sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Ilmastonmuutos uhkaa tulevaisuuden talviolympialaisia

Helmikuun keskilämpötila kohoaa talviolympialaisten 19 entisessä isäntäkaupungissa 1,9-2,1 astetta tämän vuosisadan puoliväliin ja 2,7-4,4 astetta tämän vuosisadan loppuun mennessä. Vain 32 prosenttia entisistä isäntäkaupungeista tarjoaa vuosisadan lopulla melko varmasti hyvät talviurheiluolosuhteet. Yhdysvalloissa olympiamitalistit ovatkin esittäneet vetoomuksen ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi.


Rinteiden kunnossapitoa Kanadan Whistlerissä. Kuvan © Moreno Novello - Fotolia.com.

Talviolympialaiset täyttävät sata vuotta vuonna 2024. Aluksi ne olivat vain 16 maan ja 258 urheilijan kisat. Vancouverissa vuonna 2010 oli jo mukana noin 2 500 urheilijaa 82 maasta. Olympialaiset ovatkin todellinen maailmanlaajuinen tapahtuma, joka televisioidaan yli 200 maahaan. Arvioiden mukaan katsojia kertyy noin 3,8 miljardia.

Samaan aikaan, kun helmikuussa 2014 urheilijat kerääntyvät Sotshiin 22. talviolympialaisiin, tutkijat ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta. IPCC:n keräämien tietojen mukaan maapallon pintalämpötila on noussut 0,85 astetta ajanjaksolla 1880-2012. Pohjoisen pallonpuoliskon lumipeite ja jäätiköt ovat kutistuneet 1900-luvun puolivälistä alkaen. Vuosi 2013 oli globaalisti mittaushistorian 2.-9. lämpimin.

Tämän vuosisadan loppuun mennessä maapallon arvioidaan lämpenevän vielä 0,3-4,8 astetta lisää verrattuna (esiteollisesta ajasta jo lämmenneen) ajanjakson 1986-2005 keskilämpötilaan. Alhaisinta kasvihuonekaasujen päästöskenaariota lukuun ottamatta maapallo näyttää kaikissa skenaarioissa lämpenevän enemmän kuin kansainvälisen ilmastopolitiikan tavoite, jossa lämpeneminen halutaan rajoittaa alle kahteen asteeseen verrattuna ajanjakson 1850-1900 keskilämpötilaan. Talvisin lämpeneminen on ennusteiden mukaan vieläkin voimakkaampaa kuin kesällä.

Mahdollisesti haitallisia ympäristövaikutuksia aiheuttava tekniikka tullut avuksi sääolojen turvaamiseen

Keskimääräinen päivän ylin lämpötila talviolympialaisten suorituspaikoilla on noussut tasaisesti. Se oli 1920-1950 -luvuilla keskimäärin 0,4 astetta, 1960-1990 -luvuilla 3,1 astetta ja 2000-luvulla 7,8 astetta. Tämä muutos johtuu toisaalta ilmaston lämpenemisestä erityisesti talviaikaan mutta myös Olympiakomitean halukkuudesta myöntää kisoja entistä lämpimämmille kisapaikoille.

Vuoden 2010 isäntäkaupunki Vancouver oli ensimmäinen merenpinnan tasolla sijainnut ja historian lämpimin talviolympialaisisäntä. Tämän vuoden isäntäkaupunki Sotshi sijaitsee subtropiikissa samaan tapaan kuin aiemmista isäntäkaupungeista Nagano ja Torino.

Lämpimämmät kisapaikat ovat osaltaan tulleet mahdollisiksi kehittyneen tekniikan ansiosta, jolla voidaan selviytyä myös epäedullisissa sääolosuhteissa. Jääkiekko siirrettiin sisätiloihin vuonna 1952, taitoluistelu ja curling vuonna 1960. Kelkkailuratoja alettiin jäähdyttää keinotekoisesti vuonna 1972.

Keinolumetuksessa kuutiometri vettä tuottaa kolme kuutiota tekolunta, joka on luonnonlumeen verrattuna neljä kertaa tiiviimpää ja 60 kertaa kovempaa. Toisaalta on kuitenkin otettava huomioon se, että keinolumetukseen vaaditaan valtavasti vettä ja energiaa (sähköä). Paikallisesti pohjavesivarat voivat huveta huomattavasti. Esimerkiksi Alpeilla laskettelukeskusten lumetus kuluttaa vettä kaikkiaan yhtä paljon kuin 1,5 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Lisäksi tekolumen ravinnepitoisuus on tavalliseen verrattuna erilainen, jolloin sulamisvesien erilaiset ravinteet voivat muuttaa kasvilajien luontaisia runsaussuhteita. Suomessa Levillä tehdään tekolunta vuosittain noin 50 vuorokauden ajan yötä päivää. Vettä kuluu tuhat kuutiota tunnissa ja lunta syntyy kuorma-autollinen kahdeksassa sekunnissa. Kaikkien Levin lumitykkien teho on yhteensä 5000 kW ja kulutus 50 vuorokaudessa on 6000 MWh.

Nykyään olisi lähes mahdotonta viedä kisat onnistuneesti läpi pelkästään luonnonlumen ja -jään avulla, niin kuin aiemmin tehtiin. Tosin myös vaatimukset esimerkiksi jään ja lumen laadusta ovat varmasti kasvaneet. Olympialaisten yhteydessä on joskus puhuttu jopa mahdollisesta sään muokkauksesta tai manipuloinnista. Esimerkiksi lumisateen keinotekoinen tuottaminen voi olla mahdollista.

Pystytäänkö hyvät olosuhteet järjestämään vielä 2000-luvun lämpenevässä ilmastossa?

Tällä viikolla julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin 19 aiemman talviolympialaiskaupungin mahdollisuuksia järjestää talvikisat tämän vuosisadan puolivälin ja lopun lämmenneessä ilmastossa. Tarkasteltavia tekijöitä olivat lumen syvyys 1. helmikuuta, keskimääräinen vuorokauden ylin ja alin lämpötila helmikuussa, keskeisten toimintojen lämpötilarajat, lumetuspäivät tammi-helmikuussa, todennäköisyys yli 30 tai 60 senttimetrin lumipeitteeseen ja vesisadepäivien lukumäärä. Näistä tekijöistä monet ovat riippuvaisia toisistaan. Niinpä tutkimuksessa määritettiin kaksi keskeistä indikaattoria, joiden avulla on mahdollista selvittää, soveltuvatko vanhat isäntäkaupungit talviolympialaisten järjestäjiksi myös tulevaisuudessa.

Indikaattori numero yksi on todennäköisyys sille, että vuorokauden minimilämpötila keskeisten suorituspaikkojen korkeudella merenpinnasta pysyy nollan alapuolella. Näissä olosuhteissa lumi- ja jääpinnat pystyvät palautumaan yöllä päiväaikaisen sulamisen jälkeen. Myös lumetus on silloin mahdollista ja sadekin tulee todennäköisemmin lumena eikä vetenä. Näin pystytään takaamaan laadukkaat ja turvalliset kilpailuolosuhteet.

Indikaattori numero kaksi on todennäköisyys sille, että vähintään 30 senttimetrin lumipeite pystytään takaamaan korkeammalla merenpinnasta, alppilajien kisapaikoilla, joko luonnonlumen tai lumetuksen avulla. Tämä indikaattori kuvastaa sekä ilmasto-oloja että olosuhteisiin sopeutumista kehittyneen lumetusteknologian avulla. Monissa tutkimuksissa 30 senttimetrin lumensyvyys on todettu minimiksi, kun halutaan taata hyvät olosuhteet tasaisessa maastossa. Koska alppilajeja ei useinkaan järjestetä tasaisella maaperällä, 30 senttimetriä on ehkä turhankin optimistinen arvo lumensyvyyden minimirajaksi, sillä useilla paikoilla lunta tarvittaisiin ainakin 60 senttimetriä.

Aiemmat talviolympialaiskaupungit luokiteltiin tutkimuksessa ilmastollisesti luotettaviksi myös tulevaisuudessa, mikäli molemmat indikaattorit täyttyvät yhdeksänä talvena kymmenestä (todennäköisyys siis vähintään 90 %). Jos ainakin jompikumpi indikaattori saavutetaan alle 75 prosenttina talvista, paikka katsottiin epäluotettavaksi talviolympialaisten järjestämiseen. Jos indikaattorit toteutuvat 75-89 prosenttina talvista, entinen isäntäkaupunki luokiteltiin tulevaisuudessa pienen tai suuren riskin valinnaksi.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO:lta ja kansallisilta sääpalveluilta kerätyt sääasemakohtaiset tiedot yhdistettiin IPCC:n ilmastonmuutosskenaarioihin. Näin päästiin laskemaan, millä todennäköisyydellä nämä indikaattorit toteutuvat 19 entisessä isäntäkaupungissa nykyisissä olosuhteissa (1981-2010) ja tulevaisuuden (2050-luvun ja 2080-luvun) ilmastossa.

Entisten isäntäkaupunkien lämpötila nousee tällä vuosisadalla 2,7-4,4 astetta


IPCC:n pienten kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa helmikuun lämpötila kohoaa 19 entisessä isäntäkaupungissa keskimäärin 1,9 astetta tämän vuosisadan puoliväliin ja 2,7 astetta tämän vuosisadan loppuun mentäessä. Suurten kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa luvut ovat 2,1 ja 4,4 astetta.

Kaikki 19 entistä isäntäkaupunkia todettiin indikaattorien perusteella ilmastollisesti luotettaviksi nykyilmastossa (1981-2010). Tämän vuosisadan puoliväliin mennessä enää 11 näistä isäntäkaupungeista on luotettavia alhaisten kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa ja 10 suurten päästöjen skenaariossa.

Tämän vuosisadan loppupuolella enää puolet entisistä isäntäkaupungeista olisi ilmastollisesti luotettavia alhaistenkin päästöjen skenaariossa. Esimerkiksi Squaw Valley (Yhdysvallat), Garmisch-Partenkirchen (Saksa), Vancouver (Kanada) ja Sotshi (Venäjä) eivät enää olisi tarpeeksi kylmiä.

Vain kuusi kaupunkia 19 entisestä isännästä tarjoaa vuosisadan lopulla melko varmasti hyvät talviurheiluolosuhteet

Muun muassa Vancouverin alueella talvet ovat tutkimusten mukaan selvästi lämmenneet. Talviolympialaisten edellä tammikuussa 2010 Vancouverissa mitattiin historian korkein keskilämpötila. Freestyle- ja lumilautailupaikoille (sijainti vain 910 metriä merenpinnan yläpuolella) lunta jouduttiin kuljettamaan 150 kilometrin päästä. Tutkimuksessa määriteltyjen kriteereiden mukaan Vancouverin pitäisi kuitenkin olla nykyilmastossa luotettava isäntäkaupunki.

Korkeiden kasvihuonekaasupäästöjen skenaariossa tulossa on vieläkin hälyttävämpi kuin alhaisilla päästöillä. Alle kolmasosa entisistä isäntäkaupungeista (vain 6 kaupunkia) tarjoaisi vielä vuosisadan loppupuolella talviolympialaisiin sopivat olosuhteet. Luotettavimpia ovat korkealla merenpinnasta sijaitsevat sisämaan kohteet.

Lämpenemisen jatkuessa vielä 2100-luvullakin yhä harvempi paikka pystyisi takaamaan suotuisat olosuhteet. Talviolympialaisten 200-vuotisjuhlien järjestäminen vuonna 2124 voikin olla erittäin haastavaa, vaikka teknologinen kehitys tuolloin onkin mennyt varmasti eteenpäin.

Viime vuonna 75 talvilajien tulevaisuudesta huolestunutta olympiamitalistia kirjoitti presidentti Barack Obamalle avoimen kirjeen, jossa he vaativat toimia ilmastonmuutoksen estämiseksi ja puhtaan energiantuotannon edistämiseksi. Vastaavan vetoomuksen voisi esittää myös Suomen ja EU:n päättäjille.

Lähde

Daniel Scott, Robert Steiger, Michelle Rutty & Peter Johnson:  Winter Olympics in a Warmer World, University of Waterloo, Management Center Innsbruck & Interdisciplinary Centre on Climate Change, January 2014

tiistai 21. tammikuuta 2014

NOAA vahvisti hetki sitten: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin

Vuosi 2013 oli globaalisti NOAA:n mukaan mittaushistorian neljänneksi lämpimin ja viiden muun kansainvälisen tutkimuslaitoksen mukaan 2.-9. lämpimin. Samalla se oli 37. peräkkäinen vuosi, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti koko 1900-luvun keskilämpötilan. Vuonna 2013 koko mittaushistorian lämpöennätyksen teki 389 sääasemaa ja kylmyysennätyksen 12 sääasemaa. Viimeksi 1900-luvun keskilämpötilaa viileämpi vuosi on ollut 1976. Kaikki mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta ovat olleet 2000-luvulla lukuun ottamatta vuotta 1998. Maapallon globaali keskilämpötila on kohonnut 0,06 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1880-2013 ja 0,16 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1970-2013. Suomessa viime vuosi oli historian viidenneksi lämpimin, kaksi astetta yli tavanomaisen.

Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta NOAA:n, Nasan, Japanin ilmatieteen laitoksen, MetOfficen (= MetOfficen ja University of East Anglian eli Itä-Anglian yliopiston HadCRUT4-lämpötilasarja), UAH:n ja WMO:n uusimpien, päivitettyjen aikasarjojen mukaan (maa- ja merialueet yhdistettynä). Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta lämpötilakeskiarvosta (vertailukausi NOAA:lla 1901-2000, Nasalla 1951-1980, Japanin ilmatieteen laitoksella 1981-2010, MetOfficella 1961-1990, UAH:lla 1981-2010 ja WMO:lla 1961-1990). NOAA:lla ja Nasalla mittaushistoria alkaa vuodesta 1880, Japanin ilmatieteen laitoksella 1891. Eri tutkimuslaitoksilla käytetään hieman erilaisia menetelmiä, mutta niiden tulokset ovat hyvin lähellä toisiaan


Yhdysvaltalaisen ilmakehän- ja merentutkimuslaitos NOAA:n tänään kello 19.00 Suomen aikaa julkistamien tietojen mukaan vuosi 2013 oli globaalisti vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimimpien vuosien listalla jaetulla neljännellä sijalla yhdessä vuoden 2003 kanssa. Samalla se oli 37. peräkkäinen vuosi, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti koko 1900-luvun keskilämpötilan.

Viimeksi 1900-luvun keskilämpötilaa viileämpää on ollut vuonna 1976, jolloin lämpötila jäi 0,08 astetta keskiarvon alapuolelle. Vuoden 1976 jälkeen syntyneet eivät ole siis ikinä kokeneet niin "viileää" vuotta, jota NOAA pitää vertailussaan lämpötilojen normaalivuotena.

Tästä linkistä voit tarkastella globaaleja aikasarjoja kuukausittain tai vuosittain. Jos haluat nähdä diagrammina ja taulukkona vuosittaiset tiedot, valitse "Timescale: Annual" ja klikkaa "Plot".

Kaikki mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta ovat olleet 2000-luvulla lukuun ottamatta vuotta 1998. Toisin sanottuna 134-vuotisen mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä vuodesta yhdeksän kymmenestä on ollut 2000-luvulla. Ennen 2000-lukua vuotta 2013 lämpimämpi on ollut vain vuosi 1998. Aikoinaan ennätyskuumana pidetty vuosi 1988 ei mahdu enää edes 20 lämpimimmän vuoden joukkoon.

Vuonna 2013 yhdistetty maa- ja merialueiden lämpötila oli 0,62 astetta korkeampi kuin ajanjakson 1901-2000 keskiarvo (valitse linkistä "Mean Temperature Estimates") 13,9 astetta. Viime vuosi oli siis vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian neljänneksi lämpimin vuosi. Lämpimintä on ollut vuonna 2010, jolloin lämpötila kohosi 0,66 astetta yli pitkän aikavälin keskiarvon.

Vuonna 2013 maa-alueiden keskilämpötila oli 0,99 astetta 1900-luvun keskiarvon 8,5 astetta yläpuolella. Myös maa-alueiden lämpötiloissa vuosi 2013 oli mittaushistorian neljänneksi lämpimin.

Useimmilla maapallon alueilla vuosi 2013 oli tavanomaista lämpimämpi. Australiassa vuosi oli vuodesta 1910 alkavan mittaushistorian lämpimin, 1,20 astetta yli tavanomaisen ja 0,17 astetta lämpimämpi kuin aiempi vuoden keskilämpötilaennätys vuodelta 2005. Uudessa-Seelannissa oli vuodesta 1909 alkavan mittaushistorian kolmanneksi lämpimin vuosi ja Argentiinassa vuodesta 1961 alkavan historian toiseksi lämpimin vuosi.

Suomessa viime vuosi oli NOAA:n mukaan lämpötilastojen jaetulla viidennellä sijalla, 2,0 astetta lämpimämpi kuin ajanjakson 1961-1990 keskiarvo. Suomen Ilmatieteen laitoksen alustavissa tiedoissa vuoden 2013 on kerrottu olleen vuodesta 1847 alkavan mittaushistorian kuudenneksi lämpimin. Edelle menevät vuodet 1938, 1989, 2011, 2000 ja 1934. Ainakin osassa Suomea oli viime kesänä hellettä 52 päivänä, mikä on 16 enemmän kuin tavanomaisesti. Paikoin terminen kesä oli pisin ainakin 50 vuoteen.

Merien lämpötila oli NOAA:n mukaan viime vuonna globaalisti 0,48 astetta 1900-luvun keskiarvon 16,1 astetta yläpuolella. Merten lämpimyystilastoissa tämä on jaetulla kahdeksannella tilalla vuoden 2006 kanssa ja lämpimin arvo vuoden 2010 jälkeen, jolloin osan aikaa vuodesta vallitsi El Niño keskisillä ja itäisillä Tyynenmeren trooppisilla alueilla. Vuonna 2013 näillä alueilla oli ENSO-neutraalit olosuhteet.

Maapallon globaali keskilämpötila on kohonnut 0,06 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1880-2013 ja 0,16 astetta vuosikymmenessä aikavälillä 1970-2013. Maapallon eri alueiden trendit löytyvät tästä linkistä.

Joulukuu 2013 oli 346. peräkkäinen kuukausi, jolloin maapallon keskilämpötila ylitti 1900-luvun keskiarvon. Viimeksi yksittäinen kuukausi on jäänyt 1900-luvun keskiarvon alle helmikuussa 1985.

Muiden tutkimuslaitosten tuloksissa vuosi 2013 sijoittuu historian 2.-9. lämpimimmäksi

Nasan samaan aikaan NOAA:n kanssa julkaistuissa tiedoissa viime vuosi oli lämpötilaston seitsemännellä sijalla. Lämpötila ylitti vertailukauden (1951-1980) keskilämpötilan 0,604 asteella. Mittaustarkkuuden rajoissa James Hansen, Makiko Sato ja Reto Ruedy toteavat vuosien 2010 (+0,668 astetta yli pitkän aikavälin keskiarvon) ja 2005 (+0,662) olevan jaetulla 1.-2. sijalla. Sijoille 3-9 sijoittuvat vuodet 2007 (+0,629), 2002 (+0,621), 1998 (+0,620), 2003 (+0,607), 2013 (+0,604), 2009 (+0,598) ja 2006 (+0,598). Sijalla 10 jää vuosi 2012 (+0,577). Kaikki mittaushistorian 14 lämpimintä vuotta ovat olleet vuosina 1998-2013. Jos El Niño alkaa kesällä 2014, tästä vuodesta tulee viime vuotta lämpimämpi ja vuodesta 2014 tai 2015 mahdollisesti mittaushistorian lämpimin.

MetOfficen eli Ison-Britannian ilmatieteen laitoksen lämpötilatilastot on koottu Nasan GISS-aineiston, NOAA:n NCDC-aineiston ja Itä-Anglian yliopiston HadCRUT4-aineiston keskiarvosta. Käytössä on toistaiseksi tiedot vasta lokakuun 2013 loppuun asti. Näiden tietojen perusteella vuosi 2013 oli vuotta 2012 lämpimämpi ja selvästi kymmenen mittaushistorian lämpimimmän vuoden joukossa. Lopulliset tiedot julkaistaan maaliskuussa.

Vuodesta 2014 MetOffice ennustaa 0,43-0,71 astetta vertailukautta (1961-1990) lämpimämpää, samoin kuin oli ennuste vuodelle 2013. Jos vuoden 2014 todennäköisin lämpötilaennuste 0,57 astetta yli vertailukauden keskiarvon toteutuu, vuodesta tulee jopa mittaushistorian lämpimin. Mittaustarkkuuden rajoissa on kuitenkin huomautettava, ettei lämpimimpien vuosien järjestys ole täysin varma.
 
WMO:n tilastot pohjautuvat Nasan (GISS), NOAA:n, Itä-Anglian yliopiston (CRU) ja MetOfficen (Hadley Centre) tietoihin.

Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan vuosi 2013 oli 11 ensimmäisen kuukauden perusteella 0,20 astetta vertailukauden 1981-2010 keskilämpötilaa lämpimämpi, kun maa- ja merialueiden lämpötilat yhdistetään. Näin vuosi 2013 sijoittuu 123-vuotisessa mittaushistoriassa toiseksi lämpimimmäksi vuodeksi. Syyskuu, marraskuu ja pohjoisen pallonpuoliskon syksy (kolmen kuukauden jakso syyskuusta marraskuuhun) olivat mittaushistorian lämpimimmät. Pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa vuosi 2013 oli 0,35 astetta vertailukautta lämpimämpi ja mittaushistorian neljänneksi lämpimin. Tavanomaista lämpimämpää oli erityisesti Euraasiassa, Australiassa ja pohjoisen Tyynenmeren keskiosissa. Kaikki tämän vuosisadan ja -tuhannen 13 ensimmäistä vuotta sijoittuvat 123-vuotisen mittaushistorian 15 lämpimimmän vuoden joukkoon. Maapallon lämpenemistrendi on 0,69 astetta vuosisadassa. Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan lämpenemisen syynä ovat ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasut, mutta tämän pitkän aikavälin lämpenemistrendin päällä näkyy luontainen vaihtelu, joka aiheuttaa ajoittain hitaamman lämpenemisen vuosia tai vuosikymmeniä.
 
 
UAH (University of Alabama in Huntsville) tilastoi NOAA:n ja Nasan satelliimittaukset troposfäärin alaosan (0-8 km merenpinnasta) lämpötiloista. Vuodesta 1978 alkavissa satelliittitilastoissa (muut tässä blogikirjoituksessa mainitut mittaussarjat alkavat 1880-1890-luvulta) 2013 oli historian neljänneksi lämpimin vuosi. Lämpimimmät alueet olivat pohjoinen Tyynimeri ja Antarktis, joiden vuoden keskilämpötila oli 1,4 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Joillakin alueilla oli tavanomaista kylmempää. Esimerkiksi Kanadan keskiosissa oli 0,6 astetta viileämpää kuin 30 vuoden keskiarvo. Satelliittimittausten mukaan koko maapallon lämpenemistrendi on 0,14 astetta per vuosikymmen.
 
 
Mistä erot eri tutkimuslaitosten tuloksissa johtuvat?

NOAA:n mukaan vuosi 2013 oli 0,58 astetta lämpimämpi kuin ajanjakso 1951-1980 ja 0,62 astetta lämpimämpi kuin 1900-luku. Nasan mukaan vuosi 2013 oli 0,60 astetta lämpimämpi kuin ajanjakso 1951-1980 ja 0,63 astetta lämpimämpi kuin 1900-luku.

Eri tutkimuslaitosten tulosten erot johtuvat analyysimenetelmistä (interpolaatio) ja siitä, miten käsitellään niitä maapallon alueita, joilta havaintoja ei ole saatavilla. Tällaiset alueet joko jätetään kokonaan ottamatta huomioon, niillä käytetään apuna satelliittidataa tai sovelletaan kokonaisvaltaista assimilaatiotekniikkaa. Lisäksi sääasema- ja satelliittimittausten vertailu on haastavaa.

Juuri julkaistun tutkimuksen mukaan ilmastonmuutos voi lisätä lämmittäviä El Niño -ilmiöitä

Vuosi 2013 oli päiväntasaajan alueen itäisellä ja keskisellä Tyynellämerellä ENSO-neutraali, mikä tarkoittaa sitä, ettei siellä vallinnut luontaisesti maapalloa (pienellä viiveellä) lämmittävää El Niño -ilmiötä eikä viilentävää La Niña -ilmiötä. Itse asiassa ENSO-neutraali vaihe alkoi jo huhtikuussa 2012. Ennätyslämpimänä vuonna 2010 tammi-huhtikuussa vaikutti melko voimakas El Niño, jonka jälkeen heinäkuussa siirryttiin La Niña -vaiheeseen.


ENSO-värähtelyn (eli El Niñon ja La Niñan vuorottelun) vuodet alkaen vuodesta 1980. Määrittely on tehty meriveden lämpötila-anomalian (poikkeama tavanomaisesta) mukaan. Jos meriveden lämpötila on ollut vähintään viisi kuukautta peräkkäin vähintään 0,5 astetta tavanomaista lämpimämpi, puhutaan El Niñosta. Jos meriveden lämpötila on ollut vähintään viisi kuukautta peräkkäin vähintään 0,5 astetta tavanomaista viileämpi, puhutaan La Niñasta. Heikko ilmiö on kyseessä silloin, kun poikkeama on 0,5-0,9 astetta. Kohtalaisessa poikkeama on 1,0-1,4 astetta ja voimakkaassa vähintään 1,5 astetta. Lähde: NOAA Climate Prediction Center.

 
Vaikka El Niño onkin luonnollinen ilmiö ja vaikka se on esiintynyt koko ihmiskunnan historian ajan, globaali lämpötilan kohoaminen todennäköisesti kaksinkertaistaa kaikkein voimakkaimpien El Niño -ilmiöiden toistuvuuden. Tämä on todettu uudessa australialaisten,yhdysvaltalaisten, kiinalaisten ja brittiläisten tieteilijöiden tutkimuksessa.

El Niño vaikuttaa merkittävästi maailmanlaajuiseen säähän, ekosysteemeihin, maatalouteen, trooppisiin sykloneihin eli trooppisiin pyörremyrskyihin, kuivuuteen, pensaspaloihin, tulviin ja muihin sään ääri-ilmiöihin. Se tuo esimerkiksi tulvia Yhdysvaltojen länsiosiin sekä maastopaloja Indonesian sademetsiin ja Australian pensasalueille.

Uutinen on erityisen huolestuttava siksi, että kahtena viime kesänä Australiassa on ollut ennätyslämpötiloja ja lukuisia metsäpaloja, vaikka ENSO-värähtely on ollut neutraalissa vaiheessa eli ei ole ollut El Niñoa eikä sen vastakkaisilmiötä La Niñaa.

Voimakas El Niño syntyy, kun meren pintalämpötila nousee yli 28 asteeseen normaalisti viileällä ja sateettomalla Tyynenmeren itäreunalla. Normaalisti tällaiset olosuhteet syntyvät kerran 20 vuodessa. Kun kasvihuonekaasut lisääntyvät ja maapallon keskilämpötila nousee, tällaiset olosuhteet syntyvätkin tämän uuden tutkimuksen mukaan noin kerran vuosikymmenessä.

Viimeisin voimakas El Niño vuodesta 1997 alkuvuoteen 1998 aiheutti 35 miljardin Yhdysvaltojen dollarin aineelliset vahingot. Se myös vaikutti erityisen lämpimän vuoden 1998 syntyyn.
 
Historiallisia lämpöennätyksiä vuonna 2013

Vuonna 2013 kuusi valtiota ja kolme territoriota sai mittaushistorian uuden lämpöennätyksen tai sivusi vanhaa ennätystä. Yksikään valtio ei tehnyt uutta kylmyysennätystä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että vuonna 2012 viisi valtiota ja kaksi territoriota teki uuden lämpöennätyksen. Ennätysvuonna 2010 kaksikymmentä valtiota ja yksi territorio mittasi historian uuden lämpöennätyksen. Vuodesta 2010 lähtien peräti 45 valtiota tai territoriota on saanut mittaushistorian uuden lämpöennätyksen tai sivunnut vanhaa ennätystä. Klimatologi Maximiliano Herrera pitää näistä ennätyksistä kirjaa äärimmäisen hyvillä nettisivuillaan. Myös säähistorioitsija Christopher C. Burt on kerännyt listaa ennätyksistä.

Vuonna 2013 uusia mittaushistorian lämpöennätyksiä syntyi seuraavissa valtioissa tai territorioissa:

-Heard ja McDonaldsaarilla (asumaton territorio Australiassa) 26,1°C Split Bayssa 1.3.2013 (edellinen ennätys samalla mittausasemalla 21,6°C huhtikuussa 1992),

-Ghanassa sivuttiin maan ennätystä 43,0°C Navrongossa 6.3.2013 (sama lämpötila mitattu ko. paikalla myös 25.2.2010 ja 19.4.2010),

-Yhdysvalloissa vuoden 2013 korkein koko maapallon lämpötila 53,9°C Furnace Creek Visitors Centerissä Kalifornian Kuolemanlaaksossa 30.6.2013 (ainoat tätä korkeammat virallisesti hyväksytyt – joskin toisinaan epäilyksiä herättäneet – lämpötilat koko maapallolta on mitattu juuri Kuolemanlaaksosta 10.7.1913, 12.7.1913 ja 13.7.2013, kuumin lämpötila 56,7°C ensimmäisenä mainittuna päivänä),

-St. Pierre ja Miquelonilla (Ranskalle kuuluva saariryhmä Newfoundlandin rannikolla) 28,3°C lentokentän sääasemalla 6.7.2013 (edellinen ennätys 28,0°C St. Pierren kaupungissa elokuussa 1876 ja elokuussa 1935),

-Grönlannissa 25,9°C Maniitsoqin lentokentällä 30.7.2013 (edellinen ennätys 25,5°C Kangerlussuaqissa 27.7.1990, lähes varmasti virheellinen tieto on väite 30,1°C:n lämpötilasta Ivigtutissa 23.6.1915, sillä ko. asemalla ei kertaakaan sadan vuoden aikana ole ylitetty 24°C:n lämpötilaa),

-Itävallassa maan ennätys 39,9°C Dellach im Drautalissa 3.8.2013 (edellinen ennätys 39,7°C samassa paikassa 27.7.1983) ja 40,5°C 8.8.2013 Bad Deutsch-Altenburgissa,

-Sloveniassa maan ennätys 40,8°C Cerklje ob Krkissa 8.8.2013 (edellinen ennätys 40,6°C Crnomeljissa 5.71950),

-Japanissa maan ennätys 41,0°C Shimantossa 12.8,2013 (edellinen ennätys 40,9°C Tajimissa ja Kumagayassa 16.8.2007) ja

-Komoreilla sivuttiin maan ennätystä 35,6°C Hahayan lentokentällä 19.11.2013 (sama lämpötila mitattu aiemmin lähellä sijainneella Moronin lentokentällä 31.12.1960).

Kaiken kaikkiaan vuonna 2013 koko mittaushistorian lämpöennätyksen teki 389 sääasemaa ja kylmyysennätyksen 12 sääasemaa.

Historiallinen päivä oli 8.8.2013, jolloin Keski-Euroopassa oli raju helleaalto. Samana päivänä kaksi valtiota (Itävalta, Slovenia) ja kolme pääkaupunkia (Wien, Bratislava, Ljubljana) saavuttivat uuden mittaushistorian lämpöennätyksen. Kymmenillä sääasemilla kuudessa Euroopan maassa mitattiin asemakohtaisia ennätyksiä. Slovenian Ljubljanassa 150-vuotisen mittaushistorian entistä, kesäkuussa 1935 saavutettua, ennätystä 38,0°C parannettiin viisi kertaa kuuden päivän aikana: 
3. elokuuta mitattiin 38,3°C
, 4. elokuuta 38,4°C,
 6. elokuuta 38,6°C
, 7. elokuuta 39,5°C ja
 8. elokuuta 40,2°C.

Vuoden 2013 kylmin virallisella sääasemalla mitattu lämpötila koko maapallolla oli -81,7°C, joka mitattiin Antarktiksen Dome A:lla 31.7.2013. Samaan aikaan satelliitista mitattiin lähistöltä -93,0°C. Pohjoisen pallonpuoliskon vuoden kylmin lämpötila -64,2°C mitattiin Grönlannissa (Summit GEO) 4.3.2013.

Lähteet











 
Lue myös nämä

Japanin ilmatieteen laitos: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin

Vuosikatsaus: Säävuosi 2013

Ilmastonmuutoksen syytä vai ei: Viime vuonna ennätysmäärä kalliita sääkatastrofeja

Joulun leuto sää voi mahtua normaalin vaihtelun rajoihin, koko vuodesta 2013 on tulossa Suomessa pari astetta tavanomaista lämpimämpi ja globaalisti mittaushistorian neljänneksi lämpimin

Oliko 2013 ihmiskunnan paras vuosi?

Kairossa lunta ensimmäistä kertaa yli sataan vuoteen, Suomessa myrskyt näyttävät voimistuneen

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Australiassa historian pahin helleaalto

Ilmastonmuutos tilastoissa ja diagrammeissa

(Edit 22.1.2014 klo 11.10. Taulukkoon ja tekstiin päivitetty Nasan 21.1.1014 julkaisemat uudet tiedot vuoden 2013 lämpötiloista.)

(Edit 25.6.2014 klo 13.20. Taulukkoon päivitetty kaikkien tutkimuslaitosten vahvistetut tulokset. Vuoden 2013 tiedot eivät siis enää ole alustavia ennakkotietoja. MetOfficen lämpötiladata löytyy tästä linkistä, taulukon tulkintaohje täältä ja lisätietoa täältä. Nasan tiedot voi puolestaan katsoa täältä.)

maanantai 20. tammikuuta 2014

Ilmastonmuutoksen syytä vai ei: Viime vuonna ennätysmäärä kalliita sääkatastrofeja

Viime vuonna maapallolla oli ennätysmäärä, 41 kappaletta, sääkatastrofeja, joissa yksittäisen katastrofin vahingot ylsivät vähintään miljardiin dollariin. Kaikkien luonnonkatastrofien rahalliset tuhot olivat tilastohistorian seitsemänneksi suurimmat. Poikkeukselliseksi tilanteen tekee se, että näin suuret tuhot sattuivat El Niño -neutraalina vuonna. Kallein säävahinko oli Keski-Euroopan tulva kesäkuussa. Eniten kuolonuhreja aiheutti supertaifuuni Haiyan, joka oli keskituulennopeuksiensa perusteella mittaushistorian voimakkain maa-alueelle iskenyt hirmumyrsky. Rahalla mitattujen tuhojen kasvavaan trendiin voivat vaikuttaa ihmisten entistä kalliimman omaisuuden hankkiminen, väestönkasvu, muuttoliike aiempaa haavoittuvammille alueille ja ilmastonmuutos.

Vuonna 2013 vähintään miljardin Yhdysvaltojen dollarin vahingot aiheuttaneet sääkatastrofit. Lähde: Dr. Jeff Masters' WunderBlog: Earth's Record 41 Billion-Dollar Weather Disasters of 2013.
 
Viime viikolla julkaistujen tietojen mukaan viime vuonna eli vuonna 2013 maapallolla oli ennätysmäärä (41 kappaletta) sääkatastrofeja, joissa yksittäisen katastrofin vahingot vakuutusyhtiöiden tilastojen mukaan ylsivät vähintään miljardiin Yhdysvaltojen dollariin.

Huolimatta ennätysmäärästä vähintään miljardin dollarin tuhoja sääkatastrofien yhteen lasketut rahalliset vahingot (192 miljardia dollaria) olivat neljä prosenttia alle kymmenen vuoden keskiarvon (200 miljardia dollaria) ja selvästi vähäisemmät kuin vuonna 2012, jolloin pelkästään Sandy-hurrikaani aiheutti 65 miljardin dollarin tuhot. Tilastoinnissa aiempien vuosien tuhot on muutettu viime vuoden kustannustasoa vastaaviksi.

Kun muutkin kuin sääkatastrofit otetaan huomioon, vuonna 2013 oli 43 vähintään miljardin dollarin katastrofia, selvästi yli kymmenen vuoden keskiarvon (28) ja ainakin 2000-luvun toiseksi suurin lukumäärä (47 vuonna 2010).

Vuodesta 2003 lähtien vain vuosina 2006, 2007 ja 2009 luonnonkatastrofien aiheuttamat globaalit tuhot ovat jääneet alle sataan miljardiin dollariin. Vuosi 2013 aiheutti 2000-luvun kuudenneksi suurimmat rahalliset tuhot ja vuodesta 1950 alkavan mittaushistorian seitsemänneksi suurimmat tuhot.

Läheskään kaikki tuhot eivät olleet vakuutettuja. Vuonna 2013 vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia 45 miljardin dollarin tuhoista, mikä on 22 prosenttia alle kymmenen vuoden keskiarvon (58 miljardia dollaria). Tämä on pienin summa vuodesta 2009 lähtien, mutta kahdeksanneksi suurin summa tilastojen (vuodesta 1950) alusta alkaen.

Viime vuonna noin 300 sääkatastrofia, hieman enemmän kuin tavanomaisesti

Kaikkiaan viime vuonna tilastoitiin 296 sääkatastrofia, mikä on hieman yli vuosien 2003-2012 keskiarvon (259). Tilastoinnissa ovat mukana sellaiset katastrofit, jotka aiheuttavat vähintään 50 miljoonan dollarin tuhot (muutettuna vuoden 2013 kustannustasolle), vähintään 25 miljoonan dollarin vakuutetut tuhot, vähintään 10 kuollutta, vähintään 50 loukkaantunutta tai vähintään 2 000 tuhoutunutta rakennusta.

Tulvat aiheuttivat 35 prosenttia viime vuoden rahallisista tappioista. Vaikka 84 prosenttia taloudellisista menetyksistä tapahtui Yhdysvaltojen ulkopuolella, 45 prosenttia vakuutetuista tuhoista sijoittui Yhdysvaltojen alueelle.

Globaalisti vuoden 2013 kallein säävahinko oli touko-kesäkuussa tapahtunut Keski-Euroopan tulva, jonka kustannukset nousivat 22 miljardiin dollariin. Näistä vakuutettuja tuhoja oli 5,3 miljardia dollaria.

Luonnonkatastrofeissa kuoli yli 21 000 ihmistä, selvästi vähemmän kuin tavanomaisesti

Eniten kuolonuhreja aiheuttanut sääkatastrofi viime vuonna oli Haiyan-supertaifuuni, joka rantautui kategorian 5 (Saffirin-Simpsonin asteikon voimakkain luokitus) trooppisena pyörremyrskynä ja tappoi lähes 8 000 ihmistä lähinnä Filippiineillä, joitakin Kiinassa ja Vietnamissa. Haiyan oli keskituulennopeuksien perusteella mittaushistorian voimakkain maa-alueelle iskenyt hirmumyrsky. Tuulet puhalsivat yli 310 km/h.

Kaikkiaan luonnonkatastrofeissa kuoli viime vuonna 21 250 ihmistä, joista 80 prosenttia oli Aasiassa. Kuolleiden määrä oli kuitenkin 81 prosenttia pienempi kuin keskiarvo (109 000 kuollutta) vuosina 2003-2012. Keskiarvoa ovat kohottaneet muutamat suuret yksittäistapaukset, kuten maanjäristykset (Haiti vuonna 2010, Kiina 2008, Indonesia 2004), Nargis-syklonin aiheuttama maanvyöry Myanmarissa vuonna 2008 ja helleaalto Euroopassa vuonna 2003.

Trooppiset pyörremyrskyt siirtyneet Atlantilta muille valtamerille

Yhteensä 15 trooppista pyörremyrskyä saapui viime vuonna maalle, mikä on yksi vähemmän kuin vuosien 1980-2012 keskiarvo. Yhdysvallat säästyi viime vuonna hurrikaaneilta, ja Yhdysvalloissa tehtiin uusi ennätys, kun kahdeksaan peräkkäiseen vuoteen sinne ei ole rantautunut ainuttakaan kategoriaa kolme olevaa tai sitä voimakkaampaa hurrikaania. Viimeisin on ollut lokakuun 2005 Wilma-hurrikaani. Edellinen ennätys oli seitsemän vuotta syyskuusta 1900 lokakuuhun 1906. Vuoden 2012 Sandy ylsi tuhoistaan huolimatta maa-alueella vain heikoimpaan ykköskategoriaan.

Vuonna 2013 Atlantin alueella oli vähiten hurrikaaneja sitten vuoden 1982. Sen sijaan läntisellä Tyynellämerellä ja pohjoisella Intian valtamerellä trooppisia pyörremyrskyjä oli tavanomaista enemmän. Useat tieteelliset tutkimukset osoittavatkin saman asian eli trooppisten pyörremyrskyjen lisääntymisen toisilla merialueilla silloin, kun ne vähenevät toisaalla. Tähän voivat vaikuttaa erilaiset oskillaatiot eli värähtelyt (ENSO, AMO, PDO, SOI).

Kuudessa valtiossa historian kallein sääkatastrofi

Ainakin kuudessa valtiossa tapahtui vuonna 2013 maan historian kallein sääkatastrofi, vaikka aiempien säätuhojen seuraukset on muutettu viime vuoden kustannustasoa vastaaviksi:

-Saksan tulva kesäkuussa 16 miljardia dollaria (edellinen ennätys 15 miljardia Elben tulvassa elokuussa 2002),

-Filippiinien supertaifuuni Haiyan marraskuussa 13 miljardia dollaria (edellinenkin ennätys viime vuonna, 2,2 miljardia Manilan lähistön tulvissa elokuussa 2013),

-Itävallan tulva kesäkuussa 4 miljardia dollaria (edellinen ennätys 3,1 miljardia elokuun 2002 tulvissa),

-Tšekin tulva kesäkuussa 1,5 miljardia dollaria (edellinen ennätys 0,3 miljardia elokuun 2002 tulvissa),

-Uuden-Seelannin kuivuus tammi-toukokuussa 1,6 miljardia dollaria (edellinen ennätys 0,3 miljardia tammikuun 2001 helleaallossa) ja

-Kambodžan tulvat loka-marraskuussa 1,0 miljardia dollaria (edellinen ennätys 0,5 miljardia elokuun 2011 tulvassa).
 
Kymmenen eniten taloudellisia menetyksiä aiheuttanutta katastrofia vuosina 1950-2013 todellisina (tapahtumahetken) Yhdysvaltojen dollareina sekä muutettuna vuoden 2013 kustannustasolle. Lähde: Aon Benfield: Annual Global Climate and Catastrophe Report - Impact Forecasting 2013.

Onko ilmastonmuutos vaikuttanut tuhojen lisääntymiseen?

Tohtori Jeff Masters kirjoittaa näin: ”Yhden vuoden aikana tapahtuneet 41 kappaletta miljardin dollarin sääkatastrofia on suuri määrä. Tämä on erityistä siksi, että vuosi 2013 oli El Niñon suhteen neutraali vuosi, ja edellinen ennätys 40 kappaletta miljardin dollarin sääkatastrofia sattui vuonna 2010, jolloin oli sekä voimakas El Niño että voimakas La Niña samana vuonna. Voimakas El Niño tai La Niña näyttää lisäävän suuria tuhoja aiheuttavia sään ääri-ilmiöitä, joten 41 tuhoa El Niño -neutraalina vuonna lisää huoltani siitä, että ilmastonmuutos voi olla osasyyllinen tähän hurjaan tilanteeseen. On kuitenkin vaikea osoittaa tuhojen aiheuttamien tappioiden perusteella sitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa säähän. Tuhotappioiden kasvavan trendin ajatellaan ensisijaisesti johtuvan taloudellisen hyvinvoinnin lisääntymisestä, väestönkasvusta ja ihmisten muuttamisesta haavoittuvammille alueille, vaikkakin tutkimukset, joissa tuhotappiot yritetään suhteuttaa näihin tekijöihin, ovat hyvin epävarmoja. Löytääkseen näyttöä ilmastonmuutoksesta on parempi katsoa, kuinka ilmakehä, valtameret ja jäätiköt muuttuvat – ja niistä löytyy paljon todisteita.”

Tohtori Kevin E. Trenberth puolestaan on todennut näin: "Vastaus yleiseen kysymykseen, aiheuttiko tietyn säätapahtuman ilmastonmuutos, on se, että kysymys on väärä. Ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin säätapahtumiin, koska niiden tapahtumaympäristö on aiempaa lämpimämpi ja kosteampi."

Kymmenen eniten kuolonuhreja aiheuttanutta luonnonkatastrofia vuosina 1950-2013. Lähde: Aon Benfield: Annual Global Climate and Catastrophe Report - Impact Forecasting 2013. Aiemmista maanjäristyksistä suurimpia kuolonuhrimääriä ovat aiheuttaneet seuraavat: Syyria v. 526 (n. 250 000 kuollutta), Kiina v. 1290 (100 000), Kiina v. 1556 (830 000), Kaukasia v. 1667 (80 000), Japani v. 1730 (137 000), Intia v. 1737 (300 000), Italia v. 1908 (83 000), Kiina v. 1920 (200 000), Japani v. 1923 (143 000), Kiina v. 1927 (200 000), Kiina v. 1932 (70 000), Turkmenistan v. 1948 (110 000) ja Kiina v. 1976 (260 000). Tuhoisimmat tulvat ovat olleet Alankomaissa v. 1228 (kuolleita noin 100 000), Kiinassa v. 1642 (Henan, 350 000), Kiinassa v. 1887 (Keltainenjoki, 1 000 000), Kiinassa v. 1911 (Jangtse, 100 000), Kiinassa v. 1931 (Keltainenjoki, 3 700 000) ja Kiinassa v. 1939 (pohjoisosissa, 200 000).

Lähteet

Aon Benfield: Annual Global Climate and Catastrophe Report - Impact Forecasting 2013

Dr. Jeff Masters' WunderBlog: Earth's Record 41 Billion-Dollar Weather Disasters of 2013

Lue myös nämä

Vuosikatsaus: Säävuosi 2013

Oliko 2013 ihmiskunnan paras vuosi?

Australiassa historian kuumin vuosi, kevät, kesä, kuukausi, viikko ja päivä

Japanin ilmatieteen laitos: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Ainakin puolet viime vuonna [2012] havaituista sään ääri-ilmiöistä johtui osaksi ilmastonmuutoksesta

Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastonmuutoksen tieteellistä taustaa käsittelevän osaraportin

Kannattaa katsoa maakohtaiset TOP 10 -hasardit ja yhteenvedot luonnon sekä teknisistä hasardeista vuosina 1900-2014 osoitteesta http://www.emdat.be/country-profile. Tiedot sopivat hyvin tarkasteltaviksi hasardimaantieteen kurssilla GE3, kun pohditaan haasteiden, riskien ja mahdollisuuksien maailmaa.

torstai 16. tammikuuta 2014

Ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset maailman maatalouteen olisivat kalliimmat kuin ilmastonmuutosta hillitsevän bioenergiatuotannon aiheuttama hintojen nousu

© B. Wylezich - Fotolia.com

Kunnianhimoinen kasvihuonekaasujen vähentämistavoite, jonka avulla maapallon lämpeneminen voidaan rajoittaa alle kahteen asteeseen, edellyttää todennäköisesti huomattavia määriä bioenergiaa osana tulevaisuuden energialähteiden yhdistelmää. Vaikka tämä ei onnistu ongelmitta, maailman elintarvikemarkkinat kärsisivät huomattavasti enemmän rajoittamattomasta ilmastonmuutoksesta kuin lisääntyneestä bioenergian kysynnästä.
 
Maataloustuotteiden hinnat voivat olla ilmastonmuutoksen aiheuttamien satotappioiden vuoksi vuonna 2050 noin 25 prosenttia korkeammat kuin ilman ilmastonmuutosta. Sitä vastoin suuri bioenergian kysyntä kunnianhimoisen ilmastonmuutoksen hillinnän vuoksi näyttää nostavan hintoja vain noin 5 prosenttia.

Maatalous sekä kärsii ilmastonmuutoksesta että vaikuttaa ilmastonmuutosta edistävästi tai estävästi. Maataloustuotanto ja maankäytön muutokset aiheuttavat noin kolmasosan maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä.

"Toisen sukupolven bioenergiasta saattaa tulla merkittävä tekijä hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä etenkin pitkällä aikavälillä esimerkiksi biopolttoaineina liikenteessä, koska muut tekniset vähäpäästöiset vaihtoehdot kuten sähköistys ovat suhteellisen kalliita", tutkija Hermann Lotze-Campen sanoo. Nykyinen bioenergian maailmanlaajuinen tuotanto on tällä hetkellä noin 40  eksajoulea (10 potenssiin 18 joulea), josta valtaosa on perinteistä puun käyttöä lämmityksessä ja ensimmäisen sukupolven liikenteen polttoaineita, kuten etanolia sokeriruo'osta tai biodieseliä öljykasveista. Vaikka ensimmäisen sukupolven biopolttoaineet kilpailevat suoraan elintarvike- ja rehutuotannon kanssa, toisen sukupolven biopolttoaineilla on mahdollista vähentää kilpailua elintarvikkeiden ja energian välillä sekä myös pienentää tuotantokustannuksia.

Toisen sukupolven bioenergian (sato- ja hakkuutähteet, jätteet, tarkoitukseen viljellyt kasvit kuten Miscanthus-norsunheinät tai poppelipuut) kysynnän oletetaan tutkimuksessa lisääntyvän noin sadalla eksajoulella vuoteen 2050 mennessä (noin 15 prosenttia koko primaarienergiatarpeesta), jos ilmaston lämpeneminen on tarkoitus rajoittaa kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Tämä kunnianhimoinen ilmastonmuutoksen hillitseminen bioenergialla ei välttämättä nosta maailmanlaajuisia elintarvikkeiden hintoja kovin paljon.

Tutkija Christoph Schmitz selvitti kymmenellä maailmanlaajuisella maatalousmallilla, kuinka paljon viljelysmaata käytetään erilaisissa sosioekonomisissa ja ilmastonmuutosskenaarioissa. "Useimmissa malleissa viljelymaan tarve kasvaa vuoteen 2050 mennessä ja lisäystarve on yli 50 prosenttia korkeampi skenaarioissa, joissa ilmastonmuutosta ei hillitä, kuin muuttumattoman ilmaston skenaarioissa", Schmitz sanoo.

Lisäystarve muuttuvassa ilmastossa olisi 320 miljoonaa hehtaaria ja muuttumattomassa noin 200 miljoonaa hehtaaria. Ero vastaa noin kolmea Saksan pinta-alaa. Kaikissa simulaatioissa suurin lisäämistarve on Etelä-Amerikassa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. "Tämä voi olla huono uutinen, koska niillä alueilla viljelymaan lisäys tapahtuu vuosisatoja vanhoja sademetsiä kaatamalla. Tämä ei ainoastaan ​​lisää hiilidioksidipäästöjä vaan lisäksi vähentää luonnon monimuotoisuutta ja uhkaa tärkeitä ekosysteemipalveluja", Schmitz selittää.

Toistaiseksi ennusteet tulevasta maankäytöstä ovat osoittaneet hyvin erilaisia ​​tuloksia, koska tiedoissa ja menetelmissä on suurehkoja epävarmuuksia. Jotta ymmärtäisimme paremmin eroja, kymmenen johtavaa kansainvälistä alan mallinnustiimiä työskenteli yhdessä kaksi vuotta ottaakseen oppia toisiltaan. Tuloksena saatiin tämä ainutlaatuinen monen mallin vertailu, joka mahdollistaa varmemmat arvioinnit ja ymmärryksen ilmastonmuutoksen, maankäytön ja ​​maataloustuotteiden hintojen yhteyksistä.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset maatalouden tuottamiin satoihin ovat suuret, mutta vaikutukset vaihtelevat huomattavasti eri alueilla ja eri kasvilajeilla. Viiden tärkeimmän viljelykasvin eli riisin, vehnän, maissin, soijan ja maapähkinöiden sadot pienenevät globaalisti ilmastonmuutoksen takia 10-38 prosenttia nykyisestä vuoteen 2050 mentäessä perusuran (ns. business as usual) skenaariossa. Sopeutumiseen ei ole yhtä yleispätevää keinoa. Tuotanto on mahdollista siirtää alueille, joilla ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset ovat pienempiä. Jotkin alueet voivat hyötyä maatalouden tehostumisesta.

Tulevaisuuden maatalouden ennusteissa on edelleen huomattavia epävarmuustekijöitä, esimerkiksi hiilidioksidilannoituksen vaikutus (lisääntyvä hiilidioksidia tehostaa fotosynteesiä ja siten kasvien kasvua tiettyyn rajaan asti), maatalousmaan lisäämisen mahdollisuudet ja tuottavuuden kasvun nopeus. "Kuivuus, kuten vuonna 2012 Yhdysvalloissa, voi vaikuttaa valtavasti satomääriin ja vientiin", tutkija Lotze-Campen sanoo. "Tämä osoittaa, että huono sato tärkeillä tuotantoalueilla, vaikkakin pinta-alaltaan rajallisilla, voi vaikuttaa merkittävästi maatalousalan maailmanmarkkinoihin, hintoihin ja elintarviketurvallisuuteen. Tämä vaikutus todennäköisesti voimistuu, ellei ilmastonmuutosta hillitä."

Lähde

Potsdam Institute for Climate Impact Research: Global Food Markets - Climate impacts would be more costly than bioenergy effects, lehdistötiedote 15.1.2014

Lue myös tämä

Vaikuttivatko ilmasto ja elintarvikkeiden hintapiikki Arabikevään mellakoihin vuonna 2011?

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Hyviä ja huonoja uutisia: Auringon aktiivisuus alimmillaan 100 vuoteen, ilmaston lämpeneminen väliaikaisesti ehkä hidastunut, ilmastonmuutos saattaa silti pian voimistua

Auringon aktiivisuus on nyt alimmillaan sataan vuoteen. Tämä on juuri julkaistun tutkimuksen mukaan aiheuttanut ilmaston lämpenemiseen hidastumisen ja siten kätkenyt todellisen lämpenemistrendin. Kun auringon aktiivisuus alkaa taas kasvaa, lämpötila voi kohota jopa jyrkemmin kuin kolmen viime vuosikymmenen aikana. Toisten tutkijoiden mukaan auringon heikko aktiivisuus on kuitenkin viilentänyt vain yläilmakehää. Aiemmin tulivuorenpurkaukset ja nyt kasvihuonekaasut ovat tärkeimmät ilmaston säätelijät. Ilmastonmuutos näyttää silti hidastuneen subtropiikissa ja keskileveyksillä erityisesti talviaikaan. Sen sijaan tropiikki ja erityisesti arktinen alue ovat lämmenneet hyvin voimakkaasti.

© Steve Young - Fotolia.com

Maapallon lämpötila olisi jatkanut nousuaan 1990-luvun lopulla alkaneen tasaantumisen sijaan, ellei auringon aktiivisuus olisi heikentynyt. Viimeaikainen auringon aktiivisuuden lasku on aiheuttanut ilmaston lämpenemiseen tasaantumisen ja siten kätkee todellisen lämpenemistrendin, kertoo Tanskan ilmatieteen laitoksen tutkija Peter Stauningin uusi tutkimus. Stauning esittelee tulokset juuri julkaistussa avoimessa tammikuun Atmospheric and Climate Sciences -lehdessä.

Auringon aktiivisuus on tutkijoiden mukaan nyt alimmillaan noin sataan vuoteen ja todennäköisesti pysyy sellaisena vielä jonkin aikaa. Tästä auringon aktiivisuus ei enää voi paljon laskea.

"Jos auringon aktiivisuus alkaa lisääntyä, maapallon lämpötila voi nousta jopa jyrkemmin kuin nähtiin kolmen viime vuosikymmenen aikana", Stauning varoittaa. Stauning kuitenkin välttää ennakoimasta sitä, kuinka kauan nykyinen tauko kestää. Hänen tarkoituksensa ei olekaan ennustaa tulevia lämpötiloja vaan selittää auringon aktiivisuuden heikentymisen seurauksia. Hänen tuloksensa perustuvat HadCRUT-4GL -aineistoon, jota ylläpitävät Ison-Britannian ilmatieteen laitos MetOffice ja Itä-Anglian yliopiston CRU-yksikkö. Stauningin mukaan samanlaisia tuloksia voidaan saada myös käyttämällä muita maapallon lämpötilasarjoja.

"Maapallon lämpötilakehitys korjattuna auringon aktiivisuudella näyttää tasaista nousua ilman vuoden 2000 jälkeen tapahtunutta tasoittumista, joka näkyy alkuperäisessä havaintoihin perustuvassa lämpötila-aineistossa", kirjoittaa Stauning. Hiilidioksidi- ja metaanipitoisuuksien lisääntyessä lämpötila olisi Stauningin mukaan jatkanut tasaista nousuaan vuosina 1980-2013, ellei auringon aktiivisuus olisi heikentynyt. Niinpä lämpötila voi pian jatkaa samanlaista tasaista nousuaan, joka havaittiin vuosina 1980-2001. Jos auringon aktiivisuus alkaa kasvaa, maapallon lämpötila voi nousta jopa jyrkemmin kuin nähtiin kolmen viime vuosikymmenen aikana.

Stauningin päätelmä, jonka mukaan aurinko vaikuttaa nykyiseen muutokseen ilmaston lämpenemisessä, on kuitenkin saanut paljon kritikkiä. Useiden ilmastotutkijoiden mukaan auringolla ei voi olla niin suurta vaikutusta kuin Stauning päättelee.

Geofyysikkojen mukaan auringon aktiivisuuden vaihtelut eivät vaikuta ilmastoon

Joulukuussa pidetyn yhdysvaltalaisten geofyysikkojen (AGU) konferenssin lehdistötilaisuuteen osallistuneet astrofyysikko Nat Gopalswamy (Nasan Goddard Space Flight Center), vanhempi tutkija Martin Mlynczak (Nasan Langley Research Center), professori Joe Giacolone (Department of Planetary Sciences, Arizonan yliopisto) ja aurinkofyysikko Leif Svalgaard (Stanford University) vahvistivat auringon aktiivisuuden olevan alimmillaan lähes sataan vuoteen. Heidän mukaansa tämä on voinut vaikuttaa yläilmakehään (termosfääriin), mutta ilmastoon maapallon pinnalla tällä ei tiedetä olleen vaikutuksia. He sanoivat myös, että heikko Auringon magneettikenttä lisää kosmista säteilyä, millä on vaikutuksia miehitettyihin avaruuslentoihin, mutta toisaalta avaruussää on tasainen, mikä aiheuttaa vähemmän häiriöitä satelliitteihin.

"Tämä aurinkosykli [numero 24] on heikko ja itse asiassa se oli ennustettu", sanoi Leif Svalgaard. Auringon aktiivisuus siirtyy maksimista minimiin pitkissä jaksoissa, jotka kestävät noin 11 vuotta ja ilmenevät auringonpilkkujen määrissä auringon pinnalla. Kuluvalla aktiivisuusjaksolla (vuodet 2008-2019), joka tunnetaan nimellä aurinkosykli 24 (eli 24. jakso vuoden 1755 jälkeen, jolloin systemaattinen seuranta aloitettiin), parhaillaan menossa oleva maksimi on hyvin heikko. Svalgaardin mukaan sykli 24 alkaa näyttää hyvin samankaltaiselta kuin aurinkosykli 14 noin sata vuotta sitten. Svalgaard selitti, että vaikka sykli 24 on heikko ja epätavallinen aurinkofyysikoille, se ei ole mitään uutta itse auringolle. "Kukaan meistä elossa olevista ei ole koskaan nähnyt niin heikkoa sykliä, joten opimme jotakin", hän sanoi .

Auringon aktiivisuus siis on nyt samankaltainen kuin sata vuotta sitten, joten seurauksetkin voivat olla samanlaisia kuin silloin. Jos auringon aktiivisuuden vaihtelut vaikuttaisivat ilmastoon, syklit 14 ja 24 näkyisivät ilmastossakin samalla tavoin. Tästä ei ole kuitenkaan täyttä selvyyttä.

Aiemmin tulivuorenpurkaukset ja nyt kasvihuonekaasut säätelevät voimakkaimmin ilmastoa

Aurinkotutkija Marty Mlynczak sanoi, että heikko auringon aktiivisuus on jäähdyttänyt ilmakehän yläosassa sijaitsevaa termosfääriä, mutta sillä ei ole ollut tunnettuja vaikutuksia maanpinnan tasolla vaikuttavaan troposfäärin ilmastoon. "Vaikka energiamäärä on suuri, se on todellakin vai milliwatteja neliömetriä kohti, kun se jaetaan tasaisesti maapallon pinnalle, kun taas ilmastojärjestelmää ohjaava energiamäärä on satoja watteja neliömetriä kohti.”, Mlynczak totesi.

Auringon aktiivisuuden vaihteluilla näyttääkin olleen vain vähän vaikutuksia maapallon ilmastoon. Juuri ennen joulua julkaistun tutkimuksen mukaan pohjoisella pallonpuoliskolla viimeisimmän tuhannen vuoden aikana tärkein ilmastonmuutoksia säädellyt tekijä on ollut tulivuorten purkaukset. Ne vaikuttivat voimakkaasti vuoteen 1800 asti. Voimakkaina purkauskausina oli kuivempaa ja viileämpää, koska ne estivät auringonsäteiden pääsyä maapallolle. Vuodesta 1900 lähtien kasvihuonekaasut ovat olleet tärkein ilmastonmuutosta aiheuttava tekijä.

Ilmaston lämpeneminen ei ehkä olekaan hidastunut, vaan se ilmenee nyt eri tavoin

Kiistaa on käyty myös siitä, onko maapallon lämpeneminen todella hidastunut viimeisimmän 15 vuoden aikana. Ilmastonmuutos on voinut ehkä vain ilmetä eri tavoin kuin aiemmin, eikä lämpenemisen hidastuminen ainakaan ole ollut tasaista.

Kun tarkastellaan kolmen kuukauden jaksojen keskilämpötilojen poikkeamia 30 vuoden keskiarvosta ajanjaksolla 1970-2013, huomataan lämpenemisen hidastumisen olleen kaikkein voimakkainta pohjoisen pallonpuoliskon talviaikaan joulukuusta helmikuuhun. Muutaman viime vuoden aikana Pohjois-Amerikkaan ja Euraasiaan on tullut talvisin pitkäaikaisia kylmän ilman purkauksia.

Leveysvyöhykkeittäin tarkasteltuna lämpeneminen on hidastunut eniten subtropiikissa ja keskileveyksillä. Sen sijaan tropiikki ja kaikkein dramaattisimmin arktinen alue ovat lämmenneet viimeisimmän 15 vuoden aikana. Lämpenemisen hidastuminen ei olekaan ollut maailmanlaajuinen ilmiö.

Mahdolliseen lämpötilojen nousun hidastumiseen vaikuttaneet tekijät

Osaltaan ilmakehän lämpötilojen nousun hidastumiseen ovat voineet vaikuttaa myös useat pienet tulivuorenpurkaukset, lämmön kertyminen meriin ja luontaisesti 20-30 vuoden välein vaihteleva Tyynen valtameren oskillaatio eli värähtely (PDO). Kun PDO on positiivinen, El Niño -ilmiöt ovat voimakkaampia ja useammin toistuvia. El Niño puolestaan voi nostaa lämpöä meristä ilmakehään niin paljon, että ilmakehä lämpenee 0,4 astetta. Vuosina 1997-1998 oli erityisen voimakas El Niño, ja vuosi 1998 olikin yksi mittaushistorian lämpimimmistä.

Sen jälkeen PDO muuttui negatiiviseksi, jollaisena se on pysynyt siitä lähtien. Niinpä maapallolla ei ole ollut voimakkaita El Niño -vaiheita, vaan vallitsevina ovat olleet La Niñat. Niiden aikana lämpö pysyy merissä ja maapallon ilmakehä viilenee joidenkin kuukausien ajaksi.

Joidenkin tutkimuslaitosten (NOAA, Nasa, MetOffice, WMO) mukaan 2000-luvulla on silti ollut lämpimämpiä vuosia kuin 1998. Vain Japanin ilmatieteen laitos ja UAH pitävät vuotta 1998 edelleen lämpimimpänä. Japanilaisten alustavien tietojen mukaan vuosi 2013 yltää kuitenkin yli satavuotisen mittaushistorian toiseksi lämpimimmäksi. NOAA julkistaa uusimmat tilastot ensi viikolla, jolloin palaan asiaan uudella blogikirjoituksella.

Lähteet

Atmos News: Inside the warming hiatus

Reporting Climate Science: New Paper Says Sun Is Behind The Pause

Reporting Climate Science: Sun Is At Its Weakest In Over 100 Years

Reporting Climate Science: Sun Is Not A Key Driver Of Climate Change

Scientific Research: Reduced Solar Activity Disguises Global Temperature Rise

Lue myös nämä

Japanin ilmatieteen laitos: Vuosi 2013 mittaushistorian toiseksi lämpimin

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Vetääkö lämpenevä maapallo hetken henkeä?

Piiloutuuko lämpeneminen meriin vai miksei maapallo lämpene voimakkaasti?

Uudet tutkimukset paljastavat odotettua voimakkaamman ilmastonmuutoksen

Ilmaston lämpeneminen jatkuu ennusteiden mukaisesti

Ilmaston lämpeneminen ei ole pysähtynyt

Tiedemiehet varoittaminen: Ilmaston lämpeneminen 4 asteella todennäköistä vuoteen 2100 mennessä

Heikki Nevanlinna: Auringon säteilyn muutokset ja maapallon lämpötila


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Uusi ilmastotutkimus: Suomen sateet ja Etelä-Euroopan vakava kuivuus lisääntyvät

Tämän vuosisadan loppuun mennessä kuivuuskausia odotetaan olevan Euroopassa yhä useammin ja yhä voimakkaampina, mikä johtuu sekä ilmastonmuutoksesta että lisääntyvästä veden käytöstä. Pelkästään Euroopassa kolmen viime vuosikymmenen kuivuuskausien kustannukset olivat yhteensä yli 100 miljardia euroa. Suomessa pakkasettoman ajan lämpötilat kohoavat 0,5-2 astetta ja sateet lisääntyvät 5-20 prosenttia. Pakkaskaudella Suomen lämpötila kohoaa jopa yli 3 astetta ja pakkaskauden sateet lisääntyvät 10-40 prosenttia. Nämä uuden tutkimuksen tulokset julkaistiin tällä viikolla Euroopan geotieteiden unionin (EGU) Hydrology and Earth System Sciences -lehdessä.

© ollirg - Fotolia.com

"Tutkimuksemme osoittaa, että monista valuma-alueista erityisesti Etelä-Euroopassa tulee ilmastonmuutoksen takia todennäköisesti alttiimpia pienen vesivirtaaman kausille", sanoo tutkija Giovanni Forzieri. "Kasvava veden tarve, joka johtuu väestönkasvusta ja suuresta veden käytöstä kastelussa sekä teollisuudessa, pienentää jokien virtaamia entisestään."

Kuivuus on suuri luonnonkatastrofi, jolla voi olla huomattavia vaikutuksia yhteiskuntaan, ympäristöön ja talouteen. Pelkästään Euroopassa kolmen viime vuosikymmenen kuivuuskausien kustannukset olivat yhteensä yli 100 miljardia euroa.

Tässä tutkimuksessa tutkijat halusivat selvittää, tuleeko Eurooppaan kohoavien lämpötilojen ja intensiivisen veden kulutuksen seurauksena tulevaisuudessa yhä ankarampia ja pitkäkestoisempia kuivuuskausia, ja millä alueilla tämä tapahtuu. Saadakseen tämän selville tutkijat analysoivat ilmasto- ja hydrologiamalleja erilaisilla skenaarioilla eli tulevaisuuden ennusteilla.

"Skenaariot – tässä tutkimuksessa vuoteen 2100 saakka – ovat vaihtoehtoja yhteiskuntamme mahdollisista kehityksistä, joita käytettiin arvioitaessa tulevien kasvihuonekaasupäästöjen ja veden kulutuksen määrää eri sektoreilla", kertoo hydrologi Luc Feyen. Tutkijat käyttivät näitä ennusteita hydrologisessa mallissa, joka jäljittelee veden kiertokulkua ja virtausta maapallolla. Kun he ajoivat tätä mallia vuoteen 2100 asti Euroopan kaikilla valuma- eli sadealueilla, he pystyivät arvioimaan, miten kuivuuden laajuus ja vakavuus voivat muuttua tällä vuosisadalla.

Tutkimus osoittaa, että vaikutuksia tulee olemaan eniten Etelä-Euroopassa. Jokien minimivirtaamat voivat pienentyä jopa 40 % ja kuivuusjaksot voivat lisääntyä ilmastonmuutoksen takia jopa 80 % pelkästään Pyreneiden niemimaalla, Etelä-Ranskassa, Italiassa ja Balkanilla. Korkeammat lämpötilat johtavat suurempaan veden haihduntaan maaperästä, kasvillisuudesta ja vesistöistä, lisäävät ja pitkittävät kuivia kausia sekä vähentävät vesivarantoja.

Tutkimuksessa käytetty IPCC:n SRES A1B -päästöskenaario (nopea talouskasvu, hidas väestönkasvu, nopea uuden ja tehokkaamman teknologian käyttöönotto) ennustaa maapallon keskilämpötilan nousevan enintään 3,4 °C (verrattuna kauteen 1961-1990) vuoteen 2100 mennessä. Tutkijat kuitenkin varoittavat, että lämpenemisen Euroopassa, varsinkin sen eteläisillä alueilla, ennustetaan olevan jopa vieläkin voimakkaampaa. "Esimerkiksi Pyreneiden niemimaalla kesän keskilämpötilan ennustetaan nousevan jopa 5 °C tämän vuosisadan loppuun mennessä", sanoo Feyen.


Lämpötilan (yläkuvat) ja sademäärän (alakuvat) muutokset Euroopassa pakkasettomana aikana (vasemmalla) ja pakkaskaudella (oikealla) 2080-luvulla verrattuna kauteen 1961-1990. Tummanharmaalla merkityillä alueilla ei ole pakkaskausia. Vaaleanharmaalla merkityillä alueilla on ollut pakkaskausia (ainakin yhden kuukauden keskilämpötila tavallisesti alle nollan) vertailujaksolla 1961-1990, mutta niitä ei ennusteta olevan enää 2080-luvulla. Lähde: Forzieri, G., Feyen, L., Rojas, R., Flörke, M., Wimmer, F., and Bianchi, A.: Ensemble projections of future streamflow droughts in Europe, Hydrol. Earth Syst. Sci., 18, 85-108, doi:10.5194/hess-18-85-2014, 2014. Lisenssi CC Attribution 3.0.








































Etelä-Euroopassa lämpötilan ennustetaan kohoavan 2080-luvulla jopa 4 °C ja sademäärän pienenevän 5-40 % (useimmilla alueilla jopa 30 %) verrattuna vertailukauteen 1961-1990. Suomessa pakkasettoman ajan lämpötilat kohoavat 0,5-2 °C ja sateet lisääntyvät 5-20 %.

Euroopan pohjoisosat kuitenkin lämpenevät eniten talviaikaan. Tutkimuksessa vuoden pakkasaika määriteltiin siten, että silloin kuukauden keskilämpötila on pakkasen puolella ainakin 23 vuotena 30 vuodesta. Suomessakin pakkaskausi lyhenee. Pakkaskaudella Suomen lämpötila kohoaa 1-4 °C ja sateet lisääntyvät 10-40 %.

Kuivuvan Etelä-Euroopan ja entistä sateisemman Pohjois-Euroopan väliin jää vaihettumisvyöhyke, jossa kokonaissademäärät eivät muutu. Sateiden painottuminen eri vuodenaikoihin voi kuitenkin vaihtua.

Ilmaston lämpenemisen lisäksi intensiivinen veden käyttö pahentaa kuivuutta 10-30 % Etelä-Euroopassa, Euroopan länsi- ja keskiosissa sekä joillakin Ison-Britannian alueilla. Esimerkiksi teollisuudessa jäähdytysveden tarve kasvaa. "Tämän tutkimuksen tulokset korostavat tarvetta kiireelliseen vesivarojen kestävään hoitoon, joka pystyisi haitallisten sosioekonomisten ja ympäristövaikutusten minimoimiseksi mukautumaan näihin veden kiertokulun mahdollisiin muutoksiin", Forzieri toteaa.

Tutkimuksessa käytetty päästöskenaario ennustaa päästöjen kasvun olevan keskitasoa muiden päästöskenaarioiden suurempiin tai pienempiin päästöihin verrattuna. Kuivuus koettelee Eurooppaa tässä selostettuakin pahemmin, mikäli päästöt kasvavat todellisuudessa enemmän kuin käytetyssä skenaariossa. Vastaavasti pienemmät päästöt johtavat vähäisempiin kuivuusongelmiin. Vedenkäyttöskenaarioista tutkimuksessa hyödynnettiin suurinta vedenkäyttöä ennustavaa vaihtoehtoa.

Tutkimuksessa ei otettu huomioon mahdollisia maankäytön ja kasvillisuuden muutoksia. Ne voivat osaltaan vaikuttaa kokonaishaihduntaan, maaperän kosteuteen ja pohjaveden muodostumiseen.

Lähteet

European Geosciences Union (EGU): Europe to suffer from more severe and persistent droughts, lehdistötiedote 9.1.2014

Forzieri, G., Feyen, L., Rojas, R., Flörke, M., Wimmer, F., and Bianchi, A.: Ensemble projections of future streamflow droughts in Europe, Hydrol. Earth Syst. Sci., 18, 85-108, doi:10.5194/hess-18-85-2014, 2014

Lue myös nämä

Ilmastonmuutos ja säävuosi 2013 Kouvolassa

Suomen ilmastonmuutoksen skenaariot

Lisääntyneet lumi- ja vesisateet sekä tulvat voivat olla seurausta ilmaston lämpenemisestä

Ilmastonmuutoksen konkreettiset vaikutukset ihmisiin Euroopan eri alueilla 2080-luvulla

Millä ilmastoalueilla ilmaston lämpeneminen voi aiheuttaa vesipulaa?

Maaekosysteemien tuottavuus näyttää heikentyneen ilmastonmuutoksen seurauksena

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Ilmastonmuutos ja säävuosi 2013 Kouvolassa


Piirsin oheisen ilmastodiagrammin Kouvolasta, Utin sääasemasemalta, kerättyjen tietojen perusteella. Kiitän Ilmatieteen laitosta tiedoista. Diagrammissa on verrattu Utin vuotta 2013 pitkän aikavälin keskiarvoihin (1961-1990). Tämän blogipostaukseni diagrammit näet suurempina tästä linkistä (rullaa sivua alaspäin).

Koko Suomen säävuodessa 2013 tyypillisiä piirteitä olivat tavanomaista lauhempi helmikuu, harvinaisen kylmä maaliskuu ja toukokuussa nopeasti tullut harvinaisen äkillinen kevät. Myös kesä oli lämmin. Kouvolassa oli heinäkuussa eniten hellepäiviä Suomessa, Anjalassa enemmän kuin Utissa. Koko Suomessa oli kesällä 2013 hellepäiviä 52, mikä on 16 päivää tavanomaista enemmän. Koko syksy ja alkutalvikin olivat tavanomaista lauhempia. Varsinkin lokakuussa satoi paljon.

Utin vuoden 2013 keskilämpötila +5,8 astetta on 50-vuotisen historian neljänneksi korkein (koko Suomessa vuosi 2013 mittaushistorian kuudenneksi lämpimin). Vuosien 1961-1990 keskiarvo Utissa oli +3,7 astetta ja vuosien 1981-2010 keskiarvo +4,7 astetta.

Viime vuotta lämpimämpiä Utissa ovat olleet vain vuodet 1989, 2008 ja 2011. Kesällä 2010 Kouvolassa tehtiin Suomen ennätys, kun Utin sääasemalla mitattiin 48 hellepäivää, mutta koko vuosi ei ollut Suomessa ennätyslämmin. Heinäkuu 2010 oli silti kaikkien aikojen lämpimin kuukausi Suomessa ja maailmanlaajuisestikin oli hyvin lämmintä.

Useimpien tutkimuslaitosten mukaan vuosi 2010 olikin globaalisti mittaushistorian lämpimin vuosi, mutta mittaustarkkuuden rajoissa on hyvin vaikea asettaa vuosia täsmälliseen järjestykseen. Lukuun ottamatta vuotta 1998 kaikki mittaushistorian kymmenen lämpimintä vuotta ovat kuitenkin olleet 2000-luvulla.


Kun verrataan 30 vuoden keskilämpötiloja Utissa kausilta 1961-1990 ja 1981-2010, kesäkuuta lukuun ottamatta kaikki kuukaudet ovat lämmenneet. Selvimmin on lämmennyt tammikuu, jonka keskilämpötila on noussut kahdella asteella. Muiden kuukausien kohdalla lämpeneminen on pienempää, eikä ole täyttä varmuutta, johtuuko lämpeneminen ilmastonmuutoksesta vai satunnaisesta vaihtelusta. Todennäköisimmin lämpenemisen syynä kuitenkin on nimenomaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos.


Ilmatieteen laitoksen mukaan myös tammikuu 2014 on alkanut poikkeuksellisen lämpimänä ja lähes yhtä lämmintä tai lämpimämpää on ollut vuosina 1973, 1983 ja 2007: "Lunta on tyypillisesti tähän aikaan vuodesta koko maassa, joskin etelä- ja lounaisrannikolla on noin kerran 10 vuodessa tammikuun puolivälissä lumetonta. Lunta oli 8.1. aamulla Kaakkois-Suomesta Raaheen ulottuvan linjan pohjoispuolella ja yli 10 cm:n lumiraja kulki Oulu-Kainuu -linjalla. Viimeksi lumiraja on ollut näin pohjoisessa tammikuun alussa juuri lämpiminä tammikuun alkuina 2007 ja 1973."

Kouvolaan saatiin hieman lunta viime yönä. Toistaiseksi lämpötila on plussan puolella, mutta lähipäiviksi on ennustettu pakkasta. Lopputalven ja kevään vuodenaikaisennusteen voit lukea tästä linkistä ja Kouvolan sääennusteet jopa kuukaudeksi tästä linkistä.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Australiassa historian kuumin vuosi, kevät, kesä, kuukausi, viikko ja päivä

Australiassa koettiin vuonna 2013 mittaushistorian kuumin vuosi sekä keskilämpötiloiltaan että maksimilämpötiloiltaan, kuumin kesä, kuumin viikko, kuumin yksittäinen kesäpäivä, kuumin tammikuu, kuumin yksittäinen talvipäivä, kuumin syyskuu ja kuumin kevät.

© dervish15 - Fotolia.com

Vuosi 2013 oli Australiassa vuodesta 1910 alkavan mittaushistorian kuumin, vaikka lämmittävä El Niño ei vaikuttanut. Vuoden keskilämpötila oli 1,20 celsiusastetta yli vertailukauden 1961-1990 keskiarvon, joka on 21,8 astetta. Edellinen, vuoden 2005 ennätys ylittyi 0,17 asteella. Maksimilämpötilat olivat 1,45 astetta yli keskiarvon (vuoden 2005 ennätys ylittyi 0,24 asteella) ja minimilämpötilat 0,94 astetta yli keskiarvon (mittaushistorian toiseksi kuumin lukema). Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana 2011 on ollut Australian ainoa vuosi, jolloin vuoden keskilämpötila jäi alle vertailukauden keskiarvon.

Eteläisen pallonpuoliskon kesä 2012-2013 oli Australiassa 1,11 astetta yli vertailukauden keskiarvon. Tammikuu oli 1,76 astetta yli tammikuiden pitkäaikaisen keskiarvon ja kuumin Australiassa mitattu tammikuu. Tammikuussa koettiin myös Australian kaikkien aikojen kuumin päivä, kun 7.1.2013 päivän maksimilämpötilojen valtakunnallinen keskiarvo oli 40,3 astetta. Valtakunnallinen lämpötilojen keskiarvo ylitti 39 astetta seitsemänä peräkkäisenä päivänä (2.-8.1.2013), mikä on uusi ennätys. Kaikkein kuuminta oli Moombassa, jossa mitattiin kuumimmaksi lämpötilaksi 49,6 astetta.

Mittaushistorian kuumin talvipäivä koettiin 31.8.2013. Myös eteläisen pallonpuoliskon kevät 2013 oli Australiassa mittaushistorian kuumin, 1,57 astetta yli vertailukauden keskiarvon. Syyskuun lämpötila ylitti vertailukauden syyskuiden keskilämpötilan 2,75 asteella, mikä on mittaushistorian suurin minkään kuukauden lämpötila-anomalia eli poikkeama tavanomaisesta.

Kymmenen vuoden 2004-2013 keskilämpötila Australian maa-alueilla oli 0,50 astetta yli kymmenvuotiskausien keskiarvon ja ylsi mittaushistorian jaetulle ensimmäiselle sijalle. Samalta kymmenvuotiskaudelta merialueiden lämpötila oli mittaushistorian kuumin. Mittaushistorian kuumimpia olivat myös vuoden 2013 tammi- ja helmikuiden meren lämpötilojen anomaliat verrattuna vastaavien kuukausien pitkän aikavälin keskiarvoihin. Koko vuoden 2013 meriveden lämpötilat ylittivät pitkäaikaisen keskiarvon 0,51 asteella, mikä on mittaushistorian kolmanneksi korkein arvo. Australian eteläisillä merialueilla tammi-marraskuun 2013 lämpötilat ylittivät vertailujakson keskiarvon 0,59 asteella ja mittaushistorian aiemman (vuonna 1999 mitatun) vuosiennätyksen 0,03 asteella.

Vuoden 1910 jälkeen Australiassa maa-alueet ovat lämmenneet noin asteella, samoin merialueet. Pääosa lämpenemisestä on tapahtunut vuoden 1950 jälkeen.

Tohtori David Jones Australian ilmastokeskuksesta sanoo, että Australian lämpenemistrendi on hyvin selvä. Selvintä lämpeneminen on Australian sisäosissa, kun taas rannikkoalueilla meret viilentävät hieman. Jonesin mukaan pitkän aikavälin keskiarvoa viileämmät vuodet ovatkin jatkossakin epätodennäköisiä, ellei voimakasta La Niña –ilmiötä kehity. Vuodesta 2014 odotetaan jälleen lämmintä, ei kuitenkaan ennätyksellistä.

Melbournen yliopiston ilmastotieteilijä David Karoly sanoo, että yhdeksän käytetyn ilmastomallin mukaan tällaiset vuoden 2013 lämpötilaennätykset olisivat Australiassa mahdottomia ilman ihmisen vaikutusta. Pelkkä luontainen vaihtelu ei ole siis voinut vaikuttaa, vaan kasvihuonekaasuilla on ollut tärkeä merkitys Australian lämpöennätyksissä. Ilmastomalleilla tehtiin lukuisia simulaatioita, kaikkiaan 13 000 simulaatiovuotta, eikä kertaakaan saavutettu vuoden 2013 kaltaisia ennätyksiä pelkästään luontaisilla tekijöillä. Kun simulaatioihin lisättiin luontaisten tekijöiden rinnalle ihmiskunnan tuottamien kasvihuonekaasujen vaikutus, aikavälin 2006-2020 simulaatioissa tällaisia ennätyksiä tuli keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

Lähteet

Australian Government, Bureau of Meteorology: Annual climate statement 2013 (3.1.2014)

The Guardian: Australia's hottest year recorded in 2013 (2.1.2014)

The Sydney Morning Herald: 2013 confirmed as Australia's hottest year on record (3.1.2014)

Lue myös nämä

Japanin ilmatieteen laitos: Vuosi 2013 globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin

Vuosikatsaus: Säävuosi 2013

Australiassa historian pahin helleaalto