maanantai 14. tammikuuta 2019

Vuonna 2018 meret olivat globaalisti tarkasteltuna ilmeisesti lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa


The Guardian -lehdessä oli torstaina hyvä tiivistelmä uusista meriin liittyvistä ilmastonmuutostutkimuksista. Uuden tutkimuksen mukaan merten lämpeneminen on kiihtynyt. Yksi torstaina Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen kirjoittajista toteaakin The Guardian -lehden haastattelussa, että vuonna 2018 merien lämpötila oli hyvin todennäköisesti mittaushistorian korkein. Aiempia ennätysvuosia olivat 2017 ja 2016. Maa- ja merialueet yhdistettyinä vuosi 2018 oli ilmeisesti mittaushistorian neljänneksi lämpimin.

Lisääntyneiden kasvihuonekaasujen seurauksena maapallolle kertyy yhä enemmän lämpöä, josta noin 93 prosenttia varastoituu meriin. Meret siis vaikuttavat oleellisesti ilmastoon. Itse asiassa meret ovat sitoneet niin paljon lämpöä, että niiden jäähtyminen tavanomaisiin lämpötiloihin veisi vuosikymmeniä jopa siinä epätodennäköisessä tilanteessa, että kasvihuonekaasupäästöt saataisi loppumaan pikaisesti.

Toisen, viime viikolla Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan valtameret ovat sitoneet 150 vuoden aikana tuhat kertaa niin paljon lämpöenergiaa kuin koko ihmiskunta käyttää energiaa vuodessa. The Guardian -lehden tekemän analyysin mukaan tämä tarkoittaa pitkällä aikavälillä (vuodesta 1871 nykypäivään) sitä, että meriin imeytynyt energiamäärä vastaa keskimäärin yhden atomipommin (1,5 kertaa Hiroshiman pommin kokoinen) räjäyttämistä kerran sekunnissa 150 vuoden ajan. Lisääntyneiden kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi merten lämpeneminen on kuitenkin kiihtynyt niin paljon, että 150 vuoden tarkastelujakson lopulla lämpeneminen vastaa jo 3-6 atomipommin energiamäärää sekunnissa. Vaikka The Guardian -lehden tekemän vertauksen asiallisuus voidaankin kyseenalaistaa, vertaus antaa hyvän kuvan lämpenemisen suuruusluokasta.

Pelkästään meriveden lämpölaajenemisen seurauksena valtamerten pinta tulleekin nousemaan tämän vuosisadan loppuun mennessä noin 30 senttimetriä. Lisäksi merten pintaa nostavat sulavat jäätiköt. Meret vaikuttavat myös trooppisiin pyörremyrskyihin, pienempiin myrskyihin ja rankkasateisiin. Trooppiset pyörremyrskyt rantautuvat entistä voimakkaampina ilmastonmuutoksen seurauksena. Merten lämpeneminen voi vaikuttaa myös merivirtoihin arvaamattomalla tavalla.

Lue myös nämä

Vuosi 2018 oli sekä Euroopassa että globaalistikin yksi mittaushistorian lämpimimmistä, vaikka El Niño ei lämmittänyt

Globaali merijään laajuus nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella

Science-lehti eilen: Maapallo lämpenee nopeammin kuin koskaan aiemmin

Onko Golfvirta heikentynyt ja mitä tästä seuraa?

Eikö Tuvalu hukukaan ilmastonmuutoksen seurauksena?

Tieteelliset todisteet Tyynenmeren viiden pikkusaaren hukkumisesta merenpinnan nousun myötä

Uusi tutkimus: Merenpinta nousee tällä vuosisadalla ilman päästörajoituksia 0,5-1,3 metriä ja Pariisin sopimusten toteutuessa 0,2-0,6 metriä

Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Onko Heikin päivänä talvi puolessa, nälkä suolessa?


Tammikuu on talven sydän ja satovuoden keskikohta. Tammikuun alkuosa tammi lieneekin alkuaan tarkoittanut akselia, napaa tai keskipuuta. Lappeella sanottiin ennen, että ”sydänkuu surkein, vaahtokuu vaikein, hankikuu haikein”. Sydänkuu tarkoitti tammikuuta, vaahtokuu helmikuuta ja hankikuu maaliskuuta.

Talven ajateltiin ennen olevan puolivälissä Heikin päivänä (19. tammikuuta). Kesälahtelaisen sanonnan mukaan karhukin toteaa silloin, että ”joko on yö puolessa, nälkä suolessa”. Heikin päivänä siis talven selkä katkeaa.

Tänä talvena kovimmat pakkaset näyttävät vasta alkavan Heikin päivän tienoilla. Suomi sijaitsee niin pohjoisessa, että meillä on - ja tulee aina olemaan - pakkasjaksoja riippumatta siitä, kuinka ilmastonmuutos etenee. Nyt saapuvaa pakkasjaksoa selittää stratosfäärissä joulukuun lopulla tapahtunut äkillinen lämpeneminen. Tällainen tilanne tarkoittaa usein lämpötilan voimakasta kylmenemistä maanpinnalla, koska pohjoisella alueella tapahtuva stratosfäärin äkillinen lämpeneminen hajottaa napapyörteen eli polaaripyörteen, joka eristää kylmän ilman pohjoisnavan ympärille. Esimerkiksi helmikuussa 2018 polaaripyörteen hajoaminen johti kylmään helmi-maaliskuuhun Suomessa. Kouvolassa maaliskuu 2019 oli 2000-luvun neljänneksi kylmin.

Suomen mittaushistorian pakkasennätys -51,5 astetta on mitattu Kittilässä Pokan kylässä 28. tammikuuta 1999. Tuosta ennätyksestä tulee siis kahden viikon kuluttua kuluneeksi 20 vuotta. Meteorologi Pekka Pouta arvioi MTV:n Studio55:n haastattelussa, ettei tätä pakkaslukemaa tulla Suomessa enää koskaan ylittämään: "En usko, että Suomessa enää koskaan mitataan pakkasennätystä. Kovimmat pakkaset on täällä jo koettu. Kylmin aika tulee siirtymään niin pitkälle kohti kevättä, että tuolloin aurinko alkaa jo vaikuttaa ja Jäämeri on tavallista sulempi. Vaikka viime vuosina on ollut kunnon pakkasia, niin ne ovat olleet yllättävän heikkoja siihen nähden, mistä ilma on tullut. Käytännössä on ollut niin äärikylmä säätyyppi kuin voi olla, ja silti ollaan oltu kaukana pakkasennätyksestä."

Lue myös nämä

Kuuden tutkimuslaitoksen ennusteet: Talven 2018-2019 sää Suomessa

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Vuorokauden lumisade-ennätys

Jääkylmät faktat lämpenevästä pohjoisnavasta, katoavasta merijäästä ja Suomen pakkasista

Maapallon uusi kaikkien aikojen kylmyysennätys, -93,2 astetta?

Lämmin arktinen alue, kylmät mantereet: Lämpöennätys pohjoisnavan ympärillä, poikkeuksellisen kylmää Euroopassa

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Vuosi 2018 oli sekä Euroopassa että globaalistikin yksi mittaushistorian lämpimimmistä, vaikka El Niño ei lämmittänyt

Lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (ylempi kuva) ja Euroopassa (alempi kuva) verrattuna ajanjaksoon 1981-2010. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Tiedot perustuvat kuukausikeskiarvoihin tammikuun 1979 alusta joulukuun 2018 loppuun (diagrammissa liukuvat keskiarvot laskettuina kullekin kuukaudelle 12 edellisen kuukauden ajalta). Mustat pylväät edustavat kalenterivuosien 1979-2018 keskiarvoja. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Alkuperäisdatan lähde ERA-InterimCredit: Copernicus Climate Change Service / ECMWF.

Eurooppalaisen analyysin (Copernicus Climate Change Service, ECMWF) mukaan kalenterivuosi 2018 oli globaalisti noin 0,43 astetta vertailuajanjaksoa (1981-2010) lämpimämpi. Täten vuosi 2018 oli mittaushistorian kolmanneksi tai neljänneksi lämpimin vuosi.

Maailmanlaajuisesti lämpimin kalenterivuosi on ollut 2016 (+0,62 astetta vertailukauteen verrattuna) ja toiseksi lämpimin 2017 (+0,53 astetta). Kolmanneksi sijoittuu kalenterivuosi 2015 (+0,43 astetta), mutta sen ero vuoteen 2018 verrattuna on mitättömän pieni. Siten vuodet 2015 ja 2018 ovat käytännössä jaetulla kolmannella sijalla.

Kaikkein lämpimin 12 kuukauden jakso (muistakin kuin kalenterivuosista) on ollut jakso lokakuun 2015 alusta syyskuun 2016 loppuun. Se oli 0,64 astetta vertailukautta 1981-2010 lämpimämpi ja lähes 1,3 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Useimmat vuoden 2018 kuukaudet olivat 1,0-1,1 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä.

Yksittäisiä ennätyslämpimiä vuosia tärkeämpää on pitkäaikainen lämpenemistrendi. Globaali lämpeneminen on selvästi havaittavissa 1970-luvulta lähtien. Vuoden 2001 jälkeen on ollut jatkuvasti vertailukautta lämpimämpää.

Euroopassa vuosi 2018 oli noin 1,2 astetta vertailukautta (1981-2010) lämpimämpi ja siten mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vuosi. Vuoden 2018 keskilämpötila jäi alle 0,1 asteen päähän mittaushistorian lämpimimpien vuosien (2014 ja 2015) keskiarvosta. Lämpimin 12 kuukauden jakso on ollut heinäkuun 2006 alusta kesäkuun 2007 loppuun, jolloin oli 1,5 astetta vertailukautta lämpimämpää.

Lue myös nämä

Vuoden 2018 sääkatsaus: Tammi-marraskuun jakso Euroopassa mittaushistorian lämpimin, Suomessa ennätyslämpimät toukokuu ja heinäkuu

Alle 42-vuotias ihminen ei ole NOAA:n mukaan kokenut yhtään globaaleilta lämpötiloiltaan tavanomaista vuotta, vaan koko elämän ajan on ollut tavanomaista lämpimämpää

TOP 10: Koko mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimimmät vuodet

maanantai 7. tammikuuta 2019

Kouvolan Arboretum Mustila valittiin vuoden retkipaikaksi

Retkipaikka.fi-sivustolla järjestettiin valtakunnallinen äänestys vuoden retkipaikasta. Tulokset julkistettiin eilen. Ykköseksi nousi Kouvolassa sijaitseva Arboretum Mustila.

Arboretum Mustila on Suomen suurin (120 hehtaaria, 100 havupuulajia, 200 lehtipuulajia) ja vanhin (ensimmäiset istutukset vuonna 1902) puulajipuisto. Mustila on merkittävä myös koko Pohjois-Euroopan mittakaavassa.

Erityisen kuuluisa Mustila on alppiruusuistaan (Rhododendron), joita alueella kasvaa tuhansia pensaita. Niiden kukinta alkaa toukokuussa ja on parhaimmillaan kesäkuun alkupuolella tai puolivälissä. Silloin Mustila on erityisen komeasti loistava näky. Viimeiset yksilöt kukkivat vielä heinäkuussa. Seuraavat kuvat olen ottanut Mustilassa heinäkuussa 2017.






Kesän 2019 asuntomessut järjestetään Kouvolan Korialla. Arboretum Mustila onkin hieno vierailukohde myös asuntomessujen kävijöille. Lisäksi Kouvolassa on monia muitakin luontokohteita, joihin kannattaa tutustua. Tässä joitakin esimerkkejä:

Repoveden kansallispuisto

Niivermäen luontopolku

Myllypuron luontopolku

Alakylän luontopolku

Maailmanperintökohde Verla

Rautakorven hyppyrimäki

Retkipaikka.fi-sivuston äänestyksessä toiseksi parhaaksi retkipaikaksi nousi Lemmenjoen kansallispuisto. Itse olin vaeltamassa siellä viime kesänä. Mustila ja Lemmenjoki ovat täysin erityyppisiä kohteita. Mustila sopii lyhyeen tunnin tai parin vierailuun ja tunnelmalliseen kahvitteluun. Sen sijaan Lemmenjoella riittää nähtävää ja koettavaa useammaksikin viikoksi. Blogikirjoitukseni Lemmenjoelta voit katsoa tästä linkistä.

Lue myös nämä

Arkkitehtuuria ja euroviisukulttuuria Herbalistinkin suosittelemasta luontokaupunki Kouvolasta

Hyvää Kouvolan ja koko Suomen satavuotisjuhlavuotta! Tiesitkö nämä faktat kauniista Kouvolasta?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kuvia aamun työmatkapyöräilyn varrelta

Parhaat ja huonoimmat kadunnimet: Kurvinpussi, Vuorimunkintie, Ritarinkierros vai Sotatie?

torstai 27. joulukuuta 2018

Miten taidemaalari van Gogh liittyy ilotulitteiden myrkkyihin?


Ilotulitteiden sisältämä musta ruuti on seos, jossa on rikkiä, hiiltä ja kaliumnitraattia eli salpietaria. Ruudin haju tulee rikkidioksidista.

Ilotulitteiden värit syntyvät eri metallien tai useimmiten niiden suolojen palamisesta:
-keltainen tai kulta: hiili, rauta, kalsium, natrium + alumiini,
-oranssi: natrium, kalsium,
-punainen: strontium, litium,
-sininen: kupari,
-sinipunainen tai violetti: cesium, kalium, rubidium, strontium + kupari,
-valkoinen tai hopea: titaani, alumiini, beryllium, magnesium ja
-vihreä: barium.


Keltaista väriä antava lyijykromaatti on mutageeninen ja karsinogeeninen aine, joka rikastuu ravintoketjussa. Hengitettynä se aiheuttaa huonovointisuutta ja hengenahdistusta, sisäisesti käytettynä aivovaurioita, keskenmenoja ja halvauksia. Intiassa kromikeltaista on lisätty kurkumaan antamaan sille voimakkaampaa väriä sekä lisäämään painoa, jolloin mausteesta saa korkeamman hinnan.

Lyijykromaattia on hyödynnetty myös maalaustaiteessa. Esimerkiksi elämänsä aikana ilmeisesti vain yhden teoksen kaupaksi saanut Vincent van Gogh (1853-1890) käytti maalauksissaan voimakkaan keltaisia väriaineita, nimittäin lyijykromaattia (ns. pariisinkeltainen, kromikeltainen) ja kadmiumsulfidia (ns. kadmiumkeltainen). Erityisesti auringonkukkatauluissa lyijykromaatti oli tärkeä. Väri kuitenkin tummuu ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta. Näiden myrkyllisten aineiden on arveltu olleen mahdollisena osasyynä hänen mielisairauteensa, jonka seurauksena hän leikkasi vasemman korvalehtensä tai ainakin suuren osan siitä irti ja lahjoitti sen kangaspalaan käärittynä rakastetulleen. Tosin legendan toisen version mukaan hän ei itse leikannut korvaa irti, vaan se olisi repeytynyt tappelun tuoksinassa.

Lähteitä ja lisätietoja

Tiedetuubin kemiallinen joulukalenteri

Coloria.net: Kromikeltainen, Kromisitruuna, Pariisinkeltainen, Leipziginkeltainen

Teija Aaltonen: Kaikki on myrkyllistä, Tekniikan Maailma 21/2016, 16.11.2016

Sisältävätkö loppuvuoden juhlissa käytetyt piparkakut, suklaa, uudenvuodentina ja ilotulitteet myrkkyjä?