sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Kouvolan keskilämpötila on noussut vuodesta 1959 nykypäivään, vuonna 2018 ennätyslämmin toukokuu

Kouvolan (Utin säähavaintoasema) vuosien 1959-2018 koko vuoden keskilämpötilat (punainen käyrä). Lisäksi ruskealla käyrällä on esitetty lämpötilojen kymmenen vuoden liukuva keskiarvo. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen vuoden ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Diagrammin saa suurennettua klikkaamalla sen päältä. Lämpötilatilastot: Ilmatieteen laitos. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Kouvolassa sijaitseva Utin säähavaintoasema on yksi Suomen vanhimmista lentosäätä tarkkailevista asemista. Se perustettiin vuonna 1922, mutta tuolloin se teki lähinnä tuulihavaintoja. Vuodesta 1934 alkaen Utissa on mitattu myös lämpötilaa, ilmanpainetta, kosteutta, pilvisyyttä, näkyvyyttä ja sääilmiöitä. Vanhimmat tilastot ovat vain paperiarkistoina. Digitoitu mittaushistoria alkaa vuodesta 1959.

Kymmenen vuoden liukuva keskiarvo osoittaa Kouvolan (Utin säähavaintoaseman) keskimääräisten lämpötilojen kohonneen yli asteella digitoidun mittaushistorian aikana. Kaikkein selvintä lämpeneminen on talvella joulukuusta helmikuuhun. Tammikuu on lämmennyt pari astetta jaksosta 1961-1990 tuoreimpaan 30-vuotisjaksoon 1981-2010 tultaessa. Huhti- ja heinäkuussakin lämpenemistä on tapahtunut asteen verran. Joidenkin kuukausien kohdalla ilmaston lämpeneminen on hyvin pientä, mutta vain kesäkuu näyttää hiukkasen viilentyneen.

Kouvolan mittaushistorian korkein lämpötila on ollut noin 34 astetta (Utin lentoasemalla 34,1 astetta ja Lentoportintiellä 34,5 astetta), joka mitattiin 28. heinäkuuta vuonna 2010. Kyseisenä vuonna heinäkuun keskilämpötila oli lentoasemalla 22,7 astetta ja Lentoportintiellä 22,8 astetta.

Vuosi 2015 on ollut Utin digitoidun mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi (keskilämpötila 6,3 astetta). Jaetulle toiselle sijalle sijoittuvat vuodet 2011, 2008 ja 1989, joiden kaikkien keskilämpötila on 6,0 astetta. Vuosi 2014 on seuraavaksi lämpimin (keskilämpötila 5,9 astetta). Tämän jälkeen tulevat vuodet 2013 ja 2018, joiden kummankin keskilämpötila oli 5,8 astetta.

Kouvolan kylmin virallisesti mitattu lämpötila on ollut -37,3 astetta (lentoasemalla 9.1.1987). Kolme kylmintä vuotta ovat olleet järjestyksessä lueteltuina 1987, 1985 ja 1978.

Kouvolan (Utin säähavaintoasema) vuoden 2018 kuukausittaiset keskilämpötilat verrattuna pitkän aikavälin (vuosien 1961-1990) ilmastolliseen keskiarvoon. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lämpötilatilastot: Ilmatieteen laitos. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Kouvolassa vuoden 2018 kaikki kuukaudet helmikuuta ja maaliskuuta lukuun ottamatta olivat pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpiä. Maaliskuu 2018 oli Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan 2000-luvun neljänneksi kylmin.

Toukokuu 2018 oli Kouvolassa paikallisesti koko digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin toukokuu, vain asteen kymmenyksen kesäkuuta viileämpi. Utin lentoasemalla hellepäiviä oli toukokuussa kuusi, Lentoportintiellä kymmenen ja Anjalassa seitsemän. Utin lentoasemalla toukokuun korkein lämpötila 28,4 astetta mitattiin 15. toukokuuta. Lentoportintien mittauspisteessä lämpötila kohosi samana päivänä 29,6 asteeseen ja Anjalassa 29,2 asteeseen.

Myös heinäkuu 2018 oli lämmin (keskilämpötila lentoasemalla 20,6 astetta ja Lentoportintiellä 20,9 astetta), mutta keskiarvot jäivät noin kahden asteen päähän vuoden 2010 heinäkuusta. Vuoden 2010 touko-elokuussa Utissa mitattiin 48 hellepäivää (eivät peräkkäisiä hellepäiviä), mikä on Suomen ennätys yhden kesän hellepäivien lukumäärässä samalla säähavaintoasemalla. Pisin yhtämittainen helleputki on ollut 26 vuorokautta vuodelta 2014, jolloin kyseinen ennätys tehtiin Hattulassa, Helsingin Kumpulassa ja Kouvolan Utissa. Kouvolassa voidaankin sanoa olevan Suomen paras kesäsää.

Lue myös nämä

Kouvolassa talvi 2017-2018 oli pari astetta tavallista leudompi: Joulukuu sateinen, helmikuu kylmä

Kouvolaan ei tullutkaan vuosituhannen kylmintä maaliskuuta: Maaliskuu oli 2000-luvun neljänneksi kylmin

Tänään Suomessa oli koko digitoidun mittaushistorian lämpimin äitienpäivä

Toukokuu oli Kouvolassa koko digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin

Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu kesällä 2018, lukuisia ennätyksiä myös muualla maapallolla

Tänään tehtiin Suomen mittaushistorian uusi koko lokakuun lämpöennätys selvin numeroin 20,9 astetta!

Vuoden 2018 sääkatsaus: Tammi-marraskuun jakso Euroopassa mittaushistorian lämpimin, Suomessa ennätyslämpimät toukokuu ja heinäkuu

torstai 7. helmikuuta 2019

Joissakin tutkimuksissa Antarktiksen vaikutus merenpinnan kohoamiseen ilmastonmuutoksen seurauksena on arvioitu liian suureksi

Kuva: Pixabay

Vuonna 2016 kohuttiin Nature-tiedelehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan Antarktiksen sulaminen saattaisi nostaa merenpintaa jopa yli metrillä vuoteen 2100 mennessä ja jopa yli 15 metrillä vuoteen 2500 mennessä, ellei kasvihuonekaasujen päästöjä rajoiteta. Tämä oli hätkähdyttävä tulos, koska Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC oli arvioinut Antarktiksen vaikuttavan merenpinnan muutokseen -6 - +12 senttimetriä vuosiin 2081-2100 mennessä.

Voiko MICI-ilmiö sulattaa ja romahduttaa jäätiköitä päältä päin?

Vuoden 2016 tutkimuksessa on kyse MICI-ilmiöstä. Siinä jää sulaa ensin alta päin ja sen jälkeen näin syntyneet paksut jäähyllyt romahtavat oman painonsa vaikutuksesta, kun ilman lämpötilan kohotessa jään päälle kertyvät sulamisvedet ja sadevedet poraavat yli sata metriä merenpinnan yläpuolelle ulottuvaan jäämassaan railoja. Railot muodostuvat, kun sulamis- tai sadevesi kertyy jään koloihin ja halkeamiin, joissa se jäätyy uudelleen ja jäätyessään laajenee. Romahduksista voi syntyä toisiaan seuraava ketjureaktio.

Tätä MICI-ilmiötä on pidetty yhtenä mahdollisena selityksenä myös siihen, että esimerkiksi 115 000 - 130 000 vuotta sitten merenpinta oli 6-9 metriä nykyistä korkeammalla, vaikka globaali keskilämpötila oli vain 0-2 astetta nykyistä korkeampi. Plioseenikaudella noin kolme miljoonaa vuotta sitten merenpinta saattoi olla jopa 10-30 metriä nykyistä korkeammalla.

Merenpinnan kohoaminen on yksi ilmastonmuutoksen varmimmista ja toisaalta epävarmimmista seurauksista

Globaali merenpinnan kohoaminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta on yksi ilmastonmuutoksen toisaalta varmimmista ja toisaalta epävarmimmista seurauksista. Merenpinta varmastikin kohoaa ilmaston lämmetessä. Kohoaminen myös tulee jatkumaan vielä vuosisatoja sen jälkeen, kun maapallon keskilämpötilan nousu on jo pysähtynyt. Suuri kysymysmerkki on kuitenkin se, kuinka paljon ja kuinka nopeasti tai hitaasti Antarktiksen ja Grönlannin jäätiköt sulavat. Jos ne sulaisivat kokonaan, mikä ei lyhyellä aikavälillä ole mahdollista, ne voisivat nostaa merenpintaa jopa kymmenillä metreillä. Grönlannin vaikutus olisi kuuden metrin luokkaa ja Antarktiksen vaikutus 60 metrin luokkaa.

Tämänpäiväisessä Naturessa julkaistun tutkimuksen mukaan Antarktiksen sulaminen nostaa merenpintaa korkeiden kasvihuonekaasupäästöjen jatkuessa noin 15-45 senttimetriä tällä vuosisadalla

Tänään Nature-lehdessä julkaistu uusi tutkimus arvioi Antarktiksen vaikutuksen merenpinnan kohoamiseen huomattavasti maltillisemmaksi kuin vuonna 2016 julkaistu tutkimus. Tämän uuden tutkimuksen mukaan MICI-ilmiö ei ole ollut välttämätön maapallon historian aiemmissa merenpinnan kohoamisissa eikä ilmiön vaikutuksista tällä vuosisadalla ole riittävää näyttöä.

Ilman MICI-ilmiötä uusi tutkimus päättelee Antarktiksen vaikuttavan merenpinnan kohoamiseen hyvin suurten kasvihuonekaasupäästöjen RCP8.5-skenaariolla noin 15 senttimetriä (13-31 senttimetriä) vuoteen 2100 mennessä. Vain viiden prosentin todennäköisyydellä merenpinta nousee yli 39 senttimetriä. Ilman MICI-ilmiötä Antarktiksen sulaminen ei pysty nostamaan merenpintaa yli metrillä tämän vuosisadan aikana, mutta se tulee todennäköiseksi 2100-luvun alkupuolella.

Tässä uudessa simulaatiossa merenpinnan nousu Antarktiksen vaikutuksesta vuoteen 2100 mennessä jäisi MICI-ilmiönkin vaikuttaessa todennäköisimmin noin 45 senttimetriin. Yli metrin nousua ei missään tapauksessa tapahdu Antarktiksen sulamisen vaikutuksesta vielä 2080-luvulla, mutta sen jälkeen yli metrin nousun todennäköisyys alkaa kasvaa nopeasti ja se näyttää väistämättömältä 2130-luvulla.

Myös alkuperäisen (vuoden 2016) artikkelin kirjoittajat ovat piakkoin julkaisemassa uutta tutkimustaan. Ennakkotietojen mukaan he arvioivat nyt Antarktiksen vaikuttavan merenpinnan kohoamiseen noin 30 senttimetriä vuoteen 2100 mennessä.

Toisen uuden tutkimuksen mukaan myös Atlantin termohaliinikierron hidastuminen vaikuttaa merenpinnan kohoamiseen

Tämänpäiväisessä Nature-lehdessä on myös toinen artikkeli, jossa tutkitaan jäätiköiden sulamisen vaikutusta merenpinnan kohoamiseen. Grönlannin jäätikköjen sulaminen tuo suuret määrät makeaa vettä meriveden joukkoon. Tämän seurauksena meriveden suolaisuus ja tiheys pienenevät, jolloin sen alttius painua pohjaan heikkenee. Tämä hidastaa Atlantin termohaliinikiertoa (AMOC), johon meille lämpöä tuova Golfvirtakin osaltaan kuuluu. Esimerkiksi vuonna 2018 Pohjois-Atlantilla näkyikin Grönlannin edustalla kylmä piste.

Uuden tutkimuksen mukaan RCP8.5-skenaariolla tämän vuosisadan alkupuolella näkyvä AMOC-kierron asteittainen hidastuminen voimistuu vuoden 2050 jälkeen ja aiheuttaa 15 prosentin hidastumisen 50 vuoden kuluessa. Eteläisellä pallonpuoliskolla Antarktikselta tuleva kylmä sulamisvesi puolestaan voi vangita lämpimän meriveden pinnan alle, jolloin lämmin vesi sulattaa jäätikköä tehokkaammin alta päin. Näiden vaikutusten vuoksi Grönlannin vaikutus merenpinnan kohoamiseen voisi olla 11 senttimetriä ja Antarktiksen vaikutus 14 senttimetriä vuoteen 2100 mennessä. Tutkimuksessa ei ole otettu huomioon mahdollista MICI-ilmiötä ja tulokset ovatkin hyvin samansuuntaisia ensin mainitun tänään julkaistun tutkimuksen kanssa, jonka mukaan Antarktiksen vaikutus ilman MICI-ilmiötä olisi 15 senttimetriä.

Vajaa vuosi sitten Nature-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan AMOC-kierto on jo hidastunut 1900-luvun puolivälin jälkeen 15 prosentilla. Virtaus on nyt hitaimmillaan 1 500 vuoteen. Virtauksen hidastuminen vaikuttaa sääilmiöihin Euroopassa, Pohjois-Amerikan itäosissa ja Länsi-Afrikassa.

Lähteet

Nature: Global environmental consequences of twenty-first-century ice-sheet melt

Nature: Revisiting Antarctic ice loss due to marine ice-cliff instability

CarbonBrief: Studies shed new light on Antarctica’s future contribution to sea level rise

Lue myös nämä

Vuonna 2018 meret olivat globaalisti tarkasteltuna ilmeisesti lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa

Globaali merijään laajuus nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella

Onko Golfvirta heikentynyt ja mitä tästä seuraa?

Eikö Tuvalu hukukaan ilmastonmuutoksen seurauksena?

Tieteelliset todisteet Tyynenmeren viiden pikkusaaren hukkumisesta merenpinnan nousun myötä

Uusi tutkimus: Merenpinta nousee tällä vuosisadalla ilman päästörajoituksia 0,5-1,3 metriä ja Pariisin sopimusten toteutuessa 0,2-0,6 metriä

Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Uudet tiedot hetki sitten: Jos olet alle 43-vuotias, kaikki elämäsi vuodet ovat olleet globaalisti keskimääräistä lämpimämpiä

Maapallon eri alueiden lämpötilat vuonna 2018 verrattuna 1900-luvun keskiarvoon. Keskimääräistä lämpimämpää oli suurimmalla osalla maa- ja merialueista. Paikoitellen oli jopa ennätyslämmintä. Keskimääräistä kylmempää oli lähinnä vain osissa Pohjois-Kanadaa ja Pohjois-Atlantilla Grönlannin etelärannikolla. Ennätyskylmää ei ollut millään maa- tai merialueella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for Annual 2018, published online January 2019, retrieved on February 6, 2019.

Nasa ja NOAA julkaisivat hetki sitten yhteisessä live-lähetyksessään tietoja maapallon ilmaston tilasta. Tässä joitakin keskeisiä kohtia.

Vuosi 2018 oli globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin vuosi. NOAA:n mukaan maapallon lämpötila maa- ja merialueet yhdistettyinä oli viime vuonna 0,79 celsiusastetta (0,79 ± 0,15 astetta) 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi. Nasan (GISS) mukaan vuosi 2018 oli 0,83 celsiusastetta ajanjakson 1951-1980 keskiarvoa lämpimämpi.

Vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta ovat kaikki viime vuosilta 2014-2018. Todennäköisimmässä järjestyksessä lueteltuina lämpimimmät vuodet ovat Nasan mukaan 2016, 2017, 2015, 2018, 2014, 2010, 2005, 2013, 2007 ja 2009. Kylmimmät vuodet ovat olleet 1904, 1909, 1908, 1917, 1910, 1911, 1907, 1903, 1890 ja 1912. NOAA:n listauksessa kymmenen globaalisti lämpimintä vuotta järjestyksessä lueteltuina ovat 2016, 2015, 2017, 2018, 2014, 2010, 2013, 2005, 2009 ja 1998. Yhdeksän lämpimintä vuotta on mitattu vuosina 2005-2018.

NOAA:n mukaan vuosi 2018 oli 42. peräkkäinen vuosi, jonka lämpötila ylitti 1900-luvun keskiarvon. Vuodesta 1977 alkaen yksikään vuosi ei siis ole ollut 1900-luvun keskiarvoa kylmempi. Jos olet alle 43-vuotias, kaikki elämäsi vuodet ovat olleet globaalisti keskimääräistä lämpimämpiä. Tässä puhutaan siis keskiarvosta siltä vajaan 140 vuoden ajanjaksolta, jolta on saatavilla luotettavasti mittareilla mitattua lämpötiladataa.

Uusi ennätyslämmin vuosi on mitattu 2000-luvulla jo peräti viiteen kertaan: 2005, 2010, 2014, 2015 ja 2016. Vuosina 1880-1980 uusi ennätyslämmin vuosi mitattiin keskimäärin 13 vuoden välein, vuosina 1981-2018 jo keskimäärin kerran kolmessa vuodessa. Maa- ja merialueiden yhdistetty lämpötila on noussut vuodesta 1880 lähtien keskimäärin 0,07 celsiusastetta vuosikymmenessä ja vuodesta 1981 lähtien 0,17 astetta vuosikymmenessä, siis yli kaksinkertaisesti aiempaan verrattuna.

Viime vuoden lämpimyys on erityisen merkittävää siksi, että vuosi 2018 oli pääosin ENSO-neutraali vuosi. Lämmittävää El Niño -ilmiötä ei siis esiintynyt. Luonnollisen ENSO-ilmiön vaikutus vuosittaisiin globaaleihin keskilämpötiloihin on ollut Nasan mukaan vuonna 2018 -0,02 astetta, vuonna 2017 0,00 astetta, vuonna 2016 +0,13 astetta ja vuonna 2015 +0,05 astetta.

Maapallon keskilämpötila on noussut 1880-luvulta nykypäivään noin asteella, mikä johtuu suurelta osin ihmiskunnan tuottamista kasvihuonekaasuista. Mikäli Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitteeseen halutaan päästä, globaalien hiilidioksidipäästöjen täytyy pudota 45 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja nollautua vuosisadan puoliväliin mennessä.

Myös brittiläisen ilmatieteen laitoksen (Met Office) ja Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n mukaan vuosi 2018 sijoittuu mittaushistorian neljän lämpimimmän vuoden joukkoon. WMO:n mukaan vuosi 2018 oli noin asteen esiteollista aikaa (1850-1900) lämpimämpi. Mittaushistorian 20 lämpimintä vuotta on koettu 22 viimeisimmän vuoden aikana.

NOAA:n alustavien tietojen mukaan vuosi 2018 oli Euroopassa vuodesta 1910 alkavan mittaushistorian lämpimin vuosi. Yksittäisistä valtioista mittaushistorian lämpimin vuosi koettiin Ranskassa, Saksassa ja Sveitsissä.

Lähteet

Axios (Andrew Freedman): Earth's 5 warmest years on record have occurred since 2014

Nasa: 2018 Fourth Warmest Year in Continued Warming Trend, According to NASA, NOAA

NOAA: Global Climate Report - Annual 2018

NOAA/NASA: Annual Global Analysis for 2018, 2018 was 4th warmest for globe, 3rd wettest for US

Lue myös nämä

Vuosi 2018 oli sekä Euroopassa että globaalistikin yksi mittaushistorian lämpimimmistä, vaikka El Niño ei lämmittänyt

Vuonna 2018 meret olivat globaalisti tarkasteltuna ilmeisesti lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa

Vuoden 2018 sääkatsaus: Tammi-marraskuun jakso Euroopassa mittaushistorian lämpimin, Suomessa ennätyslämpimät toukokuu ja heinäkuu

TOP 10: Koko mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimimmät vuodet

Ennakkotieto uudesta tutkimuksesta: Ensimmäinen yhdellä asteella esiteollista aikaa lämpimämpi vuosi oli 2015, mutta mitä esiteollinen aika tarkoittaa?

maanantai 4. helmikuuta 2019

Onko nyt paljon lunta?

Lumensyvyys Kouvolassa (Utissa) 4. helmikuuta vuosina 1959-2019. Diagrammin voi suurentaa klikkaamalla sen päältä. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelu. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Helsingin Sanomat otsikoi kuukauden alussa näin: "Tuntuuko, että lunta on satanut jatkuvasti? Helsingissä tuli tammikuussa enemmän lunta kuin koskaan aiemmin".  Tuo otsikon muotoilu "enemmän kuin koskaan aiemmin" tarkoittaa vuodesta 1959 alkaen. Helsingin Kaisaniemen lumimäärä ei ole vuosina 1959-2019 kertaakaan aiemmin kasvanut tammikuun aikana 40 senttimetrillä. Toiseksi eniten lunta kertyi tammikuussa 1959, jolloin lumensyvyys kasvoi 33 senttimetrillä. Nämä lumikertymät ovat kuitenkin mitättömiä verrattuna siihen, että tammikuussa 2016 Merikarvialla satoi yhden ainoan vuorokauden aikana 73 senttimetriä lunta.

Helsingin Sanomien otsikkoa ei pidä tulkita niin, että Kaisaniemessä olisi ollut tammikuussa 2019 lunta enemmän kuin koskaan. Kyse on vain yhden kuukauden aikana maahan kertyneen lumen määrästä. Tammikuun 1966 lopussa Kaisaniemen lumensyvyys oli 63 senttimetriä, kun vuonna 2019 lunta oli tammikuun lopussa "vain" 40 senttimetriä. Tänä aamuna lumensyvyys oli Kaisaniemessä 39 senttimetriä.

Onko Kouvolassa sitten erityisen paljon lunta? Tänä aamuna (4. helmikuuta 2019) Utin virallinen lumensyvyys oli 59 senttimetriä. Vuosien 1959-2019 keskiarvo vastaavalta ajankohdalta on 44,7 senttimetriä. Suurin lumensyvyys 4. helmikuuta on ollut 85 senttimetriä vuosina 1966 ja 1984, pienin 8 senttimetriä vuonna 1973. Viimeksi tämänaamuinen lumensyvyys on ylittynyt vastaavana ajankohtana vuonna 2015.

Lue myös nämä

Myytti kattojen lumikuorman merkittävästä kasvamisesta suojasäällä elää sitkeänä

Vuorokauden lumisade-ennätys

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

torstai 31. tammikuuta 2019

Viime vuonna peräti yhdeksän kansallispuistoa ylitti sadantuhannen kävijän rajan

Metsähallitus julkaisi hetki sitten Suomen kansallispuistojen kävijämäärät vuodelta 2018. Vuoden 2018 kävijämäärien perusteella järjestyksessä lueteltuina Suomen seitsemän suosituinta kansallispuistoa ovat seuraavat:

1. Pallas-Yllästunturin kansallispuisto 549 200 kävijää



2. Nuuksion kansallispuisto 343 700 kävijää



3. Urho Kekkosen kansallispuisto 340 500 kävijää



4. Oulangan kansallispuisto 199 500 kävijää



5. Kolin kansallispuisto 190 900 kävijää



6. Pyhä-Luoston kansallispuisto 174 400 kävijää



7. Repoveden kansallispuisto 134 300 kävijää


Repoveden kansallispuiston sijoitus on vaihdellut viime vuosina sijoilla kuusi ja seitsemän. Vuonna 2018 kävijämäärien laskuun lienevät vaikuttaneet riippusillan romahtaminen ja Kinnin kemikaalionnettomuus Mäntyharjulla.

Itse olen retkeillyt neljän viime vuoden aikana erämaisempien alueiden lisäksi kaikissa näissä seitsemässä suosituimmassa kansallispuistossa, joten edellä olevat valokuvat ovat itse ottamiani. Loppukesällä 2018 vierailin myös suosituimmalla valtion retkeilyalueella eli Ruunaalla (83 800 kävijää).


Seitsemän suosituimman kansallispuiston lisäksi sadantuhannen kävijän rajan ylittivät viime vuonna Teijon kansallispuisto (105 700 kävijää) ja Hossan kansallispuisto (101 500 kävijää).

Lue myös nämä

Lumoava Lemmenjoki

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Kohtaaminen Käsivarressa: Pihtsusjärven pelastaja, laupias lappalainen

maanantai 28. tammikuuta 2019

Myytti kattojen lumikuorman merkittävästä kasvamisesta suojasäällä elää sitkeänä

Kouvola 24.1.2019

Lumi koostuu jäästä, ilmasta ja nestemäisestä vedestä. Lumen vesiarvo eli lumikuorma tarkoittaa sen vesikerroksen paksuutta (mm), joka lumipeitteestä muodostuisi sen sulaessa ja jäädessä paikoilleen. Usein lumikuorma ilmoitetaan kilogrammoina neliömetriä kohti (kg/m²). Suojasäällä puolestaan tarkoitetaan sitä, että ilman lämpötila nousee talvella nolla-asteen yläpuolelle, jolloin lumi muuttuu märäksi. Tällöin syntyy nuoskaa eli kosteaa lunta, josta saa helposti tehtyä lumipalloja. Parhaita lumipalloja tulee, kun lumessa on nestemäistä vettä noin viisi prosenttia. Erilaisiin lumisanoihin kannattaa tutustua tarkemmin Ari Mannisen erinomaisessa lumisanastossa.

Kattojen lumikuorma ei lisäänny merkittävästi suojasäällä. Suojasäällä lumen tiheys kasvaa ja lumi
muuttuu painavammaksi. Samalla lumikerros kuitenkin ohenee. Ämpärillinen märkää suojasään lunta painaa toki enemmän kuin ämpärillinen kuivaa pakkaslunta. Katolla olevan lumen paino ei kuitenkaan oleellisesti lisäänny lämpötilan kohotessa, koska lumen paksuus pienentyy. Ilmasta voi kyllä tiivistyä kosteutta 1 kg/m², mutta tämä on vain prosentin suuruusluokkaa paksuimmista lumipeitteistä. Sen enempää kosteutta lumi ei pysty imemään.

Lumi ei siis käytännössä ime ilmasta juurikaan vettä, ellei sitten jostakin tule uutta vettä. Jos suojasäällä sataa vettä, silloin lumikuorma toki kasvaa. Ympäristöministeriön julkaisussa kerrotaan näin: "Jos suojasää tuo tullessaan vesisateen, lumikuorma katolla kuitenkin lisääntyy. Lumi voi pidättää vettä nesteenä jopa viisi tilavuusprosenttia ennen kuin vesi alkaa valua lumipeitteen läpi. Jos katolla on esimerkiksi 60 cm hanki, voi siihen pidättyä vettä jopa 30 kg/m²."

Vastasatanut pakkaslumi voi olla hyvin kevyttä (tiheys 10-100 kg/m³), mutta märän lumen tiheys saattaa olla 300-700 kg/m³. Jää on vieläkin tiheämpää (830-920 kg/m³).

Rakennussuunnittelussa käytetty termi peruslumikuorma kuvaa tasakatolle kertyvän lumen määrää, joka tilastojen mukaan esiintyy kerran 30 vuodessa (länsirannikolla 140 kg/m², Uudellamaalla 200 kg/m², Sisä-Suomessa 180 kg/m² ja Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla sekä Lapissa 200–260 kg/m²). Peruslumikuorman arvoa määritettäessä on siis varauduttu harvoin esiintyvään lumikuormaan, jota vielä suunnittelussa nostetaan varmuuskertoimella.

Tällä hetkellä lumen tiheys on viimeisimpien havaintojen (tammikuu 2019) mukaan etelärannikolla ja Pohjanmaalla noin 159 kg/m³, Keski-Suomessa 169 kg/m³ ja Pohjois-Suomessa sekä Kainuussa 167 kg/m³. Kannattaa katsoa myös kartta tämänhetkisestä lumikuormasta ja lumikuormaennusteista. Lumikuorma on tällä hetkellä Itä- ja Pohjois-Suomessa 60–100 kg/m² ja Länsi-Suomessa 30–60 kg/m². Kotka-Joensuu -linjan ja Suomen kaakkoisrajan välisellä alueella lumikuorma on monin paikoin vähintään 100 kg/m². Tällä viikolla lumikuorma saattaa kasvaa yli 30 kg/m².

Kartalta voi katsoa myös lumikuorman tämänhetkisen määrän eri vuosien rakennusmääräyksissä noudatettuihin peruslumikuormiin verrattuna: 1955-1969, 1969-1998 ja 1998-2014. Suomen ympäristökeskuksen tämänpäiväisen tiedotteen mukaan "suurten hallien kattorakenteita on syytä tarkkailla, koska niissä piilevät rakennevirheet alkavat tyypillisesti ilmetä maaston lumikuorman kasvaessa 80–100 kg/m²:n tuntumaan". Sen sijaan omakoti-, pari- tai rivitalot eivät kuulu kattojen lumikuorman merkittäviin riskikohteisiin.

Lue myös nämä

Vuorokauden lumisade-ennätys

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Sääilmiöiden ABC-kirja