Yhdeksän tutkimuslaitoksen ennusteet: Kesän 2022 sää Suomessa

Olen kerännyt luettavaksenne yhdeksän kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet kesän 2022 säästä. Keski- ja Etelä-Euroopan kesä näyttää useassa ennusteessa helteiseltä. Sen sijaan Suomen kesäsää vaikuttaa sekä lämpötiloiltaan että sademääriltään melko tavanomaiselta. Keskilämpötila voi kyllä kohota hieman pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolelle, mutta poikkeama ei ole suuri. Viime kesän kaltaista hellekesää ei siis näyttäisi tämänhetkisten ennusteiden mukaan olevan tulossa. Toisaalta ainakaan kylmä kesä ei näytä todennäköiseltä. Tällaiset sään vuodenaikaisennusteet ovat kuitenkin vielä kokeiluasteella, joten niihin ei kannata luottaa liikaa. Ne antavat vain jonkinlaista suuntaa sään kehityksestä kesän aikana. Myöskään vuosi sitten keväällä vuodenaikaisennusteissa ei näkynyt merkkejä niin lämpimästä kesästä kuin Suomeen lopulta tuli. Päivitän ennusteita kesän aikana tämän blogitekstin kommentteihin.

 

IRI: Erityisesti loppukesä keskimääräistä lämpimämpi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) juuri julkaiseman vuodenaikaisennusteen mukaan Suomen kesä eli kolmen kuukauden jakso kesäkuun alusta elokuun loppuun on koko maassa keskilämpötiloiltaan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi, joskaan todennäköisyys ei ole hyvin suuri. Asiaa ei siis voi sanoa kovin varmasti. Länsirannikolla ja itäisimmässä Suomessa on keskimääräistä sateisempaa, aivan etelärannikolla keskimääräistä kuivempaa.

Heinä-syyskuussa pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa, varsinkin Itä-Suomessa ja Lapissa. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Elo-lokakuussa koko Suomessa on edelleen keskimääräistä lämpimämpää. Pienin todennäköisyys keskimääräistä lämpimämpään säähän on Perämeren rannikolla ja Pohjois-Lapissa. Lapissa, erityisesti Länsi-Lapissa, ja mahdollisesti myös Kaakkois-Suomessa on keskimääräistä vähäsateisempaa.

Myös syys-marraskuussa koko maassa on keskimääräistä lämpimämpää ja suuressa osassa maata keskimääräistä vähäsateisempaa.

NOAA/NWS: Täysin tavanomaisen kesän jälkeen vähän keskimääräistä lämpimämpi loppusyksy ja alkutalvi

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n juuri julkaisemassa ennusteessa kolmen kuukauden jaksoista kesä-elokuu, heinä-syyskuu ja elo-lokakuu ovat Suomessa lämpötiloiltaan täysin ajankohdan pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Sen sijaan syys-marraskuussa Suomessa on länsirannikkoa lukuun ottamatta 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Loka-joulukuussakin suurimmassa osassa Suomea on edelleen 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta Kaakkois-Suomessa poikkeama yltää +1-2 asteeseen verrattuna ajankohdan pitkäaikaiseen keskiarvoon. Marraskuun 2022 alusta tammikuun 2023 loppuun ulottuvalla jaksolla lähes koko Suomessa on edelleen 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kesäkuun alusta marraskuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on marraskuu, jolloin lähes koko Suomessa on 0,5-1 astetta lämpimämpää kuin marraskuussa keskimäärin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Itärajalla ja osassa Lappia voi olla marraskuussa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lämpötiloiltaan täysin pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia kuukausia ovat kesäkuu, elokuu ja syyskuu. Näiden kuukausien aikana Merenkurkun tienoilla on jopa pieniä viitteitä keskimääräistä viileämmästä säästä. Heinäkuussa Kaakkois-Suomessa näyttäisi olevan 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, muualla täysin tavanomaisia lämpötiloja. 

Ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista yksikään ei vaikuta olevan sademääriltään oleellisesti tavanomaisesta poikkeava. Myöskään yksittäisistä kuukausista ei näy selkeää signaalia. Sademäärissä voi olla suuriakin alueellisia vaihteluja. Aivan etelärannikolla suurin todennäköisyys keskimääräistä vähäsateisempaan säähän on elokuussa ja ehkä heinäkuussakin.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Britannian ilmatieteen laitos: Loppukesä alkukesää lämpimämpi

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa kesä-elokuu on koko Suomessa lämpötiloiltaan pitkäaikaisten keskiarvojen mukainen tai Pohjanlahden rannikolla jopa vähän keskimääräistä viileämpi. Sen sijaan heinä-syyskuussa suuressa osassa Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja vain aivan läntisimmässä Suomessa poikkeama jää 0-0,5 asteeseen. Elo-lokakuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Sademäärissä on alueellista vaihtelua. Yleisesti ottaen ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista tavanomaiseen verrattuna sateisin on elo-lokakuu.

Ranskan ilmatieteen laitos: Etelä-Suomessa voi olla vähän keskimääräistä lämpimämpi ja vähäsateisempi kesä

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan lähes koko Suomen kesä, siis kesä-elokuun jakso, on lämpötiloiltaan täysin tavanomainen. Suomen eteläosissa saattaa kuitenkin olla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja Pohjanlahden ympärillä 0-1 astetta keskimääräistä viileämpää. Etelä- ja Länsi-Suomessa lienee vähän keskimääräistä kuivempaa.

Heinä-syyskuussa koko Suomessa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lounais-Suomen sisämaassa poikkeama voi yltää 0,5-1 asteeseen. Etelä- ja Länsi-Suomessa on edelleen hieman keskimääräistä vähäsateisempaa. Lähes sama lämpötilapoikkeama jatkuu elo-lokakuussa, mutta nyt keskimääräistä kuivemman sään alue painottuu Kaakkois-Suomeen.

Italian ilmatieteen laitos: Suomen kesä ja alkusyksy 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan kesä eli kesä-elokuun jakso on Suomessa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Heinä-syyskuussa ja elo-lokakuussa aivan koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Suomen sademäärät ovat kaikilla ennustetuilla jaksoilla pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Kesä-elokuussa vähän keskimääräistä kuivemman sään alue ulottuu lähelle Suomen eteläosaa. Elo-lokakuussa puolestaan aivan pohjoisimmassa Suomessa saattaa olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Saksan ilmatieteen laitos: Etelä-Suomessa mahdollisuus hieman keskimääräistä lämpimämpään kesään

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa lähes koko Suomen kesä (kesä-elokuun jakso) on lämpötiloiltaan täysin tavanomainen. Suomen eteläosissa voi kuitenkin olla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja Pohjanlahden ympärillä 0-0,5 astetta keskimääräistä viileämpää. Sama tilanne jatkuu heinä-syyskuussa, mutta Pohjanlahden ympärillä ei enää ole lainkaan viitteitä keskimääräistä viileämmästä säästä. Elo-lokakuussa missään Suomen alueella ei näy signaalia keskimääräisestä poikkeavista lämpötiloista.

