sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena

Tänään lämpötila Kouvolan Anjalassa nousi 25,5 asteeseen kello 12.10, joten nyt on Anjalan 31. peräkkäinen hellepäivä. Tämä on Suomen digitoidun mittaushistorian uusi ennätys yhden havaintopisteen peräkkäisten hellepäivien lukumäärässä. 

Helle tarkoittaa sitä, että vuorokauden ylimmän lämpötilan täytyy olla yli 25 astetta, siis vähintään 25,1 astetta. Kouvolan Anjalan helleputki alkoi 18. kesäkuuta ja päättyy tänään 18. heinäkuuta. Ilmatieteen laitoksen avoimen datan mukaan Anjalan vuorokauden ylimpien lämpötilojen keskiarvo 18. kesäkuuta - 17. heinäkuuta 2021 oli 28,9 astetta. Tämän päivän lopulliset lukemat eivät vielä ole tiedossa. Korkein lämpötila mitattiin 14. heinäkuuta, jolloin mittari näytti 32,7 astetta.

Mainitun aikavälin (18.6.-17.7.) keskimääräinen lämpötila Anjalassa oli 22,9 astetta ja vuorokauden korkein keskilämpötila 26,5 astetta (22. kesäkuuta). Vuorokauden alimpien lämpötilojen keskiarvo oli 16 astetta. Vuorokauden korkein minimilämpötila oli 20,7 astetta (22. kesäkuuta) ja vuorokauden alin minimilämpötila 10,1 astetta (18. kesäkuuta).

Nyt helleputki ei enää jatku. Tänään Suomen yli kulkee kylmä rintama ja sääennusteiden mukaan lämpötilat putoavat ajankohdalle tyypillisiin lukemiin.

Tänään on Suomen tämän vuoden 48. hellepäivä. Tämä tarkoittaa sitä, että jossakin päin Suomea (eri mittausasemilla) on ollut tänä vuonna hellettä yhteensä 48 päivänä, jotka eivät ole peräkkäisiä päiviä. Vuonna 2018 hellepäiviä oli 64. Kesällä 2018 rikottiinkin monia lämpöennätyksiä. Aikavälillä 1. toukokuuta - 18. heinäkuuta ei kuitenkaan koskaan aiemmin Suomen digitoidussa mittaushistoriassa (alkaen vuodesta 1959) ole ollut yhtä monta hellepäivää kuin vuonna 2021. Yleensä pitkät hellekaudet ovat alkaneet vasta myöhemmin kesällä kuin tänä vuonna.

Samalla sääasemalla yhden kesän aikana mitattujen hellepäivien Suomen ennätys on 48 hellepäivää Kouvolan Utista vuodelta 2010 (kyseessä eivät ole peräkkäiset hellepäivät). Pitkän aikavälin tilastoissa Kouvolassa onkin Suomen korkeimmat kesäpäivien maksimilämpötilat. Katso tästä linkistä, kun meteorologi Markus Mäntykannas selittää Kouvolan kuumuutta.

Sään ääri-ilmiöt, esimerkiksi helteet, yleistyvät ilmastonmuutoksen seurauksena. Suomen vuoden ylin lämpötila on nyt ollut neljänä peräkkäisenä vuonna yli 33 celsiusastetta. Vuosina 1959-2002 yhtä korkeita lämpötiloja mitattiin Suomessa vain kaksi kertaa.

Lue myös nämä

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kotkan Haapasaaressa viime yön alin lämpötila oli yli 24 astetta

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

Päättynyt kesäkuu oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

Kaksi Suomen digitoidun mittaushistorian helle-ennätystä rikki

Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin Kouvolassa, Suomessa ja ehkä globaalistikin

torstai 15. heinäkuuta 2021

Helleputki jatkuu: Jälleen uusia ennätyksiä

Tänään on Suomen tämän vuoden 45. hellepäivä. Tämä tarkoittaa sitä, että jossakin päin Suomea (eri mittausasemilla) on ollut tänä vuonna hellettä yhteensä 45 päivänä, jotka eivät ole peräkkäisiä päiviä. Vuonna 2018 hellepäiviä oli 64. Kesällä 2018 rikottiinkin monia lämpöennätyksiä.

Samalla sääasemalla yhden kesän aikana mitattujen hellepäivien Suomen ennätys on 48 Kouvolan Utista vuodelta 2010. Kyseessä eivät ole peräkkäiset hellepäivät.

Kouvolan Anjalassa on mitattu tänä vuonna jo 28 hellepäivää peräkkäin. Tämä on uusi Suomen ennätys yhden mittauspisteen peräkkäisten hellepäivien määrässä. Ennusteiden mukaan jatkoa seuraa vielä muutaman päivän ajan.

Pitkän aikavälin tilastoissa Kouvolassa on Suomen korkeimmat kesäpäivien maksimilämpötilat. Katso tästä linkistä, kun meteorologi Markus Mäntykannas selittää Kouvolan kuumuutta.

Viime yönä Lappeenrannassa (Hiekkapakka Saimaalla) sivuttiin Suomen digitoidun mittaushistorian (alkaen vuodesta 1959) korkeimman yön minimilämpötilan ennätystä. Yön 14.-15. heinäkuuta lämpötila oli alimmillaan 24,2 astetta torstaiaamuna kello 4.30. Näin korkea yön alin lämpötila on Suomen digitoidun mittaushistorian aikana mitattu vain kahdesti aiemmin. Kumpikin näistä aiemmista havainnosta on Kotkan Haapasaaresta (viime viikolta ja elokuulta 2003). Ainakin tällä hetkellä Helsingin Sanomien artikkelissa mainittu tieto siitä, että viime yönä alin lämpötila olisi ollut Porvoossa 24,4 astetta, ei pidä paikkaansa. Tuo oli alin lukema vielä aikaisin aamulla, mutta ennen aamukahdeksaa lämpötila putosi 24,2 asteeseen.

Myös meriveden pintalämpötilat ovat olleet jopa "hellelukemissa". Tiistaina Suomenlahdella lähes Helsingin ja Tallinnan puolivälissä mitattiin meriveden pintalämpötilaksi 25,3 astetta. Perämeren pintalämpötila on ollut jopa 7 astetta yli heinäkuiden 1990-2019 keskiarvon.

Ilmastonmuutos lisää kuumien äärilämpötilojen todennäköisyyttä. Valitettavasti samalla myös kuumuuden aiheuttamat terveyshaitat lisääntyvät. Meteorologi Kerttu Kotakorpi pohtii tätä asiaa tänään julkaistussa kirjoituksessaan "Kun helle ei helli vaan kuumuus kärventää", joka kannattaa ehdottomasti lukea.

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Kouvolaan jälleen Suomen mittaushistorian helleputkiennätys


Suomen ennätys: 26 peräkkäistä hellepäivää samassa mittauspisteessä

Kouvolan Anjalassa on Ilmatieteen laitoksen avoimen datan mukaan ollut nyt hellepäiviä 26 peräkkäin (18.6.-13.7.2021). Tuo 26. hellepäivä tuli virallisesti täyteen 20 minuuttia sitten. Tämä 26 hellepäivän putki sivuaa Suomen digitoidun mittaushistorian saman sääaseman peräkkäisten hellepäivien ennätystä. Samaiseen 26 hellepäivän putkeen on ylletty vuonna 2014 Kouvolassa (Utti), Helsingissä (Kumpula) ja Hattulassa (Lepaa). Ennusteiden mukaan Kouvolan Anjalassa on hellettä myös seuraavina päivinä, joten uusi Suomen ennätys tulee tällä viikolla. Toistaiseksi korkein lämpötila on ollut 32,2 astetta (23.6.2021).

Utin Lentoportintiellä 26 hellepäivän putkeen ei aivan ole päästy, sillä kahtena päivänä helleraja on jäänyt saavuttamatta (lämpötilat 23,9 astetta ja 24,7 astetta). Hellepäiväksi määritellään päivä, jolloin ylin lämpötila hetkellisestikin nousee varjossa kahden metrin korkeudella yli 25 asteeseen. Helteeseen ei siis riitä vielä 25,0 astetta, vaan lämpötilan on oltava vähintään 25,1 astetta.

Kouvolan Sanomat kirjoitti tänään painetussa lehdessä näin: "Suomen kaikkien aikojen pisin hellepäivien yhtämittainen jakso on mitattu Utin Lentoportintien asemalla vuonna 2010, jolloin päiviä kertyi 48." Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Utin Lentoportintiellä Kouvolassa on kyllä hallussaan Suomen ennätys yhden kesän hellepäivien lukumäärästä (48 päivää), mutta nuo eivät olleet peräkkäisiä päiviä. Silloin pisin peräkkäisten hellepäivien putki oli 21 päivää (3.7.-23.7.2010).

Suomen ennätys: Korkein yön minimilämpötila 24,2 astetta

Viikon sisällä Kymenlaaksossa sivuttiin helleputkiennätyksen lisäksi myös toista ennätystä, kun Kotkassa yön alin lämpötila pysyi 24,2 asteessa. Se on Suomen digitoidun mittaushistorian korkein yön alin lämpötila. Toki tämä Suomen ennätys kalpenee muun maailman lukemiin verrattuna. Kalifornian Kuolemanlaaksossa, jossa mitattiin päivällä 54,4 astetta, yön alin lämpötila oli juuri viikonloppuna 42 astetta. Omanin maailmanennätys korkeimmasta yön minimilämpötilasta on 44,2 astetta (Khasabin lentokenttä 17.6.2019).

Suomen ennätys: Lämpimin kesäkuu ja eniten hellepäiviä touko-kesäkuussa

Kesäkuu 2021 oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu. Myös koko Suomessa ja Suomen vanhimmalla sääasemalla (Helsingin Kaisaniemi vuodesta 1844 alkaen) kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin. Hellepäiviä oli jossakin päin Suomea ennätyksellisen monena päivänä. Koskaan aiemmin digitoidun mittaushistorian aikana myöskään touko-kesäkuun yhteenlaskettu hellepäivien lukumäärä ei ole ollut Suomessa yhtä suuri.

Ilmastonmuutos vaikuttaa

Tämän vuoden kesäkuu ja heinäkuu olisivat todennäköisesti olleet Kouvolassa ja muuallakin Suomessa keskimääräistä lämpimämpiä myös ilman ilmastonmuutosta. Ilmastonmuutos tuo kuitenkin oman lisänsä siten, että nyt lämpötilat kohoavat vieläkin korkeammiksi kuin ilman ilmastonmuutosta. Globaalisti vuoden 1976 jälkeen kaikki vuodet ovat olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä ja vuosi 2020 oli ennätyslämmin tai ainakin toiseksi lämpimin. Kouvolassakin vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin.

Lue myös nämä

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kotkan Haapasaaressa viime yön alin lämpötila oli yli 24 astetta

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

Päättynyt kesäkuu oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

Kaksi Suomen digitoidun mittaushistorian helle-ennätystä rikki

Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin Kouvolassa, Suomessa ja ehkä globaalistikin

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Kotkan Haapasaaressa viime yön alin lämpötila oli yli 24 astetta

Kotkan Haapasaaren mittauspisteen lämpötilat (punainen käyrä) ja kastepisteet (vihreä pisteviivoitus) 10.-11. heinäkuuta 2021. Kuvakaappaus Ilmatieteen laitoksen nettisivuilta.


Kotkan Haapasaaressa viime yön alin lämpötila oli 24,2 astetta. Samoihin lukemiin siellä päädyttiin 1. elokuuta vuonna 2003.

Ilmastonmuutoksen seurauksena korkeiden yölämpötilojen ennätykset yleistyvät enemmän kuin korkeiden päivälämpötilojen ennätykset, mikä on erityisesti riskiryhmien terveyden kannalta vieläkin haitallisempaa kuin päivälämpötilojen kohoaminen. Öiden päiviä voimakkaampi lämpeneminen vaikuttaa ihmisten kokemaan lämpöstressiin. Kuumuuteen liittyvät kuolemat lisääntyvät erityisesti kuumien öiden myötä, kun elimistöllä ei ole aikaa palautua päivän kuumuudesta.


Hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen määrän lisääntyminen lämmittää sekä öitä että päiviä. Yöllä ylimääräinen lämpö kuitenkin jää ohueen kerrokseen (joitakin satoja metrejä) maanpinnan päälle, jolloin pieni ilmamäärä lämpenee paljon. Sen sijaan päivällä ylimääräinen lämpö nousee korkeammalle (jopa muutama kilometri), jolloin suuri ilmamäärä ei lämpene yhtä paljon kuin yön ohut lämpökerros.


Kaupunkien lämpösaarekeilmiön vuoksi kaupungit ovat ympäröiviä alueita lämpimämpiä. Lämpösaarekeilmiön voimakkuus kasvaa kaupungin laitamilta kohti keskustaa siirryttäessä. Vähintään miljoonan asukkaan kaupunki saattaa olla vuoden keskilämpötilalla mitattuna 1-3 celsiusastetta ympäristöään lämpimämpi. Iltaisin tai öisin vaikutus voi olla äärimmillään jopa 12 astetta.

Kuumuuden haitallisia terveysvaikutuksia voidaan vähentää jäähdyttävillä ilmastointilaitteilla. Ne viilentävät sisätiloja, mutta siirtävät hukkalämmön ulos. Tämä puolestaan nostaa kaupunkien ilman lämpötilaa. Ilmastoinnin tarvetta ovat lisänneet myös toimistorakennukset, joissa täytyy saada poistettua tietokoneiden tuottamaa hukkalämpöä. Nykyisellä ilmastoinnin määrällä vaikutus esimerkiksi Pariisin lämpötilaan on helleaallon aikana (ei siis koko vuoden aikana) vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan 0,5 celsiusastetta. Jos ilmastoinnin määrä kaksinkertaistuu, vaikutus on kaksi astetta.

Ilmastotieto kertoo kaupunkien yhä lämpenevistä öistä näin: "Esimerkiksi Arabian niemimaalla, Iranissa ja Intiassa kaupunkien yölämpötilat saattavat nousta 3-5 °C pelkästään hiilidioksidin kaksinkertaistumisesta. Kaupunkilämpösaarekkeen voimistuminen saattaa lisäksi nostaa lämpötiloja joillakin alueilla yhtä paljon kuin hiilidioksidin kaksinkertaistuminen. Todella kuumien öiden määrä tulee lisääntymään selvästi. Kaupungin todella kuuma yö tarkoittaa tässä sitä, että ympäröivän maaseudun öistä vain 1 % on yhtä kuumia tai kuumempia. Lontoossa on nykyään 1-2 todella kuumaa yötä vuodessa, mutta tämän tutkimuksen mukaan vuonna 2050 Lontoossa voi olla jopa 10 todella kuumaa yötä. Pekingissä kuumien öiden määrä saattaa nousta nykyisestä 3-6:sta jopa 50:een per vuosi. Nigerian Lagosissa on kaikista surkein tilanne; nykyisestä alle viidestä todella kuumasta yöstä tilanne kehittyy niin, että vuonna 2050 todella kuumia öitä saattaa olla jopa 150."

Lue myös nämä

Lisääntyykö vai väheneekö kuolleisuus Isossa-Britanniassa ilmastonmuutoksen myötä?

Kaupunkien lämpösaarekeilmiön ymmärtäminen on avain järkevään kaupunkisuunnitteluun

Ilmastonmuutos: Miksi yöt lämpenevät enemmän kuin päivät ja talvet enemmän kuin kesät?

Päättynyt kesäkuu oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

lauantai 10. heinäkuuta 2021

Mitattiinko Kuolemanlaaksossa eilen maailman mittaushistorian korkein lämpötila?

Kuolemanlaakson automatisoitu mittausasema kuvattuna 2. tammikuuta 2015. Credit: Dr Jeff Masters.

Viime vuoden elokuussa Kalifornian Kuolemanlaaksossa mitattua 129,9 fahrenheitin lämpötilaa pidetään mahdollisesti korkeimpana maapallolla koskaan luotettavasti mitattuna lämpötilana. Eilen lämpötila kuitenkin kohosi alustavien, tarkastamattomien tietojen mukaan vieläkin korkeammaksi, 130 fahrenheitasteeseen. Molemmat mainitut lämpötilat pyöristyvät 54,4 celsiusasteeseen. 

Onko tämä korkein koskaan maapallolla luotettavasti mitattu lämpötila? Toistaiseksi maailman ennätyslämpötilana pidetään samassa mittauspisteessä mitattua 56,7 astetta (134 fahrenheitastetta), joka saavutettiin 10. heinäkuuta vuonna 1913 ilmeisesti hiekkamyrskyn seurauksena. Kyseinen ennätys on kuitenkin asetettu useista syistä hyvin kyseenalaiseksi. Siksi nyt mitattu lämpötila saattaa olla kuumin maapallolla koskaan luotettavasti mittareilla mitattu luonnollinen (varjo)lämpötila. Täyttä varmuutta asiaan on kuitenkin lähes mahdotonta saada.

Lue myös nämä

Financial Times: Record June heat in North America and Europe linked to climate change

Jarin blogi: Päättynyt kesäkuu oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

perjantai 2. heinäkuuta 2021

Päättynyt kesäkuu oli Kouvolan digitoidun mittaushistorian selvästi lämpimin kesäkuu

Kesäkuun 2021 keskilämpötila oli Kouvolassa Utin lentoaseman mittauspisteessä 19,8 astetta. Hellepäiviä (vuorokauden ylin lämpötila vähintään 25,1 astetta) oli 15 kappaletta. Korkein mitattu lämpötila oli 32,2 astetta (23.6.), korkein vuorokauden keskilämpötila 26,8 astetta (22.6.) ja korkein vuorokauden alin lämpötila 20,4 astetta (22.6.). Päättynyt kesäkuu oli keskilämpötilan perusteella Utin lentoaseman koko digitoidun mittaushistorian (1959-2021) selvästi lämpimin kesäkuu, asteen lämpimämpi kuin edellinen ennätys (18,8 astetta) kesäkuulta 1999. 

Kesäkuu 2021 olisi ollut hyvin todennäköisesti keskimääräistä lämpimämpi ilman ilmastonmuutostakin, mutta ilmastonmuutos todennäköisesti vaikutti siihen, että lämpötila nousi näin korkeaksi. Yksittäisen kuukauden ennätyskorkeaa lämpötilaa tärkeämpi asia ilmastonmuutosta tarkasteltaessa on pitkäaikainen lämpötilatrendi. Utin kesäkuun keskilämpötila on ylittänyt 19 astetta ainoastaan kuluvana vuonna ja 18 astettakin vain kolme kertaa aiemmin: vuonna 1999 keskilämpötila 18,8 astetta ja vuosina 2013 sekä 2020 puolestaan 18,1 astetta. Vuonna 1961 kesäkuun keskilämpötila oli tasan 18 astetta. Utin lentoaseman kylmin kesäkuun keskilämpötila on ollut 11,3 astetta vuonna 1982.

Utin toisessakin mittauspisteessä, Lentoportintiellä, tehtiin kesäkuun uusi keskilämpötilaennätys. Kesäkuun 2021 keskilämpötilaksi mitattiin siellä tasan 20 astetta.

Myös koko Suomessa ja Suomen vanhimmalla sääasemalla (Helsingin Kaisaniemi vuodesta 1844 alkaen) kesäkuu oli mittaushistorian lämpimin. Hellepäiviä oli jossakin päin Suomea ennätyksellisen monena päivänä. Koskaan aiemmin digitoidun mittaushistorian aikana myöskään touko-kesäkuun yhteenlaskettu hellepäivien lukumäärä ei ole ollut Suomessa yhtä suuri. 

Ilmatieteen laitoksen tiedotteessa kerrotaan näin:

"Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan kesäkuu oli suurimmassa osassa maata ennätyksellisen tai poikkeuksellisen lämmin. Lähinnä vain osassa Lappia kesäkuu oli harvinaisen lämmin eli siellä vastaava lämpö toistuu keskimäärin kerran 10 - 30 vuodessa. Koko maan keskilämpötila oli ennätyksellisen korkea noin 16,5 astetta. Tämä ylittää edellisen ennätyksen vuodelta 1953 jopa 0,3 asteella. - - Helsingin Kaisaniemen keskilämpötila 19,3 astetta oli vuonna 1844 alkaneen mittaushistorian korkein. Hellepäiviä mitattiin maassamme yhteensä 25 kappaletta, mikä on eniten digitoidun vuorokausiaineiston aikakaudella eli vuodesta 1961 alkaen." 

Lähteet

Ilmatieteen laitoksen avoin data 

Ilmatieteen laitoksen tiedote 1.7.2021: Kesäkuu oli Suomen mittaushistorian lämpimin

Lue myös nämä

Kaksi Suomen digitoidun mittaushistorian helle-ennätystä rikki

Kouvolan talvi oli 1,2 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin Kouvolassa, Suomessa ja ehkä globaalistikin

Viileät kesäkuut

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

maanantai 28. kesäkuuta 2021

Maapallon ylikulutuspäivä on 29. heinäkuuta: Ihmiskunta käyttää vuodessa 1,7 maapallon uusiutuvat luonnonvarat

Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on tänä vuonna noin 29. heinäkuuta. Ihmiskunta on siis seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt. 


Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1970-2021. Mitä matalampi vihreä pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2021 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on kulutettu loppuun noin 29. heinäkuuta. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on kuitenkin mahdotonta. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,7 maapalloa ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day.

Torstaina 29. heinäkuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2021. Ihmiskunta on siis 1.1.2021-29.7.2021 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2021 ylikulutuspäivän laskelmissa käytetään YK:n vuodelta 2017 keräämiä tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. YK:n tilastot saadaan kerättyä aina vasta 3-4 vuoden viiveellä. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa YK:n tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla, joiden avulla on päästy ekstrapoloimaan uusinta kehitystä. Uusimmat tilastotiedot voivat olla esimerkiksi epävirallisempia, epäsuoremmin asiaa kuvaavia tai vähemmän kattavia kuin myöhemmin saatavat YK:n tilastot.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Maailman ekologinen jalanjälki (punainen käyrä), biokapasiteetti (vihreä käyrä) ja hiilijalanjälki (harmaa käyrä) globaalihehtaareina asukasta kohden vuosina 1961-2021. Hiilijalanjälki muodostaa osan ekologisesta jalanjäljestä, joka on esitetty kokonaisuudessaan punaisella käyrällä. Vaaleammilla värisävyillä esitetyt vuosien 2018-2021 tiedot ovat tämänhetkisiä ennakkoarvioita. Credit: Earth Overshoot Day.

Vuodesta 2020 vuoteen 2021 sekä hiilijalanjälki että koko ekologinen jalanjälki kasvoivat globaalisti 6,6 % ja biokapasiteetti 0,3 %. Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan hiilidioksidipäästöt vähenivät covid-19-pandemian seurauksena vuoden 2020 alkupuolella (erityisesti toisella neljänneksellä) selvästi. Vaikka vuoden loppupuoliskolla ne kasvoivat jälleen, vuoden 2020 kokonaispäästöt olivat 5,8 % alhaisempia kuin vuonna 2019. Tämä osoittaa sitä, että laajamittaisilla kasvihuonekaasuja tuottavien toimintojen sulkemisilla päästömääriin voidaan vaikuttaa selvästi. Vuonna 2021 hiilidioksidipäästöjen ennustetaan kuitenkin kasvavan 4,8 % vuodesta 2020, joten päästöt jäänevät juuri ja juuri vuoden 2019 päästöjä pienemmiksi.

Vuonna 2021 Amazonin sademetsien hävittäminen on kiihtynyt. Amazonin metsien tuhoutumisen arvioidaan lisääntyvän 43 % verrattuna vuoteen 2020, jolloin sademetsiä tuhottiin 1,1 miljoonaa hehtaaria. Amazonin alueella heikentynyt maaperä ja metsien kunnon huonontuminen kuitenkin lisäävät ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta 3-5-kertaisesti metsäkatoon eli metsäpinta-alan pienentymiseen verrattuna. Koko maapallon metsien biokapasiteetin pienentymisen arvoidaan olevan 0,5 %.

Arvioinnin lopputuloksena voidaan todeta, että vuonna 2021 maapallon biokapasiteetti on 1,5 globaalihehtaria/asukas ja ihmiskunnan ekologinen jalanjälki 2,7 globaalihehtaaria/asukas, josta 61 % on hiilijalanjälkeä.

Kestävän kehityksen minimitaso edellyttää Global Footprint Networkin mukaan valtion kansalaisten hyvinvointia ja kulutustasoa, joka ei ylitä maapallon kestokykyä. Kansalaisten hyvinvointia mitataan inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, human development index), johon sisältyvät elinajanodote, koulutus (koulutuksen kesto) sekä väestön ostovoima (asukasta kohden laskettu ostovoimakorjattu bruttokansantuote). Indeksin lukuarvo vaihtelee nollasta yhteen. Mikäli indeksi on vähintään noin 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67), valtio on YK:n määritelmän mukaan korkeasti kehittynyt. Jos indeksi on vähintään 0,8, kyseessä on jo hyvin korkeasti kehittynyt valtio. 

Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden. HDI tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä (ks. teksti). Valtioiden tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta kyseisen valtion pinta-alaa tarvittaisiin tuottamaan valtiossa asuvien ihmisten uusiutuvat luonnonvarat, kun otetaan huomioon juuri kyseisen valtion biokapasiteetti eli uusiutuvien luonnonvarojen tuotanto. Maapallojen tarve puolestaan tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Punaisella värillä on merkitty maailman suurimmat epätoivottavat ääriarvot. Vihreällä värillä puolestaan on merkitty parhaiten kestävän kehityksen tavoitteet täyttävät ääriarvot. Kestävän kehityksen mukaisessa elämässä ekologisen jalanjäljen pitäisi olla enintään 1,7, HDI:n vähintään 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67) ja maapallojen tarpeen alle 1,0. Nämä ehdot täyttyvät Sri Lankassa ja Filippiineillä. Näissäkin valtion väkiluku on kuitenkin niin suuri, ettei oman valtion pinta-ala riitä kaikkien uusiutuvien luonnonvarojen kestävään tuottamiseen. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network.

 Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen 1970-luvun alkupuolella.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. Kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi metsäkato, maaperän eroosio, biodiversiteetin heikkeneminen ja ilmastonmuutos

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset (tilastotiedot vuodelta 2017)? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo noin 9. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut noin 10. huhtikuuta. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network (CC-BY-SA 4.0).

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org.

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia


"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet ja lisätietoja


sunnuntai 27. kesäkuuta 2021

Kaksi Suomen digitoidun mittaushistorian helle-ennätystä rikki

Globaali lämpötila-anomalia (poikkeama celsiusasteina tavanomaisesta eli vuosien 1979-2000 keskimääräisistä lämpötiloista 27.6.) tänään 27. kesäkuuta 2021. Huomaa, että käytetty karttaprojektio liioittelee napa-alueiden pinta-aloja. Credit: Image obtained using Climate Reanalyzer (http://cci-reanalyzer.org), Climate Change Institute, University of Maine, USA.

Ilmatieteen laitoksen tutkijan, meteorologi (Ph.D.) Mika Rantasen mukaan tänään on Suomessa kesäkuun 22. ja touko-kesäkuun 27. hellepäivä. Nämä molemmat lukemat ovat Suomen vuodesta 1959 alkavan digitoidun mittaushistorian ennätyksiä. Kyseessä eivät ole yksittäisen mittauspisteen hellepäivät, vaan jossakin päin Suomea on ollut kesäkuussa hellettä yhteensä 22 päivänä ja touko-kesäkuussa jo 27 päivänä. Yksittäisiä ennätyksiä tärkeämpiä ovat kuitenkin pitkäaikaiset trendit.

Meteorologi Rantasta on haastateltu myös Helsingin Sanomien artikkeliin, jossa kerrotaan seuraavasti: "Ilmastonmuutoksella on osuutensa myös kuluneen viikon helteisiin ja tämän kaltaisten säiden yleistymiseen. Vaikutuksen määrää on vaikea arvioida ilman asianmukaisia tutkimuksia, mutta ilmastonmuutos edesauttaa helleaaltojen syntyä sekä tekee niistä voimakkaampia ja kestoltaan pidempiä. 'Ei voida sanoa, että ilmastonmuutos on aiheuttanut nämä helteet, mutta se on yhtenä osatekijänä' Rantanen sanoo. Suomen vuoden ylin lämpötila on ollut neljänä vuonna peräkkäin yli 33 celsiusastetta, kun taas vuosina 1959-2002 vastaavia lämpötiloja havaittiin vain kahdesti."

Lue myös nämä

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

Kesän 2014 lämpöennätykset Suomessa: Useita koko mittaushistorian ennätyksiä

Kaikkien aikojen uusi lämpötilaennätys 37,2 astetta!

Heinäkuu 2010 oli kaikkien aikojen lämpimin kuukausi Suomessa

Ennätysvuosi 2010: Lämpöennätyksiä ympäri maapalloa!

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Kuolemanlaaksossa mitattiin eilen lämpötilaksi +54,4 astetta

Heinäkuu oli globaalisti vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin

Nature Climate Change -lehti: Nykyinen ilmastonmuutos on lähes sataprosenttisesti ihmisen aiheuttama

Vuoden 1976 jälkeen kaikki vuodet ovat olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä ja vuosi 2020 oli ennätyslämmin tai ainakin toiseksi lämpimin

Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin 45 valtiossa ja maanosista sekä Euroopassa että Aasiassa

Päättynyt vuosikymmen oli globaalisti mittaushistorian lämpimin ja kuusi lämpimintä vuotta on koettu viimeisimmän kuuden vuoden aikana

Vuosi 2020 oli mittaushistorian lämpimin Kouvolassa, Suomessa ja ehkä globaalistikin

Jos olet alle 36-vuotias, kaikki elämäsi kuukaudet ovat olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2019: Jos olet alle 43-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Päättynyt 2010-luku oli globaalisti mittaushistorian lämpimin vuosikymmen: Kuusi viimeisintä vuotta 1800-luvulta alkavan mittaushistorian lämpimimmät kuusi vuotta

Viimeisin viisi vuotta globaalisti mittaushistorian lämpimin aika ja Euroopassa lähes kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

lauantai 15. toukokuuta 2021

Kymmenen tutkimuslaitoksen ennusteet: Kesän 2021 sää Suomessa

Olen kerännyt luettavaksenne kymmenen kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2021 säästä. Ennusteet ovat hyvin yksimielisiä siitä, että Suomen kesäsää tulee olemaan sademääriltään tavanomainen ja myös lämpötiloiltaan lähellä tavanomaista, korkeintaan hiukan ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet kuitenkin ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella, joten ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa.





IRI: Täysin tavanomainen kesä

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan koko Suomessa on kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu, syys-marraskuu) keskimäärin täysin pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia lämpötiloja.

Kesä-elokuun sademäärät ovat Keski-Suomessa ja Kaakkois-Suomessa keskimääräistä pienempiä. Muualla sademäärät ovat täysin tavanomaisia. Vain aivan eteläisimmässä Suomessa saattaa olla vähän keskimääräistä sateisempaa. 

Heinä-syyskuussa Suomen sademäärät ovat tavanomaisia. Tosin Pohjanmaan tienoilla on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä ja aivan Suomen eteläosissa vähän keskimääräistä kuivemmasta säästä.

Elo-lokakuussakin Suomen sademäärät ovat lähellä tavanomaista, joskin paikoin on keskimääräistä vähäsateisempaa.

Syys-marraskuussakin sademäärät ovat lähes normaaleja. Jos jotakin poikkeamaa ilmenee, todennäköisemmin on sateisempaa kuin keskimääräistä kuivempaa.

ECMWF: Täysin tavanomainen kesä

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että kesäkuun alusta elokuun loppuun ulottuvalla jaksolla Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia. Vain aivan meren rannikoilla voi olla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Heinä-syyskuussa ja elo-lokakuussa koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia.

Kesä-elokuussa lähinnä Kainuun, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan alueella voi olla vähän keskimääräistä kuivempaa. Kaikkialla muualla ja kaikilla muilla ennustejaksoilla sademäärät ovat täysin tavanomaisia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Copernicuksen sivulla ja Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

NOAA/NWS: Täysin tavanomaisen kesän jälkeen jälleen keskimääräistä lämpimämpi alkutalvi

Myös yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa käytännössä kaikki tulevat kolmen kuukauden jaksot ovat kesällä ja alkusyksystä lämpötiloiltaan ajankohdan pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia. Ensimmäistä kertaa kolmen kuukauden lämpötilakeskiarvoissa näkyy poikkeamaa vasta loka-joulukuussa, jolloin ennusteen mukaan Etelä- ja Keski-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Hyvin alustavien tietojen mukaan marraskuun 2021 alusta tammikuun 2022 loppuun ulottuvalla jaksolla koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää: Etelä- ja Länsi-Suomessa 1-2 ja muualla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kesäkuun alusta marraskuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on marraskuu. Silloinkin vain Etelä- ja Länsi-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä sademääriltään tavanomaisesta poikkeavalta. Syys-marraskuussa voi tosin aivan eteläisimmällä rannikolla olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna kuivimmalta Suomessa näyttää elokuu ja sateisimmalta lokakuu.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Britannian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu) näyttävät koko Suomessa 0-0,5 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämmältä. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Ranskan ilmatieteen laitos: Loppukesää kohden lämpimämpää

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan kesä-elokuu on Suomessa melko tavanomainen. Paikoin voi olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja Perämeren tienoilla 0,5-1 astetta keskimääräistä viileämpää. Sen sijaan heinä-syyskuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, aivan lounaisimmassa Suomessa ehkä enemmänkin. Elo-lokakuussa Etelä-Suomessa ja osassa Keski-Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, muualla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat kaikilla jaksoilla tavanomaisia.

Italian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan koko Suomessa on kaikilla ennustejaksoilla (kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu) 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpää. Sademäärät ovat kaikilla jaksoilla tavanomaisia. Ajoittain vain Kainuun tienoilla on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Saksan ilmatieteen laitos: Etelä-Suomessa vähän keskimääräistä lämpimämpää, muualla tavanomaista

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa kesän (kesä-elokuu) lämpötilat vaihettuvat vähitellen Kaakkois-Suomen 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämmästä Pohjois-Suomen täysin tavanomaisiin lämpötiloihin. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Heinä-syyskuussa suuressa osassa Etelä-Suomea on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, lähes kaikkialla muualla 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja vain aivan pohjoisimmassa Suomessa täysin tavanomaisia lämpötiloja. Sademäärät ovat edelleen tavanomaisia.

Elo-lokakuussa Etelä-Suomessa ja Keski-Suomen eteläisimmissä osissa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää ja muualla pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia lämpötiloja. Sademäärät ovat yhä tavanomaisia.

Copernicus Climate Change Service: Kesä vähän keskimääräistä lämpimämpi varmimmin Itä-Suomessa

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Ennusteen mukaan kesä-elokuu on Itä- ja Pohjois-Suomessa 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpi, muualla tavanomainen. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Heinä-syyskuussa lähes koko Suomessa on 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain länsirannikolla jäädään tavanomaisiin lämpötiloihin. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Elo-lokakuussa koko Suomessa on 0,2-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Japanin ilmatieteen laitos: Tavanomainen alkukesä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että toukokuun alusta heinäkuun loppuun ulottuvalla jaksolla koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia, joskin aivan pohjoisimmassa Suomessa on mahdollisuus hieman keskimääräistä lämpimämpään säähän. Myös sademäärät ovat tavanomaisia, vaikkakin Suomen itärajalla saattaa olla keskimääräistä kuivempaa.

AccuWeather: Mahdollisesti viileää ja sateista, varsinkin Länsi-Suomessa

AccuWeatherin ennusteessa lämpimin ilmamassa jää tänä kesänä eteläisempään Eurooppaan. Erityisesti Norjassa ja Ruotsissa on viileää sekä ajoittain sateista. Viileä ja sateinen sää ulottuu myös Länsi-Suomeen. Itä-Suomessakin voi olla sateista kesän edetessä. AccuWeatherin ennusteessa säätä on kuitenkin kuvailtu vain yleispiirteisesti, eikä sitä ole selkeästi vertailtu pitkäaikaisiin keskiarvoihin.

Lue tästä juhannuksen sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi enimmäkseen aurinkoista, poutaista +23 asteen säätä, joskin tuulenpuuskat voivat hieman viilentää. Metcheckin ennuste on muuten samanlainen, mutta lämpötila jää 19 asteeseen. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa kesästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen kuumaa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää


perjantai 2. huhtikuuta 2021

Hiilidioksidipitoisuus ennätyskorkea, maatalouden tuottavuus heikentynyt ja maaekosysteemien hiilinielu vaarassa

Kuva: Pixabay.


Vaikka globaali talous pyörii covid-19-pandemian vuoksi vajaateholla, maaliskuussa 2021 Mauna Loalla mitattu ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli keskimäärin 417,6 ppm, suurempi kuin mittaushistorian yhtenäkään aiempana kuukautena. Edellinen ennätys oli 417,3 ppm toukokuussa 2020. Tämän vuoden toukokuussa lukema voi olla jo lähes 420 ppm, koska vuotuisen vaihtelun vuoksi se on toukokuussa yleensä noin 2 ppm korkeampi kuin maaliskuussa. Kun mittaukset alkoivat 1950-luvun lopulla, lukemat olivat alle 320 ppm.

Kasveille fotosynteesin kannalta ihanteellinen hiilidioksidipitoisuus on selvästi nykyistä korkeampi, ja maapallon kasvipeitteinen pinta-ala on kasvanut viime vuosikymmeninä. Cornellin yliopiston johtaman ja eilen Nature Climate Change -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ihmiskunnan aiheuttama ilmastonmuutos on kuitenkin pienentänyt maatalouden kokonaistuottavuutta noin 20 prosentilla vuodesta 1961 nykypäivään.

Tuottavuus määritellään tuotannon määrän ja tuotannossa käytettyjen tuotantopanosten määrän suhteeksi. Tuottavuus kasvaa, kun samalla tuotantopanosten määrällä (esimerkiksi viljelysmaa, työ, lannoitteet) saadaan aikaan yhä suurempi määrä tuotantoa tai samaan tuotantomäärään päästään käyttämällä yhä vähemmän tuotantopanoksia. Vastaavasti tuottavuus heikkenee, jos samaan satomäärään tarvitaan aiempaa suuremmat panokset.

Maatalouden kokonaistuottavuus on siis globaalisti pienentynyt noin 20 prosentilla 1960-luvulta nykypäivään verrattuna tilanteeseen ilman ilmastonmuutosta. Tämä vastaa seitsemän viime vuoden tuottavuuden kasvun menettämistä kokonaan, siis aivan kuin kaikki maatalouden kehitys olisi pysähtynyt vuonna 2013. Vaikutus on vieläkin suurempi (noin 26-34 prosentin pienentyminen) lämpimillä alueilla, esimerkiksi Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla. Ilmastonmuutos ei siis ole kaukana tulevaisuudessa häämöttävä ongelma, vaan sen vaikutukset ovat näkyneet maapallolla jo pitkään.


Ihmiskunnan aiheuttaman ilmastonmuutoksen kumulatiiviset vaikutukset alueelliseen maatalouden tuottavuuteen vuosina 1961-2020.


Cornellin yliopiston tutkimuksen mukaan maataloudesta on tullut globaalisti yhä herkempi ilmaston muuttumiselle. FAO:n mukaan ravinnontuotantoa pitäisi kuitenkin saada lisättyä 2000-luvun alun tasosta 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä, jolloin maapallon väkiluku voi olla jo yli 9 miljardia, 70 prosenttia väestöstä on kaupunkilaisia ja ihmiset ovat aiempaa rikkaampia. Lisäksi tulee vielä biopolttoaineisiin tarvittava pelloilla kasvatettu materiaali.


Lämpötilan vaikutus globaaliin C3-fotosynteesiin (vihreä viiva), C4-fotosynteesiin (keltainen viiva) ja ekosysteemin kokonaishengitykseen (hiilidioksidin vapauttamiseen). C3-fotosynteesin maksimi on +18 asteessa ja C4-fotosynteesin maksimi +28 asteessa. Varjostetut värialueet kuvaavat 90 prosentin luottamusväliä. Credit: Katharyn A. Duffy, Christopher R. Schwalm, Vickery L. Arcus, George W. Koch, Liyin L. Liang, Louis A. Schipper. How close are we to the temperature tipping point of the terrestrial biosphere? Science Advaces 13 JAN 2021: EAAY1052. License: CC BY-NC 4.0.


Nykyään maaekosysteemit imevät noin 30 prosenttia ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä (2,6 ± 0,8 petagrammaa hiiltä vuodessa). Tärkein maaekosysteemien hiilinielun vuotuiseen vaihteluun vaikuttava tekijä on lämpötila. Tammikuussa julkaistun tutkimuksen mukaan kasvien hengitys lisäähtyy jatkuvasti lämpötilan kohotessa, kun taas fotosynteesi heikkenee lämpötilan ylitettyä optimin. Tutkimus perustuu FLUXNET-aineistoon. Vuosina 1991-2015 ilmakehän hiilidioksidipitoisuus nousi noin 40 ppm, mutta FLUXNET-havaintopisteissä fotosynteesi ei kuitenkaan lisääntynyt havaittavasti.


Globaali fotosynteesin (vihreä katkoviiva), hengityksen (punainen katkoviiva) ja maaekosysteemien hiilinielun (sininen viiva) muutos verrattuna nykyiseen ilmastoon. Fotosynteesissä ovat mukana sekä C3-fotosynteesi että C4-fotosynteesi painotettuna C3/C4-fotosynteesien globaalilla osuudella. Harmaalla varjostettu alue esittää vuosina 1991-2015 mitattuja vuosien keskilämpötiloja. Katkonainen harmaa pystyviiva osoittaa nykyistä vuosien keskilämpötilaa FLUXNET-tutkimuspisteissä. Credit: Katharyn A. Duffy, Christopher R. Schwalm, Vickery L. Arcus, George W. Koch, Liyin L. Liang, Louis A. Schipper. How close are we to the temperature tipping point of the terrestrial biosphere? Science Advances 13 JAN 2021: EAAY1052. License: CC BY-NC 4.0.

Suurin osa maapallon kasveista on C3-kasveja, joilla fotosynteesin optimi on jo +18 asteessa. C4-kasveilla se on +28 asteessa. Sen sijaan hiilidioksidia tuottavalla hengityksellä ei FLUXNET-aineistosta löydy lainkaan ylärajaa, jossa sen kasvu loppuisi tai edes hidastuisi. Kokeellisten tutkimusten mukaan kasvien hengityksen maksimi näyttäisi olevan vasta +60 asteessa ja maahengityksen maksimi +70 asteessa.


A. Niiden kuukausien lukumäärä, jolloin lämpötila ylittää fotosynteesin optimilämpötilan nykyisessä ilmastossa (1950-2010). B. Niiden kuukausien määrä, jolloin lämpötila ylittää fotosynteesin optimilämpötilan vuosina 2040-2060 RCP8.5-ilmastoskenaarion mukaisilla lämpötiloilla. RCP8.5-skenaario kuvaa tilannetta, jossa kasvihuonekaasupäästöt jatkuvat nykyisen suuruisina. C. Sellaisten maaekosysteemien osuus, joissa fotosynteesin optimilämpötila ylittyy eri RCP-ilmastoskenaarioiden mukaan. D. Nykyinen bruttoperustuotanto (fotosynteesi keskimäärin vuosina 2003-2013, sininen viiva) eri leveyspiireillä, vuosien 2040-2060 bruttoperustuotanto (punainen viiva) ja vuosien 2070-2090 bruttoperustuotanto (oranssi käyrä) RCP8.5-ilmastoskenaarion mukaisilla lämpötiloilla. Vuosina 2040-2060 bruttoperustuotanto on pienentynyt 44 prosenttia ja vuosina 2070-2090 puolestaan 49 prosenttia. Credit: Katharyn A. Duffy, Christopher R. Schwalm, Vickery L. Arcus, George W. Koch, Liyin L. Liang, Louis A. Schipper. How close are we to the temperature tipping point of the terrestrial biosphere? Science Advances 13 JAN 2021: EAAY1052. License: CC BY-NC 4.0.  


Nykyisissä ilmasto-oloissa kasvillisuus toimii yleensä tehokkaana hiilinieluna. Pieni lämpeneminen jopa hieman parantaa hiilinielua edelleen, koska globaalisti nykyinen keskilämpötila jää hieman fotosynteesin optimilämpötilan alapuolelle. Hyvin nopeasti lämpötila kuitenkin kohoaa jo niin paljon, että fotosynteesi alkaa heikentyä. Tämä voi tapahtua jo seuraavien 20-30 vuoden aikana. 

Nykyisinkin lämpimimmän vuosineljänneksen (kolmen kuukauden jakson) keskilämpötila ylittää fotosynteesin optimilämpötilan. Fotosynteesin optimilämpötilan yläpuolella hiilidioksidia tuottava hengitys kuitenkin jatkaa kiihtymistään eksponentiaalisesti. Tällöin hiilinielu heikkenee ja ilmastonmuutos kiihtyy. Näin käy erityisen herkästi Amazonin ja Kaakkois-Aasian sademetsäalueilla. Jos ilmaston lämpenemistä ei hillitä, tämän vuosisadan lopulla maaekosysteemien hiilinielu putoaa puoleen nykyisestä.

Biomit eli suuerkosysteemit muuttuvat aikojen kuluessa ja lämpimään ilmastoon sopeutuneet biomit laajenevat kohti napa-alueita. Ensin kuitenkin vanhat biomit heikkenevät ja tuhoutuvat, jolloin niistä voi vapautua lisää hiilidioksidia. Laajenevat biomit saattavat tarvita myös ihmisten apua, ja lopulta laajenevien biomien menestyminen riippuu siitä, onko maaperässä saatavilla riittävästi ravinteita. Siksi ilmastonmuutoksen hillinnässä ei kannata luottaa liikaa kasvillisuuden kykyyn sitoa hiilidioksidia, vaikka kasvilajit ja kasvillisuusvyöhykkeet osittain sopeutuvatkin ilmastonmuutokseen.

Jos maapallon keskilämpötilan nousu saadaan rajoitettua RCP8.5-skenaarion mukaisen lämpenemisen sijaan RCP2.6-skenaarion mukaiseen lämpenemiseen, maapallon biomien perustuotanto saattaa säilyä lähes nykyisellä tasolla, jolloin maaekosysteemien hiilinielu pienenisi vain 10-30 prosenttia. RCP2.6 on skenaario, jossa pysytään kansainvälisesti tavoitellun alle kahden asteen lämpenemisen rajoissa. Kyseisen skenaarion toteutuminen vaatii nopeita, kaikkia valtioita koskevia toimenpiteitä, joissa päästöjä vähennetään nopeasti.

Lähteet

Ortiz-Bobea, A., Ault, T.R., Carrillo, C.M. et al. Anthropogenic climate change has slowed global agricultural productivity growth. Nat. Clim. Chang. 11, 306–312 (2021). 

Ortiz-Bobea, A., Ault, T.R., Carrillo, C.M. et al. Anthropogenic climate change has slowed global agricultural productivity growth. Nat. Clim. Chang. 11, 306–312 (2021). Supplementary information.

Milman, Oliver: Rapid global heating is hurting farm productivity, study finds. The Guardian 1.4.2021.

Cornell University. "Climate change cut global farming productivity 21% since 1960s." ScienceDaily. ScienceDaily, 1 April 2021.

Katharyn A. Duffy, Christopher R. Schwalm, Vickery L. Arcus, George W. Koch, Liyin L. Liang, Louis A. Schipper. How close are we to the temperature tipping point of the terrestrial biosphere? Science Advaces 13 JAN 2021: EAAY1052. 

Lue myös nämä

Science-lehti eilen: Aiempaa nälkäisemmät hyönteiset ja kasvavat hyönteispopulaatiot vaikuttavat maanviljelyyn negatiivisesti ilmaston lämmetessä

Ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset maailman maatalouteen olisivat kalliimmat kuin ilmastonmuutosta hillitsevän bioenergiatuotannon aiheuttama hintojen nousu

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Pääsiäisen hauskat kananmunafaktat


1. Mitenpäin kananmuna tulee ulos kanasta, terävä vai tylppä pää edellä?

Yleensä lintujen munat tulevat ulos lintuemosta terävä pää edellä. Joillakin lajeilla muna kuitenkin kääntyy munanjohtimessa noin tuntia ennen munintaa. Esimerkiksi kanalla tapahtuu juuri näin, joten kananmuna tulee kanasta ulos tylppä puoli edellä.


2. Miten kananmunan saa pysymään pystyssä pöydällä?

Ripottele pöydälle muutama kide taloussokeria. Sen jälkeen kananmuna on helppo saada pysymään pystyssä pöydällä (ks. oheinen video, klikkaa käynnistysnuolta tarvittaessa kahteen kertaan).



3. Voiko kananmunan kuorien avulla estää ilmastonmuutosta?

Kyllä voi! Kananmunan kuoren sisäpuolella oleva kalvo voi imeä lähes seitsemän kertaa oman painonsa verran hiilidioksidia ilmasta. Käytettyjen kananmunien kuorien jättäminen ilmalle alttiiksi voisi olla jokamiehen keino vähentää hitusen verran ilman hiilidioksidipitoisuutta. Lue lisää tästä linkistä.


Rentouttavaa ja rauhallista pääsiäistä!


sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Suomen ylikulutuspäivä on 10. huhtikuuta: suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,7 maapalloa

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset (tilastotiedot vuodelta 2017)? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo noin 9. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi noin 10. huhtikuuta. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network (CC-BY-SA 4.0).




Suomen vuoden 2021 ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä osuu huhtikuun alkupuolelle. "Tarkka" päivämäärä on 10. huhtikuuta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät suomalaisten elintasolla, tänä vuonna olisi kulutettu uusiutuvia luonnonvaroja jo huhtikuun tienoilla yhtä paljon kuin maapallo ehtii tuottaa koko tämän vuoden aikana (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden eläisimme tavallaan velaksi luonnolle ja kuluttaisimme edellisten vuosien säästöjä.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (biokapasiteetti / ihmisten ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Suomen ekologinen jalanjälki ja biokapasiteetti vuosina 1962-2017 (yksikkö gha/as). Vuonna 2017 Suomen kulutuksen ekologinen jalanjälki oli 5,8 gha/as ja biokapasiteetti 12,4 gha/as. Ylijäämä on siis 6,6 gha/as. Suomalaisten kuluttamien uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi siis 0,5 Suomea. Suomessa luonnonvarojen kulutus on kuitenkin koko maapallon tuotantokykyä ajatellen liian suurta. Mikäli kaikki maapallon asukkaat eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon nykyisen väestön vaatimien luonnonvarojen tuottamiseen tarvittaisiin 3,7 maapalloa. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network (CC-BY-SA 4.0).









Suomalaisten 
Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,7 maapalloa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät vastaavasti. Suomi on kuitenkin sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Suomessa biokapasiteetti (12,4 globaalihehtaaria/asukas) on noin kaksinkertainen kulutuksen ekologiseen jalanjälkeemme (5,8 globaalihehtaaria/asukas) verrattuna. Asukasta kohden laskettuna Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Suomen ekologinen ylijäämä on 6,6 globaalihehtaaria/asukas. Suomalaisten kulutuksen riittäisi siis kattamaan noin puolet oman maamme pinta-alasta, joten tavallaan Suomella ei olekaan ylikulutuspäivää lainkaan. Kyse on vain siitä, että maapallon kantokyky ylitettäisiin jo huhtikuun alussa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät yhtä yltäkylläisesti kuin suomalaiset. Suomalaisten suurin yksittäinen syy korkeaan kulutuksen ekologiseen jalanjälkeen ovat kasvihuonekaasupäästöt, joiden sitomiseen tarvitaan 4,1 globaalihehtaaria/suomalainen. 

Ekovelasta puhutaan silloin, kun valtion väestön ekologinen jalanjälki ylittää valtion biokapasiteetin. Tällaiset valtiot on merkitty kartassa punaisella värillä. Mitä tummempi punainen väri on, sitä suurempi on valtion ekovelka. Vastaavasti vihreiksi väritetyissä valtioissa on ekologista ylijäämää eli valtion biokapasiteetti ylittää väestön ekologisen jalanjäljen. Näissä valtioissa luonto tuottaa runsaasti uusiutuvia luonnonvaroja, väestöntiheys on pieni tai väestön kulutustaso on matala. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network (CC-BY-SA 4.0).































Pitäisikö suomalaisilla olla oikeus muita suurempaan kulutustasoon, koska asukasta kohden laskettuna maamme biokapasiteetti on suuri? Toisaalta voidaan kysyä, onko oikein, että suomalaiset omistavat harvaan asutussa maassa suuret pinta-alat tuottoisaa maata, kun samaan aikaan väestöntiheys on muualla maapallolla huomattavasti suurempi. Entä kuinka turvaamme biokapasiteetin säilymisen? Suomenkin biokapasiteetti on jonkin verran pienentynyt 1960-luvulta nykypäivään.

Koko maapallon ylikulutuspäivä on nykyisin heinä-elokuussa

Esimerkkivaltioita lueteltuina ekologisen jalanjäljen ja maapallojen tarpeen mukaisessa järjestyksessä. Ekologinen jalanjälki on ilmoitettu globaalihehtaareina asukasta kohden. HDI tarkoittaa inhimillisen kehityksen indeksiä (ks. teksti). Valtioiden tarve tarkoittaa sitä, kuinka monta kyseisen valtion pinta-alaa tarvittaisiin tuottamaan valtiossa asuvien ihmisten uusiutuvat luonnonvarat, kun otetaan huomioon juuri kyseisen valtion biokapasiteetti eli uusiutuvien luonnonvarojen tuotanto. Maapallojen tarve puolestaan tarkoittaa sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin luonnonvarojen tuottamiseen, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla kuin esimerkkivaltion ihmiset. Punaisella värillä on merkitty maailman suurimmat epätoivottavat ääriarvot. Vihreällä värillä puolestaan on merkitty parhaiten kestävän kehityksen tavoitteet täyttävät ääriarvot. Kestävän kehityksen mukaisessa elämässä ekologisen jalanjäljen pitäisi olla enintään 1,7, HDI:n vähintään 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67) ja maapallojen tarpeen alle 1,0. Nämä ehdot täyttyvät Sri Lankassa ja Filippiineillä. Näissäkin valtion väkiluku on kuitenkin niin suuri, ettei oman valtion pinta-ala riitä kaikkien uusiutuvien luonnonvarojen kestävään tuottamiseen. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. National Footprint and Biocapacity Accounts, 2021 edition. Produced for the Footprint Data Foundation and distributed by Global Footprint Network.

Ennätysaikainen koko maapallon ylikulutuspäivä oli 31. heinäkuuta vuonna 2019. Vuonna 2020 maapallon ylikulutuspäivä oli 22. elokuuta, koronapandemian seurauksena kolme viikkoa myöhemmin kuin vuotta aiemmin. Ihmiskunta siis käytti seitsemässä kuukaudessa kaikkia maapallolla vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiinkin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat.

Todellisuudessa tarkan päivämäärän laskeminen on mahdotonta. Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin, jotka laahaavat jonkin verran jäljessä todellisesta kehityksestä. Vuoden 2021 laskelmissa käytetään vuoden 2017 tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. Siksi esimerkiksi covid-19-pandemian vaikutus ei näy käytetyissä tilastoissa. Koko maapallon viime vuoden ylikulutuspäivää laskettaessa pandemian vaikutus kuitenkin pyrittiin erikseen arvioimaan, mutta valtiokohtaisissa laskelmissa tätä ei ole otettu huomioon. Kaiken lisäksi laskelmat tietyistä päivämääristä eivät voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Sekä valtiokohtaiset ylikulutuspäivät että globaali ylikulutuspäivä ovat siis vain karkeita arvioita. Laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut

Kestävän kehityksen minimitaso edellyttää Global Footprint Networkin mukaan valtion kansalaisten hyvinvointia ja kulutustasoa, joka ei ylitä maapallon kestokykyä. Kansalaisten hyvinvointia mitataan inhimillisen kehityksen indeksillä (HDI, human development index), johon sisältyvät elinajanodote, koulutus (lukutaitoisuus ja koulutuksen määrä) sekä väestön ostovoima. Indeksin lukuarvo vaihtelee nollasta yhteen. Mikäli indeksi on vähintään noin 0,7 (tarkkaan ottaen yli 0,67), valtio on YK:n määritelmän mukaan korkeasti kehittynyt. Jos indeksi on vähintään 0,8, kyseessä on jo hyvin korkeasti kehittynyt valtio.

Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan. Tarkan ylikulutuspäivämäärän selvittämistä tärkeämpää on ymmärtää kehitystrendi. Kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi maaperän eroosio, luontokato (biodiversiteetin heikkeneminen) ja ilmastonmuutos.

Henkilökohtaisen ylikulutuspäivän ja maapallojen tarpeen voi laskea Ecological Footprint Calculator -testin avulla.

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia

Ville Lähde kirjoittaa osuvaa kritiikkiä ylikulutuspäivästä:

"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet