sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Talven 2021-2022 sää Suomessa

Olen kerännyt luettavaksenne yhdeksän kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen talven 2021-2022 säästä. Ennusteet ovat yksimielisiä siitä, että talvi tulee olemaan tavanomainen tai keskimääräistä lämpimämpi. Yksikään ennuste ei ennakoi keskimääräistä kylmempää talvea. Useissa ennusteissa varsinkin lopputalvi vaikuttaa tavanomaista lämpimämmältä. Tämä ei kuitenkaan sulje pois ajoittaisten kireiden pakkasjaksojen mahdollisuutta. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella, joten ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa. Esimerkiksi kesä 2021 oli Suomessa poikkeuksellisen lämmin, mutta vuodenaikaisennusteet ennustivat toukokuussa vain hiukan keskimääräistä lämpimämpää kesää. 

Huom.! Päivitän ennusteita pitkin talvea tämän blogipostauksen kommentteihin.
 
Talvinen Salla. Kuvat: Jari Kolehmainen.


IRI: Täysin tavanomainen talvi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) tällä viikolla päivittämän ennusteen mukaan Etelä- ja Itä-Suomessa on marraskuun 2021 alusta tammikuun 2022 loppuun ulottuvalla kolmen kuukauden jaksolla pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Sen sijaan Länsi- ja Pohjois-Suomen lämpötilat näyttävät olevan täysin tavanomaisia.

Joulu-helmikuussa lähes koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia. Lähinnä Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tienoilla on pieniä viitteitä keskimääräistä lämpimämmästä säästä.

Tammi-maaliskuussa 2022 koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia. Pohjois-Euroopassa on manneralueilla yleensäkin pikemminkin keskimääräistä kylmempää kuin keskimääräistä lämpimämpää. Sen sijaan Huippuvuorilla ja Grönlannissa on keskimääräistä lämpimämpää.

Helmi-huhtikuussa Suomen lämpötilat ovat edelleen tavanomaisia, paitsi pohjoisimmassa Lapissa voi olla jopa keskimääräistä kylmempää.

Sademäärät ovat kaikilla ennustejaksoilla tavanomaisia, joskin helmi-huhtikuussa Kainuun tienoilla saattaa olla keskimääräistä vähäsateisempaa. 

ECMWF: 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen talvi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo lokakuun alussa julkaisemassaan ennusteessa, että marraskuun 2021 alusta tammikuun 2022 loppuun ulottuvalla jaksolla Etelä-Suomen lämpötilat ovat 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, Keski- ja Pohjois-Suomen lämpötilat 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Sama tilanne jatkuu joulu-helmikuussa. Sen sijaan tammi-maaliskuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Talven sademäärät ovat Suomessa tavanomaisia. Vähän keskimääräistä sateisempaa voi olla Koillis-Lapissa joulu-helmikuussa ja Pohjanlahden rannikolla sekä Kainuun tienoilla tammi-maaliskuussa.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Copernicuksen sivulla ja Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

NOAA/NWS: Tavanomaisen talven jälkeen keskimääräistä lämpimämpi kevät

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n juuri julkaisemassa ennusteessa ensimmäiset kolmen kuukauden jaksot (marras-tammikuu, joulu-helmikuu) ovat Suomessa lämpötiloiltaan täysin tavanomaisia. Sen sijaan tammi-maaliskuussa ja helmi-huhtikuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain Länsi-Suomessa poikkeama jää tammi-maaliskuussa +0,5-1 asteeseen. Maalis-toukokuussa suurimmassa osassa Suomea on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja lähinnä vain Länsi-Lapissa poikkeama jää +0,5-1 asteeseen. Huhti-kesäkuussa Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, paitsi Pohjanlahden rannikolla jäädään täysin tavanomaisiin lämpötiloihin.

Marraskuun 2021 alusta huhtikuun 2022 loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on maaliskuu, jolloin koko Suomessa on hyvin alustavan ennusteen mukaan vähintään 1-2 astetta lämpimämpää kuin maaliskuussa keskimäärin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Myös helmikuu ja huhtikuu ovat koko Suomessa lauhoja, 0,5-2 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Tavanomaiseen verrattuna kylmin kuukausi on joulukuu, jolloin koko Suomen lämpötilat pysyvät keskimäärin pitkäaikaisten keskiarvojen tuntumassa. Marraskuussa ja tammikuussa voi olla paikoin, lähinnä Etelä-Suomen joissakin osissa, 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä sademääriltään selvästi tavanomaisesta poikkeavalta. Jos jotakin poikkeamaa näkyy, paikoin voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna sateisin on joulukuu, jolloin Etelä-Suomessa voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa. Tavanomaiseen verrattuna kuivimmalta vaikuttaa huhtikuu, jolloin Etelä-Suomessa voi olla vähän keskimääräistä kuivempaa-

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Britannian ilmatieteen laitos: Varsinkin Etelä-Suomessa lämmin ja sateinen talvi

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) näyttävät Etelä- ja Keski-Suomessa 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämmiltä. Sen sijaan Lapissa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää tai joulu-helmikuussa täysin tavanomaisia lukemia. Kaikki kolmen kuukauden jaksot ovat vähän keskimääräistä sateisempia, aluksi Pohjois-Suomessa ja myöhemmin talvella Etelä-Suomessa.

Ranskan ilmatieteen laitos: Koko Suomessa vähän keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen talvi

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan marras-tammikuu on Suomessa melko tavanomainen, joskin Etelä-Suomessa voi olla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Aivan Suomen itärajalla ja sen itäpuolella on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämmän sään alue. Joulu-helmikuussa ja tammi-maaliskuussa on koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat Suomessa kaikilla ennustejaksoilla tavanomaisia, mutta marras-tammikuussa aivan Suomen etelä- ja itäpuolella näyttäisi olevan keskimääräistä sateisempaa.

Italian ilmatieteen laitos: Lähes koko Suomessa vähän keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen talvi 

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan Suomen marras-tammikuu on lämpötiloiltaan tavanomainen, joskin Kainuun ja Pohjois-Karjalan tienoilla on viitteitä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämmästä säästä. Joulu-helmikuussa koko Suomessa aivan eteläisimpiä ja pohjoisimpia osia lukuun ottamatta on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Tammi-maaliskuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, Suomen vyötäröllä ja Kaakkois-Suomessa enemmänkin. Sademäärät ovat tavanomaisia kaikilla ennustejaksoilla.

Saksan ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi talvi

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa aivan koko Suomi on kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla (marras-tammikuu, joulu-helmikuu, tammi-maaliskuu) selvästi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämmän sään alueella. Sademäärät voivat olla vähän keskimääräistä runsaampia, varsinkin joulu-helmikuussa.

Copernicus Climate Change Service: Koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen talvi

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Tämän yhdistelmäennusteen mukaan marras-tammikuu on koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Joulu-helmikuussa ja tammi-maaliskuussa suuressa osassa Suomea on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta rannikoilla ja isossa osassa Lappia poikkeama voi jäädä 0,5-1 asteeseen. Sademäärät ovat täysin tavanomaisia kaikilla ennustejaksoilla.

Japanin ilmatieteen laitos: Keskimääräistä lämpimämpi loppusyksy ja alkutalvi

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että marraskuun alusta tammikuun loppuun ulottuvalla jaksolla koko Suomen lämpötilat ovat keskimääräistä korkeampia, varmimmin Pohjois-Suomessa. Etelä-Suomessa voi olla vähän pitkäaikaisia keskiarvoja kuivempaa, muualla sateisempaa.

Lue tästä jouluaaton sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin jouluaatoksi puolipilvistä +1 asteen säätä. Sen sijaan Metcheckin ennuste näyttää pikkupakkasta ja heikkoa lumisadetta. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko talven sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, esimerkiksi ensilumen satamisen ajankohtaa, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Suomen talvisään kannalta merkittäviä tekijöitä ovat NAO ja polaaripyörre sekä sen mahdollinen hajoaminen, joita on erittäin vaikea ennustaa.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. 

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa talvesta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on tavanomaista leudompi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lauhaa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan vertailukautta 1991-2020. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?







tiistai 7. syyskuuta 2021

Kesä 2021 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin

Euroopan kesän 2021 (kesä-elokuu) lämpötilat verrattuna ajanjakson 1991-2020 kesien keskimääräiseen lämpötilaan. Tiedot: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Tänään julkaistujen tietojen mukaan kesä 2021 (kesä-elokuun jakso) oli Euroopassa keskimäärin lähes asteen lämpimämpi kuin vertailukauden 1991-2020 kesien keskiarvo. Näin kesästä 2021 muodostui Euroopan mittaushistorian lämpimin. Ero kesiin 2010 ja 2018 on kuitenkin hyvin pieni.

Kesäkuu oli Euroopassa mittaushistorian toiseksi lämpimin (1,5 astetta yli vertailukauden), samoin heinäkuu (1,4 astetta yli vertailukauden). Sen sijaan elokuun keskilämpötila oli lähellä vertailukauden 1991-2020 keskiarvoa.

Lähteet

Copernicus: Warmest summer for Europe by small margin; August globally joint third warmest on record

ECMWF: Heat, rain, floods and fires – the European summer of 2021

Lue myös nämä

Euroopan mittaushistorian korkein koko kuukauden keskilämpötila yhdellä sääasemalla on nyt 32,8 astetta

Euroopan mittaushistorian uusi lämpöennätys on lähes 49 astetta

Heinäkuu 2021 oli todennäköisesti koko maapallon mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi

Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena

sunnuntai 5. syyskuuta 2021

Euroopan mittaushistorian korkein koko kuukauden keskilämpötila yhdellä sääasemalla on nyt 32,8 astetta

Lindos. Kuvan lähde: Pixabay

Lindoksen havaintopisteessä Rodoksella mitattiin elokuun 2021 keskilämpötilaksi +32,8 astetta. Se on Euroopan koko mittaushistorian korkein minkään kalenterikuukauden keskilämpötila yhdessä mittauspisteessä. 

Korkeimmillaan vuorokauden keskilämpötila Lindoksella oli 4. elokuuta. Silloin vuorokauden ylin lämpötila oli 43,1 astetta, vuorokauden alin lämpötila 31,8 astetta ja vuorokauden keskilämpötila 37,9 astetta. Koko kuukauden korkein vuorokauden alin lämpötila 34,2 astetta mitattiin 3. elokuuta ja 5. elokuuta, mutta kyseisinä päivinä koko vuorokauden keskilämpötila ei noussut 37,9 asteeseen. 

Päivälämpötila kohosi korkeimmillaan 43,1 asteeseen (3. ja 4. elokuuta). Yölämpötilakaan ei laskenut koko kuukauden aikana kertaakaan alle 25 asteeseen. Suomalaisen määritelmän mukaista hellettä oli siis koko elokuun ajan ympäri vuorokauden. 

Lähde

Meteorologi Maximiliano Herrera: Extreme Temperatures Around The World

Lue myös nämä

Grönlannin mannerjäätikön korkeimmalla kohdalla satoi vettä ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa

Euroopan mittaushistorian uusi lämpöennätys on lähes 49 astetta

Heinäkuu 2021 oli todennäköisesti koko maapallon mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena

torstai 26. elokuuta 2021

Grönlannin mannerjäätikön korkeimmalla kohdalla satoi vettä ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa

Kuvan lähde: Pixabay

Lauantaina 14. elokuuta Grönlannin mannerjäätikön korkeimmalla huipulla 3 216 metrin korkeudessa (Summit Station, 72,58°N 38,46°W) satoi vettä ensimmäistä kertaa mittaushistorian aikana. Ilman lämpötila pysytteli nollan yläpuolella noin yhdeksän tunnin ajan, ja vesisadettakin kesti useita tunteja. Koskaan aiemmin näin myöhään kesällä kyseisessä mittauspisteessä ei ole mitattu plussan puolella olevia lämpötiloja. Aiemmin kaikki havaittu sade on tullut lumena.

Lähteet

National Snow & Ice Data Center: Rain at the summit of Greenland

CNN: Rain fell at the normally snowy summit of Greenland for the first time on record

Lue myös nämä

Navoilta kuuluu kummia: Arktisella alueella ennätyksellisen vähän yli nelivuotista merijäätä, Antarktiksen lämpöennätysehdokas hylätty

Uusi ennätys: Merijään pinta-ala globaalisti satelliittiajan pienin

Heinäkuu 2021 oli todennäköisesti koko maapallon mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi

maanantai 16. elokuuta 2021

Vuosi sitten maailman lämpimimmän ja kylmimmän paikan lämpötilaero oli tänään yli 135 astetta

Kuolemanlaakso. Kuvan lähde: Pixabay.


Koko viime vuoden kuumin ja kylmin lämpötila maapallolla mitattiin samana päivänä. Sunnuntaina 16. elokuuta 2020 lämpötila kohosi Yhdysvaltojen Kuolemanlaaksossa +54,4 asteeseen, kun taas Antarktiksen Dome Fujilla lämpötila putosi -80,8 asteeseen. Maapallon lämpimimmän ja kylmimmän paikan lämpötilaero siis oli peräti 135,2 astetta.

Lähde

M. Herrera: Extreme temperatures around the world

Lue myös nämä

Maapallon uusi kaikkien aikojen kylmyysennätys, -93,2 astetta?

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

Aasian uusi koko mittaushistorian lämpöennätys 54 astetta?

Euroopan mittaushistorian uusi lämpöennätys on lähes 49 astetta

sunnuntai 15. elokuuta 2021

Heinäkuu 2021 oli todennäköisesti koko maapallon mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi

Maapallon eri alueiden lämpötilat heinäkuussa 2021 verrattuna pitkäaikaisiin keskiarvoihin. Keskimääräistä lämpimämpää oli suurimmalla osalla maa- ja merialueista. Ennätyslämmintä oli yli viidellä prosentilla maapallon pinta-alasta. Keskimääräistä kylmempää oli hyvin harvoilla alueilla. Ennätyskylmää ei ollut millään maa- tai merialueella. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for July 2021, published online August 2021, retrieved on August 15, 2021.


NOAA:n mukaan heinäkuu 2021 oli globaalisti vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimin heinäkuu ja todennäköisesti myös kaikista mittaushistorian kalenterikuukausista lämpimin. Edellinen ennätys oli heinäkuulta 2016.

Yhdeksän mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä heinäkuusta on koettu vuodesta 2010 alkaen. Kymmenen lämpimimmän heinäkuun joukkoon mahtuu viime vuosisadalta vain heinäkuu 1998. Kaikki muut ovat 2000-luvulta. Seitsemän viimeisintä heinäkuuta (heinäkuut 2015-2021) ovat mittaushistorian seitsemän globaalisti lämpimintä heinäkuuta. 

Heinäkuu 2021 lienee siis kaikista mittaushistorian kuukausista todelliselta lämpötilaltaan globaalisti lämpimin, vaikka kuukausikohtainen anomalia eli poikkeama 1900-luvun keskiarvosta ei olekaan kaikista kalenterikuukausista suurin. Tämä johtuu siitä, että suurin osa maapallon maa-alueesta on pohjoisella pallonpuoliskolla. Maa-alueilla, jotka lämpenevät ja viilenevät vain ohuesta pintaosasta, lämpötilat vaihtelevat voimakkaammin kuin merissä. Siksi pohjoisen pallonpuoliskon kesäaikaan (heinä-elokuussa) absoluuttiset globaalit keskilämpötilat ovat aina nelisen astetta korkeampia kuin tammi-helmikuussa.


Diagrammissa on esitetty heinäkuiden 1880-2021 keskilämpötilat verrattuna 1900-luvun heinäkuiden keskilämpötilaan. Heinäkuu 2021 oli vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimin heinäkuu, noin 0,93 astetta 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi. Toiseksi lämpimin on heinäkuu 2016. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for July 2021, published online August 2021, retrieved on August 15, 2021.


Heinäkuu 2021 oli 45. peräkkäinen heinäkuu ja 439. peräkkäinen kalenterikuukausi, jolloin keskilämpötila oli 1900-luvun (vuodet 1901-2000) vastaavien kuukausien keskiarvoa lämpimämpi. Alle 36-vuotias ei ole siis kokenut yhtään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää kuukautta.

Maa- ja merialueet yhdistettyinä heinäkuu 2021 oli globaalisti 0,93 ± 0,19 celsiusastetta 1900-luvun heinäkuiden keskiarvoa lämpimämpi. Myös pelkkiä maa-alueita tarkasteltaessa heinäkuu oli ennätyslämmin, 1,40 ± 0,27 astetta 1900-luvun heinäkuiden keskiarvoa lämpimämpi.

Myös pelkkää pohjoista pallonpuoliskoa tarkasteltaessa maa-alueet olivat heinäkuussa ennätyslämpimiä, 1,54 ± 0,21 astetta yli 1900-luvun keskiarvon. Maa- ja merialueet yhdistettynä heinäkuu oli pohjoisella pallonpuoliskolla mittaushistorian toiseksi lämpimin, 1,14 ± 0,21 astetta 1900-luvun keskiarvon yläpuolella.

Copernicus Climate Change Servicen mukaan heinäkuu oli Helsingissä mittaushistorian toiseksi lämpimin, hieman ennätyslämmintä heinäkuuta 2010 viileämpi. Laaja helleaalto koetteli myös Etelä-Eurooppaa kuukauden loppupuolella. Lämpötilat kohosivat monin paikoin yli 40 asteeseen. Kalymnoksen saarella Kreikassa mitattiin 31. heinäkuuta vuorokauden alimmaksi lämpötilaksi 34,3 astetta. Jos tämä alustava tulos vahvistetaan, se on Euroopan mittaushistorian heinäkuiden korkein vuorokauden minimilämpötila ja kaikkien kuukausien toiseksi korkein minimilämpötila.

Lähteet

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for July 2021, published online August 2021, retrieved on August 15, 2021

NOAA News: Assessing the Global Climate in July 2021, July 2021 was the warmest July on record for the globe; global land surface was also record warm

NOAA News: It's official, July was Earth’s hottest month on record

The Guardian: July was world's hottest month ever recorded, US scientists confirm

Lue myös nämä

Vuoden 1976 jälkeen kaikki vuodet ovat olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä ja vuosi 2020 oli ennätyslämmin tai ainakin toiseksi lämpimin

Päättynyt vuosikymmen oli globaalisti mittaushistorian lämpimin ja kuusi lämpimintä vuotta on koettu viimeisimmän kuuden vuoden aikana

Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

torstai 12. elokuuta 2021

Euroopan mittaushistorian uusi lämpöennätys on lähes 49 astetta

Kuva: Pixabay

Italiassa mitattiin eilen Euroopan mittaushistorian uusi lämpöennätys, kun lämpötila kohosi Sisilian Syrakusassa +48,8 asteeseen. Ennätyksestä tulee virallinen sen jälkeen, kun Maailman ilmatieteen järjestö WMO vahvistaa sen. Lucifer-helleaallon seurauksena maasto on Sisiliassa hyvin kuivaa ja herkästi syttyvää. Siellä onkin ollut myös maastopaloja.

Muuallakin Välimeren alueella on ollut hyvin kuumaa. Eilen syntyi myös Tunisian mittaushistorian uusi lämpöennätys, kun Kairouanin kaupungissa mitattiin +50,3 astetta. Jendoubassa mittari näytti +49,0 astetta ja pääkaupunki Tunisissa +48,9 astetta.

Nyt helleaalto on siirtymässä kohti länttä, Espanjan ja Portugalin tienoille. Viikonloppuna Espanjassa saatetaankin olla lähellä ennätyslukemia.

Lähteet

M. Herrera: Extreme Temperatures Around The World

Reuters: Italian wildfires rage on after 49 degree heat record

Severe Weather Europe: Italy Set a New European Heat Record as Siracusa, Sicily peaks at +48.8 °C today. Intense Heatwave now heads for Spain and Portugal this weekend.

The Telegraph: Four dead in Italy as Sicily records Europe's "highest ever" temperature

Lue myös nämä

Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

Aasian uusi koko mittaushistorian lämpöennätys 54 astetta?

tiistai 10. elokuuta 2021

Pariisin ilmastosopimuksen tavoite korkeintaan 1,5 asteen lämpenemisestä ylitetään 2030-luvun alkupuolella

Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi eilen uusimman raporttinsa, johon ilmastotieteen asiantuntijat ovat koonneet luonnontieteellistä tietoa ilmastojärjestelmän muutoksista. Kyseessä on IPCC:n kuudennen arviointiraportin ensimmäinen osa. Kaikkiaan kolme osaa sekä neljäntenä yhteenvedon sisältävä arviointiraportti julkaistaan vuosina 2021–2022. Edellinen vastaava raportti on vuodelta 2013.

Nyt julkaistu ilmastonmuutosraportti on entistäkin karumpaa luettavaa. Maapallo on jo lämmennyt esiteolliseen aikaan (vertailukausi 1850-1900) verrattuna 1,1 asteella. Pariisin ilmastosopimuksessa lämpeneminen pyritään rajoittamaan alle 1,5 asteeseen. Tämä todennäköisesti ylitetään 2030-luvun alkupuolella, siis kymmenisen vuotta aiempia arvioita aikaisemmin. Skenaarioiden mukaan maapallon keskilämpötila voi kuitenkin palautua 1,5 asteen lämpenemisen alapuolelle vuosisadan loppupuolella, jos kasvihuonekaasujen päästöt vähenevät nopeasti ja jyrkästi nollaan vuosisadan puolivälissä.

Ilmatieteen laitos, ympäristöministeriö ja Ilmasto-opas.fi ovat tuottaneet raportin keskeisistä kohdista suomenkielistä infografiikkaa (kuvat voi suurentaa klikkaamalla niiden päältä):






Lähteet

Ilmatieteen laitos

Ilmasto-opas

Ympäristöministeriö

Lue myös nämä

Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi ilmastonmuutoksen tieteellistä taustaa käsittelevän osaraportin

IPCC:n erikoisraportti muutama tunti sitten: Ilmastonmuutoksen kannalta kriittistä on se, mitä tapahtuu nykyhetken ja vuoden 2030 välillä

sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena

Tänään lämpötila Kouvolan Anjalassa nousi 25,5 asteeseen kello 12.10, joten nyt on Anjalan 31. peräkkäinen hellepäivä. Tämä on Suomen digitoidun mittaushistorian uusi ennätys yhden havaintopisteen peräkkäisten hellepäivien lukumäärässä. 

Helle tarkoittaa sitä, että vuorokauden ylimmän lämpötilan täytyy olla yli 25 astetta, siis vähintään 25,1 astetta. Kouvolan Anjalan helleputki alkoi 18. kesäkuuta ja päättyy tänään 18. heinäkuuta. Ilmatieteen laitoksen avoimen datan mukaan Anjalan vuorokauden ylimpien lämpötilojen keskiarvo 18. kesäkuuta - 17. heinäkuuta 2021 oli 28,9 astetta. Tämän päivän lopulliset lukemat eivät vielä ole tiedossa. Korkein lämpötila mitattiin 14. heinäkuuta, jolloin mittari näytti 32,7 astetta.

Mainitun aikavälin (18.6.-17.7.) keskimääräinen lämpötila Anjalassa oli 22,9 astetta ja vuorokauden korkein keskilämpötila 26,5 astetta (22. kesäkuuta). Vuorokauden alimpien lämpötilojen keskiarvo oli 16 astetta. Vuorokauden korkein minimilämpötila oli 20,7 astetta (22. kesäkuuta) ja vuorokauden alin minimilämpötila 10,1 astetta (18. kesäkuuta).

Nyt helleputki ei enää jatku. Tänään Suomen yli kulkee kylmä rintama ja sääennusteiden mukaan lämpötilat putoavat ajankohdalle tyypillisiin lukemiin.

Tänään on Suomen tämän vuoden 48. hellepäivä. Tämä tarkoittaa sitä, että jossakin päin Suomea (eri mittausasemilla) on ollut tänä vuonna hellettä yhteensä 48 päivänä, jotka eivät ole peräkkäisiä päiviä. Vuonna 2018 hellepäiviä oli 64. Kesällä 2018 rikottiinkin monia lämpöennätyksiä. Aikavälillä 1. toukokuuta - 18. heinäkuuta ei kuitenkaan koskaan aiemmin Suomen digitoidussa mittaushistoriassa (alkaen vuodesta 1959) ole ollut yhtä monta hellepäivää kuin vuonna 2021. Yleensä pitkät hellekaudet ovat alkaneet vasta myöhemmin kesällä kuin tänä vuonna.

Samalla sääasemalla yhden kesän aikana mitattujen hellepäivien Suomen ennätys on 48 hellepäivää Kouvolan Utista vuodelta 2010 (kyseessä eivät ole peräkkäiset hellepäivät). Pitkän aikavälin tilastoissa Kouvolassa onkin Suomen korkeimmat kesäpäivien maksimilämpötilat. Katso tästä linkistä, kun meteorologi Markus Mäntykannas selittää Kouvolan kuumuutta.

Sään ääri-ilmiöt, esimerkiksi helteet, yleistyvät ilmastonmuutoksen seurauksena. Suomen vuoden ylin lämpötila on nyt ollut neljänä peräkkäisenä vuonna yli 33 celsiusastetta. Vuosina 1959-2002 yhtä korkeita lämpötiloja mitattiin Suomessa vain kaksi kertaa.

Lue myös nämä

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kotkan Haapasaaressa viime yön alin lämpötila oli yli 24 astetta

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

Päättynyt kesäkuu oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

Kaksi Suomen digitoidun mittaushistorian helle-ennätystä rikki

Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin Kouvolassa, Suomessa ja ehkä globaalistikin

torstai 15. heinäkuuta 2021

Helleputki jatkuu: Jälleen uusia ennätyksiä

Tänään on Suomen tämän vuoden 45. hellepäivä. Tämä tarkoittaa sitä, että jossakin päin Suomea (eri mittausasemilla) on ollut tänä vuonna hellettä yhteensä 45 päivänä, jotka eivät ole peräkkäisiä päiviä. Vuonna 2018 hellepäiviä oli 64. Kesällä 2018 rikottiinkin monia lämpöennätyksiä.

Samalla sääasemalla yhden kesän aikana mitattujen hellepäivien Suomen ennätys on 48 Kouvolan Utista vuodelta 2010. Kyseessä eivät ole peräkkäiset hellepäivät.

Kouvolan Anjalassa on mitattu tänä vuonna jo 28 hellepäivää peräkkäin. Tämä on uusi Suomen ennätys yhden mittauspisteen peräkkäisten hellepäivien määrässä. Ennusteiden mukaan jatkoa seuraa vielä muutaman päivän ajan.

Pitkän aikavälin tilastoissa Kouvolassa on Suomen korkeimmat kesäpäivien maksimilämpötilat. Katso tästä linkistä, kun meteorologi Markus Mäntykannas selittää Kouvolan kuumuutta.

Viime yönä Lappeenrannassa (Hiekkapakka Saimaalla) sivuttiin Suomen digitoidun mittaushistorian (alkaen vuodesta 1959) korkeimman yön minimilämpötilan ennätystä. Yön 14.-15. heinäkuuta lämpötila oli alimmillaan 24,2 astetta torstaiaamuna kello 4.30. Näin korkea yön alin lämpötila on Suomen digitoidun mittaushistorian aikana mitattu vain kahdesti aiemmin. Kumpikin näistä aiemmista havainnosta on Kotkan Haapasaaresta (viime viikolta ja elokuulta 2003). Ainakin tällä hetkellä Helsingin Sanomien artikkelissa mainittu tieto siitä, että viime yönä alin lämpötila olisi ollut Porvoossa 24,4 astetta, ei pidä paikkaansa. Tuo oli alin lukema vielä aikaisin aamulla, mutta ennen aamukahdeksaa lämpötila putosi 24,2 asteeseen.

Myös meriveden pintalämpötilat ovat olleet jopa "hellelukemissa". Tiistaina Suomenlahdella lähes Helsingin ja Tallinnan puolivälissä mitattiin meriveden pintalämpötilaksi 25,3 astetta. Perämeren pintalämpötila on ollut jopa 7 astetta yli heinäkuiden 1990-2019 keskiarvon.

Ilmastonmuutos lisää kuumien äärilämpötilojen todennäköisyyttä. Valitettavasti samalla myös kuumuuden aiheuttamat terveyshaitat lisääntyvät. Meteorologi Kerttu Kotakorpi pohtii tätä asiaa tänään julkaistussa kirjoituksessaan "Kun helle ei helli vaan kuumuus kärventää", joka kannattaa ehdottomasti lukea.

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Kouvolaan jälleen Suomen mittaushistorian helleputkiennätys


Suomen ennätys: 26 peräkkäistä hellepäivää samassa mittauspisteessä

Kouvolan Anjalassa on Ilmatieteen laitoksen avoimen datan mukaan ollut nyt hellepäiviä 26 peräkkäin (18.6.-13.7.2021). Tuo 26. hellepäivä tuli virallisesti täyteen 20 minuuttia sitten. Tämä 26 hellepäivän putki sivuaa Suomen digitoidun mittaushistorian saman sääaseman peräkkäisten hellepäivien ennätystä. Samaiseen 26 hellepäivän putkeen on ylletty vuonna 2014 Kouvolassa (Utti), Helsingissä (Kumpula) ja Hattulassa (Lepaa). Ennusteiden mukaan Kouvolan Anjalassa on hellettä myös seuraavina päivinä, joten uusi Suomen ennätys tulee tällä viikolla. Toistaiseksi korkein lämpötila on ollut 32,2 astetta (23.6.2021).

Utin Lentoportintiellä 26 hellepäivän putkeen ei aivan ole päästy, sillä kahtena päivänä helleraja on jäänyt saavuttamatta (lämpötilat 23,9 astetta ja 24,7 astetta). Hellepäiväksi määritellään päivä, jolloin ylin lämpötila hetkellisestikin nousee varjossa kahden metrin korkeudella yli 25 asteeseen. Helteeseen ei siis riitä vielä 25,0 astetta, vaan lämpötilan on oltava vähintään 25,1 astetta.

Kouvolan Sanomat kirjoitti tänään painetussa lehdessä näin: "Suomen kaikkien aikojen pisin hellepäivien yhtämittainen jakso on mitattu Utin Lentoportintien asemalla vuonna 2010, jolloin päiviä kertyi 48." Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Utin Lentoportintiellä Kouvolassa on kyllä hallussaan Suomen ennätys yhden kesän hellepäivien lukumäärästä (48 päivää), mutta nuo eivät olleet peräkkäisiä päiviä. Silloin pisin peräkkäisten hellepäivien putki oli 21 päivää (3.7.-23.7.2010).

Suomen ennätys: Korkein yön minimilämpötila 24,2 astetta

Viikon sisällä Kymenlaaksossa sivuttiin helleputkiennätyksen lisäksi myös toista ennätystä, kun Kotkassa yön alin lämpötila pysyi 24,2 asteessa. Se on Suomen digitoidun mittaushistorian korkein yön alin lämpötila. Toki tämä Suomen ennätys kalpenee muun maailman lukemiin verrattuna. Kalifornian Kuolemanlaaksossa, jossa mitattiin päivällä 54,4 astetta, yön alin lämpötila oli juuri viikonloppuna 42 astetta. Omanin maailmanennätys korkeimmasta yön minimilämpötilasta on 44,2 astetta (Khasabin lentokenttä 17.6.2019).

Suomen ennätys: Lämpimin kesäkuu ja eniten hellepäiviä touko-kesäkuussa

Kesäkuu 2021 oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu. Myös koko Suomessa ja Suomen vanhimmalla sääasemalla (Helsingin Kaisaniemi vuodesta 1844 alkaen) kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin. Hellepäiviä oli jossakin päin Suomea ennätyksellisen monena päivänä. Koskaan aiemmin digitoidun mittaushistorian aikana myöskään touko-kesäkuun yhteenlaskettu hellepäivien lukumäärä ei ole ollut Suomessa yhtä suuri.

Ilmastonmuutos vaikuttaa

Tämän vuoden kesäkuu ja heinäkuu olisivat todennäköisesti olleet Kouvolassa ja muuallakin Suomessa keskimääräistä lämpimämpiä myös ilman ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutos tuo kuitenkin oman lisänsä siten, että nyt lämpötilat kohoavat vieläkin korkeammiksi kuin ilman ilmastonmuutosta. Globaalisti vuoden 1976 jälkeen kaikki vuodet ovat olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä ja vuosi 2020 oli ennätyslämmin tai ainakin toiseksi lämpimin. Kouvolassakin vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin.

Lue myös nämä

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kotkan Haapasaaressa viime yön alin lämpötila oli yli 24 astetta

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

Päättynyt kesäkuu oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

Kaksi Suomen digitoidun mittaushistorian helle-ennätystä rikki

Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin Kouvolassa, Suomessa ja ehkä globaalistikin

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Kotkan Haapasaaressa viime yön alin lämpötila oli yli 24 astetta

Kotkan Haapasaaren mittauspisteen lämpötilat (punainen käyrä) ja kastepisteet (vihreä pisteviivoitus) 10.-11. heinäkuuta 2021. Kuvakaappaus Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta.


Kotkan Haapasaaressa viime yön alin lämpötila oli 24,2 astetta. Samoihin lukemiin siellä päädyttiin 1. elokuuta vuonna 2003.

Ilmastonmuutoksen seurauksena korkeiden yölämpötilojen ennätykset yleistyvät enemmän kuin korkeiden päivälämpötilojen ennätykset, mikä on erityisesti riskiryhmien terveyden kannalta vieläkin haitallisempaa kuin päivälämpötilojen kohoaminen. Öiden päiviä voimakkaampi lämpeneminen vaikuttaa ihmisten kokemaan lämpöstressiin. Kuumuuteen liittyvät kuolemat lisääntyvät erityisesti kuumien öiden myötä, kun elimistöllä ei ole aikaa palautua päivän kuumuudesta.


Hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen lämmittää sekä öitä että päiviä. Yöllä ylimääräinen lämpö kuitenkin jää ohueen kerrokseen (joitakin satoja metrejä) maanpinnan päälle, jolloin pieni ilmamäärä lämpenee paljon. Sen sijaan päivällä ylimääräinen lämpö nousee korkeammalle (jopa muutama kilometri), jolloin suuri ilmamäärä ei lämpene yhtä paljon kuin yön ohut lämpökerros.


Kaupunkien lämpösaarekeilmiön vuoksi kaupungit ovat ympäröiviä alueita lämpimämpiä. Lämpösaarekeilmiön voimakkuus kasvaa kaupungin laitamilta kohti keskustaa siirryttäessä. Vähintään miljoonan asukkaan kaupunki saattaa olla vuoden keskilämpötilalla mitattuna 1-3 celsiusastetta ympäristöään lämpimämpi. Iltaisin tai öisin vaikutus voi olla äärimmillään jopa 12 astetta.

Kuumuuden haitallisia terveysvaikutuksia voidaan vähentää jäähdyttävillä ilmastointilaitteilla. Ne viilentävät sisätiloja, mutta siirtävät hukkalämmön ulos. Tämä puolestaan nostaa kaupunkien ilman lämpötilaa. Ilmastoinnin tarvetta ovat lisänneet myös toimistorakennukset, joissa täytyy saada poistettua tietokoneiden tuottamaa hukkalämpöä. Nykyisellä ilmastoinnin määrällä vaikutus esimerkiksi Pariisin lämpötilaan on helleaallon aikana (ei siis koko vuoden aikana) vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan 0,5 celsiusastetta. Jos ilmastoinnin määrä kaksinkertaistuu, vaikutus on kaksi astetta.

Ilmastotieto kertoo kaupunkien yhä lämpenevistä öistä näin: "Esimerkiksi Arabian niemimaalla, Iranissa ja Intiassa kaupunkien yölämpötilat saattavat nousta 3-5 °C pelkästään hiilidioksidin kaksinkertaistumisesta. Kaupunkilämpösaarekkeen voimistuminen saattaa lisäksi nostaa lämpötiloja joillakin alueilla yhtä paljon kuin hiilidioksidin kaksinkertaistuminen. Todella kuumien öiden määrä tulee lisääntymään selvästi. Kaupungin todella kuuma yö tarkoittaa tässä sitä, että ympäröivän maaseudun öistä vain 1 % on yhtä kuumia tai kuumempia. Lontoossa on nykyään 1-2 todella kuumaa yötä vuodessa, mutta tämän tutkimuksen mukaan vuonna 2050 Lontoossa voi olla jopa 10 todella kuumaa yötä. Pekingissä kuumien öiden määrä saattaa nousta nykyisestä 3-6:sta jopa 50:een per vuosi. Nigerian Lagosissa on kaikista surkein tilanne; nykyisestä alle viidestä todella kuumasta yöstä tilanne kehittyy niin, että vuonna 2050 todella kuumia öitä saattaa olla jopa 150."

Lue myös nämä

Lisääntyykö vai väheneekö kuolleisuus Isossa-Britanniassa ilmastonmuutoksen myötä?

Kaupunkien lämpösaarekeilmiön ymmärtäminen on avain järkevään kaupunkisuunnitteluun

Ilmastonmuutos: Miksi yöt lämpenevät enemmän kuin päivät ja talvet enemmän kuin kesät?

Päättynyt kesäkuu oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

lauantai 10. heinäkuuta 2021

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

Kuolemanlaakson automatisoitu mittausasema kuvattuna 2. tammikuuta 2015. Credit: Dr Jeff Masters.

Viime vuoden elokuussa Kalifornian Kuolemanlaaksossa mitattua 129,9 fahrenheitin lämpötilaa pidetään mahdollisesti korkeimpana maapallolla koskaan luotettavasti mitattuna lämpötilana. Eilen lämpötila kuitenkin kohosi alustavien, tarkastamattomien tietojen mukaan vieläkin korkeammaksi, 130 fahrenheitasteeseen. Molemmat mainitut lämpötilat pyöristyvät 54,4 celsiusasteeseen. 

Onko tämä korkein koskaan maapallolla luotettavasti mitattu lämpötila? Toistaiseksi maailman ennätyslämpötilana pidetään samassa mittauspisteessä mitattua 56,7 astetta (134 fahrenheitastetta), joka saavutettiin 10. heinäkuuta vuonna 1913 ilmeisesti hiekkamyrskyn seurauksena. Kyseinen ennätys on kuitenkin asetettu useista syistä hyvin kyseenalaiseksi. Siksi nyt mitattu lämpötila saattaa olla kuumin maapallolla koskaan luotettavasti mittareilla mitattu luonnollinen (varjo)lämpötila. Täyttä varmuutta asiaan on kuitenkin lähes mahdotonta saada.

Lue myös nämä

Financial Times: Record June heat in North America and Europe linked to climate change

Jarin blogi: Päättynyt kesäkuu oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Päättynyt kesäkuu oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

Kesäkuun 2021 keskilämpötila oli Kouvolassa Utin lentoaseman mittauspisteessä 19,8 astetta. Hellepäiviä (vuorokauden ylin lämpötila vähintään 25,1 astetta) oli 15 kappaletta. Korkein mitattu lämpötila oli 32,2 astetta (23.6.), korkein vuorokauden keskilämpötila 26,8 astetta (22.6.) ja korkein vuorokauden alin lämpötila 20,4 astetta (22.6.). Päättynyt kesäkuu oli keskilämpötilan perusteella Utin lentoaseman koko digitoidun mittaushistorian (1959-2021) selvästi lämpimin kesäkuu, asteen lämpimämpi kuin edellinen ennätys (18,8 astetta) kesäkuulta 1999. 

Kesäkuu 2021 olisi ollut hyvin todennäköisesti keskimääräistä lämpimämpi ilman ilmastonmuutostakin, mutta ilmastonmuutos todennäköisesti vaikutti siihen, että lämpötila nousi näin korkeaksi. Yksittäisen kuukauden ennätyskorkeaa lämpötilaa tärkeämpi asia ilmastonmuutosta tarkasteltaessa on pitkäaikainen lämpötilatrendi. Utin kesäkuun keskilämpötila on ylittänyt 19 astetta ainoastaan kuluvana vuonna ja 18 astettakin vain kolme kertaa aiemmin: vuonna 1999 keskilämpötila 18,8 astetta ja vuosina 2013 sekä 2020 puolestaan 18,1 astetta. Vuonna 1961 kesäkuun keskilämpötila oli tasan 18 astetta. Utin lentoaseman kylmin kesäkuun keskilämpötila on ollut 11,3 astetta vuonna 1982.

Utin toisessakin mittauspisteessä, Lentoportintiellä, tehtiin kesäkuun uusi keskilämpötilaennätys. Kesäkuun 2021 keskilämpötilaksi mitattiin siellä tasan 20 astetta.

Myös koko Suomessa ja Suomen vanhimmalla sääasemalla (Helsingin Kaisaniemi vuodesta 1844 alkaen) kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin. Hellepäiviä oli jossakin päin Suomea ennätyksellisen monena päivänä. Koskaan aiemmin digitoidun mittaushistorian aikana myöskään touko-kesäkuun yhteenlaskettu hellepäivien lukumäärä ei ole ollut Suomessa yhtä suuri. 

Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa kerrotaan näin:

"Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan kesäkuu oli suurimmassa osassa maata ennätyksellisen tai poikkeuksellisen lämmin. Lähinnä vain osassa Lappia kesäkuu oli harvinaisen lämmin eli siellä vastaava lämpö toistuu keskimäärin kerran 10 - 30 vuodessa. Koko maan keskilämpötila oli ennätyksellisen korkea noin 16,5 astetta. Tämä ylittää edellisen ennätyksen vuodelta 1953 jopa 0,3 asteella. - - Helsingin Kaisaniemen keskilämpötila 19,3 astetta oli vuonna 1844 alkaneen mittaushistorian korkein. Hellepäiviä mitattiin maassamme yhteensä 25 kappaletta, mikä on eniten digitoidun vuorokausiaineiston aikakaudella eli vuodesta 1961 alkaen." 

Lähteet

Ilmatieteen laitoksen avoin data 

Ilmatieteen laitoksen tiedote 1.7.2021: Kesäkuu oli Suomen mittaushistorian lämpimin

Lue myös nämä

Kaksi Suomen digitoidun mittaushistorian helle-ennätystä rikki

Kouvolan talvi oli 1,2 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin Kouvolassa, Suomessa ja ehkä globaalistikin

Viileät kesäkuut

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Maapallon ylikulutuspäivä on 29. heinäkuuta: Ihmiskunta käyttää vuodessa 1,7 maapallon uusiutuvat luonnonvarat

Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on tänä vuonna noin 29. heinäkuuta. Ihmiskunta on siis seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt. 


Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1970-2021. Mitä matalampi vihreä pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2021 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on kulutettu loppuun noin 29. heinäkuuta. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on kuitenkin mahdotonta. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,7 maapalloa ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day.

Torstaina 29. heinäkuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2021. Ihmiskunta on siis 1.1.2021-29.7.2021 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2021 ylikulutuspäivän laskelmissa käytetään YK:n vuodelta 2017 keräämiä tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. YK:n tilastot saadaan kerättyä aina vasta 3-4 vuoden viiveellä. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa YK:n tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla, joiden avulla on päästy ekstrapoloimaan uusinta kehitystä. Uusimmat tilastotiedot voivat olla esimerkiksi epävirallisempia, epäsuoremmin asiaa kuvaavia tai vähemmän kattavia kuin myöhemmin saatavat YK:n tilastot.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Maailman ekologinen jalanjälki (punainen käyrä), biokapasiteetti (vihreä käyrä) ja hiilijalanjälki (harmaa käyrä) globaalihehtaareina asukasta kohden vuosina 1961-2021. Hiilijalanjälki muodostaa osan ekologisesta jalanjäljestä, joka on esitetty kokonaisuudessaan punaisella käyrällä. Vaaleammilla värisävyillä esitetyt vuosien 2018-2021 tiedot ovat tämänhetkisiä ennakkoarvioita. Credit: Earth Overshoot Day.

Vuodesta 2020 vuoteen 2021 sekä hiilijalanjälki että koko ekologinen jalanjälki kasvoivat globaalisti 6,6 % ja biokapasiteetti 0,3 %. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan hiilidioksidipäästöt vähenivät covid-19-pandemian seurauksena vuoden 2020 alkupuolella (erityisesti toisella neljänneksellä) selvästi. Vaikka vuoden loppupuoliskolla ne kasvoivat jälleen, vuoden 2020 kokonaispäästöt olivat 5,8 % alhaisempia kuin vuonna 2019. Tämä osoittaa sitä, että laajamittaisilla kasvihuonekaasuja tuottavien toimintojen sulkemisilla päästömääriin voidaan vaikuttaa selvästi. Vuonna 2021 hiilidioksidipäästöjen ennustetaan kuitenkin kasvavan 4,8 % vuodesta 2020, joten päästöt jäänevät juuri ja juuri vuoden 2019 päästöjä pienemmiksi.

Vuonna 2021 Amazonin sademetsien hävittäminen on kiihtynyt. Amazonin metsien tuhoutumisen arvioidaan lisääntyvän 43 % verrattuna vuoteen 2020, jolloin sademetsiä tuhottiin 1,1 miljoonaa hehtaaria. Amazonin alueella heikentynyt maaperä ja metsien kunnon huonontuminen kuitenkin lisäävät ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta 3-5-kertaisesti metsäkatoon eli metsäpinta-alan pienentymiseen verrattuna. Koko maapallon metsien biokapasiteetin pienentymisen arvoidaan olevan 0,5 %.

Arvioinnin lopputuloksena voidaan todeta, että vuonna 2021 maapallon biokapasiteetti on 1,5 globaalihehtaria/asukas ja ihmiskunnan ekologinen jalanjälki 2,7 globaalihehtaaria/asukas, josta 61 % on hiilijalanjälkeä.

Kestävän kehityksen minimitaso edellyttää Global Footprint Networkin mukaan valtion kansalaisten hyvinvointia ja kulutustasoa, joka ei ylitä maapallon kestokykyä. Kansalaisten hyvinvointia mitataan inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, human development index), johon sisältyvät elinajanodote, koulutus (koulutuksen kesto) sekä väestön ostovoima (asukasta kohden laskettu ostovoimakorjattu bruttokansantuote). Indeksin lukuarvo vaihtelee nollasta yhteen. Mikäli indeksi on vähintään noin 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67), valtio on YK:n määritelmän mukaan korkeasti kehittynyt. Jos indeksi on vähintään 0,8, kyseessä on jo hyvin korkeasti kehittynyt valtio. 

Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden. HDI tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä (ks. teksti). Valtioiden tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta kyseisen valtion pinta-alaa tarvittaisiin tuottamaan valtiossa asuvien ihmisten uusiutuvat luonnonvarat, kun otetaan huomioon juuri kyseisen valtion biokapasiteetti eli uusiutuvien luonnonvarojen tuotanto. Maapallojen tarve puolestaan tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Punaisella värillä on merkitty maailman suurimmat epätoivottavat ääriarvot. Vihreällä värillä puolestaan on merkitty parhaiten kestävän kehityksen tavoitteet täyttävät ääriarvot. Kestävän kehityksen mukaisessa elämässä ekologisen jalanjäljen pitäisi olla enintään 1,7, HDI:n vähintään 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67) ja maapallojen tarpeen alle 1,0. Nämä ehdot täyttyvät Sri Lankassa ja Filippiineillä. Näissäkin valtion väkiluku on kuitenkin niin suuri, ettei oman valtion pinta-ala riitä kaikkien uusiutuvien luonnonvarojen kestävään tuottamiseen. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network.

 Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen 1970-luvun alkupuolella.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. Kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi metsäkato, maaperän eroosio, biodiversiteetin heikkeneminen ja ilmastonmuutos

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset (tilastotiedot vuodelta 2017)? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo noin 9. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut noin 10. huhtikuuta. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network (CC-BY-SA 4.0).

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org.

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia


"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet ja lisätietoja


sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Kaksi Suomen digitoidun mittaushistorian helle-ennätystä rikki

Globaali lämpötila-anomalia (poikkeama celsiusasteina tavanomaisesta eli vuosien 1979-2000 keskimääräisistä lämpötiloista 27.6.) tänään 27. kesäkuuta 2021. Huomaa, että käytetty karttaprojektio liioittelee napa-alueiden pinta-aloja. Credit: Image obtained using Climate Reanalyzer (http://cci-reanalyzer.org), Climate Change Institute, University of Maine, USA.

Ilmatieteen laitoksen tutkijan, meteorologi (Ph.D.) Mika Rantasen mukaan tänään on Suomessa kesäkuun 22. ja touko-kesäkuun 27. hellepäivä. Nämä molemmat lukemat ovat Suomen vuodesta 1959 alkavan digitoidun mittaushistorian ennätyksiä. Kyseessä eivät ole yksittäisen mittauspisteen hellepäivät, vaan jossakin päin Suomea on ollut kesäkuussa hellettä yhteensä 22 päivänä ja touko-kesäkuussa jo 27 päivänä. Yksittäisiä ennätyksiä tärkeämpiä ovat kuitenkin pitkäaikaiset trendit.

Meteorologi Rantasta on haastateltu myös Helsingin Sanomien artikkeliin, jossa kerrotaan seuraavasti: "Ilmastonmuutoksella on osuutensa myös kuluneen viikon helteisiin ja tämän kaltaisten säiden yleistymiseen. Vaikutuksen määrää on vaikea arvioida ilman asianmukaisia tutkimuksia, mutta ilmastonmuutos edesauttaa helleaaltojen syntyä sekä tekee niistä voimakkaampia ja kestoltaan pidempiä. 'Ei voida sanoa, että ilmastonmuutos on aiheuttanut nämä helteet, mutta se on yhtenä osatekijänä' Rantanen sanoo. Suomen vuoden ylin lämpötila on ollut neljänä vuonna peräkkäin yli 33 celsiusastetta, kun taas vuosina 1959-2002 vastaavia lämpötiloja havaittiin vain kahdesti."

Lue myös nämä

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kesän 2014 lämpöennätykset Suomessa: Useita koko mittaushistorian ennätyksiä

Kaikkien aikojen uusi lämpötilaennätys 37,2 astetta!

Heinäkuu 2010 oli kaikkien aikojen lämpimin kuukausi Suomessa

Ennätysvuosi 2010: Lämpöennätyksiä ympäri maapalloa!

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Kuolemanlaaksossa mitattiin eilen lämpötilaksi +54,4 astetta

Heinäkuu oli globaalisti vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin

Nature Climate Change -lehti: Nykyinen ilmastonmuutos on lähes sataprosenttisesti ihmisen aiheuttama

Vuoden 1976 jälkeen kaikki vuodet ovat olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä ja vuosi 2020 oli ennätyslämmin tai ainakin toiseksi lämpimin

Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin 45 valtiossa ja maanosista sekä Euroopassa että Aasiassa

Päättynyt vuosikymmen oli globaalisti mittaushistorian lämpimin ja kuusi lämpimintä vuotta on koettu viimeisimmän kuuden vuoden aikana

Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin Kouvolassa, Suomessa ja ehkä globaalistikin

Jos olet alle 36-vuotias, kaikki elämäsi kuukaudet ovat olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2019: Jos olet alle 43-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Päättynyt 2010-luku oli globaalisti mittaushistorian lämpimin vuosikymmen: Kuusi viimeisintä vuotta 1800-luvulta alkavan mittaushistorian lämpimimmät kuusi vuotta

Viimeisin viisi vuotta globaalisti mittaushistorian lämpimin aika ja Euroopassa lähes kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

lauantai 15. toukokuuta 2021

Kymmenen tutkimuslaitoksen ennusteet: Kesän 2021 sää Suomessa

Olen kerännyt luettavaksenne kymmenen kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2021 säästä. Ennusteet ovat hyvin yksimielisiä siitä, että Suomen kesäsää tulee olemaan sademääriltään tavanomainen ja myös lämpötiloiltaan lähellä tavanomaista, korkeintaan hiukan ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet kuitenkin ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella, joten ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa.





IRI: Täysin tavanomainen kesä

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan koko Suomessa on kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu, syys-marraskuu) keskimäärin täysin pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia lämpötiloja.

Kesä-elokuun sademäärät ovat Keski-Suomessa ja Kaakkois-Suomessa keskimääräistä pienempiä. Muualla sademäärät ovat täysin tavanomaisia. Vain aivan eteläisimmässä Suomessa saattaa olla vähän keskimääräistä sateisempaa. 

Heinä-syyskuussa Suomen sademäärät ovat tavanomaisia. Tosin Pohjanmaan tienoilla on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä ja aivan Suomen eteläosissa vähän keskimääräistä kuivemmasta säästä.

Elo-lokakuussakin Suomen sademäärät ovat lähellä tavanomaista, joskin paikoin on keskimääräistä vähäsateisempaa.

Syys-marraskuussakin sademäärät ovat lähes normaaleja. Jos jotakin poikkeamaa ilmenee, todennäköisemmin on sateisempaa kuin keskimääräistä kuivempaa.

ECMWF: Täysin tavanomainen kesä

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että kesäkuun alusta elokuun loppuun ulottuvalla jaksolla Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia. Vain aivan meren rannikoilla voi olla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Heinä-syyskuussa ja elo-lokakuussa koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia.

Kesä-elokuussa lähinnä Kainuun, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueella voi olla vähän keskimääräistä kuivempaa. Kaikkialla muualla ja kaikilla muilla ennustejaksoilla sademäärät ovat täysin tavanomaisia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Copernicuksen sivulla ja Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

NOAA/NWS: Täysin tavanomaisen kesän jälkeen jälleen keskimääräistä lämpimämpi alkutalvi

Myös yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa käytännössä kaikki tulevat kolmen kuukauden jaksot ovat kesällä ja alkusyksystä lämpötiloiltaan ajankohdan pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Ensimmäistä kertaa kolmen kuukauden lämpötilakeskiarvoissa näkyy poikkeamaa vasta loka-joulukuussa, jolloin ennusteen mukaan Etelä- ja Keski-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Hyvin alustavien tietojen mukaan marraskuun 2021 alusta tammikuun 2022 loppuun ulottuvalla jaksolla koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää: Etelä- ja Länsi-Suomessa 1-2 ja muualla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kesäkuun alusta marraskuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on marraskuu. Silloinkin vain Etelä- ja Länsi-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä sademääriltään tavanomaisesta poikkeavalta. Syys-marraskuussa voi tosin aivan eteläisimmällä rannikolla olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna kuivimmalta Suomessa näyttää elokuu ja sateisimmalta lokakuu.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Britannian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu) näyttävät koko Suomessa 0-0,5 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämmältä. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Ranskan ilmatieteen laitos: Loppukesää kohden lämpimämpää

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan kesä-elokuu on Suomessa melko tavanomainen. Paikoin voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja Perämeren tienoilla 0,5-1 astetta keskimääräistä viileämpää. Sen sijaan heinä-syyskuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, aivan lounaisimmassa Suomessa ehkä enemmänkin. Elo-lokakuussa Etelä-Suomessa ja osassa Keski-Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, muualla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat kaikilla jaksoilla tavanomaisia.

Italian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan koko Suomessa on kaikilla ennustejaksoilla (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu) 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Sademäärät ovat kaikilla jaksoilla tavanomaisia. Ajoittain vain Kainuun tienoilla on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Saksan ilmatieteen laitos: Etelä-Suomessa vähän keskimääräistä lämpimämpää, muualla tavanomaista

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa kesän (kesä-elokuu) lämpötilat vaihettuvat vähitellen Kaakkois-Suomen 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämmästä Pohjois-Suomen täysin tavanomaisiin lämpötiloihin. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Heinä-syyskuussa suuressa osassa Etelä-Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, lähes kaikkialla muualla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja vain aivan pohjoisimmassa Suomessa täysin tavanomaisia lämpötiloja. Sademäärät ovat edelleen tavanomaisia.

Elo-lokakuussa Etelä-Suomessa ja Keski-Suomen eteläisimmissä osissa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja muualla pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia lämpötiloja. Sademäärät ovat yhä tavanomaisia.

Copernicus Climate Change Service: Kesä vähän keskimääräistä lämpimämpi varmimmin Itä-Suomessa

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Ennusteen mukaan kesä-elokuu on Itä- ja Pohjois-Suomessa 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpi, muualla tavanomainen. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Heinä-syyskuussa lähes koko Suomessa on 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain länsirannikolla jäädään tavanomaisiin lämpötiloihin. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Elo-lokakuussa koko Suomessa on 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Japanin ilmatieteen laitos: Tavanomainen alkukesä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että toukokuun alusta heinäkuun loppuun ulottuvalla jaksolla koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia, joskin aivan pohjoisimmassa Suomessa on mahdollisuus hieman keskimääräistä lämpimämpään säähän. Myös sademäärät ovat tavanomaisia, vaikkakin Suomen itärajalla saattaa olla keskimääräistä kuivempaa.

AccuWeather: Mahdollisesti viileää ja sateista, varsinkin Länsi-Suomessa

AccuWeatherin ennusteessa lämpimin ilmamassa jää tänä kesänä eteläisempään Eurooppaan. Erityisesti Norjassa ja Ruotsissa on viileää sekä ajoittain sateista. Viileä ja sateinen sää ulottuu myös Länsi-Suomeen. Itä-Suomessakin voi olla sateista kesän edetessä. AccuWeatherin ennusteessa säätä on kuitenkin kuvailtu vain yleispiirteisesti, eikä sitä ole selkeästi vertailtu pitkäaikaisiin keskiarvoihin.

Lue tästä juhannuksen sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi enimmäkseen aurinkoista, poutaista +23 asteen säätä, joskin tuulenpuuskat voivat hieman viilentää. Metcheckin ennuste on muuten samanlainen, mutta lämpötila jää 19 asteeseen. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa kesästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen kuumaa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää