tiistai 20. joulukuuta 2011

Mukavaa ekologista pääsiäistä... ei kun joulua!


Eilen (19.12.2011) ihailin kävelyretkellä Kouvolassa upeita pajunkissoja aivan kuin pääsiäisenä! Maakin oli yhtä märkää kuin kevättulvien aikaan.

Tämän päivän Kouvolan Sanomien mukaan Kouvolassa on satanut joulukuussa jo yli 100 millimetriä vettä, Kymijoen virtaama on sama kuin kevättulvien aikaan ja alajuoksulla ollaankin jo tulvarajalla. Paikoin joulukuun alkupuoli on ollut sateisin 50 vuoteen.

Ilmatieteen laitoksen meteorologien Twitter-päivityksen (20.12.2011) mukaan Kouvolassa (Anjalassa) on nyt rikottu tilastohistorian paikkakuntakohtainen joulukuun sademääräennätys, samoin kuin Helsinki-Vantaalla ja Hangossa. Ajalla 1.-19.12.2011 Kouvolassa on satanut 139,4 mm (koko joulukuun normaali määrä keskimäärin 60 mm) ja sadetta on havaittu 172 tuntimittauksessa, mikä on lähes 40 % tuntien lukumäärästä! Koko Suomenkin kaikkien aikojen joulukuun sade-ennätys taitaa mennä Kouvolan sateilla uusiksi.

Meteorologi Pauli J. Jokisen mukaan joulukuun alku onkin ollut Suomessa paikoin harvinaisen leuto ja poikkeuksellisen sateinen: "Viidenteentoista päivään mennessä kulunut joulukuu on ollut Suomessa keskimäärin noin kuusi astetta tavanomaista leudompi. Tämä ei kuitenkaan ole vielä poikkeuksellisen leuto joulukuun aloitus, sillä vastaavanlaisia jaksoja löytyy noin 4-5 kpl viimeisten 50 vuoden ajalta. Lämpimään ilmaan mahtuu enemmän vesihöyryä kuin kylmään ilmaan. Tämän vuoksi kesäisin sademäärät ovat selvästi suurempia kuin talvisin. Koska joulukuu on ollut hyvin leuto, myös sademäärät ovat päässeet kasvamaan suuriksi. Kuukauden puoliväliin mennessä joillakin Etelä-Suomen havaintoasemilla joulukuun alku on ollut sateisin ainakin 50 vuoteen. -- Kouvolan Anjalassa on sadetta kertynyt 1.12.-17.12. välisenä aikana noin 120 millimetriä kun tyypillinen koko joulukuun sademäärä on noin 60 mm. Eli siellä on kertynyt jo tuplat tavanomaiseen joulukuuhun verrattuna. Suurin Suomessa mitattu joulukuun sadekertymä on vuonna 1974 Pohjankurussa mitattu 159 mm. Tätä menoa tuo ennätys on kyllä vaarassa mennä rikki. -- Etelä-Savossa termisen talven alku on jo noin 1,5 kk myöhässä. Aivan etelässäkin terminen talvi on jo noin kuukauden myöhässä tavanomaisesta."

Ilmatieteen laitoksen mukaan myös ukkosia on ollut tämän vuoden joulukuussa vuodenaikaan nähden harvinaisen paljon: "Kuluvan joulukuun aikana säätila Etelä-Suomessa ei ole ollut kovinkaan talvinen. Lisäksi erittäin lämmin meri on edesauttanut kuuro- ja ukkospilvien kehittymistä. Epävakainen ja kostea sää on mahdollistanut sen, että joissakin kuuropilvissä sähköä syntyy riittävästi muutamaa salamaa varten. Ukkostaa voi myös räntä- tai lumisateessa. -- Kuluva joulukuu on noussut salamoinnin osalta 2000-luvun ennätykselliseksi. Kuun puoleenväliin mennessä Suomen maa-alueilla on paikannettu 23 salamaa."

Tavallisesti joulukuussa havaitaan Suomessa keskimäärin vain yksi salama, kun heinäkuun keskimääräinen salamaluku on 60 000. Salamoinnin paikannustietojen kerääminen aloitettiin vuonna 1998, eikä koko tänä tilastointiaikana salamoita ole havaittu joulukuussa yhtä paljon kuin nyt.

Kannattaa tutustua Ilmatieteen laitoksen joulukuun ja erityisesti joulunpyhien säätilastoihin.


Tässä kertauksena joulukuuseen liittyviä asioita viimevuotisesta blogikirjoituksestani: "Väitteiden mukaan ensimmäinen koristeltu joulukuusi pystytettiin Latvian Riikaan vuonna 1510. Suomeen joulukuusiperinne lienee tullut 1800-luvun lopulla Saksasta. Kaksimetrisen joulukuusen kasvamiseen on mennyt aikaa 8-12 vuotta. Tuona aikana aito luonnonkuusi on sitonut runsaasti hiilidioksidia, joten se on varsin ekologinen tuote. Sen sijaan muovikuusen valmistamiseen käytetään runsaasti fossiilista öljyä. Siinä on yleensä myös metallisia osia, esimerkiksi lyijyä. Kaikkiaan yhden muovikuusen valmistamiseen ja Kiinasta Suomeen kuljettamiseen kuluu uusiutumattomia luonnonvaroja noin 27 kiloa. Onko luonnonkuusi siis selvästi muovikuusta ekologisempi vaihtoehto? Ei välttämättä! Vastaus riippuu siitä, mistä ja miten kuusi haetaan. Jos kuusenhakumatkalla ajaa autolla 13 kilometriä, tässä kuluu jo tuo muovikuusen valmistamiseen tarvittu 27 kilogrammaa luonnonvaroja. Ratkaisevinta onkin siis se, kuinka kuusi haetaan. Joutuuko hakumatkalla ajamaan pitkiä matkoja pelkästään luonnonkuusta kaatamaan tai muovikuusta ostamaan vai tuleeko samalla hoidettua matkan varrella tai määränpäässä muita asioita? Kuinka usein tämä hakumatka tehdään? Luonnonkuusi on haettava joka vuosi, muovikuusta käytetään keskimäärin 6-7 vuotta, vaikka se voisi kyllä hyvin säilyä yli kymmenenkin vuotta. Haetaanko kuuset yksitellen vai tuodaanko niitä kerralla esimerkiksi kuorma-autolla suurelle joukolle ihmisiä? Onko luonnonkuusi aito luonnonkuusi vai viljelty, runsaasti lannoitettu kuusi? Onko luonnonkuusi kotimainen lähituote vai kaukaa Tanskasta rahdattu? Itse olen päätynyt hakemaan kävellen myyjältä puolen kilometrin päästä kotimaisen, aidon, viljelemättömän luonnonkuusen. En halua ostaa öljystä epämääräisissä oloissa valmistettua, kaukaa rahdattua Made in China -kuusta. Jos joku sellaisen haluaa ostaa, eipä se silti kauhean suuri ekosynti ole, onhan se sentään monivuotinen tuote. Pääasia on se, että kuusenostomatkalla käydään kävellen tai autoiltaessa tehdään samalla muutkin ostokset, ettei kerry turhia autoilukilometrejä. Missään tapauksessa en halua sortua ostamaan jostakin Tanskasta yhtä vuotta varten tänne asti rahdattua, runsaasti lannoitettua viljelykuusta. Kuusessa on noin 20 000 - 400 000 neulasta. Jos kuusen rinnankorkeusläpimitta (rinnankorkeus = 1,3 metriä) on 2 cm, laskennallisesti siinä on 150 000 neulasta. Jos taas rinnankorkeusläpimitta on 3 cm, siinä on 300 000 neulasta. Yhdessä luonnonkuusessa on noin 200 000 - 500 000 hyönteistä, joista suurin osa on pikkuruisia punkkeja ja hämähäkkejä. Ne ovat kuitenkin täysin vaarattomia ja suurin osa niistä kuolee sisällä muutamassa vuorokaudessa."

Joulunakin kannattaa muistaa kierrätys. Joulukinkun paistorasva kuuluu jäähtymisen jälkeen kompostoriin tai biojätekeräykseen. Tuikkujen alumiinikuoret voi viedä pienmetallin keräykseen ja muoviset hautakynttilät energiajätteeseen.

Lahjapaperit eivät sovi paperinkeräykseen, koska ne sisältävät liian paljon väriaineita. Paperit ja nauhat kannattaa säästää seuraavan vuoden paketointitarpeiksi. Hieman rypistyneestä paperista tulee kauniin ryppyinen, kun sen rutistelee ennen paketointia pieneksi mytyksi tai palloksi. Jos lahjapaperit heittää roskikseen, ne kuuluvat energiajätteeseen tai loppujätteeseen. Styroksitkin voi laittaa energiajätteeseen, jos sellainen keräys on käytettävissä. Pahvit, kartongit ja aaltopahvi sopivat keräyskartonkiastiaan.

Uuden vuoden tinoissa on oikeasti vain 5 % tinaa ja 95 % lyijyä. Koska lyijy on raskasmetalli, tinat ovat ongelmajätettä. Valettukin tina kannattaa säilyttää seuraavaan uuteen vuoteen uudelleen valettavaksi. Vaihtoehtoisesti sen voi kiikuttaa jäteasemalle vaarallisten jätteiden keräykseen.

Toivotan hyvää, rentouttavaa ja rauhallista joulun aikaa kaikille blogini lukijoille!

Kiitos yhteisistä hetkistä vuonna 2011 ja mukavaa uutta vuotta 2012!

tiistai 6. joulukuuta 2011

Hiilidioksidipäästöjen kasvu kiihtyi vuonna 2010

Eilen julkaistiin Carbon Budget 2010 -raportti maailman hiilipäästöistä. Yhä suurempi osa maapallon energiasta tuotetaan hiilellä, ja päästöjen kasvu on kiihtynyt. Vuonna 2010 fossiilisten polttoaineiden aiheuttamat päästöt olivat suuremmat kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa.


Animaatio ilmakehän hiilidioksidipitoisuudesta viimeisimmän
800 000 vuoden aikana. Lähde: CarbonTracker, YouTube/ESRL-NOAA.

Vuonna 2010 ihmiskunnan hiilipäästöt fossiilisista polttoaineista ja sementin tuotannosta olivat 9,1 Pg (petagrammaa hiiltä vuodessa; Pg on 1000 miljoonaa tonnia eli miljardi tonnia eli gigatonni), mikä tarkoittaa 33,4 Pg:n hiilidioksidipäästöjä. Hiilipäästöt kasvoivat vuodessa 5,9 %. Tästä kasvusta 52 % johtuu hiilen käytön lisääntymisestä. Hiilipäästöt ovat nyt 49 % korkeammat kuin vuonna 1990, joka on Kioton sopimuksen vertailuvuosi.

Metsien hävittäminen ja muut maankäytön muutokset aiheuttivat vuonna 2010 hiilipäästöjä 0,9 Pg eli yhteensä ihmiskunnan hiilipäästöt fossiilisista polttoaineista ja maankäytön muutoksista olivat 10,0 Pg. Tästä 50 % päätyi ilmakehään, 26 % sitoutui metsiin ja muihin maaekosysteemeihin sekä 24 % meriin. Vuosina 1958-2010 maaekosysteemit ja meret ovat onnistuneet sitomaan kaikkiaan 56 % ihmiskunnan hiilipäästöistä.

Eniten hiilipäästöjä tuottaneet valtiot vuonna 2010 olivat seuraavat (kokonaispäästöt, ei asukasta kohden laskettuna):

1. Kiina
2. Yhdysvallat
3. Intia
4. Venäjä
5. Japani
6. Saksa
7. Iran
8. Etelä-Korea
9. Kanada
10. Saudi-Arabia
11. Yhdistynyt kuningaskunta (Britannia)
12. Indonesia
13. Meksiko
14. Etelä-Afrikka
15. Brasilia
16. Italia (ml. San Marino)
17. Australia
18. Ranska (ml. Monaco)
19. Puola
20. Thaimaa

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus oli teollisen vallankumouksen alkaessa (vuonna 1750) noin 278 ppm (parts per million eli tilavuuden miljoonasosaa). Vuonna 2010 se oli 389,6 ppm eli lisäystä on tapahtunut 39 %.

Eri vuosikymmeninä ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut seuraavasti (hiilidioksidipitoisuuden vuotuisen kasvun keskiarvo vuosikymmenen aikana):

1970-1979: 1,3 ppm
1980-1989: 1,6 ppm
1990-1999: 1,5 ppm
2000-2009: 1,9 ppm

2000-luvulla ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut näin (ppm vuodessa):

2000: 1,22 ppm
2001: 1,89 ppm
2002: 2,40 ppm
2003: 2,20 ppm
2004: 1,58 ppm
2005: 2,39 ppm
2006: 1,83 ppm
2007: 2,11 ppm
2008: 1,81 ppm
2009: 1,63 ppm
2010: 2,36 ppm

perjantai 2. joulukuuta 2011

Myös marraskuu lämmin - entäpä koko vuosi 2011?


Ilmatieteen laitoksen tiedotteen (1.12.) mukaan marraskuu oli Suomessa poikkeuksellisen leuto:

"Marraskuun keskilämpötila oli koko maassa tavanomaista korkeampi. Kyseessä oli jo yhdeksäs peräkkäinen tavallista lämpimämpi kuukausi. -- Koko maan keskilämpötila oli +1,3 astetta, mikä on peräti 4,9 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. -- Päättynyt kuukausi oli kolmen lämpimimmän marraskuun joukossa, mitä Suomen säämittaushistoria tuntee. Viimeksi kuluneen 50 vuoden aikana on lämmin marraskuu koettu lisäksi vuosina 1967, 1986 ja 2000. Pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna suhteellisesti lämpimintä oli Lapissa, jossa oli paikoin yli kuusi astetta tavanomaista lämpimämpää. Maan etelä- ja keskiosassa sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa poikkeama oli noin 4-5 astetta, ja lounaisrannikolla ja Ahvenanmaalla kolmisen astetta. Kuukauden alussa oli vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämmintä, ja uusia marraskuun lämpöennätyksiä saavutettiinkin useilla havaintoasemilla. Kuukauden korkein lämpötila oli 11,8 astetta, ja se mitattiin Porin rautatieasemalla 2. päivänä. Alin lämpötila, -21,8 astetta, mitattiin Sallassa kirkonkylässä 20. päivä sekä uudestaan Naruskassa seuraavana päivänä, ja vielä Enontekiön Näkkälässä 29. päivä. Terminen talvi oli huomattavasti myöhässä tavanomaisesta koko maassa. Se alkoi Keski- ja Pohjois-Lapissa marraskuun 9. päivän tienoilla, mikä on kuukauden verran tavanomaista myöhemmin. Kuukauden lopussa terminen talvi oli alkanut vasta Pohjois-Karjalasta Perämeren pohjoispuolelle ulottuvan vyöhykkeen pohjoispuolella, vaikka pitkän ajan keskiarvojen mukaan se alkaa maan eteläosassakin jo kuukauden puolivälissä. -- Lunta ei ollut kuukauden alussa missään päin Suomea, mikä on harvinaista. Myös kuukauden päättyessä lunta oli vuodenaikaan nähden harvinaisen suppealla alueella eli Kainuusta Länsi-Lappiin ulottuvan linjan pohjoispuolella sekä Etelä-Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan ulottuvalla vyöhykkeellä. Eniten lunta oli kuukauden päättyessä Muoniossa, jossa sitä oli 21 cm. Tilastollisesti pysyvä lumipeite kattaisi marraskuun lopussa jo maan itä- ja pohjoisosat. -- Ilmatieteen laitoksen mukaan koko syksyn eli syyskuusta marraskuuhun ulottuvan jakson keskilämpötila oli myös poikkeuksellisen korkea. Näin lämmin syksy on Suomessa ollut koko maan keskilämpötilaa tarkasteltaessa viimeksi vuonna 1938. Muita lämpimiä syksyjä on koettu vuosina 1967, 2000 ja 2005."

Kouvolassa mitattiin marraskuussa 2011 kaikkien aikojen korkeimmat marraskuun lämpötilat. Koko syksyn eli syyskuusta marraskuuhun ulottuvan jakson keskilämpötila oli nyt koko Suomessa +5,6 astetta, sama kuin vuonna 1938. Muina lämpiminä syksyinä lämpötilat ovat olleet +5,3 astetta vuonna 2005 ja +5,0 astetta vuonna 2000.
 
Helsingin ympäristötilasto on erinomainen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen verkkotilastopalvelu, johon on koottu keskeiset Helsingin ympäristön tilaa ja kuormitusta kuvaavat muuttujat. Tietokantaa ylläpitää Helsingin kaupungin ympäristökeskus.
 
Helsingin ympäristötilaston mukaan Kaisaniemessä huhtikuusta marraskuuhun ulottuva jakso on tänä vuonna (2011) ollut koko tilastohistorian (alkaen vuodesta 1829) lämpimin. Tänä vuonna huhti-marraskuun keskilämpötila oli +12,2 astetta. Vuonna 1937 se oli toiseksi korkein (+11,7 astetta) ja vuonna 1934 kolmanneksi korkein (+11,6 astetta). Jos kuitenkin katsotaan ajanjaksoa tammikuusta marraskuun loppuun, vuosi 2011 putoaakin yhdeksännelle sijalle (keskiarvo +7,5 astetta). Lämpimin tammi-marraskuun jakso on ollut vuonna 2008, jolloin keskiarvo oli +8,2 astetta.
 
Vuosi 2010 oli maailmanlaajuisesti tilastohistorian lämpimin tai toiseksi lämpimin. Ilmatieteen laitoksen tiedotteen (29.11.) mukaan 13 kaikkien aikojen lämpimintä vuotta on mitattu viimeisimpien 15 vuoden aikana ja vuosi 2011 näyttäisi olevan maailmanlaajuisesti mittaushistorian 10. lämpimin:
 
"Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n keräämien alustavien tietojen mukaan vuosi 2011 on ollut maailmanlaajuisesti mittaushistorian 10. lämpimin La Niña-ilmiöstä huolimatta. Maailman ilmatieteen järjestö julkaisi vuoden 2011 tilastotietoja YK:n ilmastosopimuksen 17. osapuolikokouksessa, joka käynnistyi 28. marraskuuta Durbanissa Etelä-Afrikassa. -- Tammi–lokakuun globaalin keskilämpötilan vuonna 2011 arvioidaan olevan 0,41 (virhemarginaali ± 0,11 astetta) yli vuosien 1961–1990 vuosikeskiarvon, joka oli 14 astetta. Vuosi 2011 sijoittunee kymmenenneksi lämpimimmäksi vuodeksi vuodesta 1850 alkavassa mittaussarjassa. 13 lämpimintä vuotta on mitattu 15 viimeisen vuoden aikana. WMO:n pääsihteeri Michel Jarraud muistutti samalla, että kasvihuonekaasupitoisuudet ovat jälleen saavuttaneet uusia ennätyksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että tavoitteena oleva maapallon keskilämpötilan nousun rajoittaminen kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan vaikeutuu entisestään. Vuonna 2011 WMO:n mukaan ilmastoon vaikutti voimakkaasti La Niña -ilmiö, joka oli voimakkain 60 vuoteen. Tyypillisesti tällaisina vuosina maapallon keskilämpötila jää alhaiseksi. -- WMO raportoi myös arktisen kesäaikaisen merijään vähentyneen viimeisten 30 vuoden aikana. Arktisen merijään kesäaikainen minimipeittävyys vuonna 2011 oli 4,33 miljoonaa km². Tämä oli 35 % alle vuosien 1979 – 2000 keskiarvon ja oli vain hieman enemmän kuin tähän mennessä saavutettu pienin ala. Pienimmillään jääpeite oli vuonna 2007 (4,3 miljoonaa km2). Sekä Koillisväylä että Luoteisväylä olivat poikkeuksellisesti molemmat jäättömiä osan vuoden 2011 loppukesästä."
 
Suosittelen tutustumaan maailman ilmastotilastoihin ja ilmastodiagrammeihin tarkemminkin.

torstai 1. joulukuuta 2011

Kouvolassa tänään maanjäristys

Kouvolassa tapahtui tänä aamuna 1.12.2011 kello 8.04 maanjäristys, jonka magnitudi oli Seismologian laitoksen mukaan 2,8-2,9.

Järistys kesti 5-10 sekuntia ja se oli toistaiseksi Suomen tämän vuoden voimakkain maanjäristys. Järistyskeskus oli lähellä maanpintaa, vain muutaman kilometrin syvyydessä Miehossa (60.909 N, 26.695 E).

Samoihin aikoihin järisi myös Oulun seudulla (kello 8.06 magnitudi 1,0 ja kello 9.12 taas 1,1).

Kouvolassa on aiemmin tänä vuonna järissyt aamulla 13.10., jolloin järistyskeskukset sijaitsivat Vekaranjärven alueella (voimakkuudet 1,8 ja 1,9 magnitudia).

Lisätietoa maanjäristyksistä:

Jari blogi - biologiaa ja maantiedettä

Delicious

Diigo

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Uusi pitkän aikavälin sääennuste: Tulossa lämmin talvi 2011-2012 sekä kevät 2012?

Iltarusko Kouvolassa 14.11.2011
Tämä kirjoitus on päivitys aiempaan postaukseeni "Talven 2011-2012 sääennuste". Suomessa on ollut jo 8 kuukautta tavanomaista lämpimämpää. Viimeisimmissä ennusteissa myös talvi näyttää meillä lämpimämmältä kuin aiemmin syksyllä laadituissa ennusteissa. Erityisen lämpimältä vaikuttaa kevät 2012. Kesän 2012 sääennusteet eivät vielä anna mihinkään suuntaan poikkeamaa tavanomaisesta.

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskuksen vuodenaikaisennusteen mukaan talven (joulukuu 2011 -helmikuu 2012) keskilämpötilan arvioidaan olevan Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Venäjällä tavanomaista korkeampi. Suomessa ja Pohjois-Venäjällä poikkeama pitkäaikaisesta keskiarvosta on runsaat kaksi astetta. Muilla Euroopan alueilla lämpötilaennuste ei anna keskilämpötilassa suurta poikkeamaa suuntaan tai toiseen.

WSI:n (Weather Services International) mukaan NAO:n negatiivinen vaihe heikkenee, mistä seuraa meille lämpimämpää ja märempää säätä kuin kahtena edellisenä talvena. Joulukuun 2011, tammikuun 2012 ja helmikuun 2012 lämpötilan ennustetaan olevan 1-2 celsiusastetta keskimääräisiä arvoja korkeampi. Koko Eurooppa näyttää tavanomaista lämpimämmältä lukuun ottamatta Ranskaa, Espanjaa ja joitakin Euroopan itäosien alueita.

Ranskan ilmatieteen laitoksen kuukausiennusteet näyttävät seuraavilta.

-Joulukuu 2011: Länsi-Euuropassa 0,5 astetta normaalia lämpimämpää ja kosteaa, pohjoisessa 0,5 astetta normaalia viileämpää ja kuivaa

-Tammikuu 2012: suurimassa osassa Eurooppaa 0,5-1,0 astetta tavanomaista lämpimämpä.

-Helmikuu 2012: Pohjois-Euroopassa lämpötilat lähellä tavanomaisia, Etelä-Euroopassa 1-2 astetta normaalia lämpimämpää.

-Maaliskuu 2012: Pohjois-Euroopassa 0,5-2,0 astetta tavanomaista vileämpää, Etelä-Euroopassa 0,5-2,0 astetta tavanomaista lämpimämpää.

-Huhtikuu 2012: Pohjois-Eurooppa lähellä tavanomaista, Etelä-Euroopassa 0,5-2,0 astetta tavanomaista lämpimämpää.

Venäjän ilmatieteen laitoksen mukaan marraskuusta 2011 helmikuuhun 2012 ulottuva jakso on Euroopassa tavanomaista lämpimämpi lukuun ottamatta Kaakkois-Eurooppaa.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa, että Pohjois-Euroopassa erityisesti talvi (mahdollisesti myös kevät ja alkukesä 2012) ovat tavallista lämpimämpiä. Etelä-Eurooppaan ennuste ei anna normaalista poikkeavia lämpötiloja.

IRI:n ennusteen mukaan marraskuusta 2011 huhtikuuhun 2012 ulottuva jakso on Pohjois-Euroopassa lähellä tavanomaisia lukemia. Kevättä kohden mentäessä normaalia lämpimämmän sään mahdollisuus kuitenkin kasvaa. Etelä-Euroopassa näyttää koko ajan olevan tavanomaista lämpimämpää.

Positive Weather Solutions laatii ennusteensa lähinnä Keski-Eurooppaan. Ennusteen mukaan joulukuu on kylmä, tammikuu tavanomainen tai hieman lämpimämpi, helmikuu tavanomainen, maaliskuu kylmä, huhtikuu tavanomainen ja toukokuu selvästi tavallista lämpimämpi.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kouvolassa marraskuun lämpöennätys, koko Suomessa 8 kuukautta tavanomaista lämpimämpää

Iltarusko Kouvolassa 14.11.2011
Kouvolassa mitattiin marraskuun alussa tilastohistorian korkeimmat marraskuun lämpötilat: Anjalassa 11,7 astetta (edellinen ennätys 11,4 astetta vuonna 1967), Utissa 11,6 astetta (edellinen ennätys 10,7 astetta vuonna 1967).

Vastaavia paikkakuntakohtaisia marraskuun lämpöennätyksiä on tehty useilla säähavaintoasemilla ympäri Suomea. Lapissa 7-8 asteen lämpötilat ovat marraskuun alussa poikkeuksellisen korkeita (mitataan enintään muutaman kerran sadassa vuodessa). Enontekiöllä mitattiin 9,4 astetta (edellinen ennätys 8,7 astetta vuodelta 1975). Pellon ennätys on 11,0 astetta samaiselta vuodelta 1975, jolloin korkeaan lämpötilaan vaikutti voimakas föhntuuli. Koko Suomen marraskuun lämpötilaennätys on 14,1 astetta Maarianhaminassa 2.11.1999.

Myös ensilunta saadaan odottaa poikkeuksellisen pitkään. Sodankylässä ensilumi ei ole koskaan virallisesti tilastoituna aikana (vuodesta 1908 alkaen) satanut näin myöhään. Myöskään Rovaniemelle ensilumi ei ole koskaan mittaushistoriassa (vuodesta 1959 alkaen) satanut näin myöhään.

Sodankylässä ensilumi sataa keskimäärin 12. lokakuuta. Aikaisin ensilumi on satanut Sodankylään 8.9.1927 ja tätä vuotta ennen myöhäisin 8.11.1950. Nyt on tullut siis uusi ennätys. Jopa Helsingissä ensilumi on saatu joskus jo syyskuussa (29.9.1928).

Pysyvän lumipeitteen kausi alkaa Sodankylässä keskimäärin 23. lokakuuta. Aikaisimmillaan se on alkanut 3.10.1978 ja myöhimmillään 15.12.1938.

Lokakuu 2011 oli Suomessa 2,6 astetta tavanomaista lämpimämpi, viidenneksi lämpimin lokakuu viimeisimmän 50 vuoden aikana. Itä- ja Pohjois-Lapissa lokakuu oli jopa yli neljä astetta normaalia lämpimämpi.

Kaikki viimeisimmät kahdeksan kuukautta ovat olleet Suomessa tavanomaista lämpimämpiä verrattuna keskiarvoihin 1971-2000. Viimeksi yhtä monen kuukauden tavallista lämpimämpi jakso oli lokakuusta 2008 toukokuuhun 2009. Vuoden 2006 huhtikuusta alkaen oli kuitenkin jopa kymmenen keskimääräistä lämpimämpää kuukautta peräkkäin.

Absoluuttisissa lämpötiloissa ajanjakso toukokuusta lokakuuhun oli tänä vuonna toiseksi lämpimin vuodesta 1900 alkaen. Lämpimin vastaava ajanjakso oli vuonna 1937, jolloin oli 0,2 astetta tätä vuotta lämpimämpää.

Jos koko kulunutta 2000-lukua verrataan keskiarvoihin ajanjaksolta 1971-2000, 73 prosenttia tavanomaisesta poikkeavista kuukausista on ollut keskimääräistä lämpimämpiä ja 27 prosenttia keskimääräistä viileämpiä.

Jokohan lunta on piankin tulossa - ja millaisena ryöppynä? Turussa satoi 44 senttiä lunta paljaaseen maahan 21.-22.11.1989.

Lähteet ja lisätietoja

Ilmatieteen laitos: Marraskuun 2011 sää ja tilastot

Lapin alueuutiset, YLE: Ensilumi ei näin myöhässä sataan vuoteen

Sääbriefing (meteorologi Pauli J. Jokinen): Lämpöputki jatkuu

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Meitä on nyt 7 miljardia - vai onko?

YK:n mukaan maapallolla ylittyy seitsemän miljardin asukkaan raja 31. lokakuuta 2011.

Kuva: (c) Alena Ozerova - Fotolia.com



Ensimmäisen miljardin asukkaan raja maapallolla ylittyi arvioiden mukaan vuonna 1804. Seuraavan miljardin saavuttamiseen kului 123 vuotta. Maailman väestönkasvu oli nopeimmillaan vuosina 1963-1970, jopa 21 promillea (2,1 %) vuodessa.

-Vuonna 10 000 eaa.: maapallolla kuusi miljoonaa asukasta
-Vuonna 0: maapallolla 250 miljoonaa asukasta
-Vuonna 1804: maapallolla miljardi asukasta
-Vuonna 1927: maapallolla 2 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 123 vuodessa)
-Vuonna 1960: maapallolla 3 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 33 vuodessa)
-Vuonna 1974: maapallolla 4 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 14 vuodessa)
-Vuonna 1987: maapallolla 5 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 13 vuodessa)
-Vuonna 1999: maapallolla 6 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 12 vuodessa)
-Vuonna 2011: maapallolla 7 miljardia asukasta (uusi miljardiluku täyttyi 12 vuodessa)

Maailman väkiluku ylitti YK:n mukaan kuuden miljardin rajan 12.10.1999. Kouvolan Sanomat kirjoitti 13.10.1999 näin: ”Meitä on kuusi miljardia. Maailman kuudes miljardis asukas syntyi Sarajevossa? Maailman kuudes miljardis ihminen syntyi YK:n tilastojen mukaan varhain tiistaina Sarajevossa. Poikavauva näki päivänvalon muutama minuutti yli puolenyön sarajevolaisessa yliopistosairaalassa. Pojan äiti ja isä ovat Bosnian muslimeja. Bosniassa kaksipäiväisellä vierailulla oleva YK:n pääsihteeri Kofi Annan tapasi vastasyntyneen.” Siis etukäteen oli päätetty, että ensimmäinen tuona päivänä sairaalassa syntyvä lapsi on se maapallon kuudes miljardis ihminen, koska YK:n pääsihteeri sattui juuri tuolloin olevan alueella vierailulla. Melkoista mediapelleilyä ja sirkusta!

Maailmassa on nyt kaksi valtiota (Kiina ja Intia), joiden väkiluku on yli miljardi. Ennen vuotta 2050 Intia ohittanee väkiluvussa Kiinan.

Lähes puolet kaikista maapallon ihmisistä on alle 25-vuotiaita. Toisaalta kasvaneen eliniän myötä maailman väestö on vanhenemassa. Maailmassa on jo yli 100 000 yli satavuotiasta. Vuodenvaihteessa 2005-2006 tapahtui historiallinen käänne: maapallolla syntyy nyt lukumääräisesti enemmän ihmisiä kaupungeissa kuin maaseudulla. Yli puolet maapallon ihmisistä asuu nyt kaupungeissa, 80 % 2100-luvulla.

Yhden arvion mukaan maailman väkiluku kasvaa noin 2,5 hengellä sekunnissa eli noin 78 miljoonalla hengellä vuodessa. Euroopassa, Japanissa ja Pohjois-Amerikassa väestönkasvu on lähes pysähtynyt tai väestö on alkanut jopa vähentyä. Nopeinta väestönkasvu on Afrikassa. Sielläkin kasvu on kuitenkin hidastunut syntyneisyyden alentumisen ja kuolleisuuden lisääntymisen vuoksi. Erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa aids-tilanne on hyvin paha (paikoin hiv-tartunta eli hi-virus jopa 1/3:lla väestöstä, esim. Botswanassa lähes 40 % 15-49 –vuotiaista kantaa hi-virusta). Aids-kuolemien vuoksi odotettavissa oleva elinikä on laskenut useissa valtioissa 10-25 vuotta. Väestö kuitenkin kasvaa yhä syntyvyyden vuoksi.


Kuva: (c) Anatoly Tiplyashin - Fotolia.com

Monissa maissa väestölaskentojen tiedot ovat vanhentuneita ja epäluotettavia. Miljoonia syntymiä ja kuolemia ei ole laskettu. On olemassa valtava epävarmuus nopeudesta, jolla naiset synnyttävät. Hyvä esimerkki on Etelä-Saimaa -lehdestä 30.4.1994: ”Ennen vaaleja IEC ilmoitti Etelä-Afrikan äänioikeutettujen määräksi 22 709 152. Monet kyselivät torstaina, kuinka äänestysliput olivat voineet loppua, kun äänioikeutettujen määrä tiedettiin näin täsmällisesti. Äänioikeutettujen määrä oli laskettu asukasluvun perusteella. Vuoden 1991 väestönlaskennassa asukasluvuksi saatiin 41 miljoonaa. Laskenta oli tarkkaa vain valkoisten asuma-alueilla, missä laskijat kävivät joka talossa. Mustien asuma-alueille laskijat eivät sen sijaan uskaltautuneet. Siellä laskennan perusteena olivat ilmavalokuvat. Ei siis ihme, että Johannesburgin liepeillä sijaitsevan mustien alueen Soweton asukasmääräksi ilmoitettiin 2-4 miljoonaa.”

Ongelmia on ollut myös Venäjän väestölaskennoissa (Kouvolan Sanomat 16.10.2010): ”Venäjän kansa lasketaan asukas kerrallaan. Väestölaskenta voi tuottaa yllätyksiä. -- Moni ei ole kotona päiväsaikaan ja vaikka olisikin, ei välttämättä avaa ovea vieraille. Ja kaikki eivät halua antaa kaikkia tietoja. -- Noin 650 000 väestölaskijaa jalkautui reiluksi viikoksi kenttätyöhön torstaina. -- Esimerkiksi vuoden 2002 laskennassa paljastui, että Moskovassa oli kaksi miljoonaa arvioitua enemmän asukkaita. -- Kaikki eivät kuitenkaan väestölaskennoista innostu. Venäjällä arvioidaan olevan 10-12 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa, jotka tuskin ilmestyvät vapaaehtoisesti rekisteröitäviksi. Monet pelkäävät myös rikollisia eivätkä päästä tuntemattomia kotiinsa. Oma kysymysmerkkinsä ovat Siperian ja Kaukoidän paimentolaiset, jotka eivät asu pysyvästi yhdessä paikassa.”

Jopa Yhdysvalloissa väestötilastot ovat vain arvioita, koska tarkan tilastoinnin katsotaan loukkaavan yksilön vapautta. Monissa kehitysmaissa ei edes ole väestörekisteriä. Kehitysmaiden väestölaskennoissa saatetaan tehdä myös tahallisia virheitä. Alueen väestömäärää voidaan liioitella, jotta alue saisi enemmän esimerkiksi kansanedustajien paikkoja tai rahallista tukea.

Toisaalta yksi ongelma väestötilastoissa on väestömäärän aliarvioiminen. Myös kehittyneissä maissa arvellaan laskentojen ulkopuolelle jäävän enintään kolme prosenttia ihmisistä. Niinpä monissa maissa väestötilastoja pyöristetään ylöspäin.

Tutkija Sergei Scherbov kuitenkin sanoo, että näin vaarana on väestömäärän arvioiminen liian suureksi. Maailmassa on tapahtunut dramaattinen syntyneisyyden lasku viime vuosikymmeninä. Keskimäärin nainen synnyttää nyt vain 2,5 lasta, puolet siitä, mitä synnytettiin hänen isoäitinsä aikaan 50 vuotta sitten. Niinpä uusia tulokkaita voi olla paljon vähemmän kuin väestötieteilijät olettavat.

Kiinassa väestönlaskennan tiedot viittaavat siihen, että keskimääräinen nainen saa 1,2 lasta. Valtion väestötieteilijät kuitenkin uskovat, että ihmiset piilottelevat kymmeniä miljoonia vauvoja kiertääkseen yhden lapsen politiikkaa. Siksi keskimääräisen lapsiluvun arvioidaan olevan 1,8. Tutkija Zhongwei Zhao ja australialainen National University kuitenkin arvioivat raakadatan voivan olla lähempänä totuutta.

Intian väestökehitys on vieläkin epävarmempaa. YK arvioi, että maan väkiluku kasvaa nykyisestä 1,2 miljardista 1,7 miljardiin vuoteen 2050 mennessä, joten se ohittaisi Kiinan väkiluvun. Tutkijat Wolfgang Lutz ja Sergei Scherbov kuitenkin ennustavat väkiluvuksi 1,4 miljardia (vaihteluväli 1,1-1,7 miljardia).


Nyt 31.10.2011 maapallon seitsemännen miljardin ihmisen synnynpaikaksi on Helsingin Sanomien mukaan sovittu Lucknowin alue Intian runsasväkisimmässä Uttar Pradeshin osavaltiossa. Lisäksi on päätetty, että seitsemäs miljardis ihminen on tyttö. Tällä halutaan kiinnittää huomiota siihen ongelmaan, että monia tyttöjä abortoidaan jo sikiöinä, kun sukupuoli on paljastunut ultraäänitutkimuksissa. Tämän seurauksena Intiasta puuttuu seitsemän miljoonaa tyttöä. Uusimman (v. 2011) väestötilaston mukaan Intiassa on nykyään enää 914 tyttöä tuhatta poikaa kohden, Punjabin osavaltiossa ainoastaan 846 tyttöä tuhatta poikaa kohti. Samalla tavalla Kiinastakin puuttuu kymmeniä miljoonia tyttöjä, joten kymmenet miljoonat nuoret miehet voivat jäädä ilman aviopuolisoa.

Joissakin uutisissa maailman seitsemännen miljardin ihmisen on kerrottu syntyvän Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, koska tuolla alueella syntyneisyys on kiivainta koko maapallolla. Tutkijat Wolfgang Lutz ja Sergei Scherbov kuitenkin arvioivat, että todellisuudessa maailman väkiluku ylittää 7 miljardin rajan luultavasti vasta alkuvuodesta 2013. Epävarmuuksien takia se voisi tapahtua niinkin myöhään kuin vasta vuonna 2020.


Oikeastaan tarkalla päivämäärällä, milloin 7 miljardin asukkaan raja ylityy, ei edes ole väliä. Epätarkkuudet kuitenkin vaikeuttavat vastaamista paljon tärkeämpään kysymykseen: Saavuttaako ihmispopulaatio huippunsa seuraavien vuosikymmenten aikana vai jatkuuko väestönkasvu vieläkin pidemmälle?

Kaikki tämä on erittäin tärkeää planeettamme tulevaisuuden kannalta. Väestönkasvu on oikeastaan kaikkein pahin ympäristöongelma, koska juuri se voimistaa kaikkia muita ongelmia kulutuksen lisääntymisestä nälänhätään ja ilmastonmuutokseen. Toki myös materialistisella länsimaisella elämäntavalla on tärkeä osansa, varsinkin kun kehitysmaissa pyritään samalle tasolle.

Aiemmin tänä vuonna YK nosti arvioita maapallon tulevista väestömääristä, koska ihmiset elävät entistä pitempään ja näyttävät monissa teollisuusmaissakin lisääntyvän yhä yllättävän nopeasti. Uusien ennusteiden mukaan maapallolla olisi yli 10 miljardia ihmistä vuoteen 2100 mennessä. Scherbovin mielestä väestörakenteen todisteet eivät kuitenkaan oikeuta tähän synkempään ennusteeseen.

YK:n tuoreimmat arviot maapallon väkiluvusta näyttävät tältä:

7 miljardia: 31.10.2011
8 miljardia: 15.6.2025
9 miljardia: 18.2.2043
10 miljardia: 18.6.2083

YK sanoo maailman väestön olevan edelleen kasvussa vuonna 2100. Scherbovin mukaan maapallon väkiluku kuitenkin on silloin jo ohittanut huipun 85 prosentin todennäköisyydellä. Yksi asia on kuitenkin varma: k
ukaan ei tiedä asiaa varmasti.

Kuva: (c) konradbak - Fotolia.com

Suomen väestönkasvun historia:

Vuosina 1694-1696 kuoli 1/3 suomalaisista nälkään ja kulkutauteihin. Ns. pieni jääkausi oli tuolloin pahimmillaan. Vuonna 1696 oli leuto talvi ja varhainen kevät (toukotyöt helmikuussa), mutta maaliskuussa pakastui ja järvet jäätyivät uudelleen. Kesä oli lyhyt (hallaöitä) ja järvet jäätyivät 8. elokuuta.

Suomessa on maailman vanhimmat tarkat väestötilastot alkaen vuodesta 1749, jolloin Suomessa oli noin 450 000 asukasta (= vähemmän kuin nyt Helsingissä). Kolera 1830-luvulla ja nälänhätä vuosina 1866-1868 lisäsivät kuolevuutta. Piikkeinä näkyvät myös sota-ajat. Suomen suurin syntyvyys heti sodan jälkeen vuosina 1947-1948, kun ”miehet hyppäsivät rintamalta sänkyyn” ja syntyivät ns. suuret ikäluokat (vuonna 1948 syntyi 108 896 lasta, vrt. vuonna 2006 syntyi 58 840 lasta).

Viiden miljoonan asukkaan raja ylitettiin vuonna 1991. Syntyvyys oli 2000-luvun alussa alimmillaan yli 150 vuoteen, 1800-luvun pulavuosien tasolla (syntyneitä n. 56 000 / vuosi, tätä ennen yhtä vähän syntyneitä v. 1847).

Suomen väkiluku tänään 26.10.2011 on Väestörekisterikeskuksen arvion mukaan 5 397 820. Suomen väkiluvun arvioidaan kasvavan vielä 20-30 vuotta, jonka jälkeen se kääntyy hitaaseen laskuun (syyt: väestön vanheneminen, ensimmäinen lapsi hankitaan vasta naisen ollessa noin 29-vuotias). Siirtolaisuudella ulkomailta Suomeen tulee olemaan iso merkitys maamme väkiluvun kehittymisessä. Nykyisin elinajan odote (= vastasyntyneelle laskettu elinikä) Suomessa on noin 79 vuotta (naiset 83 ja miehet 76 vuotta).


Käsitteitä:

syntyvyys = syntyneiden lukumäärä esim. vuodessa

kuolevuus = kuolleiden lukumäärä esim. vuodessa

syntyneisyys = syntyneiden lukumäärä tuhatta asukasta kohti = (vuoden aikana syntyneet / väkiluku) x 1000
(Luku on promilleja. Joskus ilmoitetaan prosentteina eli sataa asukasta kohti, jolloin 1000:n tilalla on 100.)

kuolleisuus = kuolleiden lukumäärä tuhatta asukasta kohti = (vuoden aikana kuolleet / väkiluku) x 1000
(Luku on promilleja. Joskus ilmoitetaan prosentteina eli sataa asukasta kohti, jolloin 1000:n tilalla on 100.)

Huom.! Usein käsitteitä syntyvyys ja syntyneisyys käytetään sekaisin, samoin käsitteitä kuolevuus ja kuolleisuus.

imeväiskuolleisuus = (alle 1-vuotiaana kuolleet / onnistuneet synnytykset) x 1000 = alle 1-vuotiaina kuolleiden lasten määrä vuodessa tuhatta syntynyttä lasta kohden (siis promilleina)

lapsikuolleisuus = (alle 5-vuotiaana kuolleet / onnistuneet synnytykset ko. syntymävuonna) x 1000 = vuonna A syntyneiden lasten kuolemien lukumäärä alle 5-vuotiaana tuhatta vuonna A syntynyttä lasta kohden (siis promilleina)

hedelmällisyysluku = montako lasta nainen keskimäärin synnyttää elämänsä aikana = perheen keskimääräinen lapsiluku

luonnollinen väestönkasvu = syntyneisyys – kuolleisuus (promilleina tai prosentteina)

Jos syntyvyys on pienempi kuin kuolevuus, käytetään nimitystä luonnollinen väestön väheneminen.

todellinen väestönmuutos = syntyneisyys – kuolleisuus – poismuutto + tulomuutto (promilleina tai prosentteina)


Lähteitä ja lisätietoja:


NewScientist 

National Geographic (video, joka havainnollistaa, paljonko on 7 miljardia)

BBC (BBC:n mielenkiintoinen testi: katso, monesko maapallolla elänyt ihminen olet itse ja montako ihmistä maapallolla oli elossa syntyessäsi yms.)


Ajankohtaista myös tämä:

Mistä oikea aika kelloon, kun siirrytään jälleen normaaliaikaan (ns. talviaikaan) 30.10.2011?


PS. Nyt myös näitä Bloggerin tekstejä voi jakaa Facebookiin, Twitteriin jne. alla olevista kuvakkeista.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Taas luvassa hirmutalvi. Mistä näitä ennusteita oikein tulee?


Viime syksynä puolalaisten meteorologien kerrottiin ennustaneen meille kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Myöhemmin tieto paljastui osittain väärinkäsitykseksi ja uutisankaksi.

Talven 2011-2012 viralliset vuodenaikaisennusteet, joita voit lukea täältä ja täältä, eivät ennusta meille erityisen kylmää talvea. Eilen Iltalehti kuitenkin uutisoi meille tulevasta hirmutalvesta. Ovatko viralliset ennusteet siis jättäneet jotakin ottamatta huomioon?

Iltalehden uutinen perustuu Nature Geoscience -lehden nettisivuilla 9. lokakuuta julkaistuun tutkimukseen "Solar forcing of winter climate variability in the Northern Hemisphere", josta myös The Daily Mail ja BBC ovat uutisoineet.

Tämän uuden tutkimuksen mukaan auringon uv-säteilyn (ultraviolettisäteilyn) vaihtelu näyttää olevan viisi kertaa voimakkaampaa kuin aiemmin on tiedetty. Tutkijoiden mukaan uv-säteilyn vähäisyys aiheuttaisi kylmiä talvia Pohjois-Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Auringon aktiivisuus vaihtelee noin 11 vuoden jaksoissa. Viimeisimmän kolmen kylmän talven aikana auringon aktiivisuus on ollut alhaisimmassa vaiheessaan, jossa se on edelleenkin, mikä enteilee meille kylmää talvea.

Tutkijoiden mukaan vähäinen uv-säteilyn määrä vaikuttaa siten, että stratosfääri (ilmakehän toiseksi alin kerros noin 10-50 kilometrin korkeudella) kylmenee, mikä taas vaikuttaa tuulten voimakkuuteen. Läntinen ilmavirtaus heikkenee ja kylmää ilmaa pääsee purkautumaan meille pohjoisesta. Stratosfäärin kylmeneminen johtuu siitä, että otsonilla on vähemmän uv-säteilyä absorboitavana.

Tutkimus perustuu auringon aktiivisuudesta kerättyihin Nasan uusiin satelliittitietoihin (vuonna 2003 laukaistu SORCE-satelliitti), jotka yhdistettiin Britannian Ilmatieteen laitoksen ilmastomalleihin. Tutkijoiden mukaan auringon aktiivisuuden vaihtelun ja kylmän sään korrelaatio ei ole tulosten mukaan pelkkää sattumaa. Havaittu uv-säteilyn muutos aiheutti ilmastomalleihin liitettynä maanpinnan tasolla paineen ja lämpötilan muuttumisen negatiivista NAO-sykliä (Pohjois-Atlantin oskillaatio eli värähtely, North Atlantic Oscillation) vastaaviksi.

Negatiivisen Pohjois-Atlantin oskillaation seurauksena Islannin yllä on korkeapaine, jolloin napa-alueelle siirtyy lämmintä ilmaa etelästä. Samalla napa-alueen kylmä ilmamassa kulkeutuu Islannin itäpuolitse Skandinaviaan ja muualle Eurooppaan. Tällainen negatiivinen Pohjois-Atlantin oskillaatio ei ole harvinainen ilmiö. Harvoin kuitenkaan sama tapahtuu useampana peräkkäisenä talvena. Pohjois-Atlantin oskillaatio on täysin luontainen ilmiö, joskin ilmastonmuutos saattaa osaltaan vaikuttaa siihen. (Joidenkin vielä alustavien ja kiistanalaisten tutkimustulosten mukaan erityisen kylmien talvien todennäköisyys voi ilmastonmuutoksen edetessä aluksi jopa kasvaa meillä Pohjois-Euroopassa. Keskimäärin talvet Suomessa silti lämpenevät.)

Tutkijat tähdentävätkin, ettei auringon uv-säteily ole ainoa talvien säähän vaikuttava tekijä. Jos havainto uv-säteilyn vaihtelun vaikutuksesta kuitenkin pitää paikkansa (siis jos havainnon taustalla olevat Nasan uudet mittaustulokset uv-säteilyn vaihtelun voimakkuudesta pitävät paikkansa), tämä auttaa kehittämään entistä tarkempia pitkän aikavälin vuodenaikaisennusteita.

BBC:n haastattelemat tutkimusryhmän ulkopuoliset asiantuntijat pitävät näitä uusia tutkimustuloksia merkittävinä, mutta he kuitenkin kaipaavat asiasta vielä lisäselvityksiä. Iltalehden mukaan myös Forecan meteorologi Juha Föhr suhtautuu varauksella auringon näin suureen rooliin.

On myös huomattava, että vaikka Pohjois-Euroopassa ja Yhdysvalloissa olisikin talvella poikkeuksellisen kylmää, Etelä-Euroopassa (Välimeren ympäristössä) ja Kanadassa sekä Grönlannissa näyttäisi olevan samaan aikaan leutoa. Koko pohjoinen pallonpuolisko ei siis ole kylmä, eivätkä meidän kylmät talvemme vaikuta koko maapallon keskilämpötilaan. Esimerkiksi kaksi viimeisintä "kylmää talvea" olivatkin laajemmin tarkasteltuina erittäin lämpimiä:

"Kahden viime talven aikana esiintyneet kylmät jaksot saivat paljon huomiota, mutta lämpimät jaksot olivat paljon merkittävämpiä. Joillakin pohjoisen pallonpuoliskon alueilla koettiin kylmimpiä jaksoja vuosikymmeniin, mutta viime talvien aikana pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyi myös erittäin voimakkaita, joskin ilmeisesti uutisarvoltaan vähäisempiä, lämpimiä jaksoja."

Tutkijat haluavat myös tähdentää, ettei uv-säteilyn muutoksella ja kylmillä talvillamme ole tämän tutkimuksen mukaan mitään tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa. Kun auringon aktiivisuuden minimivaihe on ohitettu, seuraavat talvet tulevat olemaan jälleen lämpimämpiä, mikäli tämä uusi tutkimus osoittautuu oikeaksi.

Samalla tavoin kuin auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden sykleissä, se vaihtelee myös pitemmällä aikavälillä. Esimerkiksi 1600-luvulla oli ns. Maunderin minimi, jolloin auringon aktiivisuus oli heikkoa, eikä vuosikymmeniin ollut kunnolla auringonpilkkuja. Euroopassa tämä aika tunnetaan pienenä jääkautena.

Joidenkin tutkijoiden mukaan keskiajan lämpöjaksoa seurannut pieni jääkausi kesti Euroopassa kaikkiaan jopa 600 vuotta (1300-luvulta 1900-luvun alkuun). Alankomaiden kanavat jäätyivät, mikä on ikuistettu mm. maalauksiin kanavilla luistelevista ihmisistä. Vuonna 1658 Ruotsin kuningas Kaarle X Kustaa yllätti tanskalaiset marssittamalla sotajoukkonsa jäisten salmien yli Tanskaan. Näiden taisteluiden seurauksena Ruotsi sai Tanskalta Skånen. Suomessa pikku jääkausi oli pahimmillaan vuosina 1695-1696, jolloin talvi kuitenkin oli leuto. Kevät tuli varhain, jäät lähtivät järvistä ja toukotyöt aloitettiin jopa helmikuussa. Maaliskuussa pakastui jälleen, järvet jäätyivät ja kesä oli lyhyt. Kesän jälkeen järvet jäätyivät jälleen elokuun alussa (joissakin tiedoissa 8. elokuuta). Seurasi nälänhätä, ja vuosina 1694-1696 noin kolmasosa suomalaisista kuoli nälkään ja kulkutauteihin.

BBC:n mukaan tutkija Mike Lockwood kuitenkin huomauttaa, ettei kyseessä todellisuudessa ollut minkäänlainen jääkausi, vaan väite on täysin tuulesta temmattu. Kylmien talvien määrä Euroopassa kyllä lisääntyi, mutta kylmiä talvia ei ollut katkeamattomana sarjana perätysten. Lockwoodin mukaan Maunderin minimi voisi selittää kylmien talvien osuuden lisääntymisen, mikäli uv-säteilyn voimakkuus vaihtelee pitemmällä aikavälillä yhtä voimakkaasti kuin 11 vuoden syklin aikana.

Nykyinen ilmaston lämpeneminen ei kuitenkaan selity vain auringon säteilyn muutoksilla:

"Auringon aktiivisuudessa on ollut vain vähän tai ei ollenkaan trendiä 1950-luvun jälkeen. Sen seurauksena Auringon ja ilmaston kaikki korrelaatiot loppuivat 1970-luvulla, kun nykyinen ilmaston lämpenemistrendi alkoi."

Saksalaiset tutkimustulokset kertovat asiasta lisää:

"Aurinko on jo pitkään ollut vähäisen aktiivisuuden tilassa ja on spekuloitu, että se voisi vaipua Maunderin minimin kaltaiseen tilaan. Maunderin minimi oli Auringon vähäisen aktiivisuuden jakso 1600-luvun loppupuolella. Nykykäsityksen mukaan se yhtenä tekijänä aiheutti erityisesti pohjoiselle pallonpuoliskolle erityisen kylmän ajanjakson, jota kutsutaan pieneksi jääkaudeksi. Feulner ja Rahmstorf tutkivat, miten tulevaisuuden ilmasto kehittyisi, jos Aurinko vaipuisi nyt Maunderin minimin kaltaiseen tilaan. -- Heidän tuloksiensa perusteella Auringon heikko aktiivisuus vaikuttaa enintään 0,3°C viilentävästi vuoteen 2100 mennessä. Heidän ajojensa tulokset eri kasvihuonekaasujen päästöskenaarioille Auringon normaaliaktiivisuudella olivat 3,7°C tai 4,5°C lämpenemistä vuoteen 2100 mennessä. Näihin verrattuna Auringon heikko aktiivisuus siis vaikuttaisi heidän mukaansa hyvin vähän (lämpeneminen olisi silloin vähintään 3,4°C tai 4,2°C eri päästöskenaarioille). Kasvihuonekaasujen vaikutus näyttäisi siis olevan lähitulevaisuudessa huomattavasti voimakkaampi kuin Auringon aktiivisuuden muutosten vaikutus."

Ilmatieteen laitoksen tutkija Heikki Nevanlinna on tehnyt auringon säteilyn vaikutuksista erinomaisen koosteen.

Maailmanlaajuisia diagrammeja tarkasteltaessa ilmaston lämpeneminen näkyy selvästi. Ilmasto on lämmennyt myös niinä aikoina, jolloin auringon aktiivisuus on ollut heikko. Ilmastonmuutos ei ole kuitenkaan edennyt suoraviivaisesti, koska sään vaihtelut jatkuvat myös ilmaston lämmetessä. Viimeaikaiset Suomen kylmät talvet olisivat todennäköisesti olleet vielä hiukan kylmempiä ilman ilmastonmuutosta.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Syyskuu 2011 tavanomaista lämpimämpi


Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan syyskuu 2011 oli paikoin poikkeuksellisen lämmin:

"Syyskuun keskilämpötila oli koko maassa selvästi tavanomaista korkeampi. Lukemat ovat maan länsiosassa ja Lapissa yli kolme astetta pitkäaikaista keskiarvoa korkeampia, mikä on harvinaista, Pohjois-Lapissa jopa poikkeuksellista. Ilmatieteen laitoksen mukaan syyskuun keskilämpötila vaihteli lounaissaariston runsaasta 14 asteesta Itä- ja Pohjois-Lapin vajaaseen 9 asteeseen. Päättyneen syyskuun keskilämpötila oli Lapissa ja Länsi-Suomessa muutamilla asemilla korkein tai toiseksi korkein viimeksi kuluneen 50 vuoden aikana. Pienin poikkeama keskilämpötilassa tavanomaiseen nähden oli maan itäosassa, jossa se oli noin kaksi astetta. Koko maan keskilämpötila oli 10,6 astetta, mikä on 2,8 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Viimeksi lämpimämpi tai lähes yhtä lämmin syyskuu on koettu maan etelä- ja länsiosassa vuonna 2006. Kuukauden ylin lämpötila oli 22,7 astetta, ja se mitattiin Seinäjoella 5. päivänä. Kuukauden viimeinen päivä oli poikkeuksellisen lämmin. Ylin lämpötila, 22,3 astetta, mitattiin Porvoossa ja se on myöhäisin 20 asteen ylitys. Kuukauden alin lämpötila -4,9 astetta mitattiin Sallan Naruskassa 4. päivänä ja Utsjoen Nuorgamissa 19. päivänä. Terminen syksy alkoi maan keski- ja pohjoisosassa syyskuun puolivälissä, mikä on selvästi tavanomaista myöhemmin. Poikkeama on maan keskiosassa pari viikkoa, Pohjois-Lapissa noin kuukauden."

Porvoossa (Harabacka) 30.9.2011 mitattu 22,3 astetta on korkein koskaan Suomessa virallisesti tilastoitu syyskuun viimeisen päivän lämpötila. Se ylittää edellisen ennätyksen (Lahti, Laune 19,3 astetta 30.9.2000) kolmella asteella. Samaan aikaan (30.9.2011) Kemiönsaarella mitattiin 22,0 astetta, Helsingin Kumpulassa 21,9 astetta ja Kouvolan Utissa 20,2 astetta. Tarkempia tietoja voi katsoa Ilmatieteen laitoksen syyskuun tilastoista.

Kouvolan Utissa syyskuun keskilämpötilaksi mitattiin tänä vuonna 11,9 astetta ja sademääräksi 111,3 millimetriä, kun vuosina 1961-1990 syyskuun keskilämpötila oli 9,5 astetta ja sademäärä 73 millimetriä.

Myös Isossa-Britanniassa syys-lokakuun vaihde on ollut epätavallisen lämmin. Lontoossa mitattiin 29.9.2011 lähes 29 astetta, mikä on korkein koskaan Englannissa mitattu syyskuun toiseksi viimeisen päivän lämpötiloja (tilastoja vuodesta 1895 asti).

MetOfficen mukaan Britannian kaikkien aikojen lokakuun lämpöennätys mitattiin Kentissä (Gravesend), kun 1.10.2011 lämpötila saavutti 29,9 astetta. Edellinen ennätys oli 29,4 astetta (1.10.1985). Myös Walesissa tehtiin lokakuun paikallinen lämpöennätys 28,2 astetta. Aiempi ennätys oli 26,4 astetta (1.10.1985).

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Blog Action Day -blogiteemapäivä 16.10.2011

Kuvan © michaeljung - Fotolia.com

Bloggaajat yhdistävät voimansa vuosittain yleensä 15. lokakuuta jonkin tärkeän teeman tiimoilta. Tänä vuonna teemana on ruoka, ja Blog Action Day -blogiteemapäivä on siirretty lokakuun 16. päivään, jolloin on maailman ruokapäivä (World Food Day). Viime vuonna aiheena oli vesi, josta syntyi paljon mielenkiintoista keskustelua.

Tänä vuonna kaikki bloggaajat siis kirjoittavat ruoasta omalla, omaan blogiinsa sopivalla tyylillä. Tavoite on ylevä: saada ihmiset pyrkimään keskustelemalla kohti parempaa tulevaisuutta. Ideana on siis julkaista 16. lokakuuta 2011 omassa blogissa ruokaan liittyvä kirjoitus. Haastan kaikki Suomen bloggaajat mukaan!

Lisätietoja saa sivulta http://blogactionday.org/, jossa voi myös ilmoittaa oman bloginsa mukaan tähän tapahtumaan. Kannattaa seurata myös teemapäivän Facebook- ja Twitter-sivuja.

Myös koulumme ympäristöekologian ryhmä osallistuu blogiteemapäivän viettoon.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Maapallon ylikulutuspäivä 27.9.2011


Syyskuun 27. päivä on ns. maailman ylikulutuspäivä. Global Footprint Network (kalifornialainen ympäristöntutkimusjärjestö) ja New Economics Foundation (riippumaton brittiläinen ajatushautomo) ovat tehneet laskelman, jonka mukaan ihmiskunta on silloin vuoden 2011 alusta laskettuna käyttänyt kaikkia maapallolla vuoden aikana syntyviä luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylittikin maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen joskus 1970-1980 -luvulla.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla kovin tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Jotakin suuntaa ne silti antavat. Viime vuonna ylikulutuspäivää vietettiin muutamaa viikkoa tätä vuotta aiemmin. Tilanne ei silti ole parantanut, vaan päivän siirtyminen johtuu siitä, että sen laskemiseksi käytettävää menetelmää on muutettu ja tarkennettu.

Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää, mitä kaikkea tapahtuu. Ruokapula lisääntyy, lajien luonnolliset populaatiot pienenevät, metsiä katoaa, maaperän tuottavuus heikkenee ja hiilidioksidin määrä ilmakehässä sekä merissä lisääntyy.

Nykyisellä luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,2-1,5 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat. Ennen tämän vuosisadan puoliväliä tarvitaan jo kaksi maapalloa!

Erot eri kansakuntien välillä ovat suuria. Yhdysvaltalaisten elintasolla (jos kaikki maapallolla eläisivät samoin) ei riittäisi viisikään maapalloa. Myös suomalaisten kulutus on lähellä USA:ta.

Kaiken lisäksi lokakuun 2011 lopulla maapallon väkiluvun ennustetaan ylittävän seitsemän miljardin rajan!

Lisää kirjoituksia samasta aihepiiristä:

Join aamupalalla 90 litraa vettä!

Sinulla on kultainen kännykkä!

Maapallon terveystarkastus

Leo Stranius ja Matti Leinonen vierailivat Kouvolan iltalukiossa

perjantai 16. syyskuuta 2011

Suomen paras ilmastonmuutossivusto avattu


Tänään on avattu Suomen varmaankin paras ilmastonmuutossivusto:
Ilmatieteen laitoksen, Suomen ympäristökeskuksen ja Aalto-yliopiston yhteinen Ilmasto-opas, joka löytyy osoitteesta http://www.ilmasto-opas.fi/.

Netissä on siitä toistaiseksi beta-versio. Kannattaa käydä tutustumassa ja antamassa palautetta!

Itse en ole ollut tekemisissä tämän Ilmasto-oppaan kanssa, mutta marraskuussa käynnistyy siihen liittyvä, opetushallituksen rahoittama jatkohanke "Tvt-ratkaisut tutkimusyhteisön ja lukioiden vuorovaikutuksen tukena: tapaus ilmastonmuutos". Tämä on Ilmatieteen laitoksen, Vantaan kaupungin (Lumon lukio) ja Kouvolan kaupungin (Kouvolan Lyseon lukio ja Kouvolan iltalukio) yhteishanke, johon minäkin osallistun. Lähdemme luomaan ilmastoasioista lukioille sopivaa verkko-opetusmateriaalia, esimerkiksi tehtäviä, pelejä ja asiantuntijoiden verkkoluentoja. Mielenkiintoista!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Talven 2011-2012 sääennuste


Millainen on talven 2011-2012 sää? Tässä luettavaksenne tuoreimpia vuodenaikaisennusteita, jotka on tehty elo-syyskuussa 2011. Tulossa näyttäisi olevan tavanomainen tai hieman tavanomaista kylmempi talvi. Uudemmat ennusteet päivittyvät tämän blogipostauksen linkkeihin ja laitan niitä myöhemmin myös kommenttina tämän tekstin loppuun. Heti aluksi on kuitenkin sanottava, että näihin sään vuodenaikaisennusteisiin voi suhtautua vain puolivakavasti. Vaikka ne ovatkin tieteellisiä ja luotettavampia kuin ahvenen selkäevästä tai sammakon liikkeistä ennustaminen, nämä pitkän aikavälin sääennustemallit ovat vasta kehittelyasteella.

Ranskan Ilmatieteen laitoksen mukaan lokakuu 2011 on Suomessa kuiva ja asteen verran keskimääräistä lämpimämpi. Euroopassa on monin paikoin 0,5-2,0 astetta tavanomaista lämpimämpää. Marraskuu 2011 on Suomessa lämpötiloiltaan keskimääräinen mutta märkä. Tämä kosteus aiheuttaa erityisesti Ruotsissa ja Norjassa, joissa lämpötila on 0,5 astetta normaalia kylmempi, todennäköisesti runsaita lumisateita. Joulukuussa 2011 Suomessa on kuivaa ja 0,5 astetta keskimääräistä kylmempää. Tammikuu 2012 on kostea (lumisateinen), Etelä-Suomessa 0,5 astetta tavanomaista lämpimämpi, Pohjois-Suomessa lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja. Helmikuu 2012 taas on Etelä-Suomessa lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja, Pohjois-Suomessa 0,5 astetta tavallista kylmempi. Suurimmassa osassa Eurooppaa lämpötilat ovat 0,5-2,0 astetta tavanomaista korkeampia.

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) on tehnyt vuodenaikaisennusteen, jonka mukaan syksy (syyskuu, lokakuu, marraskuu) on meillä lämpötiloiltaan tavanomainen, mutta Etelä-Suomessa tavanomaista kuivemman sään todennäköisyys on hiukkasen suurempi kuin sateisen sään mahdollisuus. ECMWF:n vuodenaikaisennusteita ja kuukausiennusteita seurataan tarkemmin Ilmatieteen laitoksen nettisivuilla.

Venäjän ilmatieteen laitos ennustaa Suomeen loka-marras-joulukuuksi keskimääräisiä tai hieman normaalia lämpimämpiä lämpötiloja.

Yhdysvaltalainen NOAA/NWS ennustaa viimeisimmässä ennusteessaan meille (hieman) keskimääräistä kylmempää talvea, mutta kevät 2012 näyttää jo tavanomaiselta. Tuoreimmat ennustekartat päivittyvät jatkuvasti nettisivuille (linkki ei välttämättä aukea ensimmäisellä klikkauksella). Lisää ennustekarttoja löytyy täältä.

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society) ennusteiden mukaan syksy 2011 näyttää meillä keskimääräistä lämpimämmältä, talvi taas tavanomaiselta. Päivitetyt ja yksityiskohtaiset ennusteet löytyvät nettisivulta, jossa aukeavat ensin sade-ennusteet (precipitation). Valitse Forecast Type > Temperature, jos haluat nähdä lämpötilaennusteet.

Positive Weather Solutions laatii Euroopan ennusteensa keskittyen Ranskaan, Saksaan ja Sveitsiin, joten ennusteen soveltuminen Suomeen on kyseenalainen. Toistaiseksi myös puuttuu talven ennusteen pohjaksi tarvittavia tekijöitä. Alustavan ennusteen mukaan syyskuu on tavanomaista lämpimämpi, lokakuu kostea mutta lämpötiloiltaan tavanomainen, marraskuu tavanomainen, joulukuu ja tammikuu hieman keskimääräistä kylmempiä.

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño - La Niña -syklin vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Suomessa vallitsee väli-ilmasto, jossa on sekä meri-ilmaston että mannerilmaston piirteitä. Tuulen suunta vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kumpi näistä piirteistä on voitolla. Yleensä meillä vallitsevat lounais- ja länsituulet, mutta toisinaan voimme olla pitkäänkin Venäjältä tulevan mantereisen vaikutuksen alaisina.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo. (Vertaa: Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.)

Esimerkiksi WSI:n talven 2010-2011 ennusteen (marras-joulu-tammikuu) paikkansa pitävyyden voi tarkastaa täältä (linkki voi vaatia tuplaklikkauksen) ja aiempien ennusteiden luotettavuuden täältä.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, ns. vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja. Jos talvesta ennustetaan keskimääräistä kylmempää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on vähän tavanomaista kylmempi (ei silti hurjia pakkasia) tai 2) sitä, että talvilämpötilat ovat suurimman osan ajasta aivan normaaleja (vain vähän alle tai vähän yli tavanomaisen), mutta jossakin vaiheessa on kunnon paukkupakkaset.

AccuWeather.com-sääsivuston pitkän aikavälin ennusteiden ekspertti Joe Bastardi on sitä mieltä, että monet merkit viittaavat erityisesti talvien 2012-2015 olevan kylmiä pohjoisen pallonpuoliskon tietyillä alueilla. Hänen mukaansa tulossa olisi samanlaisia talvia kuin 1970-luvun lopulla. Tähän viittaavia tekijöitä ovat kylmä Tyynimeri ja samanlainen ENSO-värähtely kuin 1970-luvun alkupuolella (ensin La Niña, sitten El Niño ja sitten voimakas La Niña), jotka johtivat kylmiin ja lumisiin talviin 1970-luvun lopulla. Nyt voimakas La Niña alkoi viime syksynä. Näiden säätekijöiden lisäksi villeinä kortteina vaikuttavat tulivuoritoiminnan ja auringon aktiivisuuden vaihtelu.

Tällaisiin epävarmoihin lööppitason ennusteisiin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksella. Vuosi sitten puolalaisten meteorologien kerrottiin ennustaneen Pohjois-Eurooppaan kylmintä talvea tuhanteen vuoteen. Todellisuudessa asia on paljastunut osittain väärinkäsitykseksi.

Ilmaston lämpeneminenkin voi lisätä kylmiä talvia! Näin sanoo uudehko tutkimus, jossa tutkijat Vladimir Petuhov (Petoukhov) ja V. A. Semenov Potsdamin ilmastovaikutusten tutkimuskeskuksesta (Potsdam Institute for Climate Impact Research) ovat seuranneet Jäämeren itäosia (Barentsinmeri ja Karanmeri).

Kun Jäämeren itäosien jääpeite vähenee ilmastonmuutoksen myötä, merestä pääsee vapautumaan entistä enemmän lämpöä, mikä lämmittää ilmaa. Tämä puolestaan aiheuttaa ilmavirtausten muuttumisen, jolloin kylmät talvet Euroopassa ja Pohjois-Aasiassa yleistyvät. Äärimmäisen kylmien talvien todennäköisyys kasvaa kolminkertaiseksi!

Kylmistä talvista on syytetty joskus auringon heikkoa säteilyä ja joskus Golfvirran heikentymistä, mutta tutkijoiden mukaan merijään vähenemisen ja kylmien talvien välinen korrelaatio on huomattavasti selvempi. Tämä ”lämmin arktinen alue, kylmät mantereet” -ilmiö on fysikaalisesti täysin mahdollinen.

Talviset talvet 2005-2006 ja 2009-2010 tai 2010-2011 eivät siis ole tämän tutkimuksen mukaan ristiriidassa ilmaston lämpenemisen kanssa, vaan pikemminkin ne sopivat kuvaan erinomaisen hyvin ilmastonmuutoksen yhteydessä. (Sitä paitsi talvet 2009-2010 ja 2010-2011 eivät edes olleet erityisen kylmiä, jos tarkastellaan koko pohjoista pallonpuoliskoa eikä vain eniten uutisoitua Euroopan ja Itä-Yhdysvaltojen aluetta. Ilman ilmastonmuutosta nämä talvet olisivat olleet vieläkin kylmempiä.)

Tämä potsdamilainen tutkimus ei kuitenkaan ole ennuste minkään yksittäisen talven säästä, vaan se kertoo vain kylmien talvien todennäköisyyden kasvavan pitkällä aikavälillä ilmaston lämmetessä. Luontainen sään vaihtelu kuitenkin jatkuu, joten yksittäisestä talvesta on tämän tutkimuksen perusteella mahdotonta ennustaa yhtään mitään. Yksittäinen talvi voi olla kylmä tai lämmin, vaikka kylmien talvien todennäköisyys kasvaisikin. Tutkimuksesta on luettavissa laajempi lehdistötiedote Potsdam-instituutin nettisivuilta.

Blogissaan meteorologi Liisa Rintaniemi pohtii mahdollista matalapainetoiminnan vilkkauden jaksottaisuutta, joka ehkä saattaisi vaihdella 10-20 vuoden välein:

”On tutkittu, että 1960-luvulla matalapainetoiminta oli ainakin pohjoisen pallonpuoliskon merialueilla heikkoa, kun taas 1980- ja 1990-luvut olivat vilkkaan toiminnan aikaa. 2010-luvun alkajaisiksi matalapainetoiminta on tämän meteorologin näppituntumalla taas heikentynyt – mutta varsinaiset johtopäätökset voidaan suodattaa havaintoaikasarjoista vasta vuosikymmenen päätyttyä. Mutta eikö olekin mielenkiintoista, jos voitaisiin varmuudella todeta, että on olemassa noin 10-20 vuoden mittaisia jaksoja, jolloin meillä vallitsee vuoroin vilkas matalapainetoiminta – merellinen ilmasto – vuoroin heikko matalapainetoiminta – mantereinen ilmasto? Ja että nämä jaksot voitaisiin ennustaa etukäteen? 'Viidestä seuraavasta talvesta tulee jälleen kylmiä ja runsaslumisia.' 'Seuraavat kolme kesää ovat hyvin koleita ja epävakaisia, joten varatkaa etelänmatkanne ajoissa.' Puhumattakaan siitä, miten suuria etuja tällaisista ennusteista olisi teollisuudelle ja liikenteelle. No, tämä on tietysti meteorologista science fictionia. Tiede menee eteenpäin, vaikka ihmisiässä mitattuna edistys tapahtuu joskus tuskallisen hitaasti. Mutta hei, jo kymmenen vuoden päästä, 42-vuotiaana tiedän, jatkuivatko nämä 2010-luvun alkuvuosien kylmät talvet ja kuumat kesät Suomessa koko vuosikymmenen.”

Kommentissa Rintaniemi tarkentaa vielä näin:

”Yksi pointti johon en kirjoituksessani päässyt on se, että kuluneet mannermaisen kylmät talvet eivät kerro ilmastonmuutoksen pysähtymisestä ja esimerkiksi mainitsemasi lumirajan siirtyminen on nähtävissä edelleen. Vielä selvemmin havaitaan kuitenkin esim. pohjoisnavan merialueiden jääpeitteiden vetäytyneen pienemmälle alueelle. Matalapainetoiminnan vuosikymmenien väliset muutokset aiheuttavat lyhyen aikavälin heittelyä keskileveysasteiden ilmastoon, joten niiden vaikutus täytyy suodattaa pois niistä aikasarjoista, joissa tutkitaan ilmaston lämpenemistä 50-100 vuoden aikana.”

Ilmastonmuutos (useimmilla maapallon alueilla ilmaston lämpeneminen) näkyy hyvin selvästi tilastoissa ja diagrammeissa. Kattavan peruskatsauksen ilmastonmuutoksesta voi lukea syyskuussa avautuvasta Ilmasto-oppaasta ja ajankohtaisia uutisia Ilmastotiedosta.

torstai 1. syyskuuta 2011

Kesä 2011 oli Suomessa neljänneksi lämpimin 1900-2000 -luvuilla


Ilmatieteen laitos kertoo tänään julkaistussa tiedotteessaan näin:

"Kesästä muodostui yksi lämpimämmistä 1900-luvun alusta lähtien. Koko maan keskilämpötila oli kesä-elokuussa 15,7 astetta, mikä on kaksi astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Tilastojen mukaan näin lämmin kesä on harvinainen, joskaan ei aivan poikkeuksellinen. Vastaavanlainen kesä toistuu tilastojen mukaan keskimäärin kerran 20–30 vuodessa.

Ilmatieteen laitoksen mukaan 1900-luvun alusta lähtien tarkasteltuna kulunut kesä oli neljänneksi lämpimin. Lämpimin kesä koettiin vuonna 1937, jolloin koko maan keskilämpötila oli 16,2 astetta. Vuonna 1972 kesän keskilämpötila oli 16,0 astetta ja vuonna 2002 lämpötila oli 15,8 astetta. Kesällä 2010 koko maan keskilämpötila oli 14,9 astetta. Tällöin viileähkö kesäkuu ja elokuun loppu alensivat keskilämpötilaa. Tänä kesänä sekä kesä- heinä-, että elokuu olivat tavanomaista lämpimämpiä.

Eräillä havaintoasemilla kulunut kesä oli mittaushistorian lämpimin. Näin kävi muun muassa Helsingin Kaisaniemessä, jossa havaintoja on tehty 1800-luvun alkupuolelta lähtien. Kaupungistumisen myötä 1800-luvun Helsingin havainnot eivät kuitenkaan ole täysin verrannollisia nykypäivään. Hellepäiviä oli kuluneena kesänä tavanomaista enemmän, mutta selvästi vähemmän kuin edellisenä kesänä. Koko maassa hellepäiviä oli kesällä 2011 yhteensä 46 kappaletta, kun niitä tyypillisesti on 38. Havaintoasemista eniten hellepäiviä oli Lahdessa, jossa niitä oli 36.

Merkittävin piirre kesän 2011 lämpöoloissa oli kesäkuun alkupuoliskon helleaalto, joka oli erityisesti Lapin osalta poikkeuksellinen eli toistuu keskimäärin pari kertaa vuosisadassa. Monilla paikkakunnilla saavutettiin uusia kesäkuun lämpöennätyksiä. Koko kesän korkein lämpötila 32,8 astetta mitattiin Ylitornion Meltosjärvellä 10. kesäkuuta.

Sadeoloiltaan kulunut kesä oli yleisesti ottaen hieman tavanomaista sateisempi, joskin sademäärissä oli suuria paikallisia eroja."

European Space Agency puolestaan kertoo arktisista merijäistä mielenkiintoista tietoa. Sekä Koillisväylä että Luoteisväylä ovat nyt auki toista kertaa satelliittimittausten aikakaudella (1970-luvulta alkaen). Edellisen kerran näin kävi vuonna 2008. Luoteisväylä avautui jäättömäksi ensimmäistä kertaa vuonna 2007, jolloin pohjoisen pallonpuoliskon jääpeite oli ennätysalhainen satelliittiaikakaudella. Tuolloin asiaan vaikuttivat suuresti poikkeukselliset sääolot. ESA:n nettisivulla todetaan kesän 2011 tilanteesta näin:

"Riippumatta siitä, saavutammeko ennätyksen vai ei, tämä vuosi vahvistaa joka tapauksessa meidän olevan aikakaudella, jolla jään määrä kesäisin on huomattavasti vähäisempi kuin aiemmin. Viimeiset viisi kesää ovat viisi jääpeitteen dokumentoitua minimivuotta. Joka vuosi Jäämerellä muodostuu ja sulaa valtava määrä kelluvaa jäätä, mutta jään sulaminen on kiihtynyt. Viimeisen 30 vuoden ajan Jäämerta tutkineet satelliitit ovat havainneet kesän lopun jääpeitteen vähenemisen 80-luvun alun 8 miljoonasta neliökilometristä historialliseen minimiin vuonna 2007, jolloin se kattoi vain 4,24 miljoonaa neliökilometriä."

Arktisen merijään kohtalona näyttää ennen pitkää olevan sulaminen kokonaan ilmaston lämmetessä, mikä osaltaan kiihdyttää koko arktisen alueen lämpenemistä. Toisaalta uuden tutkimuksen mukaan merijään määrä saattaa lähivuosikymmeninä vakautua tai jopa hiukan lisääntyä hetkellisesti silloin tällöin.

Helsingin Kaisaniemessä kesä 2011 oli em. Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan koko mittaushistorian lämpimin. Asiasta ei kuitenkaan voi syyttää pelkästään ilmastonmuutosta, vaan myös kaupunkilämpösaarekeilmiö (ns. kaupunkien lämpösaariefekti, lämpösaarivaikutus) on vaikuttanut asiaan hiukan. Muutenkaan tietoja ilmastonmuutoksen etenemisestä tai etenemättömyydestä ei pidä päätellä yhden kesän tai yhden talven perusteella.

Tässä lisätietolinkkejä kaupunkien lämpösaarekeilmiöstä:

Tulevaisuuden kaupunkien kuumat yöt

Liioitteleeko kaupunkilämpösaareke ilmaston lämpenemistä?

Turun torilla lämmintä piisaa

Tutkimuspäällikkö Heikki Nevanlinna Ilmatieteen laitoksen viestintäyksiköstä kertoi Kaisaniemen säähavainnoista (Suomen pisin lämpötilasarja alkaen vuodesta 1844) Ilmastotiedossa vuosi sitten näin:

"Koko havaintokaudella lämpötilan yleinen kehitys on kohti korkeampia lukemia osana maailmanlaajuista ilmastonmuutosta, vaikka välillä muutos (esimerkiksi 1940 – 1980) on ollut hitaampaa. Alin vuosikeskiarvo mitattiin vuonna 1867 suurten nälkävuosien aikaan. Poikkeuksellisen kylmiä vuosia (talvia) olivat myös sotavuodet 1940 – 1942 ja vuodet 1985 ja 1987. Havaintokauden lämpimin vuosi oli 2008, jolloin keskilämpötila oli noin 2 °C korkeampi kuin vertailukauden 1971-2000 taso. Lämpötila on noussut vuodesta 1844 lähtien noin 2,8 °C, jossa on noin 0,5 °C kaupunkilämpösaarekkeen vaikutusta ja mittausmenetelmien muutoksista aiheutuvaa osuutta."

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Rankkasateita, kuivuutta ja lumipyryä


Rankkasateet ovat yleistyneet Ruotsissa ilmastonmuutoksen seurauksena Dagens Nyheter -lehden  haastattelemien ilmastotieteilijöiden mukaan. Lämpimämpi ilma sisältää enemmän kosteutta, jolloin muodostuu helpommin rajuja sateita. Tämä rankkojen sateiden lisääntyminen näkyy Ruotsissa vähitellen 1950-luvulta alkaen, kun tarkastellaan tilastoja 1900-luvun alusta tähän päivään.

Tänä kesänä Ruotsissa ja Norjassa on ollut rankkoja sateita, ja suuntauksen ennustetaan vain yleistyvän. Alueellisten ilmastomallien mukaan esimerkiksi Götanmaan keskilämpötila kohoaa 5-6 astetta vuoteen 2100 mennessä, mikä lisää sateiden määrää noin 20 %. Sateet eivät kuitenkaan lisäänny tasaisesti, vaan ne tulevat entistä useammin rajuina kaatosateina.

Sen sijaan Yhdysvaltojen Texasissa on parhaillaan meneillään ennätyskuivuus. Kuivuusjakso on Discoveryn mukaan kaikkien aikojen kolmanneksi pahin. Big Springin kaupungissa viimeisimmän vuoden sademäärä on jäänyt alle 80 millimetriin. Mahdollisena hätäkeinona on kaavailtu jopa jäteveden puhdistamista juomavedeksi Nasan astronauteille kehittämän tekniikan avulla.

Myös muualla Yhdysvalloissa, esimerkiksi Kalifornian Los Angelesissa, on ollut normaalia kuivempaa. Discoveryn mukaan 41 % Yhdysvalloista on nyt tavanomaista kuivempaa aluetta. Pahin tilanne on Texasin, New Mexicon (Uusi Meksiko), Louisianan ja Oklahoman osavaltioissa. U.S. Drought Monitor  kertoo, että pahimmillaan lähes 12 % Yhdysvaltojen mantereesta on tänä kesänä kuulkunut vakavimman kuivuusluokituksen (D4) alueeseen.

Arizonan yliopiston tiedemiesten pahimpien arvioiden mukaan lämpötilojen nousu voi johtaa Lounais-Yhdysvalloissa jopa 60-vuotiseen kuivuuteen, jollainen on viimeksi koettu 1100-luvun puolivälissä.

Somaliassa ja muualla Itä-Afrikassa vuosien kuivuus yhdessä muiden tekijöiden kanssa on johtanut ikävään nälkäkatastrofiin.

Ilmatieteen laitoksen 1.8.2011 julkaiseman tiedotteen mukaan heinäkuu 2011 oli Suomessa tavallista lämpimämpi:

"Keskilämpötilaltaan kulunut heinäkuu oli yksi lämpimimmistä viimeiseen 50 vuoteen. Viime vuoden heinäkuun lämpötiloihin ei kuitenkaan aivan ylletty, sillä heinäkuu 2010 oli Lappia lukuun ottamatta jopa ennätyksellisen lämmin. Myös vuoden 2003 heinäkuu oli yleisesti kulunutta heinäkuuta lämpimämpi. Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan heinäkuu 2011 muodostui koko maassa tavanomaista lämpimämmäksi. Kuukauden keskilämpötila vaihteli maan kaakkoisosan runsaasta 20 asteesta Pohjois-Lapin vajaaseen 15 asteeseen. Keskilämpötila oli maan etelä- ja itäosassa 3-4 astetta pitkäaikaisen keskiarvon arvon yläpuolella, kun taas Pohjois-Lapissa poikkeama oli 1-2 astetta. Koko maan keskilämpötila oli 17,9 astetta, mikä on 2,6 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Kuukauden ylin lämpötila 32,3 astetta. Hellepäiviä oli koko maassa selvästi tavanomaista enemmän. Maan etelä- ja keskiosassa hellepäiviä kertyi yli 15 ja maan pohjoisosassakin yli 10. Yksittäisistä havaintoasemista eniten hellepäiviä mitattiin Tohmajärvellä, jossa niitä oli 20. Kuukauden ylin lämpötila oli 32,3 astetta, ja se mitattiin kuun 1. päivänä Puumalassa. Koko alkukesä kesäkuun alusta heinäkuun loppuun on ollut lämpimin sitten vuoden 1988 ja koko maassa selvästi tavanomaista lämpimämpi."

Helsingin Kaisaniemessä heinäkuun keskilämpötila on ylittänyt 20 astetta 13 kertaa mittaushistorian (vuodesta 1829 alkaen) aikana. Viisi lämpimintä heinäkuuta Kaisaniemessä ovat olleet järjestyksessä lueteltuina 2010 (heinäkuun keskilämpötila 21,7 astetta), 1914 (21,4 astetta), 1927 (21,0 astetta), 2003 (20,6 astetta) ja 2011 (20,6 astetta). 1950-, 1960- ja 1990-luvuilla keskilämpötila ei ylittänyt 20 astetta kertaakaan.

Kouvolan Utissa vuoden 2011 heinäkuun keskilämpötila oli 20,9 astetta, kun vuonna 2010 se oli 22,7 astetta. Kouvolassa hellepäiviä oli tämän vuoden heinäkuussa 17, viime vuoden heinäkuussa 27.

Koko tämä kesä (kesä-heinäkuu) oli Ilmatieteen laitoksen meteorologien Twitter-sivun mukaan ollut Suomessa 26.7. mennessä lämpimin 23 vuoteen, keskilämpötila 2,5 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon.

Sen sijaan Uudessa-Seelannissa on Ylen uutisten mukaan ollut parin päivän ajan aivan poikkeuksellinen talvisää. Esimerkiksi Aucklandissa satoi lunta ensimmäistä kertaa 40 vuoteen.

Tässä näyttäisi (nopeasti tulkittuna, ilman tieteellistä analyysia) jatkuvan parin vuoden ajan ympäri maapalloa näkynyt säännönmukaisuus siitä, että monin paikoin kesät ovat olleet tavallista lämpimämpiä, talvet taas normaalia kylmempiä ja lumisempia. Kaikilla alueilla tämä ei silti päde, vaan päinvastaisiakin esimerkkejä löytyy.

Ehkä sään vaihtelu ja alueelliset erot ovat lisääntyneet? Vai onko kyseessä vain uutisoinnin lisääntyminen? Ainakin iltapäivälehdet ovat tehneet mitättömistäkin asioista suuria lööppejä. Viime viikolla uutisoitiin ensin, että 25 asteen helteet palaavat useiksi päiviksi. Sitten oli iso lööppi, että kesä päättyy keskiviikkona (siis lööpin mukaan tänään). Normaaleista matalapaineista on tullut lööpeissä ”poikkeuksellisia sääilmiöitä” jne. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota myös meteorologit Juha Föhr, Seija Paasonen ja Pauli Jokinen.

Täytyy kuitenkin myöntää, että tasapainottelu myös näissä omissa blogikirjoituksissani turhan lööpittelyn ja asiallisen tiedon jakamisen välillä on toisinaan kovin hankalaa. Monet asiat näkyvät oikeissa mittasuhteissa vasta jälkikäteen tarkasteltuina. Esimerkiksi yksittäisten sääilmiöiden luokitteleminen ilmastonmuutokseksi tai normaaliksi säiden vaihteluksi lienee mahdotonta, sillä vuodet eivät ole veljeksiä.

Blogissaan meteorologi Liisa Rintaniemi pohtii myös mahdollista matalapainetoiminnan vilkkauden jaksottaisuutta, joka ehkä saattaisi vaihdella 10-20 vuoden välein:

”On tutkittu, että 1960-luvulla matalapainetoiminta oli ainakin pohjoisen pallonpuoliskon merialueilla heikkoa, kun taas 1980- ja 1990-luvut olivat vilkkaan toiminnan aikaa. 2010-luvun alkajaisiksi matalapainetoiminta on tämän meteorologin näppituntumalla taas heikentynyt – mutta varsinaiset johtopäätökset voidaan suodattaa havaintoaikasarjoista vasta vuosikymmenen päätyttyä. Mutta eikö olekin mielenkiintoista, jos voitaisiin varmuudella todeta, että on olemassa noin 10-20 vuoden mittaisia jaksoja, jolloin meillä vallitsee vuoroin vilkas matalapainetoiminta – merellinen ilmasto – vuoroin heikko matalapainetoiminta – mantereinen ilmasto? Ja että nämä jaksot voitaisiin ennustaa etukäteen? 'Viidestä seuraavasta talvesta tulee jälleen kylmiä ja runsaslumisia.' 'Seuraavat kolme kesää ovat hyvin koleita ja epävakaisia, joten varatkaa etelänmatkanne ajoissa.' Puhumattakaan siitä, miten suuria etuja tällaisista ennusteista olisi teollisuudelle ja liikenteelle. No, tämä on tietysti meteorologista science fictionia. Tiede menee eteenpäin, vaikka ihmisiässä mitattuna edistys tapahtuu joskus tuskallisen hitaasti. Mutta hei, jo kymmenen vuoden päästä, 42-vuotiaana tiedän, jatkuivatko nämä 2010-luvun alkuvuosien kylmät talvet ja kuumat kesät Suomessa koko vuosikymmenen.”

Kommentissa Rintaniemi tarkentaa vielä näin:

”Yksi pointti johon en kirjoituksessani päässyt on se, että kuluneet mannermaisen kylmät talvet eivät kerro ilmastonmuutoksen pysähtymisestä ja esimerkiksi mainitsemasi lumirajan siirtyminen on nähtävissä edelleen. Vielä selvemmin havaitaan kuitenkin esim. pohjoisnavan merialueiden jääpeitteiden vetäytyneen pienemmälle alueelle. Matalapainetoiminnan vuosikymmenien väliset muutokset aiheuttavat lyhyen aikavälin heittelyä keskileveysasteiden ilmastoon, joten niiden vaikutus täytyy suodattaa pois niistä aikasarjoista, joissa tutkitaan ilmaston lämpenemistä 50-100 vuoden aikana.”