tiistai 29. joulukuuta 2020

Turun yliopiston tutkijat kuvasivat tänä vuonna noin 70 uutta eläinlajia: Hauskoja tieteellisiä nimiä julkisuuden henkilöiden mukaan!

Ischnocolus vanandelae -tarantella. Kuva: Alireza Zamani, Turun yliopiston mediatiedote.

Turun yliopiston biodiversiteettiyksikön tutkijat, joista olen kirjoittanut aiemminkin, ovat kunnostautuneet jälleen. Vuoden 2020 aikana he kuvasivat noin 70 tieteelle aiemmin tuntematonta eläinlajia esimerkiksi Amazoniasta, Euroopasta, Venäjältä, Lähi-idästä ja Tyynen valtameren saarilta. 

Biodiversiteettiyksikössä väitöskirjaa tekevä jatko-opiskelija Alireza Zamani löysi Iranista Ischnocolus vanandelae -tarantellan eli lintuhämähäkin. Kyseessä on ensimmäinen koskaan Iranissa todistettavasti nähty tarantellalaji.

Osa uusista lajeista on nimetty julkisuuden henkilöiden mukaan. Loxosceles coheni -hämähäkki sai nimensä laulaja Leonard Cohenin ja hänen kappaleessaan ”Dance me to the end of love” mainitun palavan viulun mukaan, koska kyseisen hämähäkkisuvun lajeilla on selässä usein viulua muistuttavat kuviot. Gorbiscape gorbachevi -hämähäkki nimettiin Neuvostoliiton entisen valtionpäämiehen Mihail Sergejevitš Gorbatšovin mukaan. 

Myös elokuvat ovat jälleen tänäkin vuonna innoittaneet uusiin tieteellisiin lajinimiin. Koska Loureedia phoenixi -samettihämähäkin takaruumiin väritys muistuttaa Jokeri-hahmon kasvomaalausta, lajille annettiin nimi elokuvatähti Joaquin Phoenixin mukaan. Acrotaphus jackiechani -loispistiäinen puolestaan hyökkää pelkäämättä loisimansa hämähäkin kimppuun, joten sen tieteellinen nimi tuli toimintaelokuvista tunnetusta Jackie Chanista.

Jatkossa Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö tulee julkistamaan edelleen lisää uusia lajilöytöjä, joiden joukossa on jopa useita tieteelle aiemmin täysin tuntemattomia selkärankaislajeja. Turun yliopiston biodiversiteettiyksikkö onkin vuonna 2020 noussut maailmassa eniten eläinlajilöytöjä tekevien tutkimuslaitosten joukkoon.

Tuntemattomia eläinlajien löytäminen on tärkeää, sillä biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus köyhtyy nykyisin kiihtyvällä nopeudella. Iso osa eliölajeista on uhanalaisia, mikä tarkoittaa sitä, että niiden riski kuolla sukupuuttoon on kohonnut. Lajeja ei osata suojella, jos niitä ei edes tunneta. Biodiversiteettikato on ilmastonmuutoksen veroinen ongelma, joten tilanteen seuraamiseksi tarvitaan yhä tarkempia selvityksiä lajien määristä ja eliökantojen kehityksestä.

Lähde

Turun yliopiston mediatiedote: Turkulaistutkijat ovat löytäneet peräti 70 uutta eläinlajia vuonna 2020 – lajilöydöt auttavat suojelemaan luonnon monimuotoisuutta

Lue myös nämä



3 kommenttia:

Vesa Tanskanen kirjoitti...

Hyvää tulevaa vuotta Jari
Entä jos artikkelisi inspiroimana todistelisin ensi vuonna, että mahtavat monimuotoisuus-tuhot on turhaa pelkoa, niin julkaisisisko sen. Harjoituksena vaikkapa seuraava aihetta sivuava pätkä, jota äsken rustailin.
VAIHTELEEKO VUODENKIERROT ENTISTÄ ENEMMÄN?
Väitettähän on esitetty. Näinhän kaiketi myös olisi, jos niinsanotut äärisäät todella lisääntyisi.
Toissakesä 2019 oli pitkä ja lämmin. Keräsin puolukoita ystäväni kanssa Pohjois-Karjalassa ja löysimme kypsien marjojen lisäksi kosolti puolukan kukkia. Miten, oliko luonnonvastaista ja ankara todistus luonnonkiertojen sekaantumisesta juuri näinä aikoina? Laitan oheen kuvan todisteeksi. Puolukankovaksi todisteeksi. Puolukka onkin maamme paras marja ja siis paras todiste. Ja todisteen vahvuuden perustelu on ihan täysin linjassa mediassa levitetyn ilmasto-tiede-gp-wwf-käsityksen kanssa. Ja katolisen, luterilaisten ym kirkkojen todistusmetodien kanssa.
Todistekuvassa ujon ystäväni sijaista vastaavanoloinen ilmastotietoinen aktiivinen sijaishenkilö. Kiitos hänelle.



Kun tällaisen ilmiön ekan kerran havaitsee, toki aluksi voi pieni ihminen hämmentyä, kuin miekin aikanaan. Kun meille on koulussa kerrottu luonnonkierron kulusta, koululainen helposti hahmottaa sen säännöksi, ehdottomaksi säännöksi. Varsinkin, jos on oppivainen koululainen. Yksinkertaistetun, ikäänkuin ' tiede'opetuksen, tiedekäsityksen keskeinen haittapuoli. Joku otaksuttu, jonkun opettama tieto muuttuu hallitsevaksi uskoksi, ennakkoluuloksi. Ja ihan ilman, että henkilö itse edes tajuaa olevansa uskomusten vanki. Paras vanki onkin vapaaehtoisesti uskomustensa vanki.
Olen törmännyt samaan ilmiöön siis lapsuudestani asti. Siis miksi luonnonkierto ei mene likimainkaan aina keskimääräisten luonnon kasvu-, lämpö-, sadekiertojen mukaan. Sadot ei onnistu suunnitellusti täydellisesti. Aina välillä ei ollut ennekään ollekkaan sopivia romanttisia, elokuvamuistojemme vakioituja heinäpoutia.
Muunmuassa city-vihreät, greenpecseläisten klaanin opetuslapset, tekee asiaan eli luonnonkiertoon perehtymättömien propagandan uhrien tai sitä vulgääristi tulkitsevien virheen: Ne luulee muunmuassa, että säät on keskiarvoihin ja kalentereihin kirjoitettu. Valitettavasti TV:n monet meteorologitkin tukee asiaa puhumalla "... sään pitäisi olla vuodenaikaan nähden näin...". Ne on aivopesseet ennenkaikkea itsensä. Sää on kuitenkin vain sinnepäin kuin vuodenaika viittaa ja reilu vaihtelu on ikivanha normaali.
On toki tänäkin syksynä päiviä, jolloin lämpö oli klo 14:00 juurikin ao. päivän keskiarvon. Näiden päivien lukumäärä vain on pieni muuhun päivämassaan verrattuna. Olisi suorastaan harvinaisuus, juhlinnan aihe, kun löytyy edes yksi miltään ajalta, jolloin kolmekin tekijää olisi keskiarvossaan esim. klo 14:00. Siinäpä haastetta datan seulonnan taitajille.
Tämä erityisesti pohjoisten alueiden vaihtelevissa oloissa. Toki on varsin vakaita ilmastoalueita, jossa moinen 3-tapaus sattuu ainakin kymmenesti yhtä meidän tapausta kohden. silti sielläkin harvinainen löytö.
Tässä lisäksi toinen todistekuva isäni nuormies-ajoilta ja miunkin lapsuuden muistoissain:

Hyvää uutta vuotta kaikille. Viilenevää viimaa, sille joka sitä kaipaa, lämpenevää muille.
Hyvää uutta siis.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Kiitos jälleen kommentistasi. Voit yrittää todistella, että monimuotoisuustuhot ovat turhaa pelkoa. Tehtävä on kuitenkin melko toivoton, jos tarkoituksena on pitäytyä tieteellisissä faktoissa. Asiasta pitää olla oikeasti mitattua dataa, eikä mitään mutu-tietoa, jossa ilman perusteita väität kaiken olevan "greenpeacelaisen klaanin opetuslasten propagandaa ja aivopesua" tms. Saatavilla olevasta mittausdatasta koostuva kokonaisuus osoittaa globaalisti tarkasteltuna biodiversiteetin pienenemisen eli luontokadon lisääntyvän koko ajan. Tietysti, jos tarkastelet asiaa maapallon synnystä (4,6 miljardia vuotta sitten) alkaen, biodiversiteetti on lisääntynyt ihan valtavan paljon. Varmaan kuitenkin ymmärrät, että monimuotoisuustuhoista puhuttaessa tarkoitetaan nimenomaan ihmiskunnan vaikutuksesta tapahtuvia muutoksia. Voit aloittaa asiaan perehtymisen vaikkapa tämän päivän Helsingin Sanomista.

Ainakaan nykyisin kouluissa ei opeteta vuoden kiertokulun luonnossa olevan aina täysin säännönmukaista, keskiarvojen mukaista. Opetuksessa todetaan selvästi, että sää ja myös ilmasto vaihtelevat - ja ovat vaihdelleet - aina. Tiede nimenomaan ei ole uskomista, uskomuksia, ennakkoluuloja tai otaksumista. En pidä siitä, että tuollaista edes väitetään. Kyse on aivan turhasta salaliittoteorioiden nostattamisesta. Toki tuollaisia väitteitä on helppo heitellä ilmaan, jos niitä ei todista mitenkään.

Siinä ei ole mitään ongelmallista, jos ja kun säätä verrataan ajankohdan pitkäaikaisiin keskiarvoihin. Tosin siitä olen kanssasi samaa mieltä, että ilmaus "sään pitäisi olla" ei ole paras mahdollinen. Keskiarvoihin vertaaminen auttaa hahmottamaan asiaa, koska omat mieli- ja muistikuvat saattavat olla kovinkin virheellisiä.

Ehkä näitä keskiarvoja ja sään vertaamista keskiarvoihin pitäisi selittää ihmisille vieläkin enemmän. Vaatii asiaan perehtymistä, jotta ymmärtää, milloin poikkeamat keskiarvosta ovat merkittäviä. Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla on selitetty hyvin esimerkiksi termejä poikkeuksellinen, harvinainen, tavanomainen, normaali jne.

Poikkeama keskiarvosta on huomionarvoinen silloin, jos se on erittäin suuri, tai erityisesti silloin, jos selvä poikkeama toistuu usein. Esimerkiksi 27. joulukuuta 2020 mitattiin Utsjoen Kevolla -41,1 astetta, mikä on Suomen digitoidun mittaushistorian (1959-2020) kaikkien säähavaintoasemien kylmin lukema päivämäärältä 27. joulukuuta. Tämä on siis huomionarvoista. Vieläkin tärkeämpää on kuitenkin ymmärtää se, että tuo on koko tämän vuoden ainoa mittaushistorian päiväkohtainen kylmyysennätys. Sen sijaan päiväkohtaisia lämpöennätyksiä on tehty Suomessa tänä vuonna lähes 20. Tämä on siis vieläkin huomionarvoisempaa. Vastaava asia näkyy pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna myös Venäjällä ja globaalistikin.

Jari Kolehmainen kirjoitti...

Oikeaa kuvaa ei muodostu tarkastelemalla vain yksittäisiä havaintoja. Ne ovat pelkkää kirsikanpoimintaa. Vai pitäisikö sanoa puolukanpoimintaa? Kaikki pitää suhteuttaa laajempaan aineistoon, laajempaan kokonaisuuteen.

Vuosi 2020 näyttää olleen mittaushistorian lämpimin vuosi esimerkiksi Suomessa, Norjassa, Ruotsissa, Virossa, Ranskassa jne. Vieläkin tärkeämpää kuin yksittäisen vuoden lämpimyys on kuitenkin pitkäaikainen lämpenemistrendi, joka näkyy selkeästi myös globaalisti.

Tämä lämpeneminen on jo muuttanut Suomenkin luontoa. Nykyisin Suomessa elää noin 48 000 eläinlajia, mutta 50 000 eläinlajin raja voi ilmastonmuutoksen seurauksena ylittyä seuraavan 50 vuoden kuluessa. Jos asiaa ei ymmärrä, näyttää siltä, että luonnon monimuotoisuus vain lisääntyy, kun tulee lisää lajeja. Sekä Suomen sisällä että varsinkin globaalisti käy kuitenkin niin, että luonnon monimuotoisuus vähenee, kun ekosysteemit alkavat entistä enemmän muistuttaa toisiaan. Paikallinen vaihtelu ja monimuotoisuus katoavat. Osa lajeista kuolee sukupuuttoon. Evoluutio ei kuitenkaan ehdi tuottaa uusia lajeja samaan tahtiin.

Sekä ilmastonmuutos että luontokato ovat tieteellisesti todistettuja asioita, ja ne linkittyvät voimakkaasti yhteen.