maanantai 30. toukokuuta 2016

Jonoon aseteltuna merissä oleva muovimäärä yltäisi 425 kertaa koko maapallon ympäri tai kahdesti kuuhun ja takaisin

Mallinnus neljän eri kokoluokan (ks. karttojen vasen alakulma) muovijätteiden tiheydestä (kpl neliökilometrillä, asteikko oikeassa reunassa) maapallon merillä. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Eriksen M, Lebreton LCM, Carson HS, Thiel M, Moore CJ, Borerro JC, et al. (2014) Plastic Pollution in the World's Oceans: More than 5 Trillion Plastic Pieces Weighing over 250,000 Tons Afloat at Sea. PLoS ONE 9(12): e111913. doi:10.1371/journal.pone.0111913. License: Creative Commons CC0 public domain dedication.

Viimeisimmän kymmenen vuoden aikana maapallolla on tuotettu enemmän muovia kuin koko viime vuosisadalla (1900-luvulla). Maailman muovituotanto on 20-kertaistunut vuodesta 1964 (raakaöljystä jalostettuja muoveja 15 miljoonaa tonnia) vuoteen 2014 (raakaöljystä jalostettuja muoveja 311 miljoonaa tonnia). Kaikkiaan maapallolla on tuotettu niin paljon muovia, että sillä muovimäärällä voisi kääriä koko maapallon muovikelmuun. Ennusteiden mukaan 99 prosenttia merilinnuista syö ravintonsa mukana muovia vuoteen 2050 mennessä.

Valtamerissä on viisi muovijätepyörrettä, ja lisäksi muovijätettä löytyy myös Välimerestä:
-Pohjoinen Tyynimeri 35,8 % merten muovijätteestä (painon mukaan laskettuna),
-Intian valtameri 22,0 %,
-Pohjois-Atlantti 21,0 %,
-Välimeri 8,6 %,
-Eteläinen Tyynimeri 7,8 % ja
-Etelä-Atlantti 4,8 %.

Pahimmilla alueilla muovia on yli kymmenen kilogrammaa neliökilometrillä. Kaikkiaan muovijätettä arvioidaan olevan merissä lähes 269 miljoonaa kilogrammaa eli yli 38 000 urospuolisen afrikannorsun painoa vastaava määrä. Jonoon aseteltuna tällainen muovimäärä yltäisi koko maapallon ympäri 425 kertaa tai kahdesti kuuhun ja takaisin.

Muovipussit näyttävät meressä kelluessaan usein meduusoilta, jotka ovat kilpikonnien tärkeää ravintoa. Siksi merikilpikonnat syövät muovipusseja ja tukehtuvat niihin. Myös linnut ja muutkin vesieläimet syövät muovia, yleensä vahingossa. Muovi tukehduttaa eläimiä sekä tukkii suolistoja ja siitä voi liueta myrkyllisiä kemikaaleja.


Mallinnus neljän eri kokoluokan (ks. karttojen vasen alakulma) muovijätteiden painosta (grammaa neliökilometrillä, asteikko oikeassa reunassa) maapallon merillä. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Eriksen M, Lebreton LCM, Carson HS, Thiel M, Moore CJ, Borerro JC, et al. (2014) Plastic Pollution in the World's Oceans: More than 5 Trillion Plastic Pieces Weighing over 250,000 Tons Afloat at Sea. PLoS ONE 9(12): e111913. doi:10.1371/journal.pone.0111913. License: Creative Commons CC0 public domain dedication.

Merten muovijätteestä yli 92 prosenttia on mikromuovia eli halkaisijaltaan alle 4,75 mm (34,9 % kaikesta muovista 0,33-1,00 mm ja 57,6 % 1,01-4,75 mm). Tätä mikromuovia päätyy vesiin kuorintavoiteista ja muusta kosmetiikasta (kosmetiikan mikrokuulat, mikrorakeet, kristallit tms.), liikenteestä (mm. autojen renkaista) sekä myös tekokuituvaatteista. Yhden fleece-vaatteen pesusta voi irrota jopa 1500 kuitua, jotka läpäisevät jätevedenpuhdistuksen ja päätyvät vesistöihin. Kosmetiikasta mikromuovia on onneksi viime vuosina vähennetty ja tullaan yhä vähentämään. Tässä on siis tapahtunut selvää positiivista kehitystä.

Itse asiassa kaikki mereen joutunut muovi muuttuu lopulta aaltojen aiheuttaman mekaanisen hankauksen sekä auringon ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta mikromuoviksi. Mitään silmin nähtäviä muovijätelauttoja merissä ei siis ole. Nämä pienet muovijätehiukkaset voivat kuitenkin olla jopa haitallisempia kuin suuret, sillä pienet hiukkaset pääsevät helposti rikastumaan ravintoketjuissa.

On kuitenkin syytä tähdentää sitä, että kaikki tässä blogipostauksessa esitetyt lukuarvot ovat melko karkeita arvioita. Toistaiseksi asiaa on tutkittu niin vähän, ettei kovinkaan tarkkoja lukuarvoja voi esittää.

Interaktiivinen (zoomattava) kartta merten muovijätteestä (1 piste = 20 kg), mukana myös Itämeri

Dumpark: Sailing seas of plastic 

Lähteet



Eriksen M, Lebreton LCM, Carson HS, Thiel M, Moore CJ, Borerro JC, et al. (2014) Plastic Pollution in the World's Oceans: More than 5 Trillion Plastic Pieces Weighing over 250,000 Tons Afloat at Sea. PLoS ONE 9(12): e111913. doi:10.1371/journal.pone.0111913



sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Tiistaina on kansainvälinen tupakaton päivä: Tupakka aiheuttaa jopa neljäsosan kehitysmaiden metsäkadosta!

A Smoking Club. Credit: George Arents Collection, The New York Public Library. "A Smoking Club [folded]" The New York Public Library Digital Collections. http://digitalcollections.nypl.org/items/510d47dc-8a62-a3d9-e040-e00a18064a99.

Vanhat tupakkamainokset ovat jotenkin säälittävällä tavalla hauskoja. Tiistaina 31. toukokuuta vietetään Maailman terveysjärjestön (WHO) julistamaa kansainvälistä tupakatonta päivää, jonka ajatuksena on muistuttaa tupakoinnin haitoista.

Globaalisti noin kuusi miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain tupakoinnin takia ja 0,6 miljoonaa passiivisen tupakoinnin seurauksena. Tupakkapelloilla työskentelee myös paljon lapsityöläisiä. Sen lisäksi tupakalla on runsaasti haitallisia ympäristövaikutuksia.

Tupakkaviljelmät vaativat paljon vettä ja pinta-alaa. Tupakan kasvattamisessa käytetyt lannoitteet rehevöittävät vesistöjä ja hyönteismyrkyt vahingoittavat eliöitä. Ympäristön kemikalisoitumista lisäävät tupakoinnista syntyvät tupakantumpit, joita jää vuosittain ympäristöön valtavat määrät.

Tumpeissa on esimerkiksi kadmiumia, arsenikkia ja lyijyä. Maahan heitetyt tupakantumpit voivat kyteä jopa kolme tuntia levittäen ilmaan vaarallisia aineita. Tupakansavussa on kaikkiaan noin 4 000 erilaista kemikaalia, joista noin 50 on tunnetusti karsinogeeneja eli syöpää aiheuttavia.

Vilamouran uimarannalla Portugalissa saa halutessaan mukaansa muovisen tuhkakupin, johon tupakantumpit voi kerätä. Näin rantahiekka pysyy siistinä.

Neljäsosa meristä tunnistetuista jätteistä on savukkeita ja tupakan filttereitä. Tupakan suodattimet eli filtterit ovat muovia, selluloosa-asetaattia. Se ei maadu vaan hajoaa vedessä pieniksi hiukkasiksi planktonin joukkoon. Keskimäärin yhden tupakantumpin hajoaminen vie makeassa vedessä puolitoista vuotta ja merivedessä kolme vuotta.

Filttereihin on tiivistyneenä samoja myrkkyjä kuin savukkeissa: nikotiinia, tervaa, raskasmetalleja, hyönteismyrkkyjä jne. Koeasetelmassa, jossa litraan vettä sekoitettiin yksi poltetun tupakan tumppi, kuoli neljässä vuorokaudessa puolet kaloista. Myös polttamattomat filtterit tappoivat kaloja, kun niitä sekoitettiin 5-13 kappaletta litraan vettä.

Metsää kaadetaan sekä viljelmien tieltä että tupakan kuivattamiseen ja aromatisointiin tarvittavan polttopuun vuoksi. Tupakka aiheuttaakin 5–25 % kehitysmaiden metsäkadosta. Maailman terveysjärjestön mukaan 300 savuketta varten täytyy kaataa yksi puu. Metsäkato puolestaan voimistaa ilmastonmuutosta, köyhdyttää maaperää, edistää aavikoitumista ja tuhoaa eläinten asuinalueita. Tupakkateollisuudessa on käytetty myös paljon koe-eläimiä, jopa tupakoivia beagleja.

Lähteet ja lisätietoja









Lue myös nämä

Saastuneen kaupunki-ilman hengittäminen voi vastata useiden savukkeiden polttamista päivässä

Tupakantumpit ja muovijäte täyttävät meret

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Tänään juhlitaan luonnon monimuotoisuutta ja huomenna Linnén syntymäpäivää

Carl von Linné (Carolus Linnaeus) 1707-1778.
Credit: The Miriam and Ira D. Wallach Division of Art, Prints and Photographs: Print Collection, The New York Public Library. "Sir Charles Linnaeus." The New York Public Library Digital Collections. 1880. http://digitalcollections.nypl.org/items/510d47da-f990-a3d9-e040-e00a18064a99

Tänään vietetään kansainvälistä luonnon monimuotoisuuspäivää (biodiversiteettipäivää) ja huomenna Carl von Linnén 309. syntymäpäivää.

Carl von Linnén aikaan ainoastaan lääkärit opiskelivat kasvitiedettä. Näin teki myös Linné, joka eliökunnan luokittelun lisäksi luokitteli nykyään huvittavilta vaikuttavia sairauksia, mm. Eromania (rakkausmania, liiallinen rakastuminen yhteen kaipauksen ja halun kohteeseen), Theligonia (mieletön viehtymys kaikkiin vastakkaisen sukupuolen edustajiin, naisilla Nymphomania ja miehillä Satyriasis), Gnostalgia (liioiteltu ikävä kotiseudulle), Dipsia (sammumaton halu juoda) tai Tarantismus (palava halu tanssia).

Linné tarkasteli perusteellisesti lukuisia mielisairauksia. Erillisen tautiluokituksensa saivat esimerkiksi vastenmielisyys mansikantuoksua kohtaan, halu syödä kaikkea sopimatonta ja märän kammoaminen. Eläinten puolella Linné nimesi myös feenikslinnun, lohikäärmeen ja satyyrin. Näihin Linnén ajatuksiin voit tutustua yksityiskohtaisemmin aiemmassa kirjoituksessani "Hyvää Linnén syntymäpäivää hauskojen tieteellisten nimien ja tautiluokitusten parissa!"

Tuosta aiemmasta kirjoituksestani voit lukea myös Linnén ajatuksiin perustuvat suomalaiset terveysohjeet vuodelta 1786 sekä legendan siitä, kuinka Linné ehkä kosti kilpailevalle luonnontieteilijälle nimeämällä rumimman mahdollisen lajin kilpailijansa mukaan. Samoin kerron siellä siitä, kuinka nykyisiä tieteellisiä lajinimiä on annettu Coca Colan, Microsoftin, Googlen, Hugh Hefnerin, Lady Gagan, Beyoncén, Barack Obaman, Peter Panin, Paavo Pesusienen ja Shrekin mukaan. Erityisesti opettajille vielä tämä: Gaudeamus igitur ei olekaan laulu vaan jyrsijä!

Valitettavasti iso osa tästä luonnon monimuotoisuudesta on uhattuna ihmiskunnan takia. Maailman luonnonsäätiön julkaiseman Living Planet -raportin mukaan monimuotoisuus on pienentynyt alle puoleen 40 vuodessa. Merkittävimpiä syitä ovat elinympäristöjen katoaminen ja pilaantuminen, luonnon hyväksikäyttö sekä ilmastonmuutos.

Keskimääräisellä eurooppalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 2,8 maapalloa, mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät vastaavasti. Pohjoisamerikkalaisten kulutustasolla maapalloja täytyisi olla 4,7 ja afrikkalaisten kulutustasolla riittäisi 0,8 maapalloa.

Suomen kulutustasolla tarve olisi 3,4 maapalloa. Suomi on kuitenkin sikäli hyvässä asemassa, että maamme biokapasiteetti ylittää ekologisen jalanjälkemme. Asukasta kohden laskettuna Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme.

Koko maapallon ylikulutuspäivä tulee vuosi vuodelta aiemmin. Vuonna 2015 sen ilmoitettiin ensin olleen 13. elokuuta, mutta tarkastuslaskennoissa päivämääräksi kerrottiin 9. elokuuta 2015. Tänä vuonna ylikulutuspäivän eli ekovelkapäivän arvioidaan tulevan jo 8. elokuuta 2016. Suomalaisten ylikulutuspäivä oli 17. huhtikuuta 2016.

Ekonomisen velan lisäksi pitäisikin kiinnittää huomiota myös ekovelkaan eli ympäristövelkaan. Kulutamme luontoa vuosi vuodelta enemmän pystymättä maksamaan tätä velkaamme takaisin. Talous, väestö ja luonnonvarojen kulutus kasvavat. Maapallon koko kuitenkin säilyy koko ajan samana. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.

Maapallon väkiluku on kasvanut 95 % vuodesta 1970. Samaan aikaan selkärankaisten eläinten keskimääräinen populaatiokoko on pienentynyt 52 %.

Lokakuun 2011 lopulla maapallon väkiluku ylitti arvioiden mukaan seitsemän miljardin rajan. YK:n ennusteiden mukaan maapallolla lienee 9-13 miljardia ihmistä vuonna 2100, vaikka väestönkasvu onkin hidastunut pahimpiin ennusteisiin verrattuna.

Metsien häviäminen, makean veden niukkuus, maaperän eroosio, biodiversiteetin pienentyminen ja hiilidioksidin kertyminen ilmakehään aiheuttavat elämän laadun heikkenemistä ja rahankulua. Arvioiden mukaan ihmiskunta on viimeisimpien noin 50 vuoden aikana kuluttanut luonnonvaroja ja tuottanut saasteita enemmän kuin koskaan sitä ennen yhteensä. Seuraavien noin 40 vuoden aikana maailmassa rakennetaan arvioiden mukaan yhtä paljon kuin tähän asti maailmanhistoriassa yhteensä!

Ellen MacArthur -säätiön tekemän selvityksen mukaan merissä tulee vuonna 2050 olemaan enemmän muovia kuin kaloja, kun vertaillaan niiden painoa. Maailman valtameriin nimittäin dumpataan Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan noin kahdeksan miljoonaa tonnia muovijätettä joka vuosi. Maailman muovituotanto on 20-kertaistunut vuodesta 1964 vuoteen 2014, ja kaikkiaan maapallolla on tuotettu niin paljon muovia, että sillä muovimäärällä voisi kääriä koko maapallon muovikelmuun.

Lue myös nämä

Hyvää Linnén syntymäpäivää hauskojen tieteellisten nimien ja tautiluokitusten parissa!

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

"Jos sairaalle annetaan lasi vettä, huitoo hän rajusti kuin markkinakaupustelija"

Yhteiset tekohampaat

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luononvaroja käytetään henkeä kohden eniten?

DDT:tä, kylmiä luokkahuoneita, taskulämmintä maitoa ja tv-ohjelmia kuusi tuntia päivässä

Tänään on suomalaisten ylikulutuspäivä: Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Suomen kulutustasolla, tarvittaisiin 3,4 maapalloa

Tänään on ylikulutuspäivä: Maapallolla tänä vuonna syntyviä luonnonvaroja vastaava määrä on jo kulutettu

perjantai 20. toukokuuta 2016

Koko mittaushistorian kahdeksan epätavallisimmin lämmintä kuukautta peräkkäin ja Intiassa uusi lämpöennätys 51 astetta

Huhtikuun 2016 lämpötilat maapallolla alueittain verrattuna aikavälin 1951-1980 keskiarvoon. Ennätyskylmää oli 0,14 %, erittäin kylmää 0,25 %, hyvin viileää 1,13 %, vähän tavanomaista viileämpää 8,66 %, lähellä tavanomaisia lämpötiloja 17,02 %, vähän tavanomaista lämpimämpää 36,66 %, hyvin lämmintä 17,92 %, erittäin kuumaa 8,89 % ja ennätyskuumaa 9,33 % maapallon pinta-alasta. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Berkeley Earth, berkeleyearth.org.

Viikon sisällä Nasa, NOAA ja Japanin ilmatieteen laitos ovat jo ehtineet julistaa huhtikuun mittaushistorian lämpimimmäksi huhtikuuksi. NOAA:n mukaan mittaushistorian kahdeksan globaalisti epätavallisimmin lämmintä kuukautta on koettu viimeisimmän kahdeksan kuukauden aikana (syyskuu 2015 - huhtikuu 2016), kun verrataan anomalioita eli kuukausien lämpötilapoikkeamia verrattuna tavanomaisiin ko. kuukausien pitkän aikavälin (1900-luvun) keskiarvoihin.

Nyt myös Berkeley Earth kertoo huhtikuun olleen vuodesta 1850 alkavan (167-vuotisen) mittaushistorian maailmanlaajuisesti lämpimin huhtikuu katsotaanpa

-pelkkiä maa-alueita
(2,333 ± 0,166 celsiusastetta yli vertailukauden 1850-1900 keskiarvon ja 1,780 ± 0,100 astetta yli vertailukauden 1951-1980 keskiarvon),

-pelkkiä merialueita
(0,879 ± 0,107 celsiusastetta yli vertailukauden 1850-1900 keskiarvon ja 0,632 ± 0,077 astetta yli vertailukauden 1951-1980 keskiarvon) tai

-niitä yhdistettyinä
(1,372 ± 0,090 celsiusastetta yli vertailukauden 1850-1900 keskiarvon ja 1,010 ± 0,061 astetta yli vertailukauden 1951-1980 keskiarvon).

Pelkkiä maa-alueita katsottaessa tai maa- ja merialueet yhdistettyinä kulunut huhtikuu oli Berkeley Earthin mukaan selvästi mittaushistorian lämpimin huhtikuu. Pelkkiä merialueitakin tarkasteltaessa tämän vuoden huhtikuu sijoittuu todennäköisimmin mittaustilastojen lämpimimmäksi huhtikuuksi, mutta vaihteluväli on 1.-3.

Mittaushistorian 1850-2015 yksittäisten vuosien globaalit lämpötilat (ja harmaalla 95 %:n luottamusväli) maa- ja merialueet yhdistettyinä verrattuna aikajakson 1951-1980 keskiarvoon. Vuosi 2015 oli selvällä marginaalilla mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi. Vuoden 2016 keskilämpötila tähän mennessä (tammikuu-huhtikuu) on merkitty punaisella. Vihreällä on esitetty hyvin alustava ennuste koko vuoden 2016 (tammi-joulukuu) keskilämpötilasta. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Berkeley Earth, berkeleyearth.org

Kaikista mittaushistorian kuukausista päättynyt huhtikuu oli anomalialtaan (poikkeama verrattuna tavanomaiseen) Berkeley Earthin mukaan maa-alueita katsottaessa todennäköisimmin 5. lämpimin (vaihteluväli 4.-6.), merialueita tarkasteltaessa todennäköisimmin 10. lämpimin (vaihteluväli 2.-17.) ja molemmat yhdistettyinä todennäköisimmin 5. lämpimin (vaihteluväli 4.-7.).

Globaali lämpötila-anomalia (poikkeama tavanomaisesta eli ajanjaksosta 1979-2000) 19. toukokuuta 2016.
Credit:
Climate Reanalyzer, Climate Change Institute, University of Maine, US.

Viimeisimmän vuoden lähes jatkuvat kuukausittaiset lämpötilaennätykset johtuvat ilmastonmuutoksen ja El Niñon yhteisvaikutuksesta. Eilen päivitettyjen ennusteiden mukaan ENSO-syklin El Niño -vaihe kuitenkin on nyt päättymässä ja muutaman kuukauden kuluttua jopa La Niña alkamassa, joten vähitellen globaalit kuukausien lämpötila-anomaliat pienenevät.

Toistaiseksi kuumuutta on vielä riittänyt. Sekä The Washington Postin, Mashablen että SkyMetWeatherin mukaan Intiassa on eilen tehty koko mittaushistorian kuumuusennätys, kun Rajasthanin osavaltioon kuuluvassa Phalodissa mitattiin +51,0 celsiusastetta. Myös maailman sääennätystilastoja päivittävä meteorologi Maximiliano Herrera vahvistaa tämän. Aiempi Intian lämpöennätys oli +50,6 astetta. Jo keskiviikkona Phalodissa mitattiin +50,5 astetta ja eilen torstaina siis +51,0 astetta. Intiassa ja muuallakin Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa onkin viime aikoina kärsitty ennätyksellisestä helleaallosta.

Lue myös nämä

El Niño ja ilmastonmuutos: Huhtikuussa jälleen koko mittaushistorian lämpöennätyksiä

Grönlannissa ennätyslämpötilat käynnistivät sulamiskauden nyt ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa jo huhtikuussa, puolitoista kuukautta tavanomaista aiemmin

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Ilmastonmuutos vaikuttaa yhä voimakkaammin sään ääri-ilmiöihin

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Onko ilmastonmuutos lisännyt kuumien kesien todennäköisyyden kymmenkertaiseksi vain kymmenessä vuodessa ja tuntuvatko vuoden 2003 kaltaiset hellekesät vuosisadan lopulla jo viileiltä?

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

NOAA kertoi kymmenen minuuttia sitten: Huhtikuussa ja koko alkuvuonna kaikki lämpöennätykset uusiksi

Maapallon eri alueiden lämpötilat huhtikuussa 2016 verrattuna tavanomaiseen. Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for March 2016, published online April 2016, retrieved on May 18, 2016

NOAA kertoi tänään kello 18, että huhtikuu 2016 oli sekä globaalisti että pohjoista ja eteläistä pallonpuoliskoa erikseen tarkastellen koko 137-vuotisen mittaushistorian lämpimin huhtikuu katsotaanpa sitten pelkkiä maa-alueita, pelkkiä merialueita tai niitä yhdistettyinä. Aivan sama pätee myös koko alkuvuoteen tammi-huhtikuu 2016, kun sitä verrataan mittaushistorian kaikkiin muihin tammi-huhtikuun jaksoihin.

Koko 137-vuotisen mittaushistorian seitsemän lämpimintä vuotta ja vuoden 2016 neljä ensimmäistä kuukautta vertailussa NOAA:n mukaan. Nollatasona on 1900-luvun keskiarvo, josta poikkeamat on esitetty celsiusasteina. Lämpötilat ovat vuoden alusta ko. kuukauteen mennessä laskettuja koko vuoden keskiarvoja. Tammikuun kohdalle on siis merkitty tammikuun globaali keskilämpötila (poikkeamana 1900-luvun keskiarvosta), helmikuun kohdalle tammi- ja helmikuun keskiarvo jne. Credit: NOAA, Global Analysis - April 2016, 2016 year-to-date temperatures versus previous years.

Huhtikuu oli jo 12. peräkkäinen ennätyslämmin kuukausi (verrattuna ko. kuukausien tavanomaisiin lukemiin). Tämä on 137-vuotisen mittaushistorian pisin yhtämittainen ennätyslämpimien kuukausien ketju. Aiempi ennätys ennen tätä vuotta oli vuonna 1944 mitattu kymmenen peräkkäisen ennätyslämpimän kuukauden putki. Silloin ennätykset kuitenkin olivat paljon alhaisemmalla tasolla kuin nyt. Mittaushistorian pidentyessä useiden peräkkäisten ennätyslämpimien kuukausien ketjujen - ja myös yksittäisten ennätyslämpien kuukausien - pitäisi käydä yhä harvinaisemmiksi, ellei ilmasto muuttuisi.

Tämä oli NOAA:n tilastoissa 38. kerta 2000-luvulla, kun tehtiin kuukauden uusi globaali lämpöennätys. Viimeisestä kylmyysennätyksestä on aikaa yli 99 vuotta.

Koko 137-vuotisen mittaushistorian anomalialtaan maailmanlaajuisesti lämpimimmät kuukaudet NOAA:n mukaan. Anomalia on esitetty poikkeamana verrattuna tavanomaiseen ko. kuukauden globaaliin keskilämpötilaan 1900-luvun aikana. Mittaushistorian viidestätoista anomalialtaan lämpimimmästä kuukaudesta kolmetoista on mitattu tammikuun 2015 jälkeen. Absoluuttisesti (ei siis anomalialtaan) mittaushistorian lämpimimpiä kuukausia ovat todennäköisimmin olleet heinäkuu 2015 ja elokuu 2015. Tämä johtuu siitä, että suurin osa maapallon maa-alueesta on pohjoisella pallonpuoliskolla. Maa-alueilla, jotka lämpenevät ja viilenevät vain ohuesta pintaosasta, lämpötilat vaihtelevat voimakkaammin kuin merissä. Siksi pohjoisen pallonpuoliskon talviaikaan (tammi-helmikuussa) absoluuttiset globaalit keskilämpötilat ovat aina nelisen astetta viileämpiä kuin heinä-elokuussa. Tämä on myös syy siihen, miksi kuukausien lämpimyyttä tai kylmyyttä on havainnollisempi tarkastella anomalioina kuin kuukausien absoluuttisina lämpötiloina. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä.

Anomalialtaan eli verrattuna tavanomaisiin ko. kuukauden lämpötiloihin huhtikuu oli mittaushistorian kaikista kuukausista neljänneksi lämpimin. Mittaushistorian viidestätoista anomalialtaan lämpimimmästä kuukaudesta kolmetoista on mitattu tammikuun 2015 jälkeen. Huhtikuu oli viides peräkkäinen kuukausi, jolloin globaali keskilämpötila ylitti tavanomaisen yli yhdellä celsiusasteella.

Lähde

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Analysis for April 2016, published online May 2016, retrieved on May 18, 2016 from http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/201604

Lue myös nämä


Nasa hetki sitten: Huhtikuu seitsemäs peräkkäinen ennätyslämmin kuukausi

maanantai 16. toukokuuta 2016

Japanin ilmatieteen laitos hetki sitten: Kaksitoista globaalisti ennätyslämmintä kuukautta peräkkäin

Huhtikuiden keskimääräiset globaalit lämpötilat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Diagrammissa esitetyt lämpötilalukemat ovat anomalioita eli poikkeamia vertailukauden 1981-2010 huhtikuiden globaalista keskilämpötilasta. Harmaalla viivalla on esitetty yksittäisten vuosien huhtikuiden pintalämpötilojen anomaliat. Sininen viiva kertoo viiden vuoden liukuvan keskiarvon (eli joka vuosi on laskettu uusi keskiarvo viiden viimeisimmän vuoden perusteella). Punainen viiva kertoo pitkän aikavälin lineaarisen trendin. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Japan Meteorological Agency, Monthly Global Average Temperature in April.

Huhtikuu oli Japanin ilmatieteen laitoksen hetki sitten julkaisemien tietojen mukaan vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian maailmanlaajuisesti ylivoimaisesti lämpimin huhtikuu, maa- ja merialueet yhdistettynä 0,54 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1981-2010 huhtikuiden keskiarvo. Lisäksi huhtikuu oli 0,93 astetta lämpimämpi kuin koko 1900-luvun huhtikuiden keskiarvo.

Mittaushistorian viisi lämpimintä huhtikuuta ovat Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan olleet järjestyksessä lueteltuina huhtikuut 2016 (+0,54 °C yli vertailukauden 1981-2010 huhtikuiden keskiarvon), 2014 (+0,31 °C), 1998 (+0,31 °C), 2015 (+0,30 °C) ja 2010 (+0,27 °C). Mittaushistorian aikana huhtikuut ovat lämmenneet globaalisti keskimäärin 0,76 astetta vuosisadassa.

Koko mittaushistorian globaalisti lämpimimmät ko. kuukaudet Japanin ilmatieteen laitoksen mukaan. Kaikki kaksitoista viimeisintä kuukautta ovat olleet ennätyslämpimiä (maailmanlaajuisesti ykköstilalla ko. kuukausien lämpötilatilastoissa). Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä.

Lue myös nämä

Nasa hetki sitten: Huhtikuu seitsemäs peräkkäinen ennätyslämmin kuukausi

El Niño ja ilmastonmuutos: Huhtikuussa jälleen koko mittaushistorian lämpöennätyksiä

Grönlannissa ennätyslämpötilat käynnistivät sulamiskauden nyt ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa jo huhtikuussa, puolitoista kuukautta tavanomaista aiemmin

Jopa 11 globaalisti ennätyslämmintä kuukautta peräkkäin ja muita tällä viikolla julkaistuja sääennätyksiä

Viiden kansainvälisen tutkimuslaitoksen kesän 2016 sääennuste Suomeen

lauantai 14. toukokuuta 2016

Nasa hetki sitten: Huhtikuu seitsemäs peräkkäinen ennätyslämmin kuukausi

Kuvan © paladin1212 - Fotolia

Nasan hetki sitten julkaisemien GISS-lämpötilatietojen mukaan huhtikuu 2016 oli maa- ja merialueet yhdistettyinä maailmanlaajuisesti keskimäärin 1,11 celsiusastetta pitkän aikavälin keskiarvoa (huhtikuut 1951-1980) lämpimämpi. Tämä tekee kuluneesta huhtikuusta koko vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian lämpimimmän huhtikuun.

Mittaushistorian toiseksi lämpimin huhtikuu on vuodelta 2010 (+0,87 astetta verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon) ja seuraavaksi lämpimimmät vuosilta 2014 (+0,79 astetta), 2007 (+0,75 astetta) ja 2015 (+0,74 astetta).

Viimeksi ja ehkä viimeistä kertaa pitkän aikavälin keskiarvoa viileämpi huhtikuu oli vuonna 1976.

Viimeisimmän seitsemän kuukauden aikana kaikki kuukaudet ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä ko. kuukausia ja ylittäneet vertailukauden 1951-1980 ko. kuukausien keskiarvolämpötilat yli asteella. Lisäksi koko mittaushistorian kaikkien kuukausien lämpötila-anomaliaennätys on rikottu neljä kertaa. Tammikuun 2007 anomaliaennätys +0,97 astetta oli voimassa pitkään, kunnes sen ylittivät lokakuu 2015 (+1,07 astetta), joulukuu 2015 (+1,10 astetta), tammikuu 2016 (+1,11 astetta) ja helmikuu 2016 (+1,33 astetta).

Maaliskuun 2016 anomalia oli päivitettyjen tietojen mukaan +1,29 astetta. Anomalialtaan eli poikkeamaltaan verrattuna tavanomaisiin ko. kuukausien keskiarvoihin (1951-1980) kaikista kuukausista lämpimimmät ovat olleet järjestyksessä lueteltuina helmikuu 2016, maaliskuu 2016 ja jaetulla kolmannella sijalla tammikuu 2016 sekä huhtikuu 2016.

Lue myös nämä

El Niño ja ilmastonmuutos: Huhtikuussa jälleen koko mittaushistorian lämpöennätyksiä

Grönlannissa ennätyslämpötilat käynnistivät sulamiskauden nyt ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa jo huhtikuussa, puolitoista kuukautta tavanomaista aiemmin

Viiden kansainvälisen tutkimuslaitoksen kesän 2016 sääennuste Suomeen

tiistai 10. toukokuuta 2016

Varma kevään merkki: Säälööppien mukaan on tulossa SUPERKESÄ!

Kuvan © Ralf Eckert - Fotolia

MTV:n uutiset julkaisi eilen nettisivuillaan erittäin asiallisen artikkelin Euroopan keskipitkien sääennusteiden keskuksen (ECMWF) uusimmasta vuodenaikaisennusteesta Suomeen. MTV:n uutisten Facebook-sivulla ja televisiossa Kymmenen uutisten yhteydessä esitetyssä nettisivujen mainoksessa kyseistä uutista kuitenkin hehkutetaan näin:


☀️☀️☀️ SUPERKESÄ!☀️☀️☀️
Viime päivien herkkua on luvassa pitkään!


Ennusteen mukaan kesä-elokuussa Suomessa on keskimäärin 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää 70-80 %:n todennäköisyydellä, jos ajatellaan tilastollisen todennäköisyyden tavanomaista lämpimämpään säähän olevan 50 % ja tavanomaista viileämpään säähän 50 %. Sademäärät ovat lähellä tavanomaista.

Voiko 0,5-1 astetta tavanomaista lämpimämpää kesää tavanomaisine sademäärineen sanoa superkesäksi? On tietenkin täysin makuasia, millainen sää kenenkin mielestä tekee kesästä superkesän, eivätkä tätä voi meteorologit tai blogikirjoittelijat määritellä. Omasta mielestäni kuitenkin tulossa näyttäisi olevan vain hieman tavanomaista lämpimämpi kesä, ei mikään superkesä.

Esimerkiksi kesä 2014 oli Suomessa 0,5-1,5 astetta tavanomaista lämpimämpi (kesäkuu harvinaisen kylmä) ja kesä 2013 hieman vajaasta asteesta (länsirannikko) reiluun kahteen asteeseen (Pohjois-Lappi) tavanomaista lämpimämpi. Kesä 2011 oli koko Suomessa keskimäärin kaksi astetta pitkäaikaisia keskiarvoja kuumempi.

Säälööpit varmasti houkuttelevat lukijoita. Kirjoitin tästä jo vuonna 2011
"Ehkä sään vaihtelu ja alueelliset erot ovat lisääntyneet? Vai onko kyseessä vain uutisoinnin lisääntyminen? Ainakin iltapäivälehdet ovat tehneet mitättömistäkin asioista suuria lööppejä. Viime viikolla uutisoitiin ensin, että 25 asteen helteet palaavat useiksi päiviksi. Sitten oli iso lööppi, että kesä päättyy keskiviikkona (siis lööpin mukaan tänään). Normaaleista matalapaineista on tullut lööpeissä 'poikkeuksellisia sääilmiöitä' jne."

Aiheesta kannattaa lukea myös erinomainen meteorologi Juha Föhrin kirjoitus. 


Lue myös nämä



Tämä ei ole uutinen: Elokuu ja koko kesä [2015] olivat globaalisti mittaushistorian lämpimimmät

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Tieteelliset todisteet Tyynenmeren viiden pikkusaaren hukkumisesta merenpinnan nousun myötä

Nuatambun (Choiseul) rannikon vetäytyminen ilmakuvissa vuosilta 1947, 2011 ja 2014. Sinisellä viivalla on esitetty kasvillisuuden raja vuonna 1947. Punaisella värillä on merkitty vuosina 2011-2014 merenpinnan nousun myötä menetetyt kymmenen taloa. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Simon Albert, Javier X Leon, Alistair R Grinham, John A Church, Badin R Gibbes and Colin D Woodroffe (IOPscience): Supplementary material to “Interactions between sea-level rise and wave exposure on reef islanddynamics in Solomon Islands”. License: Attribution 3.0 Unported (CC BY 3.0).

Salomonsaaret on itsenäinen saarivaltio, joka sijaitsee eteläisellä Tyynellämerellä Papua-Uuden-Guinean itäpuolella. Valtio käsittää yli tuhat pääasiassa tulivuorisaarta, joista osa kohoaa yli 500 metrin korkeuteen. Noin 560 000 asukkaan väestö on levittäytynyt 28 000 neliökilometrin alueelle, mikä tekee Salomonsaarista yhden väestöntiheydeltään harvaanasutuimpia Tyynenmeren saarivaltioita.

Toissa päivänä Environmental Research Letters -tiedelehdessä julkaistu tutkimus kertoo viiden Salomonsaariin kuuluneen saaren (Kale, Rapita, Rehana, Kakatina ja Zollies) kadonneen vuosina 1947-2014 merenpinnan nousun myötä. Alunperin saaret olivat kooltaan 1,2-4,9 hehtaaria ja niillä oli ainakin 300 vuotta vanhaa trooppista kasvillisuutta. Saarilla ei ollut ihmisten vaikutusta lukuun ottamatta kalastajien satunnaisia vierailuja viikoittain tai kuukausittain. Kalastajat eivät kuitenkaan vaikuttaneet alueiden rantakasvillisuuteen.

Salomonsaaret on itsenäinen saarivaltio, joka sijaitsee eteläisellä Tyynellämerellä Papua-Uuden-Guinean (PNG) itäpuolella. Karttoihin on merkitty mustilla pisteillä tutkimuspaikat: 1. Rehana, 2. Zollies, 3. Sogomou, 4. Sogomou ite, 5. Sogomou Fa, 6. Kumarara, 7. Sasahura Fa, 8. Sasahura ite, 9. Golora, 10. Retu, 11. Hetaheta, 12. Kakatina, 13. Rapita, 14. Kukudaka, 15. Kale, 16. Korapagho, 17. Kologhose, 18. Ghebira, 19. Bates, 20. Suki, 22. Piraka, 23. Nusa Ghele, 24. Pukuni, 25. Ovio, 26. Varilangge, 27. Ighisi, 28. Panao, 29. Homhombu, 30. Hopei, 31. Kunkundu Hite, 32. Kunkundu Nomana, 33. Nusa Lavata. Koralliriutan alue on varjostettu vaalealla värillä. Tummemmat värit ilmaisevat korkeuden merenpinnasta (0-2300 m). Kartan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Simon Albert et al 2016 Environ. Res. Lett. 11 054011, http://dx.doi.org/10.1088/1748-9326/11/5/054011. License: Attribution 3.0 Unported (CC BY 3.0).

Tutkimuksessa oli mukana 20 riuttasaarta Isabelin luoteisrannikolta, 12 riuttasaarta Rovianan laguunista sekä ainoina asuttuina alueina vulkaanisilla saarilla sijaitsevat Nuatambu (Choiseulin provinssi) ja Mararo (Malaitan provinssi).

Merenpinnan korkeus senttimetreinä Salomonsaarilla vuosina 1950-2100 suhteessa aikavälin 1986-2005 keskiarvoon (diagrammin nollakohta) rekonstruktion, satelliittimittausten, poijumittausten ja neljän eri päästöskenaarion (IPCC AR5) mukaan. ENSO-sykli (El Niñon ja La Niñan vaihtelu) vaikuttaa merkittävästi merenpinnan korkeuteen lyhyellä aikavälillä. Katkoviivoilla on esitetty vuosien sisäinen vaihtelu. Yksittäisen kuukauden merenpinnan korkeus voi siis olla pitkäaikaista keskiarvoa ylempi tai alempi. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Simon Albert et al 2016 Environ. Res. Lett. 11 054011, http://dx.doi.org/10.1088/1748-9326/11/5/054011. License: Attribution 3.0 Unported (CC BY 3.0).

Salomonsaarilla merenpinnan nousunopeus kahden viime vuosikymmenen aikana on ollut yksi maailman suurimmista. Vuodesta 1950 lähtien merenpinnan nousunopeus on ollut keskimäärin 3 mm vuodessa ja vuodesta 1994 lähtien 7-10 mm vuodessa.

Vuosien ja kuukausien välinen merenpinnan korkeuden vaihtelu on Salomonsaarilla suurta ENSO-syklin vuoksi. Vain 20 vuodessa (1994-2014) merenpinta kuitenkin nousi Salomonsaarilla noin 15 senttimetriä. Tähän ovat vaikuttaneet sekä merenpinnan globaali kohoaminen ilmastonmuutoksen myötä että myös pasaatituulten voimistuminen.

Pinta-alan pienentyminen prosentteina yhtä vuotta kohden seitsemällä Isabelin alueen saarella (punainen) ja viidellä Rovianan alueen saarella (vihreä) aikaväleillä 1947-1962, 1962-2002 ja 2002-2014. Suojaisella Rovianan alueella luvut olivat ko. aikaväleillä 0,1 %, -0,2 % ja 0,1 %, joten muutosta ei käytännössä havaittu. Sen sijaan aalloille alttiimmalla Isabelin alueella luvut olivat 0,1 %, 0,5 % ja 1,9 %, joten tällä alueella saarten tuhoutuminen on kiihtynyt. Saaret eivät siis ole peittyneet vedellä yksin merenpinnan kohoamisen vuoksi, vaan asiaan on vaikuttanut myös aallokon aiheuttama rannikkoeroosio. Tämä on voimistunut ja voimistuu edelleen merenpinnan kohoamisen myötä. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Simon Albert et al 2016 Environ. Res. Lett. 11 054011, http://dx.doi.org/10.1088/1748-9326/11/5/054011. License: Attribution 3.0 Unported (CC BY 3.0).

Myös laattatektoniikka voi vaikuttaa merenpinnan korkeuteen, jos saaret vajoavat esimerkiksi maanjäristysten seurauksena. Tutkimuksen mukaan tämä ei kuitenkaan ole ensisijainen syy alueen rannikkoeroosioon.

Vuosina 1996-2090 merenpinnan ennustetaan nousevan Salomonsaarilla 24-89 senttimetriä. Toteutuvaan nousun voimakkuuteen vaikuttaa hyvin paljon kasvihuonekaasupäästöjen kehittyminen.


Salomonsaarilta tutkittiin 33 saaren pinta-alan muutosta. Taulukossa on esitetty saarten pinta-alat vuosina 1947 ja 2014 (20 riuttasaarta Isabelin provinssin luoteisosasta, Nuatambun kylä vulkaaniselta saarelta Choiseulin provinssista ja 12 riuttasaarta läntiseltä alueelta Rovianasta). Nuatambusta on mukana vain kylän alue. Rovianan alueen riuttasaaret ovat päivittäin ja Isabelin provinssin riuttasaaret viikoittain-kuukausittain kalastajien käytössä. Kalastajat eivät merkittävästi vaikuta saarten rantakasvillisuuteen. Tähdellä merkityistä kohteista ei ole saatavilla ilma- tai satelliittikuvaa vuodelta 1947, joten pinta-alan muutos on esitetty aikaväliltä 1962-2014. Viisi saarta (Kale, Rapita, Rehana, Kakatina ja Zollies) on kadonnut kokonaan. Lisäksi 18 saaren pinta-ala on pienentynyt, näistä kuuden merkittävästi (vähintään 20 %). Myös tuliperäisen Nuatambun pinta-ala on pienentynyt 51 %. Kymmenen saaren pinta-ala on kasvanut, enimmillään 19,6 %. Taulukon saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Simon Albert, Javier X Leon, Alistair R Grinham, John A Church, Badin R Gibbes and Colin D Woodroffe (IOPscience): Supplementary material to “Interactions between sea-level rise and wave exposure on reef islanddynamics in Solomon Islands”. License: Attribution 3.0 Unported (CC BY 3.0).

Myös asutuilla saarilla merenpinnan kohoaminen on syönyt merkittäviä määriä saarten pinta-alasta. Esimerkiksi kaksi ainakin vuodesta 1935 asuttua kylää on tuhoutunut. Kymmenen taloa menetettiin äkillisesti 25 perheen asuttamassa Nuatambussa vuosina 2011-2014. Pahimmat tuhot aiheutuvat alueilla, joille merenpinnan nousun lisäksi myös aallokko pääsee voimakkaasti vaikuttamaan. Kaiken kaikkiaan Nuatambussa rannikkoeroosio on kuitenkin ollut hidas ja vuodesta toiseen etenevä tapahtuma, ei yksittäisen myrskyn tai yksittäisen aallokon aiheuttama.

On silti siis huomattava, etteivät saaret ole peittyneet vedellä yksin merenpinnan kohoamisen vuoksi, vaan asiaan on vaikuttanut myös aallokon aiheuttama rannikkoeroosio. Tämä tietenkin on voimistunut ja voimistuu edelleen merenpinnan kohoamisen myötä.

a) Rannikon vetäytyminen Sogomoussa vuosina 1947-2014. b) Sogomoun itäkärjestä (kuvassa a kameralla merkitty kohta) vuonna 2013 kohti jäljellä olevaa saarta otettu valokuva rannikkoeroosiosta. c) Meren leviäminen Kalen saarella vuosina 1947-2011 (värit vastaavat kuin kuvassa a). Vuonna 2014 Kale oli peittynyt kokonaan merenpinnan alle. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Simon Albert et al 2016 Environ. Res. Lett. 11 054011, http://dx.doi.org/10.1088/1748-9326/11/5/054011. License: Attribution 3.0 Unported (CC BY 3.0).

Mararon kylässä koko ihmisyhteisö muutti rannikkoeroosion vuoksi uuteen paikkaan 20 metriä merenpinnan yläpuolelle. Perinteisesti ihmiset olivatkin asuneet näillä korkeammilla paikoilla, kunnes 1900-luvun alussa lähetyssaarnaajat kannustivat ihmisiä muuttamaan rannan lähelle.

Saarten muuttuminen (vaaka-akselilla saarten pinta-ala hehtaareina, pystyakselilla pinta-alan prosentuaalinen muutos vuosikymmentä kohden) keskisen Tyynenmeren atollisaarilla (muokattu McLeanin ja Kenchin tutkimuksesta vuodelta 2015) ja Salomonsaarilla (keltaiset ympyrät, tämä uusi tutkimus vuodelta 2016). Pystyakselin positiiviset arvot tarkoittavat saaren kasvamista ja negatiiviset arvot pienentymistä. Harmaalla värillä varjostettu muutos (±3,0 %) ei ole merkitsevä. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla hiirellä sen päältä. Credit: Simon Albert et al 2016 Environ. Res. Lett. 11 054011, http://dx.doi.org/10.1088/1748-9326/11/5/054011. License: Attribution 3.0 Unported (CC BY 3.0).

Alle tuhannen asukkaan Taro, Choiseulin provinssin (noin 30 000 asukasta) pääkaupunki, voi olla maailman ensimmäinen alueellinen pääkaupunki, joka täytyy siirtää merenpinnan nousun vuoksi. Se sijaitsee keskimäärin alle kahden metrin korkeudella merenpinnasta. Korkeinkin kohta ulottuu vain noin 25 metriin.

Lähteet ja lisätietoja

NASA: Cumulative sea level change since April 2002

Scientific American: Township in Solomon Islands Is 1st in Pacific to Relocate Due to Climate Change

Simon Albert, Javier X Leon, Alistair R Grinham, John A Church, Badin R Gibbes and Colin D Woodroffe (IOPscience): Interactions between sea-level rise and wave exposure on reef island dynamics in the Solomon Islands, Published 6 May 2016, IOP Publishing Ltd Environmental Research Letters, Volume 11, Number 5 (tämän blogikirjoituksen pääasiallinen lähde, mm. kuvat muokkaamattomina tästä julkaisusta, kuvatekstit omiani)


Miksi merenpinta on noussut tällä vuosituhannella?

lauantai 7. toukokuuta 2016

Jääkiekon MM-kilpailujen tietokilpailukysymys: Kuka suomalainen jääkiekkoilija on saanut nimensä hyönteisten tieteellisiin lajinimiin?

Koiraspuolinen Thaumatodryinus tuukkaraski -ampiainen hanskakäsineen Boston Bruinsin väreissä.
Photograph © Dr Robert S. Copeland (ICIPE), published with kind permission of Dr Robert S. Copeland.

Kenian Teita Hillsistä löydetylle ampiaislajille on annettu tieteelliseksi nimeksi Thaumatodryinus tuukkaraski jääkiekkomaalivahti Tuukka Raskin mukaan. 

Kyseisen ampiaislajin löytäneessä ja nimenneessä tutkijaryhmässä työskennellyt filosofian tohtori Robert S. Copeland on Boston Bruinsin kannattaja. Hän perustelee nimeä näin: ”Laji on nimetty Suomen maajoukkueen ja Boston Bruinsin akrobaattisen maalivahdin mukaan, jonka hanskakäsi on yhtä tarttuva kuin tämän uuden pihtipistiäislajin etujalan saalistusnivel.”

Nimelle löytyy muitakin perusteluja. Ampiainen on väriltään keltamusta, aivan kuin Boston Bruinsin värit. Naaraspuolisen ampiaisen etujalat, joilla se tarttuu parittelun aikana koiraaseen, näyttävät lisäksi hieman maalivahdin hanskoilta. Tutkijaryhmä myös sai työlleen tukea Suomesta.

Virallinen tutkimus julkaistiin viime vuoden huhtikuussa Acta Entomologica Musei Nationalis Pragae -hyönteistutkimuslehdessä (Olmi, M. & Copeland, R.S. & Guglielmino, A. 2015. An updated checklist of Dryinidae, Embolemidae and Sclerogibbidae (Hymenoptera) of Kenya and Burundi, with descriptions of thirteen new species. Acta Entomologica Musei Nationalis Pragae 55(1): 333-380). 

Artikkelissa Copeland kertoo myös toisesta uudesta ampiaislajista Anteon semajanna, jonka lajiosan hän sai yhdistämällä ja hieman muuntamalla lastensa nimiä James ja Anna.

Lue myös nämä

Kolmetoista Tähtien sota -elokuvien mukaan nimettyä oikeaa eliölajia

Maailman oudoimmat kasvien ja eläinten lajinimet

Hyvää Linnén syntymäpäivää hauskojen tieteellisten nimien ja tautiluokitusten parissa!