torstai 26. helmikuuta 2009

"Ilmastonmuutos on kiinalaisten syytä, ei minun!"

Treehugger on juuri julkaissut Guardian-lehden uutisen, jonka mukaan noin kolmannes Kiinan hiilidioksidipäästöistä aikavälillä 2002-2005 johtui (länsi)vientiin tuotetuista tavaroista. Samaan aikaan vientituotteiden valmistus oli syynä puoleen Kiinan hiilidioksidipäästöjen kasvusta. Yksistään Yhdysvaltoihin vietävät tuotteet aiheuttivat yhdeksän prosenttia Kiinan hiilidioksidipäästöistä. Esimerkiksi vuonna 2005 täsmälleen 33 prosenttia Kiinan hiilidioksidipäästöistä tuli vientitavaroiden tekemisestä (tuosta 33 prosentista 22 prosenttia aiheutui elektroniikkateollisuudesta).

Hollantilaisen Netherlands Environmental Assessment Agencyn mukaan seuraavat viisi valtiota tai aluetta olivat vuonna 2007 suurimmat hiilidioksidin tuottajat (hiilidioksidipäästöt) tässä järjestyksessä:

1. Kiina 24 % koko maapallon hiilidioksidipäästöistä (päästöt 5,1 tonnia/asukas)

2. Yhdysvallat 21 % (19,4 tonnia/asukas)

3. EU 12 % (8,6 tonnia/asukas)

4. Intia 8 % (1,8 tonnia/asukas)

5. Venäjä 6 % (11,8 tonnia/asukas)

Kiina on siis ohittanut USA:n suurimpana hiilidioksidipäästöjen tuottaja, kun lasketaan koko maan päästöt. Tästä syntyvää mielikuvaa kuitenkin vääristää kaksi seikkaa. Ensinnäkin asukasta kohden laskettuna Kiinan hiilidioksidipäästöt ovat pienet, rajusti pienemmät kuin USA:ssa ja myös selvästi pienemmät kuin EU:ssa. Toiseksi kolmannes näistä Kiinan päästöistä pitäisi tavallaan laskea länsimaiden piikkiin, koska näiden päästöjen avulla tuotettuja tuotteita hyödyntävätkin läntisten teollisuusmaiden ihmiset.

Tässä mielessä onkin ymmärrettävää, ettei Kiina ole ollut tyytyväinen Kioton sopimukseen, jossa vientituotteidenkin päästöt lasketaan yksinomaan tuottajamaan synniksi. Toisaalta saavathan kiinalaisetkin näistä päästöistä hyötyä, koska heille tulee viennistä arvokasta länsivaluuttaa. Lisäksi järjestelmästä tulisi ehkä aivan liian monimutkainen, jos vientituotteiden päästöjä alettaisi jyvittää kuluttajamaiden päästölaskelmiin.

Mielestäni tärkein ymmärrettävä asia on kuitenkin se, että me länsimaiden kuluttajat olemme osasyyllisiä Kiinan hiilidioksidipäästöihin, kun ostamme Made in China -tuotteita. Emme voi sysätä vastuuta yksin kiinalaisille, kun itse haluamme ostaa ja käyttää näitä tuotteita, jotka vielä usein ovat tarpeetonta muovirihkamaa. Kiinan hiilidioksipäästöistä kuutisen prosenttia tulee Eurooppaan tuotavista tuotteista. Lisäksi tuotteiden kuljettaminen tuolta maapallon toiselta puolelta tänne kaukaiseen Pohjolaan tuottaa lisää hiilidioksipäästöjä. Ja vaikka vientituotteiden hiilidioksipäästöt lasketaankin kiinalaisten päästökiintiöön, silti asukasta kohden tarkasteltuna kiinalaisten hiilidioksipäästöt ovat pienemmät kuin meidän! Emme siis aina voi syyttää vain muita ilmastonmuutoksesta ja sanoa, ettei muka meidän toimillamme ole mitään merkitystä, kun "iso Kiina kuitenkin tuottaa päästöjä niin paljon".

John Websterin dokumenttielokuvassa Katastrofin aineksia perhe yritti elää vuoden ajan ilman öljyperäisiä tuotteita. Samaan tapaan voisi yrittää elää (ainakin sen vuoden) ilman kiinalaisia tuotteita. Mitenhän onnistuisi?

Tämä pohdintani ei kuitenkaan tarkoita myöskään sitä, etteikö myös Kiinan hiilidioksipäästöihin pitäisi kiinnittää huomiota. Siellä on paljon erittäin saastuttavaa hiilivoimaa, jota pitäisi saada modernisoitua ja korvattua muilla energiantuotantotavoilla. Asenteissa on kuitenkin paljon muutettavaa, kun jopa länsimainen General Electric näkee hiilivoiman niin viehättävänä kuin yllä olevassa YouTube-videossa...

maanantai 16. helmikuuta 2009

Biologi-Jarin Blogisanomat, numero 1/2009

Jatkan FeedJournalin ja Scribdin käyttöharjoituksiani. Tässä luettavaksenne niiden avulla tehty sanomalehtimuotoinen julkaisu blogikirjoituksistani. Artikkelit eivät ole aikajärjestyksessä. Esimerkiksi uusimmat blogikirjoitukseni kestävän energian viikosta ja Darwinin syntymäpäivästä sekä siihen liittyvistä pääjaksosyömingeistä löytyvät lehdestä vasta vanhempien blogijuttujen jälkeen.

Huom! Lehden saa näkymään suurena uutisikkunan oikeassa yläkulmassa olevaa laajennuskuvaketta klikkaamalla.
Biologi-Jarin Blogiuutiset, numero 1/2009

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Hyvää syntymäpäivää, Charles Darwin!

Torstaina 12.2.2009 tulee kuluneeksi 200 vuotta Charles Darwinin syntymästä (ja marraskuussa tulee sitten kuluneeksi 150 vuotta Lajien synty -kirjan julkaisusta 24.11.1859). Onnittelut "evoluution isälle"!

The Church of England on pyytänyt anteeksi sitä, että kirkko aikoinaan tuomitsi Darwinin ajatukset.

Darwinin synttäreitä voi juhlistaa tekemällä vaikkapa virtuaalikierroksen Galapagossaarilla tai kuuntelemalla Darwinista tehtyjä rock-henkisiä lauluja, jotka kertovat Darwinin elämästä. Faktaa löytyy Evoluutiofoorumin sivuilta.

Varsinkin kanadalaiset biologit ovat perinteisesti juhlineet Darwinin syntymäpäivää järjestämällä pääjaksosyömingit (Phylum Feast). Ideana on syödä taksonomisesti mahdollisimman monipuolista ruokaa, esimerkiksi ruokaa mahdollisimman monesta eliökunnan luokittelun eri pääjaksosta tai kaaresta. Ajatuksena on juhlia luonnon biodiversiteettiä, jolla on yhteinen menneisyys, yhteinen evolutiivinen alkuperä. Oulun yliopiston biologit ovat kertoneet Kaleva-lehdelle tästä perinteestä tarkemmin ja myös laatineet esimerkkimenun pääjaksosyöminkejä varten.

Vaikkapa hyönteisravintoa käytetään yleensä erittäin vähän, vaikka esimerkiksi heinäsirkat voisivat olla kanaa ravitsevampia. Heinäsirkkojen lihasta 50-75 prosenttia on proteiineja, hämähäkeistä ja kärpäsentoukista 64 prosenttia sekä termiiteistä 46 prosenttia, kun taas lampaanliha, sianliha, häränliha, kala ja kana sisältävät proteiineja yleensä vain 17-23 prosenttia.
Moni saattaa tosin syödä huomaamatta esimerkiksi kirvaperäisiä tuotteita. Punaisten marmeladimakeisten värjäämiseen käytettävä väriaine E120 (karmiini, kokkiniili, karmiinihappo) on kuivatuista kokkiniilikirvoista uutettu aine. Yhteen kiloon väriainetta tarvitaan 150 000 kuivattua naaraskirvaa. Sellakka (E904) puolestaan on kilpikirvojen eritettä, jota saadaan puiden rungoilta ja oksilta.

Toivotan kaikille blogini lukijoille hauskaa Darwinin synttärijuhlaa sekä oikein hyvää ystävänpäivää 14. helmikuuta! Kun saatte ystävänpäivänä niitä punaisia sydämenmuotoisia marmeladimakeisia, niin pääsette samalla herkuttelemaan myös kokkiniilikirvoilla...

:-) Jari

tiistai 10. helmikuuta 2009

Vastaan kestävän energian viikon haasteeseen

Katja haastoi minut mukaan kirjoittamaan kestävästä energiasta, koska tällä viikolla vietetään EU:n kestävän energian viikkoa. Vastaan haasteeseen tällä kirjoituksellani. Aihehan on minulle henkilökohtaisestikin tärkeä ja olen kirjoitellut siitä useasti ennenkin (ks. tunniste/tagi energiantuotanto).

Virallista tietoa EU:n kestävän energian viikosta ja EU:n energiaan liittyvistä kannanotoista löytyy sivuilta http://www.eusew.eu/, http://www.managenergy.net/ ja http://www.sustenergy.org/ (viimeisin myös suomeksi). Nuorille ja opetustyöhön on suunnattu KidsCorner.

Mielestäni oleellinen asia tässä on uusiutumattomien, kasvihuonekaasuja tuottavien fossiilisten polttoaineiden korvaaminen uusiutuvilla energianlähteillä. Toisaalta opettajana en halua jyrkästi puolustaa mitään yksittäistä näkökantaa vaan tarjoilla kustakin asiasta sekä hyviä että huonoja puolia, joista opiskelijat voivat itse muodostaa oman mielipiteensä.

Esimerkiksi peltopolttoaineissa (ravintokasveista tuotettavissa biopolttoaineissa) on paljon myös erittäin pahoja haittapuolia, vaikka ne vähentävätkin kasvihuonekaasujen päästöjä. Peltopolttoaineet kilpailevat peltopinta-alasta ravintokasvien kanssa, mikä nostaa ruoan hintaa ja voi jopa pahentaa maapallon nälkäongelmaa. Tästä piirsin oheisen havainnollistavan kaavion (sen saa suuremmaksi klikkaamalla).

Biopolttoaineissa pitäisikin ehkä keskittyä muihin biopolttoaineisiin kuin peltopolttoaineisiin. Eikä unohtaa sovi muitakaan uusiutuvia energiamuotoja, aurinkovoima, tuulivoima, maalämpö, aaltoenergia jne., jotka tarjoavat biopolttoaineitakin merkittävämpiä mahdollisuuksia.

Toinen erittäin oleellinen asia on nykyisen valtavan kulutusyhteiskunnan kyseenalaistaminen. Kulutusta vähentämällä myös energian käyttö muuttuisi järkevämpään suuntaan. Suomessa teollisuus on hyvin energiavaltaista, mutta myös jokainen yksilö voi vaikuttaa omilla valinnoillaan. Tästä olen kirjoittanut aiemminkin.

Jokainen voi aloittaa pienillä teoilla, vaikkapa vaihtamalla hehkulamput energiansäästölampuiksi. Hehkulampun energiasta suurin osa menee lämmöntuottoon eikä valaistukseen. Tuo lämmöntuottoon mennyt energia tietysti saadaan hyödynnettyä lämpönä, mikäli patterien termostaatit reagoivat tehokkaasti tähän ylimääräiseen lämmöntuottoon ja mikäli lamput sijaitsevat siten, ettei lämpö karkaa heti ilmanvaihdon mukana ulos. Vain se pieni osuus, mikä karkaa ikkunoiden läpi ulos, jää hyödyntämättä. Toisaalta lämpöä saadaan tuotettua tehokkaamminkin ja järkevämmin kuin sähkön avulla. Jos talo lämpiää muulla kuin sähköllä, lämmön tuottamisessa hehkulamppujen avulla ei ole paljonkaan järkeä. Sähkölämmitteisissäkin taloissa parempi energiantuotantokeino on ilmalämpöpumppu. Lisäksi kaikissa taloissa hehkulamppujen tuottama lämpö menee hukkaan lämpimään kesäaikaan - tai tuo hehkulamppujen tuottama lämpö jopa hieman lisää jäähdytystarvetta ja siten energian kulutusta.

Motiva on tehnyt erittäin tarkkoja laskelmia siitä, kuinka paljon voi säästää käyttämällä energiansäästölamppuja. Energiansäästölamput kuitenkin sisältävät elohopeaa, joten niitä pitää muistaa käsitellä ongelmajätteenä. Kierrättämällä elohopea saadaan kuitenkin talteen siten, ettei se mene luontoon. Paljon enemmän elohopeapäästöjä tulee siitä, jos talvipakkasilla joudutaan käynnistämään suuren sähkönkäytön takia elohopeapäästöjä ilmaan tuottavia hiilellä toimivia varavoimaloita.

Kodinkoneita hankittaessa kannattaa valita mahdollisimman vähän sähköä kuluttavia malleja, joita on listattu esimerkiksi TopTen Suomi -sivulle. Mielessä on hyvä pitää myös kaikki maalaisjärjelläkin pääteltävissä olevat ohjeet. Älä sijoita huonekaluja lämpöpattereiden eteen. Vedä verhot tai sälekaihtimet ikkunan eteen pakkasöinä, sillä ne eristävät lähes yhtä paljon kuin ylimääräinen ikkunalasi. Älä jätä kännykän laturia kiinni pistorasiaan, ellet lataa kännykkää, sillä laturi kuluttaa koko ajan sähköä. Älä jätä laitteita standby-tilaan, vaan sammuta televisio ja muut elektroniset laitteet yön ajaksi aina virtakytkimestä, ei vain kaukosäätimestä. Lisää vinkkejä voi tsekata vaikkapa Energianeuvoja-sivulta tai Energia-Esterin saitilta.

Kaikkein tärkeintä on miettiä koko elämäntapaansa ja jättää kaikki turha, pölyä keräävä krääsä hankkimatta. Jokaisella on mielestäni oltava oikeus myös elämän ylellisyyksiin, kunhan koko elämä ei perustu jatkuvaan ja yhä kiihtyvään luonnonvarojen kuluttamiseen. Mielessä on hyvä pitää saksalainen viisaus: hitaammin, lähemmäs, vähemmän, paremmin, kauniimmin. Ei kai aina tarvitse haluta enemmän ja enemmän kaikkea uutta?

Ajattelemisen aihetta antaa Mauritz Nylundin runo tai mietelmä nimeltään Toivomuslista:

Toivomuslista

Omakotitalo.
Sauna.
Uima-allas.
Tenniskenttä.
Vesitaso.
Oma saari.
Haaremi.
Hyvä kunto.
Kuolemattomuus.
Siinä kaikki.
Toistaiseksi.

keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Google Earth 5.0 sukeltaa mereen ja keskustelee marsilaisten kanssa

Sukella Titanicin hylylle, keskustele virtuaalimarsilaisen kanssa, lennä Grand Canyonissa, pistäydy iranilaisen moskeijan sisällä ja näe Dubain keinotekoiset palmusaaret. Tämä kaikki on mahdollista Google Earthissa.

Ilmaisen Google Earth -satelliittikuvaohjelman päivitys 5.0 (toistaiseksi betaversio) on todella upea. Entisten hyvien ominaisuuksien lisäksi mukana on paljon uusia toimintoja. Jokainen pääsee itse lentelemään ympäri maapalloa, zoomailemaan näkymiä ja tutkimaan mielenkiintoisia lisätietoja. Tässä on upeita motivointikeinoja ja työtapoja biologian, maantieteen ja useiden muiden oppiaineiden opetukseen. Google on myös itse koonnut vinkkejä Google Earthin opetuskäytöstä (tarkkaan ottaen Google opettaa Google Earthin peruskäyttöä, mutta se on siis helposti sovellettavissa eri oppiaineiden opetukseen).

Uudessa versiossa työkalupalkin planeettapainiketta painamalla voi valita, lentääkö maapallolla eli maanäkymässä (Earth), avaruudessa (Sky) vai Marsissa (Mars). Avaruusnäkymään pääsee myös toiminnolla ”Näytä > Vaihda avaruusnäkymään”. Marsiin kannattaa lennähtää planeettapainikkeesta. Tämä ”Google Mars” toimii aivan samoin kuin Google Earth. Marsistakin on sekä satelliittikuvia että kolmiulotteisia näkymiä.

Marsissa on hauska laittaa hakulaatikkoon kohteeksi Meliza, niin tällainen maan asukas pääsee keskustelemaan kuvitteellisen Marsin Meliza-olion kanssa. Omat kysymyksensä ja vastauksensa Melizan kysymyksiin voi kirjoittaa näppäimistöllä englanniksi. Kun kerroin olevani opettaja, Meliza vastasi: ”Is it because you are a teacher that you came to me?” Minua kiinnosti tietää myös, mitä Meliza tietää Suomesta. En paljasta kuitenkaan vastausta, jotta pääsette itsekin käymään Melizan kanssa kiinnostavia keskusteluja.

Kun maanäkymässä sivupalkin kohdasta ”Tasot” valitsee ”Katunäkymä”, pääsee kävelemään useiden kaupunkien kaduille valokuvanavigoinnissa siten, että rakennukset näkyvät ympärillä ja voi itse ohjata liikkumista. Tämä toimii esimerkiksi useissa Yhdysvaltojen (esim. Seattle, Washington DC, Pittsburg, Baltimore jne.), Australian ja Uuden-Seelannin kaupungeissa sekä joissakin Italian (esim. Milano, Florence eli Firenze, Rome eli Rooma, Lake Como), Espanjan (esim. Madrid, Sevilla, Barcelona, Valencia), Ranskan (Esim. Lyon, Grenoble, Nice eli Nizza, Toulouse), Kanadan (esim. Vancouver) ja Japanin (esim. Kobe, Osaka) kaupungeissa.

Sivupalkin tasoista kannattaa säätää päälle kohdan "Galleria" alta myös "360 cities". Näin Syyrian Damaskoksessa pääsee huvipuistoon (vastaa läninnä suomalaista tivolia), Berliinissä holokaustin muistomerkin sisälle ja Ranskan Polynesiassa Tetiaroan saaren trooppiselle rannalle (hakusana Tetiaroa). Joskus pääsee jopa rakennusten sisälle, esimerkiksi Iranissa Sheikh Lotfallan Mosque -moskeijaan. Kun sivupalkin tasoista ruksaa päälle myös ”3D-rakennukset”, kannattaa lentää esimerkiksi New Yorkin Manhattanille.

Työkalupalkin aurinkopainikkeella saa näkyviin päivänvalon ja pääsee seuraamaan auringonnousuja ja auringonlaskuja.

Historiallisissa tiedoissa (valitse kellopainike työkalupalkissa ja sen jälkeen liikuta liukusäädintä 3D-esityksen vasemmassa yläkulmassa) pääsee seuraamaan esimerkiksi kaupunkien kasvua, jäätiköiden sulamista ilmastonmuutoksen myötä, rannikoiden eroosiota, hirmumyrskyjen vaikutuksia (esim. hirmumyrsky Ike, Galveston, Texas) jne. Yleensä tiedot eivät kuitenkaan ulotu kovin kauas menneisyyteen. Lake Tahoen alueelta kuvia on vuodesta 1940 lähtien.

Erikoisuuteena pääsee vierailemaan kolmiulotteisessa antiikin Roomassa http://earth.google.com/rome/. Tämän toiminnon tosin saa ainakin toistaiseksi ladattua vain englanninkielisestä Google Earthista (valitse suomenkielisessä versiossa ylhäältä työkaluriviltä Työkalut > Asetukset > Yleistä > Kieli: English (US) kielen vaihtamiseksi) vasemman reunan toimintosarakkeesta: Layers > Gallery > Ancient Rome 3D. Tämän jälkeen Roomaan ilmestyy antiikin rakennusten symboleita. Kun klikkaa jotakin näistä symboleista, esiin pompahtaa laatikko, jossa tarjotaan vaihtoehtoa "Download Terrain and 3D Building Models of Ancient Rome". Tästä on valittava ensin vaihtoehto "Ancient Terrain" ja sitten joko "Ancient Roman Landmarks (250 buildings)" tai "Ancient Roman Buildings (5000+ buildings)". Suosittelen ainakin aluksi tuota vaihtoehtoa "Ancient Roman Landmarks", koska tämä latautuminen kestää melko pitkään nopeallakin nettiyhteydellä. Kun malttaa odottaa latautumisen loppuun, pääsee sitten kävelemään muinaisen Rooman kaduilla (zoomaa tarpeeksi lähelle, äläkä tarkastele rakennuksia ylhäältä/lintuperspektiivistä vaan muuta katselukulma sellaiseksi kuin kävelisit oikeasti kadulla). Nämä antiikin rakennukset tallentuvat väliaikaisiin paikkamerkintöihin. Kun ne tallentaa sieltä omiin paikkamerkintöihin, kieleksi voi jälleen vaihtaa suomen ja antiikin Rooma säilyy suomalaisessakin versiossa.

Mahdollista on myös ”nauhoittaa” ja julkaista omia kiertomatkoja, joihin voi lisätä selostuksen, musiikkia yms. Esimerkkinä voi katsoa Half Dome Tourin Kalifornian Yosemite Park -kansallispuistosta (Google Earth 5.0 täytyy olla ensin asennettuna): http://everytrail.com/user_data/KML/23497.kmz .

Oma suosikkini Google Earthissa on aina ollut lentely Grand Canyon -kanjonissa. Sinne todellakin pääsee lentämään siten, että itse voi ohjailla liikkumista samalla, kun kanjonit kohoavat kolmiulotteisina ympärillä (Colorado River View). Satelliittikuvista on siis siirrytty kolmiulotteiseen liikkumiseen ja maisemien katseluun lintuperspektiivistä. Muuallakin pääsee nyt hieman viihteellisemmässä ja pelimäisemmässä versiossa tarttumaan lentokoneen puikkoihin, kun valitsee ”Työkalut > Käynnistä lentosimulaattori”.

Dubaihin rakennetaan kolmea palmun muotoista tekosaarta. Jumeirahin saaren (5 x 5 km) rungolla, 17 oksalla ja aallonmurtajalla on rantaa 80 kilometriä. Aallonmurtaja liitetään tunnelilla ja yksiraiteisella junalla muihin osiin. Mantereelle vie 300-metrinen silta. Aallonmurtajan päässä on viiden tähden jättihotelli Atlantis the Palm. Hotellissa sijaitsee Lähi-idän aristokraattisin vesipuisto (160 000 neliötä) ja allas, jossa uidaan 28 delfiinin kanssa. Maanista hanketta kritisoidaan rantaekosysteemin silpomisesta ja delfiinien sekä siirtotyöläisten riistosta. Nämä palmusaaret (Palm Island, Palmusaaret: Palm Jumeirah ja Palm Jebel Ali, Dubai) sekä Atlantis-hotelli näkyvät Google Earthissa hyvin. Erinomaisesti näkyy myös keinotekoinen The World -saariryhmä, joka on rakennettu maailmankartan muotoiseksi. Kiitos vinkistä, Anna!

Intiassa näkyy esimerkiksi Alang Shipbreaking -laivanromuttamorannikko (löytyy hakusanalla Alang, India). Se on maailman suurin laivanromuttamo. Kilometrien mittaiselle rannikolle on ajettu sinne tänne romutettavia laivoja, viime syksynä myös Finnjet.

Merinäkymässä http://earth.google.com/ocean/ (maanäkymässä valitaan sivupalkista ”Näytä > Vedenpinta”, ”Tasot > Merinäkymä”) pääsee tarkastelemaan merenpohjan muotoja, Mariaanien syvänmerenhautaa (löytyy hausta suomalaisella nimellä Mariaanien hauta, hauan jälkeen kannattaa zoomata hieman kauemmaksi), laivojen hylkyjä (esim. Titanic kolmiulotteisena tai Turun ja Ahvenanmaan välillä Vrouw Mariasta kertova video) jne. Sivupalkista merinäkymän alta kannattaa laittaa halutut toiminnot päälle, jotta saa tietoa vaikkapa merten tilasta ja lajistosta tai voi seurata eläinten (esimerkiksi valaiden) todellisia vaelluksia. Esimerkiksi Etelä-Amerikan (Chilen ja Perun) rannikosta länteen löytyvät merikilpikonnat 41704 ja 41708, joiden mukana pääsee uimaan. Käytännössä itse simulaatio on melko heikko (pelkkää sinistä ympäristöä veden alla), mutta mielenkiintoisempaa on seurata alalaidasta koordinaatteja ja uintisyvyyyttä. Myös manneralueiden ympäristöstä saa kiinnostavaa lisätietoa, kun sivupalkin tasoista ruksaa päälle valinnan "Global Awareness". Jottei kuvista tulisi liian sotkuisia, joitakin tasovalintoja kannattaa sitten myös ottaa pois päältä.

KML (Keyhole Markup Language) -tiedostot löytyvät ”Lisää sisältöä” -kohdasta. Täällä pääsee tarkastelemaan esimerkiksi maanjäristyksiä reaaliajassa, Darfurin kriisiä, Lontoo Cityn kehitysvaiheita, lintuinfluenssan leviämistä, paleogeografisia kuvia maapallolta, animaatiota Rapusumusta jne. Myös nettisivulta http://www.google.com/gadgets/directory?synd=earth&cat=featured&hl=fi löytää mielenkiintoisia esimerkkejä kategorioista erityinen (esim. ilmastonmuutos), suositut (esim. arktisen jääpeitteen lähes reaaliaikainen tilanne), koulutus (esim. väestönkasvu), matkailu (esim. virtuaalinen matkaopas, 18000 kuvaa), hupi (esim. taiteellinen näkemys maapallosta), taivas (esim. animaatio 95 aurinkokunnan kohteesta) ja merinäkymä (esim. meriveden pintalämpötilat).

Google Earth 5.0 -version voi ladata maksutta osoitteesta http://earth.google.com/intl/fi/ tai http://earth.google.com/index.html . Huomaa kuitenkin valita oikea latausvaihtoehto, ettet vahingoissa lataa tietokoneellesi myös Google Chrome -WWW-selainta.

Lisätietoja, uusimpia vinkkejä yms. kannattaa tsekata seuraavista osoitteista:

http://google-latlong.blogspot.com/

http://gearthblog.com/

http://www.gearthhacks.com/

http://www.googlesightseeing.com/

http://www.ogleearth.com/

Luethan myös kattavan suomenkielisen Google Earthin käyttöoppaan. Antoisaa seikkailua!

tiistai 3. helmikuuta 2009

Sallittua eläinten kidutusta?

Lauantaina Ruotsin TV4:n Kalla fakta -ohjelma esitteli salakuvattua materiaalia siitä, kuinka Unkarissa hanhia kynitään tuhansien hanhien suurtilalla elävinä untuvien saamiseksi. Hanhien jalat on sidottu yhteen, ja hanhet huutavat tuskissaan. Haavat ommellaan ilman puudutusta. Kun hanhet kynitään elävinä, samasta hanhista saadaan untuvaa moneen kertaan. Ongelmana vain on se, ettei hanhien kyniminen elävänä onnistu samalla tavoin tuskattomasti kuin lampaiden keritseminen. Osin tätä ruotsalaisen ohjelman materiaalia näytettiin myös Suomen uutisissa ja sitä on nähtävissä myös MTV3:n nettiarkistossa.

Yhteen untuvatyynyyn tarvitaan noin kuuden hanhen untuvat. Untuvaa käytetään myös peitteissä, takeissa ja makuupusseissa. Eläinsuojelujärjestöjen mukaan 50-80 % kaikesta maailmanmarkkinoilla olevasta untuvasta saadaan eläviä lintuja kynimällä. Yleisintä tämä lienee Kiinassa, Unkarissa ja Puolassa. Periaatteessa elävien lintujen kyniminen on EU:ssa kielletty, mutta käytäntö on osoittanut muuta.

Ihmeellisintä tässäkin kohussa on "markkinavoimien" ja ihmisten (muka) tietämättömyys. Keski-Euroopassa asiasta on keskusteltu jo vuosia. Suomessakin esimerkiksi Oikeutta eläimille -järjestön nettikeskusteluissa tästä on puhuttu jo 2000-luvun alkupuolella. Kiipeilyä ja vaellusta esittelevillä suomenkielisillä AriBaseCamp-sivuilla taas todetaan näin: "Parasta untuvaa (makuupusseihin) saadaan kylmillä seuduilla vapaana elävistä täysikasvuisista hanhista, joilta untuva nypitään käsin elävänä."

Nyt sitten asiasta nousee laajempi kohu vasta sen jälkeen, kun asia tuodaan jokaisen televisionkatsojan omin silmin nähtävästi tv-dokumentissa. Medialla on todellakin voimaa - sekä hyvässä että pahassa!

Ruotsalaisen dokumentin jälkeen monet ruotsalaiset kauppaketjut ovat ilmoittaneet vetävänsä kaikki untuvatuotteet pois markkinoilta, kunnes untuvien alkuperä on tarkasti selvitetty. Suomalainen vuodevaatevalmistaja Suomen Joutsen ilmoittaa heidän käyttämiensä untuvien tulevan valvotuista oloista lähinnä Ranskasta, mutta toisaalta Suomen Joutsenesta myönnetään, että ainakin yksi untuvaerä on tullut myös Unkarista. Sopimuksissa kuulemma sanotaan, että untuvat otetaan tapetuilta linnuilta. Onko käytäntö sitten todellisuudessa tämä? Toisaalta kaikkia Unkarin untuvatuottajia ei saa leimata yhden järkyttävän esimerkin perusteella.

Pitäisikö untuvatakit ja untuvaiset vuodevaatteet laittaa boikottiin? Untuvan vaihtoehdoksi on saatavissa lämpimiä tekokuituja (esimerkiksi Thinsulate, Polarguard, Fiberfill, Qualofill, Thermolite, Liteloft, Primaloft). Toisaalta oikean untuvan voi ajatella olevan varsin ekologinen tuote (ekologisempi kuin tekokuidut!), mikäli se todella saadaan sivutuotteena kuolleista linnuista, jotka on hyödynnetty muutenkin. Lintujen tehokasvatuksen olosuhteisiin tosin täytyy kiinnittää entistä enemmän huomiota, jos halutaan untuvan olevan myös eettisesti hyväksyttävämpi tuote.

Hienoa, että myös tämä untuva-asia on nostettu tiedotusvälineissä esille! Jo aiemmin olen itsekin blogannut toisesta hanhien laillisesta kidutustavasta, hanhenmaksan tuotannosta (hanhien pakkosyöttö).

Eivät ne eläinten kohtelun ongelmat tosin tähän lopu. Niistä kertoo ansiokkaasti esimerkiksi eläinten eettistä kohtelua puolustava PETA, jonka sivuilla on myös katsottavissa järkyttävä video, joka näyttää turkiseläinten nylkemistä elävänä Kiinassa. Myös turkistarhauskiellon ajaminen Eurooppaan onkin hieman kaksipiippuinen asia. Turkiseläimet kieltämättä elävät kurjan virikkeetöntä elämää Suomessakin. Toisaalta turkistarhauskielto täällä voi johtaa turkistuotannon lisääntymiseen muualla, vielä huomattavasti huonommissa olosuhteissa, ellei sitten myös turkisten kysyntää saada merkittävästi rajoitettua.

maanantai 2. helmikuuta 2009

Hellettä Australiassa, lämmintä Kouvolassa

Pari päivää sitten julkaistussa Reutersin uutisessa otsikoitiin: "Australian helleaalto merkki ilmastonmuutoksesta". Ennusteiden mukaan yli 40 asteen helteen kerrottiin jatkuvan Etelä-Australiassa kuusi päivää. Viime viikon torstaina päivän ylin lämpötila oli neljässä kaupungissa 46 astetta. Lisäksi sademäärät ovat olleet poikkeuksellisen pieniä. Haastattelussa ilmastonmuutosministeri (huom! ilmastonmuutosministeri!) Penny Wong kertoi näin (referoin suomeksi): "Mittaushistorian 11 lämpimintä vuotta on ollut viimeisimmän 12 vuoden aikana. Olemme havainneet myös sateiden vähentyneen. Kaikki tämä käy yhteen sen kanssa, mitä tiedemiehet ovat kertoneet ilmastonmuutoksesta."

Telegraphin mukaan Etelä-Australiaa koettelee pahin helleaalto yli 150 vuoteen. Adelaidessa lämpötila pysytteli kolme päivää yli 43 asteessa. Viikonloppuna helteen arvioitiin hieman helpottavan ja pysyttelevän "vain" reilussa 38 asteessa seuraavan viikon ajan. Tosin ainakin eilen sunnuntaina lämpötila saavutti 40 astetta.

AussieIndoLanka kertoi normaalisti Australian etelärannikkoa hieman viileämmän Tasmanian uudesta lämpöennätyksestä 41,5 astetta. Yölämpötila oli pysytellyt 14 astetta pitkäaikaisen keskiarvon yläpuolella.

Melko vähän tästä Australian helleaallosta on Suomessa uutisoitu, vaikka se on eteläisellä pallonpuoliskolla iso asia. Sähkönjakelu on paikoin keskeytynyt Australiassa, kun sähköverkko on ylikuormittunut ilmastointilaitteiden valtavan käytön seurauksena. Ihmisiä on muuttanut ilmastoimattomista kodeista hotelleihin. Kouluja on suljettu. Ambulanssit ovat ylityöllistettyjä ja ihmisiä pyydetään soittelemaan naapureiden ovikelloja sekä tarkkailemaan heidän vointiaan. Tänään esimerkiksi sähkökatkosten on juuri julkaistussa uutisessa varoitettu jatkuvan edelleen.

Toisaalta on ihan hyväkin asia, ettei tästä kuitenkaan mitään katastrofaalista tuomiopäivän uutista tehdä. On Australiassa ollut helleaaltoja ennenkin. Esimerkiksi vuonna 1908 lämpötila pysytteli paikoin kuusi päivää yli 40 asteessa.

Vaikka nämä Australian tapahtumat ovatkin ilmastonmuutokseen liittyvien ennusteiden mukaisia, jälleen on muistettava, ettei yksittäisen alueen ja yksittäisen ajankohdan havainnoista voi tehdä mitään täysin varmoja johtopäätöksiä. Vastaavia esimerkkejä on kuitenkin muualtakin niin paljon, että ilmastonmuutos ehkä jo näkyy maapallon säätapahtumissa, mutta läheskään sataprosenttisella varmuudella tätä ei pysty sanomaan.

Ja nyt Kouvolaan...

Kaukolämpöyhtiö Varin julkaiseman tiedotteen mukaan vuosi 2008 oli Kouvolassa erittäin lämmin. Lämmitystarve jäi noin 14 % normaalivuotta pienemmäksi. Lämmityskuukausista maaliskuu (lämmitystarve normaaliin verrattuna -5 %) ja syyskuu (+7 %) olivat lähellä keskiarvoja. Sen sijaan vuoden 2008 tammikuu (lämmitystarve keskimääräiseen normaalivuoteen verrattuna -22 %), helmikuu (-24 %), huhtikuu (-23 %), lokakuu (-20 %), marraskuu (-11 %) ja joulukuu (-19 %) olivat normaalia selvästi lämpimämpiä.

Kaukolämpöyhtiöt laskevat ns. lämmitystarveluvun eli astepäiväluvun. Astepäiväluku saadaan, kun kuukauden lämmityspäivien ulkoilman keskilämpötila vähennetään sisälämpötilasta +17 astetta (siis lasketaan sisä- ja ulkolämpötilan erotus) ja erotus kerrotaan lämmityspäivien lukumäärällä. Lämmityspäivien katsotaan syksyllä alkavan, kun ulkona vuorokauden keskilämpötila laskee alle +12 asteen. Vastaavasti lämmityspäivien katsotaan keväällä päättyvän, kun vuorokauden keskilämpötila nousee +10 asteeseen. Jos jonkin kuukauden keskilämpötila on -10 astetta ja kuukauden kaikki 30 päivää ovat lämmityspäiviä, lämmitystarveluku eli astepäiväluku on siis (17 - (-10)) x 30 = 810.

Kouvolassa vuoden 2008 astepäiväluku oli 3769, kun pitkän aikavälin keskiarvo (vuosilta 1971-2000) on 4510.