteolliseen aikaan verrattuna. Mikäli lämpeneminen halutaan rajoittaa Pariisin ilmastokokouksen tavoitteen mukaisesti 1,5 asteeseen, kasvihuonekaasujen merkittävä vähentäminen on aloitettava pikaisesti. Erikoisraportti on jatkoa syyskuussa 2013 julkaistulle viidennen arviointiraportin osalle. Oheiset infografiikat tiivistävät tänään julkaistun raportin keskeisimmät kohdat.

Jos lämpeneminen jatkuu nykyvauhtia, Pariisin ilmastosopimuksessa tavoiteltu maksimilämpenemisen (lämpenemistä korkeintaan 1,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna) raja ylitetään tämän vuosisadan puoleen väliin mennessä, mikä aiheuttaisi merkittäviä riskejä sekä ihmiskunnalle että luonnolle. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Jos lämpeneminen halutaan rajoittaa 1,5 asteeseen, hiilidioksidipäästöjen täytyy pienentyä hiilidioksidin sitomista vastaavalle tasolle jo tämän vuosisadan puoliväliin mennessä. Hiilidioksidin sitominen edellyttää myös uusia hiilidioksidin talteenottomenetelmiä. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Hiilidioksidin sitominen edellyttää sekä hiilinielujen turvaamista että myös täysin uudenlaisia, laajamittaisia, teknisiä hiilidioksidin talteenotto- ja varastointimenetelmiä. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Energia-, maatalous- ja teollisuustuotannon muutosten lisäksi tarvitaan myös kulutuksen muutoksia. Esimerkiksi kasvisten osuutta ravinnossa tulisi lisätä. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Jos ilmasto lämpenee esiteolliseen aikaan verrattuna kahdella asteella 1,5 asteen sijaan, vedenpuutteesta kärsivien ihmisten määrä kaksinkertaistuu, kaksinkertainen määrä eliöitä menettää valtaosan elinympäristöstään ja jäättömien kesien määrä pohjoisnavalla kymmenkertaistuu. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Globaalin keskilämpötilan lyhytaikainenkin nousu yli 1,5 asteella aiheuttaa sekä väliaikaisia että pysyviä vahinkoja ihmiskunnalle ja luonnolle. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Ilmastonmuutos voi aiheuttaa esimerkiksi ympäristöpakolaisuutta, nälänhätää ja kuumuudesta sekä vesipulasta johtuvia terveyshaittoja. Nämä ongelmat koettelevat kehitysmaita voimakkaammin kuin teollisuusmaita. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Vaikka 1,5 asteen lämpenemisraja väliaikaisesti ylittyisikin (kuvassa overshoot), useimpien laskelmien mukaan on mahdollista päästä takaisin korkeintaan 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpään maailmaan. Tämä kuitenkin vaatii hiilidioksidin sitomista ilmakehästä, mutta menetelmiä hiilidioksidin laajamittaiseen talteenottoon ei toistaiseksi ole olemassa. Lisäksi lyhytaikainenkin 1,5 asteen ylittäminen voi aiheuttaa luonnossa pysyviäkin muutoksia. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Jos lämpeneminen halutaan rajoittaa tavoiteltuun 1,5 asteeseen, hiilidioksidin päästöjen ja sitomisen täytyy olla yhtä suuret tämän vuosisadan puoliväliin mennessä. Mitä hitaammin päästöjä rajoitetaan, sitä enemmän hiilidioksidia joudutaan poistamaan ilmakehästä. Kuvan lähde: Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi.

Lämpenemisen rajoittaminen vaatii tehokkaita hiilidioksidin talteenotto- ja varastointimenetelmiä. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) on teknologia, jonka avulla otetaan talteen fossiilisia polttoaineita (esimerkiksi kaasua tai öljyä) käyttävien voimalaitosten tai raskaan teollisuuden (esimerkiksi teräs- ja sementtiteollisuus) toiminnassa syntyvä hiilidioksidi. Hiilidioksidi voidaan varastoida joko maalle (maan alle) tai merelle (merenpohjan alle) useiden kilometrien syvyyteen. Kehiteltävänä on yhä uudenlaisia hiilidioksidin talteenottomenetelmiä.

Uusilla ilmastonmuokkausmenetelmillä on mahdollista vähentää maapallolle tulevan auringonsäteilyn määrää tai jopa poistaa jo ilmakehään päätynyttä hiilidioksidia. Ilmastonmuokkaukseenkin kuitenkin liittyy monenlaisia epävarmuuksia ja eettisiä ongelmia.

Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra on julkaissut tiivistelmän erikoisraportin keskeisistä näkökulmista. Maailman ilmatieteen järjestö WMO puolestaan tiivistää erikoisraportin sisällön vapaasti suomennettuna seuraavasti: "Jos ilmaston lämpeneminen halutaan rajoittaa 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, hiilidioksidin nettopäästöt on saatava nollaan vuoteen 2050 mennessä. Kriittistä on se, mitä tapahtuu nykyhetken ja vuoden 2030 välillä. Tavoitteen saavuttaminen on fysiikan lakien mukaan mahdollista, mutta tämä edellyttää ennennäkemättömiä muutoksia kaikissa toiminnoissa."

Synkkiä kuvia maalaileva erikoisraportti antaa siis myös toivoa, mutta tarvittavilla toimenpiteillä alkaa olla kiire.

Lue myös nämä

Ennakkotieto uudesta tutkimuksesta: Ensimmäinen yhdellä asteella esiteollista aikaa lämpimämpi vuosi oli 2015, mutta mitä esiteollinen aika tarkoittaa?

Pariisin ilmastokokous, askel eteenpäin ja ilmastoX

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastonmuutoksen tieteellistä taustaa käsittelevän osaraportin

IPCC: Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla

Science-lehti eilen: Aiempaa nälkäisemmät hyönteiset ja kasvavat hyönteispopulaatiot vaikuttavat maanviljelyyn negatiivisesti ilmaston lämmetessä

Melu on Suomen toiseksi merkittävin ympäristöterveysriski

Hiljan ja hiljaisuuden päivää vietetään maanantaina 8. lokakuuta. Sen kunniaksi julkaisen tekstin, joka on yhteenveto aiemmista kirjoituksistani ja erityisesti filosofian tohtori Outi Ampujan luennosta "Näkökulmia ääniympäristön laatuun".

Filosofi Baruch Spinoza on todennut äänistä, melusta ja hiljaisuudesta näin: "Mikäli ihmiset olisivat yhtä kykeneväisiä olemaan hiljaa kuin puhumaan, maailma olisi onnellisempi paikka."

Ääni on nesteessä, kaasussa tai kiinteässä aineessa etenevää pitkittäistä aaltoliikettä, joka sisältää korvin kuultavia taajuuksia ja on riittävän voimakasta kuultavaksi. Milloin ääni sitten muuttuu meluksi? Tämä on osittain subjektiivista, kuten eri musiikkimakujen kannattajat hyvin tietävät. Keittiöstä kuuluva astioiden kalina voi olla turvallisuuden tunnetta lisäävä ääni lapselle ja melua univaikeuksista kärsivälle aikuiselle.

Melun määrittely on myös kulttuurisidonnaista. Teollistumisen alkuaikoina esimerkiksi höyrykoneen melua pidettiin edistyksen äänenä. Todellisuudessa koneiden melu kuitenkin on hukkaenergiaa, eikä se kerro tehokkuudesta.

Hi-fi -äänimaisema on esimerkiksi luonnontilainen ja rauhallinen äänimaisema, jossa eri äänet erottaa helposti. Teollisen vallankumouksen ja kaupungistumisen myötä kuitenkin yleistyi lo-fi -äänimaisema. Siinä äänet sekoittuvat ja peittyvät toistensa alle.

Melua on esimerkiksi ääni väärässä paikassa, vaikkapa äänekäs nauru hautajaisissa. Kanadalainen tutkija R. Murray Schafer pitääkin meluna ei-toivottua ääntä ja myös mitä tahansa äänitasoltaan voimakasta merkityksetöntä ääntä. Melun häiritsevyyttä lisäävät äänen äkillisyys, impulssimaisuus tai sävelellisyys. Sisällöllisesti selkeästi ymmärrettävissä oleva melu, esimerkiksi puhelinkeskustelu tai riitely, koetaan yleensä häiritsevämpänä kuin vähän informaatiota sisältävä melu, esimerkiksi liikenteen kohina.

Melun lähteitä ovat esimerkiksi liikenne, teollisuus, voimakas musiikki ja monet harrastukset sekä työpaikat. Ympäristöongelma melusta tulee silloin, kun ei-toivottu, häiritsevä ääni aiheuttaa pitkäaikaisen altistuksen seurauksena terveyshaittoja.

Suomessa tieliikenne on merkittävin yksittäinen ympäristömelun lähde. Lähes 90 prosenttia kaikesta ympäristömelusta johtuu tieliikenteestä. Esimerkiksi Helsingin maa-alasta kolmannes on liikennemelun aluetta ja tällä alueella asuu 40 prosenttia helsinkiläisistä. EU:n asukkaista 125 miljoonaa asuu tieliikenteen melualueella.

Melulla on lukuisia terveyden ja hyvinvoinnin kannalta haitallisia vaikutuksia. Se huonontaa kuuloa, nostaa verenpainetta, heikentää immuunijärjestelmää, aiheuttaa stressiä, viivyttää lasten lukutaidon oppimista ja huonontaa unen laatua. Melulla on todettu yhteys sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabeteksen syntyyn. Se voi myös vaikuttaa lasten aivojen organisoitumiseen. Lisäksi melu heikentää keskittymistä ja muistin toimintaa.

Pitkäaikainen kovalle melulle altistuminen näyttää aiheuttavan aivotoimintaan sellaisia muutoksia, että tarkkaavaisuus suuntautuu helpommin ääniärsykkeisiin. Tällöin toimintakyky tarkkaavaisuutta vaativissa tehtävissä heikkenee. Tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että lasten ja nuorten lisääntynyt viihde-elektroniikan käyttäminen vähentää kykyä syventyä keskittymistä vaativiin tehtäviin. Jos lapsella on geneettinen taipumus tarkkaavaisuushäiriöön, tietokonepelien pelaaminen ja television katselu näyttävät pahentavan oireita. Psykoanalyytikko Donald Winnicotin mukaan lapsen sisäisen elämän kehittymisen kannalta on tärkeää olla ja leikkiä ainakin välillä yksin, ilman ohjattua sisältöä.

Brittiläisen Lee Hadlingtonin tutkimuksen mukaan ihminen unohtaa asioita sitä todennäköisemmin, mitä enemmän hän viettää aikaansa internetissä ja älypuhelinten parissa. Samalla ihmisen keskittymiskyky esimerkiksi keskusteluun heikkenee ja hän suunnistaa huonommin tilassa.

Melu stressaa, koska ihmislaji on evoluutionsa aikana sopeutunut tuulen, veden sekä eläinten hiljaisiin ääniin ja oppinut kovan äänen tarkoittavan uhkaa. Siksi elimistö reagoi meluun asettuen automaattisesti hälytystilaan.

Likimain 38 prosenttia ihmisistä on meluherkkiä, joten he saavat melusta muita helpommin unihäiriöitä. Heillä on myös kohonnut riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Jos ihminen on meluherkkä, melu haittaa keskittymistä, lukemista ja oppimista tavallistakin enemmän. Meluherkkyys lienee ainakin osittain geneettistä. Kertomusten mukaan säveltäjä Jean Sibelius halusi olla säveltäessään kotona täydellisessä rauhassa. Siksi Aino Sibelius asetteli puutikkuja vesihanojen päähän, jotta tippuvien vesipisaroiden ääni ei häiritsisi suurta säveltäjää.

Suomessa ulkoilman pienhiukkaset ovat merkittävin ympäristön aiheuttama terveysriski. Heti toiselle sijalle tulee melu. Noin 15 prosentilla suomalaisista on haittaa aiheuttava tinnitus. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi yli miljardin nuoren ja teini-ikäisen kuulon olevan vaarassa. Yksi syy on musiikin kuuntelu kuulokkeilla.

Länsi-Euroopassa menetetään arvioiden mukaan vuosittain ainakin miljoona hyvän elämän vuotta pelkästään liikenteen melun seurauksena. Kaikki melu yhteensä aiheuttaa Länsi-Euroopassa vieläkin enemmän menetettyjä hyvän elämän vuosia joka vuosi: tinnitus 22 000, iskeemiset sydänsairaudet 61 000, lasten kognitiiviset haitat 45 000, unen laadun heikentyminen 903 000 ja melun häiritsevyys 654 000 vuotta.

Nykyisessä piippausyhteiskunnassa hiljaisuudesta on tulossa katoava luonnonvara. Saunoihin on alettu markkinoida saunakaiuttimia. Kirjastoista on tulossa toiminta- ja viihdekeskuksia, yhteisiä olohuoneita, joissa seurustellaan ja voidaan jopa soittaa musiikkia. Filosofian tohtori Outi Ampuja esittääkin tärkeän kysymyksen: "Jos kirjastoja ollaan muuttamassa julkisiksi olohuoneiksi hiljaisuuden kustannuksella tai jos niiden määrää karsitaan rajusti julkiseen sektoriin kohdistuvien säästöpaineiden nimissä ja kirjastokäyntien vähetessä, jääkö meille enää ei-kaupallisia, ei-uskonnollisia hiljaisuutta tarjoavia sisätiloja?"

Hiljaisuus ei ole sama asia kuin äänten puuttuminen eli äänettömyys. Niin kauan kuin elämme, kuulemme jotakin ääntä. Hiljaisuuden määritelmässä keskeistä on se, millaisia ääniä hiljaisuuteen ajatellaan kuuluvan. Toisille hiljaisuus merkitsee täydellistä luonnonrauhaa. Silloin voi kuunnella hiljaisuutta.

Kuitenkin myös kaupungissa voidaan sanoa olevan hiljaista, mikäli esimerkiksi linnunlaulu ja puunlehtien havina kuuluvat liikenteen taustakohinan yli. Hiljaisia hetkiä voi kokea kaupungeissa erityisesti juhlapyhinä ja aikaisin aamulla. Sisätiloista hiljaisuutta voi löytää vaikkapa kotoa, kesämökiltä, kirjastosta, saunasta ja kirkosta. Hiljaisuuden määritelmä siis riippuu ajasta, paikasta ja kokijasta.

Koska liikenne on ylivoimaisesti merkittävin yksittäinen melun aiheuttaja, kaupunkisuunnittelu ja liikenneratkaisut ovat tärkeitä hiljaisuutta edistäviä ja vaalivia tekijöitä. Melun vähentämiseen vaikuttavat ajonopeuksien alentaminen, kevyen liikenteen sujuvuuden edistäminen, kehittyneemmät tienpäällystemateriaalit, meluesteet, rakennusten ääntä eristävät materiaalit, liikenteen siirtäminen tunneleihin, kaavoitus ja maankäytön suunnittelu. Vilkasliikenteisten teiden lähelle ei kannata sijoittaa asuntoja vaan ennemminkin liike- ja toimistorakennuksia tai autokatoksia. Muiden rakennusten taakse voidaan tehdä asuntoja, päiväkoteja, hoitolaitoksia ja kouluja, jolloin rakennusmassat toimivat melueristeenä. Samoin umpikortteleihin saadaan hiljaisia sisäpihoja.

Jäljellä olevia hiljaisia alueita tulisi vaalia ja meluisat toiminnot sijoittaa jo olemassa oleville meluisille paikoille. Keskustan katuja voidaan muuttaa kävelykaduiksi. Rantojen ja kaupunkimetsien lähialueilta liikennettä voidaan rajoittaa.

Ehkäpä länsimaissa ollaan jo tulossa Peak car -tilanteeseen, jossa saavutetaan ylin henkilöautojen tai ajokilometrien määrä asukasta kohden. Tämän saturaatiopisteen jälkeen autojen määrä alkaa vähentyä. Jakamistalouden myötä kimppakyydit ja autojen yhteisomistus lisääntyvät. Junat, linja-autot, metrot ja sähköpyörät kasvattavat suosiotaan.

Liikenteen tarve voisi vähentyä myös yhdyskuntarakenteen tiivistämisen ja etätöiden lisääntymisen seurauksena. Arvostuksetkin ovat muutoksessa, eivätkä ympäristötietoiset nuoret enää ole yhtä kiinnostuneita hankkimaan ajokorttia.

Suomessa järvien, merten, metsien ja tunturien hiljaiset alueet voisivat olla matkailuvaltti. Kasvussa ovat hiljaisuusmatkailu ja luontoretket, joilla jätetään älypuhelimet kotiin. Meditaation ja joogan rinnalle ovat tulleet hiljaisuuden retriitit ja mindfulness.

Toisaalta kaupunginkin elävää äänimaisemaa on mahdollista arvostaa. Erityisesti historialliset teollisuuden äänimaisemat saattavat olla merkittävä osa paikallisidentiteettiä. Esimerkiksi tehtaan pillin vihellys saattaakin olla suojelemisen ja säilyttämisen arvoinen asia. Ampujan sanoin: "Käykö lähinnä melulähteiksi soimatuille tuulivoimaloille ja niiden huminalle samoin ajan kuluessa? Muuttuvatko uudistuvan energian ensiairueiden äänet joskus nostalgisiksi?"

Kaupoissa ääniympäristö, esimerkiksi tietynlainen musiikki, voi vaikuttaa ostokäyttäytymiseen. Kun sulkemisaika lähestyy, voidaan soittaa tiivistahtisempaa musiikkia, jotta ihmiset saadaan paremmin kiirehtimään kassoille.

Lentokoneen matkustamon matala taustahumina vaikuttaa makuelämykseen. Matala ääni korostaa kitkerää ja umamia makua. Sen sijaan makean ja suolaisen aistimus heikkenee. Finnairin Kiinan-lennoille onkin suunniteltu Hear the taste -äänimaisemia, joiden pohjoisesta luonnosta nauhoitetut äänet tukevat tarjottavia aterioita. Nyt saatavissa on applikaatio, joka käyttää keinoälyyn pohjautuvaa kuvantunnistustekniikka ja tunnistaa minkä tahansa ruoka-annoksen kuvan. Applikaatio analysoi annoksen raaka-aineet ja tuottaa kyseisen annoksen makuja tukevan äänimaiseman, josta applikaation käyttäjä voi nauttia ruoalla herkutellessaan.

Mielenkiintoinen esimerkki taiteen luomasta hiljaisuudesta on Outi Ampujan kuvailema John Cagen sävellys 4′33″, jossa hiljaisuutta kestää 4 minuuttia 33 sekuntia: "Olen nähnyt teoksen sähkökitaralla esitettynä. Koska teoksessa ei soiteta mitään, kuulija kuulee kitaravahvistimen hurinan, yleisön äänet ja ilmastointilaitteen kohinan. Huomio suuntautuu tilan ääniin, ja sävellys on siksi joka kerta nerokkaasti erilainen."

Elvyttävä ympäristö tarkoittaa yleensä luonnon ympäristöä, jossa aistiärsykkeiden määrä on vähäinen. Puistossa, metsässä tai muussa elvyttävässä ympäristössä oleskelu ei vaadi erityistä tarkkaavaisuutta, mikä on oleellinen osa elpymistä. Elvyttävä ympäristö virkistää, lisää tunnetta elinvoimaisuudesta, kohentaa mielialaa ja vähentää stressiä. Luontokäynnit alentavat verenpainetta, pulssia ja kortisolin määrää. Lääketieteellisesti ilmaistuna hiljaisuus synnyttää myönteisiä vasteita. Meluisa paikka ei voi tarjota tällaista elvyttävää kokemusta, koska melu tuottaa paljon aistiärsykkeitä.

Outi Ampuja mietiskelee näin: "Ärsykekylläisessä maailmassa, jossa meiltä vaaditaan paljon, on hyvä miettiä, onko meillä oikeastaan varaa jättää hiljaisuuden potentiaali käyttämättä. Meillä on luolaihmisen aivot, jotka ovat kehittyneet nykyistä ympäristöä paljon rauhallisemmassa ympäristössä. Elinympäristömme meluisuus kuormittaa meitä ja aiheuttaa monenlaisia haittoja terveydelle ja viihtyvyydelle. - - Hiljaisuus myös haastaa. Toisin kuin meitä ympäröivät lukuisat viihdykkeet ja aistiärsykkeitä syytävä teknologia, hiljaisuus haastaa viihtymään itsemme kanssa. Hiljaisuus on viihdyttämisen antiteesi. Koska hiljaisuudessa ei tapahdu juuri mitään, meidän täytyy viihtyä itsemme kanssa."

Ihmiskunnan tuottama melu häiritsee myös muita eliöitä. Esimerkiksi merten rannikkoalueiden äänimaailmaan ihmisten tuottamille äänillä lienee merkittävä vaikutus, koska noin 40 prosenttia maapallon väestöstä elää korkeintaan sadan kilometrin etäisyydellä rannikoilta. Vaikka vedenalaisia ääniä aiheuttavat sekä luonnolliset pinta-aallot, sääilmiöt, jäätiköt että eläimet, ihmistoiminnan osuus äänistä on kaksinkertaistunut joka vuosikymmen viimeisimmän kuuden vuosikymmenen aikana.

Viime vuosikymmenen aikana on keskusteltu siitä, missä määrin valaat, delfiinit ja kalakannat saattavat häiriintyä merenkulun, tuulipuistojen ja niiden rakentamisen äänistä sekä öljy-, kaasu- ja mineraalivarojen seismisestä etsinnästä. Sen sijaan äänten vaikutuksia rapuihin sekä muihin äyriäisiin ja selkärangattomiin ei ole tutkittu yhtä paljon. Kuitenkin ne ovat ratkaisevan tärkeitä terveiden ja taloudellisesti käyttökelpoisten valtamerten kannalta, koska ne muodostavat merkittävän osan ravintoketjua. Nämä lajit eivät edes pysty liikkumaan pois häiritsevien äänien alueelta samoin kuin kalat ja nisäkkäät.

Tutkimusten mukaan laivaliikenteen ja rantojen rakennustoiminnan kaltaisille äänille altistuminen aiheuttaa käyttäytymismuutoksia selkärangattomissa eläimissä, jotka elävät merisedimentissä. Nämä lajit edistävät merkittävästi merenpohjan ekosysteemin toimintaa, sillä ne vaikuttavat sedimenttien sisälle ja niistä ulos kulkeutuvan veden määrään. Tämä puolestaan on ratkaisevan tärkeää ravinteiden kiertokulun ja hiilidioksidin varastoinnin kannalta.

Ihmiskunnan aiheuttamien äänien seurauksena tiettyjen lajien aktiivisuus sedimenteissä voi heikentyä. Tämä taas voi johtaa tiiviiden sedimenttien muodostumiseen, jolloin merenpohja kärsii alentuneesta happipitoisuudesta. Mahdollisesti hapettomiksi muuttuvat sedimentit voivat vaikuttaa merenpohjan tuottavuuteen, sedimentin lajiston vähenemiseen ja kalatalouden tuotannon heikkenemiseen. Jopa Mariaanien haudassa, merten syvimmässä kohdassa, kuuluu ihmisten tuottamia ääniä. Ehkäpä antroposeeni on todellakin jo alkanut.

Lähteet ja lisätietoja

Ihmiskunnan tuottama äänisaaste on levinnyt myös meriin

Äänimaisema voi vaikuttaa tarkkaavaisuushäiriöiden voimistumiseen, makuaistimuksiin ja mielen elpymiseen

Pienhiukkaset ja melu ovat merkittävimmät ympäristön aiheuttamat terveysriskit Suomessa

Outi Ampuja: Hyvä hiljaisuus

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Pysyvä kesäaika vai pysyvä normaaliaika?

Pian pitäisi osata ottaa kantaa, onko Suomen parempi valita pysyvä kesäaika vai pysyvä normaaliaika. Mitä asioita kannattaisi ottaa huomioon? Pysyvä kesäaika tarkoittaisi ympäri vuoden pimeämpiä aamuja ja valoisampia iltoja. Pysyvä normaaliaika (nykyinen talviaika), jota Suomessa aiemmin noudatettiin ympäri vuoden, toisi mukanaan ympäri vuoden valoisammat aamut ja pimeämmät illat kuin kesäajan noudattaminen.

Pysyvä kesäaika toisi ympäri vuoden valoisammat illat ja voisi lisätä liikuntaharrastuksia

Jos ihminen käy töissä kello 8-16, töiden jälkeen illat ovat pysyvää normaaliaikaa noudatettaessa pimeämpiä ympäri vuoden. Toiminnanjohtaja Eki Karlsson kertoo Suomen ladun tekemistä laskelmista, joissa tarkastellaan valoisan ajan määrää arkisin kello 16-20. Ajatuksena on se, että tuohon aikaan valon määrä lisää ihmisten liikuntaharrastuksia ja vaikkapa puutarhanhoitoa ulkona. Tulosten mukaan selvästi paras vaihtoehto olisi käyttää pysyvää kesäaikaa, jolloin Etelä-Suomessa tulisi yli 90 tuntia ja Kiilopään korkeudella 40 tuntia vuodessa lisää valoa alkuiltoihin. Toiseksi paras vaihtoehto olisi jatkaa nykyistä kesä- ja normaaliajan vaihtelua. Vaihtoehdoista huonoin olisi siirtyä pysyvään talviaikaan. Näin esimerkiksi Helsingissä valoisa ulkoiluaika vähenisi nykyisestä 74 tunnilla vuodessa.

Myös meteorologi Pauli Jokinen tähdentää Twitter-viestin diagrammissaan sitä, että pysyvä kesäaika toisi virka-aikaan työskenteleville enemmän valoa vapaa-ajalle erityisesti vuoden synkimpinä viikkoina. Toisaalta voidaan kysyä, onko järkevää tarkastella vain virka-aikaa, koska työaikatauluja on paljon muitakin.

Pysyvä normaaliaika toisi valoisat aamut, helpottaisi heräämistä ja vähentäisi univaikeuksia

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen kannattaa pysyvää normaaliaikaa, koska valoisat aamut ja hämärät illat auttaisivat tahdistamaan sisäistä kelloamme. Esimerkiksi rauhoittavan melatoniinihormonin tuotanto lisääntyy hämärässä ja vähenee valossa, joten pysyvä normaaliaika voisi auttaa nukahtamista illalla ja heräämistä aamulla. Näin univaikeudet ja kaamosmasennus voisivat vähentyä. Toisaalta tämä edellyttäisi sitä, että ihmisen tulisi noudattaa "normaalia" vuorokausirytmiä. Vuorotyö tai muu tarkoituksellinen rytmin poikkeavuus voisivat muuttaa tilannetta.

Partosen siteeraamien ulkomaalaisten tutkimusten mukaan saman aikavyöhykkeen länsilaidalla asuvilla on itälaidalla asuvia yleisemmin sekä kaamosoireita että univaikeuksia ja tiettyjä syöpäsairauksia. Aikavyöhykkeen itälaidalla aikaisemmin nouseva aurinko näyttää myös muokkaavan ihmisistä yhä enemmän aamuvirkkuja ja länsilaidalla asuvista enemmän iltavirkkuja. Edelleen Partosen mukaan Suomessa iltavirkkujen osuus aikuisista on kasvanut 9 prosentista 13 prosenttiin ja aamuvirkkujen puolestaan vähentynyt 33 prosentista 21 prosenttiin 1980-luvulta 2000-luvulle. Mikä tässä lienee syy ja mikä seuraus? Onko vaikuttavana tekijänä ollut yleisten elämäntapojen muuttuminen vai jokin muu tekijä?

Luonnontieteellisesti ajatellen pysyvä normaaliaika on Suomen oikea aika

Normaaliajassa noudatamme aivan itäisimmän Suomen kautta kulkevan pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa eli UTC+2 (kello kaksi tuntia enemmän kuin Lontoon Greenwichin aika). Keskipäivä (kello 12.00) on siis silloin, kun aurinko on korkeimmillaan ja paistaa suoraan etelästä ko. pituuspiirille. Jos siirrämme kellot pysyvään kesäaikaan, kello on tuntia enemmän (UTC+3) eli auringon mukaan määräytyvä keskipäivä olisi vasta kello 13. Me siis etääntyisimme maantieteellisesti ja tähtitieteellisesti määräytyvästä aikavyöhykkeestämme. Ajanlaskun perusperiaatteita on se, että keskipäivä on kello 12. Tällä perusteella nykyinen normaaliaika olisi oikea aika Suomelle.

Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan. Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot. Lopulta päätettiin, että vapusta 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa.

Vai pitäisikö sittenkin siirtyä Keski-Euroopan aikaan?

Timo Partonen on aiemmin ehdottanut, että terveytemme kannalta olisi kaikkein parasta siirtää kelloja tunnilla taaksepäin nykyisestä normaaliajasta, jolloin aikavyöhykkeemme olisi UTC+1 eli sama kuin Keski-Euroopassa. Itse asiassa Suomen "oikea" maantieteellinen aikavyöhyke olisi jossakin UTC+1:n ja UTC+2:n välillä, mikäli aikavyöhyke määräytyisi tarkkojen pituuspiirien perusteella eikä 15 asteen välein olevina aikavyöhykkeinä, joilta toiselle siirryttäessä kelloa siirretään kokonaisilla tunneilla.

Aikavyöhykkeessä UTC+1 illat pimenisivät entisestään, aamut valostuisivat ja yhteydenpito samassa aikavyöhykkeessä olevaan Keski-Eurooppaan helpottuisi, mikäli Keski-Euroopan valtiot päättävät pysyä nykyisessä normaaliajassaan. Jos olisimme kuluneena kesänä noudattaneet tätä aikaa, valoisa aika olisi alkanut Helsingissä 1. heinäkuuta kello 1.59 ja päättynyt jo kello 20.49, siis kaksi tuntia aiemmin kuin nykyistä kesäaikaa noudatettaessa. Valveilla vietettyä valoisaa vapaa-aikaa (arkisin kello 17–23 ja viikonloppuisin kello 8–23) menetettäisiin meteorologian tutkija Kimmo Ruosteenojan laskelmien mukaan Etelä-Suomessa lähes 400 tuntia vuodessa. Pimeimpään aikaan vuodesta hämärä alkaisi jo kahden maissa iltapäivällä, kun nyt se alkaa kolmen tienoilla.

Mikä olisi optimaalinen aikavyöhykkeemme ja pitäisikö samalla päättää koulujen alkamisajankohdasta?

Onko siis niin, että jatkuva kesäaika lisää sekä ihmisten liikuntaharrastuksia että unioireita? Jatkuva normaaliaika puolestaan heikentää terveyttä vähentämällä liikuntaa ja edistää terveyttä parantamalla unenlaatua? Absoluuttinen valoisa aika ei lisäänny eikä vähene, käytämmepä millaista kellonaikaa tahansa. Kyse on kuitenkin siitä, kuinka hyvin valoisa aika sattuu yhteen ihmisten vuorokausirytmin kanssa. Toisaalta voi sanoa, ettei meillä ole kovin isoja ongelmia, jos pysyvän kesä- tai talviajan valitsemisesta nousee iso kysymys.

Toinen mielenkiintoinen keskustelunaihe ja ehdotus on koulujen alkamisen siirtäminen kello kahdeksan sijaan yhdeksään. Jo vuoden 1945 Kouluhygienia-kirjassa pohdittiin näin: "Koululaisten nukkumisaika lyhenee ensisijassa, varsinkin kaupungeissa, liian myöhäisen maatapanoajan takia; perheen vanhempien jäsenten valvoessa annetaan lastenkin valvoa tai lasten on ahtaissa oloissa vaikea saada nukkumisrauhaa vanhempien ihmisten työskennellessä iltamyöhään saakka. -- 'Mitä heikompi, hermostuneempi tai herkempi lapsi on, sitä enemmän tulee hänen nukkua; vähän nukkuvat ihmelapset ovat hermotaudeille predestinoituja.' (Spitzy.) -- Kouluikäisen lapsen pitäisi saada nukkua niin paljon, ettei häntä tarvitse herättää, vaan että hän unentarpeen tyydytettyään itse herää. -- Koska koululla ei näytä olevan - olettaen että koulu alkaa verraten varhain - suuriakaan mahdollisuuksia perhe-elämään juurtuneen iltavalvomistavan poistamiseksi, näyttää siltä, kuin olisi varsinkin nuorempien lasten koulutyö aloitettava myöhemmin, kello 9 aamulla, jolloin ylläolevassa taulukossa mainitut nukkumaanmeno- ja ylösnousuajat siirtyisivät tuntia myöhempään. Näin on laita erittäinkin kaupunkioloissa. Maaseudulla ovat olot ja tavat, mitä maatapanon aikaan tulee, terveellisemmät."

Lue myös nämä

Pitäisikö hyönteistutkijan keksimästä kesäajasta luopua, vaihtaa aikavyöhykettä ja vähentää suomalaisilta vuosittain jopa satoja valveillaoloajan valoisia tunteja?

Tänä vuonna kevät on 30 sekuntia lyhyempi kuin vuosi sitten - ja lyhenee vuosi vuodelta!