keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Kuulin Kaldoaivin kutsun


Kaldoaivi (Gálddoaivvi meahcceguovlu) on Suomen laajin erämaa-alue, jos saamelaisalueita sopii kutsua nimellä erämaa. Tätä nimitystä Metsähallituksen sivuilla kyllä käytetään. Alueella on pinta-alaa 2 924 neliökilometriä.

Kaldoaivin läpi kulkee pohjoisesta etelään merkitty vaellusreitti, jolta ei pääse eksymään. Haastaviin olosuhteisiin kannattaa silti varautua, koska osa jokien ylityspaikoista (sillat, kahlausvaijerit) ovat ränsistyneet ja suot ovat upottavia. Pitkospuita ei ole. Mekin kuljimme yli puolet matkasta vaelluskenkien sijaan kumisaappaissa. Kun jaloissa oli tarpeeksi paksut vaellussukat, rakkoja ei kuitenkaan tullut.

Me käytimme merkittyä reittiä vain alueen eteläosassa. Pohjoisosassa kuljimme maastossa omia polkujamme pitkin kartan ja kompassin avulla, koska halusimme nähdä Luossajohka-joen putoukset. Ne jäävät noin neljän kilometrin päähän merkityltä reitiltä. Lisäksi halusimme huiputtaa Čuomasvárri-tunturin (Tsuomasvarri) 435 metriä merenpinnan yläpuolella. Muutenkin omat polut kiehtoivat. Näillä omilla reiteillämme emme nähneet yhtäkään muuta ihmistä.

Reittimme tärkeimmät kohteet olivat Nuorgam - Pulmankijärvi - mielenkiintoisesti meanderoiva Pulmankijoki - Luossajohkan putoukset - Čuomasvárri - Uhcit Golmmesjávren länsipuoli - Čaroaivi - Tsaarajärvi - Huikkimajoki - Iisakkijärvi - Silisjoki - Opukasjärvi - Sevettijärvi - Sevettijärven harjupolku. Matkaa kertyi neljässä vuorokaudessa noin 90 kilometriä eli 15-25 kilometriä päivässä, mikä on hieman vähemmän kuin useimmilla aiemmilla vaelluksillamme. Toisaalta nyt maasto oli monin paikoin hieman vaikeakulkuisempaa, vaikka korkeuseroja ei ollutkaan kovin paljon. Nousumetrejä oli koko matkalla yhteensä vain vähän yli tuhat.

Yksi Luossajohkan putouksista

Helppokulkuista tunturiylänköä

Čuomasvárri-tunturilla (Tsuomasvarri)

Vuolimus Čuomasjávri

Uhcit Golmmesjávri

Keloja, kauniita pikkujärviä ja Suomen pohjoisimmat mäntymetsät

Sevettijärvellä

Sevettijärven harjupolulla


Lue myös nämä

Suomen uljain vaellusreitti Paistunturin erämaassa ja Kevon kanjonissa

Lumoava Lemmenjoki

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistos

torstai 28. toukokuuta 2020

Onnittelut ylioppilaille ja ammatteihin valmistuville!


Ylioppilaslakkia käytettiin Suomessa tiettävästi ensimmäistä kertaa vuonna 1864, kun yksittäinen ylioppilas teetti pikeelakin Turussa. Varsinaisena ylioppilaslakin syntyhetkenä pidetään kuitenkin vuotta 1865, jolloin neljä ylioppilasta tilasi Helsingissä nykyisen malliset samettilakit neiti Maria Grapen ompeluliikkeestä. Sopiva sametti piti tilata Ruotsista, koska Suomesta sellaista ei löytynyt.

