lauantai 24. lokakuuta 2020

Ensi yönä siirrytään normaaliaikaan eli "talviaikaan"

Kesäaika päättyy ja normaaliaika eli "talviaika" alkaa ensi yönä (lauantain ja sunnuntain välisenä yönä) 25. lokakuuta 2020 kello 4.00, jolloin kelloa siirretään tunnilla taaksepäin. Kesäaikaan palataan jälleen sunnuntaina 28. maaliskuuta 2021 kello 3.00, kun kelloa siirretään tunnilla eteenpäin. Mistä näen sekunnilleen oikean kellonajan? Miksi kelloa siirrellään välillä normaaliaikaan ja välillä kesäaikaan? Milloin EU:ssa lopetetaan kesäajan käyttäminen? Mitä aikaa Suomen pitäisi käyttää sen jälkeen? Lue mielenkiintoiset faktat ja pohdinnat tästä.


Kelloa siirretään sekä keväällä että syksyllä lähintä kesää kohti

Jos on vaikeuksia muistaa, mihin suuntaan viisareita siirrellään, on hyvä pitää mielessä tämä muistisääntö: "Viisareita siirretään aina lähintä kesää kohti - kaikkihan me pidämme kesästä!" Siis keväällä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin ("yritetään päästä nopeammin kohti tulevaa kesää") ja syksyllä tunnilla taaksepäin ("yritetään palata takaisin kohti juuri päättynyttä ihanaa kesää").

Netistä saatava tarkka kellonaika ei ole tarkka enää kotikoneen näytöllä

Mistä saa sekunnilleen oikean ajan? Tarkka aika kerrotaan useilla nettisivuilla. Todellisuudessa aika ei kuitenkaan ole täysin tarkka, koska verkkoyhteyden laadusta riippuen signaali voi viipyä matkalla jonkin aikaa. Täysin oikea aika voi siis poiketa alle 0,1 sekunnista useaan sekuntiin verrattuna näiltä nettisivuilta löytyviin aikoihin:

VTT MIKES, Suomen kansallinen metrologialaitos

Time.is (sivu tarkastaa myös tietokoneesi kellonajan tarkkuuden)

Suomen aika

Kellonaika.fi

Kesäajan tarkoitus on saada valoisa aika ja ihmisten valveillaolo osumaan yhteen

Monilta ihmisiltä näyttää kokonaan unohtuneen, miksi kelloja siirrellään kesäksi kesäaikaan. Kesäajan englanninkielinen nimi daylight saving time kuvaa asiaa hyvin. Tarkoitus on saada valoisa aika osumaan yhteen ihmisten valveillaolon kanssa. Kun aurinko "nousee" kesällä aikaisin, kelloja siirtämällä saadaan ihmisetkin nousemaan normaaliaikaan verrattuna tuntia aiemmin. Näin illalla riittää valoa tuntia pitempään. Ihmiset eivät siis turhaan nuku valoisaan aikaan ja valvo iltapimeässä, vaan valoisa aika ja ihmisten hereillä oleminen sattuvat paremmin samoihin aikoihin.

Kesäajan merkitys on Etelä-Euroopassa suurempi kuin Suomessa

Kesäaikaan siirtyminen on erityisen tärkeää Keski- ja Etelä-Euroopassa. Kyselyiden mukaan esimerkiksi Kreikassa yli puolet kansalaisista kannattaa kesäajan käyttämistä. Meillä täällä pohjoisessa asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska kesällä valoa riittää muutenkin melkein ympäri vuorokauden. Suomessa kesäajan merkitys näkyy selkeimmin alkukevään ja loppukesän iltoina, jotka ilman kesäaikaa olisivat paljon pimeämpiä.

Talviaikaa ei periaatteessa ole olemassakaan

Kelloja siirretään normaaliajan ja kesäajan välillä. Periaatteessa talviaikaa ei ole olemassakaan, vaikka kansanomaisesti normaaliajasta käytetäänkin nimitystä talviaika. Ennen kesäaikakäytäntöä noudatettiin ympäri vuoden samaa aikaa eli normaaliaikaa. Siksi kyseessä ei ole mikään erillinen talviaika. Käytännössä termi talviaika alkaa kuitenkin olla niin vakiintunut, että sitä käytetään jopa liikenne- ja viestintäministeriön tiedotteissa.

Benjamin Franklin laski aikaisemman heräämisen säästävän kynttilöitä ja ehdotti kirkonkellojen soittamista aikaisin aamulla

Joskus on sanottu, että kesäajan olisi keksinyt Benjamin Franklin vuonna 1784. Franklin ei kuitenkaan ehdottanut kellonajan siirtämistä, vaan ainoastaan kehotti pariisilaiseen lehteen lähettämässään satiirisessa kirjoituksessaan pariisilaisia heräämään ennen puolta päivää, jotta illalla ei tarvitsisi polttaa niin paljon kynttilöitä. Kirjoituksessa Franklin laski, että maaliskuun 20. päivän ja syyskuun 20. päivän välillä on 183 iltaa, joista kunakin kynttilää poltetaan 7 tuntia, mistä tulee yhteensä 1281 tuntia. Kerrottuna pariisilaisten asukasluvulla (100 000) tästä tulee 128 100 000 tuntia. Kun tunnissa yhdestä kynttilästä palaa puoli paunaa vahaa ja talia, painoksi saadaan kaikkiaan 64 050 000 paunaa. Tämä maksaa 96 075 000 livres tournoisia (yksi Ranskassa muinoin käytetyistä rahayksiköistä). Benjamin Franklin ehdotti myös monia ratkaisuja kirkonkellojen soittamisesta aikaisin aamulla hevosvaunuliikenteen kieltämiseen iltaisin.

Ensimmäisen ehdotuksen kesäajasta teki uusiseelantilainen amatöörihyönteistutkija, jotta perhosten tutkiminen olisi mahdollista iltaisin työpäivän jälkeen

Ensimmäisen varsinaisen idean kesäajasta esitti uusiseelantilainen postimestari ja amatöörihyönteistutkija George Vernon Hudson vuonna 1895. Hän pääsi kotiin työpaikaltaan Wellingtonin postista vasta hämärän laskeuduttua, jolloin päiväperhoset eivät enää lentäneet. Siksi hän keksi idean, että ilta voisi alkaa kesällä tuntia myöhemmin. Tämä on ensimmäinen tunnettu ehdotus, jossa eri vuodenajoille kaavailtiin eri kellonaikoja. Ajatus ei kuitenkaan saanut kannatusta.

Aluksi ehdotettiin kellojen siirtämistä 20 minuuttia kerrallaan kuukauden kaikkina sunnuntaina

Lontoolainen rakennusmestari William Willett kirjoitti vuonna 1907 pamfletin "Waste of Daylight", jossa hän ehdotti kellojen siirtämistä 20 minuuttia eteenpäin jokaisena huhtikuun sunnuntaina ja vastaavasti 20 minuuttia taaksepäin jokaisena syyskuun sunnuntaina. Hän teki myös tarkat laskelmat näin saavutettavista taloudellisista säästöistä. Vaikka esimerkiksi Winston Churchill ja Sherlock Holmesin kirjoittaja Arthur Conan Doyle kannattivat ajatusta, se ei saanut laajempaa hyväksyntää.

Ensimmäisenä kesäaika otettiin käyttöön Saksassa

Ensimmäisenä kesäaika otettiin todellisuudessa käyttöön Saksassa ja Itävalta-Unkarissa ensimmäisen maailmansodan aikaan vappuaattona 30.4.1916 kello 23 energian säästämiseksi. Iso-Britannia seurasi Saksan esimerkkiä 21. toukokuuta ja Ranska kesäkuussa.

Saksa kuitenkin luopui kesäajan käytöstä sodan jälkeen vuonna 1919, kunnes kesäaika jälleen omaksuttiin vuonna 1980. Tuolloin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa useat Euroopan valtiot alkoivat käyttää kesäaikaa energiakriisin innoittamina, esimerkiksi Suomi vuonna 1981.

Suomessa kesäaikaa vastustettiin 1940-luvulla aamukasteen ja iltaisin lisääntyvän huliganismin pelossa

Ensimmäistä kertaa Suomessa oli kokeiltu kesäaikaa sota-aikaan maaliskuusta 1942 alkaen. Maanviljelijät kuitenkin vastustivat käytäntöä voimakkaasti. Töiden aloittaminen tuntia aiemmin oli hankalaa, koska pellot olivat vielä aamukasteessa. Lehmiäkään ei ollut helppo totuttaa uusiin lypsyaikoihin. Niinpä kesäaika jäi Suomessa vain yhden kesän mittaiseksi kokeiluksi.

Uppsalan yliopiston silloisen professori Erik Ask-Upmarkin mukaan kesäaika saisi rokkia kuuntelevat ja moottoripyörillä ajelevat nuoret rellestämään tuntia entistä kauemmin: "Raggarit metelöisivät tunnin kauemmin valoisina kesäiltoina, mikä olisi viheliäisyyden huippu. - - josta olisi seurauksena veneeristen tautien [sukupuolitautien] leviäminen nuorison keskuudessa ja vakavia ja terveydellisiä haittoja kaikkien rauhallisten kansalaisten kohdalla, joita lättähattujen siivoton toiminta häiritsee."

Myös Etelämantereen joissakin osissa käytetään kesäaikaa

Myös Etelämantereen joillakin tutkimusasemilla käytetään kesäaikaa, jotta kellonaika pysyy samana Chilessä tai Uudessa-Seelannissa sijaitsevien tavarantoimittajien kanssa.

Kanada on kokeillut kahden tunnin kesäaikaa

Vuonna 1988 Kanadassa siirrettiin kokeilumielessä kelloja kahdella tunnilla kesäaikaan siirryttäessä. Tarkoituksena oli saada vuorokauden valoisa aika mahdollisimman tehokkaasti käyttöön.

Kesäaika voi lisätä harrastusmahdollisuuksia ja kohentaa taloutta

Ulkona näkee kesäajan ansiosta hyvin oleilla pitempään, mikä voi lisätä myös perheiden yhteisiä aktiviteetteja. Esimerkiksi puutarhatyöt tai liikuntaharrastukset onnistuvat helpommin, millä voi olla terveyttä edistävä vaikutus. Sähkönkäyttö vähenee ja terveys kohenee myös siksi, jos ihmiset ulkoilevat enemmän viihde-elektroniikan käytön sijaan. Toisaalta televisioyhtiöt kärsivät, jos ihmiset ovatkin parhaaseen katseluaikaan ulkoilemassa.

Lisääntyvä ajanvietto kodin ulkopuolella iltaisin voi lisätä turismia, kauppojen sekä ravintoloiden asiakasmääriä ja muuta taloutta, mutta toisaalta mahdollisesti lisääntynyt liikkuminen voi kuluttaa luonnonvaroja sekä aiheuttaa päästöjä.

Kesäaika saattaa tietyissä olosuhteissa vähentää rikollisuutta ja siten tuoda taloudellista hyötyä

Valoisammat illat voivat vähentää rikollisuutta. Pari vuotta sitten julkaistussa yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa Jennifer L. Doleac ja Nicholas J. Sanders esittävät empiirisiä arvioita siitä, kuinka kesäaikaan siirtymisen myötä illalla lisääntyvä valoisuus vähentää väkivaltarikoksia. He havaitsivat esimerkiksi ryöstöjen määrän vähentyvän kesäajan alkaessa keväällä. Erityisen merkittävä pudotus tapahtui työpäivien päättymistä seuraavan tunnin aikana.

Tulokset osoittavat, että ryöstöjen, lievän väkivaltarikollisuuden ja muun katurikollisuuden määrä laskee noin 7 % kesäajan alkamista seuraavien viikkojen aikana. Näistä ryöstöjen määrä väheni 19 %, mitä selittää erityisesti 27 %:n lasku työpäivien päättymistä seuraavan auringonlaskutunnin aikana.

Kun päivänvaloa on enemmän kello 17-18 ihmisten kulkiessa kotiin, rikoksentekijät todennäköisesti välttelevät rikoksia, koska on olemassa suurempi mahdollisuus, että heidät tunnistetaan. Valoisassa tunnistaminen on helpompaa ja ulkona saattaa liikkua enemmän ihmisiä, mikä merkitsisi enemmän todistajia. Toisaalta kääntöpuolena on se, että myös mahdollisia uhreja on enemmän.

Doleac ja Sanders arvioivat myös kesäaikaan siirtymisen kustannuksia verrattuna rikosten vähentymisen aiheuttamaan taloudelliseen hyötyyn. Suurin osa syntyvistä lisäkustannuksista johtuu nimenomaan kellojen siirtämisestä eikä myöhäisemmästä auringonlaskusta sinänsä. Rahalliset kustannukset näyttävät todennäköisesti olevan hyvin pieniä verrattuna rikosten määrän vähenemisen tuomaan hyvin huomattavaan hyötyyn. Vaihtelu voi kuitenkin olla suurta eri kuukausina ja eri maantieteellisillä alueilla. Esimerkiksi Suomessa kesällä on lähes ympäri vuorokauden valoisaa, joten Doleacin ja Sandersin tutkimuksessa havaitut hyödyt tuskin paljonkaan näkyvät meillä.

Laskelmat kesäajan tuomasta energiansäästöstä ovat ristiriitaisia

Yhdysvaltain liikenneministeriön vuonna 1975 tekemän tutkimuksen mukaan kesäaika tuo energiansäästöä noin prosentin verran. Todellisuudessa kuitenkin aikaisempi herääminen aamulla voi jopa lisätä energiankäyttöä, koska viileinä aamuina käytetään valveilla oltaessa enemmän lämmitystä.

Vuonna 1986 kesäaika siirrettiin Yhdysvalloissa alkamaan huhtikuun alussa huhtikuun lopun sijaan. Tämän lisäkuukauden on väitetty tuovan Yhdysvalloissa vuosittain säästöä 300 000 öljybarrelin verran.

Vuodesta 2007 alkaen kesäaikaa pidennettiin Yhdysvalloissa vielä nelisen viikkoa lisää (kesäaika nyt maaliskuun toisesta sunnuntaista lokakuun ensimmäiseen sunnuntaihin), jotta energiansäästö olisi mahdollista maksimoida.

Kalifornialaisen selvityksen mukaan energiansäästö jäi kuitenkin hyvin pieneksi. Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan koko Yhdysvalloissa pidennetty kesäaika säästi sähköä keskimäärin vain 0,5 % päivässä (ko. päivän sähkönkäytöstä), mistä tulee yhteensä 1,3 miljardia kWh. Tämä vastaa 122 000 yhdysvaltalaisen talouden keskimääräistä koko vuoden energiankäyttöä.

Toisaalta nykyaikainen energiatehokas valaistus pienentää kesäaikaan siirtymisen säästövaikutuksia. Lisäksi ilmastointi on usein valaistusta merkittävämpi sähkön kuluttaja. Kesäajan myötä vuorokauden lämpimin aika voi ajoittua niin, että ilmastointia saatetaan käyttää enemmän kuin noudatettaessa normaaliaikaa ympäri vuoden, joten kesäajan käyttäminen saattaa tällöin jopa lisätä energiankulutusta.

Myös kesäajan vaikutukset liikenteeseen ovat ristiriitaisia

Kesäajan on arveltu (Transport Research Laboratory ja University College of London) vähentävän liikenneonnettomuuksia ja liikenteessä kuolevien määriä, kun liikenne keskittyy paremmin valoisaan aikaan. Toisaalta kevätaamuna aamutokkuraisena (kellojen siirtämisen seurauksena liian aikaisin heräämään joutuneena) rattiin hyppääminen voi lisätä onnettomuuksia. Kellojen siirtämisen takia kesän iltaruuhkat voivat keskittyä entistä enemmän aurinkoiseen aikaan, mikä voi osaltaan pahentaa saasteongelmia. Ongelmia siirtymisyönä tulee myös junien ja bussien aikatauluille. Raskaan liikenteen ajopiirturitkin pitää muistaa siirtää oikeaan aikaan. 

Onko kesäaika aamuvirkkujen johtajien ja poliitikkojen muille tekemää kiusaa?

Fyysikko Ernst Peter Fischer on ollut sitä mieltä, että kesäaika on aamuvirkkujen iltavirkuille keksimä kiusa, joka on mennyt läpi siksi, että monet tehokkaasti toimivat johtajat ja poliitikot ovat itse aamuvirkkuja.

Maataloudessa ongelmana voi olla se, ettei esimerkiksi lehmiä ole helppo "ohjelmoida uudelleen" muuttamaan vaikkapa aamulypsyn aikataulua. Eikä tietotekniikassakaan ole helppoa siirrellä kellonaikoja pari kertaa vuodessa. Tietojärjestelmien (esimerkiksi tietokoneohjelmat, ovien sähkölukkojen avautumisajat, murtohälytysjärjestelmien päälläolo jne.) kellot voivatkin olla ympäri vuoden normaaliajassa. Kotonakin siirrettäviä kelloja voi olla erilaisissa laitteissa jopa reilusti yli toistakymmentä. Jopa pommit voivat räjähtää väärään aikaan.

Kesäaika tuottaa monia muitakin ongelmia. Hämärämmät kevätaamut voivat aiheuttaa jopa masentumista ja kellojen siirtäminen sisäisen kellon (biologisen rytmin) "ohjelmointivaikeuksia". Pahimmillaan kesäaikaan siirtymisen on osoitettu jopa lisäävän joidenkin ihmisten itsemurhariskiä.

Kesäaikaan siirtyminen vaikuttaa sydänkohtausten ajoittumiseen, mutta ei niiden määrään

Aikaisempi herääminen heti kesäaikaan siirtymisen jälkeisinä aamuina voi lisätä myös sydänkohtausriskiä samaan tapaan kuin maanantaisin sydänkohtausriski voi olla muita viikonpäiviä suurempi, jos vuorokausirytmi on muuttunut viikonloppuna. Toisaalta normaaliaikaan siirryttäessä sydänkohtausriski on seuraavalla viikolla tavanomaista pienempi, kun aamulla voi nukkua tunnin pitempään.

Joulukuussa 2015 julkaistu suomalainen tutkimus ”Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland” päätyi Yleisradion uutisten mukaan tällaisiin johtopäätöksiin: ”Kun siirryttiin kesäaikaan, niin infarktien määrä lisääntyi keskellä viikkoa siirron jälkeen. Kun kesäajasta siirryttiin takaisin talviaikaan, niin silloin infarktien määrä ensimmäisenä työpäivänä väheni mutta lisääntyi taas loppuviikosta, jolloin kokonaismäärä pysyi samana.”

Muutama vuosi sitten julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa ”Daylight saving impacts timing of heart attacks” todetaan sydänkohtausten lisääntyneen 25 % kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina verrattuna normaalimaanantaihin. Kun Michiganin sairaaloissa hoidetaan maanantaisin keskimäärin 32 sydänkohtausta, kesäaikaan siirtymistä seuraavana maanantaina niitä oli keskimäärin 8 enemmän. Yleensäkin maanantaisin sydänkohtauksia on viikonpäivistä eniten, mikä voi johtua sekä viikonlopun epäsäännöllisemmästä vuorokausirytmistä että myös työviikon aloitusstressistä. Kesäaikaan siirryttäessä mukaan tulee vielä tuntia normaalia aikaisempi herätys. Kaiken kaikkiaan kesäaikaan siirtymistä seuraavalla viikolla ei kuitenkaan tapahtunut lukumääräisesti normaalia enempää sydänkohtauksia, vaan sydänkohtaukset keskittyivät nimenomaan maanantaihin.

Tämä viittaisi siihen, että sydänkohtaukselle alttiit henkilöt (jotka todennäköisesti olisivat muutenkin pian saaneet sydänkohtaukset) saivat sydänkohtauksen kesäaikaan siirtymisen seurauksena. Toisaalta syksyllä talviaikaan siirtymistä seuraavana tiistaina sydänkohtaukset vähenivät 21 %. Tutkijat eivät osaa selittää sitä, miksi vaikutus tuli näkyviin juuri tiistaina. Koko viikon sydänkohtausmäärä ei taaskaan poikennut tavanomaisesta. Aiheesta tarvitaan vielä lisätutkimuksia. Tämä tutkimus keskittyi vain Michiganin osavaltioon, eikä siinä otettu huomioon potilaita, jotka olivat kuolleet jo ennen sairaalaan tuontia. Mielenkiintoista olisi myös vertailu Havaijiin ja Arizonaan, joissa ei käytetä kesäaikaa. Jo aiemmin on tiedetty unen puutteen altistavan sydänkohtauksille, mutta unirytmin muuttumisen vaikutuksista on vähemmän tietoa.

Kesäaikaan siirtyminen näyttäisi siis vaikuttavan sydänkohtausten ajankohtaan (ajoittumiseen), mutta ei kuitenkaan ratkaisevasti niiden määrään.

Oikeuden tuomarit antavat pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä

Helmikuussa 2017 julkaistun yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan oikeuden tuomarit antavat ilmeisesti unenpuutteen aiheuttamasta väsymyksestä johtuen 5 % pidempiä tuomioita kesäaikaan siirtymisen jälkeisenä päivänä verrattuna viikkoa aiemmin tai viikkoa myöhemmin annettuihin tuomioihin.

Venäjällä kokeilu ympärivuotisesta kesäajasta epäonnistui

Vuonna 2011 Venäjä alkoi presidentti Dmitri Medvedevin päätöksellä käyttää kesäaikaa ympäri vuoden. Varsinkaan Pohjois-Venäjällä ei kuitenkaan pidetty pimentyneistä aamuista. Niinpä 26. lokakuuta 2014 presidentti Vladimir Putin ja duuma määräsivät kelloja siirrettäväksi tunnilla taaksepäin. Venäjällä on käytössä kaikkiaan yksitoista aikavyöhykettä. Rautatieaikataulut noudattavat Moskovan aikaa, kun taas lentoaikatauluissa ilmoitetaan paikallinen aika.

EU luopuu kellojen siirtelystä aikaisintaan vuonna 2022

Kesä- ja normaaliajan vaihtelu on yhtenäinen käytäntö Euroopan unionissa. Suomessa on käytetty kesä- ja normaaliaikaa pysyvästi vuodesta 1981 alkaen, muissa Pohjoismaissa vuotta kauemmin. Suomi siirtyi Euroopan maista viimeisenä pysyvään kesäaikakäytäntöön.

Liikenne- ja viestintäministeriön tiedote kertoo kesäajasta luopumisesta seuraavasti: "Euroopan komissio on ehdottanut, että kellonajan siirrosta luovuttaisiin EU:ssa yhtenäisesti. Kansallisesti Suomi ei voi päättää kellojen siirtelystä luopumisesta, vaan asiasta on päätettävä EU:ssa. Euroopan parlamentti äänesti komission ehdotuksesta jo keväällä 2019. Jos direktiivi hyväksytään, se tapahtuu Euroopan parlamentin ja Euroopan unionin neuvoston yhteispäätöksin. Tämän jälkeen direktiivi saatetaan kansallisesti voimaan kussakin EU-jäsenvaltiossa. EU:n neuvosto ei ole vielä käsitellyt ehdotusta, mikä tarkoittaa, että mahdollinen päätös kellonajan siirtelyn lopettamisesta voi tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2022. Myös koronaviruksen aiheuttama pandemia on siirtänyt kellojen siirtelyä koskevaa keskustelua. Suomessa eduskunta päättää lopulta mikä aika valitaan pysyvästi käyttöön, jos kellojen siirtelystä luovutaan EU:ssa. Asiasta säädetään lailla ja päätös tehdään lain säätämisen yhteydessä."

Suomen tulee siis päättää, käytämmekö jatkossa ympäri vuoden normaaliaikaa vai nykyistä kesäaikaa. Kesäajan käyttäminen ympäri vuoden tarkoittaisi sitä, että illat olisivat ympäri vuoden valoisia tunnin verran pidempään kuin normaaliaikaa käytettäessä. Suomen kansainvälinen maine valoisien kesäiltojen maana perustuu osittain juuri kesäajan käyttämiseen. Ympärivuotinen kesäaika kuitenkin tarkoittaisi pimeämpiä aamuja. Kesällä aurinko nousee joka tapauksessa ennen useimpien ihmisten heräämistä, mutta pitkään pimeinä pysyvät aamut näkyisivät selvästi talvella, jos käytettäisiin kesäaikaa. Normaaliajan käyttäminen ympäri vuoden puolestaan toisi meille pimeämmät illat mutta valoisammat aamut. 

Tutkija pitää kansanterveydellisesti parhaana Suomen siirtymistä pysyvään Keski-Euroopan aikaan

Keskustelua on herätelty myös siitä, tulisiko Suomen vaihtaa aikavyöhykettä ja alkaa käyttää kansanterveyden kannalta optimaaliseksi väitettyä Keski-Euroopan nykyistä normaaliaikaa. Tämä aikaistaisi sekä illan pimeyttä että aamun valoisuutta vielä tunnilla lisää Suomen nykyiseen normaaliaikaan verrattuna.

Esitettyjen väitteiden mukaan kesän valoisat illat voivat aiheuttaa nukahtamisongelmia, jolloin unen laatu kärsii ja väsymys sekä univelka lisääntyvät. Vastaavasti pimeät aamut ovat ongelmallisia erityisesti talvella.

Suomessa kellojen siirtelyn terveyshaitoista puhuminen on henkilöitynyt pitkälti yhteen tutkijaan, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Timo Partoseen. Hän on todennut esimerkiksi Helsingin Sanomien haastattelussa seuraavasti: "Toimiakseen oikein sisäinen kello tarvitsee valoisia aamuja. Keho osaa tulkita valoisuudesta, milloin on suotuisa aika herätä. - - Keski-Euroopan aika (UTC+1) olisi terveyden kannalta suotuisin aikavyöhyke, sillä se toisi aamuihin lisää valoa. - - Sisäinen kello alkaa jätättää tavallista enemmän, kun aamut ovat hämäriä. Tämän seurauksena nukkuminen vaikeutuu, ilmaantuu kaamosoireita, verenpaine ja paino voivat nousta."

Keski-Euroopan aika hävittäisi valoisat kesäillat, aurinko laskisi varhain ja nousisi osassa Suomea jo ennen keskiyötä

Mikäli Suomi noudattaisi pysyvästi Keski-Euroopan normaaliaikaa (UTC+1), valoisat kesäillat olisivat enää menneisyyden suvimuistoja. Keski-Euroopan aikaa noudatettaessa valoisa aika alkaisi Helsingissä 1. heinäkuuta kello 1.59 ja päättyisi jo kello 20.49, siis kaksi tuntia aiemmin kuin nykyistä kesäaikaa noudatettaessa. Hieman pohjoisempana Suomessa aurinko laskisi illalla hetkeksi, mutta se ehtisi nousta uudelleen jo ennen vuorokauden vaihtumista.

Partosen mukaan tämä Keski-Euroopan aika olisi ihmisten terveyttä ajatellen suotuisin aikavyöhyke. Onkohan tässä ajateltu sitä, millaisia nukahtamisongelmia voi tulla myöhään nukkumaan meneville, jotka yrittävät käydä nukkumaan auringon jo noustua uudelleen?

Keski-Euroopan aikaan siirtyminen vähentäisi suomalaisten valveilla vietettyä valoisaa aikaa 150-400 tuntia vuodessa

Useimmilla työntekijöillä vapaa-aika sijoittuu iltaan, toimistotyöajan jälkeen. Ilmatieteen laitoksen tutkija Kimmo Ruosteenoja on tehnyt Yleisradion uutisille laskelman, jonka mukaan Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen siirtyminen ilman kesäajasta luopumista vähentäisi valveilla vietettyä valoisaa vapaa-aikaa Etelä-Suomessa yli 200 tunnilla ja Lapissakin noin 150 tunnilla vuodessa. Mikäli lisäksi luovuttaisiin kesäajasta eli alettaisiin käyttää normaaliaikaa ympäri vuoden, valoisaa vapaa-aikaa menetettäisiin Etelä-Suomessa lähes 400 tuntia vuodessa. Laskelmassa valveilla vietetyksi vapaa-ajaksi määriteltiin arkisin kello 17–23 ja viikonloppuisin kello 8–23. Kuinka pimeyden lisääntyminen vaikuttaisi esimerkiksi masentuneisuuteen ja turvallisuuteen?

Lähteet

Annals of Medicine: Association of daylight saving time transitions with incidence and in-hospital mortality of myocardial infarction in Finland

Benjamin Franklin's Essay on Daylight Saving

Brookings: Fighting crime with Daylight Saving Time.

Business Insider: Daylight saving time is a huge inconvenience for criminals

California Energy Commission: The Effect of Early Daylight Saving Time on California Electricity Consumption, a Statistical Analysis

Deapartment of Energy, United States of America: Impact of Extended Daylight Saving
Time on National Energy Consumption, Report to Congress Energy Policy Act of 2005, Section 110, October 2008

Frilander, Jenni: Oletko valmis luopumaan 200 tunnista päivänvaloa? Suomi puuhaa siirtymistä Keski-Euroopan aikaan ja luopumista kesäajasta. Yle uutiset 13.2.2018.

Kantola, Anne: Suomessa pohditaan nyt aikavyöhykkeen vaihtamista, mutta mikä vyöhyke olisi meille paras? – ”Sisäinen kellomme tarvitsee valoisia aamuja”. Helsingin Sanomat 5.2.2018.

Kauppalehti 17.3.2018: Kellojen kääntämistä harrastetaan melkein kaikkialla maailmassa – muttei Kiinassa ja Venäjällä.

Koivisto, Matti: Suomalaistutkimus kellojen siirtämisen terveysvaikutuksista – vaikuttaa sydäninfarktiriskiin. Yle uutiset 15.1.2016.

Kyoungmin Cho, Christopher M. Barnes, Cristiano L. Guanara: Sleepy Punishers Are Harsh Punishers, Psychological Science Vol 28, Issue 2, pp. 242 - 247.

Liikenne- ja viestintäministeriö: Kellot talviaikaan ensi sunnuntaina 25. lokakuuta.

New Scientist: Changing clocks twice a year is bad for health and energy use

Raeste, Juha-Pekka: Suomi alkaa ajaa kellojen siirtelystä luopumista EU:ssa – Ministeri Anne Berner väläyttää jopa aikavyöhykkeen vaihtoa: ”Se on kansallinen päätös”. Helsingin Sanomat 26.1.2018.

ScienceDaily: Daylight saving impacts timing of heart attacks

Similä, Ville: Kellojen siirto johtuu uusiseelantilaisesta postimiehestä, joka rakasti perhosia. Helsingin Sanomat 29.10.2016.

Smithsonian.com: Did Benjamin Franklin Invent Daylight Savings Time?

The New England Journal of Medicine: Shifts to and from Daylight Saving Time and Incidence
http://www.nejm.org/doi/pdf/10.1056/NEJMc0807104

The Review of Economics and Statistics: Under the Cover of Darkness - How Ambient Light Influences Criminal Activity (Online Appendix to: Under the Cover of Darkness: How Ambient Light Influences Criminal Activity)

TreeHugger: Should Daylight Saving Time be scrapped? (Survey)

Töyrylä, Katriina: Uniongelmia, sydäninfarkteja, masennusta – Onko kellojen siirtelyssä enää mitään järkeä? Yle uutiset 28.10.2016.

WebExhibitis: Daylight Saving Time

Wiley Online Library: Small shifts in diurnal rhythms are associated with an increase in suicide: The effect of daylight saving

Viljamaa, Anne: Kellonviisarien siirtelystä luopuminen on alkanut kiinnostaa myös Ruotsia – ajatuksena pelkässä kesäajassa eläminen. Helsingin Sanomat 1.2.2018.

Yle: Saksalaistutkija - Kesäaika on aamuvirkkujen keksimä kiusa

perjantai 16. lokakuuta 2020

Jos olet alle 36-vuotias, kaikki elämäsi kuukaudet ovat olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä

Syyskuiden globaalit keskilämpötilat (maa- ja merialueet yhdistettyinä) vuosina 1880-2020 verrattuna 1900-luvun syyskuiden keskiarvoon. Credit: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for September 2020, published online October 2020, retrieved on October 16, 2020.

Päättynyt syyskuu oli globaalisti mittaushistorian lämpimin

Syyskuu 2020 oli maa- ja merialueiden yhdistetyn globaalin keskiarvon perusteella 141-vuotisen mittaushistorian lämpimin syyskuu, 0,97 ± 0,16 celsiusastetta lämpimämpi kuin 1900-luvun (1901-2000) syyskuiden globaali keskilämpötila. Aiempi syyskuun lämpöennätys vuosilta 2015 ja 2016 ylittyi niukasti 0,02 asteella. Jos tarkastellaan pelkkiä maa-alueita, syyskuun 2020 lämpimyys näkyy selvemmin. Kulunut syyskuu oli 1,49 ± 0,29 astetta 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpi.

Selvä lämpenemistrendi: seitsemän mittaushistorian lämpimintä syyskuuta seitsemän viimeisimmän vuoden aikana

Tämä yksittäisen kuukauden lämpimyys ei kuitenkaan ole ilmastonmuutosta tarkasteltaessa kovinkaan merkittävää. Paljon tärkeämpää on pitkäaikainen lämpenemistrendi. Globaalisti vuodesta 1880 alkavan mittaushistorian kymmenen lämpimintä syyskuuta on koettu vuosina 2005-2020, jos tarkastellaan maa- ja merialueita yhdistettyinä. Seitsemän kaikkein lämpimintä syyskuuta on ollut seitsemän viimeisimmän vuoden aikana (2014-2020).

Lämpötila on ollut 429 kuukautta peräkkäin keskimääräistä korkeampi

Syyskuu 2020 oli maa- ja merialueiden yhdistetyssä tilastossa 44. peräkkäinen syyskuu, jolloin globaali keskilämpötila ylitti 1900-luvun syyskuiden keskiarvon. Samalla syyskuu oli kaikista kuukausista 429. peräkkäinen kuukausi, jolloin globaali keskilämpötila ylitti kyseisen kuukauden 1900-luvun keskiarvon. Siis kaikkiaan 429 peräkkäistä kuukautta ovat olleet 1900-luvun keskiarvoa lämpimämpiä. Viimeksi globaali keskilämpötila on ollut sen alapuolella joulukuussa 1984.

Myös Euroopassa kulunut syyskuu oli mittaushistorian lämpimin

Alueellisesti tarkasteltuna 8,5 % maapallon pinta-alasta oli päättyneen syyskuun aikana ennätyslämmin. Euroopassa mennyt syyskuu oli mittaushistorian lämpimin, 2,33 astetta yli 1900-luvun keskiarvon. Aiempi syyskuun lämpöennätys (mitattu vuosina 2015, 2017 ja 2018) ylittyi 0,22 asteella. Euroopan mittaushistorian viisi lämpimintä syyskuuta on koettu vuosina 2006-2020. Yhdelläkään koko maapallon maa- tai merialueella ei ollut tämän vuoden syyskuussa ennätyskylmää.

Vuosi 2020 on ollut tähän mennessä mittaushistorian toiseksi lämpimin vuosi

Tammi-syyskuun yhdeksän kuukauden jakso oli tänä vuonna globaalisti 1,02 astetta 1900-luvun tammi-syyskuiden keskiarvoa lämpimämpi. Tämä tarkoittaa sitä, että tammi-syyskuu oli 141-vuotisen mittaushistorian globaalisti toiseksi lämpimin tammi-syyskuu. Vuoden 2016 ennätyksestä jäätiin vain 0,04 asteella. Tämä on erityisen merkittävää siksi, että vuonna 2016 vaikutti luonnollisesti lämmittävä El Niño -ilmiö. Nyt maapallolla ei ole ollut vastaavaa luonnollisesti lämmittävää vaihetta.

Jos haluat tarkastella NOAA:n keräämää lämpötiladataa vuosilta 1880-2020 itse, voit ladata tiedot suoraan taulukkolaskentaohjelmaan tästä linkistä

Lähde

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for September 2020, published online October 2020, retrieved on October 16, 2020

Lue myös nämä

Euroopassa ja koko pohjoisella pallonpuoliskolla on ollut tänä vuonna koko mittaushistorian lämpimin tammi-elokuun jakso

Päättynyt 2010-luku oli globaalisti mittaushistorian lämpimin vuosikymmen: Kuusi viimeisintä vuotta 1800-luvulta alkavan mittaushistorian lämpimimmät kuusi vuotta

Viimeisin viisi vuotta globaalisti mittaushistorian lämpimin aika ja Euroopassa lähes kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2019: Jos olet alle 43-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Pitkäaikainen lämpenemistrendi jatkuu: Vuosi 2019 oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin ja 36 valtiossa ennätyslämmin

Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosikymmen on ollut 2010-2019: Koko mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta viiden viimeisimmän vuoden aikana

torstai 8. lokakuuta 2020

Yhdeksän tutkimuslaitoksen ennusteet: Talven 2020-2021 sää Suomessa

Olen kerännyt luettavaksenne yhdeksän kansainvälisen tutkimuslaitoksen vuodenaikaisennusteet Suomen talven 2020-2021 säästä. Ennusteet ovat lähes yksimielisiä siitä, että Suomen talvi tulee olemaan 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Vain Ranskan ilmatieteen laitos ennustaa meille täysin tavanomaista talvea. Japanin ilmatieteen laitos ei ole vielä julkaissut koko talven ennustetta. Vaikka talvesta ennustetaankin leutoa, tämä ei sulje pois yksittäisten kireiden pakkasjaksojen mahdollisuutta. Lisäksi vuodenaikaisennusteet ovat nykytietämyksellä vielä kokeiluasteella, joten ennusteisiin ei kannata luottaa liikaa.


Huom.! Ennusteet tarkentuvat talven edetessä. Päivitän näitä ennusteita talven aikana tämän blogitekstin kommentteihin.


IRI: Koko Suomessa keskimääräistä lämpimämpi talvi

IRI:n (International Research Institute for Climate and Society, Earth Institute, Columbia University) tekemän ennusteen mukaan koko Suomessa on marraskuun alusta tammikuun loppuun ulottuvalla kolmen kuukauden jaksolla keskimäärin ajankohdan pitkäaikaista keskiarvoa lämpimämpää, varmimmin aivan pohjoisimmassa Suomessa. Sademäärät ovat tavanomaisia. Pohjanlahden rannikolla voi olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Myös joulu-helmikuussa koko Suomessa on keskimääräistä lämpimämpää. Suurin todennäköisyys tähän on Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun tienoilla. Tällä alueella poikkeama lämpimään suuntaan verrattuna alueen ja ajankohdan keskimääräiseen lämpötilaan on todennäköisempi kuin missään muualla koko Manner-Euroopassa. Etelä- ja Keski-Suomessa on keskimääräistä sateisempaa.

Edelleen tammi-maaliskuussakin Suomessa on kaikkialla keskimäärin keskimääräistä lämpimämpää. Suurin todennäköisyys tähän on Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Lähinnä Itä-Suomessa voi olla keskimääräistä sateisempaa.

NOAA/NWS: Lähes koko Suomessa keskimääräistä leudompi talvi, tammikuu melko tavanomainen

Yhdysvaltaisen NOAA/NWS:n ennusteissa kolmen kuukauden jaksoista tavanomaiseen verrattuna kaikkein lämpimin on loka-joulukuu, jolloin koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Marras-joulukuussa lähes koko Suomessa on 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Aivan etelärannikolla ja Pohjois-Karjalan tienoilla poikkeama voi edelleen olla 1-2 astetta. Joulu-helmikuussa melkein koko Suomessa on jälleen 0,5-1 astetta keskimääräistä leudompaa, paitsi pohjoisimmassa Lapissa jäädään täysin tavanomaisiin lämpötiloihin. Sama tilanne jatkuu myös tammi-maaliskuussa 2021. Kevättä kohden mentäessä 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämmän sään todennäköisyys jälleen kasvaa Kaakkois-Suomesta alkaen.

Yksittäisistä kuukausista tavanomaiseen verrattuna lämpimimpiä ovat lokakuu ja marraskuu, molemmat koko Suomessa 1-2 astetta yli pitkäaikaisen keskiarvon. Joulukuussa poikkeama on koko Suomessa 0,5-2 astetta. Tammikuun lämpötilat sen sijaan ovat tavanomaisia. Vain aivan etelärannikolla saattaa olla 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Helmikuussa Suomi jakautuu 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpään Länsi-Suomeen ja 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpään Itä-Suomeen. Pohjoisimmassa Lapissa lämpötilat ovat täysin tavanomaisia. Maaliskuussa lämpötilapoikkeama vaihtelee Etelä-Suomen 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämmästä Pohjois-Suomen 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpään.

Sademäärät ovat kaikilla ennustetuilla kolmen kuukauden jaksoilla täysin tavanomaiset. Vain loka-joulukuussa ja marras-tammikuussa aivan eteläisimmässä Suomessa on pieniä viitteitä keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan yksittäisistä kuukausista pitkän aikavälin keskiarvoihin verrattuna sateisin on marraskuu, jolloin Etelä- ja Keski-Suomessa on laajalti keskimääräistä sateisempaa. Marraskuun jälkeen kaikkien ennustettujen kuukausien sademäärät ovat koko Suomessa tavanomaisia, joskin joidenkin kuukausien kohdalla aivan etelärannikolla on pieniä viitteitä vähän keskimääräistä sateisemmasta säästä.

NOAA/NWS:n ennusteet päivittyvät jatkuvasti edellä oleviin linkkeihin.

Britannian ilmatieteen laitos: Koko Suomessa vähän keskimääräistä sateisempi ja vähintään 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi talvi

Britannian ilmatieteen laitoksen (Met Office) mukaan marras-tammikuu on koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi, selvimmin Pohjois-Karjalan tienoilla. Koko Suomessa on vähän keskimääräistä sateisempaa.

Myös joulu-helmikuussa suurimmassa osassa Suomea on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Kaakkois-Suomessa poikkeama voi olla yli 2 astetta. Maassamme on yhä vähän keskimääräistä sateisempaa.

Ranskan ilmatieteen laitos: Lämpötiloiltaan ja sademääriltään täysin tavanomainen talvi

Ranskan ilmatieteen laitoksen (Meteo France) ennusteessa koko Suomi on marras-tammikuussa lämpötiloiltaan ja sademääriltään tavanomainen. Vain merialueilla voi olla keskimääräistä lämpimämpää ja sateisempaa. Täysin sama tilanne jatkuu myös joulu-helmikuussa.

Italian ilmatieteen laitos: Talvi on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi

Italian ilmatieteen laitoksen (CMCC) mukaan sekä marras-tammikuu että joulu-helmikuu ovat koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä, joskin aivan pohjoisimmassa Lapissa poikkeama voi jäädä 0,5-1 asteeseen. Marras-tammikuu on koko Suomessa vähän keskimääräistä sateisempi. Joulu-helmikuussa keskimääräistä sateisempaa on enää Lapissa. 

Saksan ilmatieteen laitos: Talvi 0,5-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi ja sademääriltään tavanomainen

Saksan ilmatieteen laitoksen (DWD) ennusteessa marras-tammikuu on koko Suomessa 0,5-1 astetta keskimääräistä lämpimämpi. Joulu-helmikuussa poikkeama kasvaa Lapissa ja Pohjanmaan maakunnissa 1-2 asteeseen. Sademäärät ovat kummallakin jaksolla koko Suomessa täysin tavanomaisia.

ECMWF: Talvi ja alkukevät 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpiä

Euroopan keskipitkien ennusteiden keskus (ECMWF) sanoo, että marras-tammikuussa Etelä-Suomessa on 0,5-1 astetta ja Keski- sekä Pohjois-Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Sademäärät ovat tavanomaisia.

Joulu-helmikuussa koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Rannikoilla ja Pohjois-Suomessa on pieniä viitteitä keskimääräistä sateisemmasta säästä.

Myös tammi-maaliskuussa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi sää näyttäisi jatkuvan koko Suomessa, joskaan Pohjois-Suomessa todennäköisyys ei enää ole kovin korkea. Etelä- ja Keski-Suomessa saattaa olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

Helmi-huhtikuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää, varmimmin rannikoilla. Etelä-Suomessa voi edelleen olla vähän keskimääräistä sateisempaa.

ECMWF:n ennustetta on analysoitu myös Copernicuksen sivulla ja Ilmatieteen laitoksen sivulla, jossa on luettavissa myös tarkempi kuukausiennuste.

Copernicus Climate Change Service: Käsivarren Lappia lukuun ottamatta koko Suomessa 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpi talvi

Eurooppalaisen Copernicus Climate Change Servicen tuottama eri säämallien (ECMWF, brittiläinen Met Office, ranskalainen Météo France, italialainen CMCC ja saksalainen DWD) ennusteiden yhdistelmä on katsottavissa Copernicuksen sivuilla kohdassa "C3S multi-system T2m".

Sekä marras-tammikuussa että joulu-helmikuussa lähes koko Suomessa on 1-2 astetta keskimääräistä lämpimämpää. Vain Käsivarren Lapissa poikkeama saattaa jäädä 0,5-1 asteeseen. Sademäärät ovat tavanomaisia. Vain rannikoilla on mahdollisuus vähän keskimääräistä suurempiin sademääriin.

Japanin ilmatieteen laitos: Lämpötiloiltaan tavanomainen loppusyksy

Japanin ilmatieteen laitos ennustaa, että lokakuun alusta joulukuun loppuun ulottuvalla jaksolla koko Suomen lämpötilat ovat tavanomaisia. Sademäärä saattaa olla Etelä- ja Keski-Suomessa vähän keskimääräistä pienempi.

Lue tästä jouluaaton sää, mutta älä usko sitä!

Yhdysvaltalainen AccuWeather julkaisee Suomeenkin tietokoneen mallintamia päiväkohtaisia ennusteita 90 vuorokaudeksi ja Metcheck puoleksi vuodeksi. Kuriositeettina mainittakoon, että AccuWeather ennustaa tällä hetkellä Helsinkiin jouluaatoksi pilvipoutaa ja ylimmillään +2 asteen lämpötilaa. Ensimmäiset lumisateet näyttäisivät tulevan marraskuun puolivälissä, mutta melko korkeiden lämpötilojen vuoksi virallista ensilunta ei ehkä saada. Metcheckin mukaan Helsingissä on jouluaattona koko päivän tasaisesti noin +1 astetta ja pilvipoutaa. Marraskuun lopulle on merkitty yhden päivän kohdalle lumisadetta, mutta seuraavat lumisateet ovat vasta joulukuun puolivälissä, jolloin voisi sataa senttimetrin verran lunta. Korkeiden lämpötilojen vuoksi se näyttäisi sulavan pois, kunnes jälleen joulunpyhinä on mahdollisuus vähäiseen lumi- ja räntäsateeseen. Näin pitkät päiväkohtaiset ennusteet ovat kuitenkin todellisuudessa täysin epäluotettavia, vaikka periaatteessa säämallien ajoa tietokoneella voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle ajalle.

Jo muutaman viikon ennusteet ovat todellisuudessa hyvin epävarmoja, käyttöarvoltaan lähellä nollaa. Vaikka pitkän aikavälin säätä (esimerkiksi kolmea kuukautta) onkin mahdollista jossakin määrin ennustaa, malleihin sisältyvien epävarmuuksien takia paikkakunta- ja päiväkohtainen ennuste on erittäin epäluotettava. Joskus tällaisista ennusteista onkin käytetty nimitystä "meteorologinen syöpä".

Ilmatieteen laitoksen ylimeteorologi Sari Hartosen mukaan Suomessa säätyyppi pystytään ennustamaan kohtuullisen luotettavasti 6-10 vuorokautta, lämpötila 4-7 vuorokautta, matalapaineiden ja sadealueiden reitti 3-5 vuorokautta, tuulet 2-3 vuorokautta ja sademäärät sekä sateiden tarkat reitit 0-2 vuorokautta etukäteen. Yli kymmenen vuorokauden ajalle ei voi tehdä vain yhtä ennustetta, vaan saadaan useampia erilaisia ennusteita. Ilmakehän kaoottisuus estänee tulevaisuudessakin yli 14-21 vuorokauden päiväkohtaiset ennusteet. Lämpötilaennusteet ovat sade-ennusteita luotettavampia.

Vuodenaikaisennusteissa (esimerkiksi koko talven sääennuste) ei ennustetakaan yksittäisiä sääilmiöitä, esimerkiksi ensilumen ajankohtaa, vaan ainoastaan pitkän aikavälin (yleensä kolmen kuukauden jakso) poikkeamia verrattuna tavanomaiseen. Vertailukohtana on aina useilta vuosilta (yleensä 30 vuotta) laskettu keskiarvo kyseisen kolmen kuukauden jakson tai kyseisen kuukauden säästä.

Onko sään vuodenaikaisennuste luotettavampi kuin sääprofeetta?

Kaikissa pitkän aikavälin sääennusteissa on huomattava, etteivät ne yleensä ole Pohjois-Euroopassa kovinkaan luotettavia. Täällä ei ole samanlaista jaksottaista vaihtelua niin kuin tropiikissa, jossa ennusteissa voidaan käyttää hyväksi ENSO-värähtelyä (El Niño – La Niña -oskillaation vaihtelua). Matalilla leveysasteilla (tropiikissa) vuodenaikaisennusteet ovatkin hieman luotettavampia kuin meillä, koska siellä säätyypit ovat pitkälti seurausta meriveden lämpötilan vaihteluista. Meillä taas äkilliset, hetkittäiset tekijät vaikuttavat enemmän.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että useilla ennustuslaitoksilla lähimmän kolmen kuukauden ennuste pitää usein kohtuullisen hyvin paikkansa, mutta yksittäisten kuukausien ennusteet menevät hetkittäisten säätekijöiden vuoksi huomattavasti useammin väärin. Siksi monet ennustelaitokset eivät edes julkaise yksittäisten kuukausien ennusteita. Lisäksi vuodenaikaisennusteillekin on tyypillistä, että ne tarkentuvat ennustetun ajankohdan lähestyessä. NOAA/NWS:n ennusteet näyttävät usein jatkavan ennusteen tekohetkellä vallinnutta tilannetta liikaa myös eteenpäin.

Nämä vuodenaikaisennusteetkin ovat sääennusteita, eivät ilmastoennusteita. Säähän pääsevät hetkelliset tekijät vaikuttamaan voimakkaastikin, toisin kuin ilmastoon, joka on pitkän aikavälin keskiarvo.

Vaikka pitkän aikavälin sääennusteet, esimerkiksi vuodenaikaisennusteet, pitäisivätkin paikkansa, on siis huomattava, että ne ovat vain useamman kuukauden ajalle ennustettuja keskiarvoja eivätkä ennusta yksittäisiä säätapahtumia. Ongelmaa voi havainnollistaa seuraavalla esimerkillä. Suurkaupungissa on mahdollista ennustaa, että tietyssä kaupunginosassa tapahtuu enemmän rikoksia kuin toisessa, mutta siitä huolimatta et hälytysajossa olevan poliisiauton perässä ajaessasi tiedä, mihin kaupunginosaan poliisiauto juuri sillä kerralla kääntyy.

Jos vuodenaikaisennuste ennustaa talvesta tavanomaista lämpimämpää, tämä voi tarkoittaa esimerkiksi joko 1) sitä, että koko talvi on tavanomaista leudompi tai 2) sitä, että lämpötilat ovat suurimmat osan ajasta tavanomaisia (vähän alle tai vähän yli pitkäaikaisten keskiarvojen), välillä voi olla jopa hyvin kylmää, mutta jossakin vaiheessa voi olla erityisen leutoa.

Lisäksi täytyy huomata, että eri yhteyksissä käytetään erilaisia vertailujaksoja, kun verrataan lämpötiloja tavanomaisiin. Maailman meteorologisen järjestön (WMO) virallinen ilmastotieteen vertailukausi on vielä hetken aikaa 1961-1990, kun taas esimerkiksi Suomen Ilmatieteen laitos käyttää päivittäisissä sääennusteissaan hieman lämpimämpää vertailukautta 1981-2010. Useimpien tässä blogikirjoituksessa esitettyjen vuodenaikaisennusteiden vertailukausi on joko 1981-2010 tai 1993-2016.

Lue myös nämä

Sääilmiöiden ABC-kirja

Mitä siellä oikein sataa? Timanttipölyä, kissoja, koiria vai miehiä?





tiistai 15. syyskuuta 2020

Euroopassa ja koko pohjoisella pallonpuoliskolla on ollut tänä vuonna koko mittaushistorian lämpimin tammi-elokuun jakso

Maapallon eri alueiden lämpötilat tammi-elokuussa 2020 verrattuna tavanomaiseen. Lähde: NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for August 2020, published online September 2020, retrieved on September 15, 2020 from https://www.ncdc.noaa.gov/sotc/global/202008.

Tammi-elokuun 2020 jakso oli Euroopassa 141-vuotisen mittaushistorian (alkaen vuodesta 1880) lämpimin tammi-elokuun jakso. Keskimääräinen lämpötila oli 2,08 astetta 1900-luvun tammi-elokuiden keskilämpötilaa korkeampi ja 0,15 astetta edellistä ennätyslämmintä tammi-elokuuta 2018 korkeampi.

Koko pohjoisella pallonpuoliskolla tämän vuoden tammi-elokuu oli mittaushistorian lämpötilastoissa jaetulla ensimmäisellä sijalla yhdessä vuoden 2016 tammi-elokuun kanssa. Maa- ja merialueiden yhteenlaskettu lämpötila oli 1,32 ± 0,19 astetta 1900-luvun tammi-elokuiden keskilämpötilaa korkeampi.

Globaalisti maa- ja merialueiden yhteenlaskettu keskilämpötila oli tammi-elokuussa 2020 mittaushistorian toiseksi lämpimin, vain 0,05 astetta ennätyslämmintä tammi-elokuuta 2016 viileämpi. Koko 1900-luvun tammi-elokuiden keskilämpötila ylittyi 1,03 ± 0,18 asteella.

Lähteet

NOAA National Centers for Environmental Information, State of the Climate: Global Climate Report for August 2020, published online September 2020, retrieved on September 15, 2020

NOAA National Centers for Environmental Information, Assessing the Global Climate in August 2020

maanantai 17. elokuuta 2020

Kuolemanlaaksossa mitattiin eilen lämpötilaksi +54,4 astetta

Kuolemanlaakso (Death Valley), Kalifornia, Yhdysvallat. Kuva: Pixabay.

Kuolemanlaaksossa mitattiin eilen Furnace Creekin automatisoidulla säähavaintoasemalla lämpötilaksi 54,4 celsiusastetta. Mittauspiste sijaitsee Kaliforniassa lähellä Nevadan rajaa. Mittaustulosta ei kuitenkaan ole vielä virallisesti vahvistettu. Viralliset sääennätykset vahvistaa WMO:n tapauskohtaisesti nimittämä komitea, johon kuuluu 7-15 kansainvälistä kyseisen sääennätystyypin asiantuntijaa, joista yhden täytyy olla siltä alueelta, jossa ennätys on tehty. He tutkivat esimerkiksi mittarin, sen kalibroinnin, havainnontekoprosessin ja säähavaintoaseman sijoittelun. Tähän tutkimukseen kuluu aikaa. Esimerkiksi vuonna 2016 tehty Aasian 53,9 asteen lämpöennätys vahvistettiin vuonna 2019. Jos eilen mitattu Furnace Creekin tulos vahvistetaan, kyseessä on kuumin maapallolla koskaan virallisesti mitattu elokuun lämpötila.

Samassa mittauspisteessä on mitattu maapallon koko mittaushistorian kuumin lämpötila 56,7 astetta, joka saavutettiin 10. heinäkuuta vuonna 1913 ilmeisesti hiekkamyrskyn seurauksena. Kyseinen ennätys on kuitenkin asetettu useista syistä hyvin kyseenalaiseksi. Siksi nyt mitattu lämpötila saattaa olla kuumin maapallolla koskaan luotettavasti mittareilla mitattu luonnollinen (varjo)lämpötila, jos komitea hyväksyy tuloksen.

Lue myös nämä

Heinäkuu oli globaalisti vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin

Päättynyt 2010-luku oli globaalisti mittaushistorian lämpimin vuosikymmen: Kuusi viimeisintä vuotta 1800-luvulta alkavan mittaushistorian lämpimimmät kuusi vuotta

Aasian uusi koko mittaushistorian lämpöennätys 54 astetta?

Ilmastonmuutos lisännyt korkeita lämpötiloja maapallolla viime vuosina

Ennätyskuumat kuukaudet lisääntyneet globaalisti

Maapallon uusi kaikkien aikojen kylmyysennätys, -93,2 astetta?

lauantai 15. elokuuta 2020

Heinäkuu oli globaalisti vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimin

Heinäkuiden 1850-2020 globaalit keskilämpötilat verrattuna vertailukauteen 1951-1980. Heinäkuut 2019 ja 2020 ovat mittaushistorian lämpimimmät heinäkuut ja samalla myös kaikista kalenterikuukausista lämpimimmät. Credit: Berkeley Earth.

Heinäkuut 2019 ja 2020 mittaushistorian kaikista kalenterikuukausista lämpimimmät

Eilen Berkeley Earth julkaisi heinäkuun 2020 globaalin lämpötilakatsauksen. Sen mukaan päättynyt heinäkuu oli vuodesta 1850 alkavissa lämpötilatilastoissa jaetulla ykkössijalla heinäkuun 2019 kanssa. Heinäkuut 2019 ja 2020 ovat mittaushistorian lämpimimmät heinäkuut ja samalla mittaushistorian kaikista kuukausista lämpimimmät kalenterikuukaudet. Näillä kahdella heinäkuulla on keskenään eroa alle 0,01 astetta, mikä on vähemmän kuin analyysin epävarmuus, joten näitä kahta kuukautta ei käytännössä pysty erottamaan toisistaan.

Heinäkuu lähes 1,2 astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Heinäkuun 2020 globaali keskilämpötila oli 0,83 ± 0,07 korkeampi kuin vertailukaudella 1951-1980. Esiteolliseen aikaan (1850-1900) verrattuna heinäkuu oli 1,18 ± 0,09 astetta lämpimämpi. Maapallon pinta-alasta 4,5 prosentilla heinäkuun keskilämpötila oli koko mittaushistorian korkein ja 75 prosentilla lämpötila oli merkittävästi korkeampi kuin kyseisen alueen lämpötilakeskiarvo aikavälillä 1951-1980. Millään maapallon alueella ei ollut mittaushistorian kylmintä heinäkuuta, vaikka esimerkiksi osassa Suomea heinäkuun keskilämpötila jäikin pitkäaikasen keskiarvon alapuolelle.

Tammi-heinäkuun jakso mittaushistorian lämpimin tammi-heinäkuu ilman El Niñoa


Tammi-heinäkuun jakson alueelliset lämpötilat vuonna 2020. Monilla alueilla jakso on ollut mittaushistorian viiden lämpimimmän joukossa. Yhdelläkään alueella jakso ei ollut mittaushistorian viiden kylmimmän joukossa. Credit: Berkeley Earth.

Tänä vuonna myös huhtikuu, toukokuu ja kesäkuu ovat olleet kyseisten kuukausien tilastoissa mittaushistorian lämpimimmät kuukaudet (kesäkuu jaetulla ykkössijalla). Tällä hetkellä Tyynellämerellä on kuitenkin kehittymässä luontaisesti globaalia ilmastoa viilentävä ENSO-ilmiön La Niña vaihe, joka alentaa lämpötiloja loppuvuodesta 2020 ja alkuvuodesta 2021. Tämä pienentää todennäköisyyttä sille, että vuodesta 2020 tulisi mittaushistorian lämpimin kalenterivuosi, vaikka tammi-heinäkuun jakso onkin ollut yhtä lämmin kuin ennätyslämpimänä vuonna 2016. Silloin kuitenkin vaikutti voimakkaasti ENSO-ilmiön lämmittävä El Niño -vaihe. Erityisen merkittävää on se, että nyt on ollut yhtä lämmintä ilman El Niño -ilmiötä. Berkeley Earth laskee tämänhetkisten tietojen perusteella, että vuodesta 2020 voi tulla mittaushistorian lämpimin vuosi 36 prosentin todennäköisyydellä ja toiseksi lämpimin vuosi 51 prosentin todennäköisyydellä. Sen sijaan mittaushistorian kolmen lämpimimmän vuoden joukkoon tämä vuosi sijoittuu yli 99 prosentin todennäköisyydellä.

Lähde

Berkeley Earth: July 2020 Temperature Update

Lue myös tämä

Päättynyt 2010-luku oli globaalisti mittaushistorian lämpimin vuosikymmen: Kuusi viimeisintä vuotta 1800-luvulta alkavan mittaushistorian lämpimimmät kuusi vuotta

torstai 13. elokuuta 2020

Päättynyt 2010-luku oli globaalisti mittaushistorian lämpimin vuosikymmen: Kuusi viimeisintä vuotta 1800-luvulta alkavan mittaushistorian lämpimimmät kuusi vuotta

Vuoden 2019 globaali keskilämpötila celsiusasteina verrattuna ajanjaksoon 1981-2010 viiden eri lämpötilamittaussarjan mukaan. Myös 95 prosentin luottamusvälit on esitetty, mikäli ne on saatavana. 

Globaalisti ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on keskimäärin 410 ppm

Juuri julkaistua vertaisarvioitua State of the Climate in 2019 -raporttia oli kokoamassa 520 tieteilijää yli 60 valtiosta. Raportin mukaan kasvihuonekaasupitoisuudet ilmakehässä ovat nyt korkeammat kuin kertaakaan aiemmin mittaushistoriassa ja jääkairauksista saatujen näytteiden mukaan myös korkeammat kuin 800 000 vuoteen. Viime vuonna hiilidioksidipitoisuus maapallon ilmakehässä oli keskimäärin 409,8 ± 0,1 ppm. Vuodesta 2018 kasvua tapahtui 2,5 ± 0,1 ppm.

Maapallo on nyt noin asteen lämpimämpi kuin esiteollisella ajalla

Kuusi viimeisintä vuotta (2014-2019) ovat olleet globaalisti mittaushistorian lämpimimmät kalenterivuodet ja 2010-luku (2010-2019) on ollut mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosikymmen, 0,32-0,39 celsiusastetta vertailukautta 1981-2010 lämpimämpi. Päättynyt 2010-luku oli noin 0,2 astetta edellistä vuosikymmentä lämpimämpi. Erityisiä helleaaltoja koettiin sekä Yhdysvalloissa, Euroopassa että Intiassa ja maastopaloja esimerkiksi Australiassa, Kaliforniassa ja Kreikassa. Arktinen alue on ollut hyvin lämmin.

Vuodesta 1980 alkaen jokainen vuosikymmen on ollut edellistä lämpimämpi. Vuodesta 1880 lähtien lämpenemistä on tapahtunut noin 0,07 astetta vuosikymmentä kohden. Maapallo on lämmennyt noin asteella esiteollisesta ajasta. 

Viime vuosi oli 1800-luvun loppupuolelta alkavan mittaushistorian toiseksi lämpimin vuosi Nasan ja NOAA:n mukaan, kolmanneksi lämpimin brittiläisen Met Officen mukaan. Erityisen merkittävää tämä on siksi, että vain alkuvuodesta oli heikko El Niño ja muun ajan vallitsivat ENSO-neutraalit olosuhteet, joten luontaisesti vaihtelevat lämpimyyttä aiheuttavat tekijät eivät vaikuttaneet oleellisesti. Pohjoisella pallonpuoliskolla kasvukausi oli keskimäärin 8 vuorokautta pitempi kuin vuosina 2000-2010. Alppien jäätiköt menettivät massaansa 32. vuotta peräkkäin. 

Arktisella alueella lämpeneminen on noin kaksi kertaa niin nopeaa kuin maapallolla keskimäärin

Pohjoisilla leveyksillä ikiroudan lämpötila oli viime vuonna ennätyksellisen korkea. Pitkäaikaisen ikiroudan lämpenemisen ja leutojen sekä lumisten talvien 2017-2018 ja 2018-2019 seurauksena ikiroudan päällä oleva maakerros säilyi jäätymättömänä 26 tutkimuspaikalla Alaskan sisäosissa ja Sewardin niemimaalla ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa.

Viime vuoden pintalämpötila arktisilla alueilla keskimäärin oli 120-vuotisen mittaushistorian toiseksi korkein ja ennätyksellisen korkea Alaskassa sekä Luoteis-Kanadassa. Vuoden keskimääräinen ilman lämpötila on noussut 1980-luvun puolivälistä alkaen arktisilla alueilla kaksi kertaa niin nopeasti kuin maapallolla keskimäärin.

Maaliskuussa 2019, jolloin arktisen alueen merijään laajuus oli vuotuisessa kiertokulussa suurimmillaan, ohutta yksivuotista jäätä oli peräti 77 prosenttia koko laajuudesta, kun vielä 1980-luvulla sitä oli vain 55 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että paksua monivuotista jäätä on nykyisin yhä vähemmän. Beringinmerellä oli talvella jo toista vuotta peräkkäin ennätyksellisen vähän merijäätä koko vuodesta 1850 alkavan mittaushistorian aikana. Syyskuinen merijään minimilaajuus oli 41-vuotisen satelliittimittaushistorian toiseksi pienin (jaetulla toisella sijalla vuosien 2007 ja 2016 kanssa). Vuoden 2019 sulamiskaudella Grönlannin mannerjäätikön sulaminen oli samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä ennätyksellisen sulamisen vuonna 2012. Grönlannin sulaminen nostaa globaalia merenpintaa noin 0,7 millimetriä vuodessa.

Meret lämpenevät sekä happamoituvat ja merenpinta kohoaa

Merten pintalämpötila oli viime vuonna globaalisti mittaushistorian toiseksi korkein (korkeampi vain ennätyksellisenä El Niño -vuonna 2016) ja globaali meriveden pinnan keskikorkeus ennätyksellisen korkea jo kahdeksatta vuotta peräkkäin. Vuodesta 2018 nousua oli 6,1 millimetriä. Noususta noin 4,5 millimetriä johtui siitä, että merten lämpösisältö syvyydellä 0-700 metriä oli mittaushistorian suurin. Vuodesta 2004 lähtien merten pintaosat ovat lämmenneet yli 0,2 astetta vuosikymmenessä ja yli 300 metrin syvyydellä olevat kohdat alle 0,03 astetta vuosikymmenessä. Meriveden lämpölaajenemisen ja sulaneista mannerjäätiköistä tulleen vesilisäyksen vuoksi valtamerten pinta onkin nyt keskimäärin lähes 9 senttimetriä korkeammalla kuin 30 vuotta sitten.

Meret sitovat myös osan ilmakehään päästetystä ylimääräisestä hiilidioksidista. Tämän seurauksena meret ovat happamoituneet esiteollisesta ajasta lähtien keskimäärin 0,018 ± 0,004 pH-yksikköä vuosikymmenessä. Erityisen merkittävää happamoituminen on ollut kylmillä merialueilla.

Myös järvet lämpenevät ja jääpeitteen kesto lyhenee

Järvivesien keskimääräinen lämpötila kohosi globaalisti viime vuonna. Pohjoisella pallonpuoliskolla järvet olivat jäätyneinä keskimäärin 7 vuorokautta vähemmän kuin ajanjaksolla 1981-2010.

Euroopan mittaushistorian neljä lämpimintä vuotta on ollut vuosina 2014-2019

Euroopassa viime vuosi oli mittaushistorian neljän lämpimimmän vuoden joukossa. Kaikki neljä lämpimintä vuotta sijoittuvat aikavälille 2014-2019. Viime vuosi oli ennätyksellisen lämmin Latviassa, Liettuassa, Moldovassa, Puolassa, Romaniassa, Serbiassa, Ukrainassa, Unkarissa ja Valko-Venäjällä. Virossa vuosi oli lämpimyystilastojen jaetulla ensimmäisellä sijalla yhdessä vuoden 2015 kanssa. Sekä Britanniassa että Belgiassa talven ennätyslämpötila kohosi (26.2.2019) ensimmäistä kertaa mittaushistoriassa yli +20 asteeseen. 

Keski- ja Länsi-Euroopassa koettiin viime vuonna merkittävät helleaallot sekä kesä- että heinäkuussa. Esimerkiksi Itävallan 269 havaintoasemasta yli puolet mittasi mittaushistorian uuden kesäkuun ennätyslämpötilan. Italian Milanossa koettiin 27. kesäkuuta mittaushistorian korkein kesäkuun minimilämpötila, kun lämpötila laski 27,5 asteeseen. Belgiassa ja Alankomaissa päivän lämpötila kohosi ensimmäistä kertaa yli 40 asteeseen. Kesäkuun lopulla mitattiin myös koko pohjoisen napapiirin pohjoispuolisen alueen korkein mittaushistorian lämpötila, kun Ruotsin Markusvinsassa lämpötila nousi 34,8 asteeseen. Helleaaltoja seurasi kuivuus, joka aiheutti satotappioita ja laski jokien veden pintaa, mikä puolestaan vaikeutti jokiliikennettä.

Lähde

State of the Climate in 2019

Lue myös nämä

Viimeisin viisi vuotta globaalisti mittaushistorian lämpimin aika ja Euroopassa lähes kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi

Maapallon lämpötilahistoria 1880-2019: Jos olet alle 43-vuotias, et ole elänyt yhtäkään 1900-luvun keskiarvoa viileämpää vuotta

Pitkäaikainen lämpenemistrendi jatkuu: Vuosi 2019 oli globaalisti mittaushistorian toiseksi lämpimin ja 36 valtiossa ennätyslämmin

Mittaushistorian tähän mennessä lämpimin vuosikymmen on ollut 2010-2019: Koko mittaushistorian viisi lämpimintä vuotta viiden viimeisimmän vuoden aikana

maanantai 20. heinäkuuta 2020

Maapallon ylikulutuspäivä on tänä vuonna 22. elokuuta, koronapandemian seurauksena kolme viikkoa myöhemmin kuin vuosi sitten

Maapallon luonnonvarojen ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on tänä vuonna noin 22. elokuuta. Ihmiskunta on siis alle kahdeksassa kuukaudessa käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja. Nykyisellä uusiutuvien luonnonvarojen käytöllä tarvittaisiin 1,6 maapalloa tuottamaan kestävästi ihmiskunnan käyttämät luonnonvarat ja sitomaan ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöt. Positiivista on kuitenkin se, että ylikulutuspäivä on myöhentynyt viime vuodesta noin kolmella viikolla. Tähän on vaikuttanut koronapandemiasta johtuva kulutuksen vähentyminen. Tämä on hyvä osoitus siitä, että kulutuksen pienentäminen on mahdollista lyhyelläkin aikavälillä. Todelliseen kestävään kehitykseen päästään kuitenkin vain järkevällä suunnittelulla, ei katastrofien kautta, jotta voidaan taata sekä ekologinen tasapaino että ihmisten hyvinvointi.

Diagrammissa on esitetty maapallon ylikulutuspäivät vuosina 1970-2020. Pystyakselin harmaana näkyvä päivämäärä (January 1st) tarkoittaa seuraavaa vuotta. Mitä korkeampi pylväs on, sitä aiemmin vuoden luonnonvarat on kulutettu loppuun. Ekovelka eli maapallon luonnonvarojen ylikulutus alkoi 1970-luvulla. Vuonna 2020 vuoden aikana syntyvät luonnonvarat on kulutettu loppuun noin 22. elokuuta. Täysin tarkkojen päivämäärien laskeminen on kuitenkin mahdotonta. Esimerkiksi viime vuoden ylikulutuspäivä näyttäisi uusimpien tilastojen mukaan olleen 31. heinäkuuta eikä 29. heinäkuuta 2019, kuten viime vuonna laskettiin. Tarkkoja päivämääriä tärkeämpää onkin kehitystrendin tarkastelu. Kun vielä 1960-luvun lopulla ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö oli sopusoinnussa maapallon luonnonvarojen tuotannon kanssa, nyt ihmiskunta kuluttaa luonnonvaroja vuodessa yhtä paljon kuin 1,6 maapallo ehtisi tuottaa. Credit: Earth Overshoot Day.

Lauantaina 22. elokuuta on maailman ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä 2020 (Earth Overshoot Day 2020). Global Footprint Network (kalifornialainen kestävän kehityksen ajatushautomo, joka tekee ympäri maailmaa yhteistyötä useiden yliopistojen tai muiden luonnontieteellisten tahojen kanssa) laskee, että ihmiskunta on 1.1.2020-22.8.2020 käyttänyt kaikkia maapallolla tämän vuoden aikana syntyviä uusiutuvia luonnonvaroja vastaavan määrän luonnonvaroja (mukaan lukien luonnonvarat, joita tarvitaan sitomaan tuotetut kasvihuonekaasupäästöt). Loppuvuoden elämme siis velaksi ja kulutamme aiempina vuosikymmeninä säästöön jääneitä luonnonvaroja. Tätä pääomaa tarvittaisiin turvaamaan seuraavan vuoden ja muiden tulevien vuosien tuotanto.

Positiivinen asia on se, että tänä vuonna ylikulutuspäivä tulee yli kolme viikkoa myöhemmin kuin vuosi sitten. Tähän on vaikuttanut COVID-19-pandemia, jonka seurauksena ekologinen jalanjälki on pienentynyt 9,3 prosenttia viime vuodesta. Suurin vaikutus on ollut hiilijalanjäljen (-14,5 prosenttia) ja metsäteollisuustuotannon jalanjäljen (-8,4 prosenttia) pienentymisellä, koska ylikulutuspäivää laskettaessa otetaan huomioon myös ympäristön kyky sitoa ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasupäästöt.

Energiankäyttö pienentyi tammi-elokuussa 2020 arvioiden mukaan globaalisti noin 9,5 prosenttia, koska laskelmien mukaan yhteiskunnan täydellinen sulkeutuminen (full lockdown) pienentää energiankulutusta 25 prosenttia, osittain sulkeutuminen 17 prosenttia ja pienemmät rajoitukset noin 8 prosenttia. Tämä kaikki on hyvä osoitus siitä, että kulutuksen pienentäminen on mahdollista lyhyelläkin aikavälillä. Todelliseen kestävään kehitykseen päästään kuitenkin vain järkevällä suunnittelulla, ei katastrofien kautta, jotta voidaan taata sekä ekologinen tasapaino että ihmisten hyvinvointi.

Maapallolla nykyisin kulutettujen luonnonvarojen kestävään tuottamiseen tarvittaisiin 1,6 maapalloa. Jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät Yhdysvaltojen elintasolla, maapalloja tarvittaisiin peräti viisi. Kuvassa on esitetty muistakin esimerkkivaltioista, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos koko ihmiskunta eläisi vastaavalla elintasolla. Diagrammista puuttuvat esimerkiksi kaikkein eniten luonnonvaroja asukasta kohden kuluttavat Qatar (8,8 maapalloa), Luxemburg (7,9 maapalloa) ja Arabiemiirikunnat (5,5 maapalloa). Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa. Credit: Earth Overshoot Day.

Laskelmat perustuvat lähinnä YK:n tilastoihin. Vuoden 2020 ylikulutuspäivän laskelmissa käytetään YK:n vuodelta 2016 keräämiä tilastotietoja, koska ne ovat uusimmat kattavasti saatavilla olevat tilastot. YK:n tilastot kuitenkin saadaan kerättyä aina vasta noin kolmen vuoden viiveellä. Esimerkiksi YK:n tilastot vuodelta 2017 julkaistaan todennäköisesti elokuun 2020 loppupuolella. Siksi ylikulutuspäivää laskettaessa YK:n tilastoja on täydennetty uudemmilla tilastotiedoilla, joiden avulla on päästy ekstrapoloimaan uusinta kehitystä. Näiden uudempien tilastotietojen avulla on pystytty tarkentamaan myös viime vuoden ylikulutuspäivän ajankohtaa, jonka arvioitiin vuosi sitten olleen noin 29. heinäkuuta. Uusimpien tilastojen perusteella se näyttäisi kuitenkin olleen 31. heinäkuuta 2019. Itse laskentametodeja ei siis ole muutettu, kuten joskus aiemmin on tehty, vaan tällä kertaa viime vuoden päivämäärän muuttuminen perustuu entistä ajantasaisempiin tilastotietoihin.

Ylikulutuspäivä lasketaan kaavalla (maapallon biokapasiteetti / ihmiskunnan ekologinen jalanjälki) x 365. Ekologinen jalanjälki tarkoittaa sitä, kuinka suuri pinta-ala yhtä asukasta kohden keskimäärin tarvitaan uusiutuvien luonnonvarojen tuottamiseen ja hiilidioksidin sekä muiden haitallisten päästöjen eliminoimiseen. Biokapasiteetti puolestaan tarkoittaa ekosysteemien kykyä tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja sitoa päästöjä yhtä asukasta kohden laskettuna. Luvut ilmoitetaan globaalihehtaareina (gha). Se tarkoittaa hehtaarin suuruista aluetta, jonka tuottavuus vastaa maapallon keskiarvoa. Hehtaarilla erittäin tuottavaa maata on enemmän globaalihehtaareja kuin hehtaarilla huonosti tuottavaa maata. Pinta-alat muutetaan vertailukelpoisiksi kertomalla ne maa-alueen ekologista tuottavuutta kuvaavalla kertoimella. Esimerkiksi hehtaari hyvää viljelymaata on noin 2 gha, kun taas hehtaari laidunmaata on noin 0,5 gha.

Kuinka monta ko. valtiota vaadittaisiin tuottamaan ko. valtion kuluttamat luonnonvarat? Japanilaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen vaadittaisiin peräti 7,7 Japania. Suomalaisten kuluttamien luonnonvarojen tuottamiseen riittäisi noin 0,5 Suomea. Asukasta kohden laskettuna luonnonvaroiltaan melko rikas ja harvaan asuttu Suomi siis tuottaa laskennallisesti resursseja enemmän kuin mitä me kulutamme. Kulutustasomme on kuitenkin niin korkea, että mikäli kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla kulutustasolla, maapalloja tarvittaisiin 3,8. Credit: Earth Overshoot Day.

Luonnonvarojen hyödyntäminen alkoi kasvaa voimakkaasti 1960-luvulla. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan luonnonvarojen käyttö ylitti maapallon vuosituotannon ja ilmastonmuutosta aiheuttavan hiilidioksidin päästömäärä hiilidioksidin luonnollisen vuotuisen sitoutumisen 1970-luvun alkupuolella.

Todellisuudessa nämä laskelmat tietyistä päivämääristä eivät kuitenkaan voi olla läheskään tarkkoja, sillä "jokaista syntyvää kalaa on mahdotonta laskea". Toisinaan laskelmissa on myös inhimillisiä virheitä, joita itsekin olen korjaillut. Tarkan päivämäärän selvittämistä tärkeämpää onkin ymmärtää kehitystrendi. Kehityksen seurauksia ovat esimerkiksi metsäkato, maaperän eroosio, biodiversiteetin heikkeneminen ja ilmastonmuutos

Milloin ylikulutuspäivä olisi, jos kaikki maapallon ihmiset eläisivät samalla elintasolla kuin tietyn valtion ihmiset? Mikäli kaikki maapallon asukkaat kuluttaisivat luonnonvaroja yhtä paljon kuin qatarilaiset, globaali ylikulutuspäivä olisi ollut jo noin 11. helmikuuta. Jos kaikki ihmiset puolestaan eläisivät suomalaisten kulutustasolla, maapallon ylikulutuspäivä olisi ollut noin 5. huhtikuuta. Credit: Earth Overshoot Day.

Eri valtioiden ekologisia jalanjälkiä voi tutkia erillisiltä teemasivuilta. Oman ekologisen jalanjälkensä voi puolestaan laskea osoitteessa www.footprintcalculator.org.

Lähteet

Earth Overshoot Day

Ecological Footprint Explorer

Lue myös nämä

Ennätysaikainen maapallon ylikulutuspäivä eli ekovelkapäivä on 29. heinäkuuta 2019

Ekologisesti kestävään luonnonvarojen kulutukseen tarvittaisiin suomalaisten kulutustasolla 3,8, qatarilaisten kulutustasolla 8,8 ja koko maailman keskimääräisellä kulutustasolla 1,7 maapalloa

Tänään on Suomen ylikulutuspäivä: Suomalaisten kulutustasolla tarvittaisiin 3,8 maapalloa

Huomenna on EU:n ekovelkapäivä eli luonnonvarojen ylikulutuspäivä: Kulutus on laskenut vuodesta 2007, mutta valtiona EU olisi yhä maailman kolmanneksi eniten luonnonvaroja kuluttava valtio

Ovatko humanosfäärin tuottamat tekno- ja mediafossiilit käynnistäneet antroposeenin, kapitaloseenin, angloseenin, antrobseenin vai plantaasiseenin?

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Kuulin Kaldoaivin kutsun


Kaldoaivi (Gálddoaivvi meahcceguovlu) on Suomen laajin erämaa-alue, jos saamelaisalueita sopii kutsua nimellä erämaa. Tätä nimitystä Metsähallituksen sivuilla kyllä käytetään. Alueella on pinta-alaa 2 924 neliökilometriä.

Kaldoaivin läpi kulkee pohjoisesta etelään merkitty vaellusreitti, jolta ei pääse eksymään. Haastaviin olosuhteisiin kannattaa silti varautua, koska osa jokien ylityspaikoista (sillat, kahlausvaijerit) ovat ränsistyneet ja suot ovat upottavia. Pitkospuita ei ole. Mekin kuljimme yli puolet matkasta vaelluskenkien sijaan kumisaappaissa. Kun jaloissa oli tarpeeksi paksut vaellussukat, rakkoja ei kuitenkaan tullut.

Me käytimme merkittyä reittiä vain alueen eteläosassa. Pohjoisosassa kuljimme maastossa omia polkujamme pitkin kartan ja kompassin avulla, koska halusimme nähdä Luossajohka-joen putoukset. Ne jäävät noin neljän kilometrin päähän merkityltä reitiltä. Lisäksi halusimme huiputtaa Čuomasvárri-tunturin (Tsuomasvarri) 435 metriä merenpinnan yläpuolella. Muutenkin omat polut kiehtoivat. Näillä omilla reiteillämme emme nähneet yhtäkään muuta ihmistä.

Reittimme tärkeimmät kohteet olivat Nuorgam - Pulmankijärvi - mielenkiintoisesti meanderoiva Pulmankijoki - Luossajohkan putoukset - Čuomasvárri - Uhcit Golmmesjávren länsipuoli - Čaroaivi - Tsaarajärvi - Huikkimajoki - Iisakkijärvi - Silisjoki - Opukasjärvi - Sevettijärvi - Sevettijärven harjupolku. Matkaa kertyi neljässä vuorokaudessa noin 90 kilometriä eli 15-25 kilometriä päivässä, mikä on hieman vähemmän kuin useimmilla aiemmilla vaelluksillamme. Toisaalta nyt maasto oli monin paikoin hieman vaikeakulkuisempaa, vaikka korkeuseroja ei ollutkaan kovin paljon. Nousumetrejä oli koko matkalla yhteensä vain vähän yli tuhat.

Yksi Luossajohkan putouksista

Helppokulkuista tunturiylänköä

Čuomasvárri-tunturilla (Tsuomasvarri)

Vuolimus Čuomasjávri

Uhcit Golmmesjávri

Keloja, kauniita pikkujärviä ja Suomen pohjoisimmat mäntymetsät

Sevettijärvellä

Sevettijärven harjupolulla


Lue myös nämä

Suomen uljain vaellusreitti Paistunturin erämaassa ja Kevon kanjonissa

Lumoava Lemmenjoki

Halti huiputettu!

Upea vaellusreitti Saariselkä-Kiilopää-Sompiojärvi-Tankavaara

Suomen jylhimmät maisemat Pallas-Yllästunturin kansallispuistos