perjantai 10. helmikuuta 2012

Risto Isomäki kertoi Kouvolan Lyseon lukiossa tulevista kirjoistaan ja ilmastonmuutoksen estämisestä

Risto Isomäki Kouvolan Lyseon lukiossa 9.2.2012

Kirjailija ja tiedetoimittaja Risto Isomäki vieraili Kouvolan Lyseon lukiossa torstaina 9. helmikuuta 2012. Auditoriossa häntä oli kuuntelemassa noin sata Kouvolan Lyseon lukion ja Kouvolan iltalukion (myös amis- ja kauppislukion) opiskelijaa ja opettajaa.

Risto Isomäen henkilökohtainen herääminen ympäristöasioihin

Risto Isomäki kiinnostui luonnosta jo lapsena. Hieman yli kymmenvuotiaana häntä huoletti mummolan lähiharjun tuhoaminen ja hän kirjoittikin asiasta kirjeen ympäristöviranomaisille. Kaikesta huolimatta harju kuitenkin tuhottiin.

Ilmastonmuutoksesta Isomäki kirjoitti ensimmäistä kertaa ollessaan toimitusharjoittelija Etelä-Suomen Sanomissa. Tämän jälkeen hän keskittyi kehitysyhteistyöprojekteihin Afrikassa ja Intiassa. Opiskeluaikanaan 1980-luvulla Isomäki pitikin nälänhätää ja köyhyyttä maapallon vakavimpina ongelmina.

Varsinainen herätys ilmastonmuutosasioihin tapahtui vuonna 1984, kun Isomäki matkusti Bangladeshissa jokilaivalla Brahmaputran suistoalueella. Siellä Isomäki huomasi, kuinka suuria kyliä oli rakennettu vain hiukan merenpinnan tason yläpuolelle. Hän oivalsi, että ilmastonmuutoksesta aiheutuva merenpinnan nousu olisi hyvin kohtalokas. Ilmastonmuutos iskeekin pahimmin juuri köyhiin ihmisiin.

Ilmastonmuutoksen vakavuus kävi Isomäelle erityisen selväksi vuodesta 2003 alkaneiden tapahtumien seurauksena. Vuosina 2003-2004 Grönlanti ja Länsi-Antarktis alkoivat sulaa. Vuonna 2005 Länsi-Siperian ikirouta-alue alkoi sulaa. Vuonna 2006 Itä-Antarktis alkoi sulaa. Vuonna 2008 Siperian pohjoispuolella oleva mannerjalustan ikirouta ja sitä myötä metaaniklatraatit alkoivat sulaa. Alueelle ilmestyi kymmenien metrien kokoisia purkauksia. Vuonna 2011 havaittiin jo jopa yli kilometrin kokoisia purkauksia.

Isomäki on optimistinen ratkaisukeinojen keksijä

Isomäki on kuitenkin kaiken pessimistisen tiedon keskellä optimistinen. Hänen mukaansa toivo ei ole mennyttä, mutta pelkkä päästöjen vähentäminen ei riitä. Lisäkeinoina tarvitaan hiilidioksidin poistamista ilmasta ja Jäämeren keinotekoista viilentämistä, jotta metaanipurkaukset saadaan loppumaan.

Laptevinmeren pohjavesi on lämmennyt kolme astetta. Isomäen mielestä venäläisten pitäisi alkusyksyisin leikata rantajää irti rannasta jäänmurtajilla. Näin jääpeite pääsisi ajelehtimaan kauemmaksi merelle ja lämpö pääsisi karkaamaan jäättömästä merestä.

Ilmaston lämpenemistä aiheuttava ongelma on myös se, että merien yllä on vain vähän pilviä, eivätkä ne ole kovin valkoisia. Laivaliikenteellä voi kuitenkin olla ilmastoa viilentävä vaikutus, koska laivojen rikkipäästöt toimivat tiivistymishiukkasina, joiden ympärille pilvet alkavat muodostua. Siksi uudet sopimukset laivojen rikkipäästöjen vähentämiseksi voivatkin olla ilmaston kannalta haitallisia. Isomäen mielestä laivojen rikkipäästöt pitäisi sallia syrjäisillä merialueilla. (Lisää asiaa Ilmastotiedossa.)

Nasan mukaan vuonna 2005 maapallo lämpeni 0,85 wattia per neliömetri ja tällä hetkellä enää 0,5 wattia per neliömetri. Isomäen mukaan lämpenemistä ovat hidastaneet Kiinan ja Intian lisääntyneet rikkipäästöt sekä kasvaneen laivaliikenteen vaikutus. Laivaliikenne lisääntyy vuosittain parilla prosentilla, ja kaikkiaan laivaliikenteen viilentäväksi vaikutukseksi on arvioitu noin 0,6 wattia per neliömetri.

Isomäen mukaan merien raudanpuutosalueille pitäisi myös kylvää rautapölyä. Keväinen planktonkukinta kuluttaa raudan lähes loppuun, jolloin kesällä planktonia on enää vähän. Kuitenkin plankton tuottaisi luonnollisesti dimetyylisulfidia, viilentävää rikkiyhdistettä.

Isomäki kuitenkin huomauttaa, että rikin lisäämisen ohella tarvitaan ehdottomasti tekoja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Muuten olemme vaarallisella tiellä. Kolmasosa ilmaan päästetystä hiilidioksidista sitoutuu lopulta hiilihappona mereen, jolloin meret happamoituvat. Merien happamoituminen onkin yksi ilmastonmuutoksen vakavimmista seurauksista. Pahimmin happamoituneilla merialueilla kalkkikuoristen eliöiden kuoret alkavat liueta 2050-2060 -luvuilla. Tilanne vain pahenee seuraavina vuosikymmeninä. (Lisää asiaa Ilmastotiedossa.)

Helpoiksi hiilidioksidin poistokeinoiksi Isomäki ehdottaa suurten, vanhojen puiden kasvattamista, metsiä, soiden paksuja turvekerroksia ja jätevesien puhdistamista yksisoluisilla levillä. Lisäksi laidunmaiden maaperästä pitäisi huolehtia siten, että näistä nykyisistä hiilidioksidin päästölähteistä tulisi hiilinieluja. Suomessa hiiltä olisi helppo varastoida pitkiksi ajoiksi esimerkiksi antamalla metsäpuiden kasvaa jopa parisataavuotiaiksi. Hyvänä esimerkkinä Isomäki mainitsi Kouvolan Elimäellä sijaitsevan Mustilan arboretumin vanhat douglaskuuset.

Mitä jokainen kansalainen voi tehdä?

Isomäen mielestä jokainen kansalainen voi omillakin valinnoillaan vaikuttaa ilmastonmuutoksen estämiseen. Keskeisenä asiana Isomäki näkee liharavinnon vähentämisen ja ainakin osittaisen siirtymisen kasvisruokavalioon. Isomäki arvioi liharuoan tuotannon aiheuttavan kasvihuonepäästöjä jopa enemmän kuin virallisesti on arvioitu. Laskelmissa ei nimittäin ole otettu huomioon laidunmaiden päästöjä. Lisäksi karjanlannan typestä saattaa uusien tutkimusten mukaan vapautua jopa kaksi tai kolme kertaa aiempaa arvioitua enemmän typpioksiduulia eli dityppioksia, ns. ilokaasua, joka on voimakas kasvihuonekaasu.

Isomäki kiinnittäisi huomiota myös asuntojen suunnitteluun ja lämmitykseen. Talot pitäisi rakentaa siten, että osan huoneista voisi jättää talvella tarvittaessa lämmittämättä esimerkiksi matkojen aikana. Tällöin näissä huoneissa ei saisi olla esimerkiksi vesiputkia, joita ei pystytä tyhjentämään. Lisäksi Isomäki korostaa asuntojen kunnollista eristämistä. Tähän on nykyään saatavilla uusia, entistä tehokkaampia eristeitä, joista Isomäki mainitsi esimerkkinä aerogeelit ja tyhjiöeristeet.

Autoilussa pitäisi kiinnittää huomiota sekä auton valintaan että turhan autoilun välttämiseen. Lentoliikenteen kokonaispäästöt kaikkia maapallon kasvihuonekaasupäästöjä ajatellen ovat pienet, mutta yksilön päästöjä laskettaessa niiden osuus on erityisen merkittävä. Siksi turhaa lentämistä olisi syytä välttää. Aiemmin Isomäki on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että erityisesti yölentoja pitäisi vähentää. Yöaikaan lentokoneiden aiheuttamilla tiivistymisjuovilla nimittäin on merkittävä lämmittävä vaikutus.

Yleisöä hieman huvitti Isomäen ohje saksalaisten aurinkopaneelien suosimisesta. Tätä Isomäki kuitenkin perusteli sillä, että Saksa on ollut aurinkopaneelien edelläkävijä. Siellä tähän teollisuuden alaan on investoitu paljon, ja pitkien tuotantosarjojen ansiosta hintataso onkin saatu merkittävästi aiempaa alemmaksi. Siksi Isomäen mukaan nimenomaan saksalaisten aurinkopaneelien suosiminen kannattaa, koska se vaikuttaa merkittävästi hintojen laskuun. Aurinkosähköstä on tulossa fossiilisilla polttoaineilla tuotettua sähköä edullisempaa.

Isomäen julkaistut kirjat

Isomäki on kirjoittanut seitsemän romaania, lukuisia tietokirjoja ja yhden novellikokoelman. Hänen tunnetuin kirjansa on ekologinen jännitysromaani Sarasvatin hiekkaa, jossa teemana on lähitulevaisuudessa tapahtuva jäätiköiden sulaminen ja sitä seuraava megatsunami. Kirjan aihio syntyi keväällä 2001, kun Isomäki matkusti Intiaan. Intialaiset meriarkeologit kertoivat löytäneensä kaikuluotainkuvista merenalaisen kaupungin, kuin Atlantiksen. Seuraavana vuonna australialaiset geologit löysivät merenpohjasta jälkiä valtavista tsunamiaalloista.

Litium 6 -romaaniin syntyi idea, kun Isomäki kuuli japanilaisten suunnitelmista rakentaa kerrostalojen kellareihin pieniä ydinvoimaloita. Fukushiman tapahtumien jälkeen tätä ei varmaankaan kuitenkaan ikinä toteuteta.

Jumalan pikkusormi on utopia uusiutuvan energian varaan rakentuvasta maailmasta.

Uusimman kirjanCon rit teemana on kryptoeläintiede eli kryptozoologia. Tämä ”tieteenala” tutkii sellaisia eläimiä, joiden olemassaolosta ei ole varmuutta. Tällaiset kryptidit voivat Isomäen mukaan olla joko taruolentoja, sukupuuttoon kuolleita lajeja tai tieteelle vielä tuntemattomia elossa olevia lajeja, jotka joko ovat hyvin harvinaisia (populaatioidensa viimeisiä, sukupuuttoon kuolevia yksilöitä) tai erityisen piilottelevia. Voi siis olla olemassa lajeja, jotka uhataan menettää edes tietämättä niiden olemassaolosta.

”Con rit” -kirjan idea syntyi, kun Isomäki huomasi, että muinaisten meksikolaisten kansojen pääjumalana ollut suuri, töyhtöpäinen käärme muistuttaa hyvin paljon kiinalaisten ja intialaisten merilohikäärmettä. Meksikossa meren rannoilla eläneet kansat pitivät töyhtöpäistä käärmettä todellisena olentona, mantereen keskellä eläneet kansat taruolentona. Voisiko siis olla niin, että kyseessä onkin ollut todellinen meressä elänyt eliö? Isomäki ei ole tästä varma, mutta lukuisat vanhat silminnäkijähavainnot viittaavat tähän suuntaan. Havainnot päättyvät yleensä mainintaan, että olentoa ammuttiin päähän.

Isomäeltä tulossa olevat romaanit

Isomäellä on aina samanaikaisesti tekeillä useita romaaneja eri kehittelyvaiheissa. Niin on myös tällä hetkellä. Tämä on Isomäen mukaan paras työskentelytapa, koska näin voi tehdä limittäin taustatyötä useaan eri kirjaan. Ilman tällaista työskentelytapaa kirjojen ilmestymisväli voisi olla 15 vuotta. Isomäki pitää 2-3 viikon kirjoittamisjaksoja, jolloin hän keskittyy vain kirjoittamiseen. Muina aikoina hän kiertää esiintymässä, antaa haastatteluja jne.

Aktiivisimmassa työstövaiheessa Isomäellä on tällä hetkellä kaksi romaania. Toinen näistä keskittyy Mustanmeren ekologiaan ja indoeurooppalaisten kielten nopean synnyn arvoitukseen. Kantakieli lienee kehittynyt aroalueella Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjoispuolella. Metsäalueella sen sijaan syntyi uralilainen kantakieli. Hevosten kotouttaminen ja villaa tuottavien lampaiden syntyminen tapahtuivat uralilaisten kielten puolella.

Toinen, jo pidemmällä oleva käsikirjoitus on eräänlainen ”Sarasvatin hiekan” jatko-osa. Isomäen mielestä Milankovicin syklit eli maapallon akselikallistuman, akselisuunnan ja radan muutokset selittävät hyvin eteläisen pallonpuoliskon jääkaudet eli eteläisellä pallonpuoliskolla tapahtuneet jäätiköiden kasvut ja kutistumiset. Pohjoisella pallonpuoliskolla ongelmana kuitenkin ovat Dansgaard-Oeschgerin tapaukset, jotka näyttävät lämpötilan muuttuneen muutamassa kymmenessä vuodessa jopa 9-16 astetta. Tällaisista tapahtumista on saatu viitteitä Grönlannin mannerjäätikön jääkairausnäytteistä, vuoristojäätiköistä ja järvien pohjasedimenteistä.

Isomäen mukaan tällaiset nopeat ilmastonmuutokset saattavat selittää perinteistä teoriaa paremmin myös Salpausselkien synnyn. Isomäen mukaan vanhassa selityksessä on kaksi oleellista heikkoutta. Jos Salpausselät ovat syntyneet jääkauden päättymisvaiheessa kahden noin 200 vuotta kestäneen viileämmän jakson aikana, miksi näin lyhyen muodostumisvaiheen seurauksena Salpausselissä on kuitenkin jopa puolet Suomen sorasta ja hiekasta? Entä miksei Grönlannissa, jossa mannerjään reuna on pysynyt paikallaan satoja tai tuhansia vuosia, ole syntynyt Salpausselkien kaltaisia muodostelmia? Olisiko siis sittenkin niin, että Salpausselät ovatkin syntyneet mannerjäätikön sulamisen äärimmäisen huipun aikana?

Kun kelluva merijää sulaa, se ei enää heijasta lämpösäteilyä pois, vaan lämpö imeytyy mereen. Näin lämpeneminen kiihtyy. Tämä voi puolestaan lisätä jäävuorten purkautumista Atlantille. Tätä nopeaa lämpenemistä voi kuitenkin Isomäen mukaan seurata nopea viileneminen. Kun jäävuori sulaessaan pirstoutuu pieniksi kappaleiksi, se peittää alleen valtavan laajat merialueet, jolloin lämpösäteilyä alkaa taas nopeasti heijastua pois. Näin tapahtuu äkillinen viileneminen.

Miksei viileneminen sitten pysäytä mannerjäätiköiden sulamista? Syynä voi Isomäen mielestä olla se, että jään alta on tullut esiin paljon levää ja pölyä. Tämä jään tummeneminen lisää sulamista, vaikka ympäröivät alueet viilenevät.

Mielenkiintoisia pohdintoja! Odotan innolla Risto Isomäen seuraavia kirjoja ja suosittelen hänen teoksiaan kaikille. Kannattaa kuitenkin muistaa, että romaaneissa on sekoitettu faktaa ja fiktiota ja faktaosuuskin on osin spekulaatiota. Joka tapauksessa kuitenkin mielenkiintoisia ajatuksia.

Sarasvatin hiekasta on tehty myös sarjakuvien Finlandian voittanut sarjakuvakirja ja useita teatteriesityksiä. Tuorein näistä teatteriesityksistä tulee ensi viikolla ensi-iltaan Espoon kaupunginteatterissa. Espoossa muuten esitetään talvilomaviikolla myös erinomaista Globen uupuneet -näytelmää. Kannattaa käydä katsomassa molemmat näytelmät, mikäli liikutte siellä suunnalla!

Lisätietoja Risto Isomäestä ja hänen kirjoistaan





4 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

@Just,kävi Risto kertomassa kansalle
tieteestä Nummelan kirjastossakin äskettäin ja valisti tsunamien johtuvan ilmastonmuutoksesta. Vallitseva käsitys tieteessä kuitenkin lienee, että johtuvat mannerlaattojen ponnahtamisesta meren pohjalla ;).

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi.

On väärin sanoa tsunamien johtuvan ilmastonmuutoksesta. Melkein yhtä väärin on sanoa tsunamien johtuvan aina mannerlaattojen (nykyinen, suositeltavampi nimi on litosfäärilaatta) ponnahtamisesta.

Tsunameja voivat aiheuttaa maanjäristysten (litosfäärilaattojen liikkeiden) lisäksi muutkin tekijät, mm. tulivuorenpurkaus (voimakas laavan purkautuminen mereen), meteoriitin putoaminen tai iso maavyöry mereen (esimerkiksi vuoren rinteen romahtaminen).

Myös ilmastonmuutos voi siis mahdollisesti aiheuttaa välillisesti tsunameja, kun esimerkiksi vettynyt maa-aines vyöryy ja jäämassat liukuvat mereen.

Toki täytyy kuitenkin huomata, että romaaneissa fakta ja fiktio voivat sekoittua. Kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Täydennän vielä eilistä vastaustani. Erityisesti Nasan tutkija Tony Song on varoittanut noista mainitsemistani jäätikköjäristyksistä, jotka syntyvät, kun sulava jäätikkö romahtaa maanvyöryn tavoin. Tällaisessa tilanteessa voi Songin mukaan syntyä jopa voimakkaampi tsunami kuin merenalaisesta maanjäristyksestä. Tällöin vaara-alueita olisivat erityisesti Chile, Uusi-Seelanti ja Kanadan New Foundland.

Grönlannissa jäätikköjäristykset näyttävät jo lisääntyneen. Kun 1990-luvulta vuoteen 2002 niitä tapahtui 6-15, vuonna 2005 niitä havaittiin yli 30.

Lisäksi unohdin mainita toisen mekanismin, kuinka ilmastonmuutos voi välillisesti aiheuttaa tsunameja. Kun jäätikkö sulaa, maankuori kohoaa. Tämä lisää maanjäristyksiä (mikä on osasyynä myös Suomen nykyisiin pieniin maanjäristyksiin Euraasian ja Pohjois-Amerikan litosfäärilaattojen loittonemisen lisäksi), vaikka prosessi onkin hidas.

Professori Bill McGuire varoittaa, että tällaiset jäätikön sulamisesta johtuvat maanjäristykset voivat aiheuttaa merenalaisia maanvyöryjä, joista seuraa mahdollisesti tsunameja.

Kolmas vaikuttava mekanismi on se, että merenpinnan nousu ilmaston lämpenemisen vuoksi muuttaa merenpohjaan kohdistuvaa painetta, mikä voi lisätä tulivuorten aktiivisuutta. Tulivuorenpurkaukset taas voivat laukaista tsunameja.

Vaikka tsunamit eivät olekaan ilmastonmuutoksen selkeimpiä seurauksia, tsunamimahdollisuutta ei voi kuitenkaan täysin sulkea pois laskuista.

Lähteet ja lisätietoja

http://rsta.royalsocietypublishing.org/content/368/1919/2317.abstract


http://in.reuters.com/article/2009/09/16/us-climate-geology-idINTRE58F62I20090916

http://www.guardian.co.uk/science/2007/aug/07/disasters

http://www.guardian.co.uk/environment/2009/sep/06/global-warming-natural-disasters-conference

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Risto Isomäki on itse sitä mieltä, että ilmaston lämpeneminen tulee (välillisesti) aiheuttamaan suuria tsunameja ainakin viiden erilaisen mekanismin kautta, joista ilmeisesti tärkein on mannerjäätiköiden sulaminen. Ruotsalainen paleogeofyysikko Nils-Axel Mörner on esittänyt todoisteita ainakin 13 Itämerellä tapahtuneesta, mannerjäätikön sulamisen laukaisemasta tsunamista. Suurimmat ovat olleet kymmenien metrien korkuisia ja viimeisin on tapahtunut noin 2000 vuotta sitten. Isomäen arvion mukaan seurauksena on vielä paljon rajumpia maanjäristyksiä, jos merkittävä osa Grönlannin ja Länsi-Antarktiksen mannerjäätiköistä sulaa 100-200 vuodessa tai jos osa jäästä liukuu muutamassa vuosikymmenessä eri kokoisina jäävuorina mereen.