Kuinka paljon jouluaattona yleensä on lunta?

Jouluaaton lumensyvyys Kouvolassa vuosina 1959-2017. Vuosilta 1959-2007 tiedot ovat Utin lentoasemalta. Vuosien 2009-2017 tiedot ovat lentokentän toiselta puolelta Utin Lentoportintieltä. Vuonna 2008 sekä lentoaseman että Lentoportintien mittauspisteessä havainnoitiin lumensyvyyttä, joten olen merkinnyt diagrammiin näiden keskiarvon 12 cm (lentoasema 11 cm, Lentoportintie 13 cm). Diagrammi: Jari Kolehmainen. Tilastotietojen lähde: Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelu.

Diagrammissa on esitetty jouluaaton lumensyvyys Kouvolassa 1950-luvun lopulta nykypäivään asti. Suurin lumensyvyys on vuodelta 1965, jolloin lunta oli jouluaattona 71 senttimetriä. Lumeton jouluaatto koettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1972. Sen jälkeen lumeton joulu on toistunut vuosina 1992, 2007, 2013 ja 2015. Jouluaaton lumensyvyyden keskiarvo on ollut koko tarkastelujaksolla 23 senttimetriä ja 2000-luvulla 18 senttimetriä. Utin mittaushistorian joulukuun suurin lumensyvyys on 74 senttimetriä ja kaikkien kuukausien suurin lumensyvyys 120 senttimetriä.

Piirtämästäni diagrammista kannattaa huomata se, että tarkastelujakso on melko lyhyt (vuodet 1959-2017). Mukana on vain Utin mittauspisteen digitoitu mittaushistoria, joka on saatavilla Ilmatieteen laitoksen havaintojen latauspalvelusta. Tarkastelussa ei ole mukana 1930-luvun lämpöaaltoa, jolloin esimerkiksi Utin lentoaseman mittauspistettä (perustettu vuonna 1945) ei vielä edes ollut olemassakaan. Tampereelta kuitenkin tiedetään, että 1930-luvun lämpöaallon aikana puolet jouluista oli mustia. Sodankylässäkin oli jouluna 1938 lunta vain kaksi senttimetriä.

Tuolloin 1930-luvulla oli kuitenkin kyseessä vain paikallinen lämpeneminen, joka johtui hyvin todennäköisesti merivirtojen muutoksista, ei maailmanlaajuinen ilmastonmuutos kuten nyt. Globaalissa lämpötilahistoriassa 1930-luku oli viileä, kun taas 1940-luku oli ensimmäinen 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi vuosikymmen.

Tulevaisuudessa Suomen ilmaston lämpeneminen tuo yhä useampia vähälumisia talvia. Erityisesti valkeat joulut ovat uhattuina, sillä lumipeite saadaan entistä myöhemmin. Pohjoisimmassa Suomessa muutosta ei välttämättä huomaa vuosikymmeniin, sillä ilmastonmuutos lisää sademääriä. Yhä suurempi osa sateesta tulee vetenä, mutta myös lunta voi sataa entistä enemmän. Niinpä runsaslumisia talvia voi tulla vielä 2020- ja 2030-luvuillakin. Monien ilmastomallien mukaan keskimääräistä runsaslumisempia talvia tulee silloin tällöin ainakin tämän vuosisadan loppuun asti.

Lue myös nämä

Vuorokauden lumisade-ennätys

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Kanelin myrkyllinen kumariini antaa tuoksun myös vastaleikatulle nurmikolle

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolassa vuosi 2017 oli tavanomaista lämpimämpi, vaikka kevät ja alkukesä jäivät normaalia viileämmiksi

Vaikuttava valokuvaaja Meeri Koutaniemi

Eilisiltana kävin opiskelijoiden kanssa kuuntelemassa valokuvaaja Meeri Koutaniemen esityksen Kouvolan pääkirjastossa. Kyseessä oli ihmisoikeuksien julistuksen 70-vuotispäivän tapahtuma ja Kouvolan nuorisopalveluiden vihapuheen vastaisen hankkeen päätöstilaisuus. Aiheet käsittelivät ihmisoikeuksia, ihmisen kohtaamista sekä ennakkoluulojen murtamista.

Koutaniemi puhui kuvajournalistin monipuolisesta ja vaativasta työstään rankkojen aiheiden parissa yli 40 valtiossa: tyttöjen ympärileikkaukset (silpomiset), lapsityövoima, orjuus, kaatopaikoilla elävät ihmiset, happoiskujen kohteiksi joutuneet intialaiset naiset, vankilat, pakolaisleirit.

Koutaniemi on tullut tunnetuksi erityisesti pitkäjänteisestä dokumentointityöstään tyttöjen ja naisten ympärileikkausten parissa. Aluksi hänen tuotoksiaan pidettiin julkisuudessa šokkijournalismina, mikä ei ollut Koutaniemen tarkoitus. Pikemminkin hän haluaa ymmärtää tämänkin asian eri puolia ja eri näkökantoja.

Toisaalta tyttöjen ympärileikkauksissa on kyse naisten seksuaalisuuden kontrolloinnista, toisaalta vanhempien halusta taata lapsilleen hyväksyntä ja hyvä avioliitto siten, ettei lapsi joutuisi kokemaan ulkopuolisuuden tunnetta. Koutaniemi tähdensi sitä, että kehityksen suuntaa muutetaan tehokkaasti vain saamalla muutos alkamaan kulttuurin sisältä, ei ulkopuolelta sanelemalla ja pakottamalla.

Uusimpana aiheena Koutaniemi on perehtynyt tyttöjen ympärileikkauksiin kristillisessä kulttuurisessa, esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kanadan luterilaisissa sekä katolilaisissa piireissä. Tästä on tulossa julkista kuvamateriaalia myöhemmin. Mielenkiintoinen tieto oli myös se, että Saksassa tehdään ympärileikkausten korjausleikkauksia, joskin ne ovat ainakin toistaiseksi hyvin kalliita.

Koutaniemi pyrkii aina ymmärtämään asioiden eri näkökannat, myös silloin, kun hän itse on joutunut ryöstöjen kohteeksi. Esimerkiksi katulapselle ryöstö voi olla merkittävä keino selviytyä lähitulevaisuudesta.

Omia näkemyksiään Koutaniemi on joutunut muuttamaan esimerkiksi pakolaisleireillä tehtävästä sirkustoiminnasta. Aluksi hänestä tuntui siltä, että olisi paljon merkittävämpiä keinoja auttaa pakolaisleirien ihmisiä. Kun Koutaniemi vietti tunteja istumalla pakolaisleirillä kuumassa ja ahtaassa teltassa, josta ei päässyt liikkumaan juuri mihinkään, hän huomasi suomalaisen Sirkus Magentan toiminnan pakolaisleireillä olevan yksi tärkeimmistä auttamismuodoista. On tärkeää, että ihmiset saavat tekemistä, toimintaa ja muutakin ajateltavaa kuin vain pakolaisleirin arki.

Koutaniemi on eri mieltä vanhasta sanonnasta ”yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa”. Hänen mielestään pelkkä kuva ilman tarinaa jää usein ontoksi. Kuva kyllä kertoo todellisuudesta pienen palan melko luotettavasti. Kuvamanipulaatiota Koutaniemi ei pidä yleisenä ongelmana. Sen sijaan paljon suurempaa vaikuttamista valokuvaaja tekee silloin, kun hän päättää suunnata kameransa juuri tiettyyn suuntaan. Toiseen suuntaan kuvaamalla tai toisenlaisella rajauksella voisi syntyä aivan erilainen näkökulma.

Sukupuolista syrjintää Koutaniemi sanoo kokeneensa työssään vain kerran. Yllättäen tämä ei tapahtunut missään kehitysmaassa. Monessa paikassa yksin kulkevaa naiskuvaajaa on kyllä aluksi ihmetelty, mutta tutustumisen jälkeen ihmettely on kääntynyt ihastukseksi. Sukupuolinen syrjintä tapahtui Saksassa. Suuri saksalaismedia oli tilannut Koutaniemelta laajan kuvareportaasin, mutta sukupuolen paljastumisen jälkeen tilalle päätettiin vaihtaa miespuolinen kuvaaja.

Koko esityksenä ajan Koutaniemi tähdensi sitä, että vaikka hän kuvaa vakavia, synkkiä ja ongelmallisia aiheita, kaikissa näissäkin asioissa kehitystrendi on ollut positiivinen. Hänen omaa jaksamistaan ja palautumistaan auttaa merkittävästi Suomen puhdas luonto. Koutaniemi puhui myös jokaisen ihmisen oman toiminnan merkityksestä, olkoonpa kyseessä ilmastonmuutoksen hillintä tai yksinäisyyden ehkäisy.

Koutaniemen esitys oli monella tavalla ajatuksia herättävä ja vaikuttava. Voinkin lämpimästi suositella Koutaniemen kutsumista puhujaksi oppilaitoksiin ja erilaisiin tapahtumiin. Erityisesti mieltäni lämmittivät myös omien opiskelijoideni esittämät hyvät kysymykset, joihin Koutaniemi jaksoi vastata perusteellisesti.

Lue myös nämä

Kouvolan Sanomat: "Ihmisoikeuksien toteutuminen Suomessa ei tarkoita suoraan hyvinvointia" — Kouvolassa puhunut valokuvaaja Meeri Koutaniemi sanoo, että jokainen voi edistää ihmisoikeuksia

Äänimaisema voi vaikuttaa tarkkaavaisuushäiriöiden voimistumiseen, makuaistimuksiin ja mielen elpymiseen

Ruokavalintojen merkitys ympäristön hyvinvoinnin kannalta kasvaa koko ajan

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"

Kirjailija Tiina Raevaara vieraili Kouvolan Yhteislyseossa

Risto Isomäki kertoi Kouvolan Lyseon lukiossa tulevista kirjoistaan ja ilmastonmuutoksen estämisestä

Pasi Toiviainen: "Asettukaa hyvisten puolelle ja hankkikaa mielekäs elämä!"

Juha "Norppa" Taskinen vieraili Kouvolan Lyseossa

Kanelin myrkyllinen kumariini antaa tuoksun myös vastaleikatulle nurmikolle

Kanelipuun sisäkuoresta valmistettu kaneli sisältää myrkyllistä kumariinia. Jo muutama piparkakku voi ylittää pienen lapsen turvarajan. Kuva: Pixabay.

Maksalle myrkyllinen kumariini eli tonkakamferi on vihreiden kasvien tuottama luonnollinen aromaattinen yhdiste. Sen pääasiallinen lähde ravinnossamme on kaneli, tarkemmin sanottuna kanelipuun sisäkuoresta saatu kassiakaneli eli kiinankaneli, jota valtaosa Suomessa ja muualla Euroopassa myydystä kanelista on.

Sen sijaan kalliimpi ceyloninkaneli eli aitokaneli ei sisällä juuri lainkaan kumariinia (alle kahdessadasosa kassiakanelin pitoisuudesta). Turvallisempaa ceyloninkanelia voi ostaa ainakin joistakin eko-, luontaistuote- ja verkkokaupoista tai piparkakut voi tehdä myös ilman kanelia. Makuasioista ei tässäkään sovi kiistellä, sillä toisten mielestä ceyloninkaneli on maultaan kassiakanelia miedompi, toisten mielestä voimakkaampi.

Kumariinin turvallisen vuorokausisaannin rajaksi sanotaan pitkällä aikavälillä 0,1 mg ruumiin painokiloa kohden. Esimerkiksi 50-kiloisella ihmisellä tämä tarkoittaa noin yhtä teelusikallista kanelia. Noin 15-kiloisella lapsella kumariiniraja voi ylittyä 0,5-2 korvapuustilla, 2-10 joulupiparilla tai 0,5-1 annoksella riisipuuroa, johon on lisätty kanelia. Turvallisuuden kannalta ei kuitenkaan ole huolestuttavaa, vaikka kumariinin saanti olisi väliaikaisesti 1-2 viikon ajan 0,3 mg ruumiin painokiloa kohden eli aikuisella noin kolme teelusikallista vuorokaudessa.

Kumariinia on myös esimerkiksi kamomillassa, tonkapavussa, laventelissa, sikurissa, liperissä eli lipstikassa, veikselinkirsikassa (leivonnaisissa mahlebi-nimisenä mausteena Kaakkois-Euroopassa), mustikassa ja vihreässä teessä, joskin useimmissa näissä vain vähäisinä pitoisuuksina. Sitä tulee myös fenyylialaniinista (aminohappo). Tämä ei ole kuitenkaan syynä siihen, että esimerkiksi monissa keinotekoisilla makeutusaineilla makeutetuissa tuotteissa on varoitus "sisältää fenyylialaniinin lähteen". Aspartaamista puolet on fenyylialaniinia. Varoitus on tärkeä PKU-tautia eli fenyyliketonuriaa sairastaville ihmisille, joiden elimistö ei pysty käsittelemään fenyylialaniinia. Terveelle ihmiselle vaaraton fenyylialaniini onkin PKU-tautisille myrkyllinen.

Kumariinimääriä laskettaessa kannattaa huomata se, että kumariinia saadaan myös kosmetiikasta (hajuvedet, aftershavet, kylpytuotteet, puhdistusaineet, kosteusvoiteet, ihonhoito, aurinkovoiteet), jos ainesosaluettelossa on mainittu esimerkiksi Coumarin tai 2H-1-Benzopyran-2-one. Se ei yleensä ole kosmetiikkaan sellaisenaan lisätty ainesosa, vaan se kuuluu tuotteen sisältämään eteeriseen öljyyn tai aromi- ja hajustesekoitukseen, joka saa aikaan makean, vaniljaisen, pähkinäisen tai karvasmanteliin vivahtavan tuoksun. Esimerkiksi 60-kiloinen aikuinen saattaa saada kosmetiikasta vuorokaudessa jopa yli 2 mg kumariinia ihon kautta.

Kumariini luetaan allergisoiviin, ihoa ärsyttäviin hajustekemikaaleihin. Luonnossa kumariini antaa vastaleikatulle nurmikolle tyypillisen tuoksun.

Jouluajan mausteista myös esimerkiksi sahramilla voi olla haitallisia terveysvaikutuksia. Periaatteessa joulusuklaankin syömiseen voi kuolla. Kaakaopapujen sisältämä teobromiini on nimittäin suurina määrinä myrkyllinen. Tappava annos on noin 85 suklaalevyä lyhyen ajan sisällä nautittuna, mutta todellinen määrä tietenkin vaihtelee suklaatyypin ja henkilön mukaan. Tarpeeksi suurina annoksina lähes mikä tahansa aine onkin myrkyllinen.

Lue myös nämä

Sisältävätkö loppuvuoden juhlissa käytetyt piparkakut, suklaa, uudenvuodentina ja ilotulitteet myrkkyjä?

Jouluna juodaan lökäriä, syödään molvaa, kuunnellaan Sylvian joululaulua ja odotellaan sydänkuuta

Viiden aistin joulu: Lökäri, bahuvriihiyhdyssanat, hajusintit, tärpätiltä tuoksuvat kuuset...

Kultaa, suitsuketta ja mirhamia

Yllättäviä ja hauskoja faktoja joulusta

Mielenkiintoisia faktoja Lucian päivästä 13. joulukuuta

Santa Lucian eli Pyhän Lucian muumioitu ruumis on nähtävissä Pyhän Jeremiaan ja Pyhän Lucian kirkossa Venetsiassa. Tarkkaan ottaen vain käpristyneet jalat näkyvät ja muu osa vartaloa on peitetty. Kirkossa kannattaa kiinnittää huomiota myös maalaukseen, jossa Pyhä Lucia ojentaa silmämunansa tarjottimella häneen ihastuneelle pakananuorukaiselle. Kuva: Jari Kolehmainen.

Pyhän Lucian silmämunat tarjottimella

Pyhä Lucia (ital. Santa Lucia, lat. Sancta Lucia, suomal. nimivastine Seija) syntyi noin vuonna 283 sisilialaisessa Syracusan kaupungissa ja surmattiin uskonvainoissa samassa paikassa noin vuonna 304 vain hieman yli 20 vuoden ikäisenä. Katolinen kirkko julisti Lucian pyhimykseksi 1300-luvulla, sillä häntä pidettiin uskonsa vuoksi kuolleena marttyyrina.

Legendan mukaan pakananuorukainen oli ihastunut Lucian kauniisiin silmiin ja ahdisteli Luciaa. Tähän kyllästyttyään Lucia kaivoi silmät irti päästään ja lähetti ne tarjottimella nuorukaiselle. Neitsyt Maria kuitenkin lahjoitti sokeutuneelle Lucialle uudet ja entistäkin kauniimmat silmät. Monissa kirkollisissa Lucia-maalauksissa hänet onkin kuvattu ojentamassa silmämuniaan tarjottimella, näin myös Pyhälle Jeremiaalle ja Pyhälle Lucialle omistetussa venetsialaisessa Parrocchia Santi Geremia E Lucia -kirkossa.

Historiallisesti ei kuitenkaan ole olemassa mitään todisteita Lucian sokeudesta. Tämän Italiassa ja Espanjassa 1300-luvulla syntyneen legendan ansiosta Luciasta silti tuli keskiajan lopulla silmälääkäreiden, likinäköisten ja sokeiden suojeluspyhimys. Osaltaan asiaan lienee vaikuttanut myös Lucia-nimi (suom. Valotar), jolla on yhteys latinan valoa tarkoittavaan lux-sanaan.

Lucia pisimmän yön anda, Vitus pisimmän päivän kanda

Luciaa pidetään valontuojana. Kuva: Pixabay.

Luciaa voidaan pitää valon tuojana myös siksi, että aiemmin talvipäivänseisausta vietettiin virheellisesti Lucian päivän aikoihin. Lucian päivä siis käänsi pimeyden valoksi, kun päivä alkoi vähitellen pidentyä. Sanottiin, että "På Lucia har dagen förlängts med ett tupptjät", "Luciana päivä on kukon askeleen pitempi". Toisen sananparren mukaan "Vitus et Lucia dant duo solstitia" eli "Vitus (15. kesäkuuta) ja Lucia (13. joulukuuta), ne tekevät auringonseisauksen". Suomessa oli käytössä myös sanonta "Lucia pisimmän yön anda, Vitus pisimmän päivän kanda".

Ajanlaskun virheet korjattiin gregoriaanisessa kalenterissa, joka otettiin käyttöön Keski-Euroopassa vuonna 1582 ja Ruotsi-Suomessa vuonna 1752. Korjauksen jälkeen talvipäivänseisaus siirtyi kalenterissa oikealle paikalleen 21.-22. joulukuuta (tänä vuonna 22. joulukuuta kello 0.23 Suomen aikaa, vuonna 2019 joulukuun 22. päivä kello 6.19 ha vuonna 2020 joulukuun 21.päivänä kello 12.02) ja kesäpäivänseisaus noin 21. kesäkuuta, mutta Lucian päivän ajankohdaksi jäi vanhan kalenterin mukaisesti 13. joulukuuta. Nykyään voidaankin sanoa, että "Tapanina päivä on kukon askeleen pitempi".

Silmien lisäksi Lucian on uskottu auttavan myös kaulan alueen sairauksissa ja verenvuotojen suojelemisessa, koska varhaisissa keskiaikaisissa kuvissa Lucia esitettiin verta vuotavana miekan iskeydyttyä hänen kaulaansa. Vanhan similia similibus curantur -periaatteen mukaisesti pyhimysten nimittäin uskottiin vaikuttavan samankaltaisiin asioihin, jotka liittyivät heidän omaan elämäänsä.

Lutun taikoja, lusiaiset ja tynnyrivannetanssia

Lucian päivää eli Luttua edeltävänä iltana on joskus tehty taikoja samaan tapaan kuin juhannuksena. Jaakkimassa 80 vuotta sitten annetun ohjeen mukaan tulevan sulhasen näkemiseksi kengät piti asetella sängyn viereen T:n muotoon ja hokea ennen nukkumaan menoa seuraava loitsu: "Lucia lempeä, tulevia tietävä, nähdä suo sulhoni tuo, joka mun kerran vihille vie, jolle mä kerran pienoista kannan."

Ruotsi-Suomessa alettiin 1700-luvun loppupuolella juhlia kouluissa lusiaisia eli eräänlaisia tanssiaisia Lucian päivänä, joka oli viimeinen koulupäivä ennen joululoman alkamista. Juhlan kunniaksi esitettiin esimerkiksi tynnyrivannetanssia. Valoa tuova Lucia-neito lähti kierrokselle valkoisiin puettuna, kynttiläkruunu kutreillaan. Valkoinen väri symboloi viattomuutta. Kynttilöiden liekki kertoo valon tuomisen lisäksi siitä, ettei Lucia palanut roviolla, vaikka hänet uskonvainoissa yritettiin polttaa, vaan vasta kaulaan isketty miekka tappoi hänet. Verivanaa kuvastava punainen silkkivyö symboloi tätä hänen marttyyrikuolemaansa.

Lucia-pullien sahrami silmäkatarrin hoitajasta ja paholaisen karkottajasta kolesterolilääkkeeksi

Mausteena käytettävää sahramia saadaan maustesahrami-nimisestä krookuksesta. Kuva: Pixabay.

Perinteisen tavan mukaan Lucia tarjoilee sahramilla keltaiseksi värjätystä taikinasta leivottuja usein ässänmuotoisia pullia. Sahramimaustetta saadaan maustesahrami-nimisen krookuslajin (Crocus sativus L.) kukasta. Sahrami-sana on peräisin arabian keltaista tarkoittavasta sanasta zafaran (za'faran).

Sahramia sanotaan maailman kalleimmaksi ja sen takia myös väärennetyimmäksi mausteeksi. Aidon sahramin kilohinta voi olla jopa useita tuhansia euroja, sillä yhteen kiloon sahramia tarvitaan peräti 200 000 - 600 000 käsin kerättyä kukan luottia. Keskiajalla ja renessanssiajalla yhdellä paunalla sahramia pystyi ostamaan kokonaisen hevosen.

Yhdessä maustesahramin kukassa on vain yksi naaraspuolinen osa eli emi ja siinä kolme luottia. Siten kiloon maustetta vaaditaan jopa 200 000 kukkaa. Jo kaksi luottia kuitenkin riittää värjäämään kolme litraa vettä, koska maultaan aromaattisen kitkerä krosiini on hyvin voimakkaan keltaista.

Sahramin yhteyttä Lucian päivän viettoon ei varmuudella tiedetä. Yksi mahdollinen selitys on se, että sahramia käytettiin vanhalla ja keskiajalla silmäkatarrin eli vuotavien silmien hoitoon. Näin yhteys voisi liittyä siihen, että Lucia oli silmälääkäreiden, likinäköisten ja sokeiden suojeluspyhimys.

Sahramilla värjättyjä lussekatter-pullia. Kuva: Pixabay.

k
Toisen selityksen mukaan sahramin käyttö liittyy itse Lucia-pullien eikä Lucia-pyhimyksen historiaan. Ruotsissa Lucia-pullia sanotaan nimellä lussekatter, jossa lusse ei ehkä viittaakaan Luciaan vaan Luciferiin. Lucifer eli sananmukaisesti valonkantaja tai valontuoja (lat. lux = valo, ferre = kantaja, tuoja) tarkoittaa kristillisessä perinteessä langennutta enkeliä, joka on yksi paholaisen muodoista.

Lucia-pullien historia juontuu 1600-luvun Saksaan, jossa kissan näköiseksi naamioitunut paholainen kuritti lapsia ja lapsen näköinen Jeesus jakoi pullia. Koska pimeydessä viihtyvä paholainen karttoi keltaista väriä, pullat alettiin paholaisen pelottelemiseksi värjätä keltaisiksi.

Nykytietämyksen mukaan sahramin sisältämät kroketiini ja lykopeeni saattavat alentaa kolesterolia ja suojata sydäntaudeilta. Liian suurina annoksina kroketiini kuitenkin on myrkyllistä kuten kanelin sisältämä kumariinikin. Runsaat sahramimäärät voivat aiheuttaa päänsärkyä, verenpaineen kohoamista ja monia muitakin terveyshaittoja. Raskaana oleville tai imettäville sahramin käyttöä ei suositella lainkaan. Hyvä ja paha siis kietoutuvat yhteen sekä sahramissa että Lucian päivän perinteissä.

Lähteitä ja lisätietoja

Arno Forsius: Kuvauksia lääketieteen historiasta, Pyhä Lucia

Meillä kotona: Sahrami – Espanjan punaista kultaa

Putkilahti: Lucia-perinteestä

Anna: Lucia ja muita joulun suosikkihahmoja

Ritva Rundgren: Lucia-perinne Pohjois-Pohjanmaalla

ÄOM-päivä, jätteiden vähentämisen viikko ja turkiton perjantai hukkuvat mustan viikon alle

Tällä viikolla on Black Week, Euroopan jätteiden vähentämisen viikko, maailman vessapäivä, kansainvälinen miestenpäivä, kansainvälinen lapsen oikeuksien päivä, maailman televisiopäivä, turkiton perjantai, Black Friday, Älä osta mitään -päivä ja kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamispäivä. Saavatko näistä mediassa näkyvyyttä mitkään muut kuin Black Friday ja Black Week?

Yhdysvalloissa kiitospäivän (Thanksgiving Day, marraskuun neljäs torstai) jälkeinen perjantai, josta käytetään myös nimeä Black Friday eli musta perjantai, on kauppojen kiireisimmän joulusesongin alku. Yhdysvalloissa tämä on kaupoille vuoden suurin yksittäinen myyntipäivä ja usein suurten alennusmyyntikampanjoiden päivä. Itse nimi Black Friday viittaa yhden legendan mukaan päivään, jolloin kauppojen vuoden kirjanpidossa päästään tappiota osoittavasta punaisesta väristä voittoa osoittavaan mustaan väriin. Kauppojen väitetään tekevän tappiota suurimman osan vuotta ja nappaavan voittonsa hyvän joulumyynnin ansiosta. Nyt Black Friday on Suomessakin laajentunut koko viikon mittaiseksi Black Week -ostoshysteriaksi.

Älä osta mitään -päivän eli ÄOM-päivän ajankohta (vuosittain marraskuun viimeinen perjantai) on osuvasti valittu samaksi päiväksi Black Fridayn kanssa. Kansainvälistä Älä osta mitään -kampanjaa järjestävä Adbusters Media Foundation on kansalaistoiminnan verkosto, johon kuuluu taiteilijoita, aktivisteja, toimittajia, opiskelijoita, kouluttajia ja yrittäjiä. Viime vuosina Adbusters on pyrkinyt muuttamaan Älä osta mitään -päivän koko joulua koskevaksi Älä osta mitään -jouluksi (Buy Nothing Christmas). Miksi kulutuskritiikin pitäisi koskea vain yhtä päivää, kun sille on tarvetta koko joulukauden ajan? Suomessa Älä osta mitään -päivää organisoi Luonto-Liitto.

Älä osta mitään -päivän nettisivu haastaa kuluttajat näin: "Jokaisella ostamallamme esineellä, elintarvikkeella ja tuotteella on tausta: joku on valmistanut tuotteen, ehkä viljellyt raaka-aineet, tuote on päätynyt kauppaan pitkän tien kautta ja todennäköisesti jatkaa elämäänsä kaatopaikalla tai kierrätyksessä vielä senkin jälkeen, kun me olemme luopuneet sen käytöstä. - - Mainokset luovat meille keinotekoisia tarpeita ja saavat meidät uskomaan, että jotain puuttuu. - - Jokainen meistä voi henkilökohtaisesti miettiä, kannattaisiko omaa Älä osta mitään -päivää viettää vaikkapa joka viikko tai kuukausi?"

Tupakoiva joulupukki ja muut vanhat tupakkamainokset herättelevät pohtimaan sitä, markkinoidaanko meille yhtä valheellisin keinoin vaikkapa hiilihydraattipitoista ruokaa, uusia älypuhelinmalleja tai "ympäristöystävällisiä" autoja.

Ihmiskunta kulutti vuonna 2018 seitsemässä kuukaudessa kaikkia maapallolla koko vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Suomalaisten ylikulutuspäivä oli tänä vuonna jo 11. huhtikuuta.

Vielä 1960-1970 -luvuilla oli helppoa olla huomaamattaankin ekologinen, kun maito oli taskulämmintä, eikä nopeasti kuluvaa teknologiaa ollut kaikkialla ympärillä. Tosin silloin käytettiin surutta ympäristömyrkky DDT:tä ja vesistöt olivat monin paikoin nykyistä likaisempia. Monissa ympäristöasioissa kehitys on siis kulkenut parempaankin suuntaan.

Ekologisen elämän ei tarvitse olla paluuta vanhaan ja kaikesta kivasta luopumista. Olisi varmaankin mahdollista löytää jonkinlainen kompromissi puutteessa elämisen (eikä 1970-luvullakaan mitään pula-aikaa eletty!) ja kulutushysterian väliltä. Onkin outoa, että nykyään meitä syyllistetään, jos emme käy tarpeeksi kaupassa!

Kulutusyhteiskunnasta voi lukea enemmänkin. Vaikuttavaa katseltavaa ovat esimerkiksi kuvat ihmisistä makaamassa viikon jätteidensä keskellä. Kuinkahan suuri osa tuostakin jätemäärästä on tarpeetonta? Näyttää siltä, että haluamme vain saada kaikkea sitä samaa, mitä on muillakin.

Kulutuskritiikillä tulisikin olla tärkeä osa myös koulujen kasvatustyössä. Uusimman Opettaja-lehden artikkelissa opetuksen ja kestävän kehityksen asiantuntijat tiivistävät asian hyvin: "Ekokriisi edellyttää kansallista projektia, joka on mittaluokaltaan samanlainen kuin kansallisvaltion synty ja sotien jälkeinen jälleenrakennus. - - Kestävä kehitys on kirjoitettu perusopetuksen opetussuunnitelmiin. Perusopetuksen yksi tavoite on ekososiaalinen sivistys. Seppo Salorannan mielestä opettajan kaltaisen virkamiehen on otettava opsin arvot käyttöön riippumatta siitä, mitä omat arvot ovat. - - Cantellin mielestä enää ei riitä, että ihmiset vaihtavat kulutushyödykkeitä vähemmän saastuttaviin. Sähköautot eivät pelasta maailmaa. Tarvitsemme vahvaa kulutuskriittisyyttä. Jokaisen pitäisi pohtia, mistä tyytyväisyys ja onnellisuus syntyvät. Meidän tulisi yhä enemmän miettiä elämän eettistä ja filosofista puolta."

Älä osta mitään -päivän lisäksi tämän viikon perjantaina on turkiton perjantai. Sen kunniaksi kannattaa miettiä eläineetikko Elisa Aaltolan ajatuksia.

Keskiviikkona vietettävänä maailman televisiopäivänä puolestaan on mielenkiintoista muistaa tämä asia, joka on yhteydessä myös yleiseen kulutuksen lisääntymiseen: "Avun Katseluviikko 16.5.-22.5.1971 -osuudesta selviää, että televisio-ohjelmia lähetettiin kahdella kanavalla, pääosin mustavalkoisena ja vain reilut kuusi tuntia vuorokaudessa. Uutiset ja Urheiluruutu tulivat varmuuden vuoksi samanaikaisesti kummaltakin kanavalta, ettei kukaan katsellut niiden aikaan mitään muuta. MTV sai muutaman tunnin päivässä lähetysaikaa Ylen kanavilta. Lauantai-iltana kakkoskanavalla nähtiin vain kaksi ohjelmaa, nimittäin kotimainen elokuva ja uutiset."

Ajatuksia Älä osta mitään -päiväksi

"Liite on pullollaan lähinnä Pelle Pelottoman keksinnöiltä kuulostavia turhakkeita. On popcorn- ja hot dog -konetta, pizzauunia, herätysvaloa, hierovaa tyynyä ja jäähilejuomamukia. Kaikkea sellaista maapalloa kiihtyvällä vauhdilla tuhoavaa roinaa, joka muutaman vuoden kuluttua siirtyy jäteasemalle prässättäväksi. -- Mutta jos tervekätisenä ihmisenä joskus toivon joulupukilta grillinputsausrobottia, minulla on todennäköisesti aivan liikaa kaikkea — paitsi suhteellisuudentajua." Lähde: Katariina Hakaniemi, Kouvolan Sanomien kolumni

"Ostoksillekin menimme kävellen, emmekä hypänneet 300-hevosvoimaiseen autoon aina kun piti mennä parin korttelin päähän lähikauppaan. Me pidimme lihaskuntoa yllä työnteolla, emmekä kuntosalin sähköisillä juoksumatoilla. Mutta kassa oli ihan oikeassa, emme me mitään vihreitä ajatuksia miettineet." Lähde: Markku Leiwo, Ilkan kolumni

"Nyt keskiluokka määrittelee itseään kokonaisen elektroniikka- ja laitevuoren avulla. -- Katsotaanpa ensin olohuoneeseen. Sieltä löytyy luonnollisesti vähintään 42-tuumainen litteä televisio, mieluiten Sony tai Samsung. Sen alla on pelikonsoli, johon on liitetty sekä karaokemikit että liiketunnistin. Kaiuttimet ovat kotimaiset Genelecit tai Amphionit, äänenlaatuun vähemmän vakavasti suhtautuneilla ne ovat Boset. -- Keittiöt ovat aiempaa suurempia yksinkertaisesti siksi, että kaikki laitteet tarvitsevat omat tasonsa. Mehupuristin, SodaStream, Juran pavut jauhava espressokone ja jotain Kitchen Aidin erikoiskoneita. Vieressä induktioliesi ja Smegin jääkaappi, jossa on jääpalakone. -- Ajotiellä on navigaattorilla, kaistavahdilla, peruutuskameralla, langattomalla bluetooth-yhteydellä, sadesensoreilla ja vireystilavahdilla varustettu saksalainen auto. Ruohon leikkaa kesällä ruohonleikkuurobotti ja talvella lumi poistetaan mönkijällä." Lähde: Pekka Pekkala, Helsingin Sanomien kolumni

"Luokkahuoneen ilman edullisin lämpömäärä on 16-18 C. -- Tässä lämpötilassa kykenee tavallisiin vaatteisiin puettu, koulutyössä oleva terve oppilas vaikeudetta ylläpitämään ruumiinsa lämpötilan normaalisena +37 C. -- Mutta toiselta puolen, kuten edellä jo huomautettiin, luokkahuoneen ilma ei saisi nousta paljon normaalimäärää korkeammallekaan (ei yli 20 C). -- Kouluhallituksen kiertokirjeessä heinäkuun 23 p:ltä 1913 määrätään, että kouluhuoneita ei saa lämmittää yli 18 lämpöasteen Celciusta." Lähde: Kouluhygienia-kirja vuodelta 1945

"Pesukone ja jääkaappi ja nauhuri ovat tietysti asioita, jotka ovat vain pienen kansanosan ulottuvilla, niiden hyvinvoivien." Lähde: Apu-lehti 19/1971 (14.5.1971)

"Alison muovimaassa: Noin 6,5 kilometrin päässä Malediivien pääkaupunki Malésta sijaitsevalle Thilafushi-jätesaarelle viedään noin 330 000 kg jätettä päivittäin. Suuri osa tästä tulee turismista, joka on alueen pääelinkeino. Malediiveilla vierailee vuosittain yli 750 000 turistia, mikä on kaksinkertaisesti valtion oman väkiluvun verran. Jokainen turisti tuottaa noin 3,5 kg jätettä päivässä." Lähde: Jarin blogi

"Vanhanaikainen tikkataulu on hyvä vielä 10 vuoden jälkeen ja uusi tikkataulu sitä huonokuntoisempi jo 10 päivän käytön jälkeen." Lähde: Jarin blogi

Lue myös nämä

IPCC:n erikoisraportti muutama tunti sitten: Ilmastonmuutoksen kannalta kriittistä on se, mitä tapahtuu nykyhetken ja vuoden 2030 välillä

Huomenna on ennätysaikainen maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä

Suomalaisten ekovelkapäivä huhtikuun alkupuolella: Ekologisesti kestävään elämään tarvittaisiin Suomen kulutustasolla 3,6 maapalloa

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Valitsisinko Googlen, mustan Googlen vai kupillisen teetä ja sympatiaa?

Maailman vessapäivä 19. marraskuuta

Globaalisti viidesosassa kouluja ei ole minkäänlaista käymälää ja 900 miljoonalla koululaisella ei ole mahdollisuuksia käsienpesuun. Vessojen puute on ongelma erityisesti tytöille kuukautisten aikaan. Tiukasti määriteltynä jopa 4,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu turvallinen WC, jossa ei ole riskiä mikrobien leviämisestä. Lähes 0,9 miljardia ihmistä tekee yhä tarpeensa ulos ilman minkäänlaista käymälärakennusta. Peruspalveluiden saatavuus on kuitenkin kasvanut vuosien 2000 ja 2015 välillä 59 prosentista 68 prosenttiin maapallon väestöstä. Positiivinen kehitystrendi on siis menossa tässäkin.

Kun luonto kutsuu, tarvitaan kunnollinen käymälä. Kuva: World Toilet Day 2018, UN-Water.

Maanantaina 19. marraskuuta vietetään YK:n vessapäivää. YK:n asettamissa kehitystavoitteissa eli Agenda 2030 –tavoitteissa, jotka pitäisi saavuttaa maapallolla vuoteen 2030 mennessä, tavoite numero kuusi on veden saannin ja kestävän käytön varmistaminen kaikille. Yksi tämän kohdan osatavoitteista on taata riittävä ja yhtäläinen sanitaatio ja hygienia kaikille ja lopettaa avokäymälät kiinnittäen erityistä huomiota naisten ja tyttöjen sekä huono-osaisten tarpeisiin.

Sanitaatio tarkoittaa WC:n tai muun käymälän terveellisten olosuhteiden ylläpitoa ja keinoja, joilla ihmisten ulosteet ja virtsa hävitetään turvallisesti siten, että taudit eivät pääse leviämään eikä terveys vaarannu. Sanitaatioon kuuluvat vesihuolto (puhtaan veden saanti ja viemäröinti), käsienpesu sekä käymälän ympäristön ja materiaalien muuttaminen terveellisiksi niin, että vähennetään esimerkiksi mikrobeja ja niiden kasvumahdollisuuksia.

Sanitaation viisi kehitystasoa

Ulkovessa Tunisiassa. Kuva: Jari Kolehmainen.

Huonoimmassa tapauksessa ihmiset ulostavat ilman suojaa pelloille, metsiin, rannoille, vesistöihin tai kuivajätteen joukkoon. Usein varsinkin tytöt ja naiset odottavat pimeyden suojaa päästäkseen tarpeilleen, mutta uhkana ovat ryöstöt ja raiskaukset. Tämänvuotisissa YK:n tilastoissa (tilanne vuodelta 2015) tällä tasolla on yhä 12 prosenttia maailman väestöstä.

Seuraavalla kehitystasolla ulostetaan vesistön päällä olevassa käymälärakennuksessa tai maakäymälässä, jonka alla olevaa maahan kaivettua kuoppaa ei tyhjennetä. Toisinaan käymälän istuimen alla voi olla pussi tai muu keräysastia, joka tyhjennetään vasta useiden käyttökertojen jälkeen. Tälle tasolle yltää 12 prosenttia väestöstä.

Kolmannella portaalla on jo saatavissa kehittyneempiä käymäläjärjestelmiä, jotka ovat kahden tai useamman kotitalouden yhteiskäytössä. Näin tarpeensa saa tehtyä 8 prosenttia maapallon ihmisistä.

Neljännellä eli peruspalveluiden tasolla kehittyneempi käymälä on kotitalouden omassa käytössä. Hygienia ei kuitenkaan vielä ole turvallisella tasolla. Maailman väkiluvusta 29 prosenttia eli noin kaksi miljardia ihmistä on tällä tasolla.

Korkeimmalla eli viidennellä kehitystasolla talouden omassa käytössä olevan kehittyneen käymälän jätteet käsitellään turvallisesti paikanpäällä tai siirretään muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Väestöstä 39 prosenttia on WHO:n ja Unicefin mukaan saavuttanut tämän tason. Tämä tarkoittaa lähes kolmea miljardia ihmistä, joista 60 prosenttia asuu kaupungeissa ja 40 prosenttia maaseudulla.

Peruspalveluiden saatavuus on kasvanut, mutta 4,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu yhä turvallinen vessa

Maapallon ihmisistä 4,5 miljardia ei ole vielä yltänyt korkeimmalle tasolle, jossa kotitalouden oman WC:n (tai muun käymälän) jätökset käsitellään turvallisesti paikanpäällä tai siirretään muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Oheinen WTD:n kuva antaa tosin aiheesta turhankin pessimistisen mielikuvan. Ilman kotitalouden omaa käymälää elää todellisuudessa 2,3 miljardia ihmistä. Kuva: World Toilet Day 2018, UN-Water.

Ihmispopulaatiosta 2,3 miljardia on edelleen kolmella alimmalla tasolla eli vailla peruspalveluja. Heistä 70 prosenttia elää maaseudulla. Avokäymälöitä käyttää edelleen noin 892 miljoonaa ihmistä, joista 90 prosenttia asuu maalla. Avokäymälöiden käyttäjistä selvä enemmistö elää kahdella alueella: 558 miljoonaa Keski- ja Etelä-Aasiassa, 220 miljoonaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Yli puolet avokäymälöiden käyttäjistä on intialaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että 40 prosenttia intialaisista käyttää avokäymälää.

Solo Sokos Hotel Tornin ravintolan WC Helsingissä. Kuva: Jari Kolehmainen. 

Maapallon ihmisistä 4,5 miljardia ei ole vielä yltänyt korkeimmalle tasolle, jossa jätökset käsitellään turvallisesti paikanpäällä tai siirretään muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Voidaan siis sanoa, että 4,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu turvallinen WC. Peruspalveluiden saatavuus on kuitenkin kasvanut vuosien 2000 ja 2015 välillä 59 prosentista 68 prosenttiin maapallon väestöstä. Positiivinen kehitystrendi on siis menossa tässäkin. Myös Intiassa avokäymälät korvataan yhä useammin kiinteillä rakennuksilla, esimerkiksi kompostoivilla ulkokäymälöillä, joista saadaan ravinteita pelloille.

Vesipula vaikeuttaa myös sanitaation toteuttamista

Ulkohuussi eli käymälä Pyhä-Nattasella. Voisiko huussista olla tämän upeampaa näköalaa? Kuva: Jari Kolehmainen.

Yli kaksi miljardia ihmistä asuu valtioissa, joissa esiintyy merkittävää vesipulaa. Vesipula näkyy jokaisessa maanosassa, haittaa kestävyyttä ja rajoittaa sekä sosiaalista että taloudellista kehitystä. Vakavimmin vesipula näkyy Pohjois-Afrikassa sekä Länsi-, Keski- ja Etelä-Aasiassa. Vesipula todennäköisesti lisääntyy, kun väestö sekä veden kysyntä kasvavat ja ilmastonmuutoksen vaikutukset voimistuvat.

Maatalous on ylivoimaisesti suurin vedenkäyttäjä. Se vie globaalisti lähes 70 prosenttia kaikesta käyttövedestä. Joissakin kuivissa maissa maatalouden osuus on jopa 90 prosenttia. Mikäli maatalous pystyisi vähentämään vedenkulutustaan edes vähän, tämä toisi merkittävää helpotusta muille vedenkäyttäjille. Myös jätevesien kierrätys, sadeveden tehokkaampi hyödyntäminen ja suolanpoisto merivedestä käänteisosmoosin avulla voisivat helpottaa vesipulaa. Ravinnontuotanto tulisi keskittää sellaisiin valtioihin ja sellaisille alueille, joissa vedestä ei ole pulaa.

Globaalisti 80 prosenttia ihmisyhteisöjen tuottamasta jätevedestä joutuu luontoon ilman käsittelyä tai kierrätystä. Arvioiden mukaan 1,8 miljardia ihmistä käyttää sellaista juomavettä, joka on saattanut olla yhteydessä ihmisten ulosteisiin. Puhtaan juomaveden saannin ja kunnollisen sanitaation mahdollistaminen ovatkin hyvin keskeisiä asioita myös muiden Agenda 2030 -tavoitteiden toteuttamisen kannalta.

Lue myös nämä

Ei vettä, ei elämää. Ei sinistä, ei vihreää.

Tänään on vessojen ja pisuaarien kansainvälinen juhlapäivä!

Hyvää maailman vesipäivää Beatlesin tahdissa!

Maailman wc-päivä: Lentävät vessat ja maapallon parhaat pisuaarit

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Paha, pahempi, pullovesi!