Viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 on yltänyt kyseisen kuukauden globaalin mittaushistorian lämpöennätykseen ja viimeisin 12 kuukautta on ollut yli 1,6 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Sinisellä käyrällä on esitetty esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) keskiarvoon verrattuna 12 kuukauden globaalin lämpötilan liukuva keskiarvo 1850-luvulta lokakuun 2024 loppuun asti. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Sinisellä varjostettu alue käyrän ympärillä kuvaa 95 prosentin luotettavuusrajoja. Punainen käyrä on havainnoista tasoitettu 30 vuoden LOESS-käyrä, josta näkyy pitkän aikavälin trendi. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Berkeley Earth.

 

Globaalin keskilämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo on tällä hetkellä 1,64 ± 0,07 °C esiteollisen ajan keskilämpötilan yläpuolella. Poikkeama pitkäaikaisesta trendistä on nyt yksi mittaushistorian suurimmista. Vain vuosien 1878–1888 super-El Niñon aikana poikkeama trendistä on ollut selvästi tämänhetkistä isompi, mutta silloin lämpötilat olivat yli asteen nykyistä viileämpiä. 

Lokakuu 2024 oli globaalisti vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin lokakuu – tai oikeastaan jaetulla ykkössijalla. Tämän vuoden lokakuu nimittäin oli vain 0,02 astetta viileämpi kuin ennätyslämmin lokakuu 2023, ja näin pieni ero on pienempi kuin lämpötiladatan epävarmuus. Kaikki aiemman lokakuut ennen vuotta 2023 ovat olleet ainakin 0,25 astetta viileämpiä.

Niinpä voidaan sanoa, että viimeisimmästä 17 kuukaudesta peräti 16 kuukautta on ollut mittaushistorian siihen mennessä lämpimimpiä ko. kuukausia joko ykkössijalla tai jaetulla ykkössijalla. Poikkeuksena on vain syyskuu 2024. Lisäksi lokakuu 2024 oli 16. peräkkäinen kuukausi, jolloin globaali keskilämpötila kohosi vähintään 1,5 astetta esiteollisen ajan yläpuolelle.

Pariisin ilmastosopimuksen tavoite on ollut rajoittaa maapallon lämpeneminen korkeintaan 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna, kun globaalia lämpötilaa tarkastellaan pitkällä aikavälillä. Yhden tai kahden vuoden aikana tapahtuva 1,5 asteen ylitys ei vielä tarkoita sitä, että Pariisin ilmastosopimuksen tavoite olisi ylittynyt. Koska viimeisimmän kahden vuoden aikana useat kuukaudet ovat ylittäneet 1,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna, tuo 1,5 asteen raja kuitenkin lähestyy. 

Vuonna 2023 alkoi El Niño -ilmiö, joka lämmitti vuosia 2023 ja 2024. Tyypillisesti toinen vuosi El Niñon alkamisen jälkeen on ensimmäistä lämpimämpi. Tällä hetkellä vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi on ollut 2023, mutta vuodesta 2024 tulee sitä lämpimämpi yli 99 prosentin todennäköisyydellä. Vuoden 2024 viimeisten kuukausien aikana mahdollisesti kehittyvän viilentävän La Niña -ilmiön ajoitus ja voimakkuus eivät riittäne estämään sitä, että vuodesta 2024 tulee mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi.

Nyt olemme tämänhetkisen lämpenemispiikin huipulla tai lähellä sitä, koska globaali keskilämpötila tulee hieman viilenemään vuosien 2023–2024 El Niñon hiipumisen myötä. Vaikka yksittäiset kuukaudet ja yksittäiset vuodet tulevat todennäköisesti olemaan hieman tämänhetkistä viileämpiä, lämpötilat pysyvät esiteolliseen aikaan verrattuna korkeina ja globaali pitkän aikavälin lämpenemistrendi jatkuu. Todennäköisesti globaalin keskilämpötilan pitkäaikainen keskiarvo ylittää 1,5 astetta 2020-luvun lopulla tai 2030-luvun alussa, jos kasvihuonekaasujen päästöjä ei saada pikaisesti vähennettyä.

Lähde

Berkeley Earth: October 2024 Temperature Update, posted on November 21, 2024 by Robert Rohde

Lue myös nämä

Vuodesta 2024 on tulossa mittaushistorian lämpimin vuosi ja ensimmäinen yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi kalenterivuosi

Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti

Globaalisti vuosi 2023 oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa merialueilla yli asteen ja maa-alueilla yli kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Mittaushistorian lämpimin vuosi 2023 oli noin 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi ja yksittäiset vuorokaudet jopa yli 2 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä

WMO: Viimeisimmät yhdeksän vuotta 174-vuotisen mittaushistorian lämpimimmät vuodet ja vuosi 2023 todennäköisesti kaikista lämpimin

Suomen talven 2024-2025 sääennuste

Olen koonnut luettavaksenne yhdentoista kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen talven 2024-2025 säästä. Ennusteet ovat harvinaisen yksimielisiä siitä, että talvi tulee olemaan vähintään asteen keskimääräistä lämpimämpi koko Suomessa. Koska Suomi sijaitsee näin pohjoisessa, lyhyet kireät pakkasjaksot ovat silti mahdollisia. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet kuitenkin ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella. Pakkasiin oleellisesti vaikuttavien NAO-värähtelyn ja varsinkin polaaripyörteen ennakointi kovin paljon etukäteen on melko hankalaa. Siksi ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa, vaikka viime vuosina kolmen kuukauden ennusteet ovatkin toimineet melko hyvin, itse asiassa usein kuukausiennusteita paremmin. Vuodenaikaisennusteita tarkennetaan talven edetessä, joten päivitän tietoja pitkin talvea tämän blogipostauksen kommentteihin. Ennusteiden lisäksi kannattaa seurata NAO-indeksiä ja polaaripyörteen kehittymistä. Selostan myös niitä tässä blogitekstissäni.

NOAA/NWS: Suomen talvi 1-3 astetta keskimääräistä lämpimämpi, selvimmin tavanomaista lämpimämpää on joulukuussa

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot joulukuun 2024 alusta heinäkuun 2025 loppuun asti ovat Suomessa 1-2 astetta lämpimämpiä kuin kyseisten ajankohtien pitkäaikaiset keskiarvot. Talvi joulukuun 2024 alusta helmikuun loppuun on ennusteen mukaan paikoin jopa 2-3 astetta keskimääräistä lämpimämpi, selvimmin Kaakkois-Suomessa.

Joulukuun alusta toukokuun loppuun ulottuvalla jaksolla yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on joulukuu, jolloin koko Suomessa ollaan 2-3 astetta pitkäaikaisten keskiarvojen alapuolella. Lähimpänä tavanomaista ovat helmikuu- ja huhtikuu, mutta silloinkin koko kuukauden keskilämpötila on kaikkialla Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä korkeampi.  

Kolmen kuukauden jaksoista joulu-helmikuu on Suomessa tavanomaiseen verrattuna runsassateisin, kun taas maalis-toukokuu näyttää vähäsateisimmilta.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna selvästi sateisin on joulukuu, mutta myös helmikuu erottuu sateisema kuukautena. Sen sijaan vähäsateisin varsinkin Etelä-Suomessa on maaliskuu.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

IRI: Suomen talvi ja kevät 2025 keskimääräistä leudompia, mutta helmi-huhtikuussa Pohjois-Suomessa keskimääräistä kylmempää

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) eilen julkaistun vuodenaikaisennusteen mukaan kolmen kuukauden jaksoista joulu-helmikuu ja maalis-toukokuu ovat koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpiä. Myös tammi-maaliskuussa suurimmassa osassa Suomea lienee keskimääräistä leudompaa, mutta todennäköisyys ei ole yhtä suuri kuin em. jaksoilla. Sen sijaan helmi-huhtikuussa Etelä-Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää ja Pohjois-Suomessa keskimääräistä kylmempää.

Sademäärissä on paljon alueellista vaihtelua, mutta maalis-toukokuussa suuressa osassa Suomea näyttäisi olevan keskimääräistä kuivempaa. 

Copernicus Climate Change Service: Koko Suomessa sateinen ja yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpi talvi

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien yhdistelmä arvioi joulu-helmikuun että tammi-maaliskuun jaksojen olevan koko Suomessa vähintään kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Helmi-huhtikuussa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Yksittäisistä kuukausista tammikuu ja helmikuu ovat koko Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Maalis- ja huhtikuussa poikkeama jää 1-2 asteeseen.

Sademäärät ovat keskimääräistä suurempia kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla. Yksittäisistä kuukausista sateisimpina erottuvat joulukuu ja tammikuu.

Britannian ilmatieteen laitos: Kaikki talvikuukaudet koko Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä

Myös Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteen mukaan joulu-helmikuun sekä tammi-maaliskuun jaksot ovat koko Suomessa vähintään kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Etelä-Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpi sää jatkuu myös helmi-huhtikuussa, kun taas Pohjois-Suomessa poikkeama jää 1-2 asteeseen. Yksittäisistä kuukausistakin joulukuu, tammikuu ja helmikuu ovat yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Kahden seuraavan kuukauden poikkeamat ovat 1-2 astetta.

Sademäärät ovat keskimääräistä suurempia kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla.

Ranskan ilmatieteen laitos: Sateinen ja yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpi talvi koko Suomessa

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) ennusteessa joulu-helmikuu sekä tammi-maaliskuu ovat koko Suomessa vähintään kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Päinvastoin kuin brittiennusteessa Pohjois-Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpi sää jatkuu myös helmi-huhtikuussa, kun taas Etelä-Suomessa poikkeama jää 1-2 asteeseen. Joulukuun alusta maaliskuun loppuun kaikki yksittäisetkin kuukaudet ovat lähes koko Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä.

Sademäärät ovat varsinkin joulu-helmikuussa ja tammi-maaliskuussa keskimääräistä suurempia.

Italian ilmatieteen laitos: Sateista ja joulu- sekä tammikuussa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan kaikki kolmen kuukauden jaksot joulukuun ja maaliskuun välillä ovat Suomessa vähintään asteen keskimääräistä lämpimämpiä. Kahdella ensimmäisellä jaksolla varsinkin Keski-Suomessa voi olla jopa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Yksittäisistä kuukausista joulukuu ja tammikuu ovat tavanomaiseen verrattuna lämpimimpiä, kun suuressa osassa Suomea on yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Muutkin kuukaudet ovat koko Suomessa vähintään asteen keskimääräistä lämpimämpiä, paitsi huhtikuussa suuressa osassa Lappia on vain 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. 

Sademäärät ovat keskimääräistä suurempia kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla, selvimmin tammi-maaliskuussa.

Saksan ilmatieteen laitos: Koko Suomessa vähintään asteen keskimääräistä lämpimämpi talvi

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) mukaan lämpimin jakso on joulu-helmikuu, jolloin Etelä- ja Keski-Suomessa on yli 2 astetta ja Pohjois-Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Tammi-maaliskuussa ja helmi-huhtikuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Yksittäisistä kuukausista joulukuu ja tammikuu ovat pohjoisinta Lappia luukuun ottamatta koko Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Muuten yksittäisten kuukausien poikkeamat jäävät 1-2 asteeseen, paitsi huhtikuussa Etelä-Suomessa saattaa jälleen olla yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden sademäärät näyttävät keskimääräistä suuremmilta, paitsi helmi-huhtikuussa keskimääräistä sateisempaa on vain Länsi-Lapissa.

ECMWF: Koko talvi Suomessa keskimäärin yli 2 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi, erityisesti tammikuu tavanomaiseen verrattuna lämmin koko Suomessa

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo joulu-helmikuun ja tammi-maaliskuun olevan koko Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Helmi-huhtikuussa maassamme on kaikkialla 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Yksittäistä kuukausista tammikuu on koko Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Joulu- ja helmikuussa on muuten sama tilanne, mutta varsinkin Lapin pohjoisosissa poikkeama jää 1-2 asteeseen. Maalis- ja huhtikuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat keskimääräistä suurempia lähes koko Suomessa. Pienin poikkeama on helmi-huhtikuussa ja suurin varsinkin Lapissa joulu-helmikuussa.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos: Talven lämpimyys ja sateisuus näkyvät tässä ennusteessa vieläkin selvemmin kuin muissa ennusteissa

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos (NCEP) arvioi, että kaikki kolme seuraavaa kolmen kuukauden jaksoa ovat muuten koko Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, mutta helmi-huhtikuussa Länsi-Lapin poikkeama jää 1-2 asteeseen. Kaikki yksittäisetkin kuukaudet joulukuusta maaliskuuhun ovat keskimäärin yli kaksi astetta keskimääräistä lämpimämpiä, mutta huhtikuussa poikkeama on Järvi-Suomen alueella yli 2 astetta, Pohjois- sekä Keski-Lapissa 0,5-1 astetta ja muualla Suomessa 1-2 astetta.

Sademäärät ovat kaikilla kolmen kuukauden jaksoilla keskimääräistä runsaampia suuremmalla todennäköisyydellä kuin muissa ennusteissa. Helmi-huhtikuussa sademäärät eivät enää poikkea keskimääräisestä niin suurella todennäköisyydellä kuin alkutalvesta, mutta edelleen on keskimääräistä sateisempaa.

Kanadan ilmatieteen laitos: Lopputalvi selvimmin keskimääräistä lämpimämpi ja Etelä-Suomessa paikoin mahdollisesti keskimääräistä vähäsateisempi

Kanadan ilmatieteen laitos (ECCC) arvioi, että kaikki kolmen kuukauden jaksot joulukuun alun ja huhtikuun lopun välillä ovat koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on helmikuu, jolloin Etelä-Suomessa on 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Yllättäen lähimpänä tavanomaisia lukemia on joulukuu, jolloin Etelä-Suomessa on 0,5-1 astetta ja Pohjois-Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää

Sademäärät ovat tavanomaiseen verrattuna korkeimpia joulu-helmikuussa. Sen jälkeen Etelä-Suomessa voi olla paikoin jopa keskimääräistä vähäsateisempaa.

Japanin ilmatieteen laitos: Suurimmassa osassa Suomea 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi talvi

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että lämpötilat ovat koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä korkeampia kolmella seuraavalla kolmen kuukauden jaksolla. Myös kaikki yksittäiset kuukaudet joulukuun alusta huhtikuun loppuun ovat lähes koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Paikoin voi olla jopa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Ainoastaan huhtikuussa poikkeama saattaa jäädä Kainuun tienoilla 0,5-1 asteeseen.

Kolmen kuukauden sademäärät ovat lähes kaikkialla keskimääräistä suurempia. Joulu-helmikuussa sateisuus painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen, tammi-maaliskuussa lähinnä Lappiin.

Lue tästä jouluaaton 2024 sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin jouluaatoksi pilvipoutaa ja -2 asteen lämpötilaa. Metcheckin ennuste näyttää puolipilvistä, korkeimmillaan +4 asteen lämpötilaa. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Pakkasiin vaikuttavia polaaripyörteen ja NAO-värähtelyn muutoksia on hankala ennakoida kovin paljon etukäteen

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko talven sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, esimerkiksi ensilumen satamisen ajankohtaa, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso, joillakin tutkimuslaitoksilla myös kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Suomen talvilämpötiloihin vaikuttaa merkittävästi Pohjoisnapaa ympäröivä polaaripyörre, joka pitää kylmän ilman napa-alueella. Polaaripyörteen hajoaminen tarkoittaa sitä, että kylmää ilmaa pääsee kulkeutumaan kohti etelää. Polaaripyörteestä ja sen vaikutuksesta Suomen säähän kannattaa lukea meteorologi Joanna Rinteen ja ylimeteorologi Henri Nymanin kirjoitukset.

Talvisäähämme vaikuttaa myös NAO-värähtely (North Atlantic Oscillation, Pohjois-Atlantin oskillaatio), joka liittyy Islannin ja Azorien ilmanpaine-eroihin. Mitä suurempi ilmanpaine-ero niiden välillä on (= positiivinen NAO-indeksi: Islannissa syvä matalapaine, Azoreilla voimakas korkeapaine), sitä voimakkaampia meillä ovat läntiset ilmavirtaukset (matalapaineet kulkevat pohjoista reittiä). Tällöin meillä siis vallitsee mereinen, lauha ja kostea ilma. Kun NAO-indeksi on negatiivinen (Azorien korkeapaine heikompi), matalapaineet siirtyvät etelämmäksi, jolloin meille virtaa kylmää ilmaa pohjoisesta.

Negatiivisen NAO-indeksin vuosina meillä on siis tavallista kylmempiä talvia ja positiivisen NAO-indeksin vuosina keskimääräistä lämpimämpiä talvia. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että NAO on osa ilmakehän suurempaa ilmiötä, arktista oskillaatiota eli värähtelyä (AO). NAO-indeksiä voidaan ennustaa tarkasti vain pari viikkoa etukäteen (jolloin on kyse lähinnä vallitsevia sääoloja kuvaavasta indeksistä), mutta laajemmassa (epätarkemmassa) mittakaavassa NAO-heilahduksen kesto vaihtelee 2-10 vuoden välillä. Tällä perusteella voidaan olettaa peräkkäisten talvien olevan keskimäärin hyvin samankaltaisia, joskin todellisiin säätilanteisiin vaikuttavat myös monet muut asiat.

Viime vuosina vuodenaikaisennusteet ovat olleet melko hyvin suuntaa antavia, vaikka niitä ei voikaan Suomen alueella pitää kovin luotettavina

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän. Näistä hyvä esimerkki on polaaripyörteen hajoaminen. Vuodenaikaisennusteille onkin tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. 

Esimerkiksi yhtä kylmä helmi-maaliskuun vaihde kuin vuonna 2018 toistuu Suomessa keskimäärin vain kerran tai pari vuosisadassa. Maaliskuu oli 2000-luvun neljänneksi kylmin. The Weather Company ennusti Suomeen kylmää maaliskuuta jo tammikuussa, mutta muiden tutkimuslaitosten tietoihin tällainen ennuste ilmestyi vasta helmikuun puolivälissä polaaripyörteen hajoamisen myötä. The Weather Company oli ennusteissaan odottanut polaaripyörteen hajoamista pitkään, joskin sekin alkoi jo vähän epäröidä, kun polaaripyörre ei aluksi näyttänytkään hajoavan talven aikana

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. 

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa talvesta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen leutoa.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Helsinki-Vantaalla on ollut joulukuussa 83 senttimetriä lunta

Joulun lumensyvyys on pienentynyt Kouvolassa digitoidun mittaushistorian aikana

Vuorokauden lumisade-ennätys

Tien ympärillä jopa 20 metriä korkeat lumivallit!

Myytti kattojen lumikuorman merkittävästä kasvamisesta suojasäällä elää sitkeänä

Suomen ja koko maailman kylmyysennätykset

Vuodesta 2024 on tulossa mittaushistorian lämpimin vuosi ja ensimmäinen yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi kalenterivuosi

Vuosien 1940–2024 globaalit lämpötila-anomaliat (keskilämpötilat vertailukauteen 1850–1900 eli esiteolliseen aikaan nähden). Vuoden 2024 tieto on ennakkoarvio, joka perustuu tammi-lokakuun jaksoon. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. 

Lokakuu 2024 oli eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen hetki sitten julkaiseman tiedotteen mukaan globaalisti 1,65 astetta esiteollisen ajan lokakuita lämpimämpi. Copernicuksen käyttämässä ERA5-lämpötila-aineistossa viimeisimmästä 16 kuukaudesta peräti 15 on ollut yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Viimeisin 12 kuukautta (marraskuun 2023 alusta lokakuun 2024 loppuun) oli 0,74 astetta lämpimämpi kuin vertailukausi 1991–2020 ja 1,62 astetta lämpimämpi kuin esiteollinen aika (ilmastotieteessä 1850–1900).

Tämän vuoden kymmenen ensimmäistä kuukautta (tammikuun 2024 alusta lokakuun 2024 loppuun) olivat keskimäärin 0,71 astetta lämpimämpiä kuin vertailukausi 1991–2020, joten kyseessä on mittaushistorian lämpimin tammi-lokakuun jakso. Tähänastisen mittaushistorian lämpimimmän vuoden 2023 tammi-lokakuiden keskilämpötila ylittyi tänä vuonna 0,16 asteella. Näin vuodesta 2024 on tulossa käytännöllisesti katsoen varmasti mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi.

Copernicuksen ERA5-aineistossa vuosi 2023 oli 1,48 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Vuodesta 2024 on tulossa yli 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi, todennäköisesti yli 1,55 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Tässä on melkoisesti pohdittavaa COP29-ilmastokokoukselle, joka järjestetään Azerbaidžanin Bakussa 11.-22. marraskuuta.

Lähde

Copernicus: 2024 virtually certain to be the warmest year and first year above 1.5°C

Lue myös nämä

Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti

Globaalisti vuosi 2023 oli ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa merialueilla yli asteen ja maa-alueilla yli kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Mittaushistorian lämpimin vuosi 2023 oli noin 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi ja yksittäiset vuorokaudet jopa yli 2 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä

WMO: Viimeisimmät yhdeksän vuotta 174-vuotisen mittaushistorian lämpimimmät vuodet ja vuosi 2023 todennäköisesti kaikista lämpimin

Suomessa rikottiin syyskuussa helle-ennätyksiä, ja globaalisti vuodesta 2024 lienee tulossa jälleen mittaushistorian lämpimin vuosi

Mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden globaalit anomaliat (keskilämpötilat vertailukauteen 1991–2020 nähden) ko. vuoden tammikuun alusta kunkin kuukauden loppuun ulottuvalla jaksolla. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Eurooppalainen Copernicus Climate Change Service julkaisi tänään tiedotteen, jonka mukaan syyskuu 2024 oli sekä Euroopassa että globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin syyskuu. Kaikista lämpimin syyskuu koettiin vasta vuosi sitten. 

Koska syyskuu 2024 oli globaalisti 1,54 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi, viimeisimmän 15 kuukauden aikana on ollut kaikkiaan 14 kuukautta, jotka ovat olleet yli 1,5 astetta esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) lämpimämpiä. Viimeisin 12 kuukauden jakso ylitti vertailukauden 1991–2020 keskilämpötilan 0,74 asteella ja esiteollisen ajan 1,62 asteella.

Tammi-syyskuun jakso oli tänä vuonna globaalisti 0,71 astetta vertailukautta 1991–2020 lämpimämpi ja siten koko mittaushistorian lämpimin tammi-syyskuu, 0,19 astetta lämpimämpi kuin aiempi ennätys tammi-syyskuulta 2023. Vuodesta 2024 näyttääkin tulevan koko mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi. Loka-joulukuun keskimääräisen lämpötila-anomalian pitäisi pudota yli 0,4 asteella, jotta tämä vuosi ei ylittäisi vuonna 2023 tehtyä lämpimimmän kalenterivuoden ennätystä. 

Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan Suomen mittaushistorian (vertailukelpoista aineistoa 1900-luvun alusta asti) tähän mennessä lämpimimmät syyskuut on koettu vuosina 2023 ja 2024. Kummankin vuoden syyskuun keskilämpötila oli 12,2 astetta. Yksittäisistä mittauspisteistä esimerkiksi Sodankylän Tähtelässä keskilämpötila oli 10,3 astetta, mikä on Tähtelän yli 110-vuotisen mittaushistorian uusi syyskuun ennätys. Ilmatieteen laitoksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden vertaisarvioidun laskentamenetelmän mukaan ilmastonmuutos teki Tähtelän syyskuusta noin 1,7 astetta lämpimämmän kuin mitä se olisi ollut ilman ilmastonmuutosta. 

Ainakin jossakin päin Suomea oli syyskuussa hellettä kahdeksana päivänä, mikä on syyskuiden uusi ennätys vuodesta 1961 alkavissa vertailukelpoisissa helletilastoissa. Aiempi ennätys oli viisi hellepäivää vuonna 1968. Myös koko vuoden hellepäivien lukumäärä oli tänä vuonna ennätyksellinen, peräti 71. Vuoden viimeinen hellepäivä mitattiin 10. syyskuuta. Meteorologi Mika Rantasen mukaan hellepäivien vuotuinen määrä on kasvanut Suomessa vuodesta 1961 nykypäivään keskimäärin 2,37 päivää vuosikymmenessä. Jos kuitenkin tarkasteluun otetaan mukaan vain ne sääasemat, jotka ovat olleet toiminnassa koko tarkasteluajanjakson 1961–2024, hellepäivien määrä on kasvanut 2,08 päivää vuosikymmenessä. Pieni osuus hellepäivien määrän kasvusta selittyy siis säähavaintoasemien määrän lisääntymisellä.

Lähteet

Copernicus: Second warmest September for the globe and Europe – Parts of Europe hit by extreme precipitation

Ilmatieteen laitos: Syyskuu oli jälleen monin paikoin ennätyksellisen lämmin

Lue myös nämä

Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti

Lapissa kesä oli ennätyksellisen lämmin, ja touko-elokuussa sivuttiin koko Suomen hellepäiväennätystä

Kesä 2024 oli mittaushistorian lämpimin sekä Euroopassa että globaalisti

Kesä 2024 oli Euroopassa koko mittaushistorian kuumin

Eurooppalainen Copernicus Climate Change Service julkaisi hetki sitten tiedotteen, jonka mukaan kesä 2024 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin kesä. Kesäkuun alusta elokuun loppuun ulottuva jakso oli Euroopassa 1,54 astetta lämpimämpi kuin kesien 1991–2020 keskilämpötila ja 0,2 astetta lämpimämpi kuin edellinen ennätyslämmin kesä 2022.

Kesä-elokuu oli myös maailmanlaajuisesti keskimäärin mittaushistorian kuumin

Myös globaalisti kesä-elokuun jakso oli mittaushistorian lämpimin kesä-elokuu, 0,69 astetta lämpimämpi kuin kesä-elokuiden 1991–2020 keskilämpötila ja 0,03 astetta lämpimämpi kuin edellinen ennätyslämmin kesä-elokuu 2023. Heinäkuussa 2024 koettiin myös koko mittaushistorian lämpimimmät yksittäiset vuorokaudet.

Kesä-elokuun jaksojen globaalit anomaliat (keskilämpötilat vertailukauteen 1991–2020 nähden) vuosina 1979-2024. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Viimeisin 12 kuukautta oli mittaushistorian lämpimin 12 kuukauden jakso ja 1,64 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Koska elokuu 2024 oli globaalisti 1,51 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi, viimeisimmän 14 kuukauden aikana on ollut kaikkiaan 13 kuukautta, jotka ovat olleet yli 1,5 astetta esiteollista aikaa (vuodet 1850–1900) lämpimämpiä. Lisäksi viimeisin 12 kuukauden jakso (syyskuun 2023 alusta elokuun 2024 loppuun) on koko mittaushistorian lämpimin kaikista 12 kuukauden jaksoista tai tarkkaan ottaen jaetulla ykköstilalla lämpimimpien 12 kuukauden jaksojen listauksessa. Myös kaksi edellistä jaksoa (heinäkuu 2023 – kesäkuu 2024 ja elokuu 2023 – heinäkuu 2024) olivat yhtä lämpimiä. Ne kaikki ylittivät vertailukauden 1991–2020 keskilämpötilan 0,76 asteella ja esiteollisen ajan 1,64 asteella.

Tämän vuoden kahdeksan ensimmäistä kuukautta olivat mittaushistorian lämpimin tammi-elokuun jakso  

Tämän vuoden tammikuun alusta elokuun loppuun ulottuva jakso oli globaalisti 0,70 astetta vertailukauden 1991–2020 tammi-elokuun jaksoja lämpimämpi ja 0,23 astetta lämpimämpi kuin ennätyslämpimän kalenterivuoden 2023 tammi-elokuu. Vuosi 2024 on siis matkalla kohti koko mittaushistorian lämpimimmän vuoden titteliä.

Mittaushistorian kymmenen lämpimimmän vuoden globaalit anomaliat (keskilämpötilat vertailukauteen 1991–2020 nähden) ko. vuoden tammikuun alusta kunkin kuukauden loppuun ulottuvalla jaksolla. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF. 

Lähde

Copernicus: Summer 2024 – Hottest on record globally and for Europe

Lue myös nämä

Lapissa kesä oli ennätyksellisen lämmin, ja touko-elokuussa sivuttiin koko Suomen hellepäiväennätystä

Heinäkuu 2024 oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista toiseksi lämpimin

Koko mittaushistorian globaalisti lämpimimmän vuorokauden ennätys meni juuri uusiksi peräkkäisinä päivinä

Globaalisti 13 ennätyslämmintä kalenterikuukautta peräkkäin ja 12 kuukauden ajan jokainen kuukausi vähintään 1,5 astetta yli esiteollisen ajan

Lapissa kesä oli ennätyksellisen lämmin, ja touko-elokuussa sivuttiin koko Suomen hellepäiväennätystä

Ilmatieteen laitoksen tänään julkaisemien tietojen mukaan kesä 2024 oli Suomen pohjoisosassa poikkeuksellisen lämmin. Poikkeuksellisesta säästä puhutaan, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. 

Suurimmalla osalla Pohjois-Suomen mittausasemista rikottiin havaintopaikkakohtaisia koko mittaushistorian kesän lämpöennätyksiä. Esimerkiksi Sodankylässä (Tähtelä) kesä-elokuun keskilämpötila oli 15,9 astetta, joka ylittää edellisen ennätyksen vuodelta 1937 melkein puolella asteella (1930-luvun lämpöaallosta voi lukea tästä linkistä). Poikkeamat keskilämpötiloihin olivat Lapissa tänä kesänä laajalla alueella jopa kahden ja 3,5 asteen välillä. Utsjoen Kevolla oli ennätyksellisen paljon hellepäiviä, peräti 25. Pelkästään elokuussa Kevolla oli kahdeksan hellepäivää, kun keskimäärin niitä on Kevolla elokuussa vain yksi. Kevolla mitattiin myös koko Suomen korkein elokuun lämpötila (28,4 astetta).

Etelä- ja Keski-Suomessakin kesä-elokuun keskilämpötila oli 1–2 astetta tavanomaista korkeampi. Hellettä oli touko-elokuun aikana jossakin päin Suomea ennätyksellisesti 63 päivänä, kun pitkän ajan keskiarvo on 36 hellepäivää. Tosin yhtä monta hellepäivää touko-elokuussa oli myös vuonna 2018 (syyskuu mukaan lukien 64). Jos myös syyskuu lasketaan mukaan, hellepäiväennätys on 65 päivää vuodelta 2002. Tätä lukemaa saatetaan sivuta alkavalla viikolla.

Yksittäisistä säähavaintoasemista suurin hellepäivien määrä touko-elokuussa 2024 oli Lappeenrannan Konnunsuon 36 päivää. Kesän ylimmäksi lämpötilaksi mitattiin 31,4 astetta Heinolassa (Asemantaus) ja Kuopiossa (Savilahti) 28. kesäkuuta. Elokuun alin lämpötila -0,6 astetta mitattiin Sallan Naruskassa 7. elokuuta. Tämä on korkein elokuun alin lämpötila digitoitujen (vuodesta 1959 alkaen) vuorokausitilastojen historiassa.

Ilmastonmuutos teki Sodankylän kesästä 2024 noin 1,8 astetta lämpimämmän kuin mitä se olisi ollut ilman ilmastonmuutosta. Todennäköisyys näin lämpimälle kesälle on nykyilmastossa noin 70-kertainen verrattuna tilanteeseen ilman ilmastonmuutosta.

Muuallakin Euroopassa on ollut lämmintä. Rodoksella (Lindos) koko kesän keskilämpötila oli ennätykselliset 32,0 astetta. Tämä on korkein koskaan Euroopassa mitattu kesän keskilämpötila. Edellinen ennätys rikkoutui asteella. Norjalle kuuluvilla Huippuvuorilla Pohjoisella jäämerellä kesä oli ennätyksellisen lämmin jo kolmatta vuotta peräkkäin. Huippuvuorten Longyearbyenilla (78 astetta pohjoista leveyttä) elokuun keskilämpötila oli ennätykselliset +11 astetta, joka ylittää jopa tavallisesti lämpimimmän heinäkuun ennätykset.

Lähde

Ilmatieteen laitos: Päättynyt elokuu ja kesä olivat Lapissa poikkeuksellisen lämpimiä

Lue myös nämä

Heinäkuu 2024 oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista toiseksi lämpimin

Koko mittaushistorian globaalisti lämpimimmän vuorokauden ennätys meni juuri uusiksi peräkkäisinä päivinä

Globaalisti 13 ennätyslämmintä kalenterikuukautta peräkkäin ja 12 kuukauden ajan jokainen kuukausi vähintään 1,5 astetta yli esiteollisen ajan

Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena

Suomen syksyn 2024 sääennuste

Olen koonnut luettavaksenne yhdentoista kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen syksyn 2024 säästä. Ennusteet ovat melko yksimielisiä siitä, että Suomen syksy tulee olemaan 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Sen sijaan hyvin alustavissa talven 2024-2025 ennusteissa on enemmän vaihtelua. Useimmat tutkimuslaitokset ennustavat Suomeen keskimääräistä lämpimämpää talvea ainakin tammikuun loppuun asti, mutta joissakin ennusteissa Suomen lämpötilat jäävät täysin pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisiin lukemiin. Mielenkiintoista onkin nähdä, viilentääkö käynnistymässä oleva La Niña -ilmiö Suomen ja muun Euroopan talvisäätä, kuten ainakin lopputalvesta on mahdollista.

ECMWF: Syksy koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi, alkutalvi lämpötiloiltaan tavanomainen

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että sekä syys-marraskuun, loka-joulukuun että marras-tammikuun jaksot ovat koko Suomessa 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpiä.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimimpiä ovat loka- ja marraskuu, viileimpiä joulu- ja tammikuu, joiden lämpötila ei näytä juurikaan poikkeavan tavanomaisesta.

Kolmen kuukauden sademäärät ovat Etelä- ja Keski-Suomessa kaikilla ennustetuilla jaksoilla keskimääräistä suurempia, Lapissa tavanomaisia.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Kanadan ilmatieteen laitos: Syksy koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi, alkutalvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Kanadan ilmatieteen laitos (ECCC) arvioi, että syys-marraskuu on koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi, kun taas loka-joulukuu ja marras-tammikuu ovat 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä.

Kaikki yksittäiset kuukaudetkin ovat vähintään 0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Suurin poikkeama on joulukuussa 2024 ja tammikuussa 2025, jotka ovat koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä.

Sademäärät ovat joko täysin tavanomaisia tai keskimääräistä suurempia.

Saksan ilmatieteen laitos: Syksy koko Suomessa 0,5-1 astetta ja joulukuu 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi, tammikuussa suuri alueellinen vaihtelu

Myös Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa syys-marraskuu on koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Sama poikkeama jatkuu loka-joulukuussa Oulun korkeudelle asti, mutta siitä pohjoiseen poikkeama on 1-2 astetta. Marras-tammikuussa koko Suomessa lounaisrannikkoa lukuun ottamatta on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. 

Yksittäisistä kuukausista lähimpänä tavanomaisia lämpötiloja on lokakuu, jolloin vain Pohjois-Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Marraskuu ja joulukuu ovat lähes koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Tammikuussa 2025 Suomi jakautuu kahtia täysin tavanomaisissa lämpötiloissa olevaan Etelä-Suomeen ja 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpään Pohjois-Suomeen.

Kolmen kuukauden sademäärät ovat koko Suomessa syys-marraskuussa ja loka-joulukuussa täysin tavanomaisia, marras-tammikuussa keskimääräistä suurempia.

IRI: Syksy ja talvi 2024-2025 koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpiä

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) mukaan syys-marraskuu ja loka-joulukuu ovat koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpiä, varsinkin Lapissa. Myös marras-tammikuussa koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää, mutta nyt todennäköisyys keskimääräistä lämpimämpään säähän on pienin pohjoisimmassa Lapissa. Hyvin alustavan talven 2024-2025 vuodenaikaisennusteen mukaan myös joulu-helmikuu on koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpi, varmimmin Keski-Suomessa.

Syys-marraskuussa Etelä-Suomen ja läntisen Keski-Suomen sademäärät ovat keskimääräistä pienempiä. Kaikilla muilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla on paikoin keskimääräistä kuivempaa ja paikoin keskimääräistä sateisempaa.

Copernicus Climate Change Service: Syksy koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi, alkutalvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien yhdistelmä arvioi, että koko Suomessa syys-marraskuu on 0,5-1 astetta ja marras-tammikuu 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Loka-joulukuussa Suomen eteläosien poikkeama on 0,5-1 astetta ja pohjoisosien 1-2 astetta.

Yksittäisistä kuukausista syys-, loka- ja marraskuu ovat koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, joulu- ja tammikuu 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, joskin tammikuussa aivan pohjoisimman Lapin poikkeama saattaa jäädä 0,5-1 asteeseen.

Sademäärät ovat kahdella ensimmäisellä kolmen kuukauden jaksolla tavanomaisia lähes koko Suomessa, mutta marras-tammikuussa koko Suomessa on keskimääräistä sateisempaa.

Italian ilmatieteen laitos: Syksy ja alkutalvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot (syys-marraskuu, loka-joulukuu ja marras-tammikuu) ovat koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, samoin yksittäiset kalenterikuukaudet lukuun ottamatta marraskuuta (Etelä-Suomen poikkeama jää 0,5-1 asteeseen) ja joulukuuta (Keski-Suomessa paikoin yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää).

Sademäärät ovat syys-marraskuussa koko Suomessa lähellä tavallista, loka-joulukuussa Keski- ja varsinkin Pohjois-Suomessa keskimääräistä suurempia ja marras-tammikuussa lähes koko Suomessa keskimääräistä suurempia. Sateisuus siis näyttäisi lisääntyvän syksyn ja alkutalven edetessä.

Ranskan ilmatieteen laitos: Syksy koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi, alkutalvi tavanomainen

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) ennusteessa syys-marraskuu on koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Sen sijaan loka-joulukuu ja marras-tammikuu ovat lähes koko Suomessa lämpötiloiltaan tavanomaisia. Vain Pohjois-Lapissa näyttäisi olevan 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on syyskuu, jolloin koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Marraskuussa millään Suomen alueella ei näy signaalia keskimääräistä lämpimämmästä säästä. Muiden ennustettujen kalenterikuukausien kohdalla keskimääräistä lämpimämpää näkyy lähinnä vain Pohjois-Lapissa.

Sademäärät ovat lähellä tavanomaista.

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos: Syksy ja alkutalvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, tammikuussa Etelä- ja Keski-Suomessa jopa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää

Yhdysvaltojen kansallinen ilmatieteen laitos (NCEP) arvioi, että syys-marraskuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta ja loka-joulukuussa sekä marras-tammikuussa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on tammikuu 2025, jolloin Etelä- ja Keski-Suomessa on yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lapissa poikkeama jää silloin 1-2 asteeseen, kuten koko Suomessa marraskuussa ja joulukuussa.

Ajankohdan tavanomaisiin lukemiin verrattuna sademäärät lisääntyvät syksyn ja alkutalven edetessä.

Britannian ilmatieteen laitos: Syksy 0,5-1 astetta ja alkutalvi 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi, joulukuussa jopa yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää

Myös Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteen mukaan syys-marraskuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta ja loka-joulukuussa sekä marras-tammikuussa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Lokakuussa varsinkin Lapin länsiosissa ja tammikuussa Pohjois-Lapissa jäädään täysin tavanomaisiin lämpötiloihin, mutta kaikki muut kalenterikuukaudet ovat koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpiä. Suurin poikkeama on joulukuussa, jolloin meren rannikkoalueita lukuun ottamatta koko Suomessa on yli 2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Kolmen kuukauden sademäärät ovat kaikilla ennustetuilla jaksoilla koko Suomessa keskimääräistä suurempia, varsinkin Lapissa.

Japanin ilmatieteen laitos: Etelä-Suomessa lämpötiloiltaan melko tavanomainen ja Pohjois-Suomessa lämmin syksy

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että lämpötilat ovat syys-marraskuussa ja loka-joulukuussa 0-2 astetta keskimääräistä korkeampia siten, että pienin poikkeama on Etelä-Suomessa ja suurin Pohjois-Lapissa. Marras-joulukuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, joskin lounaisrannikolla poikkeama saattaa jäädä 0-0,5 asteeseen.

Yksittäisistä kuukausista vain tammikuun kohdalla ei näy merkkejä tavanomaisesta poikkeavista lämpötiloista. Kaikki muut kuukaudet ovat keskimääräistä lämpimämpiä, kaikkein todennäköisimmin Pohjois-Suomessa.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat vaihtelevia. Loka-joulukuussa Lapissa voi olla jopa keskimääräistä vähäsateisempaa. Tavanomaiseen verrattuna sateisin jakso on syys-marraskuu. Tavanomaiseen verrattuna kuivimpia yksittäisiä kuukausia ovat loka- ja marraskuu.

NOAA/NWS: Syksy ja talvi Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n juuri päivitetyssä ennusteessa kaikki kolmen kuukauden jaksot syyskuun 2024 alun ja huhtikuun 2025 lopun välillä ovat koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. 

Myös yksittäiset kuukaudet syyskuusta helmikuuhun ovat lähes koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä lukuun ottamatta lokakuuta, jolloin koko Suomen poikkeama jää 0,5-1 asteeseen. Lisäksi tammikuussa Pohjois-Lapin poikkeama jää alle 1 asteeseen.

Kolmen kuukauden jaksojen sademäärät ovat lähellä tavanomaista. Jos jotakin poikkeamaa on, todennäköisemmin on keskimääräistä sateisempaa kuin keskimääräistä kuivempaa.

Yksittäisten kuukausien sademäärätarkastelussa tavanomaiseen verrattuna sateisimpia ovat lokakuu ja tammikuu, jolloin koko Suomessa Lapin tiettyjä alueita lukuun ottamatta on keskimääräistä sateisempaa.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Älä luota vuodenaikaisennusteisiin liikaa

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck superpitkän sääennusteen puoleksi vuodeksi. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa kuinka pitkälle ajalle tahansa.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko syksyn sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, esimerkiksi ensilumen satamisen ajankohtaa, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. 

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Kun vuodenaikaisennuste ennustaa syksystä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko syksy on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Heinäkuu 2024 oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista toiseksi lämpimin

Vuorokauden globaalit keskilämpötilat vuosina 1940–2024. Vuosi 2024 on esitetty tummanpunaisella, vuosi 2023 oranssilla ja muut vuodet harmaalla. Data: ERA5. Credit: C3S/ECMWF.

Copernicuksen hetki sitten julkaisemien tietojen mukaan heinäkuu 2024 oli globaalisti sekä ERA5-mittaushistorian toiseksi lämpimin heinäkuu että mittaushistorian kaikista kuukausista toiseksi lämpimin. Heinäkuussa globaali ilman keskimääräinen lämpötila oli 16,91 astetta. Tätä lämpimämpää (16,95 astetta) on ollut vain heinäkuussa 2023, joka on mittaushistorian tähän mennessä kaikista lämpimin yksittäinen kalenterikuukausi. 

Koska tämän vuoden heinäkuu ei ollut mittaushistorian lämpimin heinäkuu, ennätyslämpimien kuukausien putki on nyt päättynyt. Kesäkuun 2023 alusta kesäkuun 2024 loppuun kaikki 13 peräkkäistä kuukautta olivat mittaushistorian lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia. Näin pitkä ennätysputki on epätavallinen. Viimeksi vastaava koettiin vuosina 2015–2016, jolloin oli voimakas El Niño -ilmiö. Nyt kuitenkin lämpötilat olivat vieläkin korkeampia kuin silloin.

Vaikka heinäkuun keskilämpötila ei tämä vuonna kohonnutkaan aivan yhtä korkeaksi kuin vuosi sitten, tänä vuonna heinäkuussa mitattiin useita koko mittaushistorian lämpimimpiä yksittäisiä vuorokausia. Korkeimmillaan keskilämpötila nousi 22. heinäkuuta 17,16 asteeseen ja 23. heinäkuuta 17,15 asteeseen. Täysin varmasti ei voida sanoa, kumpi vuorokausista oli mittaushistorian kuumin, koska niiden ero on samaa luokkaa kuin ERA5-datan epävarmuustaso.

ERA5-aineiston mukaan ennen vuotta 2023 yhdenkään vuorokauden keskilämpötila ei koko mittaushistorian aikana ylittänyt 17,0 astetta. Vuonna 2023 se ylittyi 12 kertaa. Tänä vuonna se on ylittynyt tähän mennessä jo 16 kertaa.

Heinäkuu 2024 oli 1,48 astetta lämpimämpi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) heinäkuiden keskiarvo. ERA5-aineistossa kaikki 12 aiempaa peräkkäistä kuukautta (heinäkuu 2023 – kesäkuu 2024) olivat vähintään 1,5 astetta esiteollista aikaa lämpimämpiä. Viimeisimmän 12 kuukauden (elokuu 2023 – heinäkuu 2024) globaali keskilämpötila on 1,64 astetta esiteollista aikaa korkeampi. 

Myös Euroopassa heinäkuu oli mittaushistorian toiseksi lämpimin heinäkuu. Lämpimämpää on ollut vain heinäkuussa 2010.

Lähteet

Copernicus: Globally second-hottest month on record, only slightly behind July 2023

Prof. Eliot Jacobson

Lue myös nämä

Koko mittaushistorian globaalisti lämpimimmän vuorokauden ennätys meni juuri uusiksi peräkkäisinä päivinä

Globaalisti 13 ennätyslämmintä kalenterikuukautta peräkkäin ja 12 kuukauden ajan jokainen kuukausi vähintään 1,5 astetta yli esiteollisen ajan

Heinäkuu oli globaalisti koko mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin ja 36 peräkkäistä vuorokautta ovat olleet lämpimämpiä kuin yksikään aiempi vuorokausi

Koko mittaushistorian globaalisti lämpimimmän vuorokauden ennätys meni juuri uusiksi peräkkäisinä päivinä

Vuorokauden globaalit keskilämpötilat vuosina 1940-2024. Vuosi 2024 on esitetty tummanpunaisella, vuosi 2023 oranssilla ja muut vuodet harmaalla. Vuosien 1991-2020 globaali vuorokausikohtainen keskiarvo on merkitty harmaalla katkoviivalla. Data: ERA5, via Climate Pulse. Credit: C3S/ECMWF.

Eilen uutisoitiin, että viime sunnuntai (21. heinäkuuta 2024) oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin vuorokausi. Globaali keskilämpötila nousi 17,09 asteeseen. Juuri julkaistujen alustavien tietojen mukaan ennätys kuitenkin meni uusiksi jo tämän viikon maanantaina (22. heinäkuuta 2024), kun lämpötila kohosi 17,15 asteeseen. Professori Eliot Jacobsonin mukaan kyseessä saattaa olla maapallon kuumin vuorokausi ainakin sataantuhanteen vuoteen. Mittaushistoria ei toki ulotu läheskään näin pitkälle ajalle, mutta maapallon lämpötilaa on pystytty päättelemään epäsuorasti.

Ennen heinäkuuta 2023 globaali vuorokauden keskilämpötilaennätys mittaushistorian aikana oli 16,8 astetta (13. elokuuta 2016). Päivämäärästä 3. heinäkuuta 2023 alkaen on ollut kaikkiaan 58 vuorokautta (heinä-elokuussa 2023 ja kesä-heinäkuussa 2024), jolloin globaali keskilämpötila on ylittänyt aiemman ennätyksen 16,8 astetta. Tämä ennätysten sarja on itse asiassa paljon merkittävämpää kuin yksittäiset ennätykset, joita on pienten erojen ja analyysiin liittyvien epävarmuuksien vuoksi vaikea laittaa kiistattomasti täysin oikeaan järjestykseen.

Päivitys 27.7.2024. Tarkastettujen ja vahvistettujen tietojen mukaan viime vuorokausien globaalit keskilämpötilat ovat olleet seuraavat: 21. heinäkuuta 17,09 astetta, 22. heinäkuuta 17,16 astetta, 23. heinäkuuta 17,15 astetta ja 24. heinäkuuta 17,10 astetta. Tämä tarkoittaa sitä, että koko mittaushistorian kolme globaalisti lämpimintä päivää on koettu tällä viikolla ja neljä globaalisti lämpimintä päivää viimeisimmän viikon sisällä.

Lähteet

Climate Pulse

Copernicus: New record daily global average temperature reached in July 2024

Prof. Eliot Jacobson

Prof. Eliot Jacobson

Lue myös tämä

Globaalisti 13 ennätyslämmintä kalenterikuukautta peräkkäin ja 12 kuukauden ajan jokainen kuukausi vähintään 1,5 astetta yli esiteollisen ajan

Globaalisti 13 ennätyslämmintä kalenterikuukautta peräkkäin ja 12 kuukauden ajan jokainen kuukausi vähintään 1,5 astetta yli esiteollisen ajan

Kuukausien globaalit keskilämpötilat tammikuun 1979 alusta kesäkuun 2024 loppuun verrattuna vuosien 1991-2020 keskiarvoon (= kaavion nollataso). Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Viimeisin vuosi on ollut globaalisti ennätyslämmin

Copernicuksen tänään julkaisemien tietojen mukaan kesäkuu 2024 oli globaalisti koko mittaushistorian lämpimin kesäkuu. Keskimääräinen lämpötila oli 16,66 celsiusastetta, mikä on 0,14 astetta edellistä kesäkuun ennätystä (kesäkuu 2023) enemmän ja 0,67 astetta yli vertailujakson 1991–2020 kesäkuiden keskiarvon. 

Kesäkuun 2023 alusta alkaen kaikki 13 peräkkäistä kuukautta ovat olleet mittaushistorian lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia. Näin pitkä ennätysputki on epätavallinen. Viimeksi vastaava on koettu 2015–2016.

Lisäksi viimeisin 12 kuukauden jakso (heinäkuun 2023 alusta kesäkuun 2024 loppuun) oli koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso, globaalisti keskimäärin 1,64 astetta yli esiteollisen ajan ja 0,76 astetta yli vertailukauden 1991–2020 keskiarvon. Jokainen viimeisimmästä 12 kuukaudesta on ollut vähintään 1,50 astetta lämpimämpi kuin esiteollisen ajan (vuodet 1850–1900) keskiarvo.

Merivesi on ollut globaalisti ennätyslämmintä jo 15 kuukauden ajan

Myös merien globaali (60° S–60° N) pintalämpötila oli kesäkuussa 2024 korkeampi kuin kertaakaan aiemmin mittaushistoriassa. 

Kaikki 15 peräkkäistä kuukautta ovat olleet merivesien pintalämpötiloissa mittaushistorian lämpimimpiä ko. kalenterikuukausia. Tähän ovat vaikuttaneet ilmastonmuutos ja El Niño -ilmiö yhdessä. Kun El Niño nyt on heikentynyt, sekä merien että ilman lämpötilat alkanevat hieman alentua.

Ateenassa kesäkuu oli lämpimämpi kuin kertaakaan aiemmin vuodesta 1860 alkavan mittaushistorian aikana

Kreikan pääkaupungin Ateenan ilmastotilastot (Thiseion mittauspiste) alkavat vuodesta 1860. Kesäkuu 2024 oli sielläkin koko mittaushistorian lämpimin, keskimäärin 29,9 astetta. Vuorokauden ylimpien lämpötilojen keskiarvo oli 35,6 astetta (korkein lukema 41,2 astetta 13. kesäkuuta), mikä on 4,4 astetta enemmän kuin vuosien 1981–2010 keskiarvo. Vuorokauden alimpien lämpötilojen keskiarvo (korkein lukema 29,5 astetta 21.–22. kesäkuuta) puolestaan oli peräti 4,8 astetta korkeampi kuin vuosien 1981–2010 keskiarvo.

Ateenan koko mittaushistorian kymmenestä lämpimimmästä kesäkuusta peräti kahdeksan on koettu viimeisimmän 20 vuoden aikana.

Yksittäisiä ennätyksiä tärkeämpää ilmastonmuutoksen kannalta kuitenkin on pitkän aikavälin keskimääräinen kehitys. Ateenassa (Thiseion mittauspiste) keskimääräinen lämpötila ylitti jo viime vuosikymmenellä aikavälin 1860–1900 keskiarvon peräti 1,7 asteella. Ateenaan vuorokauden ylimmät lämpötilat ovat kohonneet 1970-luvulta alkaen keskimäärin 0,6 astetta vuosikymmenessä. Alimmissa lämpötiloissa nousua on tapahtunut yli 0,8 astetta vuosikymmenessä.

Lähteet

Copernicus: Surface air temperature for June 2024

Ekathimerini.com: Athens sizzles with hottest June on record

Maapallon ylikulutuspäivä 2024 on 1. elokuuta

Tänä vuonna maapallon luonnonvarojen laskennallinen ylikulutuspäivä on torstaina 2. elokuuta. Ihmiskunta on siis seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,7 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt. Jos halutaan vähentää globaaleja hiilipäästöjä IPCC:n tavoitteen mukaisesti vuoteen 2030 mennessä, ylikulutuspäivää täytyisi saada myöhennettyä 22 päivää vuodessa seuraavien kuuden vuoden ajan.

Kaaviossa on esitetty asukasta kohden laskettuina (gha/hlö) globaali biokapasiteetti (vihreä käyrä) ja ekologinen jalanjälki (punainen käyrä) sekä siihen sisältyvä hiilijalanjälki (harmaa käyrä). Kaavio on muokattu lähteestä Global Footprint Network, Nowcasting the World's Footprint & Biocapacity for 2024, May 2024.

Torstaina 2. elokuuta on maailman ylikulutuspäivä 2024. Ihmiskunta on siis 1.1.2024-1.8.2024 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. YK:n tilastot kuitenkin saadaan kerättyä aina vasta 3-4 vuoden viiveellä. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa on käytetty lisäksi eräänlaista pikaestimaattia, lyhyen aikavälin kehitystä kuvaavaa nowcasting-mallia, jossa YK:n virallisia tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla. Uusimmat tilastotiedot ovat todellista kerättyä dataa, eivät mitään ennusteita, mutta ne voivat olla esimerkiksi epävirallisempia tai epäsuoremmin asiaa kuvaavia tai niissä voi olla enemmän aukkoja kuin myöhemmin saatavissa YK:n tilastoissa.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Viime vuodesta maapallon ylikulutuspäivä on aikaistunut yhdellä vuorokaudella. Jos halutaan vähentää globaaleja hiilipäästöjä IPCC:n tavoitteen mukaisesti 45 prosentilla vuodesta 2010 vuoteen 2030, ylikulutuspäivää täytyisi kuitenkin saada myöhennettyä 22 päivää vuodessa seuraavien kuuden vuoden ajan.

Esimerkkejä eri valtioiden vuoden 2024 ylikulutuspäivistä. Päivämäärät kertovat, milloin maapallon kyky tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä olisi tämän vuoden osalta kulutettu loppuun, jos kaikki maailman ihmiset eläisivät kyseisen valtion elintasolla. Credit: Earth Overshoot Day.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. Viime vuosikymmenten kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi metsäkato, maaperän eroosio, luontokato ja ilmastonmuutos.

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org. Eri vuosien uusimpien tietojen mukaiset globaalit ylikulutuspäivät puolestaan näkee tästä linkistä.

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia

FT Ville Lähde kirjoittaa osuvaa kritiikkiä ylikulutuspäivästä:

"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet ja lisätietoja

York University, The Ecological Footprint Initiative

Footprint Data Foundation

Earth Overshoot Day

Ecological Footprint Explorer

Lue myös nämä

Suomen vuoden 2024 ylikulutuspäivä on 12. huhtikuuta: suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,6 maapalloa

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

Luonnonvarojen kulutus ylitti maapallon kestokyvyn 40 vuotta sitten: Missä maassa luonnonvaroja käytetään henkeä kohden eniten?