Kaikkien ennustettujen kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat lähes keskiarvojen mukaisia, joskin heinä-syyskuussa Pohjois-Suomessa voi olla keskimääräistä sateisempaa.

ECMWF: Kesäsää vaihtelee Suomen eri alueilla paljon

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että kesällä (kesä-elokuussa) Suomen lämpötiloissa on suuri alueellinen vaihtelu. Pitkäaikaiseen kesän keskiarvoon verrattuna Lounais-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Pohjois-Lapissa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Etelä-Lapissa täysin tavanomaista ja Pohjanlahden rannikolla 0-1 astetta keskimääräistä viileämpää. Pitkälti sama tilanne jatkuu heinä-syyskuussa. Sen sijaan elo-lokakuussa Lounais-Suomessa ja Pohjois-Lapissa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja muualla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kesä-elokuussa etelärannikolla, itärajalla ja suuressa osassa Lappia voi olla hieman keskimääräistä vähäsateisempaa, mutta muilla alueilla ja muilla ennustejaksoilla sademäärät ovat täysin tavanomaisia. 

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Copernicuksen sivulla ja Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Copernicus Climate Change Service: Kesä on 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Tämän yhdistelmäennusteen mukaan kesä (kesä-elokokuu) Suomessa Pohjanlahden rannikkoa lukuun ottamatta 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Pohjanlahden rannikolla jäädään täysin tavanomaisiin lukemiin.

Heinä-syyskuussa ja elo-lokakuussa koko Suomessa on vähintään 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kaakkois-Suomessa poikkeama voi olla +0,5-1 astetta.

Sademäärät ovat kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla tavanomaisia. Vain aivan eteläisimmässä Suomessa on pieni mahdollisuus keskimääräistä lämpimämpään säähän.

Japanin ilmatieteen laitos: Keskimääräistä lämpimämpi kesä, paitsi Etelä-Suomessa voidaan jäädä tavanomaisiin lukemiin

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että kesä-elokuussa eteläisimmän Suomen lämpötilat ovat lähellä tavanomaista, mutta muualla lienee todennäköisimmin keskimääräistä lämpimämpää, vaikkakaan todennäköisyys ei ole kovin suuri. Sademäärä on tavanomainen tai sitä suurempi.

Lue tästä juhannuksen 2022 sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi poutaista, aurinkoista, ylimmillään +23 asteen asteen. Sen sijaan Metcheckin ennuste näyttää poutaa, puolivälistä ja +17 asteen lämpötilaa. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso, joillakin tutkimualaitoksilla myös kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Suomen talvisään kannalta merkittäviä tekijöitä ovat NAO ja polaaripyörre sekä sen mahdollinen hajoaminen, joita on erittäin vaikea ennustaa.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. 

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa keväästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan vertailukautta 1991-2020. IRI käyttää vertailukautta 1991-2020 myös vuodenaikaisennusteissaan. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi kuitenkin on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Päättynyt kesäkuu [2021] oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena

Kesä 2021 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin

Euroopan mittaushistorian korkein koko kuukauden keskilämpötila yhdellä sääasemalla on nyt 32,8 astetta

Euroopan mittaushistorian uusi lämpöennätys on lähes 49 astetta

Heinäkuu 2021 oli todennäköisesti koko maapallon mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi

Kesän terveellinen herkkuvinkki: Nokkosvohvelit

Hauskoja pääsiäisfaktoja

1. Mitenpäin kananmuna tulee ulos kanasta, terävä vai tylppä pää edellä?

Yleensä lintujen munat tulevat ulos lintuemosta terävä pää edellä. Joillakin lajeilla muna kuitenkin kääntyy munanjohtimessa noin tuntia ennen munintaa. Esimerkiksi kanalla tapahtuu juuri näin, joten kananmuna tulee kanasta ulos tylppä puoli edellä.

2. Miten kananmunan saa pysymään pystyssä pöydällä?

Ripottele pöydälle muutama kide taloussokeria. Sen jälkeen kananmuna on helppo saada pysymään pystyssä pöydällä (ks. oheinen video, klikkaa käynnistysnuolta tarvittaessa kahteen kertaan).

3. Voiko kananmunan kuorien avulla estää ilmastonmuutosta?

Kyllä voi! Kananmunan kuoren sisäpuolella oleva kalvo voi imeä lähes seitsemän kertaa oman painonsa verran hiilidioksidia ilmasta. Käytettyjen kananmunien kuorien jättäminen ilmalle alttiiksi voisi olla jokamiehen keino vähentää hitusen verran ilman hiilidioksidipitoisuutta. Lue lisää tästä linkistä.

Leppoisaa ja keväistä pääsiäistä!

Miksi ja milloin kellot siirretään kesäaikaan? Mistä saan tarkan ajan?

Kesäaika alkaa sunnuntaina 27. maaliskuuta 2022 kello 3.00, jolloin kelloa siirretään tunnilla eteenpäin. Normaaliaikaan palataan jälleen sunnuntaina 30. lokakuuta 2022 kello 4.00, kun kelloa siirretään tunnilla taaksepäin. Mistä näen sekunnilleen oikean kellonajan? Miksi kelloa siirrellään välillä normaaliaikaan ja välillä kesäaikaan? Milloin kellojen siirto loppuu Suomessa? Mitä aikaa Suomen pitäisi käyttää sen jälkeen? Lue mielenkiintoiset faktat ja pohdinnat tästä.

Kelloa siirretään sekä keväällä että syksyllä lähintä kesää kohti

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Netistä saatava tarkka kellonaika ei ole tarkka enää kotikoneen näytöllä

Mistä saa sekunnilleen oikean ajan? Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa alle 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

VTT MIKES, Suomen kansallinen metrologialaitos

Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)

Suomen aika

Kesäajan tarkoitus on saada valoisa aika ja ihmisten valveillaolo osumaan yhteen

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäajan merkitys on Etelä-Euroopassa suurempi kuin Suomessa

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Kyselyiden mukaan esimerkiksi Kreikassa yli puolet kansalaisista kannattaa kesäajan käyttämistä. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Suomessa kesäajan merkitys näkyy selkeimmin alkukevään ja loppukesän iltoina, jotka ilman kesäaikaa olisivat paljon pimeämpiä.

Talviaikaa ei periaatteessa ole olemassakaan

Kelloja siirretään normaaliajan ja kesäajan välillä. Periaatteessa talviaikaa ei ole olemassakaan, vaikka kansanomaisesti normaaliajasta käytetäänkin nimitystä talviaika. Ennen kesäaikakäytäntöä noudatettiin ympäri vuoden samaa aikaa eli normaaliaikaa. Siksi kyseessä ei ole mikään erillinen talviaika. Käytännössä termi talviaika alkaa kuitenkin olla niin vakiintunut, että sitä käytetään jopa liikenne- ja viestintäministeriön tiedotteissa.

Benjamin Franklin laski aikaisemman heräämisen säästävän kynttilöitä ja ehdotti kirkonkellojen soittamista aikaisin aamulla

Joskus on sanottu, että kesäajan olisi keksinyt Benjamin Franklin vuonna 1784. Franklin ei kuitenkaan ehdottanut kellonajan siirtämistä, vaan ainoastaan kehotti pariisilaiseen lehteen lähettämässään satiirisessa kirjoituksessaan pariisilaisia heräämään ennen puolta päivää, jotta illalla ei tarvitsisi polttaa niin paljon kynttilöitä. Kirjoituksessa Franklin laski, että maaliskuun 20. päivän ja syyskuun 20. päivän välillä on 183 iltaa, joista kunakin kynttilää poltetaan 7 tuntia, mistä tulee yhteensä 1281 tuntia. Kerrottuna pariisilaisten asukasluvulla (100 000) tästä tulee 128 100 000 tuntia. Kun tunnissa yhdestä kynttilästä palaa puoli paunaa vahaa ja talia, painoksi saadaan kaikkiaan 64 050 000 paunaa. Tämä maksaa 96 075 000 livres tournoisia (yksi Ranskassa muinoin käytetyistä rahayksiköistä). Benjamin Franklin ehdotti myös monia ratkaisuja kirkonkellojen soittamisesta aikaisin aamulla hevosvaunuliikenteen kieltämiseen iltaisin.

Ensimmäisen ehdotuksen kesäajasta teki uusiseelantilainen amatöörihyönteistutkija, jotta perhosten tutkiminen olisi mahdollista iltaisin työpäivän jälkeen

Ensimmäisen varsinaisen idean kesäajasta esitti uusiseelantilainen postimestari ja amatöörihyönteistutkija George Vernon Hudson vuonna 1895. Hän pääsi kotiin työpaikaltaan Wellingtonin postista vasta hämärän laskeuduttua, jolloin päiväperhoset eivät enää lentäneet. Siksi hän keksi idean, että ilta voisi alkaa kesällä tuntia myöhemmin. Tämä on ensimmäinen tunnettu ehdotus, jossa eri vuodenajoille kaavailtiin eri kellonaikoja. Ajatus ei kuitenkaan saanut kannatusta.

Aluksi ehdotettiin kellojen siirtämistä 20 minuuttia kerrallaan kuukauden kaikkina sunnuntaina

Lontoolainen rakennusmestari William Willett kirjoitti vuonna 1907 pamfletin "Waste of Daylight", jossa hän ehdotti kellojen siirtämistä 20 minuuttia eteenpäin jokaisena huhtikuun sunnuntaina ja vastaavasti 20 minuuttia taaksepäin jokaisena syyskuun sunnuntaina. Hän teki myös tarkat laskelmat näin saavutettavista taloudellisista säästöistä. Vaikka esimerkiksi Winston Churchill ja Sherlock Holmesin kirjoittaja Arthur Conan Doyle kannattivat ajatusta, se ei saanut laajempaa hyväksyntää.

Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa

Ensimmäisenä kesäaika otettiin todellisuudessa käyttöön Saksassa ja Itävalta-Unkarissa ensimmäisen maailmansodan aikaan vappuaattona 30.4.1916 kello 23 energian säästämiseksi. Iso-Britannia seurasi Saksan esimerkkiä 21. toukokuuta ja Ranska kesäkuussa.

Saksa kuitenkin luopui kesäajan käytöstä sodan jälkeen vuonna 1919, kunnes kesäaika jälleen omaksuttiin vuonna 1980. Tuolloin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa useat Euroopan valtiot alkoivat käyttää kesäaikaa energiakriisin innoittamina, esimerkiksi Suomi vuonna 1981.

Suomessa kesäaikaa vastustettiin 1940-luvulla aamukasteen ja iltaisin lisääntyvän huliganismin pelossa

Ensimmäistä kertaa Suomessa oli kokeiltu kesäaikaa sota-aikaan maaliskuusta 1942 alkaen. Maanviljelijät kuitenkin vastustivat käytäntöä voimakkaasti. Töiden aloittaminen tuntia aiemmin oli hankalaa, koska pellot olivat vielä aamukasteessa. Lehmiäkään ei ollut helppo totuttaa uusiin lypsyaikoihin. Niinpä kesäaika jäi Suomessa vain yhden kesän mittaiseksi kokeiluksi.

Uppsalan yliopiston silloisen professori Erik Ask-Upmarkin mukaan kesäaika saisi rokkia kuuntelevat ja moottoripyörillä ajelevat nuoret rellestämään tuntia entistä kauemmin: "Raggarit metelöisivät tunnin kauemmin valoisina kesäiltoina, mikä olisi viheliäisyyden huippu. - - josta olisi seurauksena veneeristen tautien [sukupuolitautien] leviäminen nuorison keskuudessa ja vakavia ja terveydellisiä haittoja kaikkien rauhallisten kansalaisten kohdalla, joita lättähattujen siivoton toiminta häiritsee."

Myös Etelämantereen joissakin osissa käytetään kesäaikaa

Myös Etelämantereen joillakin tutkimusasemilla käytetään kesäaikaa, jotta kellonaika pysyy samana Chilessä tai Uudessa-Seelannissa sijaitsevien tavarantoimittajien kanssa.

Kanada on kokeillut kahden tunnin kesäaikaa

Vuonna 1988 Kanadassa siirrettiin kokeilumielessä kelloja kahdella tunnilla kesäaikaan siirryttäessä. Tarkoituksena oli saada vuorokauden valoisa aika mahdollisimman tehokkaasti käyttöön.

Kesäaika voi lisätä harrastusmahdollisuuksia ja kohentaa taloutta

Ulkona näkee kesäajan ansiosta hyvin oleilla pitempään, mikä voi lisätä myös perheiden yhteisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi puutarhatyöt tai liikuntaharrastukset onnistuvat helpommin, millä voi olla terveyttä edistävä vaikutus. Sähkönkäyttö vähenee ja terveys kohenee myös siksi, jos ihmiset ulkoilevat enemmän viihde-elektroniikan käytön sijaan. Toisaalta televisioyhtiöt kärsivät, jos ihmiset ovatkin parhaaseen katseluaikaan ulkoilemassa.

Lisääntyvä ajanvietto kodin ulkopuolella iltaisin voi lisätä turismia, kauppojen sekä ravintoloiden asiakasmääriä ja muuta taloutta, mutta toisaalta mahdollisesti lisääntynyt liikkuminen voi kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa päästöjä.

Kesäaika saattaa tietyissä olosuhteissa vähentää rikollisuutta ja siten tuoda taloudellista hyötyä

Valoisammat illat voivat vähentää rikollisuutta. Pari vuotta sitten julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Jennifer L. Doleac ja Nicholas J. Sanders esittävät empiirisiä arvioita siitä, kuinka kesäaikaan siirtymisen myötä illalla lisääntyvä valoisuus vähentää väkivaltarikoksia. He havaitsivat esimerkiksi ryöstöjen määrän vähentyvän kesäajan alkaessa keväällä. Erityisen merkittävä pudotus tapahtui työpäivien päättymistä seuraavan tunnin aikana.

Tulokset osoittavat, että ryöstöjen, lievän väkivaltarikollisuuden ja muun katurikollisuuden määrä laskee noin 7 % kesäajan alkamista seuraavien viikkojen aikana. Näistä ryöstöjen määrä väheni 19 %, mitä selittää erityisesti 27 %:n lasku työpäivien päättymistä seuraavan auringonlaskutunnin aikana.

Kun päivänvaloa on enemmän kello 17-18 ihmisten kulkiessa kotiin, rikoksentekijät todennäköisesti välttelevät rikoksia, koska on olemassa suurempi mahdollisuus, että heidät tunnistetaan. Valoisassa tunnistaminen on helpompaa ja ulkona saattaa liikkua enemmän ihmisiä, mikä merkitsisi enemmän todistajia. Toisaalta kääntöpuolena on se, että myös mahdollisia uhreja on enemmän.

Doleac ja Sanders arvioivat myös kesäaikaan siirtymisen kustannuksia verrattuna rikosten vähentymisen aiheuttamaan taloudelliseen hyötyyn. Suurin osa syntyvistä lisäkustannuksista johtuu nimenomaan kellojen siirtämisestä eikä myöhäisemmästä auringonlaskusta sinänsä. Rahalliset kustannukset näyttävät todennäköisesti olevan hyvin pieniä verrattuna rikosten määrän vähenemisen tuomaan hyvin huomattavaan hyötyyn. Vaihtelu voi kuitenkin olla suurta eri kuukausina ja eri maantieteellisillä alueilla. Esimerkiksi Suomessa kesällä on lähes ympäri vuorokauden valoisaa, joten Doleacin ja Sandersin tutkimuksessa havaitut hyödyt tuskin paljonkaan näkyvät meillä.

Laskelmat kesäajan tuomasta energiansäästöstä ovat ristiriitaisia

Yhdysvaltain liikenneministeriön vuonna 1975 tekemän tutkimuksen mukaan kesäaika tuo energiansäästöä noin prosentin verran. Todellisuudessa kuitenkin aikaisempi herääminen aamulla voi jopa lisätä energiankäyttöä, koska viileinä aamuina käytetään valveilla oltaessa enemmän lämmitystä.

Vuonna 1986 kesäaika siirrettiin Yhdysvalloissa alkamaan huhtikuun alussa huhtikuun lopun sijaan. Tämän lisäkuukauden on väitetty tuovan Yhdysvalloissa vuosittain säästöä 300 000 öljybarrelin verran.

Vuodesta 2007 alkaen kesäaikaa pidennettiin Yhdysvalloissa vielä nelisen viikkoa lisää (kesäaika nyt maaliskuun toisesta sunnuntaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin), jotta energiansäästö olisi mahdollista maksimoida.

Kalifornialaisen selvityksen mukaan energiansäästö jäi kuitenkin hyvin pieneksi. Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan koko Yhdysvalloissa pidennetty kesäaika säästi sähköä keskimäärin vain 0,5 % päivässä (ko. päivän sähkönkäytöstä), mistä tulee yhteensä 1,3 miljardia kWh. Tämä vastaa 122 000 yhdysvaltalaisen talouden keskimääräistä koko vuoden energiankäyttöä.

Toisaalta nykyaikainen energiatehokas valaistus pienentää kesäaikaan siirtymisen säästövaikutuksia. Lisäksi ilmastointi on usein valaistusta merkittävämpi sähkön kuluttaja. Kesäajan myötä vuorokauden lämpimin aika voi ajoittua niin, että ilmastointia saatetaan käyttää enemmän kuin noudatettaessa normaaliaikaa ympäri vuoden, joten kesäajan käyttäminen saattaa tällöin jopa lisätä energiankulutusta.

Myös kesäajan vaikutukset liikenteeseen ovat ristiriitaisia

Kesäajan on arveltu (Transport Research Laboratory ja University College of London) vähentävän liikenneonnettomuuksia ja liikenteessä kuolevien määriä, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia. Kellojen siirtämisen takia kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia. Ongelmia siirtymisyönä tulee myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. 

Onko kesäaika aamuvirkkujen johtajien ja poliitikkojen muille tekemää kiusaa?

Fyysikko Ernst Peter Fischer on ollut sitä mieltä, että kesäaika on aamuvirkkujen iltavirkuille keksimä kiusa, joka on mennyt läpi siksi, että monet tehokkaasti toimivat johtajat ja poliitikot ovat itse aamuvirkkuja.

Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Jopa pommit voivat räjähtää väärään aikaan.

Kesäaika tuottaa monia muitakin ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Pahimmillaan kesäaikaan siirtymisen on osoitettu jopa lisäävän joidenkin ihmisten itsemurhariskiä.

Kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa sydänkohtausten ajoittumiseen, mutta ei niiden määrään

Aikaisempi herääminen heti kesäaikaan siirtymisen jälkeisinä aamuina voi lisätä myös sydänkohtausriskiä samaan tapaan kuin maanantaisin sydänkohtausriski voi olla muita viikonpäiviä suurempi, jos vuorokausirytmi on muuttunut viikonloppuna. Toisaalta normaaliaikaan siirryttäessä sydänkohtausriski on seuraavalla viikolla tavanomaista pienempi, kun aamulla voi nukkua tunnin pitempään.

Joulukuussa 2015 julkaistu suomalainen tutkimus ”Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland” päätyi Yleisradion uutisten mukaan tällaisiin johtopäätöksiin: ”Kun siirryttiin kesäaikaan, niin infarktien määrä lisääntyi keskellä viikkoa siirron jälkeen. Kun kesäajasta siirryttiin takaisin talviaikaan, niin silloin infarktien määrä ensimmäisenä työpäivänä väheni mutta lisääntyi taas loppuviikosta, jolloin kokonaismäärä pysyi samana.”

Muutama vuosi sitten julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa ”Daylight saving impacts timing of heart attacks” todetaan sydänkohtausten lisääntyneen 25 % kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina verrattuna normaalimaanantaihin. Kun Michiganin sairaaloissa hoidetaan maanantaisin keskimäärin 32 sydänkohtausta, kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina niitä oli keskimäärin 8 enemmän. Yleensäkin maanantaisin sydänkohtauksia on viikonpäivistä eniten, mikä voi johtua sekä viikonlopun epäsäännöllisemmästä vuorokausirytmistä että myös työviikon aloitusstressistä. Kesäaikaan siirryttäessä mukaan tulee vielä tuntia normaalia aikaisempi herätys. Kaiken kaikkiaan kesäaikaan siirtymistä seuraavalla viikolla ei kuitenkaan tapahtunut lukumääräisesti normaalia enempää sydänkohtauksia, vaan sydänkohtaukset keskittyivät nimenomaan maanantaihin.

Tämä viittaisi siihen, että sydänkohtaukselle alttiit henkilöt (jotka todennäköisesti olisivat muutenkin pian saaneet sydänkohtaukset) saivat sydänkohtauksen kesäaikaan siirtymisen seurauksena. Toisaalta syksyllä talviaikaan siirtymistä seuraavana tiistaina sydänkohtaukset vähenivät 21 %. Tutkijat eivät osaa selittää sitä, miksi vaikutus tuli näkyviin juuri tiistaina. Koko viikon sydänkohtausmäärä ei taaskaan poikennut tavanomaisesta. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Tämä tutkimus keskittyi vain Michiganin osavaltioon, eikä siinä otettu huomioon potilaita, jotka olivat kuolleet jo ennen sairaalaan tuontia. Mielenkiintoista olisi myös vertailu Havaijiin ja Arizonaan, joissa ei käytetä kesäaikaa. Jo aiemmin on tiedetty unen puutteen altistavan sydänkohtauksille, mutta unirytmin muuttumisen vaikutuksista on vähemmän tietoa.

Kesäaikaan siirtyminen näyttäisi siis vaikuttavan sydänkohtausten ajankohtaan (ajoittumiseen), mutta ei kuitenkaan ratkaisevasti niiden määrään.

Oikeuden tuomarit antavat pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä

Helmikuussa 2017 julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan oikeuden tuomarit antavat ilmeisesti unenpuutteen aiheuttamasta väsymyksestä johtuen 5 % pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä verrattuna viikkoa aiemmin tai viikkoa myöhemmin annettuihin tuomioihin.

Ennen rautateiden rakentamista jokaisella Suomen paikkakunnalla oli oma aurinkoaika

Suomessa luovuttiin jokaisen paikkakunnan omasta aurinkoajasta vasta rautatieliikenteen yleistymisen myötä. Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki siis käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan. Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot. Lopulta päätettiin, että vapusta 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa.

EU luopuu kellojen siirtelystä aikaisintaan vuonna 2023

Kesä- ja normaaliajan vaihtelu on yhtenäinen käytäntö Euroopan unionissa. Suomessa on käytetty kesä- ja normaaliaikaa pysyvästi vuodesta 1981 alkaen, muissa Pohjoismaissa vuotta kauemmin. Suomi siirtyi Euroopan maista viimeisenä pysyvään kesäaikakäytäntöön.

Liikenne- ja viestintäministeriön tiedote kertoo kesäajasta luopumisesta seuraavasti: "Euroopan komissio on ehdottanut, että kellonajan siirrosta luovuttaisiin EU:ssa yhtenäisesti. Kansallisesti Suomi ei voi päättää kellojen siirtelystä luopumisesta, vaan asiasta on päätettävä EU:ssa. Euroopan parlamentti äänesti komission ehdotuksesta jo keväällä 2019. Jos direktiivi hyväksytään, se tapahtuu Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston yhteispäätöksin. Tämän jälkeen direktiivi saatetaan kansallisesti voimaan kussakin EU-jäsenvaltiossa. - - Suomessa eduskunta päättää lopulta mikä aika valitaan pysyvästi käyttöön, jos kellojen siirtelystä luovutaan EU:ssa. Asiasta säädetään lailla ja päätös tehdään lain säätämisen yhteydessä."

Suomen tulee siis päättää, käytämmekö jatkossa ympäri vuoden normaaliaikaa vai nykyistä kesäaikaa.

Nykyisessä normaaliajassa noudatamme aivan itäisimmän Suomen kautta kulkevan pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa eli UTC+2 (kello kaksi tuntia enemmän kuin Lontoon Greenwichin aika). Keskipäivä (kello 12.00) on siis silloin, kun aurinko on korkeimmillaan ja paistaa suoraan etelästä ko. pituuspiirille. Jos siirrämme kellot pysyvään kesäaikaan, kello on tuntia enemmän (UTC+3) eli auringon mukaan määräytyvä keskipäivä olisi vasta kello 13. Me siis etääntyisimme maantieteellisesti ja tähtitieteellisesti määräytyvästä aikavyöhykkeestämme. Ajanlaskun perusperiaatteita on se, että keskipäivä on kello 12. Tällä perusteella nykyinen normaaliaika olisi oikea aika Suomelle.

Kesäajan käyttäminen ympäri vuoden tarkoittaisi sitä, että illat olisivat ympäri vuoden valoisia tunnin verran pidempään kuin normaaliaikaa käytettäessä. Suomen kansainvälinen maine valoisien kesäiltojen maana perustuu osittain juuri kesäajan käyttämiseen. Ympärivuotinen kesäaika kuitenkin tarkoittaisi pimeämpiä aamuja. Kesällä aurinko nousee joka tapauksessa ennen useimpien ihmisten heräämistä, mutta pitkään pimeinä pysyvät aamut näkyisivät selvästi talvella, jos käytettäisiin kesäaikaa. Normaaliajan käyttäminen ympäri vuoden puolestaan toisi meille pimeämmät illat mutta valoisammat aamut. 

Tutkija pitää kansanterveydellisesti parhaana Suomen siirtymistä pysyvään Keski-Euroopan aikaan

Keskustelua on herätelty myös siitä, tulisiko Suomen vaihtaa aikavyöhykettä ja alkaa käyttää kansanterveyden kannalta optimaaliseksi väitettyä Keski-Euroopan nykyistä normaaliaikaa. Tämä aikaistaisi sekä illan pimeyttä että aamun valoisuutta vielä tunnilla lisää Suomen nykyiseen normaaliaikaan verrattuna.

Esitettyjen väitteiden mukaan kesän valoisat illat voivat aiheuttaa nukahtamisongelmia, jolloin unen laatu kärsii ja väsymys sekä univelka lisääntyvät. Vastaavasti pimeät aamut ovat ongelmallisia erityisesti talvella.

Suomessa kellojen siirtelyn terveyshaitoista puhuminen on henkilöitynyt pitkälti yhteen tutkijaan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partoseen. Hän on todennut esimerkiksi Helsingin Sanomien haastattelussa seuraavasti: "Toimiakseen oikein sisäinen kello tarvitsee valoisia aamuja. Keho osaa tulkita valoisuudesta, milloin on suotuisa aika herätä. - - Keski-Euroopan aika (UTC+1) olisi terveyden kannalta suotuisin aikavyöhyke, sillä se toisi aamuihin lisää valoa. - - Sisäinen kello alkaa jätättää tavallista enemmän, kun aamut ovat hämäriä. Tämän seurauksena nukkuminen vaikeutuu, ilmaantuu kaamosoireita, verenpaine ja paino voivat nousta."

Keski-Euroopan aika hävittäisi valoisat kesäillat, aurinko laskisi varhain ja nousisi osassa Suomea jo ennen keskiyötä

Mikäli Suomi noudattaisi pysyvästi Keski-Euroopan normaaliaikaa (UTC+1), valoisat kesäillat olisivat enää menneisyyden suvimuistoja. Keski-Euroopan aikaa noudatettaessa valoisa aika alkaisi Helsingissä 1. heinäkuuta kello 1.59 ja päättyisi jo kello 20.49, siis kaksi tuntia aiemmin kuin nykyistä kesäaikaa noudatettaessa. Hieman pohjoisempana Suomessa aurinko laskisi illalla hetkeksi, mutta se ehtisi nousta uudelleen jo ennen vuorokauden vaihtumista.

Partosen mukaan tämä Keski-Euroopan aika olisi ihmisten terveyttä ajatellen suotuisin aikavyöhyke. Onkohan tässä ajateltu sitä, millaisia nukahtamisongelmia voi tulla myöhään nukkumaan meneville, jotka yrittävät käydä nukkumaan auringon jo noustua uudelleen?

Keski-Euroopan aikaan siirtyminen vähentäisi suomalaisten valveilla vietettyä valoisaa aikaa 150-400 tuntia vuodessa

Useimmilla työntekijöillä vapaa-aika sijoittuu iltaan, toimistotyöajan jälkeen. Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja on tehnyt Yleisradion uutisille laskelman, jonka mukaan Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen siirtyminen ilman kesäajasta luopumista vähentäisi valveilla vietettyä valoisaa vapaa-aikaa Etelä-Suomessa yli 200 tunnilla ja Lapissakin noin 150 tunnilla vuodessa. Mikäli lisäksi luovuttaisiin kesäajasta eli alettaisiin käyttää normaaliaikaa ympäri vuoden, valoisaa vapaa-aikaa menetettäisiin Etelä-Suomessa lähes 400 tuntia vuodessa. Laskelmassa valveilla vietetyksi vapaa-ajaksi määriteltiin arkisin kello 17–23 ja viikonloppuisin kello 8–23. Kuinka pimeyden lisääntyminen vaikuttaisi esimerkiksi masentuneisuuteen ja turvallisuuteen?

Lähteet

Annals of Medicine: Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland

Benjamin Franklin's Essay on Daylight Saving

Brookings: Fighting crime with Daylight Saving Time.

Business Insider: Daylight saving time is a huge inconvenience for criminals

California Energy Commission: The Effect of Early Daylight Saving Time on California Electricity Consumption, a Statistical Analysis

Deapartment of Energy, United States of America: Impact of Extended Daylight Saving
Time on National Energy Consumption, Report to Congress Energy Policy Act of 2005, Section 110, October 2008

Frilander, Jenni: Oletko valmis luopumaan 200 tunnista päivänvaloa? Suomi puuhaa siirtymistä Keski-Euroopan aikaan ja luopumista kesäajasta. Yle uutiset 13.2.2018.

Kantola, Anne: Suomessa pohditaan nyt aikavyöhykkeen vaihtamista, mutta mikä vyöhyke olisi meille paras? – ”Sisäinen kellomme tarvitsee valoisia aamuja”. Helsingin Sanomat 5.2.2018.

Kauppalehti 17.3.2018: Kellojen kääntämistä harrastetaan melkein kaikkialla maailmassa – muttei Kiinassa ja Venäjällä.

Koivisto, Matti: Suomalaistutkimus kellojen siirtämisen terveysvaikutuksista – vaikuttaa sydäninfarktiriskiin. Yle uutiset 15.1.2016.

Kyoungmin Cho, Christopher M. Barnes, Cristiano L. Guanara: Sleepy Punishers Are Harsh Punishers, Psychological Science Vol 28, Issue 2, pp. 242 - 247.

Liikenne- ja viestintäministeriö: Kellot talviaikaan ensi sunnuntaina 25. lokakuuta.

New Scientist: Changing clocks twice a year is bad for health and energy use

Raeste, Juha-Pekka: Suomi alkaa ajaa kellojen siirtelystä luopumista EU:ssa – Ministeri Anne Berner väläyttää jopa aikavyöhykkeen vaihtoa: ”Se on kansallinen päätös”. Helsingin Sanomat 26.1.2018.

ScienceDaily: Daylight saving impacts timing of heart attacks

Similä, Ville: Kellojen siirto johtuu uusiseelantilaisesta postimiehestä, joka rakasti perhosia. Helsingin Sanomat 29.10.2016.

Smithsonian.com: Did Benjamin Franklin Invent Daylight Savings Time?

The New England Journal of Medicine: Shifts to and from Daylight Saving Time and Incidence
http://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMc0807104

The Review of Economics and Statistics: Under the Cover of Darkness - How Ambient Light Influences Criminal Activity (Online Appendix to: Under the Cover of Darkness: How Ambient Light Influences Criminal Activity)

TreeHugger: Should Daylight Saving Time be scrapped? (Survey)

Töyrylä, Katriina: Uniongelmia, sydäninfarkteja, masennusta – Onko kellojen siirtelyssä enää mitään järkeä? Yle uutiset 28.10.2016.

WebExhibitis: Daylight Saving Time

Wiley Online Library: Small shifts in diurnal rhythms are associated with an increase in suicide: The effect of daylight saving

Viljamaa, Anne: Kellonviisarien siirtelystä luopuminen on alkanut kiinnostaa myös Ruotsia – ajatuksena pelkässä kesäajassa eläminen. Helsingin Sanomat 1.2.2018.

Yle: Saksalaistutkija - Kesäaika on aamuvirkkujen keksimä kiusa

Suomen ylikulutuspäivä on 31. maaliskuuta: suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 4,1 maapalloa

Kuinka monta maapalloa tarvittaisiin uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja kasvihuonekaasupäästöjen sitomiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät suomalaisten kulutustasolla. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2022 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network (CC-BY-SA 4.0).

Suomen vuoden 2022 ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä osuu maaliskuun lopulle. "Tarkka" päivämäärä on 31. maaliskuuta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät suomalaisten elintasolla, tänä vuonna olisi kulutettu uusiutuvia luonnonvaroja jo maaliskuun lopussa yhtä paljon kuin maapallo ehtii tuottaa koko tämän vuoden aikana (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden eläisimme tavallaan velaksi luonnolle ja kuluttaisimme edellisten vuosien säästöjä.

Laskelma perustuu lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2022 ylikulutuspäivän laskelmissa käytetään YK:n vuodelta 2018 keräämiä tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. YK:n tilastot saadaan kerättyä aina vasta 3-4 vuoden viiveellä.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (biokapasiteetti / ihmisten ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

 

Suomen ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti vuosina 1961-2018 (yksikkö gha/as). Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2022 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network (CC-BY-SA 4.0).

Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 4,1 maapalloa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät vastaavasti. Suomi on kuitenkin sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Suomessa biokapasiteetti (12,1 globaalihehtaaria/asukas) on lähes kaksinkertainen kulutuksen ekologiseen jalanjälkeemme (6,4 globaalihehtaaria/asukas) verrattuna. Asukasta kohden laskettuna Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Suomen ekologinen ylijäämä on 5,7 globaalihehtaaria/asukas. Suomalaisten kulutuksen riittäisi siis kattamaan noin puolet oman maamme pinta-alasta, joten tavallaan Suomella ei olekaan ylikulutuspäivää lainkaan. Kyse on vain siitä, että maapallon kantokyky ylitettäisiin jo maalis-huhtikuun vaihteessa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät yhtä yltäkylläisesti kuin suomalaiset. Suomalaisten suurin yksittäinen syy korkeaan kulutuksen ekologiseen jalanjälkeen ovat kasvihuonekaasupäästöt, joiden sitomiseen tarvitaan 4,1 globaalihehtaaria/suomalainen.

Pitäisikö suomalaisilla olla oikeus muita suurempaan kulutustasoon, koska asukasta kohden laskettuna maamme biokapasiteetti on suuri? Toisaalta voidaan kysyä, onko oikein, että suomalaiset omistavat harvaan asutussa maassa suuret pinta-alat tuottoisaa maata, kun samaan aikaan väestöntiheys on muualla maapallolla huomattavasti suurempi. Entä kuinka turvaamme biokapasiteetin säilymisen? Suomenkin henkeä kohden laskettu biokapasiteetti on jonkin verran pienentynyt 1960-luvulta nykypäivään.

Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden. Maapallojen tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2022 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network.

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia

Ville Lähde kirjoittaa osuvaa kritiikkiä ylikulutuspäivästä:

"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähde

York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2022 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network.

Lue myös nämä

Maapallon ylikulutuspäivä on 29. heinäkuuta: Ihmiskunta käyttää vuodessa 1,7 maapallon uusiutuvat luonnonvarat

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

"On outoa, että meitä syyllistetään, jos emme käy tarpeeksi kaupassa."

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Helmikuun keskimääräinen lumensyvyys oli Utissa digitoidun mittaushistorian 12. suurin

Helmikuun keskimääräinen lumensyvyys Kouvolassa (Utissa) vuosina 1959-2022. Diagrammin voi suurentaa klikkaamalla sen päältä. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelu. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Helmikuussa 2022 Kouvolan Utissa keskimääräinen lumensyvyys oli 64 cm. Suurin tilastoitava lumensyvyys (mittaus kello 8 aamulla) oli 78 cm, joka mitattiin 23. helmikuuta. Hetkellisistä lumensyvyyksistä suurin oli 82 cm, joka mitattiin 22. helmikuuta keskipäivän molemmin puolin.

Koko 2000-luvun tähän mennessä suurin helmikuun keskimääräinen lumensyvyys 74 cm mitattiin vuonna 2011 ja vuodesta 1959 alkavan digitoidun mittaushistorian suurin helmikuun keskimääräinen lumensyvyys 99 cm vuonna 1962.

Digitoidun mittaushistorian suurin tilastoitava lumensyvyys Utissa on ollut 120 cm. Tämä mitattiin 17.-22. helmikuuta vuonna 1962.

Tässä Utin eri kuukausien suurimmat lumensyvyydet koko ajanjaksolta 1959-2022:

tammikuu 90 cm

helmikuu 120 cm

maaliskuu 110 cm

huhtikuu 98 cm

toukokuu 38 cm

lokakuu 30 cm

marraskuu 42 cm

joulukuu 74 cm

Kouvolan Utissa sijaitsevat lentoaseman vuodesta 1944 toiminnassa ollut sääasema ja Lentoportintien vuodesta 2008 toiminnassa ollut sääasema. Ne ovat lähellä toisiaan Utin lentokenttäalueella. Lentoportintien sääasema perustettiin, kun sade- ja lumihavaintojen kerääminen puolustusvoimien ylläpitämällä Utin lentoaseman varsinaisella sääasemalla lopetettiin. 

Olen käyttänyt tässä blogikirjoituksessani vuosilta 1959-2009 Utin lentoaseman lumensyvyystietoja ja vuosilta 2009-2022 Utin Lentoportintien lumensyvyystietoja. Niiden voidaan arvioida vastaavan toisiaan hyvin. Helmikuussa 2009 ne molemmat olivat toiminnassa. Kummassakin keskimääräinen lumensyvyys oli silloin 25 cm (lentoasemalla 25,1 cm ja Lentoportintiellä 24,7 cm) ja suurin lumensyvyys 33 cm (28. helmikuuta). 

Yhdeksän tutkimuslaitoksen ennusteet: Suomen kevät 2022 on keskimääräistä lämpimämpi

Olen kerännyt luettavaksenne yhdeksän kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kevään 2022 säästä. Ennusteet näyttävät melko yksimielisiltä siitä, että kevät eli maalis-toukokuun jakso tulee olemaan keskimäärin 1-2 astetta pitkän aikavälin keskiarvoa lämpimämpi. Erityisesti maaliskuu on tavanomaiseen verrattuna leuto. Sen jälkeen poikkeama keskiarvoon verrattuna pienenee. Hyvin alustavien ennusteiden mukaan myös kesä 2022 näyttäisi vähän keskimääräistä lämpimämmältä. Tällaiset sään vuodenaikaisennusteet ovat kuitenkin vielä kokeiluasteella, joten niihin ei kannata luottaa liikaa. Ne antavat vain jonkinlaista suuntaa sään kehityksestä kevään ja kesän aikana.

 

ECMWF: 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja Lapissa sateinen kevät

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että keväällä (maalis-toukokuussa) koko Suomessa on keskimäärin 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Lapissa sademäärät ovat keskimääräistä runsaampia.

Huhti-kesäkuussa Etelä-Suomessa on 0,5-1 astetta ja Keski-Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lapin lämpötilat ovat pääosin täysin tavanomaisia. Itä-Lapissa voi sataa keskimääräistä enemmän.

Touko-heinäkuussa lähes koko Suomen lämpötilat ovat pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Lounais-Suomessa voi olla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja Perämeren rannikolla saman verran keskimääräistä kylmempää. Eteläisimmässä Suomessa on pieniä viitteitä keskimääräistä sateisemmasta säästä.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Copernicuksen sivulla ja Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

IRI: Lämmin ja sateinen kevät, kesäkin mahdollisesti keskimääräistä lämpimämpi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) tällä viikolla päivittämän ennusteen mukaan maaliskuun alusta toukokuun loppuun ulottuva kolmen kuukauden jakso on koko Suomessa ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi. Kaikkein varmimmin keskimääräistä lämpimämpää on Etelä-Suomessa. Lounais-Suomea lukuun ottamatta koko Suomessa on keskimääräistä sateisempaa.

Lämpötilojen osalta sama tilanne jatkuu myös huhti-kesäkuussa. Sen sijaan sademäärät ovat nyt tavanomaisempia. Kaakkois-Suomessa voi olla jopa keskimääräistä kuivempaa.

Touko-heinäkuussakin koko Suomessa on ennusteen mukaan keskimääräistä lämpimämpää, mutta todennäköisyys ei ole enää yhtä korkea kuin kahdella aiemmalla kolmen kuukauden jaksolla. Nyt suurin todennäköisyys keskimääräistä lämpimämpään säähän on aivan etelärannikolla, Itä-Suomessa ja Lapissa. Etelä-Lapissa on keskimääräistä vähäsateisempaa.

Hyvin alustava kesän 2022 (kesä-elokuu) vuodenaikaisennuste näyttää edelleen koko Suomeen keskimääräistä lämpimämpää säätä, mutta todennäköisyys on pienentynyt aiempiin jaksoihin verrattuna. Paras mahdollisuus keskimääräistä lämpimämpään säähän on Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin itäosissa. Samoilla alueilla on keskimääräistä vähäsateisempaa. Länsirannikolla ja aivan kaakkoisrajalla saattaa olla keskimääräistä sateisempaa.

NOAA/NWS: Varsinkin maaliskuu keskimääräistä lämpimämpi, mutta keskimääräistä lämpimämpi sää jatkuu myös loppukeväällä ja kesällä

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n juuri julkaisemassa ennusteessa kolmen kuukauden jaksoista lämpimin on maalis-toukokuu. Silloin lähes koko Suomessa on 2-3 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain länsirannikolla poikkeama jää 1-2 asteeseen. Huhti-kesäkuu, touko-heinäkuu ja kesä-elokuu ovat lähes koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Heinä-syyskuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta Lapissa poikkeama on edelleen +1-2 astetta. Elo-lokakuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Maaliskuun alusta elokuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on maaliskuu, jolloin koko Suomessa on 2-4 astetta lämpimämpää kuin maaliskuussa keskimäärin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Huhtikuussa Suomessa on 1-3 astetta ja toukokuussa 0,5-3 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Toukokuussa pienin poikkeama keskimääräiseen verrattuna on länsirannikolla ja suurin Itä-Lapissa. Kesäkuussa ja heinäkuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain Pohjanmaalla poikkeama voi jäädä hieman pienemmäksi. Elokuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista keskimääräiseen verrattuna sateisin on maalis-toukokuu, mutta silloinkin keskimääräistä sateisempaa näyttäisi olevan vain Kainuussa ja Itä- sekä Pohjois-Lapissa. Ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista keskimääräiseen verrattuna vähäsateisin on heinä-syyskuu, jolloin varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa on keskimääräistä kuivempaa.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna sateisin on maaliskuu. Erityisesti Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Etelä-Lapissa sademäärät ovat keskimääräistä suurempia, mutta etelärannikolla voidaan jäädä täysin tavanomaisiin lukemiin. Huhtikuussa onkin sitten Lappia lukuun ottamatta koko Suomessa jo keskimääräistä kuivempaa. Tavanomaiseen verrattuna ennustejakson kaikkein vähäsateisin kuukausi on kuitenkin elokuu, jolloin varsinkin etelärannikon sademäärä näyttäisi jäävän pieneksi. Sen sijaan Pohjois-Lapissa sademäärä on täysin tavanomainen. Toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu ovat Suomessa sademääriltään tavanomaisia, mutta heinäkuussa voi olla isoja paikallisia eroja.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Britannian ilmatieteen laitos: Lämmin ja vähän keskimääräistä sateisempi kevät

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) maalis-toukokuu on Etelä-Suomessa 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Koko Suomessa on vähän keskimääräistä sateisempaa.

Huhti-kesäkuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lounaisrannikolla poikkeama voi yltää 1-2 asteeseen, ja Lapissa jäädään täysin tavanomaisiin lämpötiloihin. Pohjois-Suomessa on vähän keskimääräistä sateisempaa.

Touko-heinäkuussa vallitsevat pääosin samanlaiset lämpötilapoikkeamat kuin huhti-kesäkuussa, mutta nyt myös Itä-Suomessa saattaa olla 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain Lapin itäisimmissä ja pohjoisimmissa osissa saattaa olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Ranskan ilmatieteen laitos: 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen kevät

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan maalis-toukokuu on lähes koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain Perämeren ympäristössä poikkeama jää +0,5-1 asteeseen.

Huhti-kesäkuu on lähes koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain Perämeren ympäristössä lämpötila jää täysin tavanomaisiin lukemiin.

Touko-heinäkuussa Etelä-Suomessa ja Keski-Suomen itäosissa on 0,5-1 astetta ja Keski-Suomen länsiosissa sekä Pohjois-Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yhdelläkään ennustetulla kolmen kuukauden jaksolla ei näy signaalia tavanomaisesta poikkeavista sademääristä.

Italian ilmatieteen laitos: Lämmin ja sateinen kevät, sateisuus painottuu maaliskuuhun

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan maalis-toukokuu on Etelä-Suomessa 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Rannikoita lukuun ottamatta jakso on keskimääräistä sateisempi.

Huhti-kesäkuussa ja touko-heinäkuussa lämpötilapoikkeama vaihtelee aivan eteläisimmän rannikon +1-2 asteesta Pohjois-Lapin täysin keskiarvojen mukaisiin lämpötiloihin. Sademäärät ovat tavanomaisia. Touko-heinäkuussa länsirannikolla ja Pohjois-Pohjanmaalla voi olla vähän keskimääräistä kuivempaa. 

Saksan ilmatieteen laitos: 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen kevät

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa lähes koko Suomi on maalis-toukokuussa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Vain Perämeren rannikolla ja Pohjois-Lapissa poikkeama saattaa jäädä +0,5-1 asteeseen. Suomen sademäärät ovat pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia, mutta Suomea ympäröi sekä etelästä, idästä että pohjoisesta keskimääräistä sateisemman sään alue.

Huhti-kesäkuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Järvi-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Kainuun tienoilla voi olla 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Käsivarren Lapissa lämpötila on täysin tavanomainen. Sademäärät ovat tavanomaisia, paitsi Pohjanlahden rannikolla voi olla vähän keskimääräistä kuivempaa.

Touko-heinäkuussa suurimmassa osassa Suomea on edelleen 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain Perämeren rannikolla ja Pohjois-Lapissa poikkeama saattaa jäädä pienemmäksi. Sademäärät ovat tavanomaisia, joskin Käsivarren Lapin tienoilla on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Copernicus Climate Change Service: 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja itärajalla sateinen kevät

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Tämän yhdistelmäennusteen mukaan kevät (maalis-toukokuu) on koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi.

Sen sijaan huhti-kesäkuu on lähes koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Silloin tosin Perämeren rannikon ja Käsivarren Lapin poikkeama voi jäädä +0,2-0,5 asteeseen.

Touko-heinäkuussa Etelä-Suomessa ja Keski-Suomen itäosissa on 0,5-1 astetta ja Keski-Suomen länsiosissa sekä Pohjois-Suomessa 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Ennustettujen kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat muuten täysin tavanomaisia, mutta maalis-toukokuussa Lapissa ja muuallakin itärajalla voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Japanin ilmatieteen laitos: Melko tavanomainen alkukevät, Keski-Suomessa ehkä keskimääräistä lämpimämpää

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että helmi-huhtikuussa Suomen lämpötilat ovat lähellä tavanomaista, joskin Keski-Suomessa saattaa olla keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärissä on suuri alueellinen vaihtelu.

Lue tästä vapun 2022 sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin vappuaatoksi melko aurinkoista ja ylimmillään +11 asteen lämpötiloja, mutta yöllä lämpötila laskee nollan tienoilla ja vappupäivänä lumikuurotkin ovat mahdollisia. Sen sijaan Metcheckin ennuste näyttää sekä vapun aatoksi että vappupäiväksi puolipilvistä ja enintään +7 astetta. Yölläkään lämpötila ei ennusteen mukaan laske kovin paljon alemmaksi. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko talven sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, esimerkiksi ensilumen satamisen ajankohtaa, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Suomen talvisään kannalta merkittäviä tekijöitä ovat NAO ja polaaripyörre sekä sen mahdollinen hajoaminen, joita on erittäin vaikea ennustaa.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. 

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa keväästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kevät on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan vertailukautta 1991-2020. IRI käyttää vertailukautta 1991-2020 myös vuodenaikaisennusteissaan. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi kuitenkin on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?