perjantai 5. huhtikuuta 2019

Tänään on Suomen ylikulutuspäivä: Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa

Kuva: Pixabay.

Suomen vuoden 2019 ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä osuu huhtikuun alkupuolelle. "Tarkka" päivämäärä on tänään 5. huhtikuuta.

Todellisuudessa täysin tarkan päivämäärän laskeminen on mahdotonta. Tieto kuitenkin tarkoittaa sitä, että jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät suomalaisten elintasolla, tänä vuonna olisi kulutettu uusiutuvia luonnonvaroja jo huhtikuun tienoilla yhtä paljon kuin maapallo ehtii tuottaa koko tämän vuoden aikana. Loppuvuoden eläisimme tavallaan velaksi luonnolle ja kuluttaisimme edellisten vuosien säästöjä.

Suomalaistenkin suurin yksittäinen syy ylikulutukseen ovat energiantuotannon ja liikenteen aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt. Myös ruuantuotanto on merkittävä vaikuttava tekijä. Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät vastaavasti.

Koko maapallon ylikulutuspäivä tulee yhä aiemmin, viime vuonna elokuun alussa

Koko maapallon ylikulutuspäivä tulee vuosi vuodelta yhä aiemmin. Vuonna 2018 maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä oli jo 1. elokuuta, aiemmin kuin koskaan ennen. Ihmiskunta käytti vain seitsemässä kuukaudessa kaikkia maapallolla vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiinkin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2019 laskelmissa käytetään vuoden 2015 tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea".

Sekä valtiokohtaiset ylikulutuspäivät että globaali ylikulutuspäivä ovat siis vain karkeita arvioita. Esimerkiksi Suomen ylikulutuspäivän ilmoitettiin viime vuonna olleen 11. huhtikuuta, mutta uusimpien tilastojen mukaan Suomen ylikulutuspäivä viime vuonna oli 13. huhtikuuta. Eri vuosina alun perin ilmoitetut ylikulutuspäivät eivät siis ole sellaisenaan vertailukelpoisia. Korjattujen tietojen mukaan Suomen ylikulutuspäivät viime vuosina ovat olleet 5.4.2019, 13.4.2018, 11.4.2017, 7.4.2016 ja 13.4.2015.

Ekonomisen velan lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota myös ekologiseen velkaan eli ympäristövelkaan. Kulutamme luontoa vuosi vuodelta yhä enemmän pystymättä maksamaan tätä velkaamme takaisin. Talous, väestö ja luonnonvarojen kulutus kasvavat. Maapallon koko kuitenkin säilyy koko ajan samana. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.

Lokakuun 2011 lopulla maapallon väkiluku ylitti arvioiden mukaan seitsemän miljardin rajan. YK:n ennusteiden mukaan maapallolla tullee olemaan 9-13 miljardia ihmistä vuonna 2100, vaikka väestönkasvu onkin hidastunut pahimpiin ennusteisiin verrattuna.

Metsien häviäminen, makean veden niukkuus, maaperän eroosio, biodiversiteetin pienentyminen ja hiilidioksidin kertyminen ilmakehään aiheuttavat elämän laadun heikkenemistä ja rahankulua. Arvioiden mukaan ihmiskunta on viimeisimpien noin 50 vuoden aikana kuluttanut luonnonvaroja ja tuottanut saasteita enemmän kuin koskaan sitä ennen yhteensä. Seuraavien noin 40 vuoden aikana maailmassa rakennetaan arvioiden mukaan yhtä paljon kuin tähän asti maailmanhistoriassa yhteensä. Voidaan jopa väittää, että on alkanut antroposeeni eli ihmisen aikakausi, kokonaan uusi geologinen epookki. Onneksi ihmislajin kekseliäisyys ja uudet teknologiat voivat tuoda mukanaan myös ratkaisukeinoja näihin ongelmiin.

Henkilökohtaisen ylikulutuspäivän ja maapallojen tarpeen voi laskea Ecological Footprint Calculator -testin avulla.

Keskeiset lähteet

Earth Overshoot Day

Ecological Footprint Explorer

WWF: Suomalaiset ovat kuluttaneet osansa maapallon luonnonvaroista tänään

Lue myös nämä

Huomenna on ennätysaikainen maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

"On outoa, että meitä syyllistetään, jos emme käy tarpeeksi kaupassa."

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Talvi 2018-2019 oli globaalisti mittaushistorian kolmanneksi tai neljänneksi lämpimin: Useilla alueilla ennätyslämmintä, missään ei ennätyskylmää

Maapallon eri alueiden lämpötilat joulukuun 2018 alusta helmikuun 2019 loppuun verrattuna 1900-luvun vastaavien kuukausien keskiarvoon. Keskimääräistä lämpimämpää oli suurella osalla maa- ja merialueista. Paikoitellen oli jopa ennätyslämmintä. Ennätyskylmää ei ollut millään maa- tai merialueella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for February 2019, published online March 2019, retrieved on March 19, 2019.

NOAA:n julkaiseman raportin mukaan pohjoisen pallonpuoliskon talvi eli joulukuun alusta helmikuun loppuun ulottuva jakso oli maa- ja merialueet yhdistettyinä +0,84 ± 0,15 celsiusastetta 1900-luvun vastaavan ajanjakson keskiarvoa lämpimämpi. Näin joulu-helmikuun jakso oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian neljänneksi lämpimin.

Mittaushistorian alun jälkeen joulu-helmikuun keskilämpötila on kohonnut keskimäärin 0,07 astetta vuosikymmenessä. Vuodesta 1981 lähtien nousu on ollut kaksinkertaista, 0,14 astetta vuosikymmenessä.

Maapallon maa- ja merialueiden yhdistetty, merialueiden ja maa-alueiden lämpötila-anomalia (lämpötilapoikkeama verrattuna 1900-luvun vastaavien kuukausien keskiarvoon) joulu-helmikuun kolmen kuukauden jaksolla 140 vuoden ajalta. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for February 2019, published online March 2019, retrieved on March 19, 2019.

Joulu-helmikuun jakso 2018-2019 oli erityisen lämmin merialueilla ja varsinkin eteläisellä pallonpuoliskolla, jossa Australian ja Oseanian kesä oli ennätyslämmin. Jos katsotaan globaalisti pelkkiä merialueita, pohjoiselta pallonpuoliskolta merialueita tai eteläiseltä pallonpuoliskolta pelkkiä maa-alueita, pelkkiä merialueita tai näitä yhdistettyinä, nämä kaikki olivat mittaushistorian toiseksi lämpimimpiä.

Eteläisen pallonpuoliskon maa-alueilla tammi-helmikuu 2019 oli yhtä lämmin kuin mittaushistorian lämpimin tammi-helmikuun jakso vuonna 2016 (+1,32 ± 0,13 astetta 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi).

Joulu-helmikuun kolmen kuukauden jakson keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 joulu-helmikuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien joulu-helmikuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Seasonal Anomalies of Global Average Surface Temperature in Winter (December to February) (1892 - 2019, preliminary value).

Japanin ilmatieteen laitoksen julkaisemien ennakkotietojen mukaan kulunut joulu-helmikuu oli maa- ja merialueet yhdistettyinä vuodesta 1892 alkavien tilastojen maailmanlaajuisesti kolmanneksi lämpimin joulu-helmikuun jakso. Vuosien 1981-2010 joulu-helmikuiden keskimääräinen globaali lämpötila ylittyi nyt 0,36 celsiusasteella ja 1900-luvun joulu-helmikuiden keskilämpötila 0,75 asteella.

Mittaushistorian viisi lämpimintä joulu-helmikuun jaksoa ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina 2015-2016 (+0,60°C yli vertailukauden 1981-2010 joulu-helmikuiden keskiarvon), 2016-2017 (+0,40°C), 2018-2019 (+0,36°C), 1997-1998 (+0,31°C) ja 2014-2015 (+0,29°C). Mittaushistorian aikana joulu-helmikuun jakso on lämmennyt globaalisti keskimäärin 0,78 astetta vuosisadassa.

Lue myös nämä

Kouvolan keskilämpötila on noussut vuodesta 1959 nykypäivään, vuonna 2018 ennätyslämmin toukokuu

Vuonna 2018 meret olivat globaalisti tarkasteltuna ilmeisesti lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa

Vuosi 2018 oli sekä Euroopassa että globaalistikin yksi mittaushistorian lämpimimmistä, vaikka El Niño ei lämmittänyt

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Arktisen alueen lämpeneminen 5-9 asteella ei ole väistämätöntä: Lähivuosikymmenten päästöt vaikuttavat paljon

Kuva: Pixabay

Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP, UN Environment) julkaisemassa arktista aluetta käsittelevässä 56-sivuisessa raportissa ja lehdistötiedotteessa näyttää olevan merkittävä virhe. Virheestä raportoi ensimmäisenä ilmastotutkija Zeke Hausfather CarbonBriefin faktantarkistuksessa.

Raportin kaksisivuinen osio käsittelee arktisen alueen lämpenemistä. Raportin mukaan arktisen alueen talvilämpötilat kohoavat aikavälin 1986-2005 lämpötilaan verrattuna 3-5 astetta vuoteen 2050 mennessä ja 5-9 astetta vuoteen 2080 mennessä, vaikka Pariisin vuoden 2015 ilmastosopimuksen tavoitteet pystyttäisiin saavuttamaan. Raportin mukaan jopa kaikkien päästöjen lopettaminen yhdessä yössä johtaisi arktisen alueen talvien lämpenemiseen 4-5 asteella. Näin arktisen alueen voimakas lämpeneminen näyttäisi väistämättömältä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Raportissa on sekoitettu Pariisin ilmastosopimuksen tavoite (rajoitetaan esiteolliseen aikaan verrattu lämpeneminen selvästi alle kahteen asteeseen tämän vuosisadan loppuun mennessä ja pyritään alle 1,5 asteen lämpenemiseen) merkittävästi suurempien päästöjen skenaarioon, jossa globaalia lämpenemistä tapahtuisi kolme astetta.

YK:n raportissa mainitut asteluvut on poimittu virheellisesti vuoden 2017 AMAP-raportista (Arctic Monitoring and Assessment Programme), joka sinänsä on täysin oikein: "Jäämerellä [engl. Arctic Ocean], joka on joidenkin mallien mukaan alkutalvesta jäätön ja lopputalvesta peittyneenä ohueen jääkerrokseen, lämpeneminen on 3-5 celsiusastetta vuosisadan puoliväliin mennessä ja 5-9 celsiusastetta vuosisadan loppuun mennessä päästöskenaariolla RCP4.5."

AMAP-raportin tässä kohdassa puhutaan siis Pariisin ilmastosopimusta suuremmasta päästöskenaariosta RCP4.5 ja Jäämeren alueesta, ei koko arktisesta alueesta kuten YK:n raportissa. AMAP-raportin mukaan lämpeneminen koko arktisella alueella (pohjoisten leveyspiirien 60 ja 90 välillä) on 2080-luvulla (vuosina 2080-2089) 3,8-7,8 astetta, jos päästöskenaario RCP4.5 toteutuu.

Pariisin ilmastokokouksen aikaan puhuttiin maailman etenevän RCP4.5-skenaarion mukaisesti, elleivät valtiot tiukenna siihen mennessä annettuja ilmastositoumuksiaan kokouksen jälkeen. Mikäli globaali lämpeneminen halutaan Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti rajoittaa selvästi alle kahteen asteeseen, päästöjen tulee kuitenkin noudattaa selvästi alhaisempaa RCP2.6-skenaariota. Jos lämpeneminen halutaan rajoittaa alle 1,5 asteeseen, päästöjä on vähennettävä vieläkin nopeammin.

Totta on kuitenkin se, että ilmastomallien mukaan arktinen alue lämpenee muuta maapalloa voimakkaammin myös RCP2.6-skenaarion päästörajoitusten vallitessa. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden toteutuessa arktisen alueen talvien lämpeneminen vuosiin 1986-2005 verrattuna näyttää kuitenkin jäävän 0,8-4,5 asteeseen 2050-luvulla ja 0,5-5 asteeseen 2080-luvulla. Useista ilmastomalleista saatu keskimääräinen lämpeneminen on 2,8 astetta sekä 2050-luvulla että 2080-luvulla, koska laskevat globaalit päästöt rajoittavat vuosisadan puolivälin tapahtuvaa lämpenemistä, mikäli RCP2.6-päästöskenaario saadaan toteutumaan. Lähivuosikymmeninä tuotettavilla päästöillä on siis suuri merkitys arktisen alueen lämpenemisen voimakkuuteen.

Tähän mennessä tapahtunut arktisen alueen lämpeneminen on johtanut ennätyspieneen arktisen alueen talvisen merijään laajuuteen vuosina 2015-2018. Keskisuurten tai suurten kasvihuonekaasujen päästöskenaarioilla arktisen alueen talvet lämpenevät ainakin kaksinkertaisesti niin paljon kuin pohjoinen pallonpuolisko keskimäärin. Tällä hetkellä RCP2.6-skenaarion mukaisten päästövähennysten saavuttaminen ei näytä todennäköiseltä.

(Edit 18.3.2019 klo 17, otsikkoa muokattu.)

Lue myös nämä

Joissakin tutkimuksissa Antarktiksen vaikutus merenpinnan kohoamiseen ilmastonmuutoksen seurauksena on arvioitu liian suureksi

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet: Lämpöennätys pohjoisnavan ympärillä, poikkeuksellisen kylmää Euroopassa

sunnuntai 17. maaliskuuta 2019

Maailman vesipäivä 22. maaliskuuta: Ketään ei jätetä

Credit: UN-Water

Perjantaina 22. maaliskuuta vietettävän vuoden 2019 kansainvälisen vesipäivän teemana on ajatus siitä, että "ketään ei jätetä". Kaikilla on oikeus puhtaaseen veteen.

YK:n kehitystavoitteissa eli Agenda 2030 -tavoitteissa kohta 6 on veden saannin ja kestävän käytön sekä sanitaation varmistaminen kaikille vuoteen 2030 mennessä.

YK kertoo seuraavia tietoja:

-2,1 miljardilta ihmiseltä puuttuu kotoa puhdas vesi.

-Neljäsosassa maailman ala-asteista ei ole saatavissa juomavettä. Koululaiset kärsivät janosta tai juovat vettä, jonka laatua ei ole varmistettu.

-Yli 700 alle viisivuotiasta lasta kuolee joka päivä ripuliin, joka johtuu likaisesta vedestä ja huonosta sanitaatiosta.

-Maailmanlaajuisesti 80 prosenttia ihmisistä, joiden täytyy tyytyä vaarallisiin ja suojaamattomiin vesilähteisiin, asuu maaseudulla.

-Naiset ja tytöt ovat vastuussa veden kantamisesta kahdeksassa kymmenestä sellaisesta kotitaloudesta, jossa vesi haetaan kodin ulkopuolelta.

-Niiden 68,5 miljoonan ihmisen osalta, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan, turvallisten vesipalvelujen toteuttaminen on erittäin hankalaa.

-Noin 159 miljoonaa ihmistä kerää juomavetensä pintavesistä, kuten lammikoista ja puroista.

-Noin 4 miljardia ihmistä - lähes kaksi kolmasosaa maailman väestöstä - kokee voimakasta vesipulaa ainakin yhden kuukauden ajan vuodessa.

Lue myös nämä

Maailman vessapäivä 19. marraskuuta

Ei vettä, ei elämää. Ei sinistä, ei vihreää.

Hyvää maailman vesipäivää Beatlesin tahdissa!

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Paha, pahempi, pullovesi!

lauantai 2. maaliskuuta 2019

Päättynyt talvi oli Kouvolassa pari astetta digitoidun mittaushistorian keskiarvoa lämpimämpi

Kouvolan talvien 1959-2019 keskilämpötilat on kuvattu punaisella käyrällä. Lisäksi ruskealla käyrällä on esitetty lämpötilojen kymmenen vuoden liukuva keskiarvo. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka vuosi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän kymmenen talven ajalta. Näin sään luontainen vuosien välinen lyhytaikaisvaihtelu on saatu hieman tasoittumaan ja pitkän aikavälin trendi näkymään paremmin. Ilman 10 vuoden liukuvaa keskiarvoa pitkän aikavälin kehityssuuntaa ei ole helppo erottaa, vaan lämpötilojen vaihtelu näyttää melko sattumanvaraiselta. Esitetyt lämpötilat ovat Utin lentoasemalta. Talvelta 2018-2019 Utin lentoasemalta puuttuu useiden vuorokausien tietoja. Saatavilla olevien tietojen perusteella Utin lentoaseman talven 2018-2019 keskilämpötila -4,6 astetta on kuitenkin täysin sama kuin viereisen Utin Lentoportintien sääaseman keskilämpötila. Diagrammin saa suurennettua klikkaamalla sen päältä. Lämpötilatilastot: Ilmatieteen laitos. Diagrammi: Jari Kolehmainen.

Jos talveksi lasketaan kolmen kuukauden jakso joulukuun alusta helmikuun loppuun, talven 2018-2019 keskilämpötila oli Kouvolan Utissa -4,6 astetta. Tämä on 2,1 astetta korkeampi kuin vuodesta 1959 alkavan digitoidun mittaushistorian talvien keskilämpötila -6,7 astetta. Kouvolan talvet ovatkin lämmenneet mittaushistorian aikana. Viimeksi keskiarvoa kylmempi talvi koettiin 2010-2011.

Ilmastotieteessä vertailujaksojen pituus on yleensä 30 vuotta. Jos katsotaan Kouvolan talvilämpötilaa 30 vuoden jaksoissa, jaksolla 1961-1991 (eli talvesta 1961-1962 talveen 1990-1991) talvien keskilämpötila oli -7,9 astetta, jaksolla 1971-2001 puolestaan -6,9 astetta ja jaksolla 1981-2011 enää -6,5 astetta. Mikäli katsotaan muitakin kuin virallisesti käytettyjä 30 vuoden vertailujaksoja, jaksolla 1959-1988 talvien keskilämpötila oli -8 astetta ja jaksolla 1989-2019 enää -5,5 astetta pakkasta.

Digitoidun mittaushistorian kylmin talvi Kouvolassa koettiin joulukuusta 1984 helmikuuhun 1985, jolloin kolmen kuukauden keskilämpötila oli -13 astetta. Tähän mennessä lämpimin talvi puolestaan on ollut 2007-2008, jonka keskilämpötila oli -0,9 astetta.

Ilmatieteen laitos kuvailee tiedotteessaan koko Suomen päättynyttä talvea näin: "Talvi eli joulu-helmikuu oli maan etelä- ja keskiosassa reilun asteen tavanomaista [vertailukautta 1981-2010] leudompi. Lapissa oltiin lähempänä pitkän ajan keskiarvoja. Joulukuu ja helmikuu olivat selvästi keskiarvoja lauhempia, mutta tammikuuhun osui kylmempi jakso. Havaintoasemasta riippuen tätä lauhempi talvi koettiin viimeksi viime tai toissa vuonna. Talven sademäärä oli hieman tavanomaista runsaampi etelässä ja pohjoisessa. Lumisademäärä oli niin ikään hieman keskiarvojen yläpuolella, ainoastaan Kymenlaaksossa lunta satoi harvinaisen paljon."

Utin Lentoportintiellä lumensyvyys oli korkeimmillaan 8. helmikuuta, jolloin lunta oli 73 senttimetriä. Helmikuun viimeisenä päivänä lunta oli enää 53 senttimetriä. Tämä on lähellä Utin lentoaseman vertailukauden 1961-1990 kyseisen ajankohdan keskiarvoa 55 senttimetriä. Mittaushistorian suurin lumensyvyys Utissa on ollut 120 senttimetriä.

Lue myös nämä

Kouvolan keskilämpötila on noussut vuodesta 1959 nykypäivään, vuonna 2018 ennätyslämmin toukokuu

Kuinka paljon jouluaattona yleensä on lunta?

Myytti kattojen lumikuorman merkittävästä kasvamisesta suojasäällä elää sitkeänä

Uudet tiedot hetki sitten: Jos olet alle 43-vuotias, kaikki elämäsi vuodet ovat olleet globaalisti keskimääräistä lämpimämpiä

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Kevään 2019 sää Suomessa

Julkaisen luettavaksenne yhteenvedon kuuden kansainvälisen tutkimuslaitoksen tekemistä Suomen kevään 2019 vuodenaikaisennusteista. Maaliskuu näyttää todennäköisesti pitkän aikavälin keskiarvoja lämpimämmältä, mutta kylmän sään riski on silti olemassa. Sen sijaan erityisesti huhtikuu on ennusteissa melko yksimielisesti lämmin. Hyvin alustavissa kesän sääennusteissa kuukaudet kesäkuusta elokuuhun vaikuttavat lämpötiloiltaan melko tavanomaisilta, joskin mahdollisuus vähän keskimääräistä lämpimämpään kesään on olemassa.



The Weather Company (IBM): Mahdollisesti kylmän maaliskuun jälkeen seuraavat lämpimät ja ehkä sateiset huhti- ja toukokuu

The Weather Company ennustaa maaliskuun alusta toukokuun loppuun ulottuvan jakson olevan Etelä- ja Kaakkois-Suomessa keskimäärin 0,5-1 ja Länsi- sekä Pohjois-Suomessa 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia 30 vuoden keskiarvoja lämpimämpi. On kuitenkin olemassa riski sille, että maaliskuu saattaa olla Suomessa keskimääräistä kylmempi. Sen sijaan huhtikuu ja toukokuu näyttävät keskimääräistä lämpimämmiltä, joskin mahdollisesti myös keskimääräistä sateisemmilta.

IRI: Kevät ja kesä keskimääräistä lämpimämpiä, mutta yksittäisten kuukausien välillä on vaihtelua

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan kolmen kuukauden jaksolla maaliskuun alusta toukokuun loppuun koko Suomessa on ajankohdan pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna vähän todennäköisemmin lämpimämpää kuin kylmempää. Selvimmin lämpimyys näkyy Lounais-Suomessa. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Huhti-kesäkuussa ajankohdan keskiarvoja lämpimämmän sään todennäköisyys kasvaa edelleen. Erityisesti lämpimyys näkyy Pohjois-Suomessa. Paikoin Suomessa on keskimääräistä sateisempaa.

Touko-heinäkuussa Suomen sää vaihtelee keskimäärin täysin tavanomaisesta vähän keskimääräistä lämpimämpään. Suurin positiivinen poikkeama keskimääräiseen verrattuna on Pohjois-Suomessa, erityisesti Käsivarren Lapissa. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Kesä-elokuussa keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys lisääntyy jälleen koko Suomessa, varsinkin Länsi-Lapissa. Pienin todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän on Kaakkois-Suomessa. Keski-Suomessa voi olla paikoin keskimääräistä sateisempaa.

Japanin ilmatieteen laitos: Varsinkin Kaakkois-Suomessa lämmin kevät, Suomen sademäärät paikoin pitkäaikaisia keskiarvoja suuremmat

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että maaliskuun alusta toukokuun loppuun ulottuvalla jaksolla Suomessa on vähän todennäköisemmin keskimääräistä lämpimämpää kuin keskimääräistä kylmempää. Varmimmin lämpimyys näkyy Kaakkois-Suomessa. Sademäärässä on suuri paikallinen vaihtelu. Suurimmassa osassa Suomea sademäärät ovat ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja korkeampia, vaikka paikoin voikin olla keskimääräistä vähäsateisempaa.

NOAA/NWS: Lämmin huhtikuu ja täysin tavanomainen kesä

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa tulevista kolmen kuukauden jaksoista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on maalis-toukokuu, jolloin lähes koko Suomessa on 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Rannikoilla ja Pohjois-Lapissa poikkeama voi jäädä 0,5-1 asteeseen. Huhti-kesäkuussa Etelä- ja Länsi-Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Keski-Suomessa ja Pohjois-Lapissa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta tavanomaiseen verrattuna kaikkein lämpimin sää keskittyy Itä-Suomeen ja Etelä-Lappiin, joissa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Touko-heinäkuussa suurimmassa osassa Suomea lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Itä-Suomessa sekä Etelä-Lapissa voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta Pohjanmaan tienoilla on NOAA/NWS:n alkukesän ennusteiden tyypilliseen tapaan mahdollisuus jopa 0,5-1 astetta keskimääräistä kylmempään säähän. Kesä-elokuussa koko Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia lukuun ottamatta Pohjanmaan seutua, jossa on jälleen viitteitä 0,5-1 astetta keskimääräistä kylmemmästä säästä. Heinä-syyskuussa sekä elo-lokakuussa koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia, paitsi Kaakkois-Suomessa voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Näin monen kuukauden päähän tehdyt ennusteet kuitenkin tyypillisesti päivittyvät myöhemmin, vaikka aikaisessa vaiheessa säämallit eivät pystykään näyttämään tavanomaisesta poikkeavia lukemia.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on huhtikuu, jolloin lähes koko Suomessa on 1-2 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Maaliskuussa lämpötilat vaihettuvat Etelä- ja Keski-Suomen 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämmästä Pohjois-Lapin täysin tavanomaisiin lukemiin. Sen sijaan toukokuussa Etelä- ja Länsi-Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia ja lämpötilat vaihettuvat Suomessa vähitellen Pohjois- ja Itä-Suomen 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpään säähän. Kesä- ja heinäkuussa koko Suomen lämpötilat ovat täysin tavanomaisia, joskin Pohjanmaalla on NOAA/NWS:n ennusteille tyypilliseen tapaan pieniä viitteitä 0,5-1 astetta keskimääräistä kylmemmästä säästä. Elokuussa vain Kaakkois-Suomen lämpötilat ovat 0,5-1 astetta keskimääräistä korkeampia ja muualla Suomessa ollaan täysin tavanomaisissa lukemissa.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä selvästi pitkäaikaisia keskiarvoja kuivemmalta tai sateisemmalta, vaan sademäärät ovat tavanomaisia. Kolmella ensimmäisellä kolmen kuukauden jaksolla on paikoin viitteitä vähän keskimääräistä vähäsateisemmasta säästä.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna vähäsateisin on toukokuu, joskin aivan Suomen rajojen eteläpuolella on keskimääräistä sateisemman sään vyöhyke. Myös maalis-, huhti- ja heinäkuussa on paikoin viitteitä keskimääräistä kuivemmasta säästä. Sen sijaan kesä- ja elokuussa sademäärien paikallinen vaihtelu on suurta.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

ECMWF: Tavanomainen kevät ja noin 0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpi alkukesä

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että suurimmassa osassa Suomea maalis-toukokuun lämpötilat ja sademäärät ovat ajankohdan pitkäaikaisten (1993-2016) keskiarvojen mukaisia. Pohjois-Suomessa voi olla pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna sateisempaa ja 0-0,5 astetta lämpimämpää.

Huhti-kesäkuussa tilanne jatkuu pääosin samanlaisena kuin huhti-kesäkuussa, joskin aivan etelärannikollakin voi nyt olla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja pohjoisimmassa Lapissa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Touko-heinäkuussa ehkä Keski- ja Pohjois-Pohjanmaata lukuun ottamatta Suomessa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Pohjois-Lapissa poikkeama voi yltää 0,5-1 asteeseen.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Copernicus Climate Change Service: Kevät noin 0,2-0,5 ja alkukesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Maalis-toukokuussa suurimmassa osassa Suomea on 0,2-0,5 astetta ajankohdan pitkäaikaisia (1993-2016) keskiarvoja lämpimämpää. Keski-Suomessa voidaan jäädä täysin tavanomaisiin lukemiin, ja Pohjois-Suomessa saattaa olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Huhti-kesäkuussa ehkä Pohjanmaata lukuun ottamatta koko Suomessa on 0,5-1 astetta ajankohdan keskimääräisiä lämpötiloja lämpimämpää. Sama tilanne jatkuu myös touko-heinäkuussa.

Lue tästä vapun sääennuste, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin vappuaatoksi lämpimimmillään 12 astetta ja puolipilvistä säätä sekä vappupäiväksi 13 astetta ja hieman vesisadetta. Metcheckin mukaan lumisateisen vappuaaton maksimilämpötila on vain 3 astetta ja lähes aurinkoisena vappupäivänä jäädään nollan vaiheille. Metcheckin ennusteessa heikkoa lumi- tai räntäsadetta näkyy Helsingissä vielä 5.-6. toukokuuta ja AccuWeatherin ennusteessa jopa 11. toukokuuta. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kevään sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa maalis-toukokuuksi tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kevät on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Myös useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on 1981-2010.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Tänä vuonna kevät on 30 sekuntia lyhyempi kuin vuosi sitten - ja lyhenee vuosi vuodelta!

Ilmatieteen laitos: Kevätsään tilastot