sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa

Maapallon lämpeneminen on kiihtynyt. Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut 0,166 astetta vuosikymmenessä. Vuosikymmen 2001-2010 oli mittaushistorian lämpimin kaikissa maanosissa ja myös globaalisti sekä meri- että maa-alueilla. Vuosikymmenen vuosista yhdeksän sijoittuu mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Vuosi 2011 oli mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi ja arktisen merijään tilavuus oli pienempi kuin koskaan aiemmin.

Maapallon globaalit lämpötilatrendit. Punaisilla neliöillä vuosikymmenten keskilämpötilat.  Katkoviivoilla ajanjakson 1971-2010 trendi (4 vuosikymmentä) ja ajanjakson 1881-2010 trendi (13 vuosikymmentä). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Maailman ilmatieteen järjestö WMO vahvisti perjantaina tulokset, joiden mukaan vuosi 2011 oli maailmanlaajuisesti mittaushistorian (vuodesta 1850 alkaen) 11. lämpimin vuosi. Maapallon keskilämpötila viime vuonna oli 14,40 astetta, kun vuosien 1961-1990 keskiarvo oli 14,0 astetta.

Vuosi 2011 oli mittaushistorian lämpimin La Niña -vuosi. Vaikka viilentävä La Niña oli yksi voimakkaimmista 60 vuoteen, vuosi oli lämmin. Tulvia esiintyi kaikissa maanosissa. Kuivuudesta kärsittiin varsinkin Itä-Afrikan ja Pohjois-Amerikan joissakin osissa. Trooppisia sykloneja oli normaalia vähemmän, mutta Yhdysvalloissa tornadokausi oli tavallista tuhoisampi. Arktisen merijään pinta-ala oli lähes alimmillaan mittaushistorian aikana.

WMO julkisti myös alustavia tietoja koko vuosikymmenestä 2001-2010. Tämä oli mittaushistorian lämpimin vuosikymmen kaikissa maanosissa ja myös maailmanlaajuisesti sekä meri- että maa-alueilla, vaikka paikallisesti oli havaittavissa myös keskimääräistä viileämpiä alueita varsinkin eteläisellä pallonpuoliskolla. Maapallon keskilämpötila oli 14,46 astetta. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 keskilämpötila oli 14,25 astetta ja sitä edellisen vuosikymmenen 1981-1990 lämpötila 14,12 astetta.

Globaali yhdistetty maa- ja merialueiden lämpötila vuosikymmenen 2001-2010 eri vuosina NOAA:n, brittiläisen MetOfficen ja Nasan tilastojen keskiarvona. Viivoilla on esitetty vuosikymmenten keskiarvot (sinisellä 1981-1990, punaisella 1991-2000, harmaalla 2001-2010). Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Vuosikymmenen 2001-2010 vuosista yhdeksän sijoittui mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden joukkoon. Lämpimin vuosi oli 2010, jonka keskilämpötila oli 14,53 astetta. Toiseksi lämpimin vuosi oli 2005. 

Useimmat Kanadan, Alaskan, Grönlannin, Aasian ja Pohjois-Afrikan alueet olivat peräti 1-3 astetta lämpimämpiä kuin vertailujakson 1961-1990 keskiarvo. Vuosikymmenen pahimmat lämpöaallot koettiin Euroopassa vuonna 2003 ja Venäjällä vuonna 2010. Kuolleisuus ja maastopalot lisääntyivät.


Ajanjakson tammikuu 2001 - joulukuu 2010 lämpötilojen poikkeamat vertailuajanjakson 1961-1990 lämpötiloista HadCRUT3-lämpötila-aineiston mukaan. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Maapallon lämpeneminen on kiihtynyt. Vuosina 1881-2010 maapallo lämpeni keskimäärin 0,06 astetta vuosikymmenessä. Vuoden 1971 jälkeen lämpenemistä on tapahtunut jo 0,166 astetta vuosikymmenessä.

Lähes 90 prosentissa tarkasteltuja valtioita (102 valtiota) vuosikymmen oli mittaushistorian lämpimin. Lähes puolessa (47 %) valtioita mitattiin vuosikymmenen aikana koko mittaushistorian uusi maksimilämpötilaennätys. Edellisen vuosikymmenen 1991-2000 aikana uusi lämpötilaennätys mitattiin 20 prosentissa valtioita ja aiempina vuosikymmeninä noin kymmenessä prosentissa.

Kuinka monessa prosentissa tutkittuja valtioita eri vuosikymmenillä on mitattu  tilastohistorian ennätyksiä vuorokauden sademäärässä, valtion absoluuttisessa alimmassa lämpötilassa ja valtion absoluuttisessa ylimmässä lämpötilassa. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Maapallon maa-alueiden keskimääräinen sademäärä vuosikymmenen 2001-2010 aikana oli mittaushistorian (vuodesta 1901 alkaen) toiseksi korkein. Sateisin vuosikymmen on ollut 1951-1960. Tulvat olivat viime vuosikymmenen yleisin äärimmäinen sääilmiö (havaittiin 63 %:ssa tutkituista valtioista, kuivuutta, helleaaltoja ja voimakasta sadetta kutakin 43 %:ssa valtioista). Historiallisen laajoja ja pitkäkestoisia tulvia esiintyi Itä-Euroopassa vuosina 2001 ja 2005, Intiassa vuonna 2005, Afrikassa vuonna 2008 ja Aasiassa (erityisesti Pakistanissa) sekä Australiassa vuonna 2010.

Vuosikymmenten keskimääräisen sademäärän poikkeamat (mm) vertailujaksosta 1961-1990. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Alueelliset ja vuotuiset erot olivat kuitenkin suuria. Tavanomaista pienempiä sademäärät olivat Yhdysvaltojen länsiosissa, Kanadan lounaisosissa, Alaskassa, Afrikan keskiosissa, Etelä-Amerikan keskiosissa, Australian itä- ja kaakkoisosissa sekä useilla alueilla Etelä- ja Länsi-Euroopassa ja Etelä-Aasiassa. Äärimmäistä kuivuutta esiintyi Australiassa, Itä-Afrikassa, Amazoniassa ja Yhdysvaltojen länsiosissa.

Vuosikymmenen 2001-2010 keskimääräisten sademäärien alueelliset poikkeamat (mm/vuosi) vertailujaksosta 1951-2000. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla. Lähde: WMO.

Vuosikymmenen aikana Pohjois-Atlantin alueella havaittiin historian suurin määrä trooppisia sykloneja. Erityisen tuhoisa oli vuoden 2005 hurrikaani Katrina, jonka seurauksena yli 1 800 ihmistä kuoli. Katrina on kaikkien aikojen eniten aineellista tuhoa Yhdysvalloissa aiheuttanut hurrikaani, jos tuhoja mitataan korvauksena maksetuilla rahamäärillä. Maailmanlaajuisesti katastrofaalisin oli kuitenkin vuonna 2008 Myanmarissa riehunut Nargis. Tämän trooppisen syklonin seurauksena kuolonuhreja tuli yli 70 000.

Arktisen merijään väheneminen alkoi 1960-luvun lopulla ja jatkui myös viime vuosikymmenellä. Mittaushistorian pienin arktisen merijään laajuus saavutettiin syyskuussa 2007, jolloin pinta-ala oli noin 4,2 miljoonaa neliökilometriä eli 39 prosenttia alle vertailujakson 1979-2000 keskiarvon.

Historian toiseksi pienin merijään laajuus mitattiin 9. syyskuuta 2011, jolloin se oli 4,33 miljoonaa neliökilometriä. Samaan aikaan merijään tilavuus oli kuitenkin pienempi kuin koskaan aiemmin, vain 4 200 kuutiokilometriä. Vuonna 2010 tilavuus oli ollut 4 580 kuutiokilometriä. Arktisen merijään laajuus ja paksuus ovat pienentyneet viimeisimmän 35 vuoden aikana ja viime vuosina sulaminen on vain kiihtynyt.

WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud toteaa: ”Ilmastonmuutos tapahtuu nyt, eikä se ole mikään kaukainen tulevaisuuden uhka. Maailma lämpenee ihmisen toimintojen seurauksena, ja tämä aiheuttaa kauaskantoisia ja mahdollisesti peruuttamattomia muutoksia maapalloon, ilmakehään ja meriin.”

LÄHTEET JA LISÄTIETOJA:


lauantai 24. maaliskuuta 2012

Muuttuuko ilmasto sekä Apinatasavallassa että Yhdysvalloissa?

Blogissani ei ikinä pitänyt olla mainittuna yhtään viihdeohjelmaa, mutta nyt sellaisen kuitenkin mainitsen. Tämäniltaisessa Ylen TV1:n Apinatasavalta-ohjelman Atlantis-jaksossa (nähtävissä kuukauden ajan Yle Areenassa) oli äärimmäisen mainiosti tiivistettynä ilmastoskeptikoiden ajatusmaailma.

Tukea omille ajatuksille haetaan valikoimalla sopivia tutkimuksia: "Tutkimusten mukaan pohjoisen napa-alueen pingviinien ja eteläisen napa-alueen jääkarhujen määrissä ei ole havaittu mitään muutoksia. Ei ilmasto siis mihinkään muutu." (sitaatti Apinatasavalta-ohjelmasta 24.3.2012, ei sanatarkka)

Kaikki eliömaantieteestä mitään ymmärtävät huomannevat sitaatin idean viimeistään toisella lukukerralla?

Vielä siinä vaiheessa, kun koko Apinatasavalta on vajonnut veden alle, ilmastoskeptikot toteavat, että "tämä nyt on vain tavallista sakeampaa aamusumua, joka mahtuu normaalin vaihtelun piiriin".

Kukaan ei kuitenkaan tee asialle mitään, koska tekojen sijaan kiistellään pienistä yksityiskohdista ja yritetään löytää muutoksesta positiivisia puolia. Ehdotetut ongelmanratkaisukeinotkin tuntuvat vain tuovan mukanaan uusia ongelmia, eikä kuluttajien oikeutta kuluttamiseen voi rajoittaa.

© Martin Capek - Fotolia.com

Samaan aikaan sää oikuttelee myös todellisessa elämässä. Osassa Yhdysvaltoja kevät 2012 on alkanut ennätyslämpimänä. Illinoisissa ei The Guardian -lehden mukaan koskaan aiemmin ole ollut maaliskuussa - eikä huhtikuussakaan - sellaista helleaaltoa kuin nyt.

Minnesotan osavaltiossa International Fallsin kaupungissa, jota Alaskaa lukuun ottamatta pidetään Yhdysvaltojen kylmimpänä kaupunkina, lämpötila nousi viikko sitten Guardianin mukaan 25 celsiusasteeseen. Tämä on noin 23 celsiusastetta yli ajankohdan keskiarvon ja noin 12 astetta yli ajankohdan entisen ennätyksen. Säähistorioitsija Christopher Burt sanoo, että mahdollisesti millään havaintoasemalla koko satavuotisen historian aikana ennätys ei ole kerralla ylittynyt yhtä paljon.

Koskaan aiemmin Yhdysvalloissa ei ilmeisesti ole ollut maaliskuussa yhtä laajalti näin kovia helteitä. Maaliskuun lämpötilaennätyksiä on rikottu samoilla sääasemilla jopa useina peräkkäisinä päivinä. Chicagossa lämpöennätys rikottiin tai sitä sivuttiin NOAA:n mukaan yhdeksänä peräkkäisenä päivänä 14.-22.3.2012. Chicagossa on 1.-23.3.2012 ollut niin lämmintä, että tällä keskiarvolla tulisi Chicagon kaikkien aikojen lämpimin maaliskuu ja huhtikuiden tilastossa tämä sijoittuisi kaikkien aikojen viidenneksi lämpimimmäksi.

Myös Kanadassa on rikottu monin paikoin maaliskuun kaikkien aikojen lämpötilaennätyksiä. Esimerkiksi Windsorissa mitattiin 27 astetta (aiempi ennätys 26,6 astetta). Asiasta voi lukea tarkemmin meteorologi Jeff Mastersin blogista.

Eilen lämpötilat Yhdysvalloissa ja Kanadassa ovat useimmilla alueilla selvästi laskeneet, mutta NOAA:n mukaan edelleen mitattiin kaikkien aikojen korkeimpia päivän alimpia lämpötiloja ko. ajankohtana. Lämmön tilalle on nyt tullut paikoin jopa ennätyssateita ja tulvia.

Myös Grönlannissa on jälleen hyvin lämmintä, mutta esimerkiksi Australiassa on tavanomaista kylmempää. Yksittäisiä säätapahtumia ja lämpöaaltoja on kuitenkin lähes mahdotonta yhdistää ilmastonmuutokseen, vaikka ilmastonmuutos saattaisikin olla niiden taustalla. Maailmanlaajuiset lämpötilat ja niiden poikkeamat tavanomaisesta päivittyvät NOAA:n nettisivuille. Yksittäisen päivän tai kuukauden perusteella ei kuitenkaan kannata tehdä mitään johtopäätöksiä, vaan ilmastonmuutos näkyy selkeästi vasta pitemmällä aikavälillä tarkasteltaessa.

Kannattaa lukea myös Ilmatieteen laitoksen meteorologi, FT Mikko Alestalon kirjoitus "Ilmastokyynisyys", joka on julkaistu Tieteessä tapahtuu -lehden 2/2012 pääkirjoituksena.

LISÄTIETOJA USA:n HELLEAALLOSTA: 

"Surreal heat" jump starts early asthma season with record pollen counts

"Mind-boggling" temperatures across U.S. says NOAA

Warmest, wettest air mass ever recorded in March in Central/Eastern U.S.

Mutant heat wave shattering records

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kesäaika alkaa 25.3.2012. Mistä tarkka aika kelloon?

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 25.3.2012 kello 3.00 siirrytään kesäaikaan eli kelloa siirretään tunnilla eteenpäin kello neljään. Keväästä syksyyn noudatettava erillinen kesäaika otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1981.

(c) julien tromeur - Fotolia.com

Mistä sekunnilleen oikea aika kelloon?

Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa noin 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

Mittatekniikan keskus

Greenwich Mean Time

Time.is

Suomen aikavyöhykkeen historiaa

Ennen nykyiseen aikavyöhykkeeseen siirtymistä jokainen Suomen kaupunki käytti omaa auringon mukaan määräytyvää aikaa, ns. (porvarillista) paikallisaikaa. Kello oli 12.00, kun paikkakunnalla aurinko oli korkeimmillaan eli paistoi suoraan etelästä. Kun kello oli Helsingissä 12.00, se oli Joensuussa 12.20, Turussa 11.50 jne. paikkakunnan pituuspiirin mukaan.

Rautatieverkoston laajentuessa aikataulujen laatiminen oli kuitenkin hankalaa, kun jokaisella paikkakunnalla oli oma kellonaikansa. Niinpä päätettiin, että Kaipiaisten asemasta (nykyisen Kouvolan, entisen Anjalankosken alueella) länteen asemakellot asetettiin Helsingin aikaan ja Kaipiaisista itään Pietarin aikaan. Nyt kuitenkin rautatieaseman kello näytti aina eri aikaa kuin paikkakunnalla olevat muut kellot.

Lopulta päätettiin, että 1.5.1921 alkaen koko Suomi noudattaa pituuspiirin 30 astetta itäistä pituutta aikaa. Tämä tarkoittaa sitä, että koko Suomessa kello (vyöhykeaika) on normaaliaikaa noudatettaessa 12.00 silloin, kun aurinko on korkeimmillaan pituuspiirillä 30 itäistä pituutta. Kesäaikaa noudatettaessa kelloja on siirretty tunnilla eteenpäin (kellot edistävät tunnin aurinkoon verrattuna), joten aurinko on korkeimmillaan vasta tuntia myöhemmin, pituuspiirillä 30 astetta itäistä pituutta klo 13.00. Nykyisessä kielenkäytössä paikallisajalla yleensä tarkoitetaan valtiossa käytettävää vyöhykeaikaa.

Suomen aikavyöhykkeen normaaliaika on UTC+2 (ns. EET = Eastern European Time), joka on käytännössä sama asia kuin vanha GMT+2. Perinteisestihän aikavyöhykkeiden perustana on ollut GMT-aika (GMT = Greenwich Mean Time) eli Britanniassa sijaitsevan Greenwichin observatorion keskiaurinkoaika. Vuodesta 1972 noudatettu UTC-aika (UTC = Coordinated Universal Time) on kuitenkin tarkempi kuin GMT-aika. UTC-aika perustuu mm. Pariisissa sijaitsevan kansainvälisen aikakeskuksen atomikelloilla mittaamaan kansainväliseen atomiaikaan.

Atomikelloja ei siirrellä lainkaan kesäaikaan, joten vaikka normaaliajassa (talvella) Suomen aikaero viralliseen GMT:hen tai UTC:hen verrattuna on +2 tuntia, kesäaikaan se on +3 tuntia.

Ajan mittauksen perustana oleva sekunti määritetään atomien värähtelyn perusteella. Atomikello käy tasaiseen tahtiin, vaikka maapallon pyöriminen akselinsa ympäri hieman hidastuu. Tuota aikaeroa kurotaan kiinni aika ajoin UTC-aikaan lisättävillä karkaussekunneilla.

Miksi vuorokauden pituus vaihtelee?

Maapallon pyörimisnopeuden hidastumisen seurauksena vuorokausi on nyt 0,007 sekuntia pitempi kuin 4000 vuotta sitten. Noin 1500 miljoonaa vuotta sitten maapallon pyörimisnopeus oli niin suuri, että vuoteen mahtui 800-900 vuorokautta. Syynä hidastumiseen ovat vuorovesien kitka ja kuun siirtyminen kauemmas maapallosta. Vuorovesien kitkan seurauksena vuorokauden pituus kasvaa vuosisadassa 0,0016 sekuntia.

Maapallon pyörähdysnopeus vaihtelee hieman myös sen mukaan, missä kohtaa rataansa maapallo on menossa kierroksellaan auringon ympäri. Tammikuussa vuorokausi on noin millisekunnin verran pitempi kuin kesäkuussa. Muutoksia aiheuttavat myös ilmanpaineet, tuulet, merivirrat ja maanjäristykset. Maapallon pyöriminen hidastuu esimerkiksi silloin, kun päiväntasaajalla on korkeapaine (paljon ilmaa eli ilmapatsaan paino maanpinnan pinta-alayksikköä kohden suuri). Suuret maanjäristyksetkin voivat muuttaa (nopeuttaa tai hidastaa) maapallon pyörimistä.

Miksi kelloja siirrellään keväällä kesäaikaan ja syksyllä normaaliaikaan?

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Etelämpänä Euroopassa ja samoin esimerkiksi Yhdysvalloissa kesäajan on laskettu säästävän energiaa, koska illalla valot tarvitsee sytyttää vasta tuntia myöhemmin. Tämän on arveltu vähentävän myös liikenneonnettomuuksia, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia.

Kesäaika tuottaa monia ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Ongelmia siirtymisyönä tulee aina myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Matkustajan pitää muistaa, etteivät kaikki maat siirry kesäaikaan lainkaan (tai siirtyvät eri aikaan). Kellojen siirtämisen takia myös kesän iltapäiväruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia.

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Aika aikaansa kutakin - aika monta aikamoista aikamietettä

G. Lichtenberg: "Ihmiset, joilla ei ole milloinkaan aikaa, tekevät vähiten."

E. Ionesco: "Joka pyrkii olemaan ajan tasalla, on auttamatta ajastaan jäljessä."

J. Borges: "Vuosituhannet kuluvat, mutta kaikki tapahtuu tässä hetkessä."

P. Orne: "Kun kello jätättää, kestää kauemmin mennä hitaammin."

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Päivitetty aineisto kertoo uutta tietoa ilmastonmuutoksesta

Päivitettyjen havaintojen mukaan vuosi 2010 on ollut mittaushistorian lämpimin. Pohjoinen pallonpuolisko lämpenee selvästi eteläistä pallonpuoliskoa nopeammin. Voimakkainta lämpeneminen on arktisella alueella. Vuodesta 1900 lähtien maapallo on lämmennyt 0,75 astetta.

(c) Torian - Fotolia.com

Brittiläisen MetOfficen (sikäläisen ilmatieteen laitoksen) ja Itä-Anglian yliopiston maailmanlaajuinen lämpötilahavaintoaineisto on nyt päivitetty. HadCRUT3-version tilalle on tullut versio HadCRUT4, jossa kunkin vuoden globaalin keskilämpötilan epävarmuus on 0,09-0,10 astetta.

Suurimmat muutokset koskevat sitä, että mukaan tarkasteluun on otettu entistä enemmän arktisen alueen säähavaintoasemia. Mukana on nyt yli 400 havaintopistettä Arktikselta (pohjoiselta napa-alueelta), Venäjältä ja Kanadasta, joiden alueelta havaintoja on aiemmin ollut mukana hyvin vähän suhteessa alueen pinta-alaan. Juuri tällä arktisella alueella lämpeneminen on kaikkein nopeinta. Entistä tarkempi arktisen alueen tarkastelu muuttaa hieman myös eri vuosien keskinäistä järjestystä maapallon mittaushistorian lämpimimpien vuosien listalla.

Kymmenen mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimintä vuotta  MetOfficen (vanha HadCRUT3-aineisto ja päivitetty HadCRUT4-aineisto), NOAA:n , Nasan ja Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Suluissa oleva luku kertoo, kuinka paljon kyseisen vuoden keskilämpötila poikkeaa pitkäaikaisesta 30 vuoden lämpötilakeskiarvosta. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla. 

Vuosi 1998 ei enää olekaan HadCRUT4-aineistossa lämpimin, vaan lämpimin on ollut vuosi 2010. NOAA ja NASA ovat tulleet samaan johtopäätökseen jo aiemmin. Japanin ilmatieteen laitos tosin pitää edelleen vuotta 1998 lämpimimpänä. On kuitenkin huomattava, että myös japanilaisten käyttämä vertailujakso on erilainen. Yleensä vuosien lämpötilapoikkeamia eli anomalioita verrataan 30 vuoden jaksoon 1961-1990, mutta japanilaiset käyttävät vertailujaksoa 1981-2010. Siksi japanilaisessa aineistossa lämpötilapoikkeamat ovat pienempiä kuin muilla.

HadCRUT4-aineiston mukaan maapallon on lämmennyt vuodesta 1850 eli mittaushistorian alusta alkaen 0,75 astetta, lähinnä vuoden 1900 jälkeen. Ajanjaksolla 1901-2010 lämpenemistä tapahtui keskimäärin 0,07 astetta vuosikymmenessä, kun taas ajanjaksolla 1979-2010 lämpeneminen oli kiihtynyt 0,17 asteeseen vuosikymmenessä.

Pohjoisella pallonpuoliskolla lämpeneminen on ollut voimakkaampaa kuin eteläisellä pallonpuoliskolla. Vuosina 1901-2010 pohjoinen pallonpuolisko lämpeni vuosikymmenessä 0,08 astetta ja eteläinen 0,07 astetta. Jaksolla 1979-2010 pohjoinen pallonpuolisko lämpeni jo 0,24 astetta vuosikymmenessä, eteläinen 0,10 astetta.

Lähteet ja lisätietoja:


tiistai 20. maaliskuuta 2012

Maailman vesipäivä 22.3.2012: vesijalanjälki, hiilijalanjälki ja hauska video

Maapallolla on useammilla ihmisillä kännykkä kuin pääsy wc:hen. Yhä noin 2,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu kunnollinen wc. Tämän seurauksena myös juomaveteen leviää helposti ulosteperäisiä mikrobeja. Kehitysmaiden hökkelikylissä tunnetaan "lentävät wc:t" eli muovipussit, joihin on ulostettu, ja jotka sitten on heitetty mihin sattuu.

Likainen juomavesi tappaa vuosittain maapallolla enemmän ihmisiä kuin kaikki väkivalta (mukaan lukien sodat) yhteensä. Puhtaan veden puutteeseen kuolee joka viikko noin 42 000 ihmistä, koska likainen vesi levittää monia sairauksia (mm. salmonella, kolera, A-hepatiitti). Unescon mukaan vuonna 2050 puolet maapallon juomavesivaroista saattaa olla käyttökelvottomia.

Joka päivä Afrikan lapset ja naiset joutuvat kävelemään yhteensä 109 miljoonaa tuntia vedenhakumatkoillaan. Täytenä vesiruukut voivat painaa lähes 20 kiloa. Tämä aiheuttaa rasitusvammoja. Lisäksi veden hakemiseen kuluvan ajan takia lapset eivät voi mennä kouluun eivätkä naiset tuottaviin töihin.

YK:n organisoimaa maailman vesipäivää vietetään torstaina 22.3.2012.



Vesijalanjälki: Suomalainen kuluttaa yli 4 700 litraa vettä joka päivä

Puhdas vesi on siis todellakin arvokas luonnonvara. Suomalainen kuluttaa joka päivä keskimäärin 4 732 litraa vettä (vastaa 1 434 kertaa kuukauden toimistotyössä keskimäärin hikoiltua määrää)! Tästä on juomavettä vain pari litraa, kotona käytettyä talousvettä noin 160 litraa (vrt. suomalaisilla tyypillinen vaihteluväli 90-270 litraa, yhdysvaltalaisilla keskimäärin 550 litraa, madagaskarilaisilla vain 5 litraa) ja loppu noin 4 570 litraa käytettyjen elintarvikkeiden ja tuotteiden tekemisessä kulutettua vettä.

(c) julien tromeur - Fotolia.com

Keskimäärin yksi maapallolla elävä ihminen kuluttaa vuodessa vettä kaikkiaan 1 243 kuutiometriä eli 1 243 000 litraa. Tästä käytetään nimitystä vesijalanjälki. Selvästi suurin vesijalanjälki on yhdysvaltalaisilla (2 483 kuutiota) ja pienin jemeniläisillä (619 kuutiota). Suomalaisen vesijalanjälki on 1 727 kuutiota vuodessa.

Vesijalanjälki tarkoittaa kaiken kulutuksen yhteensä vaatimaa vesimäärää. Siihen kuuluvat talousvesi, teollisuuden käyttämä vesi ja hyödykkeiden tuotantoon (kasvattaminen, jalostaminen, valmistus) esimerkiksi maataloudessa (mm. kastelu) kulunut vesi. Valtion vesijalanjäljen (= valtion omien vesivarantojen suuruus + valtion ulkopuolisten vesivarantojen kulutus tuontituotteissa - valtiosta vietäviin tuotteisiin kulunut oma vesi) suuruuteen vaikuttavat olennaisesti ilmasto, viljelymenetelmät, viljelykasvien satoisuus (käytetyt lajikkeet), kastelutehokkuus, kulutustottumukset ja maan bruttokansantuote.

Esimerkiksi länsimaiden vesijalanjälki on yleensä kehitysmaita suurempi nimenomaan siksi, että elintason nousun myötä kulutus ja liharavinnon käyttäminen ovat kasvaneet. Liharuokien tuottamiseen kuluu vettä yli 15-kertainen määrä kalaan verrattuna. Mikäli kaikki maapallon ihmiset kuluttaisivat lihaa länsimaiseen tahtiin, vettä tarvittaisiin 75 prosenttia nykyistä enemmän. Vesi loppuisikin kesken, sillä jo nyt puolet pintavesistä on käytössä.

Kehitysmaista esimerkiksi Sudanissa on suuri vesijalanjälki, 2214 kuutiota henkilö kohden vuodessa. Syynä ovat kehittymättömät viljelymenetelmät ja kuivuudesta aiheutuva suuri kastelun tarve. Suomessa kesän helteet vaikuttavat selvästi vedenkulutukseen. Kun lämpötila ylittää hellerajan, asteen lisänousu lisää vedenkulutusta henkilöä kohden laskettuna keskimäärin 15 litraa vuorokaudessa. Iso osa lisäyksestä johtuu kasvimaiden ja nurmikoiden kastelemisesta. Todennäköisesti myös suihkussa käynnit lisääntyvät.


Piilovesi eli virtuaalivesi


Valtaosa ihmisten kuluttamasta vedestä on ns. piilovettä, josta käytetään myös nimitystä virtuaalivesi (virtual water) tai joskus myös varjovesi. Sillä tarkoitetaan hyödykkeen koko elinkaarensa aikana kuluttamaa vettä. Tuotteiden vaatimat piilovesimäärät ovat suuntaa antavia, ja todellisuudessa luvut voivat vaihdella melko paljon.


Piilovesi jaetaan kahteen osaan: sininen vesi ja vihreä vesi. Sinisellä vedellä tarkoitetaan makeaa pinta- tai pohjavettä. Vihreällä vedellä tarkoitetaan sadevettä ja maaperään sitoutunutta vettä (pohjaveden pinnan yläpuolella maassa oleva vesi). Erityisesti sinisen veden käyttäminen vaikuttaa ekosysteemeihin haitallisesti, koska pohjavedet ja vesistöt kuivuvat. Tästä äärimmäisenä esimerkkinä on Araljärvi. Puuvillan viljelyyn käytetäänkin lähinnä sinistä vettä.


Thaimaassa kasvatetun riisin piilovesimäärä on 5 500 litraa tuotettua riisikiloa kohti, yhdysvaltalaisen vain 2 000 litraa. Thaimaalaista riisiä voidaan kuitenkin pitää yhdysvaltalaista ekologisempana, koska Thaimaassa käytetään lähinnä vihreää vettä (kesämonsuunin sadevettä), Yhdysvalloissa voimakkaan kastelun takia sinistä vettä. Kaiken kaikkiaan riisi ei kuitenkaan ole ekologinen ruoka, koska sen tuotannossa syntyy suuria määriä voimakkaana kasvihuonekaasuna toimivaa metaania. Lisäksi riisiä joudutaan kuljettamaan meille hyvin kaukaa.


Käsite harmaa vesi puolestaan tarkoittaa ihmisen toiminnoissaan käyttämää vettä, joka on saastunutta tai muuten laadultaan huonontunutta. Laskelmissa harmaaksi vedeksi lasketaan se vesimäärä, joka kuluu veteen joutuneiden haitta-ainepitoisuuksien laimentumiseksi sallitulle tasolle.


Ihmiskunnan käyttämästä vedestä 70 prosenttia kuluu maanviljelyssä lähinnä kasteluun (sis. karjatalouden 8 %), 20 prosenttia teollisuudessa ja 10 prosenttia talousvetenä. Suomalaisten käyttämästä vedestä 72 prosenttia on maataloustuotteiden vettä, 25 prosenttia teollisuustuotteiden vettä ja kolmisen prosenttia talousvettä. Useat kuivuudesta kärsivät kehitysmaat käyttävät valtavia määriä vettä vientituotteiden kasvattamiseen, vaikkei edes omalle väestölle tahdo riittää puhdasta juomavettä.


Suomessa on 187 888 järveä, mutta silti maamme tuo piilovettä enemmän kuin vie. Suomalaisten kuluttamasta vedestä 41 prosenttia tulee piilovetenä ulkomailta (vastaavasti Isossa-Britanniassa 70 % kulutetusta vedestä on ulkomaista, Japanissa 64 %, Norjassa 61 %, Ruotsissa ja Saudi-Arabiassa 53 %, Yhdysvalloissa 19 %, Ruandassa 3 %, Intiassa 2 %). Meillä kulutettu piilovesi voikin entisestään pahentaa vesipulaa kehitysmaissa tuhansien kilometrien päässä meistä. Kun ostan lähikaupastani kilon riisiä, kulutan yli 3 500 litraa vettä maapallon toisella puolella. Toisaalta rahakasvien tuotanto voi olla kehitysmaiden ainoa tapa saada tarpeellista ulkomaanvaluuttaa, ja tuo viljeleminen on myös miljoonien ihmisten ainoa elinkeino.


Mitä muuta kannattaisi tehdä paitsi mennä suihkuun mainostauolla?


(c) JSD - Fotolia.com


Varsinkin teollisuusmaissa olisi varaa vähentää tavaroiden (turhaa) kulutusta. Kannattaa vertailla tuotteiden piilovesimääriä ja valita kotimaisia tuotteita. Perunakilon tuottamiseen käytetään maapallola vettä keskimäärin 900 litraa (Suomessa tätäkin selvästi vähemmän), riisikilon tuottamiseen 3 500 litraa. Lihan sijaan kannattaa suosia kasviksia. Jos haluaa herkutella lihalla, voi valita kalaa, broileria ja sianlihaakin mieluummin kuin nautaa.

Kastelu- ja viljelymenetelmiä voisi ehkä tehostaa kaikkialla. Ainoastaan 15 % maapallon pelloista on keinokastelun varassa, mutta niillä tuhlataan 70 prosenttia käytetystä makeasta vedestä. Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 60 prosenttia kasteluvedestä haihtuu ilmaan. Tihkukastelumenetelmän avulla vedenkulutus voisi pienentyä 30-70 prosenttia - ja sadot kasvaisivat 20-90 prosenttia. Kuivuudesta kärsivien maiden kannattaisi ostaa ulkomailta runsaasti piilovettä sisältäviä tuotteita ja keskittyä itse muiden tuotteiden valmistamiseen.

Omillakin teoilla on merkitystä. Kylpyhuoneen hanasta valuu vettä noin kuusi litraa minuutissa. Hana kannattaa siis sulkea hampaiden harjauksen ajaksi. Laskennallisesti hammasmukin käyttäminen veden lorottamisen sijaan säästää vuodessa keskimäärin 50 euroa hengeltä!

Kymmenen minuutin suihku kuluttaa vettä noin 120 litraa (vedensäästömalli 100 litraa, vesiputoussuihku 200 litraa) ja kylpyammeessa käynti 150 litraa. Vettä kierrättävässä autopesulassa sen sijaan saadaan autokin pestyä vain 10-15 litralla!

Höyrysuihkukaapissa, hierovassa suihkussa tai radiolla varustellussa suihkussa kuluu usein aikaa ja siis myös vettä paljon enemmän kuin tavallisessa perussuihkussa. Hyvä vinkki on käydä suihkussa suosikkitelevisio-ohjelman mainostauolla, jolloin suihkussa ei tule seisoskeltua turhan pitkään. Vettä tulisi kunnioittaa ja säästää. Pienistä puroista syntyy iso virta!


Vesijalanjäljen ja hiilijalanjäljen vertailu

(c) Steve Young - Fotolia.com


Hiili- ja vesijalanjäljen vertailu on mielenkiintoista, mutta se tekee ekologiset valinnat käytännössä kovin hankaliksi. Olen kirjannut itselleni muistiin yhden tutkimuksen tulokset:

Vertailtavina olivat annos kahvia (125 ml), viiniä (125 ml), maitoa (200 ml), appelsiinimehua (200 ml) ja olutta (250 ml).

Kahvilla ja appelsiinimehulla vesijalanjälki oli suuri, hiilijalanjälki pieni.

Viinillä vesijalanjälki oli pieni, hiilijalanjälki suuri.

Oluella sekä vesi- että hiilijalanjälki olivat kohtuullisen pienet. Näin vertaillen olut onkin näistä juomista paras!

Tämäkään vertailu ei kuitenkaan todellisuudessa anna lopullista totuutta. Kaikki juomat (mm. puhdas vesi) eivät olleet vertailussa mukana. Lisäksi sekä vesi- että hiilijalanjälki vaihtelevat tapauskohtaisesti mm. tuotemerkistä ja tuotantopaikasta toiseen. Kaiken lisäksi tässäkään vertailussa ei ole vielä otettu huomioon kaikkia ympäristöasioiden kannalta tärkeitä tekijöitä, mm. alkutuotannossa käytettyjen haitallisten aineiden määriä (rehevöittävät lannoitteet, myrkylliset kasvinsuojeluaineet jne.).


Pullovesi vai hanavesi?

Vuonna 1968 Ranskassa otettiin ensimmäistä kertaa käyttöön PVC-muovista (polyvinyylikloridi) valmistettu kevyt muovipullo. Tämä taisi olla loppujen lopuksi paljon merkittävämpi uusi asia kuin samanaikainen kuun valloitus. Juomapulloteollisuus lähti suorastaan räjähdysmäiseen kasvuun. Neljännesvuosisataa myöhemmin alettiin käyttää paljon PET-muovista valmistettuja pulloja. Muovien valmistamiseen kuluu aina runsaasti öljyä.

Maailmassa myydään 560 miljoonaa litraa pullotettua vettä päivässä. Vuodessa pullovettä siis kulutetaan 206 miljardia litraa. Suomessa myydään 100 miljoonaa litraa pullovettä vuodessa. Pulloihin pakatusta vedestä onkin tullut vuotuiselta arvoltaan 400 miljardin dollarin globaali bisnes, maailman kolmanneksi suurin yksittäisen tuotteen tuotannonala heti öljyteollisuuden ja sähköntuotannon jälkeen.

Muovisten pullojen tuotantoon kuluu paljon öljyä. Lisäksi vesipullojen kuljettelukin aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Täytetyt vesipullot ovat painava tuote rahdata. Pullovedellä onkin hurja hiilijalanjälki. Keskimäärin yhden pullovesilitran tuotantoon kuluu neljänneslitra öljyä. Kaikkiaan maapallolla kuluu vuodessa 52 miljardia litraa öljyä maailman pullovesien tuotantoon. Tämä vastaa Suomen kaikessa liikenteessä 12 vuoden aikana kulunutta öljymäärää!

Guardian-lehden englantilaistutkimuksen mukaan esimerkiksi Evian-lähdevesi aiheuttaa keskimäärin 0,172 kilogramman hiilidioksidipäästöt litraa kohden, Volvic-vesi jopa 0,185 kg/litra. Vastaavasti Thamesin vesiyhtiön hanaveden päästöt ovat vain 0,0003 kg/litra!

Vaikka pullojen kierrätys toimisi hyvin, sekä pullojen rahtaaminen että materiaalin käsittely tuottavat päästöjä. Aina kierrätys ei kuitenkaan toimi. Muovijätteiden määrä maapallolla on lisääntynyt 500 prosenttia vuodesta 1976 vuoteen 2008. Alle viisi prosenttia muovista kierrätetään. Arvioiden mukaan maapallon meriin heitetään 6,4 miljoonaa tonnia jätettä joka vuosi. Joillakin alueilla jopa 80 % mereen päätyvästä jätemäärästä on muovia.

Pullovesi ei edes maistu hyvältä. Tästä on olemassa useita sokkotestejä, joita on tehty sekä tavallisilla kuluttajilla että huippuasiantuntijoilla. Esimerkiksi Decanter-viinisaitin testissä sommelieerit ja muut viiniasiantuntijat maistelivat 24 tunnettua vettä. Parhaaksi asiantuntijat arvioivat Waiwera-pulloveden. Toiseksi tuli Vittel. Kolmanneksi parhaaksi arvioitiin Thamesin vesiyhtiön hanavesi (hanasta South Kensingtonista, Lontoosta). Esimerkiksi tunnettu pullovesi Evian jäi vasta sijalle 15!

Sokkotestien mukaan pullovesi ei siis ole edes hyvän makuista. Pullovesi maistuu hyvältä vain, jos siinä näkee houkuttelevan ja tunnetun etiketin. Varsinkin meillä Suomessa on erityisen laadukas hanavesi, joka päihittää pullovedet sekä maultaan että mikrobiologiselta puhtaudeltaan. Miksi siis pitäisi ostaa pullovettä, joka on usein 100 000 prosenttia kalliimpaa ja lisäksi ympäristölle paljon haitallisempaa kuin kraanavesi?

Pullovesi voi joskus olla tarpeellista, esimerkiksi vesikatastrofien aikana, jos vesijohtovesi on pilaantunut. Normaalielämässä pullovettä ei tarvita. Mikäli esimerkiksi koulussa tai retkellä haluaa käyttää pullovettä eväänä, kannattaa ostaa vain yksi vesipullo, jonka sitten aina tarpeen tullen täyttää hanavedellä.

Pelasta siis maailma pullo kerrallaan - jätä pullovesi kauppaan! Pulloveden boikotointi on myös isänmaallinen teko. Monet pullovedet tulevat ulkomailta. Vaikka ostaisit suomalaistakin pullovettä, ainakin pullon raaka-aineet tulevat ulkomailta. Suositaan siis suomalaista hanavettä.


Summa summarum

Tärkein ohje jälleen kerran onkin siis turhan kulutuksen välttäminen. Vesi on vanhin voitehista ja paras janojuoma, kunhan se on hanavettä eikä kaupan pullovettä. Jos jättää pullovedet ostamatta, välttää jatkuvaa riisin ja naudanlihan syöntiä, ei pese astioita juoksevalla vedellä (vaan astianpesukoneessa tai käsin altaaseen lasketussa vedessä), eikä lotraile suihkussa pitkään, vesiasiat ovat todennäköisesti hyvällä mallilla.


Kaksi mielenkiintoista tehtävää - tee, jos uskallat!

Käy laskemassa oma vesijalanjälkesi osoitteessa http://www.vesijalanjalki.fi/.

Katso myös Mikko Kivisen hauska, mielenkiintoinen ja hengästyttävä Pullovesi-video.



Lähteet ja lisätietoa:

Akateemiset kirkasvesiasiantuntijat

Eri valtioiden vesijalanjälki

Ilmastotieto: Ilmastonmuutoksen seurauksena juoma- ja kasteluveden saanti Aasiassa voi heikentyä

Jarin blogi: Kuva-arvoitus

Jarin blogi: Paha, pahempi, pullovesi!

Vesijalanjalki.fi

Vesijalanjalki.org

Water Footprint

Water Wise