tiistai 15. syyskuuta 2020

Euroopassa ja koko pohjoisella pallonpuoliskolla on ollut tänä vuonna koko mittaushistorian lämpimin tammi-elokuun jakso

Maapallon eri alueiden lämpötilat tammi-elokuussa 2020 verrattuna tavanomaiseen. Lähde: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for August 2020, published online September 2020, retrieved on September 15, 2020 from https://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/202008.

Tammi-elokuun 2020 jakso oli Euroopassa 141-vuotisen mittaushistorian (alkaen vuodesta 1880) lämpimin tammi-elokuun jakso. Keskimääräinen lämpötila oli 2,08 astetta 1900-luvun tammi-elokuiden keskilämpötilaa korkeampi ja 0,15 astetta edellistä ennätyslämmintä tammi-elokuuta 2018 korkeampi.

Koko pohjoisella pallonpuoliskolla tämän vuoden tammi-elokuu oli mittaushistorian lämpötilastoissa jaetulla ensimmäisellä sijalla yhdessä vuoden 2016 tammi-elokuun kanssa. Maa- ja merialueiden yhteenlaskettu lämpötila oli 1,32 ± 0,19 astetta 1900-luvun tammi-elokuiden keskilämpötilaa korkeampi.

Globaalisti maa- ja merialueiden yhteenlaskettu keskilämpötila oli tammi-elokuussa 2020 mittaushistorian toiseksi lämpimin, vain 0,05 astetta ennätyslämmintä tammi-elokuuta 2016 viileämpi. Koko 1900-luvun tammi-elokuiden keskilämpötila ylittyi 1,03 ± 0,18 asteella.

Lähteet

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for August 2020, published online September 2020, retrieved on September 15, 2020

NOAA National Centers for Environmental Information, Assessing the Global Climate in August 2020

maanantai 17. elokuuta 2020

Kuolemanlaaksossa mitattiin eilen lämpötilaksi +54,4 astetta

Kuolemanlaakso (Death Valley), Kalifornia, Yhdysvallat. Kuva: Pixabay.

Kuolemanlaaksossa mitattiin eilen Furnace Creekin automatisoidulla säähavaintoasemalla lämpötilaksi 54,4 celsiusastetta. Mittauspiste sijaitsee Kaliforniassa lähellä Nevadan rajaa. Mittaustulosta ei kuitenkaan ole vielä virallisesti vahvistettu. Viralliset sääennätykset vahvistaa WMO:n tapauskohtaisesti nimittämä komitea, johon kuuluu 7-15 kansainvälistä kyseisen sääennätystyypin asiantuntijaa, joista yhden täytyy olla siltä alueelta, jossa ennätys on tehty. He tutkivat esimerkiksi mittarin, sen kalibroinnin, havainnontekoprosessin ja säähavaintoaseman sijoittelun. Tähän tutkimukseen kuluu aikaa. Esimerkiksi vuonna 2016 tehty Aasian 53,9 asteen lämpöennätys vahvistettiin vuonna 2019. Jos eilen mitattu Furnace Creekin tulos vahvistetaan, kyseessä on kuumin maapallolla koskaan virallisesti mitattu elokuun lämpötila.

Samassa mittauspisteessä on mitattu maapallon koko mittaushistorian kuumin lämpötila 56,7 astetta, joka saavutettiin 10. heinäkuuta vuonna 1913 ilmeisesti hiekkamyrskyn seurauksena. Kyseinen ennätys on kuitenkin asetettu useista syistä hyvin kyseenalaiseksi. Siksi nyt mitattu lämpötila saattaa olla kuumin maapallolla koskaan luotettavasti mittareilla mitattu luonnollinen (varjo)lämpötila, jos komitea hyväksyy tuloksen.

Lue myös nämä

Heinäkuu oli globaalisti vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin

Päättynyt 2010-luku oli globaalisti mittaushistorian lämpimin vuosikymmen: Kuusi viimeisintä vuotta 1800-luvulta alkavan mittaushistorian lämpimimmät kuusi vuotta

Aasian uusi koko mittaushistorian lämpöennätys 54 astetta?

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Maapallon uusi kaikkien aikojen kylmyysennätys, -93,2 astetta?

lauantai 15. elokuuta 2020

Heinäkuu oli globaalisti vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin

Heinäkuiden 1850-2020 globaalit keskilämpötilat verrattuna vertailukauteen 1951-1980. Heinäkuut 2019 ja 2020 ovat mittaushistorian lämpimimmät heinäkuut ja samalla myös kaikista kalenterikuukausista lämpimimmät. Credit: Berkeley Earth.

Heinäkuut 2019 ja 2020 mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimimmät

Eilen Berkeley Earth julkaisi heinäkuun 2020 globaalin lämpötilakatsauksen. Sen mukaan päättynyt heinäkuu oli vuodesta 1850 alkavissa lämpötilatilastoissa jaetulla ykkössijalla heinäkuun 2019 kanssa. Heinäkuut 2019 ja 2020 ovat mittaushistorian lämpimimmät heinäkuut ja samalla mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimimmät kalenterikuukaudet. Näillä kahdella heinäkuulla on keskenään eroa alle 0,01 astetta, mikä on vähemmän kuin analyysin epävarmuus, joten näitä kahta kuukautta ei käytännössä pysty erottamaan toisistaan.

Heinäkuu lähes 1,2 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Heinäkuun 2020 globaali keskilämpötila oli 0,83 ± 0,07 korkeampi kuin vertailukaudella 1951-1980. Esiteolliseen aikaan (1850-1900) verrattuna heinäkuu oli 1,18 ± 0,09 astetta lämpimämpi. Maapallon pinta-alasta 4,5 prosentilla heinäkuun keskilämpötila oli koko mittaushistorian korkein ja 75 prosentilla lämpötila oli merkittävästi korkeampi kuin kyseisen alueen lämpötilakeskiarvo aikavälillä 1951-1980. Millään maapallon alueella ei ollut mittaushistorian kylmintä heinäkuuta, vaikka esimerkiksi osassa Suomea heinäkuun keskilämpötila jäikin pitkäaikasen keskiarvon alapuolelle.

Tammi-heinäkuun jakso mittaushistorian lämpimin tammi-heinäkuu ilman El Niñoa


Tammi-heinäkuun jakson alueelliset lämpötilat vuonna 2020. Monilla alueilla jakso on ollut mittaushistorian viiden lämpimimmän joukossa. Yhdelläkään alueella jakso ei ollut mittaushistorian viiden kylmimmän joukossa. Credit: Berkeley Earth.

Tänä vuonna myös huhtikuu, toukokuu ja kesäkuu ovat olleet kyseisten kuukausien tilastoissa mittaushistorian lämpimimmät kuukaudet (kesäkuu jaetulla ykkössijalla). Tällä hetkellä Tyynellämerellä on kuitenkin kehittymässä luontaisesti globaalia ilmastoa viilentävä ENSO-ilmiön La Niña vaihe, joka alentaa lämpötiloja loppuvuodesta 2020 ja alkuvuodesta 2021. Tämä pienentää todennäköisyyttä sille, että vuodesta 2020 tulisi mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi, vaikka tammi-heinäkuun jakso onkin ollut yhtä lämmin kuin ennätyslämpimänä vuonna 2016. Silloin kuitenkin vaikutti voimakkaasti ENSO-ilmiön lämmittävä El Niño -vaihe. Erityisen merkittävää on se, että nyt on ollut yhtä lämmintä ilman El Niño -ilmiötä. Berkeley Earth laskee tämänhetkisten tietojen perusteella, että vuodesta 2020 voi tulla mittaushistorian lämpimin vuosi 36 prosentin todennäköisyydellä ja toiseksi lämpimin vuosi 51 prosentin todennäköisyydellä. Sen sijaan mittaushistorian kolmen lämpimimmän vuoden joukkoon tämä vuosi sijoittuu yli 99 prosentin todennäköisyydellä.

Lähde

Berkeley Earth: July 2020 Temperature Update

Lue myös tämä

Päättynyt 2010-luku oli globaalisti mittaushistorian lämpimin vuosikymmen: Kuusi viimeisintä vuotta 1800-luvulta alkavan mittaushistorian lämpimimmät kuusi vuotta

torstai 13. elokuuta 2020

Päättynyt 2010-luku oli globaalisti mittaushistorian lämpimin vuosikymmen: Kuusi viimeisintä vuotta 1800-luvulta alkavan mittaushistorian lämpimimmät kuusi vuotta

Vuoden 2019 globaali keskilämpötila celsiusasteina verrattuna ajanjaksoon 1981-2010 viiden eri lämpötilamittaussarjan mukaan. Myös 95 prosentin luottamusvälit on esitetty, mikäli ne on saatavana. 

Globaalisti ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on keskimäärin 410 ppm

Juuri julkaistua vertaisarvioitua State of the Climate in 2019 -raporttia oli kokoamassa 520 tieteilijää yli 60 valtiosta. Raportin mukaan kasvihuonekaasupitoisuudet ilmakehässä ovat nyt korkeammat kuin kertaakaan aiemmin mittaushistoriassa ja jääkairauksista saatujen näytteiden mukaan myös korkeammat kuin 800 000 vuoteen. Viime vuonna hiilidioksidipitoisuus maapallon ilmakehässä oli keskimäärin 409,8 ± 0,1 ppm. Vuodesta 2018 kasvua tapahtui 2,5 ± 0,1 ppm.

Maapallo on nyt noin asteen lämpimämpi kuin esiteollisella ajalla

Kuusi viimeisintä vuotta (2014-2019) ovat olleet globaalisti mittaushistorian lämpimimmät kalenterivuodet ja 2010-luku (2010-2019) on ollut mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosikymmen, 0,32-0,39 celsiusastetta vertailukautta 1981-2010 lämpimämpi. Päättynyt 2010-luku oli noin 0,2 astetta edellistä vuosikymmentä lämpimämpi. Erityisiä helleaaltoja koettiin sekä Yhdysvalloissa, Euroopassa että Intiassa ja maastopaloja esimerkiksi Australiassa, Kaliforniassa ja Kreikassa. Arktinen alue on ollut hyvin lämmin.

Vuodesta 1980 alkaen jokainen vuosikymmen on ollut edellistä lämpimämpi. Vuodesta 1880 lähtien lämpenemistä on tapahtunut noin 0,07 astetta vuosikymmentä kohden. Maapallo on lämmennyt noin asteella esiteollisesta ajasta. 

Viime vuosi oli 1800-luvun loppupuolelta alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin vuosi Nasan ja NOAA:n mukaan, kolmanneksi lämpimin brittiläisen Met Officen mukaan. Erityisen merkittävää tämä on siksi, että vain alkuvuodesta oli heikko El Niño ja muun ajan vallitsivat ENSO-neutraalit olosuhteet, joten luontaisesti vaihtelevat lämpimyyttä aiheuttavat tekijät eivät vaikuttaneet oleellisesti. Pohjoisella pallonpuoliskolla kasvukausi oli keskimäärin 8 vuorokautta pitempi kuin vuosina 2000-2010. Alppien jäätiköt menettivät massaansa 32. vuotta peräkkäin. 

Arktisella alueella lämpeneminen on noin kaksi kertaa niin nopeaa kuin maapallolla keskimäärin

Pohjoisilla leveyksillä ikiroudan lämpötila oli viime vuonna ennätyksellisen korkea. Pitkäaikaisen ikiroudan lämpenemisen ja leutojen sekä lumisten talvien 2017-2018 ja 2018-2019 seurauksena ikiroudan päällä oleva maakerros säilyi jäätymättömänä 26 tutkimuspaikalla Alaskan sisäosissa ja Sewardin niemimaalla ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa.

Viime vuoden pintalämpötila arktisilla alueilla keskimäärin oli 120-vuotisen mittaushistorian toiseksi korkein ja ennätyksellisen korkea Alaskassa sekä Luoteis-Kanadassa. Vuoden keskimääräinen ilman lämpötila on noussut 1980-luvun puolivälistä alkaen arktisilla alueilla kaksi kertaa niin nopeasti kuin maapallolla keskimäärin.

Maaliskuussa 2019, jolloin arktisen alueen merijään laajuus oli vuotuisessa kiertokulussa suurimmillaan, ohutta yksivuotista jäätä oli peräti 77 prosenttia koko laajuudesta, kun vielä 1980-luvulla sitä oli vain 55 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että paksua monivuotista jäätä on nykyisin yhä vähemmän. Beringinmerellä oli talvella jo toista vuotta peräkkäin ennätyksellisen vähän merijäätä koko vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian aikana. Syyskuinen merijään minimilaajuus oli 41-vuotisen satelliittimittaushistorian toiseksi pienin (jaetulla toisella sijalla vuosien 2007 ja 2016 kanssa). Vuoden 2019 sulamiskaudella Grönlannin mannerjäätikön sulaminen oli samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä ennätyksellisen sulamisen vuonna 2012. Grönlannin sulaminen nostaa globaalia merenpintaa noin 0,7 millimetriä vuodessa.

Meret lämpenevät sekä happamoituvat ja merenpinta kohoaa

Merten pintalämpötila oli viime vuonna globaalisti mittaushistorian toiseksi korkein (korkeampi vain ennätyksellisenä El Niño -vuonna 2016) ja globaali meriveden pinnan keskikorkeus ennätyksellisen korkea jo kahdeksatta vuotta peräkkäin. Vuodesta 2018 nousua oli 6,1 millimetriä. Noususta noin 4,5 millimetriä johtui siitä, että merten lämpösisältö syvyydellä 0-700 metriä oli mittaushistorian suurin. Vuodesta 2004 lähtien merten pintaosat ovat lämmenneet yli 0,2 astetta vuosikymmenessä ja yli 300 metrin syvyydellä olevat kohdat alle 0,03 astetta vuosikymmenessä. Meriveden lämpölaajenemisen ja sulaneista mannerjäätiköistä tulleen vesilisäyksen vuoksi valtamerten pinta onkin nyt keskimäärin lähes 9 senttimetriä korkeammalla kuin 30 vuotta sitten.

Meret sitovat myös osan ilmakehään päästetystä ylimääräisestä hiilidioksidista. Tämän seurauksena meret ovat happamoituneet esiteollisesta ajasta lähtien keskimäärin 0,018 ± 0,004 pH-yksikköä vuosikymmenessä. Erityisen merkittävää happamoituminen on ollut kylmillä merialueilla.

Myös järvet lämpenevät ja jääpeitteen kesto lyhenee

Järvivesien keskimääräinen lämpötila kohosi globaalisti viime vuonna. Pohjoisella pallonpuoliskolla järvet olivat jäätyneinä keskimäärin 7 vuorokautta vähemmän kuin ajanjaksolla 1981-2010.

Euroopan mittaushistorian neljä lämpimintä vuotta on ollut vuosina 2014-2019

Euroopassa viime vuosi oli mittaushistorian neljän lämpimimmän vuoden joukossa. Kaikki neljä lämpimintä vuotta sijoittuvat aikavälille 2014-2019. Viime vuosi oli ennätyksellisen lämmin Latviassa, Liettuassa, Moldovassa, Puolassa, Romaniassa, Serbiassa, Ukrainassa, Unkarissa ja Valko-Venäjällä. Virossa vuosi oli lämpimyystilastojen jaetulla ensimmäisellä sijalla yhdessä vuoden 2015 kanssa. Sekä Britanniassa että Belgiassa talven ennätyslämpötila kohosi (26.2.2019) ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa yli +20 asteeseen. 

Keski- ja Länsi-Euroopassa koettiin viime vuonna merkittävät helleaallot sekä kesä- että heinäkuussa. Esimerkiksi Itävallan 269 havaintoasemasta yli puolet mittasi mittaushistorian uuden kesäkuun ennätyslämpötilan. Italian Milanossa koettiin 27. kesäkuuta mittaushistorian korkein kesäkuun minimilämpötila, kun lämpötila laski 27,5 asteeseen. Belgiassa ja Alankomaissa päivän lämpötila kohosi ensimmäistä kertaa yli 40 asteeseen. Kesäkuun lopulla mitattiin myös koko pohjoisen napapiirin pohjoispuolisen alueen korkein mittaushistorian lämpötila, kun Ruotsin Markusvinsassa lämpötila nousi 34,8 asteeseen. Helleaaltoja seurasi kuivuus, joka aiheutti satotappioita ja laski jokien veden pintaa, mikä puolestaan vaikeutti jokiliikennettä.

Lähde

State of the Climate in 2019

Lue myös nämä

Viimeisin viisi vuotta globaalisti mittaushistorian lämpimin aika ja Euroopassa lähes kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2019: Jos olet alle 43-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Pitkäaikainen lämpenemistrendi jatkuu: Vuosi 2019 oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin ja 36 valtiossa ennätyslämmin

Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosikymmen on ollut 2010-2019: Koko mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta viiden viimeisimmän vuoden aikana

maanantai 20. heinäkuuta 2020

Maapallon ylikulutuspäivä on tänä vuonna 22. elokuuta, koronapandemian seurauksena kolme viikkoa myöhemmin kuin vuosi sitten

Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on tänä vuonna noin 22. elokuuta. Ihmiskunta on siis alle kahdeksassa kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,6 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt. Positiivista on kuitenkin se, että ylikulutuspäivä on myöhentynyt viime vuodesta noin kolmella viikolla. Tähän on vaikuttanut koronapandemiasta johtuva kulutuksen vähentyminen. Tämä on hyvä osoitus siitä, että kulutuksen pienentäminen on mahdollista lyhyelläkin aikavälillä. Todelliseen kestävään kehitykseen päästään kuitenkin vain järkevällä suunnittelulla, ei katastrofien kautta, jotta voidaan taata sekä ekologinen tasapaino että ihmisten hyvinvointi.

Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1970-2020. Pystyakselin harmaana näkyvä päivämäärä (January 1st) tarkoittaa seuraavaa vuotta. Mitä korkeampi pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2020 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on kulutettu loppuun noin 22. elokuuta. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on kuitenkin mahdotonta. Esimerkiksi viime vuoden ylikulutuspäivä näyttäisi uusimpien tilastojen mukaan olleen 31. heinäkuuta eikä 29. heinäkuuta 2019, kuten viime vuonna laskettiin. Tarkkoja päivämääriä tärkeämpää onkin kehitystrendin tarkastelu. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,6 maapallo ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day.

Lauantaina 22. elokuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2020 (Earth Overshoot Day 2020). Global Footprint Network (kalifornialainen kestävän kehityksen ajatushautomo, joka tekee ympäri maailmaa yhteistyötä useiden yliopistojen tai muiden luonnontieteellisten tahojen kanssa) laskee, että ihmiskunta on 1.1.2020-22.8.2020 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto.

Positiivinen asia on se, että tänä vuonna ylikulutuspäivä tulee yli kolme viikkoa myöhemmin kuin vuosi sitten. Tähän on vaikuttanut COVID-19-pandemia, jonka seurauksena ekologinen jalanjälki on pienentynyt 9,3 prosenttia viime vuodesta. Suurin vaikutus on ollut hiilijalanjäljen (-14,5 prosenttia) ja metsäteollisuustuotannon jalanjäljen (-8,4 prosenttia) pienentymisellä, koska ylikulutuspäivää laskettaessa otetaan huomioon myös ympäristön kyky sitoa ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasupäästöt.

Energiankäyttö pienentyi tammi-elokuussa 2020 arvioiden mukaan globaalisti noin 9,5 prosenttia, koska laskelmien mukaan yhteiskunnan täydellinen sulkeutuminen (full lockdown) pienentää energiankulutusta 25 prosenttia, osittain sulkeutuminen 17 prosenttia ja pienemmät rajoitukset noin 8 prosenttia. Tämä kaikki on hyvä osoitus siitä, että kulutuksen pienentäminen on mahdollista lyhyelläkin aikavälillä. Todelliseen kestävään kehitykseen päästään kuitenkin vain järkevällä suunnittelulla, ei katastrofien kautta, jotta voidaan taata sekä ekologinen tasapaino että ihmisten hyvinvointi.

Maapallolla nykyisin kulutettujen luonnonvarojen kestävään tuottamiseen tarvittaisiin 1,6 maapalloa. Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Yhdysvaltojen elintasolla, maapalloja tarvittaisiin peräti viisi. Kuvassa on esitetty muistakin esimerkkivaltioista, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos koko ihmiskunta eläisi vastaavalla elintasolla. Diagrammista puuttuvat esimerkiksi kaikkein eniten luonnonvaroja asukasta kohden kuluttavat Qatar (8,8 maapalloa), Luxemburg (7,9 maapalloa) ja Arabiemiirikunnat (5,5 maapalloa). Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa. Credit: Earth Overshoot Day.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2020 ylikulutuspäivän laskelmissa käytetään YK:n vuodelta 2016 keräämiä tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. YK:n tilastot kuitenkin saadaan kerättyä aina vasta noin kolmen vuoden viiveellä. Esimerkiksi YK:n tilastot vuodelta 2017 julkaistaan todennäköisesti elokuun 2020 loppupuolella. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa YK:n tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla, joiden avulla on päästy ekstrapoloimaan uusinta kehitystä. Näiden uudempien tilastotietojen avulla on pystytty tarkentamaan myös viime vuoden ylikulutuspäivän ajankohtaa, jonka arvioitiin vuosi sitten olleen noin 29. heinäkuuta. Uusimpien tilastojen perusteella se näyttäisi kuitenkin olleen 31. heinäkuuta 2019. Itse laskentametodeja ei siis ole muutettu, kuten joskus aiemmin on tehty, vaan tällä kertaa viime vuoden päivämäärän muuttuminen perustuu entistä ajantasaisempiin tilastotietoihin.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Kuinka monta ko. valtiota vaadittaisiin tuottamaan ko. valtion kuluttamat luonnonvarat? Japanilaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen vaadittaisiin peräti 7,7 Japania. Suomalaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi noin 0,5 Suomea. Asukasta kohden laskettuna luonnonvaroiltaan melko rikas ja harvaan asuttu Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Kulutustasomme on kuitenkin niin korkea, että mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla, maapalloja tarvittaisiin 3,8. Credit: Earth Overshoot Day.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen 1970-luvun alkupuolella.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. Kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi metsäkato, maaperän eroosio, biodiversiteetin heikkeneminen ja ilmastonmuutos

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo noin 11. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut noin 5. huhtikuuta. Credit: Earth Overshoot Day.

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org.

Lähteet

Earth Overshoot Day

Ecological Footprint Explorer

Lue myös nämä

Ennätysaikainen maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on 29. heinäkuuta 2019

Ekologisesti kestävään luonnonvarojen kulutukseen tarvittaisiin suomalaisten kulutustasolla 3,8, qatarilaisten kulutustasolla 8,8 ja koko maailman keskimääräisellä kulutustasolla 1,7 maapalloa

Tänään on Suomen ylikulutuspäivä: Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa

Huomenna on EU:n ekovelkapäivä eli luonnonvarojen ylikulutuspäivä: Kulutus on laskenut vuodesta 2007, mutta valtiona EU olisi yhä maailman kolmanneksi eniten luonnonvaroja kuluttava valtio

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Kuulin Kaldoaivin kutsun


Kaldoaivi (Gálddoaivvi meahcceguovlu) on Suomen laajin erämaa-alue, jos saamelaisalueita sopii kutsua nimellä erämaa. Tätä nimitystä Metsähallituksen sivuilla kyllä käytetään. Alueella on pinta-alaa 2 924 neliökilometriä.

Kaldoaivin läpi kulkee pohjoisesta etelään merkitty vaellusreitti, jolta ei pääse eksymään. Haastaviin olosuhteisiin kannattaa silti varautua, koska osa jokien ylityspaikoista (sillat, kahlausvaijerit) ovat ränsistyneet ja suot ovat upottavia. Pitkospuita ei ole. Mekin kuljimme yli puolet matkasta vaelluskenkien sijaan kumisaappaissa. Kun jaloissa oli tarpeeksi paksut vaellussukat, rakkoja ei kuitenkaan tullut.

Me käytimme merkittyä reittiä vain alueen eteläosassa. Pohjoisosassa kuljimme maastossa omia polkujamme pitkin kartan ja kompassin avulla, koska halusimme nähdä Luossajohka-joen putoukset. Ne jäävät noin neljän kilometrin päähän merkityltä reitiltä. Lisäksi halusimme huiputtaa Čuomasvárri-tunturin (Tsuomasvarri) 435 metriä merenpinnan yläpuolella. Muutenkin omat polut kiehtoivat. Näillä omilla reiteillämme emme nähneet yhtäkään muuta ihmistä.

Reittimme tärkeimmät kohteet olivat Nuorgam - Pulmankijärvi - mielenkiintoisesti meanderoiva Pulmankijoki - Luossajohkan putoukset - Čuomasvárri - Uhcit Golmmesjávren länsipuoli - Čaroaivi - Tsaarajärvi - Huikkimajoki - Iisakkijärvi - Silisjoki - Opukasjärvi - Sevettijärvi - Sevettijärven harjupolku. Matkaa kertyi neljässä vuorokaudessa noin 90 kilometriä eli 15-25 kilometriä päivässä, mikä on hieman vähemmän kuin useimmilla aiemmilla vaelluksillamme. Toisaalta nyt maasto oli monin paikoin hieman vaikeakulkuisempaa, vaikka korkeuseroja ei ollutkaan kovin paljon. Nousumetrejä oli koko matkalla yhteensä vain vähän yli tuhat.

Yksi Luossajohkan putouksista

Helppokulkuista tunturiylänköä

Čuomasvárri-tunturilla (Tsuomasvarri)

Vuolimus Čuomasjávri

Uhcit Golmmesjávri

Keloja, kauniita pikkujärviä ja Suomen pohjoisimmat mäntymetsät

Sevettijärvellä

Sevettijärven harjupolulla


Lue myös nämä

Suomen uljain vaellusreitti Paistunturin erämaassa ja Kevon kanjonissa

Lumoava Lemmenjoki

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistos