lauantai 18. kesäkuuta 2022

Historiallisia helleaaltoja ja tänään jopa 50 astetta lämmintä

Biarritz. Kuva: Pixabay.

Lähi-idässä yli 50 astetta ja Manner-Euroopassakin yli 40 astetta

Helleaallot kiusaavat eri puolilla maailmaa. Tänään esimerkiksi Iranissa (Ahwaz ja Safi-Abad Dezful) on mitattu 50,3 astetta ja Arabiemiirikunnissa (Sweihan ja UAE University) 49,8 astetta. 

Ranskassa on meneillään voimakkain koskaan mittaushistorian aikana ennen kesäpäiväseisausta mitattu helleaalto. Biarritzissa helle kohosi tänään 42,9 asteeseen, mikä ylittää havaintopisteen vuodesta 1931 alkavan mittaushistorian kaikkien aikojen ennätyksen kahdella asteella. Koskaan aiemmin lämpötila ei ole kesäkuussa ylittänyt Biarritzissa 40 astetta. Aiempi kesäkuun korkeimman lämpötilan ennätys oli 39,2 astetta vuodelta 2003.

Muuallakin Ranskan ja Espanjan alueella on ollut hyvin kuumaa. Eri paikoissa on mitattu kuumempia kesäkuun lukemia kuin koskaan aiemmin ja paikoin jopa koko mittaushistorian kaikkien kuukausien ennätyksiä, vaikka nyt on vasta kesäkuun puoliväli, jonka ei pitäisi olla erityisen voimakkaiden helleaaltojen aikaa. Esimerkiksi Biarritzissa keskimääräisen päivän ylimmän lämpötilan pitäisi olla tähän aikaan vuodesta noin 22 astetta. Koko Ranskan korkein lukema oli tänään (Pissos) 43,4 astetta.

Satelliitista mitattu maanpinnan lämpötila, joka voi tarkoittaa esimerkiksi hiekan, asfaltin tai rakennuksen katon lämpötilaa, kohosi Ranskassa 46 asteeseen ja Espanjassa 50 asteeseen. Kun Las Vegasissa Yhdysvalloissa ilman lämpötila nousi viikko sitten 43 asteeseen, katujen pintalämpötila nousi 50 asteeseen. Rakennusten ulkopinnat jäivät muutaman asteen viileämmiksi. Yhdysvalloissakin on ollut ennätyksellistä hellettä laajoilla alueilla. Erityisesti kaupungeissa lämpötila kohoaa usein hyvin korkeaksi kaupunkien lämpösaarekeilmiön vuoksi.

Eilen Jerseyssä Kanaalisaarilla (Maison St Louis) oli vuodesta 1894 alkavan mittaushistorian kuumin kesäkuun päivä, kun lämpötila kohosi 33,2 asteeseen. Saksassa lämpötila nousi tänään 37,1 asteeseen. Paikoin mitattiin kesäkuun mittaushistorian lämpöennätyksiä.

Ilmastonmuutos on lisännyt helleaaltojen todennäköisyyttä ja voimakkuutta

Yksittäiset helleaallot eivät ole merkittäviä, kun tarkastellaan ilmastonmuutosta. Sen sijaan pitäisi tarkastella trendiä, kuinka paljon korkeat lämpötilat ovat yleistyneet. Esimerkiksi Saksassa 35 asteen ylittäminen oli aiemmin hyvin harvinaista. Nyt näin tapahtuu lähes joka kesä ja ympäri maata. Päivän ylin lämpötila rikkoi 35 asteen rajan 1960-luvulla eri mittausasemilla yhteensä vain 122 kertaa, 1970-luvulla 158 kertaa, 1980-luvulla 328 kertaa, 1990-luvulla 672 kertaa, 2000-luvulla 1321 kertaa ja 2010-luvulla 2488 kertaa. 

Kesä 1976 oli Saksassa sen ajan mittakaavassa poikkeuksellisen lämmin, kun katsotaan 35 asteen ylityksiä. Seuraava yhtä lämmin kesä oli vasta vuonna 1983. Vuoden 2001 jälkeen on ollut vain kahteen kertaan kaksi peräkkäistä kesää, jotka eivät ole olleet yhtä lämpimiä kuin aikoinaan erityisen lämmin kesä 1976.

Ilmastonmuutos voimistaa nykyisin käytännössä kaikkia helleaaltoja hieman ja tekee ne myös aiempaa todennäköisemmiksi. Esiteollisella ajalla kerran kymmenessä vuodessa tapahtunut helleaalto tapahtuukin nykyisessä maailmassa keskimäärin 2,8 kertaa kymmenessä vuodessa ja on keskimäärin 1,2 astetta lämpimämpi. Jos globaali lämpötila kohoaa kahdella asteella esiteolliseen aikaan verrattuna, samanlainen helleaalto tapahtuu jo keskimäärin 5,6 kertaa vuosikymmenessä ja on 2,6 astetta lämpimämpi.

Vastaavasti esiteollisella ajalla kerran 50 vuodessa tapahtunut helleaalto sattuu nykyisessä maailmassa keskimäärin 4,8 kertaa 50 vuodessa ja on keskimäärin 1,2 astetta lämpimämpi. Mikäli maailman lämpötila kohoaa kahdella asteella esiteolliseen aikaan verrattuna, samanlainen helleaalto tapahtuu jo keskimäärin 13,9 kertaa 50 vuodessa ja on 2,7 astetta kuumempi.

Nämä edelliset laskelmat koskevat keskimääräisiä helleaaltoja globaalisti. Paikallisesti äärimmäisen voimakkaiden helleaaltojen todennäköisyys voi kuitenkin ilmastonmuutoksen seurauksena lisääntyä jopa monisatakertaiseksi.

Maalis-toukokuussa 2022 Intiassa, Pakistanissa ja muualla Etelä-Aasiassa oli voimakas helleaalto. Maaliskuu oli Intian 122-vuotisen mittaushistorian kuumin. Arvioiden mukaan tällaisen helleaallon todennäköisyys on kasvanut ilmastonmuutoksen vuoksi noin 30-kertaiseksi. Esiteollisen ajan ilmastossa helleaalto olisi ollut noin asteen viileämpi. Jos globaali keskilämpötila kohoaa kahdella asteella, vastaavan helleaallon todennäköisyys kasvaa vielä 2-20-kertaiseksi ja lämpötila kohoaa 0,5-1,5 astetta kuumemmaksi vuoteen 2022 verrattuna.

Lue myös nämä

Kesä 2021 oli Euroopan mittaushistorian lämpimin

Euroopan mittaushistorian korkein koko kuukauden keskilämpötila yhdellä sääasemalla on nyt 32,8 astetta

Euroopan mittaushistorian uusi lämpöennätys on lähes 49 astetta

Heinäkuu 2021 oli todennäköisesti koko maapallon mittaushistorian lämpimin kalenterikuukausi

Kuuma, kuumempi, Kouvola: Suomen ennätyksellinen helleputki päättyy kuukauden mittaisena

Ilmastonmuutos: Victorian osavaltiossa Australiassa korkeiden lämpötilojen todennäköisyys viisinkertaistunut

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

sunnuntai 5. kesäkuuta 2022

Maapallon ylikulutuspäivä 2022 on 28. heinäkuuta

Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2022 on tänään julkaistujen tietojen mukaan noin 28. heinäkuuta. Ihmiskunta on siis seitsemässä kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,75 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt. 

Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1971-2022. Mitä matalampi vihreä pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2022 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on kulutettu loppuun noin 28. heinäkuuta. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on kuitenkin mahdotonta. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,75 maapalloa ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day.


Torstaina 28. heinäkuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2022. Ihmiskunta on siis 1.1.2022-28.7.2022 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto. Maapallon ylikulutukseen vaikuttaa neljä keskeistä avaintekijää: 1) kuinka paljon kulutamme, 2) kuinka tehokkaasti tuotteet valmistetaan, 3) kuinka paljon ihmisiä on ja 4) kuinka paljon luonnonvaroja luonto pystyy tuottamaan.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2022 ylikulutuspäivän laskelmat pohjautuvat YK:n vuodelta 2018 keräämiin tilastotietoihin, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. YK:n tilastot saadaan kerättyä aina vasta 3-4 vuoden viiveellä. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa on käytetty lisäksi eräänlaista pikaestimaattia, lyhyen aikavälin kehitystä kuvaavaa nowcasting-mallia, jossa YK:n virallisia tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla. Uusimmat tilastotiedot ovat todellista kerättyä dataa, eivät mitään ennusteita, mutta ne voivat olla esimerkiksi epävirallisempia tai epäsuoremmin asiaa kuvaavia tai niissä voi olla enemmän aukkoja kuin myöhemmin saatavissa YK:n tilastoissa.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.


Maailman ekologinen jalanjälki (punainen käyrä), biokapasiteetti (vihreä käyrä) ja hiilijalanjälki (harmaa käyrä) globaalihehtaareina asukasta kohden vuosina 1961-2022. Hiilijalanjälki muodostaa osan ekologisesta jalanjäljestä, joka on esitetty kokonaisuudessaan punaisella käyrällä. Vaaleammilla värisävyillä esitetyt vuosien 2019-2022 tiedot ovat tämänhetkisiä ennakkoarvioita. Credit: Earth Overshoot Day.


Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan hiilidioksidipäästöt vähenivät covid-19-pandemian seurauksena vuoden 2020 alkupuolella (erityisesti toisella neljänneksellä) selvästi. Vaikka vuoden loppupuoliskolla ne kasvoivat jälleen, vuoden 2020 kokonaispäästöt olivat 5,2 % alhaisempia kuin vuonna 2019. Tämä osoittaa sitä, että laajamittaisilla kasvihuonekaasuja tuottavien toimintojen sulkemisilla päästömääriin voidaan vaikuttaa selvästi. Vuonna 2021 hiilidioksidipäästöt kuitenkin kasvoivat alustavien tietojen mukaan 6 % vuodesta 2020, joten päästöt nousivat hieman vuoden 2019 päästöjä suuremmiksi. Vuodesta 2021 vuoteen 2022 hiilidioksidipäästöjen ennustetaan kasvavan 1,5 % ja hiilijalanjäljen 1,4 %. Hiilijalanjäljessä on otettu huomioon suorien päästöjen lisäksi maankäytön ja hiilinielujen muutokset.

Vuodesta 2021 vuoteen 2022 ekologinen jalanjälki kasvoi globaalisti 1,2 % ja biokapasiteetti 0,4 %. Arvioinnin lopputuloksena voidaan todeta, että vuonna 2022 maapallon biokapasiteetti on 1,5 globaalihehtaria/asukas ja ihmiskunnan ekologinen jalanjälki 2,7 globaalihehtaaria/asukas, josta noin 60 % on hiilijalanjälkeä.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. Kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi metsäkato, maaperän eroosio, biodiversiteetin heikkeneminen ja ilmastonmuutos

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo noin 10. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut noin 31. maaliskuuta. Credit: York University Ecological Footprint Initiative & Global Footprint Network. 


Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org. Eri vuosien uusimpien tietojen mukaiset globaalit ylikulutuspäivät puolestaan näkee tästä linkistä.

Ylikulutuspäivän laskeminen näyttää aliarvioivan luontokatoa ja muita ympäristöongelmia


"Tieteellisessä keskustelussa mittaria on kritisoitu paljon, vaikkei tämä keskustelu juurikaan ole näkynyt julkisuudessa. Ehkä kritiikki tulkittaisiin helposti niin, että se kyseenalaistaa globaalin ylikulutuspäivän viestin. Asia on kuitenkin päinvastoin: kriitikkojen mukaan ekologinen jalanjälki aliarvioi pahanlaisesti ihmistoiminnan ympäristövaikutuksia ja antaa harhaanjohtavan kuvan nykytilanteesta. - - Kun hiilinielujen osuus on ekologisen jalanjäljen laskelmissa ainoa merkittävästi muuttuva osuus, biokapasiteetin ja ylikulutuksen määrittely on lopulta kiinni vain fossiilienergiasta (Galli et al. 2016, 229). Ilmastonmuutoksesta tulee oikeastaan ainoa merkittävä ongelma. Se eittämättä onkin kohtalokas ympäristöongelma, joka vaikuttaa kaikkeen muuhun. - - Jos ilmastopäästöt onnistuttaisiin nollaamaan päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla, ekologinen jalanjälki olisi enää noin puoli maapalloa. Olisiko tilanne silloin kestävä? Mitä ilmeisimmin ei, sillä maailmassa on suuria ongelmia vesivarojen, biodiversiteetin, viljelysmaan, metsäkadon ja monen muun asian kanssa. Kasvihuonepäästöjen eliminoiminen ei yksinään johtaisi kestävään maailmaan. - - Kritiikin ydin on kuitenkin juuri tässä: voidaanko ympäristö- ja luonnonvaraongelmien moninaisuutta koskaan palauttaa yhteen mittariin? - - Kritiikin tärkein viesti on, että ekologinen jalanjälki ei anna meille todellista tilannekuvaa poliittisten toimien perustaksi vaan aliarvioivan kuvan tilanteen vakavuudesta. - - Mikä tärkeintä, emme ole enää tilanteessa, jossa hiilipäästöjen nollaaminen päästöleikkauksilla ja hiilinieluilla riittäisi. Päästöt täytyy saada lähivuosikymmeninä negatiivisiksi. - - On perustellumpaa sanoa, että ylikulutuspäivä oli vuosikausia sitten. (Galli et al. 2016, 225) Tai pikemmin: koska elintärkeät ekologiset järjestelmät vaurioituvat ympäri maailman, luonnonvaroja käytetään kiihtyvällä tahdilla, väestö kasvaa ja ilmastonmuutos etenee, ylikulutuspäivä on joka päivä. - - Ja mitä koko ongelman tiivistäminen yhdeksi lukuarvoksi oikeastaan kertoo meille? Sillä voidaan viestiä, että tilanne on huono. Mutta jos halutaan etsiä toivon ja toiminnan mahdollisuuksia, tarvitaan viestejä ja välineitä, jotka kertovat meille, mitä on tehtävä."

Lähteet ja lisätietoja