Ensimmäinen suomalainen tietosanakirja (1909-1922) kertoi ylioppilaslakista näin:

"Ylioppilaslakki (suomalainen), pohja 
valkeasta sametista, alareuna mustasta sametista 
ja varustettu kultaisella lyyryllä, ei ole mikään 
virallisesti vahvistettu akateemisen kansalaisen 
merkki, vaan yksityisen aloitteesta 1860-luvulla 
syntynyt vapaa muodostelma muualta, lähinnä
Skandinaaviasta, saaduista lakkiaiheista.
Aikaisemmin oli maassamme ylioppilaita varten kyllä
vahvistettu pakollinen virkapuku, joka
kuitenkin oli ylioppilaille erittäin vastenmielinen ja
synnytti usein selkkauksia viranomaisten ja
ylioppilasnuorison välillä. Y:n luoja on neiti
Maria Grape (k. 1912), joka oli syntynyt
Ruotsin Länsipohjassa, Ala-Kainuun pitäjässä, jossa
hänen isänsä — vanhaa sikäläistä pappissukua —
oli pappina. Orvoksi jouduttuaan hän jo
kasvavana tyttönä joutui Suomeen ja sai
kasvatuksensa Oulussa. Helsinkiin siirtyi hän 1860-luvulla,
harjoittaen 1880-luvun loppupuolelle asti hyvin
tunnettua miesompelijaliikettä. Hän se lähetti
maailmaan ensimäisen suomalaisen
ylioppilaslakin, joka soreudellaan on herättänyt koti- ja
ulkomaalaisten yhteistä ihailua."

Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa ylioppilaiden valkolakit oli otettu käyttöön jo aiemmin. Suomessa lakin osti vuonna 1867 sata ylioppilasta ja seuraavana vuonna jo 200. Vuoteen 1890 mennessä neiti Grape sai valmistaa noin 11 000 ylioppilaslakkia. Lakin samettisen reunuksen koristeena on Apollon lyyra, Helsingin yliopiston tunnus.

Aluksi ylioppilaslakki oli miesten yksinoikeus. Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen ylioppilas, tsaarin myöntämällä erikoisluvalla ylioppilastutkinnon suorittanut Maria Tschetschulin sai vuonna 1870 käyttää pelkkää lyyraa hiusrusetissa. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin naisille suunniteltiin oma, lipaton ylioppilaslakki, jossa oli kymmenen senttiä korkea musta samettireunus ja leipurinhattumainen lakkiosa. Sitä käytettiin aina vuosisadan 1800-1900 vaihteeseen asti, jolloin naiset vihdoin saivat luvan käyttää samanlaista ylioppilaslakkia kuin miehet. Vuon­na 1901 nai­set myös sai­vat oi­keu­den suo­rit­taa yli­op­pi­las­tut­kin­non sa­moin eh­doin kuin mie­het.

Vuodesta 1919 alkaen ylioppilaslakit on saatu päähän jo lukion lopussa, kun aiemmin ne hankittiin yliopistossa. Vielä 1950-luvulla ylioppilailla oli usein tapana käyttää ylioppilaslakkia koko yliopistojen kesäloman ajan vapusta syyskuun loppuun.

Tänä vuonna kevätjuhlat järjestetään virtuaalisesti. Juhlallisuudet voi katsoa seuraavista linkeistä:

Kouvolan iltalukio pe 29.5.2020 klo 18 alkaen

Kouvolan Yhteislyseo la 30.5.2020 klo 11 alkaen

Suuret onnittelut ylioppilaille 
ja ammatteihin valmistuville!

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Viimeisin viisi vuotta globaalisti mittaushistorian lämpimin aika ja Euroopassa lähes kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Eurooppa on kaikkein voimakkaimmin viime vuosikymmeninä lämmennyt maanosa

Kahden metrin korkeudelta mitatun lämpötilan 60 kuukauden liukuva keskiarvo Euroopassa eri tutkimuslaitosten havaintosarjojen mukaan: ERA5 (Copernicus Climate Change Service C3S / ECMWF), GISTEMPv4 (NASA), HadCRUT4 (Met Office Hadley Centre), NOAAGlobalTempv5 (NOAA) ja JRA-55 (Japanin ilmatieteen laitos). Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 60 kuukauden ajalta. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Copernicus Climate Change Service (C3S) / ECMWF.

Euroopan keskilämpötila on noussut hitaasti teollisella ajalla lähes koko ajan. Lämpötilan kohoaminen alkoi nopeutua 1980-luvulla siten, että vuoden 2019 lopussa Euroopan lämpötilan 60 kuukauden eli viiden vuoden liukuva keskiarvo oli jo noin +9,9 astetta. Tämä on melkein kaksi astetta enemmän kuin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Euroopassa lämpötilan nousu on 0,9 astetta suurempi kuin globaalisti keskimäärin. Viime vuosikymmeninä Eurooppa on myös lämmennyt nopeammin kuin mikään muu maanosa. Kaksi tärkeintä syytä tähän ovat ne, että yleensäkin pohjoisilla leveysasteilla lämpeneminen on voimakkaampaa kuin etelämpänä ja että maa-alueet lämpenevät nopeammin kuin meret. Tällaisilla yksittäisillä alueilla, niin kuin Euroopassa, vuosikymmenten väliset vaihtelut ovat suurempia kuin globaalisti. Euroopassa on selvästi nähtävissä 1930-luvun lämpimyys ja 1940-luvun alun kylmyys.

Mantereet ovat lämmenneet selvästi valtameriä nopeammin

Kahden metrin korkeudelta mitatun lämpötilan 60 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti maa-alueilla eri tutkimuslaitosten havaintosarjojen mukaan: ERA5 (Copernicus Climate Change Service C3S / ECMWF), GISTEMPv4 (NASA), HadCRUT4 (Met Office Hadley Centre), NOAAGlobalTempv5 (NOAA) ja JRA-55 (Japanin ilmatieteen laitos). Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 60 kuukauden ajalta. Ajanjakson 1981-2010 keskiarvo on merkitty katkoviivalla. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Copernicus Climate Change Service (C3S) / ECMWF.

Globaalisti maa-alueet ovat lämmenneet 1970-luvun puolivälistä nykypäivään noin 1,4 astetta, kun kaiken kaikkiaan globaali lämpeneminen tällä aikavälillä on ollut 0,9 astetta. Maa-alueet siis lämpenevät merialueita nopeammin.

Globaali keskilämpötila on noussut noin 1,1 astetta esiteollisesta ajasta ja viimeisin viisi vuotta on ollut tähän mennessä mittaushistorian lämpimin viisivuotisjakso

Kahden metrin korkeudelta mitatun lämpötilan 60 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (maa+meri) eri tutkimuslaitosten havaintosarjojen mukaan: ERA5 (Copernicus Climate Change Service C3S / ECMWF), GISTEMPv4 (NASA), HadCRUT4 (Met Office Hadley Centre), NOAAGlobalTempv5 (NOAA) ja JRA-55 (Japanin ilmatieteen laitos). Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 60 kuukauden ajalta. Vasemmalla pystyakselilla on absoluuttinen keskilämpötila ja oikealla pystyakselilla anomalia eli lämpötilan poikkeama verrattuna esiteolliseen aikaan (1850-1900). Esiteollisen ajan keskilämpötila on esitetty yhtenäisellä vaakaviivalla. Ajanjakson 1981-2010 keskiarvo on merkitty katkoviivalla. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Copernicus Climate Change Service (C3S) / ECMWF.

Kun tarkastellaan sekä maa- että merialueiden globaalia keskilämpötilaa, viimeisin viisi vuotta (2015-2019) on ollut kaikkien eri tutkimuslaitosten lämpötilasarjojen mukaan mittaushistorian lämpimin viisivuotiskausi. Esiteolliseen aikaan (1850-1900) verrattuna lämpenemistä on tapahtunut hieman yli 1,1 astetta. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on rajoittaa lämpeneminen esiteolliseen aikaan verrattuna selvästi alle kahteen asteeseen tämän vuosisadan loppuun mennessä ja pyrkiä enintään 1,5 asteen lämpenemiseen. Lämpeneminen on ollut noin 0,1 astetta 5-6 vuotta kohden 1970-luvun puolivälistä alkaen, joskaan ei tasaisesti. Esimerkiksi vuosina 2003-2012 viiden vuoden keskilämpötilat eivät muuttuneet juuri lainkaan, mutta sitten vuodet 2015-2019 olivat mittaushistorian lämpimin viiden vuoden jakso.

Lähde

Copernicus Climate Change Service / ECMWF: ESOTC 2019, Headline climate indicators, Surface temperature

Lue myös nämä

Viimeisin 12 kuukautta Euroopassa mittaushistorian lämpimin ja globaalisti 1,3 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Euroopassa mittaushistorian selvästi lämpimin talvi: yli 2 astetta lämpimämpää kuin yhtenäkään talvena 1850-1974 ja 3,4 astetta lämpimämpää kuin keskimäärin talvina 1981-2010

Antarktiksen niemimaalla torstaina mittaushistorian uusi lämpöennätys 18,3 astetta

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2019: Jos olet alle 43-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Pitkäaikainen lämpenemistrendi jatkuu: Vuosi 2019 oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin ja 36 valtiossa ennätyslämmin

Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosikymmen on ollut 2010-2019: Koko mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta viiden viimeisimmän vuoden aikana

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Yhdeksän tutkimuslaitoksen ennusteet: Kesän 2020 sää Suomessa

Olen kerännyt luettavaksenne yhdeksän kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2020 säästä. Tällä kertaa ennusteet ovat harvinaisen yksimielisiä. Lähes kaikki ennustavat suurimpaan osaan Suomea 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää kesää. Lapissa tosin voidaan joidenkin ennusteiden mukaan jäädä tämän alapuolelle. Poikkeama ei kuitenkaan ole muullakaan suuri. Lisäksi ECMWF:n ennusteessa Suomen lämpötilapoikkeama jää vain 0-0,5 asteeseen. Rannikoilla voi tosin olla lämpimämpää, koska merialue ei talvella viilentynyt tavanomaiseen tapaan. Ennätysmäistä hellekesää ei tämänhetkisten ennusteiden mukaan näyttäisi olevan tulossa. Sademäärätkin näyttävät tavanomaisilta. Toisissa ennusteissa on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmista ja toisissa vähän keskimääräistä kuivemmista kesäkuukausista. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella, joten ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa.

Huom.! Ennusteet tarkentuvat, kun kevät ja kesä etenevät. Päivitän näitä ennusteita pitkin kesää tämän blogitekstin kommentteihin.



IRI: Vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä varsinkin Länsi-Suomessa, jossa tosin voi olla myös sateisempaa kuin Itä-Suomessa

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan koko Suomessa on toukokuun alusta heinäkuun loppuun ulottuvalla jaksolla keskimäärin ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää, varmimmin aivan pohjoisimmassa Suomessa ja etelärannikolla. Sademäärät ovat tavanomaisia. Käsivarren Lapissa voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa ja Kainuun tienoilla keskimääräistä kuivempaa.

Myös kesä eli kesä-elokuun kolmen kuukauden jakso näyttää koko Suomessa keskimäärin vähän keskimääräistä lämpimämmältä, todennäköisimmin Lounais-Suomessa ja länsirannikolla. Keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys on jopa vähän korkeampi kuin touko-heinäkuun jaksolla. Kainuun paikkeilla voi edelleen olla keskimääräistä vähäsateisempaa, kun taas Länsi-Suomessa sademäärä voi ylittää pitkäaikaisen keskiarvon.

Myös heinä-syyskuussa keskimääräistä lämpimämpi sää näyttää jatkuvan ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa, mahdollisesti myös Pohjois-Suomessa. Sadetilanne jatkuu samankaltaisena kuin kesä-elokuussa, mutta todennäköisyydet eivät enää ole yhtä suuria, joten ennusteen epävarmuus kasvaa.

Hyvin alustavan ennusteen mukaan myös elo-lokakuu on koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpi, mutta todennäköisyys on ainakin vielä tämänhetkisen ennusteen mukaan hieman pienempi kuin aiemmilla kolmen kuukauden jaksoilla. Suomen eri alueiden sademäärät ovat pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia, paitsi meren rannikoilla voi olla keskimääräistä kuivempaa.

NOAA/NWS: Sademäärältään tavanomainen ja lämpötilaltaan 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä, jonka kuukausista erityisesti kesäkuu tavanomaiseen verrattuna lämmin

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa käytännössä kaikki tulevat kolmen kuukauden jaksot touko-heinäkuusta vuoden loppuun (loka-joulukuu) ovat Suomessa keskimäärin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Touko-heinäkuussa ja kesä-elokuussa poikkeama voi kuitenkin nousta Lapissa 1-2 asteeseen, samoin loka-joulukuussa aivan Suomen itärajalla. En muista koskaan aiemmin nähneeni NOAA/NWS:n ennusteessa näin tasaisesti ennustejaksosta toiseen jatkuvaa samanlaista poikkeamaa melkein koko Suomen alueelle.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on kesäkuu, jolloin lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Tämä on erityisen mielenkiintoista siksi, että kesäkuu näyttää olevan ainoa kuukausi, joka pitkäaikaisen tarkastelun mukaan ei ole lämmennyt Suomessa ilmastonmuutoksen seurauksena. Yksittäisistä kuukausista viileimpiä Suomessa ovat NOAA/NWS:n kesän 2020 ennusteen mukaan toukokuu ja syyskuu. Nämä kaksi kuukautta ovat Etelä-Suomessa lämpötilaltaan lähes täysin tavanomaisia, mutta Pohjois-Suomessa lämpötila voi kohota keskimääräistä korkeammaksi.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä pitkäaikaisia keskiarvoja sateisemmalta. Kevään ja kesän aikana voi olla jopa keskimääräistä kuivempaa, mutta loppuvuodesta palataan täysin tavanomaisiin lukemiin.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna selvästi kuivin on koko Suomessa syyskuu. Myös toukokuun, kesäkuun ja heinäkuun sademäärät näyttävät jäävän ainakin joissakin osissa Suomea keskimääräistä pienemmiksi. Elokuussa sademäärät vaihtelevat paikallisesti hyvin paljon, mutta keskimäärin Suomen sademäärä on tavanomainen. Lokakuussa kaikkialla Suomessa sademäärä on täysin tavanomainen, mutta heti Suomen eteläpuolella on keskimääräistä sateisempaa.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Britannian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa touko-heinäkuu näyttää Etelä-Suomessa 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämmältä. Lappia lukuun ottamatta koko Suomessa on keskimääräistä sateisempaa, joskin poikkeama keskimääräiseen verrattuna on hyvin pieni.

Kesä (kesä-elokuu) on koko Suomessa keskimäärin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Aivan Pohjanlahden rannikolla poikkeama voi olla 1-2 astetta. Sade-ennuste on samanlainen kuin touko-heinäkuun osalta, paitsi nyt Lapin lisäksi myös Lounais-Suomen sademäärä on täysin tavanomainen.

Heinä-syyskuussa koko Suomessa on edelleen 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Nyt koko Suomessa on vähän keskimääräistä sateisempaa, mutta poikkeama keskimääräisestä on edelleen hyvin pieni.

Ranskan ilmatieteen laitos: Lappia lukuun ottamatta 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä, sademäärät tavanomaisia

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan touko-heinäkuu on lähes koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Aivan pohjoisimmassa Suomessa poikkeama voi jäädä 0-0,5 asteeseen ja aivan Suomen lounaiskolkassa nousta 1-2 asteeseen. Sademäärät ovat täysin tavanomaisia, paitsi Kainuun tienoilla on pieniä viitteitä keskimääräistä vähäsateisemmasta säästä.

Kesä-elokuussa Etelä-Suomessa on 0,5-1 astetta ja Pohjois-Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat edelleen tavanomaisia.

Heinä-syyskuussa lämpötila- ja sademääräpoikkeamat ovat samanlaiset kuin kesä-elokuussa, joskin myös aivan läntisimpään Lappiin saattaa ulottua 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää säätä.

Italian ilmatieteen laitos: Koko Suomen kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan touko-heinäkuussa Etelä-Suomessa on 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Suomen sademäärät ovat täysin tavanomaisia. Käsivarren Lapissa tosin on viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Kesä (kesä-elokuu) on koko Suomessa keskimäärin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi, samoin heinä-syyskuu. Sademäärät ovat tavanomaisia, joskin aivan kaakkoisimmassa Suomessa on pieniä merkkejä vähän keskimääräistä kuivemmasta säästä.

Saksan ilmatieteen laitos: Sademääriltään tavanomainen ja lämpötilaltaan 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä, joskin rannikoilla lämpötilapoikkeama voi nousta korkeammaksi ja Länsi-Lapissa jäädä pienemmäksi

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa touko-heinäkuu on Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Lapin itäosissa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Lapin länsiosissa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärä on tavanomainen.

Kesällä (kesä-elokuussa) Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Lapin itäosissa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lapin länsiosissa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lisäksi aivan Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikolla voi olla 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärä on tavanomainen, paitsi Käsivarren Lapissa on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Heinä-syyskuussa Suomen lämpötilapoikkeamat ovat lähes samanlaiset kuin kesä-elokuussa, joskin suurimpien poikkeamien alue on kutistunut ja pienimpien poikkeamien alue hieman laajentunut. Suomen länsiosien sademäärät voivat olla vähän keskimääräistä suurempia.

ECMWF: Kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja paikoin hieman sateisempi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että toukokuun alusta heinäkuun loppuun ulottuvalla jaksolla Etelä-Suomessa on keskimäärin 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Sen sijaan Pohjois-Suomen lämpötila on keskimäärin täysin tavanomainen. Aivan Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikolla poikkeama voi nousta 1-2 asteeseen. Sademäärä on lähellä tavanomaista, vaikkakin erityisesti Keski-Suomessa on viitteitä hieman keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Kesällä (kesä-elokuu) lähes koko Suomessa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Rannikoilla poikkeama on 0,5-1 astetta. Etelä- ja Keski-Suomessa voi olla hieman keskimääräistä sateisempaa, joskin poikkeama keskiarvosta on hyvin pieni.

Heinä-syyskuussa Etelä- ja Keski-Suomessa on 0,5-1 astetta ja Pohjois-Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Edelleen Etelä- ja Keski-Suomessa voi olla hieman keskimääräistä sateisempaa, joskin poikkeama keskiarvosta on nytkin hyvin pieni.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Copernicuksen sivulla ja Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Copernicus Climate Change Service: Kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademäärältään tavanomainen

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Ennusteen mukaan touko-heinäkuussa Suomen länsi- ja etelärannikolla sekä Järvi-Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kaikkialla muualla Suomessa poikkeama jää 0,5-1 asteeseen.

Kesä (kesä-elokuu) on koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Myös elo-syyskuu on koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi.

Sademäärä on kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla tavanomainen. Vain pienin paikoin on viitteitä hieman keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Japanin ilmatieteen laitos: Tavanomainen alkukesä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että toukokuun alusta heinäkuun loppuun ulottuvalla jaksolla koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia, joskin aivan pohjoisimmassa Suomessa on mahdollisuus keskimääräistä lämpimämpään säähän. Myös sademäärät ovat tavanomaisia, vaikkakin Suomen itärajalla saattaa olla keskimääräistä kuivempaa.

Lue tästä juhannuksen sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi +19 astetta, puolipilvistä ja muutamia sadekuuroja. Metcheckin mukaan Helsingissä on juhannusaattona +14 astetta ja pilvipoutaa. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa kesästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen kuumaa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Viimeisin 12 kuukautta Euroopassa mittaushistorian lämpimin ja globaalisti 1,3 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (ylempi kuva) ja Euroopassa (alempi kuva) verrattuna ajanjaksoon 1981-2010. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Tiedot perustuvat kuukausikeskiarvoihin tammikuun 1979 alusta maaliskuun 2020 loppuun (diagrammissa liukuvat keskiarvot laskettuina kullekin kuukaudelle 12 edellisen kuukauden ajalta). Mustat pylväät edustavat kalenterivuosien 1979-2019 keskiarvoja. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Globaalisti viimeisin 12 kuukautta eli jakso huhtikuun 2019 alusta maaliskuun 2020 loppuun oli 0,64 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1981-2010 keskilämpötila. Toistaiseksi kaikkein lämpimin 12 kuukauden jakso koettiin lokakuun 2015 alusta syyskuun 2016 loppuun. Silloin oli 0,66 astetta vertailukautta lämpimämpää. Kokonaisista kalenterivuosista lämpimin on tähän mennessä ollut vuosi 2016, joka oli 0,63 astetta vertailukauden keskiarvoa lämpimämpi. Viime vuosi (2019) oli mittaushistorian toiseksi lämpimin kalenterivuosi, 0,59 astetta yli keskiarvon.

Jos halutaan vertailla globaalia lämpötilaa esiteolliseen aikaan, edellä esitettyihin lukuarvoihin täytyy lisätä 0,63 astetta. Viimeisin 12 kuukautta oli siis noin 1,3 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on rajoittaa lämpeneminen esiteolliseen aikaan verrattuna selvästi alle kahteen asteeseen tämän vuosisadan loppuun mennessä ja pyrkiä enintään 1,5 asteen lämpenemiseen. Yksittäisiä lämpimiä 12 kuukauden jaksoja merkittävämpi havainto onkin se, että globaali keskilämpötila on noussut lähes 0,2 astetta vuosikymmenessä 1970-luvun lopulta nykypäivään.

Euroopan lämpötilahavainnot ovat luotettavampia kuin koko maapallon lämpötilat, sillä Euroopassa havaintopisteet kattavat alueen paljon tiheämmin kuin globaalisti. Euroopassa 12 kuukauden jaksojen lämpötilakeskiarvot olivat korkeita vuosina 2014-2016. Sen jälkeen ne laskivat, mutta ne pysyivät silti vähintään 0,5 astetta vertailukauden 1981-2010 keskiarvon yläpuolella. Sittemmin 12 kuukauden lämpötilakeskiarvot ovat jälleen kohonneet niin paljon, että viimeisin 12 kuukautta oli koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso. Euroopan lämpimin kalenterivuosi on ollut 2019.

Lähde

Copernicus Climate Change Service: Surface air temperature for March 2020

Lue myös nämä

Euroopassa mittaushistorian selvästi lämpimin talvi: yli 2 astetta lämpimämpää kuin yhtenäkään talvena 1850-1974 ja 3,4 astetta lämpimämpää kuin keskimäärin talvina 1981-2010

Antarktiksen niemimaalla torstaina mittaushistorian uusi lämpöennätys 18,3 astetta

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2019: Jos olet alle 43-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Pitkäaikainen lämpenemistrendi jatkuu: Vuosi 2019 oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin ja 36 valtiossa ennätyslämmin

Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosikymmen on ollut 2010-2019: Koko mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta viiden viimeisimmän vuoden aikana