AMOC-järjestelmän keikahduspisteen ylittyminen ilmastonmuutoksen seurauksena voisi johtaa Pohjoismaissa helmikuiden kylmenemiseen jopa 35 asteella sadassa vuodessa

Kuvien vuodet 1750-1850 eivät tarkoita kalenterivuosien vuosilukuja vaan tietokonesimulaation vuosia simulaation aloituksesta. Kyseisinä vuosina 1750-1850 simulaatiossa tapahtuu AMOC-järjestelmän romahtaminen. Kuvassa A on esitetty kahden metrin korkeudelta mitatun lämpötilan muutostrendi vuosisadassa, kun AMOC-järjestelmä romahtaa. Pienillä ympyröillä merkityillä alueilla tulos ei ole tilastollisesti merkitsevä [P > 0.05, kaksisuuntainen t-testi]. Kuvassa B on esitetty kahden metrin korkeudelta mitattu helmikuun lämpötilan muutostrendi vuosisadassa, kun AMOC-järjestelmä romahtaa. Punaisilla pisteillä on merkitty C- ja D-kohdissa mainitut kaupungit. Kuvassa C on näkyy värikkäillä käyrillä viidestä kaupungista lämpötilan kehitys (asteikko vasemmalla) verrattuna simulaatiovuoteen 1600. Lisäksi harmaalla käyrällä on esitetty AMOC-järjestelmän voimakkuus (asteikko oikealla). Vaaka-akselin lukuarvot osoittavat tietokonesimulaation vuosia simulaation aloituksesta, eivät kalenterivuosien vuosilukuja. Keltaisella pohjavärillä merkittyjen simulaatiovuosien aikana tapahtuu AMOC-järjestelmän romahdus, jonka ajalta tutkimuksessa on laskettu lämpötilan muutostrendi. Kuvassa D on esitetty viidestä kaupungista kuukausikohtaisten lämpötilojen muutostrendi asteina vuosisataa kohti, kun AMOC-järjestelmä romahtaa. Credit: René M. van Westen, Michael Kliphuis and Henk A. Dijkstra. Physics-based early warning signal shows that AMOC is on tipping course. Science Advances 9 Feb 2024. License: CC BY 4.0 DEED.

Atlantin valtameren alueella kiertävästä merivirtajärjestelmästä käytetään nimitystä AMOC (Atlantic Meridional Overturning Circulation). Siihen kuuluu esimerkiksi Meksikonlahdelta alkava lämmin Golfvirta (saks. Golf = lahti), jonka pohjoiseen kohti Norjan rannikkoa haarautuvasta osasta käytetään nimitystä Pohjois-Atlantin virta. Tuulten mukana näiden lämpimien merivirtojen lämpöä siirtyy myös maa-alueille.

Pintavirtausten lisäksi merissä on lähellä pohjaa kulkevia virtauksia ja pinta- sekä pohjavirtauksia yhdistäviä pystyvirtauksia, jotka johtuvat meriveden lämpö- ja suolaisuuseroista. Näin muodostuu termohaliinikierto (termo = lämpötila, haliini = suolaisuus), joka on osa AMOC-järjestelmää.

Vesi on tiheimmillään ja siis raskainta neljässä celsiusasteessa. Kun lämmin pintavesi jäähtyy, se siis muuttuu raskaammaksi. Veden tiheys lisääntyy myös silloin, kun sen suolaisuus kasvaa. Napa-alueilla näin tapahtuu, kun vesi jäätyy. Merivedestä nimittäin jäätyy vain suolaton osa, jolloin jäljelle jäävän nestemäisen veden suolaisuus ja tiheys kasvavat. Näin esimerkiksi Pohjois-Atlantilla Grönlannin itäpuolella merivettä painuu alaspäin, jolloin käynnistyy pintavettä kylmempi syvänmeren virtaus. 

Ilmastonmuutoksen seurauksena veden jäähtyminen ja jäätyminen hidastuvat. Kaikkein suurin vaikutus on kuitenkin sillä, että Grönlannin mantereelta tulevat makeat sulamisvedet vähentävät meriveden suolapitoisuutta. Nämä tekijät yhdessä voivat aiheuttaa AMOC-järjestelmän hidastumisen tai ääritapauksessa jopa pysähtymisen, mikä heikentää myös Golfvirtaa ja lämmön siirtymistä esimerkiksi Skandinavian alueelle. Ilman lämpötila laskisi ja jään muodostuminen lisääntyisi. Jäätiköt puolestaan toimisivat tehokkaina auringonsäteilyn heijastajina aivan kuin suuret peilit, mikä viilentäisi ilmastoa entisestään.

AMOC-järjestelmän hidastuminen voi olla yksi ilmastosysteemin keikahduspisteistä eli sellaisista tapahtumista, joiden seurauksena hitaalta näyttävä muutos alkaakin edetä nopeammin ja systeemi romahtaa. Tätä voi verrata humalaisen ihmisen hoiperteluun. Liikkeet näyttävät hyvin epävarmoilta ja kaatuminen on monesti lähellä, mutta vasta tietyn pisteen ylittymisen jälkeen tapahtuu lopullinen maahan mätkähtäminen. Ilmastosysteemin useiden keikahduspisteiden arvioidaan olevan lähellä jo silloin, kun maapallo lämpenee 1,5-2 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Viime syksynä julkaistun tutkimuksen mukaan 50 prosentin todennäköisyys AMOC-järjestelmän hidastumiselle saavutetaan vuosien 2060 ja 2080 välillä.

Eilen Science Advances -tiedelehdessä julkaistiin uusi tutkimus AMOC-järjestelmän pysähtymisen seurauksista. Tietokonesimulaation mukaan pysähtyminen vaikuttaisi maailmanlaajuisesti sekä lämpötiloihin että sademääriin. Esimerkiksi Amazonin sademetsäalueella sadekaudet muuttuisivat. Eteläisellä pallonpuoliskolla lämpötila kohoaisi ja pohjoisella pallonpuoliskolla laskisi. Erityisen selvästi ja nopeasti muutokset näkyisivät Euroopassa. Monien kaupunkien keskilämpötila laskisi 5-15 astetta. Yksittäisten kuukausien kohdalla kylmeneminen olisi vieläkin rajumpaa. Esimerkiksi Norjan Bergenissä helmikuun lämpötila voisi laskea keskimäärin 3,5 astetta vuosikymmenessä eli 35 astetta sadassa vuodessa, mitä kuitenkin lieventäisi jonkin verran samanaikaisesti tapahtuva globaali lämpeneminen.

Nykyinen ilmaston lämpeneminen keskimäärin 0,2 asteella vuosikymmenessä voisikin siis johtaa AMOC-järjestelmän keikahduspisteen ylittymisen jälkeen Euroopassa äärimmillään kolmen asteen kylmenemiseen vuosikymmenessä. Keikahduspisteen ylittyminen saattaa olla lähellä seuraavien vuosikymmenten aikajänteellä, mutta sitä ei pystytä kovin luotettavasti arvioimaan. Kun kasvihuonekaasujen päästöjä vähennetään merkittävästi, pystytään oleellisesti estämään myös AMOC-järjestelmän pysähtymistä. 

AMOC-järjestelmässä on tapahtunut merkittäviä muutoksia myös aiempien, luonnollisten ilmastonmuutosten yhteydessä. Ajatus Golfvirran mahdollisesta heikkenemisestä ja AMOC-järjestelmän pysähtymisestä myös nykyisen ilmastonmuutoksen seurauksena ei ole uusi, vaan siitä on puhuttu esimerkiksi lukioissa jo 1980-luvulla. Silloin sitä kuitenkin pidettiin lähinnä teoreettisena ääriesimerkkinä. On mielenkiintoista nähdä, millaista keskustelua tämä alankomaalaisten tutkijoiden uusi simulaatio herättää.

Lähde

René M. van Westen, Michael Kliphuis and Henk A. Dijkstra: Physics-based early warning signal shows that AMOC is on tipping course. Science Advances 9 Feb 2024. Vol 10, Issue 6. DOI: 10.1126/sciadv.adk1189.

Lue myös nämä

Maapallon meret ovat nyt lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa ja tammikuu oli globaalisti kahdeksas perättäinen ennätyslämmin kuukausi

Onko Golfvirta heikentynyt ja mitä tästä seuraa?

Kymijoen ulkoilureitti on vuoden 2024 valtakunnallinen retkipaikka

Vuoden Retkipaikka 2024 -äänestyksen tulokset julkaistiin hetki sitten Matkamessuilla. Voittajaksi valittiin Kymijoen ulkoilureitti Kouvolasta. Lue Kymijoen ulkoilureitistä näistä linkeistä:

Retkipaikka: Vuoden Retkipaikka 2024 -voitto meni tiukille - Eniten ääniä nappasi lopulta Kymijoen ulkoilureitti Kouvolassa

Retkipaikka: Kymijoen uusi ulkoilureitti hurmaa koko perheen! Polkaisimme nauttimaan hienoista retkirakenteista vaikuttavien maisemien äärellä

Kouvolan kaupunki: Kymijoen ulkoilureitti

Outdoor Active: Kymijoen ulkoilureitti

(kuvat vuodelta 2016)

Lue myös nämä

Kesälomalle Suomen helteisimpään kaupunkiin – 24 vinkkiä Kouvolasta

Arkkitehtuuria ja euroviisukulttuuria Herbalistinkin suosittelemasta luontokaupunki Kouvolasta

Globaali merijään laajuus on ollut jo 2,5 kuukauden ajan ajankohtaan nähden ennätyspieni yksittäisiä päiviä lukuun ottamatta

Globaali merijään laajuus vuosina 1978-2019. Credit: Wipneus.

Kun tarkastellaan päiväkohtaista globaalin merijään laajuutta, laajuus on ollut huhtikuun lopulta alkaen satelliittimittaushistorian pienin lukuun ottamatta joitakin kesäkuun loppupuolen vuorokausia. Merijäätä sulattaa ilmastonmuutoksen aiheuttama lämpeneminen. Lisäksi laajuuteen voivat vaikuttaa myös merivirtojen muutokset.

Asiaa tarkasteltaessa on syytä huomata, että laajuus ja pinta-ala ovat eri asia. Pinta-ala tarkoittaa merijään yhteenlaskettua alaa niissä hilaruuduissa (havaintoruuduissa), joissa merijäätä on vähintään 15 %. Laajuus puolestaan on niiden hilaruutujen yhteenlaskettu pinta-ala, joissa merijäätä on vähintään 15 %. Laajuus kuvaa siis sitä, kuinka laajalle alueelle lähes yhtenäinen merijää on levittäytynyt, vaikkei läheskään jokainen kohta olekaan jäässä.

Globaali merijään pinta-ala vuosina 1978-2016. Credit: Wipneus.

Myös merijään pinta-alan vuorokausikohtainen arvo on ollut ennätyspieni useina vuorokausina huhti-heinäkuussa 2019.

Lue myös nämä

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Uusi ennätys: Merijään pinta-ala globaalisti satelliittiajan pienin

Navoilta kuuluu kummia: Arktisella alueella ennätyksellisen vähän yli nelivuotista merijäätä, Antarktiksen lämpöennätysehdokas hylätty

Globaali merijään laajuus nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella

Maailman vesipäivä 22. maaliskuuta: Ketään ei jätetä

Credit: UN-Water

Perjantaina 22. maaliskuuta vietettävän vuoden 2019 kansainvälisen vesipäivän teemana on ajatus siitä, että "ketään ei jätetä". Kaikilla on oikeus puhtaaseen veteen.

YK:n kehitystavoitteissa eli Agenda 2030 -tavoitteissa kohta 6 on veden saannin ja kestävän käytön sekä sanitaation varmistaminen kaikille vuoteen 2030 mennessä.

YK kertoo seuraavia tietoja:

-2,1 miljardilta ihmiseltä puuttuu kotoa puhdas vesi.

-Neljäsosassa maailman ala-asteista ei ole saatavissa juomavettä. Koululaiset kärsivät janosta tai juovat vettä, jonka laatua ei ole varmistettu.

-Yli 700 alle viisivuotiasta lasta kuolee joka päivä ripuliin, joka johtuu likaisesta vedestä ja huonosta sanitaatiosta.

-Maailmanlaajuisesti 80 prosenttia ihmisistä, joiden täytyy tyytyä vaarallisiin ja suojaamattomiin vesilähteisiin, asuu maaseudulla.

-Naiset ja tytöt ovat vastuussa veden kantamisesta kahdeksassa kymmenestä sellaisesta kotitaloudesta, jossa vesi haetaan kodin ulkopuolelta.

-Niiden 68,5 miljoonan ihmisen osalta, jotka ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan, turvallisten vesipalvelujen toteuttaminen on erittäin hankalaa.

-Noin 159 miljoonaa ihmistä kerää juomavetensä pintavesistä, kuten lammikoista ja puroista.

-Noin 4 miljardia ihmistä - lähes kaksi kolmasosaa maailman väestöstä - kokee voimakasta vesipulaa ainakin yhden kuukauden ajan vuodessa.

Lue myös nämä

Maailman vessapäivä 19. marraskuuta

Ei vettä, ei elämää. Ei sinistä, ei vihreää.

Hyvää maailman vesipäivää Beatlesin tahdissa!

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Paha, pahempi, pullovesi!

Plastic Ocean - hätkähdyttävä dokumenttielokuva muovimeristä

Joissakin tutkimuksissa Antarktiksen vaikutus merenpinnan kohoamiseen ilmastonmuutoksen seurauksena on arvioitu liian suureksi

Kuva: Pixabay

Vuonna 2016 kohuttiin Nature-tiedelehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan Antarktiksen sulaminen saattaisi nostaa merenpintaa jopa yli metrillä vuoteen 2100 mennessä ja jopa yli 15 metrillä vuoteen 2500 mennessä, ellei kasvihuonekaasujen päästöjä rajoiteta. Tämä oli hätkähdyttävä tulos, koska Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC oli arvioinut Antarktiksen vaikuttavan merenpinnan muutokseen -6 - +12 senttimetriä vuosiin 2081-2100 mennessä.

Voiko MICI-ilmiö sulattaa ja romahduttaa jäätiköitä päältä päin?

Vuoden 2016 tutkimuksessa on kyse MICI-ilmiöstä. Siinä jää sulaa ensin alta päin ja sen jälkeen näin syntyneet paksut jäähyllyt romahtavat oman painonsa vaikutuksesta, kun ilman lämpötilan kohotessa jään päälle kertyvät sulamisvedet ja sadevedet poraavat yli sata metriä merenpinnan yläpuolelle ulottuvaan jäämassaan railoja. Railot muodostuvat, kun sulamis- tai sadevesi kertyy jään koloihin ja halkeamiin, joissa se jäätyy uudelleen ja jäätyessään laajenee. Romahduksista voi syntyä toisiaan seuraava ketjureaktio.

Tätä MICI-ilmiötä on pidetty yhtenä mahdollisena selityksenä myös siihen, että esimerkiksi 115 000 - 130 000 vuotta sitten merenpinta oli 6-9 metriä nykyistä korkeammalla, vaikka globaali keskilämpötila oli vain 0-2 astetta nykyistä korkeampi. Plioseenikaudella noin kolme miljoonaa vuotta sitten merenpinta saattoi olla jopa 10-30 metriä nykyistä korkeammalla.

Merenpinnan kohoaminen on yksi ilmastonmuutoksen varmimmista ja toisaalta epävarmimmista seurauksista

Globaali merenpinnan kohoaminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta on yksi ilmastonmuutoksen toisaalta varmimmista ja toisaalta epävarmimmista seurauksista. Merenpinta varmastikin kohoaa ilmaston lämmetessä. Kohoaminen myös tulee jatkumaan vielä vuosisatoja sen jälkeen, kun maapallon keskilämpötilan nousu on jo pysähtynyt. Suuri kysymysmerkki on kuitenkin se, kuinka paljon ja kuinka nopeasti tai hitaasti Antarktiksen ja Grönlannin jäätiköt sulavat. Jos ne sulaisivat kokonaan, mikä ei lyhyellä aikavälillä ole mahdollista, ne voisivat nostaa merenpintaa jopa kymmenillä metreillä. Grönlannin vaikutus olisi kuuden metrin luokkaa ja Antarktiksen vaikutus 60 metrin luokkaa.

Tämänpäiväisessä Naturessa julkaistun tutkimuksen mukaan Antarktiksen sulaminen nostaa merenpintaa korkeiden kasvihuonekaasupäästöjen jatkuessa noin 15-45 senttimetriä tällä vuosisadalla

Tänään Nature-lehdessä julkaistu uusi tutkimus arvioi Antarktiksen vaikutuksen merenpinnan kohoamiseen huomattavasti maltillisemmaksi kuin vuonna 2016 julkaistu tutkimus. Tämän uuden tutkimuksen mukaan MICI-ilmiö ei ole ollut välttämätön maapallon historian aiemmissa merenpinnan kohoamisissa eikä ilmiön vaikutuksista tällä vuosisadalla ole riittävää näyttöä.

Ilman MICI-ilmiötä uusi tutkimus päättelee Antarktiksen vaikuttavan merenpinnan kohoamiseen hyvin suurten kasvihuonekaasupäästöjen RCP8.5-skenaariolla noin 15 senttimetriä (13-31 senttimetriä) vuoteen 2100 mennessä. Vain viiden prosentin todennäköisyydellä merenpinta nousee yli 39 senttimetriä. Ilman MICI-ilmiötä Antarktiksen sulaminen ei pysty nostamaan merenpintaa yli metrillä tämän vuosisadan aikana, mutta se tulee todennäköiseksi 2100-luvun alkupuolella.

Tässä uudessa simulaatiossa merenpinnan nousu Antarktiksen vaikutuksesta vuoteen 2100 mennessä jäisi MICI-ilmiönkin vaikuttaessa todennäköisimmin noin 45 senttimetriin. Yli metrin nousua ei missään tapauksessa tapahdu Antarktiksen sulamisen vaikutuksesta vielä 2080-luvulla, mutta sen jälkeen yli metrin nousun todennäköisyys alkaa kasvaa nopeasti ja se näyttää väistämättömältä 2130-luvulla.

Myös alkuperäisen (vuoden 2016) artikkelin kirjoittajat ovat piakkoin julkaisemassa uutta tutkimustaan. Ennakkotietojen mukaan he arvioivat nyt Antarktiksen vaikuttavan merenpinnan kohoamiseen noin 30 senttimetriä vuoteen 2100 mennessä.

Toisen uuden tutkimuksen mukaan myös Atlantin termohaliinikierron hidastuminen vaikuttaa merenpinnan kohoamiseen

Tämänpäiväisessä Nature-lehdessä on myös toinen artikkeli, jossa tutkitaan jäätiköiden sulamisen vaikutusta merenpinnan kohoamiseen. Grönlannin jäätikköjen sulaminen tuo suuret määrät makeaa vettä meriveden joukkoon. Tämän seurauksena meriveden suolaisuus ja tiheys pienenevät, jolloin sen alttius painua pohjaan heikkenee. Tämä hidastaa Atlantin termohaliinikiertoa (AMOC), johon meille lämpöä tuova Golfvirtakin osaltaan kuuluu. Esimerkiksi vuonna 2018 Pohjois-Atlantilla näkyikin Grönlannin edustalla kylmä piste.

Uuden tutkimuksen mukaan RCP8.5-skenaariolla tämän vuosisadan alkupuolella näkyvä AMOC-kierron asteittainen hidastuminen voimistuu vuoden 2050 jälkeen ja aiheuttaa 15 prosentin hidastumisen 50 vuoden kuluessa. Eteläisellä pallonpuoliskolla Antarktikselta tuleva kylmä sulamisvesi puolestaan voi vangita lämpimän meriveden pinnan alle, jolloin lämmin vesi sulattaa jäätikköä tehokkaammin alta päin. Näiden vaikutusten vuoksi Grönlannin vaikutus merenpinnan kohoamiseen voisi olla 11 senttimetriä ja Antarktiksen vaikutus 14 senttimetriä vuoteen 2100 mennessä. Tutkimuksessa ei ole otettu huomioon mahdollista MICI-ilmiötä ja tulokset ovatkin hyvin samansuuntaisia ensin mainitun tänään julkaistun tutkimuksen kanssa, jonka mukaan Antarktiksen vaikutus ilman MICI-ilmiötä olisi 15 senttimetriä.

Vajaa vuosi sitten Nature-tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan AMOC-kierto on jo hidastunut 1900-luvun puolivälin jälkeen 15 prosentilla. Virtaus on nyt hitaimmillaan 1 500 vuoteen. Virtauksen hidastuminen vaikuttaa sääilmiöihin Euroopassa, Pohjois-Amerikan itäosissa ja Länsi-Afrikassa.

Lähteet

Nature: Global environmental consequences of twenty-first-century ice-sheet melt

Nature: Revisiting Antarctic ice loss due to marine ice-cliff instability

CarbonBrief: Studies shed new light on Antarctica’s future contribution to sea level rise

Lue myös nämä

Vuonna 2018 meret olivat globaalisti tarkasteltuna ilmeisesti lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa

Globaali merijään laajuus nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella

Onko Golfvirta heikentynyt ja mitä tästä seuraa?

Eikö Tuvalu hukukaan ilmastonmuutoksen seurauksena?

Tieteelliset todisteet Tyynenmeren viiden pikkusaaren hukkumisesta merenpinnan nousun myötä

Uusi tutkimus: Merenpinta nousee tällä vuosisadalla ilman päästörajoituksia 0,5-1,3 metriä ja Pariisin sopimusten toteutuessa 0,2-0,6 metriä

Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?

Vuonna 2018 meret olivat globaalisti tarkasteltuna ilmeisesti lämpimämpiä kuin koskaan aiemmin mittaushistoriassa

The Guardian -lehdessä oli torstaina hyvä tiivistelmä uusista meriin liittyvistä ilmastonmuutostutkimuksista. Uuden tutkimuksen mukaan merten lämpeneminen on kiihtynyt. Yksi torstaina Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen kirjoittajista toteaakin The Guardian -lehden haastattelussa, että vuonna 2018 merien lämpötila oli hyvin todennäköisesti mittaushistorian korkein. Aiempia ennätysvuosia olivat 2017 ja 2016. Maa- ja merialueet yhdistettyinä vuosi 2018 oli ilmeisesti mittaushistorian neljänneksi lämpimin.

Lisääntyneiden kasvihuonekaasujen seurauksena maapallolle kertyy yhä enemmän lämpöä, josta noin 93 prosenttia varastoituu meriin. Meret siis vaikuttavat oleellisesti ilmastoon. Itse asiassa meret ovat sitoneet niin paljon lämpöä, että niiden jäähtyminen tavanomaisiin lämpötiloihin veisi vuosikymmeniä jopa siinä epätodennäköisessä tilanteessa, että kasvihuonekaasupäästöt saataisi loppumaan pikaisesti.

Toisen, viime viikolla Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan valtameret ovat sitoneet 150 vuoden aikana tuhat kertaa niin paljon lämpöenergiaa kuin koko ihmiskunta käyttää energiaa vuodessa. The Guardian -lehden tekemän analyysin mukaan tämä tarkoittaa pitkällä aikavälillä (vuodesta 1871 nykypäivään) sitä, että meriin imeytynyt energiamäärä vastaa keskimäärin yhden atomipommin (1,5 kertaa Hiroshiman pommin kokoinen) räjäyttämistä kerran sekunnissa 150 vuoden ajan. Lisääntyneiden kasvihuonekaasupäästöjen vuoksi merten lämpeneminen on kuitenkin kiihtynyt niin paljon, että 150 vuoden tarkastelujakson lopulla lämpeneminen vastaa jo 3-6 atomipommin energiamäärää sekunnissa. Vaikka The Guardian -lehden tekemän vertauksen asiallisuus voidaankin kyseenalaistaa, vertaus antaa hyvän kuvan lämpenemisen suuruusluokasta.

Pelkästään meriveden lämpölaajenemisen seurauksena valtamerten pinta tulleekin nousemaan tämän vuosisadan loppuun mennessä noin 30 senttimetriä. Lisäksi merten pintaa nostavat sulavat jäätiköt. Meret vaikuttavat myös trooppisiin pyörremyrskyihin, pienempiin myrskyihin ja rankkasateisiin. Trooppiset pyörremyrskyt rantautuvat entistä voimakkaampina ilmastonmuutoksen seurauksena. Merten lämpeneminen voi vaikuttaa myös merivirtoihin arvaamattomalla tavalla.

Lue myös nämä

Vuosi 2018 oli sekä Euroopassa että globaalistikin yksi mittaushistorian lämpimimmistä, vaikka El Niño ei lämmittänyt

Globaali merijään laajuus nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella

Science-lehti eilen: Maapallo lämpenee nopeammin kuin koskaan aiemmin

Onko Golfvirta heikentynyt ja mitä tästä seuraa?

Eikö Tuvalu hukukaan ilmastonmuutoksen seurauksena?

Tieteelliset todisteet Tyynenmeren viiden pikkusaaren hukkumisesta merenpinnan nousun myötä

Uusi tutkimus: Merenpinta nousee tällä vuosisadalla ilman päästörajoituksia 0,5-1,3 metriä ja Pariisin sopimusten toteutuessa 0,2-0,6 metriä

Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?

Maailman vessapäivä 19. marraskuuta

Globaalisti viidesosassa kouluja ei ole minkäänlaista käymälää ja 900 miljoonalla koululaisella ei ole mahdollisuuksia käsienpesuun. Vessojen puute on ongelma erityisesti tytöille kuukautisten aikaan. Tiukasti määriteltynä jopa 4,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu turvallinen WC, jossa ei ole riskiä mikrobien leviämisestä. Lähes 0,9 miljardia ihmistä tekee yhä tarpeensa ulos ilman minkäänlaista käymälärakennusta. Peruspalveluiden saatavuus on kuitenkin kasvanut vuosien 2000 ja 2015 välillä 59 prosentista 68 prosenttiin maapallon väestöstä. Positiivinen kehitystrendi on siis menossa tässäkin.

Kun luonto kutsuu, tarvitaan kunnollinen käymälä. Kuva: World Toilet Day 2018, UN-Water.

Maanantaina 19. marraskuuta vietetään YK:n vessapäivää. YK:n asettamissa kehitystavoitteissa eli Agenda 2030 –tavoitteissa, jotka pitäisi saavuttaa maapallolla vuoteen 2030 mennessä, tavoite numero kuusi on veden saannin ja kestävän käytön varmistaminen kaikille. Yksi tämän kohdan osatavoitteista on taata riittävä ja yhtäläinen sanitaatio ja hygienia kaikille ja lopettaa avokäymälät kiinnittäen erityistä huomiota naisten ja tyttöjen sekä huono-osaisten tarpeisiin.

Sanitaatio tarkoittaa WC:n tai muun käymälän terveellisten olosuhteiden ylläpitoa ja keinoja, joilla ihmisten ulosteet ja virtsa hävitetään turvallisesti siten, että taudit eivät pääse leviämään eikä terveys vaarannu. Sanitaatioon kuuluvat vesihuolto (puhtaan veden saanti ja viemäröinti), käsienpesu sekä käymälän ympäristön ja materiaalien muuttaminen terveellisiksi niin, että vähennetään esimerkiksi mikrobeja ja niiden kasvumahdollisuuksia.

Sanitaation viisi kehitystasoa

Ulkovessa Tunisiassa. Kuva: Jari Kolehmainen.

Huonoimmassa tapauksessa ihmiset ulostavat ilman suojaa pelloille, metsiin, rannoille, vesistöihin tai kuivajätteen joukkoon. Usein varsinkin tytöt ja naiset odottavat pimeyden suojaa päästäkseen tarpeilleen, mutta uhkana ovat ryöstöt ja raiskaukset. Tämänvuotisissa YK:n tilastoissa (tilanne vuodelta 2015) tällä tasolla on yhä 12 prosenttia maailman väestöstä.

Seuraavalla kehitystasolla ulostetaan vesistön päällä olevassa käymälärakennuksessa tai maakäymälässä, jonka alla olevaa maahan kaivettua kuoppaa ei tyhjennetä. Toisinaan käymälän istuimen alla voi olla pussi tai muu keräysastia, joka tyhjennetään vasta useiden käyttökertojen jälkeen. Tälle tasolle yltää 12 prosenttia väestöstä.

Kolmannella portaalla on jo saatavissa kehittyneempiä käymäläjärjestelmiä, jotka ovat kahden tai useamman kotitalouden yhteiskäytössä. Näin tarpeensa saa tehtyä 8 prosenttia maapallon ihmisistä.

Neljännellä eli peruspalveluiden tasolla kehittyneempi käymälä on kotitalouden omassa käytössä. Hygienia ei kuitenkaan vielä ole turvallisella tasolla. Maailman väkiluvusta 29 prosenttia eli noin kaksi miljardia ihmistä on tällä tasolla.

Korkeimmalla eli viidennellä kehitystasolla talouden omassa käytössä olevan kehittyneen käymälän jätteet käsitellään turvallisesti paikanpäällä tai siirretään muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Väestöstä 39 prosenttia on WHO:n ja Unicefin mukaan saavuttanut tämän tason. Tämä tarkoittaa lähes kolmea miljardia ihmistä, joista 60 prosenttia asuu kaupungeissa ja 40 prosenttia maaseudulla.

Peruspalveluiden saatavuus on kasvanut, mutta 4,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu yhä turvallinen vessa

Maapallon ihmisistä 4,5 miljardia ei ole vielä yltänyt korkeimmalle tasolle, jossa kotitalouden oman WC:n (tai muun käymälän) jätökset käsitellään turvallisesti paikanpäällä tai siirretään muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Oheinen WTD:n kuva antaa tosin aiheesta turhankin pessimistisen mielikuvan. Ilman kotitalouden omaa käymälää elää todellisuudessa 2,3 miljardia ihmistä. Kuva: World Toilet Day 2018, UN-Water.

Ihmispopulaatiosta 2,3 miljardia on edelleen kolmella alimmalla tasolla eli vailla peruspalveluja. Heistä 70 prosenttia elää maaseudulla. Avokäymälöitä käyttää edelleen noin 892 miljoonaa ihmistä, joista 90 prosenttia asuu maalla. Avokäymälöiden käyttäjistä selvä enemmistö elää kahdella alueella: 558 miljoonaa Keski- ja Etelä-Aasiassa, 220 miljoonaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Yli puolet avokäymälöiden käyttäjistä on intialaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että 40 prosenttia intialaisista käyttää avokäymälää.

Solo Sokos Hotel Tornin ravintolan WC Helsingissä. Kuva: Jari Kolehmainen. 

Maapallon ihmisistä 4,5 miljardia ei ole vielä yltänyt korkeimmalle tasolle, jossa jätökset käsitellään turvallisesti paikanpäällä tai siirretään muualle asianmukaiseen käsittelyyn. Voidaan siis sanoa, että 4,5 miljardilta ihmiseltä puuttuu turvallinen WC. Peruspalveluiden saatavuus on kuitenkin kasvanut vuosien 2000 ja 2015 välillä 59 prosentista 68 prosenttiin maapallon väestöstä. Positiivinen kehitystrendi on siis menossa tässäkin. Myös Intiassa avokäymälät korvataan yhä useammin kiinteillä rakennuksilla, esimerkiksi kompostoivilla ulkokäymälöillä, joista saadaan ravinteita pelloille.

Vesipula vaikeuttaa myös sanitaation toteuttamista

Ulkohuussi eli käymälä Pyhä-Nattasella. Voisiko huussista olla tämän upeampaa näköalaa? Kuva: Jari Kolehmainen.

Yli kaksi miljardia ihmistä asuu valtioissa, joissa esiintyy merkittävää vesipulaa. Vesipula näkyy jokaisessa maanosassa, haittaa kestävyyttä ja rajoittaa sekä sosiaalista että taloudellista kehitystä. Vakavimmin vesipula näkyy Pohjois-Afrikassa sekä Länsi-, Keski- ja Etelä-Aasiassa. Vesipula todennäköisesti lisääntyy, kun väestö sekä veden kysyntä kasvavat ja ilmastonmuutoksen vaikutukset voimistuvat.

Maatalous on ylivoimaisesti suurin vedenkäyttäjä. Se vie globaalisti lähes 70 prosenttia kaikesta käyttövedestä. Joissakin kuivissa maissa maatalouden osuus on jopa 90 prosenttia. Mikäli maatalous pystyisi vähentämään vedenkulutustaan edes vähän, tämä toisi merkittävää helpotusta muille vedenkäyttäjille. Myös jätevesien kierrätys, sadeveden tehokkaampi hyödyntäminen ja suolanpoisto merivedestä käänteisosmoosin avulla voisivat helpottaa vesipulaa. Ravinnontuotanto tulisi keskittää sellaisiin valtioihin ja sellaisille alueille, joissa vedestä ei ole pulaa.

Globaalisti 80 prosenttia ihmisyhteisöjen tuottamasta jätevedestä joutuu luontoon ilman käsittelyä tai kierrätystä. Arvioiden mukaan 1,8 miljardia ihmistä käyttää sellaista juomavettä, joka on saattanut olla yhteydessä ihmisten ulosteisiin. Puhtaan juomaveden saannin ja kunnollisen sanitaation mahdollistaminen ovatkin hyvin keskeisiä asioita myös muiden Agenda 2030 -tavoitteiden toteuttamisen kannalta.

Lue myös nämä

Ei vettä, ei elämää. Ei sinistä, ei vihreää.

Tänään on vessojen ja pisuaarien kansainvälinen juhlapäivä!

Hyvää maailman vesipäivää Beatlesin tahdissa!

Maailman wc-päivä: Lentävät vessat ja maapallon parhaat pisuaarit

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Paha, pahempi, pullovesi!

Lumoava Lemmenjoki

Tämän kesän Lapin-vaelluksemme suuntautui Lemmenjoelle. Matkasimme sinne julkisilla liikennevälineillä: yöjunalla Rovaniemelle, Eskelisen bussilla Rovaniemeltä Inariin, taksilla Inarista Lemmenjoen pysäköintipaikalle Njurkulahteen (Njurgalahteen). Taksin varasimme jo edellisenä päivänä hintaan 70 euroa. Mittarin mukainen taksa olisi ollut noin 80 euroa.

Ravadasköngäs on todella upea. Mikäli ei halua vaeltaa, Njurkulahden matkailuyrittäjiltä voi ostaa veneretkiä Ravadaskönkäälle. Kuvassa näkyy vain yksi könkään portaista.

Noin sadan kilometrin ja vajaan viiden vuorokauden vaelluksemme kulki reittiä Njurkulahti - Searitkniva - alempi Ravadasjärvi - Ravadasköngäs - Ravadasnjarga (Ravadasniemi) - Ravadasjoki - ylempi Ravadasjärvi - Peuranampumapää - Hanhipäät - Ravadasnjarga - Mattit Ravadas - Morgamojan Kultala - Kapsuoja - ensimmäisen kultalöydöksen paikka - Kultahamina - Morgam-Viipus - Kultahamina - alempi Ravadasjärvi - Härkäkoski - Härkäjärvi - Joenkielinen - Njurkulahti.

Ylempi Ravadasjärvi on eräämaajärvi, jonka takana näkyvät Maarestatunturit.

Osittain kuljimme merkityillä poluilla ja osittain omilla reiteillämme. Ravadasnjargalta löysimme Ravadasjoen itälaitaa pitkin seurailevan merkitsemättömän polun, jota oli helppo seurata ylemmälle Ravadasjärvelle. Tämän erämaajärven rannalla telttailimme ja nousimme sieltä Peuranampumapäälle.

Ylempi Ravadasjärvi nähtynä Peuranampumapään huipulta

Paluumatkalla kohti Ravadasnjargaa huiputimme vielä neitseellisessä maastossa Hanhipäät. (Vaihtoehtona harkitsimme paluuta Maarestatunturien kautta ja Ravadasjoen länsipuolta, josta kartan mukaan näyttäisi kulkevan merkitsemättömiä polkuja kullankaivajien lentokentän ja Morgamojan Kultalan suuntaan. Kultalassa tapasimmekin vaeltajat, jotka olivat käyttäneet tätä reittiä.)

Hanhipään huipulla (479,2 metriä merenpinnan yläpuolella)

Merkitty reitti Morgamojan Kultalasta Kultahaminaan oli kullankaivajien mönkijäpolku, jota ei ollut kovin kiva kävellä. Onneksi muut polut olivat kapeampia ja luonnollisempia.

Morgamojan Kultalassa on kaunis, vanha autiotupa. Uudet päivätuvat (esimerkiksi Mattit Ravadas ja rakenteilla oleva Kapsuoja) eivät ole läheskään yhtä viehättäviä. Kultalassa sallittu telttailualue on hieman korkeammalla rinteellä, johon vievät puuportaat. Telttailupaikalle vievät portaat eivät kuitenkaan ole yhtä pitkät kuin Kultahaminassa, jossa laskimme olevan peräti 110 porrasta.

Kultahaminan taukopaikalta seurasimme Lemmenjoen vartta lounaaseen johtavaa merkitsemätöntä polkua. Polku on vienyt Lemmenjoen ylittävälle sillalle, jota tosin ei enää moneen vuoteen ole ollut olemassa. Lemmenjoen yli joutuikin kahlaamaan. Entisen sillan kohdalla oli liian syvää, mutta lähistöltä löytyi etsiskelyn jälkeen kohta, josta Lemmenjoen pystyi ylittämään kahlaamalla. Kyseisessä kohdassa vettä oli hieman yli saappaanvarren. Virtaus oli sen verran voimakas, että tukikeppi oli hyvä olla mukana, vaikka nyt Lemmenjoen vesi oli kuulemma harvinaisen alhaalla. Lemmenjoen toisella puolella olikin sitten merkitsemätön polku koilliseen ja pian kaakkoon tai lähes etelään tunturin rinnettä ylös. Tätä polkua pitkin pääsi kiipeämään Morgam-Viipukselle, joka on koko Lemmenjoen kansallispuiston korkein tunturi, noin 600 metriä merenpinnan yläpuolella. Lemmenjoen lähellä polku oli äärimmäisen jyrkkä, mutta se tasoittui mukavasti hieman myöhemmin. Morgam-Viipuksen huipulla näköalat palkitsivat kiipeämisen.

Morgam-Viipuksen huipulla (noin 600 metriä merenpinnan yläpuolella)

Lemmenjoki

Virtaava vesi on periaatteessa sellaisenaan juomakelpoista kaikkialla. Varsinkin kuumilla säillä kuitenkin suositellaan keittämistä. Kultahaminassa on hyvä lähde, josta saa aina turvallista juomavettä.

Merkityillä poluilla Lemmenjoki on helppo ylittää. Sekä Searitknivan että Härkäkosken kohdalla on kesäisin omatoimiveneet, jotka on kiinnitetty vaijereihin. Vaijerin lenkeistä vetämällä veneen saa liikkumaan joen yli. Ohjeiden mukaan veneissä olisi pitänyt olla myös airot ja pelastusliivit, mutta niitä kummankaan ylityspaikan veneissä ei näkynyt.

Lemmenjoen voi ylittää joko Searitknivan tai Härkäkosken kohdalla omatoimiveneillä, jotka liikkuvat vaijereiden avulla. Me ylitimme Lemmenjoen menomatkalla Searitkinivassa ja paluumatkalla Härkäkoskella, jolloin meidän ei tarvinnut tällä välillä kulkea samaa reittiä kumpaankin suuntaan, vaan saimme katsella meno- ja paluumatkalla maisemia joen eri puolilta.

Merkitty vaellusreitti kulkee monessa kohdassa Lemmenjoen vartta pitkin korkealla harjulla, josta on hienot näköalat.

Reissun lopuksi kiipesimme vielä merkittyä reittiä pitkin Joenkieliselle, joka sekin on lähes 535 metriä merenpinnan yläpuolella. Näkymät Lemmenjoelle ja muualle kansallispuistoon olivatkin todella upeat. Mikäli ei halua tehdä useamman päivän vaellusta Lemmenjoelle, kansallispuiston pysäköintipaikalta lähteekin noin 16 kilometriä (ainakin 4½ tuntia) pitkä Joenkielisen kierros, jota ehdottomasti suosittelen. Uskomattoman upeat maisemat näkee ehkä kaikkein parhaiten, mikäli reitin kiertää myötäpäivään. Taukoa voi viettää esimerkiksi Juurakko-ojan latvalla (Juurakkojoella) tai Sotkajärvellä, joista löytyvät nuotiopaikat (polttopuut valmiina halkovajassa) ja ulkokäymälät (omat vessapaperit mukaan).

Joenkielinen (534,6 metriä merenpinnan yläpuolella)

Näkymä Joenkieliseltä

Lemmenjoki Joenkieliseltä katsottuna

Vaelluksemme ajankohta oli viikkoa ennen juhannusta. Tämä osoittautuikin erinomaiseksi valinnaksi. Maasto oli jo kuivunut sulamisvesien jäljiltä. Toisaalta räkkä ei ollut vielä alkanut. Vaeltamaan pystyi jopa teepaidassa ja shortsit jalassa, eikä yhtään pistosta tai puremaa tullut. Koko reissun aikana näkyi vain muutamia hyttysiä. Perinteisesti onkin sanottu, että räkkäaika alkaa Lapissa juhannuksena. Viime vuosina säät ovat kuitenkin oikutelleet sen verran, ettei tähän perinteiseen sanontaan kuitenkaan voi kovin hyvin luottaa. Vaelluksemme alussa lähellä nollaa olleet yölämpötilat ja lumikuurot pitivät hyttyset kurissa. Loppuviikolla sää lämpeni ajoittain jopa paahtavan lämpimäksi. Kun pieniä vesisateitakin alkoi tulla, räkkäaika todennäköisesti alkaa melko pian.

Kauniita yksityiskohtia oli kaikkialla. Kesäkuun puolivälissä lumesta oli jäljellä vain rippeitä tuntureiden pohjoisrinteiden painanteissa.

Njurkulahdessa voimme merkitä rastin To Do -listallemme. Lemmenjoen kansallispuiston keskeisimmät kohteet oli nyt nähty. Kansallispuisto tosin on niin valtava, että sen muihin osiin voisi hyvin tehdä omat reissunsa. Kaikkiaan Lemmenjoen kansallispuisto muodostaa yhdessä sen ympärillä olevien muiden suomalaisten ja norjalaisten erämaa-alueiden kanssa noin 10 000 neliökilometrin kokoisen tiettömän luontoalueen.

Lue myös nämä

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa

Onko Golfvirta heikentynyt ja mitä tästä seuraa?

Meriveden keskimääräisen pintalämpötilan muutos celsiusasteina vuodesta 1870 nykypäivään. Credit: Caesar/PIK.

Atlantin termohaliinikierto on nyt heikoimmillaan yli tuhanteen vuoteen. Tämä termohaliinikierto on yksi maapallon merkittävimmistä lämmönkuljetusmekanismeista, koska se siirtää lämpöä kohti pohjoista ja kylmyyttä kohti etelää. Eilen Nature-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan tämä kiertoliike on kuitenkin hidastunut noin 15 prosentilla 1900-luvun puolivälistä nykypäivään. Tutkimus tehtiin merialueiden veden keskimääräisten pintalämpötilojen perusteella. Tutkijat pitävät ihmiskunnan aiheuttamaa ilmastonmuutosta todennäköisimpänä selityksenä näille huolestustuttaville muutoksille.

Tutkimuksessa havaittiin valtameren viileneminen Grönlannin eteläpuolella ja erityisen selvä lämpeneminen Pohjois-Amerikan itärannikolla. Kyseinen alue on lämmennyt viime vuosikymmeninä nopeammin kuin useammat muut maapallon merialueet. Pohjois-Atlantin alue puolestaan on ainoa ilmastonmuutoksen myötä viilentynyt valtamerialue.

Tällainen merialueiden lämpötilojen muutos on tietokonesimulaatioissa ennustettu ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntymisen seuraus. Nyt tämä on siis todettu myös meriveden lämpötilamittauksissa. Tietokonemallien ennusteet ja 1800-luvun loppupuolelta asti tutkitut lämpötila-aineistot näyttävätkin vastaavan toisiaan hyvin.

Termohaliinikierto (termohaliinivirtaus) eli valtamerien lämpösuolavesikierto tarkoittaa meriveden tiheyseroista aiheutuvaa syvän veden ja pintaveden kiertoliikettä, siis pystyvirtauksia. Napa-alueilla suolainen pintavesi viilenee ja painuu alaspäin. Tämän seurauksena syntyy kylmä ja suolainen syvänmeren virtaus (kuvassa sininen virtaus), joka kuljettaa vettä päinvastaiseen suuntaan kuin lämmin pintavirtaus (kuvassa punainen virtaus). Tuulten vaikutuksesta ja erityisesti syvänmeren virtauksen kohdatessa mantereen syntyy ylöspäin suuntautuva pystyvirtaus eli kumpuaminen.

Kun lämmin ja siten kevyempi vesi liikkuu etelästä pohjoiseen, se muuttuu vähitellen viileämmäksi ja siten myös tiheämmäksi ja painavammaksi. Meriveden jäätyessä siitä jäätyy vain sen liuotinosa eli suolaton vesi. Siksi jäätyminen lisää meriveden suolapitoisuutta ja tiheyttä. Tämän seurauksena vesi alkaa vajota Pohjois-Atlantilla Grönlannin itäpuolella. Vajoamista aiheuttavat myös rannikolle suuntautuvat tuulet, jotka pakottavat veden työntymään kohti rannikkoa ja sen jälkeen alaspäin.

Ilmastonmuutoksen seurauksena lisääntyvät sateet ja sekä Jäämereltä että Grönlannin jäätiköiltä tulevat sulamisvedet kuitenkin vähentävät meriveden suolaisuutta meriveden vajoamisvyöhykkeellä. Vähäsuolainen vesi ei ole yhtä tiheää eikä yhtä painavaa, minkä seurauksena se ei yhtä helposti enää vajoa pinnalta pohjaan.

Atlantin termohaliinikierron mahdollisesta pysähtymisestä ilmastonmuutoksen seurauksena on keskusteltu jo pitkään. Pysähtyminen voisi olla ilmaston muuttumisen kannalta merkittävä keikahduspiste (horjahduspiste), jonka jälkeen ilmaston muuttumista olisi entistä vaikeampi ennustaa. Tämä aiheuttaisi esimerkiksi merenpinnan entistäkin nopeampaa nousua Yhdysvaltojen itärannikolla, esimerkiksi New Yorkissa ja Bostonissa, sekä vaikuttaisi Atlantilta Eurooppaan tulevien myrskyjen reitteihin. Termohaliinikierron pysähtyminen voisi viilentää Pohjois-Euroopan ilmastoa merkittävästi, koska Golfvirran lämpöä ei enää kulkeutuisi tänne yhtä paljon kuin aiemmin. Toisaalta Etelä- ja Keski-Euroopan helleaalto kesällä 2015 saattoi osaltaan johtua ennätyksellisen kylmästä Pohjois-Atlantista. Pohjois-Atlantin viilenemisen seurauksena ilmanpainejakauma muuttuu siten, että se suosii lämpimiä, eteläisiä ilmavirtauksia, jotka vaikuttavat Etelä- ja Keski-Euroopassa.

Eilen julkaistu tutkimus ei ota kantaa termohaliinikierron tulevaisuuteen. Se ainoastaan selvittää jo havaittuja muutoksia.

Eilen samassa Nature-lehdessä julkaistu toinen tutkimus tarkastelee Atlantin virtauksissa 1600 vuoden aikana tapahtuneita muutoksia pohjasedimenttinäytteiden perusteella. Hiekanjyvien koosta nimittäin on mahdollista päätellä virtauksen voimakkuus ja fossiileina löytyvistä lajeista meriveden lämpötila. Pienen jääkauden päättymisen jälkeen Atlantin termohaliinkierto näyttää olleen noin vuodesta 1850 alkaen hitaampaa kuin aiemman 1500 vuoden aikana. Hidastumisen alkamiseen saattoivat vaikuttaa sekä ilmaston sisäinen vaihtelu että ihmiskunnan varhaiset kasvihuonekaasupäästöt. Nykyiset ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasut jatkavat tätä samaa vaikutusta, joka oli pienen jääkauden jälkeisellä lämpenemisellä ja sulamisella.

Lähteet

Damian Carrington: Gulf Stream current at its weakest in 1,600 years, studies show. The Guardian 11.4.2018.

David J. R. Thornalley, Delia W. Oppo, Pablo Ortega, Jon I. Robson, Chris M. Brierley, Renee Davis, Ian R. Hall, Paola Moffa-Sanchez, Neil L. Rose, Peter T. Spooner, Igor Yashayaev & Lloyd D. Keigwin: Anomalously weak Labrador Sea convection and Atlantic overturning during the past 150 years. Nature 556, pages 227–230 (2018).

L. Caesar, S. Rahmstorf, A. Robinson, G. Feulner & V. Saba: Observed fingerprint of a weakening Atlantic Ocean overturning circulation. Nature 556, pages 191–196 (2018).

Potsdam Institute for Climate Impact Research: Stronger evidence for a weaker Atlantic overturning. Press release 11.4.2018.

Potsdam Institute for Climate Impact Research: Stronger evidence for a weaker Atlantic overturning. YouTube 11.4.2018.

Stefan Rahmstorf: Stärkere Belege für ein schwächeres Golfstromsystem. 11.4.2018.

Summer K. Praetorius: North Atlantic circulation slows down. Nature 11.4.2018.

Lue myös nämä

Jääkausi tulossa: Siperian sää uhkaa Suomea?

Uusi jääkausi vuonna 2010?

Ovatko ilmastonmuutosta ennustavat ilmastomallit luotettavia?

Ei vettä, ei elämää. Ei sinistä, ei vihreää.

Kansainvälistä maailman vesipäivää vietetään vuosittain 22. maaliskuuta. Olen koonnut tähän joitakin veteen liittyviä asioita.

-"Ei vettä, ei elämää. Ei sinistä, ei vihreää." Tämä on tutkimusmatkailija ja meribiologi Sylvia Earlen mietelmä, jota on käytetty myös Plastic ocean -elokuvan mottona.

-Uskotko, että pystyn juomaan aamupalalla 90 litraa vettä?

-Kun Hartwallin-tehtailla Lahdessa aikoinaan aloitettiin Pepsin valmistaminen, Pepsi-yhtiö vaati lähettämään näytteen puhdistamattomasta raakavedestä. Kun Suomesta lähetetty näyte oli tutkittu, vastauksena tuli viesti, että "näytteen piti olla puhdistamattomasta eikä puhdistetusta vedestä". Pepsin pääkonttorilla tarkastajat eivät uskoneet, että puhdistamaton pohjavesi voi olla niin hyvälaatuista. Suomalaiset voivatkin olla ylpeitä ja onnellisia puhtaista vesistämme!

-Sokkotestien mukaan pullovesi ei ole hyvänmakuista. Pullovesi maistuu hyvältä vain, jos siinä näkee houkuttelevan ja tunnetun etiketin. Varsinkin meillä Suomessa on erityisen laadukas hanavesi, joka päihittää pullovedet sekä maultaan että mikrobiologiselta puhtaudeltaan. Miksi siis pitäisi ostaa pullovettä, joka on usein 100 000 prosenttia kalliimpaa ja lisäksi ympäristölle paljon haitallisempaa kuin hanavesi?

-Kehitysmaissa yhä noin 80 % jätevesistä päätyy puhdistamattomina vesistöihin, mikä lisää oleellisesti monien sairauksien leviämistä. Arvioiden mukaan vesi- ja saniteettiongelmat aiheuttivat 1900-luvulla enemmän kuolemantapauksia kuin kaikki samalla vuosisadalla käydyt sodat yhteensä.

-Ennusteiden mukaan merissä olevien muovijätteiden paino ylittää kalojen painon vuoteen 2050 mennessä ja tuolloin 99 prosenttia merilinnuista syö ravintonsa mukana muovia.

-Ihmiskunnan tuottama melusaaste on levinnyt myös meriin. Jopa Mariaanien haudassa kuuluu myös ihmisen tuottamia ääniä.

-Globaali merijään laajuus oli tänä talvena pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella.

-Sukeltajat löysivät Indonesian vesiltä aivan uudenlaisen kalan. Sillä on jalkamaiset evät, mutta se liikkuu uimalla vain vähän. Pikemminkin se pomppii kumipallomaisesti. Sillä on litteä naama ja jättimäinen suu.

-Vuonna 2009 teksasilaisessa Liberty Hillin kaupungissa julistettiin ehdoton nurmikoidenkastelukielto. Jotkut yrittivät salakastelua yöllä, mutta alueella liikkui kolmisenkymmentä kastelua valvovaa poliisia. Austinin alueella sakotettiin yli 1 500 ihmistä liiallisesta vedenkäytöstä. Suurimmat sakot olivat euroissa lähes tuhat euroa. Naapureita pyydettiin vahtimaan toistensa vedenkäyttöä.

-The Beatlesin Love me do on suositeltava suihkulaulu, mutta Juice Leskisen Bluesia Pieksämäen asemalla on ehdottomasti "kielletty".

Globaali merijään laajuus nyt pienempi kuin koskaan aiemmin satelliittimittausten aikakaudella

Globaali merijään laajuus vuosina 1978-2018. Credit: ArctischePinguin (Wipneus). Published with permission.

Globaali merijään pinta-ala vuosina 1978-2018. Credit: ArctischePinguin (Wipneus). Published with permission.

Viime päivinä globaali merijään laajuus on ollut pienempi kuin koskaan ennen satelliittimittaushistorian aikana.

Merijään laajuus tarkoittaa niiden hilaruutujen (havaintoruutujen) yhteenlaskettua pinta-alaa, joissa merijäätä on satelliittihavaintojen mukaan vähintään 15 % ruudun pinta-alasta. Laajuus kuvaa siis sitä, kuinka laajalle alueelle lähes yhtenäinen merijää on levittäytynyt, vaikkei jokainen kohta olekaan jäässä. Kyse ei siis ole merijään pinta-alasta. Merijään pinta-ala oli ennätyspieni vuosi sitten.

Lue myös nämä

Globaali merijään pinta-ala on nyt pienempi kuin yhtenäkään muuna päivänä satelliittimittaushistorian aikana

Phuketin-loman lennot sulattavat arktista merijäätä lähes viisi neliömetriä yhtä matkustajaa kohden

Eikö Tuvalu hukukaan ilmastonmuutoksen seurauksena?

Toissa päivänä Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus tarkastelee merenpinnan nousun vaikutuksia Tuvalun saaristoon. Julkaisen tässä tekemäni selostuksen kyseisestä tutkimuksesta. Yli 70 prosenttia Tuvalun saarista on vastoin joitakin väitteitä kasvanut entistä suuremmiksi viime vuosikymmeninä, vaikka merenpinta on noussut. Tutkimus antaakin toivoa siitä, ettei merenpinnan nousu tule aiheuttamaan Tuvalun saarten hukkumista ja väestön ympäristöpakolaisuutta ainakaan silloin, jos kasvihuonekaasupäästöjen hillintä kääntää globaalit kasvihuonekaasupäästöt selvään laskuun jo vuoden 2020 jälkeen ja ne päätyvät lähelle nollatasoa tämän vuosisadan lopulla. Suuremmilla kasvihuonekaasupäästöillä on epäselvää, pystyvätkö saaret säilyttämään kokonsa. Lisäksi täytyy huomata, että tutkimuksessa tarkasteltiin vain saarten pinta-alan muuttumista. Kuitenkin myös makean veden saatavuus ja viljelyolosuhteet vaikuttavat saarten elinkykyisyyteen.

Merenpinnan kohoaminen Funafutilla vuosina 1977-2015. Tuvalu on korkeimmillaan ainoastaan noin 4,5 metriä merenpinnan yläpuolella, joten maa on herkkä merenpinnan kohoamiselle. Alkuperäislähde: Permanent Service for Mean Sea Level. Lähde: Paul S. Kench, Murray R. Ford & Susan D. Owen: Patterns of island change and persistence offer alternate adaptation pathways for atoll nations, Supplementary Information. (License: Attribution 4.0 International CC BY 4.0)

Tutkimuksessa on selvitetty kaukokartoituksen (satelliittikuvien) avulla Tuvalussa sijaitsevien saarten pinta-alan muutoksia neljän vuosikymmenen aikana (1971-2014). Kyseisenä ajanjaksona merenpinta kohosi alueella kaksinkertaisella nopeudella maapallon keskiarvoon verrattuna. Keskimäärin merenpinta nousi Funafutin mittauspisteessä noin 3,9 ± 0,4 millimetriä vuodessa eli tarkastelujaksolla yhteensä noin 0,15 metriä. Tämä tarkoittaa 0,39 metriä vuosisadassa.

Tuvalun sijainti. Lähde: Paul S. Kench, Murray R. Ford & Susan D. Owen: Patterns of island change and persistence offer alternate adaptation pathways for atoll nations, Supplementary Information. (License: Attribution 4.0 International CC BY 4.0)

Läntisen Tyynenmeren keskiosissa sijaitseva Tuvalu muodostuu yhdeksästä koralliriutasta, joista viisi on varsinaisia atolleja eli kehäriuttoja. Kunkin kehäriutan keskellä on yhtenäinen, jopa 80 metriä syvä laguuni ja ympärillä lukuisia pieniä saaria. Tuvalun koralliriutoista neljä on hiukan suurempia koralliriuttoja, eikä niiden keskellä ole yhtenäistä laguunia. Kaikkiaan Tuvalun koralliriutoilla on 101 sellaista saarta, joilla esiintyy kasvillisuutta. Saarista 24 on hiekkasaaria. Tuvalun noin 10 000 asukkaasta puolet asuu Fogafalen saarella, joka kuuluu Funafutin atolliin. Tutkimuksessa ei tarkasteltu sellaisia saaria, joilla ei ole kasvillisuutta.

Tuvalun korallisaaret. Saarten perustana oleva riutta on merkitty harmaalla ja laguuni vaaleansinisellä. Pinta-alaltaan pienenevät saaret on merkitty tummansinisellä ja kasvavat saaret oranssilla. Ympyrän sisällä on saaren väkiluku vuonna 2012. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Lähde: Paul S. Kench, Murray R. Ford & Susan D. Owen: Patterns of island change and persistence offer alternate adaptation pathways for atoll nations, Supplementary Information. (License: Attribution 4.0 International CC BY 4.0)

Tutkimusjaksolla Tuvalun kaikkien saarten pinta-ala muuttui. Maapinta-alan nettokasvu oli 73,5 hehtaaria (2,9 prosenttia). Maa-ala kasvoi kahdeksalla yhdeksästä koralliriutasta. Tarkastelluista saarista maa-ala lisääntyi 73 saarella (72,3 % saarista) ja pieneni 28 saarella (27,7 % saarista). Pieni Teafualoton saari hävisi kokonaan.

Tärkeimmän asutussaaren Fogafalen pinta-ala kasvoi noin kolme prosenttia. Pinta-alaansa kasvattaneilla saarilla kasvua oli keskimäärin 2,18 hehtaaria. Suurin absoluuttinen kasvu oli Vaitupulla (11,4 hehtaaria, 2,2 prosenttia) ja suurin suhteellinen kasvu Tapuaelanilla (0,21 hehtaaria, 113,14 prosenttia). Pienimmillään kasvua oli alle prosentin verran pinta-alasta.

Eroosio ja pinta-alan pienentyminen olivat suhteellisesti suurimpia pienillä saarilla. Kutistuneiden saarten pinta-ala pieneni keskimäärin noin 22,7 prosenttia (0,5 hehtaaria). Neljän pikkusaaren pinta-ala pieneni yli 50 prosenttia.

Merenpinnan kohoamisen seurauksena aallot pääsevät vaikuttamaan saariin yhä korkeammalla, mikä lisää rapautumista ja eroosiota. Ainesta kulkeutuu uusiin paikkoihin ja saarten muoto muuttuu. Tämän seurauksena saaret ikään kuin liikkuvat hieman uuteen paikkaan. Myös trooppisten pyörremyrskyjen aikana aallot voivat kuljettaa merkittävästi aineksia. Esimerkiksi vuonna 1972 Bebe siirteli sedimenteistä uutta ainesta Funafutin riutan itäosiin, mikä edisti saarten pinta-alan kasvua. Yli puolet (54 prosenttia) hiekkasaarista pienentyi tarkastelujakson aikana.

Muissa tutkimuksissa ihmisten aiheuttaman rannan muokkaamisen on todettu olevan merkittävä tekijä korallisaarten muuttumisessa. Tuvalussa ihmistoiminnan vaikutus ei kuitenkaan ole suuri, koska väestöntiheys on pieni. Tutkituista saarista vain 11 on pysyvästi asuttuja ja näistä vain kuudella on yli 500 asukasta.

Tutkimuksen mukaan Tuvalun saaret näyttävät olevan jatkuvassa muutoksessa luontaisten tekijöiden vaikutuksesta. Suhteellisesti suurimmat muutokset tapahtuvat pienillä hiekkasaarilla, mutta suuret saaret jatkavat kasvuaan.

Tutkimus antaa siis toivoa siitä, ettei merenpinnan nousu tule aiheuttamaan Tuvalun saarten hukkumista ja väestön ympäristöpakolaisuutta ainakaan nykyisenkaltaisella merenpinnan nousunopeudella 3,9 ± 0,4 millimetriä vuodessa. Tämä vastaa likimain tälle vuosisadalle ennustettua nousunopeutta 4,4 millimetriä vuodessa (2,8–6,1 millimetriä vuodessa) RCP2.6-skenaariossa. On kuitenkin huomattava se, että RCP8.5-skenaariossa nousunopeus on noin 7,4 millimetriä vuodessa (5,2–9,8 millimetriä vuodessa), siis lähes kaksinkertainen. Mikäli kaksinkertainen merenpinnan kohoamisnopeus toteutuu, on epäselvää, pystyvätkö saaret säilyttämään kokonsa.

RCP2.6 on IPCC:n skenaarioista optimistisin ja ainoa, jossa pysytään Pariisin ilmastosopimuksessa tavoitellun maksimilämpenemisen eli alle kahden asteen lämpenemisen rajoissa. Tässä skenaariossa kasvihuonekaasupäästöjen hillintä kääntää globaalit kasvihuonekaasupäästöt selvään laskuun jo vuoden 2020 jälkeen ja ne päätyvät lähelle nollatasoa tämän vuosisadan lopulla. RCP8.5-skenaario kuvaa tilannetta, jossa päästöt jatkuvat nykyisellään.

Tämän tutkimuksen mukaan tuvalulaisten ei tarvitse muuttaa ulkomaille ilmastonmuutoksen seurauksena ainakaan nykyisenkaltaisella merenpinnan nousunopeudella, mutta muuttaminen Tuvalun sisällä saarelta toiselle voi olla tarpeellinen. Lisäksi on huomattava se, että tutkimuksessa tarkasteltiin vain saarten pinta-alan muuttumista. Kuitenkin myös makean veden saatavuus ja viljelyolosuhteet vaikuttavat saarten elinkykyisyyteen. Maatalous ei tosin ole Tyynenmeren saarilla kovinkaan merkittävää. Tuvalu tuottaa lähinnä kookospalmusta saatavaa kopraa.

Tämä tutkimus verkkojulkaisuineen on hyvä esimerkki vertaisarvioidun tutkimuksen vaiheista. Tiedon avoimuuden lisäämiseksi Nature Communications on julkaissut tutkimusartikkelin lisäksi netissä myös lehteen lähetetyn käsikirjoituksen lukeneiden alan kolmen asiantuntijan kommentit, artikkelin kirjoittajien vastakommentit ja asiantuntijoiden loppulausunnot.

Nyt julkaistun tutkimuksen tulokset eivät ole täysin uudenlaisia, vaan samansuuntaisia havaintoja on tehty aiemminkin. Olen kirjoittanut tästä edellisen kerran vuonna 2010.

Lähteet

Paul S. Kench, Murray R. Ford & Susan D. Owen: Patterns of island change and persistence offer alternate adaptation pathways for atoll nations. Nature Communications, volume 9, Article number: 605 (2018). doi:10.1038/s41467-018-02954-1. (License: Attribution 4.0 International CC BY 4.0)

Lue myös nämä

Merenpinta nousee, Tyynen valtameren saaret kasvavat toistaiseksi

Tieteelliset todisteet Tyynenmeren viiden pikkusaaren hukkumisesta merenpinnan nousun myötä

Uusi tutkimus: Merenpinta nousee tällä vuosisadalla ilman päästörajoituksia 0,5-1,3 metriä ja Pariisin sopimusten toteutuessa 0,2-0,6 metriä

Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?

Reilut Blogit -haaste 3: Meri, Malediivit, muovi, munat ja matkailu

Tarinoita maailmalta -blogin Annika ja Matkakuume.net-blogin Miika ja Gia ovat ansiokkaasti jo kolmantena keväänä peräkkäin polkaisseet käyntiin Reilut Blogit -haasteen, joka kiinnittää huomiota matkailun ympäristövaikutuksiin. Tällä kertaa teemana on meri.

Olen osallistunut haasteeseen kahtena edellisenäkin vuonna. Viime vuonna aiheina olivat vastuullinen matkailu ja matkanjärjestäjän rooli. Itse kirjoitin tekstiä hidasloriselfien ja sivettikissakahvin välttämisestä aina tietoisuuden levittämiseen TripAdvisorissa.

Kaksi vuotta sitten teemana ollut kestävä matkailu kumpusi eläinten kaltoinkohtelusta matkailuteollisuudessa. Otin kantaa kirjoituksella "Matkailussa eläimiä käytetään narsistin tavoin: Onko vastuu turistilla vai matkanjärjestäjällä?" 

Esimerkiksi norsujen kohtelun osalta suomalaistenkin matkanjärjestäjien toiminta on ajoittain vaikuttanut hyvin takapajuiselta. Onneksi tilanne on nyt huomattavasti aiempaa parempi, mihin ovat osaltaan vaikuttaneet Reilut Blogit -kampanjat.

Malediivien meriparatiisin jätesaari

Tämänvuotisen merihaasteen aloitan Malediiveiltä, jossa en itse ole koskaan käynyt. Olen kuitenkin lukenut paljon tietoja tuosta meriparatiisista.

Noin 6,5 kilometrin päässä Malediivien pääkaupunki Malésta sijaitsevalle Thilafushi-jätesaarelle viedään noin 330 000 kg jätettä päivittäin. Suuri osa tästä tulee turismista, joka on alueen pääelinkeino. Malediiveilla vierailee vuosittain yli 750 000 turistia, mikä on kaksinkertaisesti valtion oman väkiluvun verran. Jokainen turisti tuottaa noin 3,5 kg jätettä päivässä. Kaiken lisäksi pääkaupunki Malé on neljä kertaa niin tiheästi asuttu kuin Lontoo, eikä sen ympärillä ole ylimääräisiä maa-alueita. Siksi jätteet kuljetetaan erilliselle jätesaarelle.

Malediivit on maailman matalin ja tasaisin valtio. Ihmisen muokkaamia alueita on useiden metrien korkeudella merenpinnasta, mutta valtion korkein luonnollinen kohta sijaitsee ainoastaan 2,4 metriä merenpinnan yläpuolella ja keskimääräinen korkeus on 1,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Malediivien alueesta yli 80 prosenttia on alle metrin korkeudella sijaitsevia korallisaaria. Siksi ilmastonmuutoksen myötä nouseva merenpinta uhkaa Malediiveja suuresti.

Paradoksaalista on se, että jätteiden polttaminen jätesaarella tuottaa ilmaan yhä lisää ilmastonmuutosta voimistavaa hiilidioksidia. Malediivit kuitenkin aikoo suunnitelmien mukaan siirtyä pelkästään uusiutuvien energianlähteiden käyttöön.

Kuinka iso muovijätepyörre Tyynellämerellä on?

Tasan 20 vuotta sitten ihmisten tietoisuuteen nousivat meriin kertyneet muovijätteet, kun Charles Moore purjehti elokuussa 1997 tasmanialaiskatamaraanillaan Tyynenmeren pohjoisosien poikki. Hän raportoi valtavasta muovijätepyörteestä. Tämän jätelautan hän arvioi olevan jopa Teksasin kokoinen.

Vajaata vuotta myöhemmin laajuuden sanottiin jo olevan kaksi kertaa Teksasin verran. Lautan koko kasvoi - ainakin uutisissa - vuosi vuodelta. Lopulta sen sanottiin olevan koko Yhdysvaltojen kokoinen. Kohtuullisia tieteellisiä todisteita kuitenkin oli vain jätelautasta, jonka koko on yksi prosentti Teksasin pinta-alasta eli noin 7 000 neliökilometriä. Tämäkin kuitenkin vastaa lähes koko Kymenlaakson pinta-alaa merialueet mukaan luettuina.

Myöhemmin vastaavia muovijätepyörteitä on raportoitu muiltakin meriltä. Muovijätelauttojen kokoa on kuitenkin mahdotonta arvioida tieteellisen tarkasti, koska kyseessä on pieneksi jauhautunut mikromuovi, eivät näkyvissä meren pinnalla kelluvat muoviroskat. Muovijätelautan poikki voi kulkea laivalla huomaamatta koko lauttaa, eikä sitä näy myöskään satelliittikuvissa. Silti muovijätteet ovat merissä todellinen ongelma.

Masentavat määrät mikromuovia

Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana maapallolla on tuotettu enemmän muovia kuin koko viime vuosisadalla (1900-luvulla). Kaikkiaan maapallolla on tuotettu niin paljon muovia, että sillä muovimäärällä voisi kääriä koko maapallon muovikelmuun. Karkeiden arvioiden mukaan merissä oleva muovimäärä yltäisi jonoon aseteltuna koko maapallon ympäri 425 kertaa tai kahdesti kuuhun ja takaisin. Merissä olevien muovijätteiden painon arvioidaan ylittävän kalojen painon vuoteen 2050 mennessä

Ennusteiden mukaan 99 prosenttia merilinnuista syö ravintonsa mukana muovia vuoteen 2050 mennessä. Muovipussit näyttävät meressä kelluessaan usein meduusoilta, jotka ovat kilpikonnien tärkeää ravintoa. Siksi merikilpikonnat syövät muovipusseja ja tukehtuvat niihin. Myös linnut ja muutkin vesieläimet syövät muovia, useimmiten ehkä vahingossa. Muovi tukehduttaa eläimiä sekä tukkii suolistoja ja siitä voi liueta myrkyllisiä kemikaaleja.

Aiemmin ajateltiin merilintujen syövän muovia pelkästään vahingossa tai siksi, että muovi näyttää meduusoilta, merileviltä ja muulta ravinnolta. Science Advances -lehdessä viime marraskuussa julkaistun tutkimuksen mukaan keskeisenä vaikuttavana tekijänä näyttää kuitenkin olevan merien planktonin eli keijuston vaikutuksesta muovin pinnalle syntyvä dimetyylisulfidi, joka houkuttelee lintuja syömään.

Keskellä valtamerta sijaitsevalla Midwayn atollilla tuhannet albatrossin poikaset kuolevat jo nyt muoviroskien takia nälkään ja myrkkyihin tai tukehtumalla. Tämä on silminnähtävä fakta, vaikka muovijätelauttojen kokoa ei pystytäkään arvioimaan. Kyseessä ovat suuret muovikappaleet, ei mikromuovi. Nykyään arviolta joka kolmas poikanen menehtyy muoviroskien seurauksena. Albatrossin poikaset saavat mahansa täyteen muovia, kun niitä ruokkivat vanhemmat luulevat muoviroskia ruoaksi ja tuovat niitä nälkäisille poikasilleen.

Merten muovijätteestä yli 92 prosenttia kuitenkin on mikromuovia eli halkaisijaltaan alle 4,75 mm. Tätä mikromuovia päätyy vesiin monista lähteistä, esimerkiksi kuorintavoiteista ja muusta kosmetiikasta (kosmetiikan mikrokuulat, mikrorakeet, kristallit), liikenteestä (mm. autojen renkaista) sekä myös tekokuituvaatteista. Yhden fleece-vaatteen pesusta voi irrota jopa 1500 kuitua, jotka läpäisevät jätevedenpuhdistuksen ja päätyvät vesistöihin. Kosmetiikasta mikromuovia on onneksi viime vuosina vähennetty ja tullaan yhä vähentämään. Tässä on siis tapahtunut selvää positiivista kehitystä.

Itse asiassa kaikki mereen joutunut muovi muuttuu lopulta aaltojen aiheuttaman mekaanisen hankauksen sekä auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta mikromuoviksi. Mitään silmin nähtäviä muovijätelauttoja merissä ei siis ole. Nämä pienet muovijätehiukkaset voivat kuitenkin olla jopa haitallisempia kuin suuret, sillä pienet hiukkaset pääsevät helposti rikastumaan ravintoketjuissa.

Neljäsosa meristä tunnistetuista jätteistä on savukkeita ja tupakan filttereitä! Meriä likaavat myös laivat, jotka dumppaavat jätteitä luvatta meriin. Matkailukin vaikuttaa omalta osaltaan.

Turismi lisää osaltaan merenalaista äänisaastetta

Muovin lisäksi ihmiskunnan melusaastekin on levinnyt myös meriin. Ihmiskunnan vaikutus merten rannikkoalueen äänimaailmaan lienee merkittävä, koska noin 40 prosenttia maapallon väestöstä elää korkeintaan sadan kilometrin etäisyydellä rannikoilta. Näiden alueiden väentiheys on yli kolme kertaa niin suuri kuin maapallon keskimääräinen väentiheys. Vaikka vedenalaisia ääniä aiheuttavat sekä pinta-aallot, sääilmiöt, jäätiköt että eläimet, ihmistoiminnan osuus äänistä on kaksinkertaistunut joka vuosikymmen viimeisimmän kuuden vuosikymmenen aikana.

Viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että laivaliikenteen ja rantojen rakennustoiminnan kaltaisille äänille altistuminen aiheuttaa käyttäytymisreaktioita tietyissä selkärangattomissa eläimissä, jotka elävät merisedimentissä. Nämä lajit edistävät merkittävästi merenpohjan ekosysteemin toimintaa, sillä ne vaikuttavat sedimenttien sisälle ja niistä ulos kulkeutuvan veden määrään. Tämä puolestaan on ratkaisevan tärkeää ravinteiden kiertokulun ja hiilidioksidin varastoinnin kannalta.

Tutkimus osoitti sen, että joidenkin ihmisen aiheuttamien äänien seurauksena tiettyjen lajien aktiivisuus sedimenteissä voi heikentyä. Tämä taas voi johtaa tiiviiden sedimenttien muodostumiseen, jolloin merenpohja kärsii alentuneesta happipitoisuudesta. Mahdollisesti hapettomiksi muuttuvat sedimentit voivat vaikuttaa merenpohjan tuottavuuteen, sedimentin lajiston vähenemiseen ja kalatalouden tuotannon heikkenemiseen.

Kreikassa, Turkissa ja Kyproksella voi kohdata uhanalaisia merikilpikonnia tavallisilla turistirannoilla

Nykyään merikilpikonnat ovat uhattuina monella tavalla. Nopea ilmastonmuutos tällä vuosisadalla voi sinetöidä niiden kohtalon kertaheitolla. Viime vuosisadalla kaikkien seitsemän lajin populaatiot ovat jo vähentyneet dramaattisesti. Kilpikonnien pyydystäminen (ruoka, öljy, nahka, kilpi), munien kerääminen, turismi, veneily (kilpivauriot, haavat, kuolemat), vahingossa tapahtuva tappaminen kalastuksen yhteydessä, muovijäte, kemiallinen saastuminen, maataloudesta ja jätevesistä tulevat ravinteet, valosaaste ja pesimäalueiden häviäminen rannikkoalueiden muuttuessa ovat kaikki vaikuttaneet haitallisesti.

Valosaaste on kilpikonnille haitallinen siksi, että ne suunnistavat kuun valon avulla. Näin esimerkiksi munista kuoriutuneet poikaset osaavat ryömiä merta kohti. Jo kilpikonnien pesimärannan lähellä sijaitsevalle lentokentälle laskeutuvan suihkukoneen valot voivat sekoittaa kilpikonnien suuntavaiston. Siksi esimerkiksi Kreikkaan kuuluvalla Zakinthoksen saarella ei yleensä sallita yölentoja.

Merikilpikonnat pesivät usein samoilla rannoilla aurinkoa ottavien turistien kanssa. Tällaisilla paikoilla on varottava tallomasta pesiä, joihin kilpikonnat ovat munineet. Aurinkovarjoakaan ei kannata pystyttää, ettei vahingossa tule survoneeksi munia rikki.

Mitä yksittäinen matkailija voi tehdä?

Tärkeintä on tietenkin välttää roskaamista, merieläinten häiritsemistä ja veden tuhlaamista. Koska jätevedet kuormittavat merta, myös makean veden säästäminen auttaa meriä.

Matkailulehti Mondon julkaisema mainio "Vastuullisen matkailijan käsikirja" (kirjoittaneet Heidi Kalmari ja Kati Kelola) kertoo näin:

"Suomalaisen matkailijan ei tarvitse matkustaa kauas kokeakseen, millaista on, kun vesi ei riitä. Monien suosikkikohde Espanja on yksi Euroopan pahiten kuivuudesta kärsivistä maista. Espanjan ympäristöministeriön mukaan aavikoituminen uhkaa kolmasosaa maan pinta-alasta. Pahiten kuivuus koettelee Kaakkois-Espanjan rannikkoa, Alicanten, Almerían ja Murcian alueita, mutta myös Málagan seutua, Costa del Solia ja Kanariansaaria. Barcelonaankin vettä on jouduttu kuljettamaan tankkereilla. Ongelmaan vaikuttavat etenkin ilmastonmuutos ja metsähakkuut, mutta myös vesivarojen ylenpalttinen lotraus. Eniten makeaa vettä juopottelee maatalous, mutta myös matkailu pahentaa asiaa. Arvokasta vettä käytetään golfkenttien kasteluun, vesipuistoihin ja hotellien uima-altaisiin sekä viheralueille. - - Jokainen Kaakkois-Espanjassa sijaitsevista golfkentistä kuluttaa WWF:n arvion mukaan vuodessa yhtä paljon vettä kuin 12 000 asukkaan kaupunki. Myös yksittäisellä matkailijalla olisi varaa kääntää hanaa tiukemmalle. Granadassa vieraileva turisti kuluttaa Unescon mukaan seitsemän kertaa enemmän vettä kuin paikalliset asukkaat. Se on hyvä pitää mielessä, kun alkaa seuraavan kerran laulaa suihkuaariaa Espanjan aurinkorannikolla. - - Turistin vedenkulutus on keskimäärin 300-850 litraa – Egyptin Sharm el Sheikhin hotelleissa jopa 1 000 litraa – vuorokaudessa. Vertailun vuoksi: suomalaisilla kuluu arkikäytössä noin 160 litraa vettä päivässä. Vettä tuhlaantuu, kun suihkussa käydään pari kertaa päivässä ja kun pyyhkeet ja lakanat vaihdetaan päivittäin uusiin. Eniten lotrataan hienoimmissa hotelleissa. - - Monissa hotelleissa vain lattialle jätetyt pyyhkeet viedään pesuun. Laita siis pyyhkeesi telineisiin ja käytä ne uudelleen. - - Mitä parempi hotelli, sitä todennäköisemmin siellä on uima-allas – joka kuluttaa vettä. Vaikka hotellin uima-allas olisi kuinka miellyttävä ja rauhallinen tahansa, lähde mieluummin uintiretkelle mereen – olethan rantalomalla! Suosi hotelleja, joissa on pieni tai merivedellä täytetty uima-allas."

Myös pullovettä tulisi käyttää vain todellisessa tarpeessa. Joissakin maissa vesijohtoveteen saatetaan sekoittaa merivettä, jolloin hanaveden juominen ei tietenkään ole suositeltavaa. Hyvin paljon vaikuttaa myös yksittäisten alueiden tai jopa talojen vesijohtoverkoston kunto. Vaikka hanavesi olisi periaatteessa juomakelpoista, huonokuntoinen putkisto voi tehdä siitä kelvotonta.

Eettisesti toimiva matkailija ei osta uhanalaisista lajeista tehtyjä matkamuistoja. Sen sijaan luonnossa voi tutustua paikallisiin erikoisuuksiin, vaikkapa kumipallona pomppivaan kalaan, mikäli tutustumisen pystyy tekemään eläimiä häiritsemättä. Valaita, pyöriäisiä ja delfiinejä voi käydä katsomassa niiden luonnollisissa elinympäristöissä, jos retkien järjestäjät noudattavat vastuullisen matkailun ohjeita.

Varomaton matkailija saattaa syödä uhanalaisia lajeja. Ehdottomasti vältettäviä ovat esimerkiksi Atlantin ja Tyynenmeren liemikilpikonnat, joista tehdään kilpikonnalientä tai liharuokaa. Pelkkää lientä varten elävältä kilpikonnalta voidaan leikata selkä- ja vatsakilvet irti, minkä jälkeen kilpikonna todennäköisesti kuolee meressä kituen. Kaloista erittäin uhanalaisia ovat esimerkiksi suosituimmat tonnikalalajit, hait, turska ja punakampela.

Valistunut matkailija etsii tietoa eri lähteistä. Visuaalisesti näyttäviä ja havainnollisia tietolähteitä ovat dokumenttielokuvat. Uutta A Plastic Ocean -seikkailudokumenttia kuvattiin ympäri maapalloa 20 paikassa neljän vuoden aikana. Tutkimusmatkailijat Craig Leeson ja Tanya Streeter sekä kansainvälisten asiantuntijoiden ryhmä selvittävät elokuvassa muovisaasteen syitä ja seurauksia sekä etsivät ongelmiin ratkaisukeinoja.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös Indiana Jonesin naispuoliseksi versioksi sanotun surffaaja ja seikkailija Alison Tealin toimintaan. Kun Alison Teal oli vain kahden kuukauden ikäinen, hänen luontovalokuvaajavanhempansa, National Geographic -lehden valokuvaajaisä David Blehert ja luonnontieteilijä-joogaopettajaäiti Deborah Koehn, olivat vieneet pienen Alisonin Etelä-Perun korkeimmalle huipulle. Sen jälkeen hän on seikkaillut ympäri maailmaa. Hänen ensimmäinen paras ystävänsä oli apina Amazonin sademetsässä. Yoga Adventure -yhtiönsä kautta perhe on järjestänyt opastettuja matkoja ympäri maapalloa. Perheen koti on Havaijilla sijaitseva sataprosenttisesti kestävän kehityksen mukainen talo, jossa ei alun perin ollut lainkaan juoksevaa vettä eikä sähköä.

Alison Teal kauhistui Malediivien muovijätemääristä osallistuessaan siellä selviytymisseikkailuun. Hän tekikin Malediiveiltä dokumenttifilmin, jolla on tarkoitus kiinnittää huomiota yleisesti globaaliin roskaantumiseen ja saastumiseen, ei pelkästään Malediiveihin. Hän on ollut mukana tekemässä aiheesta myös upeita valokuvasarjoja ja muovijätteestä roskamuotia tai kierrätysmuotia. Tämä on upea esimerkki yksittäisen ihmisen vastuullisista teoista. Aloita siis heti tutustumalla itsekin Alison Tealiin.

Kiitos ja kumarrus teille Annika, Miika, Gia ja jokainen vastuullinen matkailija.

Reilua matkailuvuotta 2017!

T. Jari