Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"

Eläin- ja ympäristöfilosofi, FT Elisa Aaltola vieraili maanantaina 2. joulukuuta Kouvolan Lyseon lukiossa ja Kouvolan maakuntakirjastossa, jossa ympäristöekologian ryhmämme opiskelijat Riina ja Enna haastattelivat häntä. Tämä blogikirjoitus perustuu Elisa Aaltolan pitämään alustukseen sekä hänen haastatteluunsa.

 

Elisa Aaltola on kirjoittanut kirjan Eläinten moraalinen arvo, joka oli hänen väitöskirjansa (v. 2006) pohjatyötä, ja toimittanut tänä vuonna ilmestyneen Johdatus eläinfilosofiaan -kirjan. Englanniksi on julkaistu Animal Suffering.

Sikojen murhaoikeudenkäynneistä ihmiskeskeiseen maailmankuvaan

Jo Pytagoras (Pythagoras, s. 580 eaa), Teofrastos (Theofrastos, s. 372 eaa) ja Plutarkos (Plutarkhos, s. 46 jaa) loivat pohjaa kasvissyönnille. Plutarkoksen Moralia-teos oli jopa huomattavasti radikaalimpi kuin nykyiset Oikeutta eläimillä -järjestön kirjoitukset. Mikäli eläinten käyttö ei ollut välttämätöntä, siitä tuli luopua. Missä tilanteissa eläinten käyttö siis olisi oikeutettua?

Keskiajalla eläimet nähtiin toisinaan subjekteina ja käytiin jopa oikeudenkäyntejä, joissa sikaa saatettiin syyttää murhasta.

Täysin toista mieltä oli 1600-luvulla elänyt Rene Descartes, joka loi pitkälti pohjan länsimaiselle ajattelulle. Hänen mukaansa eläimillä ei ollut mieltä tai edes kykyä tuntea kipua. Kun kissa rääkäisi kivusta, Descartes oli sitä mieltä, että tämä vastasi vain ruostuneen saranan narinaa. Kaikki eläimet nähtiin samantasoisiksi. Kun ostereilla ei ollut mieltä, ei myöskään norsulla voinut olla mieltä.

Syntyi ihmiskeskeinen maailmankuva. Tämä perustui toisaalta uskontoon, jossa tähdennettiin ihmisen olevan luotu Jumalan kuvaksi. Toisaalta tämä perustui biologian tulkintaan, jossa ihminen nähtiin evoluution huipentumana. Niinpä vain ihmisillä oli arvoa yksilöinä. Eläimet olivat vaistonvaraisia, mekaanisia olentoja, joilla oli vain välinearvo. Näin ajatellaan usein vieläkin. Sian arvo on siinä, että siitä saa kinkkua tai pekonia.

Toisaalta tällaista ajattelua voidaan kritisoida sillä, että ihmisillä ja eläimillä on paljon yhteisiä kykyjä. Koulutetut kädelliset oppivat viittomakieltä. Eläimillä on myös paljon kykyjä, joita ihmisillä ei ole.

Harakka läpäisee itsetietoisuuden testin

Itsetietoisuuden testissä tunnottomassa tilassa olevalle eläimelle maalataan täplä esimerkiksi otsaan. Jos eläin sitten peiliin katsoessaan huomaa täplän ja yrittää poistaa sen tai vähintäänkin koskettaa siihen, eläimen voidaan päätellä olevan tietoinen itsestään. Testin läpäisevät kädelliset, delfiinit, norsut ja jopa harakat.

Kanat ja pulut oppivat abstrakteja käsitteitä jopa nopeammin kuin kädelliset. Sikojen sanotaan yltävän kognitiivisessa älykkyydessä viisivuotiaan lapsen tasolle, korkeammalle kuin koira.

David Hume tähdensi 1700-luvulla empirismiä ja korosti eläinten mieltä. Eläimet olivat ajattelevia ja järkeileviä olentoja. Humen mukaan ”vain kaikkein tyhmimmät ja juroimmat ihmiset eivät sitä käsitä”. Humen mielestä rationaalisuustesteistä oli tehty niin vaativia, etteivät ihmisistäkään lapset ja vammaiset läpäise niitä. Vaativimmissa testeissä vain taitavat filosofit täyttävät kriteerit.

Jeremy Bentham ja John Stuart Mill edustivat 1700-1800-luvuilla utilitarismia. Oleellista oli olennon kyky kärsiä ja tuntea onnea tai muita tunteita. Benthamin mukaan ”oleellista ei ole, voivatko ne järkeillä tai voivatko ne puhua, vaan voivatko ne tuntea”. Tuntoisuus, kyky tuntea ja kokea, nousi keskiöön.

Eläinten hyväksikäyttö ja eläinetiikan synty

Ihmiskeskeisyys on ollut dominoiva ajatusmalli. Kritisoidussa antropomorfiassa eläimiä inhimillistetään ja koiraa voidaan kohdella pienenä ihmisenä, mutta paljon yleisempää on mekanomorfia, jossa eläimiä pidetään mekaanisina ja vaistonvaraisina. Eläinten hyvinvoinnin ajattelemista on pidetty tunteenomaisena, lapsellisena tai naisellisena.

Tämä on johtanut eläinten laajaan hyväksikäyttöön. Maailmassa käytetään vuodessa ruoaksi vähintäänkin 50 miljardia ja Suomessa 60 miljoonaa eläintä, eikä lukuihin edes ole laskettu mukaan esimerkiksi kaloja ja muita luonnoneläimiä. Vuoteen 2050 mennessä käytön ennustetaan kaksinkertaistuvan.

Eläinetiikka syntyi 1970-luvulla, kun yhteiskunnalliset liikkeet alkoivat puolustaa myös vähemmistöjen oikeuksia. Dominoivia ajattelutapoja alettiin kyseenalaistaa. Itse asiassa pohjaa tälle loi jo 1700-1800-luvun humanitarismi. Alettiin pohtia sekä vankien, naisten, lapsien että eläinten asemaa.

Toinen eläinetiikan syntyyn 1970-luvulla vaikuttanut tekijä oli tuotannon tehostaminen, joka oli johtanut räikeisiin hyvinvointirikkomuksiin. Lähtökohdan eläinetiikalle loi jo vuonna 1964 julkaistu Ruth Harrisonin kirja Animal Machines. Se oli eräänlainen paljastuskirja, jossa eläinten kerrottiin olevan tehotuotannossa kuin koneita. Tämä oli lähtölaukauksena kritiikille, joka johti lainsäädännön muutoksiin Isossa-Britanniassa.

Eläinfilosofian ensimmäinen sukupolvi

Eläinfilosofien ensimmäinen sukupolvi korosti rationaalisuutta. Eläintietoisuuden nousuun vaikutti vahvasti Peter Singerin kirja Animal Liberation (suom. Oikeutta eläimille), jossa korostui utilitarismi. Sen mukaan hyvä teko on sellainen, joka tuottaa hyötyä mahdollisimman monelle. Esimerkiksi varastaminen on oikeutettua, jos se hyödyttää mahdollisimman monia.

Singer oli 1900-luvun merkittävimpiä filosofeja. Hyötyä ei enää määrittänyt nautinto (Bentham) tai onnellisuus (Mill), jotka Singerin mukaan ovat hyvin subjektiivisia. Hyödyn määritti intressien tyydyttyminen, joka Singerin mielestä oli neutraalimpaa ja objektiivisempaa. Piti saada tyydytettyä mahdollisimman monen yksilön mahdollisimman monta intressiä. Intressit, esimerkiksi ravinnon saanti ja sosiaalisuus, taas johtavat hyvinvointiin.

Kaikki olennot, joilla on intressejä, otettiin moraalisessa päätöksenteossa huomioon. Intressien perustana oli kyky kokea. Olento itse kykenee siis kokemaan hyvinvointinsa toteutumisen. Sen sijaan biologialla, älykkyyden tasolla tai sosiaalisella statuksella ei ollut relevanssia.

Ihmisten kohdalla sukupuoli, ihonväri, älykkyys tai varallisuus eivät ole moraalisia perusteita. Niinpä myöskään eläimen kohdalla laji, älykkyys tai status tuotantoeläimenä eivät ole syitä huomiotta jättämiselle. Otetaanhan pienet lapset ja dementoituneet vanhuksetkin huomioon. Lemmikkieläintä ja tuotantoeläintä on kohdeltava yhtä hyvin.

Ihmisen ja koiran koevoluutio on kestänyt 10 000 – 100 000 vuotta. Koira on vaikuttanut myös ihmiseen siten, että ihmisen empatiakyky on kasvanut. Toisaalta koirakeskeisessä kulttuurissa empatia keskittyy nimenomaan koiriin. Koiraa arvostetaan siis sikaa enemmän vain kulttuurisista syistä, mikä ei ole Singerin katsantokannan mukaan oikein.

Raymond Frey ja Michael W. Fox yrittivät 20 vuoden ajan kumota Singerin hypoteesin – onnistumatta! Jos hyväksytään utilitarismi, myös eläinten vapautuksen filosofia on siis hyväksyttävä. Tätä on moraalisesti vaikea kumota.

Tom Regan edustaa deontologiaa eli velvollisuusoppia, tarkemmin sanottuna oikeusteoriaa. Oleellista on pohtia, millaisella olennolla on yksilöarvoa ja miten sitä suojellaan. Ajatusmalli perustuu ihmisoikeusajattelulle, jonka mukaan yksilöllä on itseisarvo ja siis myös oikeuksia.

Itseisarvon perustana on kyky olla oman elämänsä subjekti, kyky kokea oma elämä. Ihmisten kohdalla on selvää, että biologia, älykkyystaso ja sosiaalinen status ovat vailla relevanssia. Siksi myös eläimillä on oltava oikeudet, eläinoikeudet. Koko eläinoikeuskäsite perustuukin Reganin teoriaan.

Eläinoikeudet ovat hyvinvointioikeuksia, eivät vapausoikeuksia. Eläimillä ei ole oikeutta äänestää, vaan oikeudet keskittyvät eläinten elämän ja hyvinvoinnin suojeluun. Eläinoikeudet ovat jatkumoa ihmisoikeuksille.

Eläinfilosofian toinen sukupolvi

Eläinfilosofien toinen sukupolvi nosti esille tunteet, kulttuurin ja maailmankuvan. Mary Midgleyn mielestä filosofia keskittyi liiaksi rationaalisuuteen ja sivuutti tunteiden roolin moraalissa. Esiin nousi sentimentalismi. Tunteiden kohdalla käydään merkityskamppailua. Pyrkimyksenä on päästä irti negatiivisista konnotaatioista. Humanitarismin aikaan sentimentaalisuus oli jo ollut jopa ihmisyyden mitta, mutta 1900-luvulla se oli saanut negatiivisen leiman.

Uuden teorian mukaan tunteet ovat jälleen tärkeässä roolissa. Tutkimusten mukaan moraaliset päätökset ovat 90-prosenttisesti intuitiivisia. Intuitiot taas perustuvat tunnereaktioihin ja kulttuurisiin stereotypioihin. Päätöksistä vain kymmenen prosenttia on rationaalisia. Vaikutusta on sekä positiivisilla (huoli, empatia, rakkaus) että negatiivisilla (inho, viha, ylpeys) tunteilla.

Päätökset eivät siis usein olekaan rationaalisia vaan tunteisiin perustuvia. Eläinten oikeuksien puolustamista on usein syytetty tunteellisuudesta, mutta myös kriittinen suhtautuminen perustuu usein tunteisiin. Hyviä esimerkkejä ovat vaikkapa rotta- ja susiviha.

Affektiivisessa empatiassa on kyse resonaatiosta tunnetasolla. Kun näkee toisen kärsivän, kärsii itsekin. Sen sijaan kognitiivisessa empatiassa on kyse vain mielenlukemisen taidosta ja muiden tunnetilojen päättelystä, mikä antaa kyvyn manipuloida ja hallita. Psykopaateilla ja narsisteilla on hyvä kyky kognitiiviseen empatiaan mutta ei affektiiviseen empatiaan.

Affektiivisen empatian pitäisi olla moraalisen toimijuuden kulmakivi. Ihmisen suhtautumisessa muihin eläimiin tämä tuo kuitenkin eteen kolme ongelmaa: resonaatio on hyvin erilaista eri olentojen (esimerkiksi norsu, rotta, käärme, sika) kanssa, tämä vaatii paneutumista sekä harjoittelua ja tarvitaan kontakti eläinten kanssa.

Toisaalta silkka avoimuus voi riittää. Tarvitaan intersubjektiivisuutta. Etologi (eläinten käyttäytymistutkija) Barbara Smuts vietti vuosia paviaanilauman kanssa, jolloin hän kykeni avaamaan mielensä erilaisuudelle.

Eläinten tehotuotanto täyttäisi persoonallisuustestissä kaikki psykopaatin ja narsistin piirteet

Yhteiskunta näyttää käyttäytyvän eläimiä kohtaan psykopaatin ja narsistin tavoin. Persoonallisuustestissä psykopaatin ja narsistin piirteitä ovat manipulaatio, hallinta, välineellistäminen, oman arvon korostaminen, laskelmointi, oman edun havittelu, syyllisyyden puute ja resonaation puute. Teollinen eläintuotanto täyttää kaikki nämä persoonallisuustestin piirteet.

Jacques Derrida onkin 1900-luvulla ollut sitä mieltä, että ”kysymys eläimestä on filosofian tärkein kysymys”. Eläinkäsityksemme on vaikuttanut vahvasti metafysiikkaan, subjekti-objekti -ajatteluun, jossa ihminen on ollut tekevä subjekti ja eläin toiminnan kohteena oleva objekti. Tämä taas on vaikuttanut ympäristöongelmiin ja ihmistenkin eriarvoisuuteen.

Derridan ajattelussa lähtökohtana on darwinismi, jonka mukaan ei ole ihmisiä ja eläimiä vaan valtava kirjo erilaisia eläimiä. Eläimet eivät ole kasvoton massa. On kohdattava eläinten erityisyys.

Hulluuden hetki ja keskeyttävä kohtaaminen

Tärkeää on keskeyttävä kohtaaminen. Haavoittuvaisuuden kohtaaminen pysäyttää ja riisuu yksilön egoismista, jos esimerkiksi kauppareissulla kohtaa maassa makaavan rähjäisen kodittoman ja alkaa oikeasti paneutua hänen tilanteeseensa. On nähtävä myös toiset eikä vain omia asioita. Tässä ollaan aivan etiikan juurilla. Ihmisten ja muiden eläinten jaettu haavoittuvaisuus johtaa moraaliseen huoleen eläimiä kohtaan.

Kun Derrida oli kylpyhuoneessa alastomana kissansa katseen alla, pistävä kissan katse laittoi subjekti-objekti -roolit päälaelleen. Kissan toimijuus säpsäytti ja Derrida koki ”hulluuden hetken”, joka pakenee kieltä.

Tässä voi olla avain länsimaisen eläinsuhteen radikaaliin muuttumiseen. Vain ihminen ei ole toimija, eläimet eivät ole vain resurssi. On pyrittävä arkielämässä välittömiin hulluuden hetkiin. Itse asiassa neurotiede ja psykiatria antavat tulea välittömien, ei-kielellisten asioiden moraaliperusteelle. Tämä johtaa affektiiviseen empatiaan.

Tutkimusten mukaan koira voi olla jopa empaattisempi kuin omistajansa lapsi. Jos omistaja on loukannut polvensa, koira painaa pään polvelle ja osoittaa selvästi huolta. Lapsi voi auttaa hetken, jos huoneessa ei satu olemaan mitään mielenkiintoisempaa.

Turkistarhausta ja muuta lajisortoa

Elisa Aaltolan omat varhaisimmat muistot liittyvät naapureiden sikoihin ja lehmiin. Kun possua oli ruokittu kesän ajan, Elisaa pyydettiin katsomaan tuon sian teurastusta. Elisa ei mennyt, eikä voinut ymmärtää ristiriitaa huolehtimisesta ja tappamisesta.

Lajisorto on saatava loppumaan. Niin kauan, kun lajittelua tehdään, muukin sorto jatkuu, esimerkiksi miesten ja naisten epätasa-arvo. Eläinten oikeudet edistävät myös ihmisten oikeuksia ja tasa-arvoa.

Esimerkiksi turkistarhaus on mainittu useiden Suomen hallitusten hallitusohjelmissa tuottavana elinkeinona, jota on edistettävä. Työllistämisvaikutus on kuitenkin vain 1000-1400 henkeä. Nahkojen myynti tuo silti niin paljon tuloja, että niillä on merkitystä verotuloinakin.

Turkistarhoista 40 prosentissa on löytynyt tarkastuksissa huomautettavaa puhtaan veden saatavuudessa tai muissa asioissa. Minkille vastasyntyneine pentueineen riittää lain mukaan 0,255 neliömetrin tila, jossa voi siis olla puolenkymmentä eläintä. Monotoninen elinympäristö johtaa stereotyyppisiin käyttäytymismalleihin, esimerkiksi huojutteluun tai kehän kiertämiseen.

Ruotsi on tehnyt parannuksia eläinten oloihin. Suomen hallitus sen sijaan on tehnyt Ruotsille kirjallisia kysymyksiä, joissa toimia on ihmetelty, koska taloutta haittaavien parannusvaatimusten on pelätty leviävän naapurimaihinkin.

Suomen uudessa vuoden 2015 eläinsuojelulaissa talous on yhä mukana pohjakriteerinä. Ei näytä olevan mahdollista tehdä uudistuksia, jotka johtaisivat taloudellisen voiton vähenemiseen. Talous siis määrittää merkittävästi eläinten hyvinvointia.

Kasvihuonekaasuja, angoravillaa ja sikatiloja

Joidenkin laskelmien mukaan maailman kasvihuonekaasupäästöistä jopa 51 prosenttia tulee eläintuotannosta. Esimerkiksi lannasta vapautuu voimakasta metaania. Eläinten tuotanto onkin myös iso ilmastokysymys. Niinpä Tanskassa ja Isossa-Britanniassa onkin ehdotettu lihansyönnin rajoittamista ilmastosyiden takia.

Viimeisimmän viikon aikana tiedotusvälineissä on kohuttu angoravillan tuotannosta. Kansainvälinen eläinoikeusjärjestö PETA on esittänyt salakuvattuja videoita, joissa kiinalaisella tuotantolaitoksella angorakanit sidotaan elävinä kiinni penkkiin etu- ja takajaloistaan ja villa revitään irti eläviltä kaneilta.

Elisa Aaltolan mielestä angorakanien huonosta kohtelusta puhuminen on oikein, mutta huomiota pitäisi kiinnittää myös kotimaisiin ongelmiin. Esimerkiksi sikoja pidetään meillä porsitushäkeissä, joissa ne eivät pääse edes kääntymään. Seurauksena voi olla kroonista masennusta ja ahdistusta.

Aaltola hyväksyy periaatteellisesti sikatilojen tai muiden eläimille vahingollisten olojen esiintuomisen jopa salakuvattujen videoiden avulla. Sen sijaan turkistarhoille suunnattuja minkkien vapautusiskuja hän ei kannata. Vapautetut minkit aiheuttavat luonnossa paljon vahinkoa ja iskut aiheuttavat eläinsuojelulle imagotappioita.

Veganismin ja eläinkokeiden filosofiaa

Olisiko filosofisesti ajatellen sama, tehdäänkö makkara leivän päälle siasta, hevosesta vai koirasta? Vastaus riippuu filosofisesta katsantokannasta. Realationaalisessa etiikassa, jossa tarkastellaan suhdetta itseen, koira on muita mainittuja eläimiä tärkeämpi. Tämä kuitenkin johtaa Aaltolan mielestä vääristyneeseen maailmankuvaan, jossa oma perheenjäsen on muita arvokkaampi ja oma kansa muita kansoja arvokkaampi. Aaltola kannattaa yksilöllistä ajattelua, jolloin on täysin sama, onko makkara tehty siasta, hevosesta vai koirasta.

Aaltola on itse ollut vegaani 13 vuotta ja sitä ennen kasvissyöjä 22 vuotta. Hän kehottaa myös muita arvioimaan kriittisesti eläintuotteiden kulutuksen määrää. Kasvissyöntiä puoltavat sekä eläinetiikka (tärkein perustelu), terveysnäkökohdat, ilmastonmuutoksen estäminen että ihmisoikeudet ja kolmansien maiden kysymys. Eläinrehun tuotanto vaatii suuret pinta-alat, jotka ovat pois ihmisravinnon tuotannosta, mikä kärjistää maapallon nälkäongelmaa. Nautakilon tuottaminen vaatii kymmenen kertaa enemmän pinta-alaa kuin kasvisproteiinikilon tuottaminen.

Vegaanisesta ruokavaliostaan huolimatta - tai sen takia - Aaltola on hyvässä kunnossa ja juoksee maratonin alle neljässä tunnissa. Toinen hyvä esimerkki on Joni Purmonen, Vegan Fitnessiä edustava vegaani voimamieskilpailija. Carl Lewis ja nykyään myös Venus Williams ovat vegaaneja. Williams sanoo vegaanisen ruokavalion antavan enemmän energiaa.

Aaltola on ollut mukana Turun yliopiston eläinkoetoimikunnassa, joka myöntää lupia eläinkokeisiin. Suurin osa (80 %) eläinkokeista on jo markkinoilla olevien tuotteiden rinnakkaistuotteiden valmistusta, jolloin valmistuksen perustana on vain taloudellinen aspekti. Silti uudet tuotteet on testattava eläinkokein. Lääkkeitä kehitetään myös sairauksiin, joita voisi ennaltaehkäistä esimerkiksi elintapojen avulla. Vain pieni prosentti eläinkokeista on oikeasti tärkeitä, ja niihinkin olisi ehkä kehitettävissä vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä, mitä kuitenkaan ei ole haluttu tehdä. Luonnontieteilijä Andrew Knight sanoo vaihtoehtoja olevan.

On mietittävä, onko eläinkokeista todellista hyötyä, ja lisäksi on otettava huomioon moraalinen kysymys, eläin yksilönä, jolla on arvoa. Aaltola kannattaa itse maailmankuvaa, jossa yksilö on otettava vakavasti silloinkin, kun sen kärsimys hyödyttäisi muita. Samalla logiikalla on kieltäydytty ihmiskokeistakin. Aaltola kuitenkin myöntää eläinkokeiden olevin haastavin moraalinen kysymys, kun taas ”turkistarhaus ja jopa lihansyönti ovat vailla moraalista perustetta”.

Lisätietoa

Elisa Aaltolan kotisivut

Voima-lehti: Kettutyttöjä, tutkijoita ja opettajien lapsia

Itä-Suomen yliopiston Filosofiakahvila: Eläimet länsimaisessa filosofiassa

Keskisuomalainen: Mansikki ei ole kone