Kouvolan mielenkiintoinen erikoisuus on se, että perhosaiheisilla nimillä nimetyt kadut (Ritarinkierros, Apollonkierros, Kiitäjänkierros, Kehrääjänkierros, Perhoskatu, Siipikuja) muodostavat kartalta katsottaessa perhoskuvion. Kartan lähde: Google Maps.
Maria Yli-Kojolan kymmenisen vuotta sitten tekemässä kyselytutkimuksessa oli mukana 72 kouvolalaista kadunnimeä, joiden miellyttävyyttä kysyttiin 217 kouvolalaiselta. Vastaajista 180 oli Kouvolan Lyseon lukion opiskelijoita. Kysely oli osa Yli-Kojolan suomen kielen gradutyötä Helsingin yliopistossa.
Leipuri Hiivan Kumputie ja muut parhaat kadunnimet
Kymmenen vastaajien mielestä parasta kadunnimeä ovat Torikatu (21,2 % vastaajista piti hyvänä), Sotatie (14,7 %), Kevätkuja (12,5 %), Kumputie (12,5 %), Lumikkotie (11,4 %), Niittypolku (11,4 %), Ritarinkierros (10,9 %), Urheilijankuja (9,8 %), Kymenlaaksontie (7,6 %) ja Meksikonraitti (7,6 %). Parhaaksi äänestetyn Torikadun nimen sanotaan olevan lyhyt, selkeä, asiallinen, neutraali ja paikkaan sopiva. Nämä ovatkin yleisiä perusteluja hyville kadunnimille. Myös luontoon liittyvät nimet saivat yleisesti kannatusta. Joskus myös nimen hauskuus voi olla perustelu nimestä pitämiselle. Esimerkiksi Kumputie mainitaan hyväksi nimeksi siksi, että lastenlaulun Leipuri Hiiva asuu Kumputiellä.
Kevätkuja-nimi oli tyttöjen suosikki ja sai myös vanhemmilta vastaajilta kolmanneksi eniten kannatusta, mutta pojista vain yksi valitsi nimen parhaimmistoon. Sen sijaat pojat pitivät muita enemmän nimistä Sotatie ja Urheilijankuja. Ilmeisesti historian tuntemattomuus kuitenkin aiheutti sen, etteivät nuoret arvostaneet Berliinin olympialaisten 10 000 metrin juoksussa vuonna 1936 kultaa voittaneen Ilmari Salmisen mukaan nimettyä Ilmarinkujaa.
Ihanteelliseksi kadunnimeksi niistä, joita Kouvolassa tutkimuksen tekohetkellä ei vielä ollut, äänestettiin Omenakuja. Nimi on lyhyt, selkeä, suomalainen, sointuva, kaunis, tunnelmallinen ja helposti ymmärrettävä, eikä siitä tule negatiivisia mielleyhtymiä. Samalla tavalla ilmeisen miellyttävä on Kouvolan uusi koulun nimi Mansikkamäen koulu.
Huonoimpien nimien merkitystä ei ymmärretä
Kymmenen vastaajien mielestä huonointa kadunnimeä ovat Kurvinpussi (27,7 % vastaajista piti huonona), Ruskeintie (22,3 %), Gefantie (21,7 %), Meksikonraitti (15,2 %), Tienristi (15,2 %), Ritarinkierros (14,1 %), Vuorimunkintie (13,6 %), Kavioura (12,0 %), Hinkismäentie (8,7 %) ja Lypsäjäntie (7,6 %).
Selkeästi huonoimpana pidettiin Kurvinpussi-nimeä, jonka merkitystä ei ymmärretty. Kurvinpussi on todellisuudessa saanut nimensä Kurvi-nimisestä talosta ja umpikujaan päättyvästä kadusta, mitä pussi kuvaa. Ruskeasuon (vanha nimi Ruskei) mukaan nimettyä Ruskeintietä vastaajat pitivät epämiellyttävänä ja jopa kaksimielisenä. Monet luulivat tien nimessä olevan superlatiivi genetiivin sijaan. Toisaalta osa vastaajista sanoi Ruskeintien nimeä hauskaksi, omaperäiseksi ja jopa helpoksi kääntää englanniksi muotoon ”The most Brownest street”. Gefantien huonoudesta vastaajat olivat hyvin yksimielisiä tunnettiinpa nimen yhteyttä miesten ja poikien vaatteita valmistaneeseen Gefa-yhtiöön tai ei: ”Gefa ei kuvasta mitään”, ”Konkurssin tehnyt farkkuyritys... ei hyvä”, ”Gefaa ei ole enää, yritys voi poistua”.
Sekä nuorilla (16-18 -vuotiaat lukiolaiset) että vanhemmilla (yli 34-vuotiaat) vastaajilla kolmen huonoimman kadunnimen kärki oli sama. Nuorten huonojen nimien listalta kuitenkin puuttuvat kokonaan vanhemmille ikäviä muistoja tuovat Sotatie ja Valkontie, joita kumpaakin 16,2 % vanhemmista vastaajista piti huonona. Valkontie liitettiin perusteluissa konkurssiin menneeseen imatralaiseen Valcon kuvaputkitehtaaseen. Todellisuudessa kadunnimi kuitenkin tulee Seisemän veljeksen Valko-hevosesta. Tämä esimerkki osoittaa sitä, miten nimen arvostus muuttuu mielleyhtymien mukaan.
Vanhempien huonoiksi äänestämien nimien listalta puuttuivat nuorten huonoiksi kokemat nimet Meksikonraitti (19,0 % nuorista piti huonona), Kavioura (15,0 %) ja Hinkismäentie (10,9 %). Ehkä vanhemmat ovat tottuneet näihin pitkään käytettyihin nimiin. Kaksi ensin mainittua ovat olleet käytössä vuodesta 1969 ja Hinkismäentie jo vuodesta 1932. Nuoret perustelivat nimien huonoutta esimerkiksi näin: ”Mitä meksikolaista on Kouvolassa”, ”En välttämättä haluaisi asua Kaviourassa”. Hinkismäentietä pidettiin mitäänsanomattomana, typeränä, ällöttävänä tai hikeen viittaavana. Myös Lypsäjäntie kuulosti nuorista vanhanaikaiselta, tyhmältä ja koomiselta: ”En edes halua tietää, mikä on nimen alkuperä”, ”Tyhmin nimi mikä voi olla”, ”Lehmien lypsäminen ei mielestäni kuulosta hyvältä aiheelta”.
"Meno on kuin Meksikossa"
Joitakin samoja kadunnimiä on päässyt sekä huonojen että hyvien nimien listalle. Kaavaan jo vuonna 1969 otettua Meksikonraitti-nimeä pidettiin toisaalta persoonallisena ja mukavan erikoisena, toisaalta Kouvolaan sopimattomana. Miksi tällainen nimi sitten on Kouvolassa? Palokunnalle 1900-luvun alussa rakennettu talo, jossa järjestettiin häitä, lavatansseja ja muita iltamia, tunnettiin nimellä Meksiko siksi, että siellä usein myös tapeltiin. Samoihin aikoihin lehdissä nimittäin kerrottiin oikeassa Meksikossa olevista tappeluista, mellakoista ja sisällissodasta.
Perhosten nimillä nimetyt kadut
muodostavat ylhäältä katsottuna perhoskuvion, mutta mikä on
vuorimunkki?
Ritarinkierros-nimi miellytti yhtä vastaaja siksi, että ritarit kuulostavat uljaalta ja hienolta. Todellisuudessa ritari viittaa tässä yhteydessä ritariperhoseen. Kouvolan mielenkiintoinen erikoisuus on se, että perhosaiheisilla nimillä nimetyt kadut (Ritarinkierros, Apollonkierros, Kiitäjänkierros, Kehrääjänkierros, Perhoskatu, Siipikuja) muodostavat kartalta katsottaessa perhoskuvion!
Toinen hauska esimerkki on Runkotie, josta haarautuvat Kantotie (aiemmin Juuritie; nimi muutettu, kun kuntaliitoksen myötä eri kunnissa olleita samoja katunimiä karsittiin), Lehtitie, Oksatie, Latvapolku ja Versotie (aiemmin Silmutie). Lehtomäessä taas on lintuihin ja kaloihin liittyviä nimiä, Kellomäessä soittimien nimityksiä.
Vuorimunkki (Jasione montana). Kuvaaja: |
Lähde
Yli-Kojola, Maria (2005). Kurvinpussi vai Torikatu? Kouvolalaisten mielipiteitä kadunnimistä. Kirjassa: Ainiala, Terhi (toim.). Kaupungin nimet. Kymmenen kirjoitusta kaupunkinimistöstä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 134, 178–201. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.