Charles Darwin oli mukana HMS Beagle -laivan toisella Etelä-Amerikan tutkimusmatkalla vuosina 1831-1836. Kuvan lähde: Wikipedia. Alkuperäislähde: The Popular Science Monthly, Volume 57 p. 87, reproduction of frontispiece from Darwin, Charles (1890), Journal of researches into the natural history and geology of the various countries visited by H.M.S. Beagle etc. (First Murray illustrated edition), London: John Murray (The Voyage of the Beagle). Author: R. T. Pritchett. Lisenssi: Public domain. |
Evoluutioteorian kehittäjä Charles Darwin syntyi 12. helmikuuta vuonna 1809, täsmälleen samana päivänä kuin Abraham Lincoln, ja kuoli 19. huhtikuuta vuonna 1882. Teorian syntymisen kannalta oleellisen tärkeän maailmanympärimatkan Darwin teki HMS Beaglella 27. joulukuuta 1831 - 2. lokakuuta 1836. Maailmanympärimatkaan ja muihin Darwinin elämän tärkeisiin kohokohtiin voi tutustua päiväkirjojen (klikkaa otsikkoa Darwin's Diary ja sen jälkeen nuolia) ja interaktiivisen kartan avulla.
"Lintuja ja petoja, joihin ihmisen makuaisti ei ole tottunut"
Jo kauan ennen kuin Darwin pääsi osallistumaan maailmanympärimatkalle HMS Beagle -laivalla, hän oli innokas amatööritutkimusmatkailija. Hän kolusi kosteikkoja sekä maaseutuja ensin Edinburghin yliopiston ja myöhemmin Cambridgen ympäristössä. Samalla hän keräsi kaikenlaisia hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Hänen intonsa ei kuitenkaan aina rajoittunut pelkästään keräämiseen ja luokitteluun.
Ollessaan 22-vuotias Darwin perusti muutamien ystäviensä kanssa "Ahmattiklubin" (Glutton Club). Hänen ystävänsä Frederick Watkinsin mukaan tavoitteena oli syödä "lintuja ja petoja, joihin ihmisen makuaisti ei ollut tottunut". Kerhon jäsenet nauttivat kaikenlaisia outoja lihalaatuja, vaikkapa haukkaa ja kaulushaikaraa. Watkins kuitenkin kirjoitti myöhemmin, ettei omituisten lihojen ruokahalua kestänyt kauan, vaan kerho lakkautettiin pian sen jälkeen, kun oli valmistettu "sanoinkuvaamaton" ateria ylikypsästä lehtopöllöstä.
Myöhemmin Darwinilla oli taas mahdollisuus tehdä kulinaarisia löytöjä HMS Beaglen maailmanympärimatkalla, kun hän ensin oli onnistunut pääsemään matkalle mukaan. Tuohon aikaan nimittäin oli vallalla ns. nenäoppi, jonka mukaan ihmisen luonteenpiirteet pystyy päättelemään nenän muodosta. Legendan mukaan 22-vuotiaalla Darwinilla oli laivan 26-vuotiaan kapteenin mielestä sen muotoinen nenä, että Darwin on hyvin epäsosiaalinen ja ettei hän tulisi pitkällä matkalla muiden ihmisten kanssa toimeen. Vasta monien suositusten jälkeen kapteeni uskalsi ottaa Darwinin mukaan matkalle. Toisaalta nuori kapteeni varmasti myös kaipasi mukaan ikäistään seuraa kartoittamaan Etelä-Amerikan tuntemattomia rannikkovesiä.
Ruoan säilyttäminen oli 1830-luvulla yhä hyvin hankalaa. Laivalla syötiinkin lähinnä suolalihaa ja laivakorppuja (laivakorppujen modersinoitu resepti löytyy tästä linkistä). Tuoretta ruokaa ja vettä saatiin silloin, kun laiva rantautui. Darwin keräsi eläinnäytteitä ostamalla, verkolla tai aseella. Samalla hän myötävaikutti merkittävästi aluksen ruokakomeron sisältöön. Kaikki, mitä ei täytetty ja lähetetty takaisin Englantiin tutkimuksiin, saattoi päättyä ruokakulhoon.
Darwin kehui erityisesti nimeltä mainitsematonta suklaanruskeaa jyrsijää parhaimmaksi ikinä syömäkseen lihaksi. Todennäköisesti kyseessä oli aguti eli kultajänis.
Keitetty ja laiva-aterialla puoliksi syöty lintu paljastui etsityksi uudeksi lajiksi
Beagle-laivalla mukana ollut maisemamaalari Conrad Martens luuli Chilessä ampuneensa nuoren amerikannandun (suuri, lentokyvytön lintu, Rhea americana). Vasta kun yksilö oli keitetty ja puoliksi syöty, Darwin ymmärsi sen olevan uusi, pienempi laji, josta hän oli kuullut Rio Negron alueen gauchoilta ja jota hän oli epätoivoisesti yrittänyt etsiä. Onneksi hän pystyi säilyttämään syömättömät osat, kuten pään, kaulan, höyhenet, yhden siiven ja nahkan.
Myöhemmin (vuonna 1837) Darwin oli tyytyväinen kuullessaan Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen kokouksessa, kun taksonomisti-lintutieteilijä John Gould nimesi lajin hänen mukaansa nimellä Rhea darwinii. Ranskalainen luonnontieteilijä Alcide Charles Victor Marie Dessalines d'Orbigny oli kuitenkin jo nimennyt sen nimellä Rhea pennata, josta käytetään myös nimeä Pterocnemia pennata, suomeksi patagoniannandu. Samassa Lontoon eläintieteellisen yhdistyksen tilaisuudessa Darwin piti esitelmän nandulajien munista ja levinneisyydestä.
Charles Darwinin mukaan on nimetty kaikkiaan yhdeksän eliösukua ja yli 120 lajia, esimerkiksi Wallacea darwini –kärpänen, jonka sukunimi viittaa Alfred Russel Wallaceen, evoluutioteorian toiseen kehittäjään.