Mikä aine tuoksuu joulukuusessa? Entä hyasintissa ja kynttilässä? Mistä tulevat hyasintin, piparkakun, pomeranssin ja glögin nimi? Mitä lipeäkala oikeastaan on? Haluatko kuulla aidon Sylvian joululaulun? Miten Kouvola liittyy joululaulujen historiaan? Lue hauskat joulufaktat tästä tekstistä ja yllätä mielenkiintoisilla yksityiskohdilla joulupöydässä!
Joulukuusimadot muistuttavat joulukuusta
Putkimatoihin kuuluvat
joulukuusimadot (
Spirobranchus giganteus) ovat
todella värikkäitä, joko punaisia, oransseja, keltaisia tai sinisiä. Nämä parin sentin mittaiset koralliriutoilla elävät joulukuusimadot käyttävät putkimaisia ulokkeitaan sekä planktonin saalistukseen että hengittämiseen. Kannattaa katsoa myös
tämä video.
Joulukuusimatoja emme Suomen joulussa näe. Kuusemme kuitenkin koristellaan hieman näitä matoja muistuttaviksi, mistä madot ovat nimensä saaneetkin. Millainen mahtaa olla tulevaisuuden joulukuusi? Jos kuuseen siirretään esimerkiksi meduusalta tai tulikärpäseltä loiston aiheuttava geeni, saadaan aikaan itsevalaiseva kuusi, johon ei tarvita lainkaan kynttilöitä! Tällaiset puut voisivat korvata myös teitä valaisevat katuvalot. Vastaavalla tekniikalla on jo tehty esimerkiksi pimeässä loistava tupakkakasvi sekä fluoresoivia sikoja ja kissoja.
Joulun äänimaailmassa hauskoja erikoisuuksia
Sakari Topeliuksen jouluaattona 1853 sanoittamassa
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan -runossa, josta on tehty
Sylvian joululaulu (suomentanut opettaja
Martti Korpilahti, säveltänyt
Carl Collan), puhutaan Sisiliasta takaisin kaukaiseen Suomeen kaipaavasta
Sylviasta. Kyseinen Sylvia on jokin kerttulintu, ilmeisesti mustapääkerttu, tieteelliseltä nimeltään
Sylvia atricapilla. Aidon Sylvian joululaulun eli mustapääkertun äänen voit kuunnella Elävä luonto -sivuston
äänigalleriasta. Kuvitettu Sylvian joululaulu kannattaa katsoa
Aarne Hagmanin Aken mediaa -blogista.
Kouvolan Sanomien entinen päätoimittaja ja kouvolalainen opettaja
Aukusti Simojoki (aiemmin
Simelius, 1882-1959) kirjoitti säveleen sopivat suomenkieliset sanat alunperin virolaiseen joululauluun
Kilisee, kilisee kulkunen. Virossa laulun nimi on
Tiliseb, tiliseb aisakell. On todella hauskaa kuunnella laulu
YouTubesta viroksi esitettynä.
Joulun äänimaailmaan kuuluu myös monia mielenkiintoisia
bahuvriihiyhdyssanoja, joiden tarkoittama asia ei kuulu samaan lajiin eikä samaan luokkaan kuin yhdyssanan jälkimmäinen osa. Hyviä esimerkkejä ovat kirkassilmä, silkohapsi, herkkusuu ja (Petteri) Punakuono.
Joulun tuoksut ja hajut yllättävät
Kynttilöitä on tehty jo
5000 vuotta. Nykyisissä kynttilöissä ei yleensä käytetä oikeaa steariinia, jota saadaan nautojen, vuohien ja lampaiden rasvasta (tai palmuöljystä), vaan useimmiten öljynjalostuksen sivutuotteena syntyvää parafiinia. Steariinin hyvän kynttilämäisen tuoksun sijaan parafiini ei tuoksu miltään tai huonolaatuisena haisee pahalta ja savuttaa. Toki kynttilöihin on käytetty myös traania eli valaanrasvaa, kallista mehiläisvajaa sekä pahanhajuista ja savuttavaa talia.
Yksi suosituimmista joulukukista on
Carl von Linnén nimeämä hyasintti (
Hyacinthus orientalis). Nimen pohjana on Kreikan mytologian
Hyakinthos eli Hyacinthus, komea spartalainen prinssi, johon sekä
Apollon-jumala että tuulen jumala
Zephyros (
Zefyr) olivat rakastuneet. Hyakinthos kuitenkin kuoli kiekonheitto-onnettomuudessa kiekon osuessa hänen päähänsä mahdollisesti mustasukkaisen Zephyroksen aiheuttaman tuulenpuuskan takia. Tämän jälkeen Apollon taikoi Hyakinthoksen verestä kukan, joka ei kuitenkaan alkuperäisen käsityksen mukaan liene ollut tämä nykyisin hyasinttina tuntemamme laji.
Suomen ensimmäinen joulukukkana esitelty hyasintti lienee nähty helsinkiläisen kukkakaupan ikkunassa vuonna 1879. Hyasintin pistävän voimakas tuoksu tulee hieman kanelia muistuttavasta kanelialkoholista, jolle monet ovat allergisia. Kukan nimi voisikin hyvin olla hajusintti. Voimakkaimmin tuoksuu sininen hyasintti, miedoimmin valkoinen.
Joulukuusessa puolestaan tuoksuu alfapineeni, joka on tärpätin pääkomponentti (50-80 %). Onko sinulla oma tekokuusi? Katsopa
Fingerporin näkemys asiasta!
Jeesus sai itämaan tietäjiltä lahjaksi kultaa, suisuketta ja mirhaa (mirhamia). Lue
tästä linkistä perusteellinen kuvaus siitä, mitä suitsuke ja mirhami ovat.
Joulun herkut täynnä mielenkiintoista historiaa
Monen mielestä keittämisvaiheessa pahalta haiseva lipeäkala eli livekala on keskiajalta peräisin oleva jouluherkku, joka on perinteisesti ollut ilmakuivattua turskaa eli kapakalaa, joskus myös seitiä tai koljaa. Nykyisin lähes kaikki
Suomessa myytävä lipeäkala on kuivattua
molvaa (
Molva molva), koska 1970-luvun loppupuolella turskakannat romahtivat Pohjois-Norjassa. Siksi kalastusta siirrettiin etelämmäksi, jossa oli paljon molvaa.
Lipeäkala pehmitetään ja proteiineja hajotetaan liottamalla sitä emäksisessä lipeävedessä. Apuna voidaan käyttää koivutuhkasta valmistettua potaskaa, josta tulee miedompi maku kuin natriumhydroksidikäsittelystä. Lipeäkalan emäksisyys tekee hyvää ylensyönnin jälkeen.
Eksoottiset eväät -ruokablogin mukaan lipeäkalan valmistaminen on oikea kemistin unelma ja lopputuotteena syntyvä valkoinen kala oli jouluna 2011 ainoa valkoinen asia.
Syksyllä 1993 Birminghamin yliopistossa järjestettiin kulinaristeille "eksoottinen suomalainen illallinen". Tilaisuuden jälkeen järjestäjät saivat kirjeen, jossa Suomen Kulttuurirahastoa kehotettiin ottamaan toimintaansa mukaan myös ruokakulttuuri,
"paitsi ei lipeäkalaa, joka kyllä on kulttuuria, mutta ei ruokaa".
Hyvältä tuoksuvien
piparkakkujen alkuperäinen mauste on pippuri, mihin viittaa myös piparkakkujen ruotsalainen nimitys
pepparkaka.
Joululeivonnaisten mausteena käytetään usein
pomeranssin (sitrushedelmä) kuorta. Nimi pomeranssi pohjautuu latinan omenaa tarkoittavaan sanan (
pomum) ja italian appelsiinia tarkoittavan sanan (
arancia) yhdistelmään. Alkuaan persialaislähtöinen
arancia on muuntunut esimerkiksi englannin kielessä muotoon
orange, joka tarkoittaa sekä appelsiinia että oranssia. Suomessakin appelsiinia sanottiin vielä 1800-luvun lopulla nimellä oranssi. Värin nimitykseksi oranssi muuntui vasta 1900-luvun alkupuolella.
Glögi puolestaan on sanana lainattu ruotsin kielen
glögg-sanasta, joka taas on muodostettu sanaliitosta
glödgat vin (hehkutettu viini). Suomessa glögi-sanaa on alettu käyttää 1900-luvun alkupuolella. Sitä ennen ainakin
Elias Lönnrotin sanakirjassa vuodelta 1874 puhuttiin lökäristä.
Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti poies viepi”Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha”, sanotaan. Itä-Pohjanmaalta peräisin olevan ajatelman mukaan
”joulurauha kestää Tuomaanpäivästä (21. joulukuuta) loppiaiseen; silloin ei saa metsää rikkoa eikä kehrätä, muuten karhu syö kesällä lehmiä”. Joulun juhlinta tosin on usein aloitettu jo ennen Tuomaanpäivää, sillä
”Antti (30. marraskuuta) joulut alottaa, Tuomas tupaan taluttaa”.
Vanhan kansan mukaan joulu jatkuu Nuutinpäivään asti. Perinteisesti (1600-luvulle asti) Knuutinpäivää kuitenkin vietettiin jo loppiaisen jälkeisenä päivänä 7. tammikuuta eikä 13. tammikuuta. Sotkamossa joulun juhliminen on lopetettu jo hyvissä ajoin:
”Hyvä tuomas joulun tuopi, Tapani takaisin viepi.”
Heikinpäivänä talven selkä katkeaa
Tammikuu on talven sydän ja satovuoden keskikohta. Tammikuun alkuosa tammi lieneekin alkuaan tarkoittanut akselia, napaa tai keskipuuta. Lappeella sanottiin ennen, että ”sydänkuu surkein, vaahtokuu vaikein, hankikuu haikein”. Sydänkuu luonnollisesti tarkoitti tammikuuta, vaahtokuu helmikuuta ja hankikuu maaliskuuta.
Talven ajateltiin ennen olevan puolivälissä Heikinpäivänä (19. tammikuuta). Kesälahtelaisen sanonnan mukaan karhukin toteaa silloin, että ”joko on yö puolessa, nälkä suolessa”.
Lue myös nämä
Yllättäviä ja hauskoja faktoja joulusta
Kultaa, suitsuketta ja mirhamia
Rentouttavaa ja rauhallista joulua!