sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

Saimme Kouvolan Lyseon lukioon ja Kouvolan iltalukioon tällä viikolla kaksi todella kiinnostavaa ja hyvin erilaista vierailijaluennoitsijaa. Nuorta sukupolvea edusti valtakunnallisen Luonto-Liiton pääsihteeri, väistöskirjaa tekevä ympäristöasiantuntija Leo Stranius ja kokenutta tieteilijäjoukkoa tietokirjailija, Warelius-palkinnon voittaja, FT Matti Leinonen. Kiitän sydämellisesti molempia asiastaan innostuneina kertoneita vierailijoita!

Leo Stranius


Leo Stranius jaotteli mielenkiintoisen esityksensä kolmeen uhkaavaan ympäristökriisiin: kiihtyvä sukupuuttoaalto, ilmastokriisi ja luonnonvarojen ylikulutus.

Leo Stranius kertoi aluksi biodiversiteetin tuhoutumisesta. Kun normaalisti (luonnollisesti) 0,001 % lajeista kuolee sukupuuttoon sadassa vuodessa, nyt tahti on 1 % sadassa vuodessa ja vuodelle 2050 ennustettu sukupuuttotahti on jo yli 10 % lajeista sadassa vuodessa. Nykyisellä ilmastonmuutosvauhdilla vuonna 2050 arvioidaan olevan myös 200 miljoonaa ilmastopakolaista.

Vuonna 2008 maapallolla ostettiin 68 miljoonaa ajoneuvoa, 85 miljoonaa jääkaappia, 297 miljoonaa tietokonetta ja 1,2 miljardia matkapuhelinta. Tällainen kulutustahti ei voi olla jättämättä jälkiä luontoon.

Maailmalla kulutetaan luonnonvaroja ja ekosysteemipalveluja 1,5 maapallon vuosituotannon verran verran yhdessä vuodessa. Viime vuonna maapallon ylikulutuspäivää vietettiin 21.8.2010. Suomessa ylikulutuspäivä tuli vastaan jo maaliskuun lopussa. Suomalaiset siis kuluttavat luonnonvaroja vuodessa luonnon neljän vuoden tuotannon verran.

Maapallolla luonnonvarojen ja ekosysteemipalveluiden kulutus on kaksinkertaistunut vuodesta 1966. Luonnon monimuotoisuus on vähentynyt 30 prosenttia vuodesta 1970.

Stranius siteerasi professori Tim Jacksonia: ”Olemme ajautuneet käyttämään rahaa, jota meillä ei ole, ostaaksemme tavaroita, joita emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme välitä. Ja suurin tragedia on se, että tämä kaikki aiheuttaa merkittävän vaaran ympäristön kantokyvylle.”

Leo Stranius listasi ympäristön ystävän TOP 5 -vinkit, joilla helpoiten jokapäiväisessä elämässä voi vähentää luonnon turmeltumista:

1. Vaihda ekoenergiaan. Vähennä energiankäyttöä ja lämpimän veden kulutusta.

2. Liiku julkisilla kulkuvälineillä. Pyöräile. Kävele. Vältä lentämistä, laivamatkailua ja autoilua.

3. Suosi ympäristöystävällistä kasvisruokaa. Vähennä lihansyöntiä.

4. Älä osta mitään, ellei ole pakko. Mieti kulutuksesi vaikutuksia.

5. Kannusta päättäjiämme toimimaan tulevaisuutemme puolesta ja ottamaan ympäristöasiat huomioon päätöksenteossa.

Lopuksi Leo Stranius pohti ravinnon ympäristövaikutuksia. Ruotsissa 40 prosenttia syömisestä on viihdesyöntiä (karkkia, roskaruokaa yms.). Suomessa 5-10 prosenttia ostetuista elintarvikkeista päätyy roskikseen. Ruokajätteen vaikutus ympäristörasitteena on hyvin suuri. Suomessa kulutuksen ympäristövaikutusten aiheuttajina merkittävimpiä ovat (tässä järjestyksessä) elintarvikkeet, asuminen, liikenne ja virkistys sekä kulttuuri.

Suomessa 51 prosenttia maatalouden ympäristövaikutuksista tulee lihasta, 28 prosenttia maidosta ja 18 prosenttia ravintokasveista. Kokonaismateriaalitarve (TMR, kg/kg eli kuinka monta kiloa luonnonvaroja on kulunut yhden kilon tuottamiseen) on naudanlihalla 48 ja juustolla 43. Pieni kokonaismateriaalitarve on kotimaisella oluella, omenoilla, marjoilla ja leivillä sekä myös brasialialaisella soijalla (vaikka kuljetus on laskettu mukaan). Pitäisikö siis tulla toimeen pelkästään omenoilla ja oluella?

Kun mukaan tarkasteluun otetaan kokonaismateriaalitarpeen lisäksi tuotteiden ravintoarvot, parasta ravintoa ovat lakka, peruna, soija ja yleensäkin viljatuotteet. Huonoimpia ovat naudanliha, sianliha, kasvihuonevihannekset ja juusto. Olut jää keskikastiin.

Esimerkiksi juuston osalta ympäristövaikutukset tulevat lähinnä maidontuotannosta. Kuljetuksen, pakkauksen ja säilytyksen osuus on maidontuotannon vaikutuksiin verrattuna pieni. Kauppaan tapahtuvaa kuljetusta merkittävämpää on se, miten kuluttaja itse hakee tuotteen kaupasta (liikkumistapa, etäisyys, kuinka monta tuotetta ostaa kerralla).

Leo Stranius antaakin ekologiselle ruoan ostajalle seuraavat vinkit:

1. Kiinnitä huomiota kassin (onko kangas-, muovi- vai paperikassi) sijaan kassin sisältöön.

2. Kiinnitä huomiota tuotteen alkuperämaan sijaan omiin kauppamatkoihin.

3. Kiinnitä pakkausten sijaan huomiota ruoan hävikin ehkäisemiseen.

Toki myös kassivalinnalla (kangaskassi paras, jos ei usein hanki uutta kassia), alkuperämaalla ja ylipakkaamisen välttämisellä on merkitystä, mutta kokonaisuutena niiden merkitys on vähäinen verrattuna kulutustottumuksiin, kauppamatkoihin ja ruoan hävikkiin.

Matti Leinonen

Nyt eläkepäiviä viettävä Matti Leinonen on tehnyt elämäntyönsä opettajana, mutta hän on ansioitunut myös oppikirjojen ja muiden tietokirjojen kirjoittajana. Omien sanojensa mukaan hän ei koskaan kyllästynyt opettamiseen, mutta opetukseen liittyviin kaikenlaisiin muihin tehtäviin hän kyllä tympääntyi.

Nuorena miehenä Matti Leinonen oli haaveillut runoilijan ammatista, mutta hänen äitinsä mukaan ”runoilijat ovat köyhiä ja kuolevat nuorena keuhkotautiin”. Niinpä hän suuntautui opetusalalle ja luontokirjailijaksi. Aluksi hän oli mukana toimittamassa kymmenosaista "Suomen luonto" -kirjasarjaa. Ensimmäinen oma kirja oli vuonna 1979 ilmestynyt ”Luonto ja ihminen”.

Leinonen on ollut vuosikymmeniä kirjoittamassa biologian ja maantiedon (maantieteen) oppikirjasarjoja sekä peruskouluun että lukioon. Näitä töitä hän jatkaa edelleen. Ensimmäiseen maantiedon oppikirjasarjaan hän sai tehtäväkseen kirjoittaa pitkän tekstin Norjasta. Lopulta työryhmän käsittelyn jälkeen vain yksi hänen virkkeistään jäi alkuperäiseen muotoon – ja se on säilynyt samassa muodossa tähän päivään asti. Tuo erityisen onnistunut virke kuuluu näin: ”Norjan pääkaupunki on Oslo.”

Kuusi kevättä ja kesää Matti Leinonen tutki västäräkkejä Keuruun Keurusselällä. Västäräkit talvehtivat Turkissa, Matti Leinonen Tampereella. Treffit tehtiin kesällä Keurusselällä. Aineistosta syntyi väitöskirja. Lopulta maailmasta löytyi kolme muutakin västäräkkitutkijaa: yksi Itä-Saksasta, yksi Japanista ja yksi Hollannista. Kun väitöskirjan nimeksi ei hyväksytty otsikkoa ”Västäräkistä vähäsen”, Leinonen päätti kuitenkin kirjoittaa samalla nimellä kansantajuisen kirjan västäräkistä.

Västäräkki on todella sympaattinen lintu, jolla on monia lempinimiä: liinapeippo, riukuhäntä, västi, toukolintu, kyntäjäinen, kallonpotkuttaja (kallo = rantajää, vrt. eestinkieliset västäräkin nimet jääpötk ja jäätallaja), päistärikko, vess'trikka, västärikko, pisikitti jne. Italiassa västäräkkiä kutsutaan ballerinaksi. Oli todella ihastuttavaa kuunnella Leinosen kertomuksia seitsemän vuoden ikäisestä västirouvasta, joka ajoi nuoren hutsun tiehensä.

Matti Leinosen oppikirjoja sekä muita kirjoja on käännetty myös muille kielille. Liettualaiset tekivät niin perusteellista käännöstyötä, että he käänsivät jopa kirjoittajien nimet liettuan kielelle!

Nykyään Matti Leinonen viettää ”vaarin elämää vaarin saaressa”.

2 kommenttia:

Nimetön kirjoitti...

Olen Matti Leinosen entisiä oppilaita ja voin kiittää häntä kiinnostuksestani luontoon. Hänen tuntinsa olivat kouluaikani parhaimmat.

Paljon terveisiä ja kivoja vaariaikoja Leinoselle täältä Bohuslän´istä Ruotsista.

/Eija; Norssin ent. oppilas

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kiitos kommentistasi. Ei voi kuin ihailla Matti Leinosessa edelleenkin näkyvää intoa luontoa kohtaan!