tiistai 29. syyskuuta 2026

Elokuu oli globaalisti vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin kalenterikuukausi ja vuodesta 2026 saattaa tulla mittaushistorian lämpimin vuosi

Maapallon keskilämpötila kuukausittain vuosina 1850–2026. Vuoden 2026 kuukaudet tammikuusta elokuuhun näkyvät mustalla käyrällä. Credit: Berkeley Earth.

Berkeley Earthin julkaisemien tietojen mukaan elokuu 2026 oli globaalisti maa- ja merialueet mukaan luettuina vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin elokuu. Se oli 1,71 celsiusastetta esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) elokuita lämpimämpi.

Jos katsotaan kaikkien kalenterikuukausien anomalioita (lämpötilan poikkeamia verrattuna esiteollisen ajan keskiarvoon), elokuu 2026 oli anomalialtaan mittaushistorian kaikista kuukausista toiseksi lämpimin. Sen edelle menee vain syyskuu 2023. Koko mittaushistorian ajalta ainoastaan syyskuun 2023 ja elokuun 2026 anomaliat ylittävät esiteollisen ajan vastaavan kuukauden 1,7 asteella. Anomalian 1,6 astettakin ylittää vain kymmenen mittaushistorian kuukautta.

Myös absoluuttisilla lämpötiloilla tarkasteltuna elokuu 2026 oli mittaushistorian kaikista kuukausista toiseksi lämpimin, kun sen globaaliksi keskilämpötilaksi mitattiin 17,16 astetta. Korkeampi lukema on mitattu vain heinäkuussa 2023, jolloin lämpötila oli Berkeley Earthin mukaan 17,21 astetta. Mittaustarkkuuden rajoissa nämä kaksi kuukautta sijoittuvat käytännössä jaetulle ensimmäiselle sijalle lämpimyystilastoissa.

Elokuun 2026 lämpimyyttä selittävät ilmastonmuutos ja keväällä käynnistynyt El Niño -ilmiö yhdessä. Koska suurin osa maapallon maapinta-alasta on pohjoisella pallonpuoliskolla ja koska maa-alueet lämpenevät lämpimänä vuodenaikana meriä voimakkaammin, globaali keskilämpötila on vuoden mittakaavassa korkeimmillaan yleensä heinäkuussa. Tänä vuonna elokuu oli poikkeuksellisesti heinäkuuta lämpimämpi, mikä osaltaan kuvastaa alkaneen El Niñon voimakkuutta.


Maapallon keskilämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo kuukausittain vuosina 1850–2026 esitettynä anomalioina eli poikkeamina verrattuna vuosien 1850–1900 vastaavien kuukausien keskiarvoon. Liukuva keskiarvo tarkoittaa sitä, että keskiarvoa on liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Näin sään luontainen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Punainen käyrä kuvaa 30 vuoden LOESS-trendiä. Credit: Berkeley Earth.

Tammi-elokuun 2026 jakso oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin tammi-elokuu. Pohjoisella pallonpuoliskolla heinä-elokuu näyttää olleen juuri ja juuri koko mittaushistorian lämpimin heinä-elokuun jakso.

Berkeley Earth arvioi, että vuosi 2026 tulee käytännöllisesti katsoen varmasti olemaan yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi ja 93 prosentin todennäköisyydellä koko vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian globaalisti lämpimin vuosi. Vuosi 2027 saattaa olla vieläkin lämpimämpi, koska El Niñon huippua odotetaan vasta alkuvuodeksi 2027 ja koska El Niñon suurin vaikutus näkyy globaaleissa lämpötiloissa vasta pienellä viiveellä.

Lähde

Rohde, Robert & Hausfather, Zeke: August 2026 Temperature Update, Berkeley Earth 24.9.2026.

Lue myös nämä

Heinäkuu oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin ja 36 peräkkäistä vuorokautta ovat olleet lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi

Kesä-elokuu oli koko mittaushistorian kuumin kolmen kuukauden jakso

Miksi nyt on globaalisti ennätyksellisen lämmintä?

Historiallinen uutinen: Maapallon keskilämpötila ylitti ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kahdella asteella esiteollisen ajan keskilämpötilan

Globaalisti vuosi 2023 oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa merialueilla yli asteen ja maa-alueilla yli kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Vuosi 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti koko mittaushistorian lämpimin ja monella tavalla täysin poikkeuksellinen



torstai 27. elokuuta 2026

Mitä ovat namulinapali, häätötyranni, siroprioni, surutikkanen, viheltäjätanssija ja punahuivipiispa?

Kuva: Geralt, Pixabay.

BirdLife Suomi on saanut päätökseen ison urakan. Eilen julkaistiin maailman lintulajien nimien uusi suomenkielinen luettelo. Siitä voi katsoa suomenkieliset nimet 11 131 lajille, 1 486 suvulle, 252 heimolle ja 46 lahkolle. Uusi nimi annettiin 1 231 lajille, 177 suvulle, 19 heimolle ja 7 lahkolle. Suomessa havaittujen lintujen nimet säilyivät ennallaan.

Aivan kaikilla lajeilla ei aiemmin edes ollut suomenkielistä nimeä. Lisäksi nimiin tarvittiin päivityksiä, koska esimerkiksi DNA-tutkimusten avulla käsitys joidenkin lintujen sukulaisuussuhteista on muuttunut. Nimistössä pyrittiin myös siihen, että nimet kuvaisivat mahdollisimman hyvin todellisuutta. Niinpä boliviansirkkunen muuttui ruostesirkkuseksi, koska se ei pesi Boliviassa vaan Etelä-Paraguayssa, Argentiinassa ja Uruguayssa. Bolivia on vain sen talvehtimisalue.

Viime viikolla Kotimaisten kielten keskus tiedotti, että Naurun nimi on jatkossa myös suomen kielessä Naoero. Tämäkin muutos ehti myös lintulajien nimistöön. Naurunkerttunen on jatkossa naoeronkerttunen.

Nisäkästoimikunta pyrki taannoin lyhentämään pitkiä nisäkkäiden nimiä. Lintujen nimistössä kuitenkin säilytettiin joitakin melko pitkiä nimiä. Kaikkein pisin niistä on uudenkaledonianlepinkäismonarkki.

Hauskoja uusia suomenkielisiä lintujen nimiä ovat esimerkiksi paránkaklattaja, okrakurkkufrankoliini, piikkipuukuku, etelänpuputtajakukaali, meksikonoravakäki, sulttaanikäkikyyhky, tawitawinkanakyyhky, kermakeisarikyyhky, madagaskarinmetsärääkkiäinen, aasianpaksujalka, eteläsaarentöpökurppa, fynbospyyjuoksija, pikkukeijutiira, vaaleahoikka-albatrossi, chiloénetelänkeiju, uudenkaledoniantyrskynpolkija, kesäguadalupenkeiju, siroprioni, valkonaamaviistäjä, afrikanpiispahaikara, idänlehmähaikara, hispaniolanisokehrääjä, lännenpiippukiitäjä, joulusaarenloistosalangaani, sukkasalangaani, sapelierakkokolibri, töyhtösolmiokolibri, sepelenkelikolibri, sundanvarpuspöllönen, punahousuhaukka, kaksoisvyölaiskuri, surutikkanen, rillikallioaratti, jouhilurikki, harmaaohjasharlekiini, samettilakkitanssija, valkoröyhelötanssija, viheltäjätanssija, keltavilkkuperä, serradomarinnapsija, kimittäjälattanokka, piiskulapionappari, kampajalkanapsija, häätötyranni, hippiäisnappari, perunnokipitaho, galápagosinrubiinityranni, brasilianpiivi, mustarintatöpökkä, kettumuura, riomadeiranmuuranen, hapsutulisilmä, valkokulmaluuranen, kanelipikkuluura, valkosiipitapakulo, pirinätapakulo, kanelikarikehuiskija, valittajapyrstökipuaja, hihkusirppikipuaja, vinkuräikkäorneero, kermaviiksiorneero, kastanjalakkinaukuja, kilkkulaulumesikko, kastanjarastaspenkoja, rusotöpösieppo, matkijapikkudrongo, molukkienrosvomonarkki, namulinapali, punapääräätäli, kermapartabulbuli, bhutaninpikkunauruli, taiwaninlaulunauruli, silkkilakkinakkeli, jankuttajapeukaloiskerttu, pisarapeukaloinen, riukiunnarsissisieppo, tulikruunukukastaja, palawanintarhalukkinen, punahuivipiispa, hispaniolanmistelimarjukka, oahunnukupuu, vaaleapreeriaturpiaali, ruusurintakardinaali ja andienlörppötangara.

Täydellisen listauksen maailman lintujen suomenkielisistä nimistä voi katsoa BirdLife Suomen sivuilta.

Lähde

Högmander, H., Björklund, H., Hintikka, J., Lokki, J., Södersved, J. & Velmala, W. 2026: Maailman lintulajien suomenkieliset nimet. BirdLife Suomi.

Lue myös nämä

Maaoravasta tuli tikutaku!

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Jälleen uusi eläinlaji nimettiin suomalaisen tutkijan mukaan

Mikä ihme on amazopeikkus ja miksi tutkija nimesi loispistiäisen Johanna-vaimonsa mukaan?

Kovakuoriainen sai tieteellisen nimen ilmastoaktivisti Greta Thunbergin mukaan

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?

maanantai 10. elokuuta 2026

Länsi-Euroopassa kesä-heinäkuu oli mittaushistorian lämpimin ja valtameret olivat heinäkuussa globaalisti ennätyksellisen lämpimiä

Vasemmassa kartassa on esitetty värikoodeilla Euroopan eri alueiden lämpötilat kesä-heinäkuussa 2026 verrattuna ajanjakson 1991–2020 kesä-heinäkuihin (valkoinen = tavanomainen lämpötila, oranssi = keskimääräistä lämpimämpi, tummempi oranssi = paljon keskimääräistä lämpimämpi, vaaleansininen = keskimääräistä viileämpi, tummempi sininen = paljon keskimääräistä viileämpi) ja ennätykset ajanjaksolta 1979–2026 (tummanpunainen = ennätyksellisen lämmintä, tummansininen = ennätyksellisen viileää). Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty Länsi-Euroopan (11° W–15° E, 37° N–55° N) vuosien 1979–2026 kesä-heinäkuiden keskimääräiset lämpötilat maa-alueilla verrattuna ajanjakson 1991–2020 kesä-heinäkuiden keskiarvoon (= diagrammin nollakohta). Data: ERA5. Credit: Copernicus C3S/ECMWF. 


Länsi-Euroopassa kesä-heinäkuun jakso oli vuonna 2026 koko tarkasteluvälin 1979–2026 lämpimin kesä-heinäkuu. Kuumuus ja kuivuus johtivat laajoihin maastopaloihin. Monissa joissa virtaava vesimäärä oli keskimääräistä pienempi tai jopa poikkeuksellisen pieni. Suomessa kesäkuu oli suuressa osassa maata 1–2 astetta keskimääräistä lämpimämpi, mutta heinäkuun keskilämpötila oli useimmilla Suomen alueilla tavanomainen.

Globaalisti heinäkuu 2026 oli ERA5-aineistossa mittaushistorian lämpimimpien heinäkuiden tilastossa käytännössä jaetulla toisella sijalla yhdessä heinäkuun 2024 kanssa (heinäkuu 2024 vain 0,01 astetta lämpimämpi). Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin heinäkuu on ollut vuonna 2023. Globaali heinäkuun 2026 keskilämpötila oli 16,90 astetta, mikä on 1,47 astetta korkeampi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) heinäkuiden keskilämpötila.


Vuorokausien globaalit merien pintaveden keskilämpötilat 1.1.1979–31.7.2026 alueella 60° S–60° N.  Vuosi 2026 on esitetty tummanpunaisella käyrällä, vuosi 2025 punaisella, vuosi 2024 oranssilla ja vuosi 2023 keltaisella. Muut vuodet on kuvattu ohuilla harmailla käyrillä. Vuosien 1979–2022 keskiarvo on piirretty harmaalla katkoviivoituksella. Data: ERA5. Credit: Copernicus C3S/ECMWF. 


Valtamerien keskilämpötila oli heinäkuussa 2026 globaalisti (leveysasteilla 60° S–60° N) koko mittaushistorian korkein heinäkuun keskilämpötila. Nyt se oli 20,96 astetta, kun aiempi ennätys oli 20,89 astetta heinäkuulta 2023.

Lähde

Copernicus: Highest July global ocean surface temperatures as exceptionally hot, dry conditions fuel wildfires in Europe

Lue myös nämä

Uusi Euroopan ilmaston tilaa tarkasteleva raportti julkaistiin tänään: Eurooppa on kaikkein nopeimmin lämpenevä maanosa

Tänään julkaistu tutkimus: Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana maapallo on lämmennyt globaalisti nopeammin kuin yhtenäkään aiempana vuosikymmenenä mittaushistorian aikana

Heinäkuu oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin ja 36 peräkkäistä vuorokautta ovat olleet lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi

torstai 4. kesäkuuta 2026

Tänä vuonna maapallon ylikulutuspäivä on 30. heinäkuuta ja ylikulutus on suurempaa kuin koskaan aiemmin

Tänä vuonna maapallon luonnonvarojen laskennallinen ylikulutuspäivä on torstaina 30. heinäkuuta. Ihmiskunta on siis seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,73 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt.

Vuosien 1972–2026 korjatut globaalit ylikulutuspäivät vuoden 2026 laskennassa käytettyjen menetelmien mukaisesti. Kun vielä 1960–1970-lukujen vaihteessa ihmiskunta käytti vuosittain uusiutuvia luonnonvaroja vain maapallon vuosituotannon verran, nyt luonnonvarojen kestävään käyttöön tarvittaisiin 1,73 maapalloa. Kaaviossa punaisella merkityt kuukaudet tarkoittavat niitä kuukausia, jolloin maapallon kyseisen vuoden uusiutuvien luonnonvarojen tuotanto on jo käytetty loppuun. Vain sinisellä merkittyjen kuukausien aikana ihmiskunta tulee toimeen kyseisen vuoden uusiutuvien luonnonvarojen tuotannolla. Credit: Earth Overshoot Day.


Torstaina 30. heinäkuuta on maailman ylikulutuspäivä 2026. Ihmiskunta on siis 1.1.2026–30.7.2026 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. 

Tänä vuonna ylikulutuspäivä näyttäisi olevan kuusi päivää myöhemmin kuin viime vuonna, mutta todellisuudessa tilanne on huonontunut viime vuodesta. Tarkentuneet tilastot (erityisesti valtamerien hiilensidontakyvyn arvioiminen aiempaa suuremmaksi) myöhentävät viime vuoden ylikulutuspäivää kahdeksalla vuorokaudella, mutta todellisuudessa tapahtunut kulutuksen lisääntyminen aikaistaa tämän vuoden ylikulutuspäivää kahdella vuorokaudella. Niinpä nettovaikutus on se, että ylikulutuspäivä näyttää olevan tänä vuonna kuusi vuorokautta myöhemmin kuin viime vuoden laskennallinen ylikulutuspäivä, mutta ylikulutus on silti suurempaa kuin kertaakaan aiemmin ylikulutuspäivien historiassa.

Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan. Ylikulutuksen seurauksia ovat metsäkato, eroosio, luontokato ja hiilidioksidin kertyminen ilmakehään. 

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Kaaviossa on esitetty asukasta kohden laskettuina (gha/hlö) globaali biokapasiteetti (vihreä käyrä) ja ekologinen jalanjälki (punainen käyrä). Käyrien vaaleammalla värisävyllä merkitty loppuosa perustuu ennakkoarvioihin eikä todellisiin tilastoihin. Credit: David Lin, Ph.D, Mathis Wackernagel, Ph.D.


Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. YK:n tilastot kuitenkin saadaan kerättyä tilastoitavasta asiasta riippuen vasta noin 1–3 vuoden viiveellä. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa on käytetty lisäksi eräänlaista pikaestimaattia, lyhyen aikavälin kehitystä kuvaavaa nowcasting-mallia, jossa YK:n virallisia tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla. Uusimmat tilastotiedot ovat todellista kerättyä dataa, eivät mitään ennusteita, mutta ne voivat olla esimerkiksi epävirallisempia tai epäsuoremmin asiaa kuvaavia tai niissä voi olla enemmän aukkoja kuin myöhemmin saatavissa YK:n tilastoissa. Eniten epävarmuuksia liittyy kuluvaan vuoteen 2026.

Esimerkkejä eri valtioiden vuoden 2026 ylikulutuspäivistä. Päivämäärät kertovat, milloin maapallon kyky tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä olisi tämän vuoden osalta kulutettu loppuun, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kyseisen valtion elintasolla. Credit: Global Footprint Network 2026.


Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. 

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org. 

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia


"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet ja lisätietoja





maanantai 4. toukokuuta 2026

Hyvää kansainvälistä Tähtien sota -päivää hauskojen biologisten lajinimien parissa!

Tänään vietetään kansainvälistä Tähtien sota -päivää. Päivämäärä on valikoitunut tunnuslauseen "May the Force be with you" perusteella, koska siitä tulee pienellä muunnoksella "May the Fourth be with you". Itse asiassa muunnos on tuttu jo vuodelta 1979, jolloin Margaret Thatcher nousi Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeriksi 4. toukokuuta. Tuolloin hänen puolueensa julkaisi The London Evening News -lehdessä ilmoituksen "May the Fourth Be with You, Maggie, Congratulations". Tiesitkö, että biologiassa Tähtien sodan perusteella on annettu myös lukuisia tieteellisiä lajinimiä?


Peckoltia greedoi -kissakala näyttää Tähtien sodan Greedolta. (Lähde: Armbruster JW, Werneke DC, Tan M 2015 Three new species of saddled loricariid catfishes, and a review of Hemiancistrus, Peckoltia, and allied genera (Siluriformes). ZooKeys 480: 97-123. doi: 10.3897/zookeys.480.6540. Photo by J. W. Armbruster. This is an open access article distributed under the terms of the Creative Commons Attribution License CC BY 4.0, which permits unrestricted use, distribution, and reproduction in any medium, provided the original author and source are credited.)

1. Peckoltia greedoi

Peckoltia greedoi on vuonna 1998 löydetty brasilialainen kissakala. Tutkijoiden mukaan kala näyttää aivan Tähtien sodassa esiintyvältä Greedolta. Yhdennäköisyys näkyy hienosti tämän linkin valokuvassa.

2. Polemistus chewbacca, Polemistus vaderi ja Polemistus yoda

Jo vuonna 1983 kolme ampiaislajia nimettiin Tähtien sota -hahmojen Chewbacca, Darth Vader ja Yoda mukaan.

3. Adelomyrmex vaderi

Adelomyrmex vaderi -muurahaisen musta ulkonäkö muistuttaa Darth Vaderia.

4. Agathidium vaderi

Agathidium vaderi -kovakuoriainen on luonnollisesti saanut nimensä Darth Vaderista.

5. Darthvaderum greensladeae

Myös Darthvaderum greensladeae -punkin sukunimi tulee Darth Vaderista. Kyseisiä näytteitä mikroskopoineelle tutkijalle jostakin syystä sattui tulemaan mieleen Darth Vader.

6. Yoda purpurata

Yoda purpurata eli purppura Yoda on Yodan mukaan nimetty mato. Laji elää ainakin Atlantin valtameressä. Se nimettiin Yodan mukaisesti, koska sen pään molemmin puolin olevat ulokkeet muistuttavat Yodan korvia.

7. Albunione yoda

Yodan mukaan on saanut nimensä myös merisiira Albunione yoda. Naaraan pään muoto tuo mieleen Yodan pään.

8. Midichloria mitochondrii

Midichloria mitochondrii on erikoinen bakteerilaji, joka elää naaraspuolisten puutiaisten munasarjoissa solujen mitokondrioiden sisällä (mitokondrion sileän ulkokalvon ja poimuttuneen sisäkalvon välissä). Mitokondrio itsekin on endosymbioositeorian mukaisesti bakteerialkuperää, ja Midichloria mitochondrii lienee ensimmäinen löydetty mitokondrion sisällä elävä bakteeri. Elämäntavoiltaan bakteeri siis on samanlainen kuin Tähtien sodan midikloriaanit.

Bakteerin nimennyt tutkija, joka kysyi etukäteen nimeen luvan myös George Lucasilta, toteaa: "Taide jäljittelee usein tieteitä, mutta useinkaan tätä ei tapahdu toisinpäin. - - Tähtien sodassa on paljon tiedettä, mutta tieteessä ei ole tarpeeksi Tähtien sotaa."

9. Aptostichus sarlacc

Yhdysvaltain lounaisosissa sijaitsevalta Mojaven aavikolta löydetty Aptostichus sarlacc -hämähäkki on nimetty Tatooine-autiomaaplaneetalla elävän Sarlacc-hirviön mukaisesti, koska hämähäkki elää Tähtien sodan hirviön tapaan maanalaisissa koloissa.

10. Han solo

Han solo on Kiinasta löydetty trilobiitti, Han-suvun ainoa edustaja. Virallisen selityksen mukaan sukunimi Han viittaa han-kiinalaisiin, nykyisen Kiinan suurimpaan etniseen ryhmään. Lajin nimennyt tutkija on kuitenkin sanonut, että todellisuudessa hänen ystävänsä yllyttivät häntä antamaan nimen Tähtien sota -elokuvan Han Solon mukaan.



keskiviikko 29. huhtikuuta 2026

Uusi Euroopan ilmaston tilaa tarkasteleva raportti julkaistiin tänään: Eurooppa on kaikkein nopeimmin lämpenevä maanosa

Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskus (ECMWF) ja Maailman ilmatieteen järjestö (WMO) julkaisivat tänään Euroopan ilmaston tila 2025 -raportin. Tässä joitakin keskeisiä poimintoja raportista.

Euroopan nopea lämpeneminen kutistaa lumi- ja jääpeitettä Samaan aikaan korkeat ilman sekä merien lämpötilat, kuivuus ja helleaallot vaikuttavat kaikkialla Välimereltä arktiselle alueelle. Eurooppa ja monet muut maapallon alueet ovat alttiina erilaisille ääri-ilmiöille ennätyksellisistä helleaalloista tuhoisiin metsäpaloihin ja jatkuvaan luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Tällä on seurauksia yhteiskunnille ja ekosysteemeille kaikkialla Euroopassa.


Suomessa koettiin vuonna 2025 ennätyksellisen voimakas helleaalto ja lähes koko Euroopassa oli keskimääräistä lämpimämpää

Kartan värit kuvaavat maksimilämpötilaa heinäkuussa 2025. Oikealla olevassa kaaviossa on esitetty helleaallot subarktisessa Fennoskandiassa vuodesta 1950 lähtien. Ympyrän koko on verrannollinen helleaallon vaikutusalueeseen. Kymmenen vakavinta helleaaltoa on merkitty tummemmilla väreillä ja harmaa osoittaa ne helleaallot, jotka eivät kuulu kymmenen pahimman joukkoon. Subarktinen Fennoskandia määritellään tässä Manner-Norjaksi, Ruotsiksi ja Suomeksi leveyspiirin 60° N pohjoispuolella (60°–72° N, 4°–32° E). Voimakkuuden määrittelyyn vaikuttavat keskimääräinen lämpötilapoikkeama suhteessa vertailujaksoon (vuodet 1961–1990), helleaallon kesto ja vaikutusalueen laajuus. Data: E-OBS, SYNOP. Credit: DWD/C3S/ECMWF.

Ainakin 95 % Euroopan pinta-alasta oli viime vuonna pitkän aikavälin keskimääräisiä lämpötiloja lämpimämpi. Ennätyksellisen voimakas helleaalto vaikutti Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa heinäkuussa kolmen viikon ajan, kun lämpötilat ylittivät 30 celsiusastetta peräti 21 peräkkäisenä päivänä. Lämpötila oli tämän helleaallon aikana 10,2 celsiusastetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja korkeampi. Korkeimmillaan lämpötila nousi Norjan Frostassa 34,9 asteeseen. 


Vuotuisen pintalämpötilan poikkeamat ja äärimmäisyydet vuonna 2025. Äärimmäisluokat viilein (tummansininen) ja lämpimin (tummanpunainen) perustuvat vuosien 1979–2025 tilastoihin. Muut luokat kuvaavat sitä, miten lämpötilat vertautuvat niiden jakaumaan vertailujaksolla 1991–2020. Paljon keskimääräistä lämpimämpi (keskipunainen) tarkoittaa sitä, että on ollut lämpimämpää kuin 90 % vuosista. Keskimääräistä lämpimämpi (vaalein punainen) tarkoittaa sitä, että on ollut lämpimämpää kuin 66 % vuosista. Lähellä keskiarvoa (valkoinen) tarkoittaa sitä, että 33 % vuosista on lämpötiloiltaan tällaisia. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

 

Jään ja lumen väheneminen voimistaa ilmastonmuutosta, kun niiden aiheuttama peilivaikutus pienenee

Vasemmassa kartassa on esitetty alue, jolla vuorokauden minimilämpötila on ollut nolla astetta tai sen alle vähintään 14 peräkkäisenä päivänä. Oikeassa kartassa on esitetty alue, jolla vuorokauden maksimilämpötila on jäänyt nollaan tai sen alle vähintään 14 peräkkäisenä päivänä. Tummansininen väri kuvaa vuotta 2025, keskisininen vuosien 1991–2020 keskiarvoa ja vaaleansininen vuosien 1961–1990 keskiarvoa. Data: E-OBS. Credit: KNMI/C3S/ECMWF.

Vuorokauden minimilämpötilat olivat Euroopassa keskimääräistä korkeampia suurimman osan vuodesta. Lumipeite oli 31 % keskimääräistä alhaisempi. 

Jäätiköiden nettomassa pieneni vuona 2025 kaikilla Euroopan alueilla. Islannissa havaittiin mittaushistorian toiseksi suurin jäätikkökato. Grönlannin mannerjäätikkö menetti 139 gigatonnia (139 miljardia tonnia) jäätä, mikä vastaa 1,5-kertaisesti kaikkien Alpeilla olevien jäätiköiden tilavuutta. 

Kun arktisen alueen ja Alppien jääpeite hupenee, myös jäätiköiden aiheuttama Auringosta tulevaa säteilyä poispäin heijastava peilivaikutus vähenee. Näin maapallon albedo eli heijastuskyky pienenee, mikä toimii ilmastonmuutosta kiihdyttävänä takaisinkytkentänä. 


Eurooppa lämpenee ilmastonmuutoksen seurauksena nopeammin kuin mikään muu maanosa

Mannerjäätiköiden sulaminen ja meriveden lämpölaajeneminen nostavat merenpintaa globaalisti. Euroopassa merenpinnan keskimääräinen lämpötila oli viime vuonna ennätyksellisen korkea jo neljättä vuotta peräkkäin. Kaikkiaan 86 % merialueesta koki voimakkaita lämpöjaksoja. Kun merenpinta nousee yhdellä senttimetrillä, globaalisti kuusi miljoonaa ihmistä lisää altistuu merien rannikkoalueiden tulvilla.

Jokien virtaamat olivat Euroopassa keskimääräistä alhaisemmat 11 kuukauden ajan ja 70 %:ssa joista vuotuiset virtaamat olivat keskimääräistä pienemmät.


Keskilämpötilan poikkeamat koko maapallolla, arktisella alueella ja eri mantereilla esitettynä kymmenen vuoden keskiarvoina verrattuna vuosiin 1991–2020 (diagrammin nollataso). Lämpötiloja on tarkasteltu vain maa-alueilta, paitsi maailmanlaajuisessa keskiarvossa ovat mukana myös meret. Lineaariset trendit vuosikymmentä kohden on laskettu viimeisimpien 30 vuoden ajalta (vuodet 1996–2025). Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Eurooppa on kaikkein nopeimmin lämpenevä maanosa. Viimeisimmän 30 vuoden (vuodet 1996–2025) aikana lämpenemistä on tapahtunut Euroopassa lineaarisen trendin perusteella laskettuna 0,56 astetta vuosikymmenessä, kun koko maapallolla luku on 0,27 astetta. Jos tarkastellaan myös muulla tavoin rajattuja alueita kuin maanosia, Euroopan lämpeneminen ei kuitenkaan ole kaikkein nopeinta. Arktinen alue nimittäin on lämmennyt viimeisimmän 30 vuoden aikana 0,75 astetta vuosikymmenessä.


Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa ennätyksellisiä maastopaloja ja vaikuttaa ihmisiin myös monella muulla tavalla

Vasemmassa kartassa on esitetty vuodelta 2025 niiden päivien lukumäärä, joina esiintyi voimakasta lämpöstressiä, ja oikeassa kartassa siihen liittyvät poikkeamat suhteessa vertailujakson 1991–2020 keskiarvoon. Voimakkaan lämpöstressin päivinä tuntuu kuin -lämpötila (Universal Thermal Climate Index, UTCI) on korkeimmillaan ainakin 32 celsiusastetta. Data: ERA5-HEAT. Credit: C3S/ECMWF.

Myrskyt ja tulvat vaikuttivat tuhansiin ihmisiin kaikkialla Euroopassa, vaikka äärimmäiset sateet ja tulvat olivatkin vuonna 2025 vähäisempiä kuin mihin viime vuosina on totuttu. Ihmiset altistuivat myös voimakkaalle lämpöstressille. Suuressa osassa Eurooppaa mitattiin keskimääräistä enemmän päiviä, jolloin koettiin vähintäänkin voimakasta lämpöstressiä. Etelä- ja Itä-Espanjassa kirjattiin jopa 50 päivää keskimääräistä enemmän sellaisia päiviä, jolloin tuntuu kuin -lämpötila ylitti 32 celsiusastetta. 


Vuoden keskimääräisen lämpötilan ero Euroopan mantereella vuosina 1950–2025 verrattuna vuosien 1991–2020 keskiarvoon (diagrammin nollataso). Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Jatkuva lämpeneminen vaikuttaa sekä ihmisiin että luontoon. Maastopalot polttivat Euroopassa vuoden aikana yli miljoona hehtaaria (1 034 550 hehtaaria), mikä on koko mittaushistorian uusi ennätys. Tämä vastaa yli Kyproksen pinta-alaa. Myös maastopaloista tulevat pienhiukkaspäästöt olivat ennätyksellisen suuret. Turvemaiden palot vapauttavat myös varastoitunutta hiiltä kiertoon, mikä voimistaa ilmastonmuutosta edelleen. 

Lisääntyneet maastopalot voivat olla merkittävä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden pienenemistä aiheuttava tekijä. Näin luontokato etenee. Siihen vaikuttavat myös kuivuus, manneralueiden helleaallot ja merien lämpöaallot. Euroopan komissio on määritellyt kasvavan metsäpaloriskin keskeiseksi tekijäksi, jota täytyy pyrkiä estämään.


Raportin positiivinen valopilkku on uusiutuvien energialähteiden osuuden lisääntyminen Euroopan sähköntuotannossa

Aurinkoenergian (keltainen), tuulivoiman (violetti), vesivoiman (sininen), kaikkien uusiutuvien energialähteiden (vihreä) ja fossiilisten polttoaineiden (ruskea) prosenttiosuus vuosina 2016–2025 Euroopan vuotuisesta sähköntuotannosta. Näiden lisäksi vuonna 2025 Euroopan sähköstä tuli ydinvoimasta 22 % ja bioenergiasta 4 %. Tässä diagrammissa Eurooppaan on laskettu mukaan 27 EU-maan lisäksi Bosnia ja Hertsegovina, Kosovo, Moldova, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Norja, Serbia, Sveitsi ja Yhdistynyt kuningaskunta. Data: Ember. Credit: Rabobank/C3S/ECMWF.

Positiivista on se, että uusiutuvat energialähteet tuottivat vuonna 2025 lähes puolet (46,4 %) Euroopan sähköstä. Aurinkoenergian osuus saavutti uuden ennätyksen (12,5 %).


Lähde

Copernicus, European State of the Climate: record heatwaves from the Mediterranean to the Arctic, while glaciers shrink and snow cover declines

Lue myös nämä

Ilmastonmuutoksen vuoksi kuumuuden aiheuttamat kuolemat kolminkertaistuivat Euroopan kaupungeissa kesällä 2025

Lapin mittaushistorian pisin ja yksi koko Suomen mittaushistorian pisimmistä helleputkista päättyi

Uusi ennätysputki yli 30 asteen päivissä

Länsi-Euroopassa ja läntisellä Välimerellä ilman sekä veden lämpötilat olivat kesäkuussa ennätyksellisen korkeita

Tänään julkaistu tutkimus: Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana maapallo on lämmennyt globaalisti nopeammin kuin yhtenäkään aiempana vuosikymmenenä mittaushistorian aikana

Kolme viimeisintä vuotta ovat olleet vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian kolme lämpimintä vuotta

Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa kolmen vuoden globaali keskilämpötila ylittänee esiteollisen ajan keskilämpötilan 1,5 asteella

Berkeley Earth: Maapallo on nyt lämpimämpi kuin useisiin tuhansiin vuosiin, eikä Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitetta voida enää saavuttaa