maanantai 20. heinäkuuta 2020

Maapallon ylikulutuspäivä on tänä vuonna 22. elokuuta, koronapandemian seurauksena kolme viikkoa myöhemmin kuin vuosi sitten

Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on tänä vuonna noin 22. elokuuta. Ihmiskunta on siis alle kahdeksassa kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,6 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt. Positiivista on kuitenkin se, että ylikulutuspäivä on myöhentynyt viime vuodesta noin kolmella viikolla. Tähän on vaikuttanut koronapandemiasta johtuva kulutuksen vähentyminen. Tämä on hyvä osoitus siitä, että kulutuksen pienentäminen on mahdollista lyhyelläkin aikavälillä. Todelliseen kestävään kehitykseen päästään kuitenkin vain järkevällä suunnittelulla, ei katastrofien kautta, jotta voidaan taata sekä ekologinen tasapaino että ihmisten hyvinvointi.

Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1970-2020. Pystyakselin harmaana näkyvä päivämäärä (January 1st) tarkoittaa seuraavaa vuotta. Mitä korkeampi pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2020 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on kulutettu loppuun noin 22. elokuuta. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on kuitenkin mahdotonta. Esimerkiksi viime vuoden ylikulutuspäivä näyttäisi uusimpien tilastojen mukaan olleen 31. heinäkuuta eikä 29. heinäkuuta 2019, kuten viime vuonna laskettiin. Tarkkoja päivämääriä tärkeämpää onkin kehitystrendin tarkastelu. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,6 maapallo ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day.

Lauantaina 22. elokuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2020 (Earth Overshoot Day 2020). Global Footprint Network (kalifornialainen kestävän kehityksen ajatushautomo, joka tekee ympäri maailmaa yhteistyötä useiden yliopistojen tai muiden luonnontieteellisten tahojen kanssa) laskee, että ihmiskunta on 1.1.2020-22.8.2020 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto.

Positiivinen asia on se, että tänä vuonna ylikulutuspäivä tulee yli kolme viikkoa myöhemmin kuin vuosi sitten. Tähän on vaikuttanut COVID-19-pandemia, jonka seurauksena ekologinen jalanjälki on pienentynyt 9,3 prosenttia viime vuodesta. Suurin vaikutus on ollut hiilijalanjäljen (-14,5 prosenttia) ja metsäteollisuustuotannon jalanjäljen (-8,4 prosenttia) pienentymisellä, koska ylikulutuspäivää laskettaessa otetaan huomioon myös ympäristön kyky sitoa ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasupäästöt.

Energiankäyttö pienentyi tammi-elokuussa 2020 arvioiden mukaan globaalisti noin 9,5 prosenttia, koska laskelmien mukaan yhteiskunnan täydellinen sulkeutuminen (full lockdown) pienentää energiankulutusta 25 prosenttia, osittain sulkeutuminen 17 prosenttia ja pienemmät rajoitukset noin 8 prosenttia. Tämä kaikki on hyvä osoitus siitä, että kulutuksen pienentäminen on mahdollista lyhyelläkin aikavälillä. Todelliseen kestävään kehitykseen päästään kuitenkin vain järkevällä suunnittelulla, ei katastrofien kautta, jotta voidaan taata sekä ekologinen tasapaino että ihmisten hyvinvointi.

Maapallolla nykyisin kulutettujen luonnonvarojen kestävään tuottamiseen tarvittaisiin 1,6 maapalloa. Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Yhdysvaltojen elintasolla, maapalloja tarvittaisiin peräti viisi. Kuvassa on esitetty muistakin esimerkkivaltioista, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos koko ihmiskunta eläisi vastaavalla elintasolla. Diagrammista puuttuvat esimerkiksi kaikkein eniten luonnonvaroja asukasta kohden kuluttavat Qatar (8,8 maapalloa), Luxemburg (7,9 maapalloa) ja Arabiemiirikunnat (5,5 maapalloa). Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa. Credit: Earth Overshoot Day.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2020 ylikulutuspäivän laskelmissa käytetään YK:n vuodelta 2016 keräämiä tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. YK:n tilastot kuitenkin saadaan kerättyä aina vasta noin kolmen vuoden viiveellä. Esimerkiksi YK:n tilastot vuodelta 2017 julkaistaan todennäköisesti elokuun 2020 loppupuolella. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa YK:n tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla, joiden avulla on päästy ekstrapoloimaan uusinta kehitystä. Näiden uudempien tilastotietojen avulla on pystytty tarkentamaan myös viime vuoden ylikulutuspäivän ajankohtaa, jonka arvioitiin vuosi sitten olleen noin 29. heinäkuuta. Uusimpien tilastojen perusteella se näyttäisi kuitenkin olleen 31. heinäkuuta 2019. Itse laskentametodeja ei siis ole muutettu, kuten joskus aiemmin on tehty, vaan tällä kertaa viime vuoden päivämäärän muuttuminen perustuu entistä ajantasaisempiin tilastotietoihin.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Kuinka monta ko. valtiota vaadittaisiin tuottamaan ko. valtion kuluttamat luonnonvarat? Japanilaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen vaadittaisiin peräti 7,7 Japania. Suomalaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi noin 0,5 Suomea. Asukasta kohden laskettuna luonnonvaroiltaan melko rikas ja harvaan asuttu Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Kulutustasomme on kuitenkin niin korkea, että mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla, maapalloja tarvittaisiin 3,8. Credit: Earth Overshoot Day.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen 1970-luvun alkupuolella.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. Kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi metsäkato, maaperän eroosio, biodiversiteetin heikkeneminen ja ilmastonmuutos

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo noin 11. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut noin 5. huhtikuuta. Credit: Earth Overshoot Day.

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org.

Lähteet

Earth Overshoot Day

Ecological Footprint Explorer

Lue myös nämä

Ennätysaikainen maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on 29. heinäkuuta 2019

Ekologisesti kestävään luonnonvarojen kulutukseen tarvittaisiin suomalaisten kulutustasolla 3,8, qatarilaisten kulutustasolla 8,8 ja koko maailman keskimääräisellä kulutustasolla 1,7 maapalloa

Tänään on Suomen ylikulutuspäivä: Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa

Huomenna on EU:n ekovelkapäivä eli luonnonvarojen ylikulutuspäivä: Kulutus on laskenut vuodesta 2007, mutta valtiona EU olisi yhä maailman kolmanneksi eniten luonnonvaroja kuluttava valtio

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Kuulin Kaldoaivin kutsun


Kaldoaivi (Gálddoaivvi meahcceguovlu) on Suomen laajin erämaa-alue, jos saamelaisalueita sopii kutsua nimellä erämaa. Tätä nimitystä Metsähallituksen sivuilla kyllä käytetään. Alueella on pinta-alaa 2 924 neliökilometriä.

Kaldoaivin läpi kulkee pohjoisesta etelään merkitty vaellusreitti, jolta ei pääse eksymään. Haastaviin olosuhteisiin kannattaa silti varautua, koska osa jokien ylityspaikoista (sillat, kahlausvaijerit) ovat ränsistyneet ja suot ovat upottavia. Pitkospuita ei ole. Mekin kuljimme yli puolet matkasta vaelluskenkien sijaan kumisaappaissa. Kun jaloissa oli tarpeeksi paksut vaellussukat, rakkoja ei kuitenkaan tullut.

Me käytimme merkittyä reittiä vain alueen eteläosassa. Pohjoisosassa kuljimme maastossa omia polkujamme pitkin kartan ja kompassin avulla, koska halusimme nähdä Luossajohka-joen putoukset. Ne jäävät noin neljän kilometrin päähän merkityltä reitiltä. Lisäksi halusimme huiputtaa Čuomasvárri-tunturin (Tsuomasvarri) 435 metriä merenpinnan yläpuolella. Muutenkin omat polut kiehtoivat. Näillä omilla reiteillämme emme nähneet yhtäkään muuta ihmistä.

Reittimme tärkeimmät kohteet olivat Nuorgam - Pulmankijärvi - mielenkiintoisesti meanderoiva Pulmankijoki - Luossajohkan putoukset - Čuomasvárri - Uhcit Golmmesjávren länsipuoli - Čaroaivi - Tsaarajärvi - Huikkimajoki - Iisakkijärvi - Silisjoki - Opukasjärvi - Sevettijärvi - Sevettijärven harjupolku. Matkaa kertyi neljässä vuorokaudessa noin 90 kilometriä eli 15-25 kilometriä päivässä, mikä on hieman vähemmän kuin useimmilla aiemmilla vaelluksillamme. Toisaalta nyt maasto oli monin paikoin hieman vaikeakulkuisempaa, vaikka korkeuseroja ei ollutkaan kovin paljon. Nousumetrejä oli koko matkalla yhteensä vain vähän yli tuhat.

Yksi Luossajohkan putouksista

Helppokulkuista tunturiylänköä

Čuomasvárri-tunturilla (Tsuomasvarri)

Vuolimus Čuomasjávri

Uhcit Golmmesjávri

Keloja, kauniita pikkujärviä ja Suomen pohjoisimmat mäntymetsät

Sevettijärvellä

Sevettijärven harjupolulla


Lue myös nämä

Suomen uljain vaellusreitti Paistunturin erämaassa ja Kevon kanjonissa

Lumoava Lemmenjoki

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistos

torstai 28. toukokuuta 2020

Onnittelut ylioppilaille ja ammatteihin valmistuville!


Ylioppilaslakkia käytettiin Suomessa tiettävästi ensimmäistä kertaa vuonna 1864, kun yksittäinen ylioppilas teetti pikeelakin Turussa. Varsinaisena ylioppilaslakin syntyhetkenä pidetään kuitenkin vuotta 1865, jolloin neljä ylioppilasta tilasi Helsingissä nykyisen malliset samettilakit neiti Maria Grapen ompeluliikkeestä. Sopiva sametti piti tilata Ruotsista, koska Suomesta sellaista ei löytynyt.

Ensimmäinen suomalainen tietosanakirja (1909-1922) kertoi ylioppilaslakista näin:

"Ylioppilaslakki (suomalainen), pohja 
valkeasta sametista, alareuna mustasta sametista 
ja varustettu kultaisella lyyryllä, ei ole mikään 
virallisesti vahvistettu akateemisen kansalaisen 
merkki, vaan yksityisen aloitteesta 1860-luvulla 
syntynyt vapaa muodostelma muualta, lähinnä
Skandinaaviasta, saaduista lakkiaiheista.
Aikaisemmin oli maassamme ylioppilaita varten kyllä
vahvistettu pakollinen virkapuku, joka
kuitenkin oli ylioppilaille erittäin vastenmielinen ja
synnytti usein selkkauksia viranomaisten ja
ylioppilasnuorison välillä. Y:n luoja on neiti
Maria Grape (k. 1912), joka oli syntynyt
Ruotsin Länsipohjassa, Ala-Kainuun pitäjässä, jossa
hänen isänsä — vanhaa sikäläistä pappissukua —
oli pappina. Orvoksi jouduttuaan hän jo
kasvavana tyttönä joutui Suomeen ja sai
kasvatuksensa Oulussa. Helsinkiin siirtyi hän 1860-luvulla,
harjoittaen 1880-luvun loppupuolelle asti hyvin
tunnettua miesompelijaliikettä. Hän se lähetti
maailmaan ensimäisen suomalaisen
ylioppilaslakin, joka soreudellaan on herättänyt koti- ja
ulkomaalaisten yhteistä ihailua."

Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa ylioppilaiden valkolakit oli otettu käyttöön jo aiemmin. Suomessa lakin osti vuonna 1867 sata ylioppilasta ja seuraavana vuonna jo 200. Vuoteen 1890 mennessä neiti Grape sai valmistaa noin 11 000 ylioppilaslakkia. Lakin samettisen reunuksen koristeena on Apollon lyyra, Helsingin yliopiston tunnus.

Aluksi ylioppilaslakki oli miesten yksinoikeus. Suomen ja koko Pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen ylioppilas, tsaarin myöntämällä erikoisluvalla ylioppilastutkinnon suorittanut Maria Tschetschulin sai vuonna 1870 käyttää pelkkää lyyraa hiusrusetissa. Vasta yli kymmenen vuotta myöhemmin naisille suunniteltiin oma, lipaton ylioppilaslakki, jossa oli kymmenen senttiä korkea musta samettireunus ja leipurinhattumainen lakkiosa. Sitä käytettiin aina vuosisadan 1800-1900 vaihteeseen asti, jolloin naiset vihdoin saivat luvan käyttää samanlaista ylioppilaslakkia kuin miehet. Vuon­na 1901 nai­set myös sai­vat oi­keu­den suo­rit­taa yli­op­pi­las­tut­kin­non sa­moin eh­doin kuin mie­het.

Vuodesta 1919 alkaen ylioppilaslakit on saatu päähän jo lukion lopussa, kun aiemmin ne hankittiin yliopistossa. Vielä 1950-luvulla ylioppilailla oli usein tapana käyttää ylioppilaslakkia koko yliopistojen kesäloman ajan vapusta syyskuun loppuun.

Tänä vuonna kevätjuhlat järjestetään virtuaalisesti. Juhlallisuudet voi katsoa seuraavista linkeistä:

Kouvolan iltalukio pe 29.5.2020 klo 18 alkaen

Kouvolan Yhteislyseo la 30.5.2020 klo 11 alkaen

Suuret onnittelut ylioppilaille 
ja ammatteihin valmistuville!

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Viimeisin viisi vuotta globaalisti mittaushistorian lämpimin aika ja Euroopassa lähes kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Eurooppa on kaikkein voimakkaimmin viime vuosikymmeninä lämmennyt maanosa

Kahden metrin korkeudelta mitatun lämpötilan 60 kuukauden liukuva keskiarvo Euroopassa eri tutkimuslaitosten havaintosarjojen mukaan: ERA5 (Copernicus Climate Change Service C3S / ECMWF), GISTEMPv4 (NASA), HadCRUT4 (Met Office Hadley Centre), NOAAGlobalTempv5 (NOAA) ja JRA-55 (Japanin ilmatieteen laitos). Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 60 kuukauden ajalta. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Copernicus Climate Change Service (C3S) / ECMWF.

Euroopan keskilämpötila on noussut hitaasti teollisella ajalla lähes koko ajan. Lämpötilan kohoaminen alkoi nopeutua 1980-luvulla siten, että vuoden 2019 lopussa Euroopan lämpötilan 60 kuukauden eli viiden vuoden liukuva keskiarvo oli jo noin +9,9 astetta. Tämä on melkein kaksi astetta enemmän kuin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Euroopassa lämpötilan nousu on 0,9 astetta suurempi kuin globaalisti keskimäärin. Viime vuosikymmeninä Eurooppa on myös lämmennyt nopeammin kuin mikään muu maanosa. Kaksi tärkeintä syytä tähän ovat ne, että yleensäkin pohjoisilla leveysasteilla lämpeneminen on voimakkaampaa kuin etelämpänä ja että maa-alueet lämpenevät nopeammin kuin meret. Tällaisilla yksittäisillä alueilla, niin kuin Euroopassa, vuosikymmenten väliset vaihtelut ovat suurempia kuin globaalisti. Euroopassa on selvästi nähtävissä 1930-luvun lämpimyys ja 1940-luvun alun kylmyys.

Mantereet ovat lämmenneet selvästi valtameriä nopeammin

Kahden metrin korkeudelta mitatun lämpötilan 60 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti maa-alueilla eri tutkimuslaitosten havaintosarjojen mukaan: ERA5 (Copernicus Climate Change Service C3S / ECMWF), GISTEMPv4 (NASA), HadCRUT4 (Met Office Hadley Centre), NOAAGlobalTempv5 (NOAA) ja JRA-55 (Japanin ilmatieteen laitos). Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 60 kuukauden ajalta. Ajanjakson 1981-2010 keskiarvo on merkitty katkoviivalla. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Copernicus Climate Change Service (C3S) / ECMWF.

Globaalisti maa-alueet ovat lämmenneet 1970-luvun puolivälistä nykypäivään noin 1,4 astetta, kun kaiken kaikkiaan globaali lämpeneminen tällä aikavälillä on ollut 0,9 astetta. Maa-alueet siis lämpenevät merialueita nopeammin.

Globaali keskilämpötila on noussut noin 1,1 astetta esiteollisesta ajasta ja viimeisin viisi vuotta on ollut tähän mennessä mittaushistorian lämpimin viisivuotisjakso

Kahden metrin korkeudelta mitatun lämpötilan 60 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (maa+meri) eri tutkimuslaitosten havaintosarjojen mukaan: ERA5 (Copernicus Climate Change Service C3S / ECMWF), GISTEMPv4 (NASA), HadCRUT4 (Met Office Hadley Centre), NOAAGlobalTempv5 (NOAA) ja JRA-55 (Japanin ilmatieteen laitos). Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 60 kuukauden ajalta. Vasemmalla pystyakselilla on absoluuttinen keskilämpötila ja oikealla pystyakselilla anomalia eli lämpötilan poikkeama verrattuna esiteolliseen aikaan (1850-1900). Esiteollisen ajan keskilämpötila on esitetty yhtenäisellä vaakaviivalla. Ajanjakson 1981-2010 keskiarvo on merkitty katkoviivalla. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Copernicus Climate Change Service (C3S) / ECMWF.

Kun tarkastellaan sekä maa- että merialueiden globaalia keskilämpötilaa, viimeisin viisi vuotta (2015-2019) on ollut kaikkien eri tutkimuslaitosten lämpötilasarjojen mukaan mittaushistorian lämpimin viisivuotiskausi. Esiteolliseen aikaan (1850-1900) verrattuna lämpenemistä on tapahtunut hieman yli 1,1 astetta. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on rajoittaa lämpeneminen esiteolliseen aikaan verrattuna selvästi alle kahteen asteeseen tämän vuosisadan loppuun mennessä ja pyrkiä enintään 1,5 asteen lämpenemiseen. Lämpeneminen on ollut noin 0,1 astetta 5-6 vuotta kohden 1970-luvun puolivälistä alkaen, joskaan ei tasaisesti. Esimerkiksi vuosina 2003-2012 viiden vuoden keskilämpötilat eivät muuttuneet juuri lainkaan, mutta sitten vuodet 2015-2019 olivat mittaushistorian lämpimin viiden vuoden jakso.

Lähde

Copernicus Climate Change Service / ECMWF: ESOTC 2019, Headline climate indicators, Surface temperature

Lue myös nämä

Viimeisin 12 kuukautta Euroopassa mittaushistorian lämpimin ja globaalisti 1,3 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Euroopassa mittaushistorian selvästi lämpimin talvi: yli 2 astetta lämpimämpää kuin yhtenäkään talvena 1850-1974 ja 3,4 astetta lämpimämpää kuin keskimäärin talvina 1981-2010

Antarktiksen niemimaalla torstaina mittaushistorian uusi lämpöennätys 18,3 astetta

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2019: Jos olet alle 43-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Pitkäaikainen lämpenemistrendi jatkuu: Vuosi 2019 oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin ja 36 valtiossa ennätyslämmin

Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosikymmen on ollut 2010-2019: Koko mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta viiden viimeisimmän vuoden aikana

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Yhdeksän tutkimuslaitoksen ennusteet: Kesän 2020 sää Suomessa

Olen kerännyt luettavaksenne yhdeksän kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen kesän 2020 säästä. Tällä kertaa ennusteet ovat harvinaisen yksimielisiä. Lähes kaikki ennustavat suurimpaan osaan Suomea 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää kesää. Lapissa tosin voidaan joidenkin ennusteiden mukaan jäädä tämän alapuolelle. Poikkeama ei kuitenkaan ole muullakaan suuri. Lisäksi ECMWF:n ennusteessa Suomen lämpötilapoikkeama jää vain 0-0,5 asteeseen. Rannikoilla voi tosin olla lämpimämpää, koska merialue ei talvella viilentynyt tavanomaiseen tapaan. Ennätysmäistä hellekesää ei tämänhetkisten ennusteiden mukaan näyttäisi olevan tulossa. Sademäärätkin näyttävät tavanomaisilta. Toisissa ennusteissa on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmista ja toisissa vähän keskimääräistä kuivemmista kesäkuukausista. Kaiken kaikkiaan vuodenaikaisennusteet ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella, joten ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa.

Huom.! Ennusteet tarkentuvat, kun kevät ja kesä etenevät. Päivitän näitä ennusteita pitkin kesää tämän blogitekstin kommentteihin.



IRI: Vähän keskimääräistä lämpimämpi kesä varsinkin Länsi-Suomessa, jossa tosin voi olla myös sateisempaa kuin Itä-Suomessa

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan koko Suomessa on toukokuun alusta heinäkuun loppuun ulottuvalla jaksolla keskimäärin ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää, varmimmin aivan pohjoisimmassa Suomessa ja etelärannikolla. Sademäärät ovat tavanomaisia. Käsivarren Lapissa voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa ja Kainuun tienoilla keskimääräistä kuivempaa.

Myös kesä eli kesä-elokuun kolmen kuukauden jakso näyttää koko Suomessa keskimäärin vähän keskimääräistä lämpimämmältä, todennäköisimmin Lounais-Suomessa ja länsirannikolla. Keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys on jopa vähän korkeampi kuin touko-heinäkuun jaksolla. Kainuun paikkeilla voi edelleen olla keskimääräistä vähäsateisempaa, kun taas Länsi-Suomessa sademäärä voi ylittää pitkäaikaisen keskiarvon.

Myös heinä-syyskuussa keskimääräistä lämpimämpi sää näyttää jatkuvan ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa, mahdollisesti myös Pohjois-Suomessa. Sadetilanne jatkuu samankaltaisena kuin kesä-elokuussa, mutta todennäköisyydet eivät enää ole yhtä suuria, joten ennusteen epävarmuus kasvaa.

Hyvin alustavan ennusteen mukaan myös elo-lokakuu on koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpi, mutta todennäköisyys on ainakin vielä tämänhetkisen ennusteen mukaan hieman pienempi kuin aiemmilla kolmen kuukauden jaksoilla. Suomen eri alueiden sademäärät ovat pitkäaikaisten keskiarvojen mukaisia, paitsi meren rannikoilla voi olla keskimääräistä kuivempaa.

NOAA/NWS: Sademäärältään tavanomainen ja lämpötilaltaan 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä, jonka kuukausista erityisesti kesäkuu tavanomaiseen verrattuna lämmin

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa käytännössä kaikki tulevat kolmen kuukauden jaksot touko-heinäkuusta vuoden loppuun (loka-joulukuu) ovat Suomessa keskimäärin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Touko-heinäkuussa ja kesä-elokuussa poikkeama voi kuitenkin nousta Lapissa 1-2 asteeseen, samoin loka-joulukuussa aivan Suomen itärajalla. En muista koskaan aiemmin nähneeni NOAA/NWS:n ennusteessa näin tasaisesti ennustejaksosta toiseen jatkuvaa samanlaista poikkeamaa melkein koko Suomen alueelle.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimin on kesäkuu, jolloin lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Tämä on erityisen mielenkiintoista siksi, että kesäkuu näyttää olevan ainoa kuukausi, joka pitkäaikaisen tarkastelun mukaan ei ole lämmennyt Suomessa ilmastonmuutoksen seurauksena. Yksittäisistä kuukausista viileimpiä Suomessa ovat NOAA/NWS:n kesän 2020 ennusteen mukaan toukokuu ja syyskuu. Nämä kaksi kuukautta ovat Etelä-Suomessa lämpötilaltaan lähes täysin tavanomaisia, mutta Pohjois-Suomessa lämpötila voi kohota keskimääräistä korkeammaksi.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä pitkäaikaisia keskiarvoja sateisemmalta. Kevään ja kesän aikana voi olla jopa keskimääräistä kuivempaa, mutta loppuvuodesta palataan täysin tavanomaisiin lukemiin.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna selvästi kuivin on koko Suomessa syyskuu. Myös toukokuun, kesäkuun ja heinäkuun sademäärät näyttävät jäävän ainakin joissakin osissa Suomea keskimääräistä pienemmiksi. Elokuussa sademäärät vaihtelevat paikallisesti hyvin paljon, mutta keskimäärin Suomen sademäärä on tavanomainen. Lokakuussa kaikkialla Suomessa sademäärä on täysin tavanomainen, mutta heti Suomen eteläpuolella on keskimääräistä sateisempaa.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Britannian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa touko-heinäkuu näyttää Etelä-Suomessa 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämmältä. Lappia lukuun ottamatta koko Suomessa on keskimääräistä sateisempaa, joskin poikkeama keskimääräiseen verrattuna on hyvin pieni.

Kesä (kesä-elokuu) on koko Suomessa keskimäärin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Aivan Pohjanlahden rannikolla poikkeama voi olla 1-2 astetta. Sade-ennuste on samanlainen kuin touko-heinäkuun osalta, paitsi nyt Lapin lisäksi myös Lounais-Suomen sademäärä on täysin tavanomainen.

Heinä-syyskuussa koko Suomessa on edelleen 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Nyt koko Suomessa on vähän keskimääräistä sateisempaa, mutta poikkeama keskimääräisestä on edelleen hyvin pieni.

Ranskan ilmatieteen laitos: Lappia lukuun ottamatta 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä, sademäärät tavanomaisia

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan touko-heinäkuu on lähes koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Aivan pohjoisimmassa Suomessa poikkeama voi jäädä 0-0,5 asteeseen ja aivan Suomen lounaiskolkassa nousta 1-2 asteeseen. Sademäärät ovat täysin tavanomaisia, paitsi Kainuun tienoilla on pieniä viitteitä keskimääräistä vähäsateisemmasta säästä.

Kesä-elokuussa Etelä-Suomessa on 0,5-1 astetta ja Pohjois-Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat edelleen tavanomaisia.

Heinä-syyskuussa lämpötila- ja sademääräpoikkeamat ovat samanlaiset kuin kesä-elokuussa, joskin myös aivan läntisimpään Lappiin saattaa ulottua 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää säätä.

Italian ilmatieteen laitos: Koko Suomen kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan touko-heinäkuussa Etelä-Suomessa on 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Suomen sademäärät ovat täysin tavanomaisia. Käsivarren Lapissa tosin on viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Kesä (kesä-elokuu) on koko Suomessa keskimäärin 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi, samoin heinä-syyskuu. Sademäärät ovat tavanomaisia, joskin aivan kaakkoisimmassa Suomessa on pieniä merkkejä vähän keskimääräistä kuivemmasta säästä.

Saksan ilmatieteen laitos: Sademääriltään tavanomainen ja lämpötilaltaan 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi kesä, joskin rannikoilla lämpötilapoikkeama voi nousta korkeammaksi ja Länsi-Lapissa jäädä pienemmäksi

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa touko-heinäkuu on Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Lapin itäosissa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Lapin länsiosissa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärä on tavanomainen.

Kesällä (kesä-elokuussa) Etelä- ja Keski-Suomessa sekä Lapin itäosissa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lapin länsiosissa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Lisäksi aivan Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikolla voi olla 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärä on tavanomainen, paitsi Käsivarren Lapissa on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Heinä-syyskuussa Suomen lämpötilapoikkeamat ovat lähes samanlaiset kuin kesä-elokuussa, joskin suurimpien poikkeamien alue on kutistunut ja pienimpien poikkeamien alue hieman laajentunut. Suomen länsiosien sademäärät voivat olla vähän keskimääräistä suurempia.

ECMWF: Kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja paikoin hieman sateisempi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että toukokuun alusta heinäkuun loppuun ulottuvalla jaksolla Etelä-Suomessa on keskimäärin 0,5-1 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Sen sijaan Pohjois-Suomen lämpötila on keskimäärin täysin tavanomainen. Aivan Suomenlahden ja Pohjanlahden rannikolla poikkeama voi nousta 1-2 asteeseen. Sademäärä on lähellä tavanomaista, vaikkakin erityisesti Keski-Suomessa on viitteitä hieman keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Kesällä (kesä-elokuu) lähes koko Suomessa on 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Rannikoilla poikkeama on 0,5-1 astetta. Etelä- ja Keski-Suomessa voi olla hieman keskimääräistä sateisempaa, joskin poikkeama keskiarvosta on hyvin pieni.

Heinä-syyskuussa Etelä- ja Keski-Suomessa on 0,5-1 astetta ja Pohjois-Suomessa 0-0,5 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Edelleen Etelä- ja Keski-Suomessa voi olla hieman keskimääräistä sateisempaa, joskin poikkeama keskiarvosta on nytkin hyvin pieni.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Copernicuksen sivulla ja Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Copernicus Climate Change Service: Kesä 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademäärältään tavanomainen

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Ennusteen mukaan touko-heinäkuussa Suomen länsi- ja etelärannikolla sekä Järvi-Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kaikkialla muualla Suomessa poikkeama jää 0,5-1 asteeseen.

Kesä (kesä-elokuu) on koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Myös elo-syyskuu on koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi.

Sademäärä on kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla tavanomainen. Vain pienin paikoin on viitteitä hieman keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Japanin ilmatieteen laitos: Tavanomainen alkukesä

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että toukokuun alusta heinäkuun loppuun ulottuvalla jaksolla koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia, joskin aivan pohjoisimmassa Suomessa on mahdollisuus keskimääräistä lämpimämpään säähän. Myös sademäärät ovat tavanomaisia, vaikkakin Suomen itärajalla saattaa olla keskimääräistä kuivempaa.

Lue tästä juhannuksen sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin juhannusaatoksi +19 astetta, puolipilvistä ja muutamia sadekuuroja. Metcheckin mukaan Helsingissä on juhannusaattona +14 astetta ja pilvipoutaa. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kesän sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa kesästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kesä on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin viileää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen kuumaa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

Kouvolassa Suomen paras kesäsää

keskiviikko 8. huhtikuuta 2020

Viimeisin 12 kuukautta Euroopassa mittaushistorian lämpimin ja globaalisti 1,3 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Lämpötilan 12 kuukauden liukuva keskiarvo globaalisti (ylempi kuva) ja Euroopassa (alempi kuva) verrattuna ajanjaksoon 1981-2010. Keskiarvoa on siis liu'utettu eteenpäin niin, että joka kuukausi on laskettu keskiarvo uudelleen viimeisimmän 12 kuukauden ajalta. Tiedot perustuvat kuukausikeskiarvoihin tammikuun 1979 alusta maaliskuun 2020 loppuun (diagrammissa liukuvat keskiarvot laskettuina kullekin kuukaudelle 12 edellisen kuukauden ajalta). Mustat pylväät edustavat kalenterivuosien 1979-2019 keskiarvoja. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Data: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Globaalisti viimeisin 12 kuukautta eli jakso huhtikuun 2019 alusta maaliskuun 2020 loppuun oli 0,64 astetta lämpimämpi kuin vertailukauden 1981-2010 keskilämpötila. Toistaiseksi kaikkein lämpimin 12 kuukauden jakso koettiin lokakuun 2015 alusta syyskuun 2016 loppuun. Silloin oli 0,66 astetta vertailukautta lämpimämpää. Kokonaisista kalenterivuosista lämpimin on tähän mennessä ollut vuosi 2016, joka oli 0,63 astetta vertailukauden keskiarvoa lämpimämpi. Viime vuosi (2019) oli mittaushistorian toiseksi lämpimin kalenterivuosi, 0,59 astetta yli keskiarvon.

Jos halutaan vertailla globaalia lämpötilaa esiteolliseen aikaan, edellä esitettyihin lukuarvoihin täytyy lisätä 0,63 astetta. Viimeisin 12 kuukautta oli siis noin 1,3 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on rajoittaa lämpeneminen esiteolliseen aikaan verrattuna selvästi alle kahteen asteeseen tämän vuosisadan loppuun mennessä ja pyrkiä enintään 1,5 asteen lämpenemiseen. Yksittäisiä lämpimiä 12 kuukauden jaksoja merkittävämpi havainto onkin se, että globaali keskilämpötila on noussut lähes 0,2 astetta vuosikymmenessä 1970-luvun lopulta nykypäivään.

Euroopan lämpötilahavainnot ovat luotettavampia kuin koko maapallon lämpötilat, sillä Euroopassa havaintopisteet kattavat alueen paljon tiheämmin kuin globaalisti. Euroopassa 12 kuukauden jaksojen lämpötilakeskiarvot olivat korkeita vuosina 2014-2016. Sen jälkeen ne laskivat, mutta ne pysyivät silti vähintään 0,5 astetta vertailukauden 1981-2010 keskiarvon yläpuolella. Sittemmin 12 kuukauden lämpötilakeskiarvot ovat jälleen kohonneet niin paljon, että viimeisin 12 kuukautta oli koko mittaushistorian tähän mennessä lämpimin 12 kuukauden jakso. Euroopan lämpimin kalenterivuosi on ollut 2019.

Lähde

Copernicus Climate Change Service: Surface air temperature for March 2020

Lue myös nämä

Euroopassa mittaushistorian selvästi lämpimin talvi: yli 2 astetta lämpimämpää kuin yhtenäkään talvena 1850-1974 ja 3,4 astetta lämpimämpää kuin keskimäärin talvina 1981-2010

Antarktiksen niemimaalla torstaina mittaushistorian uusi lämpöennätys 18,3 astetta

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2019: Jos olet alle 43-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Pitkäaikainen lämpenemistrendi jatkuu: Vuosi 2019 oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin ja 36 valtiossa ennätyslämmin

Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosikymmen on ollut 2010-2019: Koko mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta viiden viimeisimmän vuoden aikana

torstai 5. maaliskuuta 2020

Euroopassa mittaushistorian selvästi lämpimin talvi: yli 2 astetta lämpimämpää kuin yhtenäkään talvena 1850-1974 ja 3,4 astetta lämpimämpää kuin keskimäärin talvina 1981-2010

Ilman keskimääräinen lämpötila-anomia (lämpötilan poikkeama vuosien 1981-2010 talvien keskilämpötilasta) kahden metrin korkeudella talvella 2019-2020. Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Tietoaineisto: ERA5. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Jos talvi määritellään joulukuun alusta helmikuun loppuun ulottuvaksi ajanjaksoksi, talvi 2019-2020 oli Euroopassa koko mittaushistorian selvästi lämpimin. Kuluneen kalenteritalven keskilämpötila nousi Euroopassa 3,4 astetta korkeammaksi kuin keskimäärin vertailukaudella 1981-2010. Päättynyt talvi olikin peräti 1,4 astetta Euroopan edellistä ennätyslämmintä talvea 2015-2016 lämpimämpi. Kaikkein selvimmin lämpimyys näkyi Euroopan pohjois- ja itäosissa.

Euroopan keskimääräinen lämpötila-anomia (lämpötilan poikkeama esiteollisen ajan eli vuosien 1850-1900 talvien keskilämpötilasta) eri talvina (joulukuun alusta helmikuun loppuun) ajanjaksolla 1850-2020. Viimeisimmän talven (2019-2020) pylväs on väritetty eri värillä. Ajanjaksolla 1850-1979 on käytetty 3-6 eri havaintoaineiston mediaania (NASA GISTEMP versio 4 vuodesta 1880 alkaen, Hadley-keskuksen ja Itä-Anglian yliopiston CRU:n HadCRUT4 vuodesta 1850 alkaen, Japanin ilmatieteen laitoksen JRA-55 vuodesta 1958 alkaen, NOAA GlobalTemp versio 5 vuodesta 1880 alkaen, Yorkin yliopiston HadCRUT 4 vuodesta 1850 alkaen ja Berkeley Earth Surface Temperature Project vuodesta 1850 alkaen). Käytetyt aineistot eivät ole täysin toisistaan riippumattomia. Ajanjaksolla 1979-2020 on käytetty ERA5-havaintoaineistoa. Eri havaintoaineistojen ilmoittamien lukuarvojen vaihteluväli on esitetty punaisilla viivoilla kunkin pylvään kärjessä. Diagrammin saa suuremmaksi klikkaamalla sen päältä. Credit: Copernicus Climate Change Service/ECMWF.

Euroopan talvilämpötilat vaihtelevat tyypillisesti hyvin paljon vuodesta toiseen. Esimerkiksi talvet 1924-1925 ja 1929-1930 olivat Euroopassa yli kaksi astetta ajankohdan 1850-1900 talvien keskilämpötilaa lämpimämpiä. Sen sijaan talvet 1892-1893 ja 1941-1942 olivat selvästi yli kaksi astetta keskimääräistä kylmempiä.

Vuodesta toiseen tapahtuvan vaihtelun lisäksi talvilämpötiloissa näkyy keskimääräisten talvilämpötilojen kohoaminen, kun tarkastellaan asiaa pitkällä aikavälillä. Noin 1990-luvun alusta alkaen lähes kaikki talvet ovat olleet vertailukauden 1850-1900 talvien keskilämpötilaa lämpimämpiä. Kuusi seitsemästä viimeisimmästä talvesta on ylittänyt vertailukauden keskimääräisen talvilämpötilan ainakin kahdella asteella. Talvi 2019-2020 oli Euroopassa keskimäärin yli kaksi astetta lämpimämpi kuin yksikään talvi ennen vuotta 1975.

Moskovassa kulunut talvi oli 140-vuotisen mittaushistorian lämpimin, peräti 2,5 astetta edellistä ennätyslauhaa talvea lämpimämpi. Moskovan talven keskilämpötila nousi ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa nollan yläpuolelle, +0,2 asteeseen, mikä on 6,3 astetta talvien 1981-2010 keskiarvoa korkeampi ja 2,8 astetta aiempaa talven lämpöennätystä (1960-1961) korkeampi.

Ruotsissa talvi 2019-2020 oli mittaushistorian lämpimin. Uppsalassa ja Tukholmassa talvi oli leudoin lähes 300-vuotisen mittaushistorian aikana.

Myös Suomessa talvi 2019-2020 oli mittaushistorian lämpimin. Vertailukelpoisia koko Suomen tilastoja on olemassa 1900-luvun alusta alkaen. Edellinen ennätyslämmin talvi Suomessa oli 2007-2008. Talvi 2019-2020 oli poikkeuksellisen tai ennätyksellisen lauha koko Suomessa lukuun ottamatta Keski- ja Pohjois-Lappia. Itä-Suomessa talvi oli lähes 7 astetta keskimääräistä (1981-2010) lauhempi. Pienin poikkeama oli Pohjois-Lapissa, jossa talven keskilämpötila nousi 2-3 astetta keskimääräistä korkeammaksi.

Helsingissä tammi-helmikuun jakso oli jopa yli 6 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Koko talven (joulukuun 2019 alusta helmikuun 2020 loppuun) keskilämpötila oli Kaisaniemessä +2,4 astetta, mikä on asteen verran korkeampi kuin edellisenä ennätyslauhana talvena. Helmikuun loppuun päättynyt jakso oli Helsingissä mittaushistorian lämpimin 365 päivän jakso. Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa Kaisaniemessä ei mitattu tammi-helmikuussa lainkaan lunta aamun virallisella havaintohetkellä. Marras- ja joulukuussa lunta oli muutamaan kertaan 2 senttimetriä. Samaan aikaan, kun Helsingissä lumisumma oli mittaushistorian pienin, Sodankylässä lumisumma oli mittaushistorian suurin. Esimerkiksi Pohjanlahti on pysynyt lähes jäättömänä, joten sieltä on päässyt haihtumaan paljon kosteutta. Tiivistyessään kosteus muodostaa (lumi)sateita.

Lähteet

Copernicus: Surface air temperature for February 2020

Copernicus: European temperature for winter 2019/20: Long-term context

Ilmatieteen laitos: Lauha helmikuu päätti ennätyksellisen lauhan talven

SMHI: Rekordmild vinter i södra Sverige

SVT Nyheter: Varmaste vintern i Uppsala på 300 år – oroar vissa

Tekniikka&Talous: Etelä-Suomen talvi rikkoi ennätykset murskaavalla marginaalilla – Lapissa ennätyslumista

The Washington Post: Moscow crushes record for warmest winter as milestones are set across Europe and North America

Lue myös nämä

Kouvolassa mittaushistorian selvästi vähälumisin helmikuu

Vähälumiset talvet ovat yleistyneet Kouvolassakin

Antarktiksen niemimaalla torstaina mittaushistorian uusi lämpöennätys 18,3 astetta

lauantai 29. helmikuuta 2020

Kouvolassa mittaushistorian selvästi vähälumisin helmikuu

Helmikuun keskimääräinen lumensyvyys (cm) Kouvolan Utissa vuosina 1959-2020. Diagrammin voi suurentaa klikkaamalla sen päältä. Diagrammi: Jari Kolehmainen. Tietojen lähde: Ilmatieteen laitoksen avoin data.

Kouvolassa päättyvä helmikuu on ollut koko digitoidun mittaushistorian vähälumisin. Vuoden 2020 helmikuussa lunta oli Utin mittauspisteessä vain kuukauden alkupuolella, viimeistä kertaa 13. helmikuuta (2 cm). Enimmilläänkin lumensyvyys oli ainoastaan 16 cm (2.2. ja 8.2.). Keskimääräinen vuorokausikohtainen lumensyvyys oli vain 4 cm.

Kolme Kouvolan vähälumisinta helmikuuta ovat olleet järjestyksessä lueteltuina helmikuut 2020, 2014 ja 2017.

Digitoidun mittaushistorian runsaslumisin helmikuu Kouvolassa koettiin vuonna 1962, jolloin keskimääräinen lumensyvyys Utissa oli 99 cm. Enimmillään lumensyvyydeksi mitattiin tuolloin 120 cm (17.-22.2.). Vielä kuukauden viimeisenäkin päivänä lunta oli 105 cm.

Helsingin Kaisaniemessä koettiin vuonna 2020 mittaushistorian ensimmäinen kokonaan lumeton tammi-helmikuun jakso.

Lue myös nämä

Vähälumiset talvet ovat yleistyneet Kouvolassakin

Kouvolassa mittaushistorian lämpimin tammikuun päivä eikä vieläkään lunta

keskiviikko 19. helmikuuta 2020

Kevään 2020 sääennuste Suomeen: Todennäköisesti 1-2 astetta tai hurjimmassa ennusteessa jopa 3-4 astetta keskimääräistä lämpimämpää

Olen kerännyt luettavaksenne yhdeksän kansainvälisen tutkimuslaitoksen ennusteet Suomen kevään 2020 säästä. Melko yksimielisesti Suomeen ennustetaan keskimäärin 1-2 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää maalis-toukokuun jaksoa. Ainakaan kovin pitkäaikaista takatalvea ei siis näyttäisi olevan tulossa. Kaikkein varovaisin on eilen ennusteensa päivittänyt IRI. Sen sijaan NOAA/NWS arvioi Suomen kevään olevan jopa 3-4 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Tässä blogikirjoituksessani teen katsauksen myös hyvin alustaviin kesän 2020 sään vuodenaikaisennusteisiin. Yksikään tutkimuslaitos ei ennusta kesän olevan yhtä poikkeavan lämmin kuin kevät. Kesänkin kuitenkin arvioidaan olevan vähän keskimääräistä lämpimämpi. Lämpimyys näkyy erityisesti rannikoilla, koska meri ei ole talven aikana viilentynyt yhtä paljon kuin tavallisesti.



IRI: Lounais-Suomessa pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi kevät

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) ennusteen mukaan Suomessa on maaliskuun alusta toukokuun loppuun ulottuvalla jaksolla vähän ajankohdan pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna lämpimämpää siten, että keskimääräiseen verrattuna kaikkein lämpimintä on Lounais-Suomessa. Sen sijaan Kainuun ja Käsivarren Lapin tienoilla lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Sademäärät ovat koko Suomessa tavanomaisia, joskin paikoin on pieniä viitteitä keskimääräistä kuivemmasta säästä.

Huhti-kesäkuun kolmen kuukauden jakso näyttää koko Suomessa keskimääräistä lämpimämmältä, joskaan varmuus ei ole kovin suuri. Suomen sademäärä on lähellä pitkäaikaista keskiarvoa, mutta paikalliset erot voivat olla suuria.

Myös touko-heinäkuu näyttää koko Suomessa vähän keskimääräistä lämpimämmältä, selvimmin Luoteis-Lapissa. Sademäärät ovat melko tavanomaisia. Jos poikkeamaa esiintyy, todennäköisemmin on keskimääräistä sateisempaa kuin kuivempaa.

Hyvin alustavan kesän 2020 sääennusteen mukaan kesä-elokuu on koko Suomessa vähän keskimääräistä lämpimämpi. Keskimääräiseen verrattuna kaikkein lämpimintä Suomen länsiosissa. Sademäärä voi olla vähän pitkäaikaista keskiarvoa korkeampi.

Japanin ilmatieteen laitos: Lämmin ja alueellisesti sademääriltään hyvin vaihteleva kevät

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että maaliskuun alusta toukokuun loppuun ulottuvalla jaksolla Etelä- ja Keski-Suomessa on ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Pohjois-Suomessa voidaan jäädä täysin tavanomaisiin lukemiin. Sademäärä vaihtelee Etelä-Suomen keskimääräistä pienemmästä Pohjois-Suomen keskimääräistä suurempaan.

ECMWF: Lappia lukuun ottamatta kevät 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpi ja vähän keskimääräistä sateisempi

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että maaliskuun alusta toukokuun loppuun suurimmassa osassa Suomea on 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Vain Pohjois-Suomessa poikkeama keskiarvoon verrattuna jää pienemmäksi. Sademäärä on koko Suomessa vähän keskimääräistä suurempi.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu Ilmatieteen laitoksen nettisivulla, josta löytyy myös kuukausiennuste.

Britannian ilmatieteen laitos: Lämmin ja vähän keskimääräistä sateisempi kevät

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) ennusteessa maalis-toukokuu näyttää Etelä-Suomessa yli 2 astetta ja muualla Suomessa 1-2 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämmältä. Suurimmassa osassa Suomea on vähän keskimääräistä sateisempaa.

Huhti-kesäkuussa Suomessa on 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, aivan meren rannikoilla jopa enemmänkin. Pienin poikkeama on Lapissa. Sademäärät ovat täysin tavanomaisia.

Touko-heinäkuussakin Suomessa on 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, mutta suurimpia poikkeamia ei enää esiinny yhtä laajalla alueella kuin huhti-heinäkuussa. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Ranskan ilmatieteen laitos: Lämmin ja vähän keskimääräistä sateisempi kevät

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) mukaan maalis-toukokuu on Etelä- ja Keski-Suomessa 1-2 astetta ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Suuressa osassa Suomea on vähän keskimääräistä sateisempaa.

Huhti-kesäkuussa Suomessa on 0-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää, aivan lounaisrannikolla ehkä vähän enemmänkin. Pienin poikkeama on Pohjois-Suomessa, jossa jäädään lähelle pitkäaikaista keskiarvoa. Sademäärä on tavanomainen.

Touko-heinäkuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärä on tavanomainen tai aivan koillisimmassa Lapissa jopa keskimääräistä pienempi.

Italian ilmatieteen laitos: Lämmin ja suuressa osassa Suomea vähän keskimääräistä sateisempi kevät

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan maalis-toukokuussa koko Suomessa on 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Selvimmin lämpimyys näkyy etelä- ja länsirannikolla sekä Koillis-Lapissa. Etelä- ja Keski-Suomessa on vähän keskimääräistä sateisempaa.

Huhti-kesäkuussa ja touko-heinäkuussa lähes koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain aivan lounaisimmassa Suomessa poikkeama voi olla vähän suurempi. Huhti-kesäkuussa Keski-Suomessa on vähän keskimääräistä sateisempaa. Touko-kesäkuussa koko Suomen sademäärät ovat täysin tavanomaisia.

Saksan ilmatieteen laitos: Lämmin ja sademäärältään tavanomainen kevät

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) maalis-toukokuu on Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi, paitsi Pohjois-Lapissa poikkeama jää 0,5-1 asteeseen. Suomen sademäärä on pitkäaikaisen keskiarvon mukainen. Kuivinta on Etelä-Suomessa ja sateisinta Pohjois-Suomessa.

Huhti-kesäkuussa Suomessa on 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Selvimmin lämpimyys näkyy rannikoilla ja Pohjois-Pohjanmaan tienoilla. Sademäärä on tavanomainen, joskin Lapissa on paikoin pieniä viitteitä keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Touko-heinäkuussa Suomessa on 0-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Keskimääräiseen verrattuna lämpimintä on jälleen rannikoilla. Pohjois- ja Itä-Suomessa sekä mahdollisesti etelärannikolla voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Copernicus Climate Change Service: Suomen kevät on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademäärältään tavanomainen

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Ennusteen mukaan maalis-toukokuussa koko Suomessa on 1-2 astetta pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Sademäärä on tavanomainen, Jos jotakin poikkeamaa keskimääräistä esiintyy, todennäköisemmin on vähän keskimääräistä sateisempaa kuin kuivempaa.

Huhti-kesäkuussa Etelä-Suomessa on 1-2 ja Pohjois-Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärä on tavanomainen.

Touko-heinäkuussa koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Aivan meren rannikoilla poikkeama voi olla 1-2 astetta. Sademäärä on tavanomainen.

NOAA/NWS: Kevät on Suomessa 3-4 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa tulevista kolmen kuukauden jaksoista ajankohdan tavanomaiseen verrattuna lämpimin jakso on maaliskuun alusta toukokuun loppuun, jolloin koko Suomessa on 3-4 astetta ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää. Huhti-kesäkuussa koko Suomessa on 2-3 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Muilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla (touko-heinäkuu, kesä-elokuu, heinä-syyskuu, elo-lokakuu) Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimimmät ovat maaliskuu ja huhtikuu, jotka ovat lähes koko Suomessa yli 3 astetta keskimääräistä lämpimämpiä. Paikoin poikkeama voi olla jopa yli neljä astetta. Toukokuussa poikkeama vaihtelee Lounais-Suomen 1-2 asteesta Koillis Lapin 3-4 asteeseen. Kesäkuussa, heinäkuussa ja elokuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää.

Mikään ennustetuista kolmen kuukauden jaksoista ei näytä kovin paljon pitkäaikaisia keskiarvoja kuivemmalta tai sateisemmalta, vaan sademäärät ovat tavanomaisia. Jos poikkeamaa esiintyy, todennäköisemmin on vähän keskimääräistä kuivempaa kuin sateisempaa. Vain ensimmäisellä jaksolla (maalis-toukokuu) aivan pohjoisimmassa Suomessa voi olla keskimääräistä sateisempaa.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna sateisin on maaliskuu ja kuivin huhtikuu. Maaliskuun sateisuus näkyy erityisesti Pohjois-Suomessa ja huhtikuun kuivuus Etelä-Suomessa.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Lue tästä vapun sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin vappuaatoksi +10 astetta ja vesisadetta. Metcheckin mukaan Helsingin aurinkoisen vappuaaton lämpötila on +7 astetta. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko kevään sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa keväästä tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko kevät on tavanomaista lämpimämpi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen lämmintä.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä parin vuoden ajan 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?

lauantai 8. helmikuuta 2020

Antarktiksen niemimaalla torstaina mittaushistorian uusi lämpöennätys 18,3 astetta

Kuva: Pixabay.

Etelämanner on maapallon kylmin, tuulisin ja kuivin maanosa. Torstaina (6.2.2020) lämpötila nousi ennätykselliseen +18,3 asteeseen argentiinalaisille kuuluvassa Esperanzan tukikohdassa (13 metriä merenpinnan yläpuolella, 63°S) lähellä Antarktiksen niemimaan pohjoisinta kohtaa. Maailman ilmatieteen järjestö WMO ei tosin ole vielä ehtinyt varmistaa ennätystä, koska mittarien tarkkuus ja mittausolosuhteet on tarkastettava huolellisesti. Tätä ennen mittaushistorian korkein lämpötila Antarktiksen niemimaalla on ollut Esperanzassa 24. maaliskuuta 2015 mitattu 17,5 astetta. Ilmasto on lämmennyt Antarktiksen niemimaalla lähes kolme astetta 50 vuodessa.

Lähteet

Helsingin Sanomat: Etelämantereella mitattiin uusi lämpöennätys

The Guardian: Antarctica logs hottest temperature on record with a reading of 18.3C

Yle: Etelämantereella tehtiin lämpöennätys: yli 18 asteen lämpö sulattaa jäätiköitä vauhdilla

Lue myös nämä

Antarktiksen niemimaalla tällä viikolla mittaushistorian uusi lämpöennätys: 17 astetta tavanomaista lämpimämpää

Maapallon uusi kaikkien aikojen kylmyysennätys, -93,2 astetta?

Antarktiksen jäähyllyjen sulaminen on nopeutunut hälyttävästi

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Tavaton tammikuu: Ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa ei yhtään kokonaista pakkaspäivää Helsingissä, Tukholmassa, Oslossa eikä Kööpenhaminassa

Helsinki 10.1.2020

Tammikuu 2020 oli mittaushistorian ensimmäinen tammikuu, jolloin sekä Helsingissä, Tukholmassa, Oslossa että Kööpenhaminassa lämpötila nousi joka päivä plussan puolelle. Helsingin Kaisaniemessä mitattiin kello 14 pakkasta vain yhtenä päivänä, 5. tammikuuta. Silloinkin kuitenkin illalla lämpötila oli korkeimmillaan 1,4 astetta plussan puolella. Näiden pääkaupunkien virallisilla mittaushetkillä maassa ei myöskään ollut tammikuussa lainkaan lunta, paitsi Oslossa 3 senttimetriä aivan tammikuun viimeisenä päivänä.

Lumettomassa Kaisaniemessä tammikuun keskilämpötila oli ennätykselliset +3,0 astetta. Tämä on vuodesta 1845 alkavan mittaushistorian korkein tammikuun keskilämpötila. Edellinen ennätys oli +1,4 astetta vuodelta 1930. Mittaushistorian aikana Kaisaniemen keskilämpötila on ylittänyt tammikuussa 0 astetta vain seitsemän kertaa (1874, 1882, 1925, 1930, 1989, 2008, 2020). Kun katsotaan tammikuun keskimääräistä vuorokauden ylintä lämpötilaa, vuoden 2020 tammikuu oli Kaisaniemessä +4,9 astetta, mikä on 2,1 astetta vuoden 1930 ennätystä korkeampi. Mittaushistorian (176 vuotta) aikana on ollut 77 tammikuuta, jolloin yhdenkään päivän korkein lämpötila ei ole ollut yhtä korkea kuin kuluneen tammikuun keskilämpötila!

Ilmatieteen laitoksen mukaan tammikuu oli mittaushistorian leudoin noin 60 %:lla Suomen pinta-alasta. Ennätyksellisen leutoa oli Oulun korkeudelle asti. Tammikuu oli ennätyksellisillä alueilla yleisesti 7‒8 astetta vuosien 1981-2010 keskiarvoa leudompi. Isossa osassa Lappia tammikuu oli 2‒5 astetta keskimääräistä lauhempi, mitä ei voida kuitenkaan pitää poikkeuksellisena. Koko Suomen keskilämpötila oli mittaushistorian toiseksi korkein. Ennätys on tammikuulta 1925, jolloin oli lauhaa myös Lapissa.

Mittaushistorian korkein sääasemakohtainen tammikuun ylin lämpötila mitattiin 16 pitkäikäisellä havaintoasemalla Suomen etelä- ja keskiosassa. Tammikuun 2020 korkein lämpötila (+9,2 astetta) mitattiin 21. päivänä Jomalassa, Turussa ja Kruunupyyssä. Lumipeitteen syvyys oli tammikuussa hyvin kaksijakoinen. Suomen etelä- ja keskiosassa lunta oli pitkään harvinaisen tai poikkeuksellisen vähän, Lapissa paikoin jopa ennätyksellisen paljon. Keski-Lapissa lunta oli tammikuun lopussa paikoin jopa 111 senttimetriä, mikä on Kittilän havaintoaseman koko 50-vuotisen mittaushistorian tammikuun ennätyssyvyys, mutta Suomen etelä- ja länsirannikko olivat edelleen pääosin lumettomia.

Tanskassa vuodesta 1874 alkavan mittaushistorian kymmenen lämpimintä tammikuuta ovat olleet järjestyksessä lueteltuina tammikuut 2020, 2007, 1989, 1983, 1975, 1990, 2008, 1898, 2005 ja 1998. Koko Tanskan keskilämpötila oli päättyneen tammikuun aikana +5,5 astetta. Edellinen ennätys oli +5,0 astetta vuodelta 2007.

Tukholmassa (Uppland) tammikuu 2020 oli vuodesta 1756 alkavan mittaushistorian leudoin, kun keskilämpötila kohosi +4,1 asteeseen. Edellinen ennätys oli +3,2 astetta vuodelta 1989. Koko Ruotsin mittaushistorian yksittäisen sääaseman korkein tammikuun keskilämpötila +6,2 astetta mitattiin tammikuussa 2020 kahdella havaintoasemalla (Måseskär ja Väderöarna). Lukema vastaa tavanomaista Madridin tammikuun lämpötilaa.

Myös Moskovassa kulunut tammikuu oli vuodesta 1879 alkavan mittaushistorian lauhin, 9,3 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Vuosi 2019 oli koko Venäjän vuodesta 1891 alkavan mittaushistorian lämpimin. Vuosi 2019 olikin globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin ja 36 valtiossa ennätyslämmin.

Maailmanlaajuisesti tammikuusta 2020 näyttää alustavien tietojen mukaan tulevan mittaushistorian toiseksi lämpimin, jolloin viisi lämpimintä tammikuuta olisivat järjestyksessä lueteltuina 2016, 2020, 2017, 2019 ja 2007. Vuoden 2020 tammikuun globaali lämpimyys on sikäli hyvin poikkeuksellista, ettei nyt ole vaikuttamassa luontaisesti lämmittävää El Niño -ilmiötä.

Yksittäinen lämmin kuukausi ei kuitenkaan kerro mitään ilmastonmuutoksesta. Myöskään yksittäisen alueen lämpötiloista ei voi päätellä maailmanlaajuista ilmastonmuutosta. Esimerkiksi Suomessa oli lämmintä 1930-luvulla. Silloin kyseessä oli kuitenkin vain paikallinen lämpeneminen, joka johtui hyvin todennäköisesti merivirtojen muutoksista.

Globaalissa lämpötilahistoriassa 1930-luku oli viileä, kun taas 1940-luku oli ensimmäinen 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi vuosikymmen. Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosikymmen on ollut 2010-2019, ja koko mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta on koettu viiden viimeisimmän vuoden aikana

Lue myös nämä

Kouvolassa mittaushistorian lämpimin tammikuun päivä eikä vieläkään lunta

Vähälumiset talvet ovat yleistyneet Kouvolassakin