Kirjailija Tiina Raevaara vieraili Kouvolan Yhteislyseossa

Kirjailija ja filosofian tohtori Tiina Raevaara vieraili 16. marraskuuta 2015 Kouvolan Yhteislyseossa biologian valinnaisella ympäristöekologian kurssilla. Tilaisuudessa oli mukana myös kirjallisuusdiplomin suorittajia. Raevaara puhui koiran evoluutiosta, tieteen merkityksestä jokapäiväisessä elämässä ja virikkeen antajana taiteessa sekä pseudotieteellisyyden vaaroista.

Kirjailija Tiina Raevaara Kouvolan Yhteislyseon auditoriossa. Kuva: Jari Kolehmainen.

Tiina Raevaara on koulutukseltaan genetiikkaan erikoistunut biologi, jonka väitöskirja vuodelta 2005 käsittelee syövän genetiikkaa. Sen jälkeen Raevaara on tehnyt paljon työtä koiran geenitutkimuksen parissa ja etsinyt yhteyksiä koiralla sekä ihmisellä esiintyvien geenien ja sairauksien väliltä.

Julkisuudessa Raevaara on tunnettu erityisesti kaunokirjallisista teoksistaan Eräänä päivänä tyhjä taivas, Hukkajoki, En tunne sinua vierelläni, Laukaisu ja Yö ei saa tulla sekä koiran evoluutiota käsittelevästä tietokirjastaan Koiraksi ihmiselle, jota muutamat kurssilaisemme juuri lukevat. Keräämme kurssilaistemme kirjoittamia kirja-arvosteluja erilliselle wiki-sivulle.

Parhaillaan Raevaaralla on työn alla todennäköisesti maaliskuussa 2016 julkaistava Yö ei saa tulla -romaanin jatko-osa Korppinaiset sekä televisiossa esitettävään lähitulevaisuuden sairaalasarjaan pohjautuva romaani Ihon alla. Tekeillä on myös kirjoittamisen opas siitä, kuinka tieteestä voisi kertoa yleistajuisesti.

Pitkiin juttuihin ("hitaaseen journalismiin") erikoistuneeseen Long Play -verkkojulkaisuun Raevaara on kirjoittanut Marsiin muuttamisesta ja sen seurauksena mahdollisesta syntyvästä Homo extraterrestrialis -ihmislajista kertovan tekstin Jesus, tulevaisuudesta. Lisäksi Raevaara on kirjoittanut tai kirjoittaa tiedeartikkeleita Helsingin Sanomiin ja Tiede-lehteen sekä tiedekannanottoja Suomen Kuvalehden Tarinoita tieteestä -blogiinsa ja Twitteriin, jonka kautta pääsee lukemaan myös blogissa maksumuurin takana olevia kirjoituksia.

Tiede tarjoaa kiinnostavia elämyksiä ja virikkeitä sekä taiteeseen että jokapäiväiseen elämään

Tieteestä saa mielenkiintoisia tarinoita sekä kauno- että tietokirjallisuuteen. Ajatelkaa vaikkapa sudenkorentoa, jonka toukkavaihe vesistön pohjassa voi kestää useita vuosia, mutta jonka kukoistus aikuisena korentona päättyy yhden kesän jälkeen! Kuva: Jari Kolehmainen.

Blogissa on mahdollista sanoa, ottaa kantaa ja vaikuttaa - tai ainakin ajatella vaikuttavansa -asioihin. Blogi on kirjailijalle mielenkiintoinen paikka myös siksi, että siellä kirjoituksista saa heti palautetta, kun taas kirjoista palaute voi tulla kuukausia tai vuosia myöhemmin. Lisäksi blogi on hyvä paikka testata sitä, mikä ihmisiä kiinnostaa. Bloggaamisen periaatteistaan Raevaara kertoo tarkemmin tästä linkistä löytyvässä kirjoituksessaan.

Vierailuluennossaan Raevaara kannusti tieteen ja taiteen yhdistämiseen, mikä on hyvin kiinnostavaa. Taiteilijan on hyvä ammentaa tieteestä. Tämä auttaa myös erottumaan joukosta. Tiede tarjoaa hyvää sisältöä kaikille ihmisille. Tiede käsittelee elämän ja kuoleman kysymyksiä, mutta se on myös jännittävää ja täynnä huumoria. Tieteestä saa mielenkiintoisia tarinoita sekä kauno- että tietokirjallisuuteen. Ajatelkaa vaikkapa sudenkorentoa, jonka toukkavaihe vesistön pohjassa voi kestää useita vuosia, mutta jonka kukoistus aikuisena korentona päättyy yhden kesän jälkeen. Tai ajatelkaa vuodelle 2017 suunniteltua ihmisen pään siirtämistä kehosta toiseen!

Raevaara muistutti myös siitä, että tiedettä ymmärtäville toimittajille on paljon kysyntää. Hän arvosteli kovin sanoin (hieman samoin kuin Julkisen sanan neuvoston uusi puheenjohtaja Elina Grundström) huonoa tiede- ja terveysjournalismia, kohuotsikoita, tieteen brändin alle levitettyä pseudotiedettä ja suoranaisen huuhaan ylläpitoa, mistä hän mainitsi esimerkkeinä horoskooppipalstat ja ennustajachatit. Pseudotieteellisyydestä Raevaara nosti esiin rokotteisiin liittyvät valheet, sähköallergian, homeopatian, enkeleihin uskomisen, uskonnollisen terveyshuuhaan ja tieteellisiltä kuulostavat, silkkaa huuhaata olevat terveydenhoitovälineet.

Hyvin näkyvästi Raevaara toi esille sen, että tieteellä voi hallita maailmaa. Vähintäänkin yhtä selvästi hän tähdensi sitä, että tiede on tiedonhankintajärjestelmä, ei mikään lopullinen totuus. Tiede on itseään täydentävää ja korjaavaa. Yksittäinen tutkimus voi tuoda jotakin uutta, mutta yksittäinen tutkimus on aina vain yksittäinen tutkimus. Kokonaisuus on se, mikä ratkaisee, eikä yksittäisestä tutkimuksesta pitäisikään vielä vetää kohuotsikoita ja rajuja johtopäätöksiä.

Tämä kokonaisuus muodostuu hyvin eri tasoilla liikkuvista tutkimuksista. Esimerkiksi modernin genetiikan ja evoluutiobiologian pohjalla ovat Gregor Mendelin herneillä tekemät risteytyskokeet ja Charles Darwinin lajien syntyteorioita käsitelleet populaatiotutkimukset.

Koira - ihmislajin ensimmäinen kotieläin ja maailman haudatuin eläin

Koira on osa ihmisen jokapäiväistä arkea. Kuva: Jorma Poutanen, Museoviraston kuvakokoelmat, Vuodet 1970-1979, Flickr, julkaistu Creative Commons -lisenssillä CC BY-NC-SA 2.0.

Raevaaran omana mielenkiinnon kohteena on ollut erityisesti koira, tarkemmin sanottuna koiran genetiikka ja evoluutio, joista hän kertoikin vierailuesitelmässään hyvin laajasti. Koira on ensimmäinen ihmisen kesyttämä eläin, maailman haudatuin eläin ja myös kesyeläimistä ainoa, joka levisi ympäri maailmaa ennen eurooppalaisten 1400-luvulla alkaneita suuria maailmanmatkoja.

Vai oliko sittenkään niin, että ihminen tietoisesti kesytti suden koiraksi? Entäpä jos susi kesytti itse itsensä seuraillessaan ihmisten metsästysretkiä ja herkutellessaan metsästystähteillä? Eniten ihmistä pelkääville susille jäi vähiten syötävää. Oliko kanssakäyminen siis lähtöisin sudesta?

Raevaara puhuukin mieluummin domestikaatiosta kuin kesyttämisestä. Kesyttäminen voi koskea vain yhtä yksilöä, mutta domestikaatiossa kokonainen populaatio muuttuu ja kehittyy lopulta jopa uudeksi lajiksi. Toki ihminen puolestaan jo Magdalenen kulttuurissa 12 000 - 9 000 vuotta sitten oppi hyödyntämään koiria esimerkiksi hevosten metsästyksen apuna.

Nykykäsityksen mukaan harmaasusi on koiran ainoa esi-isä. Ehkä vanhin jäänne koirasta on Belgiassa sijaitsevasta Goyet'n luolasta löytynyt kallo, jonka iäksi on määritetty 31 700 vuotta. Tuo "alkukoira" on todennäköisesti muistuttanut huskya.

Koiran alkukoti lienee Lähi-idässä, sillä koirat muistuttavat perimältään eniten Lähi-idässä eläviä susia. Siellä koirakanta alkoi runsastua 12 000 vuotta sitten, ja nykyiset koirarodut lienevätkin Lähi-idästä tulleiden koirien jälkeläisiä. Toki sekin on mahdollista, että susi olisi voinut muuttua koiraksi useita eri kertoja eri puolilla maailmaa hyötyessään ihmisen elintavoista. Kirjassaan Koiraksi ihmiselle Raevaara toteaakin näin: "Ehkä koiria voisi syntyä susista vieläkin, jos antaisimme siihen mahdollisuuden."

Vanhaa alkuperää olevia rotuja edustavat esimerkiksi afrikkalainen basenji, vinttikoira (saluki) ja japanilaiset pystykorvat. Vaikkapa mäyräkoiralle tyypillinen lyhytjalkaisuus on vain yhden geenin muunnos ja jo vanha ominaisuus. Systemaattinen koirien jalostaminen alkoi 1800-luvun viktoriaanisessa Englannissa. Aikakaudelle oli muutenkin tyypillistä luonnon hallitseminen ja ohjailu. Silloin jalostettiin myös paljon erilaisia ruusu- ja tulppaanilajikkeita puutarhoihin. Silloin pidettiin kukka- ja koiranäyttelyitä tai saalistus- ja linnustuskokeita.

Lukuisten hyvin erilaisten koirarotujen jalostamismahdollisuus perustuu pitkälti siihen, että esi-isänä toiminut harmaasusi on luonnonvaraisista koiraeläimistä kaikkein muuntelevin. Muuntelevia ominaisuuksia ovat esimerkiksi koko, väritys, turkki, lauman rakenne, ruokavalio ja saalistuskäyttäytyminen. Koiran jalostus on johtanut paljolti samoihin lopputuloksiin kuin monien muidenkin kotieläinten jalostus eli värityksen laikukkuuden lisääntymiseen, lyhytkuonoisuuteen ja hampaiden pienentymiseen, vaikka valinnassa on kiinnitetty huomiota lähinnä lauhkeuteen.

Koiran oma erityisominaisuus on eleiden ja niiden variaatioiden erityisen hyvä huomaaminen. Se pystyy tunnistamaan esimerkiksi ihmisen näyttämät osoituseleet paremmin kuin susi, kissa tai lähin sukulaislajimme simpanssi. Tämä ja monet muut seikat ovat johtaneet koiran ja ihmisen läheiseen yhteiseloon. Koiria ja ihmisiä on jopa haudattu samoihin hautoihin, mistä meitä lähin esimerkki löytyy Ruotsin Skateholmista.

Tiede kuuluu päivittäisten keskustelujen aiheeksi

Tiina Raevaaran keskeisenä ajatuksena näyttää olevan tieteen paikan puolustaminen osana jokapäiväistä elämää ja jokapäiväisiä keskusteluja. Hän kavahtaa tieteen eriytymistä muusta yhteiskunnasta. Tieteellistä tietoa on levitettävä suomen kielellä, ja tieteen keinoin on mahdollista ottaa kantaa kulloinkin yhteiskuntaa puhuttaviin teemoihin. Raevaaran suosituimmat blogipostaukset liittyvätkin nimenomaan myös iltapäivälehtien kohuotsikoissa esiintyneiden aiheiden tieteellisempään käsittelyyn ja tieteelliseen pohdintaan. Yksittäisen tutkimuksen tulos on osattava suhteuttaa muuhun tieteelliseen tietoon, jotta asiasta muodostuu oikea kuva.

Lue myös nämä tekstit aiemmista kirjailijavierailijoistamme

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

Risto Isomäki kertoi Kouvolan Lyseon lukiossa tulevista kirjoistaan ja ilmastonmuutoksen estämisestä

Uutuuskirja tuotantoeläinten pahoinvoinnista hätkähdyttää realistisuudellaan

Pasi Toiviainen: "Asettukaa hyvisten puolelle ja hankkikaa mielekäs elämä!"

Juha "Norppa" Taskinen vieraili Kouvolan Lyseossa

Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"