Maapallon ylikulutuspäivä on tänä vuonna 22. elokuuta, koronapandemian seurauksena kolme viikkoa myöhemmin kuin vuosi sitten

Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on tänä vuonna noin 22. elokuuta. Ihmiskunta on siis alle kahdeksassa kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,6 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt. Positiivista on kuitenkin se, että ylikulutuspäivä on myöhentynyt viime vuodesta noin kolmella viikolla. Tähän on vaikuttanut koronapandemiasta johtuva kulutuksen vähentyminen. Tämä on hyvä osoitus siitä, että kulutuksen pienentäminen on mahdollista lyhyelläkin aikavälillä. Todelliseen kestävään kehitykseen päästään kuitenkin vain järkevällä suunnittelulla, ei katastrofien kautta, jotta voidaan taata sekä ekologinen tasapaino että ihmisten hyvinvointi.

Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1970-2020. Pystyakselin harmaana näkyvä päivämäärä (January 1st) tarkoittaa seuraavaa vuotta. Mitä korkeampi pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2020 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on kulutettu loppuun noin 22. elokuuta. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on kuitenkin mahdotonta. Esimerkiksi viime vuoden ylikulutuspäivä näyttäisi uusimpien tilastojen mukaan olleen 31. heinäkuuta eikä 29. heinäkuuta 2019, kuten viime vuonna laskettiin. Tarkkoja päivämääriä tärkeämpää onkin kehitystrendin tarkastelu. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,6 maapallo ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day.

Lauantaina 22. elokuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2020 (Earth Overshoot Day 2020). Global Footprint Network (kalifornialainen kestävän kehityksen ajatushautomo, joka tekee ympäri maailmaa yhteistyötä useiden yliopistojen tai muiden luonnontieteellisten tahojen kanssa) laskee, että ihmiskunta on 1.1.2020-22.8.2020 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto.

Positiivinen asia on se, että tänä vuonna ylikulutuspäivä tulee yli kolme viikkoa myöhemmin kuin vuosi sitten. Tähän on vaikuttanut COVID-19-pandemia, jonka seurauksena ekologinen jalanjälki on pienentynyt 9,3 prosenttia viime vuodesta. Suurin vaikutus on ollut hiilijalanjäljen (-14,5 prosenttia) ja metsäteollisuustuotannon jalanjäljen (-8,4 prosenttia) pienentymisellä, koska ylikulutuspäivää laskettaessa otetaan huomioon myös ympäristön kyky sitoa ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasupäästöt.

Energiankäyttö pienentyi tammi-elokuussa 2020 arvioiden mukaan globaalisti noin 9,5 prosenttia, koska laskelmien mukaan yhteiskunnan täydellinen sulkeutuminen (full lockdown) pienentää energiankulutusta 25 prosenttia, osittain sulkeutuminen 17 prosenttia ja pienemmät rajoitukset noin 8 prosenttia. Tämä kaikki on hyvä osoitus siitä, että kulutuksen pienentäminen on mahdollista lyhyelläkin aikavälillä. Todelliseen kestävään kehitykseen päästään kuitenkin vain järkevällä suunnittelulla, ei katastrofien kautta, jotta voidaan taata sekä ekologinen tasapaino että ihmisten hyvinvointi.

Maapallolla nykyisin kulutettujen luonnonvarojen kestävään tuottamiseen tarvittaisiin 1,6 maapalloa. Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Yhdysvaltojen elintasolla, maapalloja tarvittaisiin peräti viisi. Kuvassa on esitetty muistakin esimerkkivaltioista, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos koko ihmiskunta eläisi vastaavalla elintasolla. Diagrammista puuttuvat esimerkiksi kaikkein eniten luonnonvaroja asukasta kohden kuluttavat Qatar (8,8 maapalloa), Luxemburg (7,9 maapalloa) ja Arabiemiirikunnat (5,5 maapalloa). Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa. Credit: Earth Overshoot Day.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2020 ylikulutuspäivän laskelmissa käytetään YK:n vuodelta 2016 keräämiä tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. YK:n tilastot kuitenkin saadaan kerättyä aina vasta noin kolmen vuoden viiveellä. Esimerkiksi YK:n tilastot vuodelta 2017 julkaistaan todennäköisesti elokuun 2020 loppupuolella. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa YK:n tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla, joiden avulla on päästy ekstrapoloimaan uusinta kehitystä. Näiden uudempien tilastotietojen avulla on pystytty tarkentamaan myös viime vuoden ylikulutuspäivän ajankohtaa, jonka arvioitiin vuosi sitten olleen noin 29. heinäkuuta. Uusimpien tilastojen perusteella se näyttäisi kuitenkin olleen 31. heinäkuuta 2019. Itse laskentametodeja ei siis ole muutettu, kuten joskus aiemmin on tehty, vaan tällä kertaa viime vuoden päivämäärän muuttuminen perustuu entistä ajantasaisempiin tilastotietoihin.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Kuinka monta ko. valtiota vaadittaisiin tuottamaan ko. valtion kuluttamat luonnonvarat? Japanilaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen vaadittaisiin peräti 7,7 Japania. Suomalaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi noin 0,5 Suomea. Asukasta kohden laskettuna luonnonvaroiltaan melko rikas ja harvaan asuttu Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Kulutustasomme on kuitenkin niin korkea, että mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla, maapalloja tarvittaisiin 3,8. Credit: Earth Overshoot Day.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen 1970-luvun alkupuolella.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. Kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi metsäkato, maaperän eroosio, biodiversiteetin heikkeneminen ja ilmastonmuutos

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo noin 11. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut noin 5. huhtikuuta. Credit: Earth Overshoot Day.

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org.

Lähteet

Earth Overshoot Day

Ecological Footprint Explorer

Lue myös nämä

Ennätysaikainen maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on 29. heinäkuuta 2019

Ekologisesti kestävään luonnonvarojen kulutukseen tarvittaisiin suomalaisten kulutustasolla 3,8, qatarilaisten kulutustasolla 8,8 ja koko maailman keskimääräisellä kulutustasolla 1,7 maapalloa

Tänään on Suomen ylikulutuspäivä: Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa

Huomenna on EU:n ekovelkapäivä eli luonnonvarojen ylikulutuspäivä: Kulutus on laskenut vuodesta 2007, mutta valtiona EU olisi yhä maailman kolmanneksi eniten luonnonvaroja kuluttava valtio

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Kuulin Kaldoaivin kutsun

Kaldoaivi (Gálddoaivvi meahcceguovlu) on Suomen laajin erämaa-alue, jos saamelaisalueita sopii kutsua nimellä erämaa. Tätä nimitystä Metsähallituksen sivuilla kyllä käytetään. Alueella on pinta-alaa 2 924 neliökilometriä.

Kaldoaivin läpi kulkee pohjoisesta etelään merkitty vaellusreitti, jolta ei pääse eksymään. Haastaviin olosuhteisiin kannattaa silti varautua, koska osa jokien ylityspaikoista (sillat, kahlausvaijerit) ovat ränsistyneet ja suot ovat upottavia. Pitkospuita ei ole. Mekin kuljimme yli puolet matkasta vaelluskenkien sijaan kumisaappaissa. Kun jaloissa oli tarpeeksi paksut vaellussukat, rakkoja ei kuitenkaan tullut.

Me käytimme merkittyä reittiä vain alueen eteläosassa. Pohjoisosassa kuljimme maastossa omia polkujamme pitkin kartan ja kompassin avulla, koska halusimme nähdä Luossajohka-joen putoukset. Ne jäävät noin neljän kilometrin päähän merkityltä reitiltä. Lisäksi halusimme huiputtaa Čuomasvárri-tunturin (Tsuomasvarri) 435 metriä merenpinnan yläpuolella. Muutenkin omat polut kiehtoivat. Näillä omilla reiteillämme emme nähneet yhtäkään muuta ihmistä.

Reittimme tärkeimmät kohteet olivat Nuorgam - Pulmankijärvi - mielenkiintoisesti meanderoiva Pulmankijoki - Luossajohkan putoukset - Čuomasvárri - Uhcit Golmmesjávren länsipuoli - Čaroaivi - Tsaarajärvi - Huikkimajoki - Iisakkijärvi - Silisjoki - Opukasjärvi - Sevettijärvi - Sevettijärven harjupolku. Matkaa kertyi neljässä vuorokaudessa noin 90 kilometriä eli 15-25 kilometriä päivässä, mikä on hieman vähemmän kuin useimmilla aiemmilla vaelluksillamme. Toisaalta nyt maasto oli monin paikoin hieman vaikeakulkuisempaa, vaikka korkeuseroja ei ollutkaan kovin paljon. Nousumetrejä oli koko matkalla yhteensä vain vähän yli tuhat.

Yksi Luossajohkan putouksista

Helppokulkuista tunturiylänköä

Čuomasvárri-tunturilla (Tsuomasvarri)

Vuolimus Čuomasjávri

Uhcit Golmmesjávri

Keloja, kauniita pikkujärviä ja Suomen pohjoisimmat mäntymetsät

Sevettijärvellä

Sevettijärven harjupolulla

Lue myös nämä

Suomen uljain vaellusreitti Paistunturin erämaassa ja Kevon kanjonissa

Lumoava Lemmenjoki

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistos

Onnittelut ylioppilaille ja ammatteihin valmistuville!

Ylioppilaslakkia käytettiin Suomessa tiettävästi ensimmäistä kertaa vuonna 1864, kun yksittäinen ylioppilas teetti pikeelakin Turussa. Varsinaisena ylioppilaslakin syntyhetkenä pidetään kuitenkin vuotta 1865, jolloin neljä ylioppilasta tilasi Helsingissä nykyisen malliset samettilakit neiti Maria Grapen ompeluliikkeestä. Sopiva sametti piti tilata Ruotsista, koska Suomesta sellaista ei löytynyt.

Ensimmäinen suomalainen tietosanakirja (1909-1922) kertoi ylioppilaslakista näin:

"Ylioppilaslakki (suomalainen), pohja 

valkeasta sametista, alareuna mustasta sametista 

ja varustettu kultaisella lyyryllä, ei ole mikään 

virallisesti vahvistettu akateemisen kansalaisen 

merkki, vaan yksityisen aloitteesta 1860-luvulla 

syntynyt vapaa muodostelma muualta, lähinnä

Skandinaaviasta, saaduista lakkiaiheista.

Aikaisemmin oli maassamme ylioppilaita varten kyllä

vahvistettu pakollinen virkapuku, joka

kuitenkin oli ylioppilaille erittäin vastenmielinen ja

synnytti usein selkkauksia viranomaisten ja

ylioppilasnuorison välillä. Y:n luoja on neiti

Maria Grape (k. 1912), joka oli syntynyt

Ruotsin Länsipohjassa, Ala-Kainuun pitäjässä, jossa

hänen isänsä — vanhaa sikäläistä pappissukua —

oli pappina. Orvoksi jouduttuaan hän jo

kasvavana tyttönä joutui Suomeen ja sai

kasvatuksensa Oulussa. Helsinkiin siirtyi hän 1860-luvulla,

harjoittaen 1880-luvun loppupuolelle asti hyvin

tunnettua miesompelijaliikettä. Hän se lähetti

maailmaan ensimäisen suomalaisen

ylioppilaslakin, joka soreudellaan on herättänyt koti- ja

ulkomaalaisten yhteistä ihailua."

Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa ylioppilaiden valkolakit oli otettu käyttöön jo aiemmin. Suomessa lakin osti vuonna 1867 sata ylioppilasta ja seuraavana vuonna jo 200. Vuoteen 1890 mennessä neiti Grape sai valmistaa noin 11 000 ylioppilaslakkia. Lakin samettisen reunuksen koristeena on Apollon lyyra, Helsingin yliopiston tunnus.

Aluksi ylioppilaslakki oli miesten yksinoikeus. Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen ylioppilas, tsaarin myöntämällä erikoisluvalla ylioppilastutkinnon suorittanut Maria Tschetschulin sai vuonna 1870 käyttää pelkkää lyyraa hiusrusetissa. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin naisille suunniteltiin oma, lipaton ylioppilaslakki, jossa oli kymmenen senttiä korkea musta samettireunus ja leipurinhattumainen lakkiosa. Sitä käytettiin aina vuosisadan 1800-1900 vaihteeseen asti, jolloin naiset vihdoin saivat luvan käyttää samanlaista ylioppilaslakkia kuin miehet. Vuon­na 1901 nai­set myös sai­vat oi­keu­den suo­rit­taa yli­op­pi­las­tut­kin­non sa­moin eh­doin kuin mie­het.

Vuodesta 1919 alkaen ylioppilaslakit on saatu päähän jo lukion lopussa, kun aiemmin ne hankittiin yliopistossa. Vielä 1950-luvulla ylioppilailla oli usein tapana käyttää ylioppilaslakkia koko yliopistojen kesäloman ajan vapusta syyskuun loppuun.

Tänä vuonna kevätjuhlat järjestetään virtuaalisesti. Juhlallisuudet voi katsoa seuraavista linkeistä:

Kouvolan iltalukio pe 29.5.2020 klo 18 alkaen

Kouvolan Yhteislyseo la 30.5.2020 klo 11 alkaen

Suuret onnittelut ylioppilaille 
ja ammatteihin valmistuville!

Viimeisin viisi vuotta globaalisti mittaushistorian lämpimin aika ja Euroopassa lähes kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Eurooppa on kaikkein voimakkaimmin viime vuosikymmeninä lämmennyt maanosa

Kahden metrin korkeudelta mitatun lämpötilan 60 kuukauden liukuva keskiarvo Euroopassa eri tutkimuslaitosten havaintosarjojen mukaan: ERA5 (Copernicus Climate Change Service C3S / ECMWF), GISTEMPv4 (NASA), HadCRUT4 (Met Office Hadley Centre), NOAAGlobalTempv5 (NOAA) ja JRA-55 (Japanin ilmatieteen laitos). Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 60 kuukauden ajalta. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Copernicus Climate Change Service (C3S) / ECMWF.

Euroopan keskilämpötila on noussut hitaasti teollisella ajalla lähes koko ajan. Lämpötilan kohoaminen alkoi nopeutua 1980-luvulla siten, että vuoden 2019 lopussa Euroopan lämpötilan 60 kuukauden eli viiden vuoden liukuva keskiarvo oli jo noin +9,9 astetta. Tämä on melkein kaksi astetta enemmän kuin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Euroopassa lämpötilan nousu on 0,9 astetta suurempi kuin globaalisti keskimäärin. Viime vuosikymmeninä Eurooppa on myös lämmennyt nopeammin kuin mikään muu maanosa. Kaksi tärkeintä syytä tähän ovat ne, että yleensäkin pohjoisilla leveysasteilla lämpeneminen on voimakkaampaa kuin etelämpänä ja että maa-alueet lämpenevät nopeammin kuin meret. Tällaisilla yksittäisillä alueilla, niin kuin Euroopassa, vuosikymmenten väliset vaihtelut ovat suurempia kuin globaalisti. Euroopassa on selvästi nähtävissä 1930-luvun lämpimyys ja 1940-luvun alun kylmyys.

Mantereet ovat lämmenneet selvästi valtameriä nopeammin

Kahden metrin korkeudelta mitatun lämpötilan 60 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti maa-alueilla eri tutkimuslaitosten havaintosarjojen mukaan: ERA5 (Copernicus Climate Change Service C3S / ECMWF), GISTEMPv4 (NASA), HadCRUT4 (Met Office Hadley Centre), NOAAGlobalTempv5 (NOAA) ja JRA-55 (Japanin ilmatieteen laitos). Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 60 kuukauden ajalta. Ajanjakson 1981-2010 keskiarvo on merkitty katkoviivalla. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Copernicus Climate Change Service (C3S) / ECMWF.

Globaalisti maa-alueet ovat lämmenneet 1970-luvun puolivälistä nykypäivään noin 1,4 astetta, kun kaiken kaikkiaan globaali lämpeneminen tällä aikavälillä on ollut 0,9 astetta. Maa-alueet siis lämpenevät merialueita nopeammin.

Globaali keskilämpötila on noussut noin 1,1 astetta esiteollisesta ajasta ja viimeisin viisi vuotta on ollut tähän mennessä mittaushistorian lämpimin viisivuotisjakso

Kahden metrin korkeudelta mitatun lämpötilan 60 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (maa+meri) eri tutkimuslaitosten havaintosarjojen mukaan: ERA5 (Copernicus Climate Change Service C3S / ECMWF), GISTEMPv4 (NASA), HadCRUT4 (Met Office Hadley Centre), NOAAGlobalTempv5 (NOAA) ja JRA-55 (Japanin ilmatieteen laitos). Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 60 kuukauden ajalta. Vasemmalla pystyakselilla on absoluuttinen keskilämpötila ja oikealla pystyakselilla anomalia eli lämpötilan poikkeama verrattuna esiteolliseen aikaan (1850-1900). Esiteollisen ajan keskilämpötila on esitetty yhtenäisellä vaakaviivalla. Ajanjakson 1981-2010 keskiarvo on merkitty katkoviivalla. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Copernicus Climate Change Service (C3S) / ECMWF.

Kun tarkastellaan sekä maa- että merialueiden globaalia keskilämpötilaa, viimeisin viisi vuotta (2015-2019) on ollut kaikkien eri tutkimuslaitosten lämpötilasarjojen mukaan mittaushistorian lämpimin viisivuotiskausi. Esiteolliseen aikaan (1850-1900) verrattuna lämpenemistä on tapahtunut hieman yli 1,1 astetta. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on rajoittaa lämpeneminen esiteolliseen aikaan verrattuna selvästi alle kahteen asteeseen tämän vuosisadan loppuun mennessä ja pyrkiä enintään 1,5 asteen lämpenemiseen. Lämpeneminen on ollut noin 0,1 astetta 5-6 vuotta kohden 1970-luvun puolivälistä alkaen, joskaan ei tasaisesti. Esimerkiksi vuosina 2003-2012 viiden vuoden keskilämpötilat eivät muuttuneet juuri lainkaan, mutta sitten vuodet 2015-2019 olivat mittaushistorian lämpimin viiden vuoden jakso.

Lähde

Copernicus Climate Change Service / ECMWF: ESOTC 2019, Headline climate indicators, Surface temperature

Lue myös nämä

Viimeisin 12 kuukautta Euroopassa mittaushistorian lämpimin ja globaalisti 1,3 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Euroopassa mittaushistorian selvästi lämpimin talvi: yli 2 astetta lämpimämpää kuin yhtenäkään talvena 1850-1974 ja 3,4 astetta lämpimämpää kuin keskimäärin talvina 1981-2010

Antarktiksen niemimaalla torstaina mittaushistorian uusi lämpöennätys 18,3 astetta

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2019: Jos olet alle 43-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Pitkäaikainen lämpenemistrendi jatkuu: Vuosi 2019 oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin ja 36 valtiossa ennätyslämmin

Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosikymmen on ollut 2010-2019: Koko mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta viiden viimeisimmän vuoden aikana

Yhdeksän tutkimuslaitoksen ennusteet: Kesän 2020 sää Suomessa

Olen kerännyt luettavaksenne yhdeksän kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2020 säästä. Tällä kertaa ennusteet ovat harvinaisen yksimielisiä. Lähes kaikki ennustavat suurimpaan osaan Suomea 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää kesää. Lapissa tosin voidaan joidenkin ennusteiden mukaan jäädä tämän alapuolelle. Poikkeama ei kuitenkaan ole muullakaan suuri. Lisäksi ECMWF:n ennusteessa Suomen lämpötilapoikkeama jää vain 0-0,5 asteeseen. Rannikoilla voi tosin olla lämpimämpää, koska merialue ei talvella viilentynyt tavanomaiseen tapaan. Ennätysmäistä hellekesää ei tämänhetkisten ennusteiden mukaan näyttäisi olevan tulossa. Sademäärätkin näyttävät tavanomaisilta. Toisissa ennusteissa on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmista ja toisissa vähän keskimääräistä kuivemmista kesäkuukausista. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella, joten ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa.

Huom.! Ennusteet tarkentuvat, kun kevät ja kesä etenevät. Päivitän näitä ennusteita pitkin kesää tämän blogitekstin kommentteihin.

IRI: Vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä varsinkin Länsi-Suomessa, jossa tosin voi olla myös sateisempaa kuin Itä-Suomessa

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan koko Suomessa on toukokuun alusta heinäkuun loppuun ulottuvalla jaksolla keskimäärin ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää, varmimmin aivan pohjoisimmassa Suomessa ja etelärannikolla. Sademäärät ovat tavanomaisia. Käsivarren Lapissa voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa ja Kainuun tienoilla keskimääräistä kuivempaa.

Myös kesä eli kesä-elokuun kolmen kuukauden jakso näyttää koko Suomessa keskimäärin vähän keskimääräistä lämpimämmältä, todennäköisimmin Lounais-Suomessa ja länsirannikolla. Keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys on jopa vähän korkeampi kuin touko-heinäkuun jaksolla. Kainuun paikkeilla voi edelleen olla keskimääräistä vähäsateisempaa, kun taas Länsi-Suomessa sademäärä voi ylittää pitkäaikaisen keskiarvon.

Myös heinä-syyskuussa keskimääräistä lämpimämpi sää näyttää jatkuvan ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa, mahdollisesti myös Pohjois-Suomessa. Sadetilanne jatkuu samankaltaisena kuin kesä-elokuussa, mutta todennäköisyydet eivät enää ole yhtä suuria, joten ennusteen epävarmuus kasvaa.

Hyvin alustavan ennusteen mukaan myös elo-lokakuu on koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpi, mutta todennäköisyys on ainakin vielä tämänhetkisen ennusteen mukaan hieman pienempi kuin aiemmilla kolmen kuukauden jaksoilla. Suomen eri alueiden sademäärät ovat pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia, paitsi meren rannikoilla voi olla keskimääräistä kuivempaa.

NOAA/NWS: Sademäärältään tavanomainen ja lämpötilaltaan 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä, jonka kuukausista erityisesti kesäkuu tavanomaiseen verrattuna lämmin

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa käytännössä kaikki tulevat kolmen kuukauden jaksot touko-heinäkuusta vuoden loppuun (loka-joulukuu) ovat Suomessa keskimäärin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Touko-heinäkuussa ja kesä-elokuussa poikkeama voi kuitenkin nousta Lapissa 1-2 asteeseen, samoin loka-joulukuussa aivan Suomen itärajalla. En muista koskaan aiemmin nähneeni NOAA/NWS:n ennusteessa näin tasaisesti ennustejaksosta toiseen jatkuvaa samanlaista poikkeamaa melkein koko Suomen alueelle.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on kesäkuu, jolloin lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Tämä on erityisen mielenkiintoista siksi, että kesäkuu näyttää olevan ainoa kuukausi, joka pitkäaikaisen tarkastelun mukaan ei ole lämmennyt Suomessa ilmastonmuutoksen seurauksena. Yksittäisistä kuukausista viileimpiä Suomessa ovat NOAA/NWS:n kesän 2020 ennusteen mukaan toukokuu ja syyskuu. Nämä kaksi kuukautta ovat Etelä-Suomessa lämpötilaltaan lähes täysin tavanomaisia, mutta Pohjois-Suomessa lämpötila voi kohota keskimääräistä korkeammaksi.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä pitkäaikaisia keskiarvoja sateisemmalta. Kevään ja kesän aikana voi olla jopa keskimääräistä kuivempaa, mutta loppuvuodesta palataan täysin tavanomaisiin lukemiin.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna selvästi kuivin on koko Suomessa syyskuu. Myös toukokuun, kesäkuun ja heinäkuun sademäärät näyttävät jäävän ainakin joissakin osissa Suomea keskimääräistä pienemmiksi. Elokuussa sademäärät vaihtelevat paikallisesti hyvin paljon, mutta keskimäärin Suomen sademäärä on tavanomainen. Lokakuussa kaikkialla Suomessa sademäärä on täysin tavanomainen, mutta heti Suomen eteläpuolella on keskimääräistä sateisempaa.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Britannian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa touko-heinäkuu näyttää Etelä-Suomessa 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämmältä. Lappia lukuun ottamatta koko Suomessa on keskimääräistä sateisempaa, joskin poikkeama keskimääräiseen verrattuna on hyvin pieni.

Kesä (kesä-elokuu) on koko Suomessa keskimäärin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Aivan Pohjanlahden rannikolla poikkeama voi olla 1-2 astetta. Sade-ennuste on samanlainen kuin touko-heinäkuun osalta, paitsi nyt Lapin lisäksi myös Lounais-Suomen sademäärä on täysin tavanomainen.

Heinä-syyskuussa koko Suomessa on edelleen 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Nyt koko Suomessa on vähän keskimääräistä sateisempaa, mutta poikkeama keskimääräisestä on edelleen hyvin pieni.

Ranskan ilmatieteen laitos: Lappia lukuun ottamatta 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä, sademäärät tavanomaisia

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan touko-heinäkuu on lähes koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Aivan pohjoisimmassa Suomessa poikkeama voi jäädä 0-0,5 asteeseen ja aivan Suomen lounaiskolkassa nousta 1-2 asteeseen. Sademäärät ovat täysin tavanomaisia, paitsi Kainuun tienoilla on pieniä viitteitä keskimääräistä vähäsateisemmasta säästä.

Kesä-elokuussa Etelä-Suomessa on 0,5-1 astetta ja Pohjois-Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat edelleen tavanomaisia.

Heinä-syyskuussa lämpötila- ja sademääräpoikkeamat ovat samanlaiset kuin kesä-elokuussa, joskin myös aivan läntisimpään Lappiin saattaa ulottua 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää säätä.

Italian ilmatieteen laitos: Koko Suomen kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan touko-heinäkuussa Etelä-Suomessa on 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Suomen sademäärät ovat täysin tavanomaisia. Käsivarren Lapissa tosin on viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Kesä (kesä-elokuu) on koko Suomessa keskimäärin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi, samoin heinä-syyskuu. Sademäärät ovat tavanomaisia, joskin aivan kaakkoisimmassa Suomessa on pieniä merkkejä vähän keskimääräistä kuivemmasta säästä.

Saksan ilmatieteen laitos: Sademääriltään tavanomainen ja lämpötilaltaan 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä, joskin rannikoilla lämpötilapoikkeama voi nousta korkeammaksi ja Länsi-Lapissa jäädä pienemmäksi

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa touko-heinäkuu on Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Lapin itäosissa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Lapin länsiosissa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärä on tavanomainen.

Kesällä (kesä-elokuussa) Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Lapin itäosissa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lapin länsiosissa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lisäksi aivan Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikolla voi olla 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärä on tavanomainen, paitsi Käsivarren Lapissa on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Heinä-syyskuussa Suomen lämpötilapoikkeamat ovat lähes samanlaiset kuin kesä-elokuussa, joskin suurimpien poikkeamien alue on kutistunut ja pienimpien poikkeamien alue hieman laajentunut. Suomen länsiosien sademäärät voivat olla vähän keskimääräistä suurempia.

ECMWF: Kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja paikoin hieman sateisempi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että toukokuun alusta heinäkuun loppuun ulottuvalla jaksolla Etelä-Suomessa on keskimäärin 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Sen sijaan Pohjois-Suomen lämpötila on keskimäärin täysin tavanomainen. Aivan Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikolla poikkeama voi nousta 1-2 asteeseen. Sademäärä on lähellä tavanomaista, vaikkakin erityisesti Keski-Suomessa on viitteitä hieman keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Kesällä (kesä-elokuu) lähes koko Suomessa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Rannikoilla poikkeama on 0,5-1 astetta. Etelä- ja Keski-Suomessa voi olla hieman keskimääräistä sateisempaa, joskin poikkeama keskiarvosta on hyvin pieni.

Heinä-syyskuussa Etelä- ja Keski-Suomessa on 0,5-1 astetta ja Pohjois-Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Edelleen Etelä- ja Keski-Suomessa voi olla hieman keskimääräistä sateisempaa, joskin poikkeama keskiarvosta on nytkin hyvin pieni.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Copernicuksen sivulla ja Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Copernicus Climate Change Service: Kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademäärältään tavanomainen

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Ennusteen mukaan touko-heinäkuussa Suomen länsi- ja etelärannikolla sekä Järvi-Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kaikkialla muualla Suomessa poikkeama jää 0,5-1 asteeseen.

Kesä (kesä-elokuu) on koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Myös elo-syyskuu on koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi.

Sademäärä on kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla tavanomainen. Vain pienin paikoin on viitteitä hieman keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Japanin ilmatieteen laitos: Tavanomainen alkukesä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että toukokuun alusta heinäkuun loppuun ulottuvalla jaksolla koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia, joskin aivan pohjoisimmassa Suomessa on mahdollisuus keskimääräistä lämpimämpään säähän. Myös sademäärät ovat tavanomaisia, vaikkakin Suomen itärajalla saattaa olla keskimääräistä kuivempaa.

Lue tästä juhannuksen sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi +19 astetta, puolipilvistä ja muutamia sadekuuroja. Metcheckin mukaan Helsingissä on juhannusaattona +14 astetta ja pilvipoutaa. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa kesästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen kuumaa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kouvolan luontopolut ja retkeilyreitit

Alakylän luontopolulla 10. huhtikuuta 2020

Kouvolan luonto -sivusto esittelee erinomaisen hyvin Kouvolan luontopolut, luonnonsuojelualueet, luonnonmuistomerkit ja muut luontoretkikohteet. Kannattaa tutustua!

Lue myös nämä

Niivermäen luontopolku

Tervemenoa lähiluontoon!

Alakylän luontopolku, Kouvola, 2.1.2016

Myllypuron luontopolku, Kouvola, 28.12.2015

Myllypuron luontopolulla 28.9.2014

Kouvolan Arboretum Mustila valittiin vuoden retkipaikaksi

Tiesitkö nämä faktat kauniista Kouvolasta?