Pohjoisen pallonpuoliskon kesä oli globaalisti vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian lämpimin

Kesä-elokuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 kesä-elokuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla käyrällä on esitetty yksittäisten vuosien kesä-elokuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen käyrä kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency: Seasonal Anomalies of Global Average Surface Temperature in Summer (June to August) (1891 - 2019, preliminary value).

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan kolmen kuukauden jakso kesäkuun 2019 alusta elokuun 2019 loppuun oli vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin kesä-elokuu. Maa- ja merialueet yhdistettynä oli 0,44 astetta lämpimämpää kuin vertailukauden 1981-2010 kesä-elokuiden keskiarvo ja 0,78 astetta lämpimämpää kuin koko 1900-luvun kesä-elokuiden keskiarvo.

Mittaushistorian viisi maailmanlaajuisesti lämpimintä kesä-elokuuta on Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan koettu vuosina 2019 (+0,44°C yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon), 2016 (+0,43°C), 2015 (+0,42°C), 2017 (+0,39°C) ja 2014 (+0,32°C). Mittaushistorian aikana kesä-elokuun kolmen kuukauden jaksot ovat lämmenneet keskimäärin 0,7 astetta vuosisadassa.

Lähde

Japan Meteorological Agency: Seasonal Anomalies of Global Average Surface Temperature in Summer (June to August) (1891 - 2019, preliminary value)

Lue myös tämä

Mittaushistorian viisi lämpimintä kesää on koettu pohjoisella pallonpuoliskolla viiden viime vuoden aikana

Mittaushistorian viisi lämpimintä kesää on koettu pohjoisella pallonpuoliskolla viiden viime vuoden aikana

Suurin osa maapallosta oli vuoden 2019 kesä-elokuussa 1900-luvun kesä-elokuiden keskiarvoa lämpimämpi. Laajoilla alueilla oli jopa ennätyslämmintä. Maapallon laajin keskimääräistä kylmemmän sään alue sijaitsi Suomen kaakkoispuolella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for August 2019, published online September 2019, retrieved on September 17, 2019.

NOAA:n eilisiltana julkaisemien tietojen mukaan pohjoisen pallonpuoliskon meteorologinen kesä 2019 eli kulunut kesä-elokuun jakso oli 140-vuotisen mittaushistorian lämpimin yhdessä vuoden 2016 kesä-elokuun kanssa. Kumpanakin vuonna kesä-elokuun keskilämpötila nousi maa- ja merialueet yhdistettyinä 1,13 celsiusastetta 1900-luvun vastaavien kuukausien keskiarvoa korkeammaksi. Koko 140-vuotisen mittaushistorian viisi lämpimintä kesää on koettu pohjoisella pallonpuoliskolla viiden viimeisimmän vuoden aikana.

Globaalisti juuri päättynyt kesä-elokuu oli 140-vuotisen mittaushistorian toiseksi lämpimin, kun katsotaan sekä maa- että merialueiden lämpötiloja. Maailmanlaajuinen lämpötilakeskiarvo ylitti 1900-luvun kesä-heinäkuiden keskimääräisen lämpötilan (15,6 astetta) lähes asteella (0,93 asteella). Tätä lämpimämpi kesä-elokuu on koettu vain vuonna 2016, jolloin oli 0,02 astetta lämpimämpää kuin nyt. Koko mittaushistorian kymmenestä globaalisti lämpimimmästä kesä-elokuun jaksosta yhdeksän on ollut vuosina 2009-2019. Kymmenen lämpimimmän kesä-elokuun joukkoon yltää 1900-luvulta vain vuoden 1998 kesä-elokuu. Heinäkuu 2019 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi.

Vuosien 1880-2019 kesä-elokuun kolmen kuukauden jaksojen globaalit lämpötila-anomaliat eli poikkeamat koko 1900-luvun kesä-elokuiden keskilämpötilasta. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for August 2019, published online September 2019, retrieved on September 17, 2019.

Jos katsotaan vain merien globaaleja lämpötiloja, kesä-elokuu 2019 oli mittaushistorian lämpimin tai tarkemmin sanottuna jaetulla ensimmäisellä sijalla vuoden 2016 kanssa. Merien keskimääräinen lämpötila kohosi 0,82 astetta 1900-luvun kesä-elokuiden keskiarvoa (16,4 astetta) korkeammaksi. Tämä oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian toinen kerta, kun merien keskilämpötila ylitti 1900-luvun keskilämpötilan yli 0,8 asteella.

Mikäli tarkastellaan ainoastaan maa-alueita, juuri päättyneen kesä-elokuun globaali keskilämpötila ylitti 1900-luvun vastaavan ajankohdan keskiarvon (13,8 astetta) 1,22 asteella. Tämä tarkoittaa sitä, että kesä-elokuu oli maa-alueilla mittaushistorian kolmanneksi lämpimin. Edelle menevät vuosien 2016 ja 2017 kesä-elokuut.

Koko vuosi 2019 on tähän mennessä (tammi-elokuun globaali keskiarvo) ollut mittaushistorian kolmanneksi lämpimin. Edelle kiilaavat vuosien 2016 ja 2017 tammi-elokuiden jaksot.

Lähde

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for August 2019, published online September 2019, retrieved on September 17, 2019

Lue myös nämä

Globaalisti heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin tai ainakin toiseksi lämpimin

Myös NOAA vahvisti hetki sitten: Heinäkuu globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi ja viisi mittaushistorian lämpimintä heinäkuuta vuosina 2015-2019

Kuumaa tietoa: Kesäkuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin ja Kouvola on Suomen helteisin kaupunki

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018

Uudet tiedot hetki sitten: Jos olet alle 43-vuotias, kaikki elämäsi vuodet ovat olleet globaalisti keskimääräistä lämpimämpiä

Tänään julkaistu tutkimus: Euroopassa 30 viime kesää lämpimimmät yli 2000 vuoteen, Suomessa lämpimämpää keskiajalla

Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu kesällä 2018, lukuisia ennätyksiä myös muualla maapallolla

Euroopassa äärimmäisen kuumien päivien määrä on kolminkertaistunut ja äärimmäisen kylmien öiden määrä pudonnut alle puoleen aiemmasta

Geophysical Research Letters -lehdessä äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan Euroopassa äärimmäisen kuumien päivien määrä on kolminkertaistunut ja äärimmäisen kylmien öiden määrä vähentynyt alle puoleen aiemmasta, kun tarkastellaan ajanjaksoa 1950-luvulta nykypäivään (1950-2018). Tutkimuksessa äärimmäisen kuumaksi määriteltiin lämpötilat, joiden alapuolelle jää 99 prosenttia tarkastelujakson lämpötiloista. Vastaavasti äärimmäisen kylmäksi määriteltiin lämpötilat, jotka kuuluvat kylmimpään prosenttiin kaikista tarkastelujakson lämpötiloista.

Äärimmäisen kuumia päiviä oli Euroopassa vuodessa keskimäärin noin kaksi vuonna 1950 ja keskimäärin noin kuusi vuonna 2018, kun tarkastellaan aikavälin 1950-2018 lineaarista trendiä eikä vain yksittäisiä vuosia. Vastaavasti äärimmäisen kylmiä öitä oli vuonna 1950 keskimäärin yli viisi ja vuonna 2018 enää noin kaksi. Tarkastelujakson aikana äärimmäisen kuumien päivien vuosittainen lukumäärä Euroopassa lisääntyi siis keskimäärin 4,5 päivällä ja äärimmäisen kylmien öiden määrä väheni 3,7 yöllä.

Euroopan äärimmäisen kuumat päivät ovat lämmenneet koko tarkastelujakson aikana keskimäärin 2,3 asteella (0,33 astetta vuosikymmentä kohden) ja äärimmäisen kylmät yöt yli kolmella asteella (0,49 astetta vuosikymmentä kohden). Nämä äärilämpötilat ovat nousseet enemmän kuin kesän ja talven keskilämpötilat. Keski-Euroopassa äärimmäisen kuumat päivät ovat lämmenneet vuosikymmentä kohden keskimäärin 0,14 astetta enemmän kuin kesän keskilämpötila. Tämä tarkoittaa sitä, että koko tarkasteluaikavälillä äärimmäisen kuumien päivien lämpötila on kohonnut lähes asteen verran enemmän kuin kesän keskilämpötila.

Tutkijat tarkastelivat tietoa ympäri Eurooppaa noin tuhannesta mittauspisteestä, joista oli saatavissa riittävän kattavat lämpötilasarjat ilman aukkoja. Mittauspisteistä 94 prosentissa näkyi tarkasteltujen äärilämpötilojen kohoaminen aikavälillä 1950-2018, vaikkakaan kaikissa mittauspisteissä se ei ollut tilastollisesti merkitsevä. Joissakin mittauspisteissä (6 %) trendiä ei näkynyt tai se oli negatiivinen. Tarkastelluissa säätekijöissä onkin hyvin suuri vuosittainen ja alueellinen vaihtelu. Jos kuitenkin katsotaan Eurooppaa keskimäärin, sekä äärimmäisen kuumien päivien että öiden kohdalla näkyy selkeästi voimakas lisääntymistrendi. Sen sijaan äärimmäisen kylmät päivät ja yöt vähentyvät.

Lähteet

Lorenz, R., Stalhandske, Z., & Fischer, E. M. (2019): Detection of a climate change signal in extreme heat, heat stress, and cold in Europe from observations. Geophysical Research Letters, 46, 8363–8374. https://agupubs.onlinelibrary.wiley.com/doi/full/10.1029/2019GL082062.

Yale Environment 360: Europe Is Warming Faster Than Even Climate Models Projected

Lue myös nämä

Myös NOAA vahvisti hetki sitten: Heinäkuu globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi ja viisi mittaushistorian lämpimintä heinäkuuta vuosina 2015-2019

Globaalisti heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin tai ainakin toiseksi lämpimin

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018

Tänään julkaistu tutkimus: Euroopassa 30 viime kesää lämpimimmät yli 2000 vuoteen, Suomessa lämpimämpää keskiajalla

Eilen julkaistu tutkimus: Eurooppa lämpenee enemmän kuin muu maapallo ja rankkasateet lisääntyvät

Uusi ilmastotutkimus: Suomen sateet ja Etelä-Euroopan vakava kuivuus lisääntyvät

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Onko ilmastonmuutos lisännyt kuumien kesien todennäköisyyden kymmenkertaiseksi vain kymmenessä vuodessa ja tuntuvatko vuoden 2003 kaltaiset hellekesät vuosisadan lopulla jo viileiltä?

Myös NOAA vahvisti hetki sitten: Heinäkuu globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi ja viisi mittaushistorian lämpimintä heinäkuuta vuosina 2015-2019

Eurooppalainen Copernicus Climate Change Service kertoi jo aiemmin, että heinäkuu 2019 oli globaalisti todennäköisesti koko mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin. Hetki sitten tämän asian vahvisti NOAA. Myös Nasa ja Japanin ilmatieteen laitos kertovat heinäkuun olleen ennätyslämmin heinäkuu, mutta Japanin ilmatieteen laitoksen tilastoissa se jää jaetulle ykköstilalle heinäkuun 2016 kanssa.

Suurin osa maapallosta oli vuoden 2019 heinäkuussa 1900-luvun heinäkuiden keskiarvoa lämpimämpi. Laajoilla alueilla oli jopa ennätyslämmintä. Maapallon laajin keskimääräistä kylmemmän sään alue sijaitsi Suomen kaakkoispuolella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for July 2019, published online August 2019, retrieved on August 15, 2019.

NOAA:n mukaan vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian viisi globaalisti lämpimintä heinäkuuta ovat olleet viisi viimeisintä heinäkuuta (2015-2019). Kymmenestä lämpimimmästä heinäkuusta yhdeksän on mitattu vuoden 2004 jälkeen. Tämän vuosituhannen ulkopuolelta kymmenen mittaushistorian lämpimimmän heinäkuun joukkoon yltää vain heinäkuu 1998.

Heinäkuu 2019 oli mittaushistorian 43. peräkkäinen heinäkuu ja 415. peräkkäinen kalenterikuukausi, jonka lämpötila ylitti ko. kuukauden 1900-luvun keskiarvon.

Heinäkuu on yleensä vuoden lämpimin kuukausi, kun tarkastellaan koko maapallon lämpötilojen keskiarvoa. Heinäkuu 2019 oli lisäksi ainakin alustavien tietojen mukaan kaikista mittaushistorian heinäkuista lämpimin ja myös kaikista kalenterikuukausista lämpimin. Heinäkuu 2019 oli 0,95 ± 0,17 celsiusastetta 1900-luvun heinäkuiden keskiarvoa lämpimämpi. Niinpä edellisen ennätyslämpimän heinäkuun eli heinäkuun 2016 keskiarvo ylittyi 0,03 asteella. Koko mittaushistorian heinäkuista vain 2019, 2016 ja 2017 ovat NOAA:n mukaan ylittäneet 1900-luvun keskiarvon vähintään 0,90 asteella.

Heinäkuussa 2019 valtiokohtaisia koko mittaushistorian korkeimpia lämpötiloja mitattiin ainakin Belgiassa, Saksassa, Luxemburgissa ja Alankomaissa. Esimerkiksi Alankomaissa mitattiin maksimilämpötilaksi 40,7 astetta, mikä on mittaushistorian ensimmäinen 40 asteen ylitys Alankomaissa. Hongkongissa heinäkuun minimilämpötila oli 27,7 astetta, mikä on siellä heinäkuun minimilämpötilojen uusi ennätys.

Myös katsottaessa pelkkää pohjoista pallonpuoliskoa (1,11 ± 0,19 astetta yli 1900-luvun keskiarvon) tai pelkkää eteläistä pallonpuoliskoa (0,78 ± 0,16 astetta yli keskiarvon), heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimin, jos tarkastellaan sekä maa- että merialueita yhdistettynä.

Kun tutkitaan koko alkuvuotta, vuosi 2019 yltää globaalisti tammi-heinäkuiden lämpötilastossa jaetulle toiselle sijalle yhdessä vuoden 2017 kanssa. Kumpanakin vuonna tammi-heinäkuun jakso oli 0,95 ± 0,17 astetta 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi. Lämpimin tammi-heinäkuu koettiin vuonna 2017, jolloin oli 1,09 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Heinäkuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 heinäkuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien heinäkuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Monthly Anomalies of Global Average Surface Temperature in July (1891 - 2019, preliminary value).

Japanin ilmatieteen laitoksen alustavien tietojen mukaan heinäkuu 2019 oli vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin heinäkuu yhdessä vuoden 2016 heinäkuun kanssa. Maa- ja merialueet yhdistettynä oli 0,43 astetta lämpimämpää kuin vertailukauden 1981-2010 heinäkuiden keskiarvo ja 0,77 astetta lämpimämpää kuin koko 1900-luvun heinäkuiden keskiarvo.

Mittaushistorian viisi lämpimintä heinäkuuta ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina heinäkuut 2019 (+0,43°C yli vertailukauden 1981-2010 keskiarvon), 2016 (+0,43°C), 2017 (+0,41°C), 2015 (+0,38°C) ja 2018 (+0,31°C). Mittaushistorian aikana heinäkuut ovat lämmenneet keskimäärin 0,7 astetta vuosisadassa.

Lue myös tämä

Globaalisti heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin tai ainakin toiseksi lämpimin

Globaalisti heinäkuu oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimin tai ainakin toiseksi lämpimin

Ylemmässä diagrammissa on esitetty vuosien 1880-2019 heinäkuiden globaalien keskilämpötilojen poikkeamat IPCC:n määrittelemän esiteollisen ajan (vuodet 1850-1900) keskilämpötilasta. Vuosien 1880-1978 osalta on käytetty viiden eri lämpötilasarjan mediaaniarvoja ja vuosien 1979-2019 osalta ERA5-analyysiä. Alemmassa diagrammissa on esitetty heinäkuun globaalien keskilämpötilojen poikkeamien vaihtelu eri lämpötilasarjoissa. Diagrammista näkyvät keskilämpötilan suurin arvio, mediaani ja pienin arvio. ERA5-lämpötilasarjan laskelma on merkitty vaakaviivalla (tummin väri). Heinäkuusta 2019 on toistaiseksi käytettävissä vain ERA5-lämpötilasarjan lukema. Credit: Copernicus Climate Change Service. ECMWF.

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tänään julkaisemien tietojen mukaan heinäkuu 2019 oli globaalisti ehkä koko mittaushistorian lämpimin heinäkuu ja samalla mittaushistorian kaikista yksittäisistä kalenterikuukausista lämpimin. Ennätyskuukaudet siis jatkuvat, sillä kesäkuu 2019 oli globaalisti mittaushistorian lämpimin kesäkuu. Kaikki vuoden 2019 kuukaudet ovat olleet neljän mittaushistorian lämpimimmän ko. kuukauden joukossa.

Tätä ennen mittaushistorian kaikkein lämpimin kalenterikuukausi oli heinäkuu 2016, joka seurasi lämmittävää El Niño -ilmiötä. Nyt heinäkuu 2019 oli yhtä lämmin tai mahdollisesti jopa hiukan heinäkuuta 2016 lämpimämpi. Näiden kahden heinäkuun lämpötilaero on hyvin pieni. Merkittävää kuitenkin on se, että juuri päättynyt heinäkuu osoittautui ennätyslämpimäksi, vaikka tällä hetkellä ei vaikuta selkeää El Niño -ilmiötä, joka luontaisesti nostaa maapallon keskilämpötilaa muutamien vuosien välein.

Heinäkuu on yleensäkin globaalisti vuoden lämpimin kuukausi, koska pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikaan täällä olevat suuret maa-alueet lämpenevät voimakkaammin kuin eteläisen pallonpuoliskon merialueet ehtivät viiletä. Niinpä pohjoisen pallonpuoliskon vuodenaikojen vaihtelu vaikuttaa maailmanlaajuisiin keskilämpötiloihin.

Globaali lämpenemistrendi ei rajoitu pelkästään kesä- ja heinäkuihin, vaan vuoden kaikkien kuukausien keskilämpötila on noussut viimeisimpien neljän vuosikymmenen aikana. Lisäksi viimeisimmät neljä kokonaista kalenterivuotta (2015-2018) ovat olleet mittaushistorian neljä lämpimintä vuotta.

Lähiviikkoina myös muut tutkimuslaitokset tulevat julkistamaan omat laskelmansa heinäkuun globaalista keskilämpötilasta.

Suomessa heinäkuun 2019 keskilämpötila oli Ilmatieteen laitoksen mukaan lähes koko maassa pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella, paikoin jopa 2-3 astetta alle keskiarvojen. Heinäkuun lämpötila kuitenkin vaihteli hyvin paljon. Kuukauden alku oli viileä, mutta puolivälin jälkeen heinäkuu muuttui lämpimämmäksi. Viimeisenä viikonloppuna lämpötila nousi jopa poikkeuksellisen korkeaksi ja paikoitellen rikottiin havaintoasemakohtaisia lämpöennätyksiä. Heinäkuun 28. päivänä rikottiin myös Suomen pisimpään toimineen havaintoaseman, Helsingin Kaisaniemen, lämpöennätys. Kaisaniemessä lämpötilaa on mitattu vuodesta 1844 alkaen. Kaisaniemen uusi lämpöennätys (33,2 astetta) ylitti edellisen (vuonna 1945 tehdyn) ennätyksen peräti 1,6 asteella. Helteisen viikonlopun jälkeen sää kuitenkin viileni taas nopeasti. Poikkeuksellisen koleaa oli erityisesti 30. päivänä Itä-Suomessa. Tuolloin Ilomantsin Pötsönvaaran havaintoasemalla päivän ylin lämpötila jäi vain 7,1 asteeseen.

Lue myös nämä

Euroopan mittaushistorian kaikki kymmenen lämpimintä vuotta on koettu 2000-luvulla ja lämpimin kesä vuonna 2018

Uudet tiedot hetki sitten: Jos olet alle 43-vuotias, kaikki elämäsi vuodet ovat olleet globaalisti keskimääräistä lämpimämpiä

Tänään julkaistu tutkimus: Euroopassa 30 viime kesää lämpimimmät yli 2000 vuoteen, Suomessa lämpimämpää keskiajalla

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Suomen digitoidun mittaushistorian kahdeksan lämpimintä päivää ja lämpimin heinäkuu kesällä 2018

Kouvolan keskilämpötila on noussut vuodesta 1959 nykypäivään, vuonna 2018 ennätyslämmin toukokuu

Globaali merijään laajuus on ollut jo 2,5 kuukauden ajan ajankohtaan nähden ennätyspieni yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta

Globaali merijään laajuus vuosina 1978-2019. Credit: Wipneus.

Kun tarkastellaan päiväkohtaista globaalin merijään laajuutta, laajuus on ollut huhtikuun lopulta alkaen satelliittimittaushistorian pienin lukuun ottamatta joitakin kesäkuun loppupuolen vuorokausia. Merijäätä sulattaa ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen. Lisäksi laajuuteen voivat vaikuttaa myös merivirtojen muutokset.

Asiaa tarkasteltaessa on syytä huomata, että laajuus ja pinta-ala ovat eri asia. Pinta-ala tarkoittaa merijään yhteenlaskettua alaa niissä hilaruuduissa (havaintoruuduissa), joissa merijäätä on vähintään 15 %. Laajuus puolestaan on niiden hilaruutujen yhteenlaskettu pinta-ala, joissa merijäätä on vähintään 15 %. Laajuus kuvaa siis sitä, kuinka laajalle alueelle lähes yhtenäinen merijää on levittäytynyt, vaikkei läheskään jokainen kohta olekaan jäässä.

Globaali merijään pinta-ala vuosina 1978-2016. Credit: Wipneus.

Myös merijään pinta-alan vuorokausikohtainen arvo on ollut ennätyspieni useina vuorokausina huhti-heinäkuussa 2019.

Lue myös nämä

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Uusi ennätys: Merijään pinta-ala globaalisti satelliittiajan pienin

Navoilta kuuluu kummia: Arktisella alueella ennätyksellisen vähän yli nelivuotista merijäätä, Antarktiksen lämpöennätysehdokas hylätty

Globaali merijään laajuus nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella