 |
| WWF:n ekologisen jalanjäljen ohjelmapäällikkö Jussi Nikula juhlaluennolla Kouvolan iltalukion auditoriossa. |
Maailman luonnonsäätiötä edustavan Jussi Nikulan mukaan ekologisten ruokavalintojen kolme tärkeintä tekijää ovat seuraavat:
1. Korvaa osa lihasta kasviksilla.
2. Älä heitä ruokaa roskikseen.
3. Suosi vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita.
Näistä teeseistä kaksi ensimmäistä on varsin helppo toteuttaa. Sen sijaan kolmannen ohjeen noudattaminen on käytännössä vaikeampaa, koska ei ole yksinkertaista vertailla eri elintarvikkeiden vastuullisuutta.
Esimerkiksi luomutuotteiden valinta edistää luonnon monimuotoisuutta ja torjunta-aineiden käytön vähentämistä. Tämä puolestaan takaa pölyttäjien tuottamien ekosysteemipalveluiden säilymisen. Toisaalta vaikkapa luomusian ja tavallisen sianlihan tuotannon päästöjen vaikutuksista ilmastoon ja vesistöjen rehevöitymiseen on ristiriitaista tutkimustietoa, eikä luomutuotanto ole näiden asioiden osalta aina parempi valinta, vaan luomutuotanto voi joissakin tapauksissa olla jopa perinteistä tuotantoa haitallisempi.
Vähemmän mutta parempaa lihaa
Vähemmän mutta parempaa lihaa
Kestävän kehityksen mukaisissa systeemeissä ei tarvitse välttämättä luopua kokonaan lihantuotannosta, mutta lihantuotannon mittakaavan pitäisi olla aivan toinen kuin nykyisin. Esimerkiksi 2000-luvulla lihankulutuksemme on kasvanut yli 20 prosenttia, vaikka sen tulisi ekologisesti ajatellen vähentyä.
Kun sika syö neljä kilogrammaa rehua, se kasvaa noin yhdellä kilogrammalla. Jos syöttäisimme puolet rehuviljasta ihmisille eläinten sijaan, ihmisten ravinnon sisältämä energian kokonaismäärä kasvaisi 25 prosenttia. Voisimme siis ruokkia huomattavasti suuremman väestömäärän, mikäli liharavinnon sijaan käyttäisimme enemmän kasviksia.
Selvitysten mukaan esimerkiksi kouluruoka sisältää monilla paikkakunnilla liikaa lihaa, mikä on sekä ympäristöekologinen että terveydellinen ongelma. Suositusten mukaan ruokavalion sopiva lihamäärä olisi enintään 500 grammaa viikossa. Kuluttajaliiton Syö hyvää -hankkeen laskelmien mukaan tämä täyttyy esimerkiksi viidestä lihapullasta, pienestä pihvistä, annoksesta lihasuikaleita ja seitsemästä leikkelesiivusta. Suomalaisten lihankäyttö ylittääkin tämän suosituksen tyypillisesti 10-50 prosentilla.
Lihapulla- ja muusiannoksen tuottaminen aiheuttaa noin 1,66 kilogramman kasvihuonekaasupäästöt (hiilidioksidiekvivalentteina), jotka tulevat lähinnä lihantuotannosta, kun porsaanlihapihvillä vastaava luku on 1,28 kilogrammaa ja härkäpapupihveillä 0,71 kilogrammaa. Ruoan osuus suomalaisten hiilijalanjäljestä on noin 20 prosenttia, mikä vastaa likimain liikenteen osuutta. Suurin hiilijalanjälki tulee asumisesta.
Jotta maapallon ihmisten tuottama ylimääräinen hiilidioksidi olisi mahdollista saada sidottua, tarvittaisiin puolen maapallon verran lisää metsiä. Tällä hetkellä kuitenkin metsiä tuhotaan Kreikan pinta-alan verran vuodessa, mikä vastaa likimain puolta Suomen metsäpinta-alasta.
Jos eurooppalaiset söisivät puolet nykyistä vähemmän lihaa, ravintomme ilmastovaikutukset pienenisivät 25-40 prosenttia. Suomen WWF aikookin lanseerata vuoden 2017 alkupuolella ruotsalaisen Mindre men bättre -kampanjan mukaisen Lihaoppaan.
Jo aiemmin Maailman luonnonsäätiö on tullut tunnetuksi Kalaoppaastaan, jossa neuvotaan valitsemaan kestävästi saatavia kalalajeja. Yhä lisää innovaatioita tarvitaan esimerkiksi ns. roskakalojen hyödyntämiseen vaikkapa kalamurekkeena, jolloin on mahdollista poistaa tehokkaasti ravinteita vesistöistä. Tällä hetkellä maapallon kalakannoista 80-90 prosenttia on ylikalastettuja tai ylikalastuksen partaalla.
Naudanliha kuin Jekyll ja Hyde: Ei kilpaile ravinnosta ihmisen kanssa mutta tuottaa metaania
Naudanliha kuin Jekyll ja Hyde: Ei kilpaile ravinnosta ihmisen kanssa mutta tuottaa metaania
Lehmät ja muut märehtivät eläimet tuottavat suolistokaasuna runsaasti metaania, joten ne ovat voimakkaita ilmastonmuutoksen aiheuttajia. Hiilijalanjäljeltään naudanliha on siis erittäin huono valinta. Toisaalta lihalaadun valintaa monimutkaistaa se, että luonnonlaitumilla lehmät syövät nurmea, eivätkä ne siis kilpaile ravinnosta ihmisten kanssa. Lisäksi ne ylläpitävät laiduntaessaan perinneympäristöjä. Sen sijaan vaikkapa sika tai ympäristövaikutuksiltaan lihalaaduista lähinnä kasviksia oleva broileri kilpailevat samoista ruokaresursseista kuin ihmiset.
Euroopassa yhden naudanlihakilon tuottamiseen käytetään keskimäärin 173 grammaa soijaa, kun sianlihan kohdalla määrä on 263 grammaa ja kananlihan kohdalla 575 grammaa. Maapallon soijantuotantopinta-ala oli vuonna 1970 noin 30 miljoonaa hehtaaria, kun vuonna 2012 se olikin kasvanut jo yli sataan miljoonaan hehtaariin. Perusuran (business as usual) skenaariossa soijanviljelyn pinta-ala kasvaa vuonna 2050 peräti 141 miljoonaan hehtaariin. Tämä uhkaa Etelä-Amerikan metsiä ja savanneja.
Hampurilaisaterian (hampurilainen 100 gramman naudanlihapihvillä, ranskalaiset, salaatti) tuotanto vaatii maa-alaa noin 3,61 neliömetriä. Sen sijaan annos spagettia ja tomaattikastiketta on mahdollista tuottaa vain 0,46 neliömetrillä.
Riistalihan käyttäminen on ekologisesti ajatellen hyvä valinta. Poroja näyttää kuitenkin olevan Suomen Lapissa liikaa, mikä uhkaa tunturiluonnon monimuotoisuutta.
Espanjalainen vai suomalainen tomaatti?
Toisaalta kokonaisympäristövaikutusta ajatellen espanjalaisen tomaatin etu suomalaiseen verrattuna ei olekaan selvä, vaikka pelkkiä ilmastovaikutuksia tarkasteltaessa tältä vaikuttaa. Espanjalaisilla avoviljelmillä tomaatit vaativat runsasta kastelua ja mahdollisesti tuholaistorjunta-aineitakin. Espanjalaisen tomaatin vesijalanjälki onkin suuri.
Vesijalanjälki ja virtuaalivesi
Eurooppalaisista joista esimerkiksi Douro, Tajo, Schelde ja Po ovat sellaisia, joiden alueella kärsitään veden niukkuudesta. Kun vaikkapa Po-joen alueella tuotetaan omenia suomalaisiin kauppoihin, olemme osaltamme kuluttamassa alueen niukkoja vesivaroja. Vastaavasti avokadon tuottamisella voi olla vaikutuksia vaikkapa Perun ja Chilen vesivaroihin. Haittavaikutuksia voi kuitenkin pienentää vaatimalla sertifioitua tuotantoa, joka on toteutettu kestävän kehityksen mukaisesti.
Maailman makean veden kulutuksesta 70 prosenttia menee maatalouteen. Suomalaisten kuluttama vesimäärä eli vesijalanjälki on asukasta kohden laskettuna noin 4000 litraa. Kotitalousveden osuus tästä on vain 3 prosenttia. Valtaosa ihmisten kuluttamasta vedestä on ns. piilovettä, josta käytetään myös nimitystä virtuaalivesi tai joskus myös varjovesi. Sillä tarkoitetaan hyödykkeen koko elinkaarensa aikana kuluttamaa vettä. Lähes puolet suomalaisten vesijalanjäljestä muodostuukin ulkomailla, kun siellä tuotetaan tarvitsemiamme maataloustuotteita (tai kulutustuotteita).
Kuljetusten ja pakkausten vaikutus yleisesti luultua pienempi
Kuljetusten ja pakkausten aiheuttaman ympäristövaikutuksen osuus ei ole koko tuotantoketjua ajatellen kovin suuri. Kauppoihin tuotteet tuodaan suurissa erissä, joten yksittäistä tuotetta kohden kuljetuksen päästöt ovat pienet. Suomalaisten ihmisten kuluttaman ruoan ilmastopäästöistä noin 60 prosenttia tulee alkutuotannosta maatiloilla, 30 prosenttia jalostuksesta, pakkauksesta ja säilytyksestä, 5 prosenttia kuljetuksista ja 5 prosenttia kaupasta.
Laadukas pakkaaminen takaa tuotteiden säilyvyyden. Jos esimerkiksi leipäpaketista jää käyttämättä yksi leipäsiivu, tämän hukkaan menevän leipäpalan ympäristövaikutus on suurempi kuin leipäpussin tuotannon ja hävityksen vaikutus.
Tärkeintä on valinta eri raaka-aineiden välillä: pihvistä porkkanaan
Todellisissa vastuullisissa ruokavalinnoissa ei siis niinkään ole kyse siitä, valitseeko luomua vai tavallista tai valitseeko kotimaista vai ulkomaista. Tärkeintä on valinta raaka-aineiden välillä. Merkittäviä päätöksiä tehdään silloin, kun valitaan kasviksia eläinperäisen ravinnon tilalle tai porkkana tomaatin sijaan.
Usein terveellisyys ja ympäristöystävällisyys kulkevat käsi kädessä. Vaikka suklaalla on todettu hyödyllisiäkin terveysvaikutuksia, sen runsas syöminen on kiistatta haitallista. Myös suklaan hiilijalanjälki on erittäin suuri.
Ruokavalintojen merkitys ympäristön hyvinvoinnin kannalta kasvaa entisestään
Vielä vuonna 2003 juustokilon tuottamisen kasvihuonekaasupäästöt vastasivat keskimäärin 60 kilometrin autoilua, kun nyt juustokilon tuottaminen vastaa jo 90 kilometrin autoilua. Tämä johtuu siitä, että autojen tekninen kehitys ja siten päästöjen vähentäminen on ollut nopeampaa kuin kehitys juustontuotannon eri vaiheissa.
Teknisen kehityksen ansiosta liikkumisen ja asumisen hiilijalanjälki tulee jatkossakin pienentymään. Sen sijaan ravinnontuotannossa yhtä suurta edistystä ei näytä tapahtuvan. Tämä tarkoittaa sitä, että tulevaisuudessa ruokavalintojen merkitys ekoteoissa on entistäkin suurempi.
Ruokavalintojen merkitys nousee siksikin, että tulevaisuudessa meidän on pystyttävä turvaamaan ravinto entistä suuremmalle väestömäärälle. Maapallon väkiluku kasvaa 1½-2 Kouvolan verran vuorokaudessa ja tulee 30 vuoden kuluttua todennäköisesti olemaan yli 9 miljardia. Lisäksi 2-3 miljardin ihmisen elintaso tuolloin on kohonnut ja päästövaikutukset siten todennäköisesti kasvaneet.
Kaiken lisäksi ilmastonmuutos heikentää joidenkin merkittävien ravintokasvien tuotantoa useilla alueilla. Esimerkiksi jo tähän mennessä tapahtuneiden muutosten seurauksena vehnäsadot ovat laskeneet kaksi prosenttia vuosikymmenessä ja maissisadot prosentin vuosikymmenessä.
Pelkästään ruokahävikin puolittamisella on kuitenkin mahdollista lisätä ihmiskunnan ravinnosta saamaa energiamäärää 12 prosentilla. Vastaavasti 25 prosentin lisäys tulee siitä, kun puolet rehuviljasta ohjataan eläinten sijaan suoraan ihmisten ravinnoksi.
Tottumus, tarjonta ja toiset ihmiset avainasemassa
Nikula siteerasi Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Eva Heiskasen T-teesejä tottumus, tarjonta ja toiset ihmiset. Nämä vaikuttavat merkittävästi myös ruokavalinnoissa. Esimerkiksi sosiaalinen media ja idolien esimerkki heijastuvat kuluttajien omissa kulutustottumuksissa. Erittäin merkittävää on myös vaihtoehtoisen tarjonnan kasvaminen. Tästä hyviä esimerkkejä ovat kauppojen vegaanituotehyllyt ja monet uudet ruokainnovaatiot nyhtökaurasta härkikseen tai "vihiksen" tarjoaminen "lihiksen" rinnalle.
 |
| Kouvolan iltalukion 45-vuotisjuhlien Studia Generalia -luentosarjaan kuuluvat luennot käsittelevät ilmastonmuutosta, ekologisia ruokavalintoja ja tähtitaivaan ilmiöitä. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. |
Lue myös nämä
Ekologiset ruokavalinnat: Pohdintaa maailman ravintopäivänä
Elektroniikkaan ja ruokaan liittyvät ekoteot säästävät ympäristöä ja tuhansia euroja
Vaikeat ekologiset ruokavalinnat
Blog Action Day: Ruoka, ympäristö ja ilmastonmuutos #BAD11
Join aamupalalla 90 litraa vettä!
Maailman vesipäivä 22.3.2012: vesijalanjälki, hiilijalanjälki ja hauska video
Paha ympäristöuhka: ruoka, ruoka ja ruoka?
Viikon puheenaiheet: turvapaikanhakijat ja ruoan hävikkiviikko
Onko peltilehmä sittenkin oikeaa lehmää pahempi päästölähde?
Toiveet väestönkasvun roimasta hidastumisesta ennenaikaisia: 9-13 miljardia ihmistä vuonna 2100
Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa
Eläinfilosofi Elisa Aaltola: "Yhteiskunta käyttää eläimiä psykopaatin ja narsistin tavoin"
Uutuuskirja tuotantoeläinten pahoinvoinnista hätkähdyttää realistisuudellaